Parin viikon kuulumiset

Ensimmäinen viikko ”uutta” arkea takana.

Tällä kerralla suunnittelimme päivähoidon aloituksen sekä uuteen päivärytmiin totuttelun hieman edellistä kertaa paremmin. Kahden vanhimman pojan synnyttyä olin siis töissä puolentoista vuoden ajan, kunnes jäin äitiyslomalle kolmannelta naperolta.

Kummallakin kerralla totuteltiin hoidon aloitukseen monta päivää, mutta nyt reilun viikon tutustelun lisäksi minäkin sain helpotusta aloitukseen puolison hoitaessa viikon ajan päiväkotihommat. Oli aivan luksusta, kun viikon ajan huolehdin itseni vain töihin ja kotiin. Helpotti ihan älyttömästi sitä omaakin ikävää.

_MG_1110

Nyt sitten homma luistaa kuten ennenkin. Toinen meistä vie pojat tarhaan ja toinen hakee riippuen aina mihin aikaan kuljetaan töissä.

Kahden vanhemman pojan kohdalla tarhan aloitus ei ollut niin iso muutos kuin kuopuksellamme. Pojat kun kuitenkin viime kauden ajan kulkivat samassa tarhassa 2 päivää viikossa. Toki tällainen viiden täyspitkän päivän viikko väsyttää heitä enemmän, mutta suurempi muutos heille oli eri ryhmiin meneminen. Tähän asti pojat ovat olleet samassa ryhmässä ja vielä heidän serkkupoikakin oli samassa. Nyt esikoinen aloitti eskarin ja näin ollen vaihtoi isompien ryhmään. Keskimmäinen ja serkkupoika jäivät vielä tuttuun ryhmään kahdestaan. Niin ihanaa kun pojat saavat päivisinkin olla yhdessä. Vapaa-ajan meidän ja veljen lapset viettävät pääsääntöisesti yhdessä. 😀

Esikoisella jännitti eka päivinä tietty uudet tarhakamut ja tulevat eskariläksyt.  Nyt viikon jälkeen jännitys on onneksi mennyt jo menojaan ja uusia kavereita on löytynyt monta. ♥

_MG_1099

Kaikista pieninkin on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Välillä on itkettänyt ikävä, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan. Muutamina öinä tuo hoidon aloitus ja iso muutos on vaikuttanut pikkumiehen yöuniin mm. levottomuutena ja itkuisuutena. Sekin on jo nyt aika lailla loppunut, mutta esimerkiksi toissayö valvottiin melkeinpä kokonaan.

Poikien hoitajat ovat aivan ihania ja ainakin meidän lapset ovat kaikki alusta asti olleet hyvin luottavaisia heitä kohtaan. Syliin pääsee aina ja aina on aikaa kuunnella sekä huomioida, vaikka jaloissa pyörii 23 (tai enemmänkin…) muutakin lasta. Meidän kuopukselle tuli vielä samat hoitajat, jotka ovat hoitaneet meidän kahta vanhempaakin, joten omakin olo on seesteinen, kun saadaan jatkaa tuttujen ihanien ihmisten kanssa.

Edelliset kahdeksan viikonloppua on ollut ohjelmaa täynnä ja kahtena viimeisenä pojat ovat olleet mummuloissa yötäkin. Tarhan alkaminen yhdistettynä yökyläilyyn on tietenkin osaltaan kasvattanut meidän kaikkien ikävää. Se yhteinen aika kun uuden arjen myötä on vähissä. Siksi onkin ihanaa, että parina seuraavana viikonloppuna kalenteri näyttää täysin tyhjää eli vapaapäivät saadaan keskittyä täysin omalla porukalla olemiseen.

_MG_1082
_MG_1102

Työhönpaluun myötä olen herättänyt taas oman sisäisen Monican hereille, mitä tuulee arjen helpottamiseen sekä yhteisen ajan maksimointiin. Tähän kuuluu mm. aina seuraavan viikon päivällisten ja muiden ruokien suunnittelu, ruokaostosten tekeminen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, urheilun ja porukalla ulkoilun yhdistäminen jne. Tuohon ruokaostosten tekemiseen ei voi muuta kuin taas vain ylistää Cittarin verkkokauppaa! Sunnuntaina näpyttelin tilauksen netissä seuraavan viikon ruoka-aineista sekä muista tarpeista. Maanantaina Ossi nouti ne töistä tullessaan. Ihan mahtavaa!

Edellä mainittujen lisäksi laitan aina iltaisin valmiiksi seuraavan päivän vaatteet pojille ja itselle. Tarhareput odottelevat myös oven pielessä valmiina seuraavaan päivään. Näin me saadaan aamut rauhoitettua mahdollisimman kiireettömiksi.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin. Ikävä painaa meitä kaikkia välillä kovastikin ja haluttaa kotiin rakkaiden luokse. Tiedän kuitenkin, että tämä hetki oli juuri oikea tähän muutokseen. Totuttelu vaan vie aina tovin. Eli hyvää meille kuuluu.

 

Mukavaa torstaita!

K-M

Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

K-M

Ranuan eläinpuisto ja lomakylä Gulo Gulo

Palataanpa vielä yhden postauksen verran meidän kesälomareissulle. Kahden yön Ruka-visiitin jälkeen ajeltiin Posion kautta Ranualle. Saatiin alkukesästä lahjaksi lahjakortti, joka oikeutti meidän koko perheen nauttimaan Ranuan eläinpuistosta sekä majoituksesta Gulo Gulo lomakylässä vuorokauden ajan.

_MG_8421
_MG_8492

Me ehdittiin eläinpuistolle ennen mökkien luovutusaikaa, jonka vuoksi päätettiin aloittaa reissu syömisellä. Pitkin eläinpuistoa on useampi grillaus- ja evästelypaikka, mutta meillä kun ei ollut mitään ruokaa mukana niin nautittiin lounasbuffet Wild Arctic -ravintolassa. Ravintola on eläinpuiston sisäänkäynnin kanssa samassa rakennuksessa, joten siellä voi poiketa syömään kesken kierroksenkin. Ruoka oli hyvää kotiruokaa ja vaihtoehtoja löytyi useampi. Salaattipöytä oli myös oikein toimiva ja juomiksi oli katettu vesi, mehu, maito ja kotikalja. Kahvi ja tee kuului hintaan.

Suosittelen myös ehdottomasti harkitsemaan omia eväitä! Grillauspaikoilla oli isot kaasugrillit ja hyvin istuma- ja pöytätilaa isommallekin porukalle. Eläinpuiston kierroksen varrella on myös kaksi kioskia, joista toisesta mekin napattiin jäätelöt mukaan jälkkäriksi.

_MG_8374
_MG_8410
_MG_8373

Vatsat täynnä oli hyvä lähteä kierrokselle. Vajaan kolmen kilometrin pituisella kierroksella elelee metsässä noin 50 eri villieläinlajia ja 200 eläinyksilöä. Suurin osa eläinpuiston asukeista alkaa olla meille jo aika tuttuja, mutta vielä me niistä kiinnostutaan ja jaksetaan seurata niiden touhuja. Seuraava eläinpuistoreissu suunniteltiin kuitenkin tehtäväksi Korkeasaareen kun siellä ei vielä olla vierailtu koskaan.

Eläinpuiston reitti oli helppokulkuista yllä olevan kuvan mukaista laudoitettua reittiä. Lastenrattailla pääsi aikalailla joka paikkaan vaivattomasti näin lumettomana aikana. Samoin pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Reitin varrella oli penkkejä levähdystä varten sekä reitin alusta ja puolen välin tienoilla löytyi wc:t.

_MG_8531
_MG_8548
_MG_8555

Lomakylä Gulo Gulo on aivan eläinpuiston vieressä autotien toisella puolella. Eläinpuiston ja lomakylän väliä pääsi helposti kulkemaan alikulkutunnelin kautta. Matkaa mökiltä eläinpuistolle tuli muutama sata metriä eli autolla ei tarvinnut ajella ja mökillä oli helppo pistäytyä välissä tarpeen tullen ja palata sitten puistoon.

Ja nyt tulee tämä oma lempparikohta! Mökkivuokraan kuului liinavaatteet sekä loppusiivous! ♥ Pisteenä iin päälle myös aamiainen kuului hintaan. Perusaamiainen tarjoiltiin samaisessa Wild Arctic -ravintolassa, missä edellisenä päivänä syötiin lounasta. Tarjolla oli monenlaista perinteistä aamiaisruokaa, joten nälissään ei sieltä tosiaan tarvinnut lähteä.

Ja sitten itse mökki.. Muistaakseni vuonna 2012 rakennetut hirsimökit oli aivan ihania! Isot leveät sängyn sellaisilla ”hotellilakanoilla” odotteli siellä nukkujia ala- ja yläkerrassa. Pojat tietenkin heti varasivat yläkerran makkarin ja kylppärin itselleen. Mökistä löytyi kaikki mukavuudet saunaa myöten ja kaikki tarvikkeet ruoanlaittoon oli paikallaan.

_MG_8610
_MG_8619

Minun ja Ossin lempparit tällä reissulla oli ehdottomasti nämä jääkarhut. Äiti ja pentu varsinkin järjesti kunnon shown leikkiessään vedessä ja härnätessään emoaan. Meidän pojatkin nauroivat kovaan ääneen kun näytti aivan siltä, että äiti-karhu haluaisi pennun pois vedestä ja vähän väliä se oli emonsa luokse menossa. Ja juuri kun emo oli nappaamassa kiinni pennustaan niin se sukelsi vesi roiskuen pinnan alle ja pakoon.

Pitkään ne tuota hippaa leikkivät kunnes emo kyllästyi ja käveli kahdella jalalla pentunsa perään veteen. Voi jestas miten iso se olikaan!! Olisin jaksanut seurata näitä kahta monta tuntia. Pöllöt ovat myös meidän perheen kestosuosikkeja ja niitä me bongailtiinkin pidempi tovi. Poikien lemppari tällä reissulla oli kuitenkin leikkipuisto Satumetsä, joka on reitin alun vierellä. Leikkipuisto oli eräänlainen seikkailurata, jossa pääsi kiipeilemään ja laskemaan monenlaisista paikoista. Siihen palattiin vielä mökiltäkin kerran ja aamiaisen jälkeen ennen lähtöä. Nuorimmainen puolestaan osoitteli ihmeissään vähän kaikkia eläimiä, mutta taisi kuitenkin innostua eniten liukumäestä ;D

_MG_8429
_MG_8474
_MG_8447

Mukava vuorokausi eläinpuistossa ja lomakylässä oli kiva etappi meidän kesälomareissulla. Ranualta vielä jatkettiin yhdeksi yöksi omalle kesäpaikalle, jossa juhlittiin isolla porukalla minun veljen lasten synttäreitä. Sinne oli meidän vanhaan heinälatoon järkätty tunnelmalliset lastenjuhlat ja pihalla puolestaan oli mahdollisuus polskia altaassa sekä leikkiä vesisotaa porukalla.

Kiitos vielä lahjakortin antajille sekä tietenkin synttärisankareille ihanista juhlista!

 

K-M

 

Pieni lomamatka

Lomareissulta on nyt kotiuduttu muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa reissua. Päädyttiin tekemään meidän koko perheen lomamatka Kuusamoon ja Ranualle. Ranuan jälkeen vietettiin vielä yksi yö meidän suvun kesäpaikalla.

_MG_8334

Mutta nyt Kuusamon ja Rukan tunnelmiin!

Tällä kertaa majoituspaikaksi valikoitui Rukan Scandic-hotelli. Varattiin tosi hyvällä tarjouksella makuuhuoneellinen sviitti meidän perheelle kahdeksi yöksi. Tällä meidän viiden hengen perheellä menee normaalit huoneet tosi ahtaiksi ja nukkuminen kärsii jokaisella, joten tuollainen isompi huone oli aivan täydellinen ratkaisu tähän väliin.

Rukalla nautittiin ulkoilusta ilman sen kummempia suunnitelmia. Yksi ilta vietettiin minun kummien aivan ihanalla mökkipaikalla. Päästiin kokeilemaan suppailua ja lopuksi vielä kävimme ajelemassa heidän ”irroitettavalla laiturilla” pitkin järveä. Aivan upea kokemus lipua pitkin järveä ilta-auringossa.

_MG_8179
_MG_8191
_MG_8204

Ja kun Kuusamossa oltiin niin pakkohan meillä oli tehdä jo perinteeksi muodostunut retki Myllykoskelle. Se on meidän poikien ehdoton lempparipaikka ja sinne on aina päästävä kun lähettyvillä ollaan. Retkikavereina meillä on minun vanhemmat, jotka olivat yhden yön ajan Rukalla samaan aikaan.

_MG_8222
_MG_8224
_MG_8245

Rukan reissu sisälsi paljon liikkumista ulkona ja tietenkin hyvää ruokaa. Ruka huiputettiin koko perheen voimin toisena iltana. Tarkoitus oli käydä pienellä iltakävelyllä, mutta isommat pojat kipittivät portaita pitkin huipulle asti ja kuopus veteli kovalla sinnillä hieman yli puoleen väliin. Koitettiin tarjota syliä, mutta hän vain päättäväisesti pudisteli päätään ja jatkoi yksin ylöspäin.

_MG_8301
_MG_8314
_MG_8332
_MG_8353

Paluumatkalla bongattiin rinteessä kunnon mustikka-apaja. Siinä me varmaan vajaat puoli tuntia nautittiin makeista mustikoista ja ihasteltiin maisemia. Keräsin vielä tyhjään juomapulloon mustikkasatsin iltapalan jälkkäriksi.

_MG_8121
_MG_8145
_MG_8144

Rukan reissu oli kaikinpuolin rento. Pojat nauttivat kun leikittiin puistoissa ja hotellin leikkihuoneessa. Me puolestaan nautittiin kun sai vain olla ja tehdä vähän mitä huvitti. Yleensä kun aina tuppaa olemaan jotain tekemistä mielessä niin tällä kertaa ei ollut ihan mitään. 🙂

_MG_8117
_MG_8108

Rukalta tosiaan vietettiin kaksi yötä, jonka jälkeen ajeltiin Ranualle käyttämään saamamme lahjakortti. Kirjoittelen Ranuan päivistä sitten myöhemmin oman postauksensa.

 

Onko siellä kesän reissut jo tehtyvä vai vasta edessäpäin? 🙂

 

K-M

Lapsuusmuistoja rakentamassa

Ah miten ihanaa tämä lämpö onkaan! Tuntuu, ettei tästä saa tarpeekseen, vaikka välillä hiki nousee pintaan pelkästä makoilusta.

Nyt helteiden aikana ollaan käyty aikalailla päivittäin uimassa lasten kanssa ja viilentymässä luonnonvesissä. Tiistai-iltana lähdettiin veljen perheen kanssa iltaretkelle Koiteliin ja pakattiin myös uimakamppeet mukaan. Olen jo vuosia haaveillut Koitelinkoskissa uimisesta ja nyt vihdoin se toteutui kun heitin talviturkin kosken kuohuihin. Oli ihan mahtavaa!

_MG_1281
_MG_1216

Lapsetkin intoutuivat heti meidän perässä kastelemaan varpaitaan lämpimään jokiveteen ja pian he polskivatkin jo meidän kanssa ihan kunnolla. Meidän kuopuksellakin oli kova tahto veteen, vaikka aluksi ajateltiin hänen katselevan rannalta jonkun meidän aikuisen kanssa. Mutta kun todellinen vesimies hän on, niin tokihan me pikkumies otettiin mukaan nautiskelemaan tästä erikoisesta uimapaikasta.

_MG_1261
_MG_1211
_MG_1231
_MG_1227

Koitelin luonnonvesipuistosta nautiskellessa juteltiin veljen vaimon kanssa, kuinka hänen rakkaimpiin lapsuusmuistoihin kuului uiminen juurikin Koitelinkoskissa. Hän totesikin hyvin, että yleensä ne parhaimmat muistot ovat niistä yksinkertaisista jutuista, mitä on perheen tai muiden rakkaiden kanssa päässyt tekemään. Ja tottahan se on, ainakin meidän kohdalla. Naureskeltiin, että ei niiltä lapsuuden huvipuistoreissuilta muista montakaan yksityiskohtaa, mutta en voisi kuvitellakaan unohtavani lapsuuden uintireissuja, metsäretkiä, automatkoja perheen kanssa serkkujen luokse tai mökkireissuja.

Toivon, että näistä meidänkin uintireissuista ja muista touhuista lapsille jää samanlaisia kultaisia muistoja sinne aikuisiälle saakka.

_MG_1266
_MG_1273
_MG_1247

Onko siellä muita koskiuimareita? Tällä hetkellä Koitelissa on kiva käydä lastenkin kanssa uintireissulla kun vesi on tosi matalalla ja koskialueelle on muodostunut tuollaisia ihania altaita joissa polskia. Joissakin paikoissa vettä on aika syvästikin ja virta kova, mutta suurimmaksi osaksi minullakin vesi ylsi vain hieman polvien yläpuolelle. Pohja on paikoin liukas ja kivinen, mutta paikoin taas sileää isoa kalliota, jossa on helppo kävellä. Koskikohtiin on ihana mennä istuskelemaan luonnon omiin poreisiin ja ottaa pieni vesihieronta selälle.

_MG_1249
_MG_1283

Minkälaisia kultaisia muistoja löytyy teidän lapsuudesta?

