Tunnetko itsesi?

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja olo on tosi innostunut, mutta samalla todella väsynyt. Töiden- ja päivähoidon aloituksesta kirjoitan kuitenkin aivan eri postauksessa.

Nimittäin nyt vihdoin tartun uuden postaussarjan ensimmäiseen osaan. Luonnos tästä ensimmäisestä aiheesta on roikkunut jo muistiossa keväästä asti, koska halusin kerryttää lisää materiaalia muihin osioihin. Tämä uusi postaussarja käsittelee aihetta itsetuntemus. Tai filosofisemmin sanottuna ”kuka ja millainen minä olen?”.

Aihetta olen pyöritellyt kolmelta kantilta, joista ensimmäisenä ”esittelen” tunnelukot. Onko kellekään tuttu juttu? Monelle on varmasti ainakin jossain tullut vastaan Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi.

4

Mikä tunnelukko?

Meillä jokaisella on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat elämän alkupuolella, lapsuudessa ja nuoruudessa, opittuja tapoja reagoida eri asioihin. Reaktiot vaihtelevat tunteista ajatuksiin ja käyttäytymisestä siihen, kuinka koet tietyt asiat sekä tilanteet.

”Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.”
Kimmo Takanen, Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Selviytymismalleiksi Takanen listaa mm. asian välttelyn, antautumisen sekä hyökkäämisen. Lapsena nuo tulevat luontaisesti, kuten aikuisiälläkin. Mutta nyt ne kääntyvät itseä vastaan ja horjuttavat tasapainoisia kokemuksia/elämää.

Tästä linkistä pääset suoraan Tunne lukkosi -teoksen sivuille, jossa tunnelukoista kerrotaan tarkemmin.

Me ihmiset kun ollaan jokainen ainutlaatuisia niin meidän tunnelukotkin vaihtelevat. Takanen listaa kirjassaan 18 eri tunnelukkoa. Niitä ovat esim. alistuminen, uhrautuvaisuus, pessimistisyys, vaativuus ja suojattomuus. Näitä tilanteita tulee kaikille elämän varrella vastaan, mutta aina ko. tunnelukkoa kantavana sitä toimii tietynlaisessa tilanteessa samalla kaavalla. Kaavalla, joka tuntuu oikealta, mutta ei hyvältä.

3

Tunnelukot on jaoteltu neljään eri vahvuuteen: erittäin vahva (tunnelukko vaikuttaa ja ohjaa elämää voimakkaasti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa), heikko (vaikuttaa elämään harvoin) sekä lisäksi ei tunnelukkoa.

Esimerkiksi minulla uhrautumisen tunnelukko on testin mukaan erittäin vahva. Se olikin ainoa tuossa vahvimmassa kategoriassa. Merkkeinä uhrautumisesta ovat mm. se, että laitan hyvin usein muiden tarpeet omieni edelle ja tunnen helposti syyllisyyttä jos tilanne meneekin toisin päin. Kuuntelen paljon toisten ongelmia, mutta omistani osaan kertoa hyvin vähän. En halua vaivata muita. Ahdistun kun tajuan, että en voi auttaa toisia joka tilanteessa. Nyt tämän tiedostettuani olenkin opetellut olemaan tietyllä, sellaisella terveellä tavalla itsekäs. Nimittäin luontaisesti pelkään loukkaavani toisia jos en huomio heitä aina ensin. Eihän se niin tietenkään ole. Läheisille olen aina ollut avoin ja kertonut ainakin jossain määrin ongelmistani. Nykyään osaan puhua myös tasavertaisesti omista kompastuskivistä, mutta vieläkin mietin, että kuormitanko kuuntelijaa liikaa. Tämä uhrautuvaisuus tapahtuukin siis täysin omasta ”tahdostani”, ei muiden vaatimuksista. Tällainen uhrautuvaisuus vie tosi paljon energiaa pitkällä aikavälillä.

Vahvana tunnelukkona testi ilmoitti minulle alistumisen, koska pyrin mielummin välttämään konfliktitilanteita sen sijaan, että olisin vahvasti eri mieltä. Tämä kylläkin pätee vain tietyissä asioissa. Sellaisissa, joiden lopputulema on hyvä olipa asia hoidettu minun tai jonkun toisen päätöksen mukaan. Muissa asioissa avaan kyllä suuni ja perustelen mielipiteeni jos tilanne niin vaatii. Myös hyväksynnän haku on toisena vahvana tunnelukoissa. Se taas ilmenee niin, että haluan kuulua joukkoon ja mukaudun helposti muiden mukaan. Sekä niin, että mietin joistakin asioista, mitä muut ovat mieltä, vaikka muiden mielipiteellä ei ole oikeasti edes väliä ko.asiaan.

Keskivahvana testi antaa minulle suojattomuuden – pelkään, että itselleni tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tämä tosin liittyy vahvasti vanhemmuuteen, koska lasten myötä tietenkin aina hieman huolettaa maailman meno niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Heikkona tunnelukkona kannan mukanani vajavuutta – toisinaan, onneksi vähenevissä määrin, en näytä heikkoa ja herkkää puoltani muille kuin läheisille.

Tunnelukko testin pääset tekemään tästä. Testissä on 54 kysymystä, joihin valitaan aina lähiten itseä kuvaava väittämä.

Huom! Testi ei kerro aivan koko totuutta tietenkään vaan antaa enemmänkin aiheet, joista osasta kohtaa voi tunnistaa omia lukkoja sekä kokemuksia. Hyvä esimerkki tästä minulla on uhrautuminen erittäin vahvana. Se nimittäin koskee vain tiettyjä tilanteita, ei koko elämää sekä kaikkia kohtaamisia. Tämä siis kannattaa pitää mielessä, ettei säikähdä testin tuloksia.

2

Nyt kun omat lukot on selvillä niin mitäs sitten? Mistä avain?

Avain on se, että ensimmäisenä tunnistat tilanteet, joissa omat lukkosi napsahtavat kiinni ja toimit itselle epäsuotuisalla tavalla. Tämä voi viedä pitkänkin ajan. Kun olet oppinut tunnistamaan nuo tilanteet, mieti miten voisit toimia toisin. Se voi olla täysin päinvastainen reaktio tai jotain näiden kahden väliltä. Kunhan se tuntuu sinusta hyvältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukon avaaminen vie aikaa. Se raksahtee auki pikku hiljaa tilanteiden toistuessa. Tutut, opitut reaktiot tulevat vuosikymmenten kokemuksen vuoksi niin omasta ytimestä, joten itselleen pitää olla armollinen sekä kärsivällinen tässä(kin) asiassa. Se ei haittaa jos reagoi totuttuun tapaan. Pääasia onkin siinä, että huomaa tehneensä niin ja koittaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Hiljalleen siinä oppii uuden reaktion, joka alkaakin toistumaan vanhan huonon tilalle ja tunnelukko on murrettu.

Kuten jokaisessa asiassa, on tässäkin oma kultareunuksensa. Ei kaikki tunnelukot ole läpeensä huonoja juttuja. Niihin liittyy paljon mm. empatiaa, toisista välittämistä, huolenpitoa, myötätuntoa ja paljon paljon muutakin. Tämä seikka on minusta tärkeää pitää mielessä kun lähtee muuttamaan totuttuja tapoja. Eikö vaan?

1

Tässä vuoden aikana olen jutellut aiheesta reippaasti yli kymmenen läheiseni kanssa ja jokainen on myös tehneet tuon tunnelukkotestin. Testin jälkeen olemme usein jatkaneen keskustelua aiheesta ja jokainen on aikalailla heti tunnistunut lukkonsa sekä tilanteet, joissa ne aktivoituvat. Hauska on ollut myös huomata, että jokainen on ollut tästä jutusta yhtä innostunut kuin itsekin sekä he ovat sitten puolestaan jakaneet tätä asiaa taas eteenpäin. Parisuhteen kannalta tämä asia sekä testi on myös tosi hyvä avain toisen syvempään ymmärtämiseen ja jopa sen myötä ikuisien kiistanaiheiden poistamiseen. Niin kävi ainakin meillä kun houkuttelin paremman puoliskoni tekemään tämän testin, jonka jälkeen vertailimme tuloksia. Sen myötä tajuamme nykyään paljon paremmin toistemme reaktioita. Kuulin myös, että jopa eräs nelihenkinen perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta olivat tehneet kaikki tämän ja näin saaneet poistettua muutamia kiistatilanteita arjestaan. Iso peukku siis kaikin puolin Kimmo Takaselle sekä näille kirjoilleen. Suosittelen tutustumaan Tunne lukkosi -nettisivuihin sekä aiheen kirjoihin.

Postaussarjan toinen osa tulee käsittelemään aikanaan parisuhdetta. Minkälainen olet parisuhteessa sekä millainen puolisosi on? Sillä vaikka näistä asioista puhuu toisen kanssa useasti niin ei siltikään välttämättä täysin ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta nyt sunnuntain viettoon! Aurinkoista päivää!

K-M

P.S. Lukisin enemmän kuin mielellään teidän ajatuksia itsensä tuntemisesta sekä tietenkin tästä postauksen tunnelukko -aiheesta!

Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

 

K-M

 

Syöte MTB 2018 – Hyvin meni!

Täältä tulee taas tuoreet fiilikset yhdestä kesän odotetuimmasta tapahtumasta. Syöte MTB:sta.

Aina aiemmin kannustusjoukoissa pyörimällä ja nyt kahtena peräkkäisenä vuonna kisaamalla elokuun ensimmäinen viikonloppu Syötteellä maastopyöräilyn merkeissä alkaa jo olla perinne. Meidän koko iso perhe on aina mukana ja ainakin veli on ollut ajamassa kaikkina seitsemänä vuotena.

IMG_0964IMG_0940

Pyöriä laiteltiin kuntoon edeltävät päivät ja pikkumies teki vielä viime hetken kiristelyt ennen pyörien pakkaamista autoon. Perjantaina ajeltiin mökille ja lähinnä syötiin hyvin hiilaripitoista ruokaa päivän ajan. Veljen vaimon kanssa käytiin vielä pieni pyörähdys pyörillä illalla ja kokeiltiin, oliko säädöt varmasti kohdallaan. Ilta nautittiinkin sitten lasten kanssa porealtaasta ja jännitettiin ehkä tulevaa aamua.

Kisa-aamu alkoi perinteisesti meidän ykköshuoltajan (meidän äidin) super-aamiaisella. Äiti herää joka ikinen vuosi kisa-aamuna ennen muita ja tekee ihan älyttömän maittavan ja monipuolisen aamiaisen koko porukalle. Niin tänäkin vuonna. Aamiaisen jälkeen tänä vuonna oli aika paljon aikaa valmistautumiseen, koska startti oli kello 10. Minun aika kului lähinnä kävelemiseen ympäri mökkiä, jännittämiseen ja lauleskeluun ;D Ensinnäkin en tajua, miksi ihmeessä jännitän ennen kisaa, koska kisaan tasan tarkkaan omaa itseäni vastaan ja toiseksi, miksi hermostuneena alan lauleskella??!

Jännitys jäi onneksi mökille, nimittäin heti kun lähdettiin polkemaan kohti lähtöviivaa niin olo rauhoittui ja jännitys katosi.

_fullKuva Sanni Laurinmäki

 

Reitti oli suurimmaksi osaksi tuttua polkua. Joitain uusia pätkiä sinne oli lisätty ja kokonaispituudeksi tulikin tänä vuonna 35 kilometriä. Viime vuonna matkaa taitettiin muistaakseni 32 km.

Kovimmat painit minä käyn ylämäkien kanssa. Ne kun tuolla reitillä ovat armottomia ja pitkiä. Reitti vielä alkaa niin, että ajetaan pikku-Syötteen huipulle. Se on ehkä kovin osuus minulle, koska kroppa ei ole vielä lämmennyt ollenkaan ja ylämäki vetää jalat hapoille sekä keuhkot tukkoon heti kättelyssä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni kun jaksoin viime vuodesta poiketen ajaa koko matkan ylös pysähtymättä. Viime vuonna taukoja pidin ainakin kolme ja talutin jyrkimmät kohdat.

Kun ylämäet ovat se oma heikoin kohtani niin alamäet puolestaan ovat se minun juttu. Rakastan ajaa kovaa vauhtia alas ja väistellä esteitä. Siksipä hieman harmitti kun alamäkikohdissa ei tullut oikein sopiva ohituspaikkoja, joissa olisi voinut kiriä omaa vauhtia. Pari kohtaa oli koko reitin varrella myös niin, että ohituspaikkoja olisi ollut, mutta edellä ajava ei pyynnöistä huolimatta päästänyt edelle. Se jäi hieman harmittaan, koska kyllä yleensä aina annetaan tietenkin tilaa jos toinen on ohittamassa. Mutta meitä on moneen junaan ja pääasia, että ainakin itse kunnioittaa ja käyttäytyy kuten kuuluu muita kisaajia kohtaan. Ja onneksi nuo kerrat ja sellaiset kuskit ovat harvassa, jotka eivät muista kisan perimmäistä tarkoitusta. Yhdessä ajamisen mukavuutta. 🙂

Noita paria tympeää tilannetta lukuunottamatta oma kisa sujui hyvin. Puolessa välissä kävi sellainen viiden minuutin epätoivo yllä kun sykkeet käväisivät energiageelin jälkeen turhan korkealla ja aiheutti sitten niin ällöttävän olon. Oma isänikin sattui samoihin aikoihin näköpiiriin. Hän oli jäänyt korjaamaan jonkun kanssakisaajan pyörää (tapansa mukaan) ja lähti sitten polkemaan minun kanssa yhtä matkaa. Heikon olon vallitessa teki mieli pyytää isää pukkaamaan selästä vauhtia, kuten hän teki pyörälenkeillä minun ollessa vielä lapsi ;D Skarppasin kuitenkin sen verran, että muistutin itseni olevan yli 30-vuotias ja että nyt ei auta kuin ajaa.

Huono olo meni pois ja loput kilometrit kivaa vauhtia. Jalat kramppasi ja janotti, mutta hieman ennen loppunousua enoni oli vaihtopullon kanssa odottamassa ja jano loppui siihen paikkaan. Viimeinen nousu mutkineen Iso-Syötteen huipulle oli tänäkin vuonna yhtä kamala, mutta sen jaksaa ajatuksella maalista. Päätin tällä kertaa, että en pysähdy kertaakaan ja se piti. Neljä jyrkintä kohtaa talutin, mutta muuten ajelin maaliviivalle saakka. Niin älyttömän huikea fiilis taas kerran! Sieltä kuului Mikko Peltosen suusta oma nimi ja samaan aikaan reunalta kun meidän esikoinen kannusti äidin maaliin ♥

IMG_0988

Paransin omaa aikaa viime vuoteen verrattuna -29 minuuttia ja muutamaa kilometria  pidemmällä reitillä. Olen kyllä ihan todella tyytyväinen tulokseen. Kokonaisaika oli siis sen 3h 18 min.

Meidän koko porukka ajoi kyllä tosi mahtavasti. Veli nappasi oman sarjansa pronssia, veljen vaimo ajoi huikean ajan, vaikka eturengas tyhjeni loppunousuun ja toinen jalka oli aikalailla pois pelistä loukkaantumisen vuoksi. Ossikin ajoi nyt muutaman vuoden tauon jälkeen ja ohitti maaliviivan hyvällä ajalla. Isä ajoi kovaa ja autteli siinä sivussa muita kisailijoita ;D Serkkujen isä, yli 60-vuotias ajoi myös ihan älyttömän nopeasti.

Mutta uskon vakaasti, että ilman meidän kultaisia huoltojoukkoja ei nämä ajamiset olisi onnistuneet lainkaan.

Äiti, huoltojoukkojen ykkönen. Ruokien ja juomien lisäksi äiti huolehtii kisan ajan meidän lapsistakin. Ja vähän joka asiasta. ♥ Ja samalla tavalla joka vuosi minun ihana enoni on tsemppaamassa meitä ja toimii huoltopisteenä reitin varrella. Lisäksi tänä vuonna saatiin myös lasten toinen pappa ja mummi huoltojoukkoihin mukaan! Poikien pappa ja mummi olivat lasten kanssa lähtöviivalla tsemppaamassa, maaliviivalla hurraamassa sekä toivat mukanaan lämmintä vaatetta kisan päätteeksi. Kisan ajan he auttoivat meidän lasten hoitamisessa.

Jättikiitos teille kaikille huoltajille! Sekä tietenkin meidän lapsille, jotka lähtöviivalle  mentäessä halasivat ja kuiskasivat korvaan ”äiti, ajaa kovaa”.

THRI2334

Kisan jälkeen kroppa kävi niin ylikierroksilla, että ruoka ei maistunut ja etova olo velloi ihan iltaan asti päällä. Iltabileet päätettiinkin jättää kaikkien väsymyksen vuoksi välistä ja rentouduttiin vaan mökin porealtaassa lasten kanssa ja vielä lasten mentyä nukkumaankin. Ihan täydellinen päätös kisapäivälle.

IMG_0980

Ensi vuoden tavoite on jo piirtynyt mieleen. Samoin suunnitelma päivittää pyörää hieman erilaiseen. Nykyinen on kyllä oikein hyvä muuten, mutta vaihteita on omaan makuun turhan paljon ja painoakin saisi rungossa olla hieman vähemmän.

