Tutista luopuminen

Niin se tuli vastaan tämäkin virstanpylväs, meidän pienimmäisen tutista luopuminen. Ei ole enää tuttisuuta tässä kodissa. Vähän haikeaa taas.

Yhtä oikeaa aikaa tälle suurelle askeleelle ei ole, vaan jokaisessa perheessä luopumisajankohdan sanelee elämäntilanne ja ennen kaikkea lapsen valmius. Yleisesti lapsen imemistarve vähenee ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin tuttipullolle sekä tutille on helpompaa heittää hyvästit. Mutta ei kaikilla. Noin yksivuotiaalla lapsella tutti voi ollakin tosi iso turvanantaja ja silloin ei kannata sitä pois ottaa. Suositus on kuitenkin, että kahden-kolmen ikävuoden huiteilla tuteista on hyvä luopua mahdollisten purentavirheiden ja leuan mahdollisen virheasennon vuoksi.

_MG_9158

Tutista luopuminen on hyvä toteuttaa sellaisessa ajankohdassa, ettei elämäntilanteessa ole muita isoja juttuja menneillään. Lapsen ollessa sairas, päiväkodin aloittaminen, muutto, sisaruksen syntymä tmv. sekoittaa pienen pakkaa jo valtavasti, joten silloin tutista luopuminen saattaa tuntua liian raskaalta askeleelta muun myllerryksen keskellä.

Meillä kaikki kolme poikaa saivat tutin suuhunsa jo heti vuorokauden iässä. Tähänkin asiaan löytyy monta mielipidettä, mutta kuten muissakin vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, oma ratkaisu on se oikea & paras kun on kyse sinun lapsistasi. Meillä tutin käyttö on aloitettu aina sitten kun vauvan imuote rinnalla on todettu oikeanlaiseksi joka suunnalta. Tuttiin haluttiin totuttaa lapset ensinnäkin kovan imutarpeen vuoksi ja toiseksi tuomaan lisälohtua sylin ja hellimisen lisäksi.

Meidän kaikki kolme pienokaista käyttivät tuttia pääosin unille mennessä ja kovan harmin iskiessä. Tuttia pojat pitivät suussaan harvoin ihan muuten vaan. Toki joskus, mutta päiväsaikaan ei kovin useasti. Kuopuksemme kuitenkin kaikista kolmesta eniten, mutta harvoin hänkin. Ja yleensä nukahtaessaankin jokainen aikoinaan heitti tutin unissaan pois suusta.

IMG_8355newbornphoto7

Kaikkien kolmen kohdalla tutista on luovuttu tässä ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Esikoisen tutti jätettiin pois hyvissä ajoin ennen meidän keskimmäisen naperon syntymää. Muistaakseni tammikuussa jätettiin tutti pois kertaheitolla. Kerrottiin oravan napanneen palasen tutista. Ei niin viisas veto, koska pientä oravavihaa oli sen jälkeen ehkä hieman ilmassa ;D Helmi-maaliskuun vaihteessa hän muutti omaan huoneeseen ja huhtikuun lopussa syntyi pikkuveli. Tämä oli sopiva sykli isoille muutoksille esikoisen elämässä. Luopuminen meni kuitenkin helposti. Tulikohan aiheesta tasan kaksi itkua ennen yöunille menoa jos oikein muistan.

Keskimmäisen tutista luovuttiin hänen ollessa reilun vuoden ikäinen. Toukukuun Kreikan reissun jälkeen heitettiin tutit roskiin. Lennoilla tutti helpotti kun korvat menivät lukkoon. Kahtena ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä taisi tulla itkua, mutta muuten luopuminen kävi taas hyvin ja helposti.

Kuopuksemme kohdalla ollaan joitain viikkoja sitten puhuttu, että heitetään tutit pois Kuusamon reissun jälkeen. Nyt maanantaina ennen pikkumiehen päikkäreitä tuo keskustelu palasi mieleen ja päikkäreille mentiin sitten ilman tuttia. Hyvin meni. Jonkin aikaa kuului jutustelua ja sitten unista tuhinaa. Nyt viikolla muutamana iltana ollaan jääty silittelemään ja nukuttamaan. Eilen illalla homma sujui jo normaaliin tapaan eli vietiin ukkeli sänkyyn ja sinne hän sitten itsekseen nukahti.

Nyt oli siis selvästi sopiva hetki jättää tuttisuuvaihe taakse. Takarajana tälle askeleelle me pidettiin päiväkodin aloitusta. Eli että tutista luovutaan viimeistään kesän aikana.

1
_MG_9167

Nämä kuvien kolme pientä tuttia olen ottanut talteen muistoksi. Nämä on meidän poikien ensimmäiset tutit ja minusta jotenkin niin älyttömän suloiset.

 

Miten teillä on sujunut tutista luopuminen? Vai onko tutti ollut kenties ehdoton ei?

 

Mukavaa perjantaita! 🙂

 

K-M

1-vuotias!

Kyllä! Meidän pieni herra Runeberg on tänään yksivuotias ♥

_MG_6407
_MG_6412

Ihan käsittämätöntä kuinka kulunut vuosi on juossut ennätysvauhtia ja meidän pienistä pienin on jo vuoden ikäinen.

_MG_6430(1)
_MG_6428

Meidän Naatti on melkoinen tehopakkaus. Temperamenttia riittää ja pikkumies pysyy mainiosti isoveljiensä vauhdissa mukana. Pienen tutkijan kädet viuhtoo kodin joka laatikossa ja yksikään nappi ei jää painamatta jos sattuu osumaan eteen. Pesukoneiden virtanapit on suosikkeja.. Varsinkin kesken pesuohjelman.

Kävelyhommatkin on hyvässä harjoittelussa ja juuri äsken syntymäpäivän kunniaksi hän oppi kiipeämään sängylle. Kunpa vain samalla oppisi tulemaan alas jalat edellä..

_MG_6433
_MG_6406

Aitona Vesimiehenä hän rakastaa kylpemistä ja sitäkin enemmän lämpimiä suihkuja. Meidän pieni pusumies lähettelee lentosuukkoja tuon tuostakin ja moiskauttaa päivittäin useamman vauvapusun pienen kuolavanan kera.

Asiaa hänellä riittää, mutta enimmäkseen vielä omalla kielellään. Muutamat sanat on kyllä hienosti jo hallussa, mutta ne hän sanoo vain erityistilanteissa ;D

Synttäreitä juhlitaan tulevana viikonloppuna kun nuo flunssapöpöt on vihdoin häädetty tiehensä!

 

Paljon onnea meidän pikku rakas ♥

 

K-M

 

Kylmää pakoon

Kylmää hyvinkin.. mittari näyttää seitsemää pakkasastetta ja tuulee niin, että katto pamahtelee. Hrrr..

Nyt olisi ihana kirjoittaa, että ”Heii, meidän perhe pakkaa laukut ja lentelee lämmitteleen auringon alle”..  mutta ei nyt aivan mahdottomiksi heittäydytä vaan lämmitellään ihan vain kotona takkatulen ääressä. Sekin on ihanaa, vaikka pieni rantaloma tähän väliin olisikin enemmän kuin jees. 

IMG_4110
IMG_4165

Meillä on viime viikkoina vieraillut muutama flunssapöpö, joista ensimmäisen nappasi perheen nuorimmainen. Pikku reppana oli ensimmäistä kertaa sairaana ja tosi kurjana. Onneksi selvittiin kovalla kuumeella ja vuotavalla nenällä. Korvat käytiin näyttämässä lääkärille ja ne olivat kuulemma priimaa molemmat. Flunssan mentyä ohitse huomattiin, että samassa kurjuudessa puhkesi ukkelin viides hammaskin.

IMG_4118
IMG_4173

Keskimmäinen otti seuraavana kopin taudista, mutta selvisi satunnaisella yskällä. Harmi vaan kun se yskä riivasi öisin kun on pitkään makuuasennossa. Ja nyt sitten on esikoisen vuoro sairastaa. Eilen oli vielä lämpöä, joten hoitopäivä vaihtui hänen osaltaan tänään kotipäiväksi. Keskimmäinen halusi ehdottomasti lähteä hoitoon tänään, vaikka ehdottelin kotipäivää hänellekin.

Nyt sitten toivotaan, että flunssa hyppää minun ja Ossin ohitse tällä kertaa. Kalenteri on täynnä jos minkälaista menoa, joten ei nyt huvittaisia sairastaa. Ihan niin kuin joskus huvittaisi?! Mutta niin.. yöunet on olleet melko vähällä tässä viimeiset kolme viikkoa ja se kyllä näkyy varsinkin minun silmistä. Peitemeikit on nyt koetuksella ;D Onneksi on viikonloppu edessä ja mahdollisuus ottaa päikkäreitä.

IMG_4199
IMG_4185

Viikonloppuna oli tarkoitus käyttää synttärilahjaksi saamani lahjakortti ravintolaan ihan vain kahdestaan Ossin kanssa, mutta paikka olikin täyteen varattu näin pikkujouluaikaan, joten näillä näkymin käydäänkin siellä ensi viikolla joku arki-ilta. Viikon päästä viikonloppuna olisikin sitten tiedossa meidän ystäväporukan perinteiset pikkujoulut! Yksi vuoden kohokohdista 🙂

Nyt kuitenkin nautitaan sisällä takan lämmöstä ja otetaan rennosti seuraavat päivät.

Mukavaa torstaita!

 

K-M

 

Vauva 8 kk ja mitä meille kuuluu

Meidän ihana Naatti-napero on jo 8 kuukautta. Ja niin, Naatti on yksi hänen kymmenistä isoveljiensä keksimistä lempinimistään ;D Alkuun pitää taas tuttuun tapaan päivitellä, miten aika voi mennä näin nopeasti!! Esikoisen vauva-aika meni nopeasti, keskimmäisen hieman vielä nopeammin ja nyt kuopuksen kohdalla se on mennyt ylinopeutta. Mutta niin se menee kuulemma muillakin.

IMG_2602
IMG_2624

Ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen mahtuu hurjasti asiaa. Kasvu ja kehitys on vauhdikasta ja joka päivä pikkumies oppii jotain uutta. Tällä hetkellä hänen päivärytmi on vakiintunut ja sehän helpottaa huomattavasti arkea. Naattilainen nukkuu vielä kolmet unet päivän aikana, joista pisimmät puolen päivän tienoilla. Ruokailut tapahtuu yhtä aikaa muun perheen kanssa eli aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala syödään koko perheen kanssa samaan aikaan. Imetysjutut jäivät kokonaan pois tuossa vajaa kuukausi sitten. Korvikemaito ja kaikenlaiset ruoat maistuvat pikkumiehelle tosi hyvin. Siitä silmämääräisen kasvun lisäksi kertoi neuvolan mittaukset. Kuopuksemme painaa tässä vaiheessa eniten meidän kolmesta pojasta 8 kuukauden iässä, mutta pituudeltaan sijoittuu kahden ensimmäisen väliin. Hyvin siis menee ja ruoka maistuu 🙂

Liikkuminen on tosi vauhdikasta ja kiire näyttää olevan kova veljiensä perään. Eteneminen tapahtuu mahtavan omaperäisellä ryöminnällä ♥ Konttausasento on kovassa harjoittelussa ja joka paikkaan hän yrittää kiivetä. Ja jos ei onnistu, niin siitä kuulee koko perhe ;D Kodin joka nurkan tutkiminen on tällä hetkellä parasta hommaa ja tietenkin kaikki kielletty kiinnostaa eniten. Takan luukut, johdot ja pistorasiat siis. Selältä mahalleen pyörähdys on onnistunut jo useamman kuukauden, mutta toiseen suuntaan hän menee oikeastaan vain vahingossa. Tukea vasten seisominen onnistuu sitten senkin edestä. Vielä ollaan kyllä käsien kanssa ottamassa koppia ukkelin takana aina kun hän seisoskelee. Ja tosiaan hän ei vielä itse nouse seisomaan vaan me autellaan ukkelia pystyyn.

IMG_2644

Pikku murusta kutsutaan myös Herra Auringoksi, Nauru-naperoksi (tai -nakiksi) tai enoni tapaan Smile Boyksi. Koska hän oikeastaan koko ajan hymyilee tai nauraa. Mitäpä sitä muuta tekemään jos kaikki on hyvin. Luonteesta löytyy kyllä myös temperamenttia ihan kunnolla. Se ollaan aika monesti todistettu kun pikkumies karjuu metelin keskeltä puheenvuoron itselleen.

Tämän ikäisen vauvan tapaan meidänkin naperoinen rakastaa rummuttaa ja paukuttaa kaikkea toisiaan vasten ja mahdollisimman kovaan ääneen. Kirjat on tosi jees.. myös maultaan. Ja tietty kaikki laulut ja laululeikit on pikkuisen mieleen. Kissasta on tullut myös kiva kaveri nyt kun pikkumies ymmärsi, ettei sitä turkkia saa repiä. Tähän asti kissa on hieman vältellyt pieniä käsiä, mutta nyt se pötköttää rennosti ukkelin leikkiessä vieressä. Onneksi meidän kisuli on lapsirakas eikä helposta hätkähdä, vaikka pienet sitä kovakouraisemmin sattuisivatkin silittään.

Ensimmäisiä sanoja saadaan vielä varmaan hetken verran odottaa. Meidän esikoinen ja keskimmäinenkin jossain määrin sanoivat tässä vaiheessa useampi sanoja, mutta Naatti on laittanut energiat liikkumiseen ja puhelee vain omalla vauvakielellään. Puhumaan onneksi ehtii paljon myöhemminkin 🙂

IMG_2607
IMG_2611

Pikkumies rakastaa olla seurassa, varsinkin muiden lasten kanssa. Omat isoveljet ja serkut naapurista on tietenkin parasta seuraa ja pikkumies ryömii isompien perässä ja osallistuu leikkeihin. Isommat ottavat pikkumiehen hienosti mukaan ja hoitavat siinä leikin lomassa. Ihanaa katseltavaa! Lego-leikit on ainoa leikki mihin pikku naperoinen ei pääse mukaan. Ja sehän tietenkin käy ukkelin hermoon. Nyt kun pinsettiote alkaa olla hallussa niin pienet Legot eksyy suuhun tuon tuostakin. Kaikki muutkin mahdolliset roskat ja pikkulelut löytyy ukkelin suusta jos niitä ei kerää pois. Onneksi meillä pojat ovat jo tottuneet keräämään pikkulelut pois lattialta.

Naatti rakastaa kylpemistä ja suihkua! Onhan se kivaa läiskyttää kovasti ja nauraa samalla ääneen. Ukkeli on myös helppo saada kikattamaan tekemällä eri ääniä ja ilmeitä. Varsinkin veljiensä höpötykset saa naperon aivan tikahtumaan nauruun ;D

Kovin sylivauva hän ei enää ole. Liikkuminen ja tutkiminen on kivempaa. Väsyneenä toki sitten meidän syliin on hyvä turvautua ja joskus jopa nukahtaa.

Sellaisia juttuja kuuluu meidän pienimmälle ♥

IMG_2665

Oma vartalo alkaa olla palautunut kokonaan. Joitain juttuja huomaa vielä olevan vaiheessa. Mm. keskivartalon lihakset on vieläkin epätasapainossa. Mutta hiljalleen nekin siitä tasoittuu. Yöunien parantuessa jaksaminenkin on tietty parantunut ja väsymys alkaa väistyä.

Neuvolassa ja lääkärin kanssa olen jutellut paljon kesän ja syksyn aikana synnytyksen jälkeisistä tapahtumista. Koska kyllä niistä on jäänyt traumoja. Ne alkoi ilmetä mm. sellaisina takaumina tapahtuneisiin juttuihin. Esimerkiksi ambulanssin ääni väläyttää mieleen omat ikävät ambulanssikyydit jne. Kaiken tapahtuneen vuoksi päälle pamahtaa ahdistuksen tunne ja se on välillä käynyt tosi kovanakin. Noiden takaumien ja ahdistuksen lisäksi kesällä tuli lievän masennuksen oireita. Tuota en edes itse tajunnut tai hoksannut ennen kuin lääkäri siitä sanoi. Onneksi rohkenin avata suuni kesällä heti kun nuo ikävät muistot alkoi tupsahdella ryminällä mieleen ja teki olon kurjaksi.

Tällä hetkellä on valoisa olo noiden asioiden suhteen. Odotan kuitenkin nyt arviota, että pääsenkö purkamaan noita asioita terapeutin kanssa. Toivottavasti pääsen ja saan nuo raskaat muistot käsiteltyä keveämmäksi kantaa. En silti voi kylliksi kiittää läheisiä ja neuvolaa/lääkäriäni. Meillä on ihan mahtava tukiverkosto, joiden varaan voidaan turvata esimerkiksi niinä hetkinä kun haluttaa jutella ja kaipaa kuuntelijaa. Ja kurjimmista kurjimmankin olon keskellä olen onnistunut ajattelemaan, että tälläkin asialla on kultareunus. Se on se, että olen oppinut itsestä hurjan paljon asioita, hyviä ja huonoja. Nyt tiedän itsestä asioita, joita haluan muuttaa ja asioita, joita haluan vaalia.

IMG_2657

Ihanat ensimmäiset 8 kuukautta siis pikkumiehen kanssa takana kaikista raskaista asioista huolimatta. Ollaan niin älyttömän kiitollisia, että saatiin kokea vielä kolmannen kerran tämä vauva-aika ja että meillä on kolme niin ihanaa ja rakasta poikaa ♥

K-M

Enemmän kuin tuhat sanaa

Enemmän kuin tuhat sanaa

Siinä se nyt on. Jättikokoisena paraatipaikalla. Yksi rakkaimmista valokuvista mitä olen ottanut. Vaikka kuvassa komeilee mieheni kädet ja vastasyntyneen kuopuksemme untuvaiset hiukset, kiteytyy tähän kuvaan enemmän kuin tuhat sanaa ja tunnetta. Vahvoja sanoja ja tunteita, joita jokainen meidän rakkaista pojista herättää. Ja kaikkea sitä, minkä läpi tähän pisteeseen on tultu.

IMG_2173
IMG_2259
IMG_2178

Tuon taulun myötä lähti mylly pyörimään vähän muuallakin täällä kotona.. Kesän vehreyden hiipuessa ulkoa, päätin kantaa sitä puutarhan kautta tänne meille sisälle. Helppohoitoisia viherkasveja on tupsahdellut melkeinpä joka huoneeseen. Vielä pari etsii paikkaansa, kuten alla oleva palmuvehka..

IMG_2245
IMG_2236

Poikien valitsemat mehikasvit ilahduttaa omistajiaan pienissä purkeissa hyllyllä. Rahapuu komeilee tuossa sivupöydän päällä.

Tauluhyllylle halusin vähän selkeämpää ilmettä = vähemmän tauluja. Siihen uutena tuli taulu yhdestä meidän lempparikohteista, Pariisista. Muutama pienempi taulu meni kaappiin ja hevostaulu hypähti niiden tilalle lipaston päältä.


IMG_2216
IMG_2201
IMG_2198IMG_2252IMG_2209

Vielä kerran se, mistä kaikki lähti..

IMG_2212

Olohuoneeseen olisi vielä tarkoitus päivittää vähän sohvatyynyjä ja vilttiä jollain sinertävällä sävyllä. Ja niin, poikien huoneita ollaan myös vähän päivitetty ja luotu niihin erilaista tunnelmaa juurikin tauluilla. Pojat ovat olleet itse mukana suunnittelussa ja se kyllä näkyy kivasti. Mutta ne eivät ole vielä aivan valmiina, joten palaillaan niihin tuonnempana.

Miltä näyttää?

K-M

Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M