Tutista luopuminen

Niin se tuli vastaan tämäkin virstanpylväs, meidän pienimmäisen tutista luopuminen. Ei ole enää tuttisuuta tässä kodissa. Vähän haikeaa taas.

Yhtä oikeaa aikaa tälle suurelle askeleelle ei ole, vaan jokaisessa perheessä luopumisajankohdan sanelee elämäntilanne ja ennen kaikkea lapsen valmius. Yleisesti lapsen imemistarve vähenee ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin tuttipullolle sekä tutille on helpompaa heittää hyvästit. Mutta ei kaikilla. Noin yksivuotiaalla lapsella tutti voi ollakin tosi iso turvanantaja ja silloin ei kannata sitä pois ottaa. Suositus on kuitenkin, että kahden-kolmen ikävuoden huiteilla tuteista on hyvä luopua mahdollisten purentavirheiden ja leuan mahdollisen virheasennon vuoksi.

_MG_9158

Tutista luopuminen on hyvä toteuttaa sellaisessa ajankohdassa, ettei elämäntilanteessa ole muita isoja juttuja menneillään. Lapsen ollessa sairas, päiväkodin aloittaminen, muutto, sisaruksen syntymä tmv. sekoittaa pienen pakkaa jo valtavasti, joten silloin tutista luopuminen saattaa tuntua liian raskaalta askeleelta muun myllerryksen keskellä.

Meillä kaikki kolme poikaa saivat tutin suuhunsa jo heti vuorokauden iässä. Tähänkin asiaan löytyy monta mielipidettä, mutta kuten muissakin vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, oma ratkaisu on se oikea & paras kun on kyse sinun lapsistasi. Meillä tutin käyttö on aloitettu aina sitten kun vauvan imuote rinnalla on todettu oikeanlaiseksi joka suunnalta. Tuttiin haluttiin totuttaa lapset ensinnäkin kovan imutarpeen vuoksi ja toiseksi tuomaan lisälohtua sylin ja hellimisen lisäksi.

Meidän kaikki kolme pienokaista käyttivät tuttia pääosin unille mennessä ja kovan harmin iskiessä. Tuttia pojat pitivät suussaan harvoin ihan muuten vaan. Toki joskus, mutta päiväsaikaan ei kovin useasti. Kuopuksemme kuitenkin kaikista kolmesta eniten, mutta harvoin hänkin. Ja yleensä nukahtaessaankin jokainen aikoinaan heitti tutin unissaan pois suusta.

IMG_8355newbornphoto7

Kaikkien kolmen kohdalla tutista on luovuttu tässä ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Esikoisen tutti jätettiin pois hyvissä ajoin ennen meidän keskimmäisen naperon syntymää. Muistaakseni tammikuussa jätettiin tutti pois kertaheitolla. Kerrottiin oravan napanneen palasen tutista. Ei niin viisas veto, koska pientä oravavihaa oli sen jälkeen ehkä hieman ilmassa ;D Helmi-maaliskuun vaihteessa hän muutti omaan huoneeseen ja huhtikuun lopussa syntyi pikkuveli. Tämä oli sopiva sykli isoille muutoksille esikoisen elämässä. Luopuminen meni kuitenkin helposti. Tulikohan aiheesta tasan kaksi itkua ennen yöunille menoa jos oikein muistan.

Keskimmäisen tutista luovuttiin hänen ollessa reilun vuoden ikäinen. Toukukuun Kreikan reissun jälkeen heitettiin tutit roskiin. Lennoilla tutti helpotti kun korvat menivät lukkoon. Kahtena ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä taisi tulla itkua, mutta muuten luopuminen kävi taas hyvin ja helposti.

Kuopuksemme kohdalla ollaan joitain viikkoja sitten puhuttu, että heitetään tutit pois Kuusamon reissun jälkeen. Nyt maanantaina ennen pikkumiehen päikkäreitä tuo keskustelu palasi mieleen ja päikkäreille mentiin sitten ilman tuttia. Hyvin meni. Jonkin aikaa kuului jutustelua ja sitten unista tuhinaa. Nyt viikolla muutamana iltana ollaan jääty silittelemään ja nukuttamaan. Eilen illalla homma sujui jo normaaliin tapaan eli vietiin ukkeli sänkyyn ja sinne hän sitten itsekseen nukahti.

Nyt oli siis selvästi sopiva hetki jättää tuttisuuvaihe taakse. Takarajana tälle askeleelle me pidettiin päiväkodin aloitusta. Eli että tutista luovutaan viimeistään kesän aikana.

