Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M

Selvillä vesillä

Nyt on kulunut synnytyksestä kaksi kuukautta ja tänään oli aamulla aika jälkitarkastukseen. Ja niin!! Tuon kahden kuukauden iän kunniaksi meidän vauva päätti vetää kunnon unet. Hän söi eilen illalla yhdeksältä ja seuraavan kerran aamuviideltä! Isoveljensä ovat tehneet saman tempun aikalailla samassa iässä ja siitä lähtien nukkuneet yönsä kokonaan. En panisi pahaksi jos meidän pienimmäinen jatkaa samaa rytmiä ;D

Tarkastuksessa lähinnä juteltiin synnytyksen jälkeisestä ajasta ja siitä isosta suosta mikä tuli rämmittyä läpi tälläkin kertaa. Nyt tilanne on vuotojen ym. suhteen onneksi vakaa ja rauhoittunut sellaiseksi mitä tässä vaiheessa kuuluu ollakin eli selvillä vesillä ollaan. Henkiseltä kantilta asiaa tulee vielä varmaan käytyä läpi pidemmän aikaa. Ja kuten tuossa lääkärin kanssa juteltiin, nyt vasta alkaa tapahtuneen läpikäynti kun tilanne on ns. ”ohi”. Nyt vaan pitää käydä läpi ne ikävimmätkin ”mitä jos olisi käynyt niin tai näin” -ajatukset sitä mukaan jos/kun ne tulee mieleen. Paljon me ollaan onneksi Ossin kanssa puhuttu kaikesta tapahtuneesta ja puhutaan varmasti vielä vuosienkin päästä. Molemmat paikat, neuvola ja sairaala ovat myös tarjonneet useasti keskusteluapua, mutta ainakin vielä tuntuu, ettei sellaiselle ole tarvetta. Hyvä kuitenkin tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa jos myöhemmin tuleekin tarvetta.

selvillävesillä2

Kyllä kaikella sillä kamaluudella on kuitenkin olemassa oma hopeareunuksensa. Tuntuu, että se taas tavallaan lähensi minua ja Ossia entisestään. Vaikka tietenkin vauvan syntymä ja kaikki muutkin meidän elämässä tapahtuvat asiat sitä tekee koko ajan. Ehkäpä se pieni molemminpuolinen menettämisen pelko toi oman lisänsä asiaan?

Joka tapauksessa, nyt on kaikki hyvin ja saadaan keskittyä nauttimaan elämästä viisihenkisenä perheenä ♥ Vaikka vauva vaatii oman huomionsa sylittelyineen ja syöttöineen niin ollaan onnistuttu antamaan vanhemmillekin pojille huomiota samalla tavoin kuin ennenkin. Tätä asiaa jännitin aika paljon jo ennen vauvan syntymää. Että pojat kokisivat jäävänsä vähemmällä huomiolle tai muuta ikävää. Joka päivä järjestetään kahden- ja kolmenkeskistä aikaa ja touhutaan ”isojen poikien” juttuja. Ainakin tähän mennessä on siis mennyt tosi hyvin eikä pojat ole osoittaneet mustasukkaisuutta paria hassua kertaa lukuunottamatta. Vauvan tyytyväisyydellä on tähän asiaan kyllä iso vaikutus. Jos hän olisi kovin itkuinen ja vaatisi syliä koko ajan, olisi paljon hankalampaa järjestää noita hetkiä isompien lasten kanssa.

selvillävesillä

Yksi asia tuli hieman yllätyksenä itsellekin. Nimittäin se haikeus ja jopa pieni suru mikä iski kun nyt tosissaan sisäistin meidän lapsiluvun olevan ääriään myöten täynnä. Ei tule enää pikkuvauva-aikoja myöhemmin. Onneksi tämä meidän vauva on kuitenkin vielä ihan pieni ja saadaan rauhassa nauttia tästä vauvakuplasta vielä hyvän aikaa. Mutta tosiaan, taidan sittenkin olla niitä naisia, joilla tulee aina olemaan jonkinasteinen vauvakuume? Onko siellä muita samanlaisia?

selvillävesillä1

 

Ninnu

Liikunta synnytyksen jälkeen, kohti tavoitetta.

Tämän viikon sunnuntaina tulee täyteen seitsemän viikkoa siitä kun meidän vauva näki päivänvalon ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen onkin ollut melko kivikkoista palautumisen kannalta, kuten aiemmissa postauksissa on käynyt hyvin ilmi. Nyt olo alkaa olla onneksi jo aikalailla normaali. Mieli ja keho välillä oikein huutaa kunnon rääkkiä urheilumielessä ja ei millään malttaisi odotella, että pääsee treenaan ihan tosissaan. Mutta maltettava on.

Edellisten viikkojen aikana mun liikunta on koostunut reippaista kävelylenkeistä vaunujen kanssa tai ilman sekä todella tärkeästä lantiopohjalihastreeneistä. Näitä samoja on tarkoitus edelleenkin jatkaa, mutta pikkuhiljaa alan ottaan mukaan muutakin.

10b3f-img_0043

Reippaiden kävelylenkkien lisäksi tarkoitus olisi tällä viikolla palailla tuonne salille ja siellä tarkemmin pyörän kyytiin. Lisäksi ajattelin alkaa herätellä tuota ylävartaloa pienillä painoilla. Selkä tuntuu olevan aivan totaalisen tukossa eli pikku jumppailut ja venyttelyt on enemmän kuin hyväksi.

Vatsalihaksia en ole vielä edes testannut, missä vaiheessa palautuminen on. Uskoisin kuitenkin, että ne ovat vielä sen verran erillään, ettei niiden treenaaminen ole vielä ajankohtaista. Pitää tässä muutaman viikon päästä testailla tilannetta.

Mutta se tavoite.. 32 km:n maastopyöräkisa Syötteellä elokuussa. Tavoitteena on päästä ensinnäkin maaliin ja jos suoritusaika on kohtuullinen niin oon enemmän kuin mielissään. Pelkkä maaliin pääseminen on jo tässä vaiheessa kova juttu, joten se on nyt ykkösenä mielessä. En malta toisaalta odottaa 2018 vuoden kisoja, jolloin tavoitteena on tietenkin parantaa omaa aikaa.

ba575-img_0034

Pientä treenisuunnitelmaa ollaan perheen muiden osallistujien kesken tehty. Kesälle on tiedossa yhteisiä pitkiä lenkkejä maastossa, lihaskuntotreeniä, mäkitreeniä ja varmaan käydään ainakin kerran Syötteellä harjoittelemassa tekniikkaa. Mielenkiintoinen projekti siis edessä!

Nyt kuitenkin ensimmäisenä pitää saada tuo oma hemoglobiini normaalille tasolle ja palautua rauhassa synnytyksestä. Ei nimittäin käy tämä palautuminen ihan samaan tahtiin kun takana on kolmas synnytys ja ikääkin hieman enemmän ;D

Mutta tästä se lähtee!

 

Ninnu

Rv 40, viimeisiä viedään

Laskettu aika alkaa olla käsillä, vihdoin. Toisin sanoen me eletään kyllä nyt superjänniä aikoja kun ei yhtään tiedä, milloin pikkumies päättää tulla. Alkaako synnytys tunnin päästä vai kahden viikon kuluttua? Toivon kyllä tuota ensimmäistä..

rv40_4-1024x683

Olo on aikalailla niin hyvä kuin vain tässä vaiheessa voi olla. Se väsymys on hävinnyt ja tilalle on tullut ihan älytön virtapiikki. Näin ennustelinkin aiempien raskauksien perusteella käyvän. Eilenkin touhusin ihan älyttömästi aina kuntosalireissusta kodin siivoamiseen ja illalla vielä 11 aikaa virtaa olisi riittänyt pikku lenkkiin. Katsoin kuitenkin paremmaksi vetäytyä kirjan kanssa sänkyyn ja nukkumaan. Tänään sama energisyys jatkuu. Sovin aamuksi vanhemman pojan vasu-keskustelun puoli kahdeksaksi ja sieltä suoraan ajelin salille. Salilta suihkuun vanhemmille (vaihdettiin vihdoin silikonit kylppäriin, jonka vuoksi oma suihku on muutaman päivän käyttökiellossa) ja vanhempien luota kotiin touhuaan. Kohta haen pojat hoidosta ja eiköhän me lähdetä ulkoilemaan kun ilma on noin mahtava.

Pojat ovat nyt tosiaan 1-2 päivää viikossa päiväkodissa hoidossa. Nyt ainakin muutaman viikon perusteella tämä järjestely on ollut tosi hyvä. Saa nähdä miten sitten kun vauva syntyy. Noina hoitopäivinä olen hoitanut ”omia asioita”, mm. sovin aina neuvolakäynnit ym. tarkastukset/verikokeet jne. noille hoitopäiville. Ollaan myös treffattu ystävien kanssa lounaalla tai salilla aamupäivästä. Ja olen kirjaimellisesti levännyt ja hieman hemmotellut itseä esimerkiksi päikkäreillä ja parturikäynnillä. Pojat ovat olleet vaihtelevasti 3-6 tuntia  hoidossa noina päivinä eli mukavasti ehtivät leikkiä kamujen kanssa tai osallistua päiväkodin jumppatunneille jne. Itsellä oli vaikea aluksi sopeutua tähän, että vien poikia hoitoon, vaikka en ole töissä. Hoitajien kanssa juteltua tajuttiin kuitenkin, että parempi näin entä pitää poikia lomalla monta viikkoa ja alkaa sitten taas kulkemaan hoidossa kun Ossin isyysloma päättyy. Olisi tullut niin pitkä väli, että se hoitoon meneminen ei enää ehkä olisikaan ollut niin mukavaa. Mutta pakko myöntää, että joka kerta kun vien poikia aamulla, tuntuu pahalta. Sitten taas kun haen heidät niin vastassa on kaksi iloista poikaa, jotka eivät haluaisi lähteä kotiin kun on niin mukavaa hoitopaikassa kamujen kanssa eli eiköhän tämä ole ihan oikea ratkaisu tällä hetkellä 🙂

Mutta asiasta kolmanteen.. kaikki hankinnat vauvaa varten on tosiaan vihdoin tehty (jos nyt sitä rintapumppua ei lasketa. Sen saa kuitenkin haettua marketista 20 minuutissa, joten ei ole mikään kriittinen juttu). Tarvikkeita miettiessä päätettiin ostaa ne uutena vain jos ei tule vastaan hyväkuntoisia/sopivia käytettynä. Tori ja muutama muu myyntipalsta kävi kuumana joulu-/tammikuun ajan ja tein ihan älyttömän hyviä löytöjä. Alla muutama niistä.

rv40-683x1024

Haluttiin sirot, neutraalin väriset, hyväkuntoiset, ketterät, jämäkät ja laadukkaat yhdistelmävaunut. Toristahan niitä löytyi, mutta monen hinta lähenteli täysin uusien vaunujen hintaa ja aloin jo luopumaan toivosta löytää em. kriteereihin sopivia käytettyjä vaunuja. Selailtiinkin jo netistä uusia. Kunnes bongasin torista nuo yllä olevat. Näissä ei ole mitään muuta käytön jälkeä kuin nuo pari rispaantunutta kohtaa työntöaisassa. Kankaat ovat kuin uudet ja vaunuista on todella pidetty huolta. Hintapyyntö oli 150€. Ja näin vertailun vuoksi, uutena nämä maksavat noilla mukana tulleilla varusteilla noin 750-900€. Vaunut myynyt perhe näytti minulle vaunuja noutaessa kaikki toiminnot ja kantoivat vielä kaverina autoon vaunut osineen. Maksutilanteessa oli pakko vielä varmistaa, että oliko hinta nyt ihan oikeasti tuo 150€. Oli se eli ihan mieletön löytö minun mielestä.

Turvakaukalo telakoineen ostettiin aika vähän käytettynä meidän tuttavaperheeltä. Siihen ostin sitten uutena tuon lämpöpussin. Vieraalta en auton istuimia ostaisi lapsille, mutta näin kun myyjä on tuttu, uskallettiin ostaa tämä kun tiedetään oikeasti turvakaukalon kunto ja kauan se on ollut käytössä. Tästäkään ei montaa kymppiä köyhdytty eli hyvä löytö jälleen. Ja nyt muuten myöhemmin selvisi, että muutaman kympin maksavilla adaptereilla juurikin tämä turvakaukalo sopii noihin meidän ostamaan vaunun runkoon eli ei tarvita mitään matkarattaita tms. Arvatkaapa kuinka mielissään olen tällaisista säästöistä!

rv40_1-683x1024

Tämä Stokken vauvakaukalo tuohon syöttötuoliin tuli vastaan (yllätys yllätys) torissa ja hetken harkinnan jälkeen päätettiin ostaa se. Jälleen hintana vain muutama kymppi. Kiva kun nyt saadaan vauva meidän kanssa samalle tasolle pöydän ääreen ja mukaan ruokailuhetkiin, vaikka hänen ruokavalio hieman eri onkin näin alkuun. Ei tarvi pienen olla lattian rajassa sitterissä. Itse sitterikin on torista ja maksoi kokonaiset 5 euroa. Hyväkuntoinen sitteri, jossa neutraali väri. Lelukaari leluineen tuli mukaan ja sopii jo ihan vastasyntyneelle kun sen saa täysin makuuasentoon.

rv40_2-683x1024

Pinnasänky löytyi myös samaisesta nettipalvelusta 70 euron hintaan. Se Stokken ihana pyöreä sänky, joka kasvaa lapsen mukana oli pitkään haaveissa, mutta en millään saattanut maksaa käytetystä sängystä montaa sataa euroa, vaikka kaunis olikin.

Tykkään tosi paljon tästä leveä pinnaisesta perussängystä. Tähän ostettiin uusi patja, vaikka vanhakin tuli mukaan ja oli aivan uuden veroinen. Nyt ne ovat itseasiassa päällekkäin tässä sängyssä. Sitä toista voi käyttää vaikkapa varapatjana jos tulee pieniä yövieraita meille.

rv40_3-1024x683

Nuo pienet vaatteet on nyt pakattu turvakaukaloon lämpöpussin sisään. Ossi tuo ne sitten kun päästää sairaalasta kotiin. Meidän isommalle pojalle on annettu tehtäväksi tuoda tuo norsu mukanaan sairaalaan kun tulevat meitä ensimmäisen kerran katsomaan ♥

Toppavaatetta ei tosiaan vauvalle tarvitse laittaa ollenkaan kun lämpöpussi on sen verran paksu ja pitää kylmän loitolla. Luin, että joku oli testannut juurikin tuon saman Kaiserin lämpöpussin sisälämpötilaa vauvan ollessa siellä. Lämpötila oli ollut muistaakseni noin 25 astetta eli ennemminkin saa tarkkailla, ettei pue liikaa pienelle päälle.

rv40_5-1024x683

Ja sitten loppuun vielä vähän sivuprofiilia tältä päivältä. Valitettavasti kameran jalusta odottelee vanhempien luona korjausta ja kuvaajaa ei ole, joten siksi tällainen perinteinen peilikuva.

Olo ja ulkonäkö on kuin paksulla ankalla, mutta niin kait sen kuuluu ollakin näin muutamaa päivää vaille lasketun ajan. Turvotus, varsinkin iltaisin, on jotain kamalan ja huvittavan välimaastossa. Sormuksia en ole reiluun viikkoon edes ajatellut laittavani käteen kun nämä sormet nakit ovat niin turvonneet välillä. Kasvoihin ja jalkoihin kertyy myös kivasti nestettä ja olo on kuin jättimäisellä pallolla. Painosta en jaksa stressata enää tippaakaan. Sitä on muutenkin haastava seurata kun se yhden päivänkin aikana saattaa muuttua parikin kiloa riippuen just tuosta turvotuksesta ym. Syön kuitenkin sen 80-90% viikossa terveellisesti eli juurikaan enempää en voi tehdä. Välillä herkuttelen jos mieli tekee 🙂

rv40_6-683x1024

Mukavaa alkanutta viikkoa! Pitäkää peukkuja, että vauva päättää tulla jo tämän viikon puolella. Ehkä mieluiten viikonloppuna niin olisi helppo järkätä pojille hoitaja ;D

Ninnu

Baby Showerit

Ollaan Ossin kanssa ihan hämillään edelleenkin eilisistä. Meille molemmille järkättiin nimittäin yllätyksenä baby showerit!!

Me lähdettiin aamulla asioille koko perheellä. Ensimmäisenä suunnattiin autopesuun. Kun ajettiin pesuhallista ulos, siellä oli vastassa parkissa tuttu auto ja kaksi rakasta ystävää kasvot virneessä. En tajunnut yhtään tilannetta ja aloin ensiksi aukaiseen ikkunaa ja kysellä,  ovatko hekin tulleet yhdessä autopesuun.

Sitten käskystä hyppäsin ystävieni kyytiin ja ajeltiin keskustaan. Olin kyllä niin pallukalla ja hämilläni koko ajomatkan ajan kun koitin miettiä, mitä nyt oikein tapahtuu.

Meidän määränpää oli ravintola Puistola. Sisään astuessa bongasin pöydällisen lisää ihania ystäviäni ja homman juju paljastui, baby shower-brunssi niiden rakkaiden kanssa ♥ Oli niin ihanaa nähdä kaikkia ja vaihtaa kunnolla kuulumisia.

Herkuttelen ja juttelen lomassa oli myös pientä ohjelmaa. Ensimmäisenä Jonna piti pienen tietovisan minun lapsuusvuosista. Kyllä oli osallistujat hyvin perillä kaikesta! Toisena tehtävänä kaikille oli kirjoittaa omat veikkaukset meidän vauvan syntymäajasta, painosta, pituudesta ja mahdollisesta nimestä. Hauska nähdä sitten, kuka osuu lähimmäs veikkauksessaan.

Syötiin ja juteltiin parin tunnin ajan ja sitten vatsat täynnä hyvästeltiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa muihin omiin menoihin.

Eilinen koko päivä meni sellainen onnellinen hymy kasvoilla. Eikä se nyt mikään ihme ole kun saa aloittaa päivän tuolla tavalla! ♥

babyshower_2

Illalla oli sitten Ossin vuoro. Ossi luuli, että he menevät kalastusporukallansa suunnittelemaan ensi kesän reissua, mutta vastassapa olikin etu-varpajaiset/baby showerit. Ossi ei olekaan koskaan aiemmin päässyt varpajaisia juhlimaan, joten huippua, että nyt hänelle järkättiin ne jo etukäteen.

Mm. tällainen kuva tupsahti minullekin illan aikana puhelimeen 😀 Tämä oli kuulemma ollut makutesti. Ilta oli jatkunut pelailulla, saunomisella ja lopuksi vielä kierroksella paikallisessa. Mahtava ilta oli kuulemma ollut heilläkin.

babyshower_1babyshower_3

Meidän pikkumiehelle oli vielä kaiken lisäksi hankittu nämä ihanat villaiset vaatteet ja ihan ikioma ensimmäinen auto.

Eilen illalla ja tänään ollaan Ossin kanssa päivitelty vuoron perään, kuinka mahtavia ystäviä ollaan saatu meidän elämään. Ollaan ihan uskomattoman onnekkaita.

Jättimäinen kiitos eilisestä. Myös heille, ketkä eivät olleet päässeet paikalle ♥

 

Ninnu

Sairaalakassi

Tämän aamun neuvolalääkärikäynti oli siinä mielessä antoisa, että nyt tajuan synnytyksen olevan oikeasti maksimissaan vain muutamien viikkojen päästä. Eikä lääkäri kuulemma ihmettele lainkaan, vaikka lähtö tulisi jo tänään. Nimittäin sen verran nuo napakammat harjoitussupistukset olivat jo tehneet tehtäväänsä, että niiden oikeiden ilmaantuessa ei kannata jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Toivon kuitenkin, että vauva pysyy vielä paikoillaan ainakin viikon tai parin ajan ja kasvaa rauhassa hieman isommaksi. Ja oikeastaan uskon enemmänkin, että hän tulee hieman lasketun ajan jälkeen.

Kuvahaun tulos haulle pregnancy memes funny

Mutta nyt alkaa olla hyvä aika aloittaa valmistautuminen ja tehdä mm. vähän listaa, mitä pakata sairaalaan mukaan kun sen aika vihdoin koittaa.

Nyt kun ollaan jo kolmatta kertaa lähdössä synnyttämään, tietää jo aika hyvin, mitä sairaalakassiin haluaa pakata.

Jos synnytys sujuu normaaliin tapaan synnytysosastolla ja -salissa, mukana siellä on kiva olla:

  • Neuvolakortti. Ainoa pakollinen mukaan otettava. 
  • Kamera!! Puhelimien kamerat ovat kyllä nykyään tosi hyviä, joten silläkin pärjää mainiosti.
  • Pientä evästä, josta saa lisäenergiaa synnytykseen. Sairaalan puolestakin saa kyllä mehua, mehukeittoa jne., mutta jos haluaa jotain tiettyä ja itselle mieluisaa niin nappaa mukaan. Ja isälle/tukihenkilölle myös tulee varmasti nälkä, joten evästä on hyvä olla molemmille! Ainakin OYSissa synnärin läheltä löytyy myös kanttiini, mistä Ossi on käynyt hakemassa purtavaa sopivan hetken tullen edellisillä kerroilla.

Kuvahaun tulos haulle pregnancy memes

Osastolla sitten on kivempi kun löytyy niitä omia tuttuja juttuja mukaan. Tälläkin kertaa pakkailen mukaan samat jutut kuin aiemmin eli:

  • Puhelimen laturi. Tämän varmistan AINA! Nimittäin koettiin tympeitä  hetkiä silloin esikoisen synnytyksen jälkeen kun jouduin ”äkkilähdöillä” sairaalaan ja puhelimesta loppui akku. Laturi oli kotona tietenkin ja meillä kaikilla kova huoli toisistamme kun emme saaneet yhteyttä. 
  • Sisäkengät. Sairaalassakin on tossuja, mutta aina ei löydy omaa kokoa. Siksi otan mukaan omat tohvelit tai jotkut sandaalit, ettei tarvitse sukkasiltaan liikkua siellä osastolla.
  • Vitamiinit. Syön raskaus- ja imetysajanvitamiinilisää, joten purnukka lähtee mukaan. Särkylääkkeet, voiteet ym. saa sieltä talon puolesta, joten niitä ei tarvitse huolehtia.
  • Imetysliivit ja -toppi tai jokin venyvä alupaita. Nimittäin ainakin OYSissa vierihoito-osastolla on käytössä sellaiset mekkomaiset kaavut ja kangas niissä on aika kovaa. Lisäksi osastolla on tosi lämmintä ja synnytyksen jälkeen hikoiluttaa toisinaan kovasti, siksi on kivempi kun voi nukkua oma toppi päällä.
  • Rennot, kiristämättömät housut.
  • Kotiinlähtövaatteet itselle. Ts. puhdas vaatekerta.
  • Hygieniavälineet. Eli hammasharja- ja tahna, kasvojen puhdistustuotteet (nimittäin vaikka siellä ei itsellä meikkiä tule käytettyä, on kiva puhdistaa kasvot omilla tuotteilla sairaalan saippuan sijaan), kosteusvoiteet, shampoo & hoitoaine & suihkusaippua, matkahiuslakka + muut hiusvälineet (kampa, pompula..), deodorantti!
  • Vauvalle tutti. Aiemmin näitä oli OYSissa tarjolla, mutta ne hävisivät sitä mukaan kun perheitä kotiutui eli nyt omat tutit mukaan jos haluaa ottaa/antaa.
  • Vauvalle myssy ja tumput käsiin.
  • Sairaalaan pyrin ottamaan mahdollisimman hajusteettomia kosmetiikkajuttuja. Mm. hiuslakka sairaalassa minulla on ehdottomasti hajusteeton ja kaikki muut tuotteet minulla taitaakin olla miedosti hajustettuja. Hajustetut tuotteet kuuluvat muihin tilaisuuksiin ja paikkoihin 🙂

 

Vauvalle ei tarvitse vaatteita kotoa ellei erikseen halua pukea pikkuistaan kotivaatteisiin jo sairaalassa. Meillä on kotoa ollut mukana ohut myssy ja pienet tumput käsiin. Ossi on myös tuonut vieraillessaan pehmolelut pikkumiehille. Sitten kotiinlähtöpäivänä Ossi on meitä hakemaan tullessa tuonut mukanaan turvakaukalon ja kotiutumisvaatteet vauvalle. Säilytystilaa sairaalassa on yhden kaapin verran/potilas eli senkin vuoksi vähempi on enempi siellä ollessa.

Noiden lisäksi mukana on edellisillä kerroilla ollut suklaata ja jotain herkkua, mutta ne on melkein aina jäänyt syömättä ihan vain puhtaan unohduksen vuoksi. Mutta enköhän jonkun lempparisuklaan pakkaa kuitenkin mukaan. Ruokaa siellä on koko ajan tarjolla. Aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala katetaan OYSissa päiväsaliin ja noiden lisäksi sieltä voi käydä tekemässä/hakemassa itselle välipalaa ja keittää kahvia. Juotavaa ja luumuja on myös koko ajan tarjolla (koska nehän maistuu useimmille synnyttäjille ;D).

Kuvahaun tulos haulle pregnancy memes funny

Tekemistä minulla ei ole koskaan erikseen ollut mukana. Osastolla on muiden jättämiä aikakauslehtiä läjäpäin ja niitä olen lueskellut siellä ollessa. OYSissa on myös potilaille ilmainen langaton verkko, joten puhelimen kautta olen sitten välillä surffaillut netissä. Muu aika itsellä on mennyt tietenkin aina vauvaa hoitaessa ja levätessä. Rahaa en ole siellä myöskään tarvinnut vaan Ossi on sitten pyydettäessä tuonut mukanaan jos jotain olen tarvinnut tai halunnut.

Sairaalassaolo ei tietenkään ole mitään mukavaa puuhaa, mutta kyllä tuo vierihoito-osasto taitaa olla sairaalan mukavimpia paikkoja. Siellä on aivan omanlainen tunnelma. Kaikki on jotenkin tosi rauhallista. Eikä ihme, kun miltein jokaisessa huoneessa tuhisee pieniä vastasyntyneitä tuoreiden äitien vierellä ja sylissä. Itselle tuo paikka tuntuu vielä jotenkin tosi ”luonnolliselta” ja ennen kaikkea tutulta. Olin nimittäin vuosia sitten töissä juurikin tuolla vierihoito-osastolla.

Siinäpä olisi sellainen lista, mitä mielelläni mukaani ottaisin. Jos tulee kiirelähtö, mukana tulee vain olla se neuvolakortti. Se kulkeekin koko ajan mukanani kaiken varalta. Loput jutut sinne saa kyllä myöhemminkin.

Mitä teillä on ollut mukana sairaalakassissa? Onko mitään hyviä vinkkejä sairaalakassia varten?

 

Ninnu

P.S. Jos luitte ”rivien välistä” kuvia katsellessa niin jep, pientä turhautumista ja odottelua on todellakin ilmassa ;D

Noin viisi viikkoa jäljellä

Viikot sen kuin vähenee. Nyt on jo 36. raskausviikko menneillään eli hieman vajaa viisi viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Uskon kuitenkin, että vauva syntyy veljiensä tapaan noin viikko tuon annetun ajan jälkeen.

Tämän viikon maanantaina oli kovasti odotettu ”pelkopoli” aika. Kuten jo olen aiemmin kirjoitellut, esikoisen synnytyksessä kohtuun jäi pienen pieni pala istukkaa, joka sitten aiheutti kahden kuukauden ajan useamman vaaratilanteen ja sairaalareissun. Toinen synnytys ja sen jälkeinen aika meni hyvin, mutta kauhunsekaisin tuntein. Pelkäsin noin puolen vuoden ajan synnytyksen jälkeen, että sama painajainen toistuu. Ja nyt pelkään samaa. Sen vuoksi tuo pelkopoli aika sovittiin, kuten toisessakin raskaudessa. Että saadaan käydä läpi tapahtunutta ja lääkärin & kätilön kanssa tehdä suunnitelmaa, ettei sama kaameus toistuisi.

rv36_1-683x1024

Maanantainen käynti oli suuri pettymys niin minulle kuin Ossillekin. Vastaanottohuoneessa odotteli lääkäriopiskelija sekä erikoistuva lääkäri. Molemmat heistä olivat ulkomaalaistaustaisia. Opiskelija ei puhunut koko käynnin aikana sanaakaan ja itse lääkärin puheesta emme saaneet selvää suurinta osaa ajasta ja huoneessa ollut kätilö joutui välillä tulkkaamaan häntä kun emme kerta kaikkiaan ymmärtäneet lääkärin puhetta. Mietin jopa yhdessä vaiheessa, että ymmärtäisinkö lääkäriä paremmin jos hän puhuisi englantia. Kätilö ei sitten puolestaan puhunut mitään muuta.

HUOM! Älkää käsittäkö väärin. Meille on aivan sama, mistä kukin ihminen on tullut ja ulkomaalaistaustaisuus ei missään nimessä ole minkäänlainen ongelma meille, mutta varmaan jokainen ymmärtää sen, että tällaisella käynnillä toivoisi saavansa kunnon keskustelun aikaiseksi, kuten käynnin tarkoitus onkin.

Lääkäri oli kyllä tosi mukava, mutta se nyt ei vain riitä kun kyseessä on tällainen asia. Hän lähinnä jutusteli niitä näitä, mm. että pitäähän meidän vielä yksi vauva tehdä, koska kaikki kolme lasta ovat poikia?!  Vauvaa hän ultrasi pitkään ja sai aluksi mitat noin kolme viikkoa pienemmästä vauvasta. Piiitkän ja hiljaisen uudelleen ultrauksen jälkeen mitat vastasivat viikkoja.

Mutta niin.. minkäänlaista keskustelua ei oikeastaan käyty ja rehellisesti sanottuna meille jäi sieltä lähtiessä epävarmempi olo tulevasta synnytyksestä ja sen jälkeisestä hoidosta kuin tuonne pelkopolille mentäessä. Pari kertaa nostin omaa mieltä painavia asioita esiin, mutta vastauksena niihin oli ”niin, se on hyvin ikävää” ja että ”on harmillista kun noin on käynyt”. Koko käynti kesti puoli tuntia, josta noin 20 minuuttia oli sitä ultrausta eli puhumiselle ei juurikaan aikaa käytetty. Oli kuitenkin ihana nähdä vauvaa ja kuulla kokoarviota (mikä oli 2400g tällä hetkellä), mutta päällimmäinen tunne on pettymys. Odotin niin kovasti, että asioita käydään läpi ja etsitään helpotusta pelkoon, mutta kumpikaan noista ei toteutunut. Onneksi ensi viikon maanantaina on neuvolakäynti ja voin ottaa siellä asian esille.

 

Edellisessäkin raskaudessa kävimme tosiaan samassa paikassa ja sielläkin ensimmäisellä kerralla emme päässeet samalle aaltopituudelle lääkärin kanssa. Silloin huoneessa oli lisäksi kaksi nuorta miesopiskelijaa ja he hihittelivät välillä keskenään huoneen nurkassa. Sillä kerralla sovittiin kuitenkin lääkärin kanssa uusi käynti ja pyysin, ettei sillä kertaa tulisi opiskelijoita. Toisella kerralla käynti olikin juuri sitä mitä tarvitsin ja lähdin sieltä luottavaisin mielin odotteleen synnytystä. Ja synnyttämään mennessä vastaanottava kätilö luki lääkärin kanssa tehdyn suunnitelman kertaalleen ääneen minulle. Uskon, että tuo pieni teko takasi minulle rennomman synnytyksen kun tiesin kätilöiden toimivan kuten oli sovittu. Ja niin he tekivätkin!

Onko teillä kokemuksia pelkopolilta tai äitiyspoli se taitaa virallisesti olla?

Muuten olo on niin hyvä kuin tässä vaiheessa raskautta voi ollakaan. Vauva on laskeutunut jo, sen huomaa mahan muodosta, joka on noin 4 senttiä aiempaa alempana. Mahtava tunne kun voi hengittää helpommin. Tosin tilalle on tullut ne kipeähköt hetket kun pikkumies pyörittelee päällään tuonne lantioon ja valmistelee starttipaikkaansa h-hetkeen. Niin ja pakko mainita, että tunteet vaihtuu alle sekunnissa ääripäästä toiseen. Yhdessä hetkessä itkeä pillitän jostain ihan älyttömästä asiasta ja sekunnissa menee hermot jostain yhtä vähäpätöisestä jutusta ja taas pienen hetken päässä kuljen typerä virne kasvoilla pää jossain onnellisuushattarassa. Rasittavaa, eikä varmasti vain omasta mielestä 😀

rv36-683x1024

Unet on yhtä vähäisiä kuin aiemminkin, mutta olo on kuitenkin energisempi. Jos loppuraskaus toistaa samaa kaavaa kuin aikaisemmat raskauteni niin parin viikon päästä tulee reilun viikon mittainen superväsymys ja sen hälvettyä älytön muutaman päivän virtapiikki. Virtapiikin mentyä ohi tulee turhautuminen odotteluun. Ja kun se menee ohi (ja olen päätynyt mielessäni siihen, ettei vauva synnykään ennen kesää), käynnistyy synnytys ;D

Kaiken kaikkiaan nautin kuitenkin näistä viimeisistä viikoista kaikkine vaivoineen ja odotan kuitenkin tosi positiivisin mielin tulevaa synnytystä. Koitan nyt keskittyä olemaan ajattelematta tuota alkuviikon pettymystä. Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy joka tapauksessa. Ja onhan tässä onneksi vielä aikaa käsitellä asiaa 🙂

Ninnu

 

Insomnia, 33. rv

Insomnia, unettomuus. Noin kirjoitteli lääkäri maanantaina saikkulappuun.

Viikko sitten perjantaina väsytti niin, että töistä kotiin ajellessa rattiin nukahtaminen ei tosiaankaan ollut kaukana. Kolmisen viikkoa ennen sitä alkoi tämä edellisistäkin raskauksista tuttu ”rankempi” valvominen. Tässä raskaudessa se vain lisääntyi koko ajan ja heräilen edelleen joka yö kahden kolmen aikaan, enkä nuku enää sen jälkeen. Tuollaiset viiden tunnin unet/vuorokausi ei vain kertakaikkiaan riitä pidemmällä tähtäimellä.

img_6907-683x1024img_6912-1024x683

Ajattelin tosissaan, että jään vasta joululta pois töistä, joten tällainen yhtäkkinen sairaslomalle jääminen tuntuu vähintäänkin oudolta. Kun ei ole sairas, mutta energia vain ei kerrassaan riitä kaikkeen. Tuon väsymyksen lisäksi tämä nukkumattomuus nostaa leposykkeen päivittäin ihan älyttömiin lukemiin, aiheuttaa tiheää supistelua (joista osa jo aika napakoita), saa kädet tärräämään niin, että sitä voisi mitata varmaan jo jollain magnitudi-asteikolla, puhumattakaan siitä kuinka ajatus ei kulje sitten yhtään. Kamala tunne töissäkin kun muutaman kerran huomasin edellisenä päivänä tekemäni virheet ja sitten korjailin niitä pari tuntia. Ja loppupäivän sai taas kytätä ja varmistaa noin sata kertaa, että teinhän kaiken kuten pitää. Noiden kaikkinen em. seikkojen vuoksi maanantaina ei auttanut muu kuin marssia lääkäriin. Puhuin lääkärille, että olisin alkuviikon pois, mutta hän katsoi tilanteen niin, etten enää palaa töihin. Tuntuu ihan tosi omituisella ja haikeallekin kun olin valmistautunut jäämään hieman myöhemmin pois. Olisin halunnut itse hoitaa loppuun aloittamani työjutut ja jotenkin valmistautua enemmän tähän muutokseen. Koska onhan tämä valtava muutos arkeen kun yhtäkkiä ollaankin kotona taas. Rakastan olla kotiäitinä, mutta kaipaan myös aikuisseuraa ja aikuisten juttuja. Tiedättekö tunteen? Mutta vauva on tietenkin tärkeintä ja hänen hyvinvointi. Noin väsyneenä töissä ja kotonakin oleminen ei ole kenenkään eduksi.

img_6913-1024x683

Viikko on siis mennyt lepäillessä ja olo onkin hieman energisempi, vaikka unta ei sinänsä ole tullut pankkiin sen enempää kuin edeltävinä viikkoina. Pojat olivat maanantaina hoidossa ja keskiviikkona aamupäivän. Siinäpä toinen outo tunne kun on yksin kotona ja lapset hoidossa!! Mutta tein silloin mitä lääkäri käski eli lepäsin. Maanantaina jopa nukahdin sohvalle hetkeksi! Tänään pojat olivat myös hoidossa kun olin töissä hoitelemassa viimeisiä juttuja loppuun ja kävin päivällä ylimääräisessä ultrassa. Ensi viikolla on pojilla vielä kaksi hoitopäivää kun keskiviikkona menen käymään vielä töissä ja neuvolassa sekä torstaina kun päiväkodilla on aamulla joulukonsertti. Sitten aloitetaan piiiitkä loma.

Mutta niin.. Ultrassa oli kaikki kuten pitää. Istukka oli noussut oikealle paikalleen ja vauva painoi arviolta 1800g eli on aivan ikäisensä kokoa. Pikkumies on ollut nyt jo ihan hyvän aikaa lähtöasemissa pää alaspäin. Vielä hän toki mahtuu kääntymään, mutta toivotaan, että pysyy noin. Ensi viikolla olisi jo seuraava neuvolakäynti ja seuraava tapahtuma olisi sitten se käynti äippäpolilla keskusteleen synnytysjutuista heti tammikuun alussa. Niin ne viikot menee vauhdilla. Ihanaa! En malta odottaa synnytystä ja vauvaa ♥

img_6915-683x1024

Olo alkaa olla aika pallero ja sen huomaa muutkin. Mm. toissailtana olin lenkillä ystäväni kanssa ja en taipunut itse toppavaatteissa sitomaan auenneita kengännauhoja. Onneksi kamu auttoi 😀

img_6903-683x1024

Voi Starbucks ja jouluiset jääkahvit!! ♥ Meinasin kiljahtaa ääneen kaupassa kun bongasin näiden herkkujen rantautuneen taas kylmäkaappeihin.

 

Lahjahommat on hoidettu ja kuusikin tuolla olkkarissa tönöttää paikoillaan. Huomenna on tarkoitus pitää kolmen perheen voimin pientä tonttupolkua lapsillemme ja nauttia sitten lämpimät glögit polun päätteeksi. Muina suunnitelmina on ihan vain rentoutua ja fiilistellä joulua.

Mukavaa viikonloppua!

 

Ninnu

Raskausajan liikunta

Lienee selvää kaikille, että raskausajan liikunta vaikuttaa isosti itse raskausaikaan kuin myös palautumiseen synnytyksestä. Esikoistamme odottaessa liikunta jäi hyvin vähälle ja kävin lähinnä epäsäännöllisesti kävelylenkillä. Vauvan kanssa kotona ollessa innoistuin urheilusta aivan uudella tavalla ja siitä tuli osa arkea. Kannustimena toimi oma hyvinvointi ja jaksaminen, sekä ne mukana roikkuvat kilot, jotka sitten hiljalleen suli pois.

Toista poikaamme odottaessa jatkoin urheilua ihan synnytystä edeltävään päivään saakka. Kuntosalilla taisin käydä viimeisen kerran laskettuna päivänä, josta viikon päästä poikamme syntyi. Tuossa vaiheessa tosin kuntosalitreeni oli vain crosstrainerilla veivaamista ja ylävartalon vahvistamista, mutta ah niin ihanan rentouttavaa ja piristävää.

Nyt kolmatta odottaessa kesäkuu meni vielä ihan normaalisti liikkuen, mutta kuun vaihteessa sen järkyttävän pahoinvoinnin alistamana ei tullut mieleenkään salitreenit tai edes kävelylenkit. Jotain pientä yritin, mutta vähiksi jäi. Samaa jatkui syys-lokakuulle. Pahoinvoinnin helpottaessa palailin omiin tuttuihin ohjelmiin raskauden sallimissa mitoissa.

img_6619

Kun kyykyt, isot hypyt ja muut repäisevät liikkeet eivät enää kasvavan vatsan kanssa onnistuneet, kehittelin itselleni pari kotijumppaohjelmaa. Inspiraation näihin sain käyttämistäni Kayla Itsinesin treeniohjelmista ja ihan puhtaasti siitä, mitä tykkään tehdä.

Kuten Kaylankin ohjelmissa, treenissä toistetaan 8 liikettä kahteen kertaan. Rakastan tätä selkeää ja nopeaa tapaa tehdä tehokas treeni kotona. Nyt raskaana ollessa en aseta mitään aikaa, kuten Kaylan ohjelmissa. Niissä on tarkoituksena toistaa koko hommaa noin puolen tunnin ajan niin, että kaikki 8 liikettä tulee tehtyä ainakin kaksi kertaa. Tuo tyyli takaa kunnon sykkeet, jotka eivät puolestaan kuulu minun raskausajan jumppailuihin. Teen siis liikkeet rauhassa ja taukoja pidellen niin, että syke ehtii tasoittua liikkeiden välissä. Tulee nimittäin aivan lämmin silloinkin.

Tässä pari itselle räätälöimääni treeniä:

Huom! En sitten missään nimessä ole minkäänlainen asiantuntija urheilun/liikunnan suhteen vaan nämä treenit ovat puhtaasti itse opeteltuja/opittuja juttuja ja toimivat minulla hyvin tässä vaiheessa raskautta. Laitoin linkit noihin liikkeisiin eli niitä klikkaamalla avautuu ohjeet, kuinka toimia. Ohjeita löytyy noista linkeistä kuvina, videoina ja tekstinä. Koitin etsiä ja valita selkeimmät löytyneistä. 

Raskausajan jalkatreeni

  • 100x hyppynaruhyppy (ensinnäkin minulla ei ole hyppyskää, mutta viuhdon hyppiessäni käsillä niin kuin olisi. Eli toimii aivan hyvin niinkin ;D)
  • 30x yhden jalan maastaveto (15x /puoli)
  • 40x sivutaivutus paino kädessä
  • 30x askelkyykkykävely paino kädessä
  • 20x jalkakyykky 3:lla joustolla eli kyykkyyn siihen saakka kun pääsee ja 3x pumppausliike. Ylös noustessa työnnä paino ylös suorille käsille.
  • 40x sivuvatsat (20/puoli) kyljellään maaten. Asetu makaamaan kyljelleen. Koukista jalat kevyesti. Anna alemman käden osoittaa suorana katseen suuntaan. Koukista ylempi käsi niin, että kyynärpää osoittaa kattoon. Nosta ylävartaloa 20 kertaa. Liike tuntuu kyljissä ja ”jenkkiksissä”. Tee sama toiselle puolelle. Tähän liikkeeseen en valitettavasti löytänyt linkattavaksi ohjetta.
  • 40x ”aasinpotku” eli jalannosto kontallaan kattoa kohden (20/puoli)
  • 30x porrasaskel paino kädessä (15/puoli) Tässä käytän meidän puista arkkua portaana. Eli kahvakuula kädessä nousen arkun päälle seisomaan ja laskeudun alas. 15 kertaa nousu oikealla jalalla ja perään 15 kertaa nousu vasemmalla jalalla.

img_6626

Raskausajan ylävartalotreeni:

Painot minulla oli aluksi näissä liikkeissä 6-12kg, mutta nyt viimeiset kolme viikkoa jumppakaverina on ollut kuuden kilon kahvakuula. Se on sopiva paino itselle noihin liikkeisiin tässä vaiheessa raskautta. 

Nämä treenit teen vähintään kerran viikossa. Lisäksi käyn yleensä ainakin kerran viikossa pidemmällä kävelylenkillä tai vaihtoehtoisesti veivaamassa sillä crosstrainerilla salilla. Pyrin tekemään joka viikko vähintään kolme liikuntasuoritusta, mutta kuitenkin aina omaa kehoa kuunnellen. Eli jos en jaksa niin annan olla. Silloin on parempi levätä.

img_6632

Vielä muuten (ihme ja kumma) nuo hyppynaruhypyt ei tunnu juuri missään, mutta uskon, että vaihdan ne piakkoin marssiaskeliin, jossa keskityn nostamaan polvet aina mahdollisimman korkealle. Eli tuohon kohtaan, missä ne stoppaa mahaan.

Nämä kaksi treeniä on ainakin omalla kohalla osoittautuneet tehokkaaksi ja toimiviksi viikottaisiksi treeneiksi. Istumatyötä tehdessä nuo liikkeet vetreyttää selkääkin mukavasti ja isompia jumeja ei pääse syntymään, vaikka kroppa on nyt normaalia isomman rasituksen alla koko ajan.

Minkälaiset liikuntatottumukset teillä on tai oli raskaana ollessa?

 

Ja hei muuten! Nämä treenit toimii, vaikka ei raskaana olisikaan!

 

Ninnu

RV 31, 10 viikkoa jäljellä

Niin se vain pyörähti viimeiset kymmenen viikkoa käyntiin. Vauva tuntuu kasvaneen parin viime viikon aikana hurjasti. Siitä kielii mahan kasvu ja pikkuisen liikkeet. Vielä pari viikkoa sitten liikkeet tuntui lähinnä sellaisina terävinä iskuina siellä täällä. Nyt ne ovat enemmänkin sellaista hitaampaa möyrimistä kun tila alkaa käydä vähiin. Veljiensä tapaan tämäkin pikkuinen viihtyy enemmän oikealla puolella. Ja samaan tapaan oikoo itseään tuonne kylkiluiden alle. Ainakin itsestä tuntuu, että hän olisi jo pää alaspäin tuolla, en ole kyllä ihan täysin varma. Mutta liikkeiden perusteella, mahan päältä tunnusteltaessa ja muista tuntemuksista päätellen uskoisin hänen olevan jo kääntyneenä. Ainakin välillä.

Kropassa alkaa kyllä jo tuntumaan tämä raskaus. Töissä istuessa pikkumies tosiaan venyttelee tuota minun kylkiluurivistöä ihan urakalla ja taas pidempään seistessä paine alkaa olla aika kova tuolla alaosassa. Onneksi minulla on mahdollisuus vaihtaa työasentoa vaikkapa viiden minuutin välein ja samoin pääsen käveleskelemään sisätiloissa niin usein kun siltä tuntuu. Helpottaa kovasti ja auttaa jaksamaan!

Olen muuten tosi tyytyväinen ja mielissään, että otettiin ne influenssarokotteet koko perheellä. Eipähän tarvitse jossitella sen suhteen. Mitään oireita ei pientä pään jomotusta lukuunottamatta tullut, joten turhaa mietin sitäkin. Esikoiselle pistetään vielä se tehoste ensi kuussa kun hän ei enää saanut sitä sumutteena kuten meidän nuorempi poika sai.

rv31_1-683x1024

Joulukuussa on tiedossa ihan perus neuvola muistaakseni 8.päivä ja sitten 16.päivä olisi sen ylimääräisen ultran vuoro. Ylimääräinen ultra oli sen istukan paikan vuoksi. Katsotaan onko se noussut pois väärältä paikalta. Yleensähän niin käy, mutta viime neuvolakäynnillä juteltiin myös siitä jos se olisikin edelleen samalla paikalla. Sehän meinaa automaattisesti silloin sektiota. Sektio itsessään ei herätä kovin hilpeitä mielikuvia, mutta palataan siihen vasta sitten jos sellainen on edessä. Koitan nyt mahdollisimman paljon olla miettimättä mitään skenaarioita tulevan synnytyksen suhteen. Oon saanut itseni psyykattua niin, että noita synnytysasioita puidaan sitten kunnolla tammikuussa kun mennään sinne SYPE:n puolelle asiasta juttelemaan. Sitä ennen on turhaa murehtia. Vaikka toisinaan synnytyksen  lähestyessä ne ajatuksetkin kääntyvät päivittäin siihen. On se kuitenkin niin iso ja elämää mullistava asia, olipa kyseessä ensimmäinen tai vaikka kuinka mones kerta ♥

Hormonicocktail muuten toimii todella! Yöt menee valvoessa, ei vaan nukuta. Ja ihan kaikki asiat itkettää 😀 Naurattaa itseäkin ihan päivittäin kun herkistyn vähän väliä jos millekin asialle. Uutisten lukeminen on liki mahdotonta ja leuka alkaa väpättää milloin mistäkin asiasta.

rv31_2-683x1024

Eli sanoisin asioiden sujuvan kaikinpuolin hyvin näillä viikoilla. Noita oireita ja vaivojahan tulee koko ajan enemmän loppua kohden, mutta omissa raskauksissa ne kuuluvat asiaan ja jollain oudolla tavalla jopa nautin niistä. En siis mistään kivuista itsessään tai vaikeasta olosta, vaan siitä, että tiedän vauvan kasvavan ja H-hetken lähestyvän kun itsellä alkaa olla aika tukalaa. Pieni haikeuskin on jo iskenyt kun hyvin hyvin todennäköisesti ja varmasti viimeistä kertaa nämä raskausjutut saan nyt kokea. Huomaan mm. toisten ultrakuvia ja -kuulumisia nähdessäni ajattelevani, että ”voi noilla on nyt tuo vaihe menossa kun ovat juuri saaneet tietää sukupuolen ja kaiken olevan hyvin” Yksi päivä luin jonkun ihmisen pahoinvoinnista alkuraskaudessa ja huomasin haikeudella muistelevani viime kesää ja omaa alkuraskautta. Joka siis pahoinvointeineen kesti yli puolen välin, HYI! 😀
Niin se aika kultaa muistot. Ja aika nopeasti näköjään.

Nyt on ihana alkaa vain rauhoittua loppua kohden ja samalla odotella joulua.

 

Ninnu