Ajansäästöä vai laiskuutta?

Aamukampa kotiäitipäivistä harvenee koko ajan. Samaan aikaan mieleen putkahtelee muistoja ajasta kun meidän kaksi vanhempaa poikaa olivat täyspäiväisesti hoidossa ja me miehen kanssa töissä. Yhtä sirkusta ja läpsystä vaihtoa hoitopäivän ja töiden jälkeisiin menoihin, harrastuksiin, omiin aikoihin ja ennen kaikkea siihen yhteiseen aikaan. Molempien päivätyö jättää onneksi illat sekä viikonloput vapaiksi, mutta jäljelle jäävän ajan jakaminen kaiken edellä mainitun kesken on haaste.

Onneksi meillä on nyt jo aiemman kokemuksen vuoksi tiedossa, kuinka meidän arki tulee muuttumaan töihinpaluun jälkeen. Arki on kiireistä ja vapaa-ajasta pitää osata nauttia aivan erillä tavalla.

_MG_0747
_MG_0767

Nämä mietteet ovat luonnollisesti saaneet pohdiskelemaan mahdollisuuksia”säästää aikaa”. Tuttuun tyyliin ainakin viikoista tulee enemmän suunniteltuja. Ruokia tehdään pakastimeen valmiiksi viikonlopun aikana ja muutenkin mietitään etukäteen lounaat töihin ja päivälliset kotiin. Nimittäin yksi kurjimmista jutuista hoito- ja työpäivän jälkeen on tulla väsyneenä kotiin ja alkaa odottaan/tekemään päivällistä. Mutta mistä muusta voisi napata aikaa..? Tästä päästäänkin itse otsikon aiheeseen. Olen käynyt useamman keskustelun viime kuukausien aikana tästä ruuhkavuosisuunnistuksesta ja kuinka sitä voi helpottaa. Helpotuskeinoista puhuessa on usein noussut esiin erilaiset palvelut, joista ensimmäisenä nostan eniten mielipiteitä jakavan: siivouspalvelut.

Mitä teillä tulee mieleen siivouspalveluista? Vuosia vuosia sitten kysyttynä olisin vastannut sen olevan hieman parempituloisten heiniä, mutta en enää tänä päivänä. Tänään tiedän ympäriltä (minua nuoremmista eläkeikäisiin) käyttävän säännöllisesti kotisiivouspalvelua arkea helpottamaan. Ja samasta haaveilen minäkin. En tykkää siivoamisesta yhtään, mutta vielä enemmän karsastan tosi sotkuista kotia. Näinpä viikon aikana siivoukseen menee aikaa. Aikaa, jonka paljon mielummin käyttäisin yhteiseen aikaan lasten kanssa, harrastuksiin jne. Olisi ihana tulla perjantaina töistä puhtaaseen kotiin ja aloittaa viikonloppu rennosti perheen kanssa.

Mikä tässä sitten jakoi mielipiteet meidän käymissä keskusteluissa? Kustannukset etunenässä ja toisena ajatus vieraasta siivoamassa omaa kotia. Itsellä tuo vieraan ihmisen siivoaminen omassa kodissa ei haittaisi lainkaan, mutta kustannuspuolen vuoksi painan jarrua asian suhteen. Vapaa-aika on arvokasta, mutta niin on siivouspalvelutkin. Haeskelin netistä hinnoitteluesimerkin, jossa Oulun Kotisiivous suorittaisi perussiivouksen kahden viikon välein, jolloin yhden kerran kustannus olisi noin 85€ kotitalousvähennyksen jälkeen. Se tekisi 170 /kk ja 2040€ vuodessa.

Siispä tulevaisuuden rakennushanke ja säästäväinen luonne pistää meidän kohdalla jatkamaan siivouspalveluista haaveilua ;D Ehkä sitten joskus..

_MG_0744
_MG_0733
_MG_0750

Muina palveluina esiin on noussut erilaiset kauppapalvelut. Jo nyt silloin tällöin käytämme K-Citymarketin tarjoamaa ruoan verkkokauppaa, jossa edellisenä päivänä klikkailemme ostettavat ruoat verkkokaupassa ostoskoriin ja noudamme sitten seuraavana iltapäivänä ne marketin noutopaikalta. Parempi puoliskoni suorastaan rakastaa tätä palvelua, koska hän ei välitä sitten yhtään kaupassa asioinnista. Varsinkaan työpäivän jälkeen. Minä puolestani olen täysin vastakohta tässä asiassa. Rakastan selailla uusia ruokatuotteita ja miettiä samalla mahdollisia uusia reseptejä.

Tällä kymmenen minuutin verkkokauppashoppailulla säästyy se vajaan tunnin ruokakauppareissu. Tunti arkipäivänä on todella paljon aikaa, joten jatkossa meidän perhe tulee käyttämään tätä palvelua hyvin todennäköisesti paljon enemmän. Ja se kustannus.. 4,90€/noutokerta. Meidän mielestä tämä kauppapalvelu on täysin tuon vitosen väärti. Homma on vielä kaikessa yksinkertaisuudessaan niin helppo, että aivan hymyilyttää. Edellisenä päivänä teet ostoslistan valitsemaasi kauppaan ja lähetät sen verkkokaupan kautta heille keräilyyn. Sen perään valitset noutoajan (tai kotiinkuljetusajan jos asut kuljetusalueella!) ja ajat kaupan noutoparkkiin sopimanasi aikana. Paikalta lähetät tekstiviestin annettuun numeroon ja kaupan työntekijä tulee ostoksesi pakattuina autollesi ja rahastaa ne maksukortillasi.

Pitää vielä erikseen mainita, että joka kerralla kaikki ruoat ovat olleet aivan sieltä tuoreimmasta päästä. Päiväykset ovat pitkälle ja hevit tosi tuoreita. Iso peukku Kaakkurin Citymarketille.

_MG_0769
_MG_0730

Palveluitahan kyllä riittää moneen asiaan, mutta tässä nostettuna nämä kaksi keskusteluissamme pyörinyttä. Nyt sitten haluaisin lukea ja jatkaa keskustelua teidän kanssanne lukijat. Onko tällaiset teidän mielestä silkkaa ajansäästöä vai kunnon laiskuutta? Mielipiteitä kun on monia ja kaikki yhtä oikeita! Onko teistä jollain käytössä esimerkiksi kotisiivouspalvelu tai kenties jotain muuta? Puolesta vai vastaan? Kirjoitelkaa toki kommenttikenttään, olisi mukava saada kunnon keskustelua aikaiseksi 🙂

 

K-M

Kun sumu alkaa haihtua

On kulunut tasan vuosi siitä kun ”myrkkysumu” veti minulta jalat alta ja ei mitenkään hyvällä tavalla. Jos et tiedä mistä kirjoitan niin lue asiasta aiemmin kirjoittamani teksti tästä. Tammikuisen tekstin jälkeen olo oli ihan kamala monta päivää, vaikka te monet monet ihanat lukijat lähetitte niin mahtavia viestejä ja tsemppejä. Se oli varmaan sellaista kirjoituskrapulaa kun vihdoin sai purettua kaiken ulos. Ja samalla linjalla jatkan nytkin.

Kevään aikana olo on parantunut ja mennyt huimasti eteenpäin. Siitä kiitos terapian, ajan ja lääkkeen. Kyllä, toipumisen tueksi aloin syömään ahdistusta helpottavaa lääkettä ja se selvästi auttaa. Mistään väkevästä aineesta ei ole kyse vaan sellaisesta, joka helpottaa pahinta ahdistusta ja reaktiota traumaattisiin muistoihin.  Edelleen kovakin ahdistus iskee viikoittain ja melkein päivittäin hetkellisesti. Mutta olipa tässä jokin aika sitten jo reilun viikon putkeen täysin normaali olo. Ei ainuttakaan ahdistusta tai mitään muutakaan ikävää. Ihan normaalia arkea, normaaleja ajatuksia ja normaaleja tunteita laidasta laitaan. Vitsit miten ihanalta ja mahtavalta se tuntui!! 🙂 Nykyään ambulanssin ääni tai sairaalasarjat eivät minua lamauta vaan ikävät muistot pyörähtävät vain hetken mielessä ja vaihtuvat pian toisiin.

Noin vuosi sitten synttäripäivänä meillä kävi perheenjäsenet kahvilla ja silloin tunsin oikeasti halvaantuvani väsymyksestä ja sisällä vellovasta ahdistuksesta ja paniikista. Koko kesän ja viime syksyn ajan olin aivan raunio, vaikka sitä kovin moni ei huomannutkaan saatika tiennyt. Moni lähipiiristäkään ei tiennyt koko tilannetta ja sitä tuskaa mitä kävin läpi. Huolehdin silloin kovasti, kuinka puolisoni jaksaa kannatella minua ja perhettä. Pelkäsin, että itkuni ja olemukseni vahingoittaa henkisesti lapsia jotenkin. Ja samalla pelkäsin (pelkään kyllä välillä edelleenkin) kaikkea mahdollista mitä meidän perheelle tai minulle voisi sattua. Onneksi tänään tuo pelko ei valtaa minua samalla tavoin. Tänään osaan katsoa sitä pelkoa silmiin ja pakottaa sen polvistumaan minun edessä. Toki aina se ei onnistu, mutta olo alkaa olla voittaja kuitenkin. Tänään tiedän, ettei pojilla ole mitään hätää. Jokaisen itkun jälkeen kerroin heille, kuinka aikuisetkin itkee ja kuinka kaikilla voi olla kurja olo.

Tänään parempi puoliskoni kuvaa viime kesän minää ja tämän päivän minää yöksi ja päiväksi. Hän ei edes muista tai huomaa ajoittaista kurjaa oloani ellen siitä ääneen sano. Tänään tämänkin tekstin kirjoittaminen pelottaa, ahdistaa, jännittää, hävettää ja helpottaa oloa. Tänään en mieti, olenko työkykyinen elokuussa. Tänään hymyilen, olen onnellinen ja nautin hetkestä kerrallaan.

_MG_9352

Vaikka tämä vuoden mittainen matka on kamalinta, mitä olen läpi käynyt, niin on tässä mieletön määrä hyviäkin asioita. Tämän synkkääkin synkemmän pilven reunat hohtavat paksuina kullasta. Kultareunuksissa lukee armollisuus itseä kohtaan, läsnäolon taito, hyväksyntä tapahtuville asioille, rauhoittuminen, oman itseni oppiminen ja paljon paljon muuta. Jollain kierolla tavalla tämä suo on lähentänyt meitä puolisoina entisestään ja korostanut perheen tärkeyttä, vaikka kaikkein tärkeintä se on tähänkin asti ollut.

Tänään muistutan itseä, ettei vuoden takaisia päiviä voi kokea uudelleen ja että ne kaikki ovat enää ikäviä muistoja. Ikäviä muistoja, jotka aikoinaan haavoittivat syvästi ja jättivät pysyvät, mutta haalenevat arvet. Tänään tiedän, että maaliin on vielä matkaa. Sitä kohti kuljen kuitenkin samalla sisulla kuin aiemmin, mutta tällä kertaa rohkenen pyytää läheiset ja muut puskuriksi taakseni. Yksin tämä ei olisi onnistut, joten kiitos jälleen kaikille rakkaille puskureille selkäni takana ♥ Maali on jo näkyvissä välimatkasta huolimatta. Seuraavat askelet sitä kohden taidan ottaa samalla hypähdellen. Ihan vain siksi, koska jaksan ja voin! 🙂

 

K-M

 

Kumman valitset

Meillä on kotona visailtu viime aikoina lasten kanssa ”Kumman näistä valitset” -kysymyksillä. Suurin osa kysymyksistä on tyyliä ”Kumman valitset, Darth Vader vai Han Solo” ? ;D

Samanlaisia kysymyspostauksia on näkynyt myös eri blogeissa viime aikoina. Näistä innostuneina ajattelin kirjoitella oman version. Kysymykset kokosin Si Moda-blogista ja omista lisäyksistä.

_MG_9059

Liian kuuma vai liian kylmä?

Juna vai lentokone?

Kylpy vai suihku?

Hiukset auki vai kiinni?

Nike vai Adidas? Molemmat käy!

Merellä vai vuoristossa?

_MG_9057
_MG_9062

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Aamu vai ilta?

Kahvi vai tee?

Leffa kotona vai teatterissa?

Talvi vai kesä?

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

_MG_9098

Jäätelö vai karkit?

Nahka vai pitsi?

Korkkarit vai tennarit?

Kissa vai koira? No vaikka käärme. Oon vähän turhan eläinrakas..

Hampurilaiset vai pizza?

Facebook vai Instagram?

_MG_9063
_MG_9070

Punaviini vai valkoviini?

Kaupunkiloma vai rantaloma?

Juoksu vai pyöräily?

Joki vai järvi?

Sininen vai punainen?

Tanssiminen vai laulaminen?

Puhelin vai netti?

_MG_9106

Kummat te valitsette yllä olevista kysymyksistä? 🙂

 

Ossi nappaili postauksen kuvat meidän reilun viikon takaiselta Kuusamon reissulta. Tuo oli ehkä paras kokeilemani jumppa- ja venyttelypaikka! Lämmin sää ja tuollaiset maisemat ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

K-M

Kulutinko parhaat urakehitysvuoteni kotiäitiyteen?

Tuo kysymys puskee nykyään aika usein mieleeni. Samalla kun iloitsen ystävien mahtavista ja toinen toistaan upeimmista saavutuksista opintojen ja uran kannalta, niin mietin,  missähän kohtaa elämää minä tulen olemaan noiden asioiden äärellä?

Reilut 10 vuotta sitten ajattelin kolmekymppisenä olevani korkeakoulututkinnon suorittanut perheenäiti. Olisin töissä mielekkäässä koulutusta vastaavassa paikassa. Paljoa tuosta yhtälöstä ei kylläkään puutu. Lukion jälkeen tein töitä. Olin myös työttömänä jossain kohtaa. Välillä tein kahta työtä yhtä aikaa. Kerrytin työkokemusta monesta paikasta ja sain elellä parikymppisen tapaan aika huolettomana. Muutaman vuoden duuniputken jälkeen hain koulupaikkoja, mutta en tiennyt yhtään mitä oikeasti haluaisin opiskella. Hoitoala? Kaupallinen ala? Vai jotain luovaa sittenkin? Osaan paikoista pääsinkin, mutta pidemmän pohdinnan kautta tajusin, etten oikeasti tahdo niitä aloja opiskella.

41

Eräänä keväänä tuttuun tapaan täyttelin yhteishakupapereita ja ystäväni vinkistä hain myös toisen asteen koulutukseen, opiskelemaan merkonomiksi. Korkeakoulupaikkaa ei sinä keväänä tullut, mutta tie ”kauppikseen” oli avoin. Lukion käyneenä koulu kesti kaksi vuotta, joten ajattelin, että tottakai käyn noin lyhyen koulun tähän väliin. Merkonomin koulutus työllistää moneen hommaan ja on edelleenkin mielestäni varsin hyvä yleissivistävä tutkinto.

Koulun lopussa sain työpaikan viimeisestä harjoittelupaikastani ja joitain kuukausia myöhemmin paikkani vakinaistettiin. Siitä olen kyllä edelleenkin kiitollinen, nimittäin Oulun alueella kaupallisen(kin) alan paikoista kilpailee monet sadat hakijat ja taso näyttää kovenevan koko ajan. Sillä samalla tiellä olen nyt edelleen. 2011 vuodesta lähtien olen viihtynyt samassa paikassa, joskin aika monta vuotta myös kotiäitinä. Töissä ollessa opintohaaveet ikäänkuin haihtuivat, koska saan jatkuvasti kehittää taitojani.

23IMG_0385 (533x800)

”Siis sää olet ollut vaan kotona”?!! Näin minulle tokaistiin kun kerroin eräässä keskustelussa alkukeväästä meidän kuopuksen olevan nyt vuoden ikäinen ja olleeni siis vuoden ajan kotona vanhempainvapaalla. Juttu jatkui niin, että keskustelukumppani hieman ihmetteli, kuinka vuosi on tosi pitkä aika olla tekemättä oikeita töitä. Tottahan se on, että vuosi on jollain mittapuulla pitkä aika, mutta ei minun, kotiäidin, silmin. Minun silmin se on tosi lyhyt aika. Ja mitä noihin töihin tulee niin kyllä tämä 24/7 kolmen pojan äitinä oleminen menee aivan niistä oikeistakin töistä 😉 Mutta ymmärrän kyllä täysin vastapuolen ajatuksen puheidensa takana.

IMG_0973

Minulla on urahaaveita, toiveita koulutuksen suhteen, intohimoa tehdä töitä ja paloa kehittyä. Tiedän myös, että ehdin käymään vaikka kymmenen koulua jos niin haluan. Tiedän myös, että samoista koulu- ja työpaikoista kilpailee reilut 10 vuotta minua nuoremmat ja kaikki siltä väliltä. Ja tietenkin myös minua vanhemmatkin. Siksi tämä jossittelu. Kotiäitivuosia en muuttaisi tai vaihtaisi mihinkään. Tämä on niin lyhyt aika koko elämästä ja samalla yksi tärkeimmistä ajanjaksoista. En vaihtaisi päivääkään pois. Tämä on parasta. Mutta samalla mietin kuitenkin, että olinko typerä kun en jakanut osaa kotiäitivuosista opiskeluun?

Menneiden pallottelu on sinänsä täysin turhaa. Toisin kuin se, että mitäs sitten seuraavaksi? Elokuussa palaan takaisin tuttuun työpaikkaani ja pääsen jatkamaan monipuolista ja mielenkiintoista työtäni. En kuitenkaan voi olla ajattelematta mahdollisia opintoja. Voisinko opiskella töiden ohessa? Ja jos niin mitä?

Uskon, että tämänkin asia selviää ajallaan ja omalla painollaan. Lähestyvä arjen muutos taitaa vaan alkaa hiljalleen jännittää kun mielessä pyörii tällaiset asiat.

_MG_7406

Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko teidän mielestä parempi käydä ensin opinnot ja laittaa ura alulle vai sitten näin, että antaa asioiden tapahtua kun on tapahtuakseen? 🙂 Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Molemmat ratkaisut on yhtä oikeita. Mikä ratkaisu sopii sinulle?

K-M

Vaikeuksia päätöksenteossa

Ihanan aurinkoista maanantaita! Me käytiin jo heti aamusta hiihtelemässä poikien kanssa ja nauttimassa tuosta hieman lauhemmasta säästä. En malta odottaa, että pojat hieman kasvavat ja päästään yhdessä ihan kunnolla hiihtämään pidempääkin matkaa. Ja toki nauttimaan muistakin lajeista koko perheellä!

Mutta se hiihdoista.. Ajattelin tänään kirjoittaa mielen päällä keikkuvasta asiasta. Eli tämä meidän kotiasia. Tällä viikolla pitäisi tehdä isoja päätöksiä. Laitetaanko meidän koti myyntiin ja aloitetaan rakennusurakka vai jäädäänkö vielä tähän nykyiseen..

IMG_4151
IMG_4185
kotikuntoon3

Viime viikolla valittiin saaduista tarjouksista yksi ja kiiteltiin muut tarjouksen antaneet vaivannäöstä. Hommahan ei tosin ole ihan sillä selvä.. Nimittäin muiden talofirmojen myyjät ovat jo useamman kerran soitelleet perään ja aikoivat vielä nokittaa omilla uusilla tarjouksillaan. Mutta rehellisesti sanottuna, yksikään noista muista ei taida yltää samaan hinta-laatusuhteeseen kuin valitsemamme tarjous.

Kävimme myös loppuviikosta pankissa neuvottelemassa rahoitusasiat kuntoon ja sieltä meidän hankkeelle näytetään vihreää valoa.

IMG_3028
IMG_2212
IMG_1922

Mikä meitä sitten mietityttää?

No hyppy uuteen ja tuntemattomaan! Minne muutamme rakennusajaksi? Onko meidän budjetti oikeasti juuri sopiva meidän taloudelle (tämä on ehkä eniten mieltä piinaava kysymys!)? Mitä jos tulee yllättäviä kustannuksia? Olisiko sittenkin parempi asua tässä hieman ahtaasti joitain vuosia ja katsoa sitten asiaa uudemman kerran? Vai pitäisikö vain luottaa siihen, että budjetti on ok kaikkien meidän kymmenien laskelmien jälkeen ja kaikki sujuu ihan hyvin?

Tajusin tänään myös, että päätöksentekoa vaikeuttaa ajatus luopumisesta nykyisestä kodista. Tämä on meidän ensimmäinen yhteinen omistusasunto ja meidän lasten ensimmäinen koti. Seinän takana asuva veljen perhe on ihan kultaa, mitä naapureihin tulee.

Toisaalta taas rakennushankkeen puolesta mielessä pyörii, että nyt meillä olisi mahdollisuus rakentaa juuri meille sopiva talo, juuri meille sopivalle tontille. Tontti on ihannepaikalla niin tällä hetkellä, kuin tulevaisuudessakin. Lasten päiväkoti ja koulu ovat kivenheiton päässä. Metsä ja kuntoreitti menee kirjaimellisesti ihan tontin vieressä ja poikien isovanhemmat ovat maksimissaan 20 minuutin kävelymatkan päässä. Minun ja Ossin työmatkat pysyvät samoina kuin aiemmin ja Oulun keskustaan ajaa autolla vartissa.

kotikuntoon1IMG_4433 (1024x683)

Luulenpa, että tänään me vielä kerran lasketaan tulot ja kaikki mahdolliset menot hieman korotettuina, saadaan varma tunne oikeasta ratkaisusta ja ilmoitetaan niin tarjouksen jättäneelle välittäjälle kuin talofirmallekin.

 

K-M

 

Elätkö arvojesi mukaisesti?

Jokainen sisimmässään tietää oman elämänsä arvot, ne tärkeimmät asiat elämässä. Ne ovat niitä asioita, joihin haluaa panostaa ja jotka tekevät elämästä onnellisen. Kun elää arvojensa mukaan, ei voi mennä pieleen.

Minä aloin jokin aika sitten tekemään tällaista oman elämän arvokarttaa ja samalla tsekkaan, olisiko jossain kohtaa parantamisen varaa. Ja onhan sitä, koska eihän kenenkään elämä oli täydellistä. Eikä kuulu ollakaan, mutta mahdollisimman hyvä siitä kannattaa tietty tehdä. Siis siinä määrin kuin itsellä on mahdollisuus asioihin vaikuttaa.

Kaikista helpointa on ottaa kynä käteen ja tehdä alla olevan mukainen mind map aiheesta. Tällainen kirjoitettu miellekartta konkretisoi asiat paremmin entä mielessä pyöritelty vastaava. Tai ainakin minulla tämä tyyli toimii kaikista parhaiten kun näen kokonaisuuden yhdellä katsomalla. 

Eli otsikoin laatikoihin omat arvot, joiden alle pureskelin käsitteitä ja niihin liittyviä asioita pienemmiksi palasiksi. (Nämä alla olevat mind mapit ovat tiivistetty versio omasta ”virallisesta”, mutta näiden avulla pääset jyvälle hommasta. )

Otsikoita voi olla niin paljon kuin sinun arvoihin kuuluu ja otsikot voi purkaa niiden alle juuri niin pieniksi osiksi kuin vain haluat.

arvot1

Seuraava tehtävä on pisteyttää arvojesi tärkeys asteikolla 1-10. Alla sinisellä merkattuna tärkeyspisteet. Perhe ja läheiset ovat minulle kaikista tärkeintä eli täysiä kymppejä. Heti perässä tulee terveys ja ystävät. Toki voit antaa kaikille arvoille tärkeydeksi kympin, mutta itse lähdin ajattelemaan esim. tuota terveyttä siltä kannalta kärjistetysti ”voin olla hieman sairas, kunhan minulla on perheeni ja läheiseni”. Eli siksi terveys on pykälän alempana.

Tärkeyspisteytyksen voi jättää otsikkotasolle, mutta minä halusin pisteyttää myös asiat, mitä noihin arvoihin olen listannut.

arvot2

Kun tärkeyspisteet on mietitty ja kirjoitettu, on aika tarkastella, mikä niiden asioiden tilanne sitten on. Kuinka tyytyväinen olet listaamiisi asioihin tai miten hyvin listaamasi asiat tällä hetkellä ovat? Kirjoita tärkeyspisteiden viereen tyytyväisyyspisteet. Minulla ne on kuvassa vihreällä.

arvot3

Puran tästä sanoiksi muutaman esimerkin..

Perhe. Tärkeydeltään täysi kymppi ja tämän hetken tilanne 8-9. Miksi näin? Noh lapset ovat tietenkin täysiä kymppejä minulle aina, mutta sitten vaikkapa parisuhde. Parisuhteen piste on kahdeksan, koska toivoisin sille enemmän aikaa ja huomiota. Koko perheen arki ja perhedynamiikka on aikalailla tasapainossa, mutta kun perheessä on viisi eri persoonaa niin kymppiin lienee mahdotonta päästä. Se tarkoittaisi sitä, että arki ja keskinäiset suhteet soljuisivat tasaisina hetkestä toiseen. Sellaista ei taida olla olemassakaan ;D

Läheiset -otsikon tyytyväisyyslukuun tuli tuo kasi vahingossa huolimattoman kopioinnin seurauksena. Yhdeksän siinä pitäisi olla. Tarkoittaen, että koen suhteiden läheisiini olevan niin hyvä kuin vain voi olla. Ajattelen niin, että kymppisuhteeseen kanssani en osaa muita laskea kuin omat lapseni. 

Harrastusten pisteet ovat mitä ovat mm. sen vuoksi, että ei ole tarpeeksi aikaa tai motivaatiota puuttuu, vaikka tärkeitä asioita ovatkin. Ystävyyssuhteet ovat mallillaan ja tässä vuosien aikana vakiintuneet uomiinsa. Yhteistä aikaa on toisinaan hankala löytää, mutta kun jokaisella meillä on ne surullisen kuuluisat ruuhkavuodet menneillään niin ymmärrämme toisia ja arjen kiirettä. Päivätyöhöni taas haluaisin ehkä jonkin verran lisää haasteita ja sen myötä kehittyä omassa työssäni.

Näiden lisäksi kirjoittelin alla olevaan kuvaan asioita itsestäni eli minusta löytyviä asioita, jotka ajattelen omiksi arvoikseni. Nämä alla olevat sanat on asioita, joita pidän tärkeänä omassa itsessäni, joita haluan vaalia, joita haluan oppia ja joita haluan kehittää. Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä ensimmäisenä mieleen nousevat seikat. Näille oman itsensä arvoille voi tehdä saman pisteytyksen kuin tuon laajemman arvokartan asioille.

arvot4

Mitäs sitten pitäisi tehdä? No lähteä tietenkin muuttamaan noita lukuja lähemmäs toisiaan jos ne eivät sitä vielä ole. Konkreettisena esimerkkinä Ossille lahjaksi antamani paketti, jossa on 12 yllätystreffiä tämän vuoden jokaiselle kuukaudelle. Eli parisuhteeseen panostamista ja kahdenkeskistä aikaa. Katson tuota lukua vuoden päästä uudelleen.

Harrastuksiin ja ystäville pyrin pyhittämään enemmän aikaa. Samoin ihan vain itselleni ja yksinololle. Tällaisilla toimenpiteillä nuo numerot alkavat väkisinkin lähentymään ja vihreä luku voi tietenkin nousta sinne kymppiin asti.

Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa ja pohtia, tarviiko kaiken olla siellä kympissä? Riittääkö kahdeksan tai yhdeksän? Voisiko joku listaamasi tai vaikka kaikki olla täydellisiä juuri sellaisena kuin ne sillä hetkellä ovat, vaikka numero olisikin seitsemän? 🙂

Mitä hyötyä tästä sitten on? Kun on tietoinen omista ja oman elämän arvoista, alkaa niihin panostamaan enemmän. Omiin arvoihin panostamalla tekee itsestä onnellisemman. Ja kun elämä koettelee, omien arvojen tiedostaminen ja niihin keskittyminen auttaa nostamaan itseä kohti parempia tuulia. On myös hyvä muistaa, että arvot muuttuvat elämän varrella. Silloin voi päivittää omaa arvokarttaansa sen hetken tilanteeseen sopivaksi.

 

Tällainen pieni mindfulness-pläjäys aurinkoiseen keskiviikkoon! Onko kenellekään tuttu tällainen arvokartta?

 

K-M

Kuinka vähentää omaa muovin käyttöä?

Näin viisihenkisenä perheenä meidän kotitalousjätteiden määrä on valitettavan suuri. Meillä kierrätetään lasit, metallit, pahvit, paperit, biojätteet sekä polttokelpoiset jätteet, mutta eritoten viime kuukausina ollaan mietiskelty, miten me voisimme vähentää meillä syntyvän jätteen määrää? Ja erityisesti muovijätteen vähentäminen on ollut targettina viime aikoina.

_MG_6368

Harva varmaan on välttynyt uutisoinnista muovin haitoista? Itsellä tulee ensimmäisenä mieleen ne muoviroskiin sotkeutuneet kilpikonnat ja muut eläimet niin merillä kuin muissakin vesistöissä.

Tiesittekö, että muun muassa Tyynellämerellä sekä Atlantilla kelluu valtavat jätepyörteet, joiden kumpaisenkin koon arvellaan olevan ainakin Texasin osavaltion suuruusluokkaa? Toisten arvioiden mukaan vielä paljon paljon isompiakin. Wikipedian mukaan Texasin osavaltion koko on 696 241 km². Pistää miettimään, eikö vain?
Samainen sivusto kertoo, että reilut 80% tuosta jätelautasta on muovia, jota ei voi kerätä pois. Aurinko ja muut olosuhteet hajottavat muovin niin pieniksi hiukkasiksi, että sitä on hyvin vaikea sieltä siivilöidä parempaan talteen. Ne muovijätteet, jotka eivät kellu painuvat pohjaan tekemään omia tuhojaan.

_MG_6385

Tässä vaiheessa ainakin itsellä haluttaa lopettaa koko muovin käyttäminen kokonaan. Mutta kun valitettavasti se ei ole mahdollista niin meidän perheessä on aloitettu muovijätteen vähentäminen askel kerrallaan.

Mitä me sitten tehdään?

Kaupan hedelmäpusseja on tarjolla kahta erilaista pussukkaa. Ylimmän kuvan muovista pussia sekä kestopussia. Kestopussi maksaa joitain kymmeniä senttejä, mutta nimensä mukaan kestää monta monta kauppakertaa ja vielä pesuakin. Jos pakkaat hedelmät ja kasvikset tuollaiseen kuvanmukaiseen muoviseen pussukkaan, pakkaa samaan pussiin mahdollisimman paljon. Punnitset siis heviosaston tuotteet sellaisenaan ja liimaat yhteen pussiin useamman hintalapputarran. Meillä tuo pieni pussi on hyödynnetty heviostosten purkamisen jälkeen mm. auton tai wc:n roskiksen pussina.

Ja kestokassit kunniaan! Muutama kestokassi vetää ruokaostoksia sisäänsä neljän-viiden muovipussin verran.

_MG_6381
_MG_6383

Vaatekaapin sisältöä muovin kannalta kannattaa myös miettiä. Meidän perheessä mm. vältetään fleecekankaasta valmistettuja vaatteita. Nimittäin tutkimusten mukaan juurikin fleecevaatteista saattaa yhdellä pesukerralla irrota tuhansia mikromuovihiukkasia. Retki-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa kirjotetaan, että käytössä olevia fleecevaatteita ei kuitenkaan kannata heittää pois, vaan mikromuovin irtoaminen tutkimusten mukaan loppuu viidennen pesukerran jälkeen. Mutta kun tulee uusien vaatteiden ja varusteiden ostamisen aika, suosi luonnonkuituja vaatteissa.

Mitä se mikromuovi sitten on? Mikromuoviksi käsitetään alle 5 millimetrin kokoiset muovihiukkaset, joita syntyy mm. muovituotteiden haurastuessa. Mikromuovia myös tuotetaan ihan tarkoituksella ja käytetään mm. hygienia- ja kosmetiikkatuotteisiin.

Ylen sivuilta löytyi juttu mikromuovin käytöstä kosmetiikassa. Pesetkö kasvosi muovirakeilla? -juttu kertoo kattavasti mikromuovin ja kosmetiikan suhteesta.

_MG_6378

Lyhyesti asia on siis niin, että mikromuovihiukkasia käytetään esimerkiksi kasvojen- sekä vartalonkuorintatuotteisiin. Veden mukana nuo hiukkaset kulkeutuvat eteenpäin ja tarkimmatkaan suodattimet vedenpuhdistamolla niitä ei välttämättä pysty sieltä seulomaan ja edelleen poistamaan.

Asiaa on kuitenkin tutkittu sen verran vähän tähän mennessä, ettei voida varmasti sanoa kiertääkö tuo pienen pienillä muovihiukkasilla varustettu vesi vaikkapa kotitalouksien juomaveteen. Suosittelen lukemaan tämän Jussi Nygrenin jutun Päätyykö mikromuovi juomaveteesi?

Meidän taloudessa ei tarkoituksella osteta mikromuovilla varustettua kosmetiikkaa. Yksi parhaista aineista kasvojen- ja vartalonkuorintaan on yllä olevan kuvan emäksinen kylpysuola. Vanhaan blogiini siitä jo aikoinaan muistaakseni postauksen verran kirjoitin ja fiilistelin.

Ja sitten tietenkin itse muovipakkaukset. Me pyritään aina valitsemaan mahdollisimman vähän muovia sisältävät pakkaukset. Kuten esimerkkinä alla olevan kuvan käsisaippuat. Noita kivan näköisiä pumppupulloja olen säilyttänyt kolme kappaletta ja niitä sitten täyttelen täyttöpusseilla. Kuvan Palmoliven täyttäpussi lupaa heti 75% vähemmän muovia pumppupulloon verrattuna. Samaa ideaa käyttää moni muukin kosmetiikkaa- ja kodintuotemerkki.

_MG_6375

Loppuun haluan todeta, että minä en missään nimessä ole mikään pyhimys tässä jäte-/muoviasiassa. Meillä esimerkiksi käytetään pienimmällä pojalla kertakäyttöisiä vaippoja ja ostoksiakaan ei läheskään aina tehdä ekologisuus edellä. Mutta tässäkin asiassa uskon, että tällaiset pienetkin asiat vie kuitenkin yhtä lailla kohti isompaa päämäärää ja toivottua lopputulosta. Ja kun asia kerrallaan muuttaa tapojaan ekologiseen suuntaan niin ei voi mennä kauheasti pieleen. Vai mitä? 🙂

Lukisin mielellään teidänkin näkemyksiä tästä asiasta.

 

K-M