Helleaalto

Kiitos taas tuhannesti kaikista ihanista viesteistä liittyen edelliseen postaukseen ♥ Usein sitä miettii liikaa, mitä muut mahtavat ajatella, mutta tähän mennessä olen saanut vain ja ainoastaan paljon positiivisia viestejä aina tsempeistä ja vertaistukeen. Kiitos vielä kerran!

Mutta nyt taas keveämpiin aiheisiin (vaikka ihanan keveältä edellisen postauksen tekstit tuntuivatkin kirjoittaa ;D ). Tämä mahtava toukukuinen helleaalto!! Ai että me ollaan nautittu tästä lämmöstä. Ja jäätelöstä.. Melkein yhtä lämmin toukokuu oli viisi vuotta sitten meidän esikoisen ollessa vauva, joten oli jo aikakin alkukesän helleaallolle.

_MG_9454

Päivät ollaan vietetty aikalailla aamusta iltaan ulkona leikkien ja pihahommia tehden. Meidän esikoinen on myös nyt innostunut maastopyöräilystä, joten pyörillä ollaan sitten veivattu eri kokoonpanoilla päivittäin. Ihana yhteinen harrastus! Saapa nähdä innostuuko kaikki pojat samalla tavalla. Ainakin pyöräily on keskimmäisenkin mieleen, mutta vielä pitää harjoitella tiellä ennen rossailupolkuja. Pienin taas istuu hyvin tyytyväisenä tuolla kärryn kyydissä ja katselee maisemia.

IMG_9927
IMG_9926
IMG_9921

Aurinkorasvaa on viikon aikana kulunut jo kohta koko purkillinen. Siitäkin huolimatta onnistuin polttamaan oman selkäni. Pojille levittelen aina supertarkasti rasvat, mutta itselle sitten näköjään liian hätäisesti selän puolen unohtaen. Puolen päivän aikaan ollaan vietetty lasten kanssa siestaa sisällä tai varjossa. Pienimmäinen nukkuu silloin päikkärinsä ja me muut jäähdytellään viileässä sisätiloissa. Unta ei ole tarvinnut kovin kauaa iltaisin houkutella kaiken ulkoilun ja leikkimisen jälkeen. Ja onhan tällainen kuuma ilma ihan erillä tavalla uuvuttavaakin. Mutta niin ihanaa samalla!

IMG_9944
IMG_9953
IMG_9969
_MG_9453

Tänään on hieman viileämpää, joten nyt on hyvä sauma siivoilla kotiakin välillä. Meillä kun kesäkoti on yhtä hiekkakasaa siellä täällä ja tavarat hujan hajan. Siivoaminen on kyllä vihon viimeinen homma, mitä hyvällä kesäsäällä alan tekemään! 🙂

Onneksi parin päivän päästä pitäisi taas olla uuden helleaallon aika. Me ei ainakaan saada tarpeeksi lämpimästä ilmasta, jäätelöstä ja pienistä likaisista kesävarpaista 😉

Nyt nautitaan!

K-M

Yllätysvieraat

Kenelle luuta oven edessä on tuttu merkki? Minä muistan sen lapsuudesta kun rakkaan mummun kanssa lähdettiin kyläilemään hänen siskon luona meidän suvun kesäpaikalta. Mummun sisko asui ihan kivenheiton päässä ja muistan vielä, kuinka tieltä katsottiin, että talon oven edessä on luuta. Tarkoittaen talonväen olevan poissa kotoa ja palaavan jonkin ajan kuluttua. Niin me käännyttiin ja kipiteltiin myöhemmin päivällä uudelle reissulle kyläilemään.

Tänään nuo luudat taitaa olla pelkkiä muistoja ja ennen kyläilyä napataan puhelin käteen kysellen voisiko tulla piipahtamaan. Yleensä vielä ainakin päivää ellei useampaakin aiemmin. Eikä siinä mitään, sehän on kohteliasta ja tavan takana ajatus siitä, ettei vaan häiritä toisen suunnitelmia ja arkea. Suomalaista häveliäisyyttä parhaimmillaan.

