Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

K-M

Syöte MTB 2018 – Hyvin meni!

Täältä tulee taas tuoreet fiilikset yhdestä kesän odotetuimmasta tapahtumasta. Syöte MTB:sta.

Aina aiemmin kannustusjoukoissa pyörimällä ja nyt kahtena peräkkäisenä vuonna kisaamalla elokuun ensimmäinen viikonloppu Syötteellä maastopyöräilyn merkeissä alkaa jo olla perinne. Meidän koko iso perhe on aina mukana ja ainakin veli on ollut ajamassa kaikkina seitsemänä vuotena.

IMG_0964IMG_0940

Pyöriä laiteltiin kuntoon edeltävät päivät ja pikkumies teki vielä viime hetken kiristelyt ennen pyörien pakkaamista autoon. Perjantaina ajeltiin mökille ja lähinnä syötiin hyvin hiilaripitoista ruokaa päivän ajan. Veljen vaimon kanssa käytiin vielä pieni pyörähdys pyörillä illalla ja kokeiltiin, oliko säädöt varmasti kohdallaan. Ilta nautittiinkin sitten lasten kanssa porealtaasta ja jännitettiin ehkä tulevaa aamua.

Kisa-aamu alkoi perinteisesti meidän ykköshuoltajan (meidän äidin) super-aamiaisella. Äiti herää joka ikinen vuosi kisa-aamuna ennen muita ja tekee ihan älyttömän maittavan ja monipuolisen aamiaisen koko porukalle. Niin tänäkin vuonna. Aamiaisen jälkeen tänä vuonna oli aika paljon aikaa valmistautumiseen, koska startti oli kello 10. Minun aika kului lähinnä kävelemiseen ympäri mökkiä, jännittämiseen ja lauleskeluun ;D Ensinnäkin en tajua, miksi ihmeessä jännitän ennen kisaa, koska kisaan tasan tarkkaan omaa itseäni vastaan ja toiseksi, miksi hermostuneena alan lauleskella??!

Jännitys jäi onneksi mökille, nimittäin heti kun lähdettiin polkemaan kohti lähtöviivaa niin olo rauhoittui ja jännitys katosi.

_fullKuva Sanni Laurinmäki

 

Reitti oli suurimmaksi osaksi tuttua polkua. Joitain uusia pätkiä sinne oli lisätty ja kokonaispituudeksi tulikin tänä vuonna 35 kilometriä. Viime vuonna matkaa taitettiin muistaakseni 32 km.

Kovimmat painit minä käyn ylämäkien kanssa. Ne kun tuolla reitillä ovat armottomia ja pitkiä. Reitti vielä alkaa niin, että ajetaan pikku-Syötteen huipulle. Se on ehkä kovin osuus minulle, koska kroppa ei ole vielä lämmennyt ollenkaan ja ylämäki vetää jalat hapoille sekä keuhkot tukkoon heti kättelyssä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni kun jaksoin viime vuodesta poiketen ajaa koko matkan ylös pysähtymättä. Viime vuonna taukoja pidin ainakin kolme ja talutin jyrkimmät kohdat.

Kun ylämäet ovat se oma heikoin kohtani niin alamäet puolestaan ovat se minun juttu. Rakastan ajaa kovaa vauhtia alas ja väistellä esteitä. Siksipä hieman harmitti kun alamäkikohdissa ei tullut oikein sopiva ohituspaikkoja, joissa olisi voinut kiriä omaa vauhtia. Pari kohtaa oli koko reitin varrella myös niin, että ohituspaikkoja olisi ollut, mutta edellä ajava ei pyynnöistä huolimatta päästänyt edelle. Se jäi hieman harmittaan, koska kyllä yleensä aina annetaan tietenkin tilaa jos toinen on ohittamassa. Mutta meitä on moneen junaan ja pääasia, että ainakin itse kunnioittaa ja käyttäytyy kuten kuuluu muita kisaajia kohtaan. Ja onneksi nuo kerrat ja sellaiset kuskit ovat harvassa, jotka eivät muista kisan perimmäistä tarkoitusta. Yhdessä ajamisen mukavuutta. 🙂

Noita paria tympeää tilannetta lukuunottamatta oma kisa sujui hyvin. Puolessa välissä kävi sellainen viiden minuutin epätoivo yllä kun sykkeet käväisivät energiageelin jälkeen turhan korkealla ja aiheutti sitten niin ällöttävän olon. Oma isänikin sattui samoihin aikoihin näköpiiriin. Hän oli jäänyt korjaamaan jonkun kanssakisaajan pyörää (tapansa mukaan) ja lähti sitten polkemaan minun kanssa yhtä matkaa. Heikon olon vallitessa teki mieli pyytää isää pukkaamaan selästä vauhtia, kuten hän teki pyörälenkeillä minun ollessa vielä lapsi ;D Skarppasin kuitenkin sen verran, että muistutin itseni olevan yli 30-vuotias ja että nyt ei auta kuin ajaa.

Huono olo meni pois ja loput kilometrit kivaa vauhtia. Jalat kramppasi ja janotti, mutta hieman ennen loppunousua enoni oli vaihtopullon kanssa odottamassa ja jano loppui siihen paikkaan. Viimeinen nousu mutkineen Iso-Syötteen huipulle oli tänäkin vuonna yhtä kamala, mutta sen jaksaa ajatuksella maalista. Päätin tällä kertaa, että en pysähdy kertaakaan ja se piti. Neljä jyrkintä kohtaa talutin, mutta muuten ajelin maaliviivalle saakka. Niin älyttömän huikea fiilis taas kerran! Sieltä kuului Mikko Peltosen suusta oma nimi ja samaan aikaan reunalta kun meidän esikoinen kannusti äidin maaliin ♥

IMG_0988

Paransin omaa aikaa viime vuoteen verrattuna -29 minuuttia ja muutamaa kilometria  pidemmällä reitillä. Olen kyllä ihan todella tyytyväinen tulokseen. Kokonaisaika oli siis sen 3h 18 min.

Meidän koko porukka ajoi kyllä tosi mahtavasti. Veli nappasi oman sarjansa pronssia, veljen vaimo ajoi huikean ajan, vaikka eturengas tyhjeni loppunousuun ja toinen jalka oli aikalailla pois pelistä loukkaantumisen vuoksi. Ossikin ajoi nyt muutaman vuoden tauon jälkeen ja ohitti maaliviivan hyvällä ajalla. Isä ajoi kovaa ja autteli siinä sivussa muita kisailijoita ;D Serkkujen isä, yli 60-vuotias ajoi myös ihan älyttömän nopeasti.

Mutta uskon vakaasti, että ilman meidän kultaisia huoltojoukkoja ei nämä ajamiset olisi onnistuneet lainkaan.

Äiti, huoltojoukkojen ykkönen. Ruokien ja juomien lisäksi äiti huolehtii kisan ajan meidän lapsistakin. Ja vähän joka asiasta. ♥ Ja samalla tavalla joka vuosi minun ihana enoni on tsemppaamassa meitä ja toimii huoltopisteenä reitin varrella. Lisäksi tänä vuonna saatiin myös lasten toinen pappa ja mummi huoltojoukkoihin mukaan! Poikien pappa ja mummi olivat lasten kanssa lähtöviivalla tsemppaamassa, maaliviivalla hurraamassa sekä toivat mukanaan lämmintä vaatetta kisan päätteeksi. Kisan ajan he auttoivat meidän lasten hoitamisessa.

Jättikiitos teille kaikille huoltajille! Sekä tietenkin meidän lapsille, jotka lähtöviivalle  mentäessä halasivat ja kuiskasivat korvaan ”äiti, ajaa kovaa”.

THRI2334

Kisan jälkeen kroppa kävi niin ylikierroksilla, että ruoka ei maistunut ja etova olo velloi ihan iltaan asti päällä. Iltabileet päätettiinkin jättää kaikkien väsymyksen vuoksi välistä ja rentouduttiin vaan mökin porealtaassa lasten kanssa ja vielä lasten mentyä nukkumaankin. Ihan täydellinen päätös kisapäivälle.

IMG_0980

Ensi vuoden tavoite on jo piirtynyt mieleen. Samoin suunnitelma päivittää pyörää hieman erilaiseen. Nykyinen on kyllä oikein hyvä muuten, mutta vaihteita on omaan makuun turhan paljon ja painoakin saisi rungossa olla hieman vähemmän.

Nyt alkoi todellinen kisa itseäni vastaan! En malta odottaa ensi vuoden elokuuta ja sitä fiilistä jos pääsen tavoitteeseeni!

 

Onko siellä muita Syötteellä polkeneita?

 

K-M

EDIT: Viime vuoden kisafiiliksiä voit lukea tästä!

Ranuan eläinpuisto ja lomakylä Gulo Gulo

Palataanpa vielä yhden postauksen verran meidän kesälomareissulle. Kahden yön Ruka-visiitin jälkeen ajeltiin Posion kautta Ranualle. Saatiin alkukesästä lahjaksi lahjakortti, joka oikeutti meidän koko perheen nauttimaan Ranuan eläinpuistosta sekä majoituksesta Gulo Gulo lomakylässä vuorokauden ajan.

_MG_8421
_MG_8492

Me ehdittiin eläinpuistolle ennen mökkien luovutusaikaa, jonka vuoksi päätettiin aloittaa reissu syömisellä. Pitkin eläinpuistoa on useampi grillaus- ja evästelypaikka, mutta meillä kun ei ollut mitään ruokaa mukana niin nautittiin lounasbuffet Wild Arctic -ravintolassa. Ravintola on eläinpuiston sisäänkäynnin kanssa samassa rakennuksessa, joten siellä voi poiketa syömään kesken kierroksenkin. Ruoka oli hyvää kotiruokaa ja vaihtoehtoja löytyi useampi. Salaattipöytä oli myös oikein toimiva ja juomiksi oli katettu vesi, mehu, maito ja kotikalja. Kahvi ja tee kuului hintaan.

Suosittelen myös ehdottomasti harkitsemaan omia eväitä! Grillauspaikoilla oli isot kaasugrillit ja hyvin istuma- ja pöytätilaa isommallekin porukalle. Eläinpuiston kierroksen varrella on myös kaksi kioskia, joista toisesta mekin napattiin jäätelöt mukaan jälkkäriksi.

_MG_8374
_MG_8410
_MG_8373

Vatsat täynnä oli hyvä lähteä kierrokselle. Vajaan kolmen kilometrin pituisella kierroksella elelee metsässä noin 50 eri villieläinlajia ja 200 eläinyksilöä. Suurin osa eläinpuiston asukeista alkaa olla meille jo aika tuttuja, mutta vielä me niistä kiinnostutaan ja jaksetaan seurata niiden touhuja. Seuraava eläinpuistoreissu suunniteltiin kuitenkin tehtäväksi Korkeasaareen kun siellä ei vielä olla vierailtu koskaan.

Eläinpuiston reitti oli helppokulkuista yllä olevan kuvan mukaista laudoitettua reittiä. Lastenrattailla pääsi aikalailla joka paikkaan vaivattomasti näin lumettomana aikana. Samoin pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Reitin varrella oli penkkejä levähdystä varten sekä reitin alusta ja puolen välin tienoilla löytyi wc:t.

_MG_8531
_MG_8548
_MG_8555

Lomakylä Gulo Gulo on aivan eläinpuiston vieressä autotien toisella puolella. Eläinpuiston ja lomakylän väliä pääsi helposti kulkemaan alikulkutunnelin kautta. Matkaa mökiltä eläinpuistolle tuli muutama sata metriä eli autolla ei tarvinnut ajella ja mökillä oli helppo pistäytyä välissä tarpeen tullen ja palata sitten puistoon.

Ja nyt tulee tämä oma lempparikohta! Mökkivuokraan kuului liinavaatteet sekä loppusiivous! ♥ Pisteenä iin päälle myös aamiainen kuului hintaan. Perusaamiainen tarjoiltiin samaisessa Wild Arctic -ravintolassa, missä edellisenä päivänä syötiin lounasta. Tarjolla oli monenlaista perinteistä aamiaisruokaa, joten nälissään ei sieltä tosiaan tarvinnut lähteä.

Ja sitten itse mökki.. Muistaakseni vuonna 2012 rakennetut hirsimökit oli aivan ihania! Isot leveät sängyn sellaisilla ”hotellilakanoilla” odotteli siellä nukkujia ala- ja yläkerrassa. Pojat tietenkin heti varasivat yläkerran makkarin ja kylppärin itselleen. Mökistä löytyi kaikki mukavuudet saunaa myöten ja kaikki tarvikkeet ruoanlaittoon oli paikallaan.

_MG_8610
_MG_8619

Minun ja Ossin lempparit tällä reissulla oli ehdottomasti nämä jääkarhut. Äiti ja pentu varsinkin järjesti kunnon shown leikkiessään vedessä ja härnätessään emoaan. Meidän pojatkin nauroivat kovaan ääneen kun näytti aivan siltä, että äiti-karhu haluaisi pennun pois vedestä ja vähän väliä se oli emonsa luokse menossa. Ja juuri kun emo oli nappaamassa kiinni pennustaan niin se sukelsi vesi roiskuen pinnan alle ja pakoon.

Pitkään ne tuota hippaa leikkivät kunnes emo kyllästyi ja käveli kahdella jalalla pentunsa perään veteen. Voi jestas miten iso se olikaan!! Olisin jaksanut seurata näitä kahta monta tuntia. Pöllöt ovat myös meidän perheen kestosuosikkeja ja niitä me bongailtiinkin pidempi tovi. Poikien lemppari tällä reissulla oli kuitenkin leikkipuisto Satumetsä, joka on reitin alun vierellä. Leikkipuisto oli eräänlainen seikkailurata, jossa pääsi kiipeilemään ja laskemaan monenlaisista paikoista. Siihen palattiin vielä mökiltäkin kerran ja aamiaisen jälkeen ennen lähtöä. Nuorimmainen puolestaan osoitteli ihmeissään vähän kaikkia eläimiä, mutta taisi kuitenkin innostua eniten liukumäestä ;D

_MG_8429
_MG_8474
_MG_8447

Mukava vuorokausi eläinpuistossa ja lomakylässä oli kiva etappi meidän kesälomareissulla. Ranualta vielä jatkettiin yhdeksi yöksi omalle kesäpaikalle, jossa juhlittiin isolla porukalla minun veljen lasten synttäreitä. Sinne oli meidän vanhaan heinälatoon järkätty tunnelmalliset lastenjuhlat ja pihalla puolestaan oli mahdollisuus polskia altaassa sekä leikkiä vesisotaa porukalla.

Kiitos vielä lahjakortin antajille sekä tietenkin synttärisankareille ihanista juhlista!

 

K-M

 

Elokuun uudet tuulet

Tämä kesä on ollut aivan ihana. Tämä kesä jää varmasti meidän perheen muistoihin yhtenä parhaista. Lämpimät säät ja hetkessä eläminen ovat tuoneet oman upean lisän näihin edeltäviin kuukausiin.

_MG_8741
_MG_8762
_MG_8739

Uimareissut, pihaleikit, piknikit terassilla, pyöräretket.. Lasten kanssa ollaan ehditty touhuamaan ihan älyttömästi kaikkea mukavaa. Ollaan nautittu ulkoilusta melkein joka päivä aamusta iltaan.

Tilaisuuden tullen olen makoillut ja torkahdellut terassilla lämpimässä tuulessa ja täytellyt ristikoita iltaisin. Se on minun kesäpuuhaa ;D

_MG_8702
_MG_8704

Vielä kahden viikon ajan saadaan nauttia näistä kotioloista ja elokuun päivistä. Sen jälkeen koittaa uusi aika meidän perheessä. Kaikki kolme lasta lähtevät kokoaikaisesti tarhaan ja minäkin palaan töihin.  Se jos jokin vaatii totuttelua koko porukalta, mutta kokemuksesta onneksi jo tiedetään, että muutaman viikon haparoinnin jälkeen homma alkaa luistaa ja uusi arki asettuu uomiinsa.

Mutta ennen sitä me otetaan kaikki irti tästä yhteisestä ajasta. ♥

 

Tervetuloa elokuu ja uudet tuulet!

 

K-M

 

Kuvien kaunis elovena-tyttö on rakas veljentyttäreni ♥ Kiitokset kauniille pikku mallille!

Pieni lomamatka

Lomareissulta on nyt kotiuduttu muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa reissua. Päädyttiin tekemään meidän koko perheen lomamatka Kuusamoon ja Ranualle. Ranuan jälkeen vietettiin vielä yksi yö meidän suvun kesäpaikalla.

_MG_8334

Mutta nyt Kuusamon ja Rukan tunnelmiin!

Tällä kertaa majoituspaikaksi valikoitui Rukan Scandic-hotelli. Varattiin tosi hyvällä tarjouksella makuuhuoneellinen sviitti meidän perheelle kahdeksi yöksi. Tällä meidän viiden hengen perheellä menee normaalit huoneet tosi ahtaiksi ja nukkuminen kärsii jokaisella, joten tuollainen isompi huone oli aivan täydellinen ratkaisu tähän väliin.

Rukalla nautittiin ulkoilusta ilman sen kummempia suunnitelmia. Yksi ilta vietettiin minun kummien aivan ihanalla mökkipaikalla. Päästiin kokeilemaan suppailua ja lopuksi vielä kävimme ajelemassa heidän ”irroitettavalla laiturilla” pitkin järveä. Aivan upea kokemus lipua pitkin järveä ilta-auringossa.

_MG_8179
_MG_8191
_MG_8204

Ja kun Kuusamossa oltiin niin pakkohan meillä oli tehdä jo perinteeksi muodostunut retki Myllykoskelle. Se on meidän poikien ehdoton lempparipaikka ja sinne on aina päästävä kun lähettyvillä ollaan. Retkikavereina meillä on minun vanhemmat, jotka olivat yhden yön ajan Rukalla samaan aikaan.

_MG_8222
_MG_8224
_MG_8245

Rukan reissu sisälsi paljon liikkumista ulkona ja tietenkin hyvää ruokaa. Ruka huiputettiin koko perheen voimin toisena iltana. Tarkoitus oli käydä pienellä iltakävelyllä, mutta isommat pojat kipittivät portaita pitkin huipulle asti ja kuopus veteli kovalla sinnillä hieman yli puoleen väliin. Koitettiin tarjota syliä, mutta hän vain päättäväisesti pudisteli päätään ja jatkoi yksin ylöspäin.

_MG_8301
_MG_8314
_MG_8332
_MG_8353

Paluumatkalla bongattiin rinteessä kunnon mustikka-apaja. Siinä me varmaan vajaat puoli tuntia nautittiin makeista mustikoista ja ihasteltiin maisemia. Keräsin vielä tyhjään juomapulloon mustikkasatsin iltapalan jälkkäriksi.

_MG_8121
_MG_8145
_MG_8144

Rukan reissu oli kaikinpuolin rento. Pojat nauttivat kun leikittiin puistoissa ja hotellin leikkihuoneessa. Me puolestaan nautittiin kun sai vain olla ja tehdä vähän mitä huvitti. Yleensä kun aina tuppaa olemaan jotain tekemistä mielessä niin tällä kertaa ei ollut ihan mitään. 🙂

_MG_8117
_MG_8108

Rukalta tosiaan vietettiin kaksi yötä, jonka jälkeen ajeltiin Ranualle käyttämään saamamme lahjakortti. Kirjoittelen Ranuan päivistä sitten myöhemmin oman postauksensa.

 

Onko siellä kesän reissut jo tehtyvä vai vasta edessäpäin? 🙂

 

K-M

Levi Arctic Challenge – Naisten reissu Lappiin

Viime talvena suunniteltu ja kovasti odotettu naisten reissu Lappiin ja Levin Arctic Challengeen toteutui viimein edellisenä lauantaina. Haasteottelua edeltävänä päivänä pakattiin kassit ja varusteet autoon suuntana pohjoinen. Perjantai-ilta kului tankaten ja kävellen Levin huipulla. _MG_7928_MG_7939

Lauantaina aamu puolestaan jatkui taas tankaten, vesipisteen viemisellä radan varrelle ja ehkä hieman jännittäen. Itse rata ei niinkään tuonut perhosia vatsaan vaan päinvastoin odotettiin innolla tulevaa. Jännitystä aiheutti sen sijaan kova kuumuus ja nesteen riittävyys. Sitä kun ei mielin määrin jaksa mukana kantaa.

Hieman ennen meidän starttia haettiin kisanumerot eli mukana kannettavat pöllit ja asteltiin lähtöalueelle.

Arctic Challenge -haasteottelussa ei kisata muita vastaan. Ideana on haastaa omat rajansa ja ylipäätään kokonaisvaltainen elämys karussa tunturissa. Heti lähdön jälkeen ensimmäinen haaste oli ylittää eturinteen lampi uiden. Tämä tehtävä haastoi itseä eniten, koska en ole mikään uimarityyppi. Vaatteet, kengät ja varusteet toi yllättävän paljon lisäpainoa ja vastarannalla jo hengästytti. En käy uimassa juuri koskaan, mutta hyvin me pöllin kanssa ylitettiin pitkältäkin tuntuva matka. Tämä alun kastelu toi mukavan viileän olon paahtavaan ilmaan.

TimoKoivistoStudioArtica_1StudioArtica_3

Radan edetessä rimpuiltiin, ylitettiin vesiesteitä (joista yhden lämpötila oli kokonaiset kuusi astetta), kiivettiin pöllit sylissä Levin huipulle kolmisen kertaa ja paljon paljon muuta. Viimeinen nousu oli jyrkkyydestään tunnettu Levin Black-rinne, jonka kyllä tunsi jaloissa vielä monta päivää reissun jälkeenkin ;D

AllAboutLapland_Alex_6Mikke Ahlfors_1AllAboutLapland_Alex_1AllAboutLapland_Alex_2AllAboutLapland_Alex_3AllAboutLapland_Alex_4

Maalissa hymyilytti kun 16 kilometria vaativaa rataa oli takana ja kaikista selvittiin mainiosti. Haasteottelun ”Not me, but we” -slogan todella näkyi tuon ottelun aikana. Tiimityöllä mentiin koko matka ja otteluun osallistujat auttoivat myös oman joukkueen ulkopuolisia osallistujia.

Nesteet ja tankkaukset meni meidän porukalla kaikilla nappiin. Virtaa riitti vielä Black-rinteen jälkeen jopa niinkin paljon, että juostiin viimeisten esteiden välit. Viimeisenä esteenä oli vielä kerran pulahdus ja sukellukset eturinteen lammessa, jonka jälkeen rannalla odotteli itse haasteottelun ”äiti” Laura Peippo halauksen kera. Sen perään jokainen sai kaulaansa kuksamitalin muistuttamaan hienosta kokemuksesta ja suorituksesta.

Suihkun, illallisen ja lyhyen baaripyörähdyksen jälkeen oltiin koko porukka aika valmista kauraa unten maille.

_MG_7953_MG_7911

Kuva 3: Timo Koivisto, Kuvat 4&5: Studio Artica, Kuvat 6,8,9,10,11 : All About Lapland Alex, Kuva 7: Mikko Ahlfors

 

Meidän neljän hengen tiimi oli mahtava yhdessä ja erikseen. Ollaan melko tasaväkisiä kunnolta ja muutenkin saman henkistä koko sakki. Kellään meistä ei tullut kertaakaan fiilistä, ettei jaksaisi. Siihen auttoi hyvä porukkahenki.

Ensimmäinen reissu Lappiin Arctic Challengeen ei missään nimessä jää viimeiseksi. Jo kotimatkalla aloitettiin ensi kesän reissun suunnittelu. 🙂

 

Meidän tiimi kuittaa!

 

K-M

Seitsemäs hääpäivä

Seitsemän vuotta sitten otetuissa hääkuvissa meistä molemmat olemme hyvin eri näköisiä. Mutta ulkokuoren muututtua sisältö on kummallakin pysynyt kutakuinkin samana. Nyt ollaan ehkä piirun verran viisaampia kuin silloin.

juliander9

Seitsemää vuotta aviossa sekä paremman puoliskon synttäreitä juhlimme maanantaina kahdestaan illallisella ravintola Oulassa, jonka jälkeen ajettiin Nallikariin tähän kuvaukseen. Tämä ”hääkuvapäivitys” tuli täytenä yllätyksenä kuvien synttärisankarille. Kuvaaja Taneli nappaili aikoinaan meidän häissä kuvia ja on Ossin hyvä ystävä, joten jännitysmomenttia ei tästä ylläristä kellekään tullut.  Tanelin mukana oli hänen puolisonsa apulaisena ja antamassa meille vinkkejä hyviin kuviin.

juliander3

You’re the honey and the moon that lights up my night

juliander6

Kuvat Taneli Laakko

 

Täydellisen hääpäivän ilta oli kaunis. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti kahdeksatta vuotta avioparina.

 

♥ K-M

Lash lift ja ZAO luonnonkosmetiikka ripsiväri – näyttävät ripset hellävaraisesti!

* Yhteistyössä Hoitohuone BalleRiina

Muutama vuosi sitten minulla oli aina ripsienpidennykset ja kävin huollattamassa ripsiäni 3-4 viikon välein. Jossain kohtaa kuitenkin kyllästyin siihen huoltorumbaan ja rahan menoon. Annoin pidennyksien tippua pois ja siitä tähän asti olen mennyt omilla ripsilläni, ripsivärillä niitä korostaen. Asiaan tuli muutos kun huomasin Hoitohuone BalleRiinan Instagram-tilillä kuvan Lash lift -ripsistä. Laitoin BalleRiinan yrittäjälle, Riinalle viestiä ja kyselin, minkälainen hoito oli kyseessä.

Riina kertoi Lash liftista eli ripsien kestotaivuksesta ja kutsui minut käynnille BalleRiinaan. Tällä kertaa minut vastaanotti Hoitohuone BalleRiinan iloinen Minna. Minna toimii hoitohuoneella sopimusyrittäjänä ja omaa alalta yli kymmenen vuoden kokemuksen. Riinan ja Minnan pitkän kokemuksen ja jatkuvan kouluttautumisen tuoma ammattitaito näkyykin heti hoitohuoneelle saapuessa.

_MG_1193
1

Mikä ripsien kestotaivutus?

Lash lift eli ripsien kestotaivutus on hellävarainen vaihtoehto tuomaan ilmettä kasvoille ja ripsiin. Kestotaivutuksen ottamalla omat taivutukset meikatessa saa unohtaa ja ripsienpidennyksiä ei tarvitse laittaa ellei erikseen tahdo. Kestotaivutus toteutetaan silmät suljettuina ja vaiheittain. Silmiin valitaan sopivan kokoinen geelityyny, johon ripset taivutellaan kiinni. Tämän jälkeen ripsissä käytetään permanenttiaine, kiinnitysaine, hoitoöljy sekä superbooster -hoitoaine. Samalla ripset voidaan myös värjätä. Minulle laitettiin sinimusta väri samalla kertaa.

Lopuksi ripsien päälle levitetään paikoilleen jätettävä hoitoaine, Superboost. Superboost antaa ripsille tehokosteutuksen sekä hyalyronihapon ansiosta saa ripset näyttämään paksummilta. Superboostia on kutsuttu aiemmin myös nimellä lash botox. Lash lift-hoidon jälkeen kotiin suositellaan käytettäväksi ripsiä hoitavia tuotteita. Esimerkiksi kosteuttavaa hoitoainetta tai -ripsiväriä, koska hoito kuivattaa ripsiä jonkin verran ja voi sen vuoksi saada ripsiä ”ylitaipumaan”. Vuorokauden ajan hoidosta on hyvä olla hankaamatta ja kastelematta ripsiä. Kahteen vuorokauteen ei suositella käytettäväksi ripsiväriä ja kuumuutta tulisi vältellä sama aika.

_MG_7996

Lash lift kestää ripsissä 6-8 viikkoa. Sen jälkeen hoito voidaan uusia. Välissä voi kuitenkin ripsiä värjätä. Lash liftia ei suositella raskaana oleville hormonien vuoksi. Ripset voivat tuolloin ylitaipua tai haluttua taivutusta ei tule lainkaan.

Hoidon aikana Minna laittoi myös villihköt kulmakarvani ojennukseen vahauksella sekä värjäyksellä. Nyt on ihana aamuisin vain harjata kulmat kuntoon ja unohtaa muut kulmameikkaukset. Nämä ovat niitä pieniä arjen iloja, joita arvostaa kiireisinä aamuina!

Kyselin Minnalta, kuinka Lash lift eroaa ripsipermanentista. Lash lift on hoitona yksilöllisempi aina geelityynyjen koosta ripsityypin ja aineiden keskinäisiin vaikutusaikoihin. BalleRiinan käyttämissä Ruthien Belle -tuotteissa on omat tarkat vaikutusajat niin hennoille, normaaleille kuin vahvoillekin ripsille. Ripsipermanentissa kaikille käytetään tismalleen samoja aikoja.

Minna kertoi myös, että Lash lift on todella varteenotettava vaihtoehto ripsienpidennyksiä haluaville nuorille. Ripsienpidennysten yleistyttyä kovasti myös nuoret ovat kiinnostuneet tuomaan extraa katseisiinsa. Lash lift on loistava sekä hellävarainen tapa hieman kokeilla tällaisia ripsihoitoja, jopa nuorilla. Kuitenkin alle 18-vuotiailta pyydetään vanhempien suostumus yleisen käytännön mukaan.

_MG_1186

Ja ripsien kestotaivutuksen ollessa kunnossa on aika siirtyä ripsivärin pariin! Minulla on ollut nyt pidemmän aikaa käytössä joko Lancômen Hypnôse –ripsiväri tai L’Oréal Paris Volume Million Lashes –ripsiväri. Molemmista tykkään kovasti, mutta otin innoissani testiin ZAOn luonnokosmetiikka -ripsivärin. Nimittäin luonnonkosmetiikka ihonhoitotuotteet ovat ehdottomasti tämän hetken lemppareitani, joten myös kosmetiikkapuoli kiinnostaa! Tästä edellisestä vierailustani BalleRiinaan voit lukea tarkemmin luonnonkosmetiikasta sekä tietenkin Hoitohuone BalleRiinasta.

ZAO Aloevera -ripsiväri sisältää nimensä mukaisesti ripsiä hoitavaa luomu aloe veraa. Aloe veran lisäksi ripsiä ravitsee luomu karitevoi sekä luomu risiiniöljy. Aloevera mascara on raaka-aineiltaan 58% luomulaatuista sekä 100% luonnonmukaista. Tämä ripsiväri on vegaaninen ja on saanut Ecocert Greenlifen myöntämän COSMOS LUOMU -sertifikaatin, joka noudattaa COSMOS standardeja. Kaiken lisäksi ripsiväripakkaus on uudelleentäytettävä, joten ekologinen ajatus on tässäkin tuotteessa viety pitkälle.

_MG_7986
_MG_7961

Ripsivärin koostumus oli erilainen kuin aiemmin käyttämissäni ripsareissa. Ripsiväri oli hieman jäykempää ja sen vuoksi parilla ensi levityksellä en saanut ripsiä ihan niin tuuhean näköiseksi kuin aiemmin mainitsemillani ”vakkarituotteilla”. Nyt viikon käytön jälkeen homma luistaa hyvin ja ripset ovat tuuheat.

Tämä ripsiväri meni ehdottomasti omaan top 3 ja taistelee kärkipaikasta Lancômen Hypnôse –ripsivärin kanssa. ZAOn aloe vera -ripsivärin pysyvyys on aivan omaa luokkaansa, vaikkei ole vedenkestävä! Tämä on nyt nimittäin testattu aika äärimmäisissä olosuhteissa viime viikonloppuna Levi Arctic challengessa. ZAOn ripsivärin meikkasin ripsiin heti aamulla, jolloin myös helteet iskivät. Vajaan viiden tunnin urheilusuorituksen aikana ripsiväri pysyi aikalailla täysin paikoillaan, vaikka tosiaan hiki virtasi kasvoillakin, mutaa lensi silmiin, vesiesteitä oli neljä, joissa myös sukellettiin aina muutaman sekunnin ajan. Siltikin tämä luonnonkosmetiikka ripsiväri pysyi paikoillaan ja sukelluksen jälkeen ikäänkuin ”suli” hieman pois valumatta minnekään. Hämmästeltiin asiaa koko meidän joukkueen kesken, koska aamulla kerroin heille ripsaria sutivani juurikin testimielessä äärimmäisiin olosuhteisiin.

_MG_8024

Olen ihan supertyytyväinen lash liftin ja tämän ZAOn ripsivärin yhdistelmään! Rakastan tietoa siitä, että käyttämäni tuote on puhdasta ja että tällä hetkellä minulla ei ole mitään muuta kuin omat ripseni. Ripset ovat koko ajan kauniisti taipuneet ja ripsivärillä saan vielä helposti boostattua katsetta. Mutta ripsienpidennykset eivät missään nimessä ole poissuljettu vaihtoehto minulla. Rakastan niitäkin ja niiden helppoutta juurikin näinä ruuhkavuosien kiireisinä aamuina. Hoitohuone BalleRiinan palveluihin kuuluu myös näyttävät ja ammattitaidolla toteutetut ripsienpidennykset. Tästä pääset tutustumaan kaikkiin BalleRiinan palveluihin.

Ajan BalleRiinaan voit helposti varata heidän nettisivujensa kautta. Varatessasi aikaa näet heti kaikki vapaat ajat maanantaista perjantaihin klo 9-17 välillä sekä lisäksi kaikki muut mahdolliset ajat. Ajanvarauspalvelussa voit myös muuttaa varaamaasi aikaa. Peruutukset tulee tehdä joko soittaen tai tekstiviestillä.

BalleRiinan yhtenä suurena ajatuksena on antaa asiakkaalle 100-prosenttisesti varaamansa aika. Tämä tarkoittaa sitä, että varatessasi ajan BalleRiinaan, aika on sinulle omistettu. Riina ja Minna omistautuvat asiakkailleen täysin, tarkoittaen sitä, että he eivät vastaa hoitojen aikana puhelimeen tai poistu palvelemaan muita asiakkaita. Heidän mahtava nettiajanvarauksensa mahdollistaa tämän ja sen, että ajan voi varata missä vain sekä aivan milloin itse haluat.

 

Kiitos Minna ja hoitohuone BalleRiina ihanan luonnollisista ja näyttävistä ripsistä!

*Osa tuotteista saatu

 

K-M

Lapsuusmuistoja rakentamassa

Ah miten ihanaa tämä lämpö onkaan! Tuntuu, ettei tästä saa tarpeekseen, vaikka välillä hiki nousee pintaan pelkästä makoilusta.

Nyt helteiden aikana ollaan käyty aikalailla päivittäin uimassa lasten kanssa ja viilentymässä luonnonvesissä. Tiistai-iltana lähdettiin veljen perheen kanssa iltaretkelle Koiteliin ja pakattiin myös uimakamppeet mukaan. Olen jo vuosia haaveillut Koitelinkoskissa uimisesta ja nyt vihdoin se toteutui kun heitin talviturkin kosken kuohuihin. Oli ihan mahtavaa!

_MG_1281
_MG_1216

Lapsetkin intoutuivat heti meidän perässä kastelemaan varpaitaan lämpimään jokiveteen ja pian he polskivatkin jo meidän kanssa ihan kunnolla. Meidän kuopuksellakin oli kova tahto veteen, vaikka aluksi ajateltiin hänen katselevan rannalta jonkun meidän aikuisen kanssa. Mutta kun todellinen vesimies hän on, niin tokihan me pikkumies otettiin mukaan nautiskelemaan tästä erikoisesta uimapaikasta.

_MG_1261
_MG_1211
_MG_1231
_MG_1227

Koitelin luonnonvesipuistosta nautiskellessa juteltiin veljen vaimon kanssa, kuinka hänen rakkaimpiin lapsuusmuistoihin kuului uiminen juurikin Koitelinkoskissa. Hän totesikin hyvin, että yleensä ne parhaimmat muistot ovat niistä yksinkertaisista jutuista, mitä on perheen tai muiden rakkaiden kanssa päässyt tekemään. Ja tottahan se on, ainakin meidän kohdalla. Naureskeltiin, että ei niiltä lapsuuden huvipuistoreissuilta muista montakaan yksityiskohtaa, mutta en voisi kuvitellakaan unohtavani lapsuuden uintireissuja, metsäretkiä, automatkoja perheen kanssa serkkujen luokse tai mökkireissuja.

Toivon, että näistä meidänkin uintireissuista ja muista touhuista lapsille jää samanlaisia kultaisia muistoja sinne aikuisiälle saakka.

_MG_1266
_MG_1273
_MG_1247

Onko siellä muita koskiuimareita? Tällä hetkellä Koitelissa on kiva käydä lastenkin kanssa uintireissulla kun vesi on tosi matalalla ja koskialueelle on muodostunut tuollaisia ihania altaita joissa polskia. Joissakin paikoissa vettä on aika syvästikin ja virta kova, mutta suurimmaksi osaksi minullakin vesi ylsi vain hieman polvien yläpuolelle. Pohja on paikoin liukas ja kivinen, mutta paikoin taas sileää isoa kalliota, jossa on helppo kävellä. Koskikohtiin on ihana mennä istuskelemaan luonnon omiin poreisiin ja ottaa pieni vesihieronta selälle.

_MG_1249
_MG_1283

Minkälaisia kultaisia muistoja löytyy teidän lapsuudesta?

 

K-M

 

Ihana kuuma kesä

Uusi helteinen viikko on taas startannut ja ennusteita katsellessa saadaan tästä lämmöstä vielä nauttia viikko jos toinenkin. Aivan ihanaa! Kuumuus ja tukala olo iskee kyllä meillekin, mutta silloin vilvoitellaan joko sisällä tai kuvien mukaisesti rannalla.

_MG_1067
_MG_1103

Koko viime viikko meni kesäjutuista nauttien. Siksi blogikin on ollut kovin hiljaisena, koska suurenkin kirjoitusinnon edelle menee retket rannalle lasten kanssa. Viikon parhain rantaretki tehtiin perjantaina iltapäivällä Oulun Nallikariin. Viiden jälkeen ajeltiin kaupan kautta rannalle ja viihdyttiin siellä ihan iltaan saakka.

Nallikarissa pystyi helposti kuvittelemaan olevansa jossain ulkomailla. Sieltä täältä kuului monen eri kielen iloista puheensorinaa ja vesi tuntui lämpimältä. Veden väri paljasti, ettei ollakaan Välimerellä ;D

Naltsu on kyllä ihanteellinen paikka lasten kanssa. Matalaa vettä riittää pitkälle ja rantaviivaakin on aivan tarpeeksi juoksenteluun. Vessat ja uimakopit ovat myös kunnossa sekä nälän iskiessä läheltä löytyy ruokapaikkoja. Meillä on yleensä omat eväät kylmälaukussa mukana ja niitä nautiskellaan nurmialueella rannan vieressä. Nurmella istuessa puut antavat hyvän varjon vilvoittelua varten. Rantaleikkien välissä voi käydä leikkipuistossa tai jätskikopilla herkuttelemassa.

_MG_1112
_MG_1122

Perjantain reissulla meidän kuopuksesta kuoriutui kunnon vesipeto! Siellä hän rantavedessä makoili vatsallaan kasvot merelle päin ja aina aallon pyyhkäistessä ylitse nauroi vaan makeasti. Isommista mallia ottaen hänkin juoksenteli edes takaisin ja syöksyi välillä hietikolle. Aivan mahtavaa seurata sitä lasten riemua! 😀

Ennen kotiinlähtöä vielä katseltiin kun isot ukkospilvimassat hitaasti vyöryivät auringon eteen ja värjäsi taivaan kauniiksi. Ukkonen ja sade ei onneksi meille asti yltäneet siinä vaiheessa.

_MG_1129

Tällä viikolla nautitaan taatusti taas rantaelämästä ja jäätelöistä. Normaali kahvi on vaihtunut jäiseen versioon ja tuuletin pyörii sisällä miltein taukoamatta. Kuuman kesän merkki kun on tuuletin käytössä. Viimeksi kaivelin sen esille kesällä 2014 meidän keskimmäisen ollessa ihan pieni vauva.

Tämän viikon kohokohta taitaa olla kuitenkin tulevan viikonlopun naistenreissu Leville Arctic challengeen. Edellistä viikonlopun yli kestävästä naistenreissusta on liian kauan aikaa, joten tätä on todella odotettu. Nyt vain jännätään, kuinka helteessä me siellä tukkeja kannellaan ja suoritetaan esteitä.

Mitäs te olette touhuilleet? 🙂

 

K-M