Kevätreissu Kuusamoon

Perinteinen kevätreissu Kuusamoon nautittiin viikko sitten. Edellisessä postauksessa hieman jo vinkkasinkin, ettei tuo reissu aivan kommelluksitta mennyt, mutta ihana pitkä viikonloppu meillä oli kaikesta huolimatta. Ensimmäinen harmitus koettiin jo torstaina ennen Kuusamoon lähtöä. Ossille nousi edeltävänä yönä kuume ja hän joutui loppujen lopuksi jäämään koko reissulta pois. Me päätettiin kuitenkin poikien ja veljen perheen kanssa lähteä lomailemaan kun kaikki (ja erityisesti) lapset olivat sitä niin kovasti odottaneet.

Myllykoski ja myllyrakennus Kuusamossa. Kevätreissu Kuusamoon.

Kevätreissun perjantai meillä meni veljen vaimon kanssa töitä tehden, mutta olipahan mahtavat puitteet etätyöskentelylle! Lounaallakin nautiskelin kahvit mökin laiturilla tunturimaisemaa ihaillen. Töiden lomassa ehdin välillä touhuilla lasten kanssa ja tein vajaan tunnin jalkatreeninkin. Kiitokset veljelle lastenhoitoavusta! Päivä toki hieman venyi noiden vuoksi, mutta ei haitannut kun iltapäivällä suunnattiin veljen ja lasten kanssa meidän perheen vakkariretkipaikalle eli Karhunkierroksen varrella olevalle Myllykoskelle.

Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, niin meillä on tapana ajaa autolla Oulanka Basecampin parkkipaikalle, josta Myllykoskelle tulee reittiä pitkin vain puolen kilometrin patikkamatka. Meillä lapset suorastaan juoksevat tuon lyhyen matkan ”noidan mökille”, kuten he Myllykosken myllyä nimittävät.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva.

Myllykoski

Toisen harmin kopsautin autoon mökin pihalla. Peruuttelin meidän perheautoa veli ja viisi naperoa kyydissäni. Niin siis peruuttelin meidän ”laivan” puuhun ja eihän siinä lommoilta säästytty. Ai että harmitti kovasti. Onneksi Ossi lohdutteli ja muistutteli, että noita kopsuja sattuu aina silloin tällöin.

Myllykoskelle vievä patikkareitti oli jo kivasti sulanut ja märkiä kohtia oli vain pari tuossa puolen kilometrin matkalla. Välillä nappasin meidän kuopuksen syliin ja harppailin isoimmat lätäköt ja portaat ylitse. Hän kylläkin kovasti olisi halunnut mennä ne ”ite”.

Myllykoskella ei muita näkynyt ja nautiskeltiin paikasta ihan omalla porukalla. Joskus siellä on ollut yhtä aikaa niin paljon porukkaa, ettei istumaan mahdu. Nyt onneksi saatiin rauhassa tutkia ja katsella kevään merkkejä lasten kanssa sekä tietty ihastella upeaa paikkaa. Mietiskeltiin veljen kanssa, että olisi joskus jännä aikuisporukalla viettää yö myllyrakennuksessa syyspimeällä. Makuulavereita siellä riittää, mutta tulisijaa ei ole. Olisi kuitenkin varmasti tosi tunnelmallista viettää yö kosken pauhatessa vieressä. Vielä joskus!

Myllykoskella meillä on tapana bongailla kuohuissa sukeltavia koskikaroja eli pieniä musta-valkoisia lintuja, jotka ihan huimapäinä hyppäävät kovaan virtaan sukeltamaan ja nousevat pintaan ennen pahinta koskikohtaa. Tällä kertaa ei bongattu ainoatakaan, mutta niiden sijasta saatiin ihastella telkkäpariskunnan kevätmeininkejä. Meidän keskimmäinen ”ornitologi” bongaili reissulla mm. metson ja tunnisti äänestä muitakin kevätviserryksiä.

Kuksakahvit myllyn ikkunalaudalla. Myllykoski taustalla. Kevättulva. Karhunkierroksen riippusilta.
Kevätreissu Kuusamoon. Taapero karhunkierroksella pitkospuilla.

Lauantaiaamu startattiin veljen vaimon kanssa hölkkälenkillä, jonka perään tehtiin aivan kauheita tehokkaita juoksuvetoja loivaan ylämäkeen. Reidet on edelleen kipeinä noista juoksuista, mutta odotan kuitenkin jo seuraavaa vetokertaa. Meidän kuopuksen päikkäreiden jälkeen suunnattiin koko porukalla seuraavaan retkikohteeseen. Siellä ollaan käyty viimeksi meidän keskimmäisen ollessa pieni vauva. Kyseessä on niin ikään Karhunkierroksen varrelta löytyvä Kiutaköngäs.

Kiutaköngäs

Tämäkin on helppo kohde pienten lasten kanssa. Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalta Kiutakönkäälle on muistaakseni noin 800 metrin kävelymatka, jonka varrelta löytyy levähdyspaikkoja ja upeita maisemia. Me haettiin luontokeskuksen ravintolasta iso kasa tuoreita possumunkkeja kuksakahvien seuraksi. Kosken mahtavimpien kuohujen läheisyyteen on rakennettu iso katos nuotiopaikkoineen, jossa mekin nuo munkit välillä käytiin herkuttelemassa.

Koskia pääsee katsomaan tosi läheltä. Me käytiin niitä lähempää tarkastelemassa ja sovittiin, että jokainen lapsi pitää meistä aikuisista kädestä kiinni ja ei saa hypellä kivillä. Meidän kuopus oli koko ajan sylissä aina kun mentiin yhtään lähemmäs vettä. Kiutaköngäs on koskiluokituksessa V-VI eli hengenvaarallinen. Ilmeisesti vain pari hurjaa on sen alas jollain paatilla laskenut.

Hienosti jaksoi lapset, jopa meidän pieninkin taapertaa tuon matkan koskille ja takaisin. Välillä kuitenkin kannettiin vuorotellen pienintä miestä kun väsy yllätti. Kiutakönkäällä reitti on helppokulkuinen, mutta korkeuserot tuo haastetta. Reitin alkupäässä oleva Oulangan luontokeskus on myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Luontokeskuksella on paljon tietoa Oulangan kansallispuistosta kivalla tavalla esitettynä. Luontokeskuksen ravintola tarjoilee kotiruokalounasta sekä kahvilapalveluita.

Retken jälkeen ajeltiin takaisin mökille ja nautittiin päivällinen pihan grillikodassa tulen äärellä. Illalla vielä sauna ja kaikki oli aivan valmiita unten maille!

Äiti ja lapset Kiutakönkäällä kalliolla. Taustalla koski ja kalliot.

Kevätreissun kolmas harmi. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen alkoi tavaroiden pakkaus ja mökin siivous. Minun veli lähti ulos pakkailemaan autoja ja katsomaan lasten perään. Pian hän kuitenkin tuli kertomaan, että meidän autossa toinen takakumi oli tyhjänä. Sekunnin ehdin miettiä, että ei se mitään, vaihdetaan vararengas. Kunnes muistin, ettei meillä ole vararengasta vaan joku ihme paikkausvaahto.

Siivottiin mökki ja laitettiin kaikki valmiiksi. Sitten lapset autoon, vaahto renkaan sisään ja ilmaa perään. Eihän se sitten ihan niin mennyt. Reikä oli niin iso, että suhina vain kävi sitä mukaan kun rengasta täytettiin. Loppujen lopuksi monen monen vaiheen ja soitetun puhelun kautta pääsimme korjaamolle, jossa ammattilaiset korjasivat renkaan hetkessä. Naureskelin, että olo oli kuin Räikkösellä varikolle ajaessaan ;D Pojatkin saivat korjaamolta mukaansa kasan tarroja muistoksi tästä epäonnen sarjasta. En voi muuta kuin suositella Kuusamon Rengas Oy:tä, joka sunnuntaina aamupäivästä hoiti meidät taas kotimatkalle kohti Oulua. Korjaamon työntekijät ja hinausauton kuljettaja kertoivat korjaanneensa edellisenä päivänä kaksi rengasrikkoa, jotka olivat sattuneet juurikin Kiutakönkäälle vievällä soratiellä. Eli jos siellä ajelette, niin varovaisuutta kehiin, vaikka eipä niille teräville kiville oikein mitään mahda.

Saatiin taas ihania muistoja perinteiseltä kevätreissulta. Jospa tänä vuonna päästäisiin myös kesällä käymään Kuusamon kauniissa maisemissa.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Kaisa-Maria

Kun kiipeilijä putosi, osa 2

Muutamaa päivää vaille vuosi sitten kirjoittelin, kun meidän kiipeilijä putosi saunan lauteilta. Ja milloin mistäkin hyllyn päältä. Vuoden aikana järkeä ja taitoa on tullut pikkumiehelle rutkasti lisää, mutta kiipeily vetää edelleen puoleensa magneetin tavoin. Tällä kertaa meidän kuopuksen vahinko ei johtunut suoraan kiipeilystä, vaan pikemminkin huonosta tuurista. Tuuri oli jopa niin huono, että vietettiin viime lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä leijonanosa OYSin päivystyksessä tarkkailussa.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.

Tapahtumasarja lähti liikkeelle lauantaina iltapalan ja -pesujen jälkeen. Minä laittelin tiskejä koneeseen kun kuopuksemme tuli vielä legojensa kanssa pöydän ääreen leikkimään. Laitoin kyllä merkille, että hän oli pitkällä penkillä polviseisonnassa, mutta nojaili tukevasti pöytään samalla leikkien. Hän on siis jo omasta mielestään niin iso, että Tripp Trapp enää harvoin kelpaa istuimeksi. Seuraava huomio olikin sitten se, kun näkökentän sivussa vilahti jotain ja perään alkoi tietenkin sydäntäsärkevä itku.

Nappasin pikkumiehen syliin ja lohdutellessa tarkastin samalla pienen päätä ja vartaloa. Pian pikkumies meni kuitenkin hyvin oudoksi ja kylmä hiki puski hänelle päälle. Hän alkoi myös ikään kuin nukahdella ja sanoikin minulle ”nukkumaan”. Sinä kohtaa tajusin, että nyt kopsahti kovemmin. Eikä ihme, kun meidän keittiössä on kova laattalattia. Soitin päivystykseen ja lyhyen haastattelun jälkeen meidät pyydettiin ajamaan sinne tarkastukseen.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.
Poika roikkuu sohvan reunalla ja silittää mustaa kissaa.

Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat <3

Ossi oli nimittäin viikonlopun reissussa ja minä lasten kanssa neljästään kotona. Soitin äidille ja sieltä he kurvasivat isän kanssa meille avuksi. Isä jäi kahden isomman pojan kanssa kotiin ja äiti lähti meille kuskiksi ja kaveriksi sairaalaan. Sairaalassa oli jonkin verran jonoa, kuten arvata saattaa lauantai-iltana.. Hämmennystä aiheutti meille se, että entisen vastaanottohoitajalle ilmoittautumisen sijaan kirjauduttiinkin sisään kela-kortilla ja jatkettiin kuitilla tulleen ohjeen mukaan aulaan odottamaan. Sitten vasta parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin huoneeseen ilmoittautumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Minulle tuli ainakin aika turvaton olo lapsen puolesta, kun en heti voinut kertoa hoitoalan ammattilaiselle tulomme syytä. Olisin ollut paljon rauhallisempi jos joku olisi sanonut, että voimme odottaa rauhassa lääkärin vastaanottoa eli tehnyt ”ensiarvion” tilanteesta. Tämän sijaan tuijotin herkeämättä poikaa ja näyttöä, mihin tulisi meidän numeromme ja vuoromme.

Lopullisen ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin toisessa käytävässä, josta onneksi aika pian päästiin lääkärin luokse.

Tälläkin kertaa selvittiin onneksi vähäisillä vammoilla. Aivotärähdys pikku reppanalle kuitenkin tuli ja sitä vielä jäätiin yötä myöten tarkkailemaan sairaalaan. Yhden jälkeen saatiin lupa lähteä kotiin kun ei enää tullut mitään uusia oireita ja ukkeli alkoi puhumaan. Niin hän siis oli hiljaa melkein puolentoista tunnin ajan, eikä muutenkaan reagoinut asioihin normaalisti.

Pikkumiehen olo parani koko ajan ja täytetty ruisleipäkin maistui sairaalan automaatista. Siellä me kolmestaan äidin ja pojan kanssa istuttiin ja lopuksi pääsimme yhteen tutkimushuoneista, että poika saisi alkaa nukkumaan.

Poika lukee kirjaa sohvalla.

Kotona sitten ohjeen mukaan herättelin pikkumiestä yöllä ja tarkkailin herkeämättä hänen vointiaan. Sunnuntaikin meni paljon rauhallisimmissa merkeissä ja käytiin vain lyhyen vaunulenkin ajan ulkoilemassa. Eilen vielä illalla annettiin särkylääkettä pääkipuun, mutta tänään kokeillaan jättää sekin pois. Seurantaa jatketaan kuitenkin koko tämän viikon ajan, koska osa oireista voi ilmetä kuulemma päivienkin päästä tärähdyksestä.

Kyllä sai taas ihan toden teolla säikähtää pikkumiehen puolesta. Onneksi nyt kaikki on hyvin. Ja vielä kerran kiitos äiti ja isä suuresta avusta<3

Kaisa-Maria

Hiihtolomalla 2019

Uusi viikko starttasi loman jälkeen. Oli ihanaa lomailla ihan koko perheellä reilun viikon ajan. Toki mielellään me lomailua oltaisiin jatkettukin. Kesällä sitten taas. Mutta mitäs me sitten tehtiinkään hiihtolomalla 2019?

Luminen metsä ja lapsi tutkimassa lintutaulua.

Ensimmäinen viikonloppu pideltiin vielä sairastupaa pienten osalta kotosalla. Keskimmäinen napero oli vielä sunnuntaina kuumeessa ja otettiin lähinnä vain rennosti. Maanantaina jo päästiin vähän ihmisten ilmoille kun käytiin muun muassa rautakaupassa katselemassa uusia laudelautoja saunaan.

Tiistaina päästiin lähtemään pienelle lomareissulle Iso-Syötteelle. Majoituttiin tällä kertaa minun tädin ja enon ihanassa mökissä muutamien kilometrien päässä rinteiltä. Tiistai meni ulkoillessa Luontokeskuksen ympäristössä ja rentoutuessa mökillä. Oli mahtavaa saunoa ulkoilujen jälkeen. Keskiviikkona suunnattiin meidän esikoisen kanssa heti aamusta rinteeseen opettelemaan laskettelua.

Luminen metsäpolku auringonpaisteessa. Kaksi lasta tutkivat puuvajan vieressä luontoa.
Nuotiopaikka ja syttö tulessa. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi heittää palavaan nuotioon lisää puuta.

Oltiin välinevuokraamolla jo melkein heti sen auettua ja ei kyllä tarvinnut kahdestaan siellä jonotella. Iso-Syötteellä homma toimii kuitenkin hiihtolomasta huolimatta jouhevasti ja saatiin nopeasti suksipaketit meille molemmille. Seuraavana jonottiin lippuluukulle hetken aikaa. Meidän pojille ei vielä tarvitse omia lippuja ostaa kun kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä laskijoita.

Ankkurihissillä nousu meni hienosti, vaikka meillä pojan kanssa pituuseroa onkin. Mentiin ankkuriin rinnakkain, jolloin hissikapula oli hänellä takapuolen alla kuten kuuluu ja minulla puolestaan melkein polvitaipeissa. Hyvää jalkatreeniä sai siinä samalla ;D Nousussa oli jo melkoiset urat, vaikka rinteet olivat aika vasta auenneet. Sen vuoksi meillä meni yhdellä nousulla sukset päällekkäin ja muksahdettiin kumoon molemmat. Sehän ei tietenkään haittaa ja oikeastaan oli ihan hyväkin juttu, että koettiin tuo kaatuminen noin. Pikkumies sai siitä kokemuksen, että ei haittaa kun kaatuu. Äkkiä vain sivuun takanatulevien edestä.

Lapsi nuotion ääressä. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi ja nainen ja lumisessa sekä aurinkoisessa metsässä.

Laskut meni myös mäki mäen jälkeen yhä paremmin. Laitettiin vielä tälle reissulle lasketteluvaljaat, koska oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa isossa mäessä. Kellon näyttäessä yli puolenpäivän soiteltiin Ossin kanssa, että lähdetään syömään yhden laskun jälkeen. Viimeinen lasku kannattaisi kuulemma aina jättää laskematta. Nyt minäkin sen tiedän. Kaikki meni hyvin puoleen väliin nousua. Sitten tuli ihan älyttömän syvät urat ja meidän kahden sukset meni kirjaimellisesti ristiin. Ja me tietenkin kumoon.

