Ajatusniksit, osa 5

Ajatusniksien viimeisenä osiona tarjoilen eritoten meille listaihmisille mukavaa tehtävää. Nyt nimittäin tehdään oman elämän Stop doing -listat. Stop doing -listan tarkoitus on herätellä meitä tarkastelemaan omia arvoja sekä auttaa luopumaan niistä asioista, jotka koemme rajoittaviksi omassa elämässä.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu.

Jokaisella meistä pyörii päivittäin erilaiset tehtävälistat mielessä. Aamuisin ennen töihin lähtöä saatat olla jo ajatuksissasi töiden parissa. Mietit ehkä missä järjestyksessä tehtävät kannattaa hoitaa, palautat mieleen eilen unohtamasi asian johonkin tiettyyn tehtävään liittyen ja niin edelleen. Samalla aivoissa raksuttaa tehtävät kotityöt, lasten harrastukset, suunnitelmat ystäväsi yllätysjuhlista ja muutaman viikon päähän bookattu viikonloppureissu toiseen kaupunkiin. Koostuipa listasi mistä asioista tahansa, ne kaikki ovat asioita, joita sinun pitää tehdä. Siksipä onkin tärkeää miettiä ja listata asiat, mitä ET halua tehdä tai mistä haluat luopua. Tasapaino kaikessa, vai mitä?

Miten tehdä Stop doing -lista?

Aloita tärkeimmästä. Eli sinusta itsestäsi. Mieti asioita, jotka tekevät olosi hankalaksi tai joissa on negatiivinen tunnelma. Esimerkiksi hyvin yleinen tällainen hankalaksi koettu asia on se, kun ei osaa kieltäytyä, vaikka oikeasti haluaisikin. Tunnistatko itseäsi tästä? Minä tunnistan ja vahvasti. Nyt onneksi olen jo hyvän aikaa muuttanut tätä seikkaa omassa elämässä ja osaan jo helpommin kieltäytyä jos asia ei tunnu hyvältä. Minulla tämä kieltäytymisen vaikeus johtui reilut 10 vuotta sitten jonkin verran enemmän halusta miellyttää muita. Ehkä osin pelkäsin jääväni yksin. Myöhemmin pääsyyksi vaihtui se, etten halua loukata ketään kieltäytymällä. Sekin on osin toisten miellyttämistä, mutta eri tavalla kuitenkin.

Toinen seikka, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia tuon tuostakin on se, että olen melkoisen armoton itseä kohtaan. Ennen vaadin itseltä koko ajan parempaa tulosta asiasta kuin asiasta. Ja nyt jälkikäteen voin todeta, että siinäpä oiva keino jos haluaa polttaa itsensä loppuun. Koen kyllä, että tuollaisella kevyemmällä vaativuudella itsestä saa oikeissa kohdin irti hieman normaalia enemmän, mutta omat rajat on hyvä tiedostaa. Nykyään on ihanan vapauttavaa kun sallii itselle tehdä jotkin asiat hieman löysemmin ottein.

Siirtyminen to do -listan tekemisestä stop doing -listan tekemiseen.

Ne olivat pari esimerkkiä omasta elämästäni. Jos sinusta tuntuu hankalalta huomata omasta elämästä vastaavia, niin kokeile jakaa elämäsi eri osioihin ja lähde miettimään asioita pienissä palasissa. Helpointa on jakaa elämän osa-alueet pariin kolmeen pääosaan. Minä lähtisin jakamaan omat pääosioni kahteen kategoriaan:

  • Vapaa-aika
  • Työ

Tämän jälkeen listaan asiat, mitkä kuuluvat omaan vapaa-aikaani ja perään, mitä mihinkin tarkemmin ottaen kuuluu. Esimerkiksi näin:

  • Perhe: arki, lomat, yhteinen vietetty aika, jokaisen oma aika
  • Koti: siivous ja muut kotityöt, sisustus, ruoanlaitto, kodin kunnostus
  • Ystävät: yhteinen aika, yhdessä tehdyt askareet
  • Harrastukset: oma aika, harjoittelu, mahdolliset tavoitteet

Ja työosion alle listaisin omat työtehtäväni ja erilaiset tilanteet, mitä työpäivän aikana kohtaan. Sellaisia voisi olla esimerkiksi asiakaskohtaamiset, palaverit ja koulutustilanteet. Ja jälleen niiden perään, mitä kaikkea jokaiseen tilanteeseen kuuluu.

Purkamalla listaamasi asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi pääset helpommin tilanteisiin kiinni. Sen myötä voit muistella ja huomata tapahtumia, joissa jokin tietty tapa toistuu, vaikka niin et haluaisi tehdäkään. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä?

Minun stop doing -lista

Pyörittelin noita aiemmin tajuamiani seikkoja ja nyt samalla edellisessä kappaleessa listaamiani asioita. Minun stop doing -listani näyttäisi tällä hetkellä jotakuinkin tältä:

  • Älä tee muiden eteen sellaista, mitä et oikeasti tahdo tehdä. –> Kuuntele itseäsi. Älä tee asioita muiden vuoksi.
  • Älä vaadi itseltä niin paljoa –> Ole armollinen.
  • Älä epäile omia kykyjäsi –> Usko itseesi!
  • Lopeta multi tasking!! –> Kun mahdollista, tee yksi asia kerrallaan valmiiksi ja siirry vasta sitten seuraavaan.
  • Älä mieti menneitä ja murehdi tulevaa –> Elä tässä ja nyt

Nämä viisi kohtaa pitää sisällään useampia päivittäisiä tilanteita. Ja nyt kun kirjoitin nämä kunnolla näkyvän listan muotoon, toivon noudattavani näitä viittä kohtaa entistä paremmin.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu läheltä kuvattuna.

Siinä oli ajatusniksisarjan viides ja viimeinen osio. Miltä tällainen stop doing -lista kuulostaa?

Ajatusniksien neljä ensimmäistä osaa käsittelee ajatusten keskittämistä nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavaa, ääripääajattelua sekä intuitiota. Jos et vielä näihin tutustunut, niin klikkaa postauksiin ja ota niksit talteen. Lupaan, että ne kaikki ovat hyödyllisiä! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa!

K-M

Ajatusniksit, osa 4

Se on sunnuntai ja aika syventyä hetkeksi tämän viikon aiheeseen. Neljäs ajatusniksi käsittelee intuitiota. Intuitiota määritellään ehkä jopa hieman hankalaan sävyyn. Lyhyesti ja ytimekkäästi kyseessä on vaistonvarainen tajuaminen, missä tieto/tietäminen tulee kohteesta suoraan, eikä se perustu aiempiin havaintoihin, kokemuksiin tai päättelyyn. Intuitio on eräänlainen sisäinen tieto. Kuulostaa hieman henkimaailman jutulta, mutta ei se kuitenkaan sitä ole jos tutkijoita on uskominen.

Mistä tunnistaa oma intuitio?

Oma intuitio viestii monella tavalla. Muistatko esimerkiksi jotain yksittäistä asiaa, joka on joskus palautunut jatkuvasti mieleesi? Sellaista, mikä on tuntunut oikealta, vaikkei sinulla olisi asiasta kaikkea tietoa mitä normaalisti päätöksentekoon tarvitsisit.

Oma esimerkkini on viime kesän lopulta. Tuolloin meidän koti oli ollut vajaat puoli vuotta myynnissä ja rakennuskuume katossa. Talopakettikin oltiin jo sovittu sekä tontti varattuna. Jossain kohden heinäkuuta alkoi yhä vahvemmin tulla tunne, että nyt kannattaa laittaa projekti jäihin. Sivuutin sen monta kertaa ja päätin sen johtuvan turhautumisesta. Asia kuitenkin palasi yhä uudelleen ja jossain kohtaa se tuntui täysin oikealta. Otin asian puheeksi paremman puoliskoni kanssa ja yllätyksekseni hänellä oli tullut sama tunne. Myös hänen intuitio kertoi samaa viestiä. Mietittiin ihan älyttömästi asiaa ja koitettiin faktoilla kumota tuota tunnetta. Miksi me nyt ei muka alettaisi rakentaa? Loppujen lopuksi vahva tunne projektin jäihin laittamisesta vei voiton ja päätimme katsoa asiaa myöhemmin uudelleen. Ja siihen päätöksen ollaan molemmat supertyytyväisiä. Nimittäin palatessani töihin tajusin, että kiire ja stressi olisivat vieneet yöunet jossain kohtaa jos kaiken ruuhkavuosiarjen lisäksi meillä olisi rakennusprojekti. Tosin oman kodin rakentaminen on edelleen meidän iso yhteinen unelma ja haaveilen siitä viikoittain. Jää vain nähtäväksi, milloin se tapahtuu.

Yksi intuition ”äänistä” on kehon reaktiot. Kehon reagointi tulee usein sivuutettua, mutta nyt on hyvä hetki alkaa kuuntelemaan ja huomioimaan ne pienet jutut, jotka kertovat kuitenkin yllättävän paljon. Sykkeen kiivastuminen, kylmät väreet, painava tunne rinnassa tai vatsassa ja esimerkiksi perhoset vatsassa. Nuo kaikki kertovat jotain sinulle. Nuo kaikki on myös äärimmäisen helppoa ohittaa ja kuitata kehon normaalitoiminnoiksi. Tuleeko sinulla tässä vaiheessa mieleen mitään tilannetta, jossa kehosi olisi reagoinut jollain tavoin ja olet huomioinut sen? Ehkä jonkun uuden ihmisen tavatessasi perhoset lentelevät vatsassa tai tunsit intoa? Jotenkin vain tiesit, että nyt tapasit hyvän tyypin ja tulette varmasti hyvin juttuun. Tai sitten se toinen ääripää kun vain tiedät, että tapaamallasi tyypillä ei ole hyvät mielessä, vaikkei se hänestä käykään heti ilmi millään tavalla.

Harha-askel?

On tietysti hetkiä, jolloin intuitio ohjaa harhaan. Tuolloin mukana voi olla omat muut tunteet ja asiat. Esimerkiksi omat pelot voivat johtaa sinua etäämmäs jostain asiasta, vaikka oikea suunta onkin oikeasti ”tulta päin”. Monien tutkimusten ja artikkelien mukaan intuition mukana tulee jonkinlainen rauha. Se tunne, jolloin vain tiedät, että niin kuuluu tehdä tai olla.

Kaikki tämä on viisaampien mukaan sisäänrakennettua ja se pitää vain harjoittelemalla valjastaa käyttöön. Tässä muutama vinkki harjoitteluun:

  • Kiinnitä huomio toistuviin ajatuksiin ja uniisi. Palaako mieleen jokin seikka tuon tuostakin ja muistatko uniasi? Ne kertovat paljon.
  • Pysähdy ja huomioi kehon tuntemukset. Seuraavalla kerralla kun kylmät väreet tuntuvat ihollasi tai vatsassa tuntuu erilaiselta, palauta mieleen mitä juuri silloin tapahtuu tai mitä sinulla pyörii mielessä.
  • Ala luottamaan sisäiseen vaistoosi. Jos olet analyyttinen ihminen ja perustat päätöksesi useimmiten faktoille, niin kokeile intuitiotasi jossain pienessä seikassa. Osuuko se oikeaan?

Nyt lukisin mielellään hetkiä, jolloin teidän intuitio on osunut oikeaan! Kokemusten jakaminen nimittäin auttaa muitakin kiinnittämään huomiota samankaltaisiin tilanteisiin omassa elämässä.

Ja sarjan viides osa käsittelee (meitä) listaihmisiä. Eli tyyppejä, jotka rakastavat tehdä listoja. Siihen palataan kuitenkin tuonnempana.

P.S. Joko luit kuinka keskittää ajatukset nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavasta sekä ääripääajattelusta?

K-M

Irtiotto arjesta

Helmikuussa ollaan ja tällä viikolla juhlitaan meidän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä. Alkuvuoden loman jälkeen arki on ollut superkiireistä ja tahti vain kovenee. Tai ei ehkä niin älyttömän kiireistä, vaan enemmänkin vuoden alusta lähtien on tullut töissä paljon uusia juttuja, jotka ovat jo vieneet lyhyille työreissuille Etelä-Suomeen. Samalla normaali arki pyörii ja pää on täynnä uutta asiaa. Sama hektinen meininki on ollut veljen perheellä, joten varattiin meille sekä vanhemmillemme viikonlopun mökkiloma Syötteellä. Saatiin kunnon irtiotto arjesta.

Mökki vuokrattiin tällä kertaa yksityiseltä omistajalta nettimökin kautta. Olin jo syksyllä ihastellut tätä tunturissa sijaitsevaa upeaa mökkiä näköaloineen ja ei tarvinnut kauaa miettiä varaamista kun huomasin sen olevan vapaana viime viikonloppuna. Mökkiin mahtuu +10 henkilöä, mutta minun Instagramia seuraavat tietävätkin jo, että meidän perhe lähti vajaalla miehityksellä mökkeilemään. Kaikista pienin meistä on sitkeän flunssan armoilla edelleen, joten hän ja Ossi jäivät kotiin lepäilemään viikonlopun ajaksi.

Jättimäiset ikkunat olivat kyllä ehdoton kruunu meidän vuokraamassa mökissä. Naureskeltiin, että olipa eka kerta kun mökin ehdoton helmi on sauna. Ja saunan ikkunassa sielunmaisema jos minulta kysytään.

Lauantaina hiihdeltiin Syötteen huipulla ristiin rastiin reippaan tunnin verran. Kenenkään sukset ei luistanut pätkääkään, mutta ei haitannut menoa. Hiki tuli ja oli hauskaa! Lenkin loppupuolella vetäsin ihan kunnon naamajarrutuksen puuterilumeen. Ja veli kaatui heti perään. Ehkä hiihtosuksia ei ole tehty laskemiseen..

Lounaan jälkeen levättiin hetki ja lähdettiin viemään lapset rinteeseen suksivuokraamon kautta. Molemmat pojat kehittyi taas hurjasti lisää, vaikka edellinen kerta rinteessä oli viime keväänä. Pian päästään isoihin mäkiin porukalla! Kirjoittelen lasten laskettelusta vielä erikseen myöhemmin.

Hyvää ruokaa ja sauna illalla. Unta ei tarvinnut kellään kovin kauaa houkutella. Pelkäsin kyllä hieman tulevaa yötä, koska meidän keskimmäisen pojan korva alkoi lauantai-iltana kipuilemaan kovasti. Onneksi olin ottanut varalta mukaan lasten särkylääkettä ja yö meni rauhallisesti. Sunnuntaina lääkäri totesi korvatulehduksen molemmissa korvissa. Nyt kuulostaa olevan kaikki mahdolliset taudit liikkeellä ja vähän joka perheessä vähintään yksi flunssan tai vatsataudin heikentämänä. Kesää odotellessa..

Näihin sielunmaisemiin Syötteelle olisi tarkoitus suunnata uudelleen talvilomaviikolla. Pojat haluavat laskettelemaan ja tietenkin me halutaan koko perheellä nauttimaan lomasta kun viikonloppuna se ei onnistunutkaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

Ajatusniksit, osa 3

Tämän viikon ajatusniksi tarttuu ääripääajattelun ansaan. Se tarkoittaa sitä, että herkästi hyppäät ajatusmaailmassasi suoraan syvään päähän tai näet ehkä vain kaikista mieluisimman ja parhaan vaihtoehdon.

”On helpompaa ajatella mustavalkoisesti kuin hahmottaa kaikki ääripäiden välillä olevat harmaan sävyt” -filosofi & psykologi Gijs Deckers

Tähänkin aiheeseen pääsee helpoiten sisään esimerkkien avulla. Eli otetaanpa taas muutama ajatusleikki. Tässä ensimmäinen: kuvittele, että voitat lotossa. Ajatteletko, että voitit siis päävoiton? Minä ainakin ajattelin niin. Ja heti perään, kuinka saisimme rakentaa juuri sellaisen talon kuin vain haluaisimme sekä saisimme myös sen tunturimökin, josta niin kovasti myös haaveilemme. Entä sitten tämä toinen: sinulla alkaa yhtäkkinen huimaus ja huono olo. Pian ilmaantuu pääsärky ja muita oireita voinnin vain pahentuessa. Mitä ajattelet? Mitä käy mielessäsi? ”Tämä on varmasti jotain todella vakavaa”. ”Miten minulle oikein käy”?

Kuulostaako tutulta? Nuo esimerkit ovat alla olevan kuvan vaalein sekä tummin sävy. Mitä nuo muut sävyt sitten ovat? Mitä skenaarioita niihin kuuluu?

Jos voittaisitkin lotossa 200 000€, 50 000€, 2000€ tai 50 €? Useimmin rahapeleistä voittaa muutaman euron ja sitä ei juurikaan tule iloittua. Ihmeellisten pääsärkyjen, huonon olon, huimauksen sekä pahoinvoinnin syy on useimmin migreeniä, lihasjumia tai jotain muuta vastaavaa kuin jotain todella vakavaa akuuttia sairautta.

Nämä ”välimallit” on kuitenkin hankala tuoda mieleen kun tilanne on ns. päällä. Minulla ainakin lähtee haaveilut helposti sinne, missä saan kaikki ja tilanne olisi paras mahdollinen. Olipa kyse sitten lottovoitosta, lomamatkasta, omakotitalosta jne. Yhtä lailla, ellei jopa enemmänkin hyppään aina ensiksi syvimpään päähän. Patti rinnassa aiheutti monen päivän ajatusmyllyn rintasyövästä tai jos en huuteluista huolimatta saa vastausta lapsilta heidän ollessa ulkona, alkaa ajatuksissa välähdellä jo kaikista kamalimmat mielikuvat viereisestä ojasta tai autotiestä.

Tätä ilmiötä kutsutaan dikotomiseksi ajatteluksi. Siinä todellisuutta ajatellaan pelkästään ääripäiden eli vastakohtien kautta, eikä nähdä muita vaihtoehtoja. Tästä ajattelutavasta pääsee onneksi eroon ja mustavalkoajattelun harmaan sävyt (ja myöhemmink koko värikirjon) oppii näkemään samalla tavoin kuin mustan ja valkoisen.

Näillä pienillä seikoilla saat laajennuttua ajatusmallejasi:

  • Kun jokin asia ärsyttää sinua, mieti mitkä samaisessa asiassa on hyvin? Esimerkiksi jos työsi ei tunnukaan unelmaduuniltasi, mieti kaikki asiat mitkä työssäsi on hyvin.
  • Tätä olen toitottanut muissa postauksissa usein ennenkin: mieti joka ilta vähintään kolme asiaa, mistä juuri sillä hetkellä olet kiitollinen. Ne voivat olla joka ilta samoja, mutta mieti niitä kuitenkin. Sillä on tutkitusti myönteinen vaikutus elämään monella osa-alueella.
  • Tee kartoitus omista arvoistasi. Linkistä pääset viime keväiseen postaukseeni omien arvojen kartoittamisesta. Lue postaus, kartoita omat arvot ja etene tulosten mukaan.
  • Ymmärrä, että isot radikaalit muutokset eivät aina takaa parempaa, koska jokaisessa asiassa on ne kaikki muutkin sävyt kuin musta ja valkoinen.
  • Haaveillessasi jostain miltein mahdottomasta tai hypätessäsi ajatustesi syvään päähän, muista tämän postauksen kuvio ylhäällä eri värisistä neliöistä. Mieti niihin neliöihin kaikki muutkin vaihtoehdot kuin ne parhaat ja pahimmat.

Nyt sitten mietiskele hetki, onko sinulla taipumusta tähän ääripääajatteluun? Ja jos on, niin milloin sekä millaisissa tilanteissa se esiintyy.

Ensi viikon ajatusniksinä pureudutaan intuitioon.
Aiemmat ajatusniksit puolestaan käsittelevät ajatusten keskittämistä nykyhetkeen sekä kolmoisajattelua , jolla saa ratkottua ongelmia pienemmäksi.

Mukavaa viikkoa!

K-M


Viisi ajatusniksiä, osa 2

Uusi viikko ja uusi ajatusniksi! Viime viikon ajatusniksinä oli opetella keskittämään ajatukset nykyhetkeen. Niin, että menneille sekä mahdollisille tuleville (murheille) ei jäisi tilaa. Tällä viikolla kirjoitan ”kolmoisajattelusta”, kuten tämän ajattelutavan olen nimennyt. Tämä ajatusniksi on omiaan niitä hieman ikävempiä, murheellisempia ja vaikkapa ahdistaviakin ajatuksia lieventämään sekä tietenkin auttamaan ymmärtää niitä.

Kuten sarjan viime postauksessa kirjoitin, omia ajatuksiaan ei voi valita. Ne tulevat mieleen paljolti sellaisena kuin tulevat. Usein omat ajatukset voi helposti sivuuttaa ja antaa mennä ohi samaa vauhtia kuin tulivatkin. Toisinaan taas mieleen jää jumittaan ikäviä juttuja, jotka niiden myllyttämisen jälkeen tuntuvat entistä todellisemmilta ja järkevimmiltä. Silloin ajatusten etäännyttäminen ja tietynlaiseksi objektiksi mieltäminen auttaa selvittelemään syntynyttä ajatusjumia.

Kolmoisajattelu – ajatusmalli

Päästäksesi todella sisälle tähän hommaan kehotan sinua nyt palauttamaan mieleen jonkun ikävän/ahdistavan/huolestuttavan tms. asian. Esimerkiksi otan yhden oman ajatusjumin, joka on saanut osittain kenkää tämän kolmoisajattelutavan ansiosta. Jossain vaiheessa nimittäin pelkäsin ihan järettömän paljon, että sairastun vakavasti. Tarkkailin itseäni herkeämättä ja samalla kasvatin pelkoani kun bongailin ”oireita”. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo tuntuu ihan hölmöltä, mutta eihän se tietenkään ole.

No mutta asiaan! Ydinajatus ”Minä sairastun vakavasti” kasvatti juuriaan mielessä ja kun jonkun asian saa itselle oikein hyvin perusteltua niin sitä on hankala muuttaa. Eikö vain? Tässä kohtaa opettelin etäännyttämään ajatuksiani ja laittamaan ne tarkastelun alle. Mieli kun syöttää välillä toinen toistaan kummallisempia ajatuksia.

Nyt siis kun olet palauttanut mieleesi jonkun oman ajatusjumisi niin kokeilepa sen perinteisen ajatusmuodon vaihtamista uudenlaiseen muotoon ja sano vaikka ihan ääneen: ”Ajattelen, että..(ja tähän se oma ikävä juttu)”. Tällä tavoin ajatus on jo etäännytetty ja laitettu tarkkailuun. Onko ajatus oikeasti faktaa vai uskotko sen vain olevan niin? Hyvin usein kyseessä on juurikin se oma uskomus.

Entäs seuraavaksi? Nyt siis tiedostat sen, että ajattelet jonkun asian olevan kuten olet pitkään pähkäillyt. Seuraavaksi sano sama lause, mutta aloitakin se näin: ”Minulla on ajatus, että..(ja tähän taas se oma juttusi). Laita vaikka oikein silmät kiinni ja kuvittele parin metrin päähän sinusta ajatuskupla, jossa lukee tuo lause. Tällä tavoin saat sen tuntumaan objektilta.

Sinulla siis on ajatus, että joku asia on x. Se ei tarkoita, että asia kuitenkaan on juuri niin. Se on sinun ajatus vain.


Tätä harjoitusta kun tekee tarpeeksi usein, alkaa se tulla vaikeissa ajatuksissa ja epäselvissä tilanteissa jo selkärangasta. Minä olen harjoittelun avulla päässyt siihen kohtaan, että pystyn epämiellyttävän ajatuksen ja sen nostaman tunteen iskiessä jo aika nopeasti kyseenalaistamaan, onko asia todella niin, kuten ihan aluksi sitä ajattelin.

Esimerkiksi yksi päivä kävin läpi sähköposteja ja sieltä tuli vastaan viesti, mikä aiheutti minulle ihan kunnon ketutuksen. Tai totta puhuen sen rumemman version ketuksesta. Huomasin, kuinka syke nousi ja ärsytti tosissaan. Hetken sitä asiaa pureksin ja mietin, kuinka vastata takaisin aiheuttamatta yhtään enempää ”sotkua”. Vastasin ystävällisesti ja kysyin vielä, miksi lähettäjä kirjoitti kuten kirjoitti. Nimittäin ärsyyntymisen jälkeen tämä kolmoisajattelun kaava meni vauhdilla läpi mielessäni ja tajusin, että kyse voi olla ihan puhtaasta väärinkäsityksestä lähettäjän puolelta.

Lopputulema oli se, että lähetettyäni ystävällisen vastaukseni lisätietopyyntöineen sain uuden viestin samasta osoitteesta. Viestissä oli pahoittelut, koska lähettäjä oli sekoittanut muutaman seikan keskenään.

Kuten yllä olevasta esimerkistä huomaa, tätä ajattelumallia voi hyödyntää oikeastaan kaikissa tilanteissa, joissa mieleen tulee jotain negatiivista samalla nostaen niitä ikävämpiä tunteita pintaan. Esimerkistä huomaa myös sen, että saan jatkaa harjoituksia asian suhteen. Minullakin vielä ehtii alkaa ajatusmylly pyörimään ja tunteet nousevat vauhdilla korkealle. Haluaisin kuitenkin päästä tilanteeseen, missä jota kuinkin heti osaan kuvitella sen ajatuskuplan ja kyseenalaistaa koko asian. Sitten vasta alan pureksimaan juttua läpi ja miettimään, kuinka asialla kuin asialla voi olla monia muitakin vaihtoehtoja.

Miltä tämä teistä kuulostaa?

Ensi viikon ajatusniksi liittyy ääripääajatteluun. Aika moni tunnistaa tavan itsestään. Paneudutaan siihen kuitenkin tarkemmin viikon kuluttua.

K-M

Ja hei, muista lukea sarjan ensimmäinen postaus viikon takaa! Siinä harjoitellaan antamaan nykyhetkelle enemmän tilaa omassa mielessäsi.

Viisi ajatusniksiä, osa 1

Ajatuksilla on valtavat voimat. Alle sekunninkin kestävä ajatus voi saada aikaan massiivisen tunnereaktion ja jatkua domino-pelin lailla eteenpäin samalla kasvaen. Positiivisissa ajatuksissa tämä on tietenkin mainio asia, mutta entäs sitten ne negatiiviset ajatukset? Tässä postauksessa on esittelyssä ajatusniksi numero yksi. Tämän ja tulevien ajatusniksien avulla opit vahvistamaan omaa mieltäsi, rauhoittamaan itsesi ja reagoimaan hallitusti ajatuksiin sekä tunteisiin.

Ajatusniksi numero yksi on..

Keskitä ajatuksesi nykyhetkeen

Jokaisen ihmisen ajatusten virta jatkaa virtaamistaan kellon ympäri. Mieleen tulvii jatkuvalla syötöllä asioita, joita aistimme. Arjen kiireet, mielikuvia, muistoja ja niin edelleen. Toisinaan omat ajatukset ovat aivan typeriä ja et tunnista itseäsi niistä. Saat myös saman verran mieleesi hyviä ideoita ja ratkaisuja ongelmiin. Ajatuksia tulee ja menee koko ajan, mutta ihmisillä on luontaista jumittua varsinkin negatiivisiin asioihin. Negatiiviset ajatukset saavat aikaan tietynlaisen tukkeuman mielen putkiin, jolloin alkaa niiden vatvominen. ”Miksi se sanoi minulle niin? Teinpä minä typerästi silloin aiemmin! Mitä jos jotain sattuukin kun teen asian näin?”. Kuulostaako tutulta? Ajatusten tukkeutuessa negatiivisiiin nykyhetkessä eläminen saa vähemmän aikaa/tilaa menneiden ja tulevien asioiden miettimiseltä (ajatusmalli 1).

Avain noiden tukkeumien poistamiseen on keskittää ajatukset tähän hetkeen, jolloin menneiden asioiden vatvomiselle ja tulevien seikkojen murehtimiselle jää vähemmän aikaa. Meillä kaikilla on tapana painaa päivät pitkät autopilotilla ja tehdä ne tutut rutiinit mieli jo seuraavassa tehtävässä. Ajatusniksi onkin lähettää tuo pilotti tauolle ja keskittyä juuri siihen mitä olet milloinkin tekemässä. Silloin läsnäolo on juuri tässä hetkessä. Ei menneisyydessä tai jossain tulevassa (ajatusmalli 2).

Valitettavasti et vain voi päättää, että nyt minä keskityn vain ja ainoastaan tähän hetkeen, enkä enää mieti menneitä tai tulevaa. Olisikin niin helppoa.

Säännöllinen harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin. Parasta on aloittaa helpoista ja lyhyistä harjoituksista ja hiljalleen edetä pidempiin ja haastavampiin.

Tässä yksi lyhyt harjoitus:

Seuraavan kerran mennessäsi suihkuun päätä jo etukäteen, että käytät suihkureissusta ainakin yhden hetken tähän asiaan.

Suihkussa ollessasi, kun on aika levittää saippua, pysäytä ajatusvirtasi. Ota saippuaa toiseen käteesi, mutta tällä kertaa katso hetki miltä se näyttää. Siis ihan vain sekunti, mutta ajattele, että katsot saippuaa ja huomioi miltä se näyttää. Sen jälkeen vaahdota saippua kuten ennenkin, mutta pysähdy miettimään, miltä saippua tuoksuu. Voit viedä kädet lähemmäs kasvoja, että tuoksu on voimakkaampi.

Jatka taas tuttuun tapaan ja levitä saippuavaahto. Pysähdy taas ja mieti miltä vaahto tuntuu iholla. Mieti myös miltä vaahdon levitys tuntuu käsissäsi. Käännä tämän jälkeen suihku päälle ja pysähdy. Miltä suihku kuulostaa? Soliseeko se vain hieman vai onko ääni aika iso? Kun alat pestä saippuavaahtoa pois pysähdy jälleen. Tunnustele miltä vesi tuntuu iholla. Onko se lämmintä, kuumaa vai viileää? Miltä vesi tuntuu kun se valuu lattialle koko vartalon mitan. Pysähdy vielä kerran ja mieti miltä tällä hetkellä tuoksuu, mitä näet ja mitä kuulet. Siinä se. Sen jälkeen voit napata pilotin taas ohjaksiin tai jatkaa nykyhetken miettimistä seuraavassa tehtävässä.

