Loman jälkeen

Meidän kesäloma on tältä erää takana päin. Kolmeen viikkoon mahtui ihana Norjan reissu ja lisäksi lomailua koti-Oulun alueella. Päivän reissu tehtiin myös Ranuan eläinpuistoon. Eli kesäjuttuja ollaan touhuiltu ihan urakalla. Ollaan myös otettu rennostikin. Nukuin muun muassa yksi päivä päikkärit meidän terassilla ukkosen jylistessä ja sateen ropistessa kattoon. Täydellistä! Kesä onneksi vielä jatkuu ja tulevalle viikonlopulle onkin ennusteltu hellekelejä. Viikonloppu meillä onkin yhtä juhlaa, kun molempina päivinä juhlitaan lähipiirin lasten synttäreitä. Kuitenkin kesäkeleistä huolimatta loman jälkeen alkaa aina katse suuntautua syksyn juttuihin ja tulevaan ”kauteen”.

Loman jälkeen.

Minulle iskee aina pari kertaa vuodessa sellainen jännä uudistumisen tarve. Ne hetket on aina samat eli vuoden alussa ja elokuussa koulujen alkaessa. Tekee mieli alkaa kehittää itseään ja järjestää jotain uutta elämään. Tai ei välttämättä aina uutta, mutta ainakin vaihtelua.

Lisäksi tykkään aina suunnitella kaikkea mukavaa tuleville kuukausille viemään pois ajatuksia pitkästä ja pimeästä talvesta. Vaikka talvesta tykkäänkin kovasti, niin nyt iän myötä kestän yhä vähemmän sitä pimeyttä ja tietynlaista elottomuutta. Talvisin kaipaan lämpöä ja ennen kaikkea valoa. Mutta ei mennä vielä talveen asti.. Syksykin on vielä edessä!

Ensimmäinen uusi-vanha juttu arkeen on tanssin jatkaminen. Pari vuotta sitten viimeksi palasin tanssisaleihin, mutta se sitten kesätauon myötä jäi. Nyt jatkan samaa lattaritanssia kuin silloinkin, enkä malta millään odottaa ekaa tuntia!

Lisäksi syksylle on sovittuna jo muutamat ruskareissut eri kokoonpanoilla. Tiedossa on pyöräilyreissua, pikku reissu uudistuneessa Iso-Syötteen hotellissa, pitkä viikonloppu veljen perheen kanssa Kuusamoon ja todennäköisesti vielä ruskaretki naisporukalla jonnekin. Toisin sanoen paljon kivaa odotettavaa tiedossa.

Koronatilanne tosin elää koko ajan ja sen mukaan mennään pakostakin. Toivottavasti ei kuitenkaan keväällä toteutetut rajoitukset ja sulut palaa nyt syksyllä takaisin. Tuntuu jotenkin, että pientä väsymystä erikoisesta keväästä on edelleen ilmassa. Ja itse asiassa nytkin meillä on kaikki pojat työnjohtajina kotona, koska yhdellä on hieman nuhaa ja sen vuoksi ei tietenkään pienemmät pojat voi mennä päivähoitoon, joten sitä vanhaa normaalia alkaa olla jo ikävä.

Yksi odotettu juttu on myös kodin remontointi! Tämä meidän uusi koti on aika tuore tapaus, mutta tapetit ei ole meidän tyyliin sopivia. Pian me aletaankin huone kerrallaan ottamaan tapetit pois ja tilalle tulee maalipinta. Maalipinta on ainakin meidän perheessä tällä hetkellä toimivampi ratkaisu, kun kolme huliviliä ei ihan aina huomaa varoa seiniä touhuissaan ;D Aluksi meillä oli ajatuksena tehdä näitä pintaremontteja kesän aikana, mutta päätettiin sitten tuon kevään jälkeen pyhittää kesä enemmänkin rentoutumiselle.

Ajatuksena on myös pintojen uudistamisen jälkeen tehdä loppuja kaluste- ja valaisinhankintoja sekä lisäksi muokataan keittiön ilmettä hieman erilaiseksi.

Mutta asia kerrallaan eli nyt nautitaan vielä näistä kesäkeleistä ja valosta ennen tunnelmallista syksyä! Mitä suunnitelmia teillä on syksyn varalle? Kaipaatteko te jotain uudistusta arkeen loman jälkeen?

Kaisa-Maria

P.S. Nämä Jäämeren rannalla nappaamani kuvat on suosikkejani Norjan reissulta. Lapset olivat niin älyttömän innoissaan erikoisista kivistä ja simpukoista, etteivät huomanneet minua ja kameraa lainkaan 🙂

Kesän paras jälkiruoka

Yksinkertaisuus toimii tässäkin ohjeessa. Kesän paras jälkiruoka on nopea kasata ja muokata sitä voi juuri kuten itse haluaa! Parhaan tästä tekee se, että kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkiruoka sisältää pureskeltavaa, pehmeää, makeaa ja raikasta. Sekä tietenkin se, että valmistusaika on noin 10 minuuttia, kunhan tarpeelliset ainekset ovat valmiina. Marengin tekoon tarvitset aikaa noin 2-3 tuntia, mutta voit valmistaa marengit jo monta päivää etukäteen. Tai ostaa kaupasta valmista!

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Kesän paras jälkiruoka

Marenki (2-3 pellillistä pienempiä marenkeja tai 2 isoa marenkipohjaa):

Erottele kuudesta kananmunasta valkuaiset kulhoon. Ole tarkkana, ettei yhtään keltuaista tai mitään muutakaan nestettä pääse valkuaisten sekaan. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita vatkaimella hiljalleen joukkoon sokeria 3 dl. Marenkivaahto on valmista, kun voit kääntää kulhon ylösalaisin ja marenkivaahto ei tipu sieltä. Purista joukkoon n. 2 tl sitruunan mehua ja sekoita vatkaimella hyvin. Nostele lusikalla tai pursota marengit leivinpaperille. Jos teet kakkupohjan, niin jaa marenkivaahto kahteen osaan ja levitä kumpikin erillisille leivinpapereille noin ruokalautasen kokoiselle alueelle. Marenkivaahto paisuu hieman paistaessa.

Paista marengit uunissa 100-170 asteessa. Minulla on tapana laittaa aluksi kiertoilmauuniin asteiksi 150 ja noin puolen tunnin kuluttua lasken asteet 100:n.

  • Keksiä
  • Marenkia
  • Vispikermaa + (Vanilja) rahkaa tai jäätelöä
  • Tuoreita marjoja tai hedelmiä
  • Tuoretta minttua

Valmistele ainekset. Kekseinä olen käyttänyt ihan normaaleja kaurakeksejä ja maustettuja versioita. Kaurakeksit suolaisella kinuskilla on herkullinen valinta tuoreiden mansikoiden ja pensasmustikoiden kanssa. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää mukaan maustamaton tai maustettu rahka.

Jälkiruoka kasataan isoon kulhoon kerroksittain. Ensimmäiseksi tulee keksikerros. Murskaa ja paloittele keksit pienemmiksi palasiksi. Lisää keksimurskan päälle marenkikerros. Marenkeja voi myös murustella pienemmiksi palasiksi. Perään sitten vispikerma-rahkakerros ja marjat/hedelmät. Tee ainakin kaksi kerrosta kaikkia ja koristele lopuksi mintunlehdillä. Mintunlehtiä voi lisätä myös sisäkerroksiin tuomaan makua.

Tämä jälkkäri kannattaa kasata juuri ennen syömistä, ettei keksit ja marengit pehmene liikaa.

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.
Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Kaisa-Maria

P.S. Ota myös pavlova haltuun postauksen marenkiohjeella! Pavlovaan tarvitset marenkipohjien lisäksi vain kermavaahtoa ja tuoreita marjoja tai hedelmiä.

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Kesä!

Täällä ollaan, vaikka edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi! Arkitouhut ja kevään koti- ja pihatyöt on vieneet aikaa melkoisesti, joten blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi. Inspiraatiokin koki kolahduksen kun jouduttiin perumaan kovasti odotettuja blogiyhteistöitä koronan vuoksi. Mutta välillä näin ja kyllä se inspiskin on alkanut palailla! Näiden viikkojen aikana on kyllä tapahtunut paljon, joista isoin juttu on tietenkin koulujen avautuminen ja jälleen erilaiseen arkeen totutteleminen hetkeksi. Meillä myös pienemmät pojat palasivat päivähoitoon samana päivänä, kun koulut avautuivat. Ainakin meillä näyttää lapset olevan aivan innoissaan, kun monen viikon jälkeen pääsivät leikkimään kamujen kanssa ja saivat taas hieman erilaista touhuttavaa, kuin kotona on tarjolla. Ja pakko myöntää, että rauhallisemmat arkipäivät ovat minunkin mieleen. Nyt kuitenkin kesä on viimein täällä ja arki muuttui taas sen verran, että meidän esikoinen on minun kaverina päivät kotona. Koululaisten kesälomat on kieltämättä aika ihanat!

