Meidän pääsiäinen

Pääsiäinen alkaa olla taputeltuna, mutta vielä nautitaan yhden illan ajan kiireettömyydestä ennen kuin palataan taas arkeen. Meidän pääsiäinen on ollut aika samanlainen kuin aina – kotona oleskelua ja touhuilua porukalla. Ainoa ero ”normaaliin” on se, ettei olla syöty isommalla porukalla veljen perheen sekä meidän vanhempien kanssa. Ulkoiltu, levätty ja urheiltu ollaankin sitten sen edestä. Ja toki syöty hyvin ja ehkä aivan liian paljon ;D

Pääsiäinen. Rairuohoa pöydällä.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.

Pääsiäisen aikana ollaan ollaan tehty ja rakennettu Legoilla tuntikausia! Meidän pojilla on hurja määrä pikku Legoja ja melkein kaikki niistä ovat olleet palasina pitkän aikaa. Nyt otettiin porukalla itseämme niskoista kiinni ja ollaan rakennettu leikkikelpoisiksi hyvä määrä autoja, pari poliisiasemaa, helikoptereita ja ties mitä. Yksi meidän pojista totesi perjantaina, että voidaanko huomennakin olla tällain yhdessä koko perheellä ja rakentaa Legoilla. <3 Ja mehän oltiin.

Legoilla rakentelu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa aikuisillekin! 🙂 Ja samalla ollaan ihanasti saatu viettää aikaa leikkien. Minä kun en oikein leikkityyppi ole, niin nämä Legohommat on parasta yhdessä lasten kanssa. Luovuutta ei kylläkään ole minulla Legojen suhteen minkään vertaa, mutta ohjeista on kiva rakentaa.

Legoilun lisäksi ollaan laiteltu vielä kotia kuntoon ja tavaroita paikoilleen. Muutama laatikko odotteli vielä sijoituspaikkaansa, mutta nyt alkaa olla kaikki niiden osalta valmista. Edelleen meiltä puuttuu mattoja, valaisimia ja muutamat huonekalutkin. Alla olevan kuvan valkoinen senkki saa jossain vaiheessa maalia pintaan ja uuden ilmeen. Eli hommaa riittää ja pikkuhiljaa me niitä toteutellaan, kun ehditään.

Tuolla alussa mainitsin, että ollaan nyt vapaapäivinä lepäilty kunnolla. Päikkäreitä ollaan otettu useammat ja muun muassa eilen aamiaisen jälkeen painelin takaisin sänkyyn nukkumaan parin tunnin ajaksi ihan vain noustakseni sitten lounaalle. Veikkaan, että tämä uudenlainen arkikin on omiaan lisäämään energian kulutusta. Kroppa ja mieli vaatii lepoa sekä palautumista selvästi paljon enemmän. Oletteko te havainneet samanlaista?

Nämä pääsiäisvapaat tulikin sen puolesta kyllä hyvään saumaan. Ainakin useamman tutun puheista on kuulunut pientä väsymystä ja levottomuutta. Mutta nyt ei auta elää kuin päivä ja viikko kerrallaan. Kyllä me vielä päästään palaamaan vanhaan arkeen kunhan nyt maltetaan olla kotona ja pidetään etäisyyttä muihin.

Pääsiäinen. Pääsiäiskoristeita. Maljakko, jossa pajunoksia ja vieressä kultainen muna sekä musta pupu koriste.

Mutta nyt vielä touhuilua lasten kanssa ennen illan saunaa. Sitten on ihana rauhoittua nukkumaan ja uuteen viikkoon.

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

Kaisa-Maria

Uusi normaali

Vain viikko edellisestä postauksesta korona-aiheeseen ja tilanne on jo täysin muuttunut. Klikkiotsikot jatkaa edelleen olemistaan ja niistä olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Varoivaisuus ja suhtautuminen sen sijaan ovat tiukentuneet meidänkin perheessä. Koulut suljettiin ja ekaluokkalainen käy kotikoulua muiden oppilaiden tapaan. Lisäksi tehtiin päätös olla viemättä kahta nuorempaa päiväkotiin. Minä puolestaan voin tehdä työni etänä, joten meidän uusi normaali on tällä hetkellä kotikoulu-päiväkoti-etätyöskentely.

Sama tilanne on tuhansissa muissakin perheissä ja onkin ollut helpottavaa seurata muiden uutta arkea esimerkiksi Instagramin kautta. Vertaistukea parhaimmillaan! Onko teidän perheissä siirrytty opiskelemaan ja työskentelemään kotioloihin? Onko koronavirus vaikuttanut jotenkin muuten teidän arkeen?

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla.

Meillä kaikilla on vielä totuttelemista tähän tilanteeseen ja uuteen arkeen yhdessä kotona. Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta, kun pitäisi saada keskittyä koulutehtäviin ja työasioihin. Toisaalta pienemmillä ei hermot meinaa kestää sitä, kun äiti tekee joka päivä töitä kotona, eikä olekaan koko ajan jutuissa mukana. Mutta päivä kerrallaan asenteella hommat onnistuu ja kaikkien pitää nyt oman ymmärräksensä tasolla venyä.

Minulla on ollut tämän uudenlaisen arjen lisäksi myös kevätflunssa riesana ja sen vuoksi ollaan tietenkin koko porukka pysytelty paljon sisällä ja muista erillään. Iltaisin ei ole tarvinnut kauaa unta houkutella, kun pitkien päivien päätteeksi väsymys on ollut aivan omaa luokkaansa. Nyt flunssa on siirtynyt meidän vanhimmalle naperolle eli karanteeni jatkuu ensi viikonkin ajan. Koronavirukseksi me ei tätä oikein uskota, koska minullakin isoin riesa oli kova nuha, mutta ei toki voi varmaksi tietää.

Viikon aikana suurimmaksi huoleksi nousi kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Ympäri Suomea on järjestetty kauppakeskuksen avajaisista lähtien yleisötapahtumia ja karaokebaareissa mikit kiertää normaalin tapaan. Samaan aikaan onneksi iso osa ihmisistä ottaa suositukset tosissaan ja välttelee kontakteja hidastaakseen koronaviruksen leviämistä. Italiassa tilanne on aivan kamala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Samoin monissa muissa maissa tilanne pahentuu päivä päivältä ja niin käy myös täällä tätä menoa. Toivon monien muiden lailla, että ihmiset oikeasti ottaisivat tosisaan kaikki suositukset.

Mutta se siitä ”paasauksesta”. Toivotaan, ettei Suomeen tule ulkonaliikkumiskieltoa ja muita vakavampia rajoituksia.

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla

Nyt sitten viime viikosta viisastuneena päätettiin valmistautua arkeen entistä tehokkaammin. Tänään tehdään ruokia valmiiksi, että voidaan vain helposti lämmittää ne ruoka-aikoina. Kauppatilauksen lähimpään markettiin tein jo perjantaina ja se toimitetaan meille kotiin huomenna. Tilaukseen naputtelin viikon ruokatarpeet valmiiksi koko porukalle. Menee muuten melkoinen määrä ruokaa nyt kun syödäänkin kaksi lämmintä ruokaa isommalla porukalla joka päivä! Viime viikollakin tein kilon jauhelihasta kaksi isoa lihamureketta ajatuksena, että syödään niistä koko perheellä kahtena päivänä. Mutta mitäpä vielä kun nuo meidän leijonanpoikaset söivät kolmestaan yhdellä lounaalla yhden kokonaisen ja hieman toista lihamureketta. Lisukkeena oli vielä perunoita ja kasviksia. Toisin sanoen, ruokaa menee 😀 Ja hyvä kun maistuu!

Lisäksi tein meille jo heti tiistaina sopivan päivärytmin, joka mahdollistaa ainakin osittaisen opiskelu- ja työrauhan minulle ja esikoiselle sekä helpottaa pienempiä ymmärtämään päivän kulkua. Tänään sitten olisi tarkoitus tehdä lapsille muutamia tehtäviä valmiiksi tulevaa viikkoa varten. Ajattelin muun muassa tehdä jonkinlaisen aarrekartan tänne meidän kotiin. He voisivat kolmestaan sitä selvittää. Lisäksi jotain piirustustehtäviä ja liikuntajuttuja. Sekä tietty yksi iso juttu on omien lelujen pakkaaminen. Nimittäin VIHDOIN ensi viikolla me päästään muuttamaan uuteen kotiin! <3 Keskiviikkona saadaan avaimet ja viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa viimeisetkin tavarat. Hommaa siis riittää, mutta ihanaa kun saadaan muutakin ajateltavaa tuon koronan lisäksi.

Olen nyt kirjoittanut tänne kaksi postausta liittyen tämän hetken maailman kurjaan virustilanteeseen. Jatkossa jätän blogin puolelta ja muista kanavista koronaviruksen pois kokonaan joksikin aikaa ja keskitän jutut kaikkeen hyvää mieltä tuoviin asioihin ainakin. Meidän kaikkien ahdistus, epätietoisuus ja pelko tulee olemaan arjessa läsnä vielä tovin aikaa, joten niiden vastapainoksi haluan keskittyä vain kaikkeen positiiviseen.

Laittakaahan postausideoita tulemaan, jos tulee mieleen! Tulossa on jo muun muassa kakkososa tästä suositusta Hyvän mielen kuukaudesta sekä asiaa kasvojen mikroneulauksesta yhteistyössä Hoitohuone Balleriinan kanssa.

Minä alan nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon (henkisesti ja fyysisesti ;D) ja jatkan lisäksi tätä meidän kodin pakkaamista laatikoihin. Tsemppiä ihan jokaiselle tähän poikkeustilaan! Opetellaan tämä uusi normaali, pysytään terveinä ja halaillaan etänä <3

Kaisa-Maria

Talvilomasuunnitelmia ja kuulumisia

Niin taas vierähti reilu viikko edellisestä postauksesta. Halua olisi kyllä todellakin kirjoitella useammin, mutta aika ei aina vain yksinkertaisesti riitä. Ihanaa kuitenkin, että te lukijat tänne yhä uudelleen tulette minun mietteitä lukemaan. Kiitos siitä <3 Meillä olisi enää neljä päivää töitä, tarhaa ja koulua ennen pohjoisen lomaviikkoa. Joitain talvilomasuunnitelmia meilläkin on jo mietittynä valmiiksi, mutta tarkoitus on ennen kaikkea nauttia yhteisestä vapaasta ajasta.

Viime viikonloppu vietettiin yllättäen Syötteellä urheillen ja rentoutuen. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vain neljästään aikuisporukalla liikkeellä veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Hengähdystauko arjen hulinasta tuli meillä kaikilla tässä kohtaa todella tarpeeseen. Stressi on nimittäin pysytellyt vähän meidän kaikkien vieraana jo tovin aikaa..

Perjantaina ajeltiin illalla Pytkynharjuun ja mentiin kaikki aikaisin nukkumaan. Täydellistä! Lauantaina aamusta suunnattiin puolestaan pyörillä talvireiteille. Minun Instagramia seuraavat näkivätkin jo vilauksen lauantain pyörälenkin fiiliksistä. Oli nimittäin raskain lenkki vähään aikaan ;D Reiteillä oli lunta melkoisesti ja varsinkin muualla kuin reiteillä sitä vasta olikin. Reilun kolme tuntia me evästaukoineen lenkillä viihdyttiin, mutta sitten oli jo pakko lähteä mökille takaisin, kun meillä kaikilla alkoi olla vesisateen kastelemat kamppeet sekä yksinkertaisesti ei enää huvittanut ajaa. Hyvä lenkki kuitenkin näin pari päivää jälkikäteen ajateltuna. Mökillä syötiin vähän lounasta ja levättiin hetki ennen rinteisiin lähtöä. Otettiin iltapäivästä kolmen tunnin lasketteluliput ja käytiin muun muassa fiilistelemässä vanhoilla kunnon metsäreiteillä!

Ja voin kertoa, että vajaat 20 vuotta sitten oli taitoa ja uskallusta huomattavasti enemmän kuin nyt! 😀 Tuntui välillä, että metsäreiteillä ei ollut itsellä minkäänlaista kontrollia suksien liikkeestä! Pääasia kuitenkin, että oli superhauskaa! Sunnuntaina käytiin vielä palautteleva hiihtolenkki kälyni kanssa ennen kuin palattiin kotiin lasten luokse.

Iso-Syötteen rinteet ja palvelut on kehittyneet melkoisesti vuosien varrella. On täysin uusi hotelli alhaalla ja ylös rakentuu parhaillaan tulipalon tuhoama uusi Hotelli Iso-Syöte. Ravintoloita löytyy useampi moneen makuun ja lapsille riittää tekemistä. Syötteelle ajaa Oulusta alle kahdessa tunnissa, joten päiväreissutkin on aivan hyvin toteutettavissa esimerkiksi nyt tulevalla talvilomaviikolla.

Meidänkin talvilomasuunnitelmia miettiessä perheellä päätettiin tehdä vähintään päiväreissu Syötteelle. Suunnitelmissa olisi retkeillä hieman ja käyttää ainakin osaa pojista laskettelemassa varsinkin jos ollaan siellä pari yötä. Muina lomasuunnitelmina meillä on käydä koko porukalla kiipeilemässä kiipeilykeskuksella ja tietenkin aloitella jo pakkauspuuhia. Avaimet uuteen kotiin me saadaan 25.3., mutta sitä ennen on tarkoituksena käydä kaapit läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin tai kierrätykseen. Hommaa siis riittää!

Tämän viikon suunnitelmissa on puolestaan tiedossa meidän uuden kodin kauppakirjojen allekirjoitusta, pari lepopäivää urheilusta ja torstaina vielä ihana intialainen päänhieronta Balleriinassa loman alkamisen kunniaksi.

Onko teillä talvilomasuunnitelmia? Kannattaa tutustua myös tähän Visit Oulun talvilomatarjontaan! Nallikarista löytyy ainakin perinteinen talvikylä ja Oulun alueella on lukuisia talviulkoilupaikkoja kaiken ikäisille. Nyt vaan toivotaan, että säät suosii ulkoilijoita! 🙂

Mukavaa viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelen seuraavaan postaukseen oman keväisen lukulistan ja lisäksi muutaman kirjasuosituksen jo lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista!

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Paljon kaikkea isoa samaan aikaan

Hmm mistähän lähtisin liikkeelle? Instagramin puolelle jo päivitin storiesin puolelle, että blogi sekä instatili ovat olleet hiljaiselolla. Syy siihen on se, että nyt parin viikon aikana on tapahtunut paljon kaikkea isoa samaan aikaan. Tämän vuoksi oli pakko karsia jostain, että asiat menisivät edes johonkin järjestykseen omassa päässä. Ja nyt kun olen saanut niihin jonkinlaista otetta, kerron teillekin.

Olen monessakin asiassa herkkä tyyppi ja kun kerralla tapahtuu paljon, niin minun pitää saada hengähtää ja selvitellä ajatuksia.

Isoin asia kahden edellisen viikon tapahtumista on se, että meidän mummu nukkui pois viikko sitten torstaina. Keskiviikkona kävimme sanomassa hänelle hyvästit ja torstaina oli hänen aika lähteä. Tiedettiin, ettei aikaa ollut enää paljoa, mutta siltikin läheisen poismeno lyö kasvoille sillä lopullisuudella ja surulla.

Isona juttuna on myös omat terveysjutut. Synnytysten jälkeisten komplikaatioiden vaatimat toimenpiteet jättivät aikoinaan jäljet kehoon ja edelleen ne näköjään muistuttelevat olemassa olostaan. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä totean vain, että olisin toivonut olevani jo selvillä vesillä kaiken asiaan liittyvän suhteen. Tällä kertaa mikään seikka ei uhkaa henkeä kuten silloin, mutta pienetkin samankaltaiset kehon reaktiot saa aikaan suurta pelkoa, ahdistusta ja takaumia hetkiin, jolloin tilanne oli vakava. Ja tuo kaikki lamauttaa. Todella syvältä.

MUTTA on meillä myös ilonaihettakin rutkasti! Toki muutenkin on aihetta iloon joka päivä, mutta nyt eritoten kun näyttää vihdoin siltä, että ollaan ison askeleen lähempänä uutta kotia! 🙂 Ihan mahtavaa!! Vielä on paljon selviteltävää, mutta iso asia eli asunnon myynti on näillä näkymin ratkennut. Ensi viikolla vielä kosteusmittaus ja sen ollessa ok kirjoitellaan kauppakirjat.

Tässä muutama isoin syy hiljaiselolle täällä. Kaikki nuo jo yksinään pistää minut hidastamaan vauhtia, mutta kun tapahtuu paljon kaikkea isoa samaan aikaan on parempi pysähtyä.

Asiat selviää aina, mutta sitä odotellessa on joskus hankala olla 🙂 Mutta ei muuta kuin eteenpäin taas hengähdyksen jälkeen. Vai mitä?

Kaisa-Maria

P.S. Pahoittelut vanhoista kuvista. Kamera on pysytellyt laukussaan viime aikoina, mutta kyllä sekin pääsee taas tositoimiin pian 🙂

Joulukuulumiset – 5 päivää lomaan

Moikka moi! Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa ihan vain meidän kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Ja kun elellään jo joulukuun puoltaväliä, niin kyseessä on tietenkin joulukuulumiset!

Joulukuu on mennyt kyllä hujauksessa tähän asti. Töissä on aika kiirettä ja vanha kunnon stressi on nostellut päätään. Itsellä sen huomaa unista, kohonneesta leposykkeestä ja sellaisesta ylivirittyneestä olosta. Eli viiden päivän päästä alkava joululoma tulee todellakin tarpeeseen. Lapsetkin ovat olleet normaalia väsyneempiä, joten eipä tule parempaan saumaan pieni hengähdys heillekään tähän väliin 🙂

Joulukuulumiset. Nainen ja kolme lasta jouluasuissa sohvalla.
Joulukuulumiset. Nainen ja kolme lasta jouluasuissa sohvalla.

Meillä on nyt reilut kaksi kuukautta ollut koti myynnissä ja kiinnostuneita on ollut. Kuitenkaan ei olla vielä saatu harmillisesti yhtäkään tarjousta. Jossain vaiheessa laskettiin hintakin kipurajoille asti ja nyt sitten odotellaan kiinnostuneita. Näissä 2000-luvun alun taloissa myyntiajat on toisinaan aika pitkiä ja pitää olla tosi kärsivällinen myyntihommissa. Ja kärsivällisyyshän ei missään nimessä ole minun vahva puoli ;D Onneksi me mahdutaan hyvin tässä asumaan. Haluttaisi vain jo siirtyä eteenpäin ja uuteen kotiin. Mutta kyllä se tästä.

Ollaan myös pyöritelty ajatusta siitä, että jätettäisiin tämä nykyinen koti vuokralle sijoitusasunnoksi. Meidän lähistöllä kysellään aika paljonkin neliöitä vuokralle, joten asukkaan löytäminen tuskin olisi hankalaa. Vuokraamisessa on kuitenkin aina oma hommansa ja (kauhu)skenaario kahden asunnon loukosta on vielä sen verran vahva, ettei sitä vaihtoehtoa haluta vielä enempää miettiä. Olisihan se yksi mahdollisuus, mutta mielummin tosiaan halutaan myydä tämä nykyinen koti ensin seuraaville asukkaille ja sitten ostaa itselle uusi koti. Se tuntuu jotenkin oikeammalta tällä hetkellä.

Joulukuulumiset. Nainen ja kolme lasta jouluasuissa sohvalla.
Joulukuulumiset. Nainen ja kolme lasta jouluasuissa sohvalla.

Muutoksia meillä on perusarkeen tiedossa kuitenkin heti vuoden alusta kun meidän kuopus vaihtaa päiväkodissa ryhmää pienistä astetta isompiin. Pienten ryhmä on kyllä aivan ihana, mutta ollaan myös innoissaan tästä muutoksesta. Nimittäin nyt kuopus menee samaan ryhmään kuin meidän keskimmäinenkin. Toisin sanoen on vain yksi paikka, minne viedä ja hakea poikia.Tuleva muutos helpottaa varmasti koko perhettä kun pojat saavat yhdessä jäädä hoitoon ja meillä tietenkin on vain se yksi paikka, missä käydä.

Pojat ehtivät olla puolisen vuotta samassa ryhmässä. Sitten keskimmäinen lähteekin eskariin ja vaihtaa samalla toiseen ryhmään. Vuosi sitten oli vielä se tilanne, että kaikki kolme poikaa olivat eri päiväkotiryhmässä. Aamuihin sai varata aina enemmän aikaa, että onnistui rauhassa viedä kaikki omiin ryhmiinsä.

Nainen ja kolme lasta löhöilee jouluasuissa sohvalla.
Nainen ja kolme lasta löhöilee jouluasuissa sohvalla.

Mutta tosiaan.. viisi päivää vielä töitä, koulua ja päiväkotia. Sitten starttaa meidän joululoma. Minä olen vielä onnekas kun saa lomailla lasten kanssa loppiaiseen asti. Paremmasta puoliskosta ei vielä ole varmuutta. Toivotaan tietenkin, että saataisiin koko perheellä olla lomalla.

Tulevalla viikolla on vielä tarkoitus treffata muutamia ystäviä ja leipoa vähän jouluherkkuja valmiiksi. Tekemättä on myös yksi lemppari jouluhommista eli lahjojen paketointi. Siitä tulee aina niin kiva fiilis kun saa väkerrellä lahjapaketit läheisille.

Me lähdetään tosiaan joulun ajaksi tunturiin mökkeilemään isommalla porukalla, joten pitää hieman enemmän tehdä valmisteluja kuin kotijoulussa. Logistiikkapuoli on se kaikesta haastavin, koska melkein kaikille aikuisille tulee mukaan sekä pyörät, että sukset. Lapsille lähtee mukaan laskuvälineet ja lisäksi tietenkin ruoat sekä Joulupukin tuomiset.

Edellinen mökkijoulu vietettiin 2017 Ranualla veljen perheen sekä minun vanhempien kanssa. Oli niin ihanaa olla mökkeilemässä ja ulkoilla monta tuntia päivässä lasten kanssa. Samalla porukalla lähdetään tänäkin vuonna reissuun. En malta odottaa Syötteen polkuja ja latuja, rauhallisia peli-iltoja, ihanaa ruokaa ja sitä joulun tunnelmaa kun kaikki ikään kuin pysähtyy.

Mutta nyt alan lopetella nämä joulukuulumiset ja lähden laittamaan jouluisen leffaillan pystyyn. Suunnitelmana on katsoa uusi Leijonakuningas ja herkutella samalla riisipuurolla sekä tietty kunnon vaahtokarkkikaakaoilla <3

Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille!

Kaisa-Maria

P.S. Ei oikein meidän tontut meinanneet pysyä paikoillaan yhdenkään kuvan aikana. Mutta nämä kuvat taitaakin kuvastaa enemmän meidän todellisuutta täällä kotona 😉

Syksyn suunnitelmat

Syyskuu alkaa olla jo lopuillaan ja (ankea) lokakuu lähestyy. Onneksi seuraaville kuukausille on mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten pimeä lumeton aika ei tunnu niin raskaalta. Syksyn suunnitelmat on siis selvillä!

Tänä viikonloppuna oli itse asiassa tarkoitus lähteä tekemään pitkä maastopyörälenkki Syötteelle päiväreissuna, mutta syysflunssa kampesi minut jo tiistaina sohvan pohjalle ja reissu täytyi siirtää viikon päähän. Toivottavasti saan paranneltua itseni kunnolla seuraavalle viikonlopulle, koska tiedossa on muutakin kivaa!

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Ensi perjantaina töiden jälkeen lähden kahden bestiksistäni kanssa mökille nauttimaan illasta. Ohjelmana meillä on muun muassa taulujen maalausta! Ja ehkä vähän viiniä 😉 Mutta siis tuo taulujen maalaus lähti siitä kun haaveilimme toisen ystäväni kanssa siitä, että joskus olisi hauska maalata taulu sen enempää ajattelematta, mitä kanvaasille loppujen lopuksi tulee. Siitä se ajatus sitten lähti.. Lauantaina aamusta mökkiyön jälkeen pakkiparini, kolmas bestiksistäni nappaa minut kyytiin ja ajetaan mökiltä Syötteelle tekemään tuo pitkä treeni, joka eilen oli tarkoitus toteuttaa. Iltapäiväksi jo palataan takaisin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna on vuorossa hyvän ystäväni kolmikymppiset, joita juhlitaan niin ikään Syötteellä ruskaretken muodossa. Sankari itse toivoi vaelluspäivää eli päästään nauttimaan ruskasta ihan kunnolla.

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.
Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Mökkeily jatkuu sitäkin seuraavana viikonloppuna kun suunnataan perinteiselle syysreissulle Kuusamoon veljen perhe seurana. Päästään koko porukalla retkeilemään ja nauttimaan syksyn viimeisistä rippeistä ennen talvea. Saapa nähdä onko Kuusamossa maa jo valkoisena tuolloin.

Sunnuntaina palataan kotiin ja lähden heti käymään bloggaajavieraana Oulun hyvinvointimessuilla. Viime syksynä löysin vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista samoilta messuilta, joten innolla odotan tämänkin vuoden tarjontaa. Yhtä aikaa (12.-13.10.) Oulunhallissa on Kädentaitomessut, johon pääsee vierailemaan samalla lipulla!

Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Lokakuun lopulla on vielä tietenkin Halloween, jota meillä jo perinteisesti jollain tavoin juhlitaan. Lasten kanssa ollaan monena vuonna tehty kurpitsalyhty oven pieleen irvistelemään. Karkit ja keppostelut tehdään kuitenkin omalla porukalla, eikä lähdetä ovelta ovelle kiertelemään. Halloweenista Suomessa ollaan kyllä montaa eri mieltä. Osa on aika jyrkästikin vastaan tuota syksyistä kauhujuhlaa ja osa taas innoissaan kun pimeän syksyn keskelle on tännekin rantautumassa jotain uutta ja piristävää. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen porukkaan! Mitä mieltä te olette halloweenista?

Marraskuussa juhlitaan isänpäivää ja meidän esikoisen 7-vuotissynttäreitä. Ja hei. Joulua voi alkaa todellakin vähän fiilisteleen jo marraskuussa. Vai mitä? ;D

Ja joulukuuksi on ainakin heittää jo yksi menovinkki Oulussa. Scandinavian Design Market Christmas järkätään 14.-15.12. Sieltä on hyvä käydä hankkimassa paketit pukin konttiin sisustuksen, muodin, lastenvaatteiden, asusteiden ja muotoilun ystäville.

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Siinäpä meidän tulevia syksyn suunnitelmia. Nyt vain toivotaan, että tämä flunssa hellittää kokonaan ja päästään nauttimaan kaikesta tulevasta.

Onko teillä suunnitelmia syksyn ajalle?

Kaisa-Maria

Kesähetket talteen

Ennen kuin kirjoittelen teille tulevan syksyn suunnitelmista, on aika purkaa puhelimestakin kesähetket talteen. Puhelimella kun tulee räpsittyä huomattavasti enemmän kuvia kuin kameralla.

Meillä oli kyllä ihana kesä ja eritoten kesäloma. Loma tuli heinäkuun puolessa välissä todellakin tarpeeseen ja siitä myös nautittiin oikein olan takaa. Mutta sen pidempää höpöttelemättä – kesähetket puhelimesta.

Kesä startattiin naisten reissulla iki-ihanaan Pariisiin. Veljen vaimon kanssa fiilisteltiin helteistä valojen kaupunkia kolmen päivän ajan ja käveltiin reippaat 60 kilometriä pitkin kauniita katuja.

Kesähetket Koitelissa. Kolme poikaa katselee koskiin.

Koiteli on meidän perheen suosikkipaikkoja ja tänäkin kesänä vietettiin siellä aikaa monia monia kertoja. Iltapalat kallioilla on ihan must juttu kesäisin..

Kesähetket. Neljä erillistä kuvaa Koitelinkoskilta ja kallioilta. Lapsia ja aikuisia ilta-auringossa nauttimassa päivästä.

Seikkailtiin kyllä muutenkin luonnossa lähellä ja välillä kauempana. Yksi parhaista reissuista tehtiin parin tunnin ajomatkan päähän vesiputoukselle..

Kaksi erillistä kuvaa pojista. Toisessa kaksi poikaa puussa ja toisessa kaksi poikaa vesiputouksen äärellä.
Kesähetket maalla. Lähikuva tytöstä ja kukkaseppeleestä. Taustalla pelto.

Suvun kesäpaikalla yövyttiin vain kerran tänä kesänä, mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän <3 Juhannuksen perinteiset kukkaseppeleet ja koivuvihdat tehtiin tänäkin kesänä.

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa mies ja nainen pyöräilyvarusteissa. Toisessa kilpailun osallistujanumeroita.

Pyörän päällä on myös tullut istuttua ja ajokilometrejä on kertynyt aika mukavasti. Varsinkin kun alkukesästä ostin itselle toisen pyörän pelkkään maantieajoon. Ensi vuoden tavoitteetkin on lyöty lukkoon ja ne tietää kovaa & sinnikästä treeniä seuraavan 12 kuukauden ajalle. Onneksi en tuota tavoitetta asettanut yksin, vaan ”pakkiparini” veljen vaimo on metkuissa mukana. Hirvittää jo valmiiksi ;D

Kesän blogiyhteistyö Neurosonicin kanssa on ollut aivan ihana. Kirjoittelin jokin aika sitten Neurosonicista ja heidän teknologiasta. Toinenkin postaus on tulossa vielä!

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa nainen makaa Neurosonic-patjalla. Toisessa tabletti sohvalla.
Neljä erillistä kuvaa ruoista. Lohikeitto, donitsi, kaksi drinkkiä ja murolautanen mustikoilla.
Kesähetket Syötteellä. Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa pieni poika Iso-Syötteen huiopulla istumassa. Toisessa kuvassa pieni poika katselee koiraa.

Ollaan otettu todella rennosti koko kesä. Herkuteltu silloin kun huvittaa, tehty ex tempore -reissuja pitkin poikin eri kokoonpanoilla, vietetty päivän kuumimpia hetkiä terassilla varjon alla tai vaihtoehtoisesti uimassa sekä oltu vain. Ihan parasta vain oleskella vaikkapa kotona perheellä vailla mitään isompia suunnitelmia. Vai mitä?

Kesähetket takapihan terassilla. Kaksi poikaa istuu pihatuoleilla ja lukee kirjaa.
Viisi erillistä kuvaa mereltä. Aaltoja ja saari kaukana. Kuva veneen kannesta. Kuva saaristolaismökin ikkunasta ulospäin. Neljä kalastajamökkiä

Yksi merimatkakin kesään mahtui ja vierailu Kallan saarella. Tällä kertaa meriaallokko ei aiheuttanut huonoa oloa ja nautin kunnolla raikkaasta meri-ilmasta. Kallan saari oli aivan mahtava paikka, jonne ihan varmasti vielä mennään koko perheellä seikkailemaan jos vain on mahdollista!

Kesähetket Koitelissa. Poika hyppii kallioilla kesäiltana.

Ei millään haluttaisi hyväksyä kesän olevan lopuillaan, mutta taivaalla lentävät kurkiparvet kielivät seuraavasta vuodenajasta. Syksykin on ihanaa ja tunnelmallista aikaa, joten nautitaan nyt seuraavaksi siitä.

Mikä vuodenaika on teidän lemppari?

Kaisa-Maria

Ekaluokkalainen

Meidän perheessä on nyt aivan tuore ekaluokkalainen! Tuntuu niin omituiselta, että lapset kasvavat koululaisiksi aivan hujauksessa. Ja vielä oudompaa on se, että vielä muutama viikko sitten veimme häntä velipoikiensa kanssa päiväkotiin ja nyt hän kulkeekin osittain täysin itsenäisesti koulutietä ja pyöräilee joskus kavereille kylään ilman meitä vanhempia saattamassa.

Ekaluokkalainen. Poika kuvattuna selästä päin. Selässä Fortinite-reppu.

Kouluun valmistauduttiin kesäloman aikana kulkemalla koulumatkareittiä useampaan kertaan ja samalla kerrattiin aina vaaran paikat liikenteessä. Ekaluokkalainen kantaa tänä päivänä puhelinta mukana (toisin kuin me omassa lapsuudessa..), joten sellainen on meidänkin koululaisen mukana repussa kaiken varalta. Koulupäivän aikanahan sitä ei käytetä kuin erityistapauksissa.

Tärkein varuste eli reppu hankittiin myös viikko ennen kouluun astelua. Monet mallit käytiin yhdessä läpi ja arvatenkin tämä Fortnite-reppu vei kaikista voiton. Itse peliä meidän lapset ei ole koskaan pelanneet, mutta tanssiliikkeet on tätä nykyä myös meillä vanhemmilla hanskassa ;D Sen verran paljon niitä lapset joraavat viikoittain. Penaali on tietenkin samaa teemaa, mutta hieman eri kuosilla.

Muistan kyllä kuinka tärkeää tuo repun valinta oli itsellekin aloittaessa koulua. Minun selässä keikkui pinkki heppareppu ekaluokalle astellessa. Eka- ja tokaluokan jälkeen tulikin sitten kuvioihin Eastpakit ja muut klassikot 🙂

Vieläkö te muistatte omat koulureppunne?

Meidän ekaluokkalainen on suhtautunut tähän isoon muutokseen päiväkodista kouluun tosi hyvin ja toimii niin kuin mikäkin konkari. Meillä vanhemmilla ja minulla eritoten äitinä on tuo napanuoran venytys vielä hieman vaiheessa. Ekaluokkalaisilla koulupäivät ovat lyhyitä ja sen vuoksi mekin ilmoitettiin esikoinen iltapäiväkerhoon. Siellä he saavat kavereiden kanssa viettää aikaa muutaman tunnin ajan ennen kotiinlähtöä.

Ekaluokkalainen. Poika kävelee asfaltilla reppu selässä.

Tosiaan tuo etäisyyden kasvattaminen vaatii tiettyä sietokykyä itseltäkin. Sitä kun on niin kovin huolissaan aina lapsista, vaikka toisaalta tiedänkin heidän toimivan juuri ikäistensä tavalla. Meidän esikoinen on juuri se tunnollinen isoveli, joka huolehtii jo omatoimisesti itsestään sekä toisinaan myös veljistään, vaikka häneltä sitä ei muutamaa kertaa lukuunottamatta ole koskaan pyydettykään.

Esimerkkinä tästä minun huolehtimisesta oli viime maanantai. Sovittiin nimittäin minun menevän vastaan esikoista iltapäiväkerhon jälkeen. Sovittiin, että menen korkeintaan meidän läheisen liikenneympyrän kodin puoleiselle risteykselle. Odottelin siinä risteyksessä ikuisuudelta tuntuvan 12 minuutin ajan ja lähdin pää täynnä kaikkia kauhuskenaarioita kävelemään kohti koulua. Ja siellähän se pikkumies käveli koulun lähellä reippaasti pitkin pyörätietä ja harmistui aikalailla kun minä olin mennyt sovittua lähemmäs vastaan. Hän siis oli lähtenyt vain iltsusta hieman sovittua myöhemmin ja sen vuoksi aikataulu hieman venyi. Maanantain jälkeen ei sitten vastaan saanut mennä enää ollenkaan, vaan hän toivoi, että saa kävellä itse tai kaverin kanssa keskenään. Käytiin asiasta pitkä keskustelu, kerrattiin matkan varrelle tulevat risteykset ja minä venytin tuota henkistä napanuoraa reilun kilometrin verran. Nyt sitten iltapäiväkerhon jälkeen esikoinen kävelee itsekseen tai kaverin kanssa kotiin ja homma sujuu erinomaisesti.

Veikkaan, että tämä on vain alkua jos on muita uskominen. Lapsen kasvaessa huolenaiheet muuttuvat kovasti ja uudenlaista luottamusta kasvatetaan molempiin suuntiin. Toivon yli kaiken, että me osataan vanhempina antaa juuri oikeat eväät tähän näiden muutosten ja kasvamisen kohtaamiseen <3

Onko siellä muita, joiden perheessä on tuore ekaluokkalainen? Tai onko kenties jokin muu siirtymävaihe ajankohtainen?

Kaisa-Maria

Yksin kotona

Viime viikolla minun aloittaessa työt meidän perheen kaksilahkeiset jatkoivat vielä lomailua. Maanantaina aamupäivälle he lähtivät mökkeilemään miesporukalla pappa mukanaan ja minä puolestaan sain palan harvinaista herkkua. Olin kaksi päivää yksin kotona. Edellisen kerran tällainen on tapahtunut toissakeväänä, joten voitte varmaan kuvitella miten omituiselta tuntui.

Yksin kotona. Nainen sohvalla. Etualalla pöytä ja kukkia.
Sohva, tyynyjä ja vihreä lehti.

Töiden jälkeen tulin tyhjään kotiin. Tai no melkein tyhjään, koska meidän kissahan täällä päivystää aina kotimiehenä. Mutta ei kuulunut sitä lasten iloista ”Äitiii”-huutoa tai mitään muutakaan ääntä ilmastoinnin lisäksi. Söin päivällisen täysin yksin kaikessa rauhassa. Ihmettelin sitä fiilistä, kun kattoin pöydän vain yhdelle. Järjestelin paikkoja hetken ja kävin kävelyllä. Kävelyn jälkeen otin rentoutuksen Neurosonicin patjalla ja samalla katselin telkkaria kaikessa rauhassa. Tämäkin oli niin omituista! Ensinnäkin makoilla sohvalla keskellä iltapäivää ja kaiken lisäksi katsella telkkaria! Nimittäin todella harvoin on aikaa moiseen ennen lasten nukkumaanmenoa.

Tässä vaiheessa alkoi jo tulla ikävä omia miehiä ja en oikein osannut rauhoittua kunnolla. Pyörin ympäri kotia ja ihmettelin mitä tekisin sillä kaikella ylimääräisellä ajalla 😀 Omituista, I know!

Nukkumaankin menin normaalia myöhemmin, koska lueskelin illalla sängyssä kirjaa ja ihan vain koitin muistella aikaa ennen lapsia.

Yksin kotona. Nainen sohvalla tietokone sylissä. Etualalla pöytä, vati ja kukkia.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.

Seuraavan työpäivän starttasin aikaisin pyörälenkillä veljen vaimon kanssa. Tiistaina tein työpäiväni etänä ja etäpäivinä minulla on usein tapana tehdä töitä hieman ennen aamuseitsemää, sitten hypätä seitsemän aikaan pyörän selkään noin tunnin lenkille. Lenkin ja pikaisen suihkun jälkeen jatkan töitä ja voin kertoa, että työpäivä on noina lenkkiaamuina ihan supertehokas. Muutenkin etäpäivät on omalla ja monen monen tutun kohdalla tosi tehotyöpäiviä. Voisin itse asiassa palata tähän aiheeseen ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Töitä tein loppujen lopuksi hieman normaalia pidempään. Päivällisen jälkeen hain isäni kanssa meidän auton huollosta ja ajelin kotiin takaisin. Tuossa kohtaa juolahti mieleen päivän paras idea – lämmittää sauna ihan vain itselle. Yksin kotona ja rauhallinen saunahetki tehokkaan työpäivän päätteeksi oli aivan ihanaa. Lasten kanssa kun nuo saunomiset on vähemmän rauhallisia ja löylyistä ei nautiskella kovinkaan pitkään, joten oli ihana käydä kunnolla saunassa ja rentoutua. Ikäväkin hieman helpotti tiistain aikana. Varmaan tieto siitä, että seuraavana päivänä omat miehet palaisivat takaisin kotiin vei ikävää mennessään.

Minun nauttiessa yksin olemisesta olivat pojat päässeet Ossin ja pappansa kanssa touhuamaan yhtä jos toista mökillä. Mönkijäajelua, kalastusta, halkojen tekoa, vierailua Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä! Puhelimeen tuli tuon tuosta ihania kuvia pikkumiehistä mökkitouhuissaan <3

Kesäloman jatkuvan yhdessäolon jälkeen tällainen parin päivän ero teki suoraan sanottuna aika hyvää meille kaikille. Nyt vain mietin kuumeisesti, miten voisin järjestää niin, että tuo parempi puoliskoni pääsisi myös nauttimaan vastaavasta omasta ajasta ja nimenomaan kotona. Keväällä hän kyllä oli kotona meidän ollessa Kuusamossa mökillä, mutta tuolloin hän makasi lähinnä kuumeessa sohvalla, joten sitä ei ehkä lasketa tällaiseksi samanlaiseksi yksinoloksi.

Yksin kotona oli aivan ihanaa. Varmaankin juuri siksi, että se on niin harvinaista herkkua tässä vaiheessa elämää.

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kaisa-Maria