Kukastunturi liukulumikengillä

Viikko sitten suunnattiin odotetulle aikuistenreissulle Lappiin ja Leville. Pahentuneen koronatilanteen vuoksi päädyttiin peruuttamaan alkuperäiset suunnitelmat lasketteluista ja päätettiin ottaa tilalle muuta aktiviteettia kauempana muista reissaajista. Lyhyen pähkäilyn jälkeen keksittiin huiputtaa Ylläksen puolelta löytyvä Kukastunturi liukulumikengillä. Ja se oli paras päätös pitkään aikaan, mitä reissuun ja urheiluun tulee! Sääkin oli just täydellinen, kuten kuvista näkyy.

Kukastunturi ja maisema Ylläkselle.

Meidän päivä alkoi Levin puolella mökiltä kunnon aamiaisella ja eväiden teolla. Pakattiin reppuihin eväsleivät, kahvit ja kanelipullat. Makkaratkin otettiin varalta, jos olisi tullut notskipaikka vastaan. Ne jäi miesväelle kuitenkin iltapalaksi..

Leviltä ajaa Ylläksen puolelle alle tunnissa eli matkaa on vain alle 60 kilometria. Minä ja Ossi ei oltu aiemmin Ylläksellä käytykään, joten senkin vuoksi oli kiva tehdä pieni vierailu reissun aikana naapurikuntaan Leviltä. Ylläkselle päästyä ajeltiin Äkäslompoloon tv:stäkin tutun Jounin kaupan lähistölle ja bongattiin paikka, joka vuokraa erilaisia välineitä. Haettiin meille kaikille päiväksi vuokralle liukulumisukset ja saatiin samalla retkisuosituksena Kukastunturi. Sinne siis!

Ohjeena oli ajaa vuokraamosta Angervon navettagallerian pihaan, josta lähtee hiihto-, vaellus- ja maastopyöräreittejä. Sieltä edelleen seurattiin opasteita kohti Kukastunturia ja lumikenkäreittejä.

Kukastunturi – kukkulan kuningas

Meillähän ei jännitystäkään tästä reissusta puuttunut.. Alkutaivallus sujui oikein hyvin ja ihasteltiin maisemia ja ennen kaikkea sitä ihanaa hiljaisuutta. Kunnes yhtäkkiä meidän viereen lennähti iso urosmetso. Oltiin aluksi innoissaan siitä, ettei aiemmin oltu niin lähellä metsoa oltukaan. Innostus sitten kaikkosi hyvin pian, koska tämä kukkulan kuningas alkoi pitää meteliä ja pörhistellä sulkiaan. Samalla se lähestyi meitä hyökkäävästi. Ja me taas koitettiin rauhassa kivuta umpihankea pitkin ylöspäin ;D Metso seurasi (lue ajoi meitä takaa) pitkän matkan ja lopulta saatiin se karisteltua pois meidän kannoilta. Tässä kohtaa suurin osa meidän seurueesta naureskeli tapahtuneelle ja minäkin pysähdyin monta kertaa ottamaan kuvaa ja videopätkää tuosta el machosta.

Paluumatkalla samaa kukkulaa ylittäessa tämä kingi lennähti taas jostain piilostaan meidän viereen ja oli tällä kertaa astetta vihaisemmalla tuulella. Eikä ihme, kun oltiinhan me jo toistamiseen luvatta sen reviirillä..?! Jatkettiin taas rauhassa matkaa ja meidän perässä tuli nainen koiranpennun kanssa. Pian koira meni tietty tekemään tuttavuutta lintuun ja homma eskaloitui. Metso nappasi koiraan kiinni ja koitti nokkia päähän. Omistaja ja meidän miesväki koittivat mennä väliin, jolloin metso hyökkäsi lopulta minun veljen kimppuun. Lumi vain pöllysi ylärinteessä ja kohta onneksi nähtiin, kun kukkulan kuningas luovutti ja lennähti pois. Minä, veljenvaimo ja meidän luokse paennut koiranpentu tuijotettiin suut auki koko tilannetta. Suksia palauttaessa mainittiin metsosta, jolloin vuokraamon työntekijä totesi meidän ilmeisesti olleen Kukastunturin suunnalla. Kukkulan kuningas lienee machoillut siellä muillekin..

MUTTA tämän metson vuoksi ei reissua kannata jättää väliin! Oltaisiin varmasti selvitty ilman tuota hyökkäystä, jos pikkukoira ei olisi mennyt niin innoissaan tekemään tuttavuutta.

Luminen metsä ja hiihtäjät.
Metso lumisessa metsässä.

TÄMÄ 🖤! Vaikka kuvastakin maisemat näyttää upealta, niin livenä ne olivat vieläkin upeammat! Aurinko lämmitti ihanasti tuohon rinteeseen ja päädyttiinkin syömään eväät juuri tuossa kohdassa.

Alla muutamat huomiot reissusta:

  • Tunturiin mennessä kannattaa selvittää reitti etukäteen ja pysyä merkatuilla poluilla muun muassa lumivyöryriskin ja mahdollisen eksymisen vuoksi. Mekin kuultiin ja tunnettiin sellaisia jysähdyksiä tuolta rinteestä, joten lumivyöryjen suhteen kannattaa oikeasti olla varuillaan tuolla tuntureilla ihan näin Suomessakin.
  • Pakkaa mukaan taukotakki/kuiva paita, jonka voit laittaa päälle tai vaihtaa pysähdyksen ajaksi.
  • Talvisin energiaa kuluu enemmän jo pelkästään kropan lämmittämiseen, joten ota mukaan evästä ja myös riittävästi juomista. Nestehukka voi yllättää myös talvella kovasti hikoillessa.
  • Meidän reitti oli noin 9 kilometriä ja aikaa taukoineen meni reilut 3 tuntia. Lyhyetkin matkat siis saattaa taittua yllättävän hitaasti paksussa hangessa.
  • Liukulumikenkien päivävuokra maksoi 25 euroa/hlö.
Kukastunturi ja maisema Ylläkselle. Edessä kaksi henkilöä.

Oltiin niin onnellisia, että vaihdettiin laskettelu liukulumikenkäilyyn! Laskettelu on ihanaa, mutta tämä oli elämys. Ja kun kerta tunturille kiivettiin, niin pääsihän sieltä myös laskemaan alaskin. Liukulumikengät ei tosin itse laskemiseen ole ehkä ne parhaat välineet ja kunnon pölähdyksiltäkään ei kukaan meistä välttynyt, mutta hauskaa niiden päällä kuitenkin oli. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Onko siellä muita tuntureiden huiputtajia? 🙂

Kaisa-Maria

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan

Meidän kesäloma starttasi reilu viikko sitten lauantaina, kun tehtiin vajaa viikon mittainen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Tällainen maisemanvaihdos heti loman kärkeen auttaa pääsemään hetkessä lomafiilikseen, kun normaali arki kotona katkeaa täysin! Tällä kertaa meitä oli liikkeellä meidän perheen lisäksi minun veljen perhe ja kälyn veli. Meidän kymmenen hengen reissuseurue oli huippu kaikin puolin. Pystyttiin touhuamaan koko porukalla tai sitten hieman jakaantua pienempiin seurueisiin. Näin me ehdittiin kaikki tehdä enemmän ja omien mieltymysten mukaan. Ja pakko myös todeta, että lapsetkaan eivät kinastelleet ja tapelleet niin paljoa, kun serkut oli menossa mukana.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Porotokka tunturin huipulla.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Oranssitakkinen mies katselee tuntureille Kaunispään huipulla.

Matkalle lähdettiin vailla isompia suunnitelmia. Reittiä mietittiin hieman etukäteen, mutta pysähdys- ja yöpaikat päätettiin reissulla tien päällä fiiliksen mukaan. Ensimmäiseksi pysähdys- ja yöpymispaikaksi suunniteltiin Pyhä-Nattasta. Tarkoitus oli tehdä porukalla pieni iltahaikki tuntureille, mutta vaihdettiin suunnitelmaa superhuonokuntoisen tien vuoksi. Uutena suunnitelmana ajeltiin yöpymään Saariselälle Kaunispään huipulle.

Kaunispään huipulla oli ihan mielettömän maisemat! Lapset sai pitkän ajomatkan jälkeen leikkiä ja purkaa energiaa tunturissa. Ennen lasten nukkumaan menoa käytiin vielä iltakävelyllä tunturipolulla ja bongattiin kunnon porotokkakin. Lasten alettua unille me aikuiset istuttiin vielä iltaleirillä ja ihasteltiin upeaa auringon ”laskua”. Saariselän aamu puolestaan alkoi aamiaisella tunturimaisemissa ja sen perään meistä kolme lähti maastopyöräilemään ja loput lasten kanssa puistoon. Minä, veli ja käly laskettiin pyörillä Kaunispää alas melkoista vauhtia (Love it!!) ja käytiin ajamassa Rumakurulla.

Saariselällä on aivan mielettömän kaunis luonto ja upeat polut ulkoiluun. Maastopyöräilijöille löytyy monen tasoista reittiä eli lajia on helppo kokeilla niillä poluilla. Kuumana päivänä oli ihana ajella pitkin kylmää tunturipuroa ja saada samalla roiskuvasta vedestä viilennystä päälle. Pyörälenkin jälkeen suunnattiin tekemään lounasta alla olevan kuvan Aurora päivätuvalle. Tämä on kyllä heittämällä hienoin ja erikoisin päivätupa, missä ollaan retkeilty! Päivätuvan lisäksi samassa rakennuksessa on varaustupa. Haaveiltiin jo jostain ihanista juhlista tuolla!

Saariselän lounaan jälkeen matka jatkui kohti Inaria. Matkalla pysähdyttiin vielä valmistamaan päiväruokaa jollekin Lapin sodan muistomerkeistä. Paikka vaan kuhisi hyttysiä ja paarmoja, joten kovin kauaa ei tässä paikassa viihdytty.

Lasten toiveena oli pysähtyä Inarissa matkamuistomyymälässä. Heillä oli omat reissurahansa mukana ja tottakai jokainen löysi jotain mieluista ostettavaa. Meidän esikoinen osti puisen kaiverretun ritsan, josta yllättäen me hieman vanhemmatkin innostuttiin myöhemmin Tenojoen varrella. ;D Inarissa suunnattiin kuitenkin ihan ensimmäisenä saamelaismuseo Siidaan. Siida on hienosti toteutettu museo, josta löytyy rakennuksia, asuja, työkaluja ja vaikka mitä koskien Lapin ja saamelaisten historiaa. Omalla kohdalla tieto edellä mainituista on aika vähäistä, joten oli kiva hieman sivistää itseä tällä mielenkiintoisella aiheella. Lapsetkin tutkivat innoissaan esineitä ja asumuksia.

Inarista meidän matka jatkui Utsjoelle ja Suomen kauneimmaksi äänestetylle tieosuudelle Utsjoelta Karigasniemeen. Yötä päädyttiin viettämään Tenon varrella olevalle symppikselle leirintäalueelle. Oli ihana päästä kylpemään ja peseytymään kunnolla. Samalla saatiin tehtyä autolle tyhjennykset ja täytöt veden osalta.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Autotie ja kauempana lumihuippuiset tunturit.

Ah Norja! Puhelimessa ja kamerassa on noin miljoona kuvaa teiden varrelta, eikä niistä yksikään tee oikeutta upeille ja jylhille maisemille. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jokaiselle P-paikalle. Valittiin lukuisista paikoista tämä lounaspaikaksi. Lapset säntäsi ensimmäisinä aarrejahtiin rannalle sillä aikaa, kun me valmisteltiin lounasta koko porukalle. Lounaan jälkeen jaloiteltiin hetki ja ajettiin jonkun matkan päähän seuraavalle yöpaikalle. Yöpaikka löytyi kirjaimellisesti kokeilemalla mihin mikäkin pieni merenrantatie vie. Pienen säädön jälkeen päädyttiin kauniille paikalle hieman korkemmalle. Siinä autoja säätäessä päästiin myös seuraamaan, kuinka paikallinen kolmikko sukelteli kuningasrapuja keihäät apunaan.

Yöpaikan löydyttyä puettiin retkeilykamppeet päälle ja suunnattiin rannan kautta retkelle. Retkellä löydettiin melkoinen kasa kauniin valkoisia simpukoita, merisiilin kuoria, kuningasravun kuoria ja (ilmeisesti) poron hieman ällöttäviäkin luita. Mutta aarteita, mitä aarteita.

Iltaa kohden tuuli vain yltyi kovemmaksi ja jopa me aikuiset pystyttiin melkein nojaamaan vastatuuleen. Mietiskeltiin puolivakavissaan pysyykö meidän asuntoautot pystyssä siinä tuiverruksessa ;D Iltaa ei oikein huvittanut jäädä istuskelemaan, vaikka paikka olikin aivan mielettömän kaunis. Onneksi aamuun mennessä tuulikin oli tyyntynyt ja ehdittiin vähän nauttimaan tuosta paikasta enemmän.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen, jolla kantorinkassa lapsi kalliolla. Taustalla Jäämeri.

Aamiaisen jälkeen hypättiin taas hieman eri kokoonpanoilla pyörien selkään. Ajeltiin ensin pätkä tietä pitkin ja perään huiputettiin rannan viereisten tunturien korkeimpia kohtia. Ai että!! Tavoitteena oli mennä niin korkealle, että lumihuiput tulevat vastaan ja sieltähän ne lopuksi löytyi. Onneksi lähdin veljen vaimon ja hänen veljensä mukaan. Nousi oli kyllä raskas, mutta ehdottomasti sen puuskutuksen arvoinen! Vai mitä mieltä olette näiden kuvien perusteella?

Välillä sai ihan kantaakin pyörää jyrkkien seinämäisten nousujen tullessa eteen, mutta suurimmaksi osaksi tunturilla pystyi polkemaan (jos vain voimat riitti ;D). Ja alastulo oli tietty maisemien lisäksi paras osuus! Laskuvauhti taisi parhaimmillaan lähennellä 50 km/h, kun viileteltiin alas tuolta. Tämä paikka oli ehdottomasti hienoin, missä olen koskaan polkenut. Toivottavasti vielä joskus pääsee vastaaviin maisemiin polkemaan.

Napapiirin sankarit ja reissulukuja

Arvatakin saattaa, ettei tällainen reissu mene aina täysin nappiin. Onneksi meille sattui pikemminkin pikku kommelluksia, kuin mitään vakavampaa isoa. Sattumusten joukkoa alkoi keräämään meidän kahden pojan matkapahoinvointi. Niistäkin onneksi selvittiin, mutta ihan uhreitta ei homma kuitenkaan mennyt. Yhden pojan nalle ja minun lahjaksi saama jättivillahuivi ottivat koppia pahoinvoinneista. Mutta ei siitä sen enempää.. Seuraava ”kommellus” sattui kun Saariselän jälkeen onneton poroemo juoksi pienen vasansa kanssa tielle ja nähtiin porokolari. Noiden porojen kanssa saa kyllä olla supertarkkana! Meillä oli ajon aikana puhelimessa porokello-app päällä ja suurimman osan poroista se meille ehtikin hälyyttää. Kuitenkin useampi sarvipää ehti meidät yllättää porokellosta huolimatta ja paluumatkalla meinasi meidänkin auto törmätä poroon.

Muina kommelluksina voisi mainita muun muassa kaasupolkimen päälle hinautuneen lattiamaton..

Pieniä törmyksiäkin (henkisiä ja fyysisiä) oman perheen kesken viikon aikana koettiin, kun viisi henkeä viettää reissuelämää asuntoautossa. Mutta ei mitään niin isoa, etteikö lähdettäisi joskus reissulle uudelleen. 🙂

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan lukuina

  • Asuntoauton vuokra n. 1000 € / viikko sisältäen ajoa 2500 km
  • Ajetut kilometrit reitillä (Oulu – Saariselkä – Inari -Utsjoki – Karigasniemi – Indre Billefjord – Alta – Kautokeino – Hetta – Raattama – Levi – Rovaniemi -Ranua – Oulu) vajaa 2000 km
  • 2 yötä leirintäalueella, 3 muualla
  • 2 ravintola-ateriaa koko porukalla. Loput kokkailtiin autoissa
  • Muut kustannukset (polttoaine, ruoat, ostokset, pääsyliput jne) +1000 €
  • 2:ssa paikassa hyttysiä ihan liikaa

Altan museokahvilan terassilta aukeaa huikeat näkymät merelle ja vuonoon. Museo vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta tällä kertaa nautiskeltiin vain kahvit ja jädet paikan päällä.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Mutkikas tie kallioiden välissä. Tien vieressä joki.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Lähikuva heinää syövistä poroista tunturin huipulla. Kaukana näkyy tuntureiden siluetteja ja punertava auringon lasku.

Kautokeinon tien varrella on kauneimmat näkymät, missä ollaan koskaan ajeltu. Nimittäin tien molemmin puolin nousee korkeat kalliot, tien vierellä kiemurtelee kirkasvetinen turkoosi joki koskineen ja pieniä vesiputouksia tulee vastaan vähän väliä. Lähempänä Kautokeinoa tulee vielä Pikefossenin isompi vesiputous. Autolla pääsee melkein putouksen viereen, joten kannattaa ehdottomasti tsekata myös tämä paikka! Altasta ajeltiin tosiaan yöpymään Kautokeinoon pienelle leirintäalueelle. Kautokeinossa oli kaksi leirintäaluetta, joista valittiin Campsite Kautokeino. Toinen, isompi leirintäalue ei pikaisella vilkaisulla sopinut lapsille tai rauhaa haluaville. Campsitella puolestaan päästiin autojen kanssa rantaan ja palvelu oli hyvää. Paikalta löytyi tekemistä lapsille, grillikodat, sauna ja hyvät pesutilat.

Meidän reissun viimeinen yöpymispaikka oli Levi. Levillä ehdittiin vuorokauden aikana yöpyä huipulla, laskea mäkiä kesäkelkoilla ja pyörillä, tehdä iltapalaretki, leikkiä puistoissa, kiipeillä seikkailupuistossa, käydä kylpylässä, shoppailla ja nauttia yöttömästä yöstä. Toisin sanoen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan sai täydellisen lopetuksen.

Seuraavana Norjan kohteena haluttaisi vierailla ikonisilla Lofooteilla, Senjassa ja ennen kaikkea ajella rantateitä kohti etelää.

Onkos siellä muita Lapin ja Norjan matkailijoita? Ainakin mediasta ja somesta päätellen useamman reissut ovat tänä kesänä suuntautuneet juurikin kohti pohjoista.

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria