Pientä kevennystä

Kolmannen lapsen raskausaika poikkesi täysin kahdesta edellisestä. Kova pahoinvointi kesti yli puolenvälin raskautta, kun taas edellisissä raskauksissa sitä ei ollut juuri ollenkaan. Kolmannen raskauden pahoinvoinnin hellitettyä söin appelsiineja päivittäin ihan valtavia määriä (kunnon raskaus-gravings). Vauvan synnyttyä muistan sen jäätävän suklaanhimon ja suklaata kyllä kuluikin siihen aikaan. Nyt noista hetkistä on kolme vuotta aikaa ja sama sokerihiiri elää edelleen sinnikkäästi minussa. Tähän väliin kerrottakoon, että ennen tätä sokerihiirikautta en oikein tykännyt makeasta lukuunottamatta salmiakkia. Ala-asteikäisenäkin olin parikin vuotta syömättä karkkia tai makeaa lainkaan. On siis tullut herkuteltua talven ja kevään aikana ja nyt halusin tehdä pientä kevennystä ruokavalioon ja herkutteluun.

Painonseuranta ei ole kuulunut muutamaan vuoteen omiin rutiineihin, vaan annan peilikuvan ja yleisen fiiliksen kertoa tilanteen. Toukokuun alussa huomasin, että jotkut vaatteet eivät istuneet päälle niin hyvin kuin ennen ja oli turvonnut fiilis. Mietin miten kevennystä lähtisin tekemään ja päädyin lopulta ostamaan ruokavalio + treeniohjelman, jossa kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen voi jatkaa joko samalla tavalla tai vaihtoehtoisesti muokatulla itselle sopivalla tavalla. Pääpointtina kuitenkin ruokailutapojen muutos niiltä osin, joita itse haluaa muuttaa. Minulla se on sokerin vähentäminen. Ostamani ruokavalio toimii tosi hyvin itselle pohjana. Pohjana siksi, että liikun ja treenaan enemmän kuin ohjelmaan kuuluu, joten sain hyvät neuvot lisätä energian määrää aterioihin. Liian vähällä energialla treenaaminen kun ei ole millään tavalla järkevää ainakaan omalla kohdalla. Energiamäärät on kuitenkin sellaiset, että rasvaa palaa, mutta saa syödäkin ihan kunnolla.

Kevennystä ruokavalioon. Lautasella luonnonjogurttia, mysliä, mansikoita ja mustikoita.
Kevennystä ruokavalioon. Lautasella vihreitä kasviksia, riisiseosta ja kanaa.

Kevennystä on nyt reilut kaksi viikkoa harjoiteltu ja en voisi olla kyllä tyytyväisempi. Ensimmäisinä päivinä oli kyllä nälkä välillä, mutta muutoin ei ole valittamista. Nesteet ovat selvästi lähteneet liikkeelle ja turvotus sormissa sekä muualla kehossa on laskenut. Tähän turvotuksen laskuun vaikuttaa varmasti myös pillereiden syömisen lopettaminen, mutta se on sitten täysin toinen tarina.

Mutta kuten sanottu, olo on kaiken puolin freesimpi kuin aiemmin. Puntarilla kävin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten maanantaina, kun aloitin tämän kevennyksen. Nyt parin viikon jälkeen nesteiden ja varmaan rasvankin poistuttua puntari näyttää jo reilut pari kiloa vähemmän, joten jotain selvästi tapahtuu. Normaalipainoisena painonpudotus ei ole kuitenkaan se ykkösjuttu, koska paino on minulle nykyään vain numeroita. Tavoite oli nimenomaan saada se freesi ja hyvä olo kehoon takaisin ja nyt se alkaa palailla. Ihan huippua! Ja tässä parin viikon aikana olen huomannut myös, että yöllinen leposyke on paljon matalampi! En oikein keksi mitään muuta, mikä tuota leposykettä laskee kuin tämä puhtaasti ja järkevästi syöminen. Leposykkeen lasku alkoi kolme päivää uusien ruokailutottumuksien aloituksen jälkeen, joten siksi uskon senkin liittyvän tähän. Tässä ruokavaliossa on muuten ihan perusraaka-aineita käytössä eikä todellakaan mitään erikoista hifistelyä. Kauppalistaa meidän ei tarvinnut muuttaa kuin herkkujen osalta. Sen sijaan annoskoot ovat nyt tämän kolmen viikon aikana itsellä pienempiä kuin aiemmin.

Helppoa tämä herkuista kieltäytyminen ei ole koko ajan ollut. Valehtelisin jos väittäisin, että ei tehnyt tiukkaa syödä vieressä omia ruokia, kun muu perhe vietti pizzaperjantaita ja herkutteli karkkipäivän namuja. Mutta päättäväisyydellä – sillä pääsee pitkälle kun muistuttaa itseään, miksi tätä tekee. Täysin herkutonta elämää en tämän kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen aio viettää. Tiedän, ettei se toimi minulla. Tarkoitus onkin nimenomaan oppia uusi tapa herkutella eli kohtuudella muuhun ruokavalioon nähden. Tämä kolmen viikon herkuttomuus toimii nyt vain hyvänä katkaisijana sokerikoukulle. Ja nyt kun on herkuttomana viettänyt jonkun aikaa alkaa hedelmät ja marjat maistua jo supermakealta!

Vaikka tämä kolme viikkoa on nyt tiukempaa ruokavaliota, niin koitan samalla olla armollinen itselle ja omalle keholle. Sitä kun niin helpostii näkee ne omat selluliitit ja muut ”epäkohdat”, jotka kuitenkin kuuluvat ihan normaalisti ihmiskehoon. Oppia kuitenkin kaikki ikä , joten hiljalleen tuo ”epäkohtien” bongailu omassa itsessä tulee vähenemään.

Jes eli viikko enää tätä pientä kevennystä vähemmällä energiamäärällä olemista ja liikkumista. Sen jälkeen nostan hieman energiamäärää, että paino ei ala laskemaan liikaa ja hyvä, energinen fiilis säilyy jatkossakin.

Onko siellä muita sokerihiiriä tai herkuttelijoita? Minun pahin kompastuskivi on ehdottomasti irtokarkit. Ne vain on niin hyviä, vaikka sokeriöverit tuntuukin kropassa niin kuvottavalta. Onneksi minun sisäinen sokerihiiri alkaa hiljalleen kutistumaan.

Kaisa-Maria

Lasten uudet harrastukset

Jipii pitkästä aikaa meidän lapset innoistuivat tosissaan kun ehdoteltiin heille uusia harrastuksia, mitä he voisivat kokeilla! Tähän mennessä he eivät ole oikein innostuneet selvästi oikein mistään muusta kuin ihan pieninä muskarista. Me kuitenkin halutaan kannustaa lapsia kokeilemaan eri harrastuksia ja lajeja mahdollisimman paljon, että jokainen löytäisi jonkun mieluisen itselleen. Lapset ovat muskarin lisäksi käyneet palloilukerhossa, liikuntakerhossa ja tiikeripainissa. Noista liikuntakerho eri lajeineen oli heidän suosikki, mutta se jäi sitten jossain vaiheessa pois. Uudet harrastukset ovat..

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Ensimmäinen uusi harrastus meidän naperoilla on golf. Meidän vanhin poika on nyt syksyn aikana innostunut lajista ihan kunnolla! Golfaamassa hän käy papan kanssa 🙂 Meillä ei Ossin kanssa ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta lajista, joten ihanaa kun pikkumies voi harrastaa papan, mummin ja tädin kanssa.

Nyt aivan uutena juttuna vanhemmat pojat innostuivat myös jalkapallosta ja ilmoitimme heidät kesän futisjoukkueeseen. Jalkapalloilu heillä alkaa ensi kuussa ja sitä on kerran viikossa. Ja mikä parasta, niin futistreenit on ihan meidän uuden kodin lähettyvillä vajaan puolen kilometrin päässä olevalla tekonurmella! Talvisin samalla kentällä sekä viereisellä kaukalolla on luistelujäät, joten kaus ei tarvi kotoa lähtä, kun pääsee harrastusten pariin.

Eikä tarvitse kauas lähtä toisenkaan uuden harrastuksen vuoksi lapsilla! Nimittäin meidän poikien päiväkodin salissa alkoi eilen junnu-kickboxing, josta molemma vanhemmat pojat innostuivat myös ihan älyttömästi. Junnu-kickboxing kehittää leikin kautta lasten ketteryyttä ja koordinaatiokykyä. Samalla tavalla kuin tiikeripaini 🙂 Ottelut ja kontaktit tulee sitten eteen isompana jos jatkaa harrastuksen parissa. Potkunyrkkeily kestää vain kevään ajan eli kivaa tekemistä kerran viikkoon tästäkin. Ensimmäisen kerran jälkeen esikoinen oli aivan innoissaan ja hänelle hankittiin jo nyrkkeilyhanskatkin. Toinen pikkumies ei sitten niinkään innostunut lajista ja ei luultavasti enää tuon kokeilukerran jälkeen aio potkunyrkkeilyyn osallistua. Hän taisi oli ryhmän nuorin kun ikähaitari oli 5-13 vuotta. Mutta kävi hienosti kuitenkin kokeilemassa taas uutta lajia 🙂

Meidän mielestä on ihanaa jos lapset innostuvat jostain harrastuksesta ja siksi me vähän väliä ehdotellaan pojille eri harrastuksia kokeiltavaksi. Kovin moneen he eivät ole innostuneet lähtemään ja muutamat harrastukset on alun jälkeen lopetettu kiinnostuksen puutteen vuoksi. Kickboxingin tilanne selvisi jo ja ensi kuussa sitten nähdään, kuinka futistreenit maistuu. Täytyy myös kesän jälkeen tutustua eri kerhojen tarjontaan. Minä olin pienenä muun muassa tiedekerhossa ja siellä oli niin hauskaa! ;D

Mikään pakkohan lapsilla ei ole harrastaa mitään, mutta meidän näkökulmasta harrastuksissa on vain plussaa. Halutaan ensinnäkin, että liikunnasta tulee osa normaalia arkea lapsille, olipa laji sitten mikä tahansa. Se onkin yksi syy, minkä vuoksi kannustetaan poikia liikuntaharrastusten pariin. Mutta yhtälailla halutaan kannustaa heitä muidenkin harrastusten kokeiluun. Juurikin erilaiset kerhot (kokkikerho, maalaus/piirtämiskerho, pienoismallikerho..) ja esimerkiksi partio olisi myös kivaa touhua. Tai sitten jonkin instrumentin soittaminen! Harrastuksista löytää uusia kavereita ja oppii eri taitoja monelta osa-alueelta. Pojilla on onneksi vielä koko elämä aikaa löytää se oma juttunsa, joten ehditään varmasti kokeilemaan ja vaihtelemaan harrastuksia vielä useampaan kertaan mahdollisuuksien mukaan.

Miinuksena tässä harrastusasiassa on (suuretkin) kustannukset. Osa harrastuksista maksaa lapsillekin monia satoja euroja vuodessa ja jos vielä useampi lapsi harrastaa, niin kyllä siinä saa ihan tosissaan kaivella lompakon pohjia myöten. Viime vuoden lopulla uutisoitiinkin paljon lasten harrastusten kalleutta ja sitä, kuinka suuret kustannukset sulkee monen lapsen mahdollisuuden osallistua siihen omaan lemppariharrastukseen. Ymmärrettävää toki on, että esimerkiksi jääkiekossa tulee olla tietyt varusteet ja maksaa tietyt maksut hallivuoroa ynnä muita kuluja varten, mutta samalla monet sadat eurot yhden lapsen harrastuksesta vuoden aikana tuntuu kohtuuttomalta. Saatika sitten useamman lasten.

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Minulla ei ole kovin paljoa tietoa eri harrastusten kustannuksista. Tiedän vain paljonko meidän lasten harrastukset ovat maksaneet. Hintahaitari niissä on ollut 40-120 euroa/kausi/hlö. Tarvikkeita ei olla juurikaan vielä jouduttu ostamaan lasten harrastuksiin, joten ollaan jokseenkin vähällä panostuksella saatu lapsille kivat harrastukset kokeiluun.

Harrastaako teidän lapset ja minkälainen historia teillä itsellä on harrastusten osalta?

Kaisa-Maria