Meidän pääsiäinen

Pääsiäinen alkaa olla taputeltuna, mutta vielä nautitaan yhden illan ajan kiireettömyydestä ennen kuin palataan taas arkeen. Meidän pääsiäinen on ollut aika samanlainen kuin aina – kotona oleskelua ja touhuilua porukalla. Ainoa ero ”normaaliin” on se, ettei olla syöty isommalla porukalla veljen perheen sekä meidän vanhempien kanssa. Ulkoiltu, levätty ja urheiltu ollaankin sitten sen edestä. Ja toki syöty hyvin ja ehkä aivan liian paljon ;D

Pääsiäinen. Rairuohoa pöydällä.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.

Pääsiäisen aikana ollaan ollaan tehty ja rakennettu Legoilla tuntikausia! Meidän pojilla on hurja määrä pikku Legoja ja melkein kaikki niistä ovat olleet palasina pitkän aikaa. Nyt otettiin porukalla itseämme niskoista kiinni ja ollaan rakennettu leikkikelpoisiksi hyvä määrä autoja, pari poliisiasemaa, helikoptereita ja ties mitä. Yksi meidän pojista totesi perjantaina, että voidaanko huomennakin olla tällain yhdessä koko perheellä ja rakentaa Legoilla. <3 Ja mehän oltiin.

Legoilla rakentelu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa aikuisillekin! 🙂 Ja samalla ollaan ihanasti saatu viettää aikaa leikkien. Minä kun en oikein leikkityyppi ole, niin nämä Legohommat on parasta yhdessä lasten kanssa. Luovuutta ei kylläkään ole minulla Legojen suhteen minkään vertaa, mutta ohjeista on kiva rakentaa.

Legoilun lisäksi ollaan laiteltu vielä kotia kuntoon ja tavaroita paikoilleen. Muutama laatikko odotteli vielä sijoituspaikkaansa, mutta nyt alkaa olla kaikki niiden osalta valmista. Edelleen meiltä puuttuu mattoja, valaisimia ja muutamat huonekalutkin. Alla olevan kuvan valkoinen senkki saa jossain vaiheessa maalia pintaan ja uuden ilmeen. Eli hommaa riittää ja pikkuhiljaa me niitä toteutellaan, kun ehditään.

Tuolla alussa mainitsin, että ollaan nyt vapaapäivinä lepäilty kunnolla. Päikkäreitä ollaan otettu useammat ja muun muassa eilen aamiaisen jälkeen painelin takaisin sänkyyn nukkumaan parin tunnin ajaksi ihan vain noustakseni sitten lounaalle. Veikkaan, että tämä uudenlainen arkikin on omiaan lisäämään energian kulutusta. Kroppa ja mieli vaatii lepoa sekä palautumista selvästi paljon enemmän. Oletteko te havainneet samanlaista?

Nämä pääsiäisvapaat tulikin sen puolesta kyllä hyvään saumaan. Ainakin useamman tutun puheista on kuulunut pientä väsymystä ja levottomuutta. Mutta nyt ei auta elää kuin päivä ja viikko kerrallaan. Kyllä me vielä päästään palaamaan vanhaan arkeen kunhan nyt maltetaan olla kotona ja pidetään etäisyyttä muihin.

Pääsiäinen. Pääsiäiskoristeita. Maljakko, jossa pajunoksia ja vieressä kultainen muna sekä musta pupu koriste.

Mutta nyt vielä touhuilua lasten kanssa ennen illan saunaa. Sitten on ihana rauhoittua nukkumaan ja uuteen viikkoon.

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

Kaisa-Maria

Uusi normaali

Vain viikko edellisestä postauksesta korona-aiheeseen ja tilanne on jo täysin muuttunut. Klikkiotsikot jatkaa edelleen olemistaan ja niistä olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Varoivaisuus ja suhtautuminen sen sijaan ovat tiukentuneet meidänkin perheessä. Koulut suljettiin ja ekaluokkalainen käy kotikoulua muiden oppilaiden tapaan. Lisäksi tehtiin päätös olla viemättä kahta nuorempaa päiväkotiin. Minä puolestaan voin tehdä työni etänä, joten meidän uusi normaali on tällä hetkellä kotikoulu-päiväkoti-etätyöskentely.