Ei muuta kuin alta pois ja katseen nostettua näin kun ankkuri pomppasi ja nappasi pikkumiehen valjaista kiinni. Kyllä, unohdin ne hemmetin valjaat hänelle päälle. Oli aivan kamalaa katsoa pikkumiehen hätää samalla kun koitin repiä suksia jalasta ja katsoa kuinka oma pikku rakas pyörii & raahautuu ylös rinnettä samalla huutaen hädissään äitiä apuun. Koitin huutaa alhaalla tuleville, että huutavat jälleen alas hissimiehelle pysäytystä. Kaikki taisivat olla jotenkin hämillään, koska sain osakseni vain ihmetteleviä tuijotuksia. Samalla nappasin sukset käteen ja lähdin juoksemaan hissiuran reunaa rinteen huipulle.

Nousu oli aivan kamalaa laskettelumonot jalassa ja itku kurkussa pää täynnä kaikkia mahdollisia skenaarioita, mitä pikkumiehelle käy kun hän tippuu alas nousun rampilta. Hissi pysähtyi tosi pitkän ajan kuluttua ja pikkumies oli raahautunut ilmeisesti niin kauas kun mahdollista. Siinä ylös juostessa sain puuskutukseni läpi sanottua jollekin naiselle ja tytölle, että voisivatko he auttaa poikaani ylhäällä sekä kertoa, että äiti on tulossa.

Noin 50 metriä ennen huipun poistumiskohtaa hissin toiselta puolen kaksi nuorta laskijapoikaa huusivat, että poika odottelee ylhäällä ja kaikki on hyvin. Siinä kohtaa alkoi valua ensimmäiset kyyneleet. Pian tämä sama nainen, jolle hissinousussa puuskutin laski minun luokse ja kertoi, että pojalla on kaikki hyvin ja että naisen sisko laskee hänen kanssaan minun luokse. Samaan aikaan minun ja naisen luokse kaartoi mies lumilaudalla ja kertoi auttaneen pojan irti ankkurista. Hänkin näki varmaan minun hädän laskettelulasien takaa, koska alkoi heti kertoa kaiken olevan hyvin ja pojan vain ihmetelleen missä äiti on.

Pian pikkumies laskikin jo toisen naisen avulla minun luokse ja tilanne oli ohi. Mikä helpotus! Ja kunnon säikähdys-helpotusitku minulta! Ja poika vain tosiaan katseli hämmästyneenä minun itkua ja kertoi, että ei edes käynyt mitään. Kiittelin avunantajat moneen otteeseen ja lasketeltiin alas muiden luokse.

Että sellainen oli lomareissun vimppa mäki. Juteltiin pojan kanssa jälkikäteen vielä monta kertaa asiasta ja nyt hän odottaa jo huhtikuun laskettelureissua innoissaan. Minä taas puolestani mietin, kuinka uskallan mennä ankkurihissillä lasten kanssa.. Mutta ei auta kuin rohkeasti mennä yhdessä ja EHDOTTOMASTI huomata ottaa ne valjaat pois jokaiselle nousulle.

Poika istuu nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Keskiviikkona käytiin vielä vähän koko porukalla ulkona kävelyllä ja saunottiin taas ennen unille menoa. Torstaina kävin heti aamusta hiihtämässä tunnin verran ennen kotimatkaa. Kyllä on Syötteen alueella hieman korkeammat nousut kuin täällä Oulun laduilla.. Tuntui, että hyydyn heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Oli kuitenkin ihanan rauhallista hiihdellä pitkin metsiä ja nauttia siitä hiljaisuudesta.

Perjantaina meillä oli vielä spesiaalia ohjelmaa kun vihdoin nähtiin meidän ystäväperhe heti aamusta Hop Lopissa. Siellä me juostiin melkeinpä kolmen tunnin ajan viiden pojan perässä ;D Oli hauskaa! Oulun ”uusi” Hop Lop on meidän mielestä paljon kivempi kuin vanha Kaakkurissa ollut. Uudessa paikassa näkee paremmin, missä lapsi vipeltää jos ei itse mene joka tunnelissa perässä. Ja paikka on muutenkin jotenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä.

Hop Lopissa riehumisen perään käytiin vielä lounaalla meidän poikien lemppariravintolassa. Sehän on tietenkin Oulun Harald eli viikinkiravintola, kuten meidän naperot paikkaa kutsuu. Jokaiselle pitää aina etsiä sellainen muovinen viikinkikypärä päähän ruokailun ajaksi. Lisäksi aina katsellaan seinämaalaukset lähiseinistä ja tietty otetaan ne pienet muoviset cocktail-miekat kotiin muistoiksi. Joka kerta ;D

Kolme lasta nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Edeltävä viikonloppu pyhitettiin täysin rennolle oleskelulle ja kotihommille. Saunan piirustukset ja laskelmat tein lauantaina loppuun. Sitten me pötköteltiin meidän sängyssä koko porukalla hetken aikaa. Minä jäin vielä lukemaan kirjaa ja torkahdinkin vielä hetkeksi.

Alkuillasta suunnattiin vielä minun vanhemmille kahville. Siellä aloin selata vanhoja kuvia ja innoistuin nappaamaan muutamat otokset lainaan itselle hetkeksi. Nimittäin oli sen verran hauskaa katseltavaa, että ajattelin koota tänne blogiin vanhan kunnon throw back -postauksen omista vaatetyyleistä aina teini-iästä tähän päivään! Itsellä naurattaa nuo vanhat kuvat ja tyylit, mutta onhan ne aikanaan ollut omasta mielestä kaikista cooleinta muotia ;D Koitan mahdollisimman pian koota kuvat kasaan ja tänne blogin puolelle. Sehän oli vielä aikaa kun ei ollut digikameroita saatika puhelimia kunnon kameroilla.

