20 kysymystä

Nyt tulee perjantai-iltaan vähän kevyempää juttua. Täyttelin nimittäin omat vastaukseni näihin muissakin blogeissa kiertäneisiin 20 kysymykseen. Tässäpä olisi.. 😉

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Vitsit oon aina pukeutunut naamiaisissa kaikkiin tylsiin perusasuihin. Noita-akka, intiaani, klovni, enkeli.. Nyt lupaan, että seuraavissa naamiaisissa pukeudun johonkin aivan uudenlaiseen ja unohtumattomaan asuun. Meillä oli tarkoitus pitää halloween-bileet aikuisille tänä vuonna, mutta se nyt taas jäi..

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram. Olen pienestä asti rakastanut kuvien katselua, joten tätä tulee kulutettua välillä aivan liikaakin.

Talvimaisema. Koitelin koski.
Talvisia puita

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Kyllä se on kesä ja erityisesti alkukesä kun kaikki on niin vehreää ja luonto herää kunnolla pitkän talven jälkeen. Mutta kyllä talven kauneus ja tunnelmallisuus viehättää myös.

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Vuoret. No doubt. Vuorissa on aina jotain vahvaa ja pysyvää.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
Ennen olin aika ninja Playstation 2:lla pelattavassa Crash Bandicootissa! Konsoli ja peli meiltä löytyy edelleen, mutta edellisestä pelikerrasta alkaa olla jo useampia vuosia. Ehkä sen voisi taas viritellä paikoilleen ”lapsille”..

Millaisesta juustosta pidän?
Hmm.. helpompi sanoa mistä en pidä. Se on sinihomejuusto. Mutta uutena suosikkina maistoin ihan vasta jotain hollantilaista kovaa, hieman rakeista juustoa. Nimeä en muista, mutta se maistui aivan taivaalliselta viikuna-port viinihillon kanssa!

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi? Haluaisin löytää sen oman juttuni työelämässä ja menestyä siinä. Toivottavasti olen tällä hetkellä menossa sitä kohti. Haluaisin myös vanhana pystyä sanomaan, että elin oman näköisen elämän ja koin kaiken, mitä halusin (näin vaatimattomasti..).

Talvimaisema ja nuotio. Koitelinkoski
Nainen ja lapset sillalla talvisessa maisemassa.

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Tasan yhdessä, Oulussa. Olen kylläkin pitkään haaveillut elämisestä jossain vaiheessa edes jonkin aikaa jossain täysin toisessa maassa. Kahdesti minulla olisi siihen ollut mahdollisuus töiden ja opiskelun puolesta, mutta jänistin. Toivottavasti vastaan vielä joskus tulee tilaisuus. Nykyään se on vain hyvin paljon monimutkaisempaa kun on jo kouluikäinen esikoinen ja niin edelleen. Mutta saa nähdä 🙂

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?
Englantia paremmin ja tällä hetkellä myös ranska kiinnostaa. Meidän esikoinen aloittaa näillä näkymin ranskan A1-kielenä keväällä, joten toivottavasti minäkin saan samalla pientä kielikylpyä. Olisi ihanaa olla sellainen kielinero, joka oppii hetkessä uudet kielet, mutta valitettavasti niin ei ole. Ihailen aina ihmisiä, jotka taitavat useita kieliä. Tämä on yksi syy, miksi haluaisin asua jossain toisessa maassa jossain kohtaa elämää. Oppisin kieltä parhaiten kun saisin käyttää sitä päivittäin.

Mitä et siedä? Valehtelua, hyväksikäyttöä ja turhaa valittamista/negatiivisuutta. Niin usein unohdetaan valituksen lomassa ne kaikki asiat, jotka ovat hyvin ja mistä olla kiitollinen.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen? Noh blogijuttuihin haluaisin käyttää paljon enemmän aikaa ja liikunta toimii aina. Eli joko kirjoittaisin, valokuvaisin tai lähtisin urheilemaan.


Suosikkirutiinisi?
Arkisin aamut. Heti herättyä iso lasi vettä ja puuro marjoilla. Lisäksi iso kuppi kahvia. Sen jälkeen meikkaus ja hiukset kuntoon samalla kuunnellen podcasteja. Viikonloppuisin lauantaiaamun rutiiniin kuuluu sama aamiainen ja heti perään tunnin parin maastopyörälenkki veljen vaimon kanssa. Lenkin aikana puretaan viikon aikana kertyneet asiat mielestä ja hikoillaan jännitykset pois. Parasta!

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Kun keksin jonkun uuden idean, jota en malta päästä toteuttamaan. Tai kun suunnittelen jotain mieluisaa reissua, projektia, valokuvausta..

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Whatsapp laulaa joka päivä melkoisesti eli enemmän kirjoittelen viestejä kuin puhun puhelimessa. Sitten on taas säännölliset ne puhelut ja keskustelut muutamien läheisten kanssa, joita en voisi kuvitellakaan käytävän viestitse. Eli molemmat kai?

Arvokkain aarteesi?
Omat lapset tietenkin. Materiassa meidän rakkaan, poisnukkuneen mummun kaula- ja rannekoru <3 Saan niistä jotenkin kummasti voimaa ja rauhallisuutta kun laitan ne itselleni.

Talvinen jokimaisema

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Niitähän riittää varmasti melkoinen kasa, mutta nyt ei tule mieleen mitään lähiaikoina tullutta. Mutta joo onhan näitä juttuja kun piti sanoa cottage ja suusta tulikin luggage ;D

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Terapia ;D No joo siis tuon oikean terapian ollessa lopuillaan pidän terapiana aiemmin kertomaani maastopyörälenkkiä veljen vaimon kanssa. Onko parempaa arjenterapiaa kuin keskustelu, liikunta ja metsä yhdistettynä rakkaan ystävän seuraan? Toki kaikki muutkin läheisten kanssa käydyt keskustelut toimii loistavana terapiana.

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Teininoita Sabrinan ja Veren vankien fanina olleena olisin varmaan sellainen hyvisnoita tai vampyyri 😀

Minne haluaisit matkustaa?
Tällä hetkellä jonnekin lämpimään. Yhden ystäväni kuvat ja kuulumiset Balilta sai himot Aasianreissusta heräämään. Haaveillaan myös puolison kanssa koko perheen reissusta Atlantin toiselle puolelle. Halutaan vielä joskus tehdä road tripiä Kanadan upeissa maisemissa ja ajella myös Jenkkien puolella. Euroopassa haluaisin seuraavaksi vierailla Sveitsissä.

Nainen ja lapset sillalla talvisessa maisemassa. Koitelinkoski.

Missä tapasit puolisosi?
Ensimmäisen kerran vuonna -94 koulussa. Olisipa ollut hassua silloin jo tietää, että tuolla leikkikentällä pelaa jalkapalloa minun tuleva puoliso ja lasten isä <3

Mites te vastaisitte näihin?

Ihanaa viikonloppua!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelin joskus aiemmin muutamia random-juttua itsestäni. Käyhän lukemassa ja tutustumassa 🙂

Rakas keho -haaste

Sain jokin aika sitten Instagramissa Rakas keho -haasteen. Haasteen on laittanut aluilleen Rakas kehokirjan kirjoittaja Katarina Meskanen. Rakas keho -haasteen tarkoituksena on kirjoittaa omalle keholleen kirje ja sen tarkoituksena on saada näkemään itsensä arvokkaana ja tärkeänä, olipa oma keho minkälainen tahansa. Tänä päivänä ulkonäköpaineet kuormittaa suurta osaa meistä, erityisesti nuoria. Somen täydelliset kuvat laittaa melkein väkisin miettimään omia ”epäkohtia”. Totuus somekuvien takaa on kuitenkin (onneksi) toinen. Tämä haaste auttaa ymmärtämään sen.

Sillä, miten suhtaudumme kehoomme, on välitön vaikutus hyvinvointiimme. Meidän olisikin opittava arvostamaan ja kunnioittamaan kehojamme, olemaan ylpeitä ja näkemään niiden upeus koosta, muodoista tai ulkoisista ominaisuuksista riippumatta – ja oikeastaan juuri niiden ansiosta.

Tuumakustannus
Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo alaspäin.

Pidemmittä puheitta.. tässä osuuteni haasteeseen.

Rakas keho. Vaadin sinulta paljon. Välillä aivan liikaa. On vain niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että enää et toimi yhtä ketterästi kuin kymmenen vuotta sitten. Teini-iästä asti olen mieltänyt jotkut osasi epäkohdiksi ja murehtinut niiden suuruutta tai pienuutta. Välissä jopa niin, että olin mieluummin nälissään, kuin katsoin peilistä ”lihavia” kohtiasi. Tänä päivänä osaan olla armollisempi sinua kohtaan, enkä enää vaivaa mieltäni reisien koolla tai vyötärönmitalla. Sen sijaan odotan sinulta jaksamista, nopeaa palautumista, kehittymistä ja vaikka mitä muuta. Unohdan kuitenkin, että yli 30-vuotiaan keho ei toimi samalla tavoin kuin parikymppisenä. Olet edelleen nuori, mutta vanhenet koko ajan. Senkin olen nyt hyväksynyt ainakin suuremmilta osin.

Rakas keho. Olet vahva ja sinnikko. Olet käynyt läpi mielettömiä muutoksia ja vastoinkäymisiä, mutta silti aina palautunut tasapainoiseksi ja toimivaksi. Lapsena kestit leikeissä saadut kolhut ja parannuit murtumastakin nopeasti. Teininä muutuit ja vuosien kuluessa olit aikuisen naisen keho, mitä tulet lopun elämää olemaankin. Pienillä muutoksilla höystettynä 😉

Rakas keho. On ollut hetkiä kun tunsin sinun pettäneen minut. Syytin sinua kaikesta raskaimmasta. Syytin sinua siitä, että et antanut riittävää suojaa ja ravintoa pienelle ihmisen alulle. Syytin pitkään itseäni ja moitin sinua toimimattomuudesta. Syytin sinua yhä enemmän kun sama toistui ja saattoi sinut hengenvaaralliseen tilaan. Siitä sinussa muistuttaa vatsassa haaleasti kuultavat leikkausarvet. Viimeinen niitti oli se, kun meille kerrottiin, että kaiken sen menetyksen jälkeen et enää uutta elämää ehkä voisikaan kantaa ja suojata. Olin niin pettynyt sinuun. Olit mielessäni täysin viallinen ja epäkelpo.

Rakas keho. En ollut uskoa, kun näytit raskauden ensimmäiset merkit. Eihän sen pitänyt olla mahdollista. Tai ainakin todella vaikeaa. Tuijottaessani pienen sydämen sykettä sisälläsi, annoin sinulle anteeksi, vaikka mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ollutkaan. Tiedän sen nyt. Olet toiminut juuri kuten pitää. Mukauduit kaikkeen, mitä pienen ihmisen kasvaminen vaatii. Olet tehnyt aivan mielettömän työn. Suojannut ja antanut turvan sille kaikkein arvokkaimmalle ja tärkeimmälle. Vieläpä kolme kertaa. Se on jotain uskomatonta.

Rakas keho. Nyt ymmärrän, kuinka vahva oikeasti olet nämä kaikki vuodet ollut. Kahden synnytyksen kohdalla olet ollut todella kovilla ja taistellut elinvoimasi takaisin, vaikka valo sinussa on hiipunut vain heijastukseksi ja ollut sammua kokonaan.

Rakas keho. Kaiken tämän kirjoitettuani vasta ymmärrän täysin, kuinka kohtuuton olen vaatimuksissani sinua kohtaan ollut vuosien varrella. Tästä lähtien katson sinua eri tavoin ja lupaan arvostaa sinua enemmän. Tiedän, että tulemme vielä kohtaamaan haasteita ja muutoksia, mutta lupaan olla vaatimatta sinulta silloin liikoja.


Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo kameraan.

Huh olipa vapauttavaa antaa tekstin vain virrata ja ajatella kehoa itsestä erillisenä asiana. Siksipä haastan teidät jokaisen kirjoittamaan omalle kehollenne ja miettimään omaa kehonkuvaa sekä itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet. Epävarmuuksia itsestä tulee meille kaikille joskus. On päiviä kun tuntuu, ettei mikään vaate istu päälle, hiukset ovat miten sattuu ja turvottaa. Silloin on hyvä hetki palata tähän haasteeseen ja muistaa se kaikki hyvä omassa itsessä <3

Vai mitä?

Ottakaahan kynä käteen ja kirjeitä vaan kirjoittelemaan!

Kaisa-Maria

Projektilista

Tykkään haalia itselle mieluisia projekteja. Ne ovat aina sellaisia, joilla ei ole kiire toteutua ja jotka valmistuvat aikanaan. Tälläkin hetkellä minulla on oma pieni projektilista, jossa omat pienet projektit odottelevat toteutumistaan. Onko tällainen projektilista tuttu juttu?

Minun listalta löytyy..

Violetteja lupiineja maljakossa. Kodin projektilista ja yksi sen kohteista.
  • KOTI. Ikuisuusprojekti jos minulta kysyy. Haluaisin meille sen omakotitalon ja mieluiten pian. Vielä vuosi sitten ajattelin, etten hanki enää mitään uusia huonekaluja tai sisustujuttuja tähän kotiin, koska uuteen taloon on sitten ihana laittaa juuri sinne sopivat kalusteet ja pinnat. Nyt olen kuitenkin pyörtänyt tuon päätöksen, koska uusi koti on edelleen haaveena ja haluan viihtyä tässä kodissa. Visuaalisena ihmisenä vuosia vanhat kalusteet suoraan sanottuna kyllästyttää ja sisustus huutaa uudistusta. Sitä olen tässä hiljalleen uusinut ja pienissä määrin aion myös jatkaa. Kiikarissa on pari uutta hyllyä/senkkiä, joihin saadaan tavarat järkevämmin säilytykseen sekä uutta ilmettä kotiin.
  • TAULUJA OMISTA KUVISTA. Meillä meni aika pitkään kun laitettiin seinille ensimmäistäkään taulua, eikä niitä vieläkään ole kovin montaa. Nyt olen kuitenkin pidemmän aikaa suunnitellut olohuoneen pitkällä valkoiselle seinälle taulukollaasia itsekuvaamista kuvista. Ideoita on runsaasti ja seuraavaksi pitäisi alkaa käymään läpi nuo kovalevyn tuhannet kuvat. Yksi asia on kuitenkin selvää. Kuvat tulevat olemaan mustavalkoisia, kuten alla oleva kuva Ossista ja meidän kuopuksesta.
  • BYKAISAMARIA. Tämäkin projekti liittyy valokuviin. Olen tässä hiljalleen työstänyt toisia sivujani, joka on portfolio lempivalokuvistani. Sivujen tekeminen vie kuitenkin aikaa ja siksi valmistuminen etenee hitaan varmasti. En kuitenkaan malta odottaa lopputulosta!
Violetteja lupiineja maljakossa, taustalla mustavalkoinen valokuva miehen käsistä ja vauvasta. Kodin projektilista ja yksi sen kohteista.
  • SÄÄSTÄMINEN. Toinen ikuisuusprojekti. Haluan kerryttää säästöjä pikku hiljaa sille ajalle kun olen ”aikuinen”. Olisi ihanaa jos voisi jäädä muutamia vuosia ennakkoon eläkkeelle tai tehdä vain osa-aikaista työtä useamman vuoden. Haluaisin kerryttää vuosien varrella pesämunaa, joka turvaa perhettä tulevaisuudessa. Hiljalleen etenee tämäkin ja koitan koko ajan ottaa mahdollisimman paljon selvää säästämisestä ja sijoittamisesta. Me avattiin myös lapsille säästötilit, joihin he pääsevät käsiksi täytettyään 18 vuotta. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa sekä hiottavaa omissa säästösuunnitelmissa.
  • UNELMAKARTTA. Olen muodostanut mielessäni sellaista pidemmän ajan unelmakarttaa. Uskon nimittäin vakaasti, että kun tekee unelmistaan ihan konkreettisen kartan sitä alkaa työstää unelmiaan hanakammin.
  • BLOGI. Haluan freesata ja muuttaa hieman blogini sivuja sekä ulkonäköä. Pienikin muutos piristää aina kummasti. Mutta hiljalleen tämäkin, koska kuten ylempänä jo kirjoittelin; sivujen rakentelu vie aikaa.
Violetteja lupiineja maljakossa. Kodin projektilista ja yksi sen kohteista.

Siinäpä minun tämän hetken hitaasti etenevä projektilista. Nopeammalla temmolla listalla keikkuu muun muassa kesälomareissun suunnittelu, ikkunoiden peseminen (inhokkihommaa!), pyöräilytreenien tehostaminen sekä lisäksi pieni konmaritus & vaatteiden vieminen kierrätykseen ja myyntiin. Stressiä en ajatellut kuitenkaan näistä mistään ottaa, koska kyllä kaikki listalla olevat asiat valmistuu jossain kohtaa joka tapauksessa. Jotkut listan tekemisistä saatankin jättää tekemättä ja uusia tulee kun on tullakseen. Kuitenkin tällainen projektilista pitää kivasti liikkeellä ja ajaa hiljalleen kohti omia unelmia.

Kaisa-Maria

Kasvamisen haikeus

Selailen aika usein puhelimen kuvia. Niitä, joita räpsin päivittäin meidän arjesta. Ja joka kerta kun noita muistoja rullailen ajassa taaksepäin iskee ihan jäätävän kokoinen haikeus lasten kasvamisesta. Vuoden takaisia kuvia katsoessa tuntuu, että pojat ovat olleet ihan älyttömän pieniä verrattuna tähän päivään. Ja niinhän he ovatkin.. mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Haluaisin toisinaan palata päiviin kun kukin pojistamme oli vastasyntynyt ja aikaan, jolloin isommat pojat touhukkaita taaperoita, kuten kuopuksemme nyt on. Muistojen keskeltä ravistellessa itseni takaisin tähän päivään iskee lasten kasvamisen haikeus. He eivät koskaan enää ole niin pieniä kuin nyt. Lasten kasvamisesta ja uusista asioista me ollaan tietenkin aina yhtä innokkaita ja onnellisia. Sydämessä läikähtää joka kerta kun pojat oppivat jotain uutta. Mutta pikkulapsiaika sen kuin hupenee päivä päivältä vähemmälle.

Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.
Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.

Valokuvissa muutoksen ja kasvun näkee selkeästi ja heti. Muut kasvamisen merkit saattavatkin sitten jopa yllättää. Kuten esimerkiksi se, kun meidän 2-vuotias pikkumies tuli eräs aamu innoissaan näyttämään kuinka hän oli pukenut kaikki vaatteet päälleen alusta loppuun. Ja ihan oikeinpäinkin vielä kaikki! Samalla tavalla yllätti kun 5-vuotias keskimmäinen napero lueskeli kirjaa meidän pienimmäiselle ja kehui häntä kun uudet asiat ja sanat löysivät toisensa. Tai kun meidän 6-vuotias esikoinen marssii nykyään itse iltaisin suihkuun ja saattaa pesujen jälkeen laitella iltapalatarvikkeet valmiiksi pöytään.

Lukuisista vastaavista jutuista tulee välillä väistämättä sellainen ”missä minun pienet lapset on” -fiilis! He kun koko ajan toimivat omatoimisemmin kukin tasollaan. Noita uusia asioita tulee vielä niin paljon koko ajan, että tuntuu tippuvansa kärryiltä välillä. Ja samaan aikaan ollaan ihan superinnoissaan kaikesta uudesta ja lasten oivalluksista.

Me kyllä nautitaan todellakin kun arki helpottuu tietyin tavoin samaa tahtia kuin lapset kasvavat. Usein vain iskee se kasvamisen haikeus kun pikkumiehet eivät enää samalla tavalla nukahda päivän päätteeksi syliin tai kun automaattisesti tekevät jotain mihin ennen tarvitsivat meidän apua.

Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.

Suurin muutos on nyt käsillä esikoisen aloittaessa koulutiensa kesän jälkeen. Se on iso virstanpylväs ja uskon, että tämä haikeus kumpuaa paljolti tuosta uudesta vaiheesta ja uuden jännityksestä. Siksipä juuri me pyritään elämään koko ajan hetkessä ja samalla jatkan niiden muistojen ikuistamista kuviin. Kuvat on se juttu, millä pääsen hetkeksi takaisin menneeseen ja niitä me tykätään koko perheellä yhdessä selailla.

Onko tämä lasten kasvamisen haikeus tuttu tunne teille?

Kaisa-Maria

Kesällä

Edellisten vuosien tapaan viimeistään näin toukokuussa minulla alkaa pyöriä mielessä tulevan kesän bucket list eli mitä haluaisin tulevana kesänä tehdä ja toteuttaa. Oma kesä starttaa huikeasti Pariisissa pakkiparini eli veljen vaimon kanssa synttäreitä juhlien. Me molemmat täytetään vuosia toukokuun loppupuolella ja tänä vuonna päätettiin ottaa kahdestaan pieni lomamatka synttäreiden kunniaksi. Ihanaa! Viikonloppu valojen kaupungissa ja mitä parhaimmassa seurassa on täydellinen startti kesään.

Eiffel-torni kesällä
Seine Pariisin sillalta

Kesän aikana on myös perinteisesti tarkoitus pyöräillä mahdollisimman paljon. Nyt varsinkin odotan kesäisiä lenkkejä kun syksyllä päivitin perusmaasturini paksurenkaiseen fatbikeen ja hiljattain hankin myös cyclocrossin maantielenkkejä varten. Pyöräilykesän kohokohta on tietenkin elokuinen Syöte MTB -maastopyöräkisa. Jännä nähdä miten tänä vuonna tuosta kisasta suoriudun. Ensimmäisen kisani tavoite oli päästä maaliin ja viime syksyn kisan tavoitteena oli parantaa aikaa edellisestä. Tänä vuonna tavoittelen edelleen parempaa aikaa viime kertaan verrattuna. Mutta jos edes samaan aikaan pääsen, niin olen tyytyväinen.

Champs Elysees ja Lois Vuittonin liike kesällä.
Taloja Pariisissa ja Seine.

Meidän perheen kesään kuuluu ehdottomasti myös mökkeily. Blogissa aiemminkin näkynyt suvun ihana kesäpaikka on vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten tarkoitus on taas viettää aikaa landella mahdollisimman paljon. Myös Ossin puolen mökki lähellä Syötettä on lyhyen ajomatkan päässä ja aivan ihana paikka nauttia rauhasta ja luonnosta.

Pojat ovat innostuneet kalastuksesta isänsä tavoin ja odotan itsekin, että päästään koko porukalla onkimaan ja kalastelemaan mökkireissuilla. Voin jo kuvitella savukalan ja uusien perunoiden maun suussa!

Seine ja taloja Pariisissa kesällä.
Macaronseja ja valkoviiniä

Jotain kesälomareissua me myös varmaan tehdään omalla porukalla, mutta en tiedä milloin ja minne. Edellisen kerran kun suunnitelmat olivat reissun osalta tyhjiä päädyttiin vuokraamaan asuntoauto ja huristeltiin kohti Lappia ja pohjois-Norjaa. Asuntoautolla matkailu oli hauskaa ja ihan uusi kokemus meille kaikille. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Pont Neuf ja Eiffel-torni

Kaikista tärkein suunnitelma kuitenkin on olla tekemättä mitään isompia suunnitelmia ja nauttia yhteisestä vapaa-ajasta. Me ollaan onnekkaita kun voidaan Ossin kanssa pitää lomat samaan aikaan ja viettää nyt ainakin kolme viikkoa yhdessä vapaista nauttien. En malta odottaa sitä, että voin kiireettä leikkiä poikien kanssa ja pelailla ulkona tuntikausia miettimättä seuraavaa päivää sen isommin. Se on parasta!

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Kaisa-Maria

Tytöttely

Olen enemmän kuin mielelläni yli 30-vuotias jos mietitään asiaa erityisesti ammatillisen uskottavuuden kannalta. Nimittäin edellinen vuosikymmen oli varmasti (ja toivottavasti) minun elinvuosien väheksyvän tytöttelyn kulta-aikaa. Tällä väheksyvällä tytöttelyllä tarkoitan nimenomaan niitä tilanteita, joissa tietoa sekä ammattitaitoa & osaamista arvioidaan ankarastikin väheksyen iän ja sukupuolen mukaan. Edelleen tuota kettuiluksikin tulkittavaa tytöttelyä kohtaan viikoittain ja samaa kokee valitettavasti myös suurin osa naispuolisista ystävistänikin.

Tytöttely-postaukseen tyttömäinen kuva naisesta.

Aika useinkin meillä nousee tämä aihe ilmoille ystävieni kanssa. Väliin toteamme leikkisästi, että olisi toisinaan paljon helpompaa jos löytyisi ne palliskot jalkojen välistä. Vaikka mitä me nyt naisena asiasta tiedetään ;D Liian usein tulee kuitenkin tilanteita, joissa minä itse tai joku minun naispuolinen tuttava saa osakseen tuota ankeaa ”tytöttelyä” ja naljailua.

Minä jaan nuo tytöttelyt osaltani kahteen luokkaan: hyväntahtoiseen ja vähettelevään. Omassa työpaikassani ei tuota vähettelevää onneksi esiinny, mutta viikoittaiset kohtaamiset useiden eri ihmisten kanssa vie tilanteisiin, joissa muun muassa asiani kerrottuani minulta on pyydetty miestä ottamaan yhteyttä samasta asiasta. Tai kun naisen oletetaan olevan sihteeri ihmisten kokoontuessa palaveriin. Eikä siinä, ihan mielellään voin itse ainakin toimia sihteerinä. Miksipä en? Mutta se tyyli millä asia esitetään! Esimerkiksi tämän tyylinen kommentti on tullut useammalle naiselle vastaan: ”Ai sieltähän tuli sihteeri mukana. Haepas kahvia”. Noissa tilanteissa ärsyttää eniten se, että titteli ja asema vaikuttaa joidenkin mielestä siihen, kuka hakee tai keittää kahvia tai tekee nyt mitä tahansa. En vain ymmärrä 😀 Kahvikuittailuja on tullut erinäisissä tilanteissa itsellekin useammat..

Johtotehtävissä olevaa ystävääni on puhuteltu ”kaksvitoseksi blondiksi, joka ei tiedä mistään mitään”. Jännä, ettei vuosien kokemus työelämässä ja maisterin tutkinto ole tuonnut lainkaan tietoa hänelle? Muutaman kerran palaverissa ollessani minusta on puhuttu (vieraan ihmisen toimesta) aivan kuin en olisi paikalla. Yhdellä kerralla eräs herra x kysyi kollegaltani, kuuluuko minun tehtäviini asiat a ja b. Herra x vain unohti kysyä asiaa minulta, vaikka istuin samassa pöydässä. Sen sijaan hän esitti asian kollegalleni näin: ”hoitaako hän asiat a ja b” samalla osoittaen kämmenellä kohti minua ja pitäen katseensa kollegaani.

Voisin kirjoittaa lukuisia esimerkkejä näistä tilanteista, joissa meitä ”tyttöjä” on haluttu jostain syystä vähän kampitella. Mutta uskon teidän päässeen asiasta jyvälle jo noiden muutaman esimerkin avulla.

Miten minä näihin ankeisiin ja vähätteleviin huomautuksiin sitten reagoin? Ensinnäkin myötätunnolla sitä reppanaa kohtaan, joka kokee tarpeelliseksi puhua toiselle noin. Saatan heittää jonkin pienen ja humoristisen kuitin takaisin töksäyttäjälle tai sitten annan asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllähän nuo kieltämättä ärsyttää toisinaan kovastikin ja asiasta voisi topakastikin huomauttaa, mutta pieni kuitti pilke silmäkulmassa saa töksäyttelijänkin yleensä miettimään sanomisiaan ja yhteistyö on jatkossakin sujuvaa. Toki jos joku menee asiattomuuksiin, niin sanon kyllä kovemmin takaisin. Ne tilanteet ovat onneksi harvassa.

Haluan (häpeillen) tunnustaa kerran elämässäni sortuneeni samanlaiseen väheksymiseen ja nimenomaan sukupuolen vuoksi. Asiaa en tietenkään tuonut ilmi millään tavalla tälle miehelle enkä kellekään muullekaan. Myöhemmin olen miettinyt ja puhunut, kuinka typerää oli ajatella niin.

Kyseessä oli siis meidän kuopuksemme synnytys. Naiskätilön tullessa sisään saliin tuli mukana myös viittä vaille valmis kätilöopiskelija. Kätilöopiskelija oli mies ja siinä sängyllä istuessa mietin vain, ”ei mies voi olla kätilönä. Eihän hänellä ole mitään hajua naisen vartalosta synnytyksen aikana tai miten nainen kaiken kivun ym. tuntee”. Typerää, eikö vain? Hyvin pian muutin kylläkin mielipidettäni, koska kätilöopiskelija oli ihan mahtava ja olisi voinut luulla hänen tehneen sitä työtä jo pidemmän aikaa. Kolmen lapsen synnytyksissä minulla on ollut apuna monta kätilöä ja tämä opiskelija on ehdottomasti kärkijoukoissa mitä tulee kohtaamiseen, ymmärtämiseen, tietoon ja ammattitaitoon. Että niin sitä sain nenilleni ja tilaisuuden mietiskellä asiaa uudelleen.

Sivukuva vaaleahiuksisesta naisesta.

Se sopiva tytöttely

”Lähteekö tytöt/leidit mukaan lounaalle vai onko teillä eväät?”. Siinä esimerkkilause, jonka saatan kuulla töissä ja saman tyylisiä vapaa-ajallakin. Minusta tuollainen tytöttely on hauskaa kun meitä useita eri ikäisiä naisia kutsutaan joukkona tytöiksi tai tyttäriksi. Samalla tavoin omassakin puheessa kuuluu ”pojat/jätkät” kun tarkoitan tuttua miesporukkaa. Toinen täysin ok tytöttely minulle on se, kun oma isoisäni puhuttelee minua tytöksi. Tai kuka tahansa ikääntynyt. Varmasti kolmikymppinen onkin ihan tyttö yhdeksänkymppisen silmissä. 😉

Minä koen, että tuollaisissa yllä kuvatussa tilanteissa ei ole mitään väheksyvää toista kohtaan, mutta ymmärrän heitä, joita tämä minun hyväntahtoiseksi mieltämä tytöttely/pojittelu ärsyttää.

Sivukuva vaaleahiuksisesta naisesta.

Mikä teidän kanta on tähän? Onko ok tytötellä ja pojitella? Jos on, niin missä tilanteissa? Mistä se johtuu teidän mielestä? Mietin itse, että voisiko kyse olla toisen sukupuolen väheksymisestä, iästä, oman ammattitaidon esiintuomishalusta tai itsetunto-ongelmista?

Haluaisin myös suunnattomasti kuulla, onko teillä miehillä kokemuksia saman tai vastakkaisen sukupuolen vähättelystä iän tai sukupuolen vuoksi? Enemmän tulee omiin korviini naisilta näitä tarinoita, mutta miehiltä ei ainoatakaan, vaikka muutamilta jo kyselinkin.

Mitä mieltä olet?

Kaisa-Maria

Vertaatko itseäsi muihin? Jep, niin minäkin!

Oletko koskaan huomannut vertailevasi itseäsi muihin? Oma ulkonäkö, omat ja toisten saavutukset, omaisuus, koulutus tai mikä tahansa sinut ja toisen ihmisen yhdistävä tekijä saa meidät kaikki arvioimaan sekä vertailemaan. Miksi me sitten tehdään sitä?

kahvi

Monenkin eri teorian mukaan vertailu tulee meillä selkärangasta ja kaukaa ajalta, jolloin esi-isämme elivät laumoissa. Tänä päivänä puhumme yhteisöistä, mutta kauan kauan sitten ihmisen sekä ihmistä edeltäneiden lajien selviytyminen pohjautui nimenomaan laumassa elämiseen. Karkeasti sanottuna: laumassa olet turvassa, yksin liikkuvana ja olevana sinut syödään.

Teorioiden  mukaan tuo sama laumakäyttäytyminen on meidän tämän päivän yhteisöllisyyden perustana. Tämä kaikki on yksi iso syy siihen, että jokainen meistä vertaa omaa itseään ja tekemisiään toisiin. Jossain syvällä perimässämme emme halua joutua ulos laumasta.

Vertailua voi tehdä kahdella tapaa, positiivisesti tai negatiivisesti. Näiden kahden ero on se, että positiivinen vertailu on motivoivaa. Esimerkiksi ”Vautsi miten hienosti tuo toinen teki tämän saman homman, mikä minulla on edessäni. Koitan pyrkiä yhtä miellyttävään lopputulokseen”. Positiivinen vertailu pysyy positiivisena niin kauan kun olet kilpailematta ja nostamatta omia paineita kilpailun vuoksi. Kilpailukin on toki hyvästä jos se on ”tervettä” ja leikkimielistä. Mutta raja tässä asiassa positiivisen ja negatiivisen välillä on hiuksen hieno.

Entäs se negatiivinen vertailu? Se ei motivoi, se sättii ja laskee mielialaa. Negatiivista vertailua tekemällä painat itseä alas ja mielialaa laskusuuntaan. Ja mitä enemmän ajattelet muiden olevan parempia, sitä enemmän mielialasi laskee ja sitä enemmän ajattelet taas muiden olevan yhä parempia. Noidankehä on valmis.

Miten siis kääntää negatiivinen plussan puolelle? Itsetunnon kehitys on yksi avain.

kahvi4

Mikä itsetunto?

Jokaisella meillä on semmoinen. Se on osa persoonaa. Itsetunto on oma käsityksemme itsestämme kokonaisuutena. Itsetunto sisältää tiedostamamme heikkoutemme ja vahvuutemme. Hyvän itsetunnon omaavana rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja pystyt hyväksymään omat heikkoudet. Tämän myötä sinulla on väkisinkin taito arvostaa myös muita sellaisina kuin he ovat ja hyväksyä samalla heidänkin heikkoudet ja vahvuudet.

Heikon itsetunnon omaavat sortuvat helpommin negatiiviseen vertailuun. ”Minulla on vain tällainen auto, tuo on paljon kauniimpi kuin minä, olen ainoa joka, jolla ei ole asiaa x”. Heikko itsetunto syö kykyä kestää pettymyksiä ja voi aiheuttaa kateuttakin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kateudenkin takana on vain hyvää. Siellä on asioita, jotka ovat sinulle itselle tärkeitä. Merkittävä tekijä onkin se, kuinka kateuden tunnetta käsittelet ja ilmennät.

Parasta tässä kaikessa kuitenkin on, että itsetuntoakin voi harjoittaa, kehittää ja parantaa! Ja jo pelkkä itsetunnon kohentaminen vähentää negatiivista vertailua ja parantaa elämänlaatua sitä myöten.

kahvi-1

Miltä tämä kaikki teistä kuulostaa?

Minä innoistuin tästä aiheesta alunperin sen vuoksi, että kaikki antropologiaan liittyvä on minun mielestä äärimmäisen mielenkiintoista. Miten voikin jokin tuiki tavallinen yleinen piirre ja tapa ihmisessä olla perua jostain niinkin kaukaa kuin lajimme alkuajoista?

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin herätellä armollisuutta itseään kohtaan. Tässä toinen syy postaukseen. Rakastan kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Armollisuutta itseään ja muita kohtaan voi aina kehittää lisää. Sitä tarvitaan varsinkin tänä päivänä, kun itseltä ja muilta vaaditaan ihan älyttömästi kaikkea. Jokaisen tulisi olla ”täydellinen” ja luonteeltaan kova, mutta kuitenkin hyvin sydämellinen. Minusta on kuitenkin äärimmäisen helpottavaa tietää, että tuo ”täydellisyys” on vain kaunis haave, koska jos tällainen luontainen vertailukin tulee perimässä noinkin kaukaa, on sitä melkoisen hankalaa napsauttaa yhtäkkiä pois päältä. Parempi siis vain kehittää omia ajatusmalleja ja itsetuntoa jos kokee tarpeelliseksi. Näidenkin seikkojen vuoksi täydellistä meistä kenestäkään ei koskaan tule ja hyvä niin. Mutta aina voi kehittyä paremmaksi itseksi 🙂

 

Haluaisin kovasti kirjoittaa tästä aiheesta paljon tätä pintaraapaisua enemmän. Vertailusta, itsetunnosta ja armollisuudesta itseä kohtaan kun voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Saatika sitten tuosta tieteellisestä näkökulmasta. Tietoa kuitenkin puuttuu pidemmän kirjoituksen tekemiseen. Toivottavasti tämä kirjoitus kuitenkin herättää ajatuksia ja niitä lukisin teiltä enemmän kuin mielellään! Ja lisätieto tietenkin on aina tervetullutta.

 

Ihanaa keskiviikkoa! Ollaan armollisia tänäänkin 😉

 

K-M

 

 

Kannusta muita!

Tänään kirjoitan toisten kannustamisesta sekä sen merkityksestä. Miksi toisia on hyvä kannustaa ja voitko tehdä sitä itsellesi? Halusin tarttua tähän aiheeseen, koska jo jonkin aikaa olen kiinnittänyt oikein extrahuomiota muiden kannustamiseen ja positiiviseen kommentointiin. Oman positiivisen luonteen myötä kannustaminen ja positiiviset ajatukset toisista ovat ns. peruskauraa, mutta aiemmin ”ujominä” nosti päätään usein juuri silloin, kun olisin voinut antaa positiivista palautetta milloin mistäkin asiasta. Näin päädyin aiemmin pelkkään kiitokseen tai muuhun vastaavaan kivaan, mutta lyhyeen kommenttiin hymyn kera.

Ujominä” ei onneksi enää päätään niin tiuhaan nostele, vaan sanon nykyään ääneen ne mielessäni pyörivät positiiviset kommentit ja kannustukset.

kannustaminen3

Lapsille kannustaminen on tutkitusti tärkeä osa itsetunnon kehittymistä. Motivointi ja kannustus auttaa lasta onnistumaan haastavissa tai epämieluisissa tehtävissä. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin enemmän aikuisten väliseen kannustamiseen ja siihen, miksi se on herkän lapsuusajankin jälkeen tosi tärkeää.

Kannustaminen kuuluu erään teorian mukaan ulkoiseen motivaatioon. Samaan joukkoon kuuluvat mm. palkinnot ja rangaistukset (esim. kultamitalli urheilukisassa tai rangaistuksena häpeä epäonnistumisesta). Ulkoiset motivaatiolähteet ruokkivat puolestaan sisäistä motivaatiota. Tämä motivaatiotyyppi on tärkeämpi. Sisäinen motivaatio on sitä, että tekee tiettyä asiaa ensisijaisesti itsensä vuoksi. Esimerkkeinä tällaisista tilanteista ovat terveellisesti syöminen hyvän olon sekä hyvinvoinnin vuoksi, eikä jonkin asetetun dieetin mukaisesti nopean painonpudotuksen toivossa. Toinen esimerkki voisi olla se, kun otat vastaan haastavia työtehtäviä sen vuoksi, että haluat aidosti kehittää itseäsi.

Olipa motivaation kohde mikä tahansa, on saaduilla kannustuksilla ja kehuilla iso merkitys teon hetkellä sekä tavoitteeseen päästyäsi.

kannustaminen

Jalat tuntuvat betonitolpilta ja kramppaus vie huomion kaikesta muusta. Alaselkä tuntuu olevan tulessa ja mietin särkylääkettä. Väsyttää, mutta äidinmaidosta saatu sisu ei anna minun luovuttaa ja jättää tätä kisaa enää kesken. Minähän menen maaliin, vaikka ryömien. Alkaa sataa ja mutka toisensa jälkeen tuntuu raskaammalta. Kulkemani reitti on täysin vieras, eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, kuinka kaukana enoni pitämä huoltopiste vielä on. Tiheää metsikköä kulkiessa kuulen autojen ääniä ja päättelen tien olevan lähistöllä. Näen tien ja pian alitan sen tunnelista. Tunnelin toisessa päässä katsahdan ylös mäen päälle ja näen enoni sekä tätini. Minut nähtyään he molemmat alkavat huutamaan iloisina kannustushuutoa ja tsemppejä! Pysähdyn vaihtamaan tyhjän juomapullon täyteen ja syön energiapatukan. Enon ja tädin kannustushuutojen saattelemana jatkan matkaa kohti maalia. Kannustusten nostama adrenaliinipiikki saa minut unohtamaan väsymyksen ja kivut. Viimeisessä kovassa nousussa ennen maalia kanssakilpailijat kannustavat ja tsemppaavat toisiaan. Jokainen koettelee rajojaan. Huudon ja onnittelujen saattelemana pyöräilen viimeisen mäen ylös ja maaliviivan yli.

Siinä yksi ihan konkreettinen esimerkki parin vuoden takaisesta maastopyöräkisasta, jossa koin kannustuksen ja tsempin hurjan vaikutuksen. Toinen loistava esimerkki on läheisten kannustus, tsemppi ja myötäeläminen ahdistuksen/masennuksen sekä synnytysten jälkeisistä traumoista toipumisen edistämiseen. Välillä kun epätoivo on meinannut vallata mielialan, kannustavat lauseet, tsempit ja myötäeläminen on saanut toivon kipinän oikein roihahtamaan liekeiksi. Se on upea tunne!

Minä koen ainakin niin, että mitä haastavamman tehtävän tai asian äärellä olen, sitä suurempi vaikutus on toisten kannustuksella. Ihan sama oliko kyseessä fyysisesti raskas urheilukisa vai henkistä kanttia koetteleva tilanne, kannustuksen voima on suuri. Toisen kannustaessa tulee tunne, ettei ole asian kanssa yksin. Että on ne taustajoukot, jotka tekevät tätä sinun kanssasi, vaikka sinä olisitkin suorittajana. Ja se hetki kun onnistut! Silloin ylität itsesi, jolloin aivojen dopamiinitaso nousee ja koet mielihyvää. Varsinkin kaikkesi antaneena maaliin pääsy asiassa kuin asiassa on mahtava palkinto, kun onnistut sen itsellesi antamaan. Tämän lisäksi se yhteinen riemu kannustusjoukkojen kanssa on ihanaa. Unohtamatta sitä tunnetta, kun saat ihailua osaksesi. Se tuntuu kieltämättä hyvälle. Juuri näiden vuoksi ainakin minulla on aina helpompaa asettaa seuraava tavoite ja näin kehittää itseäni. Olipa kyse sitten edelleenkin pyöräkisasta tai jostain muusta elämääni liittyvästä seikasta.

kannustaminen4

Entäpä sitten työelämässä? Positiivisen palautteen saaminen nostaa tutkitusti työn imua, jolla tarkoitetaan tarmokkuutta, intoa ja omistautumista työhön. Usein vain unohtuu, että sinun ei tarvitse olla esimies tai HR-puolen tekijä antaaksesi palautetta työkaverillesi. Tähänkin seikkaan olen kiinnittänyt erityistä huomiota hoitovapaalta palatessani.

”Kiitos, hyvin hoidettu”, ”Tosi hyvä idea, kuulostaa upealta”. Näiden lauseiden sanominen kollegoille vie aikaa noin kaksi sekuntia, mutta saa aikaan monen tunnin tai jopa monen päivän hyvänolontunteen toiselle ja myös itsellesi!

Entäpä lyhyt ”moi” ja hymyily työpaikan käytävällä kohdatessa vs. katseen pois kääntäminen ja nopea hiljainen ohitus? Ensimmäinen vaihtoehto tuo mukavan olon kohtaamisesta ja vahvistaa yhteishenkeä. Kun taas jälkimmäinen aiheuttaa pahimmillaan jopa päivien murehtimisen kurjasta tilanteesta. Palautteen antaminen työelämässä on kuitenkin taitolaji. Kritiikkiäkin voi nimittäin antaa samalla kannustaen alaistaan tai kollegaa. Oikeanlainen palaute ja kannustus lisää työtehoja, -intoa ja motivaatiota. Kannustava ilmapiiri näkyy työyhteisön mielialassa positiivisena ja antaa osaltaan energiaa päiviin.

kannustaminen5

Entäpäs se oman itsensä kannustaminen? Se on yhtä lailla mahdollista! Nyt en kuitenkaan tarkoita palkitsevaa kannustusta, jolloin lupaat itsellesi x asian suoritettuasi jonkin asettamasi tavoitteen. Sekin kyllä toimii hyvin toisinaan, mutta minun mielestäni tärkeämpi taito on opetella sisäisesti puhumaan itselleen kuten puhuisit ystävälle vastaavassa tilanteessa. ”Hyvä, sinä pystyt tähän!”, ”Hieno suoritus, jatka samaan malliin”, ”Ei haittaa, vaikka et päässyt tavoitteeseen. Teit kuitenkin parhaasi”.

Myötätunto ja rakkaus itseään kohtaan näyttelee isoa osaa tässäkin taidossa ja se vaatii opettelua. Mutta tämän asian sisäistettyä saat valtavan ison voimavaran omasta itsestäsi käyttöön.

 

Kannustamisella on valtava vaikutus. Lyhytkin lausahdus saattaa aiheuttaa suurenmoisen aallon positiivisia tunteita ja tekoja. Sanoitpa sen toiselle tai itsellesi.

Mitä mieltä te olette? Onko teillä tapana kannustaa toisia? Entä mitä ajatuksia teissä herättää oman itsensä kannustaminen? 🙂

 

K-M

 

Kirjasuositus: Sinä pystyt!

Kesäristikot ovat nyt osaltaan täytetty ja olen taas alkanut lukemaan kirjoja iltaisin. Lukuinto on taas kasvanut, koska meidän kuopuksemme muutti toiseen huoneeseen ja meillä ei tarvitse enää jännittää, herääkö hän kun laittaa pöytävalon päälle. Viimeisin lukemani kirja on kälyltä lainattu Jaakko Alasaarelan kirjoittama Sinä pystyt!

sinä pystyt -kirja
sinä pystyt -kirja (5)

”Mitä Sinä haluat elämältäsi? Minkälaisista asioista unelmoit? Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Jaakko Alasaarela, Sinä pystyt!

Kirja kiteyttää mielestäni hienosti ne asiat, jotka jokaisella olisi hyvä säännöllisesti mietiskellä varmistaakseen onnellisen sekä oman näköisensä elämän. Onnellisuuteen kuuluu oleellisesti unelmat ja niiden saavuttaminen. Sinä pystyt! -kirja selvittää, kuinka voit määritellä omat unelmat sekä ennen sitä pohdittavat asiat. Kirja opettaa, kuinka voit muokata omaa alitajuntaasi. Se kun syöttää meidän tietoiseen mieleen paljon turhaa ja negatiivista. 

Kirja pysäyttää lukijan juuri tähän hetkeen ja itselle tärkeiden asioiden äärelle. Alasaarelan kirjoitustyyli on miellyttävä. Ei liian kaunokielinen ja korulauseinen. Sopivan jämäkkä, muttei liian kankeaa tekstiä. Just sellaista mukavaa ja helposti ymmärrettävää luettavaa.

sinä pystyt -kirja (3)
sinä pystyt -kirja (2)

Onko sinulla unelmia, mutta et tiedä miten pääset niitä kohti? Tai onko sinulla sellainen olo, että haluaisit muuttaa jotain elämästäsi, mutta et oikein tiedä mitä? Vai oletko kenties jo saavuttanut unelmasi, mutta haluaisit asettaa uusia?

Olipa tilanteesi mikä tahansa yllä mainituista tai sitten jotain aivan muuta, niin suosittelen nappaamaan tämän kirjan käteen ja lukemaan sen ainakin kerran läpi. Kakkoskierroksella saa vielä enemmän irti ja kirjan asiat iskostettua mieleen.

 

Mikä olisi sinun kirjasuosituksesi muille?

 

Mukavaa lauantaita!

K-M

Tämän viikon parhaita

Tämä viikko kului edellisten malliin – vauhdilla. Perjantai-iltana silmäluomet alkoi painaa jo ennen kahdeksaa, mutta sinnittelin hereillä kymmeneen. Koska on viikonloppu ;D Tämä viikko oli muutenkin aika raskas ja stressaava monella tapaa. Onneksi näistä vähän tympeistäkin viikoista osaan nykyään muodostaa mukavat muistot mieleen ajattelemalla sekä listaamalla aina iltaisin kaikki päivän positiivisia tunteita herätteneet asiat. Kaunis auringonnousu, lasten aamuhalit, kollegan vitsi työpaikalla, maukas päivällinen, takkatuli..

Tällä viikolla huomasin, että moni listaamistani asioista olivat lisäksi jotain uutta minulle. Tässäpä viikon saldoa kaikesta hyvästä ja uudesta..

IMG_4185

  • Luin loppuun uuden mielenkiintoisen kirjan. Siitä kirjoitan myöhemmin oman postauksensa.
  • Kävimme töissä suuren pullakeskustelun lounaalla ja sain kollegaltani uuden supermaukkaan korvapuustireseptin.
  • Pitkä jahkailuni uudesta maastopyörästä tuli päätökseen, kun minulle sopiva yksilö tuli myyntiin. Neuvottelin myyjän kanssa hinnankin oikein passeliksi, joten ei voi muuta kuin hymyillä. Ja odottaa lenkkejä uudella fatbikella, jee!
  • Pyöräonni sai jatkumoa kun sain oman vanhan pyöräni myytyä eteenpäin heti seuraavana päivänä.
  • Sain vihdoin aikaiseksi varattua parturiajan ja nyt hiukset ovat taas haluamassani mitassa sekä värissä.
  • Uudella tukalla oli hyvä käydä eilen juhlimassa reipas kuukausi jälkikäteen veljeni synttäreitä. Käytiin Ossin ja veljeni kanssa pelaamassa Exit Oulun pakohuonepeli Vankilapako. Vankikarkureita meistä ei sen perusteella tule, mutta lähelle päästiin. En enää muistanutkaan, kuinka hauskoja nuo pakohuonepelit ovatkaan!
  • Pakohuoneen jälkeen meidän seuraan liittyi veljen vaimo ja käytiin porukalla testaamassa eräs uudistunut ravintola Oulusta. Oma ja kälyni tilaama menu ei harmillisesti ollut kovinkaan maukas, mutta miesten tilaamat ateriat oli tosi onnistuneet. Tunnelma oli kuitenkin ihana ja teki niin hyvää olla viettämässä iltaa aikuisten kesken. Iltaa jatkettiin vielä lasillisilla sekä pelaamalla meidän tämän hetken suosikkipeliä, Poliittisesti epäkorrektia. Peli on täyttä mustaa huumoria ja vaatii oikeanlaisen mielentilan sekä porukan sujuakseen. Huippuhauska peli, mutta ei varmasti ole kaikkien mieleen. Onko tämä teille tuttu? Sama peli löytyy myös enkunkielisenä nimellä ”Cards against humanity”.
  • Uutena mukavana juttuna tälle viikolle listaan myös Hulluilta Päiviltä tilatut juomalasit. Meillä pyörii kaapissa jonkin verran sekalaisia laseja ja mukeja. Meiltä ei kuitenkaan löytynyt aiemmin 12 samanlaista lasia isomman porukan ruokailuja varten. Nyt kuitenkin saadaan laittaa kaikki sekalaiset lasit pois ja tilalle asetellaan uudet ihanat juomalasit.
  • Yhtenä uutena ja mukavana asiana tälle viikolle ajattelin tänään alkuillasta kokeilla uutta joogaharjoitusta ennen saunaa. Jooga, sauna, sunnuntainen kasvonaamio, maukas iltapala sekä kunnon yöunet. Niillä on hyvä päättää viikko ja aloittaa uusi.

Mitä teidän viikkoonne on kuulunut?

K-M