Talvilomatekemistä Oulun seudulla

Kaupallisessa yhteistyössä urheilun ja ulkoilun verkkokauppa Addnature

Talvilomakausi on alkanut ja monissa perheissä mietitään mitä kaikkea kivaa talvilomatekemistä voisi touhuta. Meidän perheessä on sama juttu, kun kymppiviikolla päästään lomailemaan yhdessä. Tämä loma me suunnitelmien mukaan vietellään kotiseudulla Oulussa ja ajateltiin yhdessä Addnature-verkkokaupan kanssa kerätä teille vinkkejä siitä, mitä talvilomatekemistä Oulun seudulla onkaan! Ja niitähän riittää ihan kaiken ikäisille joka lähtöön!

Teille minua seuraaville on varmaankin käynyt selväksi, että rakastan aktiivista elämää ja liikunta sekä monipuolinen ulkoilu kuuluu meidän koko perheen arkeen. Lasten kanssa on ihanaa ulkoilla ajan kanssa ja touhuta talvisia puuhia lumen keskellä. Iso ja olennainen osa ulkoilua on sopiva vaatetus ja hyvä varusteet. Oma lähtökohta on aina ”mieluummin kuuma kuin palelu” eli vaatekerroksia tarpeeksi päälle, josta on sitten hyvä vähentää tarpeen tullessa. Vaatekerroksissa itsellä ja lapsilla kiinnitän huomion siihen, että vaatteet hengittävät ja tuntuvat päällä mukavilta. Mikään nimittäin ei ole niin kurjaa kuin hikiset ja märät vaatteet sekä liikkumista vaikeuttavat vaatekerrokset. Mutta nyt vinkkien pariin!

Talvilomatekemistä Oulun seudulla. Nainen retkeilemässä lasten kanssa lumisessa metsässä.
Julbo Discovery urheilulasit, Kari Traa Rong Parka -takki, Craft Core Gain -paita

Talvilomatekemistä Oulun seudulla

Pulkkamäet

Oulun alueelta löytyy useampia pulkkamäkiä. Yksi parhaimmista löytyy Virpiniemestä! ”Virpsan” pulkkamäen läheisyydessä on myös hyvät tulentekopaikat, joissa mäenlaskun välissä voi käydä evästelemässä ja paistelemassa makkarat. Oulusta Virpiniemeen ajaa noin 20 minuutissa, mutta jos pulkkamäkeen haluaa lähempänä keskustaa, niin Hupisaarilla Ainolanpuistossa löytyy kiva mäki ja myös siellä on tulentekopaikat evästelyä varten. Muita hyviä pulkkamäkiä löytyy muun muassa Alakyläntien varrelta Auranmajalta, jossa myös on nuotiopaikat sekä symppis latukahvila. Heinäpään urheilukeskuksella ja Raksilan uimahallin takana olevilta mäenlaskupaikoilta lähtee kuulemma myös kunnon vauhdit!

Kävin lasten kanssa pulkkamäessä ja totesin, että huimapäävuodet on minun osalta selvästi eletty ;D Pelotti niin paljon laskea hyppyreistä!

Hiihto

Talven suosikkilaji! Oulun alueella on mahtavat latuverkostot ja hiihtämään pääsee monesta paikasta. Oulun kaupungin sivujen mukaan latujakilometrejä löytyy yhteensä noin 350 eli sivakoitavaa riittää.

Timanttivinkkinä annan Jääli – Koiteli -välisen erämaaladun! Perinteisen latua pidetään yllä vapaaehtoisten voimin ja se on pituudeltaan noin 7 km suuntaansa. Koitelissa voi nauttia nuotiopaikoilla hiihtoeväät tai käydä pannukakkukahvilla Tunnelmatuvassa huhtikuusta alkaen. Tämä on ehdottomasti yksi Oulun ”salaisista” timanteista ja yksi lempparireiteistäni!

Luistelu

Luistelu on myös yksi meidän lasten lemppari talvilajeista! Luistelukenttiä Oulusta löytyy kymmeniä. Löydät ne klikkaamalla tästä linkistä: Luistelukentät Oulussa

Ja hei! Jos et omista suksia, luistimia, lumikenkiä tai muita liikunta- ja urheiluvälineitä, niin Oulussa Pateniemessä toimii välinelainaamo! Lisäksi osa Oulun kirjastoista lainaa liikunta- ja urheiluvälineitä. Ihan mahtavia tällaiset palvelut! Kannattaa käyttää hyödyksi.

Nallikarin talvikylä

Nallikarissa meren rannassa on auennut nyt helmikuun 12. päivä perinteinen talvikylä! Talvikylässä on paljon kivaa puuhaa koko perheelle. Toiminnoista löytyy muun muassa poni- ja poroajelua, lapsille mönkijäreitti, rekikyyditystä, hoijakka ja tuubimäki. Alueelta voi ostaa välieväiksi makkaraa sekä jälkkäriksi kupin kuumaa munkin tai vohvelin kanssa. Nallikarissa on näiden lisäksi myös hyviä ravintoloita nälkäisille.

Kuksa ja nuotio taustalla talvimaisemassa.
Koiteli-reitin alkupää Jäälin Kalamäessä.
Talvilomatekemistä Oulun seudulla. Nainen retkeilemässä lumisessa metsässä.

Päiväretket

Oulun alueella on mielettömät mahdollisuudet kunnon retkeilylle! Päiväretkipaikkoja löytyy moneen makuun niin keskeltä metsää kuin meren rannaltakin. Meidän perheen suosikki retkeilykohde Oulun alueella on Koitelinkosket Kiimingissä noin 20 km:n päässä Oulun keskustasta. Koitelista löytyy useampi nuotiopaikka ja pieni leikkipuisto lapsille. Huhtikuusta alkaen alueen ihana pieni kahvila, Koitelin Tunnelmatupa tarjoilee pannarikahvit ja muut herkut. Koitelista lähtee myös aiemmin mainitsemani erämaareitti kohti Jääliä. Reitille pääsee Koitelista ja Jäälin päädystä. Erämaareitillä voi kulkea suksilla perinteisen latua pitkin sekä kävellen tai läskipyörällä polkua pitkin. Erämaareitin ajankohtaisen latu- ja polkutilanteen voi tsekata reitin Facebook-sivuilta.

Pilpasuon luontopolku on myös mahtava paikka ympäri vuoden. Sieltäkin löytyy asiaankuuluvasti nuotipaikat eväsretkeä varten.

Ruskotunturi

Ruskotunturi on Oulun oma laskettelukeskus muutamien kilometrien päässä keskustasta. Alueella toimii välinevuokraamo ja hiihtokoulu. Ruskotunturi on suosittu paikka oululaisten keskuudessa 🙂

Syötteen kansallispuisto

En voi olla mainitsematta meidän perheen lempparipaikkaa Oulun läheisyydessä! Syöte tarjoilee tekemistä ympäri vuoden ja lajeissa on todellakin mistä valita. Syötteeltä löytyy Iso-Syötteen ja Pikku-Syötteen laskettelukeskukset, jossa mekin lasketellaan vuosittain. Syötteeltä löytyy myös mahtavat hiihtoladut ja fat bike -reitit. Ja tietty myös kävellen pääsee retkipaikoille. Suosittelen kokeilemaan myös huskyvaljakkoa Syötteen Eräpalveluilla. Huskyvaljakon ohjastaminen keskellä talven ihmemaata on upea kokemus!

Syötteelle ajaa Oulusta noin puolessatoista tunnissa ja alueelle kulkee myös bussit säännöllisesti, joilla myös päiväreissut on helppo toteuttaa.

Sisätouhuja koko perheelle

Ulkoilun välissä on kiva pyörähtää sisätouhuissakin välillä. Lasten suosikkeja meillä on sisäleikkipuistot. Oulusta löytyy HopLop, Leo´s leikkimaa Kempeleessä ja Super Park Limingantullissa. Toppilasta puolestaan löytyy Reenis – luova liikuntasali kaiken ikäisille. Reeniksellä pääsee hyppelemään trampoliineille ja volttimonttuun sekä treenaan parkour-taitoja. Toppilassa on myös Kiipeilykeskus, jossa voi aloittelijasta lähtien mennä kokeilemaan seinäkiipeilyä.

Keilauspaikkoja on tarjolla Heinäpäässä, Oulun keskustassa ja Alppilassa eli ratoja riittää. Ainakin Alppilan keilahallilla on saatavilla radoille lapsilaidat, joten pienillekin on kiva lähteä kokeilemaan keilausta. Näissä kaikissa paikoissa on myös muita pelejä pelattavana.

Keskustassa sijaitseva Megazone on myös hauskaa ja vauhdikasta puuhaa ihan kaiken ikäisille! Megazonessa käydään kisaa laserpyssyillä pelaten ja kerätään pisteitä itselle sekä omalle joukkueelle. Me vietettiin viime marraskuussa meidän esikoisen kaverisynttäreitä Megazonessa ja oli niin hauskaa koko porukalla! Vahva suositus!

Tiedekeskus Tietomaa on myös kiva kohde ja varmasti löytyy tutkittavaa kaikille. Tietomaassa on vaihtuvia näyttelyitä ja vaihtuva 3D-jättielokuva. Lisäksi löytyy myös pysyvät näyttelykohteet, joita jaksaa tutkailla uudelleen useammankin käyntikerran jälkeen.

Pohjois-Pohjanmaan museo on myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Museosta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa Suomen ja vielä tarkemmin Oulun sekä Pohjois-Pohjanmaan historista. Lapset on huomioitu kivasti museon tiloissa ja lapsille järjestetyt tehtävät kierroksen aikana pitää mielenkiintoa yllä. Ja tietty Legofanien suosikkina museolta löytyy hieno Legopalikoista tehty Oulun kaupungin pienoismalli!

Toivottavasti saatte kevättalven päiviin ja talvilomasuunnitelmiin inspistä tästä postauksesta! 🙂

Talvilomatekemistä Oulun seudulla. Lapset retkeilemässä lumisessa metsässä.

Addnature-verkkokaupasta löydät urheilu- ja ulkoiluvaatteet, -kengät ja -välineet koko perheelle! Valikoimasta löydät laadukkaat ja suosituimmat tuotemerkit . Tilaaminen on helppoa ja toimitus perillä noin viikossa tilauksen jälkeen. Sivuilta löytyy myös kattavat oppaat oikeanlaisten varusteiden ja vaatteiden valintaan sekä Addnaturen blogin täynnä mielenkiintoisia aiheita ulkoiluun, varusteisiin ja liikuntaan liittyen.

Ei muuta kuin ulkoilemaan ja nauttimaan keväthangista!

Kaisa-Maria

Huskysafari-elämyslahja koko perheelle

Meillä on tapana Ossin kanssa panostaa elämyksiin ja aina jouluisin hankitaankin koko perheelle yhteinen elämys joululahjaksi. Viime vuonna vierailtiin joulupukin luona ja yövyttiin jouluisessa pajakylässä. Tänä vuonna joululahjaksi ostettiin huskysafari, joka oli täydellinen elämyslahja koko perheelle. Huskysafari ajeltiin Syötteen upeissa maisemissa, jossa Syötteen eräpalvelut järjestää eri mittaisia koiravaljakkoajeluita noin sadan huskyn tarhallaan. Ensimmäinen huskysafari me käytiin kolme vuotta sitten meidän kahden vanhemman pojan kanssa kolmestaan ja nyt vihdoin päästiin koko perheellä kokemaan tämä talven ihmemaa koiravaljakon kyydissä.

huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
huskysafari, koiravaljakko

Aluksi kuunneltiin ohjeet reen kyydissä istujille. Joskus nimittäin käy niin hassusti, että valjakon ohjastaja tippuu kyydistä ja silloin pitää reessä istuvien malttaa olla paikoillaan ja antaa koirien vetää. Jokaisen valjakkoajelun mukana kulkee niin edellä kuin letkan viimeisenä oppaat, jotka auttavat esimerkiksi tällaisissa tapauksissa jos kuski jää kyydistä. Kun ohjeet oli kuunneltu ja kerrattu, niin oli meidän valjakon ohjaajien vuoro ottaa ohjeet haltuun. Vähintään yksi käsi koko ajan kiinni reen kahvassa, jarrutus, valjakon köyden tarkkailu ja oman painon käyttö. Siinä tärkeimmät. Huskyvaljakon ohjastaminen on helppoa ja ennen kaikkea superhauskaa hommaa, jonka varmasti taitaa jokainen, kun noudattaa ohjeita!

Ohjeiden jälkeen meille jaettiin valjakot, jonka jälkeen siirryttiin omien valjakoiden luokse. Ensimmäiseen valjakkoon meni Ossi ja meidän keskimmäinen poika. Toiseen valjakkoon mentiin kolmestaan meidän vanhimman ja nuorimman pojan kanssa. Rekeen aseteltiin lämmittävä porontalja pohjalle ja pojille aseteltiin vielä ihanan paksu huopa päälle lämmikkeeksi. Kun kaikki oltiin valmiina asemissa päästi Eräpalveluiden Janne valjakon kerrallaan matkaan.

huskysafari. Kaksi valjakkokoiraa
huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
Huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Kolme rekeä rivissä
Huskysafari. Reki ja valjakko

Meidän valjakolla oli meno päällä ja sain tuon tuosta jarrutella, ettei aivan mennä letkan ensimmäiseen valjakkoon kiinni. Puolessa välissä pysähdyttiin koko porukalla ja oppaat kävi tarkastamassa onhan kaikilla kaikki hyvin. Meidän perheen valjakkojen lisäksi oli kaksi muutakin valjakkoa mukana.

Puolisen tuntia me 6 kilometrin reitillä ajeltiin ja sitten kurvailtiin takaisin tarhalle. Safarilla olisi voinut kyllä viettää aikaa vaikka kuinka kauan! Sääkin oli ihanteellinen! Pari astetta pakkasta ja kevyttä lumisadetta. Reitin varrella joka ikinen puu oli lumikuorrutuksen alla eli todellakin saatin nauttia talven ihmemaasta.

Huskykoira ja pieni poika
Huskysafari. Nainen ja poika silittää koiraa
Nainen ja huskypentu

Huskysafarin jälkeen saatiin rapsutella ja paijailla tarhan koiria mielin määrin ja samalla Eräpalveluiden Jonna laitteli laavulle kuumat kaakaot ja pullat valmiiksi. Näin korona-aikana nautiskeltiin tosiaan ulkona nuo herkut, että turvavälit pysyi kunnossa. Herkkujen jälkeen päästiin vielä näiden maailman suloisimpien huskypentujen häkkiin hoitamaan ja silittelemään pikkuisia sekä tietty niiden suloista emoa. Vajaan parin kuukauden ikäisiä pentuja oli viisi ja siellä ne meidän kanssa tekivät reippaasti tuttavuutta. <3

Huskysafari oli kyllä onnistunut elämyslahja koko meidän perheelle! Tällaiset jää aina muistoihin ja muutenkin katkaisee ihanasti arkea. Ja tietty jouluinen fiilis on takuuvarma, kun saa ajella keskellä tykkilumipuita! Tässäpä siis myös lahjavinkkiä näin joulun alla. Oulusta Syötteelle ajaa alle parissa tunnissa, joten päiväreissutkin onnistuu tosi helposti.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää huomiselle! <3

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Meidän pääsiäinen

Pääsiäinen alkaa olla taputeltuna, mutta vielä nautitaan yhden illan ajan kiireettömyydestä ennen kuin palataan taas arkeen. Meidän pääsiäinen on ollut aika samanlainen kuin aina – kotona oleskelua ja touhuilua porukalla. Ainoa ero ”normaaliin” on se, ettei olla syöty isommalla porukalla veljen perheen sekä meidän vanhempien kanssa. Ulkoiltu, levätty ja urheiltu ollaankin sitten sen edestä. Ja toki syöty hyvin ja ehkä aivan liian paljon ;D

Pääsiäinen. Rairuohoa pöydällä.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.

Pääsiäisen aikana ollaan ollaan tehty ja rakennettu Legoilla tuntikausia! Meidän pojilla on hurja määrä pikku Legoja ja melkein kaikki niistä ovat olleet palasina pitkän aikaa. Nyt otettiin porukalla itseämme niskoista kiinni ja ollaan rakennettu leikkikelpoisiksi hyvä määrä autoja, pari poliisiasemaa, helikoptereita ja ties mitä. Yksi meidän pojista totesi perjantaina, että voidaanko huomennakin olla tällain yhdessä koko perheellä ja rakentaa Legoilla. <3 Ja mehän oltiin.

Legoilla rakentelu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa aikuisillekin! 🙂 Ja samalla ollaan ihanasti saatu viettää aikaa leikkien. Minä kun en oikein leikkityyppi ole, niin nämä Legohommat on parasta yhdessä lasten kanssa. Luovuutta ei kylläkään ole minulla Legojen suhteen minkään vertaa, mutta ohjeista on kiva rakentaa.

Legoilun lisäksi ollaan laiteltu vielä kotia kuntoon ja tavaroita paikoilleen. Muutama laatikko odotteli vielä sijoituspaikkaansa, mutta nyt alkaa olla kaikki niiden osalta valmista. Edelleen meiltä puuttuu mattoja, valaisimia ja muutamat huonekalutkin. Alla olevan kuvan valkoinen senkki saa jossain vaiheessa maalia pintaan ja uuden ilmeen. Eli hommaa riittää ja pikkuhiljaa me niitä toteutellaan, kun ehditään.

Tuolla alussa mainitsin, että ollaan nyt vapaapäivinä lepäilty kunnolla. Päikkäreitä ollaan otettu useammat ja muun muassa eilen aamiaisen jälkeen painelin takaisin sänkyyn nukkumaan parin tunnin ajaksi ihan vain noustakseni sitten lounaalle. Veikkaan, että tämä uudenlainen arkikin on omiaan lisäämään energian kulutusta. Kroppa ja mieli vaatii lepoa sekä palautumista selvästi paljon enemmän. Oletteko te havainneet samanlaista?

Nämä pääsiäisvapaat tulikin sen puolesta kyllä hyvään saumaan. Ainakin useamman tutun puheista on kuulunut pientä väsymystä ja levottomuutta. Mutta nyt ei auta elää kuin päivä ja viikko kerrallaan. Kyllä me vielä päästään palaamaan vanhaan arkeen kunhan nyt maltetaan olla kotona ja pidetään etäisyyttä muihin.

Pääsiäinen. Pääsiäiskoristeita. Maljakko, jossa pajunoksia ja vieressä kultainen muna sekä musta pupu koriste.

Mutta nyt vielä touhuilua lasten kanssa ennen illan saunaa. Sitten on ihana rauhoittua nukkumaan ja uuteen viikkoon.

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

Kaisa-Maria

Uusi normaali

Vain viikko edellisestä postauksesta korona-aiheeseen ja tilanne on jo täysin muuttunut. Klikkiotsikot jatkaa edelleen olemistaan ja niistä olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Varoivaisuus ja suhtautuminen sen sijaan ovat tiukentuneet meidänkin perheessä. Koulut suljettiin ja ekaluokkalainen käy kotikoulua muiden oppilaiden tapaan. Lisäksi tehtiin päätös olla viemättä kahta nuorempaa päiväkotiin. Minä puolestaan voin tehdä työni etänä, joten meidän uusi normaali on tällä hetkellä kotikoulu-päiväkoti-etätyöskentely.

Sama tilanne on tuhansissa muissakin perheissä ja onkin ollut helpottavaa seurata muiden uutta arkea esimerkiksi Instagramin kautta. Vertaistukea parhaimmillaan! Onko teidän perheissä siirrytty opiskelemaan ja työskentelemään kotioloihin? Onko koronavirus vaikuttanut jotenkin muuten teidän arkeen?

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla.

Meillä kaikilla on vielä totuttelemista tähän tilanteeseen ja uuteen arkeen yhdessä kotona. Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta, kun pitäisi saada keskittyä koulutehtäviin ja työasioihin. Toisaalta pienemmillä ei hermot meinaa kestää sitä, kun äiti tekee joka päivä töitä kotona, eikä olekaan koko ajan jutuissa mukana. Mutta päivä kerrallaan asenteella hommat onnistuu ja kaikkien pitää nyt oman ymmärräksensä tasolla venyä.

Minulla on ollut tämän uudenlaisen arjen lisäksi myös kevätflunssa riesana ja sen vuoksi ollaan tietenkin koko porukka pysytelty paljon sisällä ja muista erillään. Iltaisin ei ole tarvinnut kauaa unta houkutella, kun pitkien päivien päätteeksi väsymys on ollut aivan omaa luokkaansa. Nyt flunssa on siirtynyt meidän vanhimmalle naperolle eli karanteeni jatkuu ensi viikonkin ajan. Koronavirukseksi me ei tätä oikein uskota, koska minullakin isoin riesa oli kova nuha, mutta ei toki voi varmaksi tietää.

Viikon aikana suurimmaksi huoleksi nousi kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Ympäri Suomea on järjestetty kauppakeskuksen avajaisista lähtien yleisötapahtumia ja karaokebaareissa mikit kiertää normaalin tapaan. Samaan aikaan onneksi iso osa ihmisistä ottaa suositukset tosissaan ja välttelee kontakteja hidastaakseen koronaviruksen leviämistä. Italiassa tilanne on aivan kamala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Samoin monissa muissa maissa tilanne pahentuu päivä päivältä ja niin käy myös täällä tätä menoa. Toivon monien muiden lailla, että ihmiset oikeasti ottaisivat tosisaan kaikki suositukset.

Mutta se siitä ”paasauksesta”. Toivotaan, ettei Suomeen tule ulkonaliikkumiskieltoa ja muita vakavampia rajoituksia.

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla

Nyt sitten viime viikosta viisastuneena päätettiin valmistautua arkeen entistä tehokkaammin. Tänään tehdään ruokia valmiiksi, että voidaan vain helposti lämmittää ne ruoka-aikoina. Kauppatilauksen lähimpään markettiin tein jo perjantaina ja se toimitetaan meille kotiin huomenna. Tilaukseen naputtelin viikon ruokatarpeet valmiiksi koko porukalle. Menee muuten melkoinen määrä ruokaa nyt kun syödäänkin kaksi lämmintä ruokaa isommalla porukalla joka päivä! Viime viikollakin tein kilon jauhelihasta kaksi isoa lihamureketta ajatuksena, että syödään niistä koko perheellä kahtena päivänä. Mutta mitäpä vielä kun nuo meidän leijonanpoikaset söivät kolmestaan yhdellä lounaalla yhden kokonaisen ja hieman toista lihamureketta. Lisukkeena oli vielä perunoita ja kasviksia. Toisin sanoen, ruokaa menee 😀 Ja hyvä kun maistuu!

Lisäksi tein meille jo heti tiistaina sopivan päivärytmin, joka mahdollistaa ainakin osittaisen opiskelu- ja työrauhan minulle ja esikoiselle sekä helpottaa pienempiä ymmärtämään päivän kulkua. Tänään sitten olisi tarkoitus tehdä lapsille muutamia tehtäviä valmiiksi tulevaa viikkoa varten. Ajattelin muun muassa tehdä jonkinlaisen aarrekartan tänne meidän kotiin. He voisivat kolmestaan sitä selvittää. Lisäksi jotain piirustustehtäviä ja liikuntajuttuja. Sekä tietty yksi iso juttu on omien lelujen pakkaaminen. Nimittäin VIHDOIN ensi viikolla me päästään muuttamaan uuteen kotiin! <3 Keskiviikkona saadaan avaimet ja viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa viimeisetkin tavarat. Hommaa siis riittää, mutta ihanaa kun saadaan muutakin ajateltavaa tuon koronan lisäksi.

Olen nyt kirjoittanut tänne kaksi postausta liittyen tämän hetken maailman kurjaan virustilanteeseen. Jatkossa jätän blogin puolelta ja muista kanavista koronaviruksen pois kokonaan joksikin aikaa ja keskitän jutut kaikkeen hyvää mieltä tuoviin asioihin ainakin. Meidän kaikkien ahdistus, epätietoisuus ja pelko tulee olemaan arjessa läsnä vielä tovin aikaa, joten niiden vastapainoksi haluan keskittyä vain kaikkeen positiiviseen.

Laittakaahan postausideoita tulemaan, jos tulee mieleen! Tulossa on jo muun muassa kakkososa tästä suositusta Hyvän mielen kuukaudesta sekä asiaa kasvojen mikroneulauksesta yhteistyössä Hoitohuone Balleriinan kanssa.

Minä alan nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon (henkisesti ja fyysisesti ;D) ja jatkan lisäksi tätä meidän kodin pakkaamista laatikoihin. Tsemppiä ihan jokaiselle tähän poikkeustilaan! Opetellaan tämä uusi normaali, pysytään terveinä ja halaillaan etänä <3

Kaisa-Maria

Talvilomasuunnitelmia ja kuulumisia

Niin taas vierähti reilu viikko edellisestä postauksesta. Halua olisi kyllä todellakin kirjoitella useammin, mutta aika ei aina vain yksinkertaisesti riitä. Ihanaa kuitenkin, että te lukijat tänne yhä uudelleen tulette minun mietteitä lukemaan. Kiitos siitä <3 Meillä olisi enää neljä päivää töitä, tarhaa ja koulua ennen pohjoisen lomaviikkoa. Joitain talvilomasuunnitelmia meilläkin on jo mietittynä valmiiksi, mutta tarkoitus on ennen kaikkea nauttia yhteisestä vapaasta ajasta.

Viime viikonloppu vietettiin yllättäen Syötteellä urheillen ja rentoutuen. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vain neljästään aikuisporukalla liikkeellä veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Hengähdystauko arjen hulinasta tuli meillä kaikilla tässä kohtaa todella tarpeeseen. Stressi on nimittäin pysytellyt vähän meidän kaikkien vieraana jo tovin aikaa..

Perjantaina ajeltiin illalla Pytkynharjuun ja mentiin kaikki aikaisin nukkumaan. Täydellistä! Lauantaina aamusta suunnattiin puolestaan pyörillä talvireiteille. Minun Instagramia seuraavat näkivätkin jo vilauksen lauantain pyörälenkin fiiliksistä. Oli nimittäin raskain lenkki vähään aikaan ;D Reiteillä oli lunta melkoisesti ja varsinkin muualla kuin reiteillä sitä vasta olikin. Reilun kolme tuntia me evästaukoineen lenkillä viihdyttiin, mutta sitten oli jo pakko lähteä mökille takaisin, kun meillä kaikilla alkoi olla vesisateen kastelemat kamppeet sekä yksinkertaisesti ei enää huvittanut ajaa. Hyvä lenkki kuitenkin näin pari päivää jälkikäteen ajateltuna. Mökillä syötiin vähän lounasta ja levättiin hetki ennen rinteisiin lähtöä. Otettiin iltapäivästä kolmen tunnin lasketteluliput ja käytiin muun muassa fiilistelemässä vanhoilla kunnon metsäreiteillä!

Ja voin kertoa, että vajaat 20 vuotta sitten oli taitoa ja uskallusta huomattavasti enemmän kuin nyt! 😀 Tuntui välillä, että metsäreiteillä ei ollut itsellä minkäänlaista kontrollia suksien liikkeestä! Pääasia kuitenkin, että oli superhauskaa! Sunnuntaina käytiin vielä palautteleva hiihtolenkki kälyni kanssa ennen kuin palattiin kotiin lasten luokse.

Iso-Syötteen rinteet ja palvelut on kehittyneet melkoisesti vuosien varrella. On täysin uusi hotelli alhaalla ja ylös rakentuu parhaillaan tulipalon tuhoama uusi Hotelli Iso-Syöte. Ravintoloita löytyy useampi moneen makuun ja lapsille riittää tekemistä. Syötteelle ajaa Oulusta alle kahdessa tunnissa, joten päiväreissutkin on aivan hyvin toteutettavissa esimerkiksi nyt tulevalla talvilomaviikolla.

Meidänkin talvilomasuunnitelmia miettiessä perheellä päätettiin tehdä vähintään päiväreissu Syötteelle. Suunnitelmissa olisi retkeillä hieman ja käyttää ainakin osaa pojista laskettelemassa varsinkin jos ollaan siellä pari yötä. Muina lomasuunnitelmina meillä on käydä koko porukalla kiipeilemässä kiipeilykeskuksella ja tietenkin aloitella jo pakkauspuuhia. Avaimet uuteen kotiin me saadaan 25.3., mutta sitä ennen on tarkoituksena käydä kaapit läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin tai kierrätykseen. Hommaa siis riittää!

Tämän viikon suunnitelmissa on puolestaan tiedossa meidän uuden kodin kauppakirjojen allekirjoitusta, pari lepopäivää urheilusta ja torstaina vielä ihana intialainen päänhieronta Balleriinassa loman alkamisen kunniaksi.

Onko teillä talvilomasuunnitelmia? Kannattaa tutustua myös tähän Visit Oulun talvilomatarjontaan! Nallikarista löytyy ainakin perinteinen talvikylä ja Oulun alueella on lukuisia talviulkoilupaikkoja kaiken ikäisille. Nyt vaan toivotaan, että säät suosii ulkoilijoita! 🙂

Mukavaa viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelen seuraavaan postaukseen oman keväisen lukulistan ja lisäksi muutaman kirjasuosituksen jo lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista!

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Kohta 3-vuotias

Meidän pikkumies eli perheen ”vauva” on ihan pian jo 3-vuotias! Missä vaiheessa näin ehti käymään??! Yhtäkkiä hän onkin aivan iso jätkä veljiensä tapaan. Taaperon jutut vähenee samaa vauhtia kuin leikki-ikäisen touhut vie yhä enemmän mukanaan. Saadaan me onneksi vielä pidätellä naurua (ja laskea useita kertoja kymmeneen) joka päivä, kun höpöjutut ja taaperokiukku ottaa vallan. Hän muuttuu hetkessä pieneksi Hulkiksi ja seuraavassa hetkessä takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Meidän pikkumies on myös aina pieni pilke silmäkulmassaan hauskuuttamassa kaikkia läsnäolevia ;D

”Toddler. The face of a baby. The attitude of a teenage girl. And, the ability to go from angel to psychopath in 2,7 seconds flat.”

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa sohvan ja pöydän vieressä.
Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Koko ajan arjen perusjutut helpottaa, kun pienimmäinenkin alkaa olla jo tosi omatoiminen. Ja myönnän heti, että onhan se ihanaa, vaikka samalla ihan älyttömän haikeaa! Aikaa on koko ajan enemmän, kun lapset eivät ole niin kiinni meissä vanhemmissa. Onneksi pojat ovat sen verran pieniä kuitenkin, että me vanhemmat saadaan olla vielä mukana melkein joka touhussa. Joku päivä sekin tulee eteen, että he haluavat mennä ja tehdä itsekseen. Ihan omituista ajatella, että joku päivä kukaan ei enää kiipeäkään sohvalla ollessa syliin painimaan, halailemaan ja vääntelemään kasvoista. Ellei Ossi sitten yllätä ;D Vitsit miten se onkin niin vaikean tuntoista, kun pitää antaa lapsille hiljalleen koko ajan enemmän vapautta ja vastuuta? En uskalla edes kuvitella aikaa kymmenen vuoden päähän, kun he ovat teini-ikäisiä ja rakentavat täysin omaa elämäänsä.

”A toddler can do more in one unsupervised minute than most people can do all day.”

Meidän kaikki pojat ovat kasvaneet leikki-ikäiseksi nykyisessä kodissamme. Nyt kodin vaihtuessa ja kuopuksen täyttäessä kolme tuntuu, että isompi aikakausi tulee päätökseen ja tietenkin uusi alkaa. Enää en voi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa. He ovat jo niin isoja. Uutta kotia katsellaan lasten koulun lähettyviltä. Ihan hassua! Tämä ajan kulumisen päivittely ei varmaan koskaan tule loppumaan? Lapset kasvavat ihan silmissä koko ajan ja niin edelleen. 🙂

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Forget dancing like no one is watching. Dance like a toddler. They don´t even care if there´s music.”

Mutta nyt onneksi saadaan vielä nauttia täysillä, kun meidän kohta 3-vuotias pikkumies keksii mitä hauskempia juttuja isoveljiensä kanssa <3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M