Tunnetko itsesi, osa 3 |Rakkaus

Minä sain elää lapsuuteni sekä nuoruusvuodet kodissa, jossa rakkautta ilmaistiin sanoin ja teoin. Paljon pusuttelua ja halailua, syliin sai kiivetä aina kun siltä tuntui ja meille kerrottiin usein, kuinka minua ja veljeäni rakastetaan. Varhuuslapsuuden jälkeen edelleen meillä rakkautta ilmaistiin, mutta toki hieman eri tavoin kuin aivan pikkulapsina. Pienet arkiset teot ja turvallisuuden tunne oli ja on edelleen läsnä perheen ja suvun kesken.

Tiesittekö, että varhaislapsuudessa ilmenneet muodot, joilla rakkautta sekä välittämistä koit, vaikuttaa aikuisiällä omaan tapaasi ilmaista rakkautta? Se ei välttämättä ole täysin sama, se voi olla jopa täysi vastakohta, mutta vaikutusta sillä tutkitusti on.

juliander5

Kuva Taneli Laakko

Aika kauan aikaa sitten törmäsin Gary Chapmanin kirjoittamaan kirjaan The 5 love languages. Chapmanin mukaan ihmisillä on viisi eri tapaa ilmaista rakkautta:

  • Sanat. Rakastan sinua, olen ylpeä sinusta, näytät upealta, olet ihana..
  • Teot & auttaminen. Siivoat ennen kuin puolisosi tulee töistä kotiin, valmistat ruoan, autat stressaavan tehtävän kanssa, hoidat toisen puolesta asian, vaikka et juuri siitä välittäisi..
  • Fyysinen kosketus. Pidät kädestä kiinni, halaat, kosketat ohikulkiessa, suutelet..
  • Yhdessä vietetty aika. Kahdenkeskinen, yhdessä vietetty laatuaika ilman telkkaria, puhelimia..
  • Lahjat. Yllätysten antaminen, vaikka toisella ei erityistä merkkipäivää olisikaan. Ja tietenkin merkkipäivälahjat.

 

Muutama viikko sitten vietettiin paremman puoliskoni kanssa syyskuun treffejä pyöräilemällä Syötteen luonnossa. Ajomatka Oulusta Syötteelle on reilun tunnin mittainen ja ajattelin matkatekemisiksi tehdä meille molemmille tuon testin rakkauden viidestä kielestä. Ossi raukka ei päässyt testiä pakoon kun otin asian esille autossa ;D Testissä on 30 kysymystä, joissa valitaan aina kahdesta vastausvaihtoehdosta sopiva. Ei paha siis, vaikka mielummin hän olisi saattanut jutustella jostain muusta aiheesta.

Meidän tulokset jakautui seuraavasti.. Minun järjestys on 1. Sanat 2. Teot ja auttaminen 3. Lahjat 4. Yhdessä vietetty aika 5. Fyysinen kosketus. Hänellä puolestaan pisteet jakautuivat seuraavasti: 1. Yhdessä vietetty aika 2. Teot & auttaminen 3. Sanat 4. Lahjat 5. Fyysinen kosketus

Tutulta näyttää ja molemmat tunnistivat itsensä sekä toisensa. Ossin ykkösenä oleva yhdessä vietetty aika konkretisoituu meidän arjessa mm. sillä, että minun tullessa töistä myöhemmin kotiin, tulee hän seurakseni istumaan sekä juttelemaan kun syön päivällistä. Hän myös on äärimmäisen avulias ja tekee melkein aina asioita, joita tietää minun karsastavan. Minä puolestani puhun jatkuvasti ja puheissani tuon monta kertaa päivittäin kaikille miehilleni selväksi, kuinka heitä rakastan, kuinka olen heistä ylpeä ja niin edelleen. Myönnän kyllä, että voisin vieläkin useammin sanoa ääneen, kuinka mielestäni puolisoni on kaikin puolin kaikkea sitä, mitä rakastan. Toinen mitä teen usein on yllätykset. Rakastan antaa lahjoja, varsinkin kun tiedän osuvani napakymppiin. Rakastan sitä kun toinen yllättyy ja pelkästä katseesta näkyy se riemu, mitä antamani yllätys saa aikaan. Siitä minä saan lämpöä kun näen toisen olevan onnellinen.

Mielestäni kaikki viisi tapaa on läsnä meidänkin arjessa, niin parisuhteessa kuin lastenkin kanssa. Mutta selkeät ”suosikit” nousee kyllä esiin. Lapsille olemme syntymästään asti osoittaneet rakkautta päivittäin sanoin ja teoin. Ja he tekevät samaa. He uskaltavat näyttää tunteensa meille ja kertoa ääneen välittämisestään muillekin läheisille kuin vain meille vanhemmille.

juliander1

Kuva T. Laakko

Mitä me tästä testistä sitten pariskuntana hyödyimme?

Osaamme ottaa nyt entistä paremmin toisen huomioon. Molemmat meistä on nyt enemmän tietoisia toisen tarpeista ja näin ollen saatiin hyvä työkalu lisätä arkeen näitä pieniä rakkauden tekoja, joilla kuitenkin on valtava merkitys.

Suosittelen kokeilemaan tätä 5 love languages -testiä ja eritoten niin, että teette sen yhdessä puolison kanssa. Sivuilta voit myös valita testikohteeksi ”Oma lapsi” ja sen jälkeen lapsen iän, jolloin saat vinkkejä vahvistaaksesi lapsesi tapaa osoittaa tunteitaan.

Rakkaus on ihmiselle tärkeä tunne. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi, välitetyksi. On myös tärkeää päästä osoittamaan omaa välittämistään.

MItäs mieltä olette aiheesta? Kuinka te osoitatte rakkautta ja kiintymystä?

K-M

Syysmyrskyssä syysvaatteissa

Eilen lähdettiin koko perheen voimin katsomaan merenrantaan yltääkö Mauri18 -myrsky Oulun korkeudelle saakka. Hieman navakampaa tuulta lukuunottamatta sää oli aika perus syyssää. Mutta saatiinpa poikien kanssa pukea ”kaupunkisyysvaatteet” päälle. Normaalisti kun heillä on ulkoillessaan perinteisemmät lasten välikausivaatteet yllään.

lasten_syysvaatteet5
lasten_syysvaatteet4

Kahden vanhemman pojan takit ovat nyt kolmatta syksyä käytössä. Seuraavana vaateinventaariopäivänä taitaa molempien takit siirtyä pikkuveljilleen eli vanhimmalle olisi sitten uuden takin etsintä edessä.

Olen ihan supermielissään kun olen selvästi tässä kuuden vuoden aikana oppinut tuon lastenvaateninjailun kokojen ja materiaalien suhteen aika hyvin. Meillä nimittäin kiertää aikalailla kaikki vaatteet jokaisen pojan läpi ja suurin osa lähtee vielä myyntiin sen jälkeen. Sisähousut ovat ainoat vaatekappaleet, jotka keskimmäisellä jotenkin kummasti tuppaa kulumaan polvien kohdalta puhki, mutta kaikki muut odottelee aina meidän kuopuksen kasvamista. Kengät myös kiertää aikalailla kaikki kolme läpi.

Kaikki kolme naperoa kasvaa koko ajan niin mahdotonta vauhtia, ettei mitkään vaatekappaleet tai kengät ehdi juurikaan kulua. Mahtava seikka!

lasten_syysvaatteet6
lasten_syysvaatteet11
lasten_syysvaatteet10
lasten_syysvaatteet1

Olen jutellut paljon ystävieni kanssa tästä kierrätysasiasta ja jokainen on tietenkin mielissään siitä, että harvoin joutuu ostamaan uutta vaatetta tai kenkiä pikkusisaruksille kun vanhemmilta sisaruksilta jääneet ovat aivan loistokunnossa ja kierrätettävissä useammallakin käyttäjällä. Silti kaikki meistä myöntää, että kun puet kolmannelle lapselle samoja vaatteita, alkavat ne äidin silmää jo hieman kyllästyttää. Onko tuttu tunne teille?