 

K-M

 

Autoluksusta

Voihan tekniset ongelmat!! Tässä on nyt tullut tällainen pieni breikki blogin ja Instan suhteen. Nimittäin parin tietokonejutun kanssa on ollut ongelmia ja puhelinhan minulla tippui jo muutama viikko sitten taskusta. Nyt uutta puhelinta viritellessä on kadonnut yhtä jos toista tiedostoa, joten siksi tällainen ”hiljaiselo”. Mutta nyt puhelinjutut on kunnossa ja blogiserverillä on enää kommenttien suhteen pientä takkuilua. Minulle kommentit tulevat jostain syystä näkyviin vasta muutama päivä niiden jättämisen jälkeen. Osa on myös kadonnut jonnekin välille kun useampi on kysellyt kommenttiensa perään. Todella harmi juttu! Asia on selvityksessä ja hoituu toivottavasti pian 🙂

_MG_0421

Mutta nyt itse asiaan. Ollaan saatu nauttia ”autoluksusta” kun tämän viikon ajan minulla ja pojilla on ollut meidän auto käytössä. Meidän kakkosauto myytiin pois turhakkeena minun jäätyä äitiyslomalle viime vuoden keväällä ja ollaankin pärjätty mainiosti yhdellä biilillä. Välillä toki on pitänyt lainata autoa asiointiin. Siksipä tällainen muutaman päivän automahdollisuus on tuntunut aivan luksukselta ja kerta kaikkiaan ihanalta vaihtelulta meidän normaaleihin päiviin. Silloin kun liikutaan vain tässä kodin lähistöllä samoissa puistoissa ja metsissä.

_MG_0440
_MG_0395
_MG_0390

Toissapäivänä käytiin pikaisesti Ideaparkissa katselemassa alennusmyynneissä. Minä koitin vilkuilla vaatekauppojen suuntaan, mutta poikien askeleet vei lelukauppaan..

Eilinen taas pyörittiin poikien kanssa kaupungilla ja torilla. Käytiin ihmettelemässä veneitä ja torimeininkiä yleensäkin. Aika surkealta näytti Oulun tori remontin keskellä. Ei mikään matkailuvaltti tällä hetkellä. Kauppahallista tehtiin kuitenkin perusostokset kalatiskiltä ja nautittiin lounaaksi lohikeitot. Jälkkäriksi ostettiin metrilakua ulkokojusta. Poikien mielestä kuitenkin edelleen paras juttu on itse Toripolliisi-patsas. Ei ole torireissua ilman sitä ;D

_MG_0432
_MG_0433

Tänään puolestaan ajeltiin Nallikariin. Käytiin aluksi koluamassa majakan ympäristö ja sitten siirryttiin hietikolle.

Takit olivat alkutepastelujen jälkeen ihan liikaa kun ilma alkoi lämmetä. Uimaan ja vesileikkeihin ei kuitenkaan asteet riittäneet, vaikka siellä useampi turisti pulikoikin vedessä. Kesällä varsinkin Nallikarissa on mahtavan kansainvälinen meininki! Tänäänkin juttelin pariskunnan kanssa, jotka olivat Bulgariasta asti tänne matkustaneet. Tykkäsivät kuulemma tästä kylmästä ilmasta ;D

_MG_0400
_MG_0405
_MG_0406

Toisen auton hankinta tulee taas pian ajankohtaiseksi kun minä palaan töihin. Ollaan kyllä mietitty, että pärjättäisiinkö yhdellä, koska oma työmatka on alle 10 kilometriä. Mutta pyörällä tuo lastenkuljetus hoitoon kiireisinä aamuina (ja varsinkin talvella) on jo ajatuksena sen verran tympeä, että paluu kahden auton perheeksi on hyvin hyvin todennäköinen. Ehkä sitten poikien ollessa kouluikäisiä tuon toisen auton voisi viimeistään jättää pois.

Miten siellä teillä kuljetaan? Auto vai useampi? Pyörä? Linja-auto?

 

K-M

 

Sirkus

Monta monta vuotta olen haaveillen katsellut sirkusmainoksia ja miettinyt, milloin pojat jaksaisivat kokonaisen shown sirkuksesta nauttia. Nyt se vihdoin toteutui kun Sirkus Finlandian kiertue sattui meidän lähelle. Paria tuntia ennen näytöstä ostin liput ja innoissaan kerroin pojille illan erikoisesta suunnitelmasta. Sirkus on aina kiehtonut minua mystisyydellään. Tirehtöörin vaikuttava ja karismaattinen olemus kuljettaa showta alusta loppuun toinen toistaan hienompien esitysten aikana.

IMG_0147

Muistan kuinka lapsuudessa sirkus tuli aina kesäisin kotikylään. Ihaillen katselin ison teltan pystytystä ja ihmettelin salaperäisen näköisiä vaunuja. Silmät pyöreinä huokailin trapetsitaiteilijoiden kimalteleville asuille. 

Yhtenä kesänä kouluikäisenä ihastelin serkkuni kanssa saapuvia sirkusvaunuja ja jäimme katselemaan, kuinka kulkue asettui paikoilleen ja alkoi koota jättimäistä sirkustelttaa pystyyn. Siinä meidän hämmästellessä ihmeellistä sirkuskulkuetta vaunuilta käveli kaunis tyttö meitä kohden ja lopuksi hän pysähtyi juttelemaan. Hän puhui vain vähän suomea, mutta osasi kertoa nimekseen Angelika.

Tutustuimme lisää ja hän kertoi sirkuselämästä sen mitä suomeksi osasi. Minusta se kuullosti taianomaiselta ja niin älyttömän salaperäistä. Kiertelimme hänen kanssaan vaunujen välissä ja koitin samalla vilkuilla vaunujen sisään. Osasta vaunuista vilahteli toinen toistaan hienompia pukuja, taiteilijoita, pieniä lapsia ja kummallisia esiintymisvälineitä.

Angelika kertoi vaunujen olevan heidän kotinsa. Muistan, kuinka innoissaan hän kertoi meille niin erikoisesta elämästään. Loppujen lopuksi hän myös vieraili minun kotonani. En oikein muista, kuinka me meille päädyttiin. Varmaan pyysimme häntä meidän mukaamme.

Illalla oli shown vuoro ja jännityksellä odottelimme Angelikaa maneesille. Ja voi kuinka kauniilta hän näytti kimaltavassa asussaan ja muhkeassa tutussaan. Hän teki upeita  temppuja ja esityksen päätteeksi nousi vielä hevosen selkään taituroimaan loppuhuipennuksen. Muistan, kuinka ihaillen ja vimmatusti hänelle sirkusesityksen päätyttyä vilkutin.

Seuraavana kesänä sirkuskulkueen saapuessa odottelimme myös Angelikaa saapuvaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan tullutkaan. Nyt aina nähdessäni sirkusmainoksen mietin, minne jäi tämä mystinen nuori sirkustaiteilija Angelika ja minne hänen polkunsa on kulkenut.

IMG_0142
IMG_0143
IMG_0146

Sirkus Finlandian show oli huikea! Pojat jaksoivat hienosti seurata esityksiä ja taputtivat jokaisen tempun jälkeen. Taikurin esiintyessä ihmeteltiin kolmestaan ääneen vaikuttavia silmänkääntötemppuja.

Ignatovan perheen hevosbaletin aikana en voinut muuta kuin taas miettiä Angelikaa lapsuudesta. Kauniin ballerinan puku oli lähes samanlainen kuin hänellä aikoinaan oli ja kasvotkin muistuttivat toisiaan kovasti.

IMG_0148

Muistoja ja suuria tunteita ilosta suureen hämmästykseen. Minä ja pojat ainakin nautittiin sirkuksesta silmin nähden. Toivottavasti sirkusperinne pysyy voimassa vielä seuraavatkin parisataa vuotta.

Onko siellä muita sirkusfaneja?

 

K-M

Lasten kanssa teatteriin

Oulussa järjestettiin taas lasten ja nuorten teatterifestarit, joihin me osallistuttiin lauantaina jo toistamiseen. Tälläkin kertaa mentiin nauttimaan huippuhauskoista Tatusta ja Patusta. Näytelmän nimi oli Tatu ja Patu työntouhussa. Meidän pienimmäinen napero jäi reissun ajaksi mummulaan hoitoon. Hän ei olisi jaksanut olla näytöksessä paikoillaan saatika sitten hiljaa ;D

Näytös kesti noin 50 minuuttia eli juuri sopiva aika lapsille. Nuoremmalla pojalla meinaili keskittyminen herpaantua välillä kun taas ajoittain hän näytteli Tatun ja Patun mukana. Todellakin mukaansatempaava esitys!

_MG_9192
_MG_9216
_MG_9176
_MG_9225

Teatterissa on aina jotenkin mystisen kiehtova tunnelma. Olisi niin mahtavaa päästä joskus vierailemaan ison teatterin puvustamossa ja lavasteissa!

