Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan

Meidän kesäloma starttasi reilu viikko sitten lauantaina, kun tehtiin vajaa viikon mittainen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Tällainen maisemanvaihdos heti loman kärkeen auttaa pääsemään hetkessä lomafiilikseen, kun normaali arki kotona katkeaa täysin! Tällä kertaa meitä oli liikkeellä meidän perheen lisäksi minun veljen perhe ja kälyn veli. Meidän kymmenen hengen reissuseurue oli huippu kaikin puolin. Pystyttiin touhuamaan koko porukalla tai sitten hieman jakaantua pienempiin seurueisiin. Näin me ehdittiin kaikki tehdä enemmän ja omien mieltymysten mukaan. Ja pakko myös todeta, että lapsetkaan eivät kinastelleet ja tapelleet niin paljoa, kun serkut oli menossa mukana.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Porotokka tunturin huipulla.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Oranssitakkinen mies katselee tuntureille Kaunispään huipulla.

Matkalle lähdettiin vailla isompia suunnitelmia. Reittiä mietittiin hieman etukäteen, mutta pysähdys- ja yöpaikat päätettiin reissulla tien päällä fiiliksen mukaan. Ensimmäiseksi pysähdys- ja yöpymispaikaksi suunniteltiin Pyhä-Nattasta. Tarkoitus oli tehdä porukalla pieni iltahaikki tuntureille, mutta vaihdettiin suunnitelmaa superhuonokuntoisen tien vuoksi. Uutena suunnitelmana ajeltiin yöpymään Saariselälle Kaunispään huipulle.

Kaunispään huipulla oli ihan mielettömän maisemat! Lapset sai pitkän ajomatkan jälkeen leikkiä ja purkaa energiaa tunturissa. Ennen lasten nukkumaan menoa käytiin vielä iltakävelyllä tunturipolulla ja bongattiin kunnon porotokkakin. Lasten alettua unille me aikuiset istuttiin vielä iltaleirillä ja ihasteltiin upeaa auringon ”laskua”. Saariselän aamu puolestaan alkoi aamiaisella tunturimaisemissa ja sen perään meistä kolme lähti maastopyöräilemään ja loput lasten kanssa puistoon. Minä, veli ja käly laskettiin pyörillä Kaunispää alas melkoista vauhtia (Love it!!) ja käytiin ajamassa Rumakurulla.

Saariselällä on aivan mielettömän kaunis luonto ja upeat polut ulkoiluun. Maastopyöräilijöille löytyy monen tasoista reittiä eli lajia on helppo kokeilla niillä poluilla. Kuumana päivänä oli ihana ajella pitkin kylmää tunturipuroa ja saada samalla roiskuvasta vedestä viilennystä päälle. Pyörälenkin jälkeen suunnattiin tekemään lounasta alla olevan kuvan Aurora päivätuvalle. Tämä on kyllä heittämällä hienoin ja erikoisin päivätupa, missä ollaan retkeilty! Päivätuvan lisäksi samassa rakennuksessa on varaustupa. Haaveiltiin jo jostain ihanista juhlista tuolla!

Saariselän lounaan jälkeen matka jatkui kohti Inaria. Matkalla pysähdyttiin vielä valmistamaan päiväruokaa jollekin Lapin sodan muistomerkeistä. Paikka vaan kuhisi hyttysiä ja paarmoja, joten kovin kauaa ei tässä paikassa viihdytty.

Lasten toiveena oli pysähtyä Inarissa matkamuistomyymälässä. Heillä oli omat reissurahansa mukana ja tottakai jokainen löysi jotain mieluista ostettavaa. Meidän esikoinen osti puisen kaiverretun ritsan, josta yllättäen me hieman vanhemmatkin innostuttiin myöhemmin Tenojoen varrella. ;D Inarissa suunnattiin kuitenkin ihan ensimmäisenä saamelaismuseo Siidaan. Siida on hienosti toteutettu museo, josta löytyy rakennuksia, asuja, työkaluja ja vaikka mitä koskien Lapin ja saamelaisten historiaa. Omalla kohdalla tieto edellä mainituista on aika vähäistä, joten oli kiva hieman sivistää itseä tällä mielenkiintoisella aiheella. Lapsetkin tutkivat innoissaan esineitä ja asumuksia.

Inarista meidän matka jatkui Utsjoelle ja Suomen kauneimmaksi äänestetylle tieosuudelle Utsjoelta Karigasniemeen. Yötä päädyttiin viettämään Tenon varrella olevalle symppikselle leirintäalueelle. Oli ihana päästä kylpemään ja peseytymään kunnolla. Samalla saatiin tehtyä autolle tyhjennykset ja täytöt veden osalta.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Autotie ja kauempana lumihuippuiset tunturit.

Ah Norja! Puhelimessa ja kamerassa on noin miljoona kuvaa teiden varrelta, eikä niistä yksikään tee oikeutta upeille ja jylhille maisemille. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jokaiselle P-paikalle. Valittiin lukuisista paikoista tämä lounaspaikaksi. Lapset säntäsi ensimmäisinä aarrejahtiin rannalle sillä aikaa, kun me valmisteltiin lounasta koko porukalle. Lounaan jälkeen jaloiteltiin hetki ja ajettiin jonkun matkan päähän seuraavalle yöpaikalle. Yöpaikka löytyi kirjaimellisesti kokeilemalla mihin mikäkin pieni merenrantatie vie. Pienen säädön jälkeen päädyttiin kauniille paikalle hieman korkemmalle. Siinä autoja säätäessä päästiin myös seuraamaan, kuinka paikallinen kolmikko sukelteli kuningasrapuja keihäät apunaan.

Yöpaikan löydyttyä puettiin retkeilykamppeet päälle ja suunnattiin rannan kautta retkelle. Retkellä löydettiin melkoinen kasa kauniin valkoisia simpukoita, merisiilin kuoria, kuningasravun kuoria ja (ilmeisesti) poron hieman ällöttäviäkin luita. Mutta aarteita, mitä aarteita.

Iltaa kohden tuuli vain yltyi kovemmaksi ja jopa me aikuiset pystyttiin melkein nojaamaan vastatuuleen. Mietiskeltiin puolivakavissaan pysyykö meidän asuntoautot pystyssä siinä tuiverruksessa ;D Iltaa ei oikein huvittanut jäädä istuskelemaan, vaikka paikka olikin aivan mielettömän kaunis. Onneksi aamuun mennessä tuulikin oli tyyntynyt ja ehdittiin vähän nauttimaan tuosta paikasta enemmän.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen, jolla kantorinkassa lapsi kalliolla. Taustalla Jäämeri.

Aamiaisen jälkeen hypättiin taas hieman eri kokoonpanoilla pyörien selkään. Ajeltiin ensin pätkä tietä pitkin ja perään huiputettiin rannan viereisten tunturien korkeimpia kohtia. Ai että!! Tavoitteena oli mennä niin korkealle, että lumihuiput tulevat vastaan ja sieltähän ne lopuksi löytyi. Onneksi lähdin veljen vaimon ja hänen veljensä mukaan. Nousi oli kyllä raskas, mutta ehdottomasti sen puuskutuksen arvoinen! Vai mitä mieltä olette näiden kuvien perusteella?

Välillä sai ihan kantaakin pyörää jyrkkien seinämäisten nousujen tullessa eteen, mutta suurimmaksi osaksi tunturilla pystyi polkemaan (jos vain voimat riitti ;D). Ja alastulo oli tietty maisemien lisäksi paras osuus! Laskuvauhti taisi parhaimmillaan lähennellä 50 km/h, kun viileteltiin alas tuolta. Tämä paikka oli ehdottomasti hienoin, missä olen koskaan polkenut. Toivottavasti vielä joskus pääsee vastaaviin maisemiin polkemaan.

Napapiirin sankarit ja reissulukuja

Arvatakin saattaa, ettei tällainen reissu mene aina täysin nappiin. Onneksi meille sattui pikemminkin pikku kommelluksia, kuin mitään vakavampaa isoa. Sattumusten joukkoa alkoi keräämään meidän kahden pojan matkapahoinvointi. Niistäkin onneksi selvittiin, mutta ihan uhreitta ei homma kuitenkaan mennyt. Yhden pojan nalle ja minun lahjaksi saama jättivillahuivi ottivat koppia pahoinvoinneista. Mutta ei siitä sen enempää.. Seuraava ”kommellus” sattui kun Saariselän jälkeen onneton poroemo juoksi pienen vasansa kanssa tielle ja nähtiin porokolari. Noiden porojen kanssa saa kyllä olla supertarkkana! Meillä oli ajon aikana puhelimessa porokello-app päällä ja suurimman osan poroista se meille ehtikin hälyyttää. Kuitenkin useampi sarvipää ehti meidät yllättää porokellosta huolimatta ja paluumatkalla meinasi meidänkin auto törmätä poroon.

Muina kommelluksina voisi mainita muun muassa kaasupolkimen päälle hinautuneen lattiamaton..

Pieniä törmyksiäkin (henkisiä ja fyysisiä) oman perheen kesken viikon aikana koettiin, kun viisi henkeä viettää reissuelämää asuntoautossa. Mutta ei mitään niin isoa, etteikö lähdettäisi joskus reissulle uudelleen. 🙂

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan lukuina

  • Asuntoauton vuokra n. 1000 € / viikko sisältäen ajoa 2500 km
  • Ajetut kilometrit reitillä (Oulu – Saariselkä – Inari -Utsjoki – Karigasniemi – Indre Billefjord – Alta – Kautokeino – Hetta – Raattama – Levi – Rovaniemi -Ranua – Oulu) vajaa 2000 km
  • 2 yötä leirintäalueella, 3 muualla
  • 2 ravintola-ateriaa koko porukalla. Loput kokkailtiin autoissa
  • Muut kustannukset (polttoaine, ruoat, ostokset, pääsyliput jne) +1000 €
  • 2:ssa paikassa hyttysiä ihan liikaa

Altan museokahvilan terassilta aukeaa huikeat näkymät merelle ja vuonoon. Museo vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta tällä kertaa nautiskeltiin vain kahvit ja jädet paikan päällä.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Mutkikas tie kallioiden välissä. Tien vieressä joki.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Lähikuva heinää syövistä poroista tunturin huipulla. Kaukana näkyy tuntureiden siluetteja ja punertava auringon lasku.

Kautokeinon tien varrella on kauneimmat näkymät, missä ollaan koskaan ajeltu. Nimittäin tien molemmin puolin nousee korkeat kalliot, tien vierellä kiemurtelee kirkasvetinen turkoosi joki koskineen ja pieniä vesiputouksia tulee vastaan vähän väliä. Lähempänä Kautokeinoa tulee vielä Pikefossenin isompi vesiputous. Autolla pääsee melkein putouksen viereen, joten kannattaa ehdottomasti tsekata myös tämä paikka! Altasta ajeltiin tosiaan yöpymään Kautokeinoon pienelle leirintäalueelle. Kautokeinossa oli kaksi leirintäaluetta, joista valittiin Campsite Kautokeino. Toinen, isompi leirintäalue ei pikaisella vilkaisulla sopinut lapsille tai rauhaa haluaville. Campsitella puolestaan päästiin autojen kanssa rantaan ja palvelu oli hyvää. Paikalta löytyi tekemistä lapsille, grillikodat, sauna ja hyvät pesutilat.

Meidän reissun viimeinen yöpymispaikka oli Levi. Levillä ehdittiin vuorokauden aikana yöpyä huipulla, laskea mäkiä kesäkelkoilla ja pyörillä, tehdä iltapalaretki, leikkiä puistoissa, kiipeillä seikkailupuistossa, käydä kylpylässä, shoppailla ja nauttia yöttömästä yöstä. Toisin sanoen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan sai täydellisen lopetuksen.

Seuraavana Norjan kohteena haluttaisi vierailla ikonisilla Lofooteilla, Senjassa ja ennen kaikkea ajella rantateitä kohti etelää.

Onkos siellä muita Lapin ja Norjan matkailijoita? Ainakin mediasta ja somesta päätellen useamman reissut ovat tänä kesänä suuntautuneet juurikin kohti pohjoista.

Kaisa-Maria

Hossa – täydellinen paikka luontotreffeille

Nyt kun kotimaan matkailu on monella ykkössijalla reissusuunnitelmissa päätettiin mekin käydä vähän seikkailemassa uusilla kulmilla. Hossa oli meille molemmille tosiaan aiemmin käymätön kohde, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähdetäänkö viettämään aikuisten viikonloppua sinne, kun kutsu kävi. Lisäksi paikka oli mitä loistavin toteuttaa Ossille antamani joululahja – itse tehty lahjakortti karhusafarille tänä kesänä. Reissulle meitä lähti (yllätys, yllätys haha) minun veli ja hänen vaimonsa. Hossa tarjoaa kuitenkin sen verran paljon aktiviteetteja, että matkakavereiden kanssa nähtiin aamupäivästä ja seuraavan kerran vasta ihan illalla, kun me tultiin Ossin kanssa takaisin majapaikkaan.

Hossa. Suuret ikkunat, josta näkymä Hossanjärvelle ja nurmelle.
Hossa. Kanjonijärvi Julma-Ölkky. Kanjonin reunalla puita.

Mitäs me sitten tehtiin? Reissukaverit lähtivät ajamaan pitkän maastopyörälenkin Hossan upeille poluille. Me puolestamme otettiin reissu hieman rennommin ja suunnattiin alkajaisiksi pienelle päiväkävelylle Julma-Ölkylle. Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi eli näköalat oli upeat. Pienen haikin jälkeen käytiin syömässä kunnon lounas luontokeskuksella ja perään chekattiin majoitukseen. Me yövyttiin Camp Norwidessa/Hossan lomakeskuksessa söpöissä linnunpönttöjä muistuttavissa hotellihuoneissa. Huoneet ja mökit ovat heti Hossanjärven rannalla ja kaikista huoneista oli näkymä suoraan järvelle. Paikka oli kyllä upea ja koko seinän kokoinen ikkuna vaikuttava. Hieman tuli miinusta siitä, että huoneessa ei ollut perinteistä pientä jääkaappia eväille ja ikkunan edessä oli vain ohkaiset verhot. Tämä siis jos on hankalaa nukkua valoisassa. Huoneet olivat myös tosi kuumia näin lämpimillä kesäsäillä ja tuuletus mahdotonta hyttysien vuoksi. Koronan takia oli myös puutteita mm. aamiaisessa, mutta muuten paikka oli kyllä tosi mukava! Kanooteille, veneille ja pyörille löytyi myös vuokrausmahikset eli kantsii ehdottomasti tutustua.

Hossa – Karhusafari

Hossa ja muutkin itärajaa lähellä olevat paikat tarjoavat hyvät mahdollisuudet käydä valokuvaus-/bongausreissuilla luonnossa. Lähipiiristä tällaisen karhusafarin on jo useampi testannut aiempina kesinä ja Ossin kanssa ollaan aina fiilistelty muiden reissuja. Lyhyen googlettelun jälkeen löydettiin täydellinen paikka toteuttaa tällainen jännittävä ilta villissä luonnossa. Arolabear eli Arolan maatila- ja erälomat tarjoilee iltaretkiä ja koko yön kestäviä bongausretkiä. Me valittiin illan kestävä retki, jossa oli noin viisi tuntia aikaa itse kojussa. Ihan aluksi siis mentiin Arolan tilalle, jossa aivan ihana tilan emäntä kertoi ohjeita ja karhujuttuja vuosien varrelta. Saatiin samalla kuulla myös tilan hurjastakin historiasta (ja kaikki tietenkin aidolla Kainuun murteella kerrottuna!).

