Ekaluokkalainen

Meidän perheessä on nyt aivan tuore ekaluokkalainen! Tuntuu niin omituiselta, että lapset kasvavat koululaisiksi aivan hujauksessa. Ja vielä oudompaa on se, että vielä muutama viikko sitten veimme häntä velipoikiensa kanssa päiväkotiin ja nyt hän kulkeekin osittain täysin itsenäisesti koulutietä ja pyöräilee joskus kavereille kylään ilman meitä vanhempia saattamassa.

Ekaluokkalainen. Poika kuvattuna selästä päin. Selässä Fortinite-reppu.

Kouluun valmistauduttiin kesäloman aikana kulkemalla koulumatkareittiä useampaan kertaan ja samalla kerrattiin aina vaaran paikat liikenteessä. Ekaluokkalainen kantaa tänä päivänä puhelinta mukana (toisin kuin me omassa lapsuudessa..), joten sellainen on meidänkin koululaisen mukana repussa kaiken varalta. Koulupäivän aikanahan sitä ei käytetä kuin erityistapauksissa.

Tärkein varuste eli reppu hankittiin myös viikko ennen kouluun astelua. Monet mallit käytiin yhdessä läpi ja arvatenkin tämä Fortnite-reppu vei kaikista voiton. Itse peliä meidän lapset ei ole koskaan pelanneet, mutta tanssiliikkeet on tätä nykyä myös meillä vanhemmilla hanskassa ;D Sen verran paljon niitä lapset joraavat viikoittain. Penaali on tietenkin samaa teemaa, mutta hieman eri kuosilla.

Muistan kyllä kuinka tärkeää tuo repun valinta oli itsellekin aloittaessa koulua. Minun selässä keikkui pinkki heppareppu ekaluokalle astellessa. Eka- ja tokaluokan jälkeen tulikin sitten kuvioihin Eastpakit ja muut klassikot 🙂

Vieläkö te muistatte omat koulureppunne?

Meidän ekaluokkalainen on suhtautunut tähän isoon muutokseen päiväkodista kouluun tosi hyvin ja toimii niin kuin mikäkin konkari. Meillä vanhemmilla ja minulla eritoten äitinä on tuo napanuoran venytys vielä hieman vaiheessa. Ekaluokkalaisilla koulupäivät ovat lyhyitä ja sen vuoksi mekin ilmoitettiin esikoinen iltapäiväkerhoon. Siellä he saavat kavereiden kanssa viettää aikaa muutaman tunnin ajan ennen kotiinlähtöä.

Ekaluokkalainen. Poika kävelee asfaltilla reppu selässä.

Tosiaan tuo etäisyyden kasvattaminen vaatii tiettyä sietokykyä itseltäkin. Sitä kun on niin kovin huolissaan aina lapsista, vaikka toisaalta tiedänkin heidän toimivan juuri ikäistensä tavalla. Meidän esikoinen on juuri se tunnollinen isoveli, joka huolehtii jo omatoimisesti itsestään sekä toisinaan myös veljistään, vaikka häneltä sitä ei muutamaa kertaa lukuunottamatta ole koskaan pyydettykään.

Esimerkkinä tästä minun huolehtimisesta oli viime maanantai. Sovittiin nimittäin minun menevän vastaan esikoista iltapäiväkerhon jälkeen. Sovittiin, että menen korkeintaan meidän läheisen liikenneympyrän kodin puoleiselle risteykselle. Odottelin siinä risteyksessä ikuisuudelta tuntuvan 12 minuutin ajan ja lähdin pää täynnä kaikkia kauhuskenaarioita kävelemään kohti koulua. Ja siellähän se pikkumies käveli koulun lähellä reippaasti pitkin pyörätietä ja harmistui aikalailla kun minä olin mennyt sovittua lähemmäs vastaan. Hän siis oli lähtenyt vain iltsusta hieman sovittua myöhemmin ja sen vuoksi aikataulu hieman venyi. Maanantain jälkeen ei sitten vastaan saanut mennä enää ollenkaan, vaan hän toivoi, että saa kävellä itse tai kaverin kanssa keskenään. Käytiin asiasta pitkä keskustelu, kerrattiin matkan varrelle tulevat risteykset ja minä venytin tuota henkistä napanuoraa reilun kilometrin verran. Nyt sitten iltapäiväkerhon jälkeen esikoinen kävelee itsekseen tai kaverin kanssa kotiin ja homma sujuu erinomaisesti.

Veikkaan, että tämä on vain alkua jos on muita uskominen. Lapsen kasvaessa huolenaiheet muuttuvat kovasti ja uudenlaista luottamusta kasvatetaan molempiin suuntiin. Toivon yli kaiken, että me osataan vanhempina antaa juuri oikeat eväät tähän näiden muutosten ja kasvamisen kohtaamiseen <3

Onko siellä muita, joiden perheessä on tuore ekaluokkalainen? Tai onko kenties jokin muu siirtymävaihe ajankohtainen?

Kaisa-Maria

Yksin kotona

Viime viikolla minun aloittaessa työt meidän perheen kaksilahkeiset jatkoivat vielä lomailua. Maanantaina aamupäivälle he lähtivät mökkeilemään miesporukalla pappa mukanaan ja minä puolestaan sain palan harvinaista herkkua. Olin kaksi päivää yksin kotona. Edellisen kerran tällainen on tapahtunut toissakeväänä, joten voitte varmaan kuvitella miten omituiselta tuntui.

Yksin kotona. Nainen sohvalla. Etualalla pöytä ja kukkia.
Sohva, tyynyjä ja vihreä lehti.

Töiden jälkeen tulin tyhjään kotiin. Tai no melkein tyhjään, koska meidän kissahan täällä päivystää aina kotimiehenä. Mutta ei kuulunut sitä lasten iloista ”Äitiii”-huutoa tai mitään muutakaan ääntä ilmastoinnin lisäksi. Söin päivällisen täysin yksin kaikessa rauhassa. Ihmettelin sitä fiilistä, kun kattoin pöydän vain yhdelle. Järjestelin paikkoja hetken ja kävin kävelyllä. Kävelyn jälkeen otin rentoutuksen Neurosonicin patjalla ja samalla katselin telkkaria kaikessa rauhassa. Tämäkin oli niin omituista! Ensinnäkin makoilla sohvalla keskellä iltapäivää ja kaiken lisäksi katsella telkkaria! Nimittäin todella harvoin on aikaa moiseen ennen lasten nukkumaanmenoa.

Tässä vaiheessa alkoi jo tulla ikävä omia miehiä ja en oikein osannut rauhoittua kunnolla. Pyörin ympäri kotia ja ihmettelin mitä tekisin sillä kaikella ylimääräisellä ajalla 😀 Omituista, I know!

Nukkumaankin menin normaalia myöhemmin, koska lueskelin illalla sängyssä kirjaa ja ihan vain koitin muistella aikaa ennen lapsia.

Yksin kotona. Nainen sohvalla tietokone sylissä. Etualalla pöytä, vati ja kukkia.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.

Seuraavan työpäivän starttasin aikaisin pyörälenkillä veljen vaimon kanssa. Tiistaina tein työpäiväni etänä ja etäpäivinä minulla on usein tapana tehdä töitä hieman ennen aamuseitsemää, sitten hypätä seitsemän aikaan pyörän selkään noin tunnin lenkille. Lenkin ja pikaisen suihkun jälkeen jatkan töitä ja voin kertoa, että työpäivä on noina lenkkiaamuina ihan supertehokas. Muutenkin etäpäivät on omalla ja monen monen tutun kohdalla tosi tehotyöpäiviä. Voisin itse asiassa palata tähän aiheeseen ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Töitä tein loppujen lopuksi hieman normaalia pidempään. Päivällisen jälkeen hain isäni kanssa meidän auton huollosta ja ajelin kotiin takaisin. Tuossa kohtaa juolahti mieleen päivän paras idea – lämmittää sauna ihan vain itselle. Yksin kotona ja rauhallinen saunahetki tehokkaan työpäivän päätteeksi oli aivan ihanaa. Lasten kanssa kun nuo saunomiset on vähemmän rauhallisia ja löylyistä ei nautiskella kovinkaan pitkään, joten oli ihana käydä kunnolla saunassa ja rentoutua. Ikäväkin hieman helpotti tiistain aikana. Varmaan tieto siitä, että seuraavana päivänä omat miehet palaisivat takaisin kotiin vei ikävää mennessään.

Minun nauttiessa yksin olemisesta olivat pojat päässeet Ossin ja pappansa kanssa touhuamaan yhtä jos toista mökillä. Mönkijäajelua, kalastusta, halkojen tekoa, vierailua Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä! Puhelimeen tuli tuon tuosta ihania kuvia pikkumiehistä mökkitouhuissaan <3

Kesäloman jatkuvan yhdessäolon jälkeen tällainen parin päivän ero teki suoraan sanottuna aika hyvää meille kaikille. Nyt vain mietin kuumeisesti, miten voisin järjestää niin, että tuo parempi puoliskoni pääsisi myös nauttimaan vastaavasta omasta ajasta ja nimenomaan kotona. Keväällä hän kyllä oli kotona meidän ollessa Kuusamossa mökillä, mutta tuolloin hän makasi lähinnä kuumeessa sohvalla, joten sitä ei ehkä lasketa tällaiseksi samanlaiseksi yksinoloksi.

Yksin kotona oli aivan ihanaa. Varmaankin juuri siksi, että se on niin harvinaista herkkua tässä vaiheessa elämää.

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kaisa-Maria

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana päin ja nyt vasta availin läppärin kannen ensimmäistä kertaa sitten loman startin. Työviikko ennen kesälomaa oli melkoinen ja viime viikolla ei vain kerta kaikkiaan huvittanut istua yhtään sekuntia ruudun edessä. Pientä lomaa siis täällä blogin puolella 😉

Lomaviikko. Poika tunturin päällä katselemassa maisemia.

Tämä kesäloma päätettiin nauttia kirjaimellisesti fiiliksen mukaan ja tehdään just mitä milloinkin huvittaa. Niinpä me heti maanantaina keksittiin lähteä testaamaan Oulun Vauhtipuisto. Vauhtipuisto oli huippu paikka pienemmille viilettäjille. Tiistaina puolestaan tehtiin aamulla eväät ja ajeltiin retkeilemään Puolangalle Hepokönkäälle. Kirjoittelen molemmista päivistä omat postaukset myöhemmin!

Tupasvillaa.

Loppuviikosta sitten varattiinkin ex tempore mökki Syötteeltä ja isommalla porukalla. Me päästiin veljen vaimon kanssa pyöräilemään, miehet yöksi kalastamaan. Ja ennen kaikkia nautittiin seikkailuista lasten kanssa. Meidän kuopuksen ja muidenkin lasten kohokohtia viikonlopulta oli vierailu Syötteen Eräpalveluiden huskytarhalla. Koiria siellä on noin sata ja kaikki niistä ovat aivan ihania tapauksia. Meidän kuopus kiersi jututtamassa melkein jokaisen koiran ja silitteli kaikki, jotka tulivat häkin reunalle ”jutulle”. Kaikki tarhan koirat on älyttömän kilttejä ja suloisia karvakamuja, eikä tarvinnut ollenkaan jännittää lasten kanssa.

Lomaviikko. Kaksi naista ja läskipyörät.
Syötteen Eräpalveluiden huskytarha. Kaksi koiraa ja kaksi poikaa.
Poika silittää koiraa.
Kaksi huskykoiraa. Syötteen eräpalvelut.