Kyllästymisen tunne jää tosin aina kakkoseksi kilpailussa järkeä vastaan. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten toisinaan ostaisi jotain uuttakin kahdelle nuoremmalle pojalle. Joskus vaan sattuu eteen juuri kyseiselle muruselle sopivaa ja silloin järjen ääni tuntuu olevan vain hiljainen kuiskaus. ;D Onneksi kuitenkin vain harvoin.. Muuten meillä kaappitila olisi loppunut aikoja sitten.

lasten_syysvaatteet8
lasten_syysvaatteet9
lasten_syysvaatteet2

Naltsussa oli aika paljon muutakin väkeä katselemassa merelle ja odottelemassa Mauria saapuvaksi. Me ei kauaa jaksettu odotella vaan parinkymmenen minuutin juoksentelujen jälkeen lähdettiin hoitelemaan lauantain muita asioita. Lisäksi vielä pojat hieman niiskuttavat ja yskähtelevät välillä eli eiköhän sieltä ole seuraava flunssapöpö taas tuloillaan. Vitamiineja ja rauhallisempaa menoa edessä siis seuraavat päivät. Tai no ainakin niitä vitamiineja.. Pojat jaksaa olla melkoisia energiahamstereita, vaikka kuumemittari hätyyttelisi 39 astetta.

lasten_syysvaatteet12
lasten_syysvaatteet3

Meidän ihana trio <3

 

Leppoisaa sunnuntaita!

K-M

Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D

MyHeritage DNA -Mikä on minun etninen tausta?



Tässä muutaman vuoden sisällä on aika ajoin tullut vastaan mainoksia eri firmoilta, jotka tutkivat oman DNA:n ja selvittävät siitä eri asioita. Ollaan Ossin kanssa puhuttu näistä mainoksista useasti ja samalla koitettu miettiä, mikähän meidän etninen tausta on.

Meidän hääpäivän tienoilla Ossi oli ottanut härkää sarvista ja yllätykseksi tilannut meille molemmille paketin MyHeritage:lta. Arvatkaa, kuinka innoissaan olin kun tajusin mitä paketista löytyy!!? Ajattelin nimittäin ensin, että minkähän liittymän nyt sain DNA:lta ;D

_MG_8071_MG_8044

Ja ei kun näytettä keräämään! Homma on siis todella simppeli toimenpide. Paketissa tulee hyvät kuvin varustetut ohjeet näytteen ottamiselle. Yhden paketin sisältä löytyi kaksi pitkää vanupuikkoa, kaksi pientä näytepurkkia sekä pehmustettu kirjekuori.

Vanupuikkoja pyöriteltiin posken sisäpintaa vasten noin minuutin ajan .Yksi puikko per puoli. Sen jälkeen puikon näytepää aseteltiin näytepurkkiin ja napsautettiin poikki ohjeen mukaan. Sitten ei muuta kuin korkit kiinni, purkit annetuihin pussukoihin ja kirjeeseen. Kirjeeseen oli osoite jo painettu valmiiksi, mutta postimerkit piti ostaa itse. Postimaksua kertyi kokonaiset pari euroa per kuori.

Kirjeen lähettämisen jälkeen MyHeritagen sivuille rekisteröitiin näytepaketin koodi ohjeen mukaan. Sitten vain odottelemaan.. arvio näytteen analyysin kestosta oli 4-6 viikkoa näytteen saapumisesta. Meillä meni se nelisen viikkoa.

_MG_1154

Viikkojen odottelun jälkeen sähköpostiin kilahti viesti, että näytteeni on analysoitu ja valmis. Eli ei muuta kuin pian kirjautumaan MyHeritagen sivuille tekemilläni tunnuksilla. Ja tämä kuva jännitysmusiikin siivittämänä lävähti ruutuun..

1_MG_1136_MG_1141

Ja oma arvaukseni meni aikalailla oikein! 😀 Nimittäin mietiskelin olevani niin suomalaisen näköinen, että ihmettelen jos tulee muita etnisyyksiä. Mutta onneksi siellä on tuo 2,1%:n vau-efekti!!

