Määmatkalle

Minä olen aina haaveillut kaikenlaisista matkoista ympäri maailman. Haluaisin kiertää Pohjois-Amerikkaa, nähdä Egyptin pyramidit, viilettää safarihattu päässäni Masai Maran luonnonpuistossa ja häikäistyä Santorinin valkoisuudesta. Vain muutamia mainitakseni. Tällä hetkellä nuo tuntuu turhan työläältä toteuttaa kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Mutta pieni maisemanvaihdos pyörii koko ajan enemmän ja enemmän mielessä, eikä ajatus lyhyestä reissusta jätä minua rauhaan. Olisiko minusta lähtemään määmatkalle? Eli reissuun ihan vain yksikseni.

Kissa kreikkalaisen talon pihaportilla.

Olen ollut pienestä asti sellainen ”lähimetsien seikkailija”. Haluan tutkia uutta, mutta kuitenkin tutussa ympäristössä. Minulle ei ole minkäänlainen ongelma käydä samassa matkakohteessa useamman kerran. Kaikissa käymissäni paikoissa on joka kerta löytynyt uutta nähtävää ja koettavaa, vaikka olen osassa monesti vieraillutkin. Ja eritoten lasten kanssa reissatessa menen enemmän kuin mielellään tuttuun rantalomakohteeseen. Silloin minulla ei tarvitse stressata miten asiat sujuvat, koska tiedän jo valmiiksi. Se tarkoittaa myös itselle kunnon lomaa kun hoidettavat & selvitettävät asiat ovat tiedossa ja voin vain rennosti olla.

Muistan kylläkin ajan kun ihmettelin monesti ääneen, kuinka joku voikin mennä samaan paikkaan kahdesti tai vielä useamminkin. Nyt minä olen itse se tyyppi, joka innoissaan odottaa seuraavaa Pariisin tai Kreikan matkaa, vaikka molemmissa olen pyörinyt enemmän kuin kerran.

Ajatus määmatkalle lähtemisestä on kieltämättä älyttömän kutkuttava. Voisi tehdä juuri kuten huvittaa ja mennä minne haluaa. Olo matkan jälkeenkin olisi myös varmasti huikea ja fiilis katossa moisen itsenäisyyden vuoksi. Mutta..

Louvre Pariisi

Mutta mitä?!

Vaikka ajatus naisesta ja matkalaukusta kimaltelee kovastikin, niin kyllä minä haluan myös jakaa reissukokemukset jonkun kanssa. Rakastan sitä kun voin yhdessä fiilistellä reissussa milloin mitäkin asiaa ja reissun jälkeen muistella kaikkea tapahtunutta yhdessä. Toinen merkittävä seikka on se, että vieraassa kaupungissa koen helposti olon vähän turvattomaksi. Varsinkin silloin jos paikalliset eivät puhu äidinkielenään englantia. Esimerkiksi kuopustamme odottaessa olimme Pariisissa ja mietin, että osaisinko kertoa ja ymmärtäisinkö tarpeeksi hyvin jos joutuisin jonkun vuoksi sairaalahoitoon siellä. Nyt toki en ole raskaana, mutta mieleen puskee ajatus siitä, että mitä jos minulle sattuisi jotain ja olisin yksin reissussa?

Olisi ihana jos pystyisi vain päästämään irti tuosta ”mitä jos” -ajattelusta, mutta toisaalta ei se minua haittaakaan. Enemmän haluan kuitenkin jakaa kokemuksia jonkun kanssa ja todennäköisesti näin ollen en ainakaan lähivuosina ole suuntaamassa isoihin metropoleihin yksin matkalaukkuni kanssa. Mutta joku ihana kohde rauhallisemmassa paikassa ei kuitenkaan olisi mikään mahdottomuuskaan.

Turkoosi meri ja rantatuolit hiekalla

Onko kukaan teistä suunnannut määmatkalle vai onko seurassa tehty reissu teidän juttu? Minä jään tätä yksin reissulle lähtemistä vielä hautomaan ja toivottavasti joskus sellaiselle vielä lähdenkin. Sen verran se kuitenkin kutkuttelee 😉

Kaisa-Maria

Hiihtolomalla 2019

Uusi viikko starttasi loman jälkeen. Oli ihanaa lomailla ihan koko perheellä reilun viikon ajan. Toki mielellään me lomailua oltaisiin jatkettukin. Kesällä sitten taas. Mutta mitäs me sitten tehtiinkään hiihtolomalla 2019?

Luminen metsä ja lapsi tutkimassa lintutaulua.

Ensimmäinen viikonloppu pideltiin vielä sairastupaa pienten osalta kotosalla. Keskimmäinen napero oli vielä sunnuntaina kuumeessa ja otettiin lähinnä vain rennosti. Maanantaina jo päästiin vähän ihmisten ilmoille kun käytiin muun muassa rautakaupassa katselemassa uusia laudelautoja saunaan.

Tiistaina päästiin lähtemään pienelle lomareissulle Iso-Syötteelle. Majoituttiin tällä kertaa minun tädin ja enon ihanassa mökissä muutamien kilometrien päässä rinteiltä. Tiistai meni ulkoillessa Luontokeskuksen ympäristössä ja rentoutuessa mökillä. Oli mahtavaa saunoa ulkoilujen jälkeen. Keskiviikkona suunnattiin meidän esikoisen kanssa heti aamusta rinteeseen opettelemaan laskettelua.

Luminen metsäpolku auringonpaisteessa. Kaksi lasta tutkivat puuvajan vieressä luontoa.
Nuotiopaikka ja syttö tulessa. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi heittää palavaan nuotioon lisää puuta.

Oltiin välinevuokraamolla jo melkein heti sen auettua ja ei kyllä tarvinnut kahdestaan siellä jonotella. Iso-Syötteellä homma toimii kuitenkin hiihtolomasta huolimatta jouhevasti ja saatiin nopeasti suksipaketit meille molemmille. Seuraavana jonottiin lippuluukulle hetken aikaa. Meidän pojille ei vielä tarvitse omia lippuja ostaa kun kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä laskijoita.

Ankkurihissillä nousu meni hienosti, vaikka meillä pojan kanssa pituuseroa onkin. Mentiin ankkuriin rinnakkain, jolloin hissikapula oli hänellä takapuolen alla kuten kuuluu ja minulla puolestaan melkein polvitaipeissa. Hyvää jalkatreeniä sai siinä samalla ;D Nousussa oli jo melkoiset urat, vaikka rinteet olivat aika vasta auenneet. Sen vuoksi meillä meni yhdellä nousulla sukset päällekkäin ja muksahdettiin kumoon molemmat. Sehän ei tietenkään haittaa ja oikeastaan oli ihan hyväkin juttu, että koettiin tuo kaatuminen noin. Pikkumies sai siitä kokemuksen, että ei haittaa kun kaatuu. Äkkiä vain sivuun takanatulevien edestä.

Lapsi nuotion ääressä. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi ja nainen ja lumisessa sekä aurinkoisessa metsässä.

Laskut meni myös mäki mäen jälkeen yhä paremmin. Laitettiin vielä tälle reissulle lasketteluvaljaat, koska oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa isossa mäessä. Kellon näyttäessä yli puolenpäivän soiteltiin Ossin kanssa, että lähdetään syömään yhden laskun jälkeen. Viimeinen lasku kannattaisi kuulemma aina jättää laskematta. Nyt minäkin sen tiedän. Kaikki meni hyvin puoleen väliin nousua. Sitten tuli ihan älyttömän syvät urat ja meidän kahden sukset meni kirjaimellisesti ristiin. Ja me tietenkin kumoon.

Ei muuta kuin alta pois ja katseen nostettua näin kun ankkuri pomppasi ja nappasi pikkumiehen valjaista kiinni. Kyllä, unohdin ne hemmetin valjaat hänelle päälle. Oli aivan kamalaa katsoa pikkumiehen hätää samalla kun koitin repiä suksia jalasta ja katsoa kuinka oma pikku rakas pyörii & raahautuu ylös rinnettä samalla huutaen hädissään äitiä apuun. Koitin huutaa alhaalla tuleville, että huutavat jälleen alas hissimiehelle pysäytystä. Kaikki taisivat olla jotenkin hämillään, koska sain osakseni vain ihmetteleviä tuijotuksia. Samalla nappasin sukset käteen ja lähdin juoksemaan hissiuran reunaa rinteen huipulle.

Nousu oli aivan kamalaa laskettelumonot jalassa ja itku kurkussa pää täynnä kaikkia mahdollisia skenaarioita, mitä pikkumiehelle käy kun hän tippuu alas nousun rampilta. Hissi pysähtyi tosi pitkän ajan kuluttua ja pikkumies oli raahautunut ilmeisesti niin kauas kun mahdollista. Siinä ylös juostessa sain puuskutukseni läpi sanottua jollekin naiselle ja tytölle, että voisivatko he auttaa poikaani ylhäällä sekä kertoa, että äiti on tulossa.

Noin 50 metriä ennen huipun poistumiskohtaa hissin toiselta puolen kaksi nuorta laskijapoikaa huusivat, että poika odottelee ylhäällä ja kaikki on hyvin. Siinä kohtaa alkoi valua ensimmäiset kyyneleet. Pian tämä sama nainen, jolle hissinousussa puuskutin laski minun luokse ja kertoi, että pojalla on kaikki hyvin ja että naisen sisko laskee hänen kanssaan minun luokse. Samaan aikaan minun ja naisen luokse kaartoi mies lumilaudalla ja kertoi auttaneen pojan irti ankkurista. Hänkin näki varmaan minun hädän laskettelulasien takaa, koska alkoi heti kertoa kaiken olevan hyvin ja pojan vain ihmetelleen missä äiti on.

Pian pikkumies laskikin jo toisen naisen avulla minun luokse ja tilanne oli ohi. Mikä helpotus! Ja kunnon säikähdys-helpotusitku minulta! Ja poika vain tosiaan katseli hämmästyneenä minun itkua ja kertoi, että ei edes käynyt mitään. Kiittelin avunantajat moneen otteeseen ja lasketeltiin alas muiden luokse.

Että sellainen oli lomareissun vimppa mäki. Juteltiin pojan kanssa jälkikäteen vielä monta kertaa asiasta ja nyt hän odottaa jo huhtikuun laskettelureissua innoissaan. Minä taas puolestani mietin, kuinka uskallan mennä ankkurihissillä lasten kanssa.. Mutta ei auta kuin rohkeasti mennä yhdessä ja EHDOTTOMASTI huomata ottaa ne valjaat pois jokaiselle nousulle.

Poika istuu nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Keskiviikkona käytiin vielä vähän koko porukalla ulkona kävelyllä ja saunottiin taas ennen unille menoa. Torstaina kävin heti aamusta hiihtämässä tunnin verran ennen kotimatkaa. Kyllä on Syötteen alueella hieman korkeammat nousut kuin täällä Oulun laduilla.. Tuntui, että hyydyn heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Oli kuitenkin ihanan rauhallista hiihdellä pitkin metsiä ja nauttia siitä hiljaisuudesta.

Perjantaina meillä oli vielä spesiaalia ohjelmaa kun vihdoin nähtiin meidän ystäväperhe heti aamusta Hop Lopissa. Siellä me juostiin melkeinpä kolmen tunnin ajan viiden pojan perässä ;D Oli hauskaa! Oulun ”uusi” Hop Lop on meidän mielestä paljon kivempi kuin vanha Kaakkurissa ollut. Uudessa paikassa näkee paremmin, missä lapsi vipeltää jos ei itse mene joka tunnelissa perässä. Ja paikka on muutenkin jotenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä.

Hop Lopissa riehumisen perään käytiin vielä lounaalla meidän poikien lemppariravintolassa. Sehän on tietenkin Oulun Harald eli viikinkiravintola, kuten meidän naperot paikkaa kutsuu. Jokaiselle pitää aina etsiä sellainen muovinen viikinkikypärä päähän ruokailun ajaksi. Lisäksi aina katsellaan seinämaalaukset lähiseinistä ja tietty otetaan ne pienet muoviset cocktail-miekat kotiin muistoiksi. Joka kerta ;D

Kolme lasta nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Edeltävä viikonloppu pyhitettiin täysin rennolle oleskelulle ja kotihommille. Saunan piirustukset ja laskelmat tein lauantaina loppuun. Sitten me pötköteltiin meidän sängyssä koko porukalla hetken aikaa. Minä jäin vielä lukemaan kirjaa ja torkahdinkin vielä hetkeksi.

Alkuillasta suunnattiin vielä minun vanhemmille kahville. Siellä aloin selata vanhoja kuvia ja innoistuin nappaamaan muutamat otokset lainaan itselle hetkeksi. Nimittäin oli sen verran hauskaa katseltavaa, että ajattelin koota tänne blogiin vanhan kunnon throw back -postauksen omista vaatetyyleistä aina teini-iästä tähän päivään! Itsellä naurattaa nuo vanhat kuvat ja tyylit, mutta onhan ne aikanaan ollut omasta mielestä kaikista cooleinta muotia ;D Koitan mahdollisimman pian koota kuvat kasaan ja tänne blogin puolelle. Sehän oli vielä aikaa kun ei ollut digikameroita saatika puhelimia kunnon kameroilla.

Mitäs te teitte hiihtolomalla?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Lasten kanssa laskettelemaan

Talvilomat lähestyy ja monet suuntaavaat kohti laskettelukeskuksia. Niin meilläkin on kymppiviikolla tarkoitus tehdä ja viedä poikia samalla rinteisiin harjoittelemaan laskettelua. Tämä on kolmas talvi kun meidän pojat ovat laskettelusuksien päälle hypänneet ja nyt alkaa molemmilla sujua hienosti.

Ensimmäinen kerta laskettelurinteessä poikien kanssa oli pari vuotta sitten Rukan lastenmaassa. Sukset taisivat muistaakseni olla pojilla jaloissa noin tunnin verran ja sitten jätettiin asia hautumaan. Toinen pojista kimpaantui omituisen tuntoisista monoista ja muksahtelusta. Mutta siitä se joka tapauksessa lähti ja edellisellä Syötteen reissulla helmikuun alussa molemmilla sujui jarruttelut ja pienet kurvitkin jo tosi hyvin.

Homma aloitettiin aikoinaan niin, että me Ossin kanssa olimme ihan kengät jalassa lasten rinteessä ja opetimme laskettelun alkeita apuvaljaita käyttäen. Noita valjaita voi vuokrata suksivuokraamosta. Me ollaan napattu ne samalla kun ollaan haettu suksipaketitkin. Valjaiden avulla voi itse toimia jarruna ja ohjata lasta oikeaan suuntaan. Meidän vauhtiveijarit nimittäin olisivat ennen laskeneet kovin mielellään syöksyllä.. Itse suksia ja sauvoja me ei pojille ainakaan vielä aleta ostamaan, koska he ovat hurjassa kasvuiässä ja näin ollen joka kausi pitäisi hankkia uudet välineet. Ollaan siis koettu helpommaksi mennä vuokraamoon, jossa heille otetaan täysin sopivat vehkeet kypärästä monoihin. Tämä auttaa myös siihen, että harjoittelu on tuntunut joka kerralla kuitenkin mukavalta hommalta, vaikka pettymyksiäkin rinteisiin on mahtunut. 

Olemme kokeilleet vasta Rukan ja Iso-Syötteen lasten laskettelualueita/lastenmaita. Rukalle menee kovemmat pisteet useamman mattohissin vuoksi. Lapsilla on helppo mennä hissin kyytiin ja mukaan voi myös mennä itse. Me kävellään usein hissin vierellä. Näin saa itse hyvää liikuntaa ja lapselle onnistumisen tunteen kun he itsenään viilettävät hissillä ylös. Seuraavana olisi toiveissa lähteä kokeilemaan ankkurihissejä ja isompia rinteitä. Meillä pitää vain siksi aikaa järjestää kaikista pienimmäinen hoitoon. Hän saa aloittaa lasketteluharjoituksensa hieman myöhemmin. Vaikka en kyllä epäile hetkeäkään, etteikö hän oppisi nopeasti. Sen verran hurjapää on nimittäin kyseessä ;D

Eli rohkeasti vain lastenkin kanssa rinteisiin jos on vain intoa ja mahdollisuus! En malta odottaa, että päästään ihan meidän koko perheellä viettämään talvilomia lasketellen. Aivan kuten mekin Ossin kanssa ollaan omassa lapsuudessa päästy kokemaan. Alkuun vaaditaan rutkasti kärsivällisyyttä. Samaa hoen myös itselle noissa opetustilanteissa. Toinen tärkeä seikka on lopettaa harjoittelukerta silloin kun alkaa opettelijoilla mennä turhautumisen ja kiukun puolelle. Näin jää seuraavallekin kerralle mukava tatsi ja halu lähteä uudelleen rinteisiin.

Löytyykö teidän perheestä pieniä skimbaajia tai lautailijoita?

K-M


Irtiotto arjesta

Helmikuussa ollaan ja tällä viikolla juhlitaan meidän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä. Alkuvuoden loman jälkeen arki on ollut superkiireistä ja tahti vain kovenee. Tai ei ehkä niin älyttömän kiireistä, vaan enemmänkin vuoden alusta lähtien on tullut töissä paljon uusia juttuja, jotka ovat jo vieneet lyhyille työreissuille Etelä-Suomeen. Samalla normaali arki pyörii ja pää on täynnä uutta asiaa. Sama hektinen meininki on ollut veljen perheellä, joten varattiin meille sekä vanhemmillemme viikonlopun mökkiloma Syötteellä. Saatiin kunnon irtiotto arjesta.

Mökki vuokrattiin tällä kertaa yksityiseltä omistajalta nettimökin kautta. Olin jo syksyllä ihastellut tätä tunturissa sijaitsevaa upeaa mökkiä näköaloineen ja ei tarvinnut kauaa miettiä varaamista kun huomasin sen olevan vapaana viime viikonloppuna. Mökkiin mahtuu +10 henkilöä, mutta minun Instagramia seuraavat tietävätkin jo, että meidän perhe lähti vajaalla miehityksellä mökkeilemään. Kaikista pienin meistä on sitkeän flunssan armoilla edelleen, joten hän ja Ossi jäivät kotiin lepäilemään viikonlopun ajaksi.

Jättimäiset ikkunat olivat kyllä ehdoton kruunu meidän vuokraamassa mökissä. Naureskeltiin, että olipa eka kerta kun mökin ehdoton helmi on sauna. Ja saunan ikkunassa sielunmaisema jos minulta kysytään.

Lauantaina hiihdeltiin Syötteen huipulla ristiin rastiin reippaan tunnin verran. Kenenkään sukset ei luistanut pätkääkään, mutta ei haitannut menoa. Hiki tuli ja oli hauskaa! Lenkin loppupuolella vetäsin ihan kunnon naamajarrutuksen puuterilumeen. Ja veli kaatui heti perään. Ehkä hiihtosuksia ei ole tehty laskemiseen..

Lounaan jälkeen levättiin hetki ja lähdettiin viemään lapset rinteeseen suksivuokraamon kautta. Molemmat pojat kehittyi taas hurjasti lisää, vaikka edellinen kerta rinteessä oli viime keväänä. Pian päästään isoihin mäkiin porukalla! Kirjoittelen lasten laskettelusta vielä erikseen myöhemmin.

Hyvää ruokaa ja sauna illalla. Unta ei tarvinnut kellään kovin kauaa houkutella. Pelkäsin kyllä hieman tulevaa yötä, koska meidän keskimmäisen pojan korva alkoi lauantai-iltana kipuilemaan kovasti. Onneksi olin ottanut varalta mukaan lasten särkylääkettä ja yö meni rauhallisesti. Sunnuntaina lääkäri totesi korvatulehduksen molemmissa korvissa. Nyt kuulostaa olevan kaikki mahdolliset taudit liikkeellä ja vähän joka perheessä vähintään yksi flunssan tai vatsataudin heikentämänä. Kesää odotellessa..

Näihin sielunmaisemiin Syötteelle olisi tarkoitus suunnata uudelleen talvilomaviikolla. Pojat haluavat laskettelemaan ja tietenkin me halutaan koko perheellä nauttimaan lomasta kun viikonloppuna se ei onnistunutkaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

Bike Hotel Concept, Hotel Iso-Syöte

*Yhteistyössä Hotelli Iso-Syöte

 

Minua vähänkin aikaa seuranneet tietävät, että yksi lemppariharrastuksistani on maastopyöräily. Meidän kodin läheltä lähtee mahtavia metsäreittejä kymmenien kilometrien päähän, mutta siltikin oma lemppari alue maastopyöräilyyn on Syötteen alue. Siksipä olin enemmän kuin innoissaan Hotelli Iso-Syötteen ehdotuksesta testata heidän tälle kaudelle uusitut leveärenkaiset fatbiket ja juurikin tuolla omilla lempparipoluilla. Hotellilla on aivan oma pyöräilijöille suunnattu palvelukokonaisuus, Bike Hotel Concept, johon sisältyy aivan kaikki pyöristä varustukseen, huoltoihin, reittipalveluihin sekä ravintoon ja rentoutumiseen. Toisin sanoen pyöräilijän unelmapalvelu.

bhc_hotel_iso-syöte_3bhc_hotel_iso-syöte_4bhc_hotel_iso-syöte_7

Syötteen polut tarjoavat monen eri tason reittejä aina aloittelijoille sopivista hyvinkin haastaviin konkaripolkijoiden polkuihin. Myös reittien pituuksia löytyy muutamasta kilometristä kymmeniin kilometreihin saakka. Eri reittejä yhdistelemällä valittavana on huima määrä ihania polkuja pitkin metsiä ja tunturimaisemia.

Vaikka Syötteen alue ei minulle aiemmin ollut kovinkaan tuttu, on siellä alusta asti ollut turvallinen olo ajella uusia polkuja pitkin. Kaikki reitit on merkattu tosi hyvin ja opastekylttejä on reittien varrella hyvä määrä. Lyhyenkin reitin varrella maisemat ehtivät vaihtua moneen otteeseen. Tiheästä kuusimetsästä makealta tuoksuvan suon pitkoksille.. Välillä on ihana pysähtyä tunnelmallisissa taukotuvissa eväiden ääreen ja nauttia hetki tulen loimutessa vierellä.

bhc_hotel_iso-syöte_8bhc_hotel_iso-syöte_9bhc_hotel_iso-syöte_10bhc_hotel_iso-syöte_6

Aina aiemmin poljin Syötteen metsissä omalla kapearenkaisella maasturillani. Fatbikea kuitenkin testasin ensimmäistä kertaa tämän vuoden tammikuussa Syötteen satumaisilla talvireiteillä. Vuokrasimme kälyn kanssa juurikin Hotelli Iso-Syötteeltä pyörät ja kävimme porukalla ajelemassa pitkin lumisten kuusien reunustamia polkuja. Nyt puolestaan syksyn aikana fatbike-kuume alkoi kohoilla ihan kunnolla ja päädyin lopulta vaihtamaan kapearenkaisen luottokumppanini ”fättiin”. Ja ei ole kyllä kaduttanut. Leveiden renkaiden ansiosta voi polkea melkeinpä missä vain. Lumella, hiekalla, syvässä kurassa, metsäpoluilla..

Hotellin uudet pyörät oli keveitä ajaa ja ohjautuivat hyvin haastavillakin poluilla. Minä otin alleni S-koon pyörän ja Ossilla oli L-koko. Kypärät meillä oli kotoa mukana ja ennen lähtöä pyöriin vaihdettiin lukkopolkimet, kun me niillä ollaan totuttu molemmat ajamaan. Omia varusteita ei kuitenkaan tarvitse ottaa mukaan ellei itse halua. Kypärä mm. kuuluu vuokrauksen hintaa. Hotellilta löytyy myös pyöräilyasut!

Vuokrapyörävalikoimasta löytyy monenlaista kulkupeliä. Myös lapset on huomioitu pyörävalikoimassa eli pyöräseikkailulle voi lähteä koko perheellä! Näiden fatbikejen lisäksi vuokrattavana on hieman normaalia leveämpi renkaisia ”plussapyöriä” sekä sähköavusteisia fatbikeja.

bhc_hotel_iso-syöte_11bhc_hotel_iso-syöte_12

Hankala kuvailla sitä tunnetta, mikä tulee kun pyöräilee tällaisissa maisemissa. Täysi hiljaisuus metsissä, kaikki raikkaat tuoksut, eläimet ja näköalaa silmän kantamattomiin. Ja kaikki tämä alle kahden tunnin ajomatkan päässä Oulusta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan retkeilyä Syötteen alueella pyörän selässä niin talvella kuin lumettomaankin aikaan. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin kävelyretkillä, mutta siltikin pääset nauttimaan upeasta luonnosta ja metsän rauhasta hauskalla tavalla.

Käykää myös kurkkaamassa viime tammikuinen kirjoitukseni Fatbiket Syötteellä. Siitä saa pientä vihjettä siitä, kuinka upeaa on ajella myös talvella keskellä tykkylumipuita. Se on oikea talven ihmemaa.

bhc_hotel_iso-syöte_13

Kiitos tuhannesti Hotelli Iso-Syöte mahdollisuudesta päästä kokeilemaan uusia pyöriänne! Oli aivan ihanaa!

 

 

K-M

P.S. Joko luit edellisen kirjoitukseni Hotelli Iso-Syötteen uudesta ja upeasta Karhunpesä-sviitistä?

 

EDIT: Bike Hotel Conceptin nimi on päivitetty ja löytyy nyt nimellä Lapland Bike Hotel.

Palvelukokonaisuus on täysin sama kuin aiemmin 🙂

Unelmien miniloma Karhunpesä-sviitissä

* Yhteistyössä Hotel Iso-Syöte

Kolme pientä alle kouluikäistä naperoa, kokopäivätyöt ja muut ruuhkavuosien kiireet. Yhteinen, kahdenkeskinen laatuaika puolison kanssa on todella kortilla ja kaikki pienetkin hetket yhdessä pyritään nauttimaan toistemme seurasta. Nyt kuitenkin saimme yhteistä aikaa melkeinpä koko menneen vuoden edestä, kun perjantaina aamusta veimme lapset hoitoon ja ajelimme vuorokauden ajaksi Hotelli Iso-Syötteen vieraaksi. Majoituimme uutuuttaan ja upeuttaan hohtavaan Karhunpesä-sviittiin.

karhunpesä_bearcavesuite7

karhunpesä_bearcavesuite8

Hotellin respan toivotettua meidät iloisesti tervetulleiksi, lähdettiin Ossin kanssa innosta ja jännityksestä hymyillen kävelemään kohti majoitustamme. Hotellin alakerrasta löysimme ohjeiden mukaan karhun kuvalla varustetun oven sviittiin. Avattuamme oven mykistyimme tämän näyn ääreen. Ja siis ihan oikeasti aivan kuin joku olisi painanut mute-nappia meille! Suut auki tuijoteltiin toisiamme ja tätä 85 neliön luksustason sviittiä vuoron perään.

Ensimmäinen huomio oli sviitin tuoksu. Karhunpesä tuoksui vienosti ja raikkaasti sellaiselle hieman tervaiselle puulle, mutta ei kuitenkaan niin, että se häiritsisi. Sen perään katse hakeutui sviitin upeaan luonnonkivitakkaan ja kuparisiin yksityiskohtiin. Katseen vangitsi kuitenkin lopulta ikkunoiden eteen sijoitettu iso poreamme. Siinä vaiheessa taisin hymyillä niin leveästi kuin kasvoista lähtee. Poreammeen ja olohuoneen ihmettelyn jälkeen tutustuttiin sviitin muihin puitteisiin.. Aivan mieletön ylätasanne isoine sänkyineen sekä karhupesämäisine sisustuksineen pisti meidät huokailemaan ihastuksesta. Karhunpesän kaksi wc-tilaa olivat myös sisustukseltaan täydellisiä. Rauhalliset maanläheiset sävyt ja hentoinen eukalyptuksen tuoksu toivat heti aivan ihanan tunnelman.

karhunpesä_bearcavesuite6
karhunpesä_bearcavesuite3

Kuvien napsimisen lomassa tuli sen verran nälkä, että päätettiin pitää ruokailutauko hotellin ravintolassa. Haluttiin kuitenkin nauttia upeasta majoituksesta ja päädyttiinkin ottamaan annokset huoneeseen. Haluttiin viettää kaikki mahdollinen aika ihan vain kahdestaan. Hotellin ravintolassa aiemminkin syöneinä tiedettiin, että annokset ovat varmasti maukkaita ja odotukset ylittäviä. Nyt kuitenkin kokki vei homman astetta kovemmaksi. Nimittäin en muista milloin viimeksi olisin syönyt niin maukkaan ravintola-annoksen. Minä otin paahdettua nieriää lisukkeineen ja Ossi puolestaan tilasi ihan supermaukkaan kanapastan. Visualisti-puoli minussa ihaili annosten kaunista asettelua, enkä olisi millään raskinut alkaa syömään.

Jälkkäriksi nautittiin takkatulen ääressä ruby-suklaata ja lasilliset viiniä. Jos poreamme ei olisi houkutellut vieressä oltaisiin istuttu noilla sijoilla varmaan useampi tunti. Oli niin ihanaa nauttia hetkestä roihuavan takan vieressä päivän hämärtyessä ja keskittyä kunnolla juttelemaan kaikesta mahdollisesta. Tuli mieleen ne meidän seurustelun alkuajat, kun saatettiin jutella tunteja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nykyään kun meidän keskustelut arkisin painottuvat enemmänkin itse arjen pyörittämiseen ja muihin juokseviin asioihin.

karhunpesä_bearcavesuite16karhunpesä_bearcavesuite13

Poreamme houkutteli tosiaan niin paljon, että napattiin laukuista uima-asut ja lähdettiin tutustumaan sviitin kylpytiloihin. Vai sanoisinko sviitin spa-osastoon? Vierekkäiset sadevesisuihkut ja ovet kahteen erilliseen saunaan. Turkkilainen höyrysauna ja vastapäätä perinteinen suomalainen sauna panoraamaikkunalla huoneistoon. Ikkunasta pystyi halutessaan katselemaan jättitelkkaria tai huoneiston takana avautuvaa maisemaa. Ikkunat oli myös mahdollista sulkea rauhaa halutessaan. Meillä ne oli auki, kun vain kahdestaan huoneistosta sekä löylyistä nautittiin.

Vaikka perinteistä saunaa rakastankin, niin kyllä voiton vei sviitin ihana höyrysauna! Myös parempi puoliskoni mieltyi höyrysaunan lämpöön ja tunnelmaan. Ja poreammehan on ainakin meidän kohdalla sanomattakin selvä kruunu tähän kaikkeen. Oli niin mahtavaa rauhassa nauttia lämpimästä vedestä ja poreista. Lauantaina sääkin oli kirkas ja nautittiin heti aamusta alkaen upeista maisemista poreiden keskellä.

karhunpesä_bearcavesuite10karhunpesä_bearcavesuite9karhunpesä_bearcavesuite2karhunpesä_bearcavesuitekarhunpesä_bearcavesuite17karhunpesä_bearcavesuite18karhunpesä_bearcavesuite4

Meillä ei ole tällä hetkellä halua lähteä viikon lomalle kahdestaan ja jättää lapsia muille hoitoon. Ikävä on liian suuri meille kaikille, varsinkin meidän 1-vuotiaalle kuopukselle. Voimme kuitenkin molemmat Ossin kanssa kädet sydämillä taata, että vuorokausi Karhunpesässä sekä Syötteen upeissa maisemissa latasi akut yhtä lailla kuin useampi päivä jossain muussa lomakohteessa.

Oulusta Iso-Syötteelle on ajomatkaa vain alle kaksi tuntia eli matkustusaikaa ei ole juuri ollenkaan. Lyhyestä matkasta huolimatta tuntuu, että on jossain täysin toisessa maailmassa tunturien ja täydellisen rauhan keskellä. Me ainakin unohdettiin kaikki muut arjen kiireet ja keskityttiin vain upeaan tunnelmaan sekä tietenkin toisiimme. Kotona sitä ei samalla tavoin onnistu pysähtymään, vaikka hetkessä osaisikin elää. Tuolla sen sijaan jokaista aistia hemmoteltiin vuorokauden ajan ja viimeisetkin kiristykset haihtuivat hartioilta. Parasta oli se, että saimme kokea kaiken tämän Ossin kanssa yhdessä. 

karhunpesä_bearcavesuite15

Meillä Suomessa on upeita kohteita ja oikeasti näinkin läheltä voit löytää mitä uskomattomampia paikkoja! Minäkin ajattelin ennen hieman mustavalkoisesti, että tarvitsen sen viikon loman kaukana kotoa ladatakseni akut ja rentoutuakseni kunnolla. Sainpas onneksi nenilleni ihan konkreettisesti kun vuorokausi Karhunpesä-sviitissä latasi sekä minuun, että puolisooni huikeasti energiaa. Puhumattakaan siitä, kuinka upeaa oli kaiken tämän pikkulapsiarjen keskellä olla vain kaksin. Ja lähestyvän joulun vuoksi vinkkaan antamaan elämyslahjana yön Hotelli Iso-Syötteen upeissa sviiteissä! Jää taatusti mieleen ja muistoihin!

Vierailumme ei kuitenkaan päättynyt lauantaina huoneen luovutukseen, vaan pääsimme vielä nauttimaan Syötteen upeasta luonnosta tuliterien maastopyörien kyydissä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kiitos Hotelli Iso-Syötteen väki tästä unelmien minilomasta Karhunpesä-sviitissänne. Ja mitä suurimmat onnittelut kuudennesta peräkkäisestä voitosta Suomen parhaana pienenä hiihtohotellina. Voitto meni täysin oikeaan kohteeseen! 🙂

 

K-M

P.S. Voit lukea myös aiemmasta vierailustamme Hotelli Iso-Syötteellä. Kuopuksemme ollessa pieni vauva majoituimme koko viiden hengen perheellämme hotellin Aurora-sviitissä. Nämäkin sviitit ovat vertaansa vailla ja loksauttavat suut auki upeudellaan. 

 

*Tämä blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Hotelli Iso-Syötteen kanssa. Kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat kuitenkin täysin minun ja puolisoni omia.  

Pieni Karhunkierros ja Kuusamon syksy

Pitkä viikonloppu Kuusamon rauhassa on varma larma laturi omille akuille. Torstaina töiden jälkeen pakattiin auto ja ajeltiin tutulle mökille nauttimaan loppusyksyn rauhasta. Vai voiko jo puhua alkutalvesta kun ikkunasta katsoessa luonto hohti valkoisena? Viikonloppu hurahti ohi ulkoillessa ja leikkien. Välillä ihan vain rentouduttiin sohvalla ja kodassa. Päällimmäiseksi kuitenkin jäi mieleen veljen vaimon kanssa tehty aamulenkki. Kipaistiin lauantaiaamuna Pieni Karhunkierros hieman pikaisempaan tahtiin.

pieni karhunkierros (2)pieni karhunkierros (7)pieni karhunkierros (13)pieni karhunkierros (14)pieni karhunkierros (16)

Edellisestä vierailusta Karhunkierrokselle on kulunut jo melkein vuosikymmen, joten nyt oli kiva käydä ihastelemassa Oulangan luonnonpuiston maisemia uudelleen. Tokihan me melkein jokaisella Kuusamon vierailulla käydään lasten kanssa Myllykoskella, joka sijaitsee Pienen Karhunkierroksen alkupäässä. Nyt kuitenkin saatiin ihastella reitin muutkin sykähdyttävät maisemat.

Reitille oli löytänyt tiensä kymmenet muutkin. Mikä on tietenkin vain ja ainoastaan hieno asia! Mutta sellainen tietty patikointi-/vaellusfiilis ei itselle tuolla tule samalla tavalla päälle kun luonnonystäviä on taukopaikat pullollaan ja riippusiltojen ylittämiseen sai jonkin aikaa jonotella omaa vuoroaan. Toki tuli hetkiä, ettei muita näkynyt, mutta suurimman osan ajasta vähintäänkin kuului kaikuna ihmisten äänet.

Meitä ne eivät kuitenkaan haitanneet, vaan normaaliin tyylimme moikkailtiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Ihasteltiin myös erästä naisporukkaa, jotka reitin ehkä upeimmalla kohdalla auringon kuultaessa sumun läpi taipuivat rauhalliseen rytmiin eri jooga-asanoihin. Oli kerrassaan lumoavaa katseltavaa siinä hiljaisuudessa. Silloin nimittäin ei kuulunut muiden retkueiden ääniä, eikä ketään muita ollut näköpiirissä. Vain me ja joogaajat.

pieni karhunkierros (11)IMG_1951pieni karhunkierros (3)pieni karhunkierros (6)pieni karhunkierros (5)

Reilu pari tuntia reipasta kävelyä ja oltiinkin jo takaisin autolla. Tuo Pienen Karhunkierroksen kiertäminen heti aamusta oli loistava aloitus päivälle. Mökille palatessa miehet puolestaan lähtivät käymään pikaisen lenkin korkealla Konttaisella. Konttaisen maisemat tarjosivat kuulemma myös melkoisia vau-hetkiä. Heidän retkikavereina oli ollut kesyjä kuukkeleita, jotka olivat tulleet aivan viereen istuskelemaan. Pisteenä iin päälle Ossi ja Mikko pääsivät seuraamaan ison merikotkan liitelyä aivan lähietäisyydeltä.

pieni karhunkierros (15)pieni karhunkierrospieni karhunkierros (17)pieni karhunkierros (4)

Loppupäivän ajan harmillisesti satoi vettä aikalailla ja meidän suunniteltu retki lasten kanssa jonnekin hienolle näköalapaikalle jäi tekemättä. Sen sijaan laitettiin grillikotaan tulet, valmistettiin päivällinen avotulella ja herkuteltiin paahdettuja vaahtokarkkeja jälkkäriksi. Illan viimeisteli koko meidän yhdeksän hengen leikkimä pimeäpiilo, jota ei millään olisi malttanut lopettaa.  ;D

Nyt sitten ollaankin jo matkalla kotiin, akut täynnä virtaa ihanasta viikonlopusta. Kyllä tällaiset reissut vaan tuo ihan älyttömästi energiaa arjen keskelle.

 

 

Ihanaa sunnuntaita! Ja hei, kertokaas mikä on teidän tapa nollata arkea ja ladata akkuja?

 

K-M

 

Ranuan eläinpuisto ja lomakylä Gulo Gulo

Palataanpa vielä yhden postauksen verran meidän kesälomareissulle. Kahden yön Ruka-visiitin jälkeen ajeltiin Posion kautta Ranualle. Saatiin alkukesästä lahjaksi lahjakortti, joka oikeutti meidän koko perheen nauttimaan Ranuan eläinpuistosta sekä majoituksesta Gulo Gulo lomakylässä vuorokauden ajan.

_MG_8421
_MG_8492

Me ehdittiin eläinpuistolle ennen mökkien luovutusaikaa, jonka vuoksi päätettiin aloittaa reissu syömisellä. Pitkin eläinpuistoa on useampi grillaus- ja evästelypaikka, mutta meillä kun ei ollut mitään ruokaa mukana niin nautittiin lounasbuffet Wild Arctic -ravintolassa. Ravintola on eläinpuiston sisäänkäynnin kanssa samassa rakennuksessa, joten siellä voi poiketa syömään kesken kierroksenkin. Ruoka oli hyvää kotiruokaa ja vaihtoehtoja löytyi useampi. Salaattipöytä oli myös oikein toimiva ja juomiksi oli katettu vesi, mehu, maito ja kotikalja. Kahvi ja tee kuului hintaan.

Suosittelen myös ehdottomasti harkitsemaan omia eväitä! Grillauspaikoilla oli isot kaasugrillit ja hyvin istuma- ja pöytätilaa isommallekin porukalle. Eläinpuiston kierroksen varrella on myös kaksi kioskia, joista toisesta mekin napattiin jäätelöt mukaan jälkkäriksi.

_MG_8374
_MG_8410
_MG_8373

Vatsat täynnä oli hyvä lähteä kierrokselle. Vajaan kolmen kilometrin pituisella kierroksella elelee metsässä noin 50 eri villieläinlajia ja 200 eläinyksilöä. Suurin osa eläinpuiston asukeista alkaa olla meille jo aika tuttuja, mutta vielä me niistä kiinnostutaan ja jaksetaan seurata niiden touhuja. Seuraava eläinpuistoreissu suunniteltiin kuitenkin tehtäväksi Korkeasaareen kun siellä ei vielä olla vierailtu koskaan.

Eläinpuiston reitti oli helppokulkuista yllä olevan kuvan mukaista laudoitettua reittiä. Lastenrattailla pääsi aikalailla joka paikkaan vaivattomasti näin lumettomana aikana. Samoin pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Reitin varrella oli penkkejä levähdystä varten sekä reitin alusta ja puolen välin tienoilla löytyi wc:t.

_MG_8531
_MG_8548
_MG_8555

Lomakylä Gulo Gulo on aivan eläinpuiston vieressä autotien toisella puolella. Eläinpuiston ja lomakylän väliä pääsi helposti kulkemaan alikulkutunnelin kautta. Matkaa mökiltä eläinpuistolle tuli muutama sata metriä eli autolla ei tarvinnut ajella ja mökillä oli helppo pistäytyä välissä tarpeen tullen ja palata sitten puistoon.

Ja nyt tulee tämä oma lempparikohta! Mökkivuokraan kuului liinavaatteet sekä loppusiivous! ♥ Pisteenä iin päälle myös aamiainen kuului hintaan. Perusaamiainen tarjoiltiin samaisessa Wild Arctic -ravintolassa, missä edellisenä päivänä syötiin lounasta. Tarjolla oli monenlaista perinteistä aamiaisruokaa, joten nälissään ei sieltä tosiaan tarvinnut lähteä.

Ja sitten itse mökki.. Muistaakseni vuonna 2012 rakennetut hirsimökit oli aivan ihania! Isot leveät sängyn sellaisilla ”hotellilakanoilla” odotteli siellä nukkujia ala- ja yläkerrassa. Pojat tietenkin heti varasivat yläkerran makkarin ja kylppärin itselleen. Mökistä löytyi kaikki mukavuudet saunaa myöten ja kaikki tarvikkeet ruoanlaittoon oli paikallaan.

_MG_8610
_MG_8619

Minun ja Ossin lempparit tällä reissulla oli ehdottomasti nämä jääkarhut. Äiti ja pentu varsinkin järjesti kunnon shown leikkiessään vedessä ja härnätessään emoaan. Meidän pojatkin nauroivat kovaan ääneen kun näytti aivan siltä, että äiti-karhu haluaisi pennun pois vedestä ja vähän väliä se oli emonsa luokse menossa. Ja juuri kun emo oli nappaamassa kiinni pennustaan niin se sukelsi vesi roiskuen pinnan alle ja pakoon.

Pitkään ne tuota hippaa leikkivät kunnes emo kyllästyi ja käveli kahdella jalalla pentunsa perään veteen. Voi jestas miten iso se olikaan!! Olisin jaksanut seurata näitä kahta monta tuntia. Pöllöt ovat myös meidän perheen kestosuosikkeja ja niitä me bongailtiinkin pidempi tovi. Poikien lemppari tällä reissulla oli kuitenkin leikkipuisto Satumetsä, joka on reitin alun vierellä. Leikkipuisto oli eräänlainen seikkailurata, jossa pääsi kiipeilemään ja laskemaan monenlaisista paikoista. Siihen palattiin vielä mökiltäkin kerran ja aamiaisen jälkeen ennen lähtöä. Nuorimmainen puolestaan osoitteli ihmeissään vähän kaikkia eläimiä, mutta taisi kuitenkin innostua eniten liukumäestä ;D

_MG_8429
_MG_8474
_MG_8447

Mukava vuorokausi eläinpuistossa ja lomakylässä oli kiva etappi meidän kesälomareissulla. Ranualta vielä jatkettiin yhdeksi yöksi omalle kesäpaikalle, jossa juhlittiin isolla porukalla minun veljen lasten synttäreitä. Sinne oli meidän vanhaan heinälatoon järkätty tunnelmalliset lastenjuhlat ja pihalla puolestaan oli mahdollisuus polskia altaassa sekä leikkiä vesisotaa porukalla.

Kiitos vielä lahjakortin antajille sekä tietenkin synttärisankareille ihanista juhlista!

 

K-M

 

Pieni lomamatka

Lomareissulta on nyt kotiuduttu muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa reissua. Päädyttiin tekemään meidän koko perheen lomamatka Kuusamoon ja Ranualle. Ranuan jälkeen vietettiin vielä yksi yö meidän suvun kesäpaikalla.

_MG_8334

Mutta nyt Kuusamon ja Rukan tunnelmiin!

Tällä kertaa majoituspaikaksi valikoitui Rukan Scandic-hotelli. Varattiin tosi hyvällä tarjouksella makuuhuoneellinen sviitti meidän perheelle kahdeksi yöksi. Tällä meidän viiden hengen perheellä menee normaalit huoneet tosi ahtaiksi ja nukkuminen kärsii jokaisella, joten tuollainen isompi huone oli aivan täydellinen ratkaisu tähän väliin.

Rukalla nautittiin ulkoilusta ilman sen kummempia suunnitelmia. Yksi ilta vietettiin minun kummien aivan ihanalla mökkipaikalla. Päästiin kokeilemaan suppailua ja lopuksi vielä kävimme ajelemassa heidän ”irroitettavalla laiturilla” pitkin järveä. Aivan upea kokemus lipua pitkin järveä ilta-auringossa.

_MG_8179
_MG_8191
_MG_8204

Ja kun Kuusamossa oltiin niin pakkohan meillä oli tehdä jo perinteeksi muodostunut retki Myllykoskelle. Se on meidän poikien ehdoton lempparipaikka ja sinne on aina päästävä kun lähettyvillä ollaan. Retkikavereina meillä on minun vanhemmat, jotka olivat yhden yön ajan Rukalla samaan aikaan.

_MG_8222
_MG_8224
_MG_8245

Rukan reissu sisälsi paljon liikkumista ulkona ja tietenkin hyvää ruokaa. Ruka huiputettiin koko perheen voimin toisena iltana. Tarkoitus oli käydä pienellä iltakävelyllä, mutta isommat pojat kipittivät portaita pitkin huipulle asti ja kuopus veteli kovalla sinnillä hieman yli puoleen väliin. Koitettiin tarjota syliä, mutta hän vain päättäväisesti pudisteli päätään ja jatkoi yksin ylöspäin.

_MG_8301
_MG_8314
_MG_8332
_MG_8353

Paluumatkalla bongattiin rinteessä kunnon mustikka-apaja. Siinä me varmaan vajaat puoli tuntia nautittiin makeista mustikoista ja ihasteltiin maisemia. Keräsin vielä tyhjään juomapulloon mustikkasatsin iltapalan jälkkäriksi.

_MG_8121
_MG_8145
_MG_8144

Rukan reissu oli kaikinpuolin rento. Pojat nauttivat kun leikittiin puistoissa ja hotellin leikkihuoneessa. Me puolestaan nautittiin kun sai vain olla ja tehdä vähän mitä huvitti. Yleensä kun aina tuppaa olemaan jotain tekemistä mielessä niin tällä kertaa ei ollut ihan mitään. 🙂

_MG_8117
_MG_8108

Rukalta tosiaan vietettiin kaksi yötä, jonka jälkeen ajeltiin Ranualle käyttämään saamamme lahjakortti. Kirjoittelen Ranuan päivistä sitten myöhemmin oman postauksensa.

 

Onko siellä kesän reissut jo tehtyvä vai vasta edessäpäin? 🙂

 

K-M

Levi Arctic Challenge – Naisten reissu Lappiin

Viime talvena suunniteltu ja kovasti odotettu naisten reissu Lappiin ja Levin Arctic Challengeen toteutui viimein edellisenä lauantaina. Haasteottelua edeltävänä päivänä pakattiin kassit ja varusteet autoon suuntana pohjoinen. Perjantai-ilta kului tankaten ja kävellen Levin huipulla. _MG_7928_MG_7939

Lauantaina aamu puolestaan jatkui taas tankaten, vesipisteen viemisellä radan varrelle ja ehkä hieman jännittäen. Itse rata ei niinkään tuonut perhosia vatsaan vaan päinvastoin odotettiin innolla tulevaa. Jännitystä aiheutti sen sijaan kova kuumuus ja nesteen riittävyys. Sitä kun ei mielin määrin jaksa mukana kantaa.

Hieman ennen meidän starttia haettiin kisanumerot eli mukana kannettavat pöllit ja asteltiin lähtöalueelle.

Arctic Challenge -haasteottelussa ei kisata muita vastaan. Ideana on haastaa omat rajansa ja ylipäätään kokonaisvaltainen elämys karussa tunturissa. Heti lähdön jälkeen ensimmäinen haaste oli ylittää eturinteen lampi uiden. Tämä tehtävä haastoi itseä eniten, koska en ole mikään uimarityyppi. Vaatteet, kengät ja varusteet toi yllättävän paljon lisäpainoa ja vastarannalla jo hengästytti. En käy uimassa juuri koskaan, mutta hyvin me pöllin kanssa ylitettiin pitkältäkin tuntuva matka. Tämä alun kastelu toi mukavan viileän olon paahtavaan ilmaan.

TimoKoivistoStudioArtica_1StudioArtica_3

Radan edetessä rimpuiltiin, ylitettiin vesiesteitä (joista yhden lämpötila oli kokonaiset kuusi astetta), kiivettiin pöllit sylissä Levin huipulle kolmisen kertaa ja paljon paljon muuta. Viimeinen nousu oli jyrkkyydestään tunnettu Levin Black-rinne, jonka kyllä tunsi jaloissa vielä monta päivää reissun jälkeenkin ;D

AllAboutLapland_Alex_6Mikke Ahlfors_1AllAboutLapland_Alex_1AllAboutLapland_Alex_2AllAboutLapland_Alex_3AllAboutLapland_Alex_4

Maalissa hymyilytti kun 16 kilometria vaativaa rataa oli takana ja kaikista selvittiin mainiosti. Haasteottelun ”Not me, but we” -slogan todella näkyi tuon ottelun aikana. Tiimityöllä mentiin koko matka ja otteluun osallistujat auttoivat myös oman joukkueen ulkopuolisia osallistujia.

Nesteet ja tankkaukset meni meidän porukalla kaikilla nappiin. Virtaa riitti vielä Black-rinteen jälkeen jopa niinkin paljon, että juostiin viimeisten esteiden välit. Viimeisenä esteenä oli vielä kerran pulahdus ja sukellukset eturinteen lammessa, jonka jälkeen rannalla odotteli itse haasteottelun ”äiti” Laura Peippo halauksen kera. Sen perään jokainen sai kaulaansa kuksamitalin muistuttamaan hienosta kokemuksesta ja suorituksesta.

Suihkun, illallisen ja lyhyen baaripyörähdyksen jälkeen oltiin koko porukka aika valmista kauraa unten maille.

_MG_7953_MG_7911

Kuva 3: Timo Koivisto, Kuvat 4&5: Studio Artica, Kuvat 6,8,9,10,11 : All About Lapland Alex, Kuva 7: Mikko Ahlfors

 

Meidän neljän hengen tiimi oli mahtava yhdessä ja erikseen. Ollaan melko tasaväkisiä kunnolta ja muutenkin saman henkistä koko sakki. Kellään meistä ei tullut kertaakaan fiilistä, ettei jaksaisi. Siihen auttoi hyvä porukkahenki.

Ensimmäinen reissu Lappiin Arctic Challengeen ei missään nimessä jää viimeiseksi. Jo kotimatkalla aloitettiin ensi kesän reissun suunnittelu. 🙂

 

Meidän tiimi kuittaa!

 

K-M