Sama tilanne on tuhansissa muissakin perheissä ja onkin ollut helpottavaa seurata muiden uutta arkea esimerkiksi Instagramin kautta. Vertaistukea parhaimmillaan! Onko teidän perheissä siirrytty opiskelemaan ja työskentelemään kotioloihin? Onko koronavirus vaikuttanut jotenkin muuten teidän arkeen?

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla.

Meillä kaikilla on vielä totuttelemista tähän tilanteeseen ja uuteen arkeen yhdessä kotona. Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta, kun pitäisi saada keskittyä koulutehtäviin ja työasioihin. Toisaalta pienemmillä ei hermot meinaa kestää sitä, kun äiti tekee joka päivä töitä kotona, eikä olekaan koko ajan jutuissa mukana. Mutta päivä kerrallaan asenteella hommat onnistuu ja kaikkien pitää nyt oman ymmärräksensä tasolla venyä.

Minulla on ollut tämän uudenlaisen arjen lisäksi myös kevätflunssa riesana ja sen vuoksi ollaan tietenkin koko porukka pysytelty paljon sisällä ja muista erillään. Iltaisin ei ole tarvinnut kauaa unta houkutella, kun pitkien päivien päätteeksi väsymys on ollut aivan omaa luokkaansa. Nyt flunssa on siirtynyt meidän vanhimmalle naperolle eli karanteeni jatkuu ensi viikonkin ajan. Koronavirukseksi me ei tätä oikein uskota, koska minullakin isoin riesa oli kova nuha, mutta ei toki voi varmaksi tietää.

Viikon aikana suurimmaksi huoleksi nousi kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Ympäri Suomea on järjestetty kauppakeskuksen avajaisista lähtien yleisötapahtumia ja karaokebaareissa mikit kiertää normaalin tapaan. Samaan aikaan onneksi iso osa ihmisistä ottaa suositukset tosissaan ja välttelee kontakteja hidastaakseen koronaviruksen leviämistä. Italiassa tilanne on aivan kamala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Samoin monissa muissa maissa tilanne pahentuu päivä päivältä ja niin käy myös täällä tätä menoa. Toivon monien muiden lailla, että ihmiset oikeasti ottaisivat tosisaan kaikki suositukset.

Mutta se siitä ”paasauksesta”. Toivotaan, ettei Suomeen tule ulkonaliikkumiskieltoa ja muita vakavampia rajoituksia.

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla

Nyt sitten viime viikosta viisastuneena päätettiin valmistautua arkeen entistä tehokkaammin. Tänään tehdään ruokia valmiiksi, että voidaan vain helposti lämmittää ne ruoka-aikoina. Kauppatilauksen lähimpään markettiin tein jo perjantaina ja se toimitetaan meille kotiin huomenna. Tilaukseen naputtelin viikon ruokatarpeet valmiiksi koko porukalle. Menee muuten melkoinen määrä ruokaa nyt kun syödäänkin kaksi lämmintä ruokaa isommalla porukalla joka päivä! Viime viikollakin tein kilon jauhelihasta kaksi isoa lihamureketta ajatuksena, että syödään niistä koko perheellä kahtena päivänä. Mutta mitäpä vielä kun nuo meidän leijonanpoikaset söivät kolmestaan yhdellä lounaalla yhden kokonaisen ja hieman toista lihamureketta. Lisukkeena oli vielä perunoita ja kasviksia. Toisin sanoen, ruokaa menee 😀 Ja hyvä kun maistuu!

Lisäksi tein meille jo heti tiistaina sopivan päivärytmin, joka mahdollistaa ainakin osittaisen opiskelu- ja työrauhan minulle ja esikoiselle sekä helpottaa pienempiä ymmärtämään päivän kulkua. Tänään sitten olisi tarkoitus tehdä lapsille muutamia tehtäviä valmiiksi tulevaa viikkoa varten. Ajattelin muun muassa tehdä jonkinlaisen aarrekartan tänne meidän kotiin. He voisivat kolmestaan sitä selvittää. Lisäksi jotain piirustustehtäviä ja liikuntajuttuja. Sekä tietty yksi iso juttu on omien lelujen pakkaaminen. Nimittäin VIHDOIN ensi viikolla me päästään muuttamaan uuteen kotiin! <3 Keskiviikkona saadaan avaimet ja viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa viimeisetkin tavarat. Hommaa siis riittää, mutta ihanaa kun saadaan muutakin ajateltavaa tuon koronan lisäksi.