Tällaisia lyhyitä läsnäolohetkiä harjoittaessa säännöllisesti alkaa tapa ujuttautua ajatusvirtaan isommalla mittakaavalla itsestään. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen voit jo huomata, että muistat ehkä asioita paremmin, koska ajatus on ollut mukana tekemisissä. Huomaat myös pian, että menneiden asioiden vatvominen sekä tulevien juttujen ennalta murehtiminen jää koko ajan vähemmälle. Kokonaan ne eivät koskaan poistu, mutta vähemmällä ne saat jäämään kun sinnikkäästi opettelet.

Kun tuollainen lyhyt suihkuharjoitus alkaa olla helppo nakki, tee yhä pidempiä harjoituksia. Muista käyttää mahdollisimman montaa eri aistia. Kuuntele, näe, tunne, maista ja haista. Silloin tekemisestä jäävä muisto on vahvempi ja olet yhä enemmän itse ohjaksissa.

Muina hyötyinä tästä hetkeen pysähtymisestä ja autopilotin pois kytkemisestä on mm. rauhallisempi mieli, vastoinkäymisten ja ongelmien ratkaisukyvyn paraneminen sekä oman itsensä tunteminen.

Seuraava postaussarjan ajatusniksi on Kolmoisajattelun kaava – kuinka etäännyttää omia ajatuksia. Kuten jo alussa kirjoitinkin, omat ajatukset voivat olla mitä tahansa kamalista aatoksista mahtaviin oivalluksiin. Omia ajatuksia kannattaa opetella etäännyttämään, jolloin voit ikään kuin arvioida oman ajatuksesi totuusperää ja haastaa sen. Nimittäin maailman parhaalta tuntuva idea voikin olla todellisuudessa sitä itseään tai pahalta tuntuva ajatus vain alitajunnan syöttämää kuonaa, johon ei kannata reagoida.

Mutta siihen asiaan palataan ensi viikolla syvemmin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

K-M

P.S. Oletko jo tutustunut viime syksyn Tunnetko itsesi -postaussarjaan? Tunnetko itsesi? on sarjan ensimmäinen osa ja kertoo tunnelukoista ja niiden selättämisestä. Postaussarjan toinen osa Uskomukset haastaa sinut miettimään omia uskomuksiasi ja laajentamaan omaa näkemystäsi asioista. Kolmas osio käsittelee Rakkautta. Postaus opettaa sinut tunnistamaan muodot, joilla sinä ilmaiset rakkautta ja miten haluat rakkautta ilmaistavan sinulle. Mukana on linkki mielenkiintoiseen testiin!

Sokerointi

*Yhteistyössä Hoitohuone Balleriina

Näin joulun alla sokerointi voi kuulostaa helposti leivontaan liittyvältä asialta, mutta siitä nyt ei suinkaan tällä kertaa ole kyse. Nyt nimittäin kirjoitan vartalon sokeroinnista, mikä tarkoittaa ihokarvojen poistamista sokerointimassalla. Hoitohuone Balleriina kutsui minut tutustumaan sokerointiin sekä siinä käytettäviin tuotteisiin. Tutustumisen yhteydessä pääsin myös itse sokerointiin, missä minulta käsiteltiin sääret ja kainalot.

Minun karvanpoistomenetelmä on sheivaus jos ei oteta huomioon muutamia vahauksia. Vaha ei ollut minun juttu ollenkaan polttavan tunteen sekä ihon reagoinnin vuoksi. Tämän vuoksi Riinan kertoma sokerointikin aluksi mietitytti, mutta saadessani asiasta enemmän tietoa uskalsin lähteä kokeilemaan vartalon sokerointia. Asiaan vaikutti myös paljon se, että tiedän Balleriinan naisten olevan alansa huippuammattilaisia sekä käyttävän hyvin puhdasta kosmetiikkaa, joka sopii täydellisesti minun herkälle iholleni.

Mitä sokeroinnissa tapahtuu?

Ensiksi sokeroitavat alueet sivellään rauhoittavalla puuterilla, mikä ihoa rauhoittavan vaikutuksen lisäksi saa karvat näkymään paremmin. Sen jälkeen sokerimassa levitetään pitkulaiselle alueelle kerrallaan, jonka jälkeen sokerimassa nykäistään iholta oikeilla kädenliikkeillä karvat mukanaan. Sokeroitava alue käsitellään vaiheittain ja heti perään iholle levitetään ihoa rauhoittava voide.

Vahauksesta sokerointi eroaa paljonkin. Sokerimassa on mukavan lämmintä eikä kuumaa vahan tavoin. Sokerimassa on myös paljon ihoystävällisempää, koska vahasta poiketen se samalla kuorii ihoa. Balleriina käyttää sokeroinnissa Lapinniemen Helmi -vartalosokeria, joka sopii erittäin hyvin jopa tällaiselle herkkäihoiselle atoopikolle. Mieltä lämmittää myös, että sokerimassa sekä sarjan muut tuotteet ovat Suomessa sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, eivätkä sisällä lainkaan hajusteita tai allergisoivaa sitruunaa.

Jotta vartalosokeroinnin tulos olisi mahdollisimman hyvä, tulee poistettavien karvojen olla vähintään 3 mm:n pituisia. Eli ainakin viikon karvankasvatus on paikallaan ;D Tämä kaikki siksi, että sokerimassalla on tarpeeksi tarttumapintaa. Sokerimassoja löytyy kolmea eri tyyppiä. Sokerimassa valitaan karvan vahvuuden mukaan. Hennoille karvoille valitaan kevyempi massa kuin vahvoille karvoille.

Miltä sokerointi tuntuu?

Ei pahalta lainkaan! Odotin samanlaista todella tympeää kipua ja kihelmöintä kuin vahauksessa, mutta nopean hoidon aikana ei kipua ehtinyt juurikaan tuntemaan. Eihän se mikään rentouttava hoito ollut ja pari kertaa kävi epämukava tunne kainaloaluetta käsiteltäessä, mutta ihan mukava siinä lämpöpeiton päällä oli kuitenkin pötkötellä työpäivän jälkeen. Samalla kuuntelin Riinan tarjoamaa tietoa tästä minulle uudesta karvanpoistomenetelmästä.

Ohjeeksi kotiin tuli välttää seuraavan 24 tunnin ajan hikoilua, uintia, saunomista sekä sokeroiduilla alueilla deodoranttia, hajuvettä sekä itseruskettavia tuotteita. Riina myös kertoi sokeroidun alueen olevan herkkä auringolle viikon ajan sokeroinnin jälkeen. Tähän aikaan näillä leveyksillä tämä ei onneksi tuota ongelmia ;D Mukaani Balleriinasta minulle annettiin ihonkuorintahanskat sekä rauhoittava ihovoide. Kuorintahanskoja tulisi käyttää sokerointien välissä 1-3 kertaa viikossa ja voidetta joka päivä. Tämä estää karvan sisäänkasvua ja hoitaa tietenkin ihoa.

Sokeroinnin jälkeen

Kuoritahanskoilla tehdään iholle kuivaharjausta ennen suihkua. Eniten kuivaharjauksesta Riinan mukaan saa irti aamuisin, jolloin kuivaharjaus herättelee pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa yön jälkeen. Suihku kuivaharjauksen jälkeen vie harjauksen irroittaman kuivan ihon mukanaan. Napakoilla liikkeillä myös selluliitti saa kyytiä harjauksen yhteydessä! Uuden sokerointikerran lähestyessä harjauksesta tulee pitää taukoa kaksi päivää ennen ja kaksi päivää sokeroinnin jälkeen.

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, kaikki aikaa säästävät sekä tekemistä vähentävät asiat ovat enemmän kuin tervetulleita tähän ruuhkavuosien keskelle. Haluan ehdottomasti panostaa kaiken vapaa-ajan perheeseen, parisuhteeseen, ystäviin sekä omiin lempparitouhuihin. Sen vuoksi tunnustankin, että jalkojen ihonhoito helposti jää varsinkin näin talvisin. Sokeroinnin vuoksi minun ei tarvitse seuraaviin viikkoihin kiinnittää huomiota häiritseviin jalka- ja kainalokarvoihin ja ihonhoitoonkaan ei mene paljoa aikaa. Sopii minulle oikein hyvin!

Lapinniemen Helmi vartalosokerointimenetelmä tuotteineen sopii myös raskaana oleville, mikä kertoo paljon menetelmän hellävaraisuudesta ja luonnollisista aineosista. Tämä vegaaninen vartalosokeri on kehitetty myös säästämään sitä työssään käyttävien käsiä sekä olkapäitä. Sokerointiin kun tarvitaan voimaa ja näppäryyttä.

Sokerointiin menen varmasti uudelleen. Ja jälleen kerran annan vahvan suosituksen Balleriinalle. Hoitohuoneen naiset Riina, Minna ja Jonna ovat kaikki koulutettuja sekä pitkän kokemuksen omaavia alan ammattilaisia. Hoitohuoneen käyttämät hoitotuotteet ovat suurilta osin täysin luonnonmukaisia ja sisältävät synteettisiä kemikaaleja hyvin vähän.

Aiemmin olen tutustunut Balleriinan Luonnollisen kaunis -kasvohoitoon sekä LashLift -ripsien kestotaivutukseen. Molemmat näistäkin ovat sopivia herkkäihoisille.

Käykää tutustumassa Balleriinan sivuille ja noihin minun aiempiin kirjoituksiin Balleriinan palveluista. Sokeroinnista saat mukaasi sokerointikortin, jossa käynnin yhteydessä leimoja keräämällä saat alennuksia tulevista sokeroinneista. Balleriinassa on käytössä myös ajanvarauskortti, johon kuusi leimaa keräämällä saat 6.käyntikerrasta kanta-asiakasetuna 10 euron alennuksen hoidoista.

Eli ei muuta kuin Balleriinan sivuilta vaan varailemaan aikaa hemmotteluun ja arjen helpotuksiin.

K-M

*Tuotteet saatu yhteistyön mukana

Vertaatko itseäsi muihin? Jep, niin minäkin!

Oletko koskaan huomannut vertailevasi itseäsi muihin? Oma ulkonäkö, omat ja toisten saavutukset, omaisuus, koulutus tai mikä tahansa sinut ja toisen ihmisen yhdistävä tekijä saa meidät kaikki arvioimaan sekä vertailemaan. Miksi me sitten tehdään sitä?

kahvi

Monenkin eri teorian mukaan vertailu tulee meillä selkärangasta ja kaukaa ajalta, jolloin esi-isämme elivät laumoissa. Tänä päivänä puhumme yhteisöistä, mutta kauan kauan sitten ihmisen sekä ihmistä edeltäneiden lajien selviytyminen pohjautui nimenomaan laumassa elämiseen. Karkeasti sanottuna: laumassa olet turvassa, yksin liikkuvana ja olevana sinut syödään.

Teorioiden  mukaan tuo sama laumakäyttäytyminen on meidän tämän päivän yhteisöllisyyden perustana. Tämä kaikki on yksi iso syy siihen, että jokainen meistä vertaa omaa itseään ja tekemisiään toisiin. Jossain syvällä perimässämme emme halua joutua ulos laumasta.

Vertailua voi tehdä kahdella tapaa, positiivisesti tai negatiivisesti. Näiden kahden ero on se, että positiivinen vertailu on motivoivaa. Esimerkiksi ”Vautsi miten hienosti tuo toinen teki tämän saman homman, mikä minulla on edessäni. Koitan pyrkiä yhtä miellyttävään lopputulokseen”. Positiivinen vertailu pysyy positiivisena niin kauan kun olet kilpailematta ja nostamatta omia paineita kilpailun vuoksi. Kilpailukin on toki hyvästä jos se on ”tervettä” ja leikkimielistä. Mutta raja tässä asiassa positiivisen ja negatiivisen välillä on hiuksen hieno.

Entäs se negatiivinen vertailu? Se ei motivoi, se sättii ja laskee mielialaa. Negatiivista vertailua tekemällä painat itseä alas ja mielialaa laskusuuntaan. Ja mitä enemmän ajattelet muiden olevan parempia, sitä enemmän mielialasi laskee ja sitä enemmän ajattelet taas muiden olevan yhä parempia. Noidankehä on valmis.

Miten siis kääntää negatiivinen plussan puolelle? Itsetunnon kehitys on yksi avain.

kahvi4

Mikä itsetunto?

Jokaisella meillä on semmoinen. Se on osa persoonaa. Itsetunto on oma käsityksemme itsestämme kokonaisuutena. Itsetunto sisältää tiedostamamme heikkoutemme ja vahvuutemme. Hyvän itsetunnon omaavana rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja pystyt hyväksymään omat heikkoudet. Tämän myötä sinulla on väkisinkin taito arvostaa myös muita sellaisina kuin he ovat ja hyväksyä samalla heidänkin heikkoudet ja vahvuudet.

Heikon itsetunnon omaavat sortuvat helpommin negatiiviseen vertailuun. ”Minulla on vain tällainen auto, tuo on paljon kauniimpi kuin minä, olen ainoa joka, jolla ei ole asiaa x”. Heikko itsetunto syö kykyä kestää pettymyksiä ja voi aiheuttaa kateuttakin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kateudenkin takana on vain hyvää. Siellä on asioita, jotka ovat sinulle itselle tärkeitä. Merkittävä tekijä onkin se, kuinka kateuden tunnetta käsittelet ja ilmennät.

Parasta tässä kaikessa kuitenkin on, että itsetuntoakin voi harjoittaa, kehittää ja parantaa! Ja jo pelkkä itsetunnon kohentaminen vähentää negatiivista vertailua ja parantaa elämänlaatua sitä myöten.

kahvi-1

Miltä tämä kaikki teistä kuulostaa?

Minä innoistuin tästä aiheesta alunperin sen vuoksi, että kaikki antropologiaan liittyvä on minun mielestä äärimmäisen mielenkiintoista. Miten voikin jokin tuiki tavallinen yleinen piirre ja tapa ihmisessä olla perua jostain niinkin kaukaa kuin lajimme alkuajoista?

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin herätellä armollisuutta itseään kohtaan. Tässä toinen syy postaukseen. Rakastan kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Armollisuutta itseään ja muita kohtaan voi aina kehittää lisää. Sitä tarvitaan varsinkin tänä päivänä, kun itseltä ja muilta vaaditaan ihan älyttömästi kaikkea. Jokaisen tulisi olla ”täydellinen” ja luonteeltaan kova, mutta kuitenkin hyvin sydämellinen. Minusta on kuitenkin äärimmäisen helpottavaa tietää, että tuo ”täydellisyys” on vain kaunis haave, koska jos tällainen luontainen vertailukin tulee perimässä noinkin kaukaa, on sitä melkoisen hankalaa napsauttaa yhtäkkiä pois päältä. Parempi siis vain kehittää omia ajatusmalleja ja itsetuntoa jos kokee tarpeelliseksi. Näidenkin seikkojen vuoksi täydellistä meistä kenestäkään ei koskaan tule ja hyvä niin. Mutta aina voi kehittyä paremmaksi itseksi 🙂

 

Haluaisin kovasti kirjoittaa tästä aiheesta paljon tätä pintaraapaisua enemmän. Vertailusta, itsetunnosta ja armollisuudesta itseä kohtaan kun voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Saatika sitten tuosta tieteellisestä näkökulmasta. Tietoa kuitenkin puuttuu pidemmän kirjoituksen tekemiseen. Toivottavasti tämä kirjoitus kuitenkin herättää ajatuksia ja niitä lukisin teiltä enemmän kuin mielellään! Ja lisätieto tietenkin on aina tervetullutta.

 

Ihanaa keskiviikkoa! Ollaan armollisia tänäänkin 😉

 

K-M

 

 

Bike Hotel Concept, Hotel Iso-Syöte

*Yhteistyössä Hotelli Iso-Syöte

 

Minua vähänkin aikaa seuranneet tietävät, että yksi lemppariharrastuksistani on maastopyöräily. Meidän kodin läheltä lähtee mahtavia metsäreittejä kymmenien kilometrien päähän, mutta siltikin oma lemppari alue maastopyöräilyyn on Syötteen alue. Siksipä olin enemmän kuin innoissaan Hotelli Iso-Syötteen ehdotuksesta testata heidän tälle kaudelle uusitut leveärenkaiset fatbiket ja juurikin tuolla omilla lempparipoluilla. Hotellilla on aivan oma pyöräilijöille suunnattu palvelukokonaisuus, Bike Hotel Concept, johon sisältyy aivan kaikki pyöristä varustukseen, huoltoihin, reittipalveluihin sekä ravintoon ja rentoutumiseen. Toisin sanoen pyöräilijän unelmapalvelu.

bhc_hotel_iso-syöte_3bhc_hotel_iso-syöte_4bhc_hotel_iso-syöte_7

Syötteen polut tarjoavat monen eri tason reittejä aina aloittelijoille sopivista hyvinkin haastaviin konkaripolkijoiden polkuihin. Myös reittien pituuksia löytyy muutamasta kilometristä kymmeniin kilometreihin saakka. Eri reittejä yhdistelemällä valittavana on huima määrä ihania polkuja pitkin metsiä ja tunturimaisemia.

Vaikka Syötteen alue ei minulle aiemmin ollut kovinkaan tuttu, on siellä alusta asti ollut turvallinen olo ajella uusia polkuja pitkin. Kaikki reitit on merkattu tosi hyvin ja opastekylttejä on reittien varrella hyvä määrä. Lyhyenkin reitin varrella maisemat ehtivät vaihtua moneen otteeseen. Tiheästä kuusimetsästä makealta tuoksuvan suon pitkoksille.. Välillä on ihana pysähtyä tunnelmallisissa taukotuvissa eväiden ääreen ja nauttia hetki tulen loimutessa vierellä.

bhc_hotel_iso-syöte_8bhc_hotel_iso-syöte_9bhc_hotel_iso-syöte_10bhc_hotel_iso-syöte_6

Aina aiemmin poljin Syötteen metsissä omalla kapearenkaisella maasturillani. Fatbikea kuitenkin testasin ensimmäistä kertaa tämän vuoden tammikuussa Syötteen satumaisilla talvireiteillä. Vuokrasimme kälyn kanssa juurikin Hotelli Iso-Syötteeltä pyörät ja kävimme porukalla ajelemassa pitkin lumisten kuusien reunustamia polkuja. Nyt puolestaan syksyn aikana fatbike-kuume alkoi kohoilla ihan kunnolla ja päädyin lopulta vaihtamaan kapearenkaisen luottokumppanini ”fättiin”. Ja ei ole kyllä kaduttanut. Leveiden renkaiden ansiosta voi polkea melkeinpä missä vain. Lumella, hiekalla, syvässä kurassa, metsäpoluilla..

Hotellin uudet pyörät oli keveitä ajaa ja ohjautuivat hyvin haastavillakin poluilla. Minä otin alleni S-koon pyörän ja Ossilla oli L-koko. Kypärät meillä oli kotoa mukana ja ennen lähtöä pyöriin vaihdettiin lukkopolkimet, kun me niillä ollaan totuttu molemmat ajamaan. Omia varusteita ei kuitenkaan tarvitse ottaa mukaan ellei itse halua. Kypärä mm. kuuluu vuokrauksen hintaa. Hotellilta löytyy myös pyöräilyasut!

Vuokrapyörävalikoimasta löytyy monenlaista kulkupeliä. Myös lapset on huomioitu pyörävalikoimassa eli pyöräseikkailulle voi lähteä koko perheellä! Näiden fatbikejen lisäksi vuokrattavana on hieman normaalia leveämpi renkaisia ”plussapyöriä” sekä sähköavusteisia fatbikeja.

bhc_hotel_iso-syöte_11bhc_hotel_iso-syöte_12

Hankala kuvailla sitä tunnetta, mikä tulee kun pyöräilee tällaisissa maisemissa. Täysi hiljaisuus metsissä, kaikki raikkaat tuoksut, eläimet ja näköalaa silmän kantamattomiin. Ja kaikki tämä alle kahden tunnin ajomatkan päässä Oulusta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan retkeilyä Syötteen alueella pyörän selässä niin talvella kuin lumettomaankin aikaan. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin kävelyretkillä, mutta siltikin pääset nauttimaan upeasta luonnosta ja metsän rauhasta hauskalla tavalla.

Käykää myös kurkkaamassa viime tammikuinen kirjoitukseni Fatbiket Syötteellä. Siitä saa pientä vihjettä siitä, kuinka upeaa on ajella myös talvella keskellä tykkylumipuita. Se on oikea talven ihmemaa.

bhc_hotel_iso-syöte_13

Kiitos tuhannesti Hotelli Iso-Syöte mahdollisuudesta päästä kokeilemaan uusia pyöriänne! Oli aivan ihanaa!

 

 

K-M

P.S. Joko luit edellisen kirjoitukseni Hotelli Iso-Syötteen uudesta ja upeasta Karhunpesä-sviitistä?

 

EDIT: Bike Hotel Conceptin nimi on päivitetty ja löytyy nyt nimellä Lapland Bike Hotel.

Palvelukokonaisuus on täysin sama kuin aiemmin 🙂

Unelmien miniloma Karhunpesä-sviitissä

* Yhteistyössä Hotel Iso-Syöte

Kolme pientä alle kouluikäistä naperoa, kokopäivätyöt ja muut ruuhkavuosien kiireet. Yhteinen, kahdenkeskinen laatuaika puolison kanssa on todella kortilla ja kaikki pienetkin hetket yhdessä pyritään nauttimaan toistemme seurasta. Nyt kuitenkin saimme yhteistä aikaa melkeinpä koko menneen vuoden edestä, kun perjantaina aamusta veimme lapset hoitoon ja ajelimme vuorokauden ajaksi Hotelli Iso-Syötteen vieraaksi. Majoituimme uutuuttaan ja upeuttaan hohtavaan Karhunpesä-sviittiin.

karhunpesä_bearcavesuite7

karhunpesä_bearcavesuite8

Hotellin respan toivotettua meidät iloisesti tervetulleiksi, lähdettiin Ossin kanssa innosta ja jännityksestä hymyillen kävelemään kohti majoitustamme. Hotellin alakerrasta löysimme ohjeiden mukaan karhun kuvalla varustetun oven sviittiin. Avattuamme oven mykistyimme tämän näyn ääreen. Ja siis ihan oikeasti aivan kuin joku olisi painanut mute-nappia meille! Suut auki tuijoteltiin toisiamme ja tätä 85 neliön luksustason sviittiä vuoron perään.

Ensimmäinen huomio oli sviitin tuoksu. Karhunpesä tuoksui vienosti ja raikkaasti sellaiselle hieman tervaiselle puulle, mutta ei kuitenkaan niin, että se häiritsisi. Sen perään katse hakeutui sviitin upeaan luonnonkivitakkaan ja kuparisiin yksityiskohtiin. Katseen vangitsi kuitenkin lopulta ikkunoiden eteen sijoitettu iso poreamme. Siinä vaiheessa taisin hymyillä niin leveästi kuin kasvoista lähtee. Poreammeen ja olohuoneen ihmettelyn jälkeen tutustuttiin sviitin muihin puitteisiin.. Aivan mieletön ylätasanne isoine sänkyineen sekä karhupesämäisine sisustuksineen pisti meidät huokailemaan ihastuksesta. Karhunpesän kaksi wc-tilaa olivat myös sisustukseltaan täydellisiä. Rauhalliset maanläheiset sävyt ja hentoinen eukalyptuksen tuoksu toivat heti aivan ihanan tunnelman.

karhunpesä_bearcavesuite6
karhunpesä_bearcavesuite3

Kuvien napsimisen lomassa tuli sen verran nälkä, että päätettiin pitää ruokailutauko hotellin ravintolassa. Haluttiin kuitenkin nauttia upeasta majoituksesta ja päädyttiinkin ottamaan annokset huoneeseen. Haluttiin viettää kaikki mahdollinen aika ihan vain kahdestaan. Hotellin ravintolassa aiemminkin syöneinä tiedettiin, että annokset ovat varmasti maukkaita ja odotukset ylittäviä. Nyt kuitenkin kokki vei homman astetta kovemmaksi. Nimittäin en muista milloin viimeksi olisin syönyt niin maukkaan ravintola-annoksen. Minä otin paahdettua nieriää lisukkeineen ja Ossi puolestaan tilasi ihan supermaukkaan kanapastan. Visualisti-puoli minussa ihaili annosten kaunista asettelua, enkä olisi millään raskinut alkaa syömään.

Jälkkäriksi nautittiin takkatulen ääressä ruby-suklaata ja lasilliset viiniä. Jos poreamme ei olisi houkutellut vieressä oltaisiin istuttu noilla sijoilla varmaan useampi tunti. Oli niin ihanaa nauttia hetkestä roihuavan takan vieressä päivän hämärtyessä ja keskittyä kunnolla juttelemaan kaikesta mahdollisesta. Tuli mieleen ne meidän seurustelun alkuajat, kun saatettiin jutella tunteja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nykyään kun meidän keskustelut arkisin painottuvat enemmänkin itse arjen pyörittämiseen ja muihin juokseviin asioihin.

karhunpesä_bearcavesuite16karhunpesä_bearcavesuite13

Poreamme houkutteli tosiaan niin paljon, että napattiin laukuista uima-asut ja lähdettiin tutustumaan sviitin kylpytiloihin. Vai sanoisinko sviitin spa-osastoon? Vierekkäiset sadevesisuihkut ja ovet kahteen erilliseen saunaan. Turkkilainen höyrysauna ja vastapäätä perinteinen suomalainen sauna panoraamaikkunalla huoneistoon. Ikkunasta pystyi halutessaan katselemaan jättitelkkaria tai huoneiston takana avautuvaa maisemaa. Ikkunat oli myös mahdollista sulkea rauhaa halutessaan. Meillä ne oli auki, kun vain kahdestaan huoneistosta sekä löylyistä nautittiin.

Vaikka perinteistä saunaa rakastankin, niin kyllä voiton vei sviitin ihana höyrysauna! Myös parempi puoliskoni mieltyi höyrysaunan lämpöön ja tunnelmaan. Ja poreammehan on ainakin meidän kohdalla sanomattakin selvä kruunu tähän kaikkeen. Oli niin mahtavaa rauhassa nauttia lämpimästä vedestä ja poreista. Lauantaina sääkin oli kirkas ja nautittiin heti aamusta alkaen upeista maisemista poreiden keskellä.

karhunpesä_bearcavesuite10karhunpesä_bearcavesuite9karhunpesä_bearcavesuite2karhunpesä_bearcavesuitekarhunpesä_bearcavesuite17karhunpesä_bearcavesuite18karhunpesä_bearcavesuite4

Meillä ei ole tällä hetkellä halua lähteä viikon lomalle kahdestaan ja jättää lapsia muille hoitoon. Ikävä on liian suuri meille kaikille, varsinkin meidän 1-vuotiaalle kuopukselle. Voimme kuitenkin molemmat Ossin kanssa kädet sydämillä taata, että vuorokausi Karhunpesässä sekä Syötteen upeissa maisemissa latasi akut yhtä lailla kuin useampi päivä jossain muussa lomakohteessa.

Oulusta Iso-Syötteelle on ajomatkaa vain alle kaksi tuntia eli matkustusaikaa ei ole juuri ollenkaan. Lyhyestä matkasta huolimatta tuntuu, että on jossain täysin toisessa maailmassa tunturien ja täydellisen rauhan keskellä. Me ainakin unohdettiin kaikki muut arjen kiireet ja keskityttiin vain upeaan tunnelmaan sekä tietenkin toisiimme. Kotona sitä ei samalla tavoin onnistu pysähtymään, vaikka hetkessä osaisikin elää. Tuolla sen sijaan jokaista aistia hemmoteltiin vuorokauden ajan ja viimeisetkin kiristykset haihtuivat hartioilta. Parasta oli se, että saimme kokea kaiken tämän Ossin kanssa yhdessä. 

karhunpesä_bearcavesuite15

Meillä Suomessa on upeita kohteita ja oikeasti näinkin läheltä voit löytää mitä uskomattomampia paikkoja! Minäkin ajattelin ennen hieman mustavalkoisesti, että tarvitsen sen viikon loman kaukana kotoa ladatakseni akut ja rentoutuakseni kunnolla. Sainpas onneksi nenilleni ihan konkreettisesti kun vuorokausi Karhunpesä-sviitissä latasi sekä minuun, että puolisooni huikeasti energiaa. Puhumattakaan siitä, kuinka upeaa oli kaiken tämän pikkulapsiarjen keskellä olla vain kaksin. Ja lähestyvän joulun vuoksi vinkkaan antamaan elämyslahjana yön Hotelli Iso-Syötteen upeissa sviiteissä! Jää taatusti mieleen ja muistoihin!

Vierailumme ei kuitenkaan päättynyt lauantaina huoneen luovutukseen, vaan pääsimme vielä nauttimaan Syötteen upeasta luonnosta tuliterien maastopyörien kyydissä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kiitos Hotelli Iso-Syötteen väki tästä unelmien minilomasta Karhunpesä-sviitissänne. Ja mitä suurimmat onnittelut kuudennesta peräkkäisestä voitosta Suomen parhaana pienenä hiihtohotellina. Voitto meni täysin oikeaan kohteeseen! 🙂

 

K-M

P.S. Voit lukea myös aiemmasta vierailustamme Hotelli Iso-Syötteellä. Kuopuksemme ollessa pieni vauva majoituimme koko viiden hengen perheellämme hotellin Aurora-sviitissä. Nämäkin sviitit ovat vertaansa vailla ja loksauttavat suut auki upeudellaan. 

 

*Tämä blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Hotelli Iso-Syötteen kanssa. Kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat kuitenkin täysin minun ja puolisoni omia.