1
_MG_9167

Nämä kuvien kolme pientä tuttia olen ottanut talteen muistoksi. Nämä on meidän poikien ensimmäiset tutit ja minusta jotenkin niin älyttömän suloiset.

 

Miten teillä on sujunut tutista luopuminen? Vai onko tutti ollut kenties ehdoton ei?

 

Mukavaa perjantaita! 🙂

 

K-M

Kevätreissu

Vappu on nyt juhlittu ja edellisen postauksen suunnitelmista poiketen me päädyttiinkin hieman juhlimaan kaupunkiin. Meille heitettiin iltapäivällä yllättäen kutsu lähteä ravintolaan vappudinnerille ja lasillisille. Tokihan me lähdettiin kun oli mahdollisuus. Kotona oltiin jo takaisin kahdeksan aikaan laittamassa meidän kuopusta nukkumaan. Eilen puolestaan tuntui aivan sunnuntailta ja touhuiltiin lähinnä vain kotihommia. Ossin kanssa napattiin päivälliseltä joku kevyt ruokamyrkytys kun pari tuntia syömisen jälkeen molempien olo kävi melko tukalaksi. Onneksi pojat sattuivat syömään eri ruokaa ja meidänkin olot parani illan aikana. Tänään vielä väliin kouraisee vatsasta, mutta muuten ei muista edes, että eilen olisi mitään ollutkaan. Mikähän lie?

Mutta asiaan.. Edellinen viikonloppu vietettiin perinteisesti Kuusamossa Rukan lähettyvillä. Majoituspaikkana meillä oli jo monesti aiemminkin blogissa näkynyt miehen työpaikan vuokramökki. Olisikin oma! Meillä oli aikomuksena vielä kerran käyttää poikia laskettelemassa, mutta flunssan piinatessa esikoista jätettiin laskettelut kokonaan pois ja otettiin vain rennosti mökillä.

_MG_8926
_MG_8929

Mökiltä on tosiaan reilut 10 kilometriä matkaa Rukalle, mutta kuitenkin aika lähellä rinteitä ja muita huveja. Järveltä voi kuitenkin ihastella Rukaa ja Valtavaaraa, jotka molemmat näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa. Jopa Valtavaaran pieni mökki erottuu kun oikein tarkkaan katsoo.

Jäiden vielä kantaessa päätettiin kävellä retkelle läheiseen saareen. Minua tuo jäällä kävely kuumotti jotenkin tosi paljon. Ossi kävi kuitenkin ennen jäälle menoa kairaamassa ja tarkastamassa tilanteen muutamista kohdista. Teräsjäätä oli vielä paksusti ja paikallisetkin vielä kulkivat jään päällä. Sillä mekin uskallettiin. Saari oli mukavasti jo sulanut lumesta ja pojat pääsi pitkästä aikaa leikkimään metsäleikkejä. Meidän pikkumieskin oli innoissaan kun pääsi eka kertaa kunnolla tutkimaan ja temuamaan metsikössä.

_MG_8945
_MG_8950
_MG_8956
_MG_8938

Rakenneltiin peikolle maja ja ihmeteltiin pieniä luita maassa. Samalla nautittiin metsän tuoksusta ja auringonpaisteesta. Ai että olinkin niin ikävöinyt sitä ihanan raikasta tuoksua, mikä metsästä leijailee! Onneksi nämä meidän kodin lähimetsätkin sulaa nyt vauhdilla.

Meistä on ihana seurata poikien metsäleikkejä. Lapsillä on niin mahtava mielikuvitus ja yhdestä kepistäkin he pystyvät keksimään mitä erikoisempia juttuja. Milloin heillä oli jousipyssyt, milloin vaelluskepit.. Ideoita tuntuu lentävän vähän väliä ja mielenkiinto jokaiseen pieneenkin havunneulaseen voi olla valtava. Lasten elämää parhaimmillaan!

_MG_8975
_MG_8969

Tällä kertaa nautittiin kodassa vain pullakahvit perinteisen päivällisen sijaan. Tulen ritinä lämpimässä kodassa sai koko porukan hiljenemään ja tuijottelemaan tuleen ulkoilupäivän päätteeksi. Haaveilin taas päikkäreistä, jotka edellisellä reissulla onnistuin ottamaan tuolla kodan lämmössä.

_MG_8911
_MG_8906

Hieman urheilua, ulkoilusta nauttimista, kevään merkkien tutkimista, lintujen bongailua ja yhdessäoloa. Niistä koostui tämä reissu. Saunottiin parina iltana ja nukuttiin paljon. Tai niin paljon kuin se tällaisessa viiden hengen perheessä on mahdollista ;D Etsittiin maastosta erikoisia kiviä (eli kristalleja) ja kuunneltiin, oliko joku pöllö meidän lähellä huhuilemassa.

_MG_9036
_MG_9017
_MG_8925

Sunnuntaina kotiin lähtiessä olo oli jotenkin tosi levännyt ja onnellinen. Tuollainen rauhoittuminen luonnon keskellä on todellakin tarpeen vähintään muutaman kerran vuodessa! Pojistakin huomasi, kuinka he nauttivat hiljaisuudesta rauhallisesta olosta. Vaikka kotona tietenkin pyritään tasapainoittamaan arkea ja ottamaan paljon rauhallisia hetkiä arkihulinoiden keskelle, niin kyllä tällainen reissu siltikin antaa paljon enemmän. Ehkä se on se maisemanvaihdos ja tauko kotiympyröiden leikeistä ja aktiviteeteista.

Haaveilen omasta pienestä mökistä Kuusamoon sitten joskus isompana kun lapsetkin ovat aikuisia. Olisi ihana omistaa oma paikka rentoutumiseen ja täyteen rauhaan tuolta pienestä asti tutuiksi tulleista maisemista. Syötteen alue on toinen vaihtoehto omalle piilopirtille. Sepä jääköön nähtäväksi parin vuosikymmenen taa 🙂

Onko teillä jokin tietty paikka, joka edustaa tuollaista täyttä rentoutumista ja rauhoittumista?

 

K-M

 

 

Kotiäidin vappu..

..on vähän sellainen, ettei edes muista koko vapun olemassa oloa. Eikä varsinkaan, kuinka sitä juhlitaan. Viikolla jo ihmetellään iloisia opiskelijoita vappuhuumassaan ja hämmästellään, kuinka laskettelukeskus on vielä sunnuntainakin täynnä bilekansaa ;D

Vitsi vitsi.. hieman kärjistäen lähti tuo alku, mutta ei kuitenkaan hirveän kauas mennyt totuudesta. Nimittäin nykyään vappua ei tule juurikaan huomioitua mitenkään. Munkilla ja simalla me kyllä ollaan aina herkuteltu ja lapsille on melkein aina ilmaantunut jostain isot vappupallot. Ennen lapsia lähdettiin muutamana vappuna isolla kaveriporukalla mökkeilemään ja avattiin samalla kesäkausi. Kaupungillakin meni useampi vappuaatto juhlien tietenkin aamuun asti. Mökkeily kävisi edelleen mainiosti, mutta kaupungin vappu ei tällä hetkellä juurikaan houkuttele. (Nimim. Kotihiiri). 😉

IMG_4579 (683x1024)IMG_3921

Mutta jotain kyllä olisi kiva tuleville vapuille kehitellä ja kunnostautua tässä kevään karnevaalijuhlan huomioimisessa. Juhlia kun ei koskaan ole liikaa! Esimerkiksi vappupäivän brunssi ystävien kanssa olisi mahtava tapa aloittaa ensimmäinen kesäkuukausi. Joka tapauksessa, tämä vappu menee kotona touhuillen ja nauttien yhteisestä vapaasta.

 

Miten siellä juhlitaan vappua? Onko muita, jotka ei koko vappua oikeastaan edes muistanut? Tiettävästi ainakin yksi toinen kotiäiti, jonka kanssa aamulla puhelimitse tätä vapun unohdusta päiviteltiin  ;D

 

Hauskaa vappua kaikille!

K-M

 

P.S. Kuusamon reissu oli taas aivan ihana ja rentouttava! Palaan reissutunnelmiin seuraavassa postauksessa 🙂

 

Viherkasvit kotona

Lumen sulamisen myötä sisätilatkin alkaa kaivata raikkautta talven jälkeen. Minä teen tuon raikastuksen usein viherkasvien avulla. Siten saa nauttia kesän vihreistä sävyistä ennen kuin ulkona alkaa vihertää.

pillikranssi2IMG_3778

Kivat erilaiset kasvit sinne tänne ripoteltuna tuo vehreyttä tänne meidän neutraalien sävyjen keskelle. Juurikin sitä raikkautta ja kontrastia. Tykkään kuitenkin, että viherkasvejakin on aika maltillisesti sisällä.