Olen nyt kirjoittanut tänne kaksi postausta liittyen tämän hetken maailman kurjaan virustilanteeseen. Jatkossa jätän blogin puolelta ja muista kanavista koronaviruksen pois kokonaan joksikin aikaa ja keskitän jutut kaikkeen hyvää mieltä tuoviin asioihin ainakin. Meidän kaikkien ahdistus, epätietoisuus ja pelko tulee olemaan arjessa läsnä vielä tovin aikaa, joten niiden vastapainoksi haluan keskittyä vain kaikkeen positiiviseen.

Laittakaahan postausideoita tulemaan, jos tulee mieleen! Tulossa on jo muun muassa kakkososa tästä suositusta Hyvän mielen kuukaudesta sekä asiaa kasvojen mikroneulauksesta yhteistyössä Hoitohuone Balleriinan kanssa.

Minä alan nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon (henkisesti ja fyysisesti ;D) ja jatkan lisäksi tätä meidän kodin pakkaamista laatikoihin. Tsemppiä ihan jokaiselle tähän poikkeustilaan! Opetellaan tämä uusi normaali, pysytään terveinä ja halaillaan etänä <3

Kaisa-Maria

Talvilomasuunnitelmia ja kuulumisia

Niin taas vierähti reilu viikko edellisestä postauksesta. Halua olisi kyllä todellakin kirjoitella useammin, mutta aika ei aina vain yksinkertaisesti riitä. Ihanaa kuitenkin, että te lukijat tänne yhä uudelleen tulette minun mietteitä lukemaan. Kiitos siitä <3 Meillä olisi enää neljä päivää töitä, tarhaa ja koulua ennen pohjoisen lomaviikkoa. Joitain talvilomasuunnitelmia meilläkin on jo mietittynä valmiiksi, mutta tarkoitus on ennen kaikkea nauttia yhteisestä vapaasta ajasta.

Viime viikonloppu vietettiin yllättäen Syötteellä urheillen ja rentoutuen. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vain neljästään aikuisporukalla liikkeellä veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Hengähdystauko arjen hulinasta tuli meillä kaikilla tässä kohtaa todella tarpeeseen. Stressi on nimittäin pysytellyt vähän meidän kaikkien vieraana jo tovin aikaa..

Perjantaina ajeltiin illalla Pytkynharjuun ja mentiin kaikki aikaisin nukkumaan. Täydellistä! Lauantaina aamusta suunnattiin puolestaan pyörillä talvireiteille. Minun Instagramia seuraavat näkivätkin jo vilauksen lauantain pyörälenkin fiiliksistä. Oli nimittäin raskain lenkki vähään aikaan ;D Reiteillä oli lunta melkoisesti ja varsinkin muualla kuin reiteillä sitä vasta olikin. Reilun kolme tuntia me evästaukoineen lenkillä viihdyttiin, mutta sitten oli jo pakko lähteä mökille takaisin, kun meillä kaikilla alkoi olla vesisateen kastelemat kamppeet sekä yksinkertaisesti ei enää huvittanut ajaa. Hyvä lenkki kuitenkin näin pari päivää jälkikäteen ajateltuna. Mökillä syötiin vähän lounasta ja levättiin hetki ennen rinteisiin lähtöä. Otettiin iltapäivästä kolmen tunnin lasketteluliput ja käytiin muun muassa fiilistelemässä vanhoilla kunnon metsäreiteillä!

Ja voin kertoa, että vajaat 20 vuotta sitten oli taitoa ja uskallusta huomattavasti enemmän kuin nyt! 😀 Tuntui välillä, että metsäreiteillä ei ollut itsellä minkäänlaista kontrollia suksien liikkeestä! Pääasia kuitenkin, että oli superhauskaa! Sunnuntaina käytiin vielä palautteleva hiihtolenkki kälyni kanssa ennen kuin palattiin kotiin lasten luokse.

Iso-Syötteen rinteet ja palvelut on kehittyneet melkoisesti vuosien varrella. On täysin uusi hotelli alhaalla ja ylös rakentuu parhaillaan tulipalon tuhoama uusi Hotelli Iso-Syöte. Ravintoloita löytyy useampi moneen makuun ja lapsille riittää tekemistä. Syötteelle ajaa Oulusta alle kahdessa tunnissa, joten päiväreissutkin on aivan hyvin toteutettavissa esimerkiksi nyt tulevalla talvilomaviikolla.

Meidänkin talvilomasuunnitelmia miettiessä perheellä päätettiin tehdä vähintään päiväreissu Syötteelle. Suunnitelmissa olisi retkeillä hieman ja käyttää ainakin osaa pojista laskettelemassa varsinkin jos ollaan siellä pari yötä. Muina lomasuunnitelmina meillä on käydä koko porukalla kiipeilemässä kiipeilykeskuksella ja tietenkin aloitella jo pakkauspuuhia. Avaimet uuteen kotiin me saadaan 25.3., mutta sitä ennen on tarkoituksena käydä kaapit läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin tai kierrätykseen. Hommaa siis riittää!

Tämän viikon suunnitelmissa on puolestaan tiedossa meidän uuden kodin kauppakirjojen allekirjoitusta, pari lepopäivää urheilusta ja torstaina vielä ihana intialainen päänhieronta Balleriinassa loman alkamisen kunniaksi.

Onko teillä talvilomasuunnitelmia? Kannattaa tutustua myös tähän Visit Oulun talvilomatarjontaan! Nallikarista löytyy ainakin perinteinen talvikylä ja Oulun alueella on lukuisia talviulkoilupaikkoja kaiken ikäisille. Nyt vaan toivotaan, että säät suosii ulkoilijoita! 🙂

Mukavaa viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelen seuraavaan postaukseen oman keväisen lukulistan ja lisäksi muutaman kirjasuosituksen jo lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista!

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Kohta 3-vuotias

Meidän pikkumies eli perheen ”vauva” on ihan pian jo 3-vuotias! Missä vaiheessa näin ehti käymään??! Yhtäkkiä hän onkin aivan iso jätkä veljiensä tapaan. Taaperon jutut vähenee samaa vauhtia kuin leikki-ikäisen touhut vie yhä enemmän mukanaan. Saadaan me onneksi vielä pidätellä naurua (ja laskea useita kertoja kymmeneen) joka päivä, kun höpöjutut ja taaperokiukku ottaa vallan. Hän muuttuu hetkessä pieneksi Hulkiksi ja seuraavassa hetkessä takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Meidän pikkumies on myös aina pieni pilke silmäkulmassaan hauskuuttamassa kaikkia läsnäolevia ;D

”Toddler. The face of a baby. The attitude of a teenage girl. And, the ability to go from angel to psychopath in 2,7 seconds flat.”

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa sohvan ja pöydän vieressä.
Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Koko ajan arjen perusjutut helpottaa, kun pienimmäinenkin alkaa olla jo tosi omatoiminen. Ja myönnän heti, että onhan se ihanaa, vaikka samalla ihan älyttömän haikeaa! Aikaa on koko ajan enemmän, kun lapset eivät ole niin kiinni meissä vanhemmissa. Onneksi pojat ovat sen verran pieniä kuitenkin, että me vanhemmat saadaan olla vielä mukana melkein joka touhussa. Joku päivä sekin tulee eteen, että he haluavat mennä ja tehdä itsekseen. Ihan omituista ajatella, että joku päivä kukaan ei enää kiipeäkään sohvalla ollessa syliin painimaan, halailemaan ja vääntelemään kasvoista. Ellei Ossi sitten yllätä ;D Vitsit miten se onkin niin vaikean tuntoista, kun pitää antaa lapsille hiljalleen koko ajan enemmän vapautta ja vastuuta? En uskalla edes kuvitella aikaa kymmenen vuoden päähän, kun he ovat teini-ikäisiä ja rakentavat täysin omaa elämäänsä.

”A toddler can do more in one unsupervised minute than most people can do all day.”

Meidän kaikki pojat ovat kasvaneet leikki-ikäiseksi nykyisessä kodissamme. Nyt kodin vaihtuessa ja kuopuksen täyttäessä kolme tuntuu, että isompi aikakausi tulee päätökseen ja tietenkin uusi alkaa. Enää en voi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa. He ovat jo niin isoja. Uutta kotia katsellaan lasten koulun lähettyviltä. Ihan hassua! Tämä ajan kulumisen päivittely ei varmaan koskaan tule loppumaan? Lapset kasvavat ihan silmissä koko ajan ja niin edelleen. 🙂

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Forget dancing like no one is watching. Dance like a toddler. They don´t even care if there´s music.”

Mutta nyt onneksi saadaan vielä nauttia täysillä, kun meidän kohta 3-vuotias pikkumies keksii mitä hauskempia juttuja isoveljiensä kanssa <3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M

Strand

Viimeiset Norja-kuvat meidän reissulta tulee tässä.. jopa lukijoiden kyllästymisen uhalla. Mutta kun niin itse nautin näiden reissukuvien katselusta ja fiiliksestä, niin haluan jakaa niitä teillekin 🙂 Toivottavasti pääsette tunnelmaan kiinni.

 

IMG_1430
IMG_1428
IMG_1381
IMG_1447

Tältä samalta rannalta oli jo läjäpäin kuvia aiemmassakin postauksessa, Fisherman’s Friend

Nukuttiin tosiaan yö tuossa rannan vieressä ja seuraava aamupäivä leikittiin veden tuntumassa aarteita etsien ja kiviä heitellen. Katseltiin kuinka kalastajat lipuivat pieneen satamaan aamun saaliin kanssa.
IMG_1388
IMG_1395

Meidän pienimmäinen napero tarkasteli ihmeissään isoveljiensä touhuja ja tuijotti kauas merelle pitkät tovit. Mitä lie mielessään.

IMG_1353
IMG_1414

Tämä erityinen paikka ja hetki jäi varmasti koko perheen mieleen ja lämmittää muistona vielä pitkään. Minäkin laitoin alun kuvauksien jälkeen kameran pois ja nautin olosta rakkaimpien kanssa. Parhaita hetkiä ei haluta katsoa kameran läpi. Ainakaan koko aikaa 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

 

Alta|Norway

Palataan taas reissujuttuihin ja Norjaan.. Meidän road tripin varrelle osui kaunis Altan kaupunki ja päätettiin viettää siellä päivä upeissa maisemissa.

IMG_1526
IMG_1521

Ajeltiin siellä ympäriinsä ja lopuksi päätettiin parkkeerata auto museon pihalle kun nähtiin, miten upeat maisemat museon takaa avautui. Itse museokin oli kuvauksellinen rakennus ulkoapäin. Tällä kertaa jätettiin sisätilat rauhaan ja nautittiin vain tuosta pihasta ja näköalasta.

Sen verran koitettiin historiaan tutustua, että käveltiin esikoisen kanssa läheiselle kalliopiirrosalueelle, jossa on maalauksia tuhansien vuosien takaa, mutta sinne vaadittiin museon lippu ja niitähän meillä ei ollut.

IMG_1579
IMG_1590
IMG_1532
IMG_1564
IMG_1555

Altasta jatkettiin illalla matkaa kohti Kautokeinoa. Altasta lähtevä tie oli yksi reissun hienoimmista tieosuuksista! Jyrkkiä kallioseiniä, kirkkaita koskia mutkaisen tien vieressä ja siellä täällä pieniä vesiputouksia. Pojatkin jopa lopettivat legoleikit siinä kohtaa. Eli se oli todellakin vaikuttava näky ;D
Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen isolle levähdyspaikalle tekemään iltapesut ja -palat valmiiksi ja jatkettiin vielä matkaa seuraavalle isommalle paikalle. Siinä ensimmäisessä paikassa nimittäin ilma kuhisi sakeana pieniä polttiaisia ja ne löysivät myös keinon päästä auton sisään. Autokin alkoi tässä vaiheessa temppuilla ja kieltämättä tuli illalla mietittyä muutamaan kertaan, että mitenhän osataan soittaa hinausauto paikalle jos auto tekee täyden tenän.

Ei onneksi tehnyt täyttä stoppia, vaikka seuraavana päivänä hyytyikin keskelle erämaata. Pitempi tauko vaan ja päästiin jatkamaan matkaa Suomen puolelle korjaamolle Hettaan. Ja vitsit miten ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä Hetassa olikaan! Ihan eri meininki kuin täällä hieman etelämpänä. Autosta kuitattiin vikakoodit ja sen jälkeen se toimi taas ihan normaalisti. Jatkettiin sieltä reissun viimeiseen paikkaan, Leville. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Onko siellä Altassa käynneitä?

 

K-M

 

2 aikuista + 3 lasta + asuntoauto = Road trip!

Lomat on nyt meidänkin perheellä vietetty ja tänään palailtiin takaisin arkeen Ossin palatessa töihin. Mutta onneksi voi vielä fiilistellä lomajuttuja näin arkenakin 🙂

Tosiaan toteutettiin yksi meidän haaveista ja vuokrattiin asuntoauto viikon ajaksi. Ilmansuunta oli ihan selvä juttu ja siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella. Auton keula kohti pohjoista siis. Me kun tykätään Lapin rauhasta ja maisemista.

IMG_1297
IMG_1204

Muutama viikko ennen vuokrauspäätöstä alettiin ottaa selvää asuntoautoista yleensäkin, koska meillä ei ollut mitään käryä moisista vehkeistä tai karavaanarijutuista yleensäkään. Todettiin heti, että eiköhän me niistä selvitä. Sitten vain etsimään sopivaa autoa. Vertailtiin mm. kokoa, sänkypaikkoja (alkovi oli aika ehdoton, että mahduttiin nukkumaan hyvin), varustelua ja hintaa tietenkin. Sopivia löytyi useampikin, joista yksi oli tästä aika läheltä. Siihen me sitten päädyttiinkin.

Toinen valmisteluvaiheen juttu oli reitti. Viime kesän Levin reissulla haaveiltiin matkasta vielä pohjoisemmaksi. Päätettiin mennä sitten kunnolla Lappiin ja Norjaan saakka. Reitiksi muodostui: Oulu-Rovaniemi-Saariselkä-Inari-Karigasniemi- Lakselv(Norja)-Olderfjord(Norja)-Alta(Norja)-Kautokeino(Norja)-Hetta-Levi-Rovaniemi-Oulu. Matkaa kertyi viikon aikana yhteensä n. 1800 km, jossa mukana auton hakeminen ja palautus. Jos aikaa ja ajokilometrejä (meillä oli sopimuksessa 2000km:n viikkoraja, joista ylimenevistä kilsoista olisi ollut lisämaksu) olisi ollut enemmän, oltaisiin poikettu tuolta reitiltä Nordkappissa sekä Hammerfestissa. Toisella kerralla ne sitten!

IMG_6287

Autossa siis oli ”makuualkovi”, jossa minun kaverina nukkui meidän pienimmäinen poika sekä vuoroöin toinen isommista. Ossin kanssa ylhäällä ohjaamon päällä nukkui isommat pojat vuoroöin. Näin meidän ei tarvinnut sitä keskellä olevaa pöytäsänkyä kertaakaan levittää.

Poikien turvaistuimet mahtui hyvin vierekkäin pöydän ääreen ja vauvan turvakaukalo piti sijoittaa apukuskin paikalle. Se ei millään mahtunut siihen pöytäryhmän penkkeihin. Turvatyynyjä ei siinä autossa ollut, joten niitä ei tarvinnut alkaa erikseen säätään pois käytöstä turvakaukalon tieltä. Telakka saatiin napakasti kiinni etupenkkiin, joten ei tarvinnut vyön kanssakaan temppuilla ollenkaan. Meidän pikkumies oli siis koko reissun ajan kartturina ja minä istuin poikien kanssa takana. Ja oikeastaan sillä tavalla pystyin parhaiten viihdyttään ja olemaan kaikkien kolmen pojan kanssa Ossin ajaessa autoa.

” cabin crew, please be seated for take off” .. Olo oli välillä kuin lentsikassa matkustaessa. Laatikot ja kaapit piti avata & sulkea painikkeilla ja kahvoilla. Muutamat kerrat jäi laatikot tsekkaamatta ja ne lensi rämisten auki mutkassa. Muutenkin piti aina tehdä lähtötsekkaus ennen matkan jatkamista. Esimerkiksi kaasu pois päältä, jääkaappi oikeaan lämmitysasentoon jne. Aika nopeasti noista kaikista tuli kuitenkin sellainen rutiini. Pojatkin leikkivät välillä olevansa lentokoneessa ja minä olin kuulemma lentoemona kun tarjoilin välipalaa matkan aikana ;D
IMG_1490
IMG_1269
IMG_1261
IMG_1271

Pohjoismaissa on melko kattava camping-verkosto ja leiriytymispaikkoja löytyy tien varsilta tuon tuostakin. Me kuitenkin lähdettiin reissuun sen verran avoimin suunnitelmin, että jäätiin yöksi mihin milloinkin halutti. Huom! Opittiin karavaanarijuttuihin tutustuessa, että leiriytyminen ja yöpyminen on eri asia. Moniin p-paikkoihin ei saa esim. Norjassa leiriytyä eli ”levittäytyä” ulos asuntoautosta. Jos siis levittää markiisin/katoksen, asettelee ulkopenkit ja grillit valmiuteen, on se leiriytymistä. Yöpyminen on taas vain yksinkertaisesti sitä, että laittaa ovet säppiin, verhot kiinni ja alkaa nukkumaan.

Puolensa siis noilla random-yöpymispaikoilla ja kunnon leirintäalueilla. Leirintäalueilta löytyy usein kattavat palvelut saunoista pihapeleihin sekä tietenkin säiliöiden tyhjennyspaikat. Yöpyessä siellä täällä saa taas valita näkymät aamukahville ja olla aikalailla omassa rauhassa. Säiliöiden tyhjennyksiin löytyi useita paikkoja matkan varrelta, joten meidän valinta tulee jatkossakin olemaan yöpyminen siellä täällä jos vielä joskus asuntoauto vuokrataan. Sellainen tuntuu enemmän seikkailulta 🙂

Auto ajettiin melkein aina parkkiin niin, että tuosta isosta ikkunasta avautui jokin hieno näköala.
IMG_1277
IMG_1281

Autosta löytyi iso jääkaappi, joten käytiin ostamassa suurin osa ruoista ennen lähtöä. Sekin siis vaati suunnittelua jonkin verran. Ruoat oli osittain ihan samoja mitä kotonakin tehdään ja osa sitten oli sellaista puolivalmista ”helppoa” evästä. Autossa oli kaasuliesi, jolla sitten kokkailtiin kanapastat, hernekeitto, kahvit, puurot jne. Saariselällä ja Levillä käytiin ulkona syömässä päivälliset.

Peseytyminen kävi myös kätevästi auton suihkussa. Hieman ahdashan se suihkukoppi oli kun kävi yhtä aikaa suihkuttaan lapsetkin, mutta hyvin mahduttiin. Ja meidän vuokra-autossa suihku ja wc-tilat oli erotettu, joten ei tarvinnut ”pöntön päällä” peseytyä niin kuin joissain autoissa joutuu tekemään.

Tavaroille ja vaatteille oli hyvin säilytystilaa. Pidettiin kuitenkin jokaisen vaatteet omissa reissukasseissa niin pysyi jonkinlainen järjestys auton sisällä. Pienimmäisen vaunut kulkivat mukana auton takatallissa, jonne olisi mahtunut vaikka mitä aina pyörästä lähtien.

IMG_1303
IMG_1465
IMG_1595

Reissu sujui tosi hyvin, jos ei lasketa mukaan auton reistailua. Sekin onneksi saatiin hoidettua korjaamolla ja vikakoodien kuittaamisella. Täytyy tosin myöntää, että koin pieniä epätoivon hetkiä auton hyytyessä keskellä Norjan erämaata ;D

Kun lähtee reissuun samanlain kuten lasten kanssa yleensäkin niin hyvä tulee. Ei tiukkoja aikatauluja ja tekee muutenkin reissun joustavasti. Asuntoautolla matkatessa oli niin helppoa pysähtyä just silloin kun halutti ja oli tarve. Aika paljon me pysähdeltiinkin mielenkiintoisiin paikkoihin jaloittelemaan ja nappaan välipalaa. Lapsilla oli mukana Legoja, parit autot ja kirjoja. Otettiin mukaan myös Muumitabletti, josta vasta loppumatkasta pojat teki tehtäviä ja pelasivat pelejä. Sitä ennen lähinnä Legot toimivat matkan viihdykkeenä. Jopa niin paljon, että aika monet vesiputoukset ja maisemat meni pikkumiehillä ohi kun Legoleikit veivät voiton ajomatkoilla ;D
IMG_1634
IMG_1621

Loppuun vielä vinkit ja samalla itsellekin pientä muistilistaa asuntoauton vuokrausta varten:

  • Ennen auton vuokraamista tutustu tarjontaan ja mieti minkälainen auto olisi sopiva itselle/omalle porukalle. Meille esim. kolmen pienen ja eritoten vauvan kanssa reissatessa hyvät nukkumatilat ja kunnon peseytymismahdollisuudet olivat ehdottomia.
  • Autoa vuokratessa käy koeajolla, pyydä kaikista varusteista & toiminnoista opastus, tsekkaa ja kirjaa vuokrasoppariin mahdolliset viat, sovi hinta & kilometrit.
  • Mieti reitti etukäteen ja ota selvää missä paikoissa reitin varrella voi tyhjentää auton säiliöt ja täyttää vesisäiliö. Googlesta löytyi aika hyvin! Useimmilla isoilla bensiksillä löytyi nuo kaikki palvelut ilmaiseksi tai muutaman euron hintaan.
  • Ruokahommat on hyvä myös miettiä etukäteen jos valmistaa ne itse reissun aikana. Kaasuliedellä ei ihan kaikkea ainakaan kovin helposti kokkaa, mutta saa kyllä loihdittua kunnon ateriat varsinkin jos hieman suunnittelee.
  • Varaa aikaa varsinkin jos reissaat lasten kanssa. Pätee kaikkeen matkailuun ;D Ei kannata tehdä turhan tarkkoja suunnitelmia. Samalla reissusta tulee jännittävämpi kun ei tiedä seuraavaa pysähdys- tai yöpaikkaa.
  • Varaa lapsille tekemistä. Asuntoautossa on enemmän tilaa kuin normaalissa autossa ja pöytä nenän edessä. Eli piirtelyt, legoleikit jne sujuu helposti.
  • Mieti ja tunne tarkkaan omat ajovalmiudet sekä -taidot. Ei kannata lähteä haastaville teille jos tuntuu, ettei osaa ajaa isoa autoa sellaisissa paikoissa. Meillä ajamisen hoiti Ossi yhtä lyhyttä siirtymäpätkää lukuunottamatta. Minun ajotaidot ei olisi riittäneet Norjan mutkaisiin ja jyrkkiin teihin. Tai en ainakaan olisi tuntenut omaa ajoa yhtään varmaksi niillä teillä.
  • Jos haluaa kunnon karavaanarifiiliksen niin nostakaa kättä tervehdykseksi kaikille muille vastaantuleville karavaanareille. Se taitaa olla jokin kirjoittamaton tapa/sääntö. Reippaasti siis vaan kättä ilmaan reissaajille. Kaikkien kaveri, kuten Edelmannin Samppa laulaa ;D

 

Siinäpä joitain juttuja mitä meillä jäi mieleen ekasta asuntoautoreissusta. Suosittelen kyllä muillekin tämän yhden kokemuksen pohjalta.

Uskonpa, että meidän porukka tekee vielä muitakin reissuja samaan tapaan. Totta puhuen vähän jo haaveiltiin veljen perheen ja minun vanhempien kanssa, että pitäisikö ensi kesänä vuokrata kaksi tuollaista isoa autoa ja käydä vihdoin tsekkaamassa ne lofootit 😉

Onko siellä muita asuntoautolla tai -vaunulla reissanneita?

 

K-M