Masennuksen jälkeen

2017 vuoden crash downista tuntuu olevan jo pitkä aika. Se vuosi on yksi onnellisimmista ja samalla yksi kamalimmista. Lyhyenä kertauksena: meidän kuopus syntyi silloin ja jo toistamiseen synnytyksen jälkeiset komplikaatiot vei minut sairaalaan useampaan otteeseen. Sairaalassa puolestaan oma keho joutui käymään melkoisen taistelun ja luovutus oli lähellä. Selvisin siitä ja hiljalleen aloin voimistua fyysisesti. Kuopuksen ollessa nelisen kuukautta oli mielen vuoro käsitellä asiaa. Tuntui, että kirjaimellisesti sekosin ja kaikki vähääkään sairaalasta muistuttava veti kupin nurin. Myöhemmin sinä kesänä kuulin sen olevan trauman jälkeistä oireistoa. Samalla minulle kerrottiin sairastuneeni keskivaikeaan masennukseen, joka oireili puolestaan todella kovana ahdistuksena. Olo oli sama kuin esimerkiksi läheltä piti -tilanne liikenteessä. Siis se tunne kun meinaa tulla kolari ja hetki sen jälkeen jalat menevät veteliksi ja olo on kamala. Minulla tuo sama olo kesti kuukausia putkeen. Se saattoi mennä muutamiksi tunneiksi pois, mutta palasi taas. Kirjaimellisesti saatoin vapista koko päivän ymmärtämättä, mikä tunteen sai aikaan. Nyt reilut kolme vuotta myöhemmin voin vihdoin todeta ja kirjoittaa postauksen otsikolla Masennuksen jälkeen.

Enkä osaa edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen nyt olen kaiken tuon läpikäytyäni.

Kesän 2017 kävin viikoittain juttelemassa aivan ihanan terveyskeskuslääkärin kanssa, joka kerta toisensa jälkeen vakuutti minulle, ettei kyseessä nyt ole psykoosi tai joku muu minun itseni diagnosoima mielen sairaus. Olin nimittäin ehdottoman varma, että olin sairastunut johonkin vakavammin, koska pää oli kerta kaikkiaan niin sekaisin. Joka ikinen ajatus meni minulla puntariin ja olin aivan vainoharhainen omista sanomisista ja ajatuksista. Ajattelin silloin, että sellaisia kamalia ajatuksia ei voi tulla mieleen ellei ole psykoosissa tai jossain muussa vastaavanlaisessa tilassa. Mieleen tulvi ajatuksia ja mielikuvia itsestä satuttamassa omia lapsia, vaikka samalla tiesin sellaisten olevan viimeisin teko, mitä ikinä voisin tehdä. Pelkäsin niin älyttömästi kaiken tuon tarkoittavan sitä, että jonain päivänä vain sekoan täysin ja teen jotain peruuttamatonta. Toinen yhtä kova pelon aihe oli, että sairastun niin vakavasti, että vietän loppuelämäni laitoksessa kaukana omista lapsista ja puolisostani. Vein asian mielessäni jopa niin pitkälle, että hyväksyin jo tuon tilanteen tapahtuvan ja tsemppasin itseä ajattelemalla lasten olevan näin turvassa, kun minä en ole kotona. Mietin, kuinka lapset tulevat muistamaan minut vain hämärästi varhaislapsuudestaan ja aikuisina he ovat jo unahtaneet minut. Olin samalla onnelline siitä, että Ossi on niin ihana ja mahtava isä ja että he tulevat pärjäämään mainiosti ilman minuakin.

Itken nyt, kun muistelen kaikkea tuota ja kirjoitan näitä pahimpia pelkojani tähän. Muistan sen kamalan olon ja järkyttävän jatkuvan pelon, joka ei jättänyt kamaline ajatuksineen minua millään rauhaan. 2017 marraskuussa sain vihdoin lausunnon, että voin etsiä itselleni psykoterapeutin. Sain psykiatrilta kolmen eri psykoterapeutin yhteystiedot, joita voisin alkuun tavoitella mahdollisista vapaista asiakaspaikoista. Otin yhteyden listan ensimmäiseen henkilöön ja hänellä oli kaikeksi onneksi vapaa paikka. Tapasimme marraskuussa ensimmäisen kerran ja homma natsasi heti. Tunsin olevani turvassa hänen seurassaan. Tapasimme aluksi muistaakseni kerran viikossa ja muutaman kerran jopa kahdesti viikon aikana. Viikkojen kuluessa Mari valoi minuun uskoa paremmasta olosta ja opetti, kuinka omia tunteita voi ymmärtää ja ajatusten olevan vain ajatuksia, ei totta. Samaan aikaan söin lääkärin määräämää mielialalääkettä, joka jossain vaiheessa vaihdettiin toiseen vastaavaan ensimmäisen ollessa tehoton minulle. Ja voi sitä häpeän määrää, mitä tästä kaikesta koin! Ajattelin, että vain parantumattomasti sairaat käyvät psykoterapiassa ja syövät mielialalääkkeitä. Vieläkin tämä tuntuu hurjalta myöntää, että minua on asiassa ihmisten lisäksi auttanut lääkeaine. Vaikka oikeasti koko asiassa ei sen enempää hävettävää kuin särkylääkkeen syömisessä johonkin kipuun. Onneksi olen nyt kolmen vuoden jälkeen paaaaljon viisaampi ja rakastan faktaa, että olen saanut käydä kolmen vuoden ajan psykoterapiassa. Joka ikisen pitäisi saada sama mahdollisuus, olipa mitään akuuttia käsiteltävää tai ei.

Tämän kolmen vuoden aikana psykoterapiassa olen saanut kasattua mielettömän työkalupakin loppuelämän matkaa varten. Koko tämän kolmen vuoden aikana olen tehnyt hurjan määrän erilaisia tehtäviä, joilla voin ymmärtää itseä paremmin ja oppia tästä kaikesta enemmän. Koen nimittäin ehdottomasti niin, että mitä enemmän ymmärrän asiaa, sitä myötätuntoisempi itseä ja muitakin kohtaan osaan olla. Kolmeen vuoteen mahtuu myös hurjasti ylä- ja alamäkiä. Toipuminen ei siis missään nimessä ole ainakaan minun kohdalla ollut pelkkää nousukiitoa kohti parempaa vointia. Ei taida olle edes vuottakaan viime kerrasta, kun taas (ehkä viidettä kymmenettä kertaa) varmistelin Marilta, ettei kyseessä ole sitten kuitenkaan se jokin psykoosisairaus. Ei ole kuulemma edelleenkään. Sen uskon nyt, vaikka varmasti sitä tulen vielä jossain kohtaa miettimään.

Minun elämä on mennyt kolmen vuoden aikana täysin uuteen järjestykseen. Parempaan järjestykseen. Elän niin kuin omille arvoille sopii ja ymmärrän itseä ja muita hurjan paljon paremmin. Kolmen vuoden aikana oman elämän ihmissuhteet ovat muuttuneet vahvemmaksi kuin aiemmin, loppuneet tai jotain siltä väliltä. Heikoimilla hetkillä ne vahvimmat suhteet ovat vahvistuneet entisestään. Äiti ja isä, veli ja veljen vaimo (joka blogissani tunnetaan myös nimeltä pakkiparini), rakkaat pr-tytöt, Ossin vanhemmat ja minun muutkin sukulaiset. On ollut päiviä, kun nämä kaikki ovat milloin mitenkin auttaneet selviämään hetkistä yli. En osaa ikinä sanoittaa sitä kiitollisuutta mitä minä ja meidän koko perhe tästä koetaan. Milloin kukin on hakenut lapset hoitoon, että voin ja voidaan Ossin kanssa hengähtää, milloin joku heistä on tullut meidän ovella ja kirjaimellisesti pakottanut rauhalliselle kävelylenkille, milloin olen itkenyt vasten heidän olkapäitä, milloin.. huh näitä tapahtumia ja auttamisia on niin lukemattomia ja ne kaikki ansaitsisivat oman postauksensa. Olen myös tietenkin äärettömän kiitollinen Ossille, joka on joka ikinen päivä ollut vierellä kokemassa ja näkemässä tämän kaiken ja silti edelleen seisoo kalliona minun vierellä, vaikka helppoa se ei ole ollut.

Psykoterapiakäyntejä on enää jäljellä muutamia. Sitten se loppuu. Kolmen vuoden taival ja tehotutustuminen itseen alkaa olla finaalissa. En ole enää masentunut (ja nyt mietin, että iloitsenkohan vähän liian aikaisin..). Olo on haikea, surullinen ja samalla onnellinen, kun enää tapaakaan Maria säännöllisesti. En ole uskonnollinen, mutta hän on yksi minun elämäni enkeleistä. En osaa häntä oikein muutoin kuvailla. Mietin usein, että oli oikeasti lottovoitto ja mieletön asia, että satuin ottamaan juuri häneen ensimmäisenä yhteyttä ja että sain asiakaspaikan juuri häneltä. Olen niin älyttömän kiitollinen hänelle kaikesta.

