Vertaatko itseäsi muihin? Jep, niin minäkin!

Oletko koskaan huomannut vertailevasi itseäsi muihin? Oma ulkonäkö, omat ja toisten saavutukset, omaisuus, koulutus tai mikä tahansa sinut ja toisen ihmisen yhdistävä tekijä saa meidät kaikki arvioimaan sekä vertailemaan. Miksi me sitten tehdään sitä?

kahvi

Monenkin eri teorian mukaan vertailu tulee meillä selkärangasta ja kaukaa ajalta, jolloin esi-isämme elivät laumoissa. Tänä päivänä puhumme yhteisöistä, mutta kauan kauan sitten ihmisen sekä ihmistä edeltäneiden lajien selviytyminen pohjautui nimenomaan laumassa elämiseen. Karkeasti sanottuna: laumassa olet turvassa, yksin liikkuvana ja olevana sinut syödään.

Teorioiden  mukaan tuo sama laumakäyttäytyminen on meidän tämän päivän yhteisöllisyyden perustana. Tämä kaikki on yksi iso syy siihen, että jokainen meistä vertaa omaa itseään ja tekemisiään toisiin. Jossain syvällä perimässämme emme halua joutua ulos laumasta.

Vertailua voi tehdä kahdella tapaa, positiivisesti tai negatiivisesti. Näiden kahden ero on se, että positiivinen vertailu on motivoivaa. Esimerkiksi ”Vautsi miten hienosti tuo toinen teki tämän saman homman, mikä minulla on edessäni. Koitan pyrkiä yhtä miellyttävään lopputulokseen”. Positiivinen vertailu pysyy positiivisena niin kauan kun olet kilpailematta ja nostamatta omia paineita kilpailun vuoksi. Kilpailukin on toki hyvästä jos se on ”tervettä” ja leikkimielistä. Mutta raja tässä asiassa positiivisen ja negatiivisen välillä on hiuksen hieno.

Entäs se negatiivinen vertailu? Se ei motivoi, se sättii ja laskee mielialaa. Negatiivista vertailua tekemällä painat itseä alas ja mielialaa laskusuuntaan. Ja mitä enemmän ajattelet muiden olevan parempia, sitä enemmän mielialasi laskee ja sitä enemmän ajattelet taas muiden olevan yhä parempia. Noidankehä on valmis.

Miten siis kääntää negatiivinen plussan puolelle? Itsetunnon kehitys on yksi avain.

kahvi4

Mikä itsetunto?

Jokaisella meillä on semmoinen. Se on osa persoonaa. Itsetunto on oma käsityksemme itsestämme kokonaisuutena. Itsetunto sisältää tiedostamamme heikkoutemme ja vahvuutemme. Hyvän itsetunnon omaavana rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja pystyt hyväksymään omat heikkoudet. Tämän myötä sinulla on väkisinkin taito arvostaa myös muita sellaisina kuin he ovat ja hyväksyä samalla heidänkin heikkoudet ja vahvuudet.

Heikon itsetunnon omaavat sortuvat helpommin negatiiviseen vertailuun. ”Minulla on vain tällainen auto, tuo on paljon kauniimpi kuin minä, olen ainoa joka, jolla ei ole asiaa x”. Heikko itsetunto syö kykyä kestää pettymyksiä ja voi aiheuttaa kateuttakin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kateudenkin takana on vain hyvää. Siellä on asioita, jotka ovat sinulle itselle tärkeitä. Merkittävä tekijä onkin se, kuinka kateuden tunnetta käsittelet ja ilmennät.

Parasta tässä kaikessa kuitenkin on, että itsetuntoakin voi harjoittaa, kehittää ja parantaa! Ja jo pelkkä itsetunnon kohentaminen vähentää negatiivista vertailua ja parantaa elämänlaatua sitä myöten.

kahvi-1

Miltä tämä kaikki teistä kuulostaa?

Minä innoistuin tästä aiheesta alunperin sen vuoksi, että kaikki antropologiaan liittyvä on minun mielestä äärimmäisen mielenkiintoista. Miten voikin jokin tuiki tavallinen yleinen piirre ja tapa ihmisessä olla perua jostain niinkin kaukaa kuin lajimme alkuajoista?

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin herätellä armollisuutta itseään kohtaan. Tässä toinen syy postaukseen. Rakastan kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Armollisuutta itseään ja muita kohtaan voi aina kehittää lisää. Sitä tarvitaan varsinkin tänä päivänä, kun itseltä ja muilta vaaditaan ihan älyttömästi kaikkea. Jokaisen tulisi olla ”täydellinen” ja luonteeltaan kova, mutta kuitenkin hyvin sydämellinen. Minusta on kuitenkin äärimmäisen helpottavaa tietää, että tuo ”täydellisyys” on vain kaunis haave, koska jos tällainen luontainen vertailukin tulee perimässä noinkin kaukaa, on sitä melkoisen hankalaa napsauttaa yhtäkkiä pois päältä. Parempi siis vain kehittää omia ajatusmalleja ja itsetuntoa jos kokee tarpeelliseksi. Näidenkin seikkojen vuoksi täydellistä meistä kenestäkään ei koskaan tule ja hyvä niin. Mutta aina voi kehittyä paremmaksi itseksi 🙂

 

Haluaisin kovasti kirjoittaa tästä aiheesta paljon tätä pintaraapaisua enemmän. Vertailusta, itsetunnosta ja armollisuudesta itseä kohtaan kun voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Saatika sitten tuosta tieteellisestä näkökulmasta. Tietoa kuitenkin puuttuu pidemmän kirjoituksen tekemiseen. Toivottavasti tämä kirjoitus kuitenkin herättää ajatuksia ja niitä lukisin teiltä enemmän kuin mielellään! Ja lisätieto tietenkin on aina tervetullutta.

 

Ihanaa keskiviikkoa! Ollaan armollisia tänäänkin 😉

 

K-M

 

 

Kannusta muita!

