Huskysafari-elämyslahja koko perheelle

Meillä on tapana Ossin kanssa panostaa elämyksiin ja aina jouluisin hankitaankin koko perheelle yhteinen elämys joululahjaksi. Viime vuonna vierailtiin joulupukin luona ja yövyttiin jouluisessa pajakylässä. Tänä vuonna joululahjaksi ostettiin huskysafari, joka oli täydellinen elämyslahja koko perheelle. Huskysafari ajeltiin Syötteen upeissa maisemissa, jossa Syötteen eräpalvelut järjestää eri mittaisia koiravaljakkoajeluita noin sadan huskyn tarhallaan. Ensimmäinen huskysafari me käytiin kolme vuotta sitten meidän kahden vanhemman pojan kanssa kolmestaan ja nyt vihdoin päästiin koko perheellä kokemaan tämä talven ihmemaa koiravaljakon kyydissä.

huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
huskysafari, koiravaljakko

Aluksi kuunneltiin ohjeet reen kyydissä istujille. Joskus nimittäin käy niin hassusti, että valjakon ohjastaja tippuu kyydistä ja silloin pitää reessä istuvien malttaa olla paikoillaan ja antaa koirien vetää. Jokaisen valjakkoajelun mukana kulkee niin edellä kuin letkan viimeisenä oppaat, jotka auttavat esimerkiksi tällaisissa tapauksissa jos kuski jää kyydistä. Kun ohjeet oli kuunneltu ja kerrattu, niin oli meidän valjakon ohjaajien vuoro ottaa ohjeet haltuun. Vähintään yksi käsi koko ajan kiinni reen kahvassa, jarrutus, valjakon köyden tarkkailu ja oman painon käyttö. Siinä tärkeimmät. Huskyvaljakon ohjastaminen on helppoa ja ennen kaikkea superhauskaa hommaa, jonka varmasti taitaa jokainen, kun noudattaa ohjeita!

Ohjeiden jälkeen meille jaettiin valjakot, jonka jälkeen siirryttiin omien valjakoiden luokse. Ensimmäiseen valjakkoon meni Ossi ja meidän keskimmäinen poika. Toiseen valjakkoon mentiin kolmestaan meidän vanhimman ja nuorimman pojan kanssa. Rekeen aseteltiin lämmittävä porontalja pohjalle ja pojille aseteltiin vielä ihanan paksu huopa päälle lämmikkeeksi. Kun kaikki oltiin valmiina asemissa päästi Eräpalveluiden Janne valjakon kerrallaan matkaan.

huskysafari. Kaksi valjakkokoiraa
huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Nainen huskykoirien vieressä.
Huskysafari - elämyslahja koko perheelle. Kolme rekeä rivissä
Huskysafari. Reki ja valjakko

Meidän valjakolla oli meno päällä ja sain tuon tuosta jarrutella, ettei aivan mennä letkan ensimmäiseen valjakkoon kiinni. Puolessa välissä pysähdyttiin koko porukalla ja oppaat kävi tarkastamassa onhan kaikilla kaikki hyvin. Meidän perheen valjakkojen lisäksi oli kaksi muutakin valjakkoa mukana.

Puolisen tuntia me 6 kilometrin reitillä ajeltiin ja sitten kurvailtiin takaisin tarhalle. Safarilla olisi voinut kyllä viettää aikaa vaikka kuinka kauan! Sääkin oli ihanteellinen! Pari astetta pakkasta ja kevyttä lumisadetta. Reitin varrella joka ikinen puu oli lumikuorrutuksen alla eli todellakin saatin nauttia talven ihmemaasta.

Huskykoira ja pieni poika
Huskysafari. Nainen ja poika silittää koiraa
Nainen ja huskypentu

Huskysafarin jälkeen saatiin rapsutella ja paijailla tarhan koiria mielin määrin ja samalla Eräpalveluiden Jonna laitteli laavulle kuumat kaakaot ja pullat valmiiksi. Näin korona-aikana nautiskeltiin tosiaan ulkona nuo herkut, että turvavälit pysyi kunnossa. Herkkujen jälkeen päästiin vielä näiden maailman suloisimpien huskypentujen häkkiin hoitamaan ja silittelemään pikkuisia sekä tietty niiden suloista emoa. Vajaan parin kuukauden ikäisiä pentuja oli viisi ja siellä ne meidän kanssa tekivät reippaasti tuttavuutta. <3

Huskysafari oli kyllä onnistunut elämyslahja koko meidän perheelle! Tällaiset jää aina muistoihin ja muutenkin katkaisee ihanasti arkea. Ja tietty jouluinen fiilis on takuuvarma, kun saa ajella keskellä tykkilumipuita! Tässäpä siis myös lahjavinkkiä näin joulun alla. Oulusta Syötteelle ajaa alle parissa tunnissa, joten päiväreissutkin onnistuu tosi helposti.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää huomiselle! <3

Kaisa-Maria

Hossa – täydellinen paikka luontotreffeille

Nyt kun kotimaan matkailu on monella ykkössijalla reissusuunnitelmissa päätettiin mekin käydä vähän seikkailemassa uusilla kulmilla. Hossa oli meille molemmille tosiaan aiemmin käymätön kohde, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähdetäänkö viettämään aikuisten viikonloppua sinne, kun kutsu kävi. Lisäksi paikka oli mitä loistavin toteuttaa Ossille antamani joululahja – itse tehty lahjakortti karhusafarille tänä kesänä. Reissulle meitä lähti (yllätys, yllätys haha) minun veli ja hänen vaimonsa. Hossa tarjoaa kuitenkin sen verran paljon aktiviteetteja, että matkakavereiden kanssa nähtiin aamupäivästä ja seuraavan kerran vasta ihan illalla, kun me tultiin Ossin kanssa takaisin majapaikkaan.

Hossa. Suuret ikkunat, josta näkymä Hossanjärvelle ja nurmelle.
Hossa. Kanjonijärvi Julma-Ölkky. Kanjonin reunalla puita.

Mitäs me sitten tehtiin? Reissukaverit lähtivät ajamaan pitkän maastopyörälenkin Hossan upeille poluille. Me puolestamme otettiin reissu hieman rennommin ja suunnattiin alkajaisiksi pienelle päiväkävelylle Julma-Ölkylle. Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi eli näköalat oli upeat. Pienen haikin jälkeen käytiin syömässä kunnon lounas luontokeskuksella ja perään chekattiin majoitukseen. Me yövyttiin Camp Norwidessa/Hossan lomakeskuksessa söpöissä linnunpönttöjä muistuttavissa hotellihuoneissa. Huoneet ja mökit ovat heti Hossanjärven rannalla ja kaikista huoneista oli näkymä suoraan järvelle. Paikka oli kyllä upea ja koko seinän kokoinen ikkuna vaikuttava. Hieman tuli miinusta siitä, että huoneessa ei ollut perinteistä pientä jääkaappia eväille ja ikkunan edessä oli vain ohkaiset verhot. Tämä siis jos on hankalaa nukkua valoisassa. Huoneet olivat myös tosi kuumia näin lämpimillä kesäsäillä ja tuuletus mahdotonta hyttysien vuoksi. Koronan takia oli myös puutteita mm. aamiaisessa, mutta muuten paikka oli kyllä tosi mukava! Kanooteille, veneille ja pyörille löytyi myös vuokrausmahikset eli kantsii ehdottomasti tutustua.

Hossa – Karhusafari

Hossa ja muutkin itärajaa lähellä olevat paikat tarjoavat hyvät mahdollisuudet käydä valokuvaus-/bongausreissuilla luonnossa. Lähipiiristä tällaisen karhusafarin on jo useampi testannut aiempina kesinä ja Ossin kanssa ollaan aina fiilistelty muiden reissuja. Lyhyen googlettelun jälkeen löydettiin täydellinen paikka toteuttaa tällainen jännittävä ilta villissä luonnossa. Arolabear eli Arolan maatila- ja erälomat tarjoilee iltaretkiä ja koko yön kestäviä bongausretkiä. Me valittiin illan kestävä retki, jossa oli noin viisi tuntia aikaa itse kojussa. Ihan aluksi siis mentiin Arolan tilalle, jossa aivan ihana tilan emäntä kertoi ohjeita ja karhujuttuja vuosien varrelta. Saatiin samalla kuulla myös tilan hurjastakin historiasta (ja kaikki tietenkin aidolla Kainuun murteella kerrottuna!).

Vaatetus ohjeen mukaan eli kumiset kengät, pitkät hihat, pitkät lahkeet ja ei hajusteita (ei edes hyttysmyrkkyjä, jos ovat hajusteellisia). Sopii myös maatilan hommiin? ;D

Alkuinfon ja jutustelun jälkeen jakaannuttiin muiden bongareiden kanssa autoihin ja matkattiin nelisen kilometriä metsään. Autot jätettiin noin kilometrin päähän itse bongauskojuilta ja hiljaa kävellen siirryttiin omiin pieniin hirsimökkeihin. Iso plussa siitä, että kukin porukka sai olla omassa pikku mökissään. Meistä se toi oman lisänsä koko kokemukseen, kun saatiin ihan kahdestaan olla tiirailemassa petoja ja juttelemassa kuiskaten. Oltiin muuten varauduttu kuumaan, hyttysiä täynnä olevaan kojuun, mutta onneksi oltiin täysin väärässä! Hirsimökit olivat tosi miellyttäviä, viileitä ja ötököistä ei ollut tietoakaan. Pieni kuivakäymäläkin jokaisesta mökistä löytyi, joten hädän kanssa ei tarvinnut viittä tuntia kärsiä. Mökkeihin oli myös toimitettu eväät kaikille osallistujille. Eväskassista löytyi täytettyjä voileipiä, marjapiirakkaa, kahvit, kuumat vedet, kylmät vedet, tee- ja kaakaovälineet. Meillä oli myös omia eväitä mukana. Koska mikä retki se sellainen on, ettei evästä ole paljon??

Hossa. Hirsinen valokuvausmaja metsikössä.

Ensimmäinen karhu ilmestyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vitsit sitä innostuksen ja adrenaliinin tunnetta, kun puiden välistä ilmestyi valtava karhun pää esiin. Ja mikä parasta, pian ison karhun perästä hiipi varoen esiin kolme pientä poikasta! Emo käveli edeltä hiljaa ympärilleen katsellen ja pennut muutamien metrien päässä perässä. Välillä emokarhu katsahti taakseen ja murahti, jolloin kolmoset kipittivät vauhdilla emonsa luokse. Aivan mieletöntä nähdä villit luontokappaleet niin läheltä. Karhunelikko tuli ihan meidän lähellä, mutta silloin naapurimökistä joku alkoi puhua isoon ääneen, jolloin emo pentuineen otti jalat alleen ja katosivat metsään muutamassa sekunnissa. Arvatkaapa harmittiko!!? Varsinkin, kun koko porukalle oli useita kertaa toistettu olemaan hiljaa ja puhumaan kuiskaamalla. Karhujen ollessa lähellä suositeltiin olemaan täysin hiljaa, koska ne pelkäävät ihmisiä hurjasti.

