Koivunmahla käyttöön

Muistan koulun ala-asteelta, kun meidän opettaja toi silloin tällöin esittelyyn ja tarkasteluun hieman erikoisempia asioita. Näistä kaksi on jäänyt erityisesti mieleen: pettuleipä ja koivunmahla. Näitä me sitten innoissaan maisteltiin ja opiskeltiin aiheesta lisää. Viime viikolla pääsin palaamaan tuonne kouluajan muistoihin, kun meidän äiti oli saanut työkaveriltaan kanisterillisen koivunmahlaa, josta mekin saatiin pari pulloa kotiin. Koivunmahla otettiin heti tietenkin maisteluun koko perheellä ja reaktiot olivat melkoisen neutraalit, kuten mahlan maku on luonnostaakin. Maistelun jälkeen aloin etsimään koivunmahlasta enemmän tietoa ja kyseessähän on (jälleen kerran) oikea superfood! Ja vielä pieni disclaimer heti alkuun eli seuraavat tiedot on kerätty eri tietolähteistä ympäri nettiä, joten en ole asiantuntija tämän suhteen.

Kaksi koivupuuta joen rannassa kesällä.

Mitä koivunmahla on?

Mahla on pohjoisten leveysasteiden lehtipuiden maitiaisnestettä, joka on suurimmalta osalta puiden juurillaan maasta imemää vettä. Mahla sisältää kuitenkin runsaasti ravintoaineita, koska se on juurikin se neste, joka vie puun oksiin sen kasvun käynnistämiseen tarvitsemat ainekset.

Ravintoaineina koivunmahlassa listataan sokerit (mm. purukumeistakin tuttu xylitoli), glukoosit ja fruktoosit. Mahlassa on myös pienempiä määriä hedelmähappoja, aminohappoja, entsyymejä sekä kivennäis- ja hivenaineita. Koivunmahla on väriltään kirkasta ja tarkkaan makustelemalla hieman makeaa. Ehkä voi maistaa myös hyvin hyvin hennosti koivumaisen maun.

Koivun oksa ja taustalla joki.
Koivunmahla.

Koivunmahla – yleisesti

  • Koivunmahlan keruuaika on yleensä huhti-toukokuussa, kun maan pinnan sulaessa puiden juuret alkavat imeä maasta vettä.
  • Mahlan kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin eli mahlaa saa kerätä vain omista puista tai maanomistajan luvalla.
  • Koivunmahlaa on käytetty jo vuosisatojen ajan erilaisiin tarpeisiin pohjoisilla leveysasteilla. Raportoituja käyttökohteita ovat esimerkiksi nivel- ja reumavaivojen hoito, kevätväsymyksen hoitaminen, kehon puhdistus, keuhkosairauksien hoito ja kihdin hoito. Lapissa mahlaa kerrotaan olleen käytössä jopa äidinmaidon korvikkeena.
  • Nykyään mahlaa nautitaan sellaisenaan janojuomana, lisätään smoothien sekaan, käytetään paastojuomana, käytetään energia- ja palautusjuomana sekä helpottamaan siitepölyallergian oireita siedätysmielessä. Mahlan terveysvaikutuksista suunnitellaan tutkittavan laajemminkin Itä-Suomen yliopistossa.
  • Koivunmahla on hyvin suosittua ulkomailla, nimittäin Suomen mahlantuottajilta menee mahlaa vientiin reippaasti yli 90% tuotannosta/keruumäärästä. Lukua toki selittää myös se, että osa suomalaisista mahlankäyttäjistä kerää itse mahlat käyttöönsä.
  • Huono puoli koivunmahlassa on sen kehno säilyvyys. Mahla säilyy keruun jälkeen vain 2-5 vuorokautta jääkaapissa. Säilyvyyttä voi onneksi pidentää pakastamalla mahlan. Hyvä vinkki onkin pakastaa mahlaa annoksina, jolloin ei tarvitse kerralla sulattaa ja käyttää suurta määrää. Mahlan säilyvyyttä voidaan pidentää myös mm. pastöroimalla.

Onko teille koivunmahla tuttu aine? Oletteko maistelleet tai onko jollain ihan säännöllisessä käytössä?

Kaisa-Maria

P.S. Näin kesän ja marjakauden lähetyessä kannattaa käydä lukemassa juttu suomalaisista marjoista ja niiden terveyshyödyistä!

Suomalaiset marjat – terveyshyötyjä

Onko teillä pakastimet täytetty kesän vitamiinipommeilla eli marjoilla? Meillä on, mutta tunnustan heti olevani ihan älyttömän laiska marjastamaan. Minun marjastus on valitettavasti yhtä kuin kävellä kauppaan ja ostaa muiden poimimia marjoja. Tosin tänä kesänä on tullut vähän kykittyä metsässäkin, kun mustikkasato oli niin älytön! Iso rasiallinen täyttyi kyllä ihan hetkessä, mutta edelleenkään marjojen poimiminen ei ole minun juttuni. Hyttyslakin nosto siis kaikille, jotka jaksavat keräillä nuo arvokkaat ravinnot talteen! Mutta kuten sanottua, ostan kyllä marjoja ympäri vuoden ja eritoten kesällä, kun kaikki on tuoretta. Suomalaiset marjat sisältää ihan mielettömän määrään vitamiineja ja muita ravintoaineita. Enkä puhu pelkästään tutuimmista pöydän herkuista…Siksipä ajattelin listailla, mitä kaikkea suomalaiset marjat sisältävät. Otetaan alkuun nämä tutummat herkut ja loppuun ne vitamiinin lähteet, joita ei juurikaan tule ajatelleeksi.

Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa.

