Tunnetko itsesi, osa 2 | Uskomukset

Minä olen aika kova unelmoimaan vähän kaikenlaisesta.
Mielessä pyörii haaveita kaupunkilomasta aina omaan pieneen piilopirttiin tunturissa. Kysyttäessä voisin heti listata millaisia polkupyöriä tahtoisin juuri nyt omistaa (koska yksi ei selvästi enää riitä lajin imaistua mukaansa.. ) tai mihin kamerarunkoon alkaisin jossain kohtaa säästää. Unelmoin omistavani omakotitalon sekä olevani koulutukseltani ainakin maisteritasoa. Unelmien toteutuksen tiellä usein vahvana seisoo muuri. Muuri nimeltään uskomukset.

syysasu3

Uskomukset voivat pahimmillaan rajoittaa ihmisen elämää isollakin mittakaavalla.
Nämä ovat hieman samantyyppisiä solmuja kuin tämän postaussarjan ensimmäisen osan tunnelukot. Uskomus nimittäin syntyy samalla tavoin vaivihkaa mieleen ja sitä ei juurikaan tule ajatelleeksi, kuten ei tunnelukkojakaan ennen kuin ne tiedostaa.

 

Mistä sitten tietää, mikä on uskomus?

Heitän tähän väliin esimerkin omasta poistuneesta uskomuksesta. Ala-asteella aloin jossain kohtaa ajatella, että en osaa matikkaa.
Ajattelin samalla tavoin yläasteella. Ja vielä lukiossakin. Kuulen edelleen mielessäni äidin äänen, joka kehottaa hokemaan itselleni ”minä osaan, minä osaan, minä osaan..”. Muistan edelleen, kuinka paljon tuo pieni lause ärsytti aikanaan niin paljon, että jatkoin äidin lausetta mielessäni ”minä osaan.. heittää nämä matikan kirjat takkatuleen”. Tämän typerän uskomuksen vuoksi onnistuin luistamaan matikassa vuosien ajan. Oli helppo tukeutua tuohon, etten osaa. Eihän silloin kannata edes yrittää.

Mutta tässäkin asiassa äiti oli jälleen täysin oikeassa. Nimittäin muutama vuosi työelämää ja ikää lisää lukion jälkeen toi järkeä päähän sen verran, että kauppiksessa lopetin hokemasta ”en osaa matikkaa” ja aloin vain opetella. Vahva siinä en edelleenkään ole, mutta tiedän oppivani jos yritän ja jaksan harjoitella. Ja sen myötä osaan matikkaa. Heippa vaan rajoittava uskomus.

nallikari_oulu

Rajoittavia uskomuksia voi myös tulla perintönä suvulta. ”Ei meidän suvussa ennenkään ole kukaan opiskellut lääkäriksi”. Tai jotain muuta vastaavaa. Tällainen peritty uskomus antaa jo pienelle ihmiselle elämään aika jäykät raamit jos vanhemmat eivät niitä huomaa paukutella rikki. Ja kuinka voisikaan huomata, kun ne samat raamit on saanut itsekin? Asiasta on siis turha syyllistää itseään jos jonkun tällaisen seikan omasta elämästään huomaa. Parempi myöhään kuin milloinkaan 🙂  Kovempana esimerkkinä rasismi voi olla tällainen suvussa periytyvä uskomus.

Uskomuksena voi olla myös jonkun kokemuksen aiheuttama epävarmuus itsestä. ”En kuitenkaan osaa asiaa X, joten ei minun kannata yrittää” tai ”Minun on pakko tehdä niin ja näin, koska muuten..”.

syysasu2

Uskomukset voivat syntyä myös ympäristön vaikutuksesta. Tästä minulta löytyy esimerkki ja se on talon rakentaminen. Nyt kun alettiin tarkemmin pohtia talon rakentamista ja ennen kaikkea ajoitusta sille, emme keksineet mitään oikeasti painavaa syytä sille, miksi meidän pitäisi juuri nyt rakentaa unelmoimamme koti. Rakentaminen ja omakotitalo on ollut pitkään meidän haaveena. Tajuttiin kuitenkin, että ajattelimme talon rakentamisen vain nyt kuuluvan tähän kohtaa elämää kun ollaan perustettu perhe ja talous on vakaa. Niinhän muutkin tekevät. Nyt vain kuuluu siis rakentaa kun siihen on kerta mahdollisuus. Heippa vaan uskomus numero 2. Meidän haaveiden talon rakentaminen siirrettiin jonnekin kauemmas tulevaisuuteen. Tämän uskomuksen sijalle otettiin muutama vuosi lisää ilman raksastressiä.

Kolmas uskomukseni on syntynyt jossain kohtaa lukiovuosia. Se on tietty määrä opintoja ja koulutusta tähän ikään mennessä. Aivan viime aikoihin asti tätä olen tuskaillut kun en nyt olekaan kouluttautunut niin paljon kuin tämä uskomukseni sanelee. Jopa hieman häpeän, että yli 30-vuotiaana en olekaan opiskellut niin paljon kuin joskus ajattelin tekeväni. Nyt kuitenkin tajuan, että sen sijaan olen saanut paljon muuta elämääni. Oman perheen, koulutusta hyvän määrän, vuosien työkokemuksen, omistusasunnon, hyvän työpaikan ja mukavan arjen. Opintojen aika tulee ehkä jossain kohtaa tulevaisuudessa, en tiedä missä laajuudessa, mutta sen näkee sitten. Näin on nyt hyvä. Heippa vaan uskomus numero 3.

Entäpäs tämä.. Sanot ääneen jollekin esimerkiksi näin ”Minulta ei ole koskaan varastettu polkupyörää”. Ja heti sen perään lisäät ”Nyt pitää koputtaa puuta, koska muuten varmasti nyt käy niin kun ääneen menin sanomaan”. Voiko ääneen sanominen saada jonkun tuollaisen asian tapahtumaan? Ei voi. Heipat vaan tällekin uskomukselle. Myönnän nimittäin toisinaan tekeväni juuri tätä.. ;D
syysasu1

Nyt jos huomaat itselläsi jonkinlaisia uskomuksia, niin käytä hetki aikaa miettien, mistä ne ovat syntyneet. Mieti myös, ovatko ne muurina omien unelmien edessä tai rajoittavatko jollain muulla tavoin? Mieti myös, uskotko niin, että sinun tulee tehdä joitain asioita, koska muut ehkä odottavat sinun tekevän juuri niin? Olet ehkä aina ollut apuna muille, muut odottavat sinun tekevän sitä jatkossakin ja sinä teet aina niin, koska olet aina ennenkin tehtyt. Jopa silloin kun et olisi jaksanut, halunnut tai ehtinyt?

Kyseenalaistamalla omia sinnikkäitä uskomuksia ja ajatuksia saat avattua näkökenttää laajemmaksi. Sen myötä saat työkaluja edetä kohti omia unelmia ja kaataa ne rajoittavat muurit.

Minun vinkkinä onkin tähän torstain alkuiltaan: mieti ja tunnista ne oman elämän raamit ja muurit. Sen jälkeen riko ne kokonaan tai rakenna ne itselle sopiviksi. 🙂 Koska sinä osaat.

 

K-M

 

Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D

Huomaatko kaiken hyvän?

Iltapesujen jälkeen 5-vuotias minä ihmetteli pienen ihmisen mielessä, mitä mahtoi meidän rakas mummu tarkoittaa, kun hän illalla sanoi ”jokaisesta päivästä ja hetkestä pitää kiittää”. Mietin monta vuotta kuumeisesti, että mistä siinä oikein kiitetään ja ketä. Tänä päivänä tiedän tismalleen, mitä mummu sillä tarkoitti.

Jo monen monen vuoden ajan olen iltaisin nukkumaan mennessä miettinyt kulunutta päivää ja kaikkea sitä, mitä hyvää päivän aikana tuli vastaan. Pienempänä vain kiittelin mielessäni iltaisin aikalailla vain siksi, että mummu oli niin neuvonut tekemään. Jossain kohtaa kuitenkin oivalsin homman jujun ja tänään osaan hakea jopa niistä huonoistakin hetkestä ne pienimmätkin hyvän rippeet. Joskus niitä ei löydä millään, mutta silloin ajattelen asian olevan jollain tavoin opettavainen ja sitä myöten hyvä omalla tavallaan, vaikka olotila olisikin täysin päinvastainen.

syyskuu2
syyskuu1

Yksi ilta kiitollisena ajattelin näin. Oli hyvää..

Kun sain nukuttua kunnon yöunet.. Kun aamiainen maistui tosi hyvältä.. Kun kuuntelin hyvää podcastia meikatessani.. Kun aurinko valaisi peltoja usvan läpi.. Kun menin aikaisin töihin.. Kun onnistuin työtehtävissäni.. Kun kollegojen kanssa naurettiin.. Kun näin vanhuksen rullasuksilla vauhdin huumassa.. Kun radiosta tuli lempibiisini.. Kun ajoin päiväkodin pihaan ja näin lapseni pitkän päivän jälkeen..

Kun koti oli siisti ja ruoka valmiina.. Kun kahvi maistui hyvälle ja mies tuli töistä kotiin.. Kun lapseni oppivat uuden asian.. Kun menimme yhdessä metsälenkille ja söimme marjoja.. Kun ystäväni viestittelivät minulle.. Kun löysin kadonneen tavarani.. Kun ilmassa tuoksui syksy.. Kun luin satua lapsilleni.. Kun söin saman iltapalan kuin joka ikinen muukin päivä.. Kun onnistuin täyttämään ristikon.. Kun silitin lasten päätä heidän nukkuessaan.. Kun nukahdin omassa kodissani, omaan sänkyyni.. Kun kaikki oli hyvin ja seuraavakin päivä olisi täynnä kaikkea hyvää.

syyskuu3
syyskuu4

Kokeile tätä, jos et sitä vielä ole koskaan tehnyt. Mieti aluksi viisi hyvää asiaa kuluneesta päivästä ja kasvata sitten määrää jossain kohtaa. Elämässä tapahtuu paljon asioita ja synkimpinä hetkinä on hyvä muistuttaa itseään myös siitä hyvästä, mitä kokee päivittäin. Ja kun kaikki on onnellisesti ja tasapainossa, kuten nyt, on ihanaa ahmia kaikki se hyvä, mitä vastaan tulee. Eikö niin?

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

K-M

 

Kuinka ratkaista ongelma helposti?

Aurinkoista sunnuntaita täältä sairastuvalta. Tämä viikko on mennyt tosiaan aivan levätessä ja parannellessa flunssaa. Blogikin on ollut hiljaisena, koska fokus on  mennyt täysin vain kaikkeen pakolliseen toimintaan ja paranteluun. Nyt onneksi alkaa olot olemaan parempia, vaikkakin sitkeä flunssa tämä kyllä on. Minulla flunssa meni aivan korvatulehdukseen asti, mutta sekin alkaa jo hellittää Buranan avulla.

Mutta se nyt sairaskertomuksista ja flunssasta. Haluan nimittäin jakaa teille huippuvinkin, jolla saa apua niin pienen kuin isommankin ongelman ratkaisuun. Tai noh.. ainakin sen, kuinka asiat saa helpommin jäsenneltyä päähän ja sen myötä löytämään ratkaisut.

ongelmanratkaisu8
ongelmanratkaisu6
ongelmanratkaisu11

Asioiden kirjoittaminen paperille selkeyttää tutkitusti ajatusmaailmaa ja havainnoillistaa tilanteen helpommin ymmärrettäväksi. Niinpä tämäkin ongelmanratkaisutapa tehdään kynä kädessä ja paperi nenän edessä.

Homma menee näin.. Piirrä paperille iso ympyrä, jonka keskelle piirrä pienempi ympyrä. Molempiin niistä tulee mahtua kirjoitusta. Kirjoita pienempään ympyrään ongelmasi ja siihen johtavia seikkoja. Seuraavaksi, kirjoita pienen ja ison ympyrän väliseen tilaan asiat, joihin voit vaikuttaa sekä mitä on tehtävissä ongelman ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen kirjoita ympyröiden ulkopuolelle ne asiat, mille et voi mitään ja joihin et voi vaikuttaa millään toimillasi.

Nyt kun yllä mainitut ovat kirjattuna, ota uusi paperi ja piirrä samalla tavoin kaksi ympyrää, iso ja pienempi sen keskelle. Pienen ympyrän keskelle sinun tulee nyt valita ja kirjoittaa asia/asioita ensimmäisen paperin ympyröiden välisestä tilasta eli niistä asioista, joihin voit vaikuttaa. Kun tämä on tehty jatka samoilla ohjeilla kohti ratkaisua. Kirjoita siis ympyröiden väliseen tilaan, mitä voit tehdä asian/asioiden eteen ja ympyröiden ulkopuolelle kaiken sen, mille et voi mitään. Näiden ympyröiden piirtämistä voi jatkaa niin kauan, että saa käännettyä kaikki kivet. Jokaiselle tehtävälle asialle voi piirtää oman ympyrän, jota lähtee purkamaan aina pienemmiksi osiksi.

Tässä vielä esimerkkinä oma aivoriihi eiliseltä. Meillä on nimittäin asunto edelleen myymättä ja nyt otettiin aikalisä etenemisen suhteen.

ongelmanratkaisu2
ongelmanratkaisu3
ongelmanratkaisu11

Helppoa, eikö vain?

Tällä ongelmanratkaisutavalla saat ensinnäkin asian pois pyörimästä vain mielessä ja selkiytettyä kaiken yhdellä kertaa. Se laskee heti stressin määrää, joka puolestaan saa ongelman tuntumaan pienemmältä. Tällä tavalla saa myös tarkistettua sekä ajateltua kaikki vaikuttavat seikat monelta kantilta. Ja kun kirjoitat kaiken näin muistiin, sinulla on valmis tarkistuslista ja muistilappu, josta katsoa onko kaikki mahdollinen tehty asioiden etenemiseksi.

ongelmanratkaisu10
ongelmanratkaisu7

Miltä vaikuttaa tämä tapa teidän mielestä? Minä rakastan kaikkea tällaista, joilla saa sellaisen turhan stressin ja murehtimisenkin pois mielestä sekä tietenkin ratkaistua ne. Näin jää enemmän kapasiteettia suunnata fokus kaikkeen positiiviseen ja energiaa synnyttäviin asioihin.

 

Ihanaa sunnuntaita!

K-M

 

P.S. Alkanut syyskuu hiipii myös sisustukseen.. Kukkien kohdalla se tarkoittaa kestosuosikki eukalyptusta sekä murrettuja sävyjä kimpuissa. <3

Parin viikon kuulumiset

Ensimmäinen viikko ”uutta” arkea takana.

Tällä kerralla suunnittelimme päivähoidon aloituksen sekä uuteen päivärytmiin totuttelun hieman edellistä kertaa paremmin. Kahden vanhimman pojan synnyttyä olin siis töissä puolentoista vuoden ajan, kunnes jäin äitiyslomalle kolmannelta naperolta.

Kummallakin kerralla totuteltiin hoidon aloitukseen monta päivää, mutta nyt reilun viikon tutustelun lisäksi minäkin sain helpotusta aloitukseen puolison hoitaessa viikon ajan päiväkotihommat. Oli aivan luksusta, kun viikon ajan huolehdin itseni vain töihin ja kotiin. Helpotti ihan älyttömästi sitä omaakin ikävää.

_MG_1110

Nyt sitten homma luistaa kuten ennenkin. Toinen meistä vie pojat tarhaan ja toinen hakee riippuen aina mihin aikaan kuljetaan töissä.

Kahden vanhemman pojan kohdalla tarhan aloitus ei ollut niin iso muutos kuin kuopuksellamme. Pojat kun kuitenkin viime kauden ajan kulkivat samassa tarhassa 2 päivää viikossa. Toki tällainen viiden täyspitkän päivän viikko väsyttää heitä enemmän, mutta suurempi muutos heille oli eri ryhmiin meneminen. Tähän asti pojat ovat olleet samassa ryhmässä ja vielä heidän serkkupoikakin oli samassa. Nyt esikoinen aloitti eskarin ja näin ollen vaihtoi isompien ryhmään. Keskimmäinen ja serkkupoika jäivät vielä tuttuun ryhmään kahdestaan. Niin ihanaa kun pojat saavat päivisinkin olla yhdessä. Vapaa-ajan meidän ja veljen lapset viettävät pääsääntöisesti yhdessä. 😀

Esikoisella jännitti eka päivinä tietty uudet tarhakamut ja tulevat eskariläksyt.  Nyt viikon jälkeen jännitys on onneksi mennyt jo menojaan ja uusia kavereita on löytynyt monta. ♥

_MG_1099

Kaikista pieninkin on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Välillä on itkettänyt ikävä, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan. Muutamina öinä tuo hoidon aloitus ja iso muutos on vaikuttanut pikkumiehen yöuniin mm. levottomuutena ja itkuisuutena. Sekin on jo nyt aika lailla loppunut, mutta esimerkiksi toissayö valvottiin melkeinpä kokonaan.

Poikien hoitajat ovat aivan ihania ja ainakin meidän lapset ovat kaikki alusta asti olleet hyvin luottavaisia heitä kohtaan. Syliin pääsee aina ja aina on aikaa kuunnella sekä huomioida, vaikka jaloissa pyörii 23 (tai enemmänkin…) muutakin lasta. Meidän kuopukselle tuli vielä samat hoitajat, jotka ovat hoitaneet meidän kahta vanhempaakin, joten omakin olo on seesteinen, kun saadaan jatkaa tuttujen ihanien ihmisten kanssa.

Edelliset kahdeksan viikonloppua on ollut ohjelmaa täynnä ja kahtena viimeisenä pojat ovat olleet mummuloissa yötäkin. Tarhan alkaminen yhdistettynä yökyläilyyn on tietenkin osaltaan kasvattanut meidän kaikkien ikävää. Se yhteinen aika kun uuden arjen myötä on vähissä. Siksi onkin ihanaa, että parina seuraavana viikonloppuna kalenteri näyttää täysin tyhjää eli vapaapäivät saadaan keskittyä täysin omalla porukalla olemiseen.

_MG_1082
_MG_1102

Työhönpaluun myötä olen herättänyt taas oman sisäisen Monican hereille, mitä tuulee arjen helpottamiseen sekä yhteisen ajan maksimointiin. Tähän kuuluu mm. aina seuraavan viikon päivällisten ja muiden ruokien suunnittelu, ruokaostosten tekeminen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, urheilun ja porukalla ulkoilun yhdistäminen jne. Tuohon ruokaostosten tekemiseen ei voi muuta kuin taas vain ylistää Cittarin verkkokauppaa! Sunnuntaina näpyttelin tilauksen netissä seuraavan viikon ruoka-aineista sekä muista tarpeista. Maanantaina Ossi nouti ne töistä tullessaan. Ihan mahtavaa!

Edellä mainittujen lisäksi laitan aina iltaisin valmiiksi seuraavan päivän vaatteet pojille ja itselle. Tarhareput odottelevat myös oven pielessä valmiina seuraavaan päivään. Näin me saadaan aamut rauhoitettua mahdollisimman kiireettömiksi.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin. Ikävä painaa meitä kaikkia välillä kovastikin ja haluttaa kotiin rakkaiden luokse. Tiedän kuitenkin, että tämä hetki oli juuri oikea tähän muutokseen. Totuttelu vaan vie aina tovin. Eli hyvää meille kuuluu.

 

Mukavaa torstaita!

K-M

Tunnetko itsesi?

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja olo on tosi innostunut, mutta samalla todella väsynyt. Töiden- ja päivähoidon aloituksesta kirjoitan kuitenkin aivan eri postauksessa.

Nimittäin nyt vihdoin tartun uuden postaussarjan ensimmäiseen osaan. Luonnos tästä ensimmäisestä aiheesta on roikkunut jo muistiossa keväästä asti, koska halusin kerryttää lisää materiaalia muihin osioihin. Tämä uusi postaussarja käsittelee aihetta itsetuntemus. Tai filosofisemmin sanottuna ”kuka ja millainen minä olen?”.

Aihetta olen pyöritellyt kolmelta kantilta, joista ensimmäisenä ”esittelen” tunnelukot. Onko kellekään tuttu juttu? Monelle on varmasti ainakin jossain tullut vastaan Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi.

4

Mikä tunnelukko?

Meillä jokaisella on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat elämän alkupuolella, lapsuudessa ja nuoruudessa, opittuja tapoja reagoida eri asioihin. Reaktiot vaihtelevat tunteista ajatuksiin ja käyttäytymisestä siihen, kuinka koet tietyt asiat sekä tilanteet.

”Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.”
Kimmo Takanen, Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Selviytymismalleiksi Takanen listaa mm. asian välttelyn, antautumisen sekä hyökkäämisen. Lapsena nuo tulevat luontaisesti, kuten aikuisiälläkin. Mutta nyt ne kääntyvät itseä vastaan ja horjuttavat tasapainoisia kokemuksia/elämää.

Tästä linkistä pääset suoraan Tunne lukkosi -teoksen sivuille, jossa tunnelukoista kerrotaan tarkemmin.

Me ihmiset kun ollaan jokainen ainutlaatuisia niin meidän tunnelukotkin vaihtelevat. Takanen listaa kirjassaan 18 eri tunnelukkoa. Niitä ovat esim. alistuminen, uhrautuvaisuus, pessimistisyys, vaativuus ja suojattomuus. Näitä tilanteita tulee kaikille elämän varrella vastaan, mutta aina ko. tunnelukkoa kantavana sitä toimii tietynlaisessa tilanteessa samalla kaavalla. Kaavalla, joka tuntuu oikealta, mutta ei hyvältä.

3

Tunnelukot on jaoteltu neljään eri vahvuuteen: erittäin vahva (tunnelukko vaikuttaa ja ohjaa elämää voimakkaasti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa), heikko (vaikuttaa elämään harvoin) sekä lisäksi ei tunnelukkoa.

Esimerkiksi minulla uhrautumisen tunnelukko on testin mukaan erittäin vahva. Se olikin ainoa tuossa vahvimmassa kategoriassa. Merkkeinä uhrautumisesta ovat mm. se, että laitan hyvin usein muiden tarpeet omieni edelle ja tunnen helposti syyllisyyttä jos tilanne meneekin toisin päin. Kuuntelen paljon toisten ongelmia, mutta omistani osaan kertoa hyvin vähän. En halua vaivata muita. Ahdistun kun tajuan, että en voi auttaa toisia joka tilanteessa. Nyt tämän tiedostettuani olenkin opetellut olemaan tietyllä, sellaisella terveellä tavalla itsekäs. Nimittäin luontaisesti pelkään loukkaavani toisia jos en huomio heitä aina ensin. Eihän se niin tietenkään ole. Läheisille olen aina ollut avoin ja kertonut ainakin jossain määrin ongelmistani. Nykyään osaan puhua myös tasavertaisesti omista kompastuskivistä, mutta vieläkin mietin, että kuormitanko kuuntelijaa liikaa. Tämä uhrautuvaisuus tapahtuukin siis täysin omasta ”tahdostani”, ei muiden vaatimuksista. Tällainen uhrautuvaisuus vie tosi paljon energiaa pitkällä aikavälillä.

Vahvana tunnelukkona testi ilmoitti minulle alistumisen, koska pyrin mielummin välttämään konfliktitilanteita sen sijaan, että olisin vahvasti eri mieltä. Tämä kylläkin pätee vain tietyissä asioissa. Sellaisissa, joiden lopputulema on hyvä olipa asia hoidettu minun tai jonkun toisen päätöksen mukaan. Muissa asioissa avaan kyllä suuni ja perustelen mielipiteeni jos tilanne niin vaatii. Myös hyväksynnän haku on toisena vahvana tunnelukoissa. Se taas ilmenee niin, että haluan kuulua joukkoon ja mukaudun helposti muiden mukaan. Sekä niin, että mietin joistakin asioista, mitä muut ovat mieltä, vaikka muiden mielipiteellä ei ole oikeasti edes väliä ko.asiaan.

Keskivahvana testi antaa minulle suojattomuuden – pelkään, että itselleni tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tämä tosin liittyy vahvasti vanhemmuuteen, koska lasten myötä tietenkin aina hieman huolettaa maailman meno niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Heikkona tunnelukkona kannan mukanani vajavuutta – toisinaan, onneksi vähenevissä määrin, en näytä heikkoa ja herkkää puoltani muille kuin läheisille.

Tunnelukko testin pääset tekemään tästä. Testissä on 54 kysymystä, joihin valitaan aina lähiten itseä kuvaava väittämä.

Huom! Testi ei kerro aivan koko totuutta tietenkään vaan antaa enemmänkin aiheet, joista osasta kohtaa voi tunnistaa omia lukkoja sekä kokemuksia. Hyvä esimerkki tästä minulla on uhrautuminen erittäin vahvana. Se nimittäin koskee vain tiettyjä tilanteita, ei koko elämää sekä kaikkia kohtaamisia. Tämä siis kannattaa pitää mielessä, ettei säikähdä testin tuloksia.

2

Nyt kun omat lukot on selvillä niin mitäs sitten? Mistä avain?

Avain on se, että ensimmäisenä tunnistat tilanteet, joissa omat lukkosi napsahtavat kiinni ja toimit itselle epäsuotuisalla tavalla. Tämä voi viedä pitkänkin ajan. Kun olet oppinut tunnistamaan nuo tilanteet, mieti miten voisit toimia toisin. Se voi olla täysin päinvastainen reaktio tai jotain näiden kahden väliltä. Kunhan se tuntuu sinusta hyvältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukon avaaminen vie aikaa. Se raksahtee auki pikku hiljaa tilanteiden toistuessa. Tutut, opitut reaktiot tulevat vuosikymmenten kokemuksen vuoksi niin omasta ytimestä, joten itselleen pitää olla armollinen sekä kärsivällinen tässä(kin) asiassa. Se ei haittaa jos reagoi totuttuun tapaan. Pääasia onkin siinä, että huomaa tehneensä niin ja koittaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Hiljalleen siinä oppii uuden reaktion, joka alkaakin toistumaan vanhan huonon tilalle ja tunnelukko on murrettu.

Kuten jokaisessa asiassa, on tässäkin oma kultareunuksensa. Ei kaikki tunnelukot ole läpeensä huonoja juttuja. Niihin liittyy paljon mm. empatiaa, toisista välittämistä, huolenpitoa, myötätuntoa ja paljon paljon muutakin. Tämä seikka on minusta tärkeää pitää mielessä kun lähtee muuttamaan totuttuja tapoja. Eikö vaan?

1

Tässä vuoden aikana olen jutellut aiheesta reippaasti yli kymmenen läheiseni kanssa ja jokainen on myös tehneet tuon tunnelukkotestin. Testin jälkeen olemme usein jatkaneen keskustelua aiheesta ja jokainen on aikalailla heti tunnistunut lukkonsa sekä tilanteet, joissa ne aktivoituvat. Hauska on ollut myös huomata, että jokainen on ollut tästä jutusta yhtä innostunut kuin itsekin sekä he ovat sitten puolestaan jakaneet tätä asiaa taas eteenpäin. Parisuhteen kannalta tämä asia sekä testi on myös tosi hyvä avain toisen syvempään ymmärtämiseen ja jopa sen myötä ikuisien kiistanaiheiden poistamiseen. Niin kävi ainakin meillä kun houkuttelin paremman puoliskoni tekemään tämän testin, jonka jälkeen vertailimme tuloksia. Sen myötä tajuamme nykyään paljon paremmin toistemme reaktioita. Kuulin myös, että jopa eräs nelihenkinen perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta olivat tehneet kaikki tämän ja näin saaneet poistettua muutamia kiistatilanteita arjestaan. Iso peukku siis kaikin puolin Kimmo Takaselle sekä näille kirjoilleen. Suosittelen tutustumaan Tunne lukkosi -nettisivuihin sekä aiheen kirjoihin.

Postaussarjan toinen osa tulee käsittelemään aikanaan parisuhdetta. Minkälainen olet parisuhteessa sekä millainen puolisosi on? Sillä vaikka näistä asioista puhuu toisen kanssa useasti niin ei siltikään välttämättä täysin ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta nyt sunnuntain viettoon! Aurinkoista päivää!

K-M

P.S. Lukisin enemmän kuin mielellään teidän ajatuksia itsensä tuntemisesta sekä tietenkin tästä postauksen tunnelukko -aiheesta!

Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

K-M

Ajansäästöä vai laiskuutta?

Aamukampa kotiäitipäivistä harvenee koko ajan. Samaan aikaan mieleen putkahtelee muistoja ajasta kun meidän kaksi vanhempaa poikaa olivat täyspäiväisesti hoidossa ja me miehen kanssa töissä. Yhtä sirkusta ja läpsystä vaihtoa hoitopäivän ja töiden jälkeisiin menoihin, harrastuksiin, omiin aikoihin ja ennen kaikkea siihen yhteiseen aikaan. Molempien päivätyö jättää onneksi illat sekä viikonloput vapaiksi, mutta jäljelle jäävän ajan jakaminen kaiken edellä mainitun kesken on haaste.

Onneksi meillä on nyt jo aiemman kokemuksen vuoksi tiedossa, kuinka meidän arki tulee muuttumaan töihinpaluun jälkeen. Arki on kiireistä ja vapaa-ajasta pitää osata nauttia aivan erillä tavalla.

_MG_0747
_MG_0767

Nämä mietteet ovat luonnollisesti saaneet pohdiskelemaan mahdollisuuksia”säästää aikaa”. Tuttuun tyyliin ainakin viikoista tulee enemmän suunniteltuja. Ruokia tehdään pakastimeen valmiiksi viikonlopun aikana ja muutenkin mietitään etukäteen lounaat töihin ja päivälliset kotiin. Nimittäin yksi kurjimmista jutuista hoito- ja työpäivän jälkeen on tulla väsyneenä kotiin ja alkaa odottaan/tekemään päivällistä. Mutta mistä muusta voisi napata aikaa..? Tästä päästäänkin itse otsikon aiheeseen. Olen käynyt useamman keskustelun viime kuukausien aikana tästä ruuhkavuosisuunnistuksesta ja kuinka sitä voi helpottaa. Helpotuskeinoista puhuessa on usein noussut esiin erilaiset palvelut, joista ensimmäisenä nostan eniten mielipiteitä jakavan: siivouspalvelut.

Mitä teillä tulee mieleen siivouspalveluista? Vuosia vuosia sitten kysyttynä olisin vastannut sen olevan hieman parempituloisten heiniä, mutta en enää tänä päivänä. Tänään tiedän ympäriltä (minua nuoremmista eläkeikäisiin) käyttävän säännöllisesti kotisiivouspalvelua arkea helpottamaan. Ja samasta haaveilen minäkin. En tykkää siivoamisesta yhtään, mutta vielä enemmän karsastan tosi sotkuista kotia. Näinpä viikon aikana siivoukseen menee aikaa. Aikaa, jonka paljon mielummin käyttäisin yhteiseen aikaan lasten kanssa, harrastuksiin jne. Olisi ihana tulla perjantaina töistä puhtaaseen kotiin ja aloittaa viikonloppu rennosti perheen kanssa.

Mikä tässä sitten jakoi mielipiteet meidän käymissä keskusteluissa? Kustannukset etunenässä ja toisena ajatus vieraasta siivoamassa omaa kotia. Itsellä tuo vieraan ihmisen siivoaminen omassa kodissa ei haittaisi lainkaan, mutta kustannuspuolen vuoksi painan jarrua asian suhteen. Vapaa-aika on arvokasta, mutta niin on siivouspalvelutkin. Haeskelin netistä hinnoitteluesimerkin, jossa Oulun Kotisiivous suorittaisi perussiivouksen kahden viikon välein, jolloin yhden kerran kustannus olisi noin 85€ kotitalousvähennyksen jälkeen. Se tekisi 170 /kk ja 2040€ vuodessa.

Siispä tulevaisuuden rakennushanke ja säästäväinen luonne pistää meidän kohdalla jatkamaan siivouspalveluista haaveilua ;D Ehkä sitten joskus..

_MG_0744
_MG_0733
_MG_0750

Muina palveluina esiin on noussut erilaiset kauppapalvelut. Jo nyt silloin tällöin käytämme K-Citymarketin tarjoamaa ruoan verkkokauppaa, jossa edellisenä päivänä klikkailemme ostettavat ruoat verkkokaupassa ostoskoriin ja noudamme sitten seuraavana iltapäivänä ne marketin noutopaikalta. Parempi puoliskoni suorastaan rakastaa tätä palvelua, koska hän ei välitä sitten yhtään kaupassa asioinnista. Varsinkaan työpäivän jälkeen. Minä puolestani olen täysin vastakohta tässä asiassa. Rakastan selailla uusia ruokatuotteita ja miettiä samalla mahdollisia uusia reseptejä.

Tällä kymmenen minuutin verkkokauppashoppailulla säästyy se vajaan tunnin ruokakauppareissu. Tunti arkipäivänä on todella paljon aikaa, joten jatkossa meidän perhe tulee käyttämään tätä palvelua hyvin todennäköisesti paljon enemmän. Ja se kustannus.. 4,90€/noutokerta. Meidän mielestä tämä kauppapalvelu on täysin tuon vitosen väärti. Homma on vielä kaikessa yksinkertaisuudessaan niin helppo, että aivan hymyilyttää. Edellisenä päivänä teet ostoslistan valitsemaasi kauppaan ja lähetät sen verkkokaupan kautta heille keräilyyn. Sen perään valitset noutoajan (tai kotiinkuljetusajan jos asut kuljetusalueella!) ja ajat kaupan noutoparkkiin sopimanasi aikana. Paikalta lähetät tekstiviestin annettuun numeroon ja kaupan työntekijä tulee ostoksesi pakattuina autollesi ja rahastaa ne maksukortillasi.

Pitää vielä erikseen mainita, että joka kerralla kaikki ruoat ovat olleet aivan sieltä tuoreimmasta päästä. Päiväykset ovat pitkälle ja hevit tosi tuoreita. Iso peukku Kaakkurin Citymarketille.

_MG_0769
_MG_0730

Palveluitahan kyllä riittää moneen asiaan, mutta tässä nostettuna nämä kaksi keskusteluissamme pyörinyttä. Nyt sitten haluaisin lukea ja jatkaa keskustelua teidän kanssanne lukijat. Onko tällaiset teidän mielestä silkkaa ajansäästöä vai kunnon laiskuutta? Mielipiteitä kun on monia ja kaikki yhtä oikeita! Onko teistä jollain käytössä esimerkiksi kotisiivouspalvelu tai kenties jotain muuta? Puolesta vai vastaan? Kirjoitelkaa toki kommenttikenttään, olisi mukava saada kunnon keskustelua aikaiseksi 🙂

 

K-M

Kun sumu alkaa haihtua

On kulunut tasan vuosi siitä kun ”myrkkysumu” veti minulta jalat alta ja ei mitenkään hyvällä tavalla. Jos et tiedä mistä kirjoitan niin lue asiasta aiemmin kirjoittamani teksti tästä. Tammikuisen tekstin jälkeen olo oli ihan kamala monta päivää, vaikka te monet monet ihanat lukijat lähetitte niin mahtavia viestejä ja tsemppejä. Se oli varmaan sellaista kirjoituskrapulaa kun vihdoin sai purettua kaiken ulos. Ja samalla linjalla jatkan nytkin.

Kevään aikana olo on parantunut ja mennyt huimasti eteenpäin. Siitä kiitos terapian, ajan ja lääkkeen. Kyllä, toipumisen tueksi aloin syömään ahdistusta helpottavaa lääkettä ja se selvästi auttaa. Mistään väkevästä aineesta ei ole kyse vaan sellaisesta, joka helpottaa pahinta ahdistusta ja reaktiota traumaattisiin muistoihin.  Edelleen kovakin ahdistus iskee viikoittain ja melkein päivittäin hetkellisesti. Mutta olipa tässä jokin aika sitten jo reilun viikon putkeen täysin normaali olo. Ei ainuttakaan ahdistusta tai mitään muutakaan ikävää. Ihan normaalia arkea, normaaleja ajatuksia ja normaaleja tunteita laidasta laitaan. Vitsit miten ihanalta ja mahtavalta se tuntui!! 🙂 Nykyään ambulanssin ääni tai sairaalasarjat eivät minua lamauta vaan ikävät muistot pyörähtävät vain hetken mielessä ja vaihtuvat pian toisiin.

Noin vuosi sitten synttäripäivänä meillä kävi perheenjäsenet kahvilla ja silloin tunsin oikeasti halvaantuvani väsymyksestä ja sisällä vellovasta ahdistuksesta ja paniikista. Koko kesän ja viime syksyn ajan olin aivan raunio, vaikka sitä kovin moni ei huomannutkaan saatika tiennyt. Moni lähipiiristäkään ei tiennyt koko tilannetta ja sitä tuskaa mitä kävin läpi. Huolehdin silloin kovasti, kuinka puolisoni jaksaa kannatella minua ja perhettä. Pelkäsin, että itkuni ja olemukseni vahingoittaa henkisesti lapsia jotenkin. Ja samalla pelkäsin (pelkään kyllä välillä edelleenkin) kaikkea mahdollista mitä meidän perheelle tai minulle voisi sattua. Onneksi tänään tuo pelko ei valtaa minua samalla tavoin. Tänään osaan katsoa sitä pelkoa silmiin ja pakottaa sen polvistumaan minun edessä. Toki aina se ei onnistu, mutta olo alkaa olla voittaja kuitenkin. Tänään tiedän, ettei pojilla ole mitään hätää. Jokaisen itkun jälkeen kerroin heille, kuinka aikuisetkin itkee ja kuinka kaikilla voi olla kurja olo.

Tänään parempi puoliskoni kuvaa viime kesän minää ja tämän päivän minää yöksi ja päiväksi. Hän ei edes muista tai huomaa ajoittaista kurjaa oloani ellen siitä ääneen sano. Tänään tämänkin tekstin kirjoittaminen pelottaa, ahdistaa, jännittää, hävettää ja helpottaa oloa. Tänään en mieti, olenko työkykyinen elokuussa. Tänään hymyilen, olen onnellinen ja nautin hetkestä kerrallaan.

_MG_9352

Vaikka tämä vuoden mittainen matka on kamalinta, mitä olen läpi käynyt, niin on tässä mieletön määrä hyviäkin asioita. Tämän synkkääkin synkemmän pilven reunat hohtavat paksuina kullasta. Kultareunuksissa lukee armollisuus itseä kohtaan, läsnäolon taito, hyväksyntä tapahtuville asioille, rauhoittuminen, oman itseni oppiminen ja paljon paljon muuta. Jollain kierolla tavalla tämä suo on lähentänyt meitä puolisoina entisestään ja korostanut perheen tärkeyttä, vaikka kaikkein tärkeintä se on tähänkin asti ollut.

Tänään muistutan itseä, ettei vuoden takaisia päiviä voi kokea uudelleen ja että ne kaikki ovat enää ikäviä muistoja. Ikäviä muistoja, jotka aikoinaan haavoittivat syvästi ja jättivät pysyvät, mutta haalenevat arvet. Tänään tiedän, että maaliin on vielä matkaa. Sitä kohti kuljen kuitenkin samalla sisulla kuin aiemmin, mutta tällä kertaa rohkenen pyytää läheiset ja muut puskuriksi taakseni. Yksin tämä ei olisi onnistut, joten kiitos jälleen kaikille rakkaille puskureille selkäni takana ♥ Maali on jo näkyvissä välimatkasta huolimatta. Seuraavat askelet sitä kohden taidan ottaa samalla hypähdellen. Ihan vain siksi, koska jaksan ja voin! 🙂

 

K-M

 

Kumman valitset

Meillä on kotona visailtu viime aikoina lasten kanssa ”Kumman näistä valitset” -kysymyksillä. Suurin osa kysymyksistä on tyyliä ”Kumman valitset, Darth Vader vai Han Solo” ? ;D

Samanlaisia kysymyspostauksia on näkynyt myös eri blogeissa viime aikoina. Näistä innostuneina ajattelin kirjoitella oman version. Kysymykset kokosin Si Moda-blogista ja omista lisäyksistä.

_MG_9059

Liian kuuma vai liian kylmä?

Juna vai lentokone?

Kylpy vai suihku?

Hiukset auki vai kiinni?

Nike vai Adidas? Molemmat käy!

Merellä vai vuoristossa?

_MG_9057
_MG_9062

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Aamu vai ilta?

Kahvi vai tee?

Leffa kotona vai teatterissa?

Talvi vai kesä?

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

_MG_9098

Jäätelö vai karkit?

Nahka vai pitsi?

Korkkarit vai tennarit?

Kissa vai koira? No vaikka käärme. Oon vähän turhan eläinrakas..

Hampurilaiset vai pizza?

Facebook vai Instagram?

_MG_9063
_MG_9070

Punaviini vai valkoviini?

Kaupunkiloma vai rantaloma?

Juoksu vai pyöräily?

Joki vai järvi?

Sininen vai punainen?

Tanssiminen vai laulaminen?

Puhelin vai netti?

_MG_9106

Kummat te valitsette yllä olevista kysymyksistä? 🙂

 

Ossi nappaili postauksen kuvat meidän reilun viikon takaiselta Kuusamon reissulta. Tuo oli ehkä paras kokeilemani jumppa- ja venyttelypaikka! Lämmin sää ja tuollaiset maisemat ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

K-M