Nyt alkoi todellinen kisa itseäni vastaan! En malta odottaa ensi vuoden elokuuta ja sitä fiilistä jos pääsen tavoitteeseeni!

 

Onko siellä muita Syötteellä polkeneita?

 

K-M

EDIT: Viime vuoden kisafiiliksiä voit lukea tästä!

Levi Arctic Challenge – Naisten reissu Lappiin

Viime talvena suunniteltu ja kovasti odotettu naisten reissu Lappiin ja Levin Arctic Challengeen toteutui viimein edellisenä lauantaina. Haasteottelua edeltävänä päivänä pakattiin kassit ja varusteet autoon suuntana pohjoinen. Perjantai-ilta kului tankaten ja kävellen Levin huipulla. _MG_7928_MG_7939

Lauantaina aamu puolestaan jatkui taas tankaten, vesipisteen viemisellä radan varrelle ja ehkä hieman jännittäen. Itse rata ei niinkään tuonut perhosia vatsaan vaan päinvastoin odotettiin innolla tulevaa. Jännitystä aiheutti sen sijaan kova kuumuus ja nesteen riittävyys. Sitä kun ei mielin määrin jaksa mukana kantaa.

Hieman ennen meidän starttia haettiin kisanumerot eli mukana kannettavat pöllit ja asteltiin lähtöalueelle.

Arctic Challenge -haasteottelussa ei kisata muita vastaan. Ideana on haastaa omat rajansa ja ylipäätään kokonaisvaltainen elämys karussa tunturissa. Heti lähdön jälkeen ensimmäinen haaste oli ylittää eturinteen lampi uiden. Tämä tehtävä haastoi itseä eniten, koska en ole mikään uimarityyppi. Vaatteet, kengät ja varusteet toi yllättävän paljon lisäpainoa ja vastarannalla jo hengästytti. En käy uimassa juuri koskaan, mutta hyvin me pöllin kanssa ylitettiin pitkältäkin tuntuva matka. Tämä alun kastelu toi mukavan viileän olon paahtavaan ilmaan.

TimoKoivistoStudioArtica_1StudioArtica_3

Radan edetessä rimpuiltiin, ylitettiin vesiesteitä (joista yhden lämpötila oli kokonaiset kuusi astetta), kiivettiin pöllit sylissä Levin huipulle kolmisen kertaa ja paljon paljon muuta. Viimeinen nousu oli jyrkkyydestään tunnettu Levin Black-rinne, jonka kyllä tunsi jaloissa vielä monta päivää reissun jälkeenkin ;D

AllAboutLapland_Alex_6Mikke Ahlfors_1AllAboutLapland_Alex_1AllAboutLapland_Alex_2AllAboutLapland_Alex_3AllAboutLapland_Alex_4

Maalissa hymyilytti kun 16 kilometria vaativaa rataa oli takana ja kaikista selvittiin mainiosti. Haasteottelun ”Not me, but we” -slogan todella näkyi tuon ottelun aikana. Tiimityöllä mentiin koko matka ja otteluun osallistujat auttoivat myös oman joukkueen ulkopuolisia osallistujia.

Nesteet ja tankkaukset meni meidän porukalla kaikilla nappiin. Virtaa riitti vielä Black-rinteen jälkeen jopa niinkin paljon, että juostiin viimeisten esteiden välit. Viimeisenä esteenä oli vielä kerran pulahdus ja sukellukset eturinteen lammessa, jonka jälkeen rannalla odotteli itse haasteottelun ”äiti” Laura Peippo halauksen kera. Sen perään jokainen sai kaulaansa kuksamitalin muistuttamaan hienosta kokemuksesta ja suorituksesta.

Suihkun, illallisen ja lyhyen baaripyörähdyksen jälkeen oltiin koko porukka aika valmista kauraa unten maille.

_MG_7953_MG_7911

Kuva 3: Timo Koivisto, Kuvat 4&5: Studio Artica, Kuvat 6,8,9,10,11 : All About Lapland Alex, Kuva 7: Mikko Ahlfors

 

Meidän neljän hengen tiimi oli mahtava yhdessä ja erikseen. Ollaan melko tasaväkisiä kunnolta ja muutenkin saman henkistä koko sakki. Kellään meistä ei tullut kertaakaan fiilistä, ettei jaksaisi. Siihen auttoi hyvä porukkahenki.

Ensimmäinen reissu Lappiin Arctic Challengeen ei missään nimessä jää viimeiseksi. Jo kotimatkalla aloitettiin ensi kesän reissun suunnittelu. 🙂

 

Meidän tiimi kuittaa!

 

K-M

Lash lift ja ZAO luonnonkosmetiikka ripsiväri – näyttävät ripset hellävaraisesti!

* Yhteistyössä Hoitohuone BalleRiina

Muutama vuosi sitten minulla oli aina ripsienpidennykset ja kävin huollattamassa ripsiäni 3-4 viikon välein. Jossain kohtaa kuitenkin kyllästyin siihen huoltorumbaan ja rahan menoon. Annoin pidennyksien tippua pois ja siitä tähän asti olen mennyt omilla ripsilläni, ripsivärillä niitä korostaen. Asiaan tuli muutos kun huomasin Hoitohuone BalleRiinan Instagram-tilillä kuvan Lash lift -ripsistä. Laitoin BalleRiinan yrittäjälle, Riinalle viestiä ja kyselin, minkälainen hoito oli kyseessä.

Riina kertoi Lash liftista eli ripsien kestotaivuksesta ja kutsui minut käynnille BalleRiinaan. Tällä kertaa minut vastaanotti Hoitohuone BalleRiinan iloinen Minna. Minna toimii hoitohuoneella sopimusyrittäjänä ja omaa alalta yli kymmenen vuoden kokemuksen. Riinan ja Minnan pitkän kokemuksen ja jatkuvan kouluttautumisen tuoma ammattitaito näkyykin heti hoitohuoneelle saapuessa.

