Kun kiipeilijä putosi, osa 2

Muutamaa päivää vaille vuosi sitten kirjoittelin, kun meidän kiipeilijä putosi saunan lauteilta. Ja milloin mistäkin hyllyn päältä. Vuoden aikana järkeä ja taitoa on tullut pikkumiehelle rutkasti lisää, mutta kiipeily vetää edelleen puoleensa magneetin tavoin. Tällä kertaa meidän kuopuksen vahinko ei johtunut suoraan kiipeilystä, vaan pikemminkin huonosta tuurista. Tuuri oli jopa niin huono, että vietettiin viime lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä leijonanosa OYSin päivystyksessä tarkkailussa.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.

Tapahtumasarja lähti liikkeelle lauantaina iltapalan ja -pesujen jälkeen. Minä laittelin tiskejä koneeseen kun kuopuksemme tuli vielä legojensa kanssa pöydän ääreen leikkimään. Laitoin kyllä merkille, että hän oli pitkällä penkillä polviseisonnassa, mutta nojaili tukevasti pöytään samalla leikkien. Hän on siis jo omasta mielestään niin iso, että Tripp Trapp enää harvoin kelpaa istuimeksi. Seuraava huomio olikin sitten se, kun näkökentän sivussa vilahti jotain ja perään alkoi tietenkin sydäntäsärkevä itku.

Nappasin pikkumiehen syliin ja lohdutellessa tarkastin samalla pienen päätä ja vartaloa. Pian pikkumies meni kuitenkin hyvin oudoksi ja kylmä hiki puski hänelle päälle. Hän alkoi myös ikään kuin nukahdella ja sanoikin minulle ”nukkumaan”. Sinä kohtaa tajusin, että nyt kopsahti kovemmin. Eikä ihme, kun meidän keittiössä on kova laattalattia. Soitin päivystykseen ja lyhyen haastattelun jälkeen meidät pyydettiin ajamaan sinne tarkastukseen.

Poika sohvalla kirjojen kanssa.
Poika roikkuu sohvan reunalla ja silittää mustaa kissaa.

Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat <3

Ossi oli nimittäin viikonlopun reissussa ja minä lasten kanssa neljästään kotona. Soitin äidille ja sieltä he kurvasivat isän kanssa meille avuksi. Isä jäi kahden isomman pojan kanssa kotiin ja äiti lähti meille kuskiksi ja kaveriksi sairaalaan. Sairaalassa oli jonkin verran jonoa, kuten arvata saattaa lauantai-iltana.. Hämmennystä aiheutti meille se, että entisen vastaanottohoitajalle ilmoittautumisen sijaan kirjauduttiinkin sisään kela-kortilla ja jatkettiin kuitilla tulleen ohjeen mukaan aulaan odottamaan. Sitten vasta parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin huoneeseen ilmoittautumaan ja kertomaan mitä on tapahtunut.

Minulle tuli ainakin aika turvaton olo lapsen puolesta, kun en heti voinut kertoa hoitoalan ammattilaiselle tulomme syytä. Olisin ollut paljon rauhallisempi jos joku olisi sanonut, että voimme odottaa rauhassa lääkärin vastaanottoa eli tehnyt ”ensiarvion” tilanteesta. Tämän sijaan tuijotin herkeämättä poikaa ja näyttöä, mihin tulisi meidän numeromme ja vuoromme.

Lopullisen ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin toisessa käytävässä, josta onneksi aika pian päästiin lääkärin luokse.

Tälläkin kertaa selvittiin onneksi vähäisillä vammoilla. Aivotärähdys pikku reppanalle kuitenkin tuli ja sitä vielä jäätiin yötä myöten tarkkailemaan sairaalaan. Yhden jälkeen saatiin lupa lähteä kotiin kun ei enää tullut mitään uusia oireita ja ukkeli alkoi puhumaan. Niin hän siis oli hiljaa melkein puolentoista tunnin ajan, eikä muutenkaan reagoinut asioihin normaalisti.

Pikkumiehen olo parani koko ajan ja täytetty ruisleipäkin maistui sairaalan automaatista. Siellä me kolmestaan äidin ja pojan kanssa istuttiin ja lopuksi pääsimme yhteen tutkimushuoneista, että poika saisi alkaa nukkumaan.

Poika lukee kirjaa sohvalla.

Kotona sitten ohjeen mukaan herättelin pikkumiestä yöllä ja tarkkailin herkeämättä hänen vointiaan. Sunnuntaikin meni paljon rauhallisimmissa merkeissä ja käytiin vain lyhyen vaunulenkin ajan ulkoilemassa. Eilen vielä illalla annettiin särkylääkettä pääkipuun, mutta tänään kokeillaan jättää sekin pois. Seurantaa jatketaan kuitenkin koko tämän viikon ajan, koska osa oireista voi ilmetä kuulemma päivienkin päästä tärähdyksestä.

Kyllä sai taas ihan toden teolla säikähtää pikkumiehen puolesta. Onneksi nyt kaikki on hyvin. Ja vielä kerran kiitos äiti ja isä suuresta avusta<3

Kaisa-Maria

Noin viikon jutut

Hellou taas melkein viikon jälkeen! Blogin äärellä ehdin viimeksi olla maanantaina Kysy itseltäsi nämä -postauksen kanssa. Muutoin tälle viikolle blogijuttuja on ollut muissa muodoissa. Kävin esimerkiksi tutustumassa Hoitohuone Balleriinassa heidän uuteen kosmetiikkasarjaansa. Kyseessä on aivan ihana luonnonkosmetiikkamerkki, josta kunnon postausta kirjoittelen lähiaikoina.

Meikkistandi Boho green make-up, jossa ripsivärejä.

Muina blogijuttuina on uusien nettisivujen rakentelu. Blogini pysyy tällä samalla paikalla, mutta blogini kaveriksi kokoan sivustoa valokuvaamisesta ja omista lempparikuvistani. En malta odottaa, että saan sivut valmiiksi ja julkiseksi. Hommaa tosin riittää vielä melkoisesti sen suhteen ja arvioisin, että sivut on valmiina toukokuun puolella. Toinen valokuvaamiseen liittyvä juttu on uuden kameran hankinta. Kameran päivittämistä olen miettinyt viime kesästä saakka ja olen tehnyt kuukausia vertailua eri runkojen sekä objektiivien suhteen. Kunnon kamera kustantaa kuitenkin sen verran paljon minun silmissäni, että haluan kunnolla ottaa selvää vaihtoehdoista ja löytää ne minulle sopivimmat välineet oman budjetin raameissa. Tällä hetkellä olen aika varma, että jatkan Canonilla ja päivitän nykyisen 600D-runkoni 6D Mark II -runkoon. Objektiivit on kuitenkin vielä vertailussa. Saa heittää vinkkejä jos löytyy! 🙂 Ja samoin laittakaa viestiä jos kiinnostaa ostaa minun nykyinen kamerani.

Päähuomion tästä viikosta on vienyt meidän saunaremontti. Papat eli minun isä ja appiukko tulivat ja ottivat saunarempan haltuunsa. Viikolla he ovat tulleet työpäivän jälkeen tänne meille rakentelemaan ja nyt on enää muutamat laudelaudat sekä viimeistely tekemättä. Meidän kuopus on toiminut rakennusmestarina joka ilta ja hyvin onkin remonttia johtanut, koska sauna näyttää jo nyt aivan mahtavalta 😉 Pian päästään nauttimaan löylyistä!

Kevät on tullut meidän viikottaisille ruokalistoillekin kun ollaan alettu kokkailla kaikkea raikasta ja kevyttä. Sitruspasta ja vaalea kala (ahventa kuvassa) on täydellinen kombo ja maistuu jopa taivaalliselta näin talven jälkeen. Muuttuuko teillä keväisin ruoat vai meneekö vuosi samoilla resepteillä vuodenajasta riippumatta?

Toinen varma kevään merkki on kuravaatteet ja rapakot! Yllä oleva näky on enemmän sääntö kuin poikkeus näin keväisin. Reiman haalarille iso peukku, koska alla olevat vaatteet oli täysin kuivat. Ja tämä haalari oli muistaakseni jo neljännen talven käytössä eikä kulumisen merkkejä näy juuri yhtään.

Lapset rakastaa näitä rapakkokelejä, mutta henkilökohtaisesti tykkään kesästä enemmän..

Pyöräkuva on puolestaan viikon takaiselta lauantailta. Sen jälkeen en minkäänlaisen urheilun makuun ole päässytkään kun nappasin flunssan meidän pojilta ja olo on ollut ankea koko viikon ajan.

Tänään oli onneksi jo sen verran hyvä olo, että päästiin poikien kanssa vaunu-kävely-pyörälenkille. Oli nimittäin pakko lähteä ulos nauttimaan +10 asteesta ja auringonpaisteesta. Aivan ihanaa!
Samalla kerättiin valmiiksi virpomisvitsat ensi sunnuntaiksi.

Seuraavaksi me leipastaan suklaakakku pakkaseen odottelemaan viikon päästä juhlittavia synttäreitä. Nimittäin meidän keskimmäinen pikku rakas täyttää tässä kuussa jo viisi vuotta ja päätettiin juhlia niitä hieman etukäteen. Miten aika juokseekin näin nopeasti?!

Sellaisia oli meidän kuulumiset tällä viikolla. Mitäs teille kuuluu?

Kaisa-Maria

Throwback 2000-2018

Huhheijaa! Poskia kuumottaa samalla kun hihittelen ääneen omille vanhoille kuville. Selailin reilu viikko sitten vanhempien luona valokuva-albumeita ja hilpeysasteen noustessa melkein tappiin päätin tehdä vanhan kunnon throw back-postauksen tänne blogin puolelle.

Saanen siis esitellä oman, sanoisinko vivahteikkaan tyylini aina vuodelta 2000 syksyyn 2018 saakka.

2000

Seiskaluokka, haalistuneen punertavat hiukset ja hammasraudat. Check! Tuolloin en hymyillyt koskaan niin, että hampaat näkyy. Häpesin niin kovasti hammaskiskoja suussani.

2001

Entäs nämä sitten? ;D Seiska- ja kasiluokkalainen minä vaihtoi hiukset muutamat asteet tummempaan ja vaatteet.. noh, kokeilevampaan.

Ja kerta tällaisen ”tyylikatsauksen” teen, niin en voi olla omistamatta yhtä kappaletta The liekkihousuille. Oi kyllä, jalat olivat liekeissä nilkasta lantioon kasiluokalla. Julkaisukelpoisia kuvia noista housuista ei valitettavasti ole ainoatakaan.

Mutta itse juttuun.. Liekkihousutarina alkaa tunnustuksella. Britney Spears ei nimittäin ollut enää meidän kaveriporukoissa suosittu juttu noihin aikoihin. Minä kuitenkin salaa fanitin Britneyta ja oikean alalaidan mukaisesti tietenkin pukeuduinkin (omasta mielestäni) AIVAN kuin idolini. Samoihin aikoihin tuijottelin telkusta MTV:n eli Musictelevisionia päivittäin ja bongasin Britneylla supercoolin asun: tummat housut, joita pitkin liekit nousivat aivan lantiolle saakka. Sellaiset oli saatava itsekin!! Ja sellaiset löytyi kuin löytyikin vieläpä Oulusta. Äiti osti housut minulle ja ylpeänä vetelin uudet byysat jalassa kylille. Minä ajattelin olevani Britney ja muut.. jotain muuta ;D

Nyt harmittelen kun en koskaan säästänyt kuumia housujani. Päälle ne ei kyllä menisi, mutta oispa muistona noista ajoista. Ajoista, jolloin kuuntelin muilta salassa Britneyn biisejä ja olin tietty yhtä cool kuin hän ;D

2002

Rippikoulukesä ja mustaakin mustempi kausi vaatteissa. Britney oli tässä vaiheessa jäänyt omalta Top 10 -listalta jo pois. Tilalla oli mm. teknobiisit (amisbiisit), räppi ja hevi. Ja sitten kuuntelin kotona myös Eppuja ja muita meidän kaveriporukan mielestä epäsuosittuja artisteja ja bändejä (salaa tietenkin, koska pelkäsin joutuvani naurunalaiseksi). Nightwish oli tuon hetken ykkönen ja vaatetus sen mukainen. Onneksi äiti tuki minua rippijuhlissani pukeutumalla itsekin tummaan. Kiitos äippä 🙂

2003

Yläasteen aikaan musiikkimaku näköjään määritteli vahvasti oman pukeutumistyylin. Tässä vaiheessa olin vaihtanut discotanssiharrastuksen hip hopiin ja radiosta pauhasi rap.

Nämä kuvat on napattu meidän ysiluokan luokkaretkellä Kosin saarelta. Oli niin siistiä olla ilman omia vanhempia reissussa ulkomailla kokonaisen viikon verran.

2004

Hip hop harrastuksena jatkui edelleen lukion toisen vuoden loppuun saakka. Ja kaikista siisteintä oli se, että lähimmistä ystävistä kaksi tanssi myös samassa ryhmässä ja ennen kaikkea toinen heistä oli meidän tanssiopena! Koulun jälkeen ajeltiin bussilla kaupunkiin ja melkeinpä aina ennen treenejä käytiin mäkkärillä syömässä. Tuplajuusto best! Vai mitä tanssiope Hanna? ;D

Tässä alapuolen tanssikuvassa esiinnyttiin juurikin Hannan kanssa eräillä synttärijuhlilla.

Ja sitten niinä hetkinä kun päällä ei ollut noita löysiä kamppeita käytin farkkuja ja joko hupparia tai tuollaista peruspaitaa.

2005

Lukion toisella luokalla tuli nuo värit vähän räiskyvämmin muotiin ja useimmissa omissa kuvissa vilahteli tuo aniliininpunainen.

Ja sitten oli tietenkin nuo vanhojen tanssit. Minä tanssahtelin vuokratussa puvussa pieni tiara päässä. Kunnon prinsessapäivä!

2006

Lakkiaiset ja varmaan samat vaatteet kaapissa roikkumassa. Harmi kun löytynyt kovinkaan montaa kuvaa tuolta vuodelta. Farkut ja hupparit oli kuitenkin se luottoasu.

2007

Lakkiaisten jälkeen 2006 kesäkuussa muutin pois kotoa. Päätin pitää välivuoden kun minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mitä haluaisin opiskella. Kesäkuusta -06 eteenpäin sain töitä kuitenkin vain lyhyiksi pätkiksi kerrallaan ja yksi pitempikin väli ilman töitä mahtui siihen vuoteen. Olin tosi surkeissaan työttömyydestä ja olo ihan nolla kun kymmenistä kymmenistä työhakemuksista ei yksikään tärpännyt. Sen surkeuden myötä lopetin liikkumisen ja söin epäterveellisesti. Sen kyllä näkee tuon ajan kuvista.

Onneksi loppuvuodesta pääsin töihin vaateliikkeeseen ja tein samalla ryhtiliikkeen oman kunnonkin suhteen. Alla olevat kuvat on otettu kesäkuussa -07 ja joulukuussa -07. Selvä ero ulkomuodossa ja fiiliksessä yleensäkin.

2008

Metallica, Sentenced, Embraze, In Flames.. Muun muassa nuo soi minun ja nykyisen puolisoni radioista tuonakin kesänä.

Jeps eli talvella alettiin tapailla Ossin kanssa. Mustat vaatteet oli luottovalinta jos harmaata ei ollut saatavilla ;D

2009

Kihlajaismatkalla näyttää olevan jo muutakin kuin mustaa päällä. Muistan, että tuo oli yksi minun käytetyimmistä paidoista kymmenen vuotta sitten. Ja sittenhän oli vakkarina tuo valkoinen toppi jonkun värikkään topin alla..

2010

Vuosikymmenen vaihtuessa päivittyi tuo oma vaatetus vähän hillitympään ja neutraaliin. Vai pitäisikö sanoa ”aikuisempaan” suuntaan?

Tuon neuleen voisin kyllä hyvinkin pukea vielä tänäkin päivänä päälleni jos minulla se vielä olisi.

2011

Sitten se elämäni toinen ”prinsessapäivä”, vaikka mikään prinsessatyyppi en olekaan.

Hääpuku ja -tyyli oli myös aika simppelin neutraali. Jos nyt eläisin tuon päivän uudelleen, niin vaihtaisin hääpukuni hieman keveämpään kankaaseen ja eri malliin. Ihan jo siitäkin syystä, että meidän hääpäivä oli yksi kesän kuumimmista päivistä.

Häämatkalla oli myös superkuumaa ja elettiinkin melkein koko viikko meressä muutamia kaupunkiseikkailuja lukuunottamatta.

2012

Tässä kuvassa sylissäni istuu suloinen veljentyttöni ja vatsassa potkuttelee meidän esikoinen <3

2013

Esikoisen raskaudessa kiloja kertyi pikkuisen reippaat  20. Noin kahdeksan kuukauden aikana ne siitä kuitenkin suli pois (vasen kuva) ja vuosi esikoisen syntymän jälkeen vatsassani köllötteli meidän keskimmäinen kultakimpale (oikea kuva). <3

2014

Raskaustyylissä menin tietty mukavuus edellä. Esikoisen ja keskimmäisen välissä en palannut töihin ollenkaan, joten puin rennot kotivaatteet päälleni miltei joka päivä. Tämän kuvan otin 6 viikkoa ennen keskimmäisen syntymää.

Alla oleva kuva hattupäisestä minusta on 2014 loppukesästä. Tuo hattu on edelleen ihana minun mielestä, mutta käytän sitä jostain syystä todella harvoin.

2015

Joustavat mustat ”farkut”, lenkkarit ja huppari. Niissä minä tunsin oloni mukavaksi meidän kahden vilipertin kanssa touhutessa.

Korkokenkien käyttö jäi kyllä niin minimiin kotiäitivuosina. Lenkkarit tai tennarit oli ehdottomasti käytetyimmät kenkätyypit noihin aikoihin. Ja pakko myöntää, että en edelleenkään tykkää korkkareista kovinkaan paljoa.

2016

Syksyllä 2016 meidän kuopusta odottaessa käytiin taas mutka Pariisissa. Edellisen kuvan tapaan myös silloin kävelin suurimman osan reissusta lenkkareilla. Nimittäin jäätävät lantiokivut yhdistettynä monien kilometrien päivittäiseen kävelyyn ei houkutellut laittamaan jalkaan mitään nilkkureita.

2017

Ja sitten pari viikkoa ennen meidän kuopuksen syntymää. Mukavuus täysin ennen kaikkea! Turvotti ja kiristi eli olisin mieluiten pukeutunut jättikokoiseen kylpytakkiin ;D

Minun ja kälyni yhteisissä 30-vuotisjuhlissa turvotti jo onneksi hieman vähemmän, mutta kyllä mukavat vaatteet on vain mukavat! Eikö totta? Nuo löysät culottesmallin housut on ihanan viileät ja rennot kuumillakin kesäkeleillä. Niitä odotellessa..

2018

Viime keväänä näihin samoihin aikoihin päätin tummien hiusten valtakauden olevan nyt loppu. Kevättä kohti tuntui ihanalta vaalentaa ilmettä. Nyt vuosi vaaleammalla lookilla kulkeneena en enää osaa ajatella värjääväni hiuksia tummiksi. Never say never, mutta kaukaiselta se ajatus tuntuu. Oma luonnollinen väri on lähellä tätä vaaleampaa ja kyllä luonnollinen vain sopii paremmin minulle.

Viimeinen kuva on 2018 alkusyksystä otettu ja siinä näkyy hyvin tämän hetken tyylini. Tykkään kovasti naisellisista, mutta rennoista asuista. Hiukset tuossa puolestaan eivät ole suosikkisävyssä. Onneksi tällä hetkellä hiukset on luonnollisemmassa värissä, joskin aika vaaleat. Seuraavalla parturikerralla mennään taas lähemmäs kohti omaa väriä (paitsi jätetään se harmaa vielä tässä vaiheessa pois.. sitäkin kun jo löytyy tuosta ohimoilta).

Vajaat 20 vuotta on mennyt nopeasti ja kaikenlaisia tyylejä on tullut kokeiltua. Mitähän sitten seuraavat 19 vuotta tuovat tullessaan? Veikkaan, että samaan tapaan hihittelen 30-vuotiaalle minulle ”naisellisen rennossa tyylissäni” ;D

Minkälainen on teidän tyylin throw back vuosien taa?

Kaisa-Maria

Hyvää naistenpäivää!

Tänään vietetään vuotuista kansainvälistä naistenpäivää. Minä olen onnekkaana saanut koko elämäni kasvaa ja elää upeiden naisten ympäröimänä. Ja edelleen tänä päivänä nuo samaiset oman elämäni sankarit kulkevat kanssani, vähintään muistoissani.

Jokainen meistä on upea & ainutlaatuinen ja siksipä heitänkin teille kaikille naisille haasteen. Listaa vähintään kolme asiaa, mitä sinä olet ja mitkä ovat itsellesi tärkeitä. Minun listani kuuluu näin..

Oksa, jossa kasvaa vihreitä lehtiä sekä vaaleanpunaisia kukkia. Kuvassa teksti "Päättäväinen".
Heinänkorsi ilta-auringossa ja kuvassa teksti "Herkkä & tunteellinen".
Avonainen kirja, jonka sivuilla kuivatettuja apilanlehtiä. Kuvassa teksti "Rakastava".
Taustalla kuvioitu matto. Valkoinen pöytä, jossa iso maljakko vaaleanpunaisia neilikoita, teemuki, kynttiläalusta ja kynttilöitä. Kuvassa teksti "Positiivinen".
Nainen vihreässä takissa ja valkoisessa huivissa rannalla betoniaidan päällä. Kuvassa teksti "Vahva".

Mitä sinun listassasi lukee?

Lähikuva puisesta lampusta. Kuvassa teksti " Today I want you to think about all that you are instead of all that you are not".

Ihanaa naistenpäivää teille kaikille upeille naisille! <3

Kaisa-Maria

Alkaa riittää sairastelut

Huh huh olipa viime viikko melkoista säätöä ja heikotusta. Viikko sitten kirjoittelinkin, kuinka norovirus kaatoi meidän koko perheen yhtä aikaa. Ja sen mentyä ohi sairastui kaikista pienimmäinen uuteen tautiin. Hänelle nousi korkea kuume ja kova yskä piinasi monta päivää. Ja kun lapsiperhe ollaan, niin dominoefektin lailla kuumeflunssan nappasi keskimmäinen napero pienimmäisen jälkeen. Nyt onneksi ollaan koko porukalla talvilomalla ja alkaa riittää sairastelut tältä erää.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia.

Viime viikolla tosiaan sairastettiin miehen kanssa vielä maanantaina ja tiistaina. Loppuviikko meni pikkumiehiä hoidellessa.

Miten te muuten järjestätte lastenhoidon heidän sairastaessaan? Olen viime aikoina käynyt useamman keskustelun tästä aiheesta ja monenlaista kokemusta mahtuu mukaan. Me ollaan miehen kanssa tosi onnekkaassa asemassa kun meidän molempien töissä ollaan hyvin ymmärtäväisiä ja tuetaan tällaisissa poikkeustilanteissa. Minulla on myös mahdollisuus tehdä etätöitä, joten saadaan yleensä tosi helposti järjestettyä sairaan lapsen hoitamiset. Hoitovuorot me jaetaan tasaisesti vuorotellen. Toki myös mietitään hoitovuoroja työkiireidenkin mukaan.

Kuva olohuoneesta, jossa lapsi lepakkotuolissa. Olohuoneen pöytä ja pöydällä kirjoja sekä kukkia.

Edellisessä postauksessani kerroin meidän lämminvesivaraajan rikkoutuneen sopivasti ennen vatsataudin alkua. Nyt se kuitenkin vihdoin perjantaina vaihdettiin uuteen ja lämmintä vettä riittää taas koko perheelle. Varaajan vaihtoa varten piti purkaa saunan lauteet edestä pois ja lyhyen tuumailun jälkeen päätettiin laittaa vanhat lauteet puupinoon ja tehdä ihan uusi sauna meille. Tänään käytiin jo vähän katselemassa laudepuita ja eilen luonnosteltiin saunaa paperille.

Meillähän on haaveena myydä tämä koti tulevien vuosien aikana ja vanhat lauteet olivat kyllä ihan hyvässä kunnossa. Ajateltiin kuitenkin, että päivitetään lauteet tällä vuosikymmenelle ja tehdään saunasta muutenkin käytännöllisempi. Vanhat muotoillut lauteet nimittäin veivät tilaa ihan älyttömästi ja ”kuppimallin” lauteet eivät sovi kaikille vartalotyypeille. Esimerkiksi minä en koskaan saanut niissä sellaista tosi mukavaa asentoa.

Pensaan oksia, joissa punaisia kukkia. Taustalla seinällä maailman kartta -taulu.

Nyt kun sairastelut alkaa olla taputeltuina (olettaen, ettei kukaan meistä enää nappaa tuota flunssakuumetta), on meillä tarkoitus viettää talvilomaa muutama päivä Syötteellä mökkeillen ja lasketellen. Parit treffit on myös sovittuna ystävien kanssa eli mukavia juttuja tiedossa seuraaville päiville.

Saunaprojektin etenemisestä kirjoitan varmasti vielä kattavammin kun päästään tositoimiin. Lisäksi on tulossa postauksia muun muassa kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyen, keväisiä sisustusjuttuja ja koko perheen yhteisestä touhuboxista. Postausideat ovat myös aina yhtä tervetulleita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa! Ja lomalaisille oikein rentouttavaa talvilomaa!

K-M

Treffipäivän päätös

Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikonlopusta sekä eritoten siitä, että lapset menivät mummulaan yöksi ja me saimme miehen kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan. Ja siitä myös kuinka nyt rentoutuneina startattiin työviikko ennen talvilomaa. Yökylään lapset menivätkin ja me saatiin viettää laatuaikaa koko päivän ajan kahdestaan. Oli ihana päivä. Mutta yöllä heräsimme molemmat huonoon oloon ja siitä se sitten alkoi.. Meidän aamuyö oli suoraan kuin Sinkkuelämää-jaksosta, jossa Harry ja Charlotte saavat ruokamyrkytyksen romanttisen deitti-illan jälkeen. Treffipäivän päätös olikin hieman erilainen.

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä. Oikeassa kulmassa naisen pää hieman näkyvissä.

Näin unta silloin lauantaiyönä, että olin töissä ja kesken kokouksen iski etova olo. Pian heräsin unestani ja tajusin, että se olo ei olekaan unta. Pari tuntia pyöriskelin ja koitin löytää hyvää asentoa. Samoihin aikoihin mieheni heräsi myös huonoon oloonsa. Sen tarkemmin kertomatta totean tähän kohtaan, että onnea on kaksi vessaa talossa.

Kahdeksan aikaan aamusta soittelin lasten mummulle ja sormet ristissä toivoin taudin iskeneen vain meihin kahteen. Mutta ei.. Yksi meidän pojistakin voi huonosti samaan aikaan. Ja tällä hetkellä tauti on kaatanut meidän koko perheen sängyn pohjalle.

Onneksi meillä on iso joukko läheisiä auttamassa. Poikien mummu hoiteli poikia noin kahteen asti, että me saimme miehen kanssa levähtää ja sairastaa aamupäivän kahdestaan. Minun vanhemmat puolestaan toivat oven taakse ison kassillisen ruokaa ja juomista koko perheelle. Ja ystävät kyselevät vuoron perään tarvitaanko apua tai kaupasta jotain. <3

Sängyllä sanomalehti sekä aamiainen. Lautasella vohvelia marjojen kera sekä lasillinen sitruunavettä.

Norovirus jyllää nyt rajuna pitkin Suomea. Ei ihme, että meillekin se tuli kun lasten päiväkodissa sitä on jo jonkin aikaa ollut liikkeellä. Ja voihan se tulla melkein mistä tahansa. Nyt kuitenkin alkaa olla jo hieman parempi olo meillä kaikilla ja syöminenkin onnistuu hiljalleen. Huominen ollaan vielä kotona parantelemassa ja minimoidaan tartuntariskiä muille.

Onko teille iskenyt tämä jokavuotinen kiusankappale?

K-M

P.S. Pikku kirsikkana kakun päällä meiltä rikkoutui perjantaina lämminvesivaraaja. Saatiin onneksi varalämmitin jo heti illalla, mutta siitä ei riitä lämmintä vettä kuin ihan hetkeksi kerrallaan. Tänään LVI-asentaja oli jo tulossa uuden varaajan kanssa meille kunnes kerroin tartuntavaarasta.. Nyt hän kertoi tulevansa vasta PERJANTAINA. Ymmärrän kyllä, että ei tietenkään kukaan halua sairastua, mutta meidän viisihenkinen perhe ei oikein pärjää 60 litralla lämmintä vettä kerrallaan. Noh mutta kylläpä tästä selvitään. Onpahan raikas olo suihkun jälkeen ;D

Ajatusniksit, osa 5

Ajatusniksien viimeisenä osiona tarjoilen eritoten meille listaihmisille mukavaa tehtävää. Nyt nimittäin tehdään oman elämän Stop doing -listat. Stop doing -listan tarkoitus on herätellä meitä tarkastelemaan omia arvoja sekä auttaa luopumaan niistä asioista, jotka koemme rajoittaviksi omassa elämässä.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu.

Jokaisella meistä pyörii päivittäin erilaiset tehtävälistat mielessä. Aamuisin ennen töihin lähtöä saatat olla jo ajatuksissasi töiden parissa. Mietit ehkä missä järjestyksessä tehtävät kannattaa hoitaa, palautat mieleen eilen unohtamasi asian johonkin tiettyyn tehtävään liittyen ja niin edelleen. Samalla aivoissa raksuttaa tehtävät kotityöt, lasten harrastukset, suunnitelmat ystäväsi yllätysjuhlista ja muutaman viikon päähän bookattu viikonloppureissu toiseen kaupunkiin. Koostuipa listasi mistä asioista tahansa, ne kaikki ovat asioita, joita sinun pitää tehdä. Siksipä onkin tärkeää miettiä ja listata asiat, mitä ET halua tehdä tai mistä haluat luopua. Tasapaino kaikessa, vai mitä?

Miten tehdä Stop doing -lista?

Aloita tärkeimmästä. Eli sinusta itsestäsi. Mieti asioita, jotka tekevät olosi hankalaksi tai joissa on negatiivinen tunnelma. Esimerkiksi hyvin yleinen tällainen hankalaksi koettu asia on se, kun ei osaa kieltäytyä, vaikka oikeasti haluaisikin. Tunnistatko itseäsi tästä? Minä tunnistan ja vahvasti. Nyt onneksi olen jo hyvän aikaa muuttanut tätä seikkaa omassa elämässä ja osaan jo helpommin kieltäytyä jos asia ei tunnu hyvältä. Minulla tämä kieltäytymisen vaikeus johtui reilut 10 vuotta sitten jonkin verran enemmän halusta miellyttää muita. Ehkä osin pelkäsin jääväni yksin. Myöhemmin pääsyyksi vaihtui se, etten halua loukata ketään kieltäytymällä. Sekin on osin toisten miellyttämistä, mutta eri tavalla kuitenkin.

Toinen seikka, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia tuon tuostakin on se, että olen melkoisen armoton itseä kohtaan. Ennen vaadin itseltä koko ajan parempaa tulosta asiasta kuin asiasta. Ja nyt jälkikäteen voin todeta, että siinäpä oiva keino jos haluaa polttaa itsensä loppuun. Koen kyllä, että tuollaisella kevyemmällä vaativuudella itsestä saa oikeissa kohdin irti hieman normaalia enemmän, mutta omat rajat on hyvä tiedostaa. Nykyään on ihanan vapauttavaa kun sallii itselle tehdä jotkin asiat hieman löysemmin ottein.

Siirtyminen to do -listan tekemisestä stop doing -listan tekemiseen.

Ne olivat pari esimerkkiä omasta elämästäni. Jos sinusta tuntuu hankalalta huomata omasta elämästä vastaavia, niin kokeile jakaa elämäsi eri osioihin ja lähde miettimään asioita pienissä palasissa. Helpointa on jakaa elämän osa-alueet pariin kolmeen pääosaan. Minä lähtisin jakamaan omat pääosioni kahteen kategoriaan:

  • Vapaa-aika
  • Työ

Tämän jälkeen listaan asiat, mitkä kuuluvat omaan vapaa-aikaani ja perään, mitä mihinkin tarkemmin ottaen kuuluu. Esimerkiksi näin:

  • Perhe: arki, lomat, yhteinen vietetty aika, jokaisen oma aika
  • Koti: siivous ja muut kotityöt, sisustus, ruoanlaitto, kodin kunnostus
  • Ystävät: yhteinen aika, yhdessä tehdyt askareet
  • Harrastukset: oma aika, harjoittelu, mahdolliset tavoitteet

Ja työosion alle listaisin omat työtehtäväni ja erilaiset tilanteet, mitä työpäivän aikana kohtaan. Sellaisia voisi olla esimerkiksi asiakaskohtaamiset, palaverit ja koulutustilanteet. Ja jälleen niiden perään, mitä kaikkea jokaiseen tilanteeseen kuuluu.

Purkamalla listaamasi asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi pääset helpommin tilanteisiin kiinni. Sen myötä voit muistella ja huomata tapahtumia, joissa jokin tietty tapa toistuu, vaikka niin et haluaisi tehdäkään. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä?

Minun stop doing -lista

Pyörittelin noita aiemmin tajuamiani seikkoja ja nyt samalla edellisessä kappaleessa listaamiani asioita. Minun stop doing -listani näyttäisi tällä hetkellä jotakuinkin tältä:

  • Älä tee muiden eteen sellaista, mitä et oikeasti tahdo tehdä. –> Kuuntele itseäsi. Älä tee asioita muiden vuoksi.
  • Älä vaadi itseltä niin paljoa –> Ole armollinen.
  • Älä epäile omia kykyjäsi –> Usko itseesi!
  • Lopeta multi tasking!! –> Kun mahdollista, tee yksi asia kerrallaan valmiiksi ja siirry vasta sitten seuraavaan.
  • Älä mieti menneitä ja murehdi tulevaa –> Elä tässä ja nyt

Nämä viisi kohtaa pitää sisällään useampia päivittäisiä tilanteita. Ja nyt kun kirjoitin nämä kunnolla näkyvän listan muotoon, toivon noudattavani näitä viittä kohtaa entistä paremmin.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu läheltä kuvattuna.

Siinä oli ajatusniksisarjan viides ja viimeinen osio. Miltä tällainen stop doing -lista kuulostaa?

Ajatusniksien neljä ensimmäistä osaa käsittelee ajatusten keskittämistä nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavaa, ääripääajattelua sekä intuitiota. Jos et vielä näihin tutustunut, niin klikkaa postauksiin ja ota niksit talteen. Lupaan, että ne kaikki ovat hyödyllisiä! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa!

K-M

Irtiotto arjesta

Helmikuussa ollaan ja tällä viikolla juhlitaan meidän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä. Alkuvuoden loman jälkeen arki on ollut superkiireistä ja tahti vain kovenee. Tai ei ehkä niin älyttömän kiireistä, vaan enemmänkin vuoden alusta lähtien on tullut töissä paljon uusia juttuja, jotka ovat jo vieneet lyhyille työreissuille Etelä-Suomeen. Samalla normaali arki pyörii ja pää on täynnä uutta asiaa. Sama hektinen meininki on ollut veljen perheellä, joten varattiin meille sekä vanhemmillemme viikonlopun mökkiloma Syötteellä. Saatiin kunnon irtiotto arjesta.