Pienen pientä kokemusta minullakin on teattereista ja näytelmistä. Nimittäin jossain vaiheessa ala-asteella meidän luokalla oli kaksi ylimääräistä tuntia viikossa ilmaisutaitoa. Siellä harjoiteltiin näytelmiä ja itse ilmaisutaitoja. Niitä näytelmiä sitten tietty kierrettiin esittämässä muille kouluille. Myöhemmin teini-iän jälkeen kävin erään kesäteatterin näytelmissä avustajan rooleissa tekemässä milloin mitäkin. Mutta siihenpä ne kokemukset teatterista sitten päättyikin ;D

_MG_9224
_MG_9234

Paras photobombing! Itse pääesiintyjä Tatu hyppäsi poikien kuviin mukaan 😀

_MG_9210
_MG_9206

Teatterista matkaa jatkettiin lounaalle Haraldiin. Pojat valitsee aina Haraldin ruokapaikaksi jos he saavat valita. Siellä me sitten syödään viikinkikypärät päässä ja kerrotaan viikinkitarinoita 😉

 

Kiitos ihanalle serkulleni, joka taas vinkkasi näistä teatterifestareista. Minähän en itse tajua tällaisia bongailla, joten suurkiitos taas vinkistä <3

 

K-M

Tutista luopuminen

Niin se tuli vastaan tämäkin virstanpylväs, meidän pienimmäisen tutista luopuminen. Ei ole enää tuttisuuta tässä kodissa. Vähän haikeaa taas.

Yhtä oikeaa aikaa tälle suurelle askeleelle ei ole, vaan jokaisessa perheessä luopumisajankohdan sanelee elämäntilanne ja ennen kaikkea lapsen valmius. Yleisesti lapsen imemistarve vähenee ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin tuttipullolle sekä tutille on helpompaa heittää hyvästit. Mutta ei kaikilla. Noin yksivuotiaalla lapsella tutti voi ollakin tosi iso turvanantaja ja silloin ei kannata sitä pois ottaa. Suositus on kuitenkin, että kahden-kolmen ikävuoden huiteilla tuteista on hyvä luopua mahdollisten purentavirheiden ja leuan mahdollisen virheasennon vuoksi.

_MG_9158

Tutista luopuminen on hyvä toteuttaa sellaisessa ajankohdassa, ettei elämäntilanteessa ole muita isoja juttuja menneillään. Lapsen ollessa sairas, päiväkodin aloittaminen, muutto, sisaruksen syntymä tmv. sekoittaa pienen pakkaa jo valtavasti, joten silloin tutista luopuminen saattaa tuntua liian raskaalta askeleelta muun myllerryksen keskellä.

Meillä kaikki kolme poikaa saivat tutin suuhunsa jo heti vuorokauden iässä. Tähänkin asiaan löytyy monta mielipidettä, mutta kuten muissakin vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, oma ratkaisu on se oikea & paras kun on kyse sinun lapsistasi. Meillä tutin käyttö on aloitettu aina sitten kun vauvan imuote rinnalla on todettu oikeanlaiseksi joka suunnalta. Tuttiin haluttiin totuttaa lapset ensinnäkin kovan imutarpeen vuoksi ja toiseksi tuomaan lisälohtua sylin ja hellimisen lisäksi.

Meidän kaikki kolme pienokaista käyttivät tuttia pääosin unille mennessä ja kovan harmin iskiessä. Tuttia pojat pitivät suussaan harvoin ihan muuten vaan. Toki joskus, mutta päiväsaikaan ei kovin useasti. Kuopuksemme kuitenkin kaikista kolmesta eniten, mutta harvoin hänkin. Ja yleensä nukahtaessaankin jokainen aikoinaan heitti tutin unissaan pois suusta.

IMG_8355newbornphoto7

Kaikkien kolmen kohdalla tutista on luovuttu tässä ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Esikoisen tutti jätettiin pois hyvissä ajoin ennen meidän keskimmäisen naperon syntymää. Muistaakseni tammikuussa jätettiin tutti pois kertaheitolla. Kerrottiin oravan napanneen palasen tutista. Ei niin viisas veto, koska pientä oravavihaa oli sen jälkeen ehkä hieman ilmassa ;D Helmi-maaliskuun vaihteessa hän muutti omaan huoneeseen ja huhtikuun lopussa syntyi pikkuveli. Tämä oli sopiva sykli isoille muutoksille esikoisen elämässä. Luopuminen meni kuitenkin helposti. Tulikohan aiheesta tasan kaksi itkua ennen yöunille menoa jos oikein muistan.

Keskimmäisen tutista luovuttiin hänen ollessa reilun vuoden ikäinen. Toukukuun Kreikan reissun jälkeen heitettiin tutit roskiin. Lennoilla tutti helpotti kun korvat menivät lukkoon. Kahtena ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä taisi tulla itkua, mutta muuten luopuminen kävi taas hyvin ja helposti.

Kuopuksemme kohdalla ollaan joitain viikkoja sitten puhuttu, että heitetään tutit pois Kuusamon reissun jälkeen. Nyt maanantaina ennen pikkumiehen päikkäreitä tuo keskustelu palasi mieleen ja päikkäreille mentiin sitten ilman tuttia. Hyvin meni. Jonkin aikaa kuului jutustelua ja sitten unista tuhinaa. Nyt viikolla muutamana iltana ollaan jääty silittelemään ja nukuttamaan. Eilen illalla homma sujui jo normaaliin tapaan eli vietiin ukkeli sänkyyn ja sinne hän sitten itsekseen nukahti.

Nyt oli siis selvästi sopiva hetki jättää tuttisuuvaihe taakse. Takarajana tälle askeleelle me pidettiin päiväkodin aloitusta. Eli että tutista luovutaan viimeistään kesän aikana.

1
_MG_9167

Nämä kuvien kolme pientä tuttia olen ottanut talteen muistoksi. Nämä on meidän poikien ensimmäiset tutit ja minusta jotenkin niin älyttömän suloiset.

 

Miten teillä on sujunut tutista luopuminen? Vai onko tutti ollut kenties ehdoton ei?

 

Mukavaa perjantaita! 🙂

 

K-M

Erämiehen 4-vuotissynttärit

Meidän pieni rakas on täyttänyt jo kokonaiset neljä vuotta! Tätä suurta merkkipäivää juhlistettiin eilen metsäteemaa mukaillen. Vieraita riitti ihan iltaan saakka ja päivä oli kyllä aivan ihana!

_MG_8858

Pikkumies sai taas aivan ihania ja tosi mieluisia lahjoja. Uusi pöllökaveri pääsi heti unikaveriksi ja eläinkirjat ehdittiin selailla päivän aikana jo pari kertaa läpi. Kokoontaitettava futismaali on ollut pystyssä jo vuorokauden ympäri ja vähän väliä sinne joku meistä potkuttelee palloja 🙂

_MG_8886
_MG_8849

Päivänsankarin toiveesta tein suklaakakkua. Mutta minä hölmö menin pilaamaan toivekakun laittamalla väliin mansikkaa! Juhlakalu kun oli tarkoittanut täyssuklaista kakkua. Onneksi virhe saatiin korjattua kaupan pienellä kokosuklaisella kakulla. 

_MG_8861
_MG_8863

Tarjoiluissa koitettiin hieman toteuttaa metsäteemaa mm. käyttämällä leivonnaisiin marjoja. Synttärisankari joi omasta juhlamukistaan, kuksasta ja kaulaan laitettiin joulupukin tuoma susikoru.

_MG_8876
_MG_8869

Oli kyllä taas niin mukavat synttärit ♥

Päivää ei ikävä kyllä kruunannut onnellisten juhlijoiden hymyt vaan iso itku ja murhe. Nimittäin juuri viimeisten vieraiden tehdessä lähtöä pikkumies lähti olkkariin ihastelemaan uutta palapeliään ja kompastui mattoon. Pää osui olkkarin pöytään ja kulmakarvan yläpuolelle repsahti auki niin iso haava, ettei auttanut kuin lähteä päivystykseen tikattavaksi. 🙁

Päästiin onneksi hoitoon tosi nopeasti ja yhdentoista aikaan oltiin jo kotona takaisin. Lääkärit ja hoitajat onnittelivat pikkumiestä synttäreiden johdosta. Oli niin mahtava porukka siellä pientä tikkaamassa. Tikkien laitto tietenkin jännitti kovasti ja aiheutti murhetta sitäkin enemmän. Ihana lääkäri lauloi lastenlaulua samalla tikaten ukkelin otsaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! 🙂 Juhlat jatkuu ihan näillä näppäimillä kun saadaan meille lisää läheisiä juhlimaan meidän pientä erämiestä. ♥

 

Kiitos vielä kaikille vieraille!

 

K-M