Vaatetus ohjeen mukaan eli kumiset kengät, pitkät hihat, pitkät lahkeet ja ei hajusteita (ei edes hyttysmyrkkyjä, jos ovat hajusteellisia). Sopii myös maatilan hommiin? ;D

Alkuinfon ja jutustelun jälkeen jakaannuttiin muiden bongareiden kanssa autoihin ja matkattiin nelisen kilometriä metsään. Autot jätettiin noin kilometrin päähän itse bongauskojuilta ja hiljaa kävellen siirryttiin omiin pieniin hirsimökkeihin. Iso plussa siitä, että kukin porukka sai olla omassa pikku mökissään. Meistä se toi oman lisänsä koko kokemukseen, kun saatiin ihan kahdestaan olla tiirailemassa petoja ja juttelemassa kuiskaten. Oltiin muuten varauduttu kuumaan, hyttysiä täynnä olevaan kojuun, mutta onneksi oltiin täysin väärässä! Hirsimökit olivat tosi miellyttäviä, viileitä ja ötököistä ei ollut tietoakaan. Pieni kuivakäymäläkin jokaisesta mökistä löytyi, joten hädän kanssa ei tarvinnut viittä tuntia kärsiä. Mökkeihin oli myös toimitettu eväät kaikille osallistujille. Eväskassista löytyi täytettyjä voileipiä, marjapiirakkaa, kahvit, kuumat vedet, kylmät vedet, tee- ja kaakaovälineet. Meillä oli myös omia eväitä mukana. Koska mikä retki se sellainen on, ettei evästä ole paljon??

Hossa. Hirsinen valokuvausmaja metsikössä.

Ensimmäinen karhu ilmestyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vitsit sitä innostuksen ja adrenaliinin tunnetta, kun puiden välistä ilmestyi valtava karhun pää esiin. Ja mikä parasta, pian ison karhun perästä hiipi varoen esiin kolme pientä poikasta! Emo käveli edeltä hiljaa ympärilleen katsellen ja pennut muutamien metrien päässä perässä. Välillä emokarhu katsahti taakseen ja murahti, jolloin kolmoset kipittivät vauhdilla emonsa luokse. Aivan mieletöntä nähdä villit luontokappaleet niin läheltä. Karhunelikko tuli ihan meidän lähellä, mutta silloin naapurimökistä joku alkoi puhua isoon ääneen, jolloin emo pentuineen otti jalat alleen ja katosivat metsään muutamassa sekunnissa. Arvatkaapa harmittiko!!? Varsinkin, kun koko porukalle oli useita kertaa toistettu olemaan hiljaa ja puhumaan kuiskaamalla. Karhujen ollessa lähellä suositeltiin olemaan täysin hiljaa, koska ne pelkäävät ihmisiä hurjasti.

Kuvia ehdittiin onneksi nappaamaan jonkun verran, mutta kameran säädöt jäi täysin tekemättä, kun tilanne tuli niin pian vastaan ja valon määrä vaihteli kovasti. Jonkin ajan kuluttua tästä ilmestyi toinen emo kahden pennun kanssa kauemmas ja ne me nähtiin vain kiikareiden läpi hetken aikaa ennen kuin nekin painelivat metsän suojiin piiloon.

Emokarhuja pentuineen ei kuulemma tapaa kovinkaan helposti tähän aikaan vuodesta eli oltiin onnekkaita tässä asiassa. Tämä siksi, että uroskarhuilla on kiima-aika ja niissä villeissään pennut ovat vaarassa. Toisen emon ja pentujen jälkeen taisi mennä reilut pari tuntia korppeja, lokkeja ja merikotkaa kuunnellessa. Ehdittiin nimetä korpit siinä ajassa ääntensä perusteella ;D Yksi oli mm. Bile-Dani korkean ”wuhuu”-tyyppisen äänen vuoksi. Toinen taas koitti matkia lähistöllä kukkuvan käen laulantaa, mutta jäi kiinni, kun kukunta pääsi ilmoille korppimaisella rääkäisyllä.

Hossa. Karhuemo kolmen pienen pennun kanssa metsän reunassa.

Noin puoli tuntia ennen safarin loppua ilmestyi yhtäkkiä selvästi isompi uroskarhu ja käveli melko lähelle meidän mökkiä. Pian se kuitenkin pyörähti takaisin metsään palatakseen juuri ennen meidän lähtöä. Karhuja en ole koskaan pelännyt, mutta sanotaanko näin, että metsän kuninkaan kunnioitus nousi entisestään, kun samainen uroskarhu nousi jonkun matkan päässä kahdelle jalalle ja haisteli ilmaa. Sen jälkeen se löntysti houkuttimeksi jätetylle sianliha-apajalle ja nappasi kouralla valtavan kylkipalan suuhunsa. Parilla puraisulla palanen oli luineen murskana ja äänet myös sen mukaiset. Kuvottavakin, mutta upea lopetus karhusafarille. Karhun ollessa oppaan mökin vieressä meidän opas aukaisi ovensa, jolloin iso löntystäjä karhu juoksi melkoista vauhtia metsään. Ja me tuijotettiin Ossin kanssa pienestä ikkunasta silmät pyöreinä oppaan uhkarohkealta näyttävää tempausta. Itsellä ei olisi nimittäin sen ruokailuhetken jälkeen tullut mieleenkään avata mökin ovea karhun ollessa noin 5 metrin päässä. Ei auttanut kuin seurata perässä ja lähteä kävelemään hiljaa kohti autoja.

Autossa tietty fiilisteltiin muiden safarilaisten kanssa ja jutusteltiin oppaan kanssa tapahtuneista. Kaiken kaikkiaan karhusafari oli upea kokemus luonnon keskellä. Oli mahtava yhdessä jännittää mökin hiljaisuudessa ja tiirailla metsään korppien huudellessa.

Näistä villieläinsafareista on ollut ilmoilla myös kritiikkiä sen vuoksi, että eläimet voivat tottua niiden vuoksi ihmisiin ja että ihmiset pilaavat näillä eläinten luonnollista elämää. Nämä meidän näkemät karhut eivät ainakaan olleet ihmisiin tottuneet lainkaan, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mutta ymmärrän hyvin kuitenkin tuonkin näkökulman. Tästä ennen safaria hieman juteltiinkin ja Arolan väestä huokui oikein luonnon kunnioitus. Heille oli selvästi tärkeää antaa karhujen sekä muiden villieläinten elää juuri niin kuin kuuluukin, ei ihmisten ehdoilla.

Karhusafarin jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan, jossa meidän matkaseura odotteli laiturilla iltapalan kanssa. Parin tunnin ajan fiilisteltiin yötöntä yötä ja kerrottiin päivän tapahtumista. Uni vei kuitenkin voiton jossain kohtaa. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pakattiin autot ja ajeltiin takaisin kotiin.

Hossa tarjosi täydellisen paikan vuorokauden mittaiselle luontotreffeille.

Minkälaisia kokemuksia teillä on luontokohteista?

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Talvilomasuunnitelmia ja kuulumisia

Niin taas vierähti reilu viikko edellisestä postauksesta. Halua olisi kyllä todellakin kirjoitella useammin, mutta aika ei aina vain yksinkertaisesti riitä. Ihanaa kuitenkin, että te lukijat tänne yhä uudelleen tulette minun mietteitä lukemaan. Kiitos siitä <3 Meillä olisi enää neljä päivää töitä, tarhaa ja koulua ennen pohjoisen lomaviikkoa. Joitain talvilomasuunnitelmia meilläkin on jo mietittynä valmiiksi, mutta tarkoitus on ennen kaikkea nauttia yhteisestä vapaasta ajasta.

Viime viikonloppu vietettiin yllättäen Syötteellä urheillen ja rentoutuen. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vain neljästään aikuisporukalla liikkeellä veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Hengähdystauko arjen hulinasta tuli meillä kaikilla tässä kohtaa todella tarpeeseen. Stressi on nimittäin pysytellyt vähän meidän kaikkien vieraana jo tovin aikaa..

Perjantaina ajeltiin illalla Pytkynharjuun ja mentiin kaikki aikaisin nukkumaan. Täydellistä! Lauantaina aamusta suunnattiin puolestaan pyörillä talvireiteille. Minun Instagramia seuraavat näkivätkin jo vilauksen lauantain pyörälenkin fiiliksistä. Oli nimittäin raskain lenkki vähään aikaan ;D Reiteillä oli lunta melkoisesti ja varsinkin muualla kuin reiteillä sitä vasta olikin. Reilun kolme tuntia me evästaukoineen lenkillä viihdyttiin, mutta sitten oli jo pakko lähteä mökille takaisin, kun meillä kaikilla alkoi olla vesisateen kastelemat kamppeet sekä yksinkertaisesti ei enää huvittanut ajaa. Hyvä lenkki kuitenkin näin pari päivää jälkikäteen ajateltuna. Mökillä syötiin vähän lounasta ja levättiin hetki ennen rinteisiin lähtöä. Otettiin iltapäivästä kolmen tunnin lasketteluliput ja käytiin muun muassa fiilistelemässä vanhoilla kunnon metsäreiteillä!

Ja voin kertoa, että vajaat 20 vuotta sitten oli taitoa ja uskallusta huomattavasti enemmän kuin nyt! 😀 Tuntui välillä, että metsäreiteillä ei ollut itsellä minkäänlaista kontrollia suksien liikkeestä! Pääasia kuitenkin, että oli superhauskaa! Sunnuntaina käytiin vielä palautteleva hiihtolenkki kälyni kanssa ennen kuin palattiin kotiin lasten luokse.

Iso-Syötteen rinteet ja palvelut on kehittyneet melkoisesti vuosien varrella. On täysin uusi hotelli alhaalla ja ylös rakentuu parhaillaan tulipalon tuhoama uusi Hotelli Iso-Syöte. Ravintoloita löytyy useampi moneen makuun ja lapsille riittää tekemistä. Syötteelle ajaa Oulusta alle kahdessa tunnissa, joten päiväreissutkin on aivan hyvin toteutettavissa esimerkiksi nyt tulevalla talvilomaviikolla.

Meidänkin talvilomasuunnitelmia miettiessä perheellä päätettiin tehdä vähintään päiväreissu Syötteelle. Suunnitelmissa olisi retkeillä hieman ja käyttää ainakin osaa pojista laskettelemassa varsinkin jos ollaan siellä pari yötä. Muina lomasuunnitelmina meillä on käydä koko porukalla kiipeilemässä kiipeilykeskuksella ja tietenkin aloitella jo pakkauspuuhia. Avaimet uuteen kotiin me saadaan 25.3., mutta sitä ennen on tarkoituksena käydä kaapit läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin tai kierrätykseen. Hommaa siis riittää!

Tämän viikon suunnitelmissa on puolestaan tiedossa meidän uuden kodin kauppakirjojen allekirjoitusta, pari lepopäivää urheilusta ja torstaina vielä ihana intialainen päänhieronta Balleriinassa loman alkamisen kunniaksi.

Onko teillä talvilomasuunnitelmia? Kannattaa tutustua myös tähän Visit Oulun talvilomatarjontaan! Nallikarista löytyy ainakin perinteinen talvikylä ja Oulun alueella on lukuisia talviulkoilupaikkoja kaiken ikäisille. Nyt vaan toivotaan, että säät suosii ulkoilijoita! 🙂

Mukavaa viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelen seuraavaan postaukseen oman keväisen lukulistan ja lisäksi muutaman kirjasuosituksen jo lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista!

SantaPark – elämyslahja lapsille

Reilut viikko sitten starttasi virallisesti meidän perheen joulun odotus. Lauantaiaamuna pakattiin koko perhe autoon ja ajeltiin Rovaniemelle kohteena SantaPark. Matkalla kerrottiin lapsille, että reissu on yksi joululahjoistamme heille. Juteltiinkin hyvä tovi jo aiemmin siitä, kuinka elämyslahja on hyvin usein parempi kuin jokin lelu esimerkiksi. Keskustelua käytiin tosin lastentasoisesti. Ei pieniltä voi odottaakaan samanlaista ymmärrystä kasvaviin tavaramääriin ja niin edelleen. Mutta meistä on hyvä kuitenkin keskustella aiheesta lastenkin kanssa. Vai mitä mieltä te olette?

Mutta nyt itse asiaan!

SantaPark luolan suulla kolme poikaa menossa alas luolaan.

Voitte varmaan kuvitella minun hykertelyn, kun minä, jouluhörhö aiemmin syksyllä varailin meidän perheelle tätä matkaa joulumaahan! Seuraavaksi voitte kuvitella, kuinka innoissaan olin, kun käveltiin autolta kohti SantaParkin pääovea ja luolan suuta? ;D Meille muille tämä oli toinen reissu tuonne joulumaahan. Kuopukselle puolestaan ensimmäinen. Edellisen kerran vierailtiin siellä 2016 marraskuussa samaisena avajaispäivänä. Meidän kuopus köllötteli tuolloin vielä minun mahassani ja nyt haluttiin, että hänkin pääsee vielä SantaParkissa käymään. Nyt hänen ollessa vajaat kolme vuotta vanha oli hyvä hetki suunnata uudelle jouluiselle retkelle.

Tosiaan tuolloin lauantaina oli SantaParkin talvikauden avajaiset. Vierailijoita oli meidän lisäksi ympäri maailmaa, mutta ei kuitenkaan tungokseksi asti. Lähempänä joulua taitaa jonotkin hieman kasvaa.

Kolme poikaa puisella lavalla.

Saavuttiin just sopivasti katsomaan keskusaukion Tonttushow, jossa akrobaattitontut esittivät hienoja temppuja ja jouluntaikaa. Show esitetään päivittäin useamman kerran eli voi hyvinkin suunnitella aktiviteetit kuten haluaa. Shown jälkeen syötiin keskusaukion ravintolassa lounasta. Tarjolla oli kahta eri lämpimää ruokaa lisukkeineen. Me tykättiin kyllä! Hyvää kotiruokaa ja on mistä valita.

SantaPark Tonttushow. Tonttuja lavalla.
SantaPark Tonttushow. Tonttuja lavalla.

SantaPark – aktiviteetit

SantaPark on tosiaan jättimäinen luola maan alla. Ihanat jouluiset aktiviteetit on sijoiteltu ympäri luolastoa. Keskusaukiolta löytyy päälava, jossa esitetään Tonttushowta ja muita esityksiä. Aukiolla on myös lounasravintola ja kahvila, mistä löytyy herkkuja makean- ja suolaisen nälkään.

Meidän perheen lemppari, Taikajuna kuljettaa matkustajat reen kyydissä läpi talvisen metsän, saamelaiskylän ja tietenkin tonttujen työpajan. Lopuksi vielä reki menee tonttujen ruokasalin läpi ja matkustajat pääsevät näkemään melko hulvatontakin tonttumeininkiä. Aikuisillekin Taikajunassa riittää katseltavaa! Me käytiin ajelulla kahdesti. Sen verran ihana matka nimittäin on kyseessä.

Askartelemaan pääsee tonttujen kanssa Puuhariihessä, jossa jokainen saa askarrella oman tonttunsa ja joulukortteja. Pojat askartelivat innoissaan omat valkoparrat muistoksi kotiin. Puuhariihen vieressä voi käydä purkamassa energiaa palloilupeleissä. Ja kun ylimääräiset virrat on purettuna, voi seuraavaksi siirtyä Tonttukouluun opettelemaan tonttujen viittä tärkeintä taitoa. Kunnon koulun tavoin myös Tonttukoulusta jokainen saa mukaansa todistuksen ja oman tonttulakin.

Piparila on nimensä mukaisesti kuin jättimäinen piparkakkutalo. Piparilassa voi ostaa oman ison piparin ja koristella sen mieluisaksi. Piparin lisäksi myytävänä on kahvia, kaakaota, teetä ja virvoitusjuomia (aikuisille löytyy myös oma valikoimansa).

Näiden kaikkien lisäksi voi alittaa Napapiirin, tutustua tonttujen kanssa Postitoimistoon ja tehdä ostoksia kauppakujan joulukaupoista. Meidän keskimmäinen pikkutonttu osti reissurahoillaan itselleen tonttulakin, joka musiikin mukaan heiluu ja jammailee 😀 Aivan kuin hänelle tehty!

Toisella puolen luolan käytäviä sijaitsee Jäägalleria, jossa pääsee tapaamaan Jääprinsessaa ja ihailemaan jääveistoksia. Pieni iglukin tuolta galleriasta löytyy testattavaksi. Jäägalleriassa on pakkasta 10 astetta, joten kannattaa pukea päälle valkoiset lämpimät viitat ennen sisään astumista. Jäägalleriassa voi myös nauttia jäälaseista juomia. Juomat taisivat olla aikuisille suunnattuja jos oikein näin :).

Suurin kohokohta on tietenkin itse Joulupukin tapaaminen. Joulupukki ottaa vieraita vastaan omassa hirsisessä toimistossaan. Joulupukin luokse mennään oma porukka kerrallaan ja kaikki saa rauhallisen juttuhetken pukin kanssa. Omalla kameralla saa ottaa kuvia ja lisäksi tonttu nappaa myös ryhmäkuvan, jonka voi halutessaan ostaa toimiston ulkopuolelta.

Joulupukin toimisto ulkoapäin. HIrsiseinä.
SantaPark Joulupukki ja kolme lasta.

Pientä jännitystä ilmassa JP:n vieressä..

Piparila. Nainen ja kolme lasta koristelevat pipareita.
Tonttu, kaksi lasta ja nainen istuvat rekien kyydissä. Taustalla jäägallerian ikkunat.
SantaPark Jäägalleria. Kaksi lasta viitat päällään jääveistosten vieressä.
SantaPark Tonttukoulun luokka.
Kolme lasta ja kaksi tonttua reen kyydissä.
Kaksi lasta ja mies tekevät jouluisia askarteluja.
Lapsia joulukaupoissa.
Taikajunan kyydissä talvinen metsä.

Hinnoista

Ihan ilmaistahan tämä lysti ei tietenkään ole, mutta meidän mielestä aivan kohtuuhintainen noihin kaikkiin aktiviteetteihin nähden. Lippuhintaan sisältyy melkein kaikki jutut. Piparit, lounas ja tietenkin omat ostokset olivat lisämaksullisia. Itse lippu taas on voimassa kaksi peräkkäistä päivää.

Listaan alle hieman hintoja, mitä me maksoimme vierailulla.

  • Liput: aikuiset 34€/hlö, lapset 28 €/hlö (alle 3-vuotiaat ilmaiseksi eli mekin maksoimme vain kahdesta lapsesta)
  • Lounas aikuiselta noin 15 €, lapselta halvempi (en muista tarkkaa hintaa), 2-vuotias söi ilmaiseksi
  • Piparilan ostettava iso pipari 2,90 €/kpl
  • Laulava & tanssiva tonttulakki karvareunuksella 15 €
Poika ja valkoinen joulukuusi.

Meillä kului aika melkein ”pilkkuun” asti. SantaPark meni tuolloin lauantaina viideltä kiinni eli reilut viisi tuntia fiilisteltiin joulua siellä. Tosiaan mahdollisuus olisi ollut viettää samalla lipulla seuraavakin päivä luolan uumenissa, mutta isänpäivän vuoksi ajeltiin päivällä takaisin kotiin.

SantaParkin jälkeen ajeltiin parin kilometrin päähän Pajakylään, mistä oltiin bookattu yöpaikka meille. Santa Claus Holiday Villagessa on hotellitason huoneistot söpöissä jouluisissa parimökeissä. Me otettiin mökin puolikas, jossa oli erillinen iso makkari ja tupa keittiöineen. Mökeistä löytyy myös saunat ja hotelliaamiainen ravintolassa kuuluu hintaan. Mökeiltä on lyhyt matka Pajakylän kaupoille ja tietenkin itse Joulupukki on tavattavissa myös siellä.

Pajakylässäkin riittää tekemistä eri valjakkoajeluista kaikenlaisiin elämyksiin. Ja vaikka ei mitään aktiviteettia sieltä tekisikään, niin kannattaa käydä fiilistelemässä paikan päällä samalla reissulla SantaParkin kanssa.

SantaParkin tunneli ja kolme lasta tonttulakit päässään.

Tämä joulureissu oli kaiken kaikkiaan tosi onnistunut joululahja meille kaikille. SantaPark tarjoaa kaiken ikäisille nähtävää ja lasten riemu & hämmästys on tietenkin parasta katseltavaa. Kun kaikki on niin taianomaista <3 SantaParkin tontut käyvät jututtamassa ja hauskuuttamassa vierailijoita ja hyppäävät mukaan valokuviin.

Minusta oli myös ihana seurata eritoten muista maista tulleiden vierailijoiden reaktioita kaikkeen. Heille tuo paikka ja Suomen talvi ylipäätään on varmasti niin eksoottista. 🙂

Sellainen oli siis startti meidän joulun odotukseen. Oletteko te vierailleet SantaParkissa?

Kaisa-Maria

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana päin ja nyt vasta availin läppärin kannen ensimmäistä kertaa sitten loman startin. Työviikko ennen kesälomaa oli melkoinen ja viime viikolla ei vain kerta kaikkiaan huvittanut istua yhtään sekuntia ruudun edessä. Pientä lomaa siis täällä blogin puolella 😉

Lomaviikko. Poika tunturin päällä katselemassa maisemia.

Tämä kesäloma päätettiin nauttia kirjaimellisesti fiiliksen mukaan ja tehdään just mitä milloinkin huvittaa. Niinpä me heti maanantaina keksittiin lähteä testaamaan Oulun Vauhtipuisto. Vauhtipuisto oli huippu paikka pienemmille viilettäjille. Tiistaina puolestaan tehtiin aamulla eväät ja ajeltiin retkeilemään Puolangalle Hepokönkäälle. Kirjoittelen molemmista päivistä omat postaukset myöhemmin!

Tupasvillaa.

Loppuviikosta sitten varattiinkin ex tempore mökki Syötteeltä ja isommalla porukalla. Me päästiin veljen vaimon kanssa pyöräilemään, miehet yöksi kalastamaan. Ja ennen kaikkia nautittiin seikkailuista lasten kanssa. Meidän kuopuksen ja muidenkin lasten kohokohtia viikonlopulta oli vierailu Syötteen Eräpalveluiden huskytarhalla. Koiria siellä on noin sata ja kaikki niistä ovat aivan ihania tapauksia. Meidän kuopus kiersi jututtamassa melkein jokaisen koiran ja silitteli kaikki, jotka tulivat häkin reunalle ”jutulle”. Kaikki tarhan koirat on älyttömän kilttejä ja suloisia karvakamuja, eikä tarvinnut ollenkaan jännittää lasten kanssa.

Lomaviikko. Kaksi naista ja läskipyörät.
Syötteen Eräpalveluiden huskytarha. Kaksi koiraa ja kaksi poikaa.
Poika silittää koiraa.
Kaksi huskykoiraa. Syötteen eräpalvelut.

Edellinen viikonloppu oli aivan ihana, vaikka lauantaiaamun rankka pyörälenkki veikin mehut koko loppu päiväksi ;D Olisi pitänyt itsekin hypätä lasten seuraksi Kovalampeen uimaan huskytarhavierailun jälkeen. Olisi varmasti piristänyt melkoisesti! Uintireissu olisi kyllä eilenkin tehnyt terää kun kivuttiin kolmen äidin ja kuuden lapsen kanssa aamulenkkinä Iso-Syötteen huipulle ihastelemaan maisemia. Ihan älyttömiä pikku sisupusseja nuo meidän lapset! Sinne ne välillä juoksuaskelin painelivat koko pitkän ja jyrkän nousun ylös asti. Kolmea pienintä avitettiin välillä kantamalla ja saatiin samalla itselle vähän tehoja nousumetreihin. Tasaisin väliajoin pysähdyttiin juomaan ja keräilemään mustikoita evääksi.

Lomaviikko. Lapset kiipeää tunturiin.
Nainen ja tyttö leikkipuiston telineessä roikkumassa.

Tästä on ihana aloittaa uusi lomaviikko. Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä joku lomareissu, mutta määränpää on vielä tuntematon meillekin. Suunniteltiin jo Luostoa ja Leviä, mutta mietitään vielä muitakin vaihtoehtoja, koska sääennusteet näyttää kunnon kesäkelejä ja tunturissa voi olla melkoisen tukalaa retkeillä helteillä. Mutta nähtäväksi jää minne suunnataan.

Miten teidän kesäviikot on sujuneet?

Kaisa-Maria

Postikortteja Pariisista

Bonsoir! Edit: minä iltaa jo huutelen kun tarkoitus oli Bonjourit toivotella ;D) Nyt on koettu Pariisi myös kesähelteillä. Reissusta me kotiuduttiin toissa yönä yhtä onnellisina kuin edellistenkin reissujen jälkeen. Mikähän siinä on, että tuo kaupunki vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen? Noh, joka tapauksessa voin taas iloisena todeta, että Pariisi ei pettänyt tälläkään kertaa.

Pariisi ja Eiffel-torni kesällä.
Pariisin katu kesällä.
Pariisin Invalidikirkko - Hôtel des Invalides (Les Invalides).

Lennettiin veljen vaimon kanssa viime viikolla perjantaina aamusta ensin Helsinkiin ja sieltä Pariisiin. Näin me saatiin melkein koko päivä aikaa tuolla yhdessä lempparikaupungeistani. Tämän reissun majoituksena meillä oli Hotel Elysées Bassano. Hotelli valikoitui hyvien arvosteluiden ja tietenkin sijainnin perusteella. Ja oltiin kyllä tyytyväisiä tähän valintaan! Hotellilta oli vain muutaman minuutin kävelymatka Champs Elyseelle ja noin kymmenen minuutin kävely Trocaderolle & Eiffelille. Jos Eiffelillä vierailette, niin suosittelen ehdottomasti menemään juuri tuon Trocaderon kautta Eiffel-tornille. Illalla myös kannattaa mennä ihailemaan Eiffelin valoshowta samaiseen paikkaan.

Hotellihuoneesta. Jalat ja ikkunat.
Pariisin Louvren suihkulähde ja rakennus.
Eiffel-torni ja nainen.
Leivonnaisia.
Pariisi kesällä. Taustalla Seine-joki ja Eiffel-torni. Etualalla leivoksia.
Pariisin Invalidikirkko ja silta.

Minun Insta-tiliäni seuraavat näkivätkin jo vilkahduksia meidän reissusta storiesin puolella. Kolmen päivän aikana käveltiin yhteensä hurjat yli 60 kilometria! Ainoat kerrat kun hypättiin jonkin kulkeneuvon kyytiin oli taksimatkat kentältä hotellille ja sama toisin päin. Kotimatkan taksikyyti oltaisiin tosin paljon mielummin vaikka kävelty kuin oltu kyseisen kuskin kyydissä. Tiedetään kyllä, että sielläkin on hieman rohkeampi ajokulttuuri kuin kotimaassa, mutta tällä kuskilla oli vielä asteen raskaampi kaasujalka. Lisäksi hän oli aika agressiivinen ja tupisi meillekin jotain ranskaksi ja tuhahteli vihaisena. Huokaistiin helpotuksesta kun päästiin kentällä ulos autossa ja vieläpä hengissä. Harvoin pelkään noin kenenkään kyydissä. Mutta niin.. Kävellyt kilometrit helteessä tuntuu kyllä edelleen jaloissa ja koko kropassa. Minulla tuli jopa mustelma kantapäähän?! Kuitenkin kaikki kolotukset ja mustelmat ovat kyllä sen arvoisia 😉

Koristeltu portti Pariisin kadulta.
Kaksi kuohuviinilasia ja puisto taustalla.

Meidän miniloman ajalle sattui ihan superkuumat ilmat. Mittari hätyytteli viikonlopun ajan 30 lämpöastetta varjossa, joten vettä sai juoda ihan litroittain koko ajan. Vaikka kuinka koitettiin pysyä varjossa ja suojautua paahteelta, niin onnistuin saamaan kunnon auringonpistoksen perjantaina. Ja polttamaan rintakehän auringossa. Ei auttanut 50 suojakertoimen rasva, vaikka kuinka sitä lisäilin.. Seitsemän aikaan illalla oli vain pakko luovuttaa ja jäädä sänkyyn hotellille lepäilemään pimeään. Onneksi lauantaina ja sunnuntaina varauduttiin paremmin. Pidin hellehatun visusti päässäni, pyrittiin olemaan mahdollisimman paljon varjossa, syötiin vähän väliä jotain ja juotiin paljon enemmän.

Lauantaina jouduttiin kiertämään ja kävelemään tosi paljon jo senkin vuoksi, että monet kadut oli suljettu kokonaan ja varustettu sadoilla poliiseilla mahdollisten mielenosoittajien vuoksi. Isoja joukkoja ei tällä kertaa ollut kuitenkaan liikkeellä. Vain yksi vanhempi herra koitti sunnuntaina saada hässäkän aikaiseksi, mutta hänet taluteltiin melko nopeasti pois paikalta. Tulipa siis nähtyä aivan uusia katuja ja paikkoja noiden katusulkujen vuoksi 🙂

Eiffel-torni ja nainen nojaamassa tolppaan.
Pariisi. Katu keskustassa ja koristeellisia rakennuksia.

Miniloman agendalla oli ainostaan fiilistellä kesäistä Pariisia ja tutkiskella kaupunkia. Shoppailemassakin pyörähdettiin parit kerrat, mutta kuuman ilman väsyttäminä ei oikein jaksettu kauppoja kierrellä. Sen sijaan kuljettiin pitkin kauniita katuja ja istahdettiin aina välillä katselemaan meininkiä.

Pariisi. Katu ja rakennuksia.
Pariisi kesällä. Seine-joki, Eiffel-torni ja silta.

”Paris is always a good idea” -sanonta piti siis paikkansa jälleen. Ja taas jäi vaikka mitä tekemistä seuraavallekin Pariisin reissulle.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Käy lukemassa myös edellisten reissujen postauksen. Ensimmäisellä reissulla Parisiisissa kävin marraskuussa 2015. Silloin olin matkalla äitini kanssa. Kuvattavaa riitti ja fiilisteltiin joulutunnelmaa. Toinen kerta valojen kaupungissa oli vuonna 2016.

Kesällä

Edellisten vuosien tapaan viimeistään näin toukokuussa minulla alkaa pyöriä mielessä tulevan kesän bucket list eli mitä haluaisin tulevana kesänä tehdä ja toteuttaa. Oma kesä starttaa huikeasti Pariisissa pakkiparini eli veljen vaimon kanssa synttäreitä juhlien. Me molemmat täytetään vuosia toukokuun loppupuolella ja tänä vuonna päätettiin ottaa kahdestaan pieni lomamatka synttäreiden kunniaksi. Ihanaa! Viikonloppu valojen kaupungissa ja mitä parhaimmassa seurassa on täydellinen startti kesään.

Eiffel-torni kesällä
Seine Pariisin sillalta

Kesän aikana on myös perinteisesti tarkoitus pyöräillä mahdollisimman paljon. Nyt varsinkin odotan kesäisiä lenkkejä kun syksyllä päivitin perusmaasturini paksurenkaiseen fatbikeen ja hiljattain hankin myös cyclocrossin maantielenkkejä varten. Pyöräilykesän kohokohta on tietenkin elokuinen Syöte MTB -maastopyöräkisa. Jännä nähdä miten tänä vuonna tuosta kisasta suoriudun. Ensimmäisen kisani tavoite oli päästä maaliin ja viime syksyn kisan tavoitteena oli parantaa aikaa edellisestä. Tänä vuonna tavoittelen edelleen parempaa aikaa viime kertaan verrattuna. Mutta jos edes samaan aikaan pääsen, niin olen tyytyväinen.

Champs Elysees ja Lois Vuittonin liike kesällä.
Taloja Pariisissa ja Seine.

Meidän perheen kesään kuuluu ehdottomasti myös mökkeily. Blogissa aiemminkin näkynyt suvun ihana kesäpaikka on vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten tarkoitus on taas viettää aikaa landella mahdollisimman paljon. Myös Ossin puolen mökki lähellä Syötettä on lyhyen ajomatkan päässä ja aivan ihana paikka nauttia rauhasta ja luonnosta.

Pojat ovat innostuneet kalastuksesta isänsä tavoin ja odotan itsekin, että päästään koko porukalla onkimaan ja kalastelemaan mökkireissuilla. Voin jo kuvitella savukalan ja uusien perunoiden maun suussa!

Seine ja taloja Pariisissa kesällä.
Macaronseja ja valkoviiniä

Jotain kesälomareissua me myös varmaan tehdään omalla porukalla, mutta en tiedä milloin ja minne. Edellisen kerran kun suunnitelmat olivat reissun osalta tyhjiä päädyttiin vuokraamaan asuntoauto ja huristeltiin kohti Lappia ja pohjois-Norjaa. Asuntoautolla matkailu oli hauskaa ja ihan uusi kokemus meille kaikille. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Pont Neuf ja Eiffel-torni

Kaikista tärkein suunnitelma kuitenkin on olla tekemättä mitään isompia suunnitelmia ja nauttia yhteisestä vapaa-ajasta. Me ollaan onnekkaita kun voidaan Ossin kanssa pitää lomat samaan aikaan ja viettää nyt ainakin kolme viikkoa yhdessä vapaista nauttien. En malta odottaa sitä, että voin kiireettä leikkiä poikien kanssa ja pelailla ulkona tuntikausia miettimättä seuraavaa päivää sen isommin. Se on parasta!

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Kaisa-Maria

Kevätreissu Kuusamoon

Perinteinen kevätreissu Kuusamoon nautittiin viikko sitten. Edellisessä postauksessa hieman jo vinkkasinkin, ettei tuo reissu aivan kommelluksitta mennyt, mutta ihana pitkä viikonloppu meillä oli kaikesta huolimatta. Ensimmäinen harmitus koettiin jo torstaina ennen Kuusamoon lähtöä. Ossille nousi edeltävänä yönä kuume ja hän joutui loppujen lopuksi jäämään koko reissulta pois. Me päätettiin kuitenkin poikien ja veljen perheen kanssa lähteä lomailemaan kun kaikki (ja erityisesti) lapset olivat sitä niin kovasti odottaneet.

Myllykoski ja myllyrakennus Kuusamossa. Kevätreissu Kuusamoon.

Kevätreissun perjantai meillä meni veljen vaimon kanssa töitä tehden, mutta olipahan mahtavat puitteet etätyöskentelylle! Lounaallakin nautiskelin kahvit mökin laiturilla tunturimaisemaa ihaillen. Töiden lomassa ehdin välillä touhuilla lasten kanssa ja tein vajaan tunnin jalkatreeninkin. Kiitokset veljelle lastenhoitoavusta! Päivä toki hieman venyi noiden vuoksi, mutta ei haitannut kun iltapäivällä suunnattiin veljen ja lasten kanssa meidän perheen vakkariretkipaikalle eli Karhunkierroksen varrella olevalle Myllykoskelle.

Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, niin meillä on tapana ajaa autolla Oulanka Basecampin parkkipaikalle, josta Myllykoskelle tulee reittiä pitkin vain puolen kilometrin patikkamatka. Meillä lapset suorastaan juoksevat tuon lyhyen matkan ”noidan mökille”, kuten he Myllykosken myllyä nimittävät.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva.

Myllykoski

Toisen harmin kopsautin autoon mökin pihalla. Peruuttelin meidän perheautoa veli ja viisi naperoa kyydissäni. Niin siis peruuttelin meidän ”laivan” puuhun ja eihän siinä lommoilta säästytty. Ai että harmitti kovasti. Onneksi Ossi lohdutteli ja muistutteli, että noita kopsuja sattuu aina silloin tällöin.

Myllykoskelle vievä patikkareitti oli jo kivasti sulanut ja märkiä kohtia oli vain pari tuossa puolen kilometrin matkalla. Välillä nappasin meidän kuopuksen syliin ja harppailin isoimmat lätäköt ja portaat ylitse. Hän kylläkin kovasti olisi halunnut mennä ne ”ite”.

Myllykoskella ei muita näkynyt ja nautiskeltiin paikasta ihan omalla porukalla. Joskus siellä on ollut yhtä aikaa niin paljon porukkaa, ettei istumaan mahdu. Nyt onneksi saatiin rauhassa tutkia ja katsella kevään merkkejä lasten kanssa sekä tietty ihastella upeaa paikkaa. Mietiskeltiin veljen kanssa, että olisi joskus jännä aikuisporukalla viettää yö myllyrakennuksessa syyspimeällä. Makuulavereita siellä riittää, mutta tulisijaa ei ole. Olisi kuitenkin varmasti tosi tunnelmallista viettää yö kosken pauhatessa vieressä. Vielä joskus!

Myllykoskella meillä on tapana bongailla kuohuissa sukeltavia koskikaroja eli pieniä musta-valkoisia lintuja, jotka ihan huimapäinä hyppäävät kovaan virtaan sukeltamaan ja nousevat pintaan ennen pahinta koskikohtaa. Tällä kertaa ei bongattu ainoatakaan, mutta niiden sijasta saatiin ihastella telkkäpariskunnan kevätmeininkejä. Meidän keskimmäinen ”ornitologi” bongaili reissulla mm. metson ja tunnisti äänestä muitakin kevätviserryksiä.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva. Karhunkierroksen riippusilta.
Kevätreissu Kuusamoon. Taapero karhunkierroksella pitkospuilla.

Lauantaiaamu startattiin veljen vaimon kanssa hölkkälenkillä, jonka perään tehtiin aivan kauheita tehokkaita juoksuvetoja loivaan ylämäkeen. Reidet on edelleen kipeinä noista juoksuista, mutta odotan kuitenkin jo seuraavaa vetokertaa. Meidän kuopuksen päikkäreiden jälkeen suunnattiin koko porukalla seuraavaan retkikohteeseen. Siellä ollaan käyty viimeksi meidän keskimmäisen ollessa pieni vauva. Kyseessä on niin ikään Karhunkierroksen varrelta löytyvä Kiutaköngäs.

Kiutaköngäs

Tämäkin on helppo kohde pienten lasten kanssa. Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalta Kiutakönkäälle on muistaakseni noin 800 metrin kävelymatka, jonka varrelta löytyy levähdyspaikkoja ja upeita maisemia. Me haettiin luontokeskuksen ravintolasta iso kasa tuoreita possumunkkeja kuksakahvien seuraksi. Kosken mahtavimpien kuohujen läheisyyteen on rakennettu iso katos nuotiopaikkoineen, jossa mekin nuo munkit välillä käytiin herkuttelemassa.

Koskia pääsee katsomaan tosi läheltä. Me käytiin niitä lähempää tarkastelemassa ja sovittiin, että jokainen lapsi pitää meistä aikuisista kädestä kiinni ja ei saa hypellä kivillä. Meidän kuopus oli koko ajan sylissä aina kun mentiin yhtään lähemmäs vettä. Kiutaköngäs on koskiluokituksessa V-VI eli hengenvaarallinen. Ilmeisesti vain pari hurjaa on sen alas jollain paatilla laskenut.

Hienosti jaksoi lapset, jopa meidän pieninkin taapertaa tuon matkan koskille ja takaisin. Välillä kuitenkin kannettiin vuorotellen pienintä miestä kun väsy yllätti. Kiutakönkäällä reitti on helppokulkuinen, mutta korkeuserot tuo haastetta. Reitin alkupäässä oleva Oulangan luontokeskus on myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Luontokeskuksella on paljon tietoa Oulangan kansallispuistosta kivalla tavalla esitettynä. Luontokeskuksen ravintola tarjoilee kotiruokalounasta sekä kahvilapalveluita.

Retken jälkeen ajeltiin takaisin mökille ja nautittiin päivällinen pihan grillikodassa tulen äärellä. Illalla vielä sauna ja kaikki oli aivan valmiita unten maille!

Äiti ja lapset Kiutakönkäällä kalliolla. Taustalla koski ja kalliot.

Kevätreissun kolmas harmi. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen alkoi tavaroiden pakkaus ja mökin siivous. Minun veli lähti ulos pakkailemaan autoja ja katsomaan lasten perään. Pian hän kuitenkin tuli kertomaan, että meidän autossa toinen takakumi oli tyhjänä. Sekunnin ehdin miettiä, että ei se mitään, vaihdetaan vararengas. Kunnes muistin, ettei meillä ole vararengasta vaan joku ihme paikkausvaahto.

Siivottiin mökki ja laitettiin kaikki valmiiksi. Sitten lapset autoon, vaahto renkaan sisään ja ilmaa perään. Eihän se sitten ihan niin mennyt. Reikä oli niin iso, että suhina vain kävi sitä mukaan kun rengasta täytettiin. Loppujen lopuksi monen monen vaiheen ja soitetun puhelun kautta pääsimme korjaamolle, jossa ammattilaiset korjasivat renkaan hetkessä. Naureskelin, että olo oli kuin Räikkösellä varikolle ajaessaan ;D Pojatkin saivat korjaamolta mukaansa kasan tarroja muistoksi tästä epäonnen sarjasta. En voi muuta kuin suositella Kuusamon Rengas Oy:tä, joka sunnuntaina aamupäivästä hoiti meidät taas kotimatkalle kohti Oulua. Korjaamon työntekijät ja hinausauton kuljettaja kertoivat korjaanneensa edellisenä päivänä kaksi rengasrikkoa, jotka olivat sattuneet juurikin Kiutakönkäälle vievällä soratiellä. Eli jos siellä ajelette, niin varovaisuutta kehiin, vaikka eipä niille teräville kiville oikein mitään mahda.

Saatiin taas ihania muistoja perinteiseltä kevätreissulta. Jospa tänä vuonna päästäisiin myös kesällä käymään Kuusamon kauniissa maisemissa.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Kaisa-Maria

Määmatkalle

Minä olen aina haaveillut kaikenlaisista matkoista ympäri maailman. Haluaisin kiertää Pohjois-Amerikkaa, nähdä Egyptin pyramidit, viilettää safarihattu päässäni Masai Maran luonnonpuistossa ja häikäistyä Santorinin valkoisuudesta. Vain muutamia mainitakseni. Tällä hetkellä nuo tuntuu turhan työläältä toteuttaa kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Mutta pieni maisemanvaihdos pyörii koko ajan enemmän ja enemmän mielessä, eikä ajatus lyhyestä reissusta jätä minua rauhaan. Olisiko minusta lähtemään määmatkalle? Eli reissuun ihan vain yksikseni.

Kissa kreikkalaisen talon pihaportilla.

Olen ollut pienestä asti sellainen ”lähimetsien seikkailija”. Haluan tutkia uutta, mutta kuitenkin tutussa ympäristössä. Minulle ei ole minkäänlainen ongelma käydä samassa matkakohteessa useamman kerran. Kaikissa käymissäni paikoissa on joka kerta löytynyt uutta nähtävää ja koettavaa, vaikka olen osassa monesti vieraillutkin. Ja eritoten lasten kanssa reissatessa menen enemmän kuin mielellään tuttuun rantalomakohteeseen. Silloin minulla ei tarvitse stressata miten asiat sujuvat, koska tiedän jo valmiiksi. Se tarkoittaa myös itselle kunnon lomaa kun hoidettavat & selvitettävät asiat ovat tiedossa ja voin vain rennosti olla.

Muistan kylläkin ajan kun ihmettelin monesti ääneen, kuinka joku voikin mennä samaan paikkaan kahdesti tai vielä useamminkin. Nyt minä olen itse se tyyppi, joka innoissaan odottaa seuraavaa Pariisin tai Kreikan matkaa, vaikka molemmissa olen pyörinyt enemmän kuin kerran.

Ajatus määmatkalle lähtemisestä on kieltämättä älyttömän kutkuttava. Voisi tehdä juuri kuten huvittaa ja mennä minne haluaa. Olo matkan jälkeenkin olisi myös varmasti huikea ja fiilis katossa moisen itsenäisyyden vuoksi. Mutta..

Louvre Pariisi

Mutta mitä?!

Vaikka ajatus naisesta ja matkalaukusta kimaltelee kovastikin, niin kyllä minä haluan myös jakaa reissukokemukset jonkun kanssa. Rakastan sitä kun voin yhdessä fiilistellä reissussa milloin mitäkin asiaa ja reissun jälkeen muistella kaikkea tapahtunutta yhdessä. Toinen merkittävä seikka on se, että vieraassa kaupungissa koen helposti olon vähän turvattomaksi. Varsinkin silloin jos paikalliset eivät puhu äidinkielenään englantia. Esimerkiksi kuopustamme odottaessa olimme Pariisissa ja mietin, että osaisinko kertoa ja ymmärtäisinkö tarpeeksi hyvin jos joutuisin jonkun vuoksi sairaalahoitoon siellä. Nyt toki en ole raskaana, mutta mieleen puskee ajatus siitä, että mitä jos minulle sattuisi jotain ja olisin yksin reissussa?

Olisi ihana jos pystyisi vain päästämään irti tuosta ”mitä jos” -ajattelusta, mutta toisaalta ei se minua haittaakaan. Enemmän haluan kuitenkin jakaa kokemuksia jonkun kanssa ja todennäköisesti näin ollen en ainakaan lähivuosina ole suuntaamassa isoihin metropoleihin yksin matkalaukkuni kanssa. Mutta joku ihana kohde rauhallisemmassa paikassa ei kuitenkaan olisi mikään mahdottomuuskaan.

Turkoosi meri ja rantatuolit hiekalla

Onko kukaan teistä suunnannut määmatkalle vai onko seurassa tehty reissu teidän juttu? Minä jään tätä yksin reissulle lähtemistä vielä hautomaan ja toivottavasti joskus sellaiselle vielä lähdenkin. Sen verran se kuitenkin kutkuttelee 😉

Kaisa-Maria