Tosiaan näillä näkymin meidän pienemmät pojat ovat vielä kesäkuun ajan päivähoidossa ja jäävät sitten kesälomalle. Minun ja puolison lomat alkavat heinäkuun 10.päivä, joten tuon parin viikon ajan teen töitä pienien työnjohtajien kanssa. Sitä ehdittiin onneksi harjoitella noin 9 viikkoa, joten uskoisin parin viikon sujahtavan jo rutiinilla.

Kesä tulee olemaan koronan vuoksi hieman erilainen kuin aluksi suunniteltiin. Esimerkiksi meidän porukalle jo perinteeksi muodostuneet maastopyöräkisat on peruttu kokonaan. Peruminen on tietenkin oikea ratkaisu tässä vallitsevassa tilanteessa, mutta harmitus on silti suuri. Syötteen kisoja kun aina niin kovasti odotetaan koko isolla perheellä. Kisojen perumisen myötä kuivahti myös oma treeni-into. Edelleen olen kyllä urheilua jatkanut, mutta motivaatio loistaa poissaolollaan ja kaikki tuntuu vähän pakkopullalta. Mutta kylläpä se siitä taas, kun saa jonkin kiintopisteen tai tavoitteen mieleen.

Muuten ollaan päästy vähällä siihen nähden, mitä koronan vuoksi on jouduttu perumaan. Nimittäin varattiin jo tammikuussa asuntoauto vuokralle yhdeksi viikoksi heinäkuussa ja tarkoituksena on ajella taas kohti Lappia. Ja mikä parasta, niin minun veljen perhe sekä kälyn veli lähtee toisella autolla mukaan! Tarkkaa reittiä ei olla vielä mietitty, vaan enemmänkin ollaan heitelty ilmoille paikkoja, missä kukakin haluaa käydä. Toiveena olisi myös päästä Norjan puolelle, mutta se homma ratkeaa lähempänä reissua. Suomen Lapissa on onneksi ihan mielettömiä paikkoja pilvin pimein, joten Norjan vierailun jäädessä väliin tulee reissusta joka tapauksessa ihana. Tarkoituksena on ottaa myös maastopyörät mukaan, että päästään eri kokoonpanoilla katselemaan Lapin maisemia vähän laajemminkin. Edellisellä reissulla kävin Saariselällä yksin pyöräilemässä ja muistan, kuinka kaipasin ajoseuraa vieraille tuntureille. Ja tietty jakamaan niitä maisemia ja fiiliksiä!

Kesän aikana on myös tarkoitus nauttia meidän suvun kesäpaikasta ja puolison suvun mökistä. Eilen vietettiinkin päivä landella pitkästä aikaa. Varmasti tullaan myös käymään useampi reissu Syötteen poluilla treenaamassa. Sateisten päivien varallekin on hommat selvillä, kun vaihdetaan ainakin kolmen makkarin ilmettä oman näköiseksi. Tapettien tilalle laitetaan maalit, joten värikarttojen selailu on edessä. Onneksi vain yhdessä makkarissa on seinät kauttaaltaan tapetissa ja muissa vain yhdet seinät tapetilla. Tänne kotiin haluttaa laittaa jotain rohkeampia sävyjä makkareiden seiniin, kun muuten meillä on kovin neutraalia värien suhteen. Päämakkariin mietittiin muun muassa kauttaaltaan aika tummia seiniä..

Mutta ennen sisäpuolen sisustusjuttuja ollaan kuitenkin päätetty laittaa meidän terassi ja piha kuntoon. Terassi on meille olohuoneen jatke ja se halutaan tehdä tietenkin niin viihtyisäksi kuin mahdollista. Terassillekin tehtiin alkukuusta lisää kalustehankintoja, koska tämän uuden terassin koko on kolminkertainen vanhan kodin terassiin verrattuna. Nyt meillä on ruokailuun oma tilava kohta, katettu löhöilypaikka ja lisäksi auringossa oleva löhöilypaikka. Puutarhallakin ehdittiin jo vierailla ja kukat ovat nyt ruukuissa ja penkissä paikoillaan. Minua Instagramissa seuraavat ovatkin jo nähneet tarinoissa fiilistelyä pihalla näpertelystä ;D Kukkien lisäksi hankintalistalla on iso sivusta riippuva aurinkovarjo vanhan kulahtaneen tilalle. Ollaankin kuumeisesti etsitty vaaleaa varjoa, koska edellinen tumma kulahti vaalean violetiksi vuosien aikana. Lisäksi taiteillaan vielä perinteiset istutuslaatikot yrteille ja metsästetään kivat matot katetulle terassiosuudelle.

Toukokuun aikana ollaan juhlittu useammat synttärin, kun meidän perhepiirissä viidellä on syntymäpäivä toukokuussa. Itselläkin pyörähti mittariin 33 vuotta perjantaina, joten kakkua on tullut napsittua ihan huolella!

Jees..tulipa sekalainen kuulumisten kertaus tähän kohtaan. Mitä teille kuuluu? Miten toukokuu on sujunut?

Kaisa-Maria

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M

Strand

Viimeiset Norja-kuvat meidän reissulta tulee tässä.. jopa lukijoiden kyllästymisen uhalla. Mutta kun niin itse nautin näiden reissukuvien katselusta ja fiiliksestä, niin haluan jakaa niitä teillekin 🙂 Toivottavasti pääsette tunnelmaan kiinni.

 

IMG_1430
IMG_1428
IMG_1381
IMG_1447

Tältä samalta rannalta oli jo läjäpäin kuvia aiemmassakin postauksessa, Fisherman’s Friend

Nukuttiin tosiaan yö tuossa rannan vieressä ja seuraava aamupäivä leikittiin veden tuntumassa aarteita etsien ja kiviä heitellen. Katseltiin kuinka kalastajat lipuivat pieneen satamaan aamun saaliin kanssa.
IMG_1388
IMG_1395

Meidän pienimmäinen napero tarkasteli ihmeissään isoveljiensä touhuja ja tuijotti kauas merelle pitkät tovit. Mitä lie mielessään.

IMG_1353
IMG_1414

Tämä erityinen paikka ja hetki jäi varmasti koko perheen mieleen ja lämmittää muistona vielä pitkään. Minäkin laitoin alun kuvauksien jälkeen kameran pois ja nautin olosta rakkaimpien kanssa. Parhaita hetkiä ei haluta katsoa kameran läpi. Ainakaan koko aikaa 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

K-M

 

Alta|Norway

Palataan taas reissujuttuihin ja Norjaan.. Meidän road tripin varrelle osui kaunis Altan kaupunki ja päätettiin viettää siellä päivä upeissa maisemissa.

IMG_1526
IMG_1521

Ajeltiin siellä ympäriinsä ja lopuksi päätettiin parkkeerata auto museon pihalle kun nähtiin, miten upeat maisemat museon takaa avautui. Itse museokin oli kuvauksellinen rakennus ulkoapäin. Tällä kertaa jätettiin sisätilat rauhaan ja nautittiin vain tuosta pihasta ja näköalasta.

Sen verran koitettiin historiaan tutustua, että käveltiin esikoisen kanssa läheiselle kalliopiirrosalueelle, jossa on maalauksia tuhansien vuosien takaa, mutta sinne vaadittiin museon lippu ja niitähän meillä ei ollut.

IMG_1579
IMG_1590
IMG_1532
IMG_1564
IMG_1555

Altasta jatkettiin illalla matkaa kohti Kautokeinoa. Altasta lähtevä tie oli yksi reissun hienoimmista tieosuuksista! Jyrkkiä kallioseiniä, kirkkaita koskia mutkaisen tien vieressä ja siellä täällä pieniä vesiputouksia. Pojatkin jopa lopettivat legoleikit siinä kohtaa. Eli se oli todellakin vaikuttava näky ;D
Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen isolle levähdyspaikalle tekemään iltapesut ja -palat valmiiksi ja jatkettiin vielä matkaa seuraavalle isommalle paikalle. Siinä ensimmäisessä paikassa nimittäin ilma kuhisi sakeana pieniä polttiaisia ja ne löysivät myös keinon päästä auton sisään. Autokin alkoi tässä vaiheessa temppuilla ja kieltämättä tuli illalla mietittyä muutamaan kertaan, että mitenhän osataan soittaa hinausauto paikalle jos auto tekee täyden tenän.

