Kesällä

Edellisten vuosien tapaan viimeistään näin toukokuussa minulla alkaa pyöriä mielessä tulevan kesän bucket list eli mitä haluaisin tulevana kesänä tehdä ja toteuttaa. Oma kesä starttaa huikeasti Pariisissa pakkiparini eli veljen vaimon kanssa synttäreitä juhlien. Me molemmat täytetään vuosia toukokuun loppupuolella ja tänä vuonna päätettiin ottaa kahdestaan pieni lomamatka synttäreiden kunniaksi. Ihanaa! Viikonloppu valojen kaupungissa ja mitä parhaimmassa seurassa on täydellinen startti kesään.

Eiffel-torni kesällä
Seine Pariisin sillalta

Kesän aikana on myös perinteisesti tarkoitus pyöräillä mahdollisimman paljon. Nyt varsinkin odotan kesäisiä lenkkejä kun syksyllä päivitin perusmaasturini paksurenkaiseen fatbikeen ja hiljattain hankin myös cyclocrossin maantielenkkejä varten. Pyöräilykesän kohokohta on tietenkin elokuinen Syöte MTB -maastopyöräkisa. Jännä nähdä miten tänä vuonna tuosta kisasta suoriudun. Ensimmäisen kisani tavoite oli päästä maaliin ja viime syksyn kisan tavoitteena oli parantaa aikaa edellisestä. Tänä vuonna tavoittelen edelleen parempaa aikaa viime kertaan verrattuna. Mutta jos edes samaan aikaan pääsen, niin olen tyytyväinen.

Champs Elysees ja Lois Vuittonin liike kesällä.
Taloja Pariisissa ja Seine.

Meidän perheen kesään kuuluu ehdottomasti myös mökkeily. Blogissa aiemminkin näkynyt suvun ihana kesäpaikka on vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten tarkoitus on taas viettää aikaa landella mahdollisimman paljon. Myös Ossin puolen mökki lähellä Syötettä on lyhyen ajomatkan päässä ja aivan ihana paikka nauttia rauhasta ja luonnosta.

Pojat ovat innostuneet kalastuksesta isänsä tavoin ja odotan itsekin, että päästään koko porukalla onkimaan ja kalastelemaan mökkireissuilla. Voin jo kuvitella savukalan ja uusien perunoiden maun suussa!

Seine ja taloja Pariisissa kesällä.
Macaronseja ja valkoviiniä

Jotain kesälomareissua me myös varmaan tehdään omalla porukalla, mutta en tiedä milloin ja minne. Edellisen kerran kun suunnitelmat olivat reissun osalta tyhjiä päädyttiin vuokraamaan asuntoauto ja huristeltiin kohti Lappia ja pohjois-Norjaa. Asuntoautolla matkailu oli hauskaa ja ihan uusi kokemus meille kaikille. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Pont Neuf ja Eiffel-torni

Kaikista tärkein suunnitelma kuitenkin on olla tekemättä mitään isompia suunnitelmia ja nauttia yhteisestä vapaa-ajasta. Me ollaan onnekkaita kun voidaan Ossin kanssa pitää lomat samaan aikaan ja viettää nyt ainakin kolme viikkoa yhdessä vapaista nauttien. En malta odottaa sitä, että voin kiireettä leikkiä poikien kanssa ja pelailla ulkona tuntikausia miettimättä seuraavaa päivää sen isommin. Se on parasta!

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Kaisa-Maria

Äiti

Mietin aluksi, kuinka kirjoitan tähän postaukseen aiheesta Äiti. Millaista on olla äiti, kuinka rakas ja tärkeä oma äiti on. Mietin, että kirjoittaisin siitä kaikesta, miten äitiys on minua opettanut ja kasvattanut. Kuinka se on tuonut elämään jotain niin suurta rakkautta, etten vieläkään ymmärrä sitä. Mietin, että kirjoitan siitä, kuinka valtava oli se omistautumisen ja suojelun tunne, mikä hyökyi päälle jo silloin kun sain kunkin lapsistani ensimmäistä kertaa syliin. Ja kuinka se on vain kasvanut ajan myötä. Kuinka mikään muu ei voi keikauttaa sydäntä niin monelle kierrokselle kuin omat lapset. Mietin, että kirjoitan myös siitä, kuinka niin rakas voi saada niin raivon partaalle ja väsyneeksi. Kuinka aina tekisin mitä vain lasteni eteen. Mietin, kuinka kirjoitan siitä valtavasta kiitollisuudesta mitä tunnen, kun saan olla äiti. Mietin kuinka kirjoitan siitä, että mikään muu ei ole niin suurta minulle kuin omat lapset ja äitinä oleminen.

Mietin myös, kuinka kirjoittaisin omasta äidistäni. Ja siitä, kuinka vieläkin turvaan häneen miltei joka päivä. Mietin, että kirjoittaisin siitä, kun äiti aina automatkoilla kurkotti oman kätensä minulle ja veljelleni takapenkin puolelle. Se tuntui aina niin ihanalta ja turvalliselta. Mietin, kuinka kirjoittaisin siitä, että nyt ymmärrän kaikki äidin päätökset, vaikka teininä en voinut niitä sietää. Mietin myös, että kirjoittaisin äidin vahvuudesta ja siitä, kuinka hänellä on aina ratkaisu ihan kaikkeen. Ja siitä, kuinka äidin neuvoja kysyy niin usein ja niin monet. Mietin, että kirjoittaisin siitä, kuinka ennen ärsyynnyin kun joku kertoi minun olevan kuin hän. Nyt olen siitä kiitollinen. Mietin kirjoittavani siitä, kuinka äiti saa jopa synkimmälläkin hetkellä valon virtaamaan ja olon ehjäksi. Mietin kirjoittavani siitä, kuinka äärettömän rakas äiti on. Ja siitä, kuinka ihana olo äidin halauksesta tulee joka ikinen kerta.

Mietin myös, että kirjoittaisin kuinka ihana mummu hän on. Ja siitä, kuinka hän huomioi kaikkia viittä lastenlastaan. Mietin, kuinka kertoisin siitä kun omat poikani soittelevat ja kertovat mummulle päivittäisiä kuulumisiaan. Ja siitä, kuinka rakastava mummu hän on.

Tajusin, että mikään maailman tila ei riitä kaiken tämän kertomiseen.

Siksipä päätän tämän lyhyeen. Ihanaa äitienpäivää meille kaikille äideille, äidiksi tuleville ja äidiksi haluaville. <3

Kaisa-Maria

Tytöttely

Olen enemmän kuin mielelläni yli 30-vuotias jos mietitään asiaa erityisesti ammatillisen uskottavuuden kannalta. Nimittäin edellinen vuosikymmen oli varmasti (ja toivottavasti) minun elinvuosien väheksyvän tytöttelyn kulta-aikaa. Tällä väheksyvällä tytöttelyllä tarkoitan nimenomaan niitä tilanteita, joissa tietoa sekä ammattitaitoa & osaamista arvioidaan ankarastikin väheksyen iän ja sukupuolen mukaan. Edelleen tuota kettuiluksikin tulkittavaa tytöttelyä kohtaan viikoittain ja samaa kokee valitettavasti myös suurin osa naispuolisista ystävistänikin.

Tytöttely-postaukseen tyttömäinen kuva naisesta.

Aika useinkin meillä nousee tämä aihe ilmoille ystävieni kanssa. Väliin toteamme leikkisästi, että olisi toisinaan paljon helpompaa jos löytyisi ne palliskot jalkojen välistä. Vaikka mitä me nyt naisena asiasta tiedetään ;D Liian usein tulee kuitenkin tilanteita, joissa minä itse tai joku minun naispuolinen tuttava saa osakseen tuota ankeaa ”tytöttelyä” ja naljailua.

Minä jaan nuo tytöttelyt osaltani kahteen luokkaan: hyväntahtoiseen ja vähettelevään. Omassa työpaikassani ei tuota vähettelevää onneksi esiinny, mutta viikoittaiset kohtaamiset useiden eri ihmisten kanssa vie tilanteisiin, joissa muun muassa asiani kerrottuani minulta on pyydetty miestä ottamaan yhteyttä samasta asiasta. Tai kun naisen oletetaan olevan sihteeri ihmisten kokoontuessa palaveriin. Eikä siinä, ihan mielellään voin itse ainakin toimia sihteerinä. Miksipä en? Mutta se tyyli millä asia esitetään! Esimerkiksi tämän tyylinen kommentti on tullut useammalle naiselle vastaan: ”Ai sieltähän tuli sihteeri mukana. Haepas kahvia”. Noissa tilanteissa ärsyttää eniten se, että titteli ja asema vaikuttaa joidenkin mielestä siihen, kuka hakee tai keittää kahvia tai tekee nyt mitä tahansa. En vain ymmärrä 😀 Kahvikuittailuja on tullut erinäisissä tilanteissa itsellekin useammat..

Johtotehtävissä olevaa ystävääni on puhuteltu ”kaksvitoseksi blondiksi, joka ei tiedä mistään mitään”. Jännä, ettei vuosien kokemus työelämässä ja maisterin tutkinto ole tuonnut lainkaan tietoa hänelle? Muutaman kerran palaverissa ollessani minusta on puhuttu (vieraan ihmisen toimesta) aivan kuin en olisi paikalla. Yhdellä kerralla eräs herra x kysyi kollegaltani, kuuluuko minun tehtäviini asiat a ja b. Herra x vain unohti kysyä asiaa minulta, vaikka istuin samassa pöydässä. Sen sijaan hän esitti asian kollegalleni näin: ”hoitaako hän asiat a ja b” samalla osoittaen kämmenellä kohti minua ja pitäen katseensa kollegaani.

Voisin kirjoittaa lukuisia esimerkkejä näistä tilanteista, joissa meitä ”tyttöjä” on haluttu jostain syystä vähän kampitella. Mutta uskon teidän päässeen asiasta jyvälle jo noiden muutaman esimerkin avulla.

Miten minä näihin ankeisiin ja vähätteleviin huomautuksiin sitten reagoin? Ensinnäkin myötätunnolla sitä reppanaa kohtaan, joka kokee tarpeelliseksi puhua toiselle noin. Saatan heittää jonkin pienen ja humoristisen kuitin takaisin töksäyttäjälle tai sitten annan asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllähän nuo kieltämättä ärsyttää toisinaan kovastikin ja asiasta voisi topakastikin huomauttaa, mutta pieni kuitti pilke silmäkulmassa saa töksäyttelijänkin yleensä miettimään sanomisiaan ja yhteistyö on jatkossakin sujuvaa. Toki jos joku menee asiattomuuksiin, niin sanon kyllä kovemmin takaisin. Ne tilanteet ovat onneksi harvassa.

Haluan (häpeillen) tunnustaa kerran elämässäni sortuneeni samanlaiseen väheksymiseen ja nimenomaan sukupuolen vuoksi. Asiaa en tietenkään tuonut ilmi millään tavalla tälle miehelle enkä kellekään muullekaan. Myöhemmin olen miettinyt ja puhunut, kuinka typerää oli ajatella niin.

Kyseessä oli siis meidän kuopuksemme synnytys. Naiskätilön tullessa sisään saliin tuli mukana myös viittä vaille valmis kätilöopiskelija. Kätilöopiskelija oli mies ja siinä sängyllä istuessa mietin vain, ”ei mies voi olla kätilönä. Eihän hänellä ole mitään hajua naisen vartalosta synnytyksen aikana tai miten nainen kaiken kivun ym. tuntee”. Typerää, eikö vain? Hyvin pian muutin kylläkin mielipidettäni, koska kätilöopiskelija oli ihan mahtava ja olisi voinut luulla hänen tehneen sitä työtä jo pidemmän aikaa. Kolmen lapsen synnytyksissä minulla on ollut apuna monta kätilöä ja tämä opiskelija on ehdottomasti kärkijoukoissa mitä tulee kohtaamiseen, ymmärtämiseen, tietoon ja ammattitaitoon. Että niin sitä sain nenilleni ja tilaisuuden mietiskellä asiaa uudelleen.

Sivukuva vaaleahiuksisesta naisesta.

Se sopiva tytöttely

”Lähteekö tytöt/leidit mukaan lounaalle vai onko teillä eväät?”. Siinä esimerkkilause, jonka saatan kuulla töissä ja saman tyylisiä vapaa-ajallakin. Minusta tuollainen tytöttely on hauskaa kun meitä useita eri ikäisiä naisia kutsutaan joukkona tytöiksi tai tyttäriksi. Samalla tavoin omassakin puheessa kuuluu ”pojat/jätkät” kun tarkoitan tuttua miesporukkaa. Toinen täysin ok tytöttely minulle on se, kun oma isoisäni puhuttelee minua tytöksi. Tai kuka tahansa ikääntynyt. Varmasti kolmikymppinen onkin ihan tyttö yhdeksänkymppisen silmissä. 😉

Minä koen, että tuollaisissa yllä kuvatussa tilanteissa ei ole mitään väheksyvää toista kohtaan, mutta ymmärrän heitä, joita tämä minun hyväntahtoiseksi mieltämä tytöttely/pojittelu ärsyttää.

Sivukuva vaaleahiuksisesta naisesta.

Mikä teidän kanta on tähän? Onko ok tytötellä ja pojitella? Jos on, niin missä tilanteissa? Mistä se johtuu teidän mielestä? Mietin itse, että voisiko kyse olla toisen sukupuolen väheksymisestä, iästä, oman ammattitaidon esiintuomishalusta tai itsetunto-ongelmista?

Haluaisin myös suunnattomasti kuulla, onko teillä miehillä kokemuksia saman tai vastakkaisen sukupuolen vähättelystä iän tai sukupuolen vuoksi? Enemmän tulee omiin korviini naisilta näitä tarinoita, mutta miehiltä ei ainoatakaan, vaikka muutamilta jo kyselinkin.

Mitä mieltä olet?

Kaisa-Maria

Kevätreissu Kuusamoon

Perinteinen kevätreissu Kuusamoon nautittiin viikko sitten. Edellisessä postauksessa hieman jo vinkkasinkin, ettei tuo reissu aivan kommelluksitta mennyt, mutta ihana pitkä viikonloppu meillä oli kaikesta huolimatta. Ensimmäinen harmitus koettiin jo torstaina ennen Kuusamoon lähtöä. Ossille nousi edeltävänä yönä kuume ja hän joutui loppujen lopuksi jäämään koko reissulta pois. Me päätettiin kuitenkin poikien ja veljen perheen kanssa lähteä lomailemaan kun kaikki (ja erityisesti) lapset olivat sitä niin kovasti odottaneet.

Myllykoski ja myllyrakennus Kuusamossa. Kevätreissu Kuusamoon.

Kevätreissun perjantai meillä meni veljen vaimon kanssa töitä tehden, mutta olipahan mahtavat puitteet etätyöskentelylle! Lounaallakin nautiskelin kahvit mökin laiturilla tunturimaisemaa ihaillen. Töiden lomassa ehdin välillä touhuilla lasten kanssa ja tein vajaan tunnin jalkatreeninkin. Kiitokset veljelle lastenhoitoavusta! Päivä toki hieman venyi noiden vuoksi, mutta ei haitannut kun iltapäivällä suunnattiin veljen ja lasten kanssa meidän perheen vakkariretkipaikalle eli Karhunkierroksen varrella olevalle Myllykoskelle.

Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, niin meillä on tapana ajaa autolla Oulanka Basecampin parkkipaikalle, josta Myllykoskelle tulee reittiä pitkin vain puolen kilometrin patikkamatka. Meillä lapset suorastaan juoksevat tuon lyhyen matkan ”noidan mökille”, kuten he Myllykosken myllyä nimittävät.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva.

Myllykoski

Toisen harmin kopsautin autoon mökin pihalla. Peruuttelin meidän perheautoa veli ja viisi naperoa kyydissäni. Niin siis peruuttelin meidän ”laivan” puuhun ja eihän siinä lommoilta säästytty. Ai että harmitti kovasti. Onneksi Ossi lohdutteli ja muistutteli, että noita kopsuja sattuu aina silloin tällöin.

Myllykoskelle vievä patikkareitti oli jo kivasti sulanut ja märkiä kohtia oli vain pari tuossa puolen kilometrin matkalla. Välillä nappasin meidän kuopuksen syliin ja harppailin isoimmat lätäköt ja portaat ylitse. Hän kylläkin kovasti olisi halunnut mennä ne ”ite”.

Myllykoskella ei muita näkynyt ja nautiskeltiin paikasta ihan omalla porukalla. Joskus siellä on ollut yhtä aikaa niin paljon porukkaa, ettei istumaan mahdu. Nyt onneksi saatiin rauhassa tutkia ja katsella kevään merkkejä lasten kanssa sekä tietty ihastella upeaa paikkaa. Mietiskeltiin veljen kanssa, että olisi joskus jännä aikuisporukalla viettää yö myllyrakennuksessa syyspimeällä. Makuulavereita siellä riittää, mutta tulisijaa ei ole. Olisi kuitenkin varmasti tosi tunnelmallista viettää yö kosken pauhatessa vieressä. Vielä joskus!

Myllykoskella meillä on tapana bongailla kuohuissa sukeltavia koskikaroja eli pieniä musta-valkoisia lintuja, jotka ihan huimapäinä hyppäävät kovaan virtaan sukeltamaan ja nousevat pintaan ennen pahinta koskikohtaa. Tällä kertaa ei bongattu ainoatakaan, mutta niiden sijasta saatiin ihastella telkkäpariskunnan kevätmeininkejä. Meidän keskimmäinen ”ornitologi” bongaili reissulla mm. metson ja tunnisti äänestä muitakin kevätviserryksiä.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva. Karhunkierroksen riippusilta.
Kevätreissu Kuusamoon. Taapero karhunkierroksella pitkospuilla.

Lauantaiaamu startattiin veljen vaimon kanssa hölkkälenkillä, jonka perään tehtiin aivan kauheita tehokkaita juoksuvetoja loivaan ylämäkeen. Reidet on edelleen kipeinä noista juoksuista, mutta odotan kuitenkin jo seuraavaa vetokertaa. Meidän kuopuksen päikkäreiden jälkeen suunnattiin koko porukalla seuraavaan retkikohteeseen. Siellä ollaan käyty viimeksi meidän keskimmäisen ollessa pieni vauva. Kyseessä on niin ikään Karhunkierroksen varrelta löytyvä Kiutaköngäs.

Kiutaköngäs

Tämäkin on helppo kohde pienten lasten kanssa. Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalta Kiutakönkäälle on muistaakseni noin 800 metrin kävelymatka, jonka varrelta löytyy levähdyspaikkoja ja upeita maisemia. Me haettiin luontokeskuksen ravintolasta iso kasa tuoreita possumunkkeja kuksakahvien seuraksi. Kosken mahtavimpien kuohujen läheisyyteen on rakennettu iso katos nuotiopaikkoineen, jossa mekin nuo munkit välillä käytiin herkuttelemassa.

Koskia pääsee katsomaan tosi läheltä. Me käytiin niitä lähempää tarkastelemassa ja sovittiin, että jokainen lapsi pitää meistä aikuisista kädestä kiinni ja ei saa hypellä kivillä. Meidän kuopus oli koko ajan sylissä aina kun mentiin yhtään lähemmäs vettä. Kiutaköngäs on koskiluokituksessa V-VI eli hengenvaarallinen. Ilmeisesti vain pari hurjaa on sen alas jollain paatilla laskenut.

Hienosti jaksoi lapset, jopa meidän pieninkin taapertaa tuon matkan koskille ja takaisin. Välillä kuitenkin kannettiin vuorotellen pienintä miestä kun väsy yllätti. Kiutakönkäällä reitti on helppokulkuinen, mutta korkeuserot tuo haastetta. Reitin alkupäässä oleva Oulangan luontokeskus on myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Luontokeskuksella on paljon tietoa Oulangan kansallispuistosta kivalla tavalla esitettynä. Luontokeskuksen ravintola tarjoilee kotiruokalounasta sekä kahvilapalveluita.

Retken jälkeen ajeltiin takaisin mökille ja nautittiin päivällinen pihan grillikodassa tulen äärellä. Illalla vielä sauna ja kaikki oli aivan valmiita unten maille!

Äiti ja lapset Kiutakönkäällä kalliolla. Taustalla koski ja kalliot.

Kevätreissun kolmas harmi. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen alkoi tavaroiden pakkaus ja mökin siivous. Minun veli lähti ulos pakkailemaan autoja ja katsomaan lasten perään. Pian hän kuitenkin tuli kertomaan, että meidän autossa toinen takakumi oli tyhjänä. Sekunnin ehdin miettiä, että ei se mitään, vaihdetaan vararengas. Kunnes muistin, ettei meillä ole vararengasta vaan joku ihme paikkausvaahto.

Siivottiin mökki ja laitettiin kaikki valmiiksi. Sitten lapset autoon, vaahto renkaan sisään ja ilmaa perään. Eihän se sitten ihan niin mennyt. Reikä oli niin iso, että suhina vain kävi sitä mukaan kun rengasta täytettiin. Loppujen lopuksi monen monen vaiheen ja soitetun puhelun kautta pääsimme korjaamolle, jossa ammattilaiset korjasivat renkaan hetkessä. Naureskelin, että olo oli kuin Räikkösellä varikolle ajaessaan ;D Pojatkin saivat korjaamolta mukaansa kasan tarroja muistoksi tästä epäonnen sarjasta. En voi muuta kuin suositella Kuusamon Rengas Oy:tä, joka sunnuntaina aamupäivästä hoiti meidät taas kotimatkalle kohti Oulua. Korjaamon työntekijät ja hinausauton kuljettaja kertoivat korjaanneensa edellisenä päivänä kaksi rengasrikkoa, jotka olivat sattuneet juurikin Kiutakönkäälle vievällä soratiellä. Eli jos siellä ajelette, niin varovaisuutta kehiin, vaikka eipä niille teräville kiville oikein mitään mahda.

Saatiin taas ihania muistoja perinteiseltä kevätreissulta. Jospa tänä vuonna päästäisiin myös kesällä käymään Kuusamon kauniissa maisemissa.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Kaisa-Maria

Vappubrunssi

Hei hauskaa vappupäivän iltaa kaikille! Ja tietenkin ihanaa ensimmäistä virallista kesäkuukautta! Päivät viime viikon Boho Green Make-Up -meikkipostauksen jälkeen meni taas vauhdilla pyöriessä ja touhutessa kaikkea. Tehtiin lisäksi viikon lopulla poikien ja veljen perheen kanssa perinteinen kevätreissu Kuusamoon. Siltä reissulta ei kommelluksitta selvitty, mutta ne minä kirjoitan teille seuraavassa postauksessa. Tänään haluan esitellä tuoreeltaan mitä meidän vappubrunssi piti sisällään. Oli nimittäin sen verran herkullinen kattaus! Ja seura vielä parempi <3

Vappubrunssi katettuna pöytään. Kulhossa macaron-leivoksia, kannussa mehua ja pullossa kuohuviiniä.
Vappubrunssi ja sokerimunkkeja.

Vappubrunssi päätettiin lyödä kokoon isompia suunnittelematta ja menukin varmistui lopullisesti noin 20 minuuttia ennen aloittamista. Brunssivieraista suurin osa oli ihania pikkumiehiä. Minulla ja kahdella lähimmistä ystävistäni on yhteensä seitsemän poikaa. Noiden ”seitsemän veljeksen” lisäksi meitä aikuisia oli vielä viisi pöydän ääressä kippistelemässä vapun kunniaksi. Ai että kun olisi iso iso ruokapöytä ja iso keittiö, jossa mahtuisi kaikki yhden pöydän ääreen!

Tarjoilupöytä, jossa tarjolla hedelmiä, marjoja, piirakkaa, salaatteja, kalaa ja jogurttia.

Vappubrunssi Menu

  • Banaanipannaria, hedelmiä, marjoja, jogurttia, pähkinöitä, croissantteja, kasviksia, perunasalaattia, parsasalaattia, kasvispiirakkaa, ruisnachoja, dippejä, halloum-juustoa, lämminsavulohta, graavilohta, chorizoja, cocktailpiiraita, nakkeja, lihapullia ja makealla puolella tietty vappumunkkeja ja macaronseja.
  • Juomaksi mehua, sitruunajuomaa, aikuisille Fresita Orange kippistelyyn ja lopuksi kahvit
  • Kattauksen kokosin kaikesta kotoa löytyvästä. Astiasto meillä on häälahjana saatu ja myöhemmin kasvatettu Arabian Lumi, juomalaseina Nachtmannin (viski)lasit (meillä on nuo viskilasit ihan normaali juomalaseina ja saman sarjan drinkkilasit toimittaa isompien juomalasien virkaa. Nachtmannilla on minun mielestä aivan ihania lasiastioita ja -esineitä), koristeluun löysin kaapista putkilon kultaista serpentiiä ja loput narut ”kiharsin” eri värisistä lahjanaruista. Pöydän kukka on säilynyt meidän keskimmäisen pojan kolmen viikon takaisilta synttärijuhlilta.
Vappubrunssi, serpentiiniä ja sokerimunkkeja.
Vappubrunssi katettuna pöytään. Kulhossa macaron-leivoksia ja vieressä maljakossa keltainen gerbera-kukka.

NAM! Lapsetkin päivittelivät, kuinka hyvää ruoka oli ja kuinka mukavaa oli pitää vappubrunssi isolla porukalla. Jospa tästä alkaisi uusi perinne!

Miten te olette juhlistaneet vappua? Meidän ”railakas” vappuaattoilta sisälsi pyörälenkkitreffit Ossin kanssa lasten ollessa sen aikaa mummulassa, Rooman matkan kuulumisia ja pilkkimistä sohvalla ennen iltakymmentä. Tänään saatiin nauttia vappubrunssin lisäksi yhden pikku prinsessan 5-vuotissynttäreistä. Eli oikein kiva vappu kaikkinensa tänäkin vuonna 🙂

Mukavaa iltaa!

Kaisa-Maria

P.S. Ota brunssin menu talteen kesän juhlia varten! Nuo kaikki sopi kivasti yhteen ja varmasti täyttää isommankin porukan vatsat.

Boho Green Make-up

*Yhteistyössä Hoitohuone Balleriina

Olen suorastaan hurahtanut luonnonkosmetiikan maailmaan Balleriinan kanssa tehtyjen yhteistöiden myötä. Siksipä olen enemmän kuin innoissani esitellessäni Boho Green Make-up luonnonkosmetiikkasarjaa! Tämän keväisen värikkään sarjan tuotteet sisältää pigmenttiä ammattimeikkaajien vaatimuksiin saakka ja pysyvyys on oikeasti hyvä.

Me lähdettiin hoitohuoneen Riinan kanssa päivittämään minun meikkipussukkaani kohti kesää ja tällaista me saatiin aikaiseksi..

Nainen hellehattu päässä levittää Boho Green make-up huulipunaa.
Nainen hellehattu päässä. Silmät peittyvät hatun lierin alle.

Työpäivän jälkeen ajelin Balleriinaan, jossa sain rauhassa tutustua Boho Green Make-up tuotevalikoimaan. Ja kuten kuvasta näkee, tarjontaa riittää. Lähdettiin ensin katsomaan sopiva meikkipohja ja päädyttiin BB-voiteeseen. Tässä kohdassa pakko myöntää, että epäröin tuota BB-voidetta hetken ajan. Minulla on helposti punoittava iho ja näppyä nousee toisinaan ympäri kasvoja. Sen vuoksi vaadin meikkopohjalta hyvää ja pysyvää peittävyyttä. Aiemmat kokeilemani BB-voiteet eivät ole olleet riittävän peittäviä ja ovat sen vuoksi jääneet ostamatta. Tämä oli kuitenkin hyvin positiivinen yllätys niin peittävyydeltään, hoitavuudeltaan kuin koostumukseltaan. Siveltimellä levitettynä BB-voide oli kuin mikäkin meikkivoide ja koostumus jännän mattamainen. Koostumus on sellainen, koska tämä BB-voide ei sisällä silikonia, kuten vastaavat yleensä.

Riina lisäsi minulle myös Bohon valikoiman peitevoidetta (josta muuten puhutaan luonnonkosmetiikan Blascona!). Ja sinne hävisi tummat silmänaluset ja muut epäkohdat. Samalla tutustuin valikoiman muihin meikkipohjiin, puutereihin ja poskipuniin.

Kokoelmakuva Boho Green Make-up tuotehyllystä ja tuotteista.

Hyllyä ylöspäin tutustellessa seuraavana oli vuorossa huulipunat, joista myös riittää sävyvalikoimaa.

Minähän en osaa osannut käyttää huulipunaa lainkaan. Mutta harjoittelu tekee mestarin ja nyt en juurikaan poistu kotoa ilman Bohon ”taskupunaa”, kuten Riina tuon Bohon kuultavan helmiäispunan on nimennyt. ”Taskupunassa” on juuri sopiva määrä pigmenttiä ja kiiltoa. Sitä voi sipaista huulille ilman peiliä pelkäämättä, että menee yli rajojen tai hampaisiin ;D Minusta tämä Bohon helmiäispuna on huulipunan, -kiillon ja -rasvan sekoitus.

Kaikille huulipunan käyttäjille löytyy tuon taskupunan lisäksi iso kattaus erilaisia punia aina peittävistä matta- ja helmiäispunista kuultaviin matta- ja helmiäispuniin. Sekä tietenkin sävyihin sopivat rajauskynät.

Ja tämä on huippu juttu!! Testasin tuota ”taskupunaa” myös poskipunana ja ainakin tämä käyttämäni sävy sopii täydellisesti myös siihen virkaan! Hento sävy tuo kauniin luonnollisen sävyn poskiin ja kiilto antaa ihanan lisähehkun kasvoille <3

Boho Green Make-up luomiväri, BB-voide ja huulipuna.

Bohon silmämeikkivalikoima on yhtälailla laaja kattaus ihania tuotteita ja sävyjä, kuten merkin muissakin tuoteryhmissä. Ja silmämeikeissäkin pigmenttiä riittää ihan kunnon juhlameikkiin asti. Valikoimasta löytyy ripsivärit, rajauskynät, nestemäinen rajaus Green Liner, kulmakynät sekä kymmenet eri sävyt luomivärejä. Lisäksi valikoimassa on Gypsy Palette -luomiväripaletti, johon on valittu kahdeksan upeaa luomivärisävyä. Paletista löytyy neljä mattasävyä sekä neljä helmiäissävyä. Paletti on tietenkin luontoa kunnioittaen täytettävä eli siihen voi ostaa uudet värinapit edellisten loputtua.

Näiden kaikkien lisäksi valikoimaan kuuluu vielä melkein 40 eri sävyn valikoima kynsilakkoja sekä seitsemän eri siveltimen kokoelma (luomiväri-, häivytys-, meikkivoide-, poskipuna-, puuteri- ja huulipunasivellin sekä vinopäinen rajaussivellin) kauniiseen meikkiin.

Lähikuva Boho Green Make-up luomiväristä.

Miksi Boho Green Make-up?

  • Valikoiman kaikki tuotteet ovat luonnonmukaisia ja sisältävät paljon luomuraaka-aineita. Valikoimasta löytyy myös paljon täysin vegaanisia tuotteita.
  • Värikosmetiikan tuotteissa korkea pigmentti ja pysyvyys.
  • HINTA! Näissä on ehdottoman hyvä hinta-laatusuhde. Valikoiman hinta on saatu alhaiseksi muun muassa pakkausmateriaaleja vähentämällä.
  • Pakkausmateriaalit ja ekologisuus. Boho Green Make-up välttää ylipakkaamista ja tämän vuoksi tuotteissa ei ole ulkopakkauksia lainkaan ja tuotepakkauksissa käytetään mahdollisimman paljon pahvia. Boholla on käytössä myös lasi ja saarnipuu pakkauksia varten. Tämän lisäksi pakkauksista on poistettu saranat (tästä mahtavana esimerkkinä Gypsy Palette -luomiväripaletti, jossa ”saranoina” toimii pienet magneetit!). Luomiväreistä ja poskipunista on myös poistettu siveltimet ja näin saatu laskettua kustannuksia. Näillä kaikilla keinoilla kuluttajille saadaan mahdollisimman alhainen hinta laadusta tinkimättä sekä tietenkin ekologinen lopputuote.
  • Boho Green Make-up kunnioittaa luontoa ja terveyttä. Yhtäkään tuotetta ei ole myöskään testattu eläimillä. (ISO plussa tästä minulta!)
  • Tuotteissa mukana vaikuttavia ja hoitavia aineosia.
Boho Green Make-up luomiväri, BB-voide ja huulipuna.

Riina valitsi minulle kesän meikkipussiin kolme avaintuotetta: hempeän punertavan luomivärin, hoitavan BB-voiteen sekä suosikkini eli helmiäispunan (sävy 402).

Yhtä asiaa jäin kaipaamaan tuotteista ja se on aurinkosuoja. Käytän varsinkin kesäisin aurinkosuojatuotteita ja lisäksi valitsen meikkejä aurinkosuojaa silmällä pitäen. Tämä miinus ei ole kuitenkaan mikään iso, koska päivävoiteestani, huulirasvasta sekä muista ihonhoitotuotteistani löytyy suojakertoimet polttavaa ja vanhentavaa aurinkoa vastaan.

Kokoelmakuva, jossa nainen neljässä kuvassa lierihattu päässään.

Kauneutta luonnosta -tapahtumapäivä 27.4.2019

Nyt teillä kaikilla on mahtava tilaisuus päästä testaamaan ja juttelemaan Boho Green Make-up -tuotteista Hoitohuone Balleriinaan tulevana lauantaina 27.4. klo 10-15.

Tapahtumapäivässä on mukana Bohon maahantuoja Johanna Tammi-Ikonen. Johanna tekee Bohon tuotteilla päivän aikana kaksi kevätmeikkiä klo 11 & 13 sekä Balleriinan ihanat naiset Riina, Minna ja Jonna tekevät päivän aikana pieniä meikkejä vierailijoille.

Menkää ihmeessä kuuntelemaan ammattilaisten vinkit ja opit raikkaisiin meikkeihin ja luonnonkosmetiikaan maailmaan. <3 Ei muuta kuin Bohoilemaan!

Minä olen viikonloppuna reissussa, mutta seuraan menoa Instagramin puolelta (@hoitohuoneballeriina).

Lähikuva naisesta lierihattu päässä ja kasvoilla Boho Green Make-up meikit.

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

Kaisa-Maria

P.S. Tutustu muihinkin Balleriinan kanssa tehtyihin yhteistöihin: Ihonhoito -kauneutta luonnosta, Lash Lift, sokerointi ja magneettiripset.

Pääsiäisen suklaakakku

Meidän keskimmäinen poika on kunnon suklaaherkkusuu ja aina synttäreilleen hän toivoo suklaakakkua. Itsekin suklaan kovana fanittajana mielellään leivon kaikkia suussasulavia suklaisia herkkuja. Tämän kakun alkuperäisen ohjeen bongasin jälleen Kinuskikissan sivuilta. Halusin siihen pientä extraa ja siitä syntyi pääsiäisen suklaakakku.

Pääsiäisen suklaakakku, jossa suklaamunia ja muita suklaakarkkeja koristeina.

Pääsiäisen suklaakakku

24-26cm irtopohjavuokaan

Pohja: 

50g voita

200g keksejä (Domino, Digestive, Kaurakeksi, Oreo, Bastogne..)

Vaniljavaahto: 

6dl vispikermaa

2 tl vaniljasokeria

500g paksua Valio Vanilla -vaniljakastiketta

Tummasuklaa-kerros:

vajaa 1/3 vaniljavaahdosta

175g tummaa suklaata

Maitosuklaakerros:

1/3 vaniljavaahdosta

2 liivatelehteä

n. 100g maitosuklaata

2 rkl vettä

Valkosuklaakerros:

1/3 vaniljavaahdosta

2 liivatelehteä

110g valkosuklaata

2 rkl vettä

Koristelu:

1dl kuohukermaa

110 g suklaata (tähän kakkuun meni puolet tummaa ja puolet maitosuklaata)

Suklaamunia, (suklaa)karkkeja, suklaahippuja

Vinkki:

Vadelmat sopivat täydellisesti tämän kakun pariksi jos haluaa mukaan raikkautta! Kohmeiset vadelmat ovat myös kaunis koriste kakun päällä. Muista kuitenkin käyttää kotimaisia vadelmia tai jos käytät ulkomaisia vadelmia, niin muista keittää niitä suosituksen mukaan. 

Aloita murskaamalla keksit pieneksi muruksi. Blenderi lienee paras keino tähän, mutta minä laitan aina keksit kestävään pussiin ja murskaan ne kaulimen avulla tai isossa morttelissa. 

Sulata voi ja sekoita se tasaisesti keksimurujen sekaan. Painele muruseos kevyesti kakkuvuoan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin. 

Aloita valmistamalla vaniljavaahto. Vispaa kerma vaahdoksi ja lisää vaniljasokeri sekä vaniljakastike. Jaa vaniljavaahto kolmeen osaan ja nosta kaksi osaa odottelemaan jääkaappiin. 

Laita tässä vaiheessa 4 kpl liivatteita likoamaan kylmään veteen. 

Sulata tumma suklaa mikrossa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Sekoita se vaniljavaahdon kanssa. Kaada tummasuklaavaahto vuokaan ja nosta vuoka taas jääkaappiin. 

Sulata maitosuklaa ja sekoita se vaniljavaahtoon. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja liuota 2kpl liivatetta siihen. Kaada hitaasti norona samalla sekoittaen maitosuklaavaahtoon. Kaada maitosuklaavaahto vuokaan tummasuklaavaahdon päälle tasaisesti. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna maitosuklaakerroksen hyytyä 30-40 minuuttia ennen päällimmäistä kerrosta. 

Valmista päällimmäinen kerros sulattamalla valkosuklaa miedolla lämmöllä ja sekoita se vaniljavaahtoon. Liuota liivate kiehuvaan veteen ja sekoita valkosuklaavaahtoon. Kaada valkosuklaavaahto vuokaan ja laita kakku hyytymään jääkaappiin ainakin neljäksi tunniksi. Suosittelen kuitenkin valmistamaan kakun edellisenä päivänä hyytymisen varmistamiseksi. 

Koristele kakku ennen tarjoilua. Kuumenna kuohukerma liedellä varovasti, mutta älä anna sen kiehahtaa. Lisää suklaa kuuman kerman joukkoon ja sekoittele tasaiseksi kastikkeeksi. Nosta suklaakastike liedeltä ja sekoittele jonkin aikaa, että kastike hieman paksuuntuu. Valuta kastike kakun päälle varovasti ja anna sen mennä hieman reunojen yli. Nosta kakku heti jääkaappiin. Kun suklaakastike on jähmettynyt hieman lisää loput koristeet. Ja hei! Tämä kakku kestää hyvin pakastamista. Minäkin tein tämän valmiiksi reilu viikko ennen juhlia. Jos pakastat kakun niin ota se sulamaan jääkaappiin juhlia edeltävänä päivänä.

Lähikuva pääsiäisen suklaakausta, jossa suklaamunia ja muita suklaakarkkeja koristeina.
Sivukuva pääsiäisen suklaakakusta, jossa suklaamunia ja muita suklaakarkkeja koristeina.

Ei kun herkuttelemaan! Ja ihanaa pääsiäistä!

Kaisa-Maria

P.S. Täältä löydät muita pääsiäisherkkuja ja -ohjeita

5-vuotissynttärit

Viime viikonloppuna juhlittiin hieman etukäteen meidän keskimmäisen kultakimpaleen 5-vuotissynttärit läheisten kesken. Meillähän oli taas aivan ihanat ja onnistuneet juhlat.

Erivärisiä gerberoita maljakossa.
Kolme poikaa hassuttelee.

Herkkupöytä täytettiin kaikilla synttärisankarin lemppareilla. Makealta puolelta löytyi suklaakakku, täytekakku, tuulihattuja, eclair-leivoksia, keksiä, marenkeja ja tietenkin karkkia. Suolaiselle puolelle katettiin lohikääretorttu, täytettyjä croissantteja, cocktailpiirakoita & munavoita sekä lisäksi perinteiset sipsit, dipit ja popcornit.

Kakut leivoin Kinuskikissan ohjeita käyttäen ja yhdistäen. Suklaakakusta laitan vielä erikseen ohjeen pääsiäiseksi. Täytekakun välistä puolestaan löytyi daim-mascarponemoussea ja vadelmia.

Suklaakakku.
Täytekakun kukkakoristelua.
Lapsi ja kukkakoristeinen täytekakku.
Eri värisiä gerberoita maljakossa.

Täytyy sanoa, että kyllä vieraat tuntevat meidän synttärisankarin tosi hyvin. Lahjapaketeista kuoriutui jälleen kerran aivan mielettömiä lahjoja ja jokainen oli pikkumiehen mieleen.

Synttärisankari eritoten on kunnon luontoihminen meidän pojista. Sen on laittanut läheisetkin merkille. Nimittäin pikkumiehellä on tätä nykyä ihan täysi retkivarustus valmiina kiikareita myöten! Nyt vain pian lintuja ja muita luontojuttuja bongailemaan <3

Äiti ja poika.

Huomenna vielä juhlitaan toiset 5-vuotissynttärit kun koti täyttyy pikkumiehen ystävistä iltapäivällä. Synttäririemua siis edessä vielä kokonaisen illan verran! 🙂

Kiitos vielä kaikki vieraat <3

Kaisa-Maria

Määmatkalle

Minä olen aina haaveillut kaikenlaisista matkoista ympäri maailman. Haluaisin kiertää Pohjois-Amerikkaa, nähdä Egyptin pyramidit, viilettää safarihattu päässäni Masai Maran luonnonpuistossa ja häikäistyä Santorinin valkoisuudesta. Vain muutamia mainitakseni. Tällä hetkellä nuo tuntuu turhan työläältä toteuttaa kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Mutta pieni maisemanvaihdos pyörii koko ajan enemmän ja enemmän mielessä, eikä ajatus lyhyestä reissusta jätä minua rauhaan. Olisiko minusta lähtemään määmatkalle? Eli reissuun ihan vain yksikseni.

Kissa kreikkalaisen talon pihaportilla.

Olen ollut pienestä asti sellainen ”lähimetsien seikkailija”. Haluan tutkia uutta, mutta kuitenkin tutussa ympäristössä. Minulle ei ole minkäänlainen ongelma käydä samassa matkakohteessa useamman kerran. Kaikissa käymissäni paikoissa on joka kerta löytynyt uutta nähtävää ja koettavaa, vaikka olen osassa monesti vieraillutkin. Ja eritoten lasten kanssa reissatessa menen enemmän kuin mielellään tuttuun rantalomakohteeseen. Silloin minulla ei tarvitse stressata miten asiat sujuvat, koska tiedän jo valmiiksi. Se tarkoittaa myös itselle kunnon lomaa kun hoidettavat & selvitettävät asiat ovat tiedossa ja voin vain rennosti olla.

Muistan kylläkin ajan kun ihmettelin monesti ääneen, kuinka joku voikin mennä samaan paikkaan kahdesti tai vielä useamminkin. Nyt minä olen itse se tyyppi, joka innoissaan odottaa seuraavaa Pariisin tai Kreikan matkaa, vaikka molemmissa olen pyörinyt enemmän kuin kerran.

Ajatus määmatkalle lähtemisestä on kieltämättä älyttömän kutkuttava. Voisi tehdä juuri kuten huvittaa ja mennä minne haluaa. Olo matkan jälkeenkin olisi myös varmasti huikea ja fiilis katossa moisen itsenäisyyden vuoksi. Mutta..

Louvre Pariisi

Mutta mitä?!

Vaikka ajatus naisesta ja matkalaukusta kimaltelee kovastikin, niin kyllä minä haluan myös jakaa reissukokemukset jonkun kanssa. Rakastan sitä kun voin yhdessä fiilistellä reissussa milloin mitäkin asiaa ja reissun jälkeen muistella kaikkea tapahtunutta yhdessä. Toinen merkittävä seikka on se, että vieraassa kaupungissa koen helposti olon vähän turvattomaksi. Varsinkin silloin jos paikalliset eivät puhu äidinkielenään englantia. Esimerkiksi kuopustamme odottaessa olimme Pariisissa ja mietin, että osaisinko kertoa ja ymmärtäisinkö tarpeeksi hyvin jos joutuisin jonkun vuoksi sairaalahoitoon siellä. Nyt toki en ole raskaana, mutta mieleen puskee ajatus siitä, että mitä jos minulle sattuisi jotain ja olisin yksin reissussa?

Olisi ihana jos pystyisi vain päästämään irti tuosta ”mitä jos” -ajattelusta, mutta toisaalta ei se minua haittaakaan. Enemmän haluan kuitenkin jakaa kokemuksia jonkun kanssa ja todennäköisesti näin ollen en ainakaan lähivuosina ole suuntaamassa isoihin metropoleihin yksin matkalaukkuni kanssa. Mutta joku ihana kohde rauhallisemmassa paikassa ei kuitenkaan olisi mikään mahdottomuuskaan.

Turkoosi meri ja rantatuolit hiekalla

Onko kukaan teistä suunnannut määmatkalle vai onko seurassa tehty reissu teidän juttu? Minä jään tätä yksin reissulle lähtemistä vielä hautomaan ja toivottavasti joskus sellaiselle vielä lähdenkin. Sen verran se kuitenkin kutkuttelee 😉

Kaisa-Maria

Kun kiipeilijä putosi, osa 2

Muutamaa päivää vaille vuosi sitten kirjoittelin, kun meidän kiipeilijä putosi saunan lauteilta. Ja milloin mistäkin hyllyn päältä. Vuoden aikana järkeä ja taitoa on tullut pikkumiehelle rutkasti lisää, mutta kiipeily vetää edelleen puoleensa magneetin tavoin. Tällä kertaa meidän kuopuksen vahinko ei johtunut suoraan kiipeilystä, vaan pikemminkin huonosta tuurista. Tuuri oli jopa niin huono, että vietettiin viime lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä leijonanosa OYSin päivystyksessä tarkkailussa.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.

Tapahtumasarja lähti liikkeelle lauantaina iltapalan ja -pesujen jälkeen. Minä laittelin tiskejä koneeseen kun kuopuksemme tuli vielä legojensa kanssa pöydän ääreen leikkimään. Laitoin kyllä merkille, että hän oli pitkällä penkillä polviseisonnassa, mutta nojaili tukevasti pöytään samalla leikkien. Hän on siis jo omasta mielestään niin iso, että Tripp Trapp enää harvoin kelpaa istuimeksi. Seuraava huomio olikin sitten se, kun näkökentän sivussa vilahti jotain ja perään alkoi tietenkin sydäntäsärkevä itku.

Nappasin pikkumiehen syliin ja lohdutellessa tarkastin samalla pienen päätä ja vartaloa. Pian pikkumies meni kuitenkin hyvin oudoksi ja kylmä hiki puski hänelle päälle. Hän alkoi myös ikään kuin nukahdella ja sanoikin minulle ”nukkumaan”. Sinä kohtaa tajusin, että nyt kopsahti kovemmin. Eikä ihme, kun meidän keittiössä on kova laattalattia. Soitin päivystykseen ja lyhyen haastattelun jälkeen meidät pyydettiin ajamaan sinne tarkastukseen.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.
Poika roikkuu sohvan reunalla ja silittää mustaa kissaa.

Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat <3

Ossi oli nimittäin viikonlopun reissussa ja minä lasten kanssa neljästään kotona. Soitin äidille ja sieltä he kurvasivat isän kanssa meille avuksi. Isä jäi kahden isomman pojan kanssa kotiin ja äiti lähti meille kuskiksi ja kaveriksi sairaalaan. Sairaalassa oli jonkin verran jonoa, kuten arvata saattaa lauantai-iltana.. Hämmennystä aiheutti meille se, että entisen vastaanottohoitajalle ilmoittautumisen sijaan kirjauduttiinkin sisään kela-kortilla ja jatkettiin kuitilla tulleen ohjeen mukaan aulaan odottamaan. Sitten vasta parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin huoneeseen ilmoittautumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Minulle tuli ainakin aika turvaton olo lapsen puolesta, kun en heti voinut kertoa hoitoalan ammattilaiselle tulomme syytä. Olisin ollut paljon rauhallisempi jos joku olisi sanonut, että voimme odottaa rauhassa lääkärin vastaanottoa eli tehnyt ”ensiarvion” tilanteesta. Tämän sijaan tuijotin herkeämättä poikaa ja näyttöä, mihin tulisi meidän numeromme ja vuoromme.

Lopullisen ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin toisessa käytävässä, josta onneksi aika pian päästiin lääkärin luokse.

Tälläkin kertaa selvittiin onneksi vähäisillä vammoilla. Aivotärähdys pikku reppanalle kuitenkin tuli ja sitä vielä jäätiin yötä myöten tarkkailemaan sairaalaan. Yhden jälkeen saatiin lupa lähteä kotiin kun ei enää tullut mitään uusia oireita ja ukkeli alkoi puhumaan. Niin hän siis oli hiljaa melkein puolentoista tunnin ajan, eikä muutenkaan reagoinut asioihin normaalisti.

Pikkumiehen olo parani koko ajan ja täytetty ruisleipäkin maistui sairaalan automaatista. Siellä me kolmestaan äidin ja pojan kanssa istuttiin ja lopuksi pääsimme yhteen tutkimushuoneista, että poika saisi alkaa nukkumaan.

Poika lukee kirjaa sohvalla.

Kotona sitten ohjeen mukaan herättelin pikkumiestä yöllä ja tarkkailin herkeämättä hänen vointiaan. Sunnuntaikin meni paljon rauhallisimmissa merkeissä ja käytiin vain lyhyen vaunulenkin ajan ulkoilemassa. Eilen vielä illalla annettiin särkylääkettä pääkipuun, mutta tänään kokeillaan jättää sekin pois. Seurantaa jatketaan kuitenkin koko tämän viikon ajan, koska osa oireista voi ilmetä kuulemma päivienkin päästä tärähdyksestä.

Kyllä sai taas ihan toden teolla säikähtää pikkumiehen puolesta. Onneksi nyt kaikki on hyvin. Ja vielä kerran kiitos äiti ja isä suuresta avusta<3

Kaisa-Maria