Tänään kirjoitan toisten kannustamisesta sekä sen merkityksestä. Miksi toisia on hyvä kannustaa ja voitko tehdä sitä itsellesi? Halusin tarttua tähän aiheeseen, koska jo jonkin aikaa olen kiinnittänyt oikein extrahuomiota muiden kannustamiseen ja positiiviseen kommentointiin. Oman positiivisen luonteen myötä kannustaminen ja positiiviset ajatukset toisista ovat ns. peruskauraa, mutta aiemmin ”ujominä” nosti päätään usein juuri silloin, kun olisin voinut antaa positiivista palautetta milloin mistäkin asiasta. Näin päädyin aiemmin pelkkään kiitokseen tai muuhun vastaavaan kivaan, mutta lyhyeen kommenttiin hymyn kera.

Ujominä” ei onneksi enää päätään niin tiuhaan nostele, vaan sanon nykyään ääneen ne mielessäni pyörivät positiiviset kommentit ja kannustukset.

kannustaminen3

Lapsille kannustaminen on tutkitusti tärkeä osa itsetunnon kehittymistä. Motivointi ja kannustus auttaa lasta onnistumaan haastavissa tai epämieluisissa tehtävissä. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin enemmän aikuisten väliseen kannustamiseen ja siihen, miksi se on herkän lapsuusajankin jälkeen tosi tärkeää.

Kannustaminen kuuluu erään teorian mukaan ulkoiseen motivaatioon. Samaan joukkoon kuuluvat mm. palkinnot ja rangaistukset (esim. kultamitalli urheilukisassa tai rangaistuksena häpeä epäonnistumisesta). Ulkoiset motivaatiolähteet ruokkivat puolestaan sisäistä motivaatiota. Tämä motivaatiotyyppi on tärkeämpi. Sisäinen motivaatio on sitä, että tekee tiettyä asiaa ensisijaisesti itsensä vuoksi. Esimerkkeinä tällaisista tilanteista ovat terveellisesti syöminen hyvän olon sekä hyvinvoinnin vuoksi, eikä jonkin asetetun dieetin mukaisesti nopean painonpudotuksen toivossa. Toinen esimerkki voisi olla se, kun otat vastaan haastavia työtehtäviä sen vuoksi, että haluat aidosti kehittää itseäsi.

Olipa motivaation kohde mikä tahansa, on saaduilla kannustuksilla ja kehuilla iso merkitys teon hetkellä sekä tavoitteeseen päästyäsi.

kannustaminen

Jalat tuntuvat betonitolpilta ja kramppaus vie huomion kaikesta muusta. Alaselkä tuntuu olevan tulessa ja mietin särkylääkettä. Väsyttää, mutta äidinmaidosta saatu sisu ei anna minun luovuttaa ja jättää tätä kisaa enää kesken. Minähän menen maaliin, vaikka ryömien. Alkaa sataa ja mutka toisensa jälkeen tuntuu raskaammalta. Kulkemani reitti on täysin vieras, eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, kuinka kaukana enoni pitämä huoltopiste vielä on. Tiheää metsikköä kulkiessa kuulen autojen ääniä ja päättelen tien olevan lähistöllä. Näen tien ja pian alitan sen tunnelista. Tunnelin toisessa päässä katsahdan ylös mäen päälle ja näen enoni sekä tätini. Minut nähtyään he molemmat alkavat huutamaan iloisina kannustushuutoa ja tsemppejä! Pysähdyn vaihtamaan tyhjän juomapullon täyteen ja syön energiapatukan. Enon ja tädin kannustushuutojen saattelemana jatkan matkaa kohti maalia. Kannustusten nostama adrenaliinipiikki saa minut unohtamaan väsymyksen ja kivut. Viimeisessä kovassa nousussa ennen maalia kanssakilpailijat kannustavat ja tsemppaavat toisiaan. Jokainen koettelee rajojaan. Huudon ja onnittelujen saattelemana pyöräilen viimeisen mäen ylös ja maaliviivan yli.

Siinä yksi ihan konkreettinen esimerkki parin vuoden takaisesta maastopyöräkisasta, jossa koin kannustuksen ja tsempin hurjan vaikutuksen. Toinen loistava esimerkki on läheisten kannustus, tsemppi ja myötäeläminen ahdistuksen/masennuksen sekä synnytysten jälkeisistä traumoista toipumisen edistämiseen. Välillä kun epätoivo on meinannut vallata mielialan, kannustavat lauseet, tsempit ja myötäeläminen on saanut toivon kipinän oikein roihahtamaan liekeiksi. Se on upea tunne!

Minä koen ainakin niin, että mitä haastavamman tehtävän tai asian äärellä olen, sitä suurempi vaikutus on toisten kannustuksella. Ihan sama oliko kyseessä fyysisesti raskas urheilukisa vai henkistä kanttia koetteleva tilanne, kannustuksen voima on suuri. Toisen kannustaessa tulee tunne, ettei ole asian kanssa yksin. Että on ne taustajoukot, jotka tekevät tätä sinun kanssasi, vaikka sinä olisitkin suorittajana. Ja se hetki kun onnistut! Silloin ylität itsesi, jolloin aivojen dopamiinitaso nousee ja koet mielihyvää. Varsinkin kaikkesi antaneena maaliin pääsy asiassa kuin asiassa on mahtava palkinto, kun onnistut sen itsellesi antamaan. Tämän lisäksi se yhteinen riemu kannustusjoukkojen kanssa on ihanaa. Unohtamatta sitä tunnetta, kun saat ihailua osaksesi. Se tuntuu kieltämättä hyvälle. Juuri näiden vuoksi ainakin minulla on aina helpompaa asettaa seuraava tavoite ja näin kehittää itseäni. Olipa kyse sitten edelleenkin pyöräkisasta tai jostain muusta elämääni liittyvästä seikasta.

kannustaminen4

Entäpä sitten työelämässä? Positiivisen palautteen saaminen nostaa tutkitusti työn imua, jolla tarkoitetaan tarmokkuutta, intoa ja omistautumista työhön. Usein vain unohtuu, että sinun ei tarvitse olla esimies tai HR-puolen tekijä antaaksesi palautetta työkaverillesi. Tähänkin seikkaan olen kiinnittänyt erityistä huomiota hoitovapaalta palatessani.

”Kiitos, hyvin hoidettu”, ”Tosi hyvä idea, kuulostaa upealta”. Näiden lauseiden sanominen kollegoille vie aikaa noin kaksi sekuntia, mutta saa aikaan monen tunnin tai jopa monen päivän hyvänolontunteen toiselle ja myös itsellesi!

Entäpä lyhyt ”moi” ja hymyily työpaikan käytävällä kohdatessa vs. katseen pois kääntäminen ja nopea hiljainen ohitus? Ensimmäinen vaihtoehto tuo mukavan olon kohtaamisesta ja vahvistaa yhteishenkeä. Kun taas jälkimmäinen aiheuttaa pahimmillaan jopa päivien murehtimisen kurjasta tilanteesta. Palautteen antaminen työelämässä on kuitenkin taitolaji. Kritiikkiäkin voi nimittäin antaa samalla kannustaen alaistaan tai kollegaa. Oikeanlainen palaute ja kannustus lisää työtehoja, -intoa ja motivaatiota. Kannustava ilmapiiri näkyy työyhteisön mielialassa positiivisena ja antaa osaltaan energiaa päiviin.

kannustaminen5

Entäpäs se oman itsensä kannustaminen? Se on yhtä lailla mahdollista! Nyt en kuitenkaan tarkoita palkitsevaa kannustusta, jolloin lupaat itsellesi x asian suoritettuasi jonkin asettamasi tavoitteen. Sekin kyllä toimii hyvin toisinaan, mutta minun mielestäni tärkeämpi taito on opetella sisäisesti puhumaan itselleen kuten puhuisit ystävälle vastaavassa tilanteessa. ”Hyvä, sinä pystyt tähän!”, ”Hieno suoritus, jatka samaan malliin”, ”Ei haittaa, vaikka et päässyt tavoitteeseen. Teit kuitenkin parhaasi”.

Myötätunto ja rakkaus itseään kohtaan näyttelee isoa osaa tässäkin taidossa ja se vaatii opettelua. Mutta tämän asian sisäistettyä saat valtavan ison voimavaran omasta itsestäsi käyttöön.

 

Kannustamisella on valtava vaikutus. Lyhytkin lausahdus saattaa aiheuttaa suurenmoisen aallon positiivisia tunteita ja tekoja. Sanoitpa sen toiselle tai itsellesi.

Mitä mieltä te olette? Onko teillä tapana kannustaa toisia? Entä mitä ajatuksia teissä herättää oman itsensä kannustaminen? 🙂

 

K-M

 

Kirjasuositus: Sinä pystyt!

Kesäristikot ovat nyt osaltaan täytetty ja olen taas alkanut lukemaan kirjoja iltaisin. Lukuinto on taas kasvanut, koska meidän kuopuksemme muutti toiseen huoneeseen ja meillä ei tarvitse enää jännittää, herääkö hän kun laittaa pöytävalon päälle. Viimeisin lukemani kirja on kälyltä lainattu Jaakko Alasaarelan kirjoittama Sinä pystyt!

sinä pystyt -kirja
sinä pystyt -kirja (5)

”Mitä Sinä haluat elämältäsi? Minkälaisista asioista unelmoit? Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Jaakko Alasaarela, Sinä pystyt!

Kirja kiteyttää mielestäni hienosti ne asiat, jotka jokaisella olisi hyvä säännöllisesti mietiskellä varmistaakseen onnellisen sekä oman näköisensä elämän. Onnellisuuteen kuuluu oleellisesti unelmat ja niiden saavuttaminen. Sinä pystyt! -kirja selvittää, kuinka voit määritellä omat unelmat sekä ennen sitä pohdittavat asiat. Kirja opettaa, kuinka voit muokata omaa alitajuntaasi. Se kun syöttää meidän tietoiseen mieleen paljon turhaa ja negatiivista. 

Kirja pysäyttää lukijan juuri tähän hetkeen ja itselle tärkeiden asioiden äärelle. Alasaarelan kirjoitustyyli on miellyttävä. Ei liian kaunokielinen ja korulauseinen. Sopivan jämäkkä, muttei liian kankeaa tekstiä. Just sellaista mukavaa ja helposti ymmärrettävää luettavaa.

sinä pystyt -kirja (3)
sinä pystyt -kirja (2)

Onko sinulla unelmia, mutta et tiedä miten pääset niitä kohti? Tai onko sinulla sellainen olo, että haluaisit muuttaa jotain elämästäsi, mutta et oikein tiedä mitä? Vai oletko kenties jo saavuttanut unelmasi, mutta haluaisit asettaa uusia?

Olipa tilanteesi mikä tahansa yllä mainituista tai sitten jotain aivan muuta, niin suosittelen nappaamaan tämän kirjan käteen ja lukemaan sen ainakin kerran läpi. Kakkoskierroksella saa vielä enemmän irti ja kirjan asiat iskostettua mieleen.

 

Mikä olisi sinun kirjasuosituksesi muille?

 

Mukavaa lauantaita!

K-M

Tämän viikon parhaita

Tämä viikko kului edellisten malliin – vauhdilla. Perjantai-iltana silmäluomet alkoi painaa jo ennen kahdeksaa, mutta sinnittelin hereillä kymmeneen. Koska on viikonloppu ;D Tämä viikko oli muutenkin aika raskas ja stressaava monella tapaa. Onneksi näistä vähän tympeistäkin viikoista osaan nykyään muodostaa mukavat muistot mieleen ajattelemalla sekä listaamalla aina iltaisin kaikki päivän positiivisia tunteita herätteneet asiat. Kaunis auringonnousu, lasten aamuhalit, kollegan vitsi työpaikalla, maukas päivällinen, takkatuli..

Tällä viikolla huomasin, että moni listaamistani asioista olivat lisäksi jotain uutta minulle. Tässäpä viikon saldoa kaikesta hyvästä ja uudesta..

IMG_4185

  • Luin loppuun uuden mielenkiintoisen kirjan. Siitä kirjoitan myöhemmin oman postauksensa.
  • Kävimme töissä suuren pullakeskustelun lounaalla ja sain kollegaltani uuden supermaukkaan korvapuustireseptin.
  • Pitkä jahkailuni uudesta maastopyörästä tuli päätökseen, kun minulle sopiva yksilö tuli myyntiin. Neuvottelin myyjän kanssa hinnankin oikein passeliksi, joten ei voi muuta kuin hymyillä. Ja odottaa lenkkejä uudella fatbikella, jee!
  • Pyöräonni sai jatkumoa kun sain oman vanhan pyöräni myytyä eteenpäin heti seuraavana päivänä.
  • Sain vihdoin aikaiseksi varattua parturiajan ja nyt hiukset ovat taas haluamassani mitassa sekä värissä.
  • Uudella tukalla oli hyvä käydä eilen juhlimassa reipas kuukausi jälkikäteen veljeni synttäreitä. Käytiin Ossin ja veljeni kanssa pelaamassa Exit Oulun pakohuonepeli Vankilapako. Vankikarkureita meistä ei sen perusteella tule, mutta lähelle päästiin. En enää muistanutkaan, kuinka hauskoja nuo pakohuonepelit ovatkaan!
  • Pakohuoneen jälkeen meidän seuraan liittyi veljen vaimo ja käytiin porukalla testaamassa eräs uudistunut ravintola Oulusta. Oma ja kälyni tilaama menu ei harmillisesti ollut kovinkaan maukas, mutta miesten tilaamat ateriat oli tosi onnistuneet. Tunnelma oli kuitenkin ihana ja teki niin hyvää olla viettämässä iltaa aikuisten kesken. Iltaa jatkettiin vielä lasillisilla sekä pelaamalla meidän tämän hetken suosikkipeliä, Poliittisesti epäkorrektia. Peli on täyttä mustaa huumoria ja vaatii oikeanlaisen mielentilan sekä porukan sujuakseen. Huippuhauska peli, mutta ei varmasti ole kaikkien mieleen. Onko tämä teille tuttu? Sama peli löytyy myös enkunkielisenä nimellä ”Cards against humanity”.
  • Uutena mukavana juttuna tälle viikolle listaan myös Hulluilta Päiviltä tilatut juomalasit. Meillä pyörii kaapissa jonkin verran sekalaisia laseja ja mukeja. Meiltä ei kuitenkaan löytynyt aiemmin 12 samanlaista lasia isomman porukan ruokailuja varten. Nyt kuitenkin saadaan laittaa kaikki sekalaiset lasit pois ja tilalle asetellaan uudet ihanat juomalasit.
  • Yhtenä uutena ja mukavana asiana tälle viikolle ajattelin tänään alkuillasta kokeilla uutta joogaharjoitusta ennen saunaa. Jooga, sauna, sunnuntainen kasvonaamio, maukas iltapala sekä kunnon yöunet. Niillä on hyvä päättää viikko ja aloittaa uusi.

Mitä teidän viikkoonne on kuulunut?

K-M

Tunnetko itsesi, osa 2 | Uskomukset

Minä olen aika kova unelmoimaan vähän kaikenlaisesta.
Mielessä pyörii haaveita kaupunkilomasta aina omaan pieneen piilopirttiin tunturissa. Kysyttäessä voisin heti listata millaisia polkupyöriä tahtoisin juuri nyt omistaa (koska yksi ei selvästi enää riitä lajin imaistua mukaansa.. ) tai mihin kamerarunkoon alkaisin jossain kohtaa säästää. Unelmoin omistavani omakotitalon sekä olevani koulutukseltani ainakin maisteritasoa. Unelmien toteutuksen tiellä usein vahvana seisoo muuri. Muuri nimeltään uskomukset.

syysasu3

Uskomukset voivat pahimmillaan rajoittaa ihmisen elämää isollakin mittakaavalla.
Nämä ovat hieman samantyyppisiä solmuja kuin tämän postaussarjan ensimmäisen osan tunnelukot. Uskomus nimittäin syntyy samalla tavoin vaivihkaa mieleen ja sitä ei juurikaan tule ajatelleeksi, kuten ei tunnelukkojakaan ennen kuin ne tiedostaa.

 

Mistä sitten tietää, mikä on uskomus?

Heitän tähän väliin esimerkin omasta poistuneesta uskomuksesta. Ala-asteella aloin jossain kohtaa ajatella, että en osaa matikkaa.
Ajattelin samalla tavoin yläasteella. Ja vielä lukiossakin. Kuulen edelleen mielessäni äidin äänen, joka kehottaa hokemaan itselleni ”minä osaan, minä osaan, minä osaan..”. Muistan edelleen, kuinka paljon tuo pieni lause ärsytti aikanaan niin paljon, että jatkoin äidin lausetta mielessäni ”minä osaan.. heittää nämä matikan kirjat takkatuleen”. Tämän typerän uskomuksen vuoksi onnistuin luistamaan matikassa vuosien ajan. Oli helppo tukeutua tuohon, etten osaa. Eihän silloin kannata edes yrittää.

Mutta tässäkin asiassa äiti oli jälleen täysin oikeassa. Nimittäin muutama vuosi työelämää ja ikää lisää lukion jälkeen toi järkeä päähän sen verran, että kauppiksessa lopetin hokemasta ”en osaa matikkaa” ja aloin vain opetella. Vahva siinä en edelleenkään ole, mutta tiedän oppivani jos yritän ja jaksan harjoitella. Ja sen myötä osaan matikkaa. Heippa vaan rajoittava uskomus.

nallikari_oulu

Rajoittavia uskomuksia voi myös tulla perintönä suvulta. ”Ei meidän suvussa ennenkään ole kukaan opiskellut lääkäriksi”. Tai jotain muuta vastaavaa. Tällainen peritty uskomus antaa jo pienelle ihmiselle elämään aika jäykät raamit jos vanhemmat eivät niitä huomaa paukutella rikki. Ja kuinka voisikaan huomata, kun ne samat raamit on saanut itsekin? Asiasta on siis turha syyllistää itseään jos jonkun tällaisen seikan omasta elämästään huomaa. Parempi myöhään kuin milloinkaan 🙂  Kovempana esimerkkinä rasismi voi olla tällainen suvussa periytyvä uskomus.

Uskomuksena voi olla myös jonkun kokemuksen aiheuttama epävarmuus itsestä. ”En kuitenkaan osaa asiaa X, joten ei minun kannata yrittää” tai ”Minun on pakko tehdä niin ja näin, koska muuten..”.

syysasu2

Uskomukset voivat syntyä myös ympäristön vaikutuksesta. Tästä minulta löytyy esimerkki ja se on talon rakentaminen. Nyt kun alettiin tarkemmin pohtia talon rakentamista ja ennen kaikkea ajoitusta sille, emme keksineet mitään oikeasti painavaa syytä sille, miksi meidän pitäisi juuri nyt rakentaa unelmoimamme koti. Rakentaminen ja omakotitalo on ollut pitkään meidän haaveena. Tajuttiin kuitenkin, että ajattelimme talon rakentamisen vain nyt kuuluvan tähän kohtaa elämää kun ollaan perustettu perhe ja talous on vakaa. Niinhän muutkin tekevät. Nyt vain kuuluu siis rakentaa kun siihen on kerta mahdollisuus. Heippa vaan uskomus numero 2. Meidän haaveiden talon rakentaminen siirrettiin jonnekin kauemmas tulevaisuuteen. Tämän uskomuksen sijalle otettiin muutama vuosi lisää ilman raksastressiä.

Kolmas uskomukseni on syntynyt jossain kohtaa lukiovuosia. Se on tietty määrä opintoja ja koulutusta tähän ikään mennessä. Aivan viime aikoihin asti tätä olen tuskaillut kun en nyt olekaan kouluttautunut niin paljon kuin tämä uskomukseni sanelee. Jopa hieman häpeän, että yli 30-vuotiaana en olekaan opiskellut niin paljon kuin joskus ajattelin tekeväni. Nyt kuitenkin tajuan, että sen sijaan olen saanut paljon muuta elämääni. Oman perheen, koulutusta hyvän määrän, vuosien työkokemuksen, omistusasunnon, hyvän työpaikan ja mukavan arjen. Opintojen aika tulee ehkä jossain kohtaa tulevaisuudessa, en tiedä missä laajuudessa, mutta sen näkee sitten. Näin on nyt hyvä. Heippa vaan uskomus numero 3.

Entäpäs tämä.. Sanot ääneen jollekin esimerkiksi näin ”Minulta ei ole koskaan varastettu polkupyörää”. Ja heti sen perään lisäät ”Nyt pitää koputtaa puuta, koska muuten varmasti nyt käy niin kun ääneen menin sanomaan”. Voiko ääneen sanominen saada jonkun tuollaisen asian tapahtumaan? Ei voi. Heipat vaan tällekin uskomukselle. Myönnän nimittäin toisinaan tekeväni juuri tätä.. ;D
syysasu1

Nyt jos huomaat itselläsi jonkinlaisia uskomuksia, niin käytä hetki aikaa miettien, mistä ne ovat syntyneet. Mieti myös, ovatko ne muurina omien unelmien edessä tai rajoittavatko jollain muulla tavoin? Mieti myös, uskotko niin, että sinun tulee tehdä joitain asioita, koska muut ehkä odottavat sinun tekevän juuri niin? Olet ehkä aina ollut apuna muille, muut odottavat sinun tekevän sitä jatkossakin ja sinä teet aina niin, koska olet aina ennenkin tehtyt. Jopa silloin kun et olisi jaksanut, halunnut tai ehtinyt?

Kyseenalaistamalla omia sinnikkäitä uskomuksia ja ajatuksia saat avattua näkökenttää laajemmaksi. Sen myötä saat työkaluja edetä kohti omia unelmia ja kaataa ne rajoittavat muurit.

Minun vinkkinä onkin tähän torstain alkuiltaan: mieti ja tunnista ne oman elämän raamit ja muurit. Sen jälkeen riko ne kokonaan tai rakenna ne itselle sopiviksi. 🙂 Koska sinä osaat.

 

K-M

 

Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D

Huomaatko kaiken hyvän?

Iltapesujen jälkeen 5-vuotias minä ihmetteli pienen ihmisen mielessä, mitä mahtoi meidän rakas mummu tarkoittaa, kun hän illalla sanoi ”jokaisesta päivästä ja hetkestä pitää kiittää”. Mietin monta vuotta kuumeisesti, että mistä siinä oikein kiitetään ja ketä. Tänä päivänä tiedän tismalleen, mitä mummu sillä tarkoitti.

Jo monen monen vuoden ajan olen iltaisin nukkumaan mennessä miettinyt kulunutta päivää ja kaikkea sitä, mitä hyvää päivän aikana tuli vastaan. Pienempänä vain kiittelin mielessäni iltaisin aikalailla vain siksi, että mummu oli niin neuvonut tekemään. Jossain kohtaa kuitenkin oivalsin homman jujun ja tänään osaan hakea jopa niistä huonoistakin hetkestä ne pienimmätkin hyvän rippeet. Joskus niitä ei löydä millään, mutta silloin ajattelen asian olevan jollain tavoin opettavainen ja sitä myöten hyvä omalla tavallaan, vaikka olotila olisikin täysin päinvastainen.

syyskuu2
syyskuu1

Yksi ilta kiitollisena ajattelin näin. Oli hyvää..

Kun sain nukuttua kunnon yöunet.. Kun aamiainen maistui tosi hyvältä.. Kun kuuntelin hyvää podcastia meikatessani.. Kun aurinko valaisi peltoja usvan läpi.. Kun menin aikaisin töihin.. Kun onnistuin työtehtävissäni.. Kun kollegojen kanssa naurettiin.. Kun näin vanhuksen rullasuksilla vauhdin huumassa.. Kun radiosta tuli lempibiisini.. Kun ajoin päiväkodin pihaan ja näin lapseni pitkän päivän jälkeen..

Kun koti oli siisti ja ruoka valmiina.. Kun kahvi maistui hyvälle ja mies tuli töistä kotiin.. Kun lapseni oppivat uuden asian.. Kun menimme yhdessä metsälenkille ja söimme marjoja.. Kun ystäväni viestittelivät minulle.. Kun löysin kadonneen tavarani.. Kun ilmassa tuoksui syksy.. Kun luin satua lapsilleni.. Kun söin saman iltapalan kuin joka ikinen muukin päivä.. Kun onnistuin täyttämään ristikon.. Kun silitin lasten päätä heidän nukkuessaan.. Kun nukahdin omassa kodissani, omaan sänkyyni.. Kun kaikki oli hyvin ja seuraavakin päivä olisi täynnä kaikkea hyvää.

syyskuu3
syyskuu4

Kokeile tätä, jos et sitä vielä ole koskaan tehnyt. Mieti aluksi viisi hyvää asiaa kuluneesta päivästä ja kasvata sitten määrää jossain kohtaa. Elämässä tapahtuu paljon asioita ja synkimpinä hetkinä on hyvä muistuttaa itseään myös siitä hyvästä, mitä kokee päivittäin. Ja kun kaikki on onnellisesti ja tasapainossa, kuten nyt, on ihanaa ahmia kaikki se hyvä, mitä vastaan tulee. Eikö niin?

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

K-M

 

Kuinka ratkaista ongelma helposti?

Aurinkoista sunnuntaita täältä sairastuvalta. Tämä viikko on mennyt tosiaan aivan levätessä ja parannellessa flunssaa. Blogikin on ollut hiljaisena, koska fokus on  mennyt täysin vain kaikkeen pakolliseen toimintaan ja paranteluun. Nyt onneksi alkaa olot olemaan parempia, vaikkakin sitkeä flunssa tämä kyllä on. Minulla flunssa meni aivan korvatulehdukseen asti, mutta sekin alkaa jo hellittää Buranan avulla.

Mutta se nyt sairaskertomuksista ja flunssasta. Haluan nimittäin jakaa teille huippuvinkin, jolla saa apua niin pienen kuin isommankin ongelman ratkaisuun. Tai noh.. ainakin sen, kuinka asiat saa helpommin jäsenneltyä päähän ja sen myötä löytämään ratkaisut.

ongelmanratkaisu8
ongelmanratkaisu6
ongelmanratkaisu11

Asioiden kirjoittaminen paperille selkeyttää tutkitusti ajatusmaailmaa ja havainnoillistaa tilanteen helpommin ymmärrettäväksi. Niinpä tämäkin ongelmanratkaisutapa tehdään kynä kädessä ja paperi nenän edessä.

Homma menee näin.. Piirrä paperille iso ympyrä, jonka keskelle piirrä pienempi ympyrä. Molempiin niistä tulee mahtua kirjoitusta. Kirjoita pienempään ympyrään ongelmasi ja siihen johtavia seikkoja. Seuraavaksi, kirjoita pienen ja ison ympyrän väliseen tilaan asiat, joihin voit vaikuttaa sekä mitä on tehtävissä ongelman ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen kirjoita ympyröiden ulkopuolelle ne asiat, mille et voi mitään ja joihin et voi vaikuttaa millään toimillasi.

Nyt kun yllä mainitut ovat kirjattuna, ota uusi paperi ja piirrä samalla tavoin kaksi ympyrää, iso ja pienempi sen keskelle. Pienen ympyrän keskelle sinun tulee nyt valita ja kirjoittaa asia/asioita ensimmäisen paperin ympyröiden välisestä tilasta eli niistä asioista, joihin voit vaikuttaa. Kun tämä on tehty jatka samoilla ohjeilla kohti ratkaisua. Kirjoita siis ympyröiden väliseen tilaan, mitä voit tehdä asian/asioiden eteen ja ympyröiden ulkopuolelle kaiken sen, mille et voi mitään. Näiden ympyröiden piirtämistä voi jatkaa niin kauan, että saa käännettyä kaikki kivet. Jokaiselle tehtävälle asialle voi piirtää oman ympyrän, jota lähtee purkamaan aina pienemmiksi osiksi.

Tässä vielä esimerkkinä oma aivoriihi eiliseltä. Meillä on nimittäin asunto edelleen myymättä ja nyt otettiin aikalisä etenemisen suhteen.

ongelmanratkaisu2
ongelmanratkaisu3
ongelmanratkaisu11

Helppoa, eikö vain?

Tällä ongelmanratkaisutavalla saat ensinnäkin asian pois pyörimästä vain mielessä ja selkiytettyä kaiken yhdellä kertaa. Se laskee heti stressin määrää, joka puolestaan saa ongelman tuntumaan pienemmältä. Tällä tavalla saa myös tarkistettua sekä ajateltua kaikki vaikuttavat seikat monelta kantilta. Ja kun kirjoitat kaiken näin muistiin, sinulla on valmis tarkistuslista ja muistilappu, josta katsoa onko kaikki mahdollinen tehty asioiden etenemiseksi.

ongelmanratkaisu10
ongelmanratkaisu7

Miltä vaikuttaa tämä tapa teidän mielestä? Minä rakastan kaikkea tällaista, joilla saa sellaisen turhan stressin ja murehtimisenkin pois mielestä sekä tietenkin ratkaistua ne. Näin jää enemmän kapasiteettia suunnata fokus kaikkeen positiiviseen ja energiaa synnyttäviin asioihin.

 

Ihanaa sunnuntaita!

K-M

 

P.S. Alkanut syyskuu hiipii myös sisustukseen.. Kukkien kohdalla se tarkoittaa kestosuosikki eukalyptusta sekä murrettuja sävyjä kimpuissa. <3

Parin viikon kuulumiset

Ensimmäinen viikko ”uutta” arkea takana.

Tällä kerralla suunnittelimme päivähoidon aloituksen sekä uuteen päivärytmiin totuttelun hieman edellistä kertaa paremmin. Kahden vanhimman pojan synnyttyä olin siis töissä puolentoista vuoden ajan, kunnes jäin äitiyslomalle kolmannelta naperolta.

Kummallakin kerralla totuteltiin hoidon aloitukseen monta päivää, mutta nyt reilun viikon tutustelun lisäksi minäkin sain helpotusta aloitukseen puolison hoitaessa viikon ajan päiväkotihommat. Oli aivan luksusta, kun viikon ajan huolehdin itseni vain töihin ja kotiin. Helpotti ihan älyttömästi sitä omaakin ikävää.

_MG_1110

Nyt sitten homma luistaa kuten ennenkin. Toinen meistä vie pojat tarhaan ja toinen hakee riippuen aina mihin aikaan kuljetaan töissä.

Kahden vanhemman pojan kohdalla tarhan aloitus ei ollut niin iso muutos kuin kuopuksellamme. Pojat kun kuitenkin viime kauden ajan kulkivat samassa tarhassa 2 päivää viikossa. Toki tällainen viiden täyspitkän päivän viikko väsyttää heitä enemmän, mutta suurempi muutos heille oli eri ryhmiin meneminen. Tähän asti pojat ovat olleet samassa ryhmässä ja vielä heidän serkkupoikakin oli samassa. Nyt esikoinen aloitti eskarin ja näin ollen vaihtoi isompien ryhmään. Keskimmäinen ja serkkupoika jäivät vielä tuttuun ryhmään kahdestaan. Niin ihanaa kun pojat saavat päivisinkin olla yhdessä. Vapaa-ajan meidän ja veljen lapset viettävät pääsääntöisesti yhdessä. 😀

Esikoisella jännitti eka päivinä tietty uudet tarhakamut ja tulevat eskariläksyt.  Nyt viikon jälkeen jännitys on onneksi mennyt jo menojaan ja uusia kavereita on löytynyt monta. ♥

_MG_1099

Kaikista pieninkin on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Välillä on itkettänyt ikävä, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan. Muutamina öinä tuo hoidon aloitus ja iso muutos on vaikuttanut pikkumiehen yöuniin mm. levottomuutena ja itkuisuutena. Sekin on jo nyt aika lailla loppunut, mutta esimerkiksi toissayö valvottiin melkeinpä kokonaan.

Poikien hoitajat ovat aivan ihania ja ainakin meidän lapset ovat kaikki alusta asti olleet hyvin luottavaisia heitä kohtaan. Syliin pääsee aina ja aina on aikaa kuunnella sekä huomioida, vaikka jaloissa pyörii 23 (tai enemmänkin…) muutakin lasta. Meidän kuopukselle tuli vielä samat hoitajat, jotka ovat hoitaneet meidän kahta vanhempaakin, joten omakin olo on seesteinen, kun saadaan jatkaa tuttujen ihanien ihmisten kanssa.

Edelliset kahdeksan viikonloppua on ollut ohjelmaa täynnä ja kahtena viimeisenä pojat ovat olleet mummuloissa yötäkin. Tarhan alkaminen yhdistettynä yökyläilyyn on tietenkin osaltaan kasvattanut meidän kaikkien ikävää. Se yhteinen aika kun uuden arjen myötä on vähissä. Siksi onkin ihanaa, että parina seuraavana viikonloppuna kalenteri näyttää täysin tyhjää eli vapaapäivät saadaan keskittyä täysin omalla porukalla olemiseen.

_MG_1082
_MG_1102

Työhönpaluun myötä olen herättänyt taas oman sisäisen Monican hereille, mitä tuulee arjen helpottamiseen sekä yhteisen ajan maksimointiin. Tähän kuuluu mm. aina seuraavan viikon päivällisten ja muiden ruokien suunnittelu, ruokaostosten tekeminen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, urheilun ja porukalla ulkoilun yhdistäminen jne. Tuohon ruokaostosten tekemiseen ei voi muuta kuin taas vain ylistää Cittarin verkkokauppaa! Sunnuntaina näpyttelin tilauksen netissä seuraavan viikon ruoka-aineista sekä muista tarpeista. Maanantaina Ossi nouti ne töistä tullessaan. Ihan mahtavaa!

Edellä mainittujen lisäksi laitan aina iltaisin valmiiksi seuraavan päivän vaatteet pojille ja itselle. Tarhareput odottelevat myös oven pielessä valmiina seuraavaan päivään. Näin me saadaan aamut rauhoitettua mahdollisimman kiireettömiksi.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin. Ikävä painaa meitä kaikkia välillä kovastikin ja haluttaa kotiin rakkaiden luokse. Tiedän kuitenkin, että tämä hetki oli juuri oikea tähän muutokseen. Totuttelu vaan vie aina tovin. Eli hyvää meille kuuluu.

 

Mukavaa torstaita!

K-M

Tunnetko itsesi?

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja olo on tosi innostunut, mutta samalla todella väsynyt. Töiden- ja päivähoidon aloituksesta kirjoitan kuitenkin aivan eri postauksessa.

Nimittäin nyt vihdoin tartun uuden postaussarjan ensimmäiseen osaan. Luonnos tästä ensimmäisestä aiheesta on roikkunut jo muistiossa keväästä asti, koska halusin kerryttää lisää materiaalia muihin osioihin. Tämä uusi postaussarja käsittelee aihetta itsetuntemus. Tai filosofisemmin sanottuna ”kuka ja millainen minä olen?”.

Aihetta olen pyöritellyt kolmelta kantilta, joista ensimmäisenä ”esittelen” tunnelukot. Onko kellekään tuttu juttu? Monelle on varmasti ainakin jossain tullut vastaan Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi.

4

Mikä tunnelukko?

Meillä jokaisella on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat elämän alkupuolella, lapsuudessa ja nuoruudessa, opittuja tapoja reagoida eri asioihin. Reaktiot vaihtelevat tunteista ajatuksiin ja käyttäytymisestä siihen, kuinka koet tietyt asiat sekä tilanteet.

”Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.”
Kimmo Takanen, Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Selviytymismalleiksi Takanen listaa mm. asian välttelyn, antautumisen sekä hyökkäämisen. Lapsena nuo tulevat luontaisesti, kuten aikuisiälläkin. Mutta nyt ne kääntyvät itseä vastaan ja horjuttavat tasapainoisia kokemuksia/elämää.

Tästä linkistä pääset suoraan Tunne lukkosi -teoksen sivuille, jossa tunnelukoista kerrotaan tarkemmin.

Me ihmiset kun ollaan jokainen ainutlaatuisia niin meidän tunnelukotkin vaihtelevat. Takanen listaa kirjassaan 18 eri tunnelukkoa. Niitä ovat esim. alistuminen, uhrautuvaisuus, pessimistisyys, vaativuus ja suojattomuus. Näitä tilanteita tulee kaikille elämän varrella vastaan, mutta aina ko. tunnelukkoa kantavana sitä toimii tietynlaisessa tilanteessa samalla kaavalla. Kaavalla, joka tuntuu oikealta, mutta ei hyvältä.

3

Tunnelukot on jaoteltu neljään eri vahvuuteen: erittäin vahva (tunnelukko vaikuttaa ja ohjaa elämää voimakkaasti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa), heikko (vaikuttaa elämään harvoin) sekä lisäksi ei tunnelukkoa.

Esimerkiksi minulla uhrautumisen tunnelukko on testin mukaan erittäin vahva. Se olikin ainoa tuossa vahvimmassa kategoriassa. Merkkeinä uhrautumisesta ovat mm. se, että laitan hyvin usein muiden tarpeet omieni edelle ja tunnen helposti syyllisyyttä jos tilanne meneekin toisin päin. Kuuntelen paljon toisten ongelmia, mutta omistani osaan kertoa hyvin vähän. En halua vaivata muita. Ahdistun kun tajuan, että en voi auttaa toisia joka tilanteessa. Nyt tämän tiedostettuani olenkin opetellut olemaan tietyllä, sellaisella terveellä tavalla itsekäs. Nimittäin luontaisesti pelkään loukkaavani toisia jos en huomio heitä aina ensin. Eihän se niin tietenkään ole. Läheisille olen aina ollut avoin ja kertonut ainakin jossain määrin ongelmistani. Nykyään osaan puhua myös tasavertaisesti omista kompastuskivistä, mutta vieläkin mietin, että kuormitanko kuuntelijaa liikaa. Tämä uhrautuvaisuus tapahtuukin siis täysin omasta ”tahdostani”, ei muiden vaatimuksista. Tällainen uhrautuvaisuus vie tosi paljon energiaa pitkällä aikavälillä.

Vahvana tunnelukkona testi ilmoitti minulle alistumisen, koska pyrin mielummin välttämään konfliktitilanteita sen sijaan, että olisin vahvasti eri mieltä. Tämä kylläkin pätee vain tietyissä asioissa. Sellaisissa, joiden lopputulema on hyvä olipa asia hoidettu minun tai jonkun toisen päätöksen mukaan. Muissa asioissa avaan kyllä suuni ja perustelen mielipiteeni jos tilanne niin vaatii. Myös hyväksynnän haku on toisena vahvana tunnelukoissa. Se taas ilmenee niin, että haluan kuulua joukkoon ja mukaudun helposti muiden mukaan. Sekä niin, että mietin joistakin asioista, mitä muut ovat mieltä, vaikka muiden mielipiteellä ei ole oikeasti edes väliä ko.asiaan.

Keskivahvana testi antaa minulle suojattomuuden – pelkään, että itselleni tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tämä tosin liittyy vahvasti vanhemmuuteen, koska lasten myötä tietenkin aina hieman huolettaa maailman meno niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Heikkona tunnelukkona kannan mukanani vajavuutta – toisinaan, onneksi vähenevissä määrin, en näytä heikkoa ja herkkää puoltani muille kuin läheisille.

Tunnelukko testin pääset tekemään tästä. Testissä on 54 kysymystä, joihin valitaan aina lähiten itseä kuvaava väittämä.

Huom! Testi ei kerro aivan koko totuutta tietenkään vaan antaa enemmänkin aiheet, joista osasta kohtaa voi tunnistaa omia lukkoja sekä kokemuksia. Hyvä esimerkki tästä minulla on uhrautuminen erittäin vahvana. Se nimittäin koskee vain tiettyjä tilanteita, ei koko elämää sekä kaikkia kohtaamisia. Tämä siis kannattaa pitää mielessä, ettei säikähdä testin tuloksia.

2

Nyt kun omat lukot on selvillä niin mitäs sitten? Mistä avain?

Avain on se, että ensimmäisenä tunnistat tilanteet, joissa omat lukkosi napsahtavat kiinni ja toimit itselle epäsuotuisalla tavalla. Tämä voi viedä pitkänkin ajan. Kun olet oppinut tunnistamaan nuo tilanteet, mieti miten voisit toimia toisin. Se voi olla täysin päinvastainen reaktio tai jotain näiden kahden väliltä. Kunhan se tuntuu sinusta hyvältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukon avaaminen vie aikaa. Se raksahtee auki pikku hiljaa tilanteiden toistuessa. Tutut, opitut reaktiot tulevat vuosikymmenten kokemuksen vuoksi niin omasta ytimestä, joten itselleen pitää olla armollinen sekä kärsivällinen tässä(kin) asiassa. Se ei haittaa jos reagoi totuttuun tapaan. Pääasia onkin siinä, että huomaa tehneensä niin ja koittaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Hiljalleen siinä oppii uuden reaktion, joka alkaakin toistumaan vanhan huonon tilalle ja tunnelukko on murrettu.

Kuten jokaisessa asiassa, on tässäkin oma kultareunuksensa. Ei kaikki tunnelukot ole läpeensä huonoja juttuja. Niihin liittyy paljon mm. empatiaa, toisista välittämistä, huolenpitoa, myötätuntoa ja paljon paljon muutakin. Tämä seikka on minusta tärkeää pitää mielessä kun lähtee muuttamaan totuttuja tapoja. Eikö vaan?

1

Tässä vuoden aikana olen jutellut aiheesta reippaasti yli kymmenen läheiseni kanssa ja jokainen on myös tehneet tuon tunnelukkotestin. Testin jälkeen olemme usein jatkaneen keskustelua aiheesta ja jokainen on aikalailla heti tunnistunut lukkonsa sekä tilanteet, joissa ne aktivoituvat. Hauska on ollut myös huomata, että jokainen on ollut tästä jutusta yhtä innostunut kuin itsekin sekä he ovat sitten puolestaan jakaneet tätä asiaa taas eteenpäin. Parisuhteen kannalta tämä asia sekä testi on myös tosi hyvä avain toisen syvempään ymmärtämiseen ja jopa sen myötä ikuisien kiistanaiheiden poistamiseen. Niin kävi ainakin meillä kun houkuttelin paremman puoliskoni tekemään tämän testin, jonka jälkeen vertailimme tuloksia. Sen myötä tajuamme nykyään paljon paremmin toistemme reaktioita. Kuulin myös, että jopa eräs nelihenkinen perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta olivat tehneet kaikki tämän ja näin saaneet poistettua muutamia kiistatilanteita arjestaan. Iso peukku siis kaikin puolin Kimmo Takaselle sekä näille kirjoilleen. Suosittelen tutustumaan Tunne lukkosi -nettisivuihin sekä aiheen kirjoihin.

Postaussarjan toinen osa tulee käsittelemään aikanaan parisuhdetta. Minkälainen olet parisuhteessa sekä millainen puolisosi on? Sillä vaikka näistä asioista puhuu toisen kanssa useasti niin ei siltikään välttämättä täysin ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta nyt sunnuntain viettoon! Aurinkoista päivää!

K-M

P.S. Lukisin enemmän kuin mielellään teidän ajatuksia itsensä tuntemisesta sekä tietenkin tästä postauksen tunnelukko -aiheesta!