Kuvia ehdittiin onneksi nappaamaan jonkun verran, mutta kameran säädöt jäi täysin tekemättä, kun tilanne tuli niin pian vastaan ja valon määrä vaihteli kovasti. Jonkin ajan kuluttua tästä ilmestyi toinen emo kahden pennun kanssa kauemmas ja ne me nähtiin vain kiikareiden läpi hetken aikaa ennen kuin nekin painelivat metsän suojiin piiloon.

Emokarhuja pentuineen ei kuulemma tapaa kovinkaan helposti tähän aikaan vuodesta eli oltiin onnekkaita tässä asiassa. Tämä siksi, että uroskarhuilla on kiima-aika ja niissä villeissään pennut ovat vaarassa. Toisen emon ja pentujen jälkeen taisi mennä reilut pari tuntia korppeja, lokkeja ja merikotkaa kuunnellessa. Ehdittiin nimetä korpit siinä ajassa ääntensä perusteella ;D Yksi oli mm. Bile-Dani korkean ”wuhuu”-tyyppisen äänen vuoksi. Toinen taas koitti matkia lähistöllä kukkuvan käen laulantaa, mutta jäi kiinni, kun kukunta pääsi ilmoille korppimaisella rääkäisyllä.

Hossa. Karhuemo kolmen pienen pennun kanssa metsän reunassa.

Noin puoli tuntia ennen safarin loppua ilmestyi yhtäkkiä selvästi isompi uroskarhu ja käveli melko lähelle meidän mökkiä. Pian se kuitenkin pyörähti takaisin metsään palatakseen juuri ennen meidän lähtöä. Karhuja en ole koskaan pelännyt, mutta sanotaanko näin, että metsän kuninkaan kunnioitus nousi entisestään, kun samainen uroskarhu nousi jonkun matkan päässä kahdelle jalalle ja haisteli ilmaa. Sen jälkeen se löntysti houkuttimeksi jätetylle sianliha-apajalle ja nappasi kouralla valtavan kylkipalan suuhunsa. Parilla puraisulla palanen oli luineen murskana ja äänet myös sen mukaiset. Kuvottavakin, mutta upea lopetus karhusafarille. Karhun ollessa oppaan mökin vieressä meidän opas aukaisi ovensa, jolloin iso löntystäjä karhu juoksi melkoista vauhtia metsään. Ja me tuijotettiin Ossin kanssa pienestä ikkunasta silmät pyöreinä oppaan uhkarohkealta näyttävää tempausta. Itsellä ei olisi nimittäin sen ruokailuhetken jälkeen tullut mieleenkään avata mökin ovea karhun ollessa noin 5 metrin päässä. Ei auttanut kuin seurata perässä ja lähteä kävelemään hiljaa kohti autoja.

Autossa tietty fiilisteltiin muiden safarilaisten kanssa ja jutusteltiin oppaan kanssa tapahtuneista. Kaiken kaikkiaan karhusafari oli upea kokemus luonnon keskellä. Oli mahtava yhdessä jännittää mökin hiljaisuudessa ja tiirailla metsään korppien huudellessa.

Näistä villieläinsafareista on ollut ilmoilla myös kritiikkiä sen vuoksi, että eläimet voivat tottua niiden vuoksi ihmisiin ja että ihmiset pilaavat näillä eläinten luonnollista elämää. Nämä meidän näkemät karhut eivät ainakaan olleet ihmisiin tottuneet lainkaan, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mutta ymmärrän hyvin kuitenkin tuonkin näkökulman. Tästä ennen safaria hieman juteltiinkin ja Arolan väestä huokui oikein luonnon kunnioitus. Heille oli selvästi tärkeää antaa karhujen sekä muiden villieläinten elää juuri niin kuin kuuluukin, ei ihmisten ehdoilla.

Karhusafarin jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan, jossa meidän matkaseura odotteli laiturilla iltapalan kanssa. Parin tunnin ajan fiilisteltiin yötöntä yötä ja kerrottiin päivän tapahtumista. Uni vei kuitenkin voiton jossain kohtaa. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pakattiin autot ja ajeltiin takaisin kotiin.

Hossa tarjosi täydellisen paikan vuorokauden mittaiselle luontotreffeille.

Minkälaisia kokemuksia teillä on luontokohteista?

Kaisa-Maria

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M

Strand

Viimeiset Norja-kuvat meidän reissulta tulee tässä.. jopa lukijoiden kyllästymisen uhalla. Mutta kun niin itse nautin näiden reissukuvien katselusta ja fiiliksestä, niin haluan jakaa niitä teillekin 🙂 Toivottavasti pääsette tunnelmaan kiinni.

 

IMG_1430
IMG_1428
IMG_1381
IMG_1447

Tältä samalta rannalta oli jo läjäpäin kuvia aiemmassakin postauksessa, Fisherman’s Friend

Nukuttiin tosiaan yö tuossa rannan vieressä ja seuraava aamupäivä leikittiin veden tuntumassa aarteita etsien ja kiviä heitellen. Katseltiin kuinka kalastajat lipuivat pieneen satamaan aamun saaliin kanssa.
IMG_1388
IMG_1395

Meidän pienimmäinen napero tarkasteli ihmeissään isoveljiensä touhuja ja tuijotti kauas merelle pitkät tovit. Mitä lie mielessään.

IMG_1353
IMG_1414

Tämä erityinen paikka ja hetki jäi varmasti koko perheen mieleen ja lämmittää muistona vielä pitkään. Minäkin laitoin alun kuvauksien jälkeen kameran pois ja nautin olosta rakkaimpien kanssa. Parhaita hetkiä ei haluta katsoa kameran läpi. Ainakaan koko aikaa 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

 

Alta|Norway

Palataan taas reissujuttuihin ja Norjaan.. Meidän road tripin varrelle osui kaunis Altan kaupunki ja päätettiin viettää siellä päivä upeissa maisemissa.

IMG_1526
IMG_1521

Ajeltiin siellä ympäriinsä ja lopuksi päätettiin parkkeerata auto museon pihalle kun nähtiin, miten upeat maisemat museon takaa avautui. Itse museokin oli kuvauksellinen rakennus ulkoapäin. Tällä kertaa jätettiin sisätilat rauhaan ja nautittiin vain tuosta pihasta ja näköalasta.

Sen verran koitettiin historiaan tutustua, että käveltiin esikoisen kanssa läheiselle kalliopiirrosalueelle, jossa on maalauksia tuhansien vuosien takaa, mutta sinne vaadittiin museon lippu ja niitähän meillä ei ollut.

IMG_1579
IMG_1590
IMG_1532
IMG_1564
IMG_1555

Altasta jatkettiin illalla matkaa kohti Kautokeinoa. Altasta lähtevä tie oli yksi reissun hienoimmista tieosuuksista! Jyrkkiä kallioseiniä, kirkkaita koskia mutkaisen tien vieressä ja siellä täällä pieniä vesiputouksia. Pojatkin jopa lopettivat legoleikit siinä kohtaa. Eli se oli todellakin vaikuttava näky ;D
Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen isolle levähdyspaikalle tekemään iltapesut ja -palat valmiiksi ja jatkettiin vielä matkaa seuraavalle isommalle paikalle. Siinä ensimmäisessä paikassa nimittäin ilma kuhisi sakeana pieniä polttiaisia ja ne löysivät myös keinon päästä auton sisään. Autokin alkoi tässä vaiheessa temppuilla ja kieltämättä tuli illalla mietittyä muutamaan kertaan, että mitenhän osataan soittaa hinausauto paikalle jos auto tekee täyden tenän.

Ei onneksi tehnyt täyttä stoppia, vaikka seuraavana päivänä hyytyikin keskelle erämaata. Pitempi tauko vaan ja päästiin jatkamaan matkaa Suomen puolelle korjaamolle Hettaan. Ja vitsit miten ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä Hetassa olikaan! Ihan eri meininki kuin täällä hieman etelämpänä. Autosta kuitattiin vikakoodit ja sen jälkeen se toimi taas ihan normaalisti. Jatkettiin sieltä reissun viimeiseen paikkaan, Leville. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Onko siellä Altassa käynneitä?

 

K-M

 

2 aikuista + 3 lasta + asuntoauto = Road trip!

Lomat on nyt meidänkin perheellä vietetty ja tänään palailtiin takaisin arkeen Ossin palatessa töihin. Mutta onneksi voi vielä fiilistellä lomajuttuja näin arkenakin 🙂

Tosiaan toteutettiin yksi meidän haaveista ja vuokrattiin asuntoauto viikon ajaksi. Ilmansuunta oli ihan selvä juttu ja siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella. Auton keula kohti pohjoista siis. Me kun tykätään Lapin rauhasta ja maisemista.

IMG_1297
IMG_1204

Muutama viikko ennen vuokrauspäätöstä alettiin ottaa selvää asuntoautoista yleensäkin, koska meillä ei ollut mitään käryä moisista vehkeistä tai karavaanarijutuista yleensäkään. Todettiin heti, että eiköhän me niistä selvitä. Sitten vain etsimään sopivaa autoa. Vertailtiin mm. kokoa, sänkypaikkoja (alkovi oli aika ehdoton, että mahduttiin nukkumaan hyvin), varustelua ja hintaa tietenkin. Sopivia löytyi useampikin, joista yksi oli tästä aika läheltä. Siihen me sitten päädyttiinkin.

Toinen valmisteluvaiheen juttu oli reitti. Viime kesän Levin reissulla haaveiltiin matkasta vielä pohjoisemmaksi. Päätettiin mennä sitten kunnolla Lappiin ja Norjaan saakka. Reitiksi muodostui: Oulu-Rovaniemi-Saariselkä-Inari-Karigasniemi- Lakselv(Norja)-Olderfjord(Norja)-Alta(Norja)-Kautokeino(Norja)-Hetta-Levi-Rovaniemi-Oulu. Matkaa kertyi viikon aikana yhteensä n. 1800 km, jossa mukana auton hakeminen ja palautus. Jos aikaa ja ajokilometrejä (meillä oli sopimuksessa 2000km:n viikkoraja, joista ylimenevistä kilsoista olisi ollut lisämaksu) olisi ollut enemmän, oltaisiin poikettu tuolta reitiltä Nordkappissa sekä Hammerfestissa. Toisella kerralla ne sitten!

IMG_6287

Autossa siis oli ”makuualkovi”, jossa minun kaverina nukkui meidän pienimmäinen poika sekä vuoroöin toinen isommista. Ossin kanssa ylhäällä ohjaamon päällä nukkui isommat pojat vuoroöin. Näin meidän ei tarvinnut sitä keskellä olevaa pöytäsänkyä kertaakaan levittää.

Poikien turvaistuimet mahtui hyvin vierekkäin pöydän ääreen ja vauvan turvakaukalo piti sijoittaa apukuskin paikalle. Se ei millään mahtunut siihen pöytäryhmän penkkeihin. Turvatyynyjä ei siinä autossa ollut, joten niitä ei tarvinnut alkaa erikseen säätään pois käytöstä turvakaukalon tieltä. Telakka saatiin napakasti kiinni etupenkkiin, joten ei tarvinnut vyön kanssakaan temppuilla ollenkaan. Meidän pikkumies oli siis koko reissun ajan kartturina ja minä istuin poikien kanssa takana. Ja oikeastaan sillä tavalla pystyin parhaiten viihdyttään ja olemaan kaikkien kolmen pojan kanssa Ossin ajaessa autoa.

” cabin crew, please be seated for take off” .. Olo oli välillä kuin lentsikassa matkustaessa. Laatikot ja kaapit piti avata & sulkea painikkeilla ja kahvoilla. Muutamat kerrat jäi laatikot tsekkaamatta ja ne lensi rämisten auki mutkassa. Muutenkin piti aina tehdä lähtötsekkaus ennen matkan jatkamista. Esimerkiksi kaasu pois päältä, jääkaappi oikeaan lämmitysasentoon jne. Aika nopeasti noista kaikista tuli kuitenkin sellainen rutiini. Pojatkin leikkivät välillä olevansa lentokoneessa ja minä olin kuulemma lentoemona kun tarjoilin välipalaa matkan aikana ;D
IMG_1490
IMG_1269
IMG_1261
IMG_1271

Pohjoismaissa on melko kattava camping-verkosto ja leiriytymispaikkoja löytyy tien varsilta tuon tuostakin. Me kuitenkin lähdettiin reissuun sen verran avoimin suunnitelmin, että jäätiin yöksi mihin milloinkin halutti. Huom! Opittiin karavaanarijuttuihin tutustuessa, että leiriytyminen ja yöpyminen on eri asia. Moniin p-paikkoihin ei saa esim. Norjassa leiriytyä eli ”levittäytyä” ulos asuntoautosta. Jos siis levittää markiisin/katoksen, asettelee ulkopenkit ja grillit valmiuteen, on se leiriytymistä. Yöpyminen on taas vain yksinkertaisesti sitä, että laittaa ovet säppiin, verhot kiinni ja alkaa nukkumaan.

Puolensa siis noilla random-yöpymispaikoilla ja kunnon leirintäalueilla. Leirintäalueilta löytyy usein kattavat palvelut saunoista pihapeleihin sekä tietenkin säiliöiden tyhjennyspaikat. Yöpyessä siellä täällä saa taas valita näkymät aamukahville ja olla aikalailla omassa rauhassa. Säiliöiden tyhjennyksiin löytyi useita paikkoja matkan varrelta, joten meidän valinta tulee jatkossakin olemaan yöpyminen siellä täällä jos vielä joskus asuntoauto vuokrataan. Sellainen tuntuu enemmän seikkailulta 🙂

Auto ajettiin melkein aina parkkiin niin, että tuosta isosta ikkunasta avautui jokin hieno näköala.
IMG_1277
IMG_1281

Autosta löytyi iso jääkaappi, joten käytiin ostamassa suurin osa ruoista ennen lähtöä. Sekin siis vaati suunnittelua jonkin verran. Ruoat oli osittain ihan samoja mitä kotonakin tehdään ja osa sitten oli sellaista puolivalmista ”helppoa” evästä. Autossa oli kaasuliesi, jolla sitten kokkailtiin kanapastat, hernekeitto, kahvit, puurot jne. Saariselällä ja Levillä käytiin ulkona syömässä päivälliset.

Peseytyminen kävi myös kätevästi auton suihkussa. Hieman ahdashan se suihkukoppi oli kun kävi yhtä aikaa suihkuttaan lapsetkin, mutta hyvin mahduttiin. Ja meidän vuokra-autossa suihku ja wc-tilat oli erotettu, joten ei tarvinnut ”pöntön päällä” peseytyä niin kuin joissain autoissa joutuu tekemään.

Tavaroille ja vaatteille oli hyvin säilytystilaa. Pidettiin kuitenkin jokaisen vaatteet omissa reissukasseissa niin pysyi jonkinlainen järjestys auton sisällä. Pienimmäisen vaunut kulkivat mukana auton takatallissa, jonne olisi mahtunut vaikka mitä aina pyörästä lähtien.

IMG_1303
IMG_1465
IMG_1595

Reissu sujui tosi hyvin, jos ei lasketa mukaan auton reistailua. Sekin onneksi saatiin hoidettua korjaamolla ja vikakoodien kuittaamisella. Täytyy tosin myöntää, että koin pieniä epätoivon hetkiä auton hyytyessä keskellä Norjan erämaata ;D

Kun lähtee reissuun samanlain kuten lasten kanssa yleensäkin niin hyvä tulee. Ei tiukkoja aikatauluja ja tekee muutenkin reissun joustavasti. Asuntoautolla matkatessa oli niin helppoa pysähtyä just silloin kun halutti ja oli tarve. Aika paljon me pysähdeltiinkin mielenkiintoisiin paikkoihin jaloittelemaan ja nappaan välipalaa. Lapsilla oli mukana Legoja, parit autot ja kirjoja. Otettiin mukaan myös Muumitabletti, josta vasta loppumatkasta pojat teki tehtäviä ja pelasivat pelejä. Sitä ennen lähinnä Legot toimivat matkan viihdykkeenä. Jopa niin paljon, että aika monet vesiputoukset ja maisemat meni pikkumiehillä ohi kun Legoleikit veivät voiton ajomatkoilla ;D
IMG_1634
IMG_1621

Loppuun vielä vinkit ja samalla itsellekin pientä muistilistaa asuntoauton vuokrausta varten:

  • Ennen auton vuokraamista tutustu tarjontaan ja mieti minkälainen auto olisi sopiva itselle/omalle porukalle. Meille esim. kolmen pienen ja eritoten vauvan kanssa reissatessa hyvät nukkumatilat ja kunnon peseytymismahdollisuudet olivat ehdottomia.
  • Autoa vuokratessa käy koeajolla, pyydä kaikista varusteista & toiminnoista opastus, tsekkaa ja kirjaa vuokrasoppariin mahdolliset viat, sovi hinta & kilometrit.
  • Mieti reitti etukäteen ja ota selvää missä paikoissa reitin varrella voi tyhjentää auton säiliöt ja täyttää vesisäiliö. Googlesta löytyi aika hyvin! Useimmilla isoilla bensiksillä löytyi nuo kaikki palvelut ilmaiseksi tai muutaman euron hintaan.
  • Ruokahommat on hyvä myös miettiä etukäteen jos valmistaa ne itse reissun aikana. Kaasuliedellä ei ihan kaikkea ainakaan kovin helposti kokkaa, mutta saa kyllä loihdittua kunnon ateriat varsinkin jos hieman suunnittelee.
  • Varaa aikaa varsinkin jos reissaat lasten kanssa. Pätee kaikkeen matkailuun ;D Ei kannata tehdä turhan tarkkoja suunnitelmia. Samalla reissusta tulee jännittävämpi kun ei tiedä seuraavaa pysähdys- tai yöpaikkaa.
  • Varaa lapsille tekemistä. Asuntoautossa on enemmän tilaa kuin normaalissa autossa ja pöytä nenän edessä. Eli piirtelyt, legoleikit jne sujuu helposti.
  • Mieti ja tunne tarkkaan omat ajovalmiudet sekä -taidot. Ei kannata lähteä haastaville teille jos tuntuu, ettei osaa ajaa isoa autoa sellaisissa paikoissa. Meillä ajamisen hoiti Ossi yhtä lyhyttä siirtymäpätkää lukuunottamatta. Minun ajotaidot ei olisi riittäneet Norjan mutkaisiin ja jyrkkiin teihin. Tai en ainakaan olisi tuntenut omaa ajoa yhtään varmaksi niillä teillä.
  • Jos haluaa kunnon karavaanarifiiliksen niin nostakaa kättä tervehdykseksi kaikille muille vastaantuleville karavaanareille. Se taitaa olla jokin kirjoittamaton tapa/sääntö. Reippaasti siis vaan kättä ilmaan reissaajille. Kaikkien kaveri, kuten Edelmannin Samppa laulaa ;D

 

Siinäpä joitain juttuja mitä meillä jäi mieleen ekasta asuntoautoreissusta. Suosittelen kyllä muillekin tämän yhden kokemuksen pohjalta.

Uskonpa, että meidän porukka tekee vielä muitakin reissuja samaan tapaan. Totta puhuen vähän jo haaveiltiin veljen perheen ja minun vanhempien kanssa, että pitäisikö ensi kesänä vuokrata kaksi tuollaista isoa autoa ja käydä vihdoin tsekkaamassa ne lofootit 😉

Onko siellä muita asuntoautolla tai -vaunulla reissanneita?

 

K-M

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Alle viikko ja ollaan taas näissä maisemissa Syötteellä keskellä maastopyöräkisoja. Mutta sitä odotellessa fiilistelen näitä muutaman viikon takaisia kuvia meidän minilomalta. Minilomalta, joka majoituksen ja kaiken muun ansiosta tuntui monen päivän pituiselta rentoutukselta.

IMG_0830
IMG_0809

Kellarilammen retken jälkeen kirjauduttiin sisään hotelliin Syötteen huipulle ja innoissaan suunnattiin meidän huoneeseen. Varattiin yhdeksi yöksi Aurora-sviitti, jossa oli tilaa riittämiin meidän viisihenkiselle perheelle. Alakerrassa oli nukkumapaikka kahdelle oleskeluhuoneessa ja sen lisäksi kylppäri & sauna. Yläkerrassa suut loksahti auki kun nähtiin miten hieno huone olikaan kyseessä.


IMG_0813IMG_0816
IMG_0821
IMG_0878

Päätettiin käydä hotellin ravintolassa päivällisellä ja palattiin kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen. Pojat hyppäsivät Ossin kanssa hetimiten nauttimaan terassin poreammeesta. Pitkähkön polskimisen jälkeen saatiin houkuteltua pojat iltapalalle ja nukkumaan.

Poikien nukahdettua pulahdettiin Ossin kanssa nauttimaan lämpimästä porekylvystä ja upeasta illasta tunturissa. Pitkät tovit tuijoteltiin maisemia hiljaisuudessa ja juotiin lasilliset etukäteen meidän kuudennen hääpäivän kunniaksi.

Yllä olevan maisemakuvan otin viiden aikaan aamulla kun olin syöttänyt vauvan ja huomasin tuon sumun leijailevan tunturissa. Oli mahtavan näköistä ja olisi tehnyt mieli jäädä ihailemaan tuota hiljalleen vellovaa sumulauttaa. Päätin kuitenkin, että vielä mahtavampaa on kömpiä takaisin jättisänkyyn ja nukkua vielä muutama tunti.

IMG_0902
IMG_0896
IMG_0893

Kuten kuvista näkyy.. sumulautta velloi paikoillaan vielä myöhemminkin ja pojatkin pääsivät sitä ihailemaan. Ja tietenkin kylvystä käsin ;D Minä nautiskelin aamukahvit sängyssä (!!) ja sen perään poikien riemuksi hyppäsin mukaan poreisiin. Ei millään olisi malttanut tulla pois, mutta nälkä kurni jo vatsassa ja hotellin aamiainen pyöri mielessä.

Pitkän ja herkullisen aamiaisen jälkeen palattiin vielä nauttimaan hetki huoneesta jättisängyllä pötkötellen ja maisemia tuijotellen. Niin kauan kunnes tuli aika pakata reissureput ja lähteä kotia kohti.


IMG_0917

Huone oli täydellinen ja täynnä tarkkaan mietittyjä kauniita yksityiskohtia. Pehmeät kylpytakit, kahvikone makukahveineen, lappiteema, näköala, poreamme, yksityisyys.. jne. Yhden ainoan asian lisäisin huoneeseen ja se olisi pieni pöytä & pari tuolia tuohon parvekkeelle. Koska ne aamukahvit maistuis varmasti useammalle myös tuossa parvekkeella ja välillä on kiva nousta jäähylle poreammeesta istuskelemaan. Jätettiin ehdotus niistä sille varattuun lappuseen huoneeseen 🙂

Mietittiin jo, että ruska-aikaan olisi ihanaa päästä tuonne nauttimaan syksyn väreistä ja pimeistä illoista. Tietenkin samalla lämpimissä poreissa istuen ja hiljaisuudesta nauttien.

Miltä kuulostaisi?

 

K-M

Kellarilampi, Syötteen kansallispuisto

Vajaat pari viikkoa sitten päätettiin pitää pieni miniloma oikeaa lomaa odotellessa ja varattiin Syötteeltä yhdeksi yöksi majoitus. Kotoa lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ja perille päästyä tehtiin pieni retki Kellarilammelle. Lounas syötiin matkalla, joten retkieväiksi jäi jälkkärit, kahvit ja nuotiolla paistetut vaahtokarkit.

IMG_0784
IMG_0714
IMG_0771

Lammelle käveltiin noin kilometrin verran Pytkynharjun suunnalta. Vaunuilla pääsi ihan hyvin kulkemaan polkua pitkin.

Pojat juoksi innoissaan pitkin metsiä ja välillä pysähtelivät tutkimaan paikkoja. Minusta se on retkeilyä parhaimmillaan. Ja arvatkaapa kuinka valloilleen tuommoisessa paikassa pääsee kahden leikki-ikäisen pojan mielikuvitus ;D

IMG_0736
IMG_0729
IMG_0747
IMG_0759

Perillä notskipaikalla oli muut retkeilijät jo valmiiksi virittäneet nuotiot, joten päästiin heti herkutteleen vaahtokarkeilla. Kahvit juotiin asiaan kuuluvasti kuksista. Pojat lipittivät vettä omistaan.

Tämä pieni reppana räkättirastaan (?) poikanen ei vielä osannut pelätä mitään. Siinä se rauhassa etsi ruokaa meidän seuratessa alle puolen metrin päästä.

IMG_0708
IMG_0786
IMG_0693

Pari tuntia vierähti tuolla nopeasti. Tutkittiin lampea, istuskeltiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Mm. siitä kuinka kuksaa ei vaan voi itse ostaa, vaan se pitää saada lahjaksi 😀

Kyllä tällainen retkeily on ehdottomasti meidän koko perheen lempparipuuhia. Noista saadaan jokainen niin paljon mielihyvää. Pojat rakastaa tutkia ja leikkiä tuollaisissa paikoissa, joissa mielikuvituksen saa antaa vain lentää. Pienimmäinen katselee innoissaan ympärilleen ja nukkuu varmasti melko makeita päikkäreitä raikkaassa ulkoilmassa. Ja me puolestaan Ossin kanssa nautitaan siitä rauhallisuudesta ja luonnosta ylipäätään. Täydellistä vastapainoa kiireiseen arkeen! Ja parasta koko hommassa on se, että retkelle voi lähteä just silloin kun huvittaa. Ei tarvi mitään valmisteluja tai hankintoja 🙂

 

Onko teillä tapana retkeillä?

 

K-M

Ranua zoo

Minibussi alle, mummu, lapset, minä ja veljen vaimo kyytiin, pappa kuskiksi ja kohti Ranuan eläinpuistoa!

Vietettiin mukava ja aika kylmä kesäpäivä Ranuan eläinpuistossa tuossa heinäkuun alkupuolella. Osattiin onneksi varustautua kunnon vaatetuksella (mm. untuvatakit kuoritakkien päällä ;D ), joten kylmä sääkään ei haitannut. Ja eläimet oli hyvin näkyvillä kun ei aurinko paahtanut.

IMG_0502
IMG_0493
IMG_0498

Meidän keskimmäinen poika on pieni lintutieteilijä. Hän sai kummitädiltään synttärilahjaksi lintukirjan ja sen ansiosta osaa kirjassa esiintyvät linnut jotakuinkin ulkoa. Siispä eläinpuiston lintuhäkkejä ohitellessa rattaista kuului aina näkyvän linnun nimi ”tunturipöllö, kurki, viirupöllö, huuhkaja jne” 😀

Pöllöt oli lintuosastolta meidän lemppareita. Niitä kun niin harvoin näkee livenä missään.

Alla olevien kuvien mehiläishaukka lennähti ihan tosissaan poseeraan häkin reunalle. Saatiin kunnon lähikatsaus linnusta. 


IMG_0504

IMG_0522
IMG_0525
IMG_0527
IMG_0539
IMG_0535

IMG_0582
IMG_0593
IMG_0596

Koko puiston lemppari oli yllättäen tuo ihana jääkarhun pentu. Siellä se seuraili emoaan ja kiipeili kallioilla. Jätettiin sille puistoon oma nimiehdotus, saapa nähdä valitaanko se 🙂 Voittajalle on tiedossa pieni loma Ranualla aktiviteetteineen. Eläinpuiston nettisivuilla voi osallistua kisaan!

IMG_0573
IMG_0633
IMG_0627
IMG_0611
IMG_0661

Nähtiin kaikki eläimät käärmeitä lukuunottamatta. Lapset oli innoissaan ja jaksoivat vielä kierroksen jälkeen purkaa loput energiat tuonne puistoon. Pienimmäinenkin kurkki tyytyväisenä vaunuistaan koko päivän ajan. Välillä hän otti pienet unet lämpimässä pussissaan.

Ja ihan lopuksi ennen lähtöä käytiin tietenkin hakemassa tulijaiset Fazerin karkkimyymälästä.

IMG_0675

Vaikka eläinpuistot yleensäkin herättävät ristiriitaisia tunteita, niin meillä oli mukava ja opettavainenkin kesäpäivä Ranualla! Jospa joskus pääsisi käymään vielä Korkeasaaressakin 🙂

Palataan taas!

K-M

Talven ensimmäiset laskettelut

Viikko sitten vietettiin omaa wappulounasta Rukan lähettyvillä. Koristeltiin mökkiä serpentiinillä ja vedettiin mahat täyteen nakkeja ja muita vappuruokia. Ja jälkkäriksi tietenkin munkkeja! Edellisenä iltana saatiin seuraksi veljen perhe ja sovittiin, että lounaan jälkeen viedään lapset laskettelemaan.

rukaloma

Vuokrattiin kolmeksi tunniksi sukset ja ajeltiin takarinteille. Laiteltiin varusteet päälle ja kuvan ottamisen jälkeen meidän pienempi napero ilmoitti, ettei halua laskea. Vähän aikaa koitettiin suostutella edes kerran kokeileen, mutta ukkeli piti päänsä ja riisuttiin kamat pois. Hän aikoi laskea ensi vuonna ;D Onpahan nyt kuitenkin kokeiltu, miltä monot ja sukset tuntuu.

Esikoisella alkoi jo suksi luistaan hyvin ja parin ensimmäisen laskun jälkeen alkoi tulla luottoa osaamiseen. Pidettiin nyt kuitenkin eka kerralla lasketteluvaljaita koko ajan päällä. Ens vuonna sitten kokeillaan ilman jos poika niin haluaa. Poikien serkut on jo ihan konkareita tuossa hommassa ja siellä he menivät aivan hurjapäinä molemmat!

rukaloma2
rukaloma3
rukaloma6

Laskujen jälkeen otettiin terassilla kahvit & kaakaot ja leikittiin hetki puistossa. Aika pian piti puistoleikkien jälkeen kuitenkin palata mökille kun meidän pienimmäinen alkoi heräillä nälissään päikkäreiltään. Ja alkoi kyllä varmaan kaikilla muillakin jo olla nälkä. Ossi kokkaili meille mökillä savulohikiusauksen ja sen perään huilailtiin hetki koko porukalla.

Tankkauksen ja huilien jälkeen napattiin sauna päälle ja paineltiin vielä ulos nauttiin ilta-auringosta järven jäällä. Ossi ja meidän vauva jäivät saunavahdeiksi sisälle, mutta me muut temppuiltiin ja resuttiin jäällä reippaan tunnin verran.

rukaloma4
rukaloma5
rukaloma7

Eipä ole juuri parempaa paikkaa treenata käsillä seisomista ja muita temppuja! ;D Meidän tunturiyoga alkoi jopa tuottaa tulosta kun pysyttiin pieniä hetkiä pystyssä tuollain käsillään ja päällään. Lapset katselivat ihmeissään kun Mikon ja Jonnan kanssa vuoron perään temppuiltiin ja kaatuiltiin jäälle. Vitsit sitä unohtaa, kuinka hauskaa on vaan joskus peuhata lumessa niin kuin lapset tekee. Lopuksi käytiin vielä tsekkaamassa järven lähin saari ja tutkittiin lasten kanssa lumen alta paljastuvia asioita.

rukaloma8
rukaloma9

Saunan ja iltapalan jälkeen lapset simahti melkein heti ja me aikuiset nautittiin illasta sohvalla höpötellen puoleen yöhön saakka.

Oli kyllä niin mukava ja rentouttava miniloma taas. Automatkatkin sujui tosi hyvin kaikkien poikien osalta. Pienin nukkui mennen tullen ja isommat katselivat elokuvia autotelkkarista. Paluumatkalla isommatkin nukahtivat hetkeksi. Kotimatka ajettiinkin poikien nukkuessa yhdellä istumalla kotiin asti. Ja hei kerrankin kävi niin, että kotiinlähtöpäivänä tuli huono ilma! Yleensä se tuppaa menemään toisin päin, vai mitä? ;D

K-M