Mitäs te teitte hiihtolomalla?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Aikalaatikko – koko perheen touhuboxi

Joulupukin avustaja eli meidän kuopuksen kummitonttu oli käärinyt jouluna pakettiin aivan mahtavan koko perheen touhuboxin. Kyseessä on Leikkien lelu- ja peliyrityksen Aikalaatikko, joka tarjoaa 96 hauskaa tehtäväkorttia toteutettavaksi ja tehtäväksi koko perheellä.

Nyt kun vietellään koko perheellä talvilomaa, niin päätettiin ottaa tämä laatikko ihan kunnolla tutkiskelun alle. Jokainen tehtävä vaikuttaa huippuhauskalta ja sopii koko meidän perheelle, vaikka lapset ovatkin eri ikäisiä. Ihan pienien kanssa tästä ei ehkä niin paljoa saa irti, mutta hyvin meidänkin 2-vuotias kuopus touhuaa mukana.

Aikalaatikko-peli ja yksi pelikortti pöydällä.
Aikalaatikko-peli ja monta pelikorttia pöydällä.

Kortit on jaettu neljän vuodenajan mukaisiin tehtäviin, mutta toki sieltä voi ristiinkin touhuja valita. Tehtäviä on todellakin laidasta laitaan aina elokuvareissusta piirtämiseen ja retkeilyyn. Meille tuli maanantaina tehtäväksi katsella vanhoja valokuvia ja niin me kaiveltiin vanha kovalevy laatikosta ja katseliin kuvia, joissa esikoinen ja keskimmäinen poika olivat vauvoja. Niiden perään katseltiin myös kuvia ajoilta ennen heidän syntymää. Poikien mukaan äiti on ollut kuulemma aivan oudon näköinen. Tummat hiukset ja rypyttömät kasvot? ;D

Kaksi lasta tutkii Aikapelin pelikortteja. Taustalla näkyy osittain sohva.
Aikalaatikko-pelin pelikortti talvikategoriasta.
Aikalaatikko-pelin pelikortti avattuna. Pelikortissa tehtävänä "Pelataan lautapeliä" ja toisella sivulla "Tehty" sekä tyhjiä rivejä muistiinpanoja varten.

Kortin sisällä lukee tehtävä ja viereiselle sivulle on mahdollisuus merkata touhu tehdyksi ja kirjoittaa vielä lisätietoja tyhjille riveille. Täytetyt kortit laitetaan takaisin laatikkoon. Niitä voi myöhemmin selailla ja muistella yhdessä kivoja touhuja. Kortit toimii myös täydellisesti niihin hetkiin kun meinaa tylsistyttää ja ei oikein keksi mieluisaa tekemistä.

Kaikki tehtävät ovat sellaisia, etteivät ne vaadi mitään suurempia järjestelyjä. Muutamat tehtävät tarvitsevat kuitenkin hieman enemmän eforttia, kuten elokuviin meno, mutta senkin voi toteuttaa järjestämällä koko perheen leffahetken kotiin.

Kolme lasta tutkii Aikapeli-pelin tehtväkortteja.
Kolme lasta tutkii Aikapeli-pelin tehtväkortteja. Pöydällä vieressä kukkia maljakossa sekä hopea kynttiläalusta.

Olenkin jo aiemmin kirjoitellut tänne bloginkin puolelle, että tykkään mieluummin antaa lahjaksi elämyksiä kuin esimerkiksi leluja lapsille ja lapsiperheille. Leluja ja muuta tavaraa kun löytyy useimmiten miltei jokaisesta perheestä. Juuri sen vuoksi tästä Aikalaatikosta halusinkin kirjoittaa, koska tämä on mielestäni ihan mahtava lahjaidea. Ja ennen kaikkea tässä pääsee koko porukalla touhuamaan. Näistäkin touhuhetkistä syntyy juuri niitä kultaisia lapsuusmuistoja.

Me saimme tosiaan tämän Aikalaatikon lahjaksi. Leikkien-nettisivuilta voi ainakin tilata omansa ja näitä myydään myös Tupperware-tyylisillä lelukutsuilla.

Onko tämä Aikalaatikko jo tuttu juttu teille?

Kaisa-Maria

2-vuotissynttärit

Hip hei! Nyt onnistui pitää meidän kuopuksen 2-vuotissynttärit. Alkuperäisen suunnitelman mukaan juhlat olisi pidetty viikko takaperin, mutta flunssa pakotti siirtämään bileet eiliselle. Tällä kertaa pidettiin pikkumiehen synttärit vähän pienemmällä porukalla kuin yleensä meidän lasten synttärit on pidetty. Osa vieraista ei päässyt paikalle ja nuorimmainen kun ei vielä oikein synttärijuhlien päälle ymmärrä, niin päätettiin juhlia vähän pienemmällä volyymilla. Vuoden päästä onkin varmasti jo eri juttu.

Lapset olivat melkoisessa juhlahumussa heti kun ensimmäiset vieraat soittivat ovikelloa. Pian juhlaväkeä tuli lisää ja päästiin laulamaan onnittelulaulua 2-vuotiaalle. Ja tietenkin herkuttelemaan.. ;D

Meillä on aika vakiintunut juhlamenu kotona. Täytekakun välistä löytyy useimmiten mustikka-vaniljatäyte sekä valkosuklaavaahto. Molempien ohjeet löytyy Kinuskikissan resepteistä. Lisäksi pöydästä löytyy pikkupitsoja, cocktailpiirakoita eri täyttein, lohikakkua, makeaa juustokakkua, mokkapaloja, karkkia, sipsiä ja tietenkin popcornia. Välillä kokeilen jotain uutta, kuten eilisiinkin juhliin tein. Uutena herkkuna leipasin mansikka-kinuskijuustokakun. Uusia makeita reseptejä etsiessä tsekkaan aina ensin Kinuskikissan sivut. Sieltä löytyy aivan ihania reseptejä!

Pikkumies oli ihmeissään kun vieraat antoivat lahjapaketteja aukaistavaksi. Kaikki lahjat olivat jälleen todella mieluisia. Eritoten mummun ja papan tuomat lasten rummut. Minun isä on itsekin rumpali ja soittanut bändeissä vuosikymmeniä. Ehkäpä meidän kuopus seuraa papan jälkiä kapulat kädessään 😉 

Tänäänkin heräsin aamulla siihen kun olkkarista kuului rumpujen paukutus ja pienimmäisen iloinen laulu.

Täytekakun koristeluissa jatkettiin jääkarhuteemalla, kuten ukkelin yksivuotissynttäreilläkin. Tällä kertaa pieni jääkarhu koristi kakkua aivan yksinään ja kurkki valkosuklaisen ”iglun” sisältä. Idea oli hieman eri, entä toteutus, mutta kyllä sen igluksi tunnisti ;D Iglun sisällä tuikki led-kynttilä ja ulkopuolella oikea puhallettava kynttilä.

2-vuotissynttäreitä ollaan vielä tänäänkin juhlittu syömällä eilisiä herkkuja ja nauttimalla mm. mäenlaskusta upeassa auringonpaisteessa. Nyt sitten aletaan valmistautua uuteen viikkoon.

Kiitoksia vielä juhlavieraille. Olipa taas niin ihanat synttärijuhlat <3

K-M

Lasten kanssa laskettelemaan

Talvilomat lähestyy ja monet suuntaavaat kohti laskettelukeskuksia. Niin meilläkin on kymppiviikolla tarkoitus tehdä ja viedä poikia samalla rinteisiin harjoittelemaan laskettelua. Tämä on kolmas talvi kun meidän pojat ovat laskettelusuksien päälle hypänneet ja nyt alkaa molemmilla sujua hienosti.

Ensimmäinen kerta laskettelurinteessä poikien kanssa oli pari vuotta sitten Rukan lastenmaassa. Sukset taisivat muistaakseni olla pojilla jaloissa noin tunnin verran ja sitten jätettiin asia hautumaan. Toinen pojista kimpaantui omituisen tuntoisista monoista ja muksahtelusta. Mutta siitä se joka tapauksessa lähti ja edellisellä Syötteen reissulla helmikuun alussa molemmilla sujui jarruttelut ja pienet kurvitkin jo tosi hyvin.

Homma aloitettiin aikoinaan niin, että me Ossin kanssa olimme ihan kengät jalassa lasten rinteessä ja opetimme laskettelun alkeita apuvaljaita käyttäen. Noita valjaita voi vuokrata suksivuokraamosta. Me ollaan napattu ne samalla kun ollaan haettu suksipaketitkin. Valjaiden avulla voi itse toimia jarruna ja ohjata lasta oikeaan suuntaan. Meidän vauhtiveijarit nimittäin olisivat ennen laskeneet kovin mielellään syöksyllä.. Itse suksia ja sauvoja me ei pojille ainakaan vielä aleta ostamaan, koska he ovat hurjassa kasvuiässä ja näin ollen joka kausi pitäisi hankkia uudet välineet. Ollaan siis koettu helpommaksi mennä vuokraamoon, jossa heille otetaan täysin sopivat vehkeet kypärästä monoihin. Tämä auttaa myös siihen, että harjoittelu on tuntunut joka kerralla kuitenkin mukavalta hommalta, vaikka pettymyksiäkin rinteisiin on mahtunut. 

Olemme kokeilleet vasta Rukan ja Iso-Syötteen lasten laskettelualueita/lastenmaita. Rukalle menee kovemmat pisteet useamman mattohissin vuoksi. Lapsilla on helppo mennä hissin kyytiin ja mukaan voi myös mennä itse. Me kävellään usein hissin vierellä. Näin saa itse hyvää liikuntaa ja lapselle onnistumisen tunteen kun he itsenään viilettävät hissillä ylös. Seuraavana olisi toiveissa lähteä kokeilemaan ankkurihissejä ja isompia rinteitä. Meillä pitää vain siksi aikaa järjestää kaikista pienimmäinen hoitoon. Hän saa aloittaa lasketteluharjoituksensa hieman myöhemmin. Vaikka en kyllä epäile hetkeäkään, etteikö hän oppisi nopeasti. Sen verran hurjapää on nimittäin kyseessä ;D

Eli rohkeasti vain lastenkin kanssa rinteisiin jos on vain intoa ja mahdollisuus! En malta odottaa, että päästään ihan meidän koko perheellä viettämään talvilomia lasketellen. Aivan kuten mekin Ossin kanssa ollaan omassa lapsuudessa päästy kokemaan. Alkuun vaaditaan rutkasti kärsivällisyyttä. Samaa hoen myös itselle noissa opetustilanteissa. Toinen tärkeä seikka on lopettaa harjoittelukerta silloin kun alkaa opettelijoilla mennä turhautumisen ja kiukun puolelle. Näin jää seuraavallekin kerralle mukava tatsi ja halu lähteä uudelleen rinteisiin.

Löytyykö teidän perheestä pieniä skimbaajia tai lautailijoita?

K-M


Äiti työmatkalla

Tällä viikolla tein pitkästä pitkästä aikaa työmatkan, kun tehtävät veivät minut muutamaksi päiväksi Tampereelle. Niinkin simppeliin juttuun kuin työmatka liittyy yllättävän paljon seikkoja, joita ei todellakaan osannut aavistella ennen lapsia. Äiti työmatkalla, kyllä ja ei.

Lähdetäänpäs ensinnäkin siitä, että oma toimenkuva työssäni koki muutoksia tässä parin viikon aikana ja uutta sisäistettävää on valtava määrä. Muutoksesta olen enemmän kuin innoissani, vaikka pää onkin pikkuisen pyörällä vielä. Uusista tehtävistä johtuen hyppäsin viime tiistaiaamuna kollegan autokyytiin ja ajeltiin porukalla Tampereelle. Siitä ensimmäinen kyllä! Koska jostain kumman syystä tykkään istuskella autossa kun maisemat vaihtuu nopeasti ja sää on kiva. Ossi tykkää myös ja sen vuoksi me ollaan kunnon maisemareittien ajelijoita ;D

Seuraava plussa oli oma mukava hotellihuone remontoidussa Scandicissa. Osan porukastamme suunnatessa illalliselle, hipsittiin minä ja kollegani Stokkan Herkkuun ostamaan iltapalaa (ja herkkuja). Sieltä takaisin hotellille suihkuun ja sänkyyn. Ja kyllä! Sain syödä rauhassa omassa huoneessa herkkuja ja samalla loikoilla sängyssä Youngerin pyöriessä läppärin näytöltä vieressä. Aivan ihanaa. En jaksa muistaa, kuinka monta vuotta sitten olisin moista tehnyt. Oli myös enemmän kuin tervetullutta nukkua kaksi yötä mukavassa sängyssä heräämättä kertaakaan. Puhelinkin hehkutti hyvin nukuttuja öitä kun latasin Ouran tiedot hotelliöiltä näkyviin.

Parin päivän aikana tajusin, että oli reissun tarkoitus työ tai huvi, niin aina ilman lapsia matkustaessa on luksusta, kun voi vain huolehtia omasta itsestään. Ja älkää käsittäkö väärin! Rakastan tehdä pieniä ja isoja reissuja koko perheellä ja niistä jää upeita muistoja meille kaikille. Mutta en voi väittää, ettenkö nauttisi siitä huolettomuudesta aikuisseurassa matkustaessa.

Työreissut on mukavia silloin tällöin, mutta ikävän iskiessä viimeistään ensimmäisen reissupäivän iltana kaipaan kotiin ja miehiäni valtavasti. Tämän vuoksi minulle ei sopisi työ, mikä vaatii jatkuvaa reissaamista. Onneksi on kuitenkin keksitty videopuhelut, joilla ikävää voi edes hieman lievittää. Kotonakin oli selvästi ikävöity.. Sen verran tiivisti nuo kultakimpaleet ovat minun ympärillä reissun jälkeen pyörineet <3

Innoissaan siis lähden seuraavallekin työmatkalle, mutta samaan hengenvetoon totean, että onneksi yöpymistä vaativaa matkaa ei ihan seuraavilla viikoilla ole tiedossa.

Teettekö te reissutyötä tai satunnaisia työmatkoja? Mikä teidän suhtautuminen on niihin?

K-M

Juhlaviikonloppu

Olipa melkoinen kiireviikko, joka päättyi juhlaviikonloppuun! Eilen nimittäin juhlittiin meidän esikoisen 6-vuotissynttäreitä lähipiirin kesken. Oli kyllä aivan ihana päivä ja pikkusankarikin oli niin onnellisena päivän jälkeen.

synttärit

Rakastan järjestää juhlia ja vielä eritoten lastenjuhlia. Minusta on aivan huippukivaa koristella kotia ja leipoa erilaisia herkkuja juhlapäivää varten. Siksipä harmittaakin kun en enää ehdi samalla tavalla panostaa näihin lastenjuhliin kuin kotiäitinä ollessa. Eilisiin juhliin leivoin suklaajuustokakun ja muita tarjottavia aiemmin pakkaseen. Perjantaina tekaisin vielä työpäivän jälkeen kestosuosikki kylmäsavuporokakun herkkupöytään suolaisten tarjottavien päätähdeksi.

Täytekakun teon päätin tällä kertaa lyhyen harkinnan jälkeen ulkoistaa naapurillemme, joka taitaa upeasti kakkujen teon. Kakun koristelu hoidettiin puolestaan kotona hyvinkin simppeliin tyyliin: Batman-kuva ja kynttilät viereen.

Hyvin katosi kakut ja suolaiset herkut päivän aikana pöydästä. Oli ihana nähdä monia läheisiä ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa kasvotusten. Siltikin tuntuu, että ei oikein ehtinyt oikein kunnolla jutella kenenkään kanssa. Lasten synttäreillä kun se pienten iloinen hulina vie tietenkin ansaitusti isoimmain huomion.

batman_kakku

Tämä päivä saatiinkin eilisten juhlien vuoksi aloittaa kunnon herkuttelulla aamiaisen jälkeen. Katettiin aamiainen pöytään ja kaikki meidän kolme naperoa oli valmistaneet tarhassa aivan ihanat isänpäivälahjat Ossille. ♥

Iltapäivällä käytiin vielä minun vanhempien luona syömässä ja juhlimassa isänpäivää myös papan kanssa.

suklaajuustokakku

Tämän viikon mielenkiintoisimpia menoja oli ehdottomasti Pietarin kansallisbaletin näytös Joutsenlampi Oulun Madetojan salilla. Kertakaikkisen upeaa kehonhallintaa ja tanssia! Oliko kukaan teistä sitä katsomassa? Ensi viikko on onneksi rauhallisempi. Ihanaa kun voi töiden jälkeen tulla vain suoraan kotiin ilman isompia sovittuja ohjelmia. Muutamat vieraat tulee meille kyläilemään, mutta niitä en menoiksi osaa laskea. Ihana nähdä läheisiä ihmisiä.

 

Blogiin palaan ensi viikolla aiheella toisen kannustaminen. Miksi se jää toisinaan niin vähälle huomiolle ja mihin se auttaa?

 

Rauhallista isänpäivän iltaa kaikille ja onnea kaikille isille!

 

K-M

Lastenjuhlien kakut

Meillä taas pian juhlitaan synttäreitä kun esikoiselle tulee kokonaiset kuusi vuotta ikämittariin. Tuleva synttärisankari täällä jo kuumeisesti miettii, minkälaisen kakun hän juhliinsa haluaa. Tämän vuoksi alettiin koko perheellä muistelemaan meidän lastenjuhlien kakkuja sekä -teemoja.

Muisteluista inspiroituneena keräsin melkein kaikki tekemäni kakut tähän yhteen postaukseen.

halloween kakku_täytekakku ristiäisetlatelammaskakku

1. Halloween-mangokakku, 2. Mustikka-valkosuklaa täytekakku, 3. Late Lammas-kakku mansikkatäytteellä

starwarsparty5frozenkakkueläinkakkutäytekakku metsä

4. Star Wars -täytekakku, 5. Frozen/Olaf -täytekakku 6. Metsän väki -täytekakku. Kaikki marja-valkosuklaatäytteillä

halloween kakkuryhmä hau kakkutäytekakkutäytekakku muumi

7. Kummitustäytekakku marjoilla, 6. Ryhmä Hau mansikka-vadelma-valkosuklaa -juustokakku 8. Jääkarhu -täytekakku mustikka-valkosuklaa täytteillä, 9. Muumitäytekakku marjatäytteellä

 

Siinäpäs meidän lasten juhlapäivien kakkuja muutaman vuoden ajalta. Mikä on teidän suosikkinne näistä? Omani ovat simppelit Metsän väki -kakku sekä Jääkarhu -kakku lumilyhdyllä.

Tällä kertaa mietin, että ulkoistaisinko täytekakun tekemisen jollekin kakkutaiturille Oulun seudulla. Jos siis tiedät jonkun, jolla kakkujen teko on hallussa tai olet itse jauhopeukalo, niin ei muuta kuin kommenttia tulemaan! 🙂

 

Mukavaa maanantaita!

 

K-M

Syysmyrskyssä syysvaatteissa

Eilen lähdettiin koko perheen voimin katsomaan merenrantaan yltääkö Mauri18 -myrsky Oulun korkeudelle saakka. Hieman navakampaa tuulta lukuunottamatta sää oli aika perus syyssää. Mutta saatiinpa poikien kanssa pukea ”kaupunkisyysvaatteet” päälle. Normaalisti kun heillä on ulkoillessaan perinteisemmät lasten välikausivaatteet yllään.

lasten_syysvaatteet5
lasten_syysvaatteet4

Kahden vanhemman pojan takit ovat nyt kolmatta syksyä käytössä. Seuraavana vaateinventaariopäivänä taitaa molempien takit siirtyä pikkuveljilleen eli vanhimmalle olisi sitten uuden takin etsintä edessä.

Olen ihan supermielissään kun olen selvästi tässä kuuden vuoden aikana oppinut tuon lastenvaateninjailun kokojen ja materiaalien suhteen aika hyvin. Meillä nimittäin kiertää aikalailla kaikki vaatteet jokaisen pojan läpi ja suurin osa lähtee vielä myyntiin sen jälkeen. Sisähousut ovat ainoat vaatekappaleet, jotka keskimmäisellä jotenkin kummasti tuppaa kulumaan polvien kohdalta puhki, mutta kaikki muut odottelee aina meidän kuopuksen kasvamista. Kengät myös kiertää aikalailla kaikki kolme läpi.

Kaikki kolme naperoa kasvaa koko ajan niin mahdotonta vauhtia, ettei mitkään vaatekappaleet tai kengät ehdi juurikaan kulua. Mahtava seikka!

lasten_syysvaatteet6
lasten_syysvaatteet11
lasten_syysvaatteet10
lasten_syysvaatteet1

Olen jutellut paljon ystävieni kanssa tästä kierrätysasiasta ja jokainen on tietenkin mielissään siitä, että harvoin joutuu ostamaan uutta vaatetta tai kenkiä pikkusisaruksille kun vanhemmilta sisaruksilta jääneet ovat aivan loistokunnossa ja kierrätettävissä useammallakin käyttäjällä. Silti kaikki meistä myöntää, että kun puet kolmannelle lapselle samoja vaatteita, alkavat ne äidin silmää jo hieman kyllästyttää. Onko tuttu tunne teille?

Kyllästymisen tunne jää tosin aina kakkoseksi kilpailussa järkeä vastaan. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten toisinaan ostaisi jotain uuttakin kahdelle nuoremmalle pojalle. Joskus vaan sattuu eteen juuri kyseiselle muruselle sopivaa ja silloin järjen ääni tuntuu olevan vain hiljainen kuiskaus. ;D Onneksi kuitenkin vain harvoin.. Muuten meillä kaappitila olisi loppunut aikoja sitten.

lasten_syysvaatteet8
lasten_syysvaatteet9
lasten_syysvaatteet2

Naltsussa oli aika paljon muutakin väkeä katselemassa merelle ja odottelemassa Mauria saapuvaksi. Me ei kauaa jaksettu odotella vaan parinkymmenen minuutin juoksentelujen jälkeen lähdettiin hoitelemaan lauantain muita asioita. Lisäksi vielä pojat hieman niiskuttavat ja yskähtelevät välillä eli eiköhän sieltä ole seuraava flunssapöpö taas tuloillaan. Vitamiineja ja rauhallisempaa menoa edessä siis seuraavat päivät. Tai no ainakin niitä vitamiineja.. Pojat jaksaa olla melkoisia energiahamstereita, vaikka kuumemittari hätyyttelisi 39 astetta.

lasten_syysvaatteet12
lasten_syysvaatteet3

Meidän ihana trio <3

 

Leppoisaa sunnuntaita!

K-M