Edellinen viikonloppu oli aivan ihana, vaikka lauantaiaamun rankka pyörälenkki veikin mehut koko loppu päiväksi ;D Olisi pitänyt itsekin hypätä lasten seuraksi Kovalampeen uimaan huskytarhavierailun jälkeen. Olisi varmasti piristänyt melkoisesti! Uintireissu olisi kyllä eilenkin tehnyt terää kun kivuttiin kolmen äidin ja kuuden lapsen kanssa aamulenkkinä Iso-Syötteen huipulle ihastelemaan maisemia. Ihan älyttömiä pikku sisupusseja nuo meidän lapset! Sinne ne välillä juoksuaskelin painelivat koko pitkän ja jyrkän nousun ylös asti. Kolmea pienintä avitettiin välillä kantamalla ja saatiin samalla itselle vähän tehoja nousumetreihin. Tasaisin väliajoin pysähdyttiin juomaan ja keräilemään mustikoita evääksi.

Lomaviikko. Lapset kiipeää tunturiin.
Nainen ja tyttö leikkipuiston telineessä roikkumassa.

Tästä on ihana aloittaa uusi lomaviikko. Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä joku lomareissu, mutta määränpää on vielä tuntematon meillekin. Suunniteltiin jo Luostoa ja Leviä, mutta mietitään vielä muitakin vaihtoehtoja, koska sääennusteet näyttää kunnon kesäkelejä ja tunturissa voi olla melkoisen tukalaa retkeillä helteillä. Mutta nähtäväksi jää minne suunnataan.

Miten teidän kesäviikot on sujuneet?

Kaisa-Maria

Kasvamisen haikeus

Selailen aika usein puhelimen kuvia. Niitä, joita räpsin päivittäin meidän arjesta. Ja joka kerta kun noita muistoja rullailen ajassa taaksepäin iskee ihan jäätävän kokoinen haikeus lasten kasvamisesta. Vuoden takaisia kuvia katsoessa tuntuu, että pojat ovat olleet ihan älyttömän pieniä verrattuna tähän päivään. Ja niinhän he ovatkin.. mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Haluaisin toisinaan palata päiviin kun kukin pojistamme oli vastasyntynyt ja aikaan, jolloin isommat pojat touhukkaita taaperoita, kuten kuopuksemme nyt on. Muistojen keskeltä ravistellessa itseni takaisin tähän päivään iskee lasten kasvamisen haikeus. He eivät koskaan enää ole niin pieniä kuin nyt. Lasten kasvamisesta ja uusista asioista me ollaan tietenkin aina yhtä innokkaita ja onnellisia. Sydämessä läikähtää joka kerta kun pojat oppivat jotain uutta. Mutta pikkulapsiaika sen kuin hupenee päivä päivältä vähemmälle.

Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.
Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.

Valokuvissa muutoksen ja kasvun näkee selkeästi ja heti. Muut kasvamisen merkit saattavatkin sitten jopa yllättää. Kuten esimerkiksi se, kun meidän 2-vuotias pikkumies tuli eräs aamu innoissaan näyttämään kuinka hän oli pukenut kaikki vaatteet päälleen alusta loppuun. Ja ihan oikeinpäinkin vielä kaikki! Samalla tavalla yllätti kun 5-vuotias keskimmäinen napero lueskeli kirjaa meidän pienimmäiselle ja kehui häntä kun uudet asiat ja sanat löysivät toisensa. Tai kun meidän 6-vuotias esikoinen marssii nykyään itse iltaisin suihkuun ja saattaa pesujen jälkeen laitella iltapalatarvikkeet valmiiksi pöytään.

Lukuisista vastaavista jutuista tulee välillä väistämättä sellainen ”missä minun pienet lapset on” -fiilis! He kun koko ajan toimivat omatoimisemmin kukin tasollaan. Noita uusia asioita tulee vielä niin paljon koko ajan, että tuntuu tippuvansa kärryiltä välillä. Ja samaan aikaan ollaan ihan superinnoissaan kaikesta uudesta ja lasten oivalluksista.

Me kyllä nautitaan todellakin kun arki helpottuu tietyin tavoin samaa tahtia kuin lapset kasvavat. Usein vain iskee se kasvamisen haikeus kun pikkumiehet eivät enää samalla tavalla nukahda päivän päätteeksi syliin tai kun automaattisesti tekevät jotain mihin ennen tarvitsivat meidän apua.

Kasvamisen haikeus kun lapset kasvavat. Kolme eri ikäistä poikaa portailla.

Suurin muutos on nyt käsillä esikoisen aloittaessa koulutiensa kesän jälkeen. Se on iso virstanpylväs ja uskon, että tämä haikeus kumpuaa paljolti tuosta uudesta vaiheesta ja uuden jännityksestä. Siksipä juuri me pyritään elämään koko ajan hetkessä ja samalla jatkan niiden muistojen ikuistamista kuviin. Kuvat on se juttu, millä pääsen hetkeksi takaisin menneeseen ja niitä me tykätään koko perheellä yhdessä selailla.

Onko tämä lasten kasvamisen haikeus tuttu tunne teille?

Kaisa-Maria

Kun kiipeilijä putosi, osa 2

Muutamaa päivää vaille vuosi sitten kirjoittelin, kun meidän kiipeilijä putosi saunan lauteilta. Ja milloin mistäkin hyllyn päältä. Vuoden aikana järkeä ja taitoa on tullut pikkumiehelle rutkasti lisää, mutta kiipeily vetää edelleen puoleensa magneetin tavoin. Tällä kertaa meidän kuopuksen vahinko ei johtunut suoraan kiipeilystä, vaan pikemminkin huonosta tuurista. Tuuri oli jopa niin huono, että vietettiin viime lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä leijonanosa OYSin päivystyksessä tarkkailussa.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.

Tapahtumasarja lähti liikkeelle lauantaina iltapalan ja -pesujen jälkeen. Minä laittelin tiskejä koneeseen kun kuopuksemme tuli vielä legojensa kanssa pöydän ääreen leikkimään. Laitoin kyllä merkille, että hän oli pitkällä penkillä polviseisonnassa, mutta nojaili tukevasti pöytään samalla leikkien. Hän on siis jo omasta mielestään niin iso, että Tripp Trapp enää harvoin kelpaa istuimeksi. Seuraava huomio olikin sitten se, kun näkökentän sivussa vilahti jotain ja perään alkoi tietenkin sydäntäsärkevä itku.

Nappasin pikkumiehen syliin ja lohdutellessa tarkastin samalla pienen päätä ja vartaloa. Pian pikkumies meni kuitenkin hyvin oudoksi ja kylmä hiki puski hänelle päälle. Hän alkoi myös ikään kuin nukahdella ja sanoikin minulle ”nukkumaan”. Sinä kohtaa tajusin, että nyt kopsahti kovemmin. Eikä ihme, kun meidän keittiössä on kova laattalattia. Soitin päivystykseen ja lyhyen haastattelun jälkeen meidät pyydettiin ajamaan sinne tarkastukseen.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.
Poika roikkuu sohvan reunalla ja silittää mustaa kissaa.

Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat <3

Ossi oli nimittäin viikonlopun reissussa ja minä lasten kanssa neljästään kotona. Soitin äidille ja sieltä he kurvasivat isän kanssa meille avuksi. Isä jäi kahden isomman pojan kanssa kotiin ja äiti lähti meille kuskiksi ja kaveriksi sairaalaan. Sairaalassa oli jonkin verran jonoa, kuten arvata saattaa lauantai-iltana.. Hämmennystä aiheutti meille se, että entisen vastaanottohoitajalle ilmoittautumisen sijaan kirjauduttiinkin sisään kela-kortilla ja jatkettiin kuitilla tulleen ohjeen mukaan aulaan odottamaan. Sitten vasta parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin huoneeseen ilmoittautumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Minulle tuli ainakin aika turvaton olo lapsen puolesta, kun en heti voinut kertoa hoitoalan ammattilaiselle tulomme syytä. Olisin ollut paljon rauhallisempi jos joku olisi sanonut, että voimme odottaa rauhassa lääkärin vastaanottoa eli tehnyt ”ensiarvion” tilanteesta. Tämän sijaan tuijotin herkeämättä poikaa ja näyttöä, mihin tulisi meidän numeromme ja vuoromme.

Lopullisen ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin toisessa käytävässä, josta onneksi aika pian päästiin lääkärin luokse.

Tälläkin kertaa selvittiin onneksi vähäisillä vammoilla. Aivotärähdys pikku reppanalle kuitenkin tuli ja sitä vielä jäätiin yötä myöten tarkkailemaan sairaalaan. Yhden jälkeen saatiin lupa lähteä kotiin kun ei enää tullut mitään uusia oireita ja ukkeli alkoi puhumaan. Niin hän siis oli hiljaa melkein puolentoista tunnin ajan, eikä muutenkaan reagoinut asioihin normaalisti.

Pikkumiehen olo parani koko ajan ja täytetty ruisleipäkin maistui sairaalan automaatista. Siellä me kolmestaan äidin ja pojan kanssa istuttiin ja lopuksi pääsimme yhteen tutkimushuoneista, että poika saisi alkaa nukkumaan.

Poika lukee kirjaa sohvalla.

Kotona sitten ohjeen mukaan herättelin pikkumiestä yöllä ja tarkkailin herkeämättä hänen vointiaan. Sunnuntaikin meni paljon rauhallisimmissa merkeissä ja käytiin vain lyhyen vaunulenkin ajan ulkoilemassa. Eilen vielä illalla annettiin särkylääkettä pääkipuun, mutta tänään kokeillaan jättää sekin pois. Seurantaa jatketaan kuitenkin koko tämän viikon ajan, koska osa oireista voi ilmetä kuulemma päivienkin päästä tärähdyksestä.

Kyllä sai taas ihan toden teolla säikähtää pikkumiehen puolesta. Onneksi nyt kaikki on hyvin. Ja vielä kerran kiitos äiti ja isä suuresta avusta<3

Kaisa-Maria

Noin viikon jutut

Hellou taas melkein viikon jälkeen! Blogin äärellä ehdin viimeksi olla maanantaina Kysy itseltäsi nämä -postauksen kanssa. Muutoin tälle viikolle blogijuttuja on ollut muissa muodoissa. Kävin esimerkiksi tutustumassa Hoitohuone Balleriinassa heidän uuteen kosmetiikkasarjaansa. Kyseessä on aivan ihana luonnonkosmetiikkamerkki, josta kunnon postausta kirjoittelen lähiaikoina.

Meikkistandi Boho green make-up, jossa ripsivärejä.

Muina blogijuttuina on uusien nettisivujen rakentelu. Blogini pysyy tällä samalla paikalla, mutta blogini kaveriksi kokoan sivustoa valokuvaamisesta ja omista lempparikuvistani. En malta odottaa, että saan sivut valmiiksi ja julkiseksi. Hommaa tosin riittää vielä melkoisesti sen suhteen ja arvioisin, että sivut on valmiina toukokuun puolella. Toinen valokuvaamiseen liittyvä juttu on uuden kameran hankinta. Kameran päivittämistä olen miettinyt viime kesästä saakka ja olen tehnyt kuukausia vertailua eri runkojen sekä objektiivien suhteen. Kunnon kamera kustantaa kuitenkin sen verran paljon minun silmissäni, että haluan kunnolla ottaa selvää vaihtoehdoista ja löytää ne minulle sopivimmat välineet oman budjetin raameissa. Tällä hetkellä olen aika varma, että jatkan Canonilla ja päivitän nykyisen 600D-runkoni 6D Mark II -runkoon. Objektiivit on kuitenkin vielä vertailussa. Saa heittää vinkkejä jos löytyy! 🙂 Ja samoin laittakaa viestiä jos kiinnostaa ostaa minun nykyinen kamerani.

Päähuomion tästä viikosta on vienyt meidän saunaremontti. Papat eli minun isä ja appiukko tulivat ja ottivat saunarempan haltuunsa. Viikolla he ovat tulleet työpäivän jälkeen tänne meille rakentelemaan ja nyt on enää muutamat laudelaudat sekä viimeistely tekemättä. Meidän kuopus on toiminut rakennusmestarina joka ilta ja hyvin onkin remonttia johtanut, koska sauna näyttää jo nyt aivan mahtavalta 😉 Pian päästään nauttimaan löylyistä!

Kevät on tullut meidän viikottaisille ruokalistoillekin kun ollaan alettu kokkailla kaikkea raikasta ja kevyttä. Sitruspasta ja vaalea kala (ahventa kuvassa) on täydellinen kombo ja maistuu jopa taivaalliselta näin talven jälkeen. Muuttuuko teillä keväisin ruoat vai meneekö vuosi samoilla resepteillä vuodenajasta riippumatta?

Toinen varma kevään merkki on kuravaatteet ja rapakot! Yllä oleva näky on enemmän sääntö kuin poikkeus näin keväisin. Reiman haalarille iso peukku, koska alla olevat vaatteet oli täysin kuivat. Ja tämä haalari oli muistaakseni jo neljännen talven käytössä eikä kulumisen merkkejä näy juuri yhtään.

Lapset rakastaa näitä rapakkokelejä, mutta henkilökohtaisesti tykkään kesästä enemmän..

Pyöräkuva on puolestaan viikon takaiselta lauantailta. Sen jälkeen en minkäänlaisen urheilun makuun ole päässytkään kun nappasin flunssan meidän pojilta ja olo on ollut ankea koko viikon ajan.

Tänään oli onneksi jo sen verran hyvä olo, että päästiin poikien kanssa vaunu-kävely-pyörälenkille. Oli nimittäin pakko lähteä ulos nauttimaan +10 asteesta ja auringonpaisteesta. Aivan ihanaa!
Samalla kerättiin valmiiksi virpomisvitsat ensi sunnuntaiksi.

Seuraavaksi me leipastaan suklaakakku pakkaseen odottelemaan viikon päästä juhlittavia synttäreitä. Nimittäin meidän keskimmäinen pikku rakas täyttää tässä kuussa jo viisi vuotta ja päätettiin juhlia niitä hieman etukäteen. Miten aika juokseekin näin nopeasti?!

Sellaisia oli meidän kuulumiset tällä viikolla. Mitäs teille kuuluu?

Kaisa-Maria

Throwback 2000-2018

Huhheijaa! Poskia kuumottaa samalla kun hihittelen ääneen omille vanhoille kuville. Selailin reilu viikko sitten vanhempien luona valokuva-albumeita ja hilpeysasteen noustessa melkein tappiin päätin tehdä vanhan kunnon throw back-postauksen tänne blogin puolelle.

Saanen siis esitellä oman, sanoisinko vivahteikkaan tyylini aina vuodelta 2000 syksyyn 2018 saakka.

2000

Seiskaluokka, haalistuneen punertavat hiukset ja hammasraudat. Check! Tuolloin en hymyillyt koskaan niin, että hampaat näkyy. Häpesin niin kovasti hammaskiskoja suussani.

2001

Entäs nämä sitten? ;D Seiska- ja kasiluokkalainen minä vaihtoi hiukset muutamat asteet tummempaan ja vaatteet.. noh, kokeilevampaan.

Ja kerta tällaisen ”tyylikatsauksen” teen, niin en voi olla omistamatta yhtä kappaletta The liekkihousuille. Oi kyllä, jalat olivat liekeissä nilkasta lantioon kasiluokalla. Julkaisukelpoisia kuvia noista housuista ei valitettavasti ole ainoatakaan.

Mutta itse juttuun.. Liekkihousutarina alkaa tunnustuksella. Britney Spears ei nimittäin ollut enää meidän kaveriporukoissa suosittu juttu noihin aikoihin. Minä kuitenkin salaa fanitin Britneyta ja oikean alalaidan mukaisesti tietenkin pukeuduinkin (omasta mielestäni) AIVAN kuin idolini. Samoihin aikoihin tuijottelin telkusta MTV:n eli Musictelevisionia päivittäin ja bongasin Britneylla supercoolin asun: tummat housut, joita pitkin liekit nousivat aivan lantiolle saakka. Sellaiset oli saatava itsekin!! Ja sellaiset löytyi kuin löytyikin vieläpä Oulusta. Äiti osti housut minulle ja ylpeänä vetelin uudet byysat jalassa kylille. Minä ajattelin olevani Britney ja muut.. jotain muuta ;D

Nyt harmittelen kun en koskaan säästänyt kuumia housujani. Päälle ne ei kyllä menisi, mutta oispa muistona noista ajoista. Ajoista, jolloin kuuntelin muilta salassa Britneyn biisejä ja olin tietty yhtä cool kuin hän ;D

2002

Rippikoulukesä ja mustaakin mustempi kausi vaatteissa. Britney oli tässä vaiheessa jäänyt omalta Top 10 -listalta jo pois. Tilalla oli mm. teknobiisit (amisbiisit), räppi ja hevi. Ja sitten kuuntelin kotona myös Eppuja ja muita meidän kaveriporukan mielestä epäsuosittuja artisteja ja bändejä (salaa tietenkin, koska pelkäsin joutuvani naurunalaiseksi). Nightwish oli tuon hetken ykkönen ja vaatetus sen mukainen. Onneksi äiti tuki minua rippijuhlissani pukeutumalla itsekin tummaan. Kiitos äippä 🙂

2003

Yläasteen aikaan musiikkimaku näköjään määritteli vahvasti oman pukeutumistyylin. Tässä vaiheessa olin vaihtanut discotanssiharrastuksen hip hopiin ja radiosta pauhasi rap.

Nämä kuvat on napattu meidän ysiluokan luokkaretkellä Kosin saarelta. Oli niin siistiä olla ilman omia vanhempia reissussa ulkomailla kokonaisen viikon verran.

2004

Hip hop harrastuksena jatkui edelleen lukion toisen vuoden loppuun saakka. Ja kaikista siisteintä oli se, että lähimmistä ystävistä kaksi tanssi myös samassa ryhmässä ja ennen kaikkea toinen heistä oli meidän tanssiopena! Koulun jälkeen ajeltiin bussilla kaupunkiin ja melkeinpä aina ennen treenejä käytiin mäkkärillä syömässä. Tuplajuusto best! Vai mitä tanssiope Hanna? ;D

Tässä alapuolen tanssikuvassa esiinnyttiin juurikin Hannan kanssa eräillä synttärijuhlilla.

Ja sitten niinä hetkinä kun päällä ei ollut noita löysiä kamppeita käytin farkkuja ja joko hupparia tai tuollaista peruspaitaa.

2005

Lukion toisella luokalla tuli nuo värit vähän räiskyvämmin muotiin ja useimmissa omissa kuvissa vilahteli tuo aniliininpunainen.

Ja sitten oli tietenkin nuo vanhojen tanssit. Minä tanssahtelin vuokratussa puvussa pieni tiara päässä. Kunnon prinsessapäivä!

2006

Lakkiaiset ja varmaan samat vaatteet kaapissa roikkumassa. Harmi kun löytynyt kovinkaan montaa kuvaa tuolta vuodelta. Farkut ja hupparit oli kuitenkin se luottoasu.

2007

Lakkiaisten jälkeen 2006 kesäkuussa muutin pois kotoa. Päätin pitää välivuoden kun minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mitä haluaisin opiskella. Kesäkuusta -06 eteenpäin sain töitä kuitenkin vain lyhyiksi pätkiksi kerrallaan ja yksi pitempikin väli ilman töitä mahtui siihen vuoteen. Olin tosi surkeissaan työttömyydestä ja olo ihan nolla kun kymmenistä kymmenistä työhakemuksista ei yksikään tärpännyt. Sen surkeuden myötä lopetin liikkumisen ja söin epäterveellisesti. Sen kyllä näkee tuon ajan kuvista.

Onneksi loppuvuodesta pääsin töihin vaateliikkeeseen ja tein samalla ryhtiliikkeen oman kunnonkin suhteen. Alla olevat kuvat on otettu kesäkuussa -07 ja joulukuussa -07. Selvä ero ulkomuodossa ja fiiliksessä yleensäkin.

2008

Metallica, Sentenced, Embraze, In Flames.. Muun muassa nuo soi minun ja nykyisen puolisoni radioista tuonakin kesänä.

Jeps eli talvella alettiin tapailla Ossin kanssa. Mustat vaatteet oli luottovalinta jos harmaata ei ollut saatavilla ;D

2009

Kihlajaismatkalla näyttää olevan jo muutakin kuin mustaa päällä. Muistan, että tuo oli yksi minun käytetyimmistä paidoista kymmenen vuotta sitten. Ja sittenhän oli vakkarina tuo valkoinen toppi jonkun värikkään topin alla..

2010

Vuosikymmenen vaihtuessa päivittyi tuo oma vaatetus vähän hillitympään ja neutraaliin. Vai pitäisikö sanoa ”aikuisempaan” suuntaan?

Tuon neuleen voisin kyllä hyvinkin pukea vielä tänäkin päivänä päälleni jos minulla se vielä olisi.

2011

Sitten se elämäni toinen ”prinsessapäivä”, vaikka mikään prinsessatyyppi en olekaan.

Hääpuku ja -tyyli oli myös aika simppelin neutraali. Jos nyt eläisin tuon päivän uudelleen, niin vaihtaisin hääpukuni hieman keveämpään kankaaseen ja eri malliin. Ihan jo siitäkin syystä, että meidän hääpäivä oli yksi kesän kuumimmista päivistä.

Häämatkalla oli myös superkuumaa ja elettiinkin melkein koko viikko meressä muutamia kaupunkiseikkailuja lukuunottamatta.

2012

Tässä kuvassa sylissäni istuu suloinen veljentyttöni ja vatsassa potkuttelee meidän esikoinen <3

2013

Esikoisen raskaudessa kiloja kertyi pikkuisen reippaat  20. Noin kahdeksan kuukauden aikana ne siitä kuitenkin suli pois (vasen kuva) ja vuosi esikoisen syntymän jälkeen vatsassani köllötteli meidän keskimmäinen kultakimpale (oikea kuva). <3

2014

Raskaustyylissä menin tietty mukavuus edellä. Esikoisen ja keskimmäisen välissä en palannut töihin ollenkaan, joten puin rennot kotivaatteet päälleni miltei joka päivä. Tämän kuvan otin 6 viikkoa ennen keskimmäisen syntymää.

Alla oleva kuva hattupäisestä minusta on 2014 loppukesästä. Tuo hattu on edelleen ihana minun mielestä, mutta käytän sitä jostain syystä todella harvoin.

2015

Joustavat mustat ”farkut”, lenkkarit ja huppari. Niissä minä tunsin oloni mukavaksi meidän kahden vilipertin kanssa touhutessa.

Korkokenkien käyttö jäi kyllä niin minimiin kotiäitivuosina. Lenkkarit tai tennarit oli ehdottomasti käytetyimmät kenkätyypit noihin aikoihin. Ja pakko myöntää, että en edelleenkään tykkää korkkareista kovinkaan paljoa.

2016

Syksyllä 2016 meidän kuopusta odottaessa käytiin taas mutka Pariisissa. Edellisen kuvan tapaan myös silloin kävelin suurimman osan reissusta lenkkareilla. Nimittäin jäätävät lantiokivut yhdistettynä monien kilometrien päivittäiseen kävelyyn ei houkutellut laittamaan jalkaan mitään nilkkureita.

2017

Ja sitten pari viikkoa ennen meidän kuopuksen syntymää. Mukavuus täysin ennen kaikkea! Turvotti ja kiristi eli olisin mieluiten pukeutunut jättikokoiseen kylpytakkiin ;D

Minun ja kälyni yhteisissä 30-vuotisjuhlissa turvotti jo onneksi hieman vähemmän, mutta kyllä mukavat vaatteet on vain mukavat! Eikö totta? Nuo löysät culottesmallin housut on ihanan viileät ja rennot kuumillakin kesäkeleillä. Niitä odotellessa..

2018

Viime keväänä näihin samoihin aikoihin päätin tummien hiusten valtakauden olevan nyt loppu. Kevättä kohti tuntui ihanalta vaalentaa ilmettä. Nyt vuosi vaaleammalla lookilla kulkeneena en enää osaa ajatella värjääväni hiuksia tummiksi. Never say never, mutta kaukaiselta se ajatus tuntuu. Oma luonnollinen väri on lähellä tätä vaaleampaa ja kyllä luonnollinen vain sopii paremmin minulle.

Viimeinen kuva on 2018 alkusyksystä otettu ja siinä näkyy hyvin tämän hetken tyylini. Tykkään kovasti naisellisista, mutta rennoista asuista. Hiukset tuossa puolestaan eivät ole suosikkisävyssä. Onneksi tällä hetkellä hiukset on luonnollisemmassa värissä, joskin aika vaaleat. Seuraavalla parturikerralla mennään taas lähemmäs kohti omaa väriä (paitsi jätetään se harmaa vielä tässä vaiheessa pois.. sitäkin kun jo löytyy tuosta ohimoilta).

Vajaat 20 vuotta on mennyt nopeasti ja kaikenlaisia tyylejä on tullut kokeiltua. Mitähän sitten seuraavat 19 vuotta tuovat tullessaan? Veikkaan, että samaan tapaan hihittelen 30-vuotiaalle minulle ”naisellisen rennossa tyylissäni” ;D

Minkälainen on teidän tyylin throw back vuosien taa?

Kaisa-Maria

Hyvää naistenpäivää!

Tänään vietetään vuotuista kansainvälistä naistenpäivää. Minä olen onnekkaana saanut koko elämäni kasvaa ja elää upeiden naisten ympäröimänä. Ja edelleen tänä päivänä nuo samaiset oman elämäni sankarit kulkevat kanssani, vähintään muistoissani.

Jokainen meistä on upea & ainutlaatuinen ja siksipä heitänkin teille kaikille naisille haasteen. Listaa vähintään kolme asiaa, mitä sinä olet ja mitkä ovat itsellesi tärkeitä. Minun listani kuuluu näin..

Oksa, jossa kasvaa vihreitä lehtiä sekä vaaleanpunaisia kukkia. Kuvassa teksti "Päättäväinen".
Heinänkorsi ilta-auringossa ja kuvassa teksti "Herkkä & tunteellinen".
Avonainen kirja, jonka sivuilla kuivatettuja apilanlehtiä. Kuvassa teksti "Rakastava".
Taustalla kuvioitu matto. Valkoinen pöytä, jossa iso maljakko vaaleanpunaisia neilikoita, teemuki, kynttiläalusta ja kynttilöitä. Kuvassa teksti "Positiivinen".
Nainen vihreässä takissa ja valkoisessa huivissa rannalla betoniaidan päällä. Kuvassa teksti "Vahva".

Mitä sinun listassasi lukee?

Lähikuva puisesta lampusta. Kuvassa teksti " Today I want you to think about all that you are instead of all that you are not".

Ihanaa naistenpäivää teille kaikille upeille naisille! <3

Kaisa-Maria

Alkaa riittää sairastelut

Huh huh olipa viime viikko melkoista säätöä ja heikotusta. Viikko sitten kirjoittelinkin, kuinka norovirus kaatoi meidän koko perheen yhtä aikaa. Ja sen mentyä ohi sairastui kaikista pienimmäinen uuteen tautiin. Hänelle nousi korkea kuume ja kova yskä piinasi monta päivää. Ja kun lapsiperhe ollaan, niin dominoefektin lailla kuumeflunssan nappasi keskimmäinen napero pienimmäisen jälkeen. Nyt onneksi ollaan koko porukalla talvilomalla ja alkaa riittää sairastelut tältä erää.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia.

Viime viikolla tosiaan sairastettiin miehen kanssa vielä maanantaina ja tiistaina. Loppuviikko meni pikkumiehiä hoidellessa.

Miten te muuten järjestätte lastenhoidon heidän sairastaessaan? Olen viime aikoina käynyt useamman keskustelun tästä aiheesta ja monenlaista kokemusta mahtuu mukaan. Me ollaan miehen kanssa tosi onnekkaassa asemassa kun meidän molempien töissä ollaan hyvin ymmärtäväisiä ja tuetaan tällaisissa poikkeustilanteissa. Minulla on myös mahdollisuus tehdä etätöitä, joten saadaan yleensä tosi helposti järjestettyä sairaan lapsen hoitamiset. Hoitovuorot me jaetaan tasaisesti vuorotellen. Toki myös mietitään hoitovuoroja työkiireidenkin mukaan.

Kuva olohuoneesta, jossa lapsi lepakkotuolissa. Olohuoneen pöytä ja pöydällä kirjoja sekä kukkia.

Edellisessä postauksessani kerroin meidän lämminvesivaraajan rikkoutuneen sopivasti ennen vatsataudin alkua. Nyt se kuitenkin vihdoin perjantaina vaihdettiin uuteen ja lämmintä vettä riittää taas koko perheelle. Varaajan vaihtoa varten piti purkaa saunan lauteet edestä pois ja lyhyen tuumailun jälkeen päätettiin laittaa vanhat lauteet puupinoon ja tehdä ihan uusi sauna meille. Tänään käytiin jo vähän katselemassa laudepuita ja eilen luonnosteltiin saunaa paperille.

Meillähän on haaveena myydä tämä koti tulevien vuosien aikana ja vanhat lauteet olivat kyllä ihan hyvässä kunnossa. Ajateltiin kuitenkin, että päivitetään lauteet tällä vuosikymmenelle ja tehdään saunasta muutenkin käytännöllisempi. Vanhat muotoillut lauteet nimittäin veivät tilaa ihan älyttömästi ja ”kuppimallin” lauteet eivät sovi kaikille vartalotyypeille. Esimerkiksi minä en koskaan saanut niissä sellaista tosi mukavaa asentoa.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia. Taustalla seinällä maailman kartta -taulu.

Nyt kun sairastelut alkaa olla taputeltuina (olettaen, ettei kukaan meistä enää nappaa tuota flunssakuumetta), on meillä tarkoitus viettää talvilomaa muutama päivä Syötteellä mökkeillen ja lasketellen. Parit treffit on myös sovittuna ystävien kanssa eli mukavia juttuja tiedossa seuraaville päiville.

Saunaprojektin etenemisestä kirjoitan varmasti vielä kattavammin kun päästään tositoimiin. Lisäksi on tulossa postauksia muun muassa kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyen, keväisiä sisustusjuttuja ja koko perheen yhteisestä touhuboxista. Postausideat ovat myös aina yhtä tervetulleita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa! Ja lomalaisille oikein rentouttavaa talvilomaa!

K-M

Treffipäivän päätös

Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonlopusta sekä eritoten siitä, että lapset menivät mummulaan yöksi ja me saimme miehen kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan. Ja siitä myös kuinka nyt rentoutuneina startattiin työviikko ennen talvilomaa. Yökylään lapset menivätkin ja me saatiin viettää laatuaikaa koko päivän ajan kahdestaan. Oli ihana päivä. Mutta yöllä heräsimme molemmat huonoon oloon ja siitä se sitten alkoi.. Meidän aamuyö oli suoraan kuin Sinkkuelämää-jaksosta, jossa Harry ja Charlotte saavat ruokamyrkytyksen romanttisen deitti-illan jälkeen. Treffipäivän päätös olikin hieman erilainen.

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä. Oikeassa kulmassa naisen pää hieman näkyvissä.

Näin unta silloin lauantaiyönä, että olin töissä ja kesken kokouksen iski etova olo. Pian heräsin unestani ja tajusin, että se olo ei olekaan unta. Pari tuntia pyöriskelin ja koitin löytää hyvää asentoa. Samoihin aikoihin mieheni heräsi myös huonoon oloonsa. Sen tarkemmin kertomatta totean tähän kohtaan, että onnea on kaksi vessaa talossa.

Kahdeksan aikaan aamusta soittelin lasten mummulle ja sormet ristissä toivoin taudin iskeneen vain meihin kahteen. Mutta ei.. Yksi meidän pojistakin voi huonosti samaan aikaan. Ja tällä hetkellä tauti on kaatanut meidän koko perheen sängyn pohjalle.

Onneksi meillä on iso joukko läheisiä auttamassa. Poikien mummu hoiteli poikia noin kahteen asti, että me saimme miehen kanssa levähtää ja sairastaa aamupäivän kahdestaan. Minun vanhemmat puolestaan toivat oven taakse ison kassillisen ruokaa ja juomista koko perheelle. Ja ystävät kyselevät vuoron perään tarvitaanko apua tai kaupasta jotain. <3

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä.

Norovirus jyllää nyt rajuna pitkin Suomea. Ei ihme, että meillekin se tuli kun lasten päiväkodissa sitä on jo jonkin aikaa ollut liikkeellä. Ja voihan se tulla melkein mistä tahansa. Nyt kuitenkin alkaa olla jo hieman parempi olo meillä kaikilla ja syöminenkin onnistuu hiljalleen. Huominen ollaan vielä kotona parantelemassa ja minimoidaan tartuntariskiä muille.

Onko teille iskenyt tämä jokavuotinen kiusankappale?

K-M

P.S. Pikku kirsikkana kakun päällä meiltä rikkoutui perjantaina lämminvesivaraaja. Saatiin onneksi varalämmitin jo heti illalla, mutta siitä ei riitä lämmintä vettä kuin ihan hetkeksi kerrallaan. Tänään LVI-asentaja oli jo tulossa uuden varaajan kanssa meille kunnes kerroin tartuntavaarasta.. Nyt hän kertoi tulevansa vasta PERJANTAINA. Ymmärrän kyllä, että ei tietenkään kukaan halua sairastua, mutta meidän viisihenkinen perhe ei oikein pärjää 60 litralla lämmintä vettä kerrallaan. Noh mutta kylläpä tästä selvitään. Onpahan raikas olo suihkun jälkeen ;D