Ei onneksi tehnyt täyttä stoppia, vaikka seuraavana päivänä hyytyikin keskelle erämaata. Pitempi tauko vaan ja päästiin jatkamaan matkaa Suomen puolelle korjaamolle Hettaan. Ja vitsit miten ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä Hetassa olikaan! Ihan eri meininki kuin täällä hieman etelämpänä. Autosta kuitattiin vikakoodit ja sen jälkeen se toimi taas ihan normaalisti. Jatkettiin sieltä reissun viimeiseen paikkaan, Leville. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Onko siellä Altassa käynneitä?

 

K-M

 

2 aikuista + 3 lasta + asuntoauto = Road trip!

Lomat on nyt meidänkin perheellä vietetty ja tänään palailtiin takaisin arkeen Ossin palatessa töihin. Mutta onneksi voi vielä fiilistellä lomajuttuja näin arkenakin 🙂

Tosiaan toteutettiin yksi meidän haaveista ja vuokrattiin asuntoauto viikon ajaksi. Ilmansuunta oli ihan selvä juttu ja siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella. Auton keula kohti pohjoista siis. Me kun tykätään Lapin rauhasta ja maisemista.

IMG_1297
IMG_1204

Muutama viikko ennen vuokrauspäätöstä alettiin ottaa selvää asuntoautoista yleensäkin, koska meillä ei ollut mitään käryä moisista vehkeistä tai karavaanarijutuista yleensäkään. Todettiin heti, että eiköhän me niistä selvitä. Sitten vain etsimään sopivaa autoa. Vertailtiin mm. kokoa, sänkypaikkoja (alkovi oli aika ehdoton, että mahduttiin nukkumaan hyvin), varustelua ja hintaa tietenkin. Sopivia löytyi useampikin, joista yksi oli tästä aika läheltä. Siihen me sitten päädyttiinkin.

Toinen valmisteluvaiheen juttu oli reitti. Viime kesän Levin reissulla haaveiltiin matkasta vielä pohjoisemmaksi. Päätettiin mennä sitten kunnolla Lappiin ja Norjaan saakka. Reitiksi muodostui: Oulu-Rovaniemi-Saariselkä-Inari-Karigasniemi- Lakselv(Norja)-Olderfjord(Norja)-Alta(Norja)-Kautokeino(Norja)-Hetta-Levi-Rovaniemi-Oulu. Matkaa kertyi viikon aikana yhteensä n. 1800 km, jossa mukana auton hakeminen ja palautus. Jos aikaa ja ajokilometrejä (meillä oli sopimuksessa 2000km:n viikkoraja, joista ylimenevistä kilsoista olisi ollut lisämaksu) olisi ollut enemmän, oltaisiin poikettu tuolta reitiltä Nordkappissa sekä Hammerfestissa. Toisella kerralla ne sitten!

IMG_6287

Autossa siis oli ”makuualkovi”, jossa minun kaverina nukkui meidän pienimmäinen poika sekä vuoroöin toinen isommista. Ossin kanssa ylhäällä ohjaamon päällä nukkui isommat pojat vuoroöin. Näin meidän ei tarvinnut sitä keskellä olevaa pöytäsänkyä kertaakaan levittää.

Poikien turvaistuimet mahtui hyvin vierekkäin pöydän ääreen ja vauvan turvakaukalo piti sijoittaa apukuskin paikalle. Se ei millään mahtunut siihen pöytäryhmän penkkeihin. Turvatyynyjä ei siinä autossa ollut, joten niitä ei tarvinnut alkaa erikseen säätään pois käytöstä turvakaukalon tieltä. Telakka saatiin napakasti kiinni etupenkkiin, joten ei tarvinnut vyön kanssakaan temppuilla ollenkaan. Meidän pikkumies oli siis koko reissun ajan kartturina ja minä istuin poikien kanssa takana. Ja oikeastaan sillä tavalla pystyin parhaiten viihdyttään ja olemaan kaikkien kolmen pojan kanssa Ossin ajaessa autoa.

” cabin crew, please be seated for take off” .. Olo oli välillä kuin lentsikassa matkustaessa. Laatikot ja kaapit piti avata & sulkea painikkeilla ja kahvoilla. Muutamat kerrat jäi laatikot tsekkaamatta ja ne lensi rämisten auki mutkassa. Muutenkin piti aina tehdä lähtötsekkaus ennen matkan jatkamista. Esimerkiksi kaasu pois päältä, jääkaappi oikeaan lämmitysasentoon jne. Aika nopeasti noista kaikista tuli kuitenkin sellainen rutiini. Pojatkin leikkivät välillä olevansa lentokoneessa ja minä olin kuulemma lentoemona kun tarjoilin välipalaa matkan aikana ;D
IMG_1490
IMG_1269
IMG_1261
IMG_1271

Pohjoismaissa on melko kattava camping-verkosto ja leiriytymispaikkoja löytyy tien varsilta tuon tuostakin. Me kuitenkin lähdettiin reissuun sen verran avoimin suunnitelmin, että jäätiin yöksi mihin milloinkin halutti. Huom! Opittiin karavaanarijuttuihin tutustuessa, että leiriytyminen ja yöpyminen on eri asia. Moniin p-paikkoihin ei saa esim. Norjassa leiriytyä eli ”levittäytyä” ulos asuntoautosta. Jos siis levittää markiisin/katoksen, asettelee ulkopenkit ja grillit valmiuteen, on se leiriytymistä. Yöpyminen on taas vain yksinkertaisesti sitä, että laittaa ovet säppiin, verhot kiinni ja alkaa nukkumaan.

Puolensa siis noilla random-yöpymispaikoilla ja kunnon leirintäalueilla. Leirintäalueilta löytyy usein kattavat palvelut saunoista pihapeleihin sekä tietenkin säiliöiden tyhjennyspaikat. Yöpyessä siellä täällä saa taas valita näkymät aamukahville ja olla aikalailla omassa rauhassa. Säiliöiden tyhjennyksiin löytyi useita paikkoja matkan varrelta, joten meidän valinta tulee jatkossakin olemaan yöpyminen siellä täällä jos vielä joskus asuntoauto vuokrataan. Sellainen tuntuu enemmän seikkailulta 🙂

Auto ajettiin melkein aina parkkiin niin, että tuosta isosta ikkunasta avautui jokin hieno näköala.
IMG_1277
IMG_1281

Autosta löytyi iso jääkaappi, joten käytiin ostamassa suurin osa ruoista ennen lähtöä. Sekin siis vaati suunnittelua jonkin verran. Ruoat oli osittain ihan samoja mitä kotonakin tehdään ja osa sitten oli sellaista puolivalmista ”helppoa” evästä. Autossa oli kaasuliesi, jolla sitten kokkailtiin kanapastat, hernekeitto, kahvit, puurot jne. Saariselällä ja Levillä käytiin ulkona syömässä päivälliset.

Peseytyminen kävi myös kätevästi auton suihkussa. Hieman ahdashan se suihkukoppi oli kun kävi yhtä aikaa suihkuttaan lapsetkin, mutta hyvin mahduttiin. Ja meidän vuokra-autossa suihku ja wc-tilat oli erotettu, joten ei tarvinnut ”pöntön päällä” peseytyä niin kuin joissain autoissa joutuu tekemään.

Tavaroille ja vaatteille oli hyvin säilytystilaa. Pidettiin kuitenkin jokaisen vaatteet omissa reissukasseissa niin pysyi jonkinlainen järjestys auton sisällä. Pienimmäisen vaunut kulkivat mukana auton takatallissa, jonne olisi mahtunut vaikka mitä aina pyörästä lähtien.

IMG_1303
IMG_1465
IMG_1595

Reissu sujui tosi hyvin, jos ei lasketa mukaan auton reistailua. Sekin onneksi saatiin hoidettua korjaamolla ja vikakoodien kuittaamisella. Täytyy tosin myöntää, että koin pieniä epätoivon hetkiä auton hyytyessä keskellä Norjan erämaata ;D

Kun lähtee reissuun samanlain kuten lasten kanssa yleensäkin niin hyvä tulee. Ei tiukkoja aikatauluja ja tekee muutenkin reissun joustavasti. Asuntoautolla matkatessa oli niin helppoa pysähtyä just silloin kun halutti ja oli tarve. Aika paljon me pysähdeltiinkin mielenkiintoisiin paikkoihin jaloittelemaan ja nappaan välipalaa. Lapsilla oli mukana Legoja, parit autot ja kirjoja. Otettiin mukaan myös Muumitabletti, josta vasta loppumatkasta pojat teki tehtäviä ja pelasivat pelejä. Sitä ennen lähinnä Legot toimivat matkan viihdykkeenä. Jopa niin paljon, että aika monet vesiputoukset ja maisemat meni pikkumiehillä ohi kun Legoleikit veivät voiton ajomatkoilla ;D
IMG_1634
IMG_1621

Loppuun vielä vinkit ja samalla itsellekin pientä muistilistaa asuntoauton vuokrausta varten:

  • Ennen auton vuokraamista tutustu tarjontaan ja mieti minkälainen auto olisi sopiva itselle/omalle porukalle. Meille esim. kolmen pienen ja eritoten vauvan kanssa reissatessa hyvät nukkumatilat ja kunnon peseytymismahdollisuudet olivat ehdottomia.
  • Autoa vuokratessa käy koeajolla, pyydä kaikista varusteista & toiminnoista opastus, tsekkaa ja kirjaa vuokrasoppariin mahdolliset viat, sovi hinta & kilometrit.
  • Mieti reitti etukäteen ja ota selvää missä paikoissa reitin varrella voi tyhjentää auton säiliöt ja täyttää vesisäiliö. Googlesta löytyi aika hyvin! Useimmilla isoilla bensiksillä löytyi nuo kaikki palvelut ilmaiseksi tai muutaman euron hintaan.
  • Ruokahommat on hyvä myös miettiä etukäteen jos valmistaa ne itse reissun aikana. Kaasuliedellä ei ihan kaikkea ainakaan kovin helposti kokkaa, mutta saa kyllä loihdittua kunnon ateriat varsinkin jos hieman suunnittelee.
  • Varaa aikaa varsinkin jos reissaat lasten kanssa. Pätee kaikkeen matkailuun ;D Ei kannata tehdä turhan tarkkoja suunnitelmia. Samalla reissusta tulee jännittävämpi kun ei tiedä seuraavaa pysähdys- tai yöpaikkaa.
  • Varaa lapsille tekemistä. Asuntoautossa on enemmän tilaa kuin normaalissa autossa ja pöytä nenän edessä. Eli piirtelyt, legoleikit jne sujuu helposti.
  • Mieti ja tunne tarkkaan omat ajovalmiudet sekä -taidot. Ei kannata lähteä haastaville teille jos tuntuu, ettei osaa ajaa isoa autoa sellaisissa paikoissa. Meillä ajamisen hoiti Ossi yhtä lyhyttä siirtymäpätkää lukuunottamatta. Minun ajotaidot ei olisi riittäneet Norjan mutkaisiin ja jyrkkiin teihin. Tai en ainakaan olisi tuntenut omaa ajoa yhtään varmaksi niillä teillä.
  • Jos haluaa kunnon karavaanarifiiliksen niin nostakaa kättä tervehdykseksi kaikille muille vastaantuleville karavaanareille. Se taitaa olla jokin kirjoittamaton tapa/sääntö. Reippaasti siis vaan kättä ilmaan reissaajille. Kaikkien kaveri, kuten Edelmannin Samppa laulaa ;D

 

Siinäpä joitain juttuja mitä meillä jäi mieleen ekasta asuntoautoreissusta. Suosittelen kyllä muillekin tämän yhden kokemuksen pohjalta.

Uskonpa, että meidän porukka tekee vielä muitakin reissuja samaan tapaan. Totta puhuen vähän jo haaveiltiin veljen perheen ja minun vanhempien kanssa, että pitäisikö ensi kesänä vuokrata kaksi tuollaista isoa autoa ja käydä vihdoin tsekkaamassa ne lofootit 😉

Onko siellä muita asuntoautolla tai -vaunulla reissanneita?

 

K-M

Syöte MTB

Ensinnäkin, hyvää Suomen luonnon päivää! 🙂 Me käytiin tällaisen päivän kunniaksi retkellä Runtelinharjun laavulla. Hieno paikka! Kannattaa käydä jos Oulun alueella asutte ja liikutte. 

