Huskysafari-elämyslahja koko perheelle

Meillä on tapana Ossin kanssa panostaa elämyksiin ja aina jouluisin hankitaankin koko perheelle yhteinen elämys joululahjaksi. Viime vuonna vierailtiin joulupukin luona ja yövyttiin jouluisessa pajakylässä. Tänä vuonna joululahjaksi ostettiin huskysafari, joka oli täydellinen elämyslahja koko perheelle. Huskysafari ajeltiin Syötteen upeissa maisemissa, jossa Syötteen eräpalvelut järjestää eri mittaisia koiravaljakkoajeluita noin sadan huskyn tarhallaan. Ensimmäinen huskysafari me käytiin kolme vuotta sitten meidän kahden vanhemman pojan kanssa kolmestaan ja nyt vihdoin päästiin koko perheellä kokemaan tämä talven ihmemaa koiravaljakon kyydissä.

huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
huskysafari, koiravaljakko

Aluksi kuunneltiin ohjeet reen kyydissä istujille. Joskus nimittäin käy niin hassusti, että valjakon ohjastaja tippuu kyydistä ja silloin pitää reessä istuvien malttaa olla paikoillaan ja antaa koirien vetää. Jokaisen valjakkoajelun mukana kulkee niin edellä kuin letkan viimeisenä oppaat, jotka auttavat esimerkiksi tällaisissa tapauksissa jos kuski jää kyydistä. Kun ohjeet oli kuunneltu ja kerrattu, niin oli meidän valjakon ohjaajien vuoro ottaa ohjeet haltuun. Vähintään yksi käsi koko ajan kiinni reen kahvassa, jarrutus, valjakon köyden tarkkailu ja oman painon käyttö. Siinä tärkeimmät. Huskyvaljakon ohjastaminen on helppoa ja ennen kaikkea superhauskaa hommaa, jonka varmasti taitaa jokainen, kun noudattaa ohjeita!

Ohjeiden jälkeen meille jaettiin valjakot, jonka jälkeen siirryttiin omien valjakoiden luokse. Ensimmäiseen valjakkoon meni Ossi ja meidän keskimmäinen poika. Toiseen valjakkoon mentiin kolmestaan meidän vanhimman ja nuorimman pojan kanssa. Rekeen aseteltiin lämmittävä porontalja pohjalle ja pojille aseteltiin vielä ihanan paksu huopa päälle lämmikkeeksi. Kun kaikki oltiin valmiina asemissa päästi Eräpalveluiden Janne valjakon kerrallaan matkaan.

huskysafari. Kaksi valjakkokoiraa
huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
Huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Kolme rekeä rivissä
Huskysafari. Reki ja valjakko

Meidän valjakolla oli meno päällä ja sain tuon tuosta jarrutella, ettei aivan mennä letkan ensimmäiseen valjakkoon kiinni. Puolessa välissä pysähdyttiin koko porukalla ja oppaat kävi tarkastamassa onhan kaikilla kaikki hyvin. Meidän perheen valjakkojen lisäksi oli kaksi muutakin valjakkoa mukana.

Puolisen tuntia me 6 kilometrin reitillä ajeltiin ja sitten kurvailtiin takaisin tarhalle. Safarilla olisi voinut kyllä viettää aikaa vaikka kuinka kauan! Sääkin oli ihanteellinen! Pari astetta pakkasta ja kevyttä lumisadetta. Reitin varrella joka ikinen puu oli lumikuorrutuksen alla eli todellakin saatin nauttia talven ihmemaasta.

Huskykoira ja pieni poika
Huskysafari. Nainen ja poika silittää koiraa
Nainen ja huskypentu

Huskysafarin jälkeen saatiin rapsutella ja paijailla tarhan koiria mielin määrin ja samalla Eräpalveluiden Jonna laitteli laavulle kuumat kaakaot ja pullat valmiiksi. Näin korona-aikana nautiskeltiin tosiaan ulkona nuo herkut, että turvavälit pysyi kunnossa. Herkkujen jälkeen päästiin vielä näiden maailman suloisimpien huskypentujen häkkiin hoitamaan ja silittelemään pikkuisia sekä tietty niiden suloista emoa. Vajaan parin kuukauden ikäisiä pentuja oli viisi ja siellä ne meidän kanssa tekivät reippaasti tuttavuutta. <3

Huskysafari oli kyllä onnistunut elämyslahja koko meidän perheelle! Tällaiset jää aina muistoihin ja muutenkin katkaisee ihanasti arkea. Ja tietty jouluinen fiilis on takuuvarma, kun saa ajella keskellä tykkilumipuita! Tässäpä siis myös lahjavinkkiä näin joulun alla. Oulusta Syötteelle ajaa alle parissa tunnissa, joten päiväreissutkin onnistuu tosi helposti.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää huomiselle! <3

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Kohta 3-vuotias

Meidän pikkumies eli perheen ”vauva” on ihan pian jo 3-vuotias! Missä vaiheessa näin ehti käymään??! Yhtäkkiä hän onkin aivan iso jätkä veljiensä tapaan. Taaperon jutut vähenee samaa vauhtia kuin leikki-ikäisen touhut vie yhä enemmän mukanaan. Saadaan me onneksi vielä pidätellä naurua (ja laskea useita kertoja kymmeneen) joka päivä, kun höpöjutut ja taaperokiukku ottaa vallan. Hän muuttuu hetkessä pieneksi Hulkiksi ja seuraavassa hetkessä takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Meidän pikkumies on myös aina pieni pilke silmäkulmassaan hauskuuttamassa kaikkia läsnäolevia ;D

”Toddler. The face of a baby. The attitude of a teenage girl. And, the ability to go from angel to psychopath in 2,7 seconds flat.”

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa sohvan ja pöydän vieressä.
Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Koko ajan arjen perusjutut helpottaa, kun pienimmäinenkin alkaa olla jo tosi omatoiminen. Ja myönnän heti, että onhan se ihanaa, vaikka samalla ihan älyttömän haikeaa! Aikaa on koko ajan enemmän, kun lapset eivät ole niin kiinni meissä vanhemmissa. Onneksi pojat ovat sen verran pieniä kuitenkin, että me vanhemmat saadaan olla vielä mukana melkein joka touhussa. Joku päivä sekin tulee eteen, että he haluavat mennä ja tehdä itsekseen. Ihan omituista ajatella, että joku päivä kukaan ei enää kiipeäkään sohvalla ollessa syliin painimaan, halailemaan ja vääntelemään kasvoista. Ellei Ossi sitten yllätä ;D Vitsit miten se onkin niin vaikean tuntoista, kun pitää antaa lapsille hiljalleen koko ajan enemmän vapautta ja vastuuta? En uskalla edes kuvitella aikaa kymmenen vuoden päähän, kun he ovat teini-ikäisiä ja rakentavat täysin omaa elämäänsä.

”A toddler can do more in one unsupervised minute than most people can do all day.”

Meidän kaikki pojat ovat kasvaneet leikki-ikäiseksi nykyisessä kodissamme. Nyt kodin vaihtuessa ja kuopuksen täyttäessä kolme tuntuu, että isompi aikakausi tulee päätökseen ja tietenkin uusi alkaa. Enää en voi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa. He ovat jo niin isoja. Uutta kotia katsellaan lasten koulun lähettyviltä. Ihan hassua! Tämä ajan kulumisen päivittely ei varmaan koskaan tule loppumaan? Lapset kasvavat ihan silmissä koko ajan ja niin edelleen. 🙂

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Forget dancing like no one is watching. Dance like a toddler. They don´t even care if there´s music.”

Mutta nyt onneksi saadaan vielä nauttia täysillä, kun meidän kohta 3-vuotias pikkumies keksii mitä hauskempia juttuja isoveljiensä kanssa <3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria