Enemmän kuin tuhat sanaa

Enemmän kuin tuhat sanaa

Siinä se nyt on. Jättikokoisena paraatipaikalla. Yksi rakkaimmista valokuvista mitä olen ottanut. Vaikka kuvassa komeilee mieheni kädet ja vastasyntyneen kuopuksemme untuvaiset hiukset, kiteytyy tähän kuvaan enemmän kuin tuhat sanaa ja tunnetta. Vahvoja sanoja ja tunteita, joita jokainen meidän rakkaista pojista herättää. Ja kaikkea sitä, minkä läpi tähän pisteeseen on tultu.

IMG_2173
IMG_2259
IMG_2178

Tuon taulun myötä lähti mylly pyörimään vähän muuallakin täällä kotona.. Kesän vehreyden hiipuessa ulkoa, päätin kantaa sitä puutarhan kautta tänne meille sisälle. Helppohoitoisia viherkasveja on tupsahdellut melkeinpä joka huoneeseen. Vielä pari etsii paikkaansa, kuten alla oleva palmuvehka..

IMG_2245
IMG_2236

Poikien valitsemat mehikasvit ilahduttaa omistajiaan pienissä purkeissa hyllyllä. Rahapuu komeilee tuossa sivupöydän päällä.

Tauluhyllylle halusin vähän selkeämpää ilmettä = vähemmän tauluja. Siihen uutena tuli taulu yhdestä meidän lempparikohteista, Pariisista. Muutama pienempi taulu meni kaappiin ja hevostaulu hypähti niiden tilalle lipaston päältä.


IMG_2216
IMG_2201
IMG_2198IMG_2252IMG_2209

Vielä kerran se, mistä kaikki lähti..

IMG_2212

Olohuoneeseen olisi vielä tarkoitus päivittää vähän sohvatyynyjä ja vilttiä jollain sinertävällä sävyllä. Ja niin, poikien huoneita ollaan myös vähän päivitetty ja luotu niihin erilaista tunnelmaa juurikin tauluilla. Pojat ovat olleet itse mukana suunnittelussa ja se kyllä näkyy kivasti. Mutta ne eivät ole vielä aivan valmiina, joten palaillaan niihin tuonnempana.

Miltä näyttää?

K-M

Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M

Selvillä vesillä

Nyt on kulunut synnytyksestä kaksi kuukautta ja tänään oli aamulla aika jälkitarkastukseen. Ja niin!! Tuon kahden kuukauden iän kunniaksi meidän vauva päätti vetää kunnon unet. Hän söi eilen illalla yhdeksältä ja seuraavan kerran aamuviideltä! Isoveljensä ovat tehneet saman tempun aikalailla samassa iässä ja siitä lähtien nukkuneet yönsä kokonaan. En panisi pahaksi jos meidän pienimmäinen jatkaa samaa rytmiä ;D

Tarkastuksessa lähinnä juteltiin synnytyksen jälkeisestä ajasta ja siitä isosta suosta mikä tuli rämmittyä läpi tälläkin kertaa. Nyt tilanne on vuotojen ym. suhteen onneksi vakaa ja rauhoittunut sellaiseksi mitä tässä vaiheessa kuuluu ollakin eli selvillä vesillä ollaan. Henkiseltä kantilta asiaa tulee vielä varmaan käytyä läpi pidemmän aikaa. Ja kuten tuossa lääkärin kanssa juteltiin, nyt vasta alkaa tapahtuneen läpikäynti kun tilanne on ns. ”ohi”. Nyt vaan pitää käydä läpi ne ikävimmätkin ”mitä jos olisi käynyt niin tai näin” -ajatukset sitä mukaan jos/kun ne tulee mieleen. Paljon me ollaan onneksi Ossin kanssa puhuttu kaikesta tapahtuneesta ja puhutaan varmasti vielä vuosienkin päästä. Molemmat paikat, neuvola ja sairaala ovat myös tarjonneet useasti keskusteluapua, mutta ainakin vielä tuntuu, ettei sellaiselle ole tarvetta. Hyvä kuitenkin tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa jos myöhemmin tuleekin tarvetta.

selvillävesillä2

Kyllä kaikella sillä kamaluudella on kuitenkin olemassa oma hopeareunuksensa. Tuntuu, että se taas tavallaan lähensi minua ja Ossia entisestään. Vaikka tietenkin vauvan syntymä ja kaikki muutkin meidän elämässä tapahtuvat asiat sitä tekee koko ajan. Ehkäpä se pieni molemminpuolinen menettämisen pelko toi oman lisänsä asiaan?

Joka tapauksessa, nyt on kaikki hyvin ja saadaan keskittyä nauttimaan elämästä viisihenkisenä perheenä ♥ Vaikka vauva vaatii oman huomionsa sylittelyineen ja syöttöineen niin ollaan onnistuttu antamaan vanhemmillekin pojille huomiota samalla tavoin kuin ennenkin. Tätä asiaa jännitin aika paljon jo ennen vauvan syntymää. Että pojat kokisivat jäävänsä vähemmällä huomiolle tai muuta ikävää. Joka päivä järjestetään kahden- ja kolmenkeskistä aikaa ja touhutaan ”isojen poikien” juttuja. Ainakin tähän mennessä on siis mennyt tosi hyvin eikä pojat ole osoittaneet mustasukkaisuutta paria hassua kertaa lukuunottamatta. Vauvan tyytyväisyydellä on tähän asiaan kyllä iso vaikutus. Jos hän olisi kovin itkuinen ja vaatisi syliä koko ajan, olisi paljon hankalampaa järjestää noita hetkiä isompien lasten kanssa.

selvillävesillä

Yksi asia tuli hieman yllätyksenä itsellekin. Nimittäin se haikeus ja jopa pieni suru mikä iski kun nyt tosissaan sisäistin meidän lapsiluvun olevan ääriään myöten täynnä. Ei tule enää pikkuvauva-aikoja myöhemmin. Onneksi tämä meidän vauva on kuitenkin vielä ihan pieni ja saadaan rauhassa nauttia tästä vauvakuplasta vielä hyvän aikaa. Mutta tosiaan, taidan sittenkin olla niitä naisia, joilla tulee aina olemaan jonkinasteinen vauvakuume? Onko siellä muita samanlaisia?

selvillävesillä1

 

Ninnu

Tuu kaveriksi

Viikonloppu taas! Ihan hullua miten nopeasti päivät kuluu. Viikkoihin ja päiviin on tullut selkeä rytmi ja rutiinit on löytäneet paikkansa. Nyt muutaman viikon kokemuksen jälkeen ollaan todettu poikien kahden päiväkotipäivän olevan aivan loistava ratkaisu meidän perheelle. Saan maanantain ja tiistain aikana hoidettua vauvan kanssa perheen juoksevat asiat ja kotihommat hoituu siinä samalla. Pojat sen sijaan saavat leikkiä tarhassa kamujen kanssa. Tarhapäivät tuo mukavaa vaihtelua näihin kotipäiviin. Ja loppuviikko voidaan sitten keskittyä touhuamaan porukalla kotosalla kun suurin osa asioista on hoidettu alkuviikosta jo alta pois.

IMG_8350

Tällä viikolla Ossi on ollut töissä aika paljon, yötäkin jopa, vaikka hänellä on ihan päivätyö. Ollaan siis koko perhe odoteltu viikonloppua, että saadaan olla yhdessä ja hengähtääkin vähän. Ei tämä tuleva viikonloppu kylläkään ”ohjelmavapaa” tule olemaan. Huomenna vanhin poika lähtee tätiensä kanssa lasten teatteriin ja hampurilaiselle. Me mennään sillä aikaa kahden nuoremman kanssa tekemään jotain keskimmäisen pojan toivomaa juttua. Eilen hän mietti mentäiskö laskemaan mäkeä vai Leon leikkimaahan. Nähtäväksi jää, mutta jotain kivaa kuitenkin hänen ehdoillaan tehdään. Illalla olisi sitten tiedossa rakkaan ystäväni tuparit. Ossi jää poikien kanssa kotiin ja minä pääsen piiitkästä aikaa illanviettoon. Oon ihan superinnoissaan, koska paikalle on tulossa paljon ystäviä ja osaa heistä en ole nähnyt aikoihin. Juhlapaikka on onneksi tuossa parin kilometrin päässä eli kotiin pääsee hetkessä jos iskee ikävä tai jokin tilanne täällä kotona. Vauvan maitohommat on jo hoidettu, hän kun onneksi juo myös pullosta ja minä puolestani pakkaan mukaan maitopumpun ;D Eiköhän me kaikki siis pärjätä illan ajan.

IMG_8355

Tuo otsikko puolestaan viittaa siihen, miten ihanasti meidän pojat hoitavat pikkuveljeään. Ja myös siihen kuinka meidän keskimmäinen napero pyytää kaveria leikkiin, pukemaan, syömään jne. Molemmat isommat veijarit käyvät vauvan luona vähän väliä milloin pusuttelemassa ja milloin muutoin hoitamassa.

Tänään aamulla kuuntelin kun keskimmäinen rauhoitteli vauvaa ”älä itke, hengittele vain”. Ja vauva oli siis tuolloin heräilemässä ja inahteli sängystään. Pojat vaan yleensä ehtivät vauvan luo ennen minua ja Ossia kun he lähtevät heti vauvan äännellessä juosten hänen luokseen ♥

Ja entäpä tuo ylempi kuva! Imuroin viikolla keittiössä ja vilkaisin peilin kautta olkkariin. Siellä oli huolehtivainen isoveli ottanut kirjapinon ja mennyt vauvan kaveriksi lukemaan satuja sillä aikaa kun minä siivoilin ruokailun jälkiä pois. Alemman kuvan nappasin taas toisena päivänä kun huomasin nuo vauvan viereen ilmaantuneet päikkärikamut. Koska eihän nyt yksin voi nukkua. Meidän kissakin sen tietää ;D Väliin saa tosiaan ihan topuutella poikia, etteivät he täytä vauvan sänkyä pehmoleluilla.

En malta odottaa sitä, että nuorimmainen pääsee isoveljiensä leikkeihin mukaan. Pojat on jo nyt niin mahtava kolmikko juttujensa kanssa!

 

Mutta nyt, mukavaa viikonloppua! Palataan taas asiaan sunnuntaina ensimmäisen treeniviikkopostauksen kanssa!

 

Ninnu

Kekseliäät kaste-/nimiäislahjat

Juteltiin tuossa jokin aika sitten ystäväni kanssa (ja itse asiassa tänään toisen ystäväni kanssa myös) kekseliäistä ja vähän erilaisista kaste-/nimiäislahjoista kummilapselle. Ne perinteiset lahjat (lusikat, kehykset, säästölippaat) on myös tosi ihania muistoja ja meidänkin pojilta niitä löytyy. Jokaisella on mm. oma säästölippaansa, jossa on kaiverrettuna nimi ja muut tiedot. Niihin aina sujautellaan kolikoita silloin tällöin säästöön. Mutta nyt ajattelin vinkata näistä ei niin perinteisistä lahjoista, mitä poikien kummit ovat antaneet.

Nuorimmainen sai erähenkiseltä kummisedältään lahjaksi ikioman kuksan, johon saadaan käydä kaiverruttamassa pikkumiehen nimi. Ihana lahja ja tulee varmasti käyttöön heti kun ukkeli oppii mukista juomaan. Me kun tykätään retkeillä niin pitäähän se kuksa olla pienimmäiselläkin.

ristiäislahjat1 (1024x683)

Keskimmäinen poika sai ristiäisissään lahjaksi kummitädiltään Leathermanin monitoimityökalun. Ihan huippu idea! Ja kuten muissakin, on tässäkin kaiverrettuna pojan nimi ja syntymäpäivä. Käyttöönottoa odotellaan vielä jokunen vuosi, mutta tämä työkalu on pitkäikäinen ja tulee varmasti tarpeeseen monessa tilanteessa. Ossikin on malttanut pitää näppinsä tästä erossa ;D Tosi hauska ja hyödyllinen lahja!

ristiäislahjat2 (1024x683)

Meidän esikoinen sai lahjaksi kummiltaan klassikkokirjoja. Esimerkiksi tämä Pikku Prinssi on suloinen lahja vauvalle. Kirjat on minusta aina hyvä lahja olipa lahjansaaja minkä ikäinen tahansa.

ristiäislahjat3 (1024x683)

Toiselta kummiltaan meidän esikoinen sai tämän kehyksen, jonka mukana tuli tuollainen massa, johon voi painaa käden ja jalan kuvat. Toiselle puolelle voi laittaa sitten valokuvan itse vauvasta. Ihana muisto tämäkin!

ristiäislahjat4 (1024x683)

Lopuksi vielä tämä meidän nuorimmaisen saama ihana taulu. Kyseessä on birth poster, jossa taulun vauva on saman kokoinen kuin itse vauva syntyessään. Meidän pikkumiehen tapauksessa kuvan vauva on pituudeltaan siis 49cm. Tekstiosioon tulee vauvan syntymätiedot ja nimi. Tai kuten meidän taulussa on kekseliäästi ”Miracle on Runeberg´s day”, koska nimi ei tietenkään ollut vielä taulua tilattaessa kummitädin tiedossa. Niin ihana ja yksilöllinen lahja pienelle ♥

ristiäislahjat5 (1024x683)ristiäislahjat6 (1024x683)

 

Minkälaisia kaste-/nimiäislahjoja te olette antaneet tai teidän lapset on saaneet?

 

Ninnu

Pienen pojan ristiäiset

Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?

Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.
Sinun tuoksusi on viesti aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus, hiljainen, vakaa.

Se, kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.

-Lauri Lehtinen

ristiaiset9-683x1024

Eilen päästiin kuin päästiinkin juhlimaan meidän vauvan ristiäisiä. Juhlat oli aivan meidän näköiset virallista osuutta myöten. Kiva kun saatiin tuttu pappi, joka on kastanut nyt meidän kaikki pojat. Tykätään hänestä tosi paljon. Hän otti kivasti huomioon toimitusta sovittaessa minun heikohkon kunnon ja tietää minkälaiset jutut on ”meitä”.

Juhlat olivat kokonaisuudessaan ihanan rennot ja tunnelmalliset. Päivänsankari nukkui tyytyväisenä melkeinpä koko juhlan ajan. Eikä ihmekään kun sai kiertää lämpimiä, rakastavia sylejä.

Pikkumies sai kummikseen kaksi ihanaa ja huippua tyyppiä ♥

ristiaiset4-683x1024ristiaiset8-683x1024

Tuoreet isoveljet oli reippaana ja yhdessä kuivasivat vauvan pään liinalla. Vartin pituisen toimituksen jälkeen piti kuitenkin päästä äkkiä herkutteleen ja purkaan energiaa ;D

Tarjolle laitettiin meidän suosikkeja. Perjantaina leivoin lohi- ja porovoileipäkakut sekä täytekakun. Aiemmin viikolla tein kinderpiirakan. Lisäksi oli mimi-bebeleivoksia, suklaalla kuorrutettuja mansikoita, macaroneja, karkkeja, suolaisia piirakoita ja salaattia lisukkeineen. Minun ja Ossin äidit auttoivat tarjottavien kanssa. Iso kiitos heille, en olisi kyllä millään yksin ehtinyt noita kaikkia tekemään. Ollaan muutenkin niin kiitollisia meidän molempien vanhemmille kun saatiin pitää juhlat minun lapsuuden kodissa ja molempien vanhemmat olivat muutenkin isona apuna juhlien järjestelyssä. Kiitos vielä ♥

ristiaiset2-1024x683ristiaiset3-1024x683ristiaiset6-683x1024ristiaiset7-683x1024

Koitettiin ottaa sellaista kunnon perhekuvaa meistä.. Tämä ylempi taitaa olla onnistunein otos meistä. Ja loput on aikalailla tuon alemman näköisiä. Kuvaajat kyllä osasi hommansa, kuvattavat taas ei osaa olla tällaisissa kuvissa paikoillaan. Tässä huomaa meidän vanhemman pojan tokaisun pitävän hyvin paikkaansa: ”meidän perheesssä on aika monta liikkuvaa osaa” ;D

ristiaiset1-1024x1024ristiaiset5-683x1024

Eilinen oli aivan ihana juhlapäivä. Kiitos kuuluu myös kaikille vieraille kun olitte mukana meille tärkeässä juhlassa.

ristiaiset10-1024x683

Tämä oli täydellinen päätös meidän neljän viikon yhteiselle ”vauvalomalle”. Huomenna on aika palata arkeen Ossin palatessa töihin.

Nyt kuitenkin nautitaan vielä rennosta sunnuntai-illasta yhdessä.

Ninnu

Newborn photography, part 1

Otettiin alkuviikosta pojista ja isistä kuvia. Opeteltiin Ossin kanssa uuden objektiivin käyttöä samalla. Ei voi kuin todeta, että huh miten haastavaa on saada sellaisia kuvia, mitä omassa mielessään on kuvitellut. Mutta opettelu jatkuu. Tänään olisi tarkoitus vielä napata muutamat kuvat minusta ja vauvasta. Ja jos veljekset ovat kuvaustuulella niin haluttaisiin meidän kolmikostakin pari otosta muistoksi.

Tässäpä muutama oma suosikki ensimmäisestä erästä.

newbornphoto1newbornphoto2newbornphoto7newbornphoto4newbornphoto6newbornphoto15newbornphoto3newbornphoto8

Oon niin kiitollinen ja onnellinen tuosta paremmasta puoliskostani. Hän on mahtava isä ja puoliso. Pystyn nojaamaan Ossiin asiassa kuin asiassa ja tiedän, että hän on aina tukena kun tarvitsen. Nytkin sairaalareissulla hän istui kovalla tuolilla monta tuntia ja valvoi minun unta siinä vieressä. Hoitajilta hän kyseli kaikki ne kysymykset, joita en itse hoksannut tai jaksanut kysyä. Ja vähän väliä hän varmistelee onko kaikki hyvin. Tälläkin hetkellä meidän arjen pyöritys lepää aikalailla kokonaan Ossin harteilla. Ja vielä kaiken keskellä hän löytää aikaa leikkiä poikien kanssa ja kannattelee minuakin. Toivottavasti minullakin alkaisi pian olla enemmän energiaa, että voisimme taas jakaa näitä hommia enemmän.

Kiittelin Ossia kaikesta tästä ja vastauksena tuli vaatimattomasti, että ei tarvi kiitellä, tekisit itsekin samanlain. Ja niin kyllä tekisinkin, kaikkeni hänen vuokseen ♥

Ninnu

Hän on täällä

Terkkuja täältä vauvakuplasta ♥

Me ollaan nautittu tästä jo viikon ja yhden päivän verran. Täsmällinen pikkumies syntyi päivää vaille lasketun ajan, Runebergin päivänä.

vauva11

Reilu viikko sitten lauantaina naurettiin illalla Ossin kanssa kun pikkuinen piti ihan älyttömän jumppashown mahassa. Show kesti reilut kaksi tuntia. Sanoin siinä vauvan potkiessa ja venytellessä, että varmaan ensi yönä käynnistyy synnytys. Luin nimittäin jostain aiemmin, että joskus vauvoille tulee juurikin tuollainen virtapiikki ennen kuin synnytys alkaa. Ja niinhän siinä kävi. Yöllä kolmen aikaan kävin vessassa ja paluumatkalla nukkumaan ihmettelin, että enkö toimittanutkaan asiaa vessassa äsken.. kunnes hetken perästä tajusin mistä on kyse. Herättelin Ossin, soitin synnärille ja perään vanhemmilleni. Ossi pakkaili sairaalakassin ja minä makoilin ohjeiden mukaan sängyssä. Vauvan pää ei vielä ollut kiinnittynyt ja vaarana oli, että napanuora luiskahtaa sinne pään alle. Odotellessa soittelin jälleen ohjeen mukaan itselle ambulanssikyydin sairaalaan.

Seuraavat tunnit kuluivat odotellessa supistuksia. Päästiin kuitenkin heti synnytyssaliin. Torkahdeltiin, käveltiin pitkin sairaalan käytäviä ja rampattiin portaita. Yhden aikaan päivällä lääkäri päätti, että laitetaan hommaan vauhtia ja tippaan laitettiin oksitosiinia tehostamaan supistuksia. Ossi piti mulle tietovisaa Tieteen kuvalehdestä siinä supistusten lomassa. Saipahan aina hetkeksi ajatukset muualle ;D  Hieman ennen kahta homma alkoi sujumaan ja supistuksia piirtyi 3 minuutin välein ja olokin oli sen mukainen. Hengittelin ilokaasua kuten aiemmissakin synnytyksissä ja kahden jälkeen tuntui, ettei siitä ollut enää juurikaan apua. Hieman ennen kolmea kätilö soitteli anestesialääkäriä paikalle. Siitä seuraavat 20 minuuttia meni täysin sellaisessa sumussa, mitä en ole aiemmin kokenut. Tuona aikana tapahtui avautuminen 4 sentistä kymmeneen eli aika vauhdikas meno. Ehdin juuri ja juuri saada spinaalipuudutuksen kun pikkuinen alkoi tulemaan. Klo 15.31 kaikki oli jo ohitse ja meidän maailma pysähtyi kolmannen kerran paikoilleen ♥

Pieni, täydellinen poika syntyi mitoilla 3228g ja 49cm.

vauva1vauva2vauva3

Synnytyksen jälkeen sain pojan heti rinnalle ja pikkumies tajusi homman jujun välittömästi. Vauva syö tosi hyvin ja ensimmäistä kertaa imetyskin on lähtenyt käyntiin aivan uudella tavalla.

Kätilö ja kätilöopiskelija olivat molemmat aivan mahtavia ja ihania. Ja iso peukku tälle opiskelijalle, harvoin näkee miespuolista kätilöopiskelijaa!

Tuoreet isoveljet kävivät meitä kahdesti katsomassa ja hoitamassa. Hekin rakastuivat pikkuveljeensä välittömästi ja molemmat hoitavat kovasti uutta perheenjäsentä.

vauva4vauva5

vauva10

Kotiin päästiin vasta torstaina kun ensin piti vauvan köllötellä vuorokausi sinivalossa bilirubiiniarvojen vuoksi. Perjantaina arvoja kontrolloitiin ja valohoito piti tehdä uudelleen. Saatiin kaikeksi onneksi tänne kotiin se sinivalolaite ja nyt kahden kontrollin jälkeen arvot ovat hyvät ja saadaan keskittyä tähän vauvakuplassa leijailuun.

 

Me ollaan ihan älyttömän onnekkaita ja kiitollisia näistä kolmesta kultakimpaleesta. Vitsit me eletään ihania aikoja ♥

 

Ninnu

 

Rv 40, viimeisiä viedään

Laskettu aika alkaa olla käsillä, vihdoin. Toisin sanoen me eletään kyllä nyt superjänniä aikoja kun ei yhtään tiedä, milloin pikkumies päättää tulla. Alkaako synnytys tunnin päästä vai kahden viikon kuluttua? Toivon kyllä tuota ensimmäistä..

rv40_4-1024x683

Olo on aikalailla niin hyvä kuin vain tässä vaiheessa voi olla. Se väsymys on hävinnyt ja tilalle on tullut ihan älytön virtapiikki. Näin ennustelinkin aiempien raskauksien perusteella käyvän. Eilenkin touhusin ihan älyttömästi aina kuntosalireissusta kodin siivoamiseen ja illalla vielä 11 aikaa virtaa olisi riittänyt pikku lenkkiin. Katsoin kuitenkin paremmaksi vetäytyä kirjan kanssa sänkyyn ja nukkumaan. Tänään sama energisyys jatkuu. Sovin aamuksi vanhemman pojan vasu-keskustelun puoli kahdeksaksi ja sieltä suoraan ajelin salille. Salilta suihkuun vanhemmille (vaihdettiin vihdoin silikonit kylppäriin, jonka vuoksi oma suihku on muutaman päivän käyttökiellossa) ja vanhempien luota kotiin touhuaan. Kohta haen pojat hoidosta ja eiköhän me lähdetä ulkoilemaan kun ilma on noin mahtava.

Pojat ovat nyt tosiaan 1-2 päivää viikossa päiväkodissa hoidossa. Nyt ainakin muutaman viikon perusteella tämä järjestely on ollut tosi hyvä. Saa nähdä miten sitten kun vauva syntyy. Noina hoitopäivinä olen hoitanut ”omia asioita”, mm. sovin aina neuvolakäynnit ym. tarkastukset/verikokeet jne. noille hoitopäiville. Ollaan myös treffattu ystävien kanssa lounaalla tai salilla aamupäivästä. Ja olen kirjaimellisesti levännyt ja hieman hemmotellut itseä esimerkiksi päikkäreillä ja parturikäynnillä. Pojat ovat olleet vaihtelevasti 3-6 tuntia  hoidossa noina päivinä eli mukavasti ehtivät leikkiä kamujen kanssa tai osallistua päiväkodin jumppatunneille jne. Itsellä oli vaikea aluksi sopeutua tähän, että vien poikia hoitoon, vaikka en ole töissä. Hoitajien kanssa juteltua tajuttiin kuitenkin, että parempi näin entä pitää poikia lomalla monta viikkoa ja alkaa sitten taas kulkemaan hoidossa kun Ossin isyysloma päättyy. Olisi tullut niin pitkä väli, että se hoitoon meneminen ei enää ehkä olisikaan ollut niin mukavaa. Mutta pakko myöntää, että joka kerta kun vien poikia aamulla, tuntuu pahalta. Sitten taas kun haen heidät niin vastassa on kaksi iloista poikaa, jotka eivät haluaisi lähteä kotiin kun on niin mukavaa hoitopaikassa kamujen kanssa eli eiköhän tämä ole ihan oikea ratkaisu tällä hetkellä 🙂

Mutta asiasta kolmanteen.. kaikki hankinnat vauvaa varten on tosiaan vihdoin tehty (jos nyt sitä rintapumppua ei lasketa. Sen saa kuitenkin haettua marketista 20 minuutissa, joten ei ole mikään kriittinen juttu). Tarvikkeita miettiessä päätettiin ostaa ne uutena vain jos ei tule vastaan hyväkuntoisia/sopivia käytettynä. Tori ja muutama muu myyntipalsta kävi kuumana joulu-/tammikuun ajan ja tein ihan älyttömän hyviä löytöjä. Alla muutama niistä.

rv40-683x1024

Haluttiin sirot, neutraalin väriset, hyväkuntoiset, ketterät, jämäkät ja laadukkaat yhdistelmävaunut. Toristahan niitä löytyi, mutta monen hinta lähenteli täysin uusien vaunujen hintaa ja aloin jo luopumaan toivosta löytää em. kriteereihin sopivia käytettyjä vaunuja. Selailtiinkin jo netistä uusia. Kunnes bongasin torista nuo yllä olevat. Näissä ei ole mitään muuta käytön jälkeä kuin nuo pari rispaantunutta kohtaa työntöaisassa. Kankaat ovat kuin uudet ja vaunuista on todella pidetty huolta. Hintapyyntö oli 150€. Ja näin vertailun vuoksi, uutena nämä maksavat noilla mukana tulleilla varusteilla noin 750-900€. Vaunut myynyt perhe näytti minulle vaunuja noutaessa kaikki toiminnot ja kantoivat vielä kaverina autoon vaunut osineen. Maksutilanteessa oli pakko vielä varmistaa, että oliko hinta nyt ihan oikeasti tuo 150€. Oli se eli ihan mieletön löytö minun mielestä.

Turvakaukalo telakoineen ostettiin aika vähän käytettynä meidän tuttavaperheeltä. Siihen ostin sitten uutena tuon lämpöpussin. Vieraalta en auton istuimia ostaisi lapsille, mutta näin kun myyjä on tuttu, uskallettiin ostaa tämä kun tiedetään oikeasti turvakaukalon kunto ja kauan se on ollut käytössä. Tästäkään ei montaa kymppiä köyhdytty eli hyvä löytö jälleen. Ja nyt muuten myöhemmin selvisi, että muutaman kympin maksavilla adaptereilla juurikin tämä turvakaukalo sopii noihin meidän ostamaan vaunun runkoon eli ei tarvita mitään matkarattaita tms. Arvatkaapa kuinka mielissään olen tällaisista säästöistä!

rv40_1-683x1024

Tämä Stokken vauvakaukalo tuohon syöttötuoliin tuli vastaan (yllätys yllätys) torissa ja hetken harkinnan jälkeen päätettiin ostaa se. Jälleen hintana vain muutama kymppi. Kiva kun nyt saadaan vauva meidän kanssa samalle tasolle pöydän ääreen ja mukaan ruokailuhetkiin, vaikka hänen ruokavalio hieman eri onkin näin alkuun. Ei tarvi pienen olla lattian rajassa sitterissä. Itse sitterikin on torista ja maksoi kokonaiset 5 euroa. Hyväkuntoinen sitteri, jossa neutraali väri. Lelukaari leluineen tuli mukaan ja sopii jo ihan vastasyntyneelle kun sen saa täysin makuuasentoon.

rv40_2-683x1024

Pinnasänky löytyi myös samaisesta nettipalvelusta 70 euron hintaan. Se Stokken ihana pyöreä sänky, joka kasvaa lapsen mukana oli pitkään haaveissa, mutta en millään saattanut maksaa käytetystä sängystä montaa sataa euroa, vaikka kaunis olikin.

Tykkään tosi paljon tästä leveä pinnaisesta perussängystä. Tähän ostettiin uusi patja, vaikka vanhakin tuli mukaan ja oli aivan uuden veroinen. Nyt ne ovat itseasiassa päällekkäin tässä sängyssä. Sitä toista voi käyttää vaikkapa varapatjana jos tulee pieniä yövieraita meille.

rv40_3-1024x683

Nuo pienet vaatteet on nyt pakattu turvakaukaloon lämpöpussin sisään. Ossi tuo ne sitten kun päästää sairaalasta kotiin. Meidän isommalle pojalle on annettu tehtäväksi tuoda tuo norsu mukanaan sairaalaan kun tulevat meitä ensimmäisen kerran katsomaan ♥

Toppavaatetta ei tosiaan vauvalle tarvitse laittaa ollenkaan kun lämpöpussi on sen verran paksu ja pitää kylmän loitolla. Luin, että joku oli testannut juurikin tuon saman Kaiserin lämpöpussin sisälämpötilaa vauvan ollessa siellä. Lämpötila oli ollut muistaakseni noin 25 astetta eli ennemminkin saa tarkkailla, ettei pue liikaa pienelle päälle.

rv40_5-1024x683

Ja sitten loppuun vielä vähän sivuprofiilia tältä päivältä. Valitettavasti kameran jalusta odottelee vanhempien luona korjausta ja kuvaajaa ei ole, joten siksi tällainen perinteinen peilikuva.

Olo ja ulkonäkö on kuin paksulla ankalla, mutta niin kait sen kuuluu ollakin näin muutamaa päivää vaille lasketun ajan. Turvotus, varsinkin iltaisin, on jotain kamalan ja huvittavan välimaastossa. Sormuksia en ole reiluun viikkoon edes ajatellut laittavani käteen kun nämä sormet nakit ovat niin turvonneet välillä. Kasvoihin ja jalkoihin kertyy myös kivasti nestettä ja olo on kuin jättimäisellä pallolla. Painosta en jaksa stressata enää tippaakaan. Sitä on muutenkin haastava seurata kun se yhden päivänkin aikana saattaa muuttua parikin kiloa riippuen just tuosta turvotuksesta ym. Syön kuitenkin sen 80-90% viikossa terveellisesti eli juurikaan enempää en voi tehdä. Välillä herkuttelen jos mieli tekee 🙂

rv40_6-683x1024

Mukavaa alkanutta viikkoa! Pitäkää peukkuja, että vauva päättää tulla jo tämän viikon puolella. Ehkä mieluiten viikonloppuna niin olisi helppo järkätä pojille hoitaja ;D

Ninnu