_MG_7777

Minä kuitenkin kaipaan tuota yllätyksellisyyttä ja ex tempore -vierailuja. Sellaista, että hei lähdetään katsomaan mitä ystäville kuuluu. Sitä kuitenkin itsekin sortuu aina ajattelemaan, ettei kehtaa häiritä toisia tai saattaa tilanteeseen, jossa talonväki on tehnyt suunnitelmia, muttei sitten yllärivieraiden takia kehtaa toteuttaa niitä. Koska onhan nämä yllättäjät nähneet vaivan tullakseen kyläilemään.

Vastuu on kuitenkin aina yllättäjillä. Sitä kun nimenomaan lähdetään katsomaan sattuisiko sellainen yllätysvisiitti sopimaan vaikkapa ystävälle. Ja jos ei, niin se ei haittaa. Toisella kertaa sitten 🙂

Mistä tämä aihe sitten juolahti mieleen? Siitä kun meille on lähiaikoina tupsahdellut ystäviä ja sukulaisia oven taakse juurikin näin, että lähtivät katsomaan satutaanko olemaan kotona. Ja minusta se on ollut aivan ihanaa! Aiemmin mielessäni otsalle puski hikikarpalot kun yllätysvieraita sisään pyytäessä muistin meidän sotkuisen lattiat, tiskivuoren ja tyhjän herkkukorin. Nykyään en stressaa moista ollenkaan. Tähän pätee täydellisesti ystäväni äidin toistama sanonta: talo tavallaan ja vieras ajallaan. Ja se on just näin! ;D

IMG_2047

Yllätysvieraat kun aika harvoin on tuntemattomia, joten kaikki meillä kävijät kyllä tietää, että ensinnäkin meillä asuu kolme alle kouluikäistä naperoa sekä kissa. Ja pari aikuista, jotka ei jaksa ihan koko ajan siivota. Eli koti ei todellakaan ole missään näyttelykunnossa aina. Ja toiseksi, kyllä kahvit voi juoda ilman herkkujakin. Vaikka onhan se aina kiva jotain tarjota ja plussaakin olisi jos koti kiiltäisi puhtauttaan ;D

IMG_2548

Niinpä meistä ainakin on vain ja ainoastaan ihanaa jos saadaan yllärivieraita. Kehdataan kyllä myös sanoa jos ollaan tehty jotain suunnitelmia. Tänäänkin minun tätini koputteli aamulla ovelle juuri samaan aikaan kun tein kotitreeniä lasten leikkiessä. Ja kun talo menee tavallaan niin minä jatkoin aamutreenini loppuun tätini leikkiessä meidän poikien kanssa. ♥ Jumppailun jälkeen fiilisteltiin tädin ja miehensä tulevaa Pariisin matkaa ja vaihdettiin kuulumisia. Täydellinen yllätysvisiitti koleaan aamuun!

Mitä mieltä olette yllätysvierailuista? Onko parempi soittaa etukäteen vai kokeilla onnea tupsahtaen oven taakse?

Minä ainakin liputan yllätysvierailun puolesta sovittujen tapaamisten rinnalla!

 

K-M

Vaihtelua viikonloppuun

Ihanan erilainen viikonloppu alkaa olla lopuillaan.

Erilaisen tästä viikonlopusta teki jo se, että olin yksin poikien kanssa Ossin ollessa reissussa. Mutta ennen kaikkea se, että vietin perjantain ja lauantain välisen yön sekä seuraavan aamun YKSIN kotona. Pojat olivat mummulassa yötä. Minä olin tosiaan ystäväni kanssa katsomassa Anatuden mahtavaa showta Oulun Energia areenalla.

Show oli kyllä niin loppuun asti mietitty ja toteutettu! Välillä jäin vain tuijottaa uskomattoman lahjakkaita taustatanssijoita ja loput ajasta me tanssittiin itsekin otsat hiestä märkänä ;D Keikan jälkeen me käveltiin keskustaan yhdille joiden perään todettiin, että perjantainen yöelämä oli nyt nähty. Eli ei muuta kuin taksitolpalle ja kotia kohti. Tultiin sitten vielä hetkeksi tähän meille höpötteleen ennen unia.

IMG_9578

Mutta eilisaamu!! Vitsit miten outoa herätä yksin ja täydessä hiljaisuudessa! Enpä muista milloin viimeksi sain herätä noin rauhassa.

Pojat hain kotiin puolen päivän aikaan, mutta ennen sitä päätin nauttia palan arjen luksusta ja käydä YKSIN suihkussa. Ai että nautin kun kukaan ei tullut koputteleen tai huuteleen äitiä ;D Tai taapertanut vaatteet päällä suihkun alle..

Poikien kanssa jo sovittiin viikolla, että lähdetään meidän pienimmäisen päikkäreiden jälkeen Ideaparkiin katseleen kirja- ja lelukauppaan. Sieltä lähtiessä napattiin vielä sushit ja donitsit mukaan. Kotona sitten herkuteltiin ja kuunneltiin samalla Kärppä-peliä nettiradiosta kun sitä ei telkkarista näkynytkään.

IMG_9582IMG_9584IMG_9585

Tänään oma päivä kului aikalailla kotia siivotessa asuntonäyttöä varten. Hetken ehdin onneksi pyörähtää nauttimassa tuosta lämpimästä kevätsäästä. Nyt tosiaan tuntuu, että kesää kohden mennään ja vauhdilla! Näin tänään pihalla kevään ekan nokkosperhosenkin eli hyvältä näyttää. Ja tuntuu! 🙂

Mites teidän viikonloppu meni? Oliko kukaan teistä Anatuden keikalla?

 

K-M

Kalenteri täynnä

Pääsiäisen rento meininki jäi jotenkin päälle täksikin viikoksi.. Tuntuu, ettei olla tehty oikein mitään, vaikka sama tohina meidän perheellä on koko ajan päällä niin kuin aina ;D

Huhtikuu on täynnä kaikkea kivaa ja otsikon mukaisesti kalenteri on täynnä tämän kuun osalta. Lähestyvän kesän merkki kun alkaa tulla varsinkin viikonloppuille ohjelmaa! Nyt alkavana viikonloppuna on mm. synttärijuhlat ja jotain salaperäistä kulttuuria minulle. Ihana serkkuni vie minut ja veljen vaimon huomenna nauttimaan illasta kuulemma kulttuurin merkeissä. Jännää! Ilta on siis minun ja kälyni 30-vuotissynttärilahja, jonka toteutus onnistui vasta nyt meidän kolmen aikataulujen vuoksi. Eikä kyllä haittaa yhtään. Ihanaa päästä vaihtamaan kolmestaan kuulumisia oikein kunnolla. ♥

_MG_8401
_MG_8425
_MG_8417

Seuraavanakin viikonloppuna olen taas menossa perjantaina. Nimittäin Antti Tuiskun keikalle! Syksyllä mietiskelin mihin käytän kulttuuriseteleitäni ja päätin sitten ostaa lipun Anatuden keikalle. Ihana ystäväni ei kauhean kauaa miettinyt kun kysyin häntä mukaan. Eli tyttöjen ilta + Antin areenakeikka. Oon aika innoissaan! 😀 Ossin kanssa vaan sattui tuplabookkaus ja heidän jokavuotinen pilkkireissu osuu juuri samalle viikonlopulle. Pojat pääsevät mummulaan yöksi, joten ei tarvinnut alkaa kummallakaan perumaan menoja. Isovanhemmat on kultaa.

Kolmas viikonloppu meneekin sitten synttäritouhuissa kun meidän keskimmäinen kultakimpale täyttää jo 4 vuotta! Miten se onkin aina yhtä suuri ihmetys kun lapsille tulee vuosia lisää? Vastahan meidän rakas luontomies oli pieni vauva ja nyt jo 4! ♥ Ihan käsittämätöntä..

_MG_8466
_MG_8447
_MG_8419

Huhtikuun viimeistelee perinteinen kevätreissu Rukalle. Reissu sattuu jo toisen vuoden peräkkäin samaan aikaan Rukan Vappuhulinoiden kanssa. Onpahan ainakin porukkaa! Reissuun lähdetään siis veljen perheen kanssa ja koitetaan vielä ainakin kerran käyttää kaikkia lapsia laskettelemassa tuolloin. Meidän pienimmäinen tosin saa lasketella pulkkamäessä vielä. Muuten juhlitaan omat vappuhulinat lasten kanssa mökillä.

Sellaista kivaa meidän viikonloppuihin.

Onko siellä muilla jo kevätfiilis päällä? Minulla kyllä on ja vahvasti, vaikka ulkona melko harmaalta näyttääkin. Sulaapahan lumet ainakin vauhdilla!

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 🙂

K-M

 

P.S. Eikö ole aika cool guy meidän pikkumies? ;D Testattiin herran kevätvaatteita jo vähän valmiiksi. Kengät tosin taitavat olla vasta syksyllä sopivan kokoiset..

Hiihtolomalla | Kuusamo – Ruka

Hei taas pienen blogitauon jälkeen!

Meidän perhe nauttii parhaillaan hiihtolomasta. Loma startattiin jo viime perjantaina lähtemällä kohti Kuusamoa ja Rukaa. Tällä kertaa majoituttiin 30v-synttärilahjakortin ansiosta Pulkkajärvellä Holiday Clubin mökissä. Kiitos vielä lahjakortin antajille!

_MG_8104
_MG_8044

Isommat mökit oli jo kaikki varattuina, joten otettiin tällainen 40 neliöinen parvellinen mökki. Mahduttiin tosi hyvin, vaikka erillisiä makkareita ei ollutkaan. Isommat pojat ottivat parven haltuun ja pienimmäinen nukkui meidän kanssa alhaalla. Haaveiltiin Ossin kanssa, että olisi aivan unelma saada tällainen mökki Syötteen alueelle sitten isona. Tuollainen 40 neliöitä on juuri sopiva mökki meidän perheelle ja vieraitakin kyllä mahtuu kun tiivistää.


_MG_8095

Perjantai oleskeltiin ihan vain mökillä ja otettiin rennosti. Meidän pienimmäinen napero oli vielä hieman flunssainen, joten pidettiin matkustuspäivä aikalailla sisäpäivänä.

Lauantaina lounaan jälkeen ajeltiin meidän ”Kuusamo happy placeen” – Myllykoskelle. Myllykoskelle tulee just sopiva kävelymatka autolta ja pojat tykkää tutkia vanhan myllyn huoneita samalla kun koski pauhaa vieressä. Ossin kanssa nautitaan myös jylhästä koskesta ja paikan tunnelmasta. Meidän lisäksi siellä oli ryhmä brittejä, jotka ihmeissään ihastelivat kantorinkkaa ja siellä tönöttävää pikkumiestä. Samainen porukka myös ihmetteli ääneen, kuinka siellä meidän pojat tottuneesti juoksentelivat pitkin polkuja kun he itse samaan aikaan tarpoivat pilkkihaalarit ja lumikengät yllään keskellä lumista polkua. 🙂

_MG_7950
_MG_7964
_MG_8040

Yksi vakio ihastelun kohteista on Myllykosken koskikarat – nuo pienet mustavalkoiset sukeltavat linnut. En millään käsitä, kuinka tuollainen pieni lintu selviää noinkin kovassa virrassa?

_MG_7971
_MG_7979
_MG_7988
1
_MG_7989
_MG_7988
_MG_8018

Pojat olisivat halunneet joka päivä Myllykoskelle (eli noidan mökille), mutta sunnuntai me kulutettin Rukan rinteillä family parkissa. Molemmat oppivat taas uusia juttuja laskettelun saralta. Minäkin kävin rinteissä suksimassa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen! Kirjoittelen noista lasketteluista lisää hieman myöhemmin.. 

Sunnuntaina iltapäivästä Ossi lähti vanhempien poikien kanssa pilkille ja me jäätiin pikku-ukon kanssa mökille. Pilkkireissun aikana mökin ovelle koputteli paikallinen vanhempi herra myyden juuri leivottua rieskaa. Menin tilanteesta jotenkin ihan hämilleen ja muistin vasta rahaa ojentaessa, että meillähän keikkui siellä keittiön pöydällä jo useampi leipäpussi. ;D Mutta rieska oli hyvää ja ”rieska-pappa”, kuten pojat häntä alkoivat kutsumaan, tuli hyvin iloiseksi.

_MG_8100
_MG_8122

Päivät laitettiin pakettiin ulkoilemalla ja hyppelemällä Hulk-hyppyjä lumivuorelta, makoilemalla levitetyllä sohvalla, lukemalla, joogalla ja lopuksi vielä rentoutumalla saunassa. Nuorimmainen poikanen on melkoinen saunamies. Olisittepa kuulleet minkälainen huuto syntyi kun lähdettiin saunasta pois ;D

Tiistaina aamusta pakkailtiin kassit ja ajeltiin kotiin. Mökille iso plussa siitä, että liinavaatteet ja pyyhkeet kuuluivat hintaan ja loppusiivousta ei tarvinnut itse huolehtia! Ihan mahtavaa!

 

Nyt meidän loma jatkuu mm. valmistautumalla sunnuntain virpomiskierrokseen 🙂 Onko siellä muilla jo pajunvitsat valmiina?

 

K-M

 

Arkistojen helmet, matkakuvia

Kroonisen matkakuumeen kourissa aloin selailla vanhoja reissumuistoja. Paljoa en ole vielä matkustellut, mutta kuitenkin sen verran, että saan tehtyä tällaisen kuvapommipostauksen. Ja samalla nostatan ainakin omaa kuumetta lisää.. Muutamien reissujen kuvat puuttuu, mutta on tässä varmaan ihan niidenkin edestä.

 

Matka serkkujen luokse Jenkkeihin maaliskuussa 1997. Matkakohteena San Francisco ja Los Angeles. Lempparikuva Disneylandista on kadonnut salaisiin arkistoihin, mutta tässä muutamat kuvat reissun varrelta.

_MG_78241

Lontoon reissu sukulaisporukalla oli vähintäänkin hulvaton! Isolla porukalla handlattiin mainiosti pitkin Lontoon keskustaa ja nähtävyyksiä. Camden Town oli yksi reissun mielenkiintoisimmista paikoista, mutta iltamenot siellä oli hieman liikaa meikäläisille, joten häivyttiin vähin äänin metrolla takaisin Paddingtoniin ;D

2

Kreikan reissut veljen perheen ja vanhempien kanssa ovat olleet aina ihan huippuja! Niin ihania lomamuistoja ♥ Samoin minun ja Ossin kahdenkeskiset matkat Välimerellä ennen lasten syntymää.

 

345

IMG_8205IMG_8169IMG_5696IMG_5634IMG_8652

Pariisi vei sydämen jo ensimmäiselle vierailulla ja toisella vielä hieman lisää. Seuraavalle vierailulle on jo muutamat suunnitelmat valmiina..

IMG_5999IMG_6004IMG_3018IMG_2641IMG_2789IMG_0561IMG_2668

Vielä hieman lisää rantalomatunnelmia.. Varsinkin lasten myötä matkustan nykyään enemmän kuin mielellään perheiden suosikkikohteisiin (jos siis pääsen matkustamaan 😉 ). All Inclusive-hotelli lasten leikkialueella ja -altaalla varustettuna on yhtä kuin loma meille vanhemmille ;D Seikkailulomat saa odottaa siihen, että pojat ovat hieman isompia.

IMG_9169IMG_8631IMG_9166IMG_5724

Hymyilen täällä yksinään kuvien tuomille muistoille.. Minun ja Ossin pyöräseikkailut Kosin saarella, jännittävät maastopalot lentokentän vierellä, auringonlaskut rannalla, lasten riemu altaalla..

Mutta vielä siihen pyöräseikkailuun.. Arvatkaa miltä tuntuu polkea ylämäkeä pyörällä, jossa toimii tasan tarkkaan yksi vaihde. Se isoin. Lämpöasteiden ollessa 30. Ja miltä tuntuu tulla alas sieltä vuorelta kun pyörässä ei ole toimivia jarruja ja paikalliset kaahaa autolla ohi kuin F1-radalla? Nolostumisen uhalla kuva minusta ja pyörästä hieman alempana ;D Pyöräseikkailu jäi yhden päivän mittaiseksi.

IMG_8550kos 220kos 256IMG_8661IMG_8554IMG_8888IMG_9151

Ah kyllä kelpaisi pieni aurinkomatka tähän väliin! Onko siellä kellään reissuja bookattuna?

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

K-M

 

 

Kissa lapsiperheessä

Minä tulen hyvin eläinrakkaasta perheestä. Molemmilla vanhemmillani on pienestä saakka ollut lemmikkejä ja kotieläimiä kissasta lehmiin. Oma kissa me saatiin minun ollessa kuusi vuotta kun isäni kanssa haettiin meidän ihana Kassu uudeksi perheenjäseneksi. Kassu ilahdutti meidän perheessä kuudentoistavuoden ajan kunnes oli sen aika siirtyä paremmille metsästysmaille.

Ossin kanssa yhteenmuuttaessa kaipailin kissaa tai koiraa kolmanneksi pääksi kotiimme, mutta päätettiin yhdessä, ettei me mitään lemmikkejä oteta. Paljon helpompaa olla ilman. Ossi ei ole ihan yhtä eläinrakas kuin minä, vaikka elämistä kovasti tykkääkin. Vähän ajan kuluttua siitä veljeni pelasti kurjan oloisen kissan pakkasesta ja tämä kisuli tuli minun ja Ossin kotiin odottamaan pääsyä omistajansa luo tai eläinkotiin. Muutaman päivän aikana se karvapallo vei meidän sydämet ja Koistinen jäikin meille asumaan.

Hetken aikaa me siitä ehdittiin iloita, kunnes eläinkodin kautta Koistisen oikea omistaja löysi sen ja otti yhteyttä. Kisuli palasi kotiinsa ja me oltiin juuri ehditty hankkia kaikki tarvikkeet kissaa varten..

_MG_7772

Niinpä kaikkien niiden kissavehkeiden ollessa vailla käyttäjää me alettiin selailla löytöeläinkodin kissoja ja muita ilmoituksia. Päädyttiin sitten loppujen lopuksi ottamaan pentu Oulun eteläpuolelta. Ei nimittäin haluttu kokea uudelleen sitä murhetta, että kissan oikea omistaja löytyykin ja kissa pitää palauttaa hänelle.

Yhtenä iltana sitten ajeltiin noutamaan meidän musta karvapallo. Sen nimi oli aluksi Nera. Se tarkoittaa mm. mustaa. Neran paljastuttua pojaksi nimi vaihtui Neroksi. Nero sai meiltä kaiken huomion kahden vuoden ajan, mutta sitten syntyi meidän esikoinen.

_MG_7777

Neroa valmisteltiin tulevaan perheenjäseneen niin, että Ossi toi sairaalasta vauvalle tuoksuvan harson kotiin, jotta siitä tuoksusta tulisi tuttu. Itseasiassa ennen vauvan syntymää Nero taisi jo jotain vauvasta aavistella, koska se vietti vauvamahan päällä ja vieressä aikaa päivittäin. Samaa se teki myös meidän ystävien vauvamahoille heidän vieraillessa meidän kotona. Ja sama juttu toistui meidän kahden muunkin pojan odotusaikana.

Vauvat ei siis ole hetkauttaneet Neroa oikeastaan ollenkaan. Kaikki pojat se on käynyt haistelemassa kun ollaan tultu sairaalasta kotiin ja sen jälkeen ollut aivan normaalisti.

_MG_7452
_MG_7456

Jotta hommat sujuvat hyvin on meillä muutamia sääntöjä niin kissalle kuin lapsillekin. Kissalla ei ole koskaan ollut lupaa mennä mihinkään vauvalle/lapsille liittyvään asiaan. Eli pinnasänky (ja poikien sängyt), vauvan vaunut, turvakaukalo ja hoitopöytä ovat kiellettyjä paikkoja Nerolle. Samoin vaatekaapit. Nuo kielletyt paikat se oppi nopeasti kun järjestelmällisesti se otettiin esim. pinnasängystä pois ja kiellettiin. Joskus heiluteltiin vesisuihkepulloa, jolloin se tietää, että vettä tulee jos ei usko. Nyt reilun viiden vuoden ajan tämä jako on toiminut ja Nero menee ikäänkuin uhittelemaan noiden paikkojen läheisyyteen jos haluaa huomiota. Esimerkiksi niin, että se esittää olevansa hyppäämäisillään pinnasängyn reunalle 😀

Nimensä mukaisesti Nero on aika nero kissaksi. Sillä on hyvin koiramaisia piirteitä. Se mm. noutaa leluja ja osaa juurikin tuollaisia huomionhakutemppuja vaikka millä mitalla. Se myös ymmärtää ja jopa noudattaakin tiettyjä käskyjä. Silloin kun se itse kissamaiseen tapaan niin haluaa.

_MG_7765
_MG_7762

Lapsille puolestaan ollaan vauvasta asti opetettu, kuinka kissaa tulee kohdella ja ylipäätään, miten kaikkien eläinten kanssa pitää toimia sekä käyttäytyä.

Eläimiä ei saa jahdata, niille pitää antaa oma rauha syödessä ja nukkuessa, mistä eläimiä saa silittää, mistä huomaa, ettei eläin tykkää jostain jne. Ja yksi tärkeimmistä, vierasta eläintä ei koskaan saa koskettaa ilman lupaa. Näillä säännöillä meidän pojat osaavat hoitaa ja huomioida meidän Neroa ja tietty muitakin eläimiä.

Nero on onneksi jokseenkin lapsirakas kissa, koska se ei hyökkäile/raavi/pure lapsia, vaikka sitä pikkuihmiset kuinka kovakouraisesti hoitaisivatkin. Se odottaa, että pääsee lähtemään tilanteesta ja poistuu sen jälkeen etäämmälle. Tokihan me aina varsinkin meidän pienimmäisen kohdalla vahditaan kissan ”paijaamista” vierellä, mutta väistämättä tulee hetkiä, ettei joka tilanteeseen ehdi mukaan.

Jos Nero ei pääse tilanteesta pois niin se varoittaa nuolaisemalla muutaman kerran. Jos sekään ei auta niin seuraavaksi se päästää pienen murahduksen. Sitä seuraava varoitus on läpsäisy tassulla (kynnet piilossa). Ja viimeisenä se ottaa hampailla kiinni, mutta ei pure. Yhden ainoan kerran se on tuon hammasvaroituksen tehnyt ja se oli viime viikolla kun meidän kuopus nappasi sitä kynsillä nipistäen ihosta kiinni ja repäisi turkkia samalla. Pikkumies säikähti ja hellitti otteensa. Nero taas säikähti pojan ja minun huutoa.

Pojalle ei tullut siis minkäänlaista jälkeä, kissalla oli iho hellänä siitä nipistyskohdasta ja minä puolestaan toruin kissaa ja selitin mahdollisimman selkeästi pojalle, että moinen repiminen on ehdottomasti kiellettyä. Soitin myös tuon jutun jälkeen ystävälleni ja selitin tilanteen miettien, että pitääkö kissalle nyt etsiä uusi koti kun noin teki vai oliko tilanne sittenkin hyvä oppitunti pojalle kun niin satutti kissaa. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska pojalle ei käynyt mitään. Ja eipä ole muuten sen jälkeen enää repinyt turkista tai nipistänyt.

_MG_7810

Eli meidän kokemus kissasta lapsiperheestä on enimmäkseen positiivinen. Lapset ovat oppineet eläinten huomiointia, hieman jo hoitamistakin ja kunnioittamista vauvasta saakka. Toki sitä oppii ilman omaa lemmikkiäkin. Nyt poikien kasvaessa he osaavat jo leikkiä Neron kanssa ja nauttivatkin yhteisistä hetkistä karvapallon seurassa.

Ainoa isohko miinus tässä on se, että Nerolle jää huomattavasti vähemmän huomiota ja aikaa aiempaan verrattuna. Sitä kyllä hoidetaan. Sen kanssa leikitään, mutta ehkä liian vähän. Sillä on virikkeitä, mutta mietin usein, onko niitä riittävästi. Nimittäin Nero on kyllä ilmoittanut tyytymättömyytensä esimerkiksi raapimalla sohvan kulman ja aiemmin oven karmeja. Sillä siis on parin metrin korkuinen raapimispuu, mitä se käyttää kun oikeasti haluaa teroittaa kynsiään ja venytellä. 

Ossin kanssa ollaan usein pohdittu ja puntaroitu, että saisiko Nero ansaitsemansa huomion toisessa kodissa. Toisaalta taas en osaisi kuvitella, että se menisi kellekään vieraalle ja kuinka suuren kissan kokoisen aukon se jättäisi meidän kotiin.

Onko teillä lemmikkejä perheessä?

 

K-M