Lasten kanssa teatteriin

Oulussa järjestettiin taas lasten ja nuorten teatterifestarit, joihin me osallistuttiin lauantaina jo toistamiseen. Tälläkin kertaa mentiin nauttimaan huippuhauskoista Tatusta ja Patusta. Näytelmän nimi oli Tatu ja Patu työntouhussa. Meidän pienimmäinen napero jäi reissun ajaksi mummulaan hoitoon. Hän ei olisi jaksanut olla näytöksessä paikoillaan saatika sitten hiljaa ;D

Näytös kesti noin 50 minuuttia eli juuri sopiva aika lapsille. Nuoremmalla pojalla meinaili keskittyminen herpaantua välillä kun taas ajoittain hän näytteli Tatun ja Patun mukana. Todellakin mukaansatempaava esitys!

_MG_9192
_MG_9216
_MG_9176
_MG_9225

Teatterissa on aina jotenkin mystisen kiehtova tunnelma. Olisi niin mahtavaa päästä joskus vierailemaan ison teatterin puvustamossa ja lavasteissa!

Pienen pientä kokemusta minullakin on teattereista ja näytelmistä. Nimittäin jossain vaiheessa ala-asteella meidän luokalla oli kaksi ylimääräistä tuntia viikossa ilmaisutaitoa. Siellä harjoiteltiin näytelmiä ja itse ilmaisutaitoja. Niitä näytelmiä sitten tietty kierrettiin esittämässä muille kouluille. Myöhemmin teini-iän jälkeen kävin erään kesäteatterin näytelmissä avustajan rooleissa tekemässä milloin mitäkin. Mutta siihenpä ne kokemukset teatterista sitten päättyikin ;D

_MG_9224
_MG_9234

Paras photobombing! Itse pääesiintyjä Tatu hyppäsi poikien kuviin mukaan 😀

_MG_9210
_MG_9206

Teatterista matkaa jatkettiin lounaalle Haraldiin. Pojat valitsee aina Haraldin ruokapaikaksi jos he saavat valita. Siellä me sitten syödään viikinkikypärät päässä ja kerrotaan viikinkitarinoita 😉

 

Kiitos ihanalle serkulleni, joka taas vinkkasi näistä teatterifestareista. Minähän en itse tajua tällaisia bongailla, joten suurkiitos taas vinkistä ❤

 

K-M

Tutista luopuminen

Niin se tuli vastaan tämäkin virstanpylväs, meidän pienimmäisen tutista luopuminen. Ei ole enää tuttisuuta tässä kodissa. Vähän haikeaa taas.

Yhtä oikeaa aikaa tälle suurelle askeleelle ei ole, vaan jokaisessa perheessä luopumisajankohdan sanelee elämäntilanne ja ennen kaikkea lapsen valmius. Yleisesti lapsen imemistarve vähenee ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin tuttipullolle sekä tutille on helpompaa heittää hyvästit. Mutta ei kaikilla. Noin yksivuotiaalla lapsella tutti voi ollakin tosi iso turvanantaja ja silloin ei kannata sitä pois ottaa. Suositus on kuitenkin, että kahden-kolmen ikävuoden huiteilla tuteista on hyvä luopua mahdollisten purentavirheiden ja leuan mahdollisen virheasennon vuoksi.

_MG_9158

Tutista luopuminen on hyvä toteuttaa sellaisessa ajankohdassa, ettei elämäntilanteessa ole muita isoja juttuja menneillään. Lapsen ollessa sairas, päiväkodin aloittaminen, muutto, sisaruksen syntymä tmv. sekoittaa pienen pakkaa jo valtavasti, joten silloin tutista luopuminen saattaa tuntua liian raskaalta askeleelta muun myllerryksen keskellä.

Meillä kaikki kolme poikaa saivat tutin suuhunsa jo heti vuorokauden iässä. Tähänkin asiaan löytyy monta mielipidettä, mutta kuten muissakin vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, oma ratkaisu on se oikea & paras kun on kyse sinun lapsistasi. Meillä tutin käyttö on aloitettu aina sitten kun vauvan imuote rinnalla on todettu oikeanlaiseksi joka suunnalta. Tuttiin haluttiin totuttaa lapset ensinnäkin kovan imutarpeen vuoksi ja toiseksi tuomaan lisälohtua sylin ja hellimisen lisäksi.

Meidän kaikki kolme pienokaista käyttivät tuttia pääosin unille mennessä ja kovan harmin iskiessä. Tuttia pojat pitivät suussaan harvoin ihan muuten vaan. Toki joskus, mutta päiväsaikaan ei kovin useasti. Kuopuksemme kuitenkin kaikista kolmesta eniten, mutta harvoin hänkin. Ja yleensä nukahtaessaankin jokainen aikoinaan heitti tutin unissaan pois suusta.

IMG_8355newbornphoto7

Kaikkien kolmen kohdalla tutista on luovuttu tässä ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Esikoisen tutti jätettiin pois hyvissä ajoin ennen meidän keskimmäisen naperon syntymää. Muistaakseni tammikuussa jätettiin tutti pois kertaheitolla. Kerrottiin oravan napanneen palasen tutista. Ei niin viisas veto, koska pientä oravavihaa oli sen jälkeen ehkä hieman ilmassa ;D Helmi-maaliskuun vaihteessa hän muutti omaan huoneeseen ja huhtikuun lopussa syntyi pikkuveli. Tämä oli sopiva sykli isoille muutoksille esikoisen elämässä. Luopuminen meni kuitenkin helposti. Tulikohan aiheesta tasan kaksi itkua ennen yöunille menoa jos oikein muistan.

Keskimmäisen tutista luovuttiin hänen ollessa reilun vuoden ikäinen. Toukukuun Kreikan reissun jälkeen heitettiin tutit roskiin. Lennoilla tutti helpotti kun korvat menivät lukkoon. Kahtena ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä taisi tulla itkua, mutta muuten luopuminen kävi taas hyvin ja helposti.

Kuopuksemme kohdalla ollaan joitain viikkoja sitten puhuttu, että heitetään tutit pois Kuusamon reissun jälkeen. Nyt maanantaina ennen pikkumiehen päikkäreitä tuo keskustelu palasi mieleen ja päikkäreille mentiin sitten ilman tuttia. Hyvin meni. Jonkin aikaa kuului jutustelua ja sitten unista tuhinaa. Nyt viikolla muutamana iltana ollaan jääty silittelemään ja nukuttamaan. Eilen illalla homma sujui jo normaaliin tapaan eli vietiin ukkeli sänkyyn ja sinne hän sitten itsekseen nukahti.

Nyt oli siis selvästi sopiva hetki jättää tuttisuuvaihe taakse. Takarajana tälle askeleelle me pidettiin päiväkodin aloitusta. Eli että tutista luovutaan viimeistään kesän aikana.

1
_MG_9167

Nämä kuvien kolme pientä tuttia olen ottanut talteen muistoksi. Nämä on meidän poikien ensimmäiset tutit ja minusta jotenkin niin älyttömän suloiset.

 

Miten teillä on sujunut tutista luopuminen? Vai onko tutti ollut kenties ehdoton ei?

 

Mukavaa perjantaita! 🙂

 

K-M

Erämiehen 4-vuotissynttärit

Meidän pieni rakas on täyttänyt jo kokonaiset neljä vuotta! Tätä suurta merkkipäivää juhlistettiin eilen metsäteemaa mukaillen. Vieraita riitti ihan iltaan saakka ja päivä oli kyllä aivan ihana!

_MG_8858

Pikkumies sai taas aivan ihania ja tosi mieluisia lahjoja. Uusi pöllökaveri pääsi heti unikaveriksi ja eläinkirjat ehdittiin selailla päivän aikana jo pari kertaa läpi. Kokoontaitettava futismaali on ollut pystyssä jo vuorokauden ympäri ja vähän väliä sinne joku meistä potkuttelee palloja 🙂

_MG_8886
_MG_8849

Päivänsankarin toiveesta tein suklaakakkua. Mutta minä hölmö menin pilaamaan toivekakun laittamalla väliin mansikkaa! Juhlakalu kun oli tarkoittanut täyssuklaista kakkua. Onneksi virhe saatiin korjattua kaupan pienellä kokosuklaisella kakulla. 

_MG_8861
_MG_8863

Tarjoiluissa koitettiin hieman toteuttaa metsäteemaa mm. käyttämällä leivonnaisiin marjoja. Synttärisankari joi omasta juhlamukistaan, kuksasta ja kaulaan laitettiin joulupukin tuoma susikoru.

_MG_8876
_MG_8869

Oli kyllä taas niin mukavat synttärit ♥

Päivää ei ikävä kyllä kruunannut onnellisten juhlijoiden hymyt vaan iso itku ja murhe. Nimittäin juuri viimeisten vieraiden tehdessä lähtöä pikkumies lähti olkkariin ihastelemaan uutta palapeliään ja kompastui mattoon. Pää osui olkkarin pöytään ja kulmakarvan yläpuolelle repsahti auki niin iso haava, ettei auttanut kuin lähteä päivystykseen tikattavaksi. 😦

Päästiin onneksi hoitoon tosi nopeasti ja yhdentoista aikaan oltiin jo kotona takaisin. Lääkärit ja hoitajat onnittelivat pikkumiestä synttäreiden johdosta. Oli niin mahtava porukka siellä pientä tikkaamassa. Tikkien laitto tietenkin jännitti kovasti ja aiheutti murhetta sitäkin enemmän. Ihana lääkäri lauloi lastenlaulua samalla tikaten ukkelin otsaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! 🙂 Juhlat jatkuu ihan näillä näppäimillä kun saadaan meille lisää läheisiä juhlimaan meidän pientä erämiestä. ♥

 

Kiitos vielä kaikille vieraille!

 

K-M

 

Kun kiipeilijä putosi

Kolmannen lapsen taaperoajasta näyttää tulevan hyvin paljon vauhdikkaampi ja hurjempi kuin velipoikiensa. Pikkumiehestä on nimittäin tullut ihan mahdoton kiipeilijä! Meidän esikoinen ei kiipeillyt, ei kolunnut laatikoita ja kaappeja, eikä aiheuttanut pieniä sydänkohtauksia menollaan kuin muutaman kerran koko taaperoaikanaan. Keskimmäinenkin vain vähän kaikkea noita. Hän teki kolmesti sohvalta jonkin sortin vapaapudotuksen ja oppi sitten, ettei muuten kannata.

Mutta tämä meidän kolmas nuori herra.. Hän näyttää tekevän kaiken tuon veljiensäkin puolesta! Keittiön aterinlaatikon sisältö päätyy päivittäin lattialle estoista huolimatta, DVD:t lentelee pitkin olkkaria (jep meillä on vielä vanhat kunnon DVD:t käytössä ;D ), kaikki kaapit käydään päivittäin läpi ja ainakin osa tyhjennetään niin puhtaaksi kuin mahdollista (ja minne yltää) sekä ennen kaikkea ihan joka ikiseen mahdolliseen paikkaan pitää kiivetä ja nousta vielä seisomaankin.

Eli kyllä.. täällä ollaan välillä sydämet syrjällään pikkumiehen touhujen kanssa.

_MG_8473

Muutamassa sekunnissa hän kampeaa itsensä olkkarin pöydälle, sängyille, keittiön penkille ja siitä pöydälle ja sitten sinne saunan lauteille.

Saunan lauteet oli myös sitten se paikka, missä kiipeilijän tasapaino petti. Hätiin en ehtinyt millään vaan kylppärin ovelta ehdin vain nähdä pienen pellavapään vilahtavan ilmassa ja lopuksi vielä osuvan lattiaan. ONNEKSI vauhti hidastui saunan porrasaskelman kautta niin, että pää ei osunut laattalattiaan kovalla vauhdilla ja voimalla. Ehdin kuitenkin siinä sekunnin murto-osassa miettiä, mitä kaikkea pikkumiehelle mahdollisesti kävi samalla kun pieni halvausaalto meni itsellä päästä varpaisiin.

_MG_8476
_MG_8477
_MG_8480

Ei käynyt mitään! Ei edes pienintäkään kuhmua tullut päähän tai mustelmaa muualle vartaloon. Syynäsin pojan läpikotaisin ja huokaisin melko syvään helpotuksesta. Lyhyen säikähdysitkun jälkeen pieni kiipeilijä yritti lähteä uudelleen saunan lauteiden huiputukseen. Kyllä, uudelleen kun edellinen yritys päätyi lattialle.

No arvanettekin, että jäi todellakin yritykseksi kun marssin napero sylissä pois saunan läheltä.

_MG_8482

Saunan lauteiden lisäksi hän on onnistunut kiipeämään tuohon tv-tasolle. Ja keittiön pöydälle. Kaikki kiipeilijätaaperon kanssa eläneet tietää, että homma hoituu todellakin ihan parissa sekunnissa eli eri riitä, vaikka silmät on selässäkin ja tarkkailevia silmäpareja parhaillaan neljä meidän perheessä. Isommat pojat nimittäin ihanasti ilmoittaa heti jos pieni hurjapää yrittää valloittaa jotain vähänkin korkeampaa.

Toivottavasti tämä kiipeilyvaihe menee ohi mahdollisimman pian. Ja sittenhän tuleekin jokin uusi vaihe.. 😉

Onko teidän perheissä kiipeilijöitä?

 

 

K-M

Lasten välikausivaatteet

Vaatteet, jotka puetaan lapsille päälle kun talvi alkaa sulaa kevääksi ja kesä muuttuu syksyksi. Vuodenajoille, jolloin ulkona on todennäköisintä kastella itsensä leikin lomassa.

Välikausi tuli niin terminä kuin asianakin itselle tutuksi vasta meidän esikoisen alkaessa touhuamaan ulkona muutakin kuin vaunuissa istumista. Lapset rakastaa rapakoita ja kaikkea likaista, joten vaatteiden pitää olla joka sään ja kaiken kestävät.

Noin viiden vuoden kokemuksella väitän haalareiden olevan  kaikista paras ratkaisu niin välikautena kuin talvisinkin. Vaikka tämänkin äidin silmiin housut ja takki olisi kivempi. Sillä seikalla vaan ei ole minkäänlaista painoarvoa kun mietitään vaatteiden käyttömukavuutta ja ominaisuuksia. Tärkeintä, että ulkoilu sujuu niin, että vaatetus ei estä eikä hidasta leikkejä ja touhuja. Meidän pojilla on ollut välikausihaalareina ReimaTecin vedenpitävät haalarit. Lisäksi pojilla on toki ollut myös ulkoilutakit ja -housut.  Nyt viime kesänä hankittiin alla olevat setit vanhemmille pojille. Takkikollaasin vaaleansininen takki on esikoisen vanha ja hyvä kuoritakki. Se jää nyt odottelemaan meidän kuopusta.

IMG_1097
2

Miksi haalarit?

Yhtenä vaatekappaleena haalarit saa käyttömukavuuspisteitä housu-takkiyhdistelmää enemmän. Nimittäin meidän poikien leikkejä seuratessa olen todennut heidän olevan jopa päällään mudassa, joten haalari minimoi mudan ja veden pääsyn alla oleviin vaatteisiin.

Nämä meidän haalarit ovat vedenpitäviä, joten erillisiä kurahousuja (ja -takkeja) ei tarvitse noiden päälle enää laittaa. Ihmeisiin ei haalarikaan kuitenkaan pysty. Jos meidän keskimmäisen naperon tapaan makaa vatsallaan kuralätäkössä niin kyllä se vesi luikertelee haalarin sisään tuosta vetoketjukohdasta ;D

Esikoiselle tämä harmaa isoin haalari on käynyt pieneksi, joten hän jatkaa ainakin nyt kevään ulkoilua housuilla ja takilla. Keskimmäinen saa käyttöönsä harmaan haalarin sekä niin ikään ReimaTecin takin ja housut. Kuopus jatkaa tämän kevään tummansinisellä haalarilla. Syksyllä tuo rengaskuvioinen on sitten sopiva hänelle.

Tämä rengaskuvioinen on kyllä alehintansa haukkunut. Ostin sen muistaakseni Reiman Outletista ja se on ollut käytössä jo kahdella pikku rämäpäällä. Pientä värikulumaa polvissa lukuunottamatta puku on kuin uusi ja kestää helposti vielä kuopuksenkin käytön. Harmaa puku puolestaan imaisi polvien kohdalle nuo kuraläiskät niin tiukkaan, että ne ei lähde ehkä kulumallakaan. Ei haittaa kylläkään käyttöä, nimittäin harvoin nämä haalarit puhtautta loistaakaan ;D

Kysyin pojilta juuri, että kummat on paremmat, takki & housut vai haalarit? Molemmat vastasi haalarit. Haalarit on heidän mielestä helpompi pukea.

1IMG_2814
_MG_8392

Haalareiden alla pojilta löytyy sään mukaan joko villahaarit ja päivävaatteet tai sitten vain päivävaatteet. Käsissä vuorelliset kurahanskat, kurahanska-hansikas yhdistelmä tai jommat kummat jälkimmäisestä.

Jalkaan kumpparit tai kuivemmalla kelillä Core-Tex kengät.

_MG_8467
IMG_0736

Silloin kun ollaan liikkeellä, mutta ei ulkona leikkimässä niin pojilta löytyy päältä alla olevia takkeja. Tuo farkkutakki on veljeni vanha eli 80-luvun retrorotsi. Herätti hieman hilpeyttä kun syksyllä bongasin tismalleen samanlaisen erään nettikaupan mallistosta. Tälle takille ei kylläkään kovin montaa käyttökertaa ole nyt 2010-luvulla tullut ;D

Suosikki(ni) näistä on tuo alarivin musta tikattu takki. Vanhemmilta pojilta löytyy molemmilta samanlaiset ja meidän pikkumiehelle ostin saman tapaisen bomberin.

3
_MG_8371
syksy5

Näillä kimpsuilla mennään siis tämäkin välikausi. Mites siellä? Haalarit vai housu-takkiyhdistelmä?

 

K-M

Kalenteri täynnä

Pääsiäisen rento meininki jäi jotenkin päälle täksikin viikoksi.. Tuntuu, ettei olla tehty oikein mitään, vaikka sama tohina meidän perheellä on koko ajan päällä niin kuin aina ;D

Huhtikuu on täynnä kaikkea kivaa ja otsikon mukaisesti kalenteri on täynnä tämän kuun osalta. Lähestyvän kesän merkki kun alkaa tulla varsinkin viikonloppuille ohjelmaa! Nyt alkavana viikonloppuna on mm. synttärijuhlat ja jotain salaperäistä kulttuuria minulle. Ihana serkkuni vie minut ja veljen vaimon huomenna nauttimaan illasta kuulemma kulttuurin merkeissä. Jännää! Ilta on siis minun ja kälyni 30-vuotissynttärilahja, jonka toteutus onnistui vasta nyt meidän kolmen aikataulujen vuoksi. Eikä kyllä haittaa yhtään. Ihanaa päästä vaihtamaan kolmestaan kuulumisia oikein kunnolla. ♥

_MG_8401
_MG_8425
_MG_8417

Seuraavanakin viikonloppuna olen taas menossa perjantaina. Nimittäin Antti Tuiskun keikalle! Syksyllä mietiskelin mihin käytän kulttuuriseteleitäni ja päätin sitten ostaa lipun Anatuden keikalle. Ihana ystäväni ei kauhean kauaa miettinyt kun kysyin häntä mukaan. Eli tyttöjen ilta + Antin areenakeikka. Oon aika innoissaan! 😀 Ossin kanssa vaan sattui tuplabookkaus ja heidän jokavuotinen pilkkireissu osuu juuri samalle viikonlopulle. Pojat pääsevät mummulaan yöksi, joten ei tarvinnut alkaa kummallakaan perumaan menoja. Isovanhemmat on kultaa.

Kolmas viikonloppu meneekin sitten synttäritouhuissa kun meidän keskimmäinen kultakimpale täyttää jo 4 vuotta! Miten se onkin aina yhtä suuri ihmetys kun lapsille tulee vuosia lisää? Vastahan meidän rakas luontomies oli pieni vauva ja nyt jo 4! ♥ Ihan käsittämätöntä..

_MG_8466
_MG_8447
_MG_8419

Huhtikuun viimeistelee perinteinen kevätreissu Rukalle. Reissu sattuu jo toisen vuoden peräkkäin samaan aikaan Rukan Vappuhulinoiden kanssa. Onpahan ainakin porukkaa! Reissuun lähdetään siis veljen perheen kanssa ja koitetaan vielä ainakin kerran käyttää kaikkia lapsia laskettelemassa tuolloin. Meidän pienimmäinen tosin saa lasketella pulkkamäessä vielä. Muuten juhlitaan omat vappuhulinat lasten kanssa mökillä.

Sellaista kivaa meidän viikonloppuihin.

Onko siellä muilla jo kevätfiilis päällä? Minulla kyllä on ja vahvasti, vaikka ulkona melko harmaalta näyttääkin. Sulaapahan lumet ainakin vauhdilla!

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 🙂

K-M

 

P.S. Eikö ole aika cool guy meidän pikkumies? ;D Testattiin herran kevätvaatteita jo vähän valmiiksi. Kengät tosin taitavat olla vasta syksyllä sopivan kokoiset..

Virvon varvon..

”..vanhan uskomuksen mukaan pääsiäisyönä pääsiäisnoidat eli trullit lentävät Kyöpelinvuorelle vertailemaan varastamiaan saaliita, opettamaan uusimmat loitsunsa, keittämään väkevimmät myrkkyliemet sekä loihtimaan kyliensä ihmisille surkeimmat sattumukset kuluvalle vuodelle..”

_MG_8235

Noilla sanoin selitin pojille pääsiäisnoidista pari päivää sitten. Tänään onneksi saadaan availla ovea hieman suloisemmille trulleille ja muille pääsiäisolennoille. Mekin käydään poikien kanssa kiertämässä perinteinen virpomiskierros eli lähellä asuvat isovanhemmat ja pari muuta paikkaa. Tänä vuonna kaikki kolme ovat pukeutuneen mummun hankkimiin pupuasuihin.

Oikeiden pikkupupujen tapaan eivät nämäkään malttaneet kovin kauaa paikoillaan pysyä kuvia ottaessa ;D

_MG_8193
_MG_8166
_MG_8235
_MG_8250
_MG_8169
_MG_8239
_MG_8193
_MG_8248

Siispä pian napataan vitsat käteen ja lähdetään kierrokselle. Meidän kissa olisi ihan täydellinen lisä virpomaan, mutta se ei taida hommasta niinkään välittää..

 

Onko siellä lähdössä virpojat liikkeelle? Ja hei muuten! Mitäs mieltä olette virpomisasuista? Pitäisikö pysytellä perinteisissä trulleissa vai onko muutkin pääsiäisolennot tervetulleita ovelle?

 

Mukavaa palmusunnuntaita!

 

K-M

 

P.S. Tuleeko kellekään muille poikien asuista mieleen Frendien Halloween-jakso? ”No bunny at all, always no bunny at all!” ;D