Mutta asiaan! Kuluvan kuun alussa järjestettiin Syöte MTB maastopyöräkisat ja niihin ilmoittauduttiinkin jo tammikuussa. Kesän aikana päätin, että en ajakaan vähäisen treenimäärän vuoksi ja päätin lähteä taas kannustusjoukkoihin. Kisaviikolla vitsailin siinä herkkuja syödessä, että minäkin tankkaan, että jaksaa kannustaa. Ehkä jossain alitajunnassa edelleen halusin osallistua kisaan. Koska kisaa edeltävänä torstaina ajoin pyörän vanhemmille ja pyysin isää pakkaamaan minunkin pyörän mukaan. Ajattelin, että käyn ajelemassa siellä sillä aikaa kun muut kisaavat.

IMG_6142
IMG_6144
IMG_6162

Perjantaina Syötteelle tultaessa lähdin muiden perheenjäsenten mukaan noutamaan omankin kisanumeron. Ihan vain varalta jos aamulla haluttaakin ajaa. Mietiskelin koko illan seuraavaa päivää ja kävin kunnon painia ajatuksissani. Mietin, että sillä treenimäärällä ei ole mitään asiaa radalle ja sitten harmittaa jos keskeytän. Toisaalta taas jääräpääluonteeni ei antanut millään periksi. Tuli aamu. Sen enempää miettimättä tankkasin kunnon aamiaisen ja vetelin ajovaatteet päälle. Kannattaahan se aina yrittää.

IMG_6180
IMG_6187

Ja todellakin kannatti!!

Ennen lähtölaukausta tehtiin veljen vaimon kanssa vetoja, että lihakset lämpenee. Jännitti ihan älyttömästi. Mutta massan lähdettyä liikkeelle jännitys jäi sinne starttiviivalle ja keskityin vain polkemaan. Muut polkijat ikään kuin unohtuivat ja ajattelin polkevani omaa kisaani. Jo eka nousu pikku-Syötteen huipulle sai miettimään keskeytystä. Sen perään tuli niin makea lasku polkuja pitkin, että päätin tsekata seuraavan mutkan ja sitä seuraavan mutkan taakse. Ja taas uusi mäki, lisää vaikeita juurakkoja, isoja kiviä, pitkospuita, pitkospuita, pitkospuita, suo ja taas vähän mäkeä. Yksi kunnon ilmalento kannon päälle. Sen perään parit kirosanat mielessä ja lisää polkuja. Onneksi välillä sai huokaista parilla soratiepätkällä ja huoltopaikalla.

Välillä ketään ei näkynyt missään ja muutamat pätkät poljin toisten kisailijoiden kanssa. Tsempattiin toisia hankalissa paikoissa.

Joitain mutkia ennen kuuluisaa loppunousua meidän eno ja täti olivat reitin varrella kannustamassa ja huoltopisteenä. Söin pikavauhtia siinä kohtaa suolaisen energiapatukan ja vaihdoin tyhjän juomapullon täyteen. Etureidet nimittäin aloitti melko kramppauksen puolenvälin tienoilla ja mietin kauhulla loppunousun kipua jos kramppaus jatkuu samanlaisena. Ajelin nousun alkuun ja imasin viimeisen energiageelin. Suolakin taisi jossain määrin imeytyä, koska kramppaus hellitti hieman.

Ei muuta kuin Iso-Syötteen huippua kohti polkaisu kerrallaan. Vastaan tuli jo maaliin päässeitä kisailijoita ja jokainen tsemppasi ohi mennessään. Muistaakseni sain sanottua kiitokset siinä puuskutuksen lomassa ;D Ensimmäisen tosi jyrkän mäen kohdalla hyppäsin pyörän päältä pois ja talutin. Saman tein muutamassa kohdassa aiemminkin reitin varrella.

Jalat kramppasi välillä ja painoi ainakin sen tonnin kappaleelta. Tässä vaiheessa vasta aloin miettiä maalia ja meidän poikia siellä kannustamassa. Pidin lyhyitä taukoja kun tuntui, ettei kerta kaikkiaan pysty liikkumaan. Samalla ajattelin, että joitain satoja metrejä enää ja maalissa ollaan.

Tuli suo. Alkoi satamaan. Tuli mäki täynnä kiviä ja mutaa. Edelleen askel tai polkaisu kerrallaan eteenpäin. Tsempattiin muiden kisailijoiden kanssa toisia. Sitten tuli edelliseltä illalta tuttu polku vastaan ja tajusin, että nyt on ihan oikeasti enää niin lyhyt matka. Ei muuta kuin sinnillä maaliin.

En osaa kirjoittaa ja kuvailla sitä tunnetta kun kuulin toimitsijan huutavan oman kisanumeron ja näin kannