Syöte MTB

Ensinnäkin, hyvää Suomen luonnon päivää! 🙂 Me käytiin tällaisen päivän kunniaksi retkellä Runtelinharjun laavulla. Hieno paikka! Kannattaa käydä jos Oulun alueella asutte ja liikutte. 

Mutta asiaan! Kuluvan kuun alussa järjestettiin Syöte MTB maastopyöräkisat ja niihin ilmoittauduttiinkin jo tammikuussa. Kesän aikana päätin, että en ajakaan vähäisen treenimäärän vuoksi ja päätin lähteä taas kannustusjoukkoihin. Kisaviikolla vitsailin siinä herkkuja syödessä, että minäkin tankkaan, että jaksaa kannustaa. Ehkä jossain alitajunnassa edelleen halusin osallistua kisaan. Koska kisaa edeltävänä torstaina ajoin pyörän vanhemmille ja pyysin isää pakkaamaan minunkin pyörän mukaan. Ajattelin, että käyn ajelemassa siellä sillä aikaa kun muut kisaavat.

IMG_6142
IMG_6144
IMG_6162

Perjantaina Syötteelle tultaessa lähdin muiden perheenjäsenten mukaan noutamaan omankin kisanumeron. Ihan vain varalta jos aamulla haluttaakin ajaa. Mietiskelin koko illan seuraavaa päivää ja kävin kunnon painia ajatuksissani. Mietin, että sillä treenimäärällä ei ole mitään asiaa radalle ja sitten harmittaa jos keskeytän. Toisaalta taas jääräpääluonteeni ei antanut millään periksi. Tuli aamu. Sen enempää miettimättä tankkasin kunnon aamiaisen ja vetelin ajovaatteet päälle. Kannattaahan se aina yrittää.

IMG_6180
IMG_6187

Ja todellakin kannatti!!

Ennen lähtölaukausta tehtiin veljen vaimon kanssa vetoja, että lihakset lämpenee. Jännitti ihan älyttömästi. Mutta massan lähdettyä liikkeelle jännitys jäi sinne starttiviivalle ja keskityin vain polkemaan. Muut polkijat ikään kuin unohtuivat ja ajattelin polkevani omaa kisaani. Jo eka nousu pikku-Syötteen huipulle sai miettimään keskeytystä. Sen perään tuli niin makea lasku polkuja pitkin, että päätin tsekata seuraavan mutkan ja sitä seuraavan mutkan taakse. Ja taas uusi mäki, lisää vaikeita juurakkoja, isoja kiviä, pitkospuita, pitkospuita, pitkospuita, suo ja taas vähän mäkeä. Yksi kunnon ilmalento kannon päälle. Sen perään parit kirosanat mielessä ja lisää polkuja. Onneksi välillä sai huokaista parilla soratiepätkällä ja huoltopaikalla.

Välillä ketään ei näkynyt missään ja muutamat pätkät poljin toisten kisailijoiden kanssa. Tsempattiin toisia hankalissa paikoissa.

Joitain mutkia ennen kuuluisaa loppunousua meidän eno ja täti olivat reitin varrella kannustamassa ja huoltopisteenä. Söin pikavauhtia siinä kohtaa suolaisen energiapatukan ja vaihdoin tyhjän juomapullon täyteen. Etureidet nimittäin aloitti melko kramppauksen puolenvälin tienoilla ja mietin kauhulla loppunousun kipua jos kramppaus jatkuu samanlaisena. Ajelin nousun alkuun ja imasin viimeisen energiageelin. Suolakin taisi jossain määrin imeytyä, koska kramppaus hellitti hieman.

Ei muuta kuin Iso-Syötteen huippua kohti polkaisu kerrallaan. Vastaan tuli jo maaliin päässeitä kisailijoita ja jokainen tsemppasi ohi mennessään. Muistaakseni sain sanottua kiitokset siinä puuskutuksen lomassa ;D Ensimmäisen tosi jyrkän mäen kohdalla hyppäsin pyörän päältä pois ja talutin. Saman tein muutamassa kohdassa aiemminkin reitin varrella.

Jalat kramppasi välillä ja painoi ainakin sen tonnin kappaleelta. Tässä vaiheessa vasta aloin miettiä maalia ja meidän poikia siellä kannustamassa. Pidin lyhyitä taukoja kun tuntui, ettei kerta kaikkiaan pysty liikkumaan. Samalla ajattelin, että joitain satoja metrejä enää ja maalissa ollaan.

Tuli suo. Alkoi satamaan. Tuli mäki täynnä kiviä ja mutaa. Edelleen askel tai polkaisu kerrallaan eteenpäin. Tsempattiin muiden kisailijoiden kanssa toisia. Sitten tuli edelliseltä illalta tuttu polku vastaan ja tajusin, että nyt on ihan oikeasti enää niin lyhyt matka. Ei muuta kuin sinnillä maaliin.

En osaa kirjoittaa ja kuvailla sitä tunnetta kun kuulin toimitsijan huutavan oman kisanumeron ja näin kannustusjoukot. Samalla kuului kun meidän pojat huusivat ”äiti, äiti, äiti”! Pysähdyin ja samalla hetkellä veljen vaimo juoksi halaamaan. Iso itkuhan siinä pääsi. Jonnan perässä tuli heti Ossi, meidän pojat ja minun äiti. Ihan mieletön fiilis! Hitto minä pääsin sinne maaliin!! Ja aikaankin olen enemmän kuin tyytyväinen.

IMG_6172

Maalikuvien jälkeen lähdettiin mökille. Siellä odotteli lämmin sauna ja kuivat vaatteet. Eipä ole sauna tuntunut vähään aikaan niin hyvältä kuin silloin! Saunan jälkeen oltiin jonkin aikaa mökillä ja lähdettiin hotellille syömään ja katseltiin vielä palkintojen jaot.

Mökillä sitten jatkettiin kisakertomuksia ja analyysiä reiteistä. Isä ja veli ajoi 60 km reitin ja me Jonnan & muutaman muun sukulaisen kanssa 32 km. Nostettiin malja kaikille pyöräilijöille ja samalla myös meidän erinomaiselle huoltojoukolle (=meidän äiti) ;D

Kaikilla meni kisat nappiin ja jokainen venyi osaltaan hienoon suoritukseen. Mahtava tunne kun saa olla koko sakista niin ylpeä!

Illalla käytiin vielä hotellilla tsekkaamassa jatkobileet neljästään. Me vaan lähdettiin ennen yhtätoista takaisin mökille kun väsytti niin älyttömästi. Aamulla pakattiin kamat ja pyörät takaisin autoihin. Mahtava kisaviikonloppu takana. Ens vuonna Ossikin lähtee mukaan ajelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Myös pari meidän ystävää innoistui hommasta ja hyppää remmiin mukaan.

En malttais odottaa ensi kesää!
IMG_6200

Mahtavan fiiliksen lisäksi kisasta jäi muistoksi melkoiset mustelmat pohkeesta kankkuun asti. Onneksi mustelmat haalistuu nopeammin entä nämä muistot ;D

K-M

They know I ´m a flower gal

30-vuotias! Minä!

Välillä hämmästyttää, minne se aika oikein meni?! Mutta onneksi suurimmaksi osaksi ajattelen iän olevan vain pelkkä numero ja olen tosi tyytyväinen, että 30-vuotiaana olen just tässä näin. Asiat on aikalailla kaikkineen tasapainossa ja eletään onnellisina. Muuta en kaipaakaan.

IMG_9961
IMG_9975

Synttäripäivänä ja oikeastaan koko tällä viikolla läheiset ovat tupsahdelleet meidän oven taakse toinen toistaan ihanampien kukkakimppujen kanssa toivottaan onnea. Kaikki minut tuntevat tietää tasan tarkkaan, että rakastan leikkokukkia ja niitä meiltä löytyy melkeinpä aina joltain pöydältä.

Oon saanut myös ihan mielettömiä lahjoja, vaikka ei tämän ikäisenä enää sellaisia tarvitsisikaan ;D

IMG_9991

Oon ehdottomasti sitä mieltä, että aina pitää juhlia kun on aihetta. Ja vaikkei olisikaan! Ja nyt sitä on tuplasti, koska rakas ystävänikin täytti hieman ennen minua saman verran. Siispä reilun viikon päästä juhlitaan meidän yhteisiä bileitä ystävien kanssa, en malta odottaa!

 

Nyt jatkan tämän kukkameren ihastelua ;D Mukavaa torstai-iltapäivää!

K-M

Aamupäivän treffit

Meidän yhteinen uuden vuoden lupaus (minun ja Ossin siis) oli huomioida enemmän toista ja järjestää mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa. Se on kylläkin hieman unohtunut edellisinä kuukausina.. Viime lauantaina meille tarjoutui tilaisuus päivätreffeihin ja mehän kyllä siihen heti tartuttiin. Vietiin pojat mummulaan pienemmän pojan päikkäriaikaan ja suunnattiin keskustaan. Ydinkeskustan ihmisvilinä ei napannut yhtään ja suunnattiinkin sen vuoksi aina yhtä ihanaan Pikisaareen kävelylle. Me molemmat tykätään historiasta ja vanhoista taloista, joten Pikisaari oli täydellinen kohde kävelylle.

IMG_9927

Rakastuin tähän punatiiliseen taloon! Niin kaunis! Ja voiko parempaa sijaintia ollakaan? Tuolla Pikisaaressa ollessa ei koskaan tunne olevansa keskustan lähettyvilläkään. Vanhat hienot talot ja tuulen mukana leijaileva vieno tervan tuoksu vie ajatukset jonnekin ihan muualle.

Kävelyn jälkeen käytiin Sassin brunssilla herkuttelemassa vatsat täyteen. Harvinaista herkkua sekin, että Ossin kanssa käydään kahdestaan rauhassa syömässä ja että molemmat voi ihan vain syödä ja jutustella yhtä aikaa ;D Oli siis kivat treffit kaiken kaikkiaan! Kiitos vielä mummulaan hoitopaikasta!

IMG_9945

Viime viikot on olleet ihan älyttömän hektisiä, täynnä touhua ja kiirettä. Paljon tänne blogin puolelle meidän touhuista kirjoitan, mutta suuri suuri osa jää kirjoittamatta. Kaiken blogissa näkyvän lisäksi paljon muutakin on koko ajan meneillään. Nämä aamupäivän treffit oli täydellinen aloitus rauhoittumiselle ja hetkessä elämiseen. Kaiken kiireen keskellä meidän vauvalle ilmaantui vaihe nimeltä hulinat. Hän herättelee öisin minua tunnin välein ihan vain peuhaamalla sängyssä ja kiljumalla. Alkuun se nauratti kovasti kun toinen iloisesti nauraen jumppaa keskellä yötä, mutta nyt valvottujen öiden jälkeen en laittaisi pahaksi jos muutama yö menisi ihan vain nukkuessa.

Siispä aion vähentää kaikkea ”ylimääräistä” touhua ja keskittyä vain niihin tärkeimpiin. Siinäpä onkin opettelun paikka, koska toisaalta rakastan sitä kun on noin 200 rautaa yhtä aikaa tulessa ja pääsen asettamiini tavoitteisiin. Mutta näillä yöunilla ja haalimillani tekemisellä akku loppuu hyvinkin pian jos nyt en ota vähän rauhallisemmin.

”Hassua”, että reilu viikko sitten kirjoittelin synnytyksestä palautumisesta ja olo oli ihan super-energinen. Nyt useamman yön valvoneena energisyys on kaukana. Nopeasti muuttuvat tilanteet vauvavuoden aikana. Se kyllä olikin jo tiedossa aiemmilta vuosilta. Tiedän kyllä, että tämän vaiheen ja rauhoittumisen myötä alkaa sitä virtaakin olla taas kuten ennenkin. Levon tärkeyttä ei sovi vähätellä. Pitää muistaa jatkossakin 🙂

IMG_9941
IMG_9939

Blogin kirjoitusta en kuitenkaan jätä, ehkä vähennän joksikin aikaa. Tämä on nimittäin yksi niistä tekemisistä, joka on mieluista ja rentouttaa. Mutta muuten otan saman moodin päälle kuin tuo kissa näissä viimeisissä kuvissa. Teen siis vain lemppariasioitani ja just sen verran huvittaa 🙂

Ja hei, aivan kuin tilauksesta tuli tällainen miniloma meidän perheelle. Ossi nimittäin pitää tämän perjantain vapaana. Suunnitelmissa on ottaa rennosti ja nauttia alkaneesta kesästä!

K-M

Viime viikon urheilut (vko 8)

Viime viikkoi alkoi tehokkaasti ja loppui rennommin. Alla tarkemmin 🙂

Ma

Kaylan treenien ykkösviikon jalka/cardio-rääkki. Sen perään noin tunnin reipas vaunulenkki.

Ti

Samaa rataa jatketaan eli Kaylan ykkösviikon treeni käsille ja vatsalihaksille. Lisäksi noin puolen tunnin reipas vaunulenkki. Olisin voinut kyllä kävellä tunteja, koska V-I-H-D-O-I-N saatiin nauttia lämpimästä säästä! Ihanaa!

Ke

Lepo

To

Noin 20 km maastopyörälenkki tässä lähimaastossa. Lenkki loppui meidän molempien, minun ja Jonnan, osalta kastumiseen kun yhden soratien jään alla olikin vettä ihan kunnolla. Mehän nimittäin mentiin sen jään läpi ;D Saatiinpa hyvät naurut ja virkistävä minikylpy!

IMG_4940

Ossi nappasi lauantaina illasta kuvan meistä kun käytiin kolmestaan ihastelemassa taas Koitelin koskia ja tulvaa. Meidän isommat pojat painelivat nimittäin taas mummulaan yöksi. Sinne he pyytävät päästä joka viikonloppu. Heidän mielestä olisi niin ihanaa asua mummulassa serkkujensa kanssa ;D Muistan kyllä tuon saman tunteen omastakin lapsuudesta.

 

Loppuviikko menikin sitten rennommin. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin pienet leppoisat kävelylenkit eri kokoonpanoilla.

Ja nyt eilen sitten iski kunnon kesäflunssa päälle. Nieleminen sattuu ja koko ajan viluttaa. Eli tämä viikko taitaa mennä levätessä.

 

Palataan taas! 🙂

 

K-M

Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M

Treeniviikot 5 & 6

Viidennellä treeniviikolla en tehnyt oikeastaan yhtään mitään lukuunottamatta loppuviikon Kuusamon reissun kevyttä kävelyä ja pientä käsiseisontaharjoittelua järven jäällä. Flunssa meni onneksi aika vähällä ohi kun kerrankin maltoin levätä. Ja herkutella. Vaikka tuolla herkuttelulla paranemiseen tuskin kauheasti on vaikutusta ;D

IMG_4595 (1024x683)

6. viikko

Ma

Vappu ja meidän pojan synttärijuhlat eli urheilujen suhteen nollapäivä. Illalla kyllä olo oli samanlainen kuin jonkin isomman urheilusuorituksen jälkeen ;D Oli sen verran hulinaa.

Ti

Hölkkälenkki vauvan kanssa. Reilut 6 km, josta noin 80% hölkäten ja loput reipasta vauhtia kävellen. Aikaa meni hyvinkin alle tunti eli ihan kiva vauhti hölkkälenkille. Juoksu kulki aika hyvin, mutta se pyöräteiden hiekoitus rassasi koko matkan ajan. Koko ajan luisti lenkkari alta. Onneksi ne lakaistaan tällä viikolla pois.

Ke

45 min pilates. Löysin Youtubesta todella tehokkaan pilatesohjelman. Siinä keskityttiin pääosin tuonne pakara-alueelle. Enpä muista milloin viimeksi on tuntunut siltä, että jokainen pieninkin lihas sillä alueella on niin tulessa mitä tuon harjoituksen aikana oli. Loppuvenyttelyjen päätyttyä tuntui etten pääse matolta ylös. Tämä harjoitus siirtyi siis omiin suosikkeihin välittömästi.

Pilatekset ja joogailut pyrin aina tekemään omassa rauhassa esim. meidän makkarissa ovi suljettuna. Siinä saa otettua pienen hetken itselleen melkein täysin rauhassa (pojat tietenkin haluavat tulla aina kaveriksi kun näkevät jumppamaton lattialla. Ossi onneksi tietää, että haluan tehdä nuo jutut rauhassa ja pitää pojat tiiviisti leikkien parissa sillä aikaa). Sitten niille perinteisille kuntoiluhetkille (esim. Kaylan treenit) pojat saavat osallistua omilla liikkeillään. Yleensä he pomppivat vieressä tasajalkaa, kyykkäävät ja koittavat matkia minua ;D

Meidän päivät on täynnä vauhtia ja ääntä. Päivisin ei ehdi kyllä oikeastaan kertaakaan ihan vain istahtaa alas.. (kuten arvata saattaa kun perheessä on kaksi leikki-ikäistä poikaa ja pieni vauva ;D ) Siksipä pidän huolen, että saan kerran pari viikossa nipistettyä itselle tuon oman rentoutumishetken esim. pilateksen parissa. 

To

Aiemmilta viikoilta tuttu ylävartalotreeni, mutta muutamilla muutoksia. Muutamat liikkeet vaihdoin hieman raskaimpiin. Alkulämmittelynä reilun tunnin verran lumen lapioimista pihalla. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Pe

Lepo

La

Lepo

Su

Kuntosalilla soutua, alataljalla vetelyä (painoja nostin pykälän raskaammaksi, jes!), selkätreeniä ja lopuksi menin jumppasalin puolelle tekemään vatsalihaksia ja muita oman kehon painolla tehtäviä juttuja. Oli kiva kun peilisalin puolella ei ollut ketään muita ja sai rauhassa siellä tehdä mm. kävelykyykkyjä ristiin rastiin ympäri lattiaa. Samalla sain otettua viikon toisen hetken ihan vain itselle. Ja kuinka outoa onkaan kun yhtäkkiä on pienen hetken aivan yksin ja on ihan hiljaista ;D

 

Kiva viikko siis takana liikkumisten suhteen 🙂

 

K-M

P.S. Tuo kuva on otettu tasan vuosi sitten Ainolan puistosta.. ihan vain näin vertaillakseni säätä. Nimittäin äsken sateli taas lunta. Kesä, missä olet?

Aikalailla sumussa..

..on mennyt tämä viikko. Ollaan kyllä touhuttu ihan älyttömästi, mutta pitää oikein pinnistellä kun yritän muistella, että mitä me ollaan oikein tehty. Tämä nyt johtuu siitä, että pari postausta sitten ennustelemani superväsymys on saapunut. Nukahdan minuutissa kun istahdan esim. sohvalle hetkeksi. Oon koittanut houkutella meidän poikia päikkäreille mun kanssa, mutta eihän ne enää ala nukkumaan kuin päiväkodissa ja sielläkin huonosti. Ja tässä vaiheessa raskautta tunti unta putkeen yöllä on enemmän kuin lottovoitto.

20117_2

Mutta tsemppaan itseä ajatuksella, että ollaan asian kanssa ihan viimeisillä metreillä. Viimeiset viikot enää jäljellä. Ihanaa ♥

Mutta nyt kaiveltuani muistia hetkisen, voisi tämän viikon kohokohtina mainita:

  • Kuntosalireissut. Veivaan crosstrainerilla vajaan tunnin ajan putkeen ja samalla katselen Sykettä puhelimesta. Aika menee kuin siivillä ja olo on mitä parhain tuon tunteroisen jälkeen.
  • Vauvan tarvikkeet ja kaikki hankinnat häntä varten on nyt rintapumppua vaille hoidettu. Mieli on siis levollinen noidenkin suhteen. 20117_4
  • Oon syönyt tällä viikolla kaksi Runebergin torttua. Niihin on tullut jokin ihme himo. Ennen en tykännyt niistä ollenkaan!
  • Varattiin veljen vaimon, rakkaan ystäväni kanssa juhlapaikka meidän yhteisille kolmekymppisille!! En malta odottaa kesäkuuta ja juhlia. Päätettiin jo pari vuotta sitten muistaakseni, että pidetään yhteiset juhlat, koska meillä on ikäeroa vaivaiset 10 päivää. Huippua! Minun vanhemmat lupasivat ottaa meidän pojat hoitoon juhlapäivän illan ajaksi ja me mennään sitten heille yöksi. Saadaan siis rauhassa viettää juhlapäivää ja olla lasten kanssa yötä samassa paikassa. Isommat pojat tietty pärjää ilman meitäkin mummulassa, mutta nuorimmaisesta ei raaski vielä tuossa vaiheessa olla erossa.
  • Vanhemman pojan uusien huonekalujen viimeisetkin osat toimitettiin meille eilen eli viimeistään viikonlopun aikana päästään niitä kokoamaan. Mieluiten tänään ;D 20117_3
  • Oon panostanut tällä viikolla ruokaan ja syömiseen hivenen normaalia enemmän. Tuntuu, että tarvitsen energiaa nyt ihan älyttömästi ja sitä olen kropalleni antanut. Muutenkin kuin Runebergin torttuina 😀 Taitaa vauva kasvaa nyt vauhdilla. Noiden torttujen lisäksi tämän viikon himoruokina voisi mainita avokadon, jäiset marjat, pähkinät ja sitrushedelmät.
  • Tällä viikolla neljä eri tuntematonta ihmistä on tullut juttelemaan niitä näitä ja kyselemään raskaudesta. Viimeisin heistä tänään aamulla marketissa kassajonossa. Mukavaa vaihtelua tuollainen small talk kun yleensä kaikki keskittyvät omiin juttuihinsa. 20117_1
  • Stokkan loppuunmyynnistä hamstraamani tuoksukynttilät, joiden tuoksu on ensinnäkin hyvä ja toiseksi tosi tosi laimea. Ensimmäinen tuoksukynttilä, jota oikeasti voi polttaa ilman jäätävää päänsärkyä.
  • Tulppaanit. Koska ne tarkoittavat kevättä.
  • Ja tuo ihana ihana aurinko, joka nytkin paistaa kirkkaasti eilisen myrskypäivän jälkeen. Tervetuloa kevät ja valo!

20117_5

Viikonloppuna ois tiedossa ainakin meidän äidin synttäribrunssi sunnuntaina. Lupasin leipasta sinne kakun ja ajattelin kokeilla uutta ohjetta. Muuten ohjelmassa ois ihan vaan oleskelua ja laatuaikaa poikien kanssa.

Rentoa viikonloppua!

 

Ninnu

 

Vuoden tavoitteet ja haaveet

Minulla ei ole tapana tehdä lupauksia uudelle vuodelle. Tykkään mielummin asettaa itselle tavoitteita ja haaveita. Syksyllä kirjoittelin, kuinka vuosi sitten kirjoitin kalenterini sisäkanteen tavoitteet vuodelle. Ja pääsin kuin pääsinkin niistä jokaiseen. Haaveisiin en aivan kaikkiin yltänyt, mutta kolme niistäkin toteutui.

Jaan tavoitteet ja haaveet niin, että tavoitteisiin päästäkseni minun tulee tehdä töitä niiden eteen ja vain pieni prosentuaalinen osa tavoitteiden saavuttamisessa liittyy puhtaaseen hyvään tuuriin. Haaveissa tuo hyvä onni näyttelee sitten isompaa osaa. Esimerkiksi yksi viime vuoden haaveista oli uuden kodin löytyminen tai rakennusjuttujen aloittaminen. Noh, sopivaa isompaa kotia ei löytynyt etsinnästä huolimatta ja tontistakin teimme vain alustavan varauksen. Mutta asia kerrallaan. Noin isot asiat ei oikein pakottamalla aina toimi. Vai mitä?

Tälle vuodelle asetin itselleni tasan kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä niistä on osallistuminen Syöte MTB maastopyöräkisaan elokuun alussa. Aina aiemmin olen ollut kisassa kannustusjoukkojen puolella, mutta tänä vuonna poljen siellä muiden mukana itsekin. Tavoite on kova ja todellakin haastava monella tapaa. Ensinnäkin kevät on vain pakko malttaa toipua synnytyksestä ja antaa kropan rauhassa palautua. Laskeskelin, että jos kaikki menee hyvin niin voisin huhtikuussa alkaa treenaileen enemmän. Mutta sen näkee sitten. Toisin sanoen treeniaikaa on maksimissaan neljä kuukautta ennen kisaa. Itse kisassa ainoa tavoite on päästä maaliin sijoituksesta viis. Minulle se on jo voittaminen jos tosissaan saan poljettua koko 32 kilometria läpi. Haaveilen siitä hetkestä, kun vihdoin ylitän maaliviivan ja Ossi & meidän pojat ovat siellä vastassa. Se on paras mahdollinen palkinto. 

IMG_1904ba575-img_0034

Toinen tavoite ja itseasiassa sopimus tehtiin yhdessä Ossin kanssa. Tavoitteena on tästä ”pikkulapsiarjesta” huolimatta ottaa kahdenkeskistä aikaa viikoittain. Edes tunnin verran ja mahdollisuuksien mukaan joskus enemmänkin. Me molemmat tiedostetaan hyvin se, että avioliiton onnellisuus vaikuttaa suoraan koko perheen onnellisuuteen. On nimittäin ollut aikoja, että molemmat meistä ovat niin ikään unohtaneet huomioida toista ja arki on mennyt aivan suorittamiseksi (lapset hoitoon, töihin, töistä hakemaan lapset, ruokaa, leikkimistä, siivoilua, asioiden hoitoa, nukkumaan ja samat jutut seuraavina päivinä). Viikonloput menee sitten palautuessa kiireisistä viikoista ja toisen huomioiminen ei käy edes mielessä. Tokihan noitakin aikoja tulee väistämättä, mutta nyt tavoitteena ja sopimuksena on, että ei anneta sen jatkua kovin pitkään ja vihelletään ”peli poikki” hyvissä ajoin. Tämä asia tuli esille kun juteltiin meistä perheenä ja pohdittiin tulevaa perheenjäsentä.

IMG_2472

Nämä kaksi tavoitetta ovat juuri sopivat tälle vuodelle. Jotain itselle ja jotain yhteistä. Ja voihan sitä listaa aina kasvattaa jos jotain tulee vastaan.

Haaveina taas on tietenkin, että pysytään terveinä ja saadaan elää tasapainoista & onnellista elämää. Mutta noiden lisäksi haaveilen, että vastaan tulisi se isompi koti meille (rakentamalla tai valmiina), reissaamisesta ainakin kotimaassa (joku rantaloma Välimerelle perheen kesken olisi aivan ihana, mutta hieman epäilen sen toteutumista) ja lisäksi, että ehtisin paneutua taas enemmän valokuvaukseen.

Siinäpä se olisi, minun lista tavoitteista ja haaveista vuodelle 2017. Onko teillä asetettuna lupauksia, tavoitteita tai haaveita tällä vuodelle?

 

Ninnu

 

Vuoden ensimmäinen

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Meidän vuosi vaihtui tuttuun tapaan hyvin rauhallisin menoin. Oltiin naapurissa veljen perheen luona alkuillasta herkuttelemassa ja illalla katseltiin pihalla ilotulituksia. Pojat tykkää raketeista ihan älyttömästi ja mietittiin aluksi, että menisimme katsomaan Oulun kaupungin järjestämää ilotulitusta torin rantaan. Molemmat olivat kuitenkin sen verran väsyneitä päivästä, että kahdeksalta alkava show oli liian myöhään heille. Nähtiin kuitenkin tuosta viereiseltä tieltä monet hienot raketit ja samoin iltapalalla ikkunasta. Itse nukahdin myös ennen vuoden vaihtumista. Sinnittelin 10 vaille 12 asti ja sitten vei uni mennessään. Hyvä yritys kuitenkin ;D

vuodeneka-683x1024vuodeneka1-1024x683

Sunnuntaina purettiin joulujutut pois. Olkkari näyttää kieltämättä vähän tylsältä ilman tunnelmaa tuovaa joulukuusta, mutta toisaalta tuollainen raikkaampi ilme oli jo tervetullutta. Joko te olette keräilleet joulun pois vai otatteko ilon irti loppiaiseen asti? ”Kevyemmän” sisustuksen lisäksi on ollut ihana palata kevyempään ruokaan. Kaikki raskaat pataruoat ja sokeriherkut jotenkin aivan puistattaa. Siksipä lähdin ilomielin mukaan sokerittomaan tammikuuhun. Toistaiseksi ei tee yhtään tiukkaa. Nimittäin joulukuussa tuli herkuteltua sekin kiintiö täyteen hyväksi aikaa.

Tässä alla yksi meidän koko perheen lemppariruoista. Pinaattituorepastaa, höyrytettyä parsaa ja kanaa/kalaa. Nopea tehdä ja maistuu koko porukalle. Meidän nuorempi poika voisi elää parsakaalilla. Söin nimittäin himooni häntä odottaessa raskausaikana parsakaalta ihan älyttömästi ja nyt hän ihan tosissaan voisi helpostikin vetäistä koko kaalin yhdellä kertaa. En tiedä liittyykö toisiinsa nämä, mutta uskon vahvasti, että todellakin liittyy 😀

vuodeneka2-1024x683

Nämä loma-/välipäivät on aina hyvää aikaa tehdä kotihommia kun molemmat ollaan Ossin kanssa kotona. Aloitin jo tuossa syksyllä käymään kaappeja läpi ihan tosissaan. Paljon on tavaraa lähtenyt kierrätykseen ja kirppikselle. Lisäpotkun hommaan toi naapurin tonttujen antama joululahjakirja, Kon Mari. Lukaisin kirjan läpi ja siitä sai kyllä hyviä vinkkejä kodin järjestelemiseen. Aivan kirjaimellisesti en hänen oppejaan osaa omaksua, mutta mieluisat vinkit otan ehdottomasti käyttöön.

Olen aina säilyttänyt tiettyjä juttuja vuosikausia. Mm. laatikosta löytyi ystävien kirjeitä yläasteelta aina viime vuoteen saakka. Lueskelin kirjeet ym. läpi (välillä ääneen nauraen) ja sen jälkeen vihdoin luovuin niistä. Kieltämättä niitä olisi varmasti mahtavaa lueskella vaikkapa kuusikymppisenä, mutta toivotaan, että edes osa jutuista säilyy muistissa sinne saakka.

vuodeneka3-1024x683

Nyt kun joulun odotus ja itse juhla on mennyt on aika alkaa odotteleen vauvaa. Muutamat ovat jo hyväntuulisesti olleet ihmeissään kun meillä ei vielä joitain päiviä sitten ollut oikeastaan mitään vauvan tarvikkeita hankittuna, mutta nyt alkaa isoimmat jutut olemaan hanskassa. Iski jotenkin itselläkin tajuntaan, että laskettuun aikaan on tosissaan enää muutama hassu viikko. Mutta noista valmisteluista ja hankinnoista lisää myöhemmin.

Ossi jo palasi töihin eilen loman jälkeen, mutta me jatketaan vielä poikien kanssa. Pojat menevät ensi viikolla hoitoon alkuviikosta kun minulla on parit neuvolakäynnit ja verikokeet sovittuna. Muuten saadaan touhuilla yhdessä ja viettää aikaa kotona.

Miten teillä on lähtenyt vuosi käyntiin?

 

Ninnu

Insomnia, 33. rv

Insomnia, unettomuus. Noin kirjoitteli lääkäri maanantaina saikkulappuun.

Viikko sitten perjantaina väsytti niin, että töistä kotiin ajellessa rattiin nukahtaminen ei tosiaankaan ollut kaukana. Kolmisen viikkoa ennen sitä alkoi tämä edellisistäkin raskauksista tuttu ”rankempi” valvominen. Tässä raskaudessa se vain lisääntyi koko ajan ja heräilen edelleen joka yö kahden kolmen aikaan, enkä nuku enää sen jälkeen. Tuollaiset viiden tunnin unet/vuorokausi ei vain kertakaikkiaan riitä pidemmällä tähtäimellä.

img_6907-683x1024img_6912-1024x683

Ajattelin tosissaan, että jään vasta joululta pois töistä, joten tällainen yhtäkkinen sairaslomalle jääminen tuntuu vähintäänkin oudolta. Kun ei ole sairas, mutta energia vain ei kerrassaan riitä kaikkeen. Tuon väsymyksen lisäksi tämä nukkumattomuus nostaa leposykkeen päivittäin ihan älyttömiin lukemiin, aiheuttaa tiheää supistelua (joista osa jo aika napakoita), saa kädet tärräämään niin, että sitä voisi mitata varmaan jo jollain magnitudi-asteikolla, puhumattakaan siitä kuinka ajatus ei kulje sitten yhtään. Kamala tunne töissäkin kun muutaman kerran huomasin edellisenä päivänä tekemäni virheet ja sitten korjailin niitä pari tuntia. Ja loppupäivän sai taas kytätä ja varmistaa noin sata kertaa, että teinhän kaiken kuten pitää. Noiden kaikkinen em. seikkojen vuoksi maanantaina ei auttanut muu kuin marssia lääkäriin. Puhuin lääkärille, että olisin alkuviikon pois, mutta hän katsoi tilanteen niin, etten enää palaa töihin. Tuntuu ihan tosi omituisella ja haikeallekin kun olin valmistautunut jäämään hieman myöhemmin pois. Olisin halunnut itse hoitaa loppuun aloittamani työjutut ja jotenkin valmistautua enemmän tähän muutokseen. Koska onhan tämä valtava muutos arkeen kun yhtäkkiä ollaankin kotona taas. Rakastan olla kotiäitinä, mutta kaipaan myös aikuisseuraa ja aikuisten juttuja. Tiedättekö tunteen? Mutta vauva on tietenkin tärkeintä ja hänen hyvinvointi. Noin väsyneenä töissä ja kotonakin oleminen ei ole kenenkään eduksi.

img_6913-1024x683

Viikko on siis mennyt lepäillessä ja olo onkin hieman energisempi, vaikka unta ei sinänsä ole tullut pankkiin sen enempää kuin edeltävinä viikkoina. Pojat olivat maanantaina hoidossa ja keskiviikkona aamupäivän. Siinäpä toinen outo tunne kun on yksin kotona ja lapset hoidossa!! Mutta tein silloin mitä lääkäri käski eli lepäsin. Maanantaina jopa nukahdin sohvalle hetkeksi! Tänään pojat olivat myös hoidossa kun olin töissä hoitelemassa viimeisiä juttuja loppuun ja kävin päivällä ylimääräisessä ultrassa. Ensi viikolla on pojilla vielä kaksi hoitopäivää kun keskiviikkona menen käymään vielä töissä ja neuvolassa sekä torstaina kun päiväkodilla on aamulla joulukonsertti. Sitten aloitetaan piiiitkä loma.

Mutta niin.. Ultrassa oli kaikki kuten pitää. Istukka oli noussut oikealle paikalleen ja vauva painoi arviolta 1800g eli on aivan ikäisensä kokoa. Pikkumies on ollut nyt jo ihan hyvän aikaa lähtöasemissa pää alaspäin. Vielä hän toki mahtuu kääntymään, mutta toivotaan, että pysyy noin. Ensi viikolla olisi jo seuraava neuvolakäynti ja seuraava tapahtuma olisi sitten se käynti äippäpolilla keskusteleen synnytysjutuista heti tammikuun alussa. Niin ne viikot menee vauhdilla. Ihanaa! En malta odottaa synnytystä ja vauvaa ♥

img_6915-683x1024

Olo alkaa olla aika pallero ja sen huomaa muutkin. Mm. toissailtana olin lenkillä ystäväni kanssa ja en taipunut itse toppavaatteissa sitomaan auenneita kengännauhoja. Onneksi kamu auttoi 😀

img_6903-683x1024

Voi Starbucks ja jouluiset jääkahvit!! ♥ Meinasin kiljahtaa ääneen kaupassa kun bongasin näiden herkkujen rantautuneen taas kylmäkaappeihin.

 

Lahjahommat on hoidettu ja kuusikin tuolla olkkarissa tönöttää paikoillaan. Huomenna on tarkoitus pitää kolmen perheen voimin pientä tonttupolkua lapsillemme ja nauttia sitten lämpimät glögit polun päätteeksi. Muina suunnitelmina on ihan vain rentoutua ja fiilistellä joulua.

Mukavaa viikonloppua!

 

Ninnu