Masennuksen jälkeen minun kohdalla ei mikään palaa kuitenkaan ennalleen. Joskus se fakta on todella vaikea seikka hyväksyä. Koko asia tuntuu välillä vaan niin epäreilulta. Toisaalta näiden kolmen vuoden aikana olen oppinut olemaan oma itseni. Onko parempaa? Samalla kuitenkin tiedän, että tämä asia tulee näkymään arpena minussa koko elämän ajan. Suojelen ja tulen suojelemaan itseä paljon herkemmin, ettei vastaavaa sattuisi enää minun elämän varrelle. Eihän sitä tosiasiassa voi tietää mitä vastaan tulee, mutta itsestä huolta pitämällä uskon voivani kohdata vaikeatkin asiat uudella tavalla ja niin, etten ehkä sairastuisi enää samalla tavalla. Tai jos sairastun, niin osaan ainakin hoitaa itseäni jotenkin.

Tästä postauksesta tulee itselle hassu fiilis. Tämä on nimittäin yksi onnellisimmista postauksistani, vaikka tätä kirjoittaessa itkeskelen vähän väliä ja teille lukijoille tämä voi olla aiheena melko raskaskin. On kuitenkin niin vapauttavaa kirjoittaa tätä fiilistä muistiin kaiken tapahtuneen jälkeen. Samalla tiedän, että edelleen tulee vielä päiviä, kun mielen valtaa samat pelot ja epätoivo. Nyt kuitenkin tiedän, että ne ovat vain hetken siinä ja vaihtuvat aikoinaan uusiin tunteisiin ja ajatuksiin.

Tämä teksti on ollut selvästi mielessä jo pidempään ja samalla hieman estänyt kirjoittelemasta elämän pinnallisemmista asioista. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti. ja ymmärrän täysin jos et. Toivon, että joku muu vaikeiden asioiden kanssa kamppaileva voisi saada tästä edes pienenkin toivon valon vaikeisiin hetkiin ja saisi samalla lohtua. Se on yksi isoisti syistä, miksi tämän kirjoitin.

Kaisa-Maria ❤

Suomalaiset marjat – terveyshyötyjä

Onko teillä pakastimet täytetty kesän vitamiinipommeilla eli marjoilla? Meillä on, mutta tunnustan heti olevani ihan älyttömän laiska marjastamaan. Minun marjastus on valitettavasti yhtä kuin kävellä kauppaan ja ostaa muiden poimimia marjoja. Tosin tänä kesänä on tullut vähän kykittyä metsässäkin, kun mustikkasato oli niin älytön! Iso rasiallinen täyttyi kyllä ihan hetkessä, mutta edelleenkään marjojen poimiminen ei ole minun juttuni. Hyttyslakin nosto siis kaikille, jotka jaksavat keräillä nuo arvokkaat ravinnot talteen! Mutta kuten sanottua, ostan kyllä marjoja ympäri vuoden ja eritoten kesällä, kun kaikki on tuoretta. Suomalaiset marjat sisältää ihan mielettömän määrään vitamiineja ja muita ravintoaineita. Enkä puhu pelkästään tutuimmista pöydän herkuista…Siksipä ajattelin listailla, mitä kaikkea suomalaiset marjat sisältävät. Otetaan alkuun nämä tutummat herkut ja loppuun ne vitamiinin lähteet, joita ei juurikaan tule ajatelleeksi.

Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa.

Mansikka

  • C-vitamiinin lähde. 100 grammassa mansikkaa on C-vitamiinia n. 45,6 mg (päivittäinen C-vitamiini suositus on noin 75 mg)
  • Folaatin lähde (Folaatin puute aiheuttaa mm. anemiaa. Folaatti on myös tärkeä aine alkuraskauden vaiheissa)
  • Sisältää runsaasti suolistoterveydelle tärkeitä kuituja
  • Sisältää polyfenoleita, jotka on tutkimuksissa osoitettu vaikuttavan sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon
  • Sisältää antosyaaneja, jotka on tutkimuksissa osoitettu estävän syöpäsolujen kasvua
  • Mansikan nauttimisella on hyvä vaikutus kokonaiskolesteroliarvoon
  • Mansikka buustaa elimistön suojamekanismia ja muun muassa estää haitallisten mikrobien kasvua
  • Mansikan on tutkittu edistävän silmien terveyttä

Mustikka

  • Mustikat sisältää runsaasti samoja antosyaaneja kuin mansikassa. Antosyaanien on todettu mm. estävän syöpäsolujen kasvua. Mustikan antosyaanipitoisuus on sitä korkeampi, mitä pohjoisemmassa marja on kasvanut!
  • Säännöllisen mustikoiden syömisen on todettu lieventävän kehon matala-asteista tulehdustilaa, jolla on yhteys sepelvaltimotautiin ja diabetekseen.
  • Hyvä kuidun ja E-vitamiinin lähde. E-vitamiini edesauttaa ihon kimmoisuutta!
  • Mustikka voi edesauttaa silmien terveyttä ja vähentää näyttöpäätetyöskentelyn aiheuttamia silmien väsymysoireita
  • Mustikan vaikutusta muistiin on tutkittu myös paljon ja tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Eräässä tutkimuksessa yli 76-vuotiaille naisille oli annettu mustikkamehua tietyn verran tietyn ajanjakson ajan. Verrokkiryhmä ei ollut nauttinut mustikkatuotteita tuona aikana. Tutkimuksen päätyttyä mustikkamehua nauttineet olivat parantaneet tuloksiaan muistitesteissä sekä heidän masennusoireensa olivat vähentyneet. Samoin glukoosi- ja insuliinipitoisuudet olivat alentuneet.

Puolukka

  • Puolukka sisältää muiden marjojen tapaan muun muassa C- ja E-vitamiineja, muttei ole kuitenkaan samanlainen vitamiinipommi kuin esimerkiksi toverinsa mustikka. Puolukan taika perustuu sen sijaan polyfenoliyhdisteisiin sekä kivennäis-, ja hivenaineisiin.
  • Puolukan edellä mainitut vaikuttavat aineet iskevät kehon matala-asteisia tulehdustiloja vastaan ja ikään kuin poistavat bakteerien kasvualustaa.
  • Perinteisesti puolukkaa on käytetty ien- ja virtaputkentulehdusten hoitoon karpalon tavoin.
  • Puolukka sisältää runsaasti kuituja, jotka ovat tärkeä seikka suolistoterveyden kannalta.
  • Vaikuttavien aineiden on tutkittu edesauttavan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä sekä ylipainoa.
  • Puolukka auttaa myös hormoonitasapainossa esimerkiksi estrogeenin osalta
  • Tämä metsien punainen herkku on myös sisältönsä vuoksi omiaan tehoamaan ikääntymisen merkkejä vastaan ja puolukkaa käytetäänkin kosmetiikassa erityisesti ihonhoidossa.
  • Suomessa on tehty tutkimusta antamalla koholla olevasta verenpaineesta kärsiville rotille laimeaa puolukkamehua päivittäin tietyn ajanjakson verran. Lopputuloksena rottien nauttima puolukkamehu alensi merkittävästi niiden verenpainetta ja seuraavaksi tutkimus jatkuu vertailevalla kliinisellä tutkimuksella terveillä ihmisillä, joilla on kohonnut verenpaine, joka ei kuitenkaan vaadi lääkitystä.
Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Karpalo

  • Karpalolla on puolukan tapaan maine kansanparannuksen piirissä. Marjan sisältämät fytokemikaalit, hivenaineet ja vitamiinit hillitsevät kehon matala-asteista tulehdusta ja näin karpalon onkin hyvin perinteinen lisäapu eri virtsatietulehdusten hoitoon.
  • 2012 Oulun Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on karpalon todettu yhdessä antibioottihoidon kanssa vähentävän lasten virtsatietulehdusten uusimista jopa 40%. Vaikutusta on selvästi todettu myös muissakin ikäryhmissä, koska vanhustenhoidossa puolukka-karpalomehua käytetään ennaltaehkäisevästi juurikin samaisten tulehdusten hoitamisessa. Omakohtainen kokemuskin minulta löytyy tästä. Vuosia sitten leikkauksen ja verensiirron yhteydessä iski myös raju munuaistulehdus, jota hoidettiin sairaalassa kunnon ”hevoskuurilla” antibiootteja sekä lisäksi minulle juotettiin paljon sokeroimatonta karpalomehua! Ja mikäs siinä.. hyvää oli!
  • Karpalon sisältämä jodi on tärkeä aine kilpirauhasen toiminnan kannalta.
  • Kourallisella karpaloita päivässä voi edesauttaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä. Karpalon on katsottu myös nostavan hyvän kolesterolin määrää sekä auttavan hidastamaan solujen rappautumista (ikääntymisen merkkejä siis).
  • Karpalossa on hurja määrä vitamiineja sekä omega-rasvahappoja.
  • Karpalon sisältämät kasviestrogeenit voivat lievittää vaihdevuosioireita sekä ehkäistä hormooniperäisten syöpien (esimerkiksi rintasyöpä) kehittymistä.

Hilla/lakka

  • Tämä soiden kulta on erinomainen C-vitamiinin lähde. Noin desi hillaa sisältää päivittäisen C-vitamiinitarpeen.
  • Muut suomalaiset marjat eivät sisällä niin paljon kuituja kuin hilla.
  • C-vitamiinin lisäksi hillassa on runsaasti muitakin vitamiineja (melkein kaikki aakkoset löytyy tästäkin).

Vadelma

  • Kuituja, kuituja, kuituja! Hillan tapaan myös vadelma sisältää runsaasti kuituja ja ”vattua” onkin perinteisesti käytetty kautta aikojen vatsavaivojen hoitamiseen.
  • Vadelmastakin voi hyödyntää lehdet ja keittää teetä niistä. Vadelman lehdissä on esimerkiksi runsaasti C-vitamiinia. C-vitamiinia ja folaattia löytyy myös vadelman marjasta suuri määrä. Toisin sanoen vadelma on omiaan boostaamaan kehon vastustuskykyä!
  • Vadelman sisältämät ainesosat toimivat antioksidanttina ja näin estävät hapettumista kehossa.
  • Vadelmanlehtitee on tuttu juoma monelle raskaana oleville tai jo synnyttäneille. Uskomuksen mukaan vadelmanlehtitee voimistaa kohdun ja lantionpohjan lihaksia ja toimii näin apuna supistuksien tullessa. Samoin vadelmanlehtiteen uskotaan vähentävän jälkivuodon määrää ja auttavan kohtua palautumaan synnytyksestä. Näitä mitään uskomusta ei ole kuitenkaan tutkimuksilla todistettu ja kyse onkin lienee enemmän perintötiedosta. Mutta joka tapauksessa moni raskaana oleva alkaa nautiskella vadelmanlehtiteetä raskauden loppuvaiheessa. Minä en tätä koskaan omien raskauksien kohdalla muistanut kokeilla, mutta muistan kyllä keskustelleeni aiheesta tuttavien kanssa. Haittaakaan tästä teen nauttimisesta tuossa tilassa ei ilmeisesti ole, joten on varmasti ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Ja jos ei muuta tehoa irtoa, niin saa ainakin ihanan rauhallisen teehetken rutiiniksi ennen h-hetkeä.

Tyrni

  • Tyrnissä on kasvikunnan korkeimpia C-vitamiinipitoisuuksia! Marjan E-vitamiinipitoisuus on myös hyvin korkea.
  • Tyrnin öljy sisältää runsaasti terveellisiä Omega-rasvahappoja. Tyrnin öljyt ovat muun muassa omiaan hellimään sydäntä ja verisuonia.
  • Tyrni hoitaa myös limakalvoja sekä boostaa suolistoterveyttä.
  • Ihonhoidossa tyrni on myös löytänyt paikkansa ja tyrniä on muun muassa käytetty perinteisesti ikääntymisen merkkejä vastaan kuin myös ihon palovammoihin.
  • Tyrniä käytetään itänaapurissa ja ainakin Kiinassa syövän hoidossa sekä säteilyn jälkeisenä hoitona.
  • Tyrnin flavonoidipitoisuuksien vuoksi se auttaa laskemaan myös korkeaa verenpainetta.
Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Juolukka

  • Juolukan C-vitamiinipitoisuus on myös korkea. Itse asiassa moninkertaisesti korkeampi kuin esimerkiksi mustikan!
  • Juolukka hellii myös silmien terveyttä, koska sen sisältämät antosyaanit auttavat silmien väsymysoireisiin ja parantavat näköä yleensäkin.
  • Tälläkin marjalla on syöpäsoluja tuhoava vaikutus. Samoin se laskee huonon kolesterolin määrää samalla nostaen hyvän kolesterolin määrää.
  • Kuten monet muutkin marjat, myös juolukalla on hyvin positiivinen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen.

Variksenmarja

  • Variksenmarjan kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjalla.
  • Variksenmarjassakin on suuri määrä C-vitamiinia ja se onkin ollut tärkeä C-vitamiinin lähde eritoten pohjoisen kansoille.
  • Marjan sisältämä ursulihappo vahvistaa sydäntä ja hermostoa.
  • Lisäksi variksenmarja sisältää runsaasti muiden hyvien ainesosien kanssa antioksidantteja ja auttaa syövän torjunnassa.
  • Marjan antosyaanit ja muut vaikuttavat aineet tehostavat silmien mikroverenkiertoa.
  • Variksenmarjan kerrotaan auttavan ”mielenpahoituksiin”, joka perustuu luultavasti marjan sisältämään B-vitamiinin määrään. B-vitamiini vahvistaa mieltä ja auttaa muun muassa rauhoittumaan.
  • Variksenmarjan seleeni auttaa siittiöiden liikkuvuudessa.

Bonuksena vielä maininta pihlajanmarjoille! Pihlajanmarjat sisältää runsaasti vitamiineja, joista eritoten C-vitamiinia. Kymmenkunta pihlajanmarjaa esimerkiksi smoothien seassa on mahtava lisä tehostamaan vastustuskykyä! Ja muiden marjojen, kasvisten ja hedelmien kanssa yhdessä pihlajanmarjan väkevä maku ei pääse esiin.

Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Kaikki nämä suomalaiset marjat sisältävät vielä enemmän terveyshyötyjä, mitä tähän postaukseen nostin esille. Tähän poimin minun mielestäni kiinnostavimpia terveyshyötyjä ja tutkimuksia, mutta kaikista marjoista löytyy esimerkiksi paljon niin sanottua perinnetietoa ja rohto-oppia näiden postauksen tietojen lisäksi. Eli jos ne kiinnostavat, niin ei muuta kuin hakukoneet laulamaan. Lähteenä tähän postaukseen käytin Wikipedian artikkeleita, Ylen artikkeleita, Arcticwarriorsin tietoja ja Luontoportin tietoja, joten asiantuntijana en näitä tietoja ole kirjoittanut. 🙂

Mitkä marjat ovat sun lemppareita?

Kaisa-Maria

P.S. Suomalaiset marjat vaan on niin superherkullisia ja minäkin käytän aina leipoessa jotain marjoja. Kesän paras jälkiruoka esimerkiksi on superhelppo toteuttaa myös pakastemarjoista kylmän kauden aikana!

Tämän hetken lemppareita

Kävin aamupäivällä ajelemassa pyörällä parin tunnin lenkin ja samalla kuuntelin podcasteja. Nimittäin musiikin lisäksi tykkään yksin touhuillessa tai sitten pyöräillessä kuunnella podcasteja ja joskus äänikirjojakin. Tykkään myös aika ajoin haeskella ja etsiä uusia seurattavia niin podcasteista, blogeista ja tv-sarjoista. Lisäksi on muutamat vaikuttajat, joita olen jo vuosia seurannut ja seuraan edelleenkin. Nyt sitten ajattelin listailla omia tämän hetken lemppareita, jos joku teistä lukijoistakin kaipaa uusia tuulia. Tässäpä siis minun tämän hetken lemppareita..

Blogit

Muotia, kauneudenhoitoa, sisustusta, perhe-elämää viisihenkisen perheen äidiltä. Tätä blogia olen seurannut jo useita vuosia ja nykyään vielä tiiviimmin, kun meillä on samaa ikäluokkaa olevat kolme poikaa ja on niin helppo samaistua blogin takaa löytyvän Hannan kirjoituksiin perhe-elämästä.

Muotia, kauneudenhoitoa, sisustusta ja lifestylea. Sama nainen on yhden suosikkipodcastini (Nonsensepodi) toinen ääni!

Muotia, kauneudenhoitoa, sisustusta ja lifestylea. Sama nainen on Nonsensepodin toinen ääni!

Lifestylea, hyvinvointia ja muotijuttuja Suomesta ja Sveitsistä.

Perhe-elämää, muotia, sisustusta ja hyviä, perusteltuja mielipidekirjoituksia.

Entisen koulukaverini blogi, jossa aiheena hyvinvointi ja lifestyle.

Myös entisen koulukaverini matkablogi täynnä tarinoita läheltä ja kaukaa.

Ja lisää oululaisia bloggaajia.. Lifestylea laidasta laitaan.

Podcastit

”Nonsense-podcastia voisi kuvailla ai­kamme Sex and the City:ksi. Siinä missä 90-luvulla Carrie ja kumppanit kohauttivat avoimella lähestymistavallaan pari­suhteisiin, seksiin ja muihin naisten elä­mään liittyviin aihealueisiin, tekevät Alexa ja Linda tänäpäivänä saman podcastinsa välityksellä.”

”Tuplakääk on julkkisjuoruihin keskittyvä makasiiniohjelma, jossa perehdytään mm. Hollywood-eliitin valeavioliittoihin, Englannin kuningashuoneen synkimpiin salaisuuksiin sekä Béyoncen ja muiden taruhahmojen salaraskauksiin. Tuplakääk on oivallista eskapismia aivoillesi. Tätä ohjelmaa ei suositella tosikoille.”

Älä huoli! Meidän kaverit ovat aina mokailleet vähän pahemmin kuin sinä. Kaverin puolesta kyselen on podcast, joka vastaa noloihin kysymyksiin. Tai ainakin kertoo kavereiden kokemuksia naurettavaks… siis vertaistueksi.

”Kaipaatko motivaatiota tai inspiraatiota omalle urallesi? Haluatko kuulla kiinnostavia uratarinoita ja erilaisia näkökulmia menestyneiltä johtajilta? Jos vastauksesi on kyllä, Leadcast – Inspiroivia uratarinoita on sinua varten. Tässä podcastissa kokeneet juristit, Maria Wasastjerna ja Essi Weseri, menevät pintaa syvemmälle ja keskustelevat vaikuttavien yritysjohtajien ja ammattilaisten kanssa uran kohokohdista ja pohjanoteerauksista, hyvistä ja huonoista neuvoista ja kaikesta siitä, mitä johtajuus tarkoittaa ja edellyttää. Rehellisesti ja kaunistelematta.”

Tiedettä ja tutkimusta aiheesta toiseen. Lempparijaksoja mm. Pompeijin asukkaista ja tutkimuksista kertova jakso sekä urheilupsykologiasta kertova jakso.

”Auta Antti! -sarjassa Antti Holma vastaa kuuntelijoiden kysymyksiin. Siis ihan kaikkiin. Maan ja taivaan väliltä, myös niiden ulkopuolisiin.”

”Vähän kuin istuisit mimmikavereiden kanssa aftereilla puhumassa rahasta – mutta se olisikin kiinnostavaa. Mimmit sijoittaa -podissa puhutaan rahasta, sijoittamisesta, säästämisestä ja kaikesta mitä sijoittavan mimmin elämään kuuluu!”

Tv-sarjat

”Draamasarjassa seurataan kuningatar Elisabet II:n valtakauden poliittista ja romanttista kilpailua sekä tapahtumia, jotka muokkasivat 1900-luvun jälkipuoliskoa.”

Jos tykkää seurata brittikuninkaallisia, tykkää todennäköisesti myös tästä sarjasta. Samalla saa pienen historian kertaustunnin, jos on päässyt unohtumaan, kuten minulla ;D

”Sarja rikollisjoukosta, joka ryöstää Espanjan kuninkaallisen rahapajan.”

Yllä oleva esittely kuullostaa laimealta, kun miettii itse sarjan toteutusta. Tämä on TODELLA koukuttava ja jännittävä tv-sarja olematta kuitenkaan perus räiskintämatskua! Sarja on espanjankielinen ja siitä iso plussa. Tähän on saatavilla myös dubbaus enkuksi, mutta suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän alkuperäisenä.

Kuten varmaan huomasitte, niin melkoisen kepeällä linjalla kulkee nämä minun seurattavat. Toki jokaisessa näissä yllä listatuissa käsitellään niitä elämän vaikeitakin asioita, mutta pääsääntöisesti kuitenkin positiivisella näkökulmalla tai vähintäänkin huumorin kautta. Tiedeykkönen-podcast taitaa olla ainoa, joka on pelkkää faktaa ja tutkimusta, eikä niinkään huumoria.

Nyt sitten haluaisin tietää, mitkä on teidän lemppareita? Mitä blogeja seuraat? Tai linkkaa oma blogisi! Mitä podcasteja kuuntelette ja mitä tv-sarjoja seuraatte? Onko myös jotain kirjasuosituksia joko perinteisten tai sitten äänikirjojen puolelta? 🙂 Sana on vapaa!

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Kaisa-Maria

Loman jälkeen

Meidän kesäloma on tältä erää takana päin. Kolmeen viikkoon mahtui ihana Norjan reissu ja lisäksi lomailua koti-Oulun alueella. Päivän reissu tehtiin myös Ranuan eläinpuistoon. Eli kesäjuttuja ollaan touhuiltu ihan urakalla. Ollaan myös otettu rennostikin. Nukuin muun muassa yksi päivä päikkärit meidän terassilla ukkosen jylistessä ja sateen ropistessa kattoon. Täydellistä! Kesä onneksi vielä jatkuu ja tulevalle viikonlopulle onkin ennusteltu hellekelejä. Viikonloppu meillä onkin yhtä juhlaa, kun molempina päivinä juhlitaan lähipiirin lasten synttäreitä. Kuitenkin kesäkeleistä huolimatta loman jälkeen alkaa aina katse suuntautua syksyn juttuihin ja tulevaan ”kauteen”.

Loman jälkeen.

Minulle iskee aina pari kertaa vuodessa sellainen jännä uudistumisen tarve. Ne hetket on aina samat eli vuoden alussa ja elokuussa koulujen alkaessa. Tekee mieli alkaa kehittää itseään ja järjestää jotain uutta elämään. Tai ei välttämättä aina uutta, mutta ainakin vaihtelua.

Lisäksi tykkään aina suunnitella kaikkea mukavaa tuleville kuukausille viemään pois ajatuksia pitkästä ja pimeästä talvesta. Vaikka talvesta tykkäänkin kovasti, niin nyt iän myötä kestän yhä vähemmän sitä pimeyttä ja tietynlaista elottomuutta. Talvisin kaipaan lämpöä ja ennen kaikkea valoa. Mutta ei mennä vielä talveen asti.. Syksykin on vielä edessä!

Ensimmäinen uusi-vanha juttu arkeen on tanssin jatkaminen. Pari vuotta sitten viimeksi palasin tanssisaleihin, mutta se sitten kesätauon myötä jäi. Nyt jatkan samaa lattaritanssia kuin silloinkin, enkä malta millään odottaa ekaa tuntia!

Lisäksi syksylle on sovittuna jo muutamat ruskareissut eri kokoonpanoilla. Tiedossa on pyöräilyreissua, pikku reissu uudistuneessa Iso-Syötteen hotellissa, pitkä viikonloppu veljen perheen kanssa Kuusamoon ja todennäköisesti vielä ruskaretki naisporukalla jonnekin. Toisin sanoen paljon kivaa odotettavaa tiedossa.

Koronatilanne tosin elää koko ajan ja sen mukaan mennään pakostakin. Toivottavasti ei kuitenkaan keväällä toteutetut rajoitukset ja sulut palaa nyt syksyllä takaisin. Tuntuu jotenkin, että pientä väsymystä erikoisesta keväästä on edelleen ilmassa. Ja itse asiassa nytkin meillä on kaikki pojat työnjohtajina kotona, koska yhdellä on hieman nuhaa ja sen vuoksi ei tietenkään pienemmät pojat voi mennä päivähoitoon, joten sitä vanhaa normaalia alkaa olla jo ikävä.

Yksi odotettu juttu on myös kodin remontointi! Tämä meidän uusi koti on aika tuore tapaus, mutta tapetit ei ole meidän tyyliin sopivia. Pian me aletaankin huone kerrallaan ottamaan tapetit pois ja tilalle tulee maalipinta. Maalipinta on ainakin meidän perheessä tällä hetkellä toimivampi ratkaisu, kun kolme huliviliä ei ihan aina huomaa varoa seiniä touhuissaan ;D Aluksi meillä oli ajatuksena tehdä näitä pintaremontteja kesän aikana, mutta päätettiin sitten tuon kevään jälkeen pyhittää kesä enemmänkin rentoutumiselle.

Ajatuksena on myös pintojen uudistamisen jälkeen tehdä loppuja kaluste- ja valaisinhankintoja sekä lisäksi muokataan keittiön ilmettä hieman erilaiseksi.

Mutta asia kerrallaan eli nyt nautitaan vielä näistä kesäkeleistä ja valosta ennen tunnelmallista syksyä! Mitä suunnitelmia teillä on syksyn varalle? Kaipaatteko te jotain uudistusta arkeen loman jälkeen?

Kaisa-Maria

P.S. Nämä Jäämeren rannalla nappaamani kuvat on suosikkejani Norjan reissulta. Lapset olivat niin älyttömän innoissaan erikoisista kivistä ja simpukoista, etteivät huomanneet minua ja kameraa lainkaan 🙂

Bao Buns nyhtökanalla

Bao bunsit ovat rynnistäneet tämän kesän aikana useampaan keittiöön, joten pitihän näitä herkkuja päästä itsekin testaamaan. Bao-sämpylät ovat aasialaisen keittiön höyrytettäviä sämpylöitä, jotka voi täyttää oman maun mukaisesti lihalla ja/tai kasviksilla. Minä ajattelin lähteä helpolla liikkeelle ja valitsin kokeiluun bao buns nyhtökanalla. Nyhtökanaa en ollut aiemmin koskaan tehnyt ja nyt muutaman kokkailukerran jälkeen voin todeta, että tämä on helpoimpia kanaruokia olemassa.

Bao buns nyhtökanalla
Bao buns nyhtökanalla

Bao buns nyhtökanalla – Ohje

Bao bunsit voi valmistaa itse tai sitten ostaa kaupasta valmiit höyrysämpylät, kuten minä tein. Sämpyläasioiden ollessa kunnossa aloita nyhtökanan valmistus. Nyhtökanan ohjeen puolestaan löysin Henskiksen blogista.

Nyhtökana neljälle

  • 500g maustamatonta kanafileetä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 3 rkl soijaa
  • 2 rkl ketsuppia tai tomaattipyreetä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 2 rkl valmista barbeque-kastiketta (minulla käytössä Sweet baby Ray´s Sweet ´n Spicy -kastike)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 tl Srirachaa tai vastaavaa chilikastiketta
  • 2 tl sitruunamehua

Sekoita kaikki kastikeainekset keskenään. Laita kanafileet uunivuokaan ja kaada kastike fileiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin 150 asteeseen kolmen tunnin ajaksi. Kanafileet paistuvat kolmen tunnin aikana ylikypsiksi, jolloin voit kahden haarukan avulla nyhtää fileet pieniksi siivuiksi. Sekoita lihat kastikkeen joukkoon takaisin. Valmista tuli!

Valmista seuraavaksi muut täytteet. Meillä on ollut nyhtökanan lisäksi täytteenä eri kasviksia (paprikaa, porkkanaa, inkivääriä, kurkkua jne.) sekä lisäksi mausteena korianteria ja chiliä. Vahvoja makuja taittamaan olen sekoitellut vaalean kastikkeen ranskankermasta, sitruunasta ja pippurista. Kanan lisäksi ollaan maisteltu härkistäytettä, joka myös toimii loistavasti tässä ruoassa. Valmiit bao bunsit ovat hieman makeita sämpylöitä, joten sen vastapainoksi tykätään laittaa täytteeksi vahvoja ja raikkaita makuja.

Bao bunsit eli höyrysämpylät voi lämmittää mikrossa, kattilassa tai bambukorissa. Me ollaan aina höyrytelty sämpylät laittamalla ne kuumuutta kestävään siivilään ja siivilä kannen alle vähän vettä sisältävään kattilaan.

Bao buns nyhtökanalla
Bao buns nyhtökanalla

Bao bunsit nyhtökanalla tuli ainakin meidän keittiöön jäädäkseen. Näitä on kiva tehdä ja täytellä oman maun mukaan mieleisiksi. Lapset myös tykkäävät kovasti näistä herkkusämpylöistä.

Kaisa-Maria

P.S. Myös tämä aiemmin postaamani ohje Hassan wokkiin toimii mainiosti mausteisemman ruoan ystäville!

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan

Meidän kesäloma starttasi reilu viikko sitten lauantaina, kun tehtiin vajaa viikon mittainen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Tällainen maisemanvaihdos heti loman kärkeen auttaa pääsemään hetkessä lomafiilikseen, kun normaali arki kotona katkeaa täysin! Tällä kertaa meitä oli liikkeellä meidän perheen lisäksi minun veljen perhe ja kälyn veli. Meidän kymmenen hengen reissuseurue oli huippu kaikin puolin. Pystyttiin touhuamaan koko porukalla tai sitten hieman jakaantua pienempiin seurueisiin. Näin me ehdittiin kaikki tehdä enemmän ja omien mieltymysten mukaan. Ja pakko myös todeta, että lapsetkaan eivät kinastelleet ja tapelleet niin paljoa, kun serkut oli menossa mukana.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Porotokka tunturin huipulla.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Oranssitakkinen mies katselee tuntureille Kaunispään huipulla.

Matkalle lähdettiin vailla isompia suunnitelmia. Reittiä mietittiin hieman etukäteen, mutta pysähdys- ja yöpaikat päätettiin reissulla tien päällä fiiliksen mukaan. Ensimmäiseksi pysähdys- ja yöpymispaikaksi suunniteltiin Pyhä-Nattasta. Tarkoitus oli tehdä porukalla pieni iltahaikki tuntureille, mutta vaihdettiin suunnitelmaa superhuonokuntoisen tien vuoksi. Uutena suunnitelmana ajeltiin yöpymään Saariselälle Kaunispään huipulle.

Kaunispään huipulla oli ihan mielettömän maisemat! Lapset sai pitkän ajomatkan jälkeen leikkiä ja purkaa energiaa tunturissa. Ennen lasten nukkumaan menoa käytiin vielä iltakävelyllä tunturipolulla ja bongattiin kunnon porotokkakin. Lasten alettua unille me aikuiset istuttiin vielä iltaleirillä ja ihasteltiin upeaa auringon ”laskua”. Saariselän aamu puolestaan alkoi aamiaisella tunturimaisemissa ja sen perään meistä kolme lähti maastopyöräilemään ja loput lasten kanssa puistoon. Minä, veli ja käly laskettiin pyörillä Kaunispää alas melkoista vauhtia (Love it!!) ja käytiin ajamassa Rumakurulla.

Saariselällä on aivan mielettömän kaunis luonto ja upeat polut ulkoiluun. Maastopyöräilijöille löytyy monen tasoista reittiä eli lajia on helppo kokeilla niillä poluilla. Kuumana päivänä oli ihana ajella pitkin kylmää tunturipuroa ja saada samalla roiskuvasta vedestä viilennystä päälle. Pyörälenkin jälkeen suunnattiin tekemään lounasta alla olevan kuvan Aurora päivätuvalle. Tämä on kyllä heittämällä hienoin ja erikoisin päivätupa, missä ollaan retkeilty! Päivätuvan lisäksi samassa rakennuksessa on varaustupa. Haaveiltiin jo jostain ihanista juhlista tuolla!

Saariselän lounaan jälkeen matka jatkui kohti Inaria. Matkalla pysähdyttiin vielä valmistamaan päiväruokaa jollekin Lapin sodan muistomerkeistä. Paikka vaan kuhisi hyttysiä ja paarmoja, joten kovin kauaa ei tässä paikassa viihdytty.

Lasten toiveena oli pysähtyä Inarissa matkamuistomyymälässä. Heillä oli omat reissurahansa mukana ja tottakai jokainen löysi jotain mieluista ostettavaa. Meidän esikoinen osti puisen kaiverretun ritsan, josta yllättäen me hieman vanhemmatkin innostuttiin myöhemmin Tenojoen varrella. ;D Inarissa suunnattiin kuitenkin ihan ensimmäisenä saamelaismuseo Siidaan. Siida on hienosti toteutettu museo, josta löytyy rakennuksia, asuja, työkaluja ja vaikka mitä koskien Lapin ja saamelaisten historiaa. Omalla kohdalla tieto edellä mainituista on aika vähäistä, joten oli kiva hieman sivistää itseä tällä mielenkiintoisella aiheella. Lapsetkin tutkivat innoissaan esineitä ja asumuksia.

Inarista meidän matka jatkui Utsjoelle ja Suomen kauneimmaksi äänestetylle tieosuudelle Utsjoelta Karigasniemeen. Yötä päädyttiin viettämään Tenon varrella olevalle symppikselle leirintäalueelle. Oli ihana päästä kylpemään ja peseytymään kunnolla. Samalla saatiin tehtyä autolle tyhjennykset ja täytöt veden osalta.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Autotie ja kauempana lumihuippuiset tunturit.

Ah Norja! Puhelimessa ja kamerassa on noin miljoona kuvaa teiden varrelta, eikä niistä yksikään tee oikeutta upeille ja jylhille maisemille. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jokaiselle P-paikalle. Valittiin lukuisista paikoista tämä lounaspaikaksi. Lapset säntäsi ensimmäisinä aarrejahtiin rannalle sillä aikaa, kun me valmisteltiin lounasta koko porukalle. Lounaan jälkeen jaloiteltiin hetki ja ajettiin jonkun matkan päähän seuraavalle yöpaikalle. Yöpaikka löytyi kirjaimellisesti kokeilemalla mihin mikäkin pieni merenrantatie vie. Pienen säädön jälkeen päädyttiin kauniille paikalle hieman korkemmalle. Siinä autoja säätäessä päästiin myös seuraamaan, kuinka paikallinen kolmikko sukelteli kuningasrapuja keihäät apunaan.

Yöpaikan löydyttyä puettiin retkeilykamppeet päälle ja suunnattiin rannan kautta retkelle. Retkellä löydettiin melkoinen kasa kauniin valkoisia simpukoita, merisiilin kuoria, kuningasravun kuoria ja (ilmeisesti) poron hieman ällöttäviäkin luita. Mutta aarteita, mitä aarteita.

Iltaa kohden tuuli vain yltyi kovemmaksi ja jopa me aikuiset pystyttiin melkein nojaamaan vastatuuleen. Mietiskeltiin puolivakavissaan pysyykö meidän asuntoautot pystyssä siinä tuiverruksessa ;D Iltaa ei oikein huvittanut jäädä istuskelemaan, vaikka paikka olikin aivan mielettömän kaunis. Onneksi aamuun mennessä tuulikin oli tyyntynyt ja ehdittiin vähän nauttimaan tuosta paikasta enemmän.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen, jolla kantorinkassa lapsi kalliolla. Taustalla Jäämeri.

Aamiaisen jälkeen hypättiin taas hieman eri kokoonpanoilla pyörien selkään. Ajeltiin ensin pätkä tietä pitkin ja perään huiputettiin rannan viereisten tunturien korkeimpia kohtia. Ai että!! Tavoitteena oli mennä niin korkealle, että lumihuiput tulevat vastaan ja sieltähän ne lopuksi löytyi. Onneksi lähdin veljen vaimon ja hänen veljensä mukaan. Nousi oli kyllä raskas, mutta ehdottomasti sen puuskutuksen arvoinen! Vai mitä mieltä olette näiden kuvien perusteella?

Välillä sai ihan kantaakin pyörää jyrkkien seinämäisten nousujen tullessa eteen, mutta suurimmaksi osaksi tunturilla pystyi polkemaan (jos vain voimat riitti ;D). Ja alastulo oli tietty maisemien lisäksi paras osuus! Laskuvauhti taisi parhaimmillaan lähennellä 50 km/h, kun viileteltiin alas tuolta. Tämä paikka oli ehdottomasti hienoin, missä olen koskaan polkenut. Toivottavasti vielä joskus pääsee vastaaviin maisemiin polkemaan.

Napapiirin sankarit ja reissulukuja

Arvatakin saattaa, ettei tällainen reissu mene aina täysin nappiin. Onneksi meille sattui pikemminkin pikku kommelluksia, kuin mitään vakavampaa isoa. Sattumusten joukkoa alkoi keräämään meidän kahden pojan matkapahoinvointi. Niistäkin onneksi selvittiin, mutta ihan uhreitta ei homma kuitenkaan mennyt. Yhden pojan nalle ja minun lahjaksi saama jättivillahuivi ottivat koppia pahoinvoinneista. Mutta ei siitä sen enempää.. Seuraava ”kommellus” sattui kun Saariselän jälkeen onneton poroemo juoksi pienen vasansa kanssa tielle ja nähtiin porokolari. Noiden porojen kanssa saa kyllä olla supertarkkana! Meillä oli ajon aikana puhelimessa porokello-app päällä ja suurimman osan poroista se meille ehtikin hälyyttää. Kuitenkin useampi sarvipää ehti meidät yllättää porokellosta huolimatta ja paluumatkalla meinasi meidänkin auto törmätä poroon.

Muina kommelluksina voisi mainita muun muassa kaasupolkimen päälle hinautuneen lattiamaton..

Pieniä törmyksiäkin (henkisiä ja fyysisiä) oman perheen kesken viikon aikana koettiin, kun viisi henkeä viettää reissuelämää asuntoautossa. Mutta ei mitään niin isoa, etteikö lähdettäisi joskus reissulle uudelleen. 🙂

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan lukuina

  • Asuntoauton vuokra n. 1000 € / viikko sisältäen ajoa 2500 km
  • Ajetut kilometrit reitillä (Oulu – Saariselkä – Inari -Utsjoki – Karigasniemi – Indre Billefjord – Alta – Kautokeino – Hetta – Raattama – Levi – Rovaniemi -Ranua – Oulu) vajaa 2000 km
  • 2 yötä leirintäalueella, 3 muualla
  • 2 ravintola-ateriaa koko porukalla. Loput kokkailtiin autoissa
  • Muut kustannukset (polttoaine, ruoat, ostokset, pääsyliput jne) +1000 €
  • 2:ssa paikassa hyttysiä ihan liikaa

Altan museokahvilan terassilta aukeaa huikeat näkymät merelle ja vuonoon. Museo vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta tällä kertaa nautiskeltiin vain kahvit ja jädet paikan päällä.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Mutkikas tie kallioiden välissä. Tien vieressä joki.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Lähikuva heinää syövistä poroista tunturin huipulla. Kaukana näkyy tuntureiden siluetteja ja punertava auringon lasku.

Kautokeinon tien varrella on kauneimmat näkymät, missä ollaan koskaan ajeltu. Nimittäin tien molemmin puolin nousee korkeat kalliot, tien vierellä kiemurtelee kirkasvetinen turkoosi joki koskineen ja pieniä vesiputouksia tulee vastaan vähän väliä. Lähempänä Kautokeinoa tulee vielä Pikefossenin isompi vesiputous. Autolla pääsee melkein putouksen viereen, joten kannattaa ehdottomasti tsekata myös tämä paikka! Altasta ajeltiin tosiaan yöpymään Kautokeinoon pienelle leirintäalueelle. Kautokeinossa oli kaksi leirintäaluetta, joista valittiin Campsite Kautokeino. Toinen, isompi leirintäalue ei pikaisella vilkaisulla sopinut lapsille tai rauhaa haluaville. Campsitella puolestaan päästiin autojen kanssa rantaan ja palvelu oli hyvää. Paikalta löytyi tekemistä lapsille, grillikodat, sauna ja hyvät pesutilat.

Meidän reissun viimeinen yöpymispaikka oli Levi. Levillä ehdittiin vuorokauden aikana yöpyä huipulla, laskea mäkiä kesäkelkoilla ja pyörillä, tehdä iltapalaretki, leikkiä puistoissa, kiipeillä seikkailupuistossa, käydä kylpylässä, shoppailla ja nauttia yöttömästä yöstä. Toisin sanoen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan sai täydellisen lopetuksen.

Seuraavana Norjan kohteena haluttaisi vierailla ikonisilla Lofooteilla, Senjassa ja ennen kaikkea ajella rantateitä kohti etelää.

Onkos siellä muita Lapin ja Norjan matkailijoita? Ainakin mediasta ja somesta päätellen useamman reissut ovat tänä kesänä suuntautuneet juurikin kohti pohjoista.

Kaisa-Maria

Kesän paras jälkiruoka

Yksinkertaisuus toimii tässäkin ohjeessa. Kesän paras jälkiruoka on nopea kasata ja muokata sitä voi juuri kuten itse haluaa! Parhaan tästä tekee se, että kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkiruoka sisältää pureskeltavaa, pehmeää, makeaa ja raikasta. Sekä tietenkin se, että valmistusaika on noin 10 minuuttia, kunhan tarpeelliset ainekset ovat valmiina. Marengin tekoon tarvitset aikaa noin 2-3 tuntia, mutta voit valmistaa marengit jo monta päivää etukäteen. Tai ostaa kaupasta valmista!

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Kesän paras jälkiruoka

Marenki (2-3 pellillistä pienempiä marenkeja tai 2 isoa marenkipohjaa):

Erottele kuudesta kananmunasta valkuaiset kulhoon. Ole tarkkana, ettei yhtään keltuaista tai mitään muutakaan nestettä pääse valkuaisten sekaan. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita vatkaimella hiljalleen joukkoon sokeria 3 dl. Marenkivaahto on valmista, kun voit kääntää kulhon ylösalaisin ja marenkivaahto ei tipu sieltä. Purista joukkoon n. 2 tl sitruunan mehua ja sekoita vatkaimella hyvin. Nostele lusikalla tai pursota marengit leivinpaperille. Jos teet kakkupohjan, niin jaa marenkivaahto kahteen osaan ja levitä kumpikin erillisille leivinpapereille noin ruokalautasen kokoiselle alueelle. Marenkivaahto paisuu hieman paistaessa.

Paista marengit uunissa 100-170 asteessa. Minulla on tapana laittaa aluksi kiertoilmauuniin asteiksi 150 ja noin puolen tunnin kuluttua lasken asteet 100:n.

  • Keksiä
  • Marenkia
  • Vispikermaa + (Vanilja) rahkaa tai jäätelöä
  • Tuoreita marjoja tai hedelmiä
  • Tuoretta minttua

Valmistele ainekset. Kekseinä olen käyttänyt ihan normaaleja kaurakeksejä ja maustettuja versioita. Kaurakeksit suolaisella kinuskilla on herkullinen valinta tuoreiden mansikoiden ja pensasmustikoiden kanssa. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää mukaan maustamaton tai maustettu rahka.

Jälkiruoka kasataan isoon kulhoon kerroksittain. Ensimmäiseksi tulee keksikerros. Murskaa ja paloittele keksit pienemmiksi palasiksi. Lisää keksimurskan päälle marenkikerros. Marenkeja voi myös murustella pienemmiksi palasiksi. Perään sitten vispikerma-rahkakerros ja marjat/hedelmät. Tee ainakin kaksi kerrosta kaikkia ja koristele lopuksi mintunlehdillä. Mintunlehtiä voi lisätä myös sisäkerroksiin tuomaan makua.

Tämä jälkkäri kannattaa kasata juuri ennen syömistä, ettei keksit ja marengit pehmene liikaa.

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.
Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Kaisa-Maria

P.S. Ota myös pavlova haltuun postauksen marenkiohjeella! Pavlovaan tarvitset marenkipohjien lisäksi vain kermavaahtoa ja tuoreita marjoja tai hedelmiä.

Hossa – täydellinen paikka luontotreffeille

Nyt kun kotimaan matkailu on monella ykkössijalla reissusuunnitelmissa päätettiin mekin käydä vähän seikkailemassa uusilla kulmilla. Hossa oli meille molemmille tosiaan aiemmin käymätön kohde, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähdetäänkö viettämään aikuisten viikonloppua sinne, kun kutsu kävi. Lisäksi paikka oli mitä loistavin toteuttaa Ossille antamani joululahja – itse tehty lahjakortti karhusafarille tänä kesänä. Reissulle meitä lähti (yllätys, yllätys haha) minun veli ja hänen vaimonsa. Hossa tarjoaa kuitenkin sen verran paljon aktiviteetteja, että matkakavereiden kanssa nähtiin aamupäivästä ja seuraavan kerran vasta ihan illalla, kun me tultiin Ossin kanssa takaisin majapaikkaan.

Hossa. Suuret ikkunat, josta näkymä Hossanjärvelle ja nurmelle.
Hossa. Kanjonijärvi Julma-Ölkky. Kanjonin reunalla puita.

Mitäs me sitten tehtiin? Reissukaverit lähtivät ajamaan pitkän maastopyörälenkin Hossan upeille poluille. Me puolestamme otettiin reissu hieman rennommin ja suunnattiin alkajaisiksi pienelle päiväkävelylle Julma-Ölkylle. Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi eli näköalat oli upeat. Pienen haikin jälkeen käytiin syömässä kunnon lounas luontokeskuksella ja perään chekattiin majoitukseen. Me yövyttiin Camp Norwidessa/Hossan lomakeskuksessa söpöissä linnunpönttöjä muistuttavissa hotellihuoneissa. Huoneet ja mökit ovat heti Hossanjärven rannalla ja kaikista huoneista oli näkymä suoraan järvelle. Paikka oli kyllä upea ja koko seinän kokoinen ikkuna vaikuttava. Hieman tuli miinusta siitä, että huoneessa ei ollut perinteistä pientä jääkaappia eväille ja ikkunan edessä oli vain ohkaiset verhot. Tämä siis jos on hankalaa nukkua valoisassa. Huoneet olivat myös tosi kuumia näin lämpimillä kesäsäillä ja tuuletus mahdotonta hyttysien vuoksi. Koronan takia oli myös puutteita mm. aamiaisessa, mutta muuten paikka oli kyllä tosi mukava! Kanooteille, veneille ja pyörille löytyi myös vuokrausmahikset eli kantsii ehdottomasti tutustua.

Hossa – Karhusafari

Hossa ja muutkin itärajaa lähellä olevat paikat tarjoavat hyvät mahdollisuudet käydä valokuvaus-/bongausreissuilla luonnossa. Lähipiiristä tällaisen karhusafarin on jo useampi testannut aiempina kesinä ja Ossin kanssa ollaan aina fiilistelty muiden reissuja. Lyhyen googlettelun jälkeen löydettiin täydellinen paikka toteuttaa tällainen jännittävä ilta villissä luonnossa. Arolabear eli Arolan maatila- ja erälomat tarjoilee iltaretkiä ja koko yön kestäviä bongausretkiä. Me valittiin illan kestävä retki, jossa oli noin viisi tuntia aikaa itse kojussa. Ihan aluksi siis mentiin Arolan tilalle, jossa aivan ihana tilan emäntä kertoi ohjeita ja karhujuttuja vuosien varrelta. Saatiin samalla kuulla myös tilan hurjastakin historiasta (ja kaikki tietenkin aidolla Kainuun murteella kerrottuna!).

Vaatetus ohjeen mukaan eli kumiset kengät, pitkät hihat, pitkät lahkeet ja ei hajusteita (ei edes hyttysmyrkkyjä, jos ovat hajusteellisia). Sopii myös maatilan hommiin? ;D

Alkuinfon ja jutustelun jälkeen jakaannuttiin muiden bongareiden kanssa autoihin ja matkattiin nelisen kilometriä metsään. Autot jätettiin noin kilometrin päähän itse bongauskojuilta ja hiljaa kävellen siirryttiin omiin pieniin hirsimökkeihin. Iso plussa siitä, että kukin porukka sai olla omassa pikku mökissään. Meistä se toi oman lisänsä koko kokemukseen, kun saatiin ihan kahdestaan olla tiirailemassa petoja ja juttelemassa kuiskaten. Oltiin muuten varauduttu kuumaan, hyttysiä täynnä olevaan kojuun, mutta onneksi oltiin täysin väärässä! Hirsimökit olivat tosi miellyttäviä, viileitä ja ötököistä ei ollut tietoakaan. Pieni kuivakäymäläkin jokaisesta mökistä löytyi, joten hädän kanssa ei tarvinnut viittä tuntia kärsiä. Mökkeihin oli myös toimitettu eväät kaikille osallistujille. Eväskassista löytyi täytettyjä voileipiä, marjapiirakkaa, kahvit, kuumat vedet, kylmät vedet, tee- ja kaakaovälineet. Meillä oli myös omia eväitä mukana. Koska mikä retki se sellainen on, ettei evästä ole paljon??

Hossa. Hirsinen valokuvausmaja metsikössä.

Ensimmäinen karhu ilmestyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vitsit sitä innostuksen ja adrenaliinin tunnetta, kun puiden välistä ilmestyi valtava karhun pää esiin. Ja mikä parasta, pian ison karhun perästä hiipi varoen esiin kolme pientä poikasta! Emo käveli edeltä hiljaa ympärilleen katsellen ja pennut muutamien metrien päässä perässä. Välillä emokarhu katsahti taakseen ja murahti, jolloin kolmoset kipittivät vauhdilla emonsa luokse. Aivan mieletöntä nähdä villit luontokappaleet niin läheltä. Karhunelikko tuli ihan meidän lähellä, mutta silloin naapurimökistä joku alkoi puhua isoon ääneen, jolloin emo pentuineen otti jalat alleen ja katosivat metsään muutamassa sekunnissa. Arvatkaapa harmittiko!!? Varsinkin, kun koko porukalle oli useita kertaa toistettu olemaan hiljaa ja puhumaan kuiskaamalla. Karhujen ollessa lähellä suositeltiin olemaan täysin hiljaa, koska ne pelkäävät ihmisiä hurjasti.

Kuvia ehdittiin onneksi nappaamaan jonkun verran, mutta kameran säädöt jäi täysin tekemättä, kun tilanne tuli niin pian vastaan ja valon määrä vaihteli kovasti. Jonkin ajan kuluttua tästä ilmestyi toinen emo kahden pennun kanssa kauemmas ja ne me nähtiin vain kiikareiden läpi hetken aikaa ennen kuin nekin painelivat metsän suojiin piiloon.

Emokarhuja pentuineen ei kuulemma tapaa kovinkaan helposti tähän aikaan vuodesta eli oltiin onnekkaita tässä asiassa. Tämä siksi, että uroskarhuilla on kiima-aika ja niissä villeissään pennut ovat vaarassa. Toisen emon ja pentujen jälkeen taisi mennä reilut pari tuntia korppeja, lokkeja ja merikotkaa kuunnellessa. Ehdittiin nimetä korpit siinä ajassa ääntensä perusteella ;D Yksi oli mm. Bile-Dani korkean ”wuhuu”-tyyppisen äänen vuoksi. Toinen taas koitti matkia lähistöllä kukkuvan käen laulantaa, mutta jäi kiinni, kun kukunta pääsi ilmoille korppimaisella rääkäisyllä.

Hossa. Karhuemo kolmen pienen pennun kanssa metsän reunassa.

Noin puoli tuntia ennen safarin loppua ilmestyi yhtäkkiä selvästi isompi uroskarhu ja käveli melko lähelle meidän mökkiä. Pian se kuitenkin pyörähti takaisin metsään palatakseen juuri ennen meidän lähtöä. Karhuja en ole koskaan pelännyt, mutta sanotaanko näin, että metsän kuninkaan kunnioitus nousi entisestään, kun samainen uroskarhu nousi jonkun matkan päässä kahdelle jalalle ja haisteli ilmaa. Sen jälkeen se löntysti houkuttimeksi jätetylle sianliha-apajalle ja nappasi kouralla valtavan kylkipalan suuhunsa. Parilla puraisulla palanen oli luineen murskana ja äänet myös sen mukaiset. Kuvottavakin, mutta upea lopetus karhusafarille. Karhun ollessa oppaan mökin vieressä meidän opas aukaisi ovensa, jolloin iso löntystäjä karhu juoksi melkoista vauhtia metsään. Ja me tuijotettiin Ossin kanssa pienestä ikkunasta silmät pyöreinä oppaan uhkarohkealta näyttävää tempausta. Itsellä ei olisi nimittäin sen ruokailuhetken jälkeen tullut mieleenkään avata mökin ovea karhun ollessa noin 5 metrin päässä. Ei auttanut kuin seurata perässä ja lähteä kävelemään hiljaa kohti autoja.

Autossa tietty fiilisteltiin muiden safarilaisten kanssa ja jutusteltiin oppaan kanssa tapahtuneista. Kaiken kaikkiaan karhusafari oli upea kokemus luonnon keskellä. Oli mahtava yhdessä jännittää mökin hiljaisuudessa ja tiirailla metsään korppien huudellessa.

Näistä villieläinsafareista on ollut ilmoilla myös kritiikkiä sen vuoksi, että eläimet voivat tottua niiden vuoksi ihmisiin ja että ihmiset pilaavat näillä eläinten luonnollista elämää. Nämä meidän näkemät karhut eivät ainakaan olleet ihmisiin tottuneet lainkaan, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mutta ymmärrän hyvin kuitenkin tuonkin näkökulman. Tästä ennen safaria hieman juteltiinkin ja Arolan väestä huokui oikein luonnon kunnioitus. Heille oli selvästi tärkeää antaa karhujen sekä muiden villieläinten elää juuri niin kuin kuuluukin, ei ihmisten ehdoilla.

Karhusafarin jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan, jossa meidän matkaseura odotteli laiturilla iltapalan kanssa. Parin tunnin ajan fiilisteltiin yötöntä yötä ja kerrottiin päivän tapahtumista. Uni vei kuitenkin voiton jossain kohtaa. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pakattiin autot ja ajeltiin takaisin kotiin.

Hossa tarjosi täydellisen paikan vuorokauden mittaiselle luontotreffeille.

Minkälaisia kokemuksia teillä on luontokohteista?

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Pientä kevennystä

Kolmannen lapsen raskausaika poikkesi täysin kahdesta edellisestä. Kova pahoinvointi kesti yli puolenvälin raskautta, kun taas edellisissä raskauksissa sitä ei ollut juuri ollenkaan. Kolmannen raskauden pahoinvoinnin hellitettyä söin appelsiineja päivittäin ihan valtavia määriä (kunnon raskaus-gravings). Vauvan synnyttyä muistan sen jäätävän suklaanhimon ja suklaata kyllä kuluikin siihen aikaan. Nyt noista hetkistä on kolme vuotta aikaa ja sama sokerihiiri elää edelleen sinnikkäästi minussa. Tähän väliin kerrottakoon, että ennen tätä sokerihiirikautta en oikein tykännyt makeasta lukuunottamatta salmiakkia. Ala-asteikäisenäkin olin parikin vuotta syömättä karkkia tai makeaa lainkaan. On siis tullut herkuteltua talven ja kevään aikana ja nyt halusin tehdä pientä kevennystä ruokavalioon ja herkutteluun.

Painonseuranta ei ole kuulunut muutamaan vuoteen omiin rutiineihin, vaan annan peilikuvan ja yleisen fiiliksen kertoa tilanteen. Toukokuun alussa huomasin, että jotkut vaatteet eivät istuneet päälle niin hyvin kuin ennen ja oli turvonnut fiilis. Mietin miten kevennystä lähtisin tekemään ja päädyin lopulta ostamaan ruokavalio + treeniohjelman, jossa kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen voi jatkaa joko samalla tavalla tai vaihtoehtoisesti muokatulla itselle sopivalla tavalla. Pääpointtina kuitenkin ruokailutapojen muutos niiltä osin, joita itse haluaa muuttaa. Minulla se on sokerin vähentäminen. Ostamani ruokavalio toimii tosi hyvin itselle pohjana. Pohjana siksi, että liikun ja treenaan enemmän kuin ohjelmaan kuuluu, joten sain hyvät neuvot lisätä energian määrää aterioihin. Liian vähällä energialla treenaaminen kun ei ole millään tavalla järkevää ainakaan omalla kohdalla. Energiamäärät on kuitenkin sellaiset, että rasvaa palaa, mutta saa syödäkin ihan kunnolla.

Kevennystä ruokavalioon. Lautasella luonnonjogurttia, mysliä, mansikoita ja mustikoita.
Kevennystä ruokavalioon. Lautasella vihreitä kasviksia, riisiseosta ja kanaa.

Kevennystä on nyt reilut kaksi viikkoa harjoiteltu ja en voisi olla kyllä tyytyväisempi. Ensimmäisinä päivinä oli kyllä nälkä välillä, mutta muutoin ei ole valittamista. Nesteet ovat selvästi lähteneet liikkeelle ja turvotus sormissa sekä muualla kehossa on laskenut. Tähän turvotuksen laskuun vaikuttaa varmasti myös pillereiden syömisen lopettaminen, mutta se on sitten täysin toinen tarina.

Mutta kuten sanottu, olo on kaiken puolin freesimpi kuin aiemmin. Puntarilla kävin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten maanantaina, kun aloitin tämän kevennyksen. Nyt parin viikon jälkeen nesteiden ja varmaan rasvankin poistuttua puntari näyttää jo reilut pari kiloa vähemmän, joten jotain selvästi tapahtuu. Normaalipainoisena painonpudotus ei ole kuitenkaan se ykkösjuttu, koska paino on minulle nykyään vain numeroita. Tavoite oli nimenomaan saada se freesi ja hyvä olo kehoon takaisin ja nyt se alkaa palailla. Ihan huippua! Ja tässä parin viikon aikana olen huomannut myös, että yöllinen leposyke on paljon matalampi! En oikein keksi mitään muuta, mikä tuota leposykettä laskee kuin tämä puhtaasti ja järkevästi syöminen. Leposykkeen lasku alkoi kolme päivää uusien ruokailutottumuksien aloituksen jälkeen, joten siksi uskon senkin liittyvän tähän. Tässä ruokavaliossa on muuten ihan perusraaka-aineita käytössä eikä todellakaan mitään erikoista hifistelyä. Kauppalistaa meidän ei tarvinnut muuttaa kuin herkkujen osalta. Sen sijaan annoskoot ovat nyt tämän kolmen viikon aikana itsellä pienempiä kuin aiemmin.

Helppoa tämä herkuista kieltäytyminen ei ole koko ajan ollut. Valehtelisin jos väittäisin, että ei tehnyt tiukkaa syödä vieressä omia ruokia, kun muu perhe vietti pizzaperjantaita ja herkutteli karkkipäivän namuja. Mutta päättäväisyydellä – sillä pääsee pitkälle kun muistuttaa itseään, miksi tätä tekee. Täysin herkutonta elämää en tämän kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen aio viettää. Tiedän, ettei se toimi minulla. Tarkoitus onkin nimenomaan oppia uusi tapa herkutella eli kohtuudella muuhun ruokavalioon nähden. Tämä kolmen viikon herkuttomuus toimii nyt vain hyvänä katkaisijana sokerikoukulle. Ja nyt kun on herkuttomana viettänyt jonkun aikaa alkaa hedelmät ja marjat maistua jo supermakealta!

Vaikka tämä kolme viikkoa on nyt tiukempaa ruokavaliota, niin koitan samalla olla armollinen itselle ja omalle keholle. Sitä kun niin helpostii näkee ne omat selluliitit ja muut ”epäkohdat”, jotka kuitenkin kuuluvat ihan normaalisti ihmiskehoon. Oppia kuitenkin kaikki ikä , joten hiljalleen tuo ”epäkohtien” bongailu omassa itsessä tulee vähenemään.

Jes eli viikko enää tätä pientä kevennystä vähemmällä energiamäärällä olemista ja liikkumista. Sen jälkeen nostan hieman energiamäärää, että paino ei ala laskemaan liikaa ja hyvä, energinen fiilis säilyy jatkossakin.

Onko siellä muita sokerihiiriä tai herkuttelijoita? Minun pahin kompastuskivi on ehdottomasti irtokarkit. Ne vain on niin hyviä, vaikka sokeriöverit tuntuukin kropassa niin kuvottavalta. Onneksi minun sisäinen sokerihiiri alkaa hiljalleen kutistumaan.

Kaisa-Maria