Uutisähky

Maailma on eittämättä poikkeustilassa. Ihmisillä ahdistaa, huolettaa ja pelottaa leviävän koronaviruksen vaikutukset. Ja kyllä, minuakin huolettaa riskiryhmään kuuluvien puolesta. Meillä kun riskiryhmäläisiä kaikilla vähintään lähipiiristä löytyy. Huolettaa myös THL:n, hallituksen, Valtioneuvoston ja muiden virallisten tahojen löyhältä tuntuvat ohjeistukset, kun lueskelee uutisista muissa maissa tehtävistä toimenpiteistä koronan leviämistä vastaan. Mietin myös maailman taloutta ja eri kokoisten yritysten tilannetta. Eritoten pienyrittäjiä. Haluttaisi lukea uutisia koko ajan ollakseni tilanteen tasalla, mutta nyt viimeistään minullekin iski uutisähky kaikesta koronavirukseen liittyvästä.

Minusta on ehdottoman tärkeää uutisoida ja pitää ihmiset ajantasalla, mutta asiasta tehtyjen klikkiotsikoiden määrä suorastaan oksettaa. ”Päivä 72: jo x määrä menehtyneitä siellä ja siellä maassa”. Ketä muita tällainen uutisointi palvelee, kuin näiden kyseisten otsikoiden ja juttujen kirjoittajia??! Ja joo, pitää olla medialukutaitoa, mutta kun valitettavasti sitä ei ole. Enkä nyt siis väitä, että minulla olisi medialukutaitoa sen enempää kuin muillakaan, koska samalla tavalla luen nuo klikkiotsikoiden jutut ja ahdistun niistä. Enhän muuten edes kirjoittaisi postausta otsikolla ”Uutisähky”.

Mietin vain, miten me kaikki voitaisiin päästä vähemmällä panikoimisella sekä vähemmällä hysterialla, kun noista huolta kasvattavista uutisjutuista päästäisiin kokonaan eroon. Kauppojen hyllyt humisee tyhjyyttään, vaikka kauppiaat kertovat tasaisin väliajoin toimitusten kulkevan edelleen normaalisti. Vessapaperigate on aivan oma juttunsa. Lehdissä kerrotaan laman iskevän taas kovasti, mikä juurikin käynnistää sen oravanpyörän, kun ihmiset lopettaa kuluttamisen, koska lama tulee. Lopputuloksen tietääkin sitten. Lamaa on turha alkaa myöskään etukäteen panikoimaan ja lietsomaan. Talous tulee ihan varmasti tästä kaikesta kärsimään, mutta tähän kohtaan on hyvä nostaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön lausunto tämän viikkoisesta Ylen A-Studiosta. ”Terveet ihmiset kyllä hoitavat talouden kuntoon aikanaan.” Tähän on hyvä nojata.

Tottakait on ymmärrettävää, että ihmiset varautuvat mahdolliseen karanteeniin ja välttelevät viimeiseen saakka viruksen tarttumista. Se jos jokin on inhimillistä. Niin me kaikki tehdään. Monelle myös tulee turvallisempi ja rauhallisempi olo viikkojen ruokien hamstraamisesta ja silloin ehdottomasti kannattaa käydä ostamassa ruokasatsit valmiiksi. Rauhallinen olo tällaisessa sekavassa tilanteessa on vain ja ainoastaan hyväksi!

En missään nimessä tarkoita kuitenkaan, että ohjeistuksille ja muille määräyksille pitäisi viitata kintaalla. Ei jei, vaan pikemminkin oikeasti noudattaa niitä maalaisjärki mukana pitäen. Suuret yleisötapahtumat on jo kielletty ja muutakin liikkumista isompien ihmisjoukkojen keskellä on hyvä vähentää. Meidän perheessä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että mietitään nyt kovasti lasten osallistumista harrastusryhmiinsä ja esimerkiksi kauppareissuille ei lähdetä koko perheellä, vaan jompi kumpi meistä vanhemmista hoitaa ruokaostokset. Ruokaostoksiin me käytetään jo muutenkin usein ruoan noutopalvelua ja sitä myös tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla. Meille on molemmille tulleet ohjeet työpaikoiltamme ja tietenkin niiden mukaan hoidamme työmme. Toki muutoksia voi tulla, jos valmiuslaki tulee käyttöön ja koulut sekä päiväkodit suljetaan määräajaksi.

Se, mitä tällä postauksella haen takaa on, että koitetaan kaikki edetä asian kanssa päivä kerrallaan omien mahdollisuuksien mukaan. Kuten ollaan nähty, asiat muuttuvat ja tilanteet elävät todella nopealla aikataululla. Voi olla, että huomenna jo kirjoitan uuden postauksen, jossa toivon kaikkien ihmisten pysyvän neljän seinän sisällä. Mutta se on huomenna se.

Nyt on hyvä keskittyä hetkeen ja läheisiin. Autetaan toisia, olipa kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Jatketaan kuluttumista omien mahdollisuuksien mukaan, että Suomen ja muidenkin maiden yrittäjät koosta riippumatta pystyvät jatkamaan toimintaansa. Ja ennen kaikkea koitetaan taklata tuo uutisähky suodattamalla klikkiotsikoiden ja muiden lausuntojen seasta ne oikeat asiat.

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Koitetaan pysyä terveinä <3

Kaisa-Maria

Kuka sanoo: Be a lady?

Kuluneen parin viikon aikana jo viraalihitiksi noussut Be a lady, they said -video sopii täydellisesti sunnuntaisen naistenpäivän teemaan. Kyse on siis Girls Girls Girls -lehdelle Pail McLeanin tekemästä vahvasti kantaa ottavasta videosta, jota Sinkkuelämää-sarjasta tuttu Cynthia Nixon tähdittää. Videossa kiteytyy voimakkaasti tämän päivän naisten kohtaamat erilaiset paineet ja ristiriidat. Mutta kysymys kuuluu: kuka sanoo Be a lady? Kuka asettaa nuo kaikki paineet ja ristiriidat? Miksi?

”Don’t be so provocative. You’re asking for it. Wear black. Wear heels. You’re too dressed up. You’re too dressed down. Don’t wear those sweatpants; you look like you’ve let yourself go.”

Näin +30-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä ja miesvaltaisella alalla työskentelevänä paineet ovat käyneet melkoisen suurina moneen otteeseen ja osittain jatkuvasti. Ensimmäiset muistikuvat ihmeellisiin vaatimuksiin ja paineisiin menee ala-asteen kolmosluokalle. Yhtäkkiä olikin tärkeää pukeutua tietyn muotin mukaan, meikata, ei saanut leikkiä Barbeilla tai muuten kiusattiin. Silloin kuulin myös ensimmäisen kerran olevani ”lauta” eli rinnaton. No shit, 9-vuotiaana ei moisesta vartalonmuutoksesta ollut tietoakaan minun kohdalla. Sitten ne vähemmän ”laudat” olivat puolestaan pumpulitissejä, koska kukaan ei uskonut vielä oikeiden rintojen kasvaneen. Huoh.. Nämä jo 9-vuotiaana kolmosluokkalaisena.

” Be a lady they said. Don’t be too fat. Don’t be too thin. Eat up. Slim down. Stop eating so much. Order a salad. Don’t eat carbs. Skip dessert. Go on a diet. God, you look like a skeleton. Why don’t you just eat? You look emaciated. You look sick. ”

” Be a lady they said. Wear makeup. Highlight your cheekbones. Line your lids. Fill in your brows. Lengthen your lashes. Colour your lips. Powder, blush, bronze, highlight. Your hair is too short. Dye your hair. Not blue, that looks unnatural. Look young. Old is ugly. ”

Ulkonäkö. Ikuinen murhe, joskin nykyään ei onneksi samalla tavoin kuin joskus aiemmin. Tänään sitä osaa olla itselleen niin älyttömän paljon armollisempi kuin ennen. Siltikin huomaan päivittäin harmistuvani hetkeksi uudesta rypystä kasvoissa, lihaksien pienuudesta, selluliitista..

Lasten saannin jälkeen paineet ulkonäön ja kaiken tekemisen suhteen kasvoivat ihan omiin mittoihinsa. En tajunnut, että arvostelua ja paineita voi tulla niin paljon ja joka asiasta. Paljonko kiloja jäi synnytyksen jälkeen? Tuliko raskausarpia? Roikkuuko iho vatsassa? Lirahtaako pissat housuun aivastaessa tai vaikka vähän hypähtäessä? Imetätkö? Annatko korviketta? Mitä vaippoja käytätte? Pumppaatko maitoa? Korotatko ääntä lapsille? Leikitkö tarpeeksi? Teetkö itse vaatteet? Ostatko uudet vaatteet? Kuskaatko harrastuksiin? Syötätkö lapsille einesruokaa? Teetkö kaiken ruoan itse? Annatko kaikki vitamiinit? Syötkö itse vitamiinit? Tässä vain osa mainitakseni.

Miksi miksi miksi näitä kysymyksiä edes esitetään toisille ja itselle? Mistä ihmeestä nämä vaatimukset on tulleet? Onko kyseessä mielihyvän tunne, kun ajattelee tekevänsä itse oikein jonkin asian?

” Be a lady they said. Don’t get raped. Don’t drink too much. Don’t walk alone. Don’t go out too late. Don’t dress like that. Don’t get drunk. Don’t smile at strangers. Don’t go out at night. Don’t trust anyone. Don’t say yes. Don’t say no. ”

#metoo. En usko, että kukaan elämäni aikana kohtaamista naisista on saanut olla täysin ilman seksuaalista häirintää. Lähipiiristä tiedän kymmeniä juttuja. Omiakin kokemuksia on lukuisia. Meitä on häiritty puheilla ja teoilla. Jopa työnpuolesta osallistuessa suuriin yleisötapahtumiin minulle on tultu monta kertaa täysin tuntemattoman toimesta puhumaan niin limaisia juttuja, että kuvottaa. Olenhan miesvaltaisella alalla töissä ja itse valinnut niin. Tätä sattuu onneksi harvoin. Mutta yksikin on aina liikaa.

Kerran kaupungissa asuessa kävelin myöhään kotiini ja yhtäkkiä huomion kiinnitti viereisen kerrostalon ikkunasta tuleva kirkas valo. Käännyin katsomaan ja kirkkaan valon lisäksi ikkunassa keikkui alaston mies nauttimassa omasta itsestään. Silloin reaktioni oli isot naurut, mutta nyt lähinnä ärsyttää. Mitä ihmettä liikkuu ihmisen mielessä kun tuollainen hetki pitää jakaa ja esittää tuntemattomille ikkunasta?!! Ja minun kokemuksessa oli sentään ikkuna välissä, mutta lähipiiristä löytyy valitettavia kokemuksia, joissa ikkunaa ei ole ollut.

Don´t smile at strangers. Äidin kanssa Pariisissa ollessa seisoimme risteyksessä odottelemassa valojen vaihtumista. Meidän viereen käveli mies, joka jäi tuijottamaan. Katsahdin häntä ja heitin minitervehdyksen sellaisella puolihymyllä. Sen jälkeen käänsin katseen hänestä pois. Hän puolestaan jatkoi tuijottamistaan ja jossain kohtaa vilkaisin häntä uudelleen, mutta en enää hymyillyt. Valot vaihtuivat vihreiksi ja jatkoimme kävelyä. Tämä mies alkoi seurata meitä, vaikka poikettiin tien toiselle puolelle vaateliikkeeseen. Hän odotti liikkeen ulkopuolella. Aluksi ei tajuttu, että hän tosissaan seurasi meitä, mutta sitten jossain kohtaa alkoi ahdistaa. Saatiin viimein karistettua hänet viipymällä sisustusliikkeessä pidemmän aikaa. Hätää meillä ei tuossa tilanteessa ollut, mutta epämiellyttävää se siltikin oli.

Tässä oli pari esimerkkiä vain. Turhaa kirjoitella enempää, koska pointti tulee selville jo näistä muutamasta keissistä.

Surullisinta näissä melkein kaikissa omissa sekä läheisten naisten kokemuksissa on se, että syy moiseen onkin kääntynyt häirinnän kohteeseen. ”Mitä kävelit yksin kotiin myöhään, itsepä pukeuduit niin ja noin..” ja niin edelleen. Siis mitä??!!

Otsikoin tämän postauksen kysymyksellä ” Kuka sanoo: Be a lady?”. Videossa viitataan paljon miehiin, mutta minusta se ei ole niin mustavalkoista. Ja joo, kyllä miehilläkin on oma osansa tässä asiassa, mutta niin on yhtä lailla naisillakin. Minäkin olen nimittäin saanut suurimman osan ulkonäköön ja tekemisiini liittyvistä negatiivisista kommenteista nimenomaan naisilta. Ja valehtelisin jos väittäisin, etten itse ole samoja juttuja puhunut jo silloin kolmosluokalla.

Be a lady. Kuulet sen miehiltä, kuulet sen naisilta, kuulet sen joka puolelta ja ennen kaikkea suurin osa kuulee sen myös omasta suustaan itselleen.

Siksipä haastan teidät kaikki nyt sukupuolesta riippumatta miettimään, mistä nämä vaatimukset syntyy ja miten niitä saataisiin kitkettyä pois? Armollisuudella itseään kohtaan saa jo paljon aikaan, koska silloin oppii olemaan armollisempi myös muita kohtaan. Minkäänlaista vääryyttä ei tietenkään pidä sietää armollisuuden nojalla!

Mitä mieltä te olette tuosta videosta ja näistä kaikista vaatimuksista sekä paineista?

Kaisa-Maria

P.S. Edellisen naistenpäivän postaus kannattaa myös lukaista ja ajatella läpi <3