_MG_1193
1

Mikä ripsien kestotaivutus?

Lash lift eli ripsien kestotaivutus on hellävarainen vaihtoehto tuomaan ilmettä kasvoille ja ripsiin. Kestotaivutuksen ottamalla omat taivutukset meikatessa saa unohtaa ja ripsienpidennyksiä ei tarvitse laittaa ellei erikseen tahdo. Kestotaivutus toteutetaan silmät suljettuina ja vaiheittain. Silmiin valitaan sopivan kokoinen geelityyny, johon ripset taivutellaan kiinni. Tämän jälkeen ripsissä käytetään permanenttiaine, kiinnitysaine, hoitoöljy sekä superbooster -hoitoaine. Samalla ripset voidaan myös värjätä. Minulle laitettiin sinimusta väri samalla kertaa.

Lopuksi ripsien päälle levitetään paikoilleen jätettävä hoitoaine, Superboost. Superboost antaa ripsille tehokosteutuksen sekä hyalyronihapon ansiosta saa ripset näyttämään paksummilta. Superboostia on kutsuttu aiemmin myös nimellä lash botox. Lash lift-hoidon jälkeen kotiin suositellaan käytettäväksi ripsiä hoitavia tuotteita. Esimerkiksi kosteuttavaa hoitoainetta tai -ripsiväriä, koska hoito kuivattaa ripsiä jonkin verran ja voi sen vuoksi saada ripsiä ”ylitaipumaan”. Vuorokauden ajan hoidosta on hyvä olla hankaamatta ja kastelematta ripsiä. Kahteen vuorokauteen ei suositella käytettäväksi ripsiväriä ja kuumuutta tulisi vältellä sama aika.

_MG_7996

Lash lift kestää ripsissä 6-8 viikkoa. Sen jälkeen hoito voidaan uusia. Välissä voi kuitenkin ripsiä värjätä. Lash liftia ei suositella raskaana oleville hormonien vuoksi. Ripset voivat tuolloin ylitaipua tai haluttua taivutusta ei tule lainkaan.

Hoidon aikana Minna laittoi myös villihköt kulmakarvani ojennukseen vahauksella sekä värjäyksellä. Nyt on ihana aamuisin vain harjata kulmat kuntoon ja unohtaa muut kulmameikkaukset. Nämä ovat niitä pieniä arjen iloja, joita arvostaa kiireisinä aamuina!

Kyselin Minnalta, kuinka Lash lift eroaa ripsipermanentista. Lash lift on hoitona yksilöllisempi aina geelityynyjen koosta ripsityypin ja aineiden keskinäisiin vaikutusaikoihin. BalleRiinan käyttämissä Ruthien Belle -tuotteissa on omat tarkat vaikutusajat niin hennoille, normaaleille kuin vahvoillekin ripsille. Ripsipermanentissa kaikille käytetään tismalleen samoja aikoja.

Minna kertoi myös, että Lash lift on todella varteenotettava vaihtoehto ripsienpidennyksiä haluaville nuorille. Ripsienpidennysten yleistyttyä kovasti myös nuoret ovat kiinnostuneet tuomaan extraa katseisiinsa. Lash lift on loistava sekä hellävarainen tapa hieman kokeilla tällaisia ripsihoitoja, jopa nuorilla. Kuitenkin alle 18-vuotiailta pyydetään vanhempien suostumus yleisen käytännön mukaan.

_MG_1186

Ja ripsien kestotaivutuksen ollessa kunnossa on aika siirtyä ripsivärin pariin! Minulla on ollut nyt pidemmän aikaa käytössä joko Lancômen Hypnôse –ripsiväri tai L’Oréal Paris Volume Million Lashes –ripsiväri. Molemmista tykkään kovasti, mutta otin innoissani testiin ZAOn luonnokosmetiikka -ripsivärin. Nimittäin luonnonkosmetiikka ihonhoitotuotteet ovat ehdottomasti tämän hetken lemppareitani, joten myös kosmetiikkapuoli kiinnostaa! Tästä edellisestä vierailustani BalleRiinaan voit lukea tarkemmin luonnonkosmetiikasta sekä tietenkin Hoitohuone BalleRiinasta.

ZAO Aloevera -ripsiväri sisältää nimensä mukaisesti ripsiä hoitavaa luomu aloe veraa. Aloe veran lisäksi ripsiä ravitsee luomu karitevoi sekä luomu risiiniöljy. Aloevera mascara on raaka-aineiltaan 58% luomulaatuista sekä 100% luonnonmukaista. Tämä ripsiväri on vegaaninen ja on saanut Ecocert Greenlifen myöntämän COSMOS LUOMU -sertifikaatin, joka noudattaa COSMOS standardeja. Kaiken lisäksi ripsiväripakkaus on uudelleentäytettävä, joten ekologinen ajatus on tässäkin tuotteessa viety pitkälle.

_MG_7986
_MG_7961

Ripsivärin koostumus oli erilainen kuin aiemmin käyttämissäni ripsareissa. Ripsiväri oli hieman jäykempää ja sen vuoksi parilla ensi levityksellä en saanut ripsiä ihan niin tuuhean näköiseksi kuin aiemmin mainitsemillani ”vakkarituotteilla”. Nyt viikon käytön jälkeen homma luistaa hyvin ja ripset ovat tuuheat.

Tämä ripsiväri meni ehdottomasti omaan top 3 ja taistelee kärkipaikasta Lancômen Hypnôse –ripsivärin kanssa. ZAOn aloe vera -ripsivärin pysyvyys on aivan omaa luokkaansa, vaikkei ole vedenkestävä! Tämä on nyt nimittäin testattu aika äärimmäisissä olosuhteissa viime viikonloppuna Levi Arctic challengessa. ZAOn ripsivärin meikkasin ripsiin heti aamulla, jolloin myös helteet iskivät. Vajaan viiden tunnin urheilusuorituksen aikana ripsiväri pysyi aikalailla täysin paikoillaan, vaikka tosiaan hiki virtasi kasvoillakin, mutaa lensi silmiin, vesiesteitä oli neljä, joissa myös sukellettiin aina muutaman sekunnin ajan. Siltikin tämä luonnonkosmetiikka ripsiväri pysyi paikoillaan ja sukelluksen jälkeen ikäänkuin ”suli” hieman pois valumatta minnekään. Hämmästeltiin asiaa koko meidän joukkueen kesken, koska aamulla kerroin heille ripsaria sutivani juurikin testimielessä äärimmäisiin olosuhteisiin.

_MG_8024

Olen ihan supertyytyväinen lash liftin ja tämän ZAOn ripsivärin yhdistelmään! Rakastan tietoa siitä, että käyttämäni tuote on puhdasta ja että tällä hetkellä minulla ei ole mitään muuta kuin omat ripseni. Ripset ovat koko ajan kauniisti taipuneet ja ripsivärillä saan vielä helposti boostattua katsetta. Mutta ripsienpidennykset eivät missään nimessä ole poissuljettu vaihtoehto minulla. Rakastan niitäkin ja niiden helppoutta juurikin näinä ruuhkavuosien kiireisinä aamuina. Hoitohuone BalleRiinan palveluihin kuuluu myös näyttävät ja ammattitaidolla toteutetut ripsienpidennykset. Tästä pääset tutustumaan kaikkiin BalleRiinan palveluihin.

Ajan BalleRiinaan voit helposti varata heidän nettisivujensa kautta. Varatessasi aikaa näet heti kaikki vapaat ajat maanantaista perjantaihin klo 9-17 välillä sekä lisäksi kaikki muut mahdolliset ajat. Ajanvarauspalvelussa voit myös muuttaa varaamaasi aikaa. Peruutukset tulee tehdä joko soittaen tai tekstiviestillä.

BalleRiinan yhtenä suurena ajatuksena on antaa asiakkaalle 100-prosenttisesti varaamansa aika. Tämä tarkoittaa sitä, että varatessasi ajan BalleRiinaan, aika on sinulle omistettu. Riina ja Minna omistautuvat asiakkailleen täysin, tarkoittaen sitä, että he eivät vastaa hoitojen aikana puhelimeen tai poistu palvelemaan muita asiakkaita. Heidän mahtava nettiajanvarauksensa mahdollistaa tämän ja sen, että ajan voi varata missä vain sekä aivan milloin itse haluat.

 

Kiitos Minna ja hoitohuone BalleRiina ihanan luonnollisista ja näyttävistä ripsistä!

*Osa tuotteista saatu

 

K-M

Kuudet treffit

Edellisen ystävänpäivän tienoilla kirjoittelin antaneeni paremmalle puoliskolleni joululahjaksi yhteistä aikaa kahdentoista yllätystreffin muodossa. Ensimmäiset kuusi treffi-iltaa on kirjekuorista nyt paljastunut, joten on aika kirjoitella ”puolivälin fiiliksiä”.

_MG_0358
_MG_0381

Ossin lahjapaketista siis löytyi kasa kirjekuoria, joissa jokaisessa kuoren avauspäivämäärä. Jokaisen kuoren sisältä puolestaan löytyy kortti, jossa kunkin kuukauden ennaltasuunnitellut treffit. Ihan täysin suunniteltuja treffit eivät kuitenkaan ole, vaan jokaisessa on sitten lisäksi mielikuvituksen varaa 🙂

Mutta asiaan… Mitäs me ollaan sitten puolen vuoden aikana ”tärskyilty”?

Treffivuosi aloitettiin perinteisellä leffalla ja herkuilla. Tämä ilta meni sitten loppujen lopuksi niin, että katsottiin leffaa kotona lasten mentyä nukkumaan. Valittiin yhdessä  katsottavaksi Leonardo Dicaprion tähdittämä The Revenant. Paljon kehuttu ja kohuttu leffa oli kyllä hienosti tehty, mutta ei odotusten vastaisesti ollut sittenkään yhtään omaan makuuni. Katselin leffaa puoliväliin ja kauempaa en saattanut katsella. Eli ”hieman” pieleen meni ekat treffit, mutta vietettiinpä aikaa yhdessä. Sehän se pääasia olikin 😉

Helmikuussa jatkettiin deittejä perinteisillä eli vuorossa oli keilausilta! Lapset menivät mummulaan yökylään ja me vietettiin koko ilta tärskyillä. Alkuun tosiaan mentiin suunnitelman mukaan keilaamaan tunniksi. Keilailun lisäksi tiedossa oli illallinen upeassa ravintola Uleåborgissa. Me molemmat rakastetaan hyvää ruokaa, joten voitte varmaan kuvitella kuinka fiiliksissä oltiin kuuden ruokalajin illallisesta?!! Kiitos synttärilahjasta kamut! Illallisen jälkeen ajeltiin ihan vain kotiin ja käytiin kahdestaan rauhassa (painosanalla rauhassa) saunassa. Yleensä meillä on tietenkin pojat mukana ja hiljaisuus on kaukana niiltä saunareissuilta. Arjen luksusta siis treffien päätteksi.

Maaliskuussa treffit ajoittuivatkin aamuun.. Nautittiin brunssi ravintola Puistolassa. Lisäksi ihan vain pyörittiin kaupungilla kahdestaan ja lopuksi taidettiin käydä salilla tai lenkillä ennen lasten hakemista hoidosta.

Ja kun selväksi on jo lienee käynyt, että tykätään syödä niin huhtikuullekin ”sattui” ruokaan liittyvät treffit. Sushi kun sattuu olemaan meidän molempien mieleen niin suunnitelmana oli tehdä sushia kotona ihan vain kahdestaan. Huhtikuu oli kuitenkin niin täynnä ohjelmaa, että sushin valmistus siirrettiin toukokuun treffien jatkoksi.

Viime kuussa nimittäin oli ensimmäisen mukavuusalueelta poistumisen vuoro. Tällä kertaa kylläkin Ossin mukavuusalueelta. Vuorossa oli yhdessä kiipeilyä Seikkailupuisto Huikiassa. Minä kävin jo viime kesänä tuolla puistossa rimpuilemassa, mutta Ossille kerta oli ensimmäinen. Mikään kova hinku hänellä ei paikkaan ollut, koska korkeat paikat eivät ole hänen juttunsa. Mutta mahtavan avoimin mielin hän oli alusta asti mukana ja omien sanojensa mukaan oli myös hauskaa ylittää omia rajojaan. Parin tunnin seikkailun jälkeen haettiin keskustasta tuoreet sushitarvikkeet ja ajeltiin kotiin. Itse sushien tekoon meni loppujen lopuksi reilut pari tuntia. Parin tunnin ajan yhdessä väkerrettiin erilaisia sushiherkkuja ja keskusteltiin niitä näitä. Sushit syötiin ilman telkkaria ja muuta hälinää. Ihan vain toisiin, syömiseen ja jutteluun keskittyen. Ihan myöhäisillasta ystäväni tuosta naapurista tuli katsomaan futismatsin loppuosan meidän kanssa.

Ja sitten itse kesäkuu! Kesäaika kun mahdollistaa monenlaista niin tämän kuun treffit mennään eritoten Ossin lemppariteeman mukaan. Suunnitelmissa on lähteä yön yli retkelle kahdestaan. Teltta ja makuupussit siis reppuun ja kohti metsää. Ossin lempparin tästä reissusta tekee sen, että tarkoituksena on myös kalastaa yhdessä. Tässä mennään siis aiheeseen, mistä itsellä ei mato-ongella istumista lukuunottamatta ole yhtään kokemusta. Onkiminen on kyllä aivan huippua (ainakin ystäväiseni Sannan kanssa ;D), joten ihan mielenkiinnolla lähden kokeilemaan perhokalastustakin. Edellisestä telttayöstä on aikaa ihan älyttömästi, joten hieman mennään siinä minun epämukavuusalueelle. Tosin edellinen kerta teltassa taisi olla festareilla yli kymmenen vuotta sitten, joten vertailukohtaa ei ihan lähiajoilta tosiaan ole ;D

_MG_0374
_MG_0362

Fiilikset puolen vuoden treffailujen jälkeen ovat loistavat meillä molemmilla. Kumpikin odottaa aina seuraavia treffejä innolla. Minä hihkun onnessaan Ossin jännitykselle ja Ossi puolestaan saa aina avata uuden yllätyksen joka kuukausi. Onneksi hän pitää yllätyksistä!

Kolmen pojan vanhempina yhteinen aika on enemmän kuin kortilla, joten tällaiset sovitut kuukausittaiset kahdenkeskiset hetket ovat aivan timanttia parisuhteelle. Ja pakko se on myöntää, että näiden treffien(kin) ansiosta sitä huomaa toista nykyään paljon enemmän taas. Tärkeimpänä tietenkin se, että kymmenenkin vuoden jälkeen meillä on hauskaa yhdessä ja edelleen ollaan toisille ykköset. ♥

_MG_0386

Eli ei mennyt tosiaankaan metsään tämä lahja. Paitsi nyt kesäkuussa ihan tarkoituksella 😉

Palataan aiheeseen taas seuraavien kuuden treffien jälkeen. Ja niin, vielä lopuksi jätti-iso kiitos isovanhemmille poikien hoitamisesta. Ilman hoitopaikkoja nämä kaikki treffit jäisivät tekemättä. Joten kiitos ♥

 

K-M

Minä ja urheilu

Melkeinpä aina aikaisemmin on tullut asetettua vähän liikaa tavoitteita urheilun suhteen. Milloin se oli jokin tietty paino, joskus juostu matka, tietty aikaraja tietyllä reitillä, kuinka monta leukaa saan vedettyä ja kaikkea mahdollista noiden väliltä. Tavoitteet on kyllä ehdottomasti hyvä ja toimiva asia minulle, mutta nyt osaan asettaa niitä itselle paljon viisaammin. Esimerkiksi painotavoitteita en ole asettanut vuosiin vaan nykyään annan peilin kertoa jos jotain kerrottavaa on. Olen opetellut myös tarkkailemaan ja kuulostelemaan kehoa paljon tarkemmin. Nyt tiedän milloin minulla vain laiskottaa ja milloin oikeasti tarvin lepoa, milloin on hyvä tempaista oikein kunnolla sykkeet korkealle sekä milloin on hyvä huoltaa ja tehdä rauhallisempia juttuja.

_MG_9360

Tässäkin asiassa olen oppinut ajan myötä armollisuuden itseä kohtaan. Vaikka tavoitteita yhä itselle asettelen niin nykyään en pyri niihin kuitenkaan niin ”agressiivisesti”. Mielummin pyrin katsomaan sitten koitoksen tullen, että riittikö edeltäneet urheilut siihen tiettyyn tavoitteeseen vai oliko rima sittenkin liian korkealla. Tällä tavalla sellainen suorittaminen on jäänyt melkein kokonaan pois ja nyt liikun pääosin vain liikkumisen ilosta sekä siitä hyvästä olosta. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten aseta mitään tavoitteita. Koska niiden avulla saan hieman potkittua itseä takapuoleen kun ei oikein huvita urheilla ;D Mutta AINA urheilun jälkeen on niin hyvä olo eli selkeästi järkevät tavoitteet ja ne ajoittaiset potkut ovat toimiva tapa minulle.

Luonto on aina ollut minun juttu. Pienestä asti luonnossa liikkuminen, retkeily sekä erilaiset seikkailut ovat kuuluneet elämään ja edelleen viikoittain liikun metsässä yksin tai oman perheen kanssa. Maastopyöräily on myös ollut pienestä asti vahvasti läsnä ja sen harrastuksen pariin tässä on vuosien varrella itsekin ”sotkeentunut”. Isä, veli, veljen vaimo, oma puoliso, veljen lapset, omat lapset, monet sukulaiset ja monet ystävät. Siinäpä muutamia pyöräilykamuja näin mainitakseni. Meille sanottiin kerran, että jos von Trappin perhe oli laulava niin meidän perheen etuliite olisi pyöräilevä ;D Maastopyöräilyssä yhdistyy niin monta hyvää seikkaa, jotka yhdessä tuo ihan mahtavan fiiliksen aina lenkin jälkeen. Luonnossa oleskelu, liikunta ja hyvä seura. Lenkin aikana ehtii vaihtaa kuulumisia, nauttia kauniista poluista ja maisemista sekä tietenkin urheilla sykkeet tapissa.

_MG_9385
_MG_9389

Maastopyöräily ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa laji mitä harrastan. Juoksu-/hölkkälenkit, kuntosali/kotitreenit sekä rauhallisemmat jooga&pilates. Ja tietysti jotkut satunnaiset lajikokeilut. Näitä kaikkia kuuluu minun arkiliikuntaan. Ja isona osana hyötyliikunta, mitä tulee melkoisesti kolmen pojan kanssa päivittäin. Mutta siinä missä ennen kuntosalilla oli tarkka noudatettava ohjelma tai pyöräilyssä kovempi vauhti, niin nykyään teen vain sitä mikä milloinkin huvittaa ja ennen kaikkea mikä tuntuu hyvältä. En enää laske viikottaisia urheilukertoja tai tee mitään muutakaan minkään suunnitelman mukaan. Esimerkiksi torstaina halutti lähteä juoksulenkille heti aamusta. Siispä isompien naperoiden lähtiessä hoitoon vetelin lenkkarit jalkaan ja kuopus kiipeili istumaan rattaisiin. Pikkumiestä työntäessä rattaissa jaksoin hölkytellä ja juosta noin kymmenen kilometrin verran ja sitten riitti. Tänään puolestaan runsaan päivällisen jälkeen energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa; siispä vetelin taas lenkkarit jalkaan ja juoksin pikaisesti reilun vitosen lenkin ennen iltahommia. Kaksi syötyä jädeä siivitti juoksua sen verran, että juoksin kyseisellä reitillä oman uuden ennätysajan. 🙂

_MG_9390

Mutta sitten ne ”järkevämmin” asetetut tavoitteet. Tänä kesänä minua potkii persuksille kaksi eri kisaa. Ensimmäinen on heinäkuussa Levillä. Kyseessä on siis Levi Arctic Challenge, jossa kymmenen kilometrin juoksumatkalla (taitaa mennä kyllä kävellen suurin osa ;D) on 18 eri haastetta. Nettisivujen mukaan aiempina vuosina haasteista on löytynyt mm. korkeiden seinien ylittelyä, köyttä pitkin kiipeämistä ja traktorin renkaan nostelua pystyyn. Eli mikään kevyt reissu se ei tule olemaan. Kisareitille lähdetään vielä kelopölli kainalossa, jota sitten parin kanssa vuorotellen kannetaan koko kisan ajan.  Leville me suunnataan neljän naisen porukalla ja ajatuksena on enemmänkin huvireissu naisten kesken. Vaikka meidät neljä tuntien se kisa mennään meidän joukkueella leikkimielisen tosissaan ;D Mutta reissua odotellaan nyt jos kovasti ja uskon, että viikonloppu Levillä ystävien kanssa tulee olemaan ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.

Toinen kisa on sitten elokuun alussa käytävä Syöte MTB eli maastopyöräkisa Syötteen haastavilla poluilla. Viime elokuussa osallistuin kisaan ensimmäistä kertaa ja nyt odotan tätä toista kertaa innoissaan. Tavoitteena päästä maaliin ja toivottavasti ainakin edes vähän nopeammin kuin viimeksi. Syöte MTB:n reissullakin paras juttu on kuitenkin se, että meitä lähtee samaan mökkiin viikonlopuksi kisaamaan toistakymmentä pyöräilijää sekä huoltoporukkaa (=meidän ihana, uskomaton äiti, joka handlaa ruoat ja kaiken muun mahdollisen meille viikonlopun ajaksi. Äiti ottaa aina aivan kaikki tarpeet huomioon olipa kyse energiageeleistä, maaliskumpasta tai mistä vain. En tajua kylläkään miten ;D). Kisa-aamuna on kiva syödä jättiaamiainen isolla porukalla ja valmistautua yhdessä koitokseen, vaikka sitten itse pyöräily ajetaan jokainen omaa vauhtia. Maaliviivan jälkeen paras juttu on kisareitin ja jokaisen osallistujan kokemuksien analysointi isolla porukalla. Illan kruunaa hyvä ruoka, sauna ja palju. Eli toinenkin huippureissu tiedossa.

_MG_9392

Tällaisen ”urheilutapamuutoksen” myötä oma keho on nyt hyvässä tasapainossa ja nautin urheilusta paljon enemmän kuin ennen. Viime maanantaina tehty InBody-kehonkoostumusmittauskin kertoi samaa sävelmää eli lihastasapaino, rasvat, nesteet ja kaikki muutkin olivat juuri sopivat minun kokoiselle ja -ikäselle naiselle. Se on hyvä se 🙂

Mikä teillä toimii parhaiten? Jokin suunniteltu ohjelma vai tällainen ”mitä milloinkin huvittaa” -tyyppinen urheilu?

 

Aurinkoista päivää!

K-M