Mökki vuokrattiin tällä kertaa yksityiseltä omistajalta nettimökin kautta. Olin jo syksyllä ihastellut tätä tunturissa sijaitsevaa upeaa mökkiä näköaloineen ja ei tarvinnut kauaa miettiä varaamista kun huomasin sen olevan vapaana viime viikonloppuna. Mökkiin mahtuu +10 henkilöä, mutta minun Instagramia seuraavat tietävätkin jo, että meidän perhe lähti vajaalla miehityksellä mökkeilemään. Kaikista pienin meistä on sitkeän flunssan armoilla edelleen, joten hän ja Ossi jäivät kotiin lepäilemään viikonlopun ajaksi.

Jättimäiset ikkunat olivat kyllä ehdoton kruunu meidän vuokraamassa mökissä. Naureskeltiin, että olipa eka kerta kun mökin ehdoton helmi on sauna. Ja saunan ikkunassa sielunmaisema jos minulta kysytään.

Lauantaina hiihdeltiin Syötteen huipulla ristiin rastiin reippaan tunnin verran. Kenenkään sukset ei luistanut pätkääkään, mutta ei haitannut menoa. Hiki tuli ja oli hauskaa! Lenkin loppupuolella vetäsin ihan kunnon naamajarrutuksen puuterilumeen. Ja veli kaatui heti perään. Ehkä hiihtosuksia ei ole tehty laskemiseen..

Lounaan jälkeen levättiin hetki ja lähdettiin viemään lapset rinteeseen suksivuokraamon kautta. Molemmat pojat kehittyi taas hurjasti lisää, vaikka edellinen kerta rinteessä oli viime keväänä. Pian päästään isoihin mäkiin porukalla! Kirjoittelen lasten laskettelusta vielä erikseen myöhemmin.

Hyvää ruokaa ja sauna illalla. Unta ei tarvinnut kellään kovin kauaa houkutella. Pelkäsin kyllä hieman tulevaa yötä, koska meidän keskimmäisen pojan korva alkoi lauantai-iltana kipuilemaan kovasti. Onneksi olin ottanut varalta mukaan lasten särkylääkettä ja yö meni rauhallisesti. Sunnuntaina lääkäri totesi korvatulehduksen molemmissa korvissa. Nyt kuulostaa olevan kaikki mahdolliset taudit liikkeellä ja vähän joka perheessä vähintään yksi flunssan tai vatsataudin heikentämänä. Kesää odotellessa..

Näihin sielunmaisemiin Syötteelle olisi tarkoitus suunnata uudelleen talvilomaviikolla. Pojat haluavat laskettelemaan ja tietenkin me halutaan koko perheellä nauttimaan lomasta kun viikonloppuna se ei onnistunutkaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

Äiti työmatkalla

Tällä viikolla tein pitkästä pitkästä aikaa työmatkan, kun tehtävät veivät minut muutamaksi päiväksi Tampereelle. Niinkin simppeliin juttuun kuin työmatka liittyy yllättävän paljon seikkoja, joita ei todellakaan osannut aavistella ennen lapsia. Äiti työmatkalla, kyllä ja ei.

Lähdetäänpäs ensinnäkin siitä, että oma toimenkuva työssäni koki muutoksia tässä parin viikon aikana ja uutta sisäistettävää on valtava määrä. Muutoksesta olen enemmän kuin innoissani, vaikka pää onkin pikkuisen pyörällä vielä. Uusista tehtävistä johtuen hyppäsin viime tiistaiaamuna kollegan autokyytiin ja ajeltiin porukalla Tampereelle. Siitä ensimmäinen kyllä! Koska jostain kumman syystä tykkään istuskella autossa kun maisemat vaihtuu nopeasti ja sää on kiva. Ossi tykkää myös ja sen vuoksi me ollaan kunnon maisemareittien ajelijoita ;D

Seuraava plussa oli oma mukava hotellihuone remontoidussa Scandicissa. Osan porukastamme suunnatessa illalliselle, hipsittiin minä ja kollegani Stokkan Herkkuun ostamaan iltapalaa (ja herkkuja). Sieltä takaisin hotellille suihkuun ja sänkyyn. Ja kyllä! Sain syödä rauhassa omassa huoneessa herkkuja ja samalla loikoilla sängyssä Youngerin pyöriessä läppärin näytöltä vieressä. Aivan ihanaa. En jaksa muistaa, kuinka monta vuotta sitten olisin moista tehnyt. Oli myös enemmän kuin tervetullutta nukkua kaksi yötä mukavassa sängyssä heräämättä kertaakaan. Puhelinkin hehkutti hyvin nukuttuja öitä kun latasin Ouran tiedot hotelliöiltä näkyviin.

Parin päivän aikana tajusin, että oli reissun tarkoitus työ tai huvi, niin aina ilman lapsia matkustaessa on luksusta, kun voi vain huolehtia omasta itsestään. Ja älkää käsittäkö väärin! Rakastan tehdä pieniä ja isoja reissuja koko perheellä ja niistä jää upeita muistoja meille kaikille. Mutta en voi väittää, ettenkö nauttisi siitä huolettomuudesta aikuisseurassa matkustaessa.

Työreissut on mukavia silloin tällöin, mutta ikävän iskiessä viimeistään ensimmäisen reissupäivän iltana kaipaan kotiin ja miehiäni valtavasti. Tämän vuoksi minulle ei sopisi työ, mikä vaatii jatkuvaa reissaamista. Onneksi on kuitenkin keksitty videopuhelut, joilla ikävää voi edes hieman lievittää. Kotonakin oli selvästi ikävöity.. Sen verran tiivisti nuo kultakimpaleet ovat minun ympärillä reissun jälkeen pyörineet <3

Innoissaan siis lähden seuraavallekin työmatkalle, mutta samaan hengenvetoon totean, että onneksi yöpymistä vaativaa matkaa ei ihan seuraavilla viikoilla ole tiedossa.

Teettekö te reissutyötä tai satunnaisia työmatkoja? Mikä teidän suhtautuminen on niihin?

K-M

Viikon nopeat

Blogihommat jäi tälläkin viikolla taka-alalle puhtaan ajanpuutteen vuoksi. Menoja meillä oli jo niin paljon, että piti jopa perua muutama juttu kalenterin tuplabookkauksen vuoksi. Eipä siinä tosin, ihan itse aiheutettua ylimääräistä kiirettä..

Selailin viikolla napattuja kuvia puhelimesta ja ajattelin pitkästä aikaa tuoda nämä nopeat puhelinkuvat tänne bloginkin puolelle, vaikka laatu onkin mitä on.

Maanantai.

Viikko starttasi serkkuni lähettämällä yllä olevalla tsemppilauseella. Viesti tuli uuteen WhatsApp-ryhmään, jossa meitä on neljä eri ikäistä, eri elämäntilanteessa sekä täysin erilaisessa työssä olevaa naista sparraamassa toisiamme eritoten työelämän haasteita vastaan. Porukasta tunnen tosiaan vain serkkuni, mutta odotan innolla, että päästään muiden kanssa tutustumaan toisiimme ja jakamaan vinkkejä & tsemppejä haasteita kohtaan.

Maanantai-illan kohokohta puolestaan oli uuden harrastukseni treenit eli pääsin taas joraamaan soololattareita Vamokselle. Ja mikä parasta, yksi lähimmistä ystävistäni innostui aloittamaan myös siellä. Nyt meitä on jo kolme kun sama aiemmin mainitsemani serkkuni käy myös samalla tunnilla. Tällä viikolla treenattiin merenquen perusaskelia ja vähän koreografiaakin. Aivan ihanaa! Ylihuomenna olisi vuorossa cha cha.

Tiistai.

Triplabookaus minun ja Ossin kalentereissa. Tehtiin paras ratkaisu eli me molemmat peruttiin kaikki omat menot ja pyhitettiin ilta lasten kanssa pelailuun ja leikkiin. <3

Tiedettiin loppuviikon olevan sen verran kiireinen ja joka ilta pelkkää läpsystä vaihtoa, että haluttiin rauhoittaa edes yksi ilta pelkkään olemiseen.

Keskiviikko.

Aikaisin töihin ja aikaisin (tosin myöhässä!!) töistä hoitohuone Balleriinaan sokerointiin, LashLiftiin ja kulmien vahaukseen. Ihana Riina hoiti kaikki kuosiin reilussa tunnissa. Juteltiin siinä hoitojen aikana Riinan kanssa Balleriinan valikoimiin tulevista magneettiripsistä. Kyseessä on siis irtoripset, mutta liiman sijaan ne kiinnitetään magneeteilla. Magneettiripset on herkkäsilmäisen ja liima-allergisen valinta. Aion kyllä testata ripset heti kun ne tulevat hoitohuoneen valikoimaan, joten kirjoitan niistä varmasti myöhemmin kattavamman postauksen.

Torstai.

Aamulla töissä vastasin outoon numeron olettaen tietty soittajan olevan työhön liittyvä kontakti. No eipä ollutkaan. Soittajana olikin Iskelmä radion aamujuontajat. Olin voittanut kirjakilpailussa itselleni paketin hyvinvointikirjoja! Ihan huippua. Jossain kohtaa puhelua tajusin myös sen, että puhelu tulee ulos radiosta.. Toivottavasti en pahasti höpöttänyt omiani ;D

Töistä sitten ajelin tällä kertaa suoraan keskustaan ja parturiin Jörö-Jukkaan. Aina yhtä taitava Maija loihti taas hiukset kevätkuntoon ja hieman vaaleammaksi.

Tällä viikolla olen kiinnittänyt extrahuomiota iltarutiineihin. Puhelin ja telkku on mennyt kiinni vähintään tunti ennen sänkyyn menoa. Kahtena iltana joogasin ja venyttelin noin 40 minuutin ajan ja luin vielä hetken kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan.

Noilla kaikella on ollut selvä merkitys unenlaatuun. Aiemmin ennätykseni syvän unen määrästä yhden yön aikana oli 38 minuuttia. Normaalimpi määrä minulla on ollut se 15min syvää unta/ yö. Nyt kuitenkin eritoten noiden kahden yön aikana syvää unta kertyi molempina öinä yli tunti! Ja se on kyllä näkynyt yleisessä vireydessä. Ihana tunne kun ei väsytä.

Ja siis nukkumaan olen arki-iltaisin alkanut jo heti yhdeksän jälkeen.

Perjantai.

Työhuoneen ikkunasta on parina päivänä paljastunut kunnon nietokset ja kevätaurinko. Kyllä tuota kelpaa tuijotella.

Tein maanantaina päätöksen tehdä töitä enemmän seisoma-asennossa. Huoneestani löytyy sähköpöytä sitä lystiä varten ja tämän työviikon saldo seisomisesta oli kaksi kokonaista päivää ja kahtena päivänä työskentelin puoli päivää seisoen. Kyllä selkä kiittää! Seisomiseen kun yhdistää maanantaisen lattaritunnin sekä iltajoogat niin ei jumeja ole päässyt syntymään.

Tänään herättiin esikoisen kanssa puoli kuuden aikaan. Uni loppui kesken ja noustiin yhdessä ylös. Sen vuoksi ehdittiin heti aamusta käymään kaupungilla. Agendalla oli ruokaostokset, passikuvan nappaaminen sekä minun silmälasien noutaminen. Ja kyllä, vihdoin ja viimein ostin uudet silmälasit. Edelliset on hankittu lukion alussa, joten oli jo aikakin.

Kotona sitten huomasin, että passikuvat olivat tippuneet jonnekin reissun aikana. Onneksi ne meni myös sähköisesti passihakemukseen ja ei tarvitse uusia lähteä ottamaan.

Siinäpä tämän viikon ”kohokohdat”. Ensi viikolla lähden työreissulle ja miesväki saa nauttia arkipäivinä poikien juttuista. Vähän vaihtelua meille kaikille.

Mitä teidän viikon kohokohtiin on kuulunut?

Rentoa lauantai-iltaa!


K-M