Treffipäivän päätös

Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonlopusta sekä eritoten siitä, että lapset menivät mummulaan yöksi ja me saimme miehen kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan. Ja siitä myös kuinka nyt rentoutuneina startattiin työviikko ennen talvilomaa. Yökylään lapset menivätkin ja me saatiin viettää laatuaikaa koko päivän ajan kahdestaan. Oli ihana päivä. Mutta yöllä heräsimme molemmat huonoon oloon ja siitä se sitten alkoi.. Meidän aamuyö oli suoraan kuin Sinkkuelämää-jaksosta, jossa Harry ja Charlotte saavat ruokamyrkytyksen romanttisen deitti-illan jälkeen. Treffipäivän päätös olikin hieman erilainen.

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä. Oikeassa kulmassa naisen pää hieman näkyvissä.

Näin unta silloin lauantaiyönä, että olin töissä ja kesken kokouksen iski etova olo. Pian heräsin unestani ja tajusin, että se olo ei olekaan unta. Pari tuntia pyöriskelin ja koitin löytää hyvää asentoa. Samoihin aikoihin mieheni heräsi myös huonoon oloonsa. Sen tarkemmin kertomatta totean tähän kohtaan, että onnea on kaksi vessaa talossa.

Kahdeksan aikaan aamusta soittelin lasten mummulle ja sormet ristissä toivoin taudin iskeneen vain meihin kahteen. Mutta ei.. Yksi meidän pojistakin voi huonosti samaan aikaan. Ja tällä hetkellä tauti on kaatanut meidän koko perheen sängyn pohjalle.

Onneksi meillä on iso joukko läheisiä auttamassa. Poikien mummu hoiteli poikia noin kahteen asti, että me saimme miehen kanssa levähtää ja sairastaa aamupäivän kahdestaan. Minun vanhemmat puolestaan toivat oven taakse ison kassillisen ruokaa ja juomista koko perheelle. Ja ystävät kyselevät vuoron perään tarvitaanko apua tai kaupasta jotain. <3

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä.

Norovirus jyllää nyt rajuna pitkin Suomea. Ei ihme, että meillekin se tuli kun lasten päiväkodissa sitä on jo jonkin aikaa ollut liikkeellä. Ja voihan se tulla melkein mistä tahansa. Nyt kuitenkin alkaa olla jo hieman parempi olo meillä kaikilla ja syöminenkin onnistuu hiljalleen. Huominen ollaan vielä kotona parantelemassa ja minimoidaan tartuntariskiä muille.

Onko teille iskenyt tämä jokavuotinen kiusankappale?

K-M

P.S. Pikku kirsikkana kakun päällä meiltä rikkoutui perjantaina lämminvesivaraaja. Saatiin onneksi varalämmitin jo heti illalla, mutta siitä ei riitä lämmintä vettä kuin ihan hetkeksi kerrallaan. Tänään LVI-asentaja oli jo tulossa uuden varaajan kanssa meille kunnes kerroin tartuntavaarasta.. Nyt hän kertoi tulevansa vasta PERJANTAINA. Ymmärrän kyllä, että ei tietenkään kukaan halua sairastua, mutta meidän viisihenkinen perhe ei oikein pärjää 60 litralla lämmintä vettä kerrallaan. Noh mutta kylläpä tästä selvitään. Onpahan raikas olo suihkun jälkeen ;D

Ajatusniksit, osa 5

Ajatusniksien viimeisenä osiona tarjoilen eritoten meille listaihmisille mukavaa tehtävää. Nyt nimittäin tehdään oman elämän Stop doing -listat. Stop doing -listan tarkoitus on herätellä meitä tarkastelemaan omia arvoja sekä auttaa luopumaan niistä asioista, jotka koemme rajoittaviksi omassa elämässä.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu.

Jokaisella meistä pyörii päivittäin erilaiset tehtävälistat mielessä. Aamuisin ennen töihin lähtöä saatat olla jo ajatuksissasi töiden parissa. Mietit ehkä missä järjestyksessä tehtävät kannattaa hoitaa, palautat mieleen eilen unohtamasi asian johonkin tiettyyn tehtävään liittyen ja niin edelleen. Samalla aivoissa raksuttaa tehtävät kotityöt, lasten harrastukset, suunnitelmat ystäväsi yllätysjuhlista ja muutaman viikon päähän bookattu viikonloppureissu toiseen kaupunkiin. Koostuipa listasi mistä asioista tahansa, ne kaikki ovat asioita, joita sinun pitää tehdä. Siksipä onkin tärkeää miettiä ja listata asiat, mitä ET halua tehdä tai mistä haluat luopua. Tasapaino kaikessa, vai mitä?

Miten tehdä Stop doing -lista?

Aloita tärkeimmästä. Eli sinusta itsestäsi. Mieti asioita, jotka tekevät olosi hankalaksi tai joissa on negatiivinen tunnelma. Esimerkiksi hyvin yleinen tällainen hankalaksi koettu asia on se, kun ei osaa kieltäytyä, vaikka oikeasti haluaisikin. Tunnistatko itseäsi tästä? Minä tunnistan ja vahvasti. Nyt onneksi olen jo hyvän aikaa muuttanut tätä seikkaa omassa elämässä ja osaan jo helpommin kieltäytyä jos asia ei tunnu hyvältä. Minulla tämä kieltäytymisen vaikeus johtui reilut 10 vuotta sitten jonkin verran enemmän halusta miellyttää muita. Ehkä osin pelkäsin jääväni yksin. Myöhemmin pääsyyksi vaihtui se, etten halua loukata ketään kieltäytymällä. Sekin on osin toisten miellyttämistä, mutta eri tavalla kuitenkin.

Toinen seikka, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia tuon tuostakin on se, että olen melkoisen armoton itseä kohtaan. Ennen vaadin itseltä koko ajan parempaa tulosta asiasta kuin asiasta. Ja nyt jälkikäteen voin todeta, että siinäpä oiva keino jos haluaa polttaa itsensä loppuun. Koen kyllä, että tuollaisella kevyemmällä vaativuudella itsestä saa oikeissa kohdin irti hieman normaalia enemmän, mutta omat rajat on hyvä tiedostaa. Nykyään on ihanan vapauttavaa kun sallii itselle tehdä jotkin asiat hieman löysemmin ottein.

Siirtyminen to do -listan tekemisestä stop doing -listan tekemiseen.

Ne olivat pari esimerkkiä omasta elämästäni. Jos sinusta tuntuu hankalalta huomata omasta elämästä vastaavia, niin kokeile jakaa elämäsi eri osioihin ja lähde miettimään asioita pienissä palasissa. Helpointa on jakaa elämän osa-alueet pariin kolmeen pääosaan. Minä lähtisin jakamaan omat pääosioni kahteen kategoriaan:

  • Vapaa-aika
  • Työ

Tämän jälkeen listaan asiat, mitkä kuuluvat omaan vapaa-aikaani ja perään, mitä mihinkin tarkemmin ottaen kuuluu. Esimerkiksi näin:

  • Perhe: arki, lomat, yhteinen vietetty aika, jokaisen oma aika
  • Koti: siivous ja muut kotityöt, sisustus, ruoanlaitto, kodin kunnostus
  • Ystävät: yhteinen aika, yhdessä tehdyt askareet
  • Harrastukset: oma aika, harjoittelu, mahdolliset tavoitteet

Ja työosion alle listaisin omat työtehtäväni ja erilaiset tilanteet, mitä työpäivän aikana kohtaan. Sellaisia voisi olla esimerkiksi asiakaskohtaamiset, palaverit ja koulutustilanteet. Ja jälleen niiden perään, mitä kaikkea jokaiseen tilanteeseen kuuluu.

Purkamalla listaamasi asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi pääset helpommin tilanteisiin kiinni. Sen myötä voit muistella ja huomata tapahtumia, joissa jokin tietty tapa toistuu, vaikka niin et haluaisi tehdäkään. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä?

Minun stop doing -lista

Pyörittelin noita aiemmin tajuamiani seikkoja ja nyt samalla edellisessä kappaleessa listaamiani asioita. Minun stop doing -listani näyttäisi tällä hetkellä jotakuinkin tältä:

  • Älä tee muiden eteen sellaista, mitä et oikeasti tahdo tehdä. –> Kuuntele itseäsi. Älä tee asioita muiden vuoksi.
  • Älä vaadi itseltä niin paljoa –> Ole armollinen.
  • Älä epäile omia kykyjäsi –> Usko itseesi!
  • Lopeta multi tasking!! –> Kun mahdollista, tee yksi asia kerrallaan valmiiksi ja siirry vasta sitten seuraavaan.
  • Älä mieti menneitä ja murehdi tulevaa –> Elä tässä ja nyt

Nämä viisi kohtaa pitää sisällään useampia päivittäisiä tilanteita. Ja nyt kun kirjoitin nämä kunnolla näkyvän listan muotoon, toivon noudattavani näitä viittä kohtaa entistä paremmin.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu läheltä kuvattuna.

Siinä oli ajatusniksisarjan viides ja viimeinen osio. Miltä tällainen stop doing -lista kuulostaa?

Ajatusniksien neljä ensimmäistä osaa käsittelee ajatusten keskittämistä nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavaa, ääripääajattelua sekä intuitiota. Jos et vielä näihin tutustunut, niin klikkaa postauksiin ja ota niksit talteen. Lupaan, että ne kaikki ovat hyödyllisiä! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa!

K-M

Irtiotto arjesta

Helmikuussa ollaan ja tällä viikolla juhlitaan meidän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä. Alkuvuoden loman jälkeen arki on ollut superkiireistä ja tahti vain kovenee. Tai ei ehkä niin älyttömän kiireistä, vaan enemmänkin vuoden alusta lähtien on tullut töissä paljon uusia juttuja, jotka ovat jo vieneet lyhyille työreissuille Etelä-Suomeen. Samalla normaali arki pyörii ja pää on täynnä uutta asiaa. Sama hektinen meininki on ollut veljen perheellä, joten varattiin meille sekä vanhemmillemme viikonlopun mökkiloma Syötteellä. Saatiin kunnon irtiotto arjesta.

Mökki vuokrattiin tällä kertaa yksityiseltä omistajalta nettimökin kautta. Olin jo syksyllä ihastellut tätä tunturissa sijaitsevaa upeaa mökkiä näköaloineen ja ei tarvinnut kauaa miettiä varaamista kun huomasin sen olevan vapaana viime viikonloppuna. Mökkiin mahtuu +10 henkilöä, mutta minun Instagramia seuraavat tietävätkin jo, että meidän perhe lähti vajaalla miehityksellä mökkeilemään. Kaikista pienin meistä on sitkeän flunssan armoilla edelleen, joten hän ja Ossi jäivät kotiin lepäilemään viikonlopun ajaksi.

Jättimäiset ikkunat olivat kyllä ehdoton kruunu meidän vuokraamassa mökissä. Naureskeltiin, että olipa eka kerta kun mökin ehdoton helmi on sauna. Ja saunan ikkunassa sielunmaisema jos minulta kysytään.

Lauantaina hiihdeltiin Syötteen huipulla ristiin rastiin reippaan tunnin verran. Kenenkään sukset ei luistanut pätkääkään, mutta ei haitannut menoa. Hiki tuli ja oli hauskaa! Lenkin loppupuolella vetäsin ihan kunnon naamajarrutuksen puuterilumeen. Ja veli kaatui heti perään. Ehkä hiihtosuksia ei ole tehty laskemiseen..

Lounaan jälkeen levättiin hetki ja lähdettiin viemään lapset rinteeseen suksivuokraamon kautta. Molemmat pojat kehittyi taas hurjasti lisää, vaikka edellinen kerta rinteessä oli viime keväänä. Pian päästään isoihin mäkiin porukalla! Kirjoittelen lasten laskettelusta vielä erikseen myöhemmin.

Hyvää ruokaa ja sauna illalla. Unta ei tarvinnut kellään kovin kauaa houkutella. Pelkäsin kyllä hieman tulevaa yötä, koska meidän keskimmäisen pojan korva alkoi lauantai-iltana kipuilemaan kovasti. Onneksi olin ottanut varalta mukaan lasten särkylääkettä ja yö meni rauhallisesti. Sunnuntaina lääkäri totesi korvatulehduksen molemmissa korvissa. Nyt kuulostaa olevan kaikki mahdolliset taudit liikkeellä ja vähän joka perheessä vähintään yksi flunssan tai vatsataudin heikentämänä. Kesää odotellessa..

Näihin sielunmaisemiin Syötteelle olisi tarkoitus suunnata uudelleen talvilomaviikolla. Pojat haluavat laskettelemaan ja tietenkin me halutaan koko perheellä nauttimaan lomasta kun viikonloppuna se ei onnistunutkaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

Äiti työmatkalla

Tällä viikolla tein pitkästä pitkästä aikaa työmatkan, kun tehtävät veivät minut muutamaksi päiväksi Tampereelle. Niinkin simppeliin juttuun kuin työmatka liittyy yllättävän paljon seikkoja, joita ei todellakaan osannut aavistella ennen lapsia. Äiti työmatkalla, kyllä ja ei.

Lähdetäänpäs ensinnäkin siitä, että oma toimenkuva työssäni koki muutoksia tässä parin viikon aikana ja uutta sisäistettävää on valtava määrä. Muutoksesta olen enemmän kuin innoissani, vaikka pää onkin pikkuisen pyörällä vielä. Uusista tehtävistä johtuen hyppäsin viime tiistaiaamuna kollegan autokyytiin ja ajeltiin porukalla Tampereelle. Siitä ensimmäinen kyllä! Koska jostain kumman syystä tykkään istuskella autossa kun maisemat vaihtuu nopeasti ja sää on kiva. Ossi tykkää myös ja sen vuoksi me ollaan kunnon maisemareittien ajelijoita ;D

Seuraava plussa oli oma mukava hotellihuone remontoidussa Scandicissa. Osan porukastamme suunnatessa illalliselle, hipsittiin minä ja kollegani Stokkan Herkkuun ostamaan iltapalaa (ja herkkuja). Sieltä takaisin hotellille suihkuun ja sänkyyn. Ja kyllä! Sain syödä rauhassa omassa huoneessa herkkuja ja samalla loikoilla sängyssä Youngerin pyöriessä läppärin näytöltä vieressä. Aivan ihanaa. En jaksa muistaa, kuinka monta vuotta sitten olisin moista tehnyt. Oli myös enemmän kuin tervetullutta nukkua kaksi yötä mukavassa sängyssä heräämättä kertaakaan. Puhelinkin hehkutti hyvin nukuttuja öitä kun latasin Ouran tiedot hotelliöiltä näkyviin.

Parin päivän aikana tajusin, että oli reissun tarkoitus työ tai huvi, niin aina ilman lapsia matkustaessa on luksusta, kun voi vain huolehtia omasta itsestään. Ja älkää käsittäkö väärin! Rakastan tehdä pieniä ja isoja reissuja koko perheellä ja niistä jää upeita muistoja meille kaikille. Mutta en voi väittää, ettenkö nauttisi siitä huolettomuudesta aikuisseurassa matkustaessa.

Työreissut on mukavia silloin tällöin, mutta ikävän iskiessä viimeistään ensimmäisen reissupäivän iltana kaipaan kotiin ja miehiäni valtavasti. Tämän vuoksi minulle ei sopisi työ, mikä vaatii jatkuvaa reissaamista. Onneksi on kuitenkin keksitty videopuhelut, joilla ikävää voi edes hieman lievittää. Kotonakin oli selvästi ikävöity.. Sen verran tiivisti nuo kultakimpaleet ovat minun ympärillä reissun jälkeen pyörineet <3

Innoissaan siis lähden seuraavallekin työmatkalle, mutta samaan hengenvetoon totean, että onneksi yöpymistä vaativaa matkaa ei ihan seuraavilla viikoilla ole tiedossa.

Teettekö te reissutyötä tai satunnaisia työmatkoja? Mikä teidän suhtautuminen on niihin?

K-M

Viikon nopeat

Blogihommat jäi tälläkin viikolla taka-alalle puhtaan ajanpuutteen vuoksi. Menoja meillä oli jo niin paljon, että piti jopa perua muutama juttu kalenterin tuplabookkauksen vuoksi. Eipä siinä tosin, ihan itse aiheutettua ylimääräistä kiirettä..

Selailin viikolla napattuja kuvia puhelimesta ja ajattelin pitkästä aikaa tuoda nämä nopeat puhelinkuvat tänne bloginkin puolelle, vaikka laatu onkin mitä on.

Maanantai.

Viikko starttasi serkkuni lähettämällä yllä olevalla tsemppilauseella. Viesti tuli uuteen WhatsApp-ryhmään, jossa meitä on neljä eri ikäistä, eri elämäntilanteessa sekä täysin erilaisessa työssä olevaa naista sparraamassa toisiamme eritoten työelämän haasteita vastaan. Porukasta tunnen tosiaan vain serkkuni, mutta odotan innolla, että päästään muiden kanssa tutustumaan toisiimme ja jakamaan vinkkejä & tsemppejä haasteita kohtaan.

Maanantai-illan kohokohta puolestaan oli uuden harrastukseni treenit eli pääsin taas joraamaan soololattareita Vamokselle. Ja mikä parasta, yksi lähimmistä ystävistäni innostui aloittamaan myös siellä. Nyt meitä on jo kolme kun sama aiemmin mainitsemani serkkuni käy myös samalla tunnilla. Tällä viikolla treenattiin merenquen perusaskelia ja vähän koreografiaakin. Aivan ihanaa! Ylihuomenna olisi vuorossa cha cha.

Tiistai.

Triplabookaus minun ja Ossin kalentereissa. Tehtiin paras ratkaisu eli me molemmat peruttiin kaikki omat menot ja pyhitettiin ilta lasten kanssa pelailuun ja leikkiin. <3

Tiedettiin loppuviikon olevan sen verran kiireinen ja joka ilta pelkkää läpsystä vaihtoa, että haluttiin rauhoittaa edes yksi ilta pelkkään olemiseen.

Keskiviikko.

Aikaisin töihin ja aikaisin (tosin myöhässä!!) töistä hoitohuone Balleriinaan sokerointiin, LashLiftiin ja kulmien vahaukseen. Ihana Riina hoiti kaikki kuosiin reilussa tunnissa. Juteltiin siinä hoitojen aikana Riinan kanssa Balleriinan valikoimiin tulevista magneettiripsistä. Kyseessä on siis irtoripset, mutta liiman sijaan ne kiinnitetään magneeteilla. Magneettiripset on herkkäsilmäisen ja liima-allergisen valinta. Aion kyllä testata ripset heti kun ne tulevat hoitohuoneen valikoimaan, joten kirjoitan niistä varmasti myöhemmin kattavamman postauksen.

Torstai.

Aamulla töissä vastasin outoon numeron olettaen tietty soittajan olevan työhön liittyvä kontakti. No eipä ollutkaan. Soittajana olikin Iskelmä radion aamujuontajat. Olin voittanut kirjakilpailussa itselleni paketin hyvinvointikirjoja! Ihan huippua. Jossain kohtaa puhelua tajusin myös sen, että puhelu tulee ulos radiosta.. Toivottavasti en pahasti höpöttänyt omiani ;D

Töistä sitten ajelin tällä kertaa suoraan keskustaan ja parturiin Jörö-Jukkaan. Aina yhtä taitava Maija loihti taas hiukset kevätkuntoon ja hieman vaaleammaksi.

Tällä viikolla olen kiinnittänyt extrahuomiota iltarutiineihin. Puhelin ja telkku on mennyt kiinni vähintään tunti ennen sänkyyn menoa. Kahtena iltana joogasin ja venyttelin noin 40 minuutin ajan ja luin vielä hetken kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan.

Noilla kaikella on ollut selvä merkitys unenlaatuun. Aiemmin ennätykseni syvän unen määrästä yhden yön aikana oli 38 minuuttia. Normaalimpi määrä minulla on ollut se 15min syvää unta/ yö. Nyt kuitenkin eritoten noiden kahden yön aikana syvää unta kertyi molempina öinä yli tunti! Ja se on kyllä näkynyt yleisessä vireydessä. Ihana tunne kun ei väsytä.

Ja siis nukkumaan olen arki-iltaisin alkanut jo heti yhdeksän jälkeen.

Perjantai.

Työhuoneen ikkunasta on parina päivänä paljastunut kunnon nietokset ja kevätaurinko. Kyllä tuota kelpaa tuijotella.

Tein maanantaina päätöksen tehdä töitä enemmän seisoma-asennossa. Huoneestani löytyy sähköpöytä sitä lystiä varten ja tämän työviikon saldo seisomisesta oli kaksi kokonaista päivää ja kahtena päivänä työskentelin puoli päivää seisoen. Kyllä selkä kiittää! Seisomiseen kun yhdistää maanantaisen lattaritunnin sekä iltajoogat niin ei jumeja ole päässyt syntymään.

Tänään herättiin esikoisen kanssa puoli kuuden aikaan. Uni loppui kesken ja noustiin yhdessä ylös. Sen vuoksi ehdittiin heti aamusta käymään kaupungilla. Agendalla oli ruokaostokset, passikuvan nappaaminen sekä minun silmälasien noutaminen. Ja kyllä, vihdoin ja viimein ostin uudet silmälasit. Edelliset on hankittu lukion alussa, joten oli jo aikakin.

Kotona sitten huomasin, että passikuvat olivat tippuneet jonnekin reissun aikana. Onneksi ne meni myös sähköisesti passihakemukseen ja ei tarvitse uusia lähteä ottamaan.

Siinäpä tämän viikon ”kohokohdat”. Ensi viikolla lähden työreissulle ja miesväki saa nauttia arkipäivinä poikien juttuista. Vähän vaihtelua meille kaikille.

Mitä teidän viikon kohokohtiin on kuulunut?

Rentoa lauantai-iltaa!


K-M

Unelmakartta vuodelle 2019

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin loman merkeissä. Ja ihan kirjaimellisesti loman. Nimittäin keskiviikkoyönä nukuin vajaat 10 tuntia ja vietin koko päivän yökkäreissä himmaillen. Tämän lisäksi torkahdin sohvalle peräti kaksi kertaa päivän aikana. Pientä univelkaa ilmassa..

Itse vuoden vaihdetta me vietettiin Syötteellä. Instaa seuraavat tietävätkin, että oma lähtö mökkireissulle oli hieman vaakalaudalla kun kuopuksellemme iski flunssa. Onneksi pikkumiehen flunssa meni nopeasti ohi ja pääsin ajelemaan mökille muiden perässä seuraavana päivänä. Uudenvuoden aattona käytiin pyöräilemässä vuoden viimeinen lenkki ja vierailtiin huskytarhalla. Vuoden vaihtuessa käveltiin eturinteille, jossa perinteinen lyhtykulkue laski pimeän rinteen alas ja upea ilotulitusshow valaisi taivaan. Aamun valjetessa päätettiin vielä lenkkeillä Iso-Syötteen huipulle ennen lounasta ja kotimatkaa.

Vuoden ensimmäinen viikko on otettu todella rennosti. Ollaan mm. käyty lasten kanssa elokuvissa ensimmäistä kertaa, ulkoiltu, nukuttu, pelailtu ja siivottu joulu pois. Vielä on muutamia valoja siellä täällä tuikkimassa, mutta sopiihan ne tammikuuhunkin.

Mutta nyt itse otsikon aiheeseen..

Aina vuoden vaihtuessa summailen loppuvan vuoden top-hetket ja mieleen painuneet asiat. Mistä nautin, mitkä asiat opettivat jotain ja niin edelleen. Uudelle vuodelle puolestaan asetan aina muutamia haaveita ja teen unelmakartan mieleeni. Lupaukset eivät ole minun juttuni kun kaikki on aikalailla tasapainossa ja hyvin. Mutta haaveet ja unelmat! Ne minä käyn mielessä läpi ja tänä vuonna kirjoitin unelmakarttani muistivihkon ensimmäiselle sivulle.

Tässä on minun tämän vuoden haaveet. Työelämään toivon haasteita ja onnistumisia. Ja että pääsen kehittymään jollain tavoin. Kodin suhteen haaveilen isommasta talosta. Rakentaminen on edelleen suuri unelma, mutta toivon enemmän valmiin talon löytämistä. Sitä odotellessa freesaan tätä meidän nykyistä kotia uusimalla hieman sisustusta.

Vapaa-ajalla toivon pystyväni jakamaan aikaa paremmin omalle perheelle, ystäville ja itselleni. Rakkaan serkkuni inspiroimana päätin aloittaa tanssiharrastuksen uudelleen. Haaveilen myös hieman kamerakaluston päivittämisestä ja sen myötä toivon pääseväni kuvaamaan enemmän. Blogille haluan myös pyhittää enemmän aikaa ja suunnitelmallisuutta. Ja ennen kaikkea haluan ihan vain levätä & ottaa rennosti enemmän.

Meidän koko perheelle haaveilen yhteisistä mukavista touhuista sekä lomareissuista koko perheellä sekä Ossin kanssa kahdestaan. Haluan myös panostaa yksittäiseen laatuaikaan kunkin naperon kanssa erikseen yhteisen ajanvieton lisäksi. Niin, että jokainen saa enemmän huomiota. Parisuhteelle haaveilen monista treffeistä ja kahdenkeskisistä hetkistä. Jo tunninkin mittainen yhteinen pyörälenkki on ihanaa.

Unelmakarttaani kirjoitin myös, että pysähtyisin vielä enemmän yksittäisiin hetkiin. Toivon myös terveyttä koko perheelle ja muillekin läheisille. Sekä yksi tärkeimmistä: enemmän unta. Meidän nukkumiset ovat luonnollisesti olleet aika vähällä viimeisen kuuden vuoden aikana, mutta nyt kun kuopuskin alkaa olla jo 2-vuotias, niin toivon unen määrän yhä kasvavan. Kunhan vain itse malttaisin mennä joka ilta hyvissä ajoin nukkumaan…

Tämä tapahtuu AINA kun kamera on esillä ;D Kaikki kuvat ovat heilahtaneita, koska kuka vajaa 2-vuotias nyt paikoillaan olisi <3

Tässäpä oli minun unelmakartta vuodelle 2019. Jos unelmia tulee lisää niin kirjoitan nekin ylös. Toivon, että tulee. Rakastan unelmoida ja samalla edetä hiljalleen kohti haaveitani.

Mitä teidän unelmakartoissanne tänä vuonna lukee?

K-M

Vuosi 2018

Vuoden 2018 viimeiset päivät. Niin meni taas 365 päivää täyttä elämää sen kaikissa kirjoissa. Alkuvuodesta kirjoitin teille myrkkysumusta, josta silloin oli vielä niin kovin vaikeaa nähdä ulos. Uskomattoman tuen, rakkauden, välittämisen ja ajan kanssa tänä päivänä tuo sumu on enää hyvin haalea ja putkahtaa esiin enää vain toisinaan. Alkuvuodesta en osannut muuta kuin pelätä ja nyt loppuvuodesta tunnen olevani miljoona asiaa viisaampi ja sinut kaiken sen kamaluuden kanssa. Ihan paras tunne. <3

IMG_6075
_MG_6430(1)
_MG_7294
_MG_7609

Tuntuu, että tänä vuonna olen saanut oikein hemmottelua osakseni kun alkaa katsella taakse kuluneita kuukausia. Lasten ihanat synttärijuhlat, reissut kotimaassa, aivan mahtavat ja mielenkiintoiset blogiyhteistyöt..

Olen oppinut elämään yhä enemmän hetkessä ja nykyään osaan nauttia aivan pienimmistäkin asioista hurjan paljon.

6

_MG_8876
_MG_9389
_MG_9225
_MG_9057
_MG_8950
_MG_0050
_MG_0433

Kesä oli ihan mieletön! Mahtavat säät kruunasivat koko kesän ja eritoten kaikki merkkipäivät. Lähipiiriin tuli uusi kultakimpale ja minä sain kunnian alkaa hänen kummikseen. Pikkumiehen juhlapäivälle sattui myös ystäväni polttarit, johon ajelin nimiäisten jälkeen.

Saimme myös juhlia kahden ystäväni upeita häitä, joissa toisessa sain toimia myös häiden virallisena kuvaajana. Mahtava kokemus!

IMG_0100
IMG_0183
_MG_0966
_MG_1122
_MG_1266

Mökkireissut kesällä, uiminen Koitelissa, wc:n freesaus, ainakin sata jäätelöä ja seitsemäs hääpäivä. Siinä vain muutamat kohokohdat kesältä näin mainitakseni 😉

juliander9
AllAboutLapland_Alex_4
_MG_8117
_MG_8179
_MG_8704
_MG_8373
IMG_0980

Yksi ikimuistoisimpia reissuja oli meidän naisten reissu Levin Arctic Challengeen. Meillä oli niin hauskaa! Toisena urheilumuistona on elokuun Syöte MTB, jossa paransin tulostani edelliseen vuoteen verrattuna 29 minuutilla, vaikka reitti oli vielä hieman pidempi. Olen kyllä itsestäni ylpeä.

Kesäreissu perheen kanssa tehtiin puolestaan Kuusamoon ja Ranualle. Ulkoiltiin vain ja nautittiin yhteisestä ajasta, koska elokuussa kaikki muuttui.

Nuorinkin napero lähti veljiensä kanssa kokopäiväiseen hoitoon ja minä palasin takaisin työelämään. Syksy meni totutellessa uuteen arkeen ja nyt kotiäitiajat vaikuttaa olevan enää kaukainen muisto.

_MG_8882
maastopyöräily5
syyskuu2
lasten_syysvaatteet1
pieni karhunkierros (6)
synttärit
karhunpesä_bearcavesuite6
bhc_hotel_iso-syöte_11

Koko syyskausi meni vauhdilla arjen pyörteissä. Ehdittiin kuitenkin käymään loppusyksyn reissu Kuusamossa veljen perheen kanssa.

Toinen reissu tehtiin Ossin kanssa blogiyhteistyön merkeissä Hotelli Iso-Syötteen upeaan Karhunpesä-sviittiin. Järkytykseksemme joululoman alettua jouduimme lukemaan uutiset, jotka kertoivat kamalaa tarinaa. Hotelli Iso-Syötteellä 21.12. syttynyt tulipalo tuhosi hotellin toisen päädyn kokonaan Karhunpesä mukanaan. Hotellin majoitussiipi säästyi palolta, mutta tuhoutui käyttökelvottomaksi veden ja savun vuoksi. Pala kurkussa luimme uutisia, joita ei vieläkään oikein meinaa uskoa. Hotellin yrittäjäpariskunta aikoo onneksi nousta tuhkasta uudelleen huipulle. En epäile hetkeäkään, etteikö uudestakin paikasta tule yhtä upea. Ellei jopa upeampi!

Joulukuu on mennyt tietenkin joulua fiilistellessä ja nyt lomasta nauttiessa. Untakin riittäisi vaikka millä mitalla, mikä kertoo syksyn olleen hektinen ja vieneen energiaa. Nyt kuitenkin saadaan yhteensä parin viikon ajan hengähtää ja aloittaa työt sekä arki loppiaisen jälkeen uudella energialla.

Meillä oli tarkoitus lopettaa tämä vuosi samalla tavoin kuin tämän postauksen ensimmäinen kuva näyttää. Eli Syötteen maisemissa pyöräillen. Tällä hetkellä jo meille perinteeksi muodostuneen ”vuoden vaihteen flunssakuumeen” nappasi kuitenkin tällä kertaa meidän kuopuksemme ja reissusuunnitelmat vaihtuivat sairastuvaksi kotiin. Tänään on onneksi tähän hetkeen mennessä ollut lämpö alle 37 ja virtaa pikkumiehessä normaalisti, joten voi olla, että vuosi sittenkin vaihtuu Syötteen taivaan alla. Peukut pystyyn!

Kiitos teille lukijani sekä seuraajani tästä blogivuodesta! Suuret kiitokset myös kaikille yhteistyökumppaneilleni.

Hyviä viimeisiä hetkiä tälle vuodelle ja mitä mahtavinta aloitusta vuodelle 2019!

K-M

Tunnetko itsesi, osa 3 |Rakkaus

Minä sain elää lapsuuteni sekä nuoruusvuodet kodissa, jossa rakkautta ilmaistiin sanoin ja teoin. Paljon pusuttelua ja halailua, syliin sai kiivetä aina kun siltä tuntui ja meille kerrottiin usein, kuinka minua ja veljeäni rakastetaan. Varhuuslapsuuden jälkeen edelleen meillä rakkautta ilmaistiin, mutta toki hieman eri tavoin kuin aivan pikkulapsina. Pienet arkiset teot ja turvallisuuden tunne oli ja on edelleen läsnä perheen ja suvun kesken.

Tiesittekö, että varhaislapsuudessa ilmenneet muodot, joilla rakkautta sekä välittämistä koit, vaikuttaa aikuisiällä omaan tapaasi ilmaista rakkautta? Se ei välttämättä ole täysin sama, se voi olla jopa täysi vastakohta, mutta vaikutusta sillä tutkitusti on.

juliander5

Kuva Taneli Laakko

Aika kauan aikaa sitten törmäsin Gary Chapmanin kirjoittamaan kirjaan The 5 love languages. Chapmanin mukaan ihmisillä on viisi eri tapaa ilmaista rakkautta:

  • Sanat. Rakastan sinua, olen ylpeä sinusta, näytät upealta, olet ihana..
  • Teot & auttaminen. Siivoat ennen kuin puolisosi tulee töistä kotiin, valmistat ruoan, autat stressaavan tehtävän kanssa, hoidat toisen puolesta asian, vaikka et juuri siitä välittäisi..
  • Fyysinen kosketus. Pidät kädestä kiinni, halaat, kosketat ohikulkiessa, suutelet..
  • Yhdessä vietetty aika. Kahdenkeskinen, yhdessä vietetty laatuaika ilman telkkaria, puhelimia..
  • Lahjat. Yllätysten antaminen, vaikka toisella ei erityistä merkkipäivää olisikaan. Ja tietenkin merkkipäivälahjat.

 

Muutama viikko sitten vietettiin paremman puoliskoni kanssa syyskuun treffejä pyöräilemällä Syötteen luonnossa. Ajomatka Oulusta Syötteelle on reilun tunnin mittainen ja ajattelin matkatekemisiksi tehdä meille molemmille tuon testin rakkauden viidestä kielestä. Ossi raukka ei päässyt testiä pakoon kun otin asian esille autossa ;D Testissä on 30 kysymystä, joissa valitaan aina kahdesta vastausvaihtoehdosta sopiva. Ei paha siis, vaikka mielummin hän olisi saattanut jutustella jostain muusta aiheesta.

Meidän tulokset jakautui seuraavasti.. Minun järjestys on 1. Sanat 2. Teot ja auttaminen 3. Lahjat 4. Yhdessä vietetty aika 5. Fyysinen kosketus. Hänellä puolestaan pisteet jakautuivat seuraavasti: 1. Yhdessä vietetty aika 2. Teot & auttaminen 3. Sanat 4. Lahjat 5. Fyysinen kosketus

Tutulta näyttää ja molemmat tunnistivat itsensä sekä toisensa. Ossin ykkösenä oleva yhdessä vietetty aika konkretisoituu meidän arjessa mm. sillä, että minun tullessa töistä myöhemmin kotiin, tulee hän seurakseni istumaan sekä juttelemaan kun syön päivällistä. Hän myös on äärimmäisen avulias ja tekee melkein aina asioita, joita tietää minun karsastavan. Minä puolestani puhun jatkuvasti ja puheissani tuon monta kertaa päivittäin kaikille miehilleni selväksi, kuinka heitä rakastan, kuinka olen heistä ylpeä ja niin edelleen. Myönnän kyllä, että voisin vieläkin useammin sanoa ääneen, kuinka mielestäni puolisoni on kaikin puolin kaikkea sitä, mitä rakastan. Toinen mitä teen usein on yllätykset. Rakastan antaa lahjoja, varsinkin kun tiedän osuvani napakymppiin. Rakastan sitä kun toinen yllättyy ja pelkästä katseesta näkyy se riemu, mitä antamani yllätys saa aikaan. Siitä minä saan lämpöä kun näen toisen olevan onnellinen.

Mielestäni kaikki viisi tapaa on läsnä meidänkin arjessa, niin parisuhteessa kuin lastenkin kanssa. Mutta selkeät ”suosikit” nousee kyllä esiin. Lapsille olemme syntymästään asti osoittaneet rakkautta päivittäin sanoin ja teoin. Ja he tekevät samaa. He uskaltavat näyttää tunteensa meille ja kertoa ääneen välittämisestään muillekin läheisille kuin vain meille vanhemmille.

juliander1

Kuva T. Laakko

Mitä me tästä testistä sitten pariskuntana hyödyimme?

Osaamme ottaa nyt entistä paremmin toisen huomioon. Molemmat meistä on nyt enemmän tietoisia toisen tarpeista ja näin ollen saatiin hyvä työkalu lisätä arkeen näitä pieniä rakkauden tekoja, joilla kuitenkin on valtava merkitys.

Suosittelen kokeilemaan tätä 5 love languages -testiä ja eritoten niin, että teette sen yhdessä puolison kanssa. Sivuilta voit myös valita testikohteeksi ”Oma lapsi” ja sen jälkeen lapsen iän, jolloin saat vinkkejä vahvistaaksesi lapsesi tapaa osoittaa tunteitaan.

Rakkaus on ihmiselle tärkeä tunne. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi, välitetyksi. On myös tärkeää päästä osoittamaan omaa välittämistään.

MItäs mieltä olette aiheesta? Kuinka te osoitatte rakkautta ja kiintymystä?

K-M

Syysmyrskyssä syysvaatteissa

Eilen lähdettiin koko perheen voimin katsomaan merenrantaan yltääkö Mauri18 -myrsky Oulun korkeudelle saakka. Hieman navakampaa tuulta lukuunottamatta sää oli aika perus syyssää. Mutta saatiinpa poikien kanssa pukea ”kaupunkisyysvaatteet” päälle. Normaalisti kun heillä on ulkoillessaan perinteisemmät lasten välikausivaatteet yllään.

lasten_syysvaatteet5
lasten_syysvaatteet4

Kahden vanhemman pojan takit ovat nyt kolmatta syksyä käytössä. Seuraavana vaateinventaariopäivänä taitaa molempien takit siirtyä pikkuveljilleen eli vanhimmalle olisi sitten uuden takin etsintä edessä.

Olen ihan supermielissään kun olen selvästi tässä kuuden vuoden aikana oppinut tuon lastenvaateninjailun kokojen ja materiaalien suhteen aika hyvin. Meillä nimittäin kiertää aikalailla kaikki vaatteet jokaisen pojan läpi ja suurin osa lähtee vielä myyntiin sen jälkeen. Sisähousut ovat ainoat vaatekappaleet, jotka keskimmäisellä jotenkin kummasti tuppaa kulumaan polvien kohdalta puhki, mutta kaikki muut odottelee aina meidän kuopuksen kasvamista. Kengät myös kiertää aikalailla kaikki kolme läpi.

Kaikki kolme naperoa kasvaa koko ajan niin mahdotonta vauhtia, ettei mitkään vaatekappaleet tai kengät ehdi juurikaan kulua. Mahtava seikka!

lasten_syysvaatteet6
lasten_syysvaatteet11
lasten_syysvaatteet10
lasten_syysvaatteet1

Olen jutellut paljon ystävieni kanssa tästä kierrätysasiasta ja jokainen on tietenkin mielissään siitä, että harvoin joutuu ostamaan uutta vaatetta tai kenkiä pikkusisaruksille kun vanhemmilta sisaruksilta jääneet ovat aivan loistokunnossa ja kierrätettävissä useammallakin käyttäjällä. Silti kaikki meistä myöntää, että kun puet kolmannelle lapselle samoja vaatteita, alkavat ne äidin silmää jo hieman kyllästyttää. Onko tuttu tunne teille?

Kyllästymisen tunne jää tosin aina kakkoseksi kilpailussa järkeä vastaan. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten toisinaan ostaisi jotain uuttakin kahdelle nuoremmalle pojalle. Joskus vaan sattuu eteen juuri kyseiselle muruselle sopivaa ja silloin järjen ääni tuntuu olevan vain hiljainen kuiskaus. ;D Onneksi kuitenkin vain harvoin.. Muuten meillä kaappitila olisi loppunut aikoja sitten.

lasten_syysvaatteet8
lasten_syysvaatteet9
lasten_syysvaatteet2

Naltsussa oli aika paljon muutakin väkeä katselemassa merelle ja odottelemassa Mauria saapuvaksi. Me ei kauaa jaksettu odotella vaan parinkymmenen minuutin juoksentelujen jälkeen lähdettiin hoitelemaan lauantain muita asioita. Lisäksi vielä pojat hieman niiskuttavat ja yskähtelevät välillä eli eiköhän sieltä ole seuraava flunssapöpö taas tuloillaan. Vitamiineja ja rauhallisempaa menoa edessä siis seuraavat päivät. Tai no ainakin niitä vitamiineja.. Pojat jaksaa olla melkoisia energiahamstereita, vaikka kuumemittari hätyyttelisi 39 astetta.

lasten_syysvaatteet12
lasten_syysvaatteet3

Meidän ihana trio <3

 

Leppoisaa sunnuntaita!

K-M

Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D