Lapsuusmuistoja rakentamassa

Ah miten ihanaa tämä lämpö onkaan! Tuntuu, ettei tästä saa tarpeekseen, vaikka välillä hiki nousee pintaan pelkästä makoilusta.

Nyt helteiden aikana ollaan käyty aikalailla päivittäin uimassa lasten kanssa ja viilentymässä luonnonvesissä. Tiistai-iltana lähdettiin veljen perheen kanssa iltaretkelle Koiteliin ja pakattiin myös uimakamppeet mukaan. Olen jo vuosia haaveillut Koitelinkoskissa uimisesta ja nyt vihdoin se toteutui kun heitin talviturkin kosken kuohuihin. Oli ihan mahtavaa!

_MG_1281
_MG_1216

Lapsetkin intoutuivat heti meidän perässä kastelemaan varpaitaan lämpimään jokiveteen ja pian he polskivatkin jo meidän kanssa ihan kunnolla. Meidän kuopuksellakin oli kova tahto veteen, vaikka aluksi ajateltiin hänen katselevan rannalta jonkun meidän aikuisen kanssa. Mutta kun todellinen vesimies hän on, niin tokihan me pikkumies otettiin mukaan nautiskelemaan tästä erikoisesta uimapaikasta.

_MG_1261
_MG_1211
_MG_1231
_MG_1227

Koitelin luonnonvesipuistosta nautiskellessa juteltiin veljen vaimon kanssa, kuinka hänen rakkaimpiin lapsuusmuistoihin kuului uiminen juurikin Koitelinkoskissa. Hän totesikin hyvin, että yleensä ne parhaimmat muistot ovat niistä yksinkertaisista jutuista, mitä on perheen tai muiden rakkaiden kanssa päässyt tekemään. Ja tottahan se on, ainakin meidän kohdalla. Naureskeltiin, että ei niiltä lapsuuden huvipuistoreissuilta muista montakaan yksityiskohtaa, mutta en voisi kuvitellakaan unohtavani lapsuuden uintireissuja, metsäretkiä, automatkoja perheen kanssa serkkujen luokse tai mökkireissuja.

Toivon, että näistä meidänkin uintireissuista ja muista touhuista lapsille jää samanlaisia kultaisia muistoja sinne aikuisiälle saakka.

_MG_1266
_MG_1273
_MG_1247

Onko siellä muita koskiuimareita? Tällä hetkellä Koitelissa on kiva käydä lastenkin kanssa uintireissulla kun vesi on tosi matalalla ja koskialueelle on muodostunut tuollaisia ihania altaita joissa polskia. Joissakin paikoissa vettä on aika syvästikin ja virta kova, mutta suurimmaksi osaksi minullakin vesi ylsi vain hieman polvien yläpuolelle. Pohja on paikoin liukas ja kivinen, mutta paikoin taas sileää isoa kalliota, jossa on helppo kävellä. Koskikohtiin on ihana mennä istuskelemaan luonnon omiin poreisiin ja ottaa pieni vesihieronta selälle.

_MG_1249
_MG_1283

Minkälaisia kultaisia muistoja löytyy teidän lapsuudesta?

 

K-M

 

Autoluksusta

Voihan tekniset ongelmat!! Tässä on nyt tullut tällainen pieni breikki blogin ja Instan suhteen. Nimittäin parin tietokonejutun kanssa on ollut ongelmia ja puhelinhan minulla tippui jo muutama viikko sitten taskusta. Nyt uutta puhelinta viritellessä on kadonnut yhtä jos toista tiedostoa, joten siksi tällainen ”hiljaiselo”. Mutta nyt puhelinjutut on kunnossa ja blogiserverillä on enää kommenttien suhteen pientä takkuilua. Minulle kommentit tulevat jostain syystä näkyviin vasta muutama päivä niiden jättämisen jälkeen. Osa on myös kadonnut jonnekin välille kun useampi on kysellyt kommenttiensa perään. Todella harmi juttu! Asia on selvityksessä ja hoituu toivottavasti pian 🙂

_MG_0421

Mutta nyt itse asiaan. Ollaan saatu nauttia ”autoluksusta” kun tämän viikon ajan minulla ja pojilla on ollut meidän auto käytössä. Meidän kakkosauto myytiin pois turhakkeena minun jäätyä äitiyslomalle viime vuoden keväällä ja ollaankin pärjätty mainiosti yhdellä biilillä. Välillä toki on pitänyt lainata autoa asiointiin. Siksipä tällainen muutaman päivän automahdollisuus on tuntunut aivan luksukselta ja kerta kaikkiaan ihanalta vaihtelulta meidän normaaleihin päiviin. Silloin kun liikutaan vain tässä kodin lähistöllä samoissa puistoissa ja metsissä.

_MG_0440
_MG_0395
_MG_0390

Toissapäivänä käytiin pikaisesti Ideaparkissa katselemassa alennusmyynneissä. Minä koitin vilkuilla vaatekauppojen suuntaan, mutta poikien askeleet vei lelukauppaan..

Eilinen taas pyörittiin poikien kanssa kaupungilla ja torilla. Käytiin ihmettelemässä veneitä ja torimeininkiä yleensäkin. Aika surkealta näytti Oulun tori remontin keskellä. Ei mikään matkailuvaltti tällä hetkellä. Kauppahallista tehtiin kuitenkin perusostokset kalatiskiltä ja nautittiin lounaaksi lohikeitot. Jälkkäriksi ostettiin metrilakua ulkokojusta. Poikien mielestä kuitenkin edelleen paras juttu on itse Toripolliisi-patsas. Ei ole torireissua ilman sitä ;D

_MG_0432
_MG_0433

Tänään puolestaan ajeltiin Nallikariin. Käytiin aluksi koluamassa majakan ympäristö ja sitten siirryttiin hietikolle.

Takit olivat alkutepastelujen jälkeen ihan liikaa kun ilma alkoi lämmetä. Uimaan ja vesileikkeihin ei kuitenkaan asteet riittäneet, vaikka siellä useampi turisti pulikoikin vedessä. Kesällä varsinkin Nallikarissa on mahtavan kansainvälinen meininki! Tänäänkin juttelin pariskunnan kanssa, jotka olivat Bulgariasta asti tänne matkustaneet. Tykkäsivät kuulemma tästä kylmästä ilmasta ;D

_MG_0400
_MG_0405
_MG_0406

Toisen auton hankinta tulee taas pian ajankohtaiseksi kun minä palaan töihin. Ollaan kyllä mietitty, että pärjättäisiinkö yhdellä, koska oma työmatka on alle 10 kilometriä. Mutta pyörällä tuo lastenkuljetus hoitoon kiireisinä aamuina (ja varsinkin talvella) on jo ajatuksena sen verran tympeä, että paluu kahden auton perheeksi on hyvin hyvin todennäköinen. Ehkä sitten poikien ollessa kouluikäisiä tuon toisen auton voisi viimeistään jättää pois.

Miten siellä teillä kuljetaan? Auto vai useampi? Pyörä? Linja-auto?

 

K-M

 

Sirkus

Monta monta vuotta olen haaveillen katsellut sirkusmainoksia ja miettinyt, milloin pojat jaksaisivat kokonaisen shown sirkuksesta nauttia. Nyt se vihdoin toteutui kun Sirkus Finlandian kiertue sattui meidän lähelle. Paria tuntia ennen näytöstä ostin liput ja innoissaan kerroin pojille illan erikoisesta suunnitelmasta. Sirkus on aina kiehtonut minua mystisyydellään. Tirehtöörin vaikuttava ja karismaattinen olemus kuljettaa showta alusta loppuun toinen toistaan hienompien esitysten aikana.

IMG_0147

Muistan kuinka lapsuudessa sirkus tuli aina kesäisin kotikylään. Ihaillen katselin ison teltan pystytystä ja ihmettelin salaperäisen näköisiä vaunuja. Silmät pyöreinä huokailin trapetsitaiteilijoiden kimalteleville asuille. 

Yhtenä kesänä kouluikäisenä ihastelin serkkuni kanssa saapuvia sirkusvaunuja ja jäimme katselemaan, kuinka kulkue asettui paikoilleen ja alkoi koota jättimäistä sirkustelttaa pystyyn. Siinä meidän hämmästellessä ihmeellistä sirkuskulkuetta vaunuilta käveli kaunis tyttö meitä kohden ja lopuksi hän pysähtyi juttelemaan. Hän puhui vain vähän suomea, mutta osasi kertoa nimekseen Angelika.

Tutustuimme lisää ja hän kertoi sirkuselämästä sen mitä suomeksi osasi. Minusta se kuullosti taianomaiselta ja niin älyttömän salaperäistä. Kiertelimme hänen kanssaan vaunujen välissä ja koitin samalla vilkuilla vaunujen sisään. Osasta vaunuista vilahteli toinen toistaan hienompia pukuja, taiteilijoita, pieniä lapsia ja kummallisia esiintymisvälineitä.

Angelika kertoi vaunujen olevan heidän kotinsa. Muistan, kuinka innoissaan hän kertoi meille niin erikoisesta elämästään. Loppujen lopuksi hän myös vieraili minun kotonani. En oikein muista, kuinka me meille päädyttiin. Varmaan pyysimme häntä meidän mukaamme.

Illalla oli shown vuoro ja jännityksellä odottelimme Angelikaa maneesille. Ja voi kuinka kauniilta hän näytti kimaltavassa asussaan ja muhkeassa tutussaan. Hän teki upeita  temppuja ja esityksen päätteeksi nousi vielä hevosen selkään taituroimaan loppuhuipennuksen. Muistan, kuinka ihaillen ja vimmatusti hänelle sirkusesityksen päätyttyä vilkutin.

Seuraavana kesänä sirkuskulkueen saapuessa odottelimme myös Angelikaa saapuvaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan tullutkaan. Nyt aina nähdessäni sirkusmainoksen mietin, minne jäi tämä mystinen nuori sirkustaiteilija Angelika ja minne hänen polkunsa on kulkenut.

IMG_0142
IMG_0143
IMG_0146

Sirkus Finlandian show oli huikea! Pojat jaksoivat hienosti seurata esityksiä ja taputtivat jokaisen tempun jälkeen. Taikurin esiintyessä ihmeteltiin kolmestaan ääneen vaikuttavia silmänkääntötemppuja.

Ignatovan perheen hevosbaletin aikana en voinut muuta kuin taas miettiä Angelikaa lapsuudesta. Kauniin ballerinan puku oli lähes samanlainen kuin hänellä aikoinaan oli ja kasvotkin muistuttivat toisiaan kovasti.

IMG_0148

Muistoja ja suuria tunteita ilosta suureen hämmästykseen. Minä ja pojat ainakin nautittiin sirkuksesta silmin nähden. Toivottavasti sirkusperinne pysyy voimassa vielä seuraavatkin parisataa vuotta.

Onko siellä muita sirkusfaneja?

 

K-M

Lasten kanssa teatteriin

Oulussa järjestettiin taas lasten ja nuorten teatterifestarit, joihin me osallistuttiin lauantaina jo toistamiseen. Tälläkin kertaa mentiin nauttimaan huippuhauskoista Tatusta ja Patusta. Näytelmän nimi oli Tatu ja Patu työntouhussa. Meidän pienimmäinen napero jäi reissun ajaksi mummulaan hoitoon. Hän ei olisi jaksanut olla näytöksessä paikoillaan saatika sitten hiljaa ;D

Näytös kesti noin 50 minuuttia eli juuri sopiva aika lapsille. Nuoremmalla pojalla meinaili keskittyminen herpaantua välillä kun taas ajoittain hän näytteli Tatun ja Patun mukana. Todellakin mukaansatempaava esitys!

_MG_9192
_MG_9216
_MG_9176
_MG_9225

Teatterissa on aina jotenkin mystisen kiehtova tunnelma. Olisi niin mahtavaa päästä joskus vierailemaan ison teatterin puvustamossa ja lavasteissa!

Pienen pientä kokemusta minullakin on teattereista ja näytelmistä. Nimittäin jossain vaiheessa ala-asteella meidän luokalla oli kaksi ylimääräistä tuntia viikossa ilmaisutaitoa. Siellä harjoiteltiin näytelmiä ja itse ilmaisutaitoja. Niitä näytelmiä sitten tietty kierrettiin esittämässä muille kouluille. Myöhemmin teini-iän jälkeen kävin erään kesäteatterin näytelmissä avustajan rooleissa tekemässä milloin mitäkin. Mutta siihenpä ne kokemukset teatterista sitten päättyikin ;D

_MG_9224
_MG_9234

Paras photobombing! Itse pääesiintyjä Tatu hyppäsi poikien kuviin mukaan 😀

_MG_9210
_MG_9206

Teatterista matkaa jatkettiin lounaalle Haraldiin. Pojat valitsee aina Haraldin ruokapaikaksi jos he saavat valita. Siellä me sitten syödään viikinkikypärät päässä ja kerrotaan viikinkitarinoita 😉

 

Kiitos ihanalle serkulleni, joka taas vinkkasi näistä teatterifestareista. Minähän en itse tajua tällaisia bongailla, joten suurkiitos taas vinkistä ❤

 

K-M

Tutista luopuminen

Niin se tuli vastaan tämäkin virstanpylväs, meidän pienimmäisen tutista luopuminen. Ei ole enää tuttisuuta tässä kodissa. Vähän haikeaa taas.

Yhtä oikeaa aikaa tälle suurelle askeleelle ei ole, vaan jokaisessa perheessä luopumisajankohdan sanelee elämäntilanne ja ennen kaikkea lapsen valmius. Yleisesti lapsen imemistarve vähenee ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin tuttipullolle sekä tutille on helpompaa heittää hyvästit. Mutta ei kaikilla. Noin yksivuotiaalla lapsella tutti voi ollakin tosi iso turvanantaja ja silloin ei kannata sitä pois ottaa. Suositus on kuitenkin, että kahden-kolmen ikävuoden huiteilla tuteista on hyvä luopua mahdollisten purentavirheiden ja leuan mahdollisen virheasennon vuoksi.

_MG_9158

Tutista luopuminen on hyvä toteuttaa sellaisessa ajankohdassa, ettei elämäntilanteessa ole muita isoja juttuja menneillään. Lapsen ollessa sairas, päiväkodin aloittaminen, muutto, sisaruksen syntymä tmv. sekoittaa pienen pakkaa jo valtavasti, joten silloin tutista luopuminen saattaa tuntua liian raskaalta askeleelta muun myllerryksen keskellä.

Meillä kaikki kolme poikaa saivat tutin suuhunsa jo heti vuorokauden iässä. Tähänkin asiaan löytyy monta mielipidettä, mutta kuten muissakin vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, oma ratkaisu on se oikea & paras kun on kyse sinun lapsistasi. Meillä tutin käyttö on aloitettu aina sitten kun vauvan imuote rinnalla on todettu oikeanlaiseksi joka suunnalta. Tuttiin haluttiin totuttaa lapset ensinnäkin kovan imutarpeen vuoksi ja toiseksi tuomaan lisälohtua sylin ja hellimisen lisäksi.

Meidän kaikki kolme pienokaista käyttivät tuttia pääosin unille mennessä ja kovan harmin iskiessä. Tuttia pojat pitivät suussaan harvoin ihan muuten vaan. Toki joskus, mutta päiväsaikaan ei kovin useasti. Kuopuksemme kuitenkin kaikista kolmesta eniten, mutta harvoin hänkin. Ja yleensä nukahtaessaankin jokainen aikoinaan heitti tutin unissaan pois suusta.

IMG_8355newbornphoto7

Kaikkien kolmen kohdalla tutista on luovuttu tässä ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Esikoisen tutti jätettiin pois hyvissä ajoin ennen meidän keskimmäisen naperon syntymää. Muistaakseni tammikuussa jätettiin tutti pois kertaheitolla. Kerrottiin oravan napanneen palasen tutista. Ei niin viisas veto, koska pientä oravavihaa oli sen jälkeen ehkä hieman ilmassa ;D Helmi-maaliskuun vaihteessa hän muutti omaan huoneeseen ja huhtikuun lopussa syntyi pikkuveli. Tämä oli sopiva sykli isoille muutoksille esikoisen elämässä. Luopuminen meni kuitenkin helposti. Tulikohan aiheesta tasan kaksi itkua ennen yöunille menoa jos oikein muistan.

Keskimmäisen tutista luovuttiin hänen ollessa reilun vuoden ikäinen. Toukukuun Kreikan reissun jälkeen heitettiin tutit roskiin. Lennoilla tutti helpotti kun korvat menivät lukkoon. Kahtena ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä taisi tulla itkua, mutta muuten luopuminen kävi taas hyvin ja helposti.

Kuopuksemme kohdalla ollaan joitain viikkoja sitten puhuttu, että heitetään tutit pois Kuusamon reissun jälkeen. Nyt maanantaina ennen pikkumiehen päikkäreitä tuo keskustelu palasi mieleen ja päikkäreille mentiin sitten ilman tuttia. Hyvin meni. Jonkin aikaa kuului jutustelua ja sitten unista tuhinaa. Nyt viikolla muutamana iltana ollaan jääty silittelemään ja nukuttamaan. Eilen illalla homma sujui jo normaaliin tapaan eli vietiin ukkeli sänkyyn ja sinne hän sitten itsekseen nukahti.

Nyt oli siis selvästi sopiva hetki jättää tuttisuuvaihe taakse. Takarajana tälle askeleelle me pidettiin päiväkodin aloitusta. Eli että tutista luovutaan viimeistään kesän aikana.

1
_MG_9167

Nämä kuvien kolme pientä tuttia olen ottanut talteen muistoksi. Nämä on meidän poikien ensimmäiset tutit ja minusta jotenkin niin älyttömän suloiset.

 

Miten teillä on sujunut tutista luopuminen? Vai onko tutti ollut kenties ehdoton ei?

 

Mukavaa perjantaita! 🙂

 

K-M

Erämiehen 4-vuotissynttärit

Meidän pieni rakas on täyttänyt jo kokonaiset neljä vuotta! Tätä suurta merkkipäivää juhlistettiin eilen metsäteemaa mukaillen. Vieraita riitti ihan iltaan saakka ja päivä oli kyllä aivan ihana!

_MG_8858

Pikkumies sai taas aivan ihania ja tosi mieluisia lahjoja. Uusi pöllökaveri pääsi heti unikaveriksi ja eläinkirjat ehdittiin selailla päivän aikana jo pari kertaa läpi. Kokoontaitettava futismaali on ollut pystyssä jo vuorokauden ympäri ja vähän väliä sinne joku meistä potkuttelee palloja 🙂

_MG_8886
_MG_8849

Päivänsankarin toiveesta tein suklaakakkua. Mutta minä hölmö menin pilaamaan toivekakun laittamalla väliin mansikkaa! Juhlakalu kun oli tarkoittanut täyssuklaista kakkua. Onneksi virhe saatiin korjattua kaupan pienellä kokosuklaisella kakulla. 

_MG_8861
_MG_8863

Tarjoiluissa koitettiin hieman toteuttaa metsäteemaa mm. käyttämällä leivonnaisiin marjoja. Synttärisankari joi omasta juhlamukistaan, kuksasta ja kaulaan laitettiin joulupukin tuoma susikoru.

_MG_8876
_MG_8869

Oli kyllä taas niin mukavat synttärit ♥

Päivää ei ikävä kyllä kruunannut onnellisten juhlijoiden hymyt vaan iso itku ja murhe. Nimittäin juuri viimeisten vieraiden tehdessä lähtöä pikkumies lähti olkkariin ihastelemaan uutta palapeliään ja kompastui mattoon. Pää osui olkkarin pöytään ja kulmakarvan yläpuolelle repsahti auki niin iso haava, ettei auttanut kuin lähteä päivystykseen tikattavaksi. 😦

Päästiin onneksi hoitoon tosi nopeasti ja yhdentoista aikaan oltiin jo kotona takaisin. Lääkärit ja hoitajat onnittelivat pikkumiestä synttäreiden johdosta. Oli niin mahtava porukka siellä pientä tikkaamassa. Tikkien laitto tietenkin jännitti kovasti ja aiheutti murhetta sitäkin enemmän. Ihana lääkäri lauloi lastenlaulua samalla tikaten ukkelin otsaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! 🙂 Juhlat jatkuu ihan näillä näppäimillä kun saadaan meille lisää läheisiä juhlimaan meidän pientä erämiestä. ♥

 

Kiitos vielä kaikille vieraille!

 

K-M

 

Kun kiipeilijä putosi

Kolmannen lapsen taaperoajasta näyttää tulevan hyvin paljon vauhdikkaampi ja hurjempi kuin velipoikiensa. Pikkumiehestä on nimittäin tullut ihan mahdoton kiipeilijä! Meidän esikoinen ei kiipeillyt, ei kolunnut laatikoita ja kaappeja, eikä aiheuttanut pieniä sydänkohtauksia menollaan kuin muutaman kerran koko taaperoaikanaan. Keskimmäinenkin vain vähän kaikkea noita. Hän teki kolmesti sohvalta jonkin sortin vapaapudotuksen ja oppi sitten, ettei muuten kannata.

Mutta tämä meidän kolmas nuori herra.. Hän näyttää tekevän kaiken tuon veljiensäkin puolesta! Keittiön aterinlaatikon sisältö päätyy päivittäin lattialle estoista huolimatta, DVD:t lentelee pitkin olkkaria (jep meillä on vielä vanhat kunnon DVD:t käytössä ;D ), kaikki kaapit käydään päivittäin läpi ja ainakin osa tyhjennetään niin puhtaaksi kuin mahdollista (ja minne yltää) sekä ennen kaikkea ihan joka ikiseen mahdolliseen paikkaan pitää kiivetä ja nousta vielä seisomaankin.

Eli kyllä.. täällä ollaan välillä sydämet syrjällään pikkumiehen touhujen kanssa.

_MG_8473

Muutamassa sekunnissa hän kampeaa itsensä olkkarin pöydälle, sängyille, keittiön penkille ja siitä pöydälle ja sitten sinne saunan lauteille.

Saunan lauteet oli myös sitten se paikka, missä kiipeilijän tasapaino petti. Hätiin en ehtinyt millään vaan kylppärin ovelta ehdin vain nähdä pienen pellavapään vilahtavan ilmassa ja lopuksi vielä osuvan lattiaan. ONNEKSI vauhti hidastui saunan porrasaskelman kautta niin, että pää ei osunut laattalattiaan kovalla vauhdilla ja voimalla. Ehdin kuitenkin siinä sekunnin murto-osassa miettiä, mitä kaikkea pikkumiehelle mahdollisesti kävi samalla kun pieni halvausaalto meni itsellä päästä varpaisiin.

_MG_8476
_MG_8477
_MG_8480

Ei käynyt mitään! Ei edes pienintäkään kuhmua tullut päähän tai mustelmaa muualle vartaloon. Syynäsin pojan läpikotaisin ja huokaisin melko syvään helpotuksesta. Lyhyen säikähdysitkun jälkeen pieni kiipeilijä yritti lähteä uudelleen saunan lauteiden huiputukseen. Kyllä, uudelleen kun edellinen yritys päätyi lattialle.

No arvanettekin, että jäi todellakin yritykseksi kun marssin napero sylissä pois saunan läheltä.

_MG_8482

Saunan lauteiden lisäksi hän on onnistunut kiipeämään tuohon tv-tasolle. Ja keittiön pöydälle. Kaikki kiipeilijätaaperon kanssa eläneet tietää, että homma hoituu todellakin ihan parissa sekunnissa eli eri riitä, vaikka silmät on selässäkin ja tarkkailevia silmäpareja parhaillaan neljä meidän perheessä. Isommat pojat nimittäin ihanasti ilmoittaa heti jos pieni hurjapää yrittää valloittaa jotain vähänkin korkeampaa.

Toivottavasti tämä kiipeilyvaihe menee ohi mahdollisimman pian. Ja sittenhän tuleekin jokin uusi vaihe.. 😉

Onko teidän perheissä kiipeilijöitä?

 

 

K-M