Arvaukseni tuon paremman puoliskoni etnisyydestä meni sitten taas ihan pieleen. Arvelin nimittäin, että hänellä voisi olla jotain ihanan eksoottisia geenejä mukanaan kun on luontojaan niin paljon tummempi kuin esimerkiksi minä. Paljastuikin, että hän on enemmän suomalaista perimää kuin minä ja loput sitten samaa Itä-Aasian etnisyyttä.

Kaiken tämän lisäksi omilta sivuilta saa selville yhtä jos toista omasta perimästä. Tähän pakettiin ei kuitenkaan kuulu muita, kuten mahdollisia alttiuksia sairauksille jne. Sellaista en olisi halunnut tehdä. MyHeritagen sivuilla omassa profiilissa voi antaa luvan ”sukulaisten etsintään”, jolloin näkyviin saa listan, jossa on ”mätsejä” omaan DNA:han. Sivuilla voi myös alkaa rakentaa omaa sukupuuta ja kasvattaa sitä aina uusien tietojen ilmaantuessa.

2myheritage_toinenikkuna

Ollaan tietenkin tässä kuukauden odottelun aikana ehditty tästä DNA-testistä monen kanssa jutustella ja on ollut hauska huomata, kuinka osa on innostunut ajatuksesta ja kuinka osa heti kättelyssä sanoo, ettei haluaisi tehdä testiä. Molemmat reaktiot ovat tietenkin yhtä hyvät, mutta noihin ”innostuviin” kuuluvana haluan aina kuulla, mistä ei-reaktiot kumpuaa.

Osa ei ikään kuin uskaltunut lähettää omaa DNA:taan millekään yritykselle. Mikä on tässä maailman menossa ihan ymmärrettävääkin.. Ja osa taas ei halunnut ottaa riskiä, että jos testissä paljastuukin jotain ”ylläreitä” lähisuvusta. Analyysi siis kertoo, mikä etnisyydestäsi on lähisuvusta jne. Tämäkin on ihan ymmärrettävä perustelu, mutta aiheuttaa niin minussa kuin sanojissaankin pientä hilpeyttä. ;D

_MG_8038

Mitä mieltä te olette näistä DNA-selvityksistä ja -testeistä?

Meistä tämä oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja hauska juttu. Suosittelen tekemään jos oma alkuperä kiinnostaa. Tuloksiini olisin kylläkin toivonut jotain mystistä ja eksoottista etnisyyttä, mutta näillä mennään. ;D Ja hei, onhan tuo inuiitti kuitenkin aika hieno juttu! Vai mitä?

 

K-M

Parin viikon kuulumiset

Ensimmäinen viikko ”uutta” arkea takana.

Tällä kerralla suunnittelimme päivähoidon aloituksen sekä uuteen päivärytmiin totuttelun hieman edellistä kertaa paremmin. Kahden vanhimman pojan synnyttyä olin siis töissä puolentoista vuoden ajan, kunnes jäin äitiyslomalle kolmannelta naperolta.

Kummallakin kerralla totuteltiin hoidon aloitukseen monta päivää, mutta nyt reilun viikon tutustelun lisäksi minäkin sain helpotusta aloitukseen puolison hoitaessa viikon ajan päiväkotihommat. Oli aivan luksusta, kun viikon ajan huolehdin itseni vain töihin ja kotiin. Helpotti ihan älyttömästi sitä omaakin ikävää.

_MG_1110

Nyt sitten homma luistaa kuten ennenkin. Toinen meistä vie pojat tarhaan ja toinen hakee riippuen aina mihin aikaan kuljetaan töissä.

Kahden vanhemman pojan kohdalla tarhan aloitus ei ollut niin iso muutos kuin kuopuksellamme. Pojat kun kuitenkin viime kauden ajan kulkivat samassa tarhassa 2 päivää viikossa. Toki tällainen viiden täyspitkän päivän viikko väsyttää heitä enemmän, mutta suurempi muutos heille oli eri ryhmiin meneminen. Tähän asti pojat ovat olleet samassa ryhmässä ja vielä heidän serkkupoikakin oli samassa. Nyt esikoinen aloitti eskarin ja näin ollen vaihtoi isompien ryhmään. Keskimmäinen ja serkkupoika jäivät vielä tuttuun ryhmään kahdestaan. Niin ihanaa kun pojat saavat päivisinkin olla yhdessä. Vapaa-ajan meidän ja veljen lapset viettävät pääsääntöisesti yhdessä. 😀

Esikoisella jännitti eka päivinä tietty uudet tarhakamut ja tulevat eskariläksyt.  Nyt viikon jälkeen jännitys on onneksi mennyt jo menojaan ja uusia kavereita on löytynyt monta. ♥

_MG_1099

Kaikista pieninkin on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Välillä on itkettänyt ikävä, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan. Muutamina öinä tuo hoidon aloitus ja iso muutos on vaikuttanut pikkumiehen yöuniin mm. levottomuutena ja itkuisuutena. Sekin on jo nyt aika lailla loppunut, mutta esimerkiksi toissayö valvottiin melkeinpä kokonaan.

Poikien hoitajat ovat aivan ihania ja ainakin meidän lapset ovat kaikki alusta asti olleet hyvin luottavaisia heitä kohtaan. Syliin pääsee aina ja aina on aikaa kuunnella sekä huomioida, vaikka jaloissa pyörii 23 (tai enemmänkin…) muutakin lasta. Meidän kuopukselle tuli vielä samat hoitajat, jotka ovat hoitaneet meidän kahta vanhempaakin, joten omakin olo on seesteinen, kun saadaan jatkaa tuttujen ihanien ihmisten kanssa.

Edelliset kahdeksan viikonloppua on ollut ohjelmaa täynnä ja kahtena viimeisenä pojat ovat olleet mummuloissa yötäkin. Tarhan alkaminen yhdistettynä yökyläilyyn on tietenkin osaltaan kasvattanut meidän kaikkien ikävää. Se yhteinen aika kun uuden arjen myötä on vähissä. Siksi onkin ihanaa, että parina seuraavana viikonloppuna kalenteri näyttää täysin tyhjää eli vapaapäivät saadaan keskittyä täysin omalla porukalla olemiseen.

_MG_1082
_MG_1102

Työhönpaluun myötä olen herättänyt taas oman sisäisen Monican hereille, mitä tuulee arjen helpottamiseen sekä yhteisen ajan maksimointiin. Tähän kuuluu mm. aina seuraavan viikon päivällisten ja muiden ruokien suunnittelu, ruokaostosten tekeminen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, urheilun ja porukalla ulkoilun yhdistäminen jne. Tuohon ruokaostosten tekemiseen ei voi muuta kuin taas vain ylistää Cittarin verkkokauppaa! Sunnuntaina näpyttelin tilauksen netissä seuraavan viikon ruoka-aineista sekä muista tarpeista. Maanantaina Ossi nouti ne töistä tullessaan. Ihan mahtavaa!

Edellä mainittujen lisäksi laitan aina iltaisin valmiiksi seuraavan päivän vaatteet pojille ja itselle. Tarhareput odottelevat myös oven pielessä valmiina seuraavaan päivään. Näin me saadaan aamut rauhoitettua mahdollisimman kiireettömiksi.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin. Ikävä painaa meitä kaikkia välillä kovastikin ja haluttaa kotiin rakkaiden luokse. Tiedän kuitenkin, että tämä hetki oli juuri oikea tähän muutokseen. Totuttelu vaan vie aina tovin. Eli hyvää meille kuuluu.

 

Mukavaa torstaita!

K-M

Kesästä luopumisen tuskaa

Selailin puhelimen kuvia kesän ajalta ja totesin jälleen tämän kesän olleen yksi parhaista pitkään aikaan. Eikä pelkästään sään puolesta vaan monella muullakin tapaa. Tosin kyllähän se sää antoi melkoisen lisän tähän lempparivuodenaikaan.

Samalla kun siirtelin kesämuistot koneelle niin kokosin kesän hetkiä tänne bloginkin puolelle. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

1234567891012131411

Ai että miten ihanan lämpimiä muistoja ♥

Nyt on kait pakko hyväksyä kesän kallistuneen syksyyn, vaikka tästä vehreydestä en vielä haluaisi luopuakaan. Huomasin muuten eilen, että pääskysetkin ovat jo lähteneet.

Siispä tervetuloa pimeät syysillat, villapaidat, kynttilät ja kauniit syksyn värit.

 

 

Mikä vuodenaika on teidän suosikkinne?

 

K-M

 

 

Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

K-M

Elokuun uudet tuulet

Tämä kesä on ollut aivan ihana. Tämä kesä jää varmasti meidän perheen muistoihin yhtenä parhaista. Lämpimät säät ja hetkessä eläminen ovat tuoneet oman upean lisän näihin edeltäviin kuukausiin.

_MG_8741
_MG_8762
_MG_8739

Uimareissut, pihaleikit, piknikit terassilla, pyöräretket.. Lasten kanssa ollaan ehditty touhuamaan ihan älyttömästi kaikkea mukavaa. Ollaan nautittu ulkoilusta melkein joka päivä aamusta iltaan.

Tilaisuuden tullen olen makoillut ja torkahdellut terassilla lämpimässä tuulessa ja täytellyt ristikoita iltaisin. Se on minun kesäpuuhaa ;D

_MG_8702
_MG_8704

Vielä kahden viikon ajan saadaan nauttia näistä kotioloista ja elokuun päivistä. Sen jälkeen koittaa uusi aika meidän perheessä. Kaikki kolme lasta lähtevät kokoaikaisesti tarhaan ja minäkin palaan töihin.  Se jos jokin vaatii totuttelua koko porukalta, mutta kokemuksesta onneksi jo tiedetään, että muutaman viikon haparoinnin jälkeen homma alkaa luistaa ja uusi arki asettuu uomiinsa.

Mutta ennen sitä me otetaan kaikki irti tästä yhteisestä ajasta. ♥

 

Tervetuloa elokuu ja uudet tuulet!

 

K-M

 

Kuvien kaunis elovena-tyttö on rakas veljentyttäreni ♥ Kiitokset kauniille pikku mallille!

Lapsuusmuistoja rakentamassa

Ah miten ihanaa tämä lämpö onkaan! Tuntuu, ettei tästä saa tarpeekseen, vaikka välillä hiki nousee pintaan pelkästä makoilusta.

Nyt helteiden aikana ollaan käyty aikalailla päivittäin uimassa lasten kanssa ja viilentymässä luonnonvesissä. Tiistai-iltana lähdettiin veljen perheen kanssa iltaretkelle Koiteliin ja pakattiin myös uimakamppeet mukaan. Olen jo vuosia haaveillut Koitelinkoskissa uimisesta ja nyt vihdoin se toteutui kun heitin talviturkin kosken kuohuihin. Oli ihan mahtavaa!

_MG_1281
_MG_1216

Lapsetkin intoutuivat heti meidän perässä kastelemaan varpaitaan lämpimään jokiveteen ja pian he polskivatkin jo meidän kanssa ihan kunnolla. Meidän kuopuksellakin oli kova tahto veteen, vaikka aluksi ajateltiin hänen katselevan rannalta jonkun meidän aikuisen kanssa. Mutta kun todellinen vesimies hän on, niin tokihan me pikkumies otettiin mukaan nautiskelemaan tästä erikoisesta uimapaikasta.

_MG_1261
_MG_1211
_MG_1231
_MG_1227

Koitelin luonnonvesipuistosta nautiskellessa juteltiin veljen vaimon kanssa, kuinka hänen rakkaimpiin lapsuusmuistoihin kuului uiminen juurikin Koitelinkoskissa. Hän totesikin hyvin, että yleensä ne parhaimmat muistot ovat niistä yksinkertaisista jutuista, mitä on perheen tai muiden rakkaiden kanssa päässyt tekemään. Ja tottahan se on, ainakin meidän kohdalla. Naureskeltiin, että ei niiltä lapsuuden huvipuistoreissuilta muista montakaan yksityiskohtaa, mutta en voisi kuvitellakaan unohtavani lapsuuden uintireissuja, metsäretkiä, automatkoja perheen kanssa serkkujen luokse tai mökkireissuja.

Toivon, että näistä meidänkin uintireissuista ja muista touhuista lapsille jää samanlaisia kultaisia muistoja sinne aikuisiälle saakka.

_MG_1266
_MG_1273
_MG_1247

Onko siellä muita koskiuimareita? Tällä hetkellä Koitelissa on kiva käydä lastenkin kanssa uintireissulla kun vesi on tosi matalalla ja koskialueelle on muodostunut tuollaisia ihania altaita joissa polskia. Joissakin paikoissa vettä on aika syvästikin ja virta kova, mutta suurimmaksi osaksi minullakin vesi ylsi vain hieman polvien yläpuolelle. Pohja on paikoin liukas ja kivinen, mutta paikoin taas sileää isoa kalliota, jossa on helppo kävellä. Koskikohtiin on ihana mennä istuskelemaan luonnon omiin poreisiin ja ottaa pieni vesihieronta selälle.

_MG_1249
_MG_1283

Minkälaisia kultaisia muistoja löytyy teidän lapsuudesta?

 

K-M

 

Ihana kuuma kesä

Uusi helteinen viikko on taas startannut ja ennusteita katsellessa saadaan tästä lämmöstä vielä nauttia viikko jos toinenkin. Aivan ihanaa! Kuumuus ja tukala olo iskee kyllä meillekin, mutta silloin vilvoitellaan joko sisällä tai kuvien mukaisesti rannalla.

_MG_1067
_MG_1103

Koko viime viikko meni kesäjutuista nauttien. Siksi blogikin on ollut kovin hiljaisena, koska suurenkin kirjoitusinnon edelle menee retket rannalle lasten kanssa. Viikon parhain rantaretki tehtiin perjantaina iltapäivällä Oulun Nallikariin. Viiden jälkeen ajeltiin kaupan kautta rannalle ja viihdyttiin siellä ihan iltaan saakka.

Nallikarissa pystyi helposti kuvittelemaan olevansa jossain ulkomailla. Sieltä täältä kuului monen eri kielen iloista puheensorinaa ja vesi tuntui lämpimältä. Veden väri paljasti, ettei ollakaan Välimerellä ;D

Naltsu on kyllä ihanteellinen paikka lasten kanssa. Matalaa vettä riittää pitkälle ja rantaviivaakin on aivan tarpeeksi juoksenteluun. Vessat ja uimakopit ovat myös kunnossa sekä nälän iskiessä läheltä löytyy ruokapaikkoja. Meillä on yleensä omat eväät kylmälaukussa mukana ja niitä nautiskellaan nurmialueella rannan vieressä. Nurmella istuessa puut antavat hyvän varjon vilvoittelua varten. Rantaleikkien välissä voi käydä leikkipuistossa tai jätskikopilla herkuttelemassa.

_MG_1112
_MG_1122

Perjantain reissulla meidän kuopuksesta kuoriutui kunnon vesipeto! Siellä hän rantavedessä makoili vatsallaan kasvot merelle päin ja aina aallon pyyhkäistessä ylitse nauroi vaan makeasti. Isommista mallia ottaen hänkin juoksenteli edes takaisin ja syöksyi välillä hietikolle. Aivan mahtavaa seurata sitä lasten riemua! 😀

Ennen kotiinlähtöä vielä katseltiin kun isot ukkospilvimassat hitaasti vyöryivät auringon eteen ja värjäsi taivaan kauniiksi. Ukkonen ja sade ei onneksi meille asti yltäneet siinä vaiheessa.

_MG_1129

Tällä viikolla nautitaan taatusti taas rantaelämästä ja jäätelöistä. Normaali kahvi on vaihtunut jäiseen versioon ja tuuletin pyörii sisällä miltein taukoamatta. Kuuman kesän merkki kun on tuuletin käytössä. Viimeksi kaivelin sen esille kesällä 2014 meidän keskimmäisen ollessa ihan pieni vauva.

Tämän viikon kohokohta taitaa olla kuitenkin tulevan viikonlopun naistenreissu Leville Arctic challengeen. Edellistä viikonlopun yli kestävästä naistenreissusta on liian kauan aikaa, joten tätä on todella odotettu. Nyt vain jännätään, kuinka helteessä me siellä tukkeja kannellaan ja suoritetaan esteitä.

Mitäs te olette touhuilleet? 🙂

 

K-M