Mansikka

  • C-vitamiinin lähde. 100 grammassa mansikkaa on C-vitamiinia n. 45,6 mg (päivittäinen C-vitamiini suositus on noin 75 mg)
  • Folaatin lähde (Folaatin puute aiheuttaa mm. anemiaa. Folaatti on myös tärkeä aine alkuraskauden vaiheissa)
  • Sisältää runsaasti suolistoterveydelle tärkeitä kuituja
  • Sisältää polyfenoleita, jotka on tutkimuksissa osoitettu vaikuttavan sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon
  • Sisältää antosyaaneja, jotka on tutkimuksissa osoitettu estävän syöpäsolujen kasvua
  • Mansikan nauttimisella on hyvä vaikutus kokonaiskolesteroliarvoon
  • Mansikka buustaa elimistön suojamekanismia ja muun muassa estää haitallisten mikrobien kasvua
  • Mansikan on tutkittu edistävän silmien terveyttä

Mustikka

  • Mustikat sisältää runsaasti samoja antosyaaneja kuin mansikassa. Antosyaanien on todettu mm. estävän syöpäsolujen kasvua. Mustikan antosyaanipitoisuus on sitä korkeampi, mitä pohjoisemmassa marja on kasvanut!
  • Säännöllisen mustikoiden syömisen on todettu lieventävän kehon matala-asteista tulehdustilaa, jolla on yhteys sepelvaltimotautiin ja diabetekseen.
  • Hyvä kuidun ja E-vitamiinin lähde. E-vitamiini edesauttaa ihon kimmoisuutta!
  • Mustikka voi edesauttaa silmien terveyttä ja vähentää näyttöpäätetyöskentelyn aiheuttamia silmien väsymysoireita
  • Mustikan vaikutusta muistiin on tutkittu myös paljon ja tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Eräässä tutkimuksessa yli 76-vuotiaille naisille oli annettu mustikkamehua tietyn verran tietyn ajanjakson ajan. Verrokkiryhmä ei ollut nauttinut mustikkatuotteita tuona aikana. Tutkimuksen päätyttyä mustikkamehua nauttineet olivat parantaneet tuloksiaan muistitesteissä sekä heidän masennusoireensa olivat vähentyneet. Samoin glukoosi- ja insuliinipitoisuudet olivat alentuneet.

Puolukka

  • Puolukka sisältää muiden marjojen tapaan muun muassa C- ja E-vitamiineja, muttei ole kuitenkaan samanlainen vitamiinipommi kuin esimerkiksi toverinsa mustikka. Puolukan taika perustuu sen sijaan polyfenoliyhdisteisiin sekä kivennäis-, ja hivenaineisiin.
  • Puolukan edellä mainitut vaikuttavat aineet iskevät kehon matala-asteisia tulehdustiloja vastaan ja ikään kuin poistavat bakteerien kasvualustaa.
  • Perinteisesti puolukkaa on käytetty ien- ja virtaputkentulehdusten hoitoon karpalon tavoin.
  • Puolukka sisältää runsaasti kuituja, jotka ovat tärkeä seikka suolistoterveyden kannalta.
  • Vaikuttavien aineiden on tutkittu edesauttavan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä sekä ylipainoa.
  • Puolukka auttaa myös hormoonitasapainossa esimerkiksi estrogeenin osalta
  • Tämä metsien punainen herkku on myös sisältönsä vuoksi omiaan tehoamaan ikääntymisen merkkejä vastaan ja puolukkaa käytetäänkin kosmetiikassa erityisesti ihonhoidossa.
  • Suomessa on tehty tutkimusta antamalla koholla olevasta verenpaineesta kärsiville rotille laimeaa puolukkamehua päivittäin tietyn ajanjakson verran. Lopputuloksena rottien nauttima puolukkamehu alensi merkittävästi niiden verenpainetta ja seuraavaksi tutkimus jatkuu vertailevalla kliinisellä tutkimuksella terveillä ihmisillä, joilla on kohonnut verenpaine, joka ei kuitenkaan vaadi lääkitystä.
Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Karpalo

  • Karpalolla on puolukan tapaan maine kansanparannuksen piirissä. Marjan sisältämät fytokemikaalit, hivenaineet ja vitamiinit hillitsevät kehon matala-asteista tulehdusta ja näin karpalon onkin hyvin perinteinen lisäapu eri virtsatietulehdusten hoitoon.
  • 2012 Oulun Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on karpalon todettu yhdessä antibioottihoidon kanssa vähentävän lasten virtsatietulehdusten uusimista jopa 40%. Vaikutusta on selvästi todettu myös muissakin ikäryhmissä, koska vanhustenhoidossa puolukka-karpalomehua käytetään ennaltaehkäisevästi juurikin samaisten tulehdusten hoitamisessa. Omakohtainen kokemuskin minulta löytyy tästä. Vuosia sitten leikkauksen ja verensiirron yhteydessä iski myös raju munuaistulehdus, jota hoidettiin sairaalassa kunnon ”hevoskuurilla” antibiootteja sekä lisäksi minulle juotettiin paljon sokeroimatonta karpalomehua! Ja mikäs siinä.. hyvää oli!
  • Karpalon sisältämä jodi on tärkeä aine kilpirauhasen toiminnan kannalta.
  • Kourallisella karpaloita päivässä voi edesauttaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyä. Karpalon on katsottu myös nostavan hyvän kolesterolin määrää sekä auttavan hidastamaan solujen rappautumista (ikääntymisen merkkejä siis).
  • Karpalossa on hurja määrä vitamiineja sekä omega-rasvahappoja.
  • Karpalon sisältämät kasviestrogeenit voivat lievittää vaihdevuosioireita sekä ehkäistä hormooniperäisten syöpien (esimerkiksi rintasyöpä) kehittymistä.

Hilla/lakka

  • Tämä soiden kulta on erinomainen C-vitamiinin lähde. Noin desi hillaa sisältää päivittäisen C-vitamiinitarpeen.
  • Muut suomalaiset marjat eivät sisällä niin paljon kuituja kuin hilla.
  • C-vitamiinin lisäksi hillassa on runsaasti muitakin vitamiineja (melkein kaikki aakkoset löytyy tästäkin).

Vadelma

  • Kuituja, kuituja, kuituja! Hillan tapaan myös vadelma sisältää runsaasti kuituja ja ”vattua” onkin perinteisesti käytetty kautta aikojen vatsavaivojen hoitamiseen.
  • Vadelmastakin voi hyödyntää lehdet ja keittää teetä niistä. Vadelman lehdissä on esimerkiksi runsaasti C-vitamiinia. C-vitamiinia ja folaattia löytyy myös vadelman marjasta suuri määrä. Toisin sanoen vadelma on omiaan boostaamaan kehon vastustuskykyä!
  • Vadelman sisältämät ainesosat toimivat antioksidanttina ja näin estävät hapettumista kehossa.
  • Vadelmanlehtitee on tuttu juoma monelle raskaana oleville tai jo synnyttäneille. Uskomuksen mukaan vadelmanlehtitee voimistaa kohdun ja lantionpohjan lihaksia ja toimii näin apuna supistuksien tullessa. Samoin vadelmanlehtiteen uskotaan vähentävän jälkivuodon määrää ja auttavan kohtua palautumaan synnytyksestä. Näitä mitään uskomusta ei ole kuitenkaan tutkimuksilla todistettu ja kyse onkin lienee enemmän perintötiedosta. Mutta joka tapauksessa moni raskaana oleva alkaa nautiskella vadelmanlehtiteetä raskauden loppuvaiheessa. Minä en tätä koskaan omien raskauksien kohdalla muistanut kokeilla, mutta muistan kyllä keskustelleeni aiheesta tuttavien kanssa. Haittaakaan tästä teen nauttimisesta tuossa tilassa ei ilmeisesti ole, joten on varmasti ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Ja jos ei muuta tehoa irtoa, niin saa ainakin ihanan rauhallisen teehetken rutiiniksi ennen h-hetkeä.

Tyrni

  • Tyrnissä on kasvikunnan korkeimpia C-vitamiinipitoisuuksia! Marjan E-vitamiinipitoisuus on myös hyvin korkea.
  • Tyrnin öljy sisältää runsaasti terveellisiä Omega-rasvahappoja. Tyrnin öljyt ovat muun muassa omiaan hellimään sydäntä ja verisuonia.
  • Tyrni hoitaa myös limakalvoja sekä boostaa suolistoterveyttä.
  • Ihonhoidossa tyrni on myös löytänyt paikkansa ja tyrniä on muun muassa käytetty perinteisesti ikääntymisen merkkejä vastaan kuin myös ihon palovammoihin.
  • Tyrniä käytetään itänaapurissa ja ainakin Kiinassa syövän hoidossa sekä säteilyn jälkeisenä hoitona.
  • Tyrnin flavonoidipitoisuuksien vuoksi se auttaa laskemaan myös korkeaa verenpainetta.
Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Juolukka

  • Juolukan C-vitamiinipitoisuus on myös korkea. Itse asiassa moninkertaisesti korkeampi kuin esimerkiksi mustikan!
  • Juolukka hellii myös silmien terveyttä, koska sen sisältämät antosyaanit auttavat silmien väsymysoireisiin ja parantavat näköä yleensäkin.
  • Tälläkin marjalla on syöpäsoluja tuhoava vaikutus. Samoin se laskee huonon kolesterolin määrää samalla nostaen hyvän kolesterolin määrää.
  • Kuten monet muutkin marjat, myös juolukalla on hyvin positiivinen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen.

Variksenmarja

  • Variksenmarjan kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjalla.
  • Variksenmarjassakin on suuri määrä C-vitamiinia ja se onkin ollut tärkeä C-vitamiinin lähde eritoten pohjoisen kansoille.
  • Marjan sisältämä ursulihappo vahvistaa sydäntä ja hermostoa.
  • Lisäksi variksenmarja sisältää runsaasti muiden hyvien ainesosien kanssa antioksidantteja ja auttaa syövän torjunnassa.
  • Marjan antosyaanit ja muut vaikuttavat aineet tehostavat silmien mikroverenkiertoa.
  • Variksenmarjan kerrotaan auttavan ”mielenpahoituksiin”, joka perustuu luultavasti marjan sisältämään B-vitamiinin määrään. B-vitamiini vahvistaa mieltä ja auttaa muun muassa rauhoittumaan.
  • Variksenmarjan seleeni auttaa siittiöiden liikkuvuudessa.

Bonuksena vielä maininta pihlajanmarjoille! Pihlajanmarjat sisältää runsaasti vitamiineja, joista eritoten C-vitamiinia. Kymmenkunta pihlajanmarjaa esimerkiksi smoothien seassa on mahtava lisä tehostamaan vastustuskykyä! Ja muiden marjojen, kasvisten ja hedelmien kanssa yhdessä pihlajanmarjan väkevä maku ei pääse esiin.

Suomalaiset marjat kuksassa. Kädet pitelevät kuksaa. Alla vettä.

Kaikki nämä suomalaiset marjat sisältävät vielä enemmän terveyshyötyjä, mitä tähän postaukseen nostin esille. Tähän poimin minun mielestäni kiinnostavimpia terveyshyötyjä ja tutkimuksia, mutta kaikista marjoista löytyy esimerkiksi paljon niin sanottua perinnetietoa ja rohto-oppia näiden postauksen tietojen lisäksi. Eli jos ne kiinnostavat, niin ei muuta kuin hakukoneet laulamaan. Lähteenä tähän postaukseen käytin Wikipedian artikkeleita, Ylen artikkeleita, Arcticwarriorsin tietoja ja Luontoportin tietoja, joten asiantuntijana en näitä tietoja ole kirjoittanut. 🙂

Mitkä marjat ovat sun lemppareita?

Kaisa-Maria

P.S. Suomalaiset marjat vaan on niin superherkullisia ja minäkin käytän aina leipoessa jotain marjoja. Kesän paras jälkiruoka esimerkiksi on superhelppo toteuttaa myös pakastemarjoista kylmän kauden aikana!

Hossa – täydellinen paikka luontotreffeille

Nyt kun kotimaan matkailu on monella ykkössijalla reissusuunnitelmissa päätettiin mekin käydä vähän seikkailemassa uusilla kulmilla. Hossa oli meille molemmille tosiaan aiemmin käymätön kohde, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähdetäänkö viettämään aikuisten viikonloppua sinne, kun kutsu kävi. Lisäksi paikka oli mitä loistavin toteuttaa Ossille antamani joululahja – itse tehty lahjakortti karhusafarille tänä kesänä. Reissulle meitä lähti (yllätys, yllätys haha) minun veli ja hänen vaimonsa. Hossa tarjoaa kuitenkin sen verran paljon aktiviteetteja, että matkakavereiden kanssa nähtiin aamupäivästä ja seuraavan kerran vasta ihan illalla, kun me tultiin Ossin kanssa takaisin majapaikkaan.

Hossa. Suuret ikkunat, josta näkymä Hossanjärvelle ja nurmelle.
Hossa. Kanjonijärvi Julma-Ölkky. Kanjonin reunalla puita.

Mitäs me sitten tehtiin? Reissukaverit lähtivät ajamaan pitkän maastopyörälenkin Hossan upeille poluille. Me puolestamme otettiin reissu hieman rennommin ja suunnattiin alkajaisiksi pienelle päiväkävelylle Julma-Ölkylle. Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi eli näköalat oli upeat. Pienen haikin jälkeen käytiin syömässä kunnon lounas luontokeskuksella ja perään chekattiin majoitukseen. Me yövyttiin Camp Norwidessa/Hossan lomakeskuksessa söpöissä linnunpönttöjä muistuttavissa hotellihuoneissa. Huoneet ja mökit ovat heti Hossanjärven rannalla ja kaikista huoneista oli näkymä suoraan järvelle. Paikka oli kyllä upea ja koko seinän kokoinen ikkuna vaikuttava. Hieman tuli miinusta siitä, että huoneessa ei ollut perinteistä pientä jääkaappia eväille ja ikkunan edessä oli vain ohkaiset verhot. Tämä siis jos on hankalaa nukkua valoisassa. Huoneet olivat myös tosi kuumia näin lämpimillä kesäsäillä ja tuuletus mahdotonta hyttysien vuoksi. Koronan takia oli myös puutteita mm. aamiaisessa, mutta muuten paikka oli kyllä tosi mukava! Kanooteille, veneille ja pyörille löytyi myös vuokrausmahikset eli kantsii ehdottomasti tutustua.

Hossa – Karhusafari

Hossa ja muutkin itärajaa lähellä olevat paikat tarjoavat hyvät mahdollisuudet käydä valokuvaus-/bongausreissuilla luonnossa. Lähipiiristä tällaisen karhusafarin on jo useampi testannut aiempina kesinä ja Ossin kanssa ollaan aina fiilistelty muiden reissuja. Lyhyen googlettelun jälkeen löydettiin täydellinen paikka toteuttaa tällainen jännittävä ilta villissä luonnossa. Arolabear eli Arolan maatila- ja erälomat tarjoilee iltaretkiä ja koko yön kestäviä bongausretkiä. Me valittiin illan kestävä retki, jossa oli noin viisi tuntia aikaa itse kojussa. Ihan aluksi siis mentiin Arolan tilalle, jossa aivan ihana tilan emäntä kertoi ohjeita ja karhujuttuja vuosien varrelta. Saatiin samalla kuulla myös tilan hurjastakin historiasta (ja kaikki tietenkin aidolla Kainuun murteella kerrottuna!).

Vaatetus ohjeen mukaan eli kumiset kengät, pitkät hihat, pitkät lahkeet ja ei hajusteita (ei edes hyttysmyrkkyjä, jos ovat hajusteellisia). Sopii myös maatilan hommiin? ;D

Alkuinfon ja jutustelun jälkeen jakaannuttiin muiden bongareiden kanssa autoihin ja matkattiin nelisen kilometriä metsään. Autot jätettiin noin kilometrin päähän itse bongauskojuilta ja hiljaa kävellen siirryttiin omiin pieniin hirsimökkeihin. Iso plussa siitä, että kukin porukka sai olla omassa pikku mökissään. Meistä se toi oman lisänsä koko kokemukseen, kun saatiin ihan kahdestaan olla tiirailemassa petoja ja juttelemassa kuiskaten. Oltiin muuten varauduttu kuumaan, hyttysiä täynnä olevaan kojuun, mutta onneksi oltiin täysin väärässä! Hirsimökit olivat tosi miellyttäviä, viileitä ja ötököistä ei ollut tietoakaan. Pieni kuivakäymäläkin jokaisesta mökistä löytyi, joten hädän kanssa ei tarvinnut viittä tuntia kärsiä. Mökkeihin oli myös toimitettu eväät kaikille osallistujille. Eväskassista löytyi täytettyjä voileipiä, marjapiirakkaa, kahvit, kuumat vedet, kylmät vedet, tee- ja kaakaovälineet. Meillä oli myös omia eväitä mukana. Koska mikä retki se sellainen on, ettei evästä ole paljon??

Hossa. Hirsinen valokuvausmaja metsikössä.

Ensimmäinen karhu ilmestyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vitsit sitä innostuksen ja adrenaliinin tunnetta, kun puiden välistä ilmestyi valtava karhun pää esiin. Ja mikä parasta, pian ison karhun perästä hiipi varoen esiin kolme pientä poikasta! Emo käveli edeltä hiljaa ympärilleen katsellen ja pennut muutamien metrien päässä perässä. Välillä emokarhu katsahti taakseen ja murahti, jolloin kolmoset kipittivät vauhdilla emonsa luokse. Aivan mieletöntä nähdä villit luontokappaleet niin läheltä. Karhunelikko tuli ihan meidän lähellä, mutta silloin naapurimökistä joku alkoi puhua isoon ääneen, jolloin emo pentuineen otti jalat alleen ja katosivat metsään muutamassa sekunnissa. Arvatkaapa harmittiko!!? Varsinkin, kun koko porukalle oli useita kertaa toistettu olemaan hiljaa ja puhumaan kuiskaamalla. Karhujen ollessa lähellä suositeltiin olemaan täysin hiljaa, koska ne pelkäävät ihmisiä hurjasti.

Kuvia ehdittiin onneksi nappaamaan jonkun verran, mutta kameran säädöt jäi täysin tekemättä, kun tilanne tuli niin pian vastaan ja valon määrä vaihteli kovasti. Jonkin ajan kuluttua tästä ilmestyi toinen emo kahden pennun kanssa kauemmas ja ne me nähtiin vain kiikareiden läpi hetken aikaa ennen kuin nekin painelivat metsän suojiin piiloon.

Emokarhuja pentuineen ei kuulemma tapaa kovinkaan helposti tähän aikaan vuodesta eli oltiin onnekkaita tässä asiassa. Tämä siksi, että uroskarhuilla on kiima-aika ja niissä villeissään pennut ovat vaarassa. Toisen emon ja pentujen jälkeen taisi mennä reilut pari tuntia korppeja, lokkeja ja merikotkaa kuunnellessa. Ehdittiin nimetä korpit siinä ajassa ääntensä perusteella ;D Yksi oli mm. Bile-Dani korkean ”wuhuu”-tyyppisen äänen vuoksi. Toinen taas koitti matkia lähistöllä kukkuvan käen laulantaa, mutta jäi kiinni, kun kukunta pääsi ilmoille korppimaisella rääkäisyllä.

Hossa. Karhuemo kolmen pienen pennun kanssa metsän reunassa.

Noin puoli tuntia ennen safarin loppua ilmestyi yhtäkkiä selvästi isompi uroskarhu ja käveli melko lähelle meidän mökkiä. Pian se kuitenkin pyörähti takaisin metsään palatakseen juuri ennen meidän lähtöä. Karhuja en ole koskaan pelännyt, mutta sanotaanko näin, että metsän kuninkaan kunnioitus nousi entisestään, kun samainen uroskarhu nousi jonkun matkan päässä kahdelle jalalle ja haisteli ilmaa. Sen jälkeen se löntysti houkuttimeksi jätetylle sianliha-apajalle ja nappasi kouralla valtavan kylkipalan suuhunsa. Parilla puraisulla palanen oli luineen murskana ja äänet myös sen mukaiset. Kuvottavakin, mutta upea lopetus karhusafarille. Karhun ollessa oppaan mökin vieressä meidän opas aukaisi ovensa, jolloin iso löntystäjä karhu juoksi melkoista vauhtia metsään. Ja me tuijotettiin Ossin kanssa pienestä ikkunasta silmät pyöreinä oppaan uhkarohkealta näyttävää tempausta. Itsellä ei olisi nimittäin sen ruokailuhetken jälkeen tullut mieleenkään avata mökin ovea karhun ollessa noin 5 metrin päässä. Ei auttanut kuin seurata perässä ja lähteä kävelemään hiljaa kohti autoja.

Autossa tietty fiilisteltiin muiden safarilaisten kanssa ja jutusteltiin oppaan kanssa tapahtuneista. Kaiken kaikkiaan karhusafari oli upea kokemus luonnon keskellä. Oli mahtava yhdessä jännittää mökin hiljaisuudessa ja tiirailla metsään korppien huudellessa.

Näistä villieläinsafareista on ollut ilmoilla myös kritiikkiä sen vuoksi, että eläimet voivat tottua niiden vuoksi ihmisiin ja että ihmiset pilaavat näillä eläinten luonnollista elämää. Nämä meidän näkemät karhut eivät ainakaan olleet ihmisiin tottuneet lainkaan, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mutta ymmärrän hyvin kuitenkin tuonkin näkökulman. Tästä ennen safaria hieman juteltiinkin ja Arolan väestä huokui oikein luonnon kunnioitus. Heille oli selvästi tärkeää antaa karhujen sekä muiden villieläinten elää juuri niin kuin kuuluukin, ei ihmisten ehdoilla.

Karhusafarin jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan, jossa meidän matkaseura odotteli laiturilla iltapalan kanssa. Parin tunnin ajan fiilisteltiin yötöntä yötä ja kerrottiin päivän tapahtumista. Uni vei kuitenkin voiton jossain kohtaa. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pakattiin autot ja ajeltiin takaisin kotiin.

Hossa tarjosi täydellisen paikan vuorokauden mittaiselle luontotreffeille.

Minkälaisia kokemuksia teillä on luontokohteista?

Kaisa-Maria

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M

Alta|Norway

Palataan taas reissujuttuihin ja Norjaan.. Meidän road tripin varrelle osui kaunis Altan kaupunki ja päätettiin viettää siellä päivä upeissa maisemissa.

IMG_1526
IMG_1521

Ajeltiin siellä ympäriinsä ja lopuksi päätettiin parkkeerata auto museon pihalle kun nähtiin, miten upeat maisemat museon takaa avautui. Itse museokin oli kuvauksellinen rakennus ulkoapäin. Tällä kertaa jätettiin sisätilat rauhaan ja nautittiin vain tuosta pihasta ja näköalasta.

Sen verran koitettiin historiaan tutustua, että käveltiin esikoisen kanssa läheiselle kalliopiirrosalueelle, jossa on maalauksia tuhansien vuosien takaa, mutta sinne vaadittiin museon lippu ja niitähän meillä ei ollut.

IMG_1579
IMG_1590
IMG_1532
IMG_1564
IMG_1555

Altasta jatkettiin illalla matkaa kohti Kautokeinoa. Altasta lähtevä tie oli yksi reissun hienoimmista tieosuuksista! Jyrkkiä kallioseiniä, kirkkaita koskia mutkaisen tien vieressä ja siellä täällä pieniä vesiputouksia. Pojatkin jopa lopettivat legoleikit siinä kohtaa. Eli se oli todellakin vaikuttava näky ;D
Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen isolle levähdyspaikalle tekemään iltapesut ja -palat valmiiksi ja jatkettiin vielä matkaa seuraavalle isommalle paikalle. Siinä ensimmäisessä paikassa nimittäin ilma kuhisi sakeana pieniä polttiaisia ja ne löysivät myös keinon päästä auton sisään. Autokin alkoi tässä vaiheessa temppuilla ja kieltämättä tuli illalla mietittyä muutamaan kertaan, että mitenhän osataan soittaa hinausauto paikalle jos auto tekee täyden tenän.

Ei onneksi tehnyt täyttä stoppia, vaikka seuraavana päivänä hyytyikin keskelle erämaata. Pitempi tauko vaan ja päästiin jatkamaan matkaa Suomen puolelle korjaamolle Hettaan. Ja vitsit miten ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä Hetassa olikaan! Ihan eri meininki kuin täällä hieman etelämpänä. Autosta kuitattiin vikakoodit ja sen jälkeen se toimi taas ihan normaalisti. Jatkettiin sieltä reissun viimeiseen paikkaan, Leville. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Onko siellä Altassa käynneitä?

 

K-M

 

Fisherman’s Friend

Fisherman’s Friend

Viime viikon road trip oli ihan mahtava seikkailu koko perheelle. Kamera on täynnä kuvia vajaan viikon reissun jäljiltä ja niitä katsellaan porukalla vähän väliä.  Tällä kertaa ajattelin kirjoitella reissujutut hieman sekalaisessa järjestyksessä. Tässäpä siis ensimmäiset kuvat ja tunnelmat road tripin kolmannelta aamulta jostain jäämeren rannalta Lakselvin pohjoispuolelta. Yksi kauneimmista rannoista mitä on vastaan tullut.

IMG_1322
IMG_1330
IMG_1335
IMG_1344

Kysyttiin pojilta mikä oli parasta koko reissussa. Esikoisen mielestä aarteiden etsiminen rannalta. Ja keskimmäisen mielestä kivien heittely jäämereen. Nuorimmaiselta kysyttäessä saimme vastaukseksi iloisen kiljahduksen ja leveän hymyn ;D

IMG_1369
IMG_1356
IMG_1372
IMG_1420
IMG_1461
IMG_1325
IMG_1440

Ranta oli täynnä täydellisiä leipäkiviä heittelyyn ja mahtavia meren aarteita.. kuten yllä olevasta kuvasta näkyy 😉

 

K-M

Kellarilampi, Syötteen kansallispuisto

Vajaat pari viikkoa sitten päätettiin pitää pieni miniloma oikeaa lomaa odotellessa ja varattiin Syötteeltä yhdeksi yöksi majoitus. Kotoa lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ja perille päästyä tehtiin pieni retki Kellarilammelle. Lounas syötiin matkalla, joten retkieväiksi jäi jälkkärit, kahvit ja nuotiolla paistetut vaahtokarkit.

IMG_0784
IMG_0714
IMG_0771

Lammelle käveltiin noin kilometrin verran Pytkynharjun suunnalta. Vaunuilla pääsi ihan hyvin kulkemaan polkua pitkin.

Pojat juoksi innoissaan pitkin metsiä ja välillä pysähtelivät tutkimaan paikkoja. Minusta se on retkeilyä parhaimmillaan. Ja arvatkaapa kuinka valloilleen tuommoisessa paikassa pääsee kahden leikki-ikäisen pojan mielikuvitus ;D

IMG_0736
IMG_0729
IMG_0747
IMG_0759

Perillä notskipaikalla oli muut retkeilijät jo valmiiksi virittäneet nuotiot, joten päästiin heti herkutteleen vaahtokarkeilla. Kahvit juotiin asiaan kuuluvasti kuksista. Pojat lipittivät vettä omistaan.

Tämä pieni reppana räkättirastaan (?) poikanen ei vielä osannut pelätä mitään. Siinä se rauhassa etsi ruokaa meidän seuratessa alle puolen metrin päästä.

IMG_0708
IMG_0786
IMG_0693

Pari tuntia vierähti tuolla nopeasti. Tutkittiin lampea, istuskeltiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Mm. siitä kuinka kuksaa ei vaan voi itse ostaa, vaan se pitää saada lahjaksi 😀

Kyllä tällainen retkeily on ehdottomasti meidän koko perheen lempparipuuhia. Noista saadaan jokainen niin paljon mielihyvää. Pojat rakastaa tutkia ja leikkiä tuollaisissa paikoissa, joissa mielikuvituksen saa antaa vain lentää. Pienimmäinen katselee innoissaan ympärilleen ja nukkuu varmasti melko makeita päikkäreitä raikkaassa ulkoilmassa. Ja me puolestaan Ossin kanssa nautitaan siitä rauhallisuudesta ja luonnosta ylipäätään. Täydellistä vastapainoa kiireiseen arkeen! Ja parasta koko hommassa on se, että retkelle voi lähteä just silloin kun huvittaa. Ei tarvi mitään valmisteluja tai hankintoja 🙂

 

Onko teillä tapana retkeillä?

 

K-M

Ranua zoo

Minibussi alle, mummu, lapset, minä ja veljen vaimo kyytiin, pappa kuskiksi ja kohti Ranuan eläinpuistoa!

Vietettiin mukava ja aika kylmä kesäpäivä Ranuan eläinpuistossa tuossa heinäkuun alkupuolella. Osattiin onneksi varustautua kunnon vaatetuksella (mm. untuvatakit kuoritakkien päällä ;D ), joten kylmä sääkään ei haitannut. Ja eläimet oli hyvin näkyvillä kun ei aurinko paahtanut.

IMG_0502
IMG_0493
IMG_0498

Meidän keskimmäinen poika on pieni lintutieteilijä. Hän sai kummitädiltään synttärilahjaksi lintukirjan ja sen ansiosta osaa kirjassa esiintyvät linnut jotakuinkin ulkoa. Siispä eläinpuiston lintuhäkkejä ohitellessa rattaista kuului aina näkyvän linnun nimi ”tunturipöllö, kurki, viirupöllö, huuhkaja jne” 😀

Pöllöt oli lintuosastolta meidän lemppareita. Niitä kun niin harvoin näkee livenä missään.

Alla olevien kuvien mehiläishaukka lennähti ihan tosissaan poseeraan häkin reunalle. Saatiin kunnon lähikatsaus linnusta. 


IMG_0504

IMG_0522
IMG_0525
IMG_0527
IMG_0539
IMG_0535

IMG_0582
IMG_0593
IMG_0596

Koko puiston lemppari oli yllättäen tuo ihana jääkarhun pentu. Siellä se seuraili emoaan ja kiipeili kallioilla. Jätettiin sille puistoon oma nimiehdotus, saapa nähdä valitaanko se 🙂 Voittajalle on tiedossa pieni loma Ranualla aktiviteetteineen. Eläinpuiston nettisivuilla voi osallistua kisaan!

IMG_0573
IMG_0633
IMG_0627
IMG_0611
IMG_0661

Nähtiin kaikki eläimät käärmeitä lukuunottamatta. Lapset oli innoissaan ja jaksoivat vielä kierroksen jälkeen purkaa loput energiat tuonne puistoon. Pienimmäinenkin kurkki tyytyväisenä vaunuistaan koko päivän ajan. Välillä hän otti pienet unet lämpimässä pussissaan.

Ja ihan lopuksi ennen lähtöä käytiin tietenkin hakemassa tulijaiset Fazerin karkkimyymälästä.

IMG_0675

Vaikka eläinpuistot yleensäkin herättävät ristiriitaisia tunteita, niin meillä oli mukava ja opettavainenkin kesäpäivä Ranualla! Jospa joskus pääsisi käymään vielä Korkeasaaressakin 🙂

Palataan taas!

K-M

Retki Myllykoskelle

Viime viikon torstaina ajeltiin Ossin töiden jälkeen Kuusamoon Rukan lähelle mökkeileen. Oltiin sen verran myöhään perillä, että pojat laitettiin iltapalan ja -pesujen jälkeen suoraan nukkumaan. Ennen sitä saatiin kokea ensimmäistä kertaa kunnon tuskien markettikäynti. Yhdellä oli täys iltavilli päällä, toisella oli jo väsykiukku ja kolmannella itketti kuumuus ja kesken jääneet unet. Melko rivakasti juostiin marketti läpi. Kaikki pojat pysyi onneksi reissun ajan kärryjen kyydissä. Kassalla saatiin kanssajonottajilta sellaisia kivoja myötätuntohymyjä ;D

Perjantaina aamulla mietittiin päivän agendaa ja päädyttiin tekemään retki Myllykoskelle Pienen Karhunkierroksen alkupäähän. Toinen vaihtoehto oli retki Kiutakönkäälle, mutta päädyttiin Myllykoskeen lyhyemmän ajomatkan vuoksi.

Pojat oli innoissaan kun heti ekan riippusillan luona lenteli yksinäinen joutsen edes takaisin. Ja piti kunnon meteliä samalla. Ennen riippusiltaa pikku hulivilit viipotti meidän edellä ja laski mäkeä aina tilaisuuden tullen. Itse sillalla meinasi hieman jännittää molemmilla pojilla ja kuljettiinkin se käsi kädessä.

pieni karhunkierros
pieni karhunkierros2

Pienimmäinen oli autuaan tietämätön koko retkestä. Hän nukkui sikeästi tuossa kantorepussa huivin suojassa.

Autolta Myllykoskelle on matkaa noin 1,5 km. Esikoinen taapersi koko matkan meidän kaikkien edellä. Keskimmäisellä iski väsy välillä ja pidettiin useampi tauko matkan aikana. Osassa portaista ja ihan loppumatkasta pikkumies hyppäsi isänsä syliin.

Kyllä tuo 1,5 km suuntaansa oli matkana liian pitkä keskimmäisen pienille jaloille tuollaisilla lumisilla poluilla. Paluumatka tehtiinkin niin, että Ossi lähti meitä muita ennen hakemaan auton lähemmäs. Myllyskoskelle pääsee nimittäin myös helpommalla kun auton saa ajettua 500 metrin päähän paikasta. Mutta hienosti kyllä molemmat pojat jaksoivat kävellä tuon kahden kilsan reitin nousuineen ja laskuineen.

pieni karhunkierros3

Itse koskella ja vanhalla myllyllä ihailtiin maisemia ja pauhaavaa vettä. Bongattiin myös pari koskikaraa ja seurattiin kun ne niin sinnikkäästi sukeltelivat kovassa virrassa.

Nuotipaikalla syötiin asiaan kuuluvasti eväsleivät ja nautiskeltiin auringon lämmöstä. Lopuksi vielä käytiin tutkimassa myllyä sisältä käsin. Pojat oli mielissään kun Ossi kertoi laskeneensa sen kosken isolla kumiveneellä polttareissaan. Oon haaveillut samasta koskenlaskusta Ossin polttareista asti! Joku päivä me se vielä tehdään! Ja me=minä ja tyttökamut ;D

pieni karhunkierros4
pieni karhunkierros7
pieni karhunkierros5
pieni karhunkierros6

Sellainen oli meidän perjantainen retki. Jos mietitte tekemistä tuolla päin niin tässä hyvä vaihtoehto! Ja tosiaan, jos haluaa pikaisesti käydä ihailemassa Myllykoskea niin autolla pääsee melko lähelle ja reitti on helpohkoa kulkea. Kuvista ei välity lähellekään täysin se, kuinka vaikuttava ja hieno paikka tuo on 🙂

 

K-M

Tämän kesän teema: retkeily

Viikon takaisella maastopyörälenkillä tuli ystäväni kanssa puhetta retkeilystä ja siitä kuinka meidän molempien perheet olivat tahoillaan suunnitelleet retkeilevänsä paljon tulevana kesänä.

Korouoma 2008 024

Luonnossa liikkuminen, eräänlainen seikkailuvietti, luonnon rauha ja yhteinen tekeminen kumpuaa lapsuudesta, kun perheen kesken tutustuttiin moniin paikkoihin ja tehtiin usein retkiä niin lähelle kuin kauemmas. Parhaita muistoja lapsuudesta on esim. kun isä veti hiihtäen minua ja veljeä pulkka vyötärölleen sidottuna metsään retkelle tai kun ex tempore ajettiin eväsretkelle reilun sadan kilometrin päähän ihailemaan vesiputousta. Noilla lukuisilla reissuilla nautittiin eväitä nuotion äärellä ja tutkittiin luontoa useampi tunti kerrallaan. Mummun ja papan kanssa Kuusamon mökillä ollessa koluttiin metsät ja järven rannat veljen kanssa moneen otteeseen. Perheen kesken kesälomareissuilla ajeltiin Suomea ristiin rastiin aina Nuorgamista Turkuun saakka. Isompana tehtiin pidempiä retkiä ja muutama telttayökin noille reissuille mahtui. Sormet ja varpaat ei millään riitä laskemaan kaikkien reissujen määrää eli ihan huikea juttu, kuinka äiti ja isä on meidän seikkailu- ja retkeilyviettiä aikoinaan ruokkineet. Kiitos siitä!

9 vuotta sitten tehtiin kaveriporukalla ensimmäinen vaellusreissu Posiolle Korouomaan. Sen jälkeen ollaan tehty samalla porukalla muutama lisää ja sitten vielä muutamia reissuja hieman pienemmillä kokoonpanoilla. Jossain vaiheessa mukaan tuli lapset ja kantorinkat.

Tässä muutama oma lempparini alla esiteltynä. Näille mestoille kyllä palaisin mielelläni uudelleen.

Korouoma oli siis meidän ensimmäinen kohde kaveriporukalla. Alakouluikäisenä tehtiin tuonne parin yön telttareissu maastopyörien kanssa.

Meidän ”vaellusseuran” kanssa tehtiin noin 11 kilometrin mittainen päiväretki. Korouoma on edelleen tekemieni päiväretkien suosikkikohde. Mahtavat maisemat rankan nousun jälkeen on ehdottomasti kokemisen arvoinen matka! Muistan kuinka tuolla ylhäällä istuttiin vain kaikki hiljaa ja hämmästeltiin maisemia. Oulusta Posiolle ja sieltä Korouomaan matkaa kertyy reilu 200 km eli mukavuussyistä suosittelen yöpymään teltassa, mökissä, autiotuvassa tms. Me majoituttiin ensimmäisellä reissulla silloin lapsena Lapiosalmen leirintäalueelle ja toisella reissulla ystäväni mökille Posiolle.

Korouoma 2008 028Korouoma 2008 037

Päiväretkenä ollaan myös käyty samalla kaveriporukalla Pieni Karhunkierros. Huikeita maisemia ja helppokulkuinen reitti. Miinuksena väkimäärä reitin varrella. Ruska-aikaan varsinkin tuo reitti on täynnä luonnosta ja maisemista nauttivia ihmisiä ja sen vuoksi me ei mm. mahduttu yhdellekään notskipaikalle koko päivän aikana. Ehdottomasti silti käymisen arvoinen retki! Alla olevat kuvat on itse asiassa otettu Kiutakönkäältä (Oulangan kansallispuisto), joka on Pienen Karhukierroksen tapaan osa 82 kilometrin pituista Karhunkierrosta.

Oulangan luontokeskukselta lähtee eri pituisia, lastenkin kanssa helposti kuljettavia retkireittejä tuonne mahtaville poluille ja maisemille. Oulangan kansallispuisto on noin 50 kilometriä Kuusamosta pohjoiseen.

IMG_1294IMG_1264

Riisitunturin kansallispuistossa seikkailtiin myös samaisella kaveriporukalla alias vaellusseuralla päiväretken verran. Minulla oli lisäksi pieni salamatkustaja mukana kun odotin meidän keskimmäistä poikaa ♥

Alkumatkasta todella sakea sumu hieman latisti tunnelmaa kun ei ihan tosissaan nähty muutamaa metriä edemmäs. Mutta sumun hälvettyä saatiin kokea Riisitunturin upeat maisemat. Taukopaikkoja reiteiltä löytyy useampi. Yksi hienoimmista levähdyspaikoista oli tämä tunturin rinteellä lepäävä Ikkunalampi. Tuossa istahdettiin penkillä pitkä tovi ja tuijoteltiin tuonne kaaauas muille tuntureille ja vaaroille. Kuusamosta matkaa Riisitunturin kansallispuistoon kertyy noin 54 kilometriä.

IMG_5397

Toisinnon lapsuuden ex tempore-reissusta pääsin toteuttamaan omille naperoilleni kaksi vuotta sitten kesällä. Ja samalla myös miehelleni. Ajeltiin Puolangalle ihastelemaan Hepoköngästä, yhtä Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista. Putous ja veden voima tuolla on vaikuttava näky!

IMG_0357IMG_0373

Kuten kuvasta näkyy, mitään järeitä varusteita tuolla alueella retkeilyyn ei tarvita. Parkkipaikalta pääsi kulkemaan koko vajaan kilometrin matkan noilla pienirenkaisilla matkarattailla. Tuossa näköalapaikalla syötiin hieman evästä ja isomman pojan kanssa kävin vielä alhaalla rannalla ihailemassa putousta. (Alas rannalle meni ihan tavalliset portaat ja pieni polku, joten rattailla sinne ei pääse).  Oulusta matkaa Hepokönkäälle tulee vajaa 150 km riippuen siitä mitä reittiä ajelee.

Kuvissa nuo korkeuserot jotenkin pienenee kovasti, mutta jos ottaa vertailukohteeksi nuo putouksen yläosan vieressä kasvavat puut. Ne on ihan täysmittaisia. Siitä saa hieman osviittaa todellisesta korkeudesta.

Muistan selkeästi, kuinka pienenä tyttönä istuin tuossa rannalla, nutustin rieskaa ja tuijotin putousta. Ihan mahtavaa, että voin nyt viedä omia lapsiani samoihin seikkailuihin kuin itse pienenä pääsin.

IMG_0416

Ensi kesänä meidän perhe aikoo tosiaan seikkailla ja retkeillä mahdollisimman paljon. Suunnitelmissa on ainakin vierailla tuolla Hepokönkään putouksella uudelleen, käydään Hirvisuon soidensuojelualueella, tehdään päiväretki Hailuotoon ja kolutaan Oulun alueen luontopolkuja ristiin rastiin. Ja tietenkin vieraillaan meidän ”vakkaripaikalla” varmaan useamman kerran, eli Koitelissa.

Kesälomareissun kohde on vielä auki ja jää nähtäväksi mitä keksitään. Viime kesänä vaihdettiin lennosta suunnitelmaa ja suunnattiin Tampereen & Särkänniemen sijaan Leville. Oli paras päätös pitkään aikaan. Saatiin nauttia mökkeilystä ja ulkoilusta rauhassa. Voisin myös kuvitella, että Särkänniemessä se viimekesäinen rajuhko raskauspahoinvointi olisi tuntunut vielä rajummalta ;D

IMG_5479 (800x533)

Nämä kaksi alinta kuvaa on otettu Ossin Lapin reissulta muutama vuosi sitten. Kameran takana joko Ossi tai joku toinen heidän retkiseurueestaan. Noita reissukuvia katsellessa menin puolivitsillä ehdotteleen, josko vuokrattaisiin asuntoauto kesällä ja ajeltaisiin tuonne Nuorgamiin ja Jäämeren rannalle. Arvatkaapa vain innoistuiko tuo parempi puoliskoni ihan tosissaan? ;D

IMG_0032

IMG_0015

Huh tulipa asiaa ja kiitos vain jos jaksoit pysyä mukana koko postauksen ajan! Suunnittelin, että teen vielä postauksen, jossa kirjoittelen omia kokemuksia ja vinkkejä lasten kanssa retkeilyyn. Kiinnostaisiko?

Ja hei vielä loppuun vinkki! Luontoon.fi on mitä parhain sivusto kun haluaa ottaa selvää retkikohteista ympäri Suomen. Sivustolla on kattavat esittelyt eri kohteista ajo-ohjeineen, karttoineen ja esittelyineen. Kannattaa tutustua!

 

 

K-M