Kun kiipeilijä putosi, osa 2

Muutamaa päivää vaille vuosi sitten kirjoittelin, kun meidän kiipeilijä putosi saunan lauteilta. Ja milloin mistäkin hyllyn päältä. Vuoden aikana järkeä ja taitoa on tullut pikkumiehelle rutkasti lisää, mutta kiipeily vetää edelleen puoleensa magneetin tavoin. Tällä kertaa meidän kuopuksen vahinko ei johtunut suoraan kiipeilystä, vaan pikemminkin huonosta tuurista. Tuuri oli jopa niin huono, että vietettiin viime lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä leijonanosa OYSin päivystyksessä tarkkailussa.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.

Tapahtumasarja lähti liikkeelle lauantaina iltapalan ja -pesujen jälkeen. Minä laittelin tiskejä koneeseen kun kuopuksemme tuli vielä legojensa kanssa pöydän ääreen leikkimään. Laitoin kyllä merkille, että hän oli pitkällä penkillä polviseisonnassa, mutta nojaili tukevasti pöytään samalla leikkien. Hän on siis jo omasta mielestään niin iso, että Tripp Trapp enää harvoin kelpaa istuimeksi. Seuraava huomio olikin sitten se, kun näkökentän sivussa vilahti jotain ja perään alkoi tietenkin sydäntäsärkevä itku.

Nappasin pikkumiehen syliin ja lohdutellessa tarkastin samalla pienen päätä ja vartaloa. Pian pikkumies meni kuitenkin hyvin oudoksi ja kylmä hiki puski hänelle päälle. Hän alkoi myös ikään kuin nukahdella ja sanoikin minulle ”nukkumaan”. Sinä kohtaa tajusin, että nyt kopsahti kovemmin. Eikä ihme, kun meidän keittiössä on kova laattalattia. Soitin päivystykseen ja lyhyen haastattelun jälkeen meidät pyydettiin ajamaan sinne tarkastukseen.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.
Poika roikkuu sohvan reunalla ja silittää mustaa kissaa.

Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat <3

Ossi oli nimittäin viikonlopun reissussa ja minä lasten kanssa neljästään kotona. Soitin äidille ja sieltä he kurvasivat isän kanssa meille avuksi. Isä jäi kahden isomman pojan kanssa kotiin ja äiti lähti meille kuskiksi ja kaveriksi sairaalaan. Sairaalassa oli jonkin verran jonoa, kuten arvata saattaa lauantai-iltana.. Hämmennystä aiheutti meille se, että entisen vastaanottohoitajalle ilmoittautumisen sijaan kirjauduttiinkin sisään kela-kortilla ja jatkettiin kuitilla tulleen ohjeen mukaan aulaan odottamaan. Sitten vasta parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin huoneeseen ilmoittautumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Minulle tuli ainakin aika turvaton olo lapsen puolesta, kun en heti voinut kertoa hoitoalan ammattilaiselle tulomme syytä. Olisin ollut paljon rauhallisempi jos joku olisi sanonut, että voimme odottaa rauhassa lääkärin vastaanottoa eli tehnyt ”ensiarvion” tilanteesta. Tämän sijaan tuijotin herkeämättä poikaa ja näyttöä, mihin tulisi meidän numeromme ja vuoromme.

Lopullisen ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin toisessa käytävässä, josta onneksi aika pian päästiin lääkärin luokse.

Tälläkin kertaa selvittiin onneksi vähäisillä vammoilla. Aivotärähdys pikku reppanalle kuitenkin tuli ja sitä vielä jäätiin yötä myöten tarkkailemaan sairaalaan. Yhden jälkeen saatiin lupa lähteä kotiin kun ei enää tullut mitään uusia oireita ja ukkeli alkoi puhumaan. Niin hän siis oli hiljaa melkein puolentoista tunnin ajan, eikä muutenkaan reagoinut asioihin normaalisti.

Pikkumiehen olo parani koko ajan ja täytetty ruisleipäkin maistui sairaalan automaatista. Siellä me kolmestaan äidin ja pojan kanssa istuttiin ja lopuksi pääsimme yhteen tutkimushuoneista, että poika saisi alkaa nukkumaan.

Poika lukee kirjaa sohvalla.

Kotona sitten ohjeen mukaan herättelin pikkumiestä yöllä ja tarkkailin herkeämättä hänen vointiaan. Sunnuntaikin meni paljon rauhallisimmissa merkeissä ja käytiin vain lyhyen vaunulenkin ajan ulkoilemassa. Eilen vielä illalla annettiin särkylääkettä pääkipuun, mutta tänään kokeillaan jättää sekin pois. Seurantaa jatketaan kuitenkin koko tämän viikon ajan, koska osa oireista voi ilmetä kuulemma päivienkin päästä tärähdyksestä.

Kyllä sai taas ihan toden teolla säikähtää pikkumiehen puolesta. Onneksi nyt kaikki on hyvin. Ja vielä kerran kiitos äiti ja isä suuresta avusta<3

Kaisa-Maria

Noin viikon jutut

Hellou taas melkein viikon jälkeen! Blogin äärellä ehdin viimeksi olla maanantaina Kysy itseltäsi nämä -postauksen kanssa. Muutoin tälle viikolle blogijuttuja on ollut muissa muodoissa. Kävin esimerkiksi tutustumassa Hoitohuone Balleriinassa heidän uuteen kosmetiikkasarjaansa. Kyseessä on aivan ihana luonnonkosmetiikkamerkki, josta kunnon postausta kirjoittelen lähiaikoina.

Meikkistandi Boho green make-up, jossa ripsivärejä.

Muina blogijuttuina on uusien nettisivujen rakentelu. Blogini pysyy tällä samalla paikalla, mutta blogini kaveriksi kokoan sivustoa valokuvaamisesta ja omista lempparikuvistani. En malta odottaa, että saan sivut valmiiksi ja julkiseksi. Hommaa tosin riittää vielä melkoisesti sen suhteen ja arvioisin, että sivut on valmiina toukokuun puolella. Toinen valokuvaamiseen liittyvä juttu on uuden kameran hankinta. Kameran päivittämistä olen miettinyt viime kesästä saakka ja olen tehnyt kuukausia vertailua eri runkojen sekä objektiivien suhteen. Kunnon kamera kustantaa kuitenkin sen verran paljon minun silmissäni, että haluan kunnolla ottaa selvää vaihtoehdoista ja löytää ne minulle sopivimmat välineet oman budjetin raameissa. Tällä hetkellä olen aika varma, että jatkan Canonilla ja päivitän nykyisen 600D-runkoni 6D Mark II -runkoon. Objektiivit on kuitenkin vielä vertailussa. Saa heittää vinkkejä jos löytyy! 🙂 Ja samoin laittakaa viestiä jos kiinnostaa ostaa minun nykyinen kamerani.

Päähuomion tästä viikosta on vienyt meidän saunaremontti. Papat eli minun isä ja appiukko tulivat ja ottivat saunarempan haltuunsa. Viikolla he ovat tulleet työpäivän jälkeen tänne meille rakentelemaan ja nyt on enää muutamat laudelaudat sekä viimeistely tekemättä. Meidän kuopus on toiminut rakennusmestarina joka ilta ja hyvin onkin remonttia johtanut, koska sauna näyttää jo nyt aivan mahtavalta 😉 Pian päästään nauttimaan löylyistä!

Kevät on tullut meidän viikottaisille ruokalistoillekin kun ollaan alettu kokkailla kaikkea raikasta ja kevyttä. Sitruspasta ja vaalea kala (ahventa kuvassa) on täydellinen kombo ja maistuu jopa taivaalliselta näin talven jälkeen. Muuttuuko teillä keväisin ruoat vai meneekö vuosi samoilla resepteillä vuodenajasta riippumatta?

Toinen varma kevään merkki on kuravaatteet ja rapakot! Yllä oleva näky on enemmän sääntö kuin poikkeus näin keväisin. Reiman haalarille iso peukku, koska alla olevat vaatteet oli täysin kuivat. Ja tämä haalari oli muistaakseni jo neljännen talven käytössä eikä kulumisen merkkejä näy juuri yhtään.

Lapset rakastaa näitä rapakkokelejä, mutta henkilökohtaisesti tykkään kesästä enemmän..

Pyöräkuva on puolestaan viikon takaiselta lauantailta. Sen jälkeen en minkäänlaisen urheilun makuun ole päässytkään kun nappasin flunssan meidän pojilta ja olo on ollut ankea koko viikon ajan.

Tänään oli onneksi jo sen verran hyvä olo, että päästiin poikien kanssa vaunu-kävely-pyörälenkille. Oli nimittäin pakko lähteä ulos nauttimaan +10 asteesta ja auringonpaisteesta. Aivan ihanaa!
Samalla kerättiin valmiiksi virpomisvitsat ensi sunnuntaiksi.

Seuraavaksi me leipastaan suklaakakku pakkaseen odottelemaan viikon päästä juhlittavia synttäreitä. Nimittäin meidän keskimmäinen pikku rakas täyttää tässä kuussa jo viisi vuotta ja päätettiin juhlia niitä hieman etukäteen. Miten aika juokseekin näin nopeasti?!

Sellaisia oli meidän kuulumiset tällä viikolla. Mitäs teille kuuluu?

Kaisa-Maria

Kysy itseltäsi nämä

Välillä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tehdä erilaisia ”tilannekatsauksia” oman elämän suhteen. Tähän postaukseen keräsin yhdenlaisen työkalun, jolla voit tarkastaa oman elämän suuntimat ja kuulumiset. Kysy itseltäsi nämä ja tsekkaa missä mennään. Omat vastaukseni kirjoittelin kysymysten alle.

Kukkia ja postikortti, jossa teksti "Today is a good day"

Mitä tekisit jos tietäisit, että et voi epäonnistua?

Ehkäpä hyppäisin yrittäjäksi. Missä ammatissa yhdistyy valokuvaus, urheilu, hyvinvointi ja kirjoittaminen?

Kumman valitsisit: paljon rahaa ja ei yhtään ystävää VAI vähän rahaa ja x määrä ystäviä?

Tietenkin vähän rahaa ja ystävät.

Mitä sinulle kuuluu, oikeasti?

Hyvää kuuluu. Elämä kulkee tasapainossa itsellä sekä läheisillä. Olo on muutenkin tosi valoisa esimerkiksi vuosi taaksepäin verrattuna. <3 

Milloin teit viimeksi jotain ensimmäistä kertaa?

Hmm.. pari viikkoa sitten kävin ensimmäistä kertaa J.Karjalaisen keikalla.  Mutta oliskohan mulla tähän mitään jännittävämpää vastausta? Ei kait. Ihanan rauhallista elämää siis ;D

Mikä tai kuka piristää sinua?

Lasten höpötykset naurattaa ja piristää aina. Yhtä lailla ne myös väsyttää usein. Läheisten seura, yksinolo, urheilu ja kunnon unet. Ja hei leikkokukat!

Kukkakimppu olohuoneen pöydällä pyöreässä maljakossa.
Kukkakimppu pöydällä pyöreässä maljakossa. Vieressä hopeavati.

Mikä inspiroi sinua?

Tällä hetkellä oon tosi inspiroitunut monesta yrittäjänaisesta. Hyvänä esimerkkinä ammattibloggarit Alexa Dagmar ja Linda Juhola. Heillä on mieletön draivi päällä ja heidän viimeisin kova juttunsa podcastissaan tuleviin vaaleihin liittyen on huikea. Ei voi kuin ihailla!

Mikä on suurin saavutuksesi?

Meidän kolme pientä ihmettä ovat tietenkin suurin saavutus. Toinen suuren suuri saavutus on trauma-masennus-ahdistussuon läpi pääseminen. Ehkä en vieläkään ole täysin selvillä vesillä, mutta hyvin hyvin lähellä kuitenkin. Edelliset kaksi vuotta on olleet jotain mitä en olisi voinut koskaan kuvitellakaan käyväni läpi. Kultareunus tälläkin onneksi on: pari vuotta on kasvattanut ja paljastanut sen mitä haluan olla ja mitä nyt olen <3

Oletko onnellinen?

Kyllä. Minun onnellisuus koostuu pienistä asioista: hyvästä aamiaisesta, hymyistä, tasapainoisesta elämästä. 

Mitä ilman et voi elää?

Perhe ja ystävät

Miten rentoudut?

Valokuvaamalla, metsälenkeillä ja nukkumisella.

Minkä uuden taidon haluat oppia?

Haluaisin osata soittaa kitaraa. Ja sitten lisää valokuvaamisesta.

Mikä sinussa on parasta?

Positiivisuus

Kumman valitset: päivä menneisyydessä vai päivä tulevaisuudessa?

Päivä menneisyydestä. Hankala vain valita yhtä päivää! Jos saisi hajauttaa 24 tuntia eri päiville niin palaisin meidän poikien syntymähetkiin. Sitten palaisin muutamaan juttuhetkeen rakkaan Emmi-mummun kanssa. Samoin palaisin pariin muuhunkin keskusteluun, joiden kulkua muuttaisin sanomalla toisin. 

Olohuoneen pöytä, jossa kukkakimppu ja hopeavati. Taustalla leoptuoli, pöytävalaisin ja sohva.

Mille nauroit viimeksi?

Pierulle ;D

Ikävöitkö ketään juuri nyt?

Kyllä ja paljon! Emmi-mummua ikävöin ja ajattelen edelleen joka viikko. Hän oli yksi sydämellisimmistä, kiitollisimmista ja hauskimmista ihmisistä ketä olen koskaan tuntenut. Edelleen nauran ääneen välillä hänen jutuillensa ja toisinaan silmät kosteana muistelen yhteisiä hetkiä & hänen kertomuksiaan nuoruudestaan. 

Mikä on paras lomamuistosi?

Aamupäivä Jäämeren rannalla. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Tutkittiin rantaa ja sen kätkemiä aarteita parin tunnin ajan ilman kiirettä minnekään. 

Jos kuolisit nyt, olisitko tyytyväinen siihen, miten olet käyttänyt edelliset 12 kuukautta?

Kyllä olisin. 

Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole vielä löytänyt rohkeutta toteutukseen?

Olisin halunnut aikoinaan enemmän rohkeutta lähteä kokeilemaan opiskelua tai töitä jossain ulkomailla. Edelleenkin se toki on toteutettavissa, mutta järjesteltävää huomattavasti enemmän.

Mistä asioista olet kiitollinen juuri nyt (vähintään kolme)?

Perhe, terveys ja arki.

Postikortti, jossa teksti "Today is a good day"

Lukisin mielellään teidänkin vastauksia 🙂 Jos ei kaikkiin, niin ainakin osaan kysymyksistä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria


Tauko

Moikka taas reilun viikon jälkeen! Blogihommiin tuli tällainen lyhyt tauko olosuhteiden pakosta. Toisin sanoen arki ja sen hulinat vei yksinkertaisesti kaiken ajan. Mutta täällä ollaan taas ja tauko loppuu nyt.

Olohuone, jossa kaksi lasta istuvat sohvalla.

Peruutellaanpas taaksepäin.. Viikko sitten tosiaan suunnattiin auton (ja pyörien) keula kohti Syötettä ja Syöte MTB Winter -ajoja. Magneettiripsipostauksen jälkeiset päivät menivät pitkälti pyöräreissua valmistellessa ja viikko sitten perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin heti töiden jälkeen ajelemaan mökille. Meidän ja veljen lapset menivät mummulaan koko viikonlopuksi ja me aikuiset saatiin sen myötä nauttia kokonainen viikonloppu pyöräilystä nauttien. Kiitos vielä äiti ja isi <3

Ossilla oli myös tarkoitus osallistua ajeluun, mutta hän loukkasi kylkensä toisen harrastuksen parissa ja nautti lauantaipäivän mökillä lukien. Kelpaisi kyllä itsellekin! Pyöräilyt meni mukavasti, vaikka sää oli ihan järkyttävän huono. Räntää ja jäistä vettä satoi vaakatasossa kasvoille ja tuuli niin, että vastatuuleen nojatessa melkein pysyi pystyssä. Hauskaa oli joka tapauksessa ja Syötteen reitit on aina yhtä upeita ajaa. Jopa silloinkin kun pyörä uppoaa kahden metrin välein syvälle lumeen ;D

Viime sunnuntain valjetessa mummulasta kuului hieman ikävämpiä uutisia. Kaksi meidän pojista voi pahoin edellisen yön aikana. Ajateltiin tietenkin, että norohan se sieltä iski uudelleen. Onneksi oltiin väärässä ja kyseessä olikin ilmeisesti liian iso määrä herkkuja ennen saunaa ja unille menoa. Yksi meidän pojista on aina ollut herkkuhampaaltaan sellainen, ettei saata syödä kovin paljoa makeaa. Nyt hän sen tiedostaa jo itsekin ja hyvin usein säästää esimerkiksi puolet patukasta myöhemmäksi. Mutta tällä kertaa se taisi unohtua..

Noh joka tapauksessa päätettiin pelata varman päälle ja maanantai pidettiin kaikkien kolmen naperon kanssa koti(toimisto)päivää. Edellisellä viikolla kun heidän päiväkodissaan oli myös vatsatautia liikkeellä.

Olohuone, jossa kaksi lasta istuvat sohvalla ja yksi lapsi katselee kuvan etualalla.

Maanantaina meidän esikoisella nousi korkea kuume, jonka aiheuttajaksi paikannettiin/epäiltiin tulehtunutta ientä. Hänellä oli yläetuhammas melkein irti ja ien tulehtunut lyhyessä ajassa sen ympäriltä. Terveysneuvonnasta käskettiin ottamaan hammas pois heti jos mahdollista. Koko illan ajan me hampaan poistamisesta pikkumiehen kanssa neuvoteltiin ja lopulta hän antoi napata sen irti. Hampaan reuna siis jo näkyi ja se heilui jo aivan valtoimenaan pienellä osalla kiinni ikenestä. Hammas lähti ja tulehdus onneksi rauhoittui jo yön aikana. Kuume kuitenkin jatkui ja Ossi jäi vuorostaan kotiin poikien kanssa.

Hammastulehduksen lisäksi esikoiselle iski jokin flunssa ja hän pääsi vasta perjantaina tarhaan. Ja eilen sitten kuume nousi keskimmäiselle. Toisin sanoen meillä sairastelut jatkuu vaan, koska veikkaan kuopuksen olevan kuumevuorossa seuraavaksi.

Mutta näitä tauteja tulee ja menee. Meidän koko porukka oli syksyn ja alkutalven melko terveinä. Ja nyt kesän lähestyessä alkaa nämä kiertävät tauditkin varmasti helpottaa.

Kaksi lasta istuu sohvalla. Musta kissa katselee ulos ikkunasta viereisellä pöydällä.

Viikko on siis mennyt vauhdilla kun päivällä ykkösprioriteettina on tietenkin noiden karhunpoikien hoitelu. Iltaisin on itselläkin tuntunut olo nuutuneelta ja flunssaiselta. Ei ole jaksanut oikein mitään ”ylimääräistä”

Tänään aamulla kuitenkin oli jotenkin tosi energinen olo ja auringon paistaessa täydeltä taivaalta ei voinut muuta kuin hypätä pyörän selkään ja nauttia reippaan tunnin ajan metsässä. Lähdin heti kahdeksan jälkeen pyöräilemään, eikä millään olisi malttanut lopettaa. Hanki kantoi hyvin fatbiken leveillä renkailla ja auringonpaisteesta voisin tietenkin nauttia loputtomiin. Lenkin jälkeen pikainen suihku ja freesaus, jonka jälkeen lähdin esikoisen kanssa pyörähtään kaupungilla.

Ja nyt vatsa täynnä ja noin tunnin päikkäreiden jälkeen aletaan hommiin tuon meidän saunaremontin suhteen. Kyllä, sauna on edelleen tekemättä. Mutta hyvää kantsii odottaa ;D

Mitä te olette touhuilleet?

Ihanaa lauantain alkuiltaa! Ja hei muistakaa WWF:n Earth Hour tänään klo 20.30 alkaen! Pieni teko, jolla on kuitenkin suuri merkitys.

Kaisa-Maria

Magneettiripset – näyttävä look hetkessä

*Yhteistyössä Hoitohuone Balleriina

Magneettiripset? Mitä? Ensimmäinen ajatus magneettiripsistä loi minulle mielikuvan tekoripsistä yhdistettynä jääkaappimagneetteihin. Mutta ah kuinka väärässä olinkaan. Kuten kuvista näkyy.

Yhteistyökumppanini Hoitohuone Balleriinan valikoimaan on alkuvuodesta tullut myyntiin BP Magnetic Lashes -ripsiä ja Hoitohuoneen ihana Riina antoi minulle testiin setin ripsiä.

Lähikuvassa kasvot ja magneettiripset.

BP Magnetic Lashes -ripset ovat siis magneeteilla kiinnitettävät tekoripset. Hurraa, ei enää liimalla sotkemista! BP:n magneettiripset valmistetaan käsityönä synteettisestä silkistä sekä puuvillasta ja ovat näin ollen täysin vegaaniset. Suunnittelutyö on tehty täällä Suomessa ja ripsissä käytetyt magneetit täyttävät EU:n säädökset, kuten kuuluukin.

BP:n magneettiripsiä on saatavilla seitsemää eri mallia, joissa ripsien pituudet vaihtelevat 6-15 mm välillä. Minulla on käytössä malli ”Bea”, jossa ripsinauhojen pituus on 2,5 cm ja ripsien pituudet 6-10mm.

BP Magnetic Lashes -paketti, jossa näkyvillä magneettiripset, applikaattori ja käyttöohjeet. Vieressä mainos eri ripsimalleista.
Lähikuvassa BP Magnetic Lashes -paketti, jossa peili, magneettiripset sekä applikaattori.
Lähikuva naisesta takaapäin. Nainen laittaa peili kädessä ripsiväriä.

BP Magnetic Lashes -paketissa tulee mukana ripsiä kahteen eri lookiin: Arkeen ja juhlaan. Arkilookin muodostat käyttämällä yläripsien päälle asetettavaa ripsinauhaa sekä neljää pientä alaosaa yläripsien alle molempiin silmiin. Näyttävämmän juhlalookin puolestaan saat asettamalla ripsinauhat yläripsien päälle ja toiset kokonaiset ripsinauhat yläripsien alapuolelle. Molemmissa tyyleissä omat ripset jäävät noiden magneettiosien väliin ja näin magneettiripset pysyvät paikallaan.

Magneettiripsien käyttö

Minä tykkään laittaa magneettiripset paikoilleen viimeisenä, kun muu meikki on jo kokonaan ripsiväriä lukuunottamatta valmiina.

Kun on aika lisätä ripsiväri valmistele magneettiripset taivuttamalla kevyesti ripsiä kaaren mukaisesti ja testaa ”kuivaharjoittelulla” mihin kohtaan ripset asetat. Paketin mukana tulee applikaattori, jota voi käyttää paketin ohjeen mukaan tai normaalien pinsettien tapaan. Itse turvauduin omiin pinsetteihini.

Aloita toisesta silmästä ja lisää ripsiväriä. Lisää ripsiväri vain siihen silmään, mihin asetat magneettiripset ensimmäisenä. Painele ripsiväriä erityisesti ripsien alaosaan. Heti tämän perään aseta yläripsien päälle tuleva ripsinauha paikoilleen. Se jää hieman kiinni märkään ripsariin ja näin helpottaa asettelua. Ota pinseteille yksittäinen magneettiripsialaosa ja kiinnitä se ensimmäiseen ripsinauhan magneettiin yläripsien alapuolelle niin, että omat ripsesi jäävät kahden magneetin väliin. Jatka samalla tavalla loputkin alaosat. Ja juhlalookia tehdessä kiinnitä yläripsien alapuolelle tulevan ripsinauhan magneetit yksi kerrallaan yhteen yläpuolen ripsinauhan kanssa. VINKKI: aloita magneettien kiinnitys joko silmän sisänurkasta tai ulkonurkasta.

Toista sama toiselle silmälle eli ensin ripsiväri ja sitten magneettiripset. Valmista tuli!

Lähikuvassa naisen kasvot ja magneettiripset.
Lähikuvassa naisen kasvot. Kuvakulma sivusta katsottuna.

BP Magneettiripset: plussat ja yksi miinus

  • + Uudelleenkäytettävät. Käyttökertoja jopa useita kymmeniä.
  • + Ei liimaa! Eli ovat hyvin allergiaystävällisiä. Tämä on minun suosikkiplussa!
  • + Näyttävä silmämeikki hetkessä.
  • + Pienet magneetit sopivat yleisesti käytettäväksi kaikille. Jos epäilet magneettien sopivan omaan käyttöösi terveydellisistä syistä varmista sopivuus lääkäriltäsi.
  • + Samassa paketissa kaksi eri tyyliä. Paketti toimii myös säilytysrasiana magneettien avulla.
  • + Varaosia mahdollisuus ostaa erikseen. Esimerkiksi jos ajan kuluessa hukkaat kaikki pienet yksittäiset magneettialaosat voit ostaa pelkästään niitä lisää.
  • + Helppo hoito. Voit puhdistaa magneettiripset tavallisella öljyttömällä meikinpuhdistusaineella. Vaahtomainen puhdistusaine sopii parhaiten.
  • – Se yksi miinus: Magneettiripsien asettaminen hyvin paikoilleen voi vaatia hieman harjoittelua. Minä kokeilin muistaakseni neljä kertaa ennen kuin sain ripset juuri oikeaan kohtaan paikoilleen ja aivan ripsien alaosaan. Jos ripset jäävät väärään kohtaan ja ”liian kauas” ripsien tyvestä voi magneetit häiritä näkökentässä. Jos näin käy on parasta laittaa ripset kokonaan alusta paikoilleen. Harjoittelu tekee mestarin tässäkin! 🙂
Lähikuvassa naisen kasvot.

Lopuksi vielä muutamat vinkit:

  • Jos ripsinauha ei tunnu asettuvan paikoilleen leikkaa sisänurkkaan tuleva magneettiosa pois. Eli tuolloin ripsinauhaan jää kolme magneettia. Minä tein näin ja heti onnistui paremmin.
  • Käytä asennusapuna hiuspinniä. Kun laitat yläripsien päälle tulevan ripsinauhan kiinni ripsiin ota hiuspinni ja pidä sillä ripsinauhaa paikoillaan. Hiuspinni tarttuu hyvin kevyesti magneettiin ja saat sen avulla kohdistettua ripsen oikeaan kohtaan samalla kun asetat pinseteillä alaosan magneetin kiinni.
  • Älä aseta magneettiripsiä altaan päällä. Tai suojaa allas niin, että ripset eivät pääse tippumaan viemäriin ;D Onneksi paketin mukana tulee kaksi yksittäistä magneettivaraosaa hukkaamisen varalla.
Lähikuvassa naisen kasvot.

Minä ainakin alun ihmettelyjen jälkeen olen tykästynyt näihin BP:n magneettiripsiin ihan älyttömästi. Omaan nimittäin lyhyet ja suorat ripset ja niihin olen aiemmin hankkinut lisäboostia käyttämällä ripsienpidennyksiä ja joskus niitä liimattavia tekoripsiäkin. Ripsien pidennykset ovat toki ihanan vaivattomat, mutta liima aiheutti minulle jonkin verran aristusta silmiin ja kustannukset ovat suurehkot. Nämä ripset voit hankkia itselle Hoitohuone Balleriinasta alle 40 euron hintaan ja käyttää jopa kuukausien ajan.

Tositoimissa nämä ripset ovat olleet jo kolmeen otteeseen. Ihan arkena ja kerran illanvietossa. Ripset pysyi paikoillaan täydellisesti, vaikka altistuivat muun muassa kunnon räntäsateelle. Suosittelen siis lämpimästi 🙂

Kaisa-Maria

*BP Magnetic Lashes -ripset saatu

P.S. Hoitohuone Balleriinasta saatavilla myös ihana Lash Lift -ripsien kestotaivutus. Hoitohuoneella on myös valikoimissaan luonnonkosmetiikkaa, joista omia suosikkeja ovat muun muassa kurkkunaamio ja punaporkkanavoide.

Throwback 2000-2018

Huhheijaa! Poskia kuumottaa samalla kun hihittelen ääneen omille vanhoille kuville. Selailin reilu viikko sitten vanhempien luona valokuva-albumeita ja hilpeysasteen noustessa melkein tappiin päätin tehdä vanhan kunnon throw back-postauksen tänne blogin puolelle.

Saanen siis esitellä oman, sanoisinko vivahteikkaan tyylini aina vuodelta 2000 syksyyn 2018 saakka.

2000

Seiskaluokka, haalistuneen punertavat hiukset ja hammasraudat. Check! Tuolloin en hymyillyt koskaan niin, että hampaat näkyy. Häpesin niin kovasti hammaskiskoja suussani.

2001

Entäs nämä sitten? ;D Seiska- ja kasiluokkalainen minä vaihtoi hiukset muutamat asteet tummempaan ja vaatteet.. noh, kokeilevampaan.

Ja kerta tällaisen ”tyylikatsauksen” teen, niin en voi olla omistamatta yhtä kappaletta The liekkihousuille. Oi kyllä, jalat olivat liekeissä nilkasta lantioon kasiluokalla. Julkaisukelpoisia kuvia noista housuista ei valitettavasti ole ainoatakaan.

Mutta itse juttuun.. Liekkihousutarina alkaa tunnustuksella. Britney Spears ei nimittäin ollut enää meidän kaveriporukoissa suosittu juttu noihin aikoihin. Minä kuitenkin salaa fanitin Britneyta ja oikean alalaidan mukaisesti tietenkin pukeuduinkin (omasta mielestäni) AIVAN kuin idolini. Samoihin aikoihin tuijottelin telkusta MTV:n eli Musictelevisionia päivittäin ja bongasin Britneylla supercoolin asun: tummat housut, joita pitkin liekit nousivat aivan lantiolle saakka. Sellaiset oli saatava itsekin!! Ja sellaiset löytyi kuin löytyikin vieläpä Oulusta. Äiti osti housut minulle ja ylpeänä vetelin uudet byysat jalassa kylille. Minä ajattelin olevani Britney ja muut.. jotain muuta ;D

Nyt harmittelen kun en koskaan säästänyt kuumia housujani. Päälle ne ei kyllä menisi, mutta oispa muistona noista ajoista. Ajoista, jolloin kuuntelin muilta salassa Britneyn biisejä ja olin tietty yhtä cool kuin hän ;D

2002

Rippikoulukesä ja mustaakin mustempi kausi vaatteissa. Britney oli tässä vaiheessa jäänyt omalta Top 10 -listalta jo pois. Tilalla oli mm. teknobiisit (amisbiisit), räppi ja hevi. Ja sitten kuuntelin kotona myös Eppuja ja muita meidän kaveriporukan mielestä epäsuosittuja artisteja ja bändejä (salaa tietenkin, koska pelkäsin joutuvani naurunalaiseksi). Nightwish oli tuon hetken ykkönen ja vaatetus sen mukainen. Onneksi äiti tuki minua rippijuhlissani pukeutumalla itsekin tummaan. Kiitos äippä 🙂

2003

Yläasteen aikaan musiikkimaku näköjään määritteli vahvasti oman pukeutumistyylin. Tässä vaiheessa olin vaihtanut discotanssiharrastuksen hip hopiin ja radiosta pauhasi rap.

Nämä kuvat on napattu meidän ysiluokan luokkaretkellä Kosin saarelta. Oli niin siistiä olla ilman omia vanhempia reissussa ulkomailla kokonaisen viikon verran.

2004

Hip hop harrastuksena jatkui edelleen lukion toisen vuoden loppuun saakka. Ja kaikista siisteintä oli se, että lähimmistä ystävistä kaksi tanssi myös samassa ryhmässä ja ennen kaikkea toinen heistä oli meidän tanssiopena! Koulun jälkeen ajeltiin bussilla kaupunkiin ja melkeinpä aina ennen treenejä käytiin mäkkärillä syömässä. Tuplajuusto best! Vai mitä tanssiope Hanna? ;D

Tässä alapuolen tanssikuvassa esiinnyttiin juurikin Hannan kanssa eräillä synttärijuhlilla.

Ja sitten niinä hetkinä kun päällä ei ollut noita löysiä kamppeita käytin farkkuja ja joko hupparia tai tuollaista peruspaitaa.

2005

Lukion toisella luokalla tuli nuo värit vähän räiskyvämmin muotiin ja useimmissa omissa kuvissa vilahteli tuo aniliininpunainen.

Ja sitten oli tietenkin nuo vanhojen tanssit. Minä tanssahtelin vuokratussa puvussa pieni tiara päässä. Kunnon prinsessapäivä!

2006

Lakkiaiset ja varmaan samat vaatteet kaapissa roikkumassa. Harmi kun löytynyt kovinkaan montaa kuvaa tuolta vuodelta. Farkut ja hupparit oli kuitenkin se luottoasu.

2007

Lakkiaisten jälkeen 2006 kesäkuussa muutin pois kotoa. Päätin pitää välivuoden kun minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mitä haluaisin opiskella. Kesäkuusta -06 eteenpäin sain töitä kuitenkin vain lyhyiksi pätkiksi kerrallaan ja yksi pitempikin väli ilman töitä mahtui siihen vuoteen. Olin tosi surkeissaan työttömyydestä ja olo ihan nolla kun kymmenistä kymmenistä työhakemuksista ei yksikään tärpännyt. Sen surkeuden myötä lopetin liikkumisen ja söin epäterveellisesti. Sen kyllä näkee tuon ajan kuvista.

Onneksi loppuvuodesta pääsin töihin vaateliikkeeseen ja tein samalla ryhtiliikkeen oman kunnonkin suhteen. Alla olevat kuvat on otettu kesäkuussa -07 ja joulukuussa -07. Selvä ero ulkomuodossa ja fiiliksessä yleensäkin.

2008

Metallica, Sentenced, Embraze, In Flames.. Muun muassa nuo soi minun ja nykyisen puolisoni radioista tuonakin kesänä.

Jeps eli talvella alettiin tapailla Ossin kanssa. Mustat vaatteet oli luottovalinta jos harmaata ei ollut saatavilla ;D

2009

Kihlajaismatkalla näyttää olevan jo muutakin kuin mustaa päällä. Muistan, että tuo oli yksi minun käytetyimmistä paidoista kymmenen vuotta sitten. Ja sittenhän oli vakkarina tuo valkoinen toppi jonkun värikkään topin alla..

2010

Vuosikymmenen vaihtuessa päivittyi tuo oma vaatetus vähän hillitympään ja neutraaliin. Vai pitäisikö sanoa ”aikuisempaan” suuntaan?

Tuon neuleen voisin kyllä hyvinkin pukea vielä tänäkin päivänä päälleni jos minulla se vielä olisi.

2011

Sitten se elämäni toinen ”prinsessapäivä”, vaikka mikään prinsessatyyppi en olekaan.

Hääpuku ja -tyyli oli myös aika simppelin neutraali. Jos nyt eläisin tuon päivän uudelleen, niin vaihtaisin hääpukuni hieman keveämpään kankaaseen ja eri malliin. Ihan jo siitäkin syystä, että meidän hääpäivä oli yksi kesän kuumimmista päivistä.

Häämatkalla oli myös superkuumaa ja elettiinkin melkein koko viikko meressä muutamia kaupunkiseikkailuja lukuunottamatta.

2012

Tässä kuvassa sylissäni istuu suloinen veljentyttöni ja vatsassa potkuttelee meidän esikoinen <3

2013

Esikoisen raskaudessa kiloja kertyi pikkuisen reippaat  20. Noin kahdeksan kuukauden aikana ne siitä kuitenkin suli pois (vasen kuva) ja vuosi esikoisen syntymän jälkeen vatsassani köllötteli meidän keskimmäinen kultakimpale (oikea kuva). <3

2014

Raskaustyylissä menin tietty mukavuus edellä. Esikoisen ja keskimmäisen välissä en palannut töihin ollenkaan, joten puin rennot kotivaatteet päälleni miltei joka päivä. Tämän kuvan otin 6 viikkoa ennen keskimmäisen syntymää.

Alla oleva kuva hattupäisestä minusta on 2014 loppukesästä. Tuo hattu on edelleen ihana minun mielestä, mutta käytän sitä jostain syystä todella harvoin.

2015

Joustavat mustat ”farkut”, lenkkarit ja huppari. Niissä minä tunsin oloni mukavaksi meidän kahden vilipertin kanssa touhutessa.

Korkokenkien käyttö jäi kyllä niin minimiin kotiäitivuosina. Lenkkarit tai tennarit oli ehdottomasti käytetyimmät kenkätyypit noihin aikoihin. Ja pakko myöntää, että en edelleenkään tykkää korkkareista kovinkaan paljoa.

2016

Syksyllä 2016 meidän kuopusta odottaessa käytiin taas mutka Pariisissa. Edellisen kuvan tapaan myös silloin kävelin suurimman osan reissusta lenkkareilla. Nimittäin jäätävät lantiokivut yhdistettynä monien kilometrien päivittäiseen kävelyyn ei houkutellut laittamaan jalkaan mitään nilkkureita.

2017

Ja sitten pari viikkoa ennen meidän kuopuksen syntymää. Mukavuus täysin ennen kaikkea! Turvotti ja kiristi eli olisin mieluiten pukeutunut jättikokoiseen kylpytakkiin ;D

Minun ja kälyni yhteisissä 30-vuotisjuhlissa turvotti jo onneksi hieman vähemmän, mutta kyllä mukavat vaatteet on vain mukavat! Eikö totta? Nuo löysät culottesmallin housut on ihanan viileät ja rennot kuumillakin kesäkeleillä. Niitä odotellessa..

2018

Viime keväänä näihin samoihin aikoihin päätin tummien hiusten valtakauden olevan nyt loppu. Kevättä kohti tuntui ihanalta vaalentaa ilmettä. Nyt vuosi vaaleammalla lookilla kulkeneena en enää osaa ajatella värjääväni hiuksia tummiksi. Never say never, mutta kaukaiselta se ajatus tuntuu. Oma luonnollinen väri on lähellä tätä vaaleampaa ja kyllä luonnollinen vain sopii paremmin minulle.

Viimeinen kuva on 2018 alkusyksystä otettu ja siinä näkyy hyvin tämän hetken tyylini. Tykkään kovasti naisellisista, mutta rennoista asuista. Hiukset tuossa puolestaan eivät ole suosikkisävyssä. Onneksi tällä hetkellä hiukset on luonnollisemmassa värissä, joskin aika vaaleat. Seuraavalla parturikerralla mennään taas lähemmäs kohti omaa väriä (paitsi jätetään se harmaa vielä tässä vaiheessa pois.. sitäkin kun jo löytyy tuosta ohimoilta).

Vajaat 20 vuotta on mennyt nopeasti ja kaikenlaisia tyylejä on tullut kokeiltua. Mitähän sitten seuraavat 19 vuotta tuovat tullessaan? Veikkaan, että samaan tapaan hihittelen 30-vuotiaalle minulle ”naisellisen rennossa tyylissäni” ;D

Minkälainen on teidän tyylin throw back vuosien taa?

Kaisa-Maria

Hiihtolomalla 2019

Uusi viikko starttasi loman jälkeen. Oli ihanaa lomailla ihan koko perheellä reilun viikon ajan. Toki mielellään me lomailua oltaisiin jatkettukin. Kesällä sitten taas. Mutta mitäs me sitten tehtiinkään hiihtolomalla 2019?

Luminen metsä ja lapsi tutkimassa lintutaulua.

Ensimmäinen viikonloppu pideltiin vielä sairastupaa pienten osalta kotosalla. Keskimmäinen napero oli vielä sunnuntaina kuumeessa ja otettiin lähinnä vain rennosti. Maanantaina jo päästiin vähän ihmisten ilmoille kun käytiin muun muassa rautakaupassa katselemassa uusia laudelautoja saunaan.

Tiistaina päästiin lähtemään pienelle lomareissulle Iso-Syötteelle. Majoituttiin tällä kertaa minun tädin ja enon ihanassa mökissä muutamien kilometrien päässä rinteiltä. Tiistai meni ulkoillessa Luontokeskuksen ympäristössä ja rentoutuessa mökillä. Oli mahtavaa saunoa ulkoilujen jälkeen. Keskiviikkona suunnattiin meidän esikoisen kanssa heti aamusta rinteeseen opettelemaan laskettelua.

Luminen metsäpolku auringonpaisteessa. Kaksi lasta tutkivat puuvajan vieressä luontoa.
Nuotiopaikka ja syttö tulessa. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi heittää palavaan nuotioon lisää puuta.

Oltiin välinevuokraamolla jo melkein heti sen auettua ja ei kyllä tarvinnut kahdestaan siellä jonotella. Iso-Syötteellä homma toimii kuitenkin hiihtolomasta huolimatta jouhevasti ja saatiin nopeasti suksipaketit meille molemmille. Seuraavana jonottiin lippuluukulle hetken aikaa. Meidän pojille ei vielä tarvitse omia lippuja ostaa kun kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä laskijoita.

Ankkurihissillä nousu meni hienosti, vaikka meillä pojan kanssa pituuseroa onkin. Mentiin ankkuriin rinnakkain, jolloin hissikapula oli hänellä takapuolen alla kuten kuuluu ja minulla puolestaan melkein polvitaipeissa. Hyvää jalkatreeniä sai siinä samalla ;D Nousussa oli jo melkoiset urat, vaikka rinteet olivat aika vasta auenneet. Sen vuoksi meillä meni yhdellä nousulla sukset päällekkäin ja muksahdettiin kumoon molemmat. Sehän ei tietenkään haittaa ja oikeastaan oli ihan hyväkin juttu, että koettiin tuo kaatuminen noin. Pikkumies sai siitä kokemuksen, että ei haittaa kun kaatuu. Äkkiä vain sivuun takanatulevien edestä.

Lapsi nuotion ääressä. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi ja nainen ja lumisessa sekä aurinkoisessa metsässä.

Laskut meni myös mäki mäen jälkeen yhä paremmin. Laitettiin vielä tälle reissulle lasketteluvaljaat, koska oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa isossa mäessä. Kellon näyttäessä yli puolenpäivän soiteltiin Ossin kanssa, että lähdetään syömään yhden laskun jälkeen. Viimeinen lasku kannattaisi kuulemma aina jättää laskematta. Nyt minäkin sen tiedän. Kaikki meni hyvin puoleen väliin nousua. Sitten tuli ihan älyttömän syvät urat ja meidän kahden sukset meni kirjaimellisesti ristiin. Ja me tietenkin kumoon.

Ei muuta kuin alta pois ja katseen nostettua näin kun ankkuri pomppasi ja nappasi pikkumiehen valjaista kiinni. Kyllä, unohdin ne hemmetin valjaat hänelle päälle. Oli aivan kamalaa katsoa pikkumiehen hätää samalla kun koitin repiä suksia jalasta ja katsoa kuinka oma pikku rakas pyörii & raahautuu ylös rinnettä samalla huutaen hädissään äitiä apuun. Koitin huutaa alhaalla tuleville, että huutavat jälleen alas hissimiehelle pysäytystä. Kaikki taisivat olla jotenkin hämillään, koska sain osakseni vain ihmetteleviä tuijotuksia. Samalla nappasin sukset käteen ja lähdin juoksemaan hissiuran reunaa rinteen huipulle.

Nousu oli aivan kamalaa laskettelumonot jalassa ja itku kurkussa pää täynnä kaikkia mahdollisia skenaarioita, mitä pikkumiehelle käy kun hän tippuu alas nousun rampilta. Hissi pysähtyi tosi pitkän ajan kuluttua ja pikkumies oli raahautunut ilmeisesti niin kauas kun mahdollista. Siinä ylös juostessa sain puuskutukseni läpi sanottua jollekin naiselle ja tytölle, että voisivatko he auttaa poikaani ylhäällä sekä kertoa, että äiti on tulossa.

Noin 50 metriä ennen huipun poistumiskohtaa hissin toiselta puolen kaksi nuorta laskijapoikaa huusivat, että poika odottelee ylhäällä ja kaikki on hyvin. Siinä kohtaa alkoi valua ensimmäiset kyyneleet. Pian tämä sama nainen, jolle hissinousussa puuskutin laski minun luokse ja kertoi, että pojalla on kaikki hyvin ja että naisen sisko laskee hänen kanssaan minun luokse. Samaan aikaan minun ja naisen luokse kaartoi mies lumilaudalla ja kertoi auttaneen pojan irti ankkurista. Hänkin näki varmaan minun hädän laskettelulasien takaa, koska alkoi heti kertoa kaiken olevan hyvin ja pojan vain ihmetelleen missä äiti on.

Pian pikkumies laskikin jo toisen naisen avulla minun luokse ja tilanne oli ohi. Mikä helpotus! Ja kunnon säikähdys-helpotusitku minulta! Ja poika vain tosiaan katseli hämmästyneenä minun itkua ja kertoi, että ei edes käynyt mitään. Kiittelin avunantajat moneen otteeseen ja lasketeltiin alas muiden luokse.

Että sellainen oli lomareissun vimppa mäki. Juteltiin pojan kanssa jälkikäteen vielä monta kertaa asiasta ja nyt hän odottaa jo huhtikuun laskettelureissua innoissaan. Minä taas puolestani mietin, kuinka uskallan mennä ankkurihissillä lasten kanssa.. Mutta ei auta kuin rohkeasti mennä yhdessä ja EHDOTTOMASTI huomata ottaa ne valjaat pois jokaiselle nousulle.

Poika istuu nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Keskiviikkona käytiin vielä vähän koko porukalla ulkona kävelyllä ja saunottiin taas ennen unille menoa. Torstaina kävin heti aamusta hiihtämässä tunnin verran ennen kotimatkaa. Kyllä on Syötteen alueella hieman korkeammat nousut kuin täällä Oulun laduilla.. Tuntui, että hyydyn heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Oli kuitenkin ihanan rauhallista hiihdellä pitkin metsiä ja nauttia siitä hiljaisuudesta.

Perjantaina meillä oli vielä spesiaalia ohjelmaa kun vihdoin nähtiin meidän ystäväperhe heti aamusta Hop Lopissa. Siellä me juostiin melkeinpä kolmen tunnin ajan viiden pojan perässä ;D Oli hauskaa! Oulun ”uusi” Hop Lop on meidän mielestä paljon kivempi kuin vanha Kaakkurissa ollut. Uudessa paikassa näkee paremmin, missä lapsi vipeltää jos ei itse mene joka tunnelissa perässä. Ja paikka on muutenkin jotenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä.

Hop Lopissa riehumisen perään käytiin vielä lounaalla meidän poikien lemppariravintolassa. Sehän on tietenkin Oulun Harald eli viikinkiravintola, kuten meidän naperot paikkaa kutsuu. Jokaiselle pitää aina etsiä sellainen muovinen viikinkikypärä päähän ruokailun ajaksi. Lisäksi aina katsellaan seinämaalaukset lähiseinistä ja tietty otetaan ne pienet muoviset cocktail-miekat kotiin muistoiksi. Joka kerta ;D

Kolme lasta nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Edeltävä viikonloppu pyhitettiin täysin rennolle oleskelulle ja kotihommille. Saunan piirustukset ja laskelmat tein lauantaina loppuun. Sitten me pötköteltiin meidän sängyssä koko porukalla hetken aikaa. Minä jäin vielä lukemaan kirjaa ja torkahdinkin vielä hetkeksi.

Alkuillasta suunnattiin vielä minun vanhemmille kahville. Siellä aloin selata vanhoja kuvia ja innoistuin nappaamaan muutamat otokset lainaan itselle hetkeksi. Nimittäin oli sen verran hauskaa katseltavaa, että ajattelin koota tänne blogiin vanhan kunnon throw back -postauksen omista vaatetyyleistä aina teini-iästä tähän päivään! Itsellä naurattaa nuo vanhat kuvat ja tyylit, mutta onhan ne aikanaan ollut omasta mielestä kaikista cooleinta muotia ;D Koitan mahdollisimman pian koota kuvat kasaan ja tänne blogin puolelle. Sehän oli vielä aikaa kun ei ollut digikameroita saatika puhelimia kunnon kameroilla.

Mitäs te teitte hiihtolomalla?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Hyvää naistenpäivää!

Tänään vietetään vuotuista kansainvälistä naistenpäivää. Minä olen onnekkaana saanut koko elämäni kasvaa ja elää upeiden naisten ympäröimänä. Ja edelleen tänä päivänä nuo samaiset oman elämäni sankarit kulkevat kanssani, vähintään muistoissani.

Jokainen meistä on upea & ainutlaatuinen ja siksipä heitänkin teille kaikille naisille haasteen. Listaa vähintään kolme asiaa, mitä sinä olet ja mitkä ovat itsellesi tärkeitä. Minun listani kuuluu näin..

Oksa, jossa kasvaa vihreitä lehtiä sekä vaaleanpunaisia kukkia. Kuvassa teksti "Päättäväinen".
Heinänkorsi ilta-auringossa ja kuvassa teksti "Herkkä & tunteellinen".
Avonainen kirja, jonka sivuilla kuivatettuja apilanlehtiä. Kuvassa teksti "Rakastava".
Taustalla kuvioitu matto. Valkoinen pöytä, jossa iso maljakko vaaleanpunaisia neilikoita, teemuki, kynttiläalusta ja kynttilöitä. Kuvassa teksti "Positiivinen".
Nainen vihreässä takissa ja valkoisessa huivissa rannalla betoniaidan päällä. Kuvassa teksti "Vahva".

Mitä sinun listassasi lukee?

Lähikuva puisesta lampusta. Kuvassa teksti " Today I want you to think about all that you are instead of all that you are not".

Ihanaa naistenpäivää teille kaikille upeille naisille! <3

Kaisa-Maria

Aikalaatikko – koko perheen touhuboxi

Joulupukin avustaja eli meidän kuopuksen kummitonttu oli käärinyt jouluna pakettiin aivan mahtavan koko perheen touhuboxin. Kyseessä on Leikkien lelu- ja peliyrityksen Aikalaatikko, joka tarjoaa 96 hauskaa tehtäväkorttia toteutettavaksi ja tehtäväksi koko perheellä.

Nyt kun vietellään koko perheellä talvilomaa, niin päätettiin ottaa tämä laatikko ihan kunnolla tutkiskelun alle. Jokainen tehtävä vaikuttaa huippuhauskalta ja sopii koko meidän perheelle, vaikka lapset ovatkin eri ikäisiä. Ihan pienien kanssa tästä ei ehkä niin paljoa saa irti, mutta hyvin meidänkin 2-vuotias kuopus touhuaa mukana.

Aikalaatikko-peli ja yksi pelikortti pöydällä.
Aikalaatikko-peli ja monta pelikorttia pöydällä.

Kortit on jaettu neljän vuodenajan mukaisiin tehtäviin, mutta toki sieltä voi ristiinkin touhuja valita. Tehtäviä on todellakin laidasta laitaan aina elokuvareissusta piirtämiseen ja retkeilyyn. Meille tuli maanantaina tehtäväksi katsella vanhoja valokuvia ja niin me kaiveltiin vanha kovalevy laatikosta ja katseliin kuvia, joissa esikoinen ja keskimmäinen poika olivat vauvoja. Niiden perään katseltiin myös kuvia ajoilta ennen heidän syntymää. Poikien mukaan äiti on ollut kuulemma aivan oudon näköinen. Tummat hiukset ja rypyttömät kasvot? ;D

Kaksi lasta tutkii Aikapelin pelikortteja. Taustalla näkyy osittain sohva.
Aikalaatikko-pelin pelikortti talvikategoriasta.
Aikalaatikko-pelin pelikortti avattuna. Pelikortissa tehtävänä "Pelataan lautapeliä" ja toisella sivulla "Tehty" sekä tyhjiä rivejä muistiinpanoja varten.

Kortin sisällä lukee tehtävä ja viereiselle sivulle on mahdollisuus merkata touhu tehdyksi ja kirjoittaa vielä lisätietoja tyhjille riveille. Täytetyt kortit laitetaan takaisin laatikkoon. Niitä voi myöhemmin selailla ja muistella yhdessä kivoja touhuja. Kortit toimii myös täydellisesti niihin hetkiin kun meinaa tylsistyttää ja ei oikein keksi mieluisaa tekemistä.

Kaikki tehtävät ovat sellaisia, etteivät ne vaadi mitään suurempia järjestelyjä. Muutamat tehtävät tarvitsevat kuitenkin hieman enemmän eforttia, kuten elokuviin meno, mutta senkin voi toteuttaa järjestämällä koko perheen leffahetken kotiin.

Kolme lasta tutkii Aikapeli-pelin tehtväkortteja.
Kolme lasta tutkii Aikapeli-pelin tehtväkortteja. Pöydällä vieressä kukkia maljakossa sekä hopea kynttiläalusta.

Olenkin jo aiemmin kirjoitellut tänne bloginkin puolelle, että tykkään mieluummin antaa lahjaksi elämyksiä kuin esimerkiksi leluja lapsille ja lapsiperheille. Leluja ja muuta tavaraa kun löytyy useimmiten miltei jokaisesta perheestä. Juuri sen vuoksi tästä Aikalaatikosta halusinkin kirjoittaa, koska tämä on mielestäni ihan mahtava lahjaidea. Ja ennen kaikkea tässä pääsee koko porukalla touhuamaan. Näistäkin touhuhetkistä syntyy juuri niitä kultaisia lapsuusmuistoja.

Me saimme tosiaan tämän Aikalaatikon lahjaksi. Leikkien-nettisivuilta voi ainakin tilata omansa ja näitä myydään myös Tupperware-tyylisillä lelukutsuilla.

Onko tämä Aikalaatikko jo tuttu juttu teille?

Kaisa-Maria

Alkaa riittää sairastelut

Huh huh olipa viime viikko melkoista säätöä ja heikotusta. Viikko sitten kirjoittelinkin, kuinka norovirus kaatoi meidän koko perheen yhtä aikaa. Ja sen mentyä ohi sairastui kaikista pienimmäinen uuteen tautiin. Hänelle nousi korkea kuume ja kova yskä piinasi monta päivää. Ja kun lapsiperhe ollaan, niin dominoefektin lailla kuumeflunssan nappasi keskimmäinen napero pienimmäisen jälkeen. Nyt onneksi ollaan koko porukalla talvilomalla ja alkaa riittää sairastelut tältä erää.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia.

Viime viikolla tosiaan sairastettiin miehen kanssa vielä maanantaina ja tiistaina. Loppuviikko meni pikkumiehiä hoidellessa.

Miten te muuten järjestätte lastenhoidon heidän sairastaessaan? Olen viime aikoina käynyt useamman keskustelun tästä aiheesta ja monenlaista kokemusta mahtuu mukaan. Me ollaan miehen kanssa tosi onnekkaassa asemassa kun meidän molempien töissä ollaan hyvin ymmärtäväisiä ja tuetaan tällaisissa poikkeustilanteissa. Minulla on myös mahdollisuus tehdä etätöitä, joten saadaan yleensä tosi helposti järjestettyä sairaan lapsen hoitamiset. Hoitovuorot me jaetaan tasaisesti vuorotellen. Toki myös mietitään hoitovuoroja työkiireidenkin mukaan.

Kuva olohuoneesta, jossa lapsi lepakkotuolissa. Olohuoneen pöytä ja pöydällä kirjoja sekä kukkia.

Edellisessä postauksessani kerroin meidän lämminvesivaraajan rikkoutuneen sopivasti ennen vatsataudin alkua. Nyt se kuitenkin vihdoin perjantaina vaihdettiin uuteen ja lämmintä vettä riittää taas koko perheelle. Varaajan vaihtoa varten piti purkaa saunan lauteet edestä pois ja lyhyen tuumailun jälkeen päätettiin laittaa vanhat lauteet puupinoon ja tehdä ihan uusi sauna meille. Tänään käytiin jo vähän katselemassa laudepuita ja eilen luonnosteltiin saunaa paperille.

Meillähän on haaveena myydä tämä koti tulevien vuosien aikana ja vanhat lauteet olivat kyllä ihan hyvässä kunnossa. Ajateltiin kuitenkin, että päivitetään lauteet tällä vuosikymmenelle ja tehdään saunasta muutenkin käytännöllisempi. Vanhat muotoillut lauteet nimittäin veivät tilaa ihan älyttömästi ja ”kuppimallin” lauteet eivät sovi kaikille vartalotyypeille. Esimerkiksi minä en koskaan saanut niissä sellaista tosi mukavaa asentoa.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia. Taustalla seinällä maailman kartta -taulu.

Nyt kun sairastelut alkaa olla taputeltuina (olettaen, ettei kukaan meistä enää nappaa tuota flunssakuumetta), on meillä tarkoitus viettää talvilomaa muutama päivä Syötteellä mökkeillen ja lasketellen. Parit treffit on myös sovittuna ystävien kanssa eli mukavia juttuja tiedossa seuraaville päiville.

Saunaprojektin etenemisestä kirjoitan varmasti vielä kattavammin kun päästään tositoimiin. Lisäksi on tulossa postauksia muun muassa kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyen, keväisiä sisustusjuttuja ja koko perheen yhteisestä touhuboxista. Postausideat ovat myös aina yhtä tervetulleita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa! Ja lomalaisille oikein rentouttavaa talvilomaa!

K-M