Eri muotojen yhdistelyllä saa helposti pieniä yksityiskohtia sisustukseen. Kuten esimerkiksi alla olevassa kuvassa; pyöreälehtinen rahapuu on istutettu kuution malliseen ruukkuun. Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin toistaa muotoja, kuten poikien huoneiden pienet pyöreälehtiset mehikasvit pyöreissä ruukuissa.

IMG_2201
IMG_2245
IMG_2236

Keittiössä viherkasvien sijaa ajaa eri yrttiruukut. Haluaisin keittiöön sellaisen isomman rosmariiniruukun ja lisäksi muutamia pienempiä. Kesäisin puolestaan me istutellaan yrtit takapihalle laatikkoon. Sieltä on ihana hakea tuoreet yrtit ruoanlaittoon. Yleensä laatikossa meillä kasvaa korianteria, oreganoa, minttua ja basilisikaa. Joskus muitakin, mutta nuo neljä edellä mainittua löytyy joka kesä. Noista korianteri kasvaa ehdottomasti nopeimmin ja on muutenkin helppohoitoisin.

IMG_1922
IMG_2259

Mutta sitten tähän loppuun pieni ongelma. En saa noita kasveja pysymään elossa! ;D Näiden kuvien ainoa elossa oleva kasvi on sementtiruukun palmuvehka. Luottokasvi, joka ei tykkää huonoa, vaikka sen unohtaisi kokonaiseksi vuodeksi. Jopa kaktus menehtyi meidän kotona. Eli mitähän minä teen väärin? Tai uskon kyllä, että pikemminkin jätän tekemättä oikein ;D Rahapuunkin kerrotaan olevan erittäin helppohoitoinen, mutta niinpä se vain kuolla kupsahti aika pian hankinnan jälkeen.

Onko teillä siis tietoa yhtä helpoista viherkasveista kuin palmuvehka? Vai olisiko parasta vain marssia suosiolla tekokukkaosastolle?

Löytyykö teidän kodeista viherkasveja?

 

K-M

Yllätysvieraat

Kenelle luuta oven edessä on tuttu merkki? Minä muistan sen lapsuudesta kun rakkaan mummun kanssa lähdettiin kyläilemään hänen siskon luona meidän suvun kesäpaikalta. Mummun sisko asui ihan kivenheiton päässä ja muistan vielä, kuinka tieltä katsottiin, että talon oven edessä on luuta. Tarkoittaen talonväen olevan poissa kotoa ja palaavan jonkin ajan kuluttua. Niin me käännyttiin ja kipiteltiin myöhemmin päivällä uudelle reissulle kyläilemään.

Tänään nuo luudat taitaa olla pelkkiä muistoja ja ennen kyläilyä napataan puhelin käteen kysellen voisiko tulla piipahtamaan. Yleensä vielä ainakin päivää ellei useampaakin aiemmin. Eikä siinä mitään, sehän on kohteliasta ja tavan takana ajatus siitä, ettei vaan häiritä toisen suunnitelmia ja arkea. Suomalaista häveliäisyyttä parhaimmillaan.

_MG_7777

Minä kuitenkin kaipaan tuota yllätyksellisyyttä ja ex tempore -vierailuja. Sellaista, että hei lähdetään katsomaan mitä ystäville kuuluu. Sitä kuitenkin itsekin sortuu aina ajattelemaan, ettei kehtaa häiritä toisia tai saattaa tilanteeseen, jossa talonväki on tehnyt suunnitelmia, muttei sitten yllärivieraiden takia kehtaa toteuttaa niitä. Koska onhan nämä yllättäjät nähneet vaivan tullakseen kyläilemään.

Vastuu on kuitenkin aina yllättäjillä. Sitä kun nimenomaan lähdetään katsomaan sattuisiko sellainen yllätysvisiitti sopimaan vaikkapa ystävälle. Ja jos ei, niin se ei haittaa. Toisella kertaa sitten 🙂

Mistä tämä aihe sitten juolahti mieleen? Siitä kun meille on lähiaikoina tupsahdellut ystäviä ja sukulaisia oven taakse juurikin näin, että lähtivät katsomaan satutaanko olemaan kotona. Ja minusta se on ollut aivan ihanaa! Aiemmin mielessäni otsalle puski hikikarpalot kun yllätysvieraita sisään pyytäessä muistin meidän sotkuisen lattiat, tiskivuoren ja tyhjän herkkukorin. Nykyään en stressaa moista ollenkaan. Tähän pätee täydellisesti ystäväni äidin toistama sanonta: talo tavallaan ja vieras ajallaan. Ja se on just näin! ;D

IMG_2047

Yllätysvieraat kun aika harvoin on tuntemattomia, joten kaikki meillä kävijät kyllä tietää, että ensinnäkin meillä asuu kolme alle kouluikäistä naperoa sekä kissa. Ja pari aikuista, jotka ei jaksa ihan koko ajan siivota. Eli koti ei todellakaan ole missään näyttelykunnossa aina. Ja toiseksi, kyllä kahvit voi juoda ilman herkkujakin. Vaikka onhan se aina kiva jotain tarjota ja plussaakin olisi jos koti kiiltäisi puhtauttaan ;D

IMG_2548

Niinpä meistä ainakin on vain ja ainoastaan ihanaa jos saadaan yllärivieraita. Kehdataan kyllä myös sanoa jos ollaan tehty jotain suunnitelmia. Tänäänkin minun tätini koputteli aamulla ovelle juuri samaan aikaan kun tein kotitreeniä lasten leikkiessä. Ja kun talo menee tavallaan niin minä jatkoin aamutreenini loppuun tätini leikkiessä meidän poikien kanssa. ♥ Jumppailun jälkeen fiilisteltiin tädin ja miehensä tulevaa Pariisin matkaa ja vaihdettiin kuulumisia. Täydellinen yllätysvisiitti koleaan aamuun!

Mitä mieltä olette yllätysvierailuista? Onko parempi soittaa etukäteen vai kokeilla onnea tupsahtaen oven taakse?

Minä ainakin liputan yllätysvierailun puolesta sovittujen tapaamisten rinnalla!

 

K-M

Erämiehen 4-vuotissynttärit

Meidän pieni rakas on täyttänyt jo kokonaiset neljä vuotta! Tätä suurta merkkipäivää juhlistettiin eilen metsäteemaa mukaillen. Vieraita riitti ihan iltaan saakka ja päivä oli kyllä aivan ihana!

_MG_8858

Pikkumies sai taas aivan ihania ja tosi mieluisia lahjoja. Uusi pöllökaveri pääsi heti unikaveriksi ja eläinkirjat ehdittiin selailla päivän aikana jo pari kertaa läpi. Kokoontaitettava futismaali on ollut pystyssä jo vuorokauden ympäri ja vähän väliä sinne joku meistä potkuttelee palloja 🙂

_MG_8886
_MG_8849

Päivänsankarin toiveesta tein suklaakakkua. Mutta minä hölmö menin pilaamaan toivekakun laittamalla väliin mansikkaa! Juhlakalu kun oli tarkoittanut täyssuklaista kakkua. Onneksi virhe saatiin korjattua kaupan pienellä kokosuklaisella kakulla. 

_MG_8861
_MG_8863

Tarjoiluissa koitettiin hieman toteuttaa metsäteemaa mm. käyttämällä leivonnaisiin marjoja. Synttärisankari joi omasta juhlamukistaan, kuksasta ja kaulaan laitettiin joulupukin tuoma susikoru.

_MG_8876
_MG_8869

Oli kyllä taas niin mukavat synttärit ♥

Päivää ei ikävä kyllä kruunannut onnellisten juhlijoiden hymyt vaan iso itku ja murhe. Nimittäin juuri viimeisten vieraiden tehdessä lähtöä pikkumies lähti olkkariin ihastelemaan uutta palapeliään ja kompastui mattoon. Pää osui olkkarin pöytään ja kulmakarvan yläpuolelle repsahti auki niin iso haava, ettei auttanut kuin lähteä päivystykseen tikattavaksi. 😦

Päästiin onneksi hoitoon tosi nopeasti ja yhdentoista aikaan oltiin jo kotona takaisin. Lääkärit ja hoitajat onnittelivat pikkumiestä synttäreiden johdosta. Oli niin mahtava porukka siellä pientä tikkaamassa. Tikkien laitto tietenkin jännitti kovasti ja aiheutti murhetta sitäkin enemmän. Ihana lääkäri lauloi lastenlaulua samalla tikaten ukkelin otsaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! 🙂 Juhlat jatkuu ihan näillä näppäimillä kun saadaan meille lisää läheisiä juhlimaan meidän pientä erämiestä. ♥

 

Kiitos vielä kaikille vieraille!

 

K-M

 

Ihon valmistelua kesään

Kevät on jo pitkällä ja UV-säteily sen kuin voimistuu. Ennen en juurikaan kiinnittänyt mitään erityistä huomiota keväisin ihonhoitoon. Pikemminkin olin innoissaan ottamassa aurinkoa heti kun valo alkoi lämmittää. Mutta oppia ikä kaikki..

Minulla on tyypillinen pohjoismainen vaalea ja herkkä iho. Rusketun vain vähän ja iho palaa helposti. Geeniarvonnassa nappasin vielä lisäksi lievän atopian sekä couperosan. Lyhyesti siis; ihoni on herkkä ja vaatii näin myös herkän ihon tuotteet ja hoidon.

_MG_8789

Kun kuulemani mukaan kaikki lähtee ihon puhdistuksesta niin aloitan sitten siitä. Muutama vuosi sitten sain lahjaksi kuvan Remingtonin kasvoharjan ja jäin siihen heti koukkuun! Niin helppo käyttää samalla kun käy suihkussa ja iho tulee paljon puhtaammaksi kuin käsin pestessä. Minulla ainakin hävisi iso osa pikku näpyistä ja muista ihohuokosten epäpuhtauksista tämän harjan myötä. Harjalla puhdistan kasvot päivittäin ja samalla saan kasvojen & dekolteen iholle hellän kuorinnan. Ihan huippu väline varsinkin nyt kun hienojakoinen katupöly täyttää ilmaa.. ja ihohuokosia!

Puhdistusta jatkan vielä kasvovedellä ja lopuksi lisään ihovoiteet.

_MG_8838
_MG_8792
_MG_8799

Vuosien aikana on tullut käytettyä monenlaisia tuotteita ja lemppareita on useita. Tässä yllä tämän hetken suosikkini.

Herkän ihon hajusteeton ihovoide Dermosililta on meillä minulla ja pojilla käytössä. Kuivempiin kohtiin käytetään kuvan hieman paksumpaa rasvaa ja perusrasvaukseen saman sarjan kevyempää ihovoidetta. Meidän kylppärin pöydällä on pumppupullo voidetta, josta on helppo suihkun jälkeen rasvata kun iho on vielä hieman kostea.

Toisena käytän itselle Doven päivettävää ihovoidetta. Itseruskettavia en ole muistaakseni koskaan kunnolla edes kokeillut, mutta tämä asteittain päivettävä voide on ollut käytössä jo useamman vuoden ajan. Tykkään tästä, koska rajoja ei jää sekä päivetys on tosi luonnollisen näköinen. Nyt talven jälkeen on ihana antaa hieman väriä kalkinvalkoiselle iholle! Tästä päivittävästä voiteesta tulee hauska muisto mieleen edelliseltä Kreikan reissulta. Muiden turistien palvoessa aurinkoa minä ja kälyni parkkeerattiin varjoon lepotuoleinemme ja leviteltiin lasten viisikymppistä aurinkorasvaa sekä tätä Doven päivettävää iholle ;D

Tuosta muistosta tulikin hyvä aasinsilta seuraavaan tuotteeseen eli aurinkorasvaan. UV-säteily Oulun korkeudella on tällä hetkellä nro 3 luokkaa, mikä on suositusraja auringon säteilyltä suojautumiseen. Kasvojen iholle en aivan tuota tykkiä 50 käytä, mutta kevyempää toki. Lisäksi käytän aina sellaista meikkivoidetta, jossa on suojakerroin 20. Aurinkorasvan käytön opin kantapään kautta. Nimittäin olen ihan liian monta kertaa polttanut ihon, eritoten tuosta dekolteen alueelta. Ja nyt viimein uskon, että minä en vain kertakaikkiaan rusketu. Palan ja punastun sen sijaan ;D

Mukana suosikeissani myös Dermosilin kosteuttava naamio ja koko ihon kuorintaan & hoitoon emäksinen mineraalisuola. Itsellä on käytössä tämä MeineBasen suola jo ties kuinka monetta vuotta ja edelleen vannon sen nimeen ihonhoidossa!

_MG_8828
_MG_8832

Voiteiden ja muiden ihonhoitotuotteiden lisäksi myös ravinnolla on merkitystä ihon vointiin. Tässä asiassa noudatan simppeliä kaavaa: riittävästi vettä sekä hyviä rasvoja.

_MG_8846

Näillä eväillä minä lähden lähestyvään kesään. Kuulisin mielellään teidänkin suosikkituotteita ja ihonhoitorutiineja! 🙂

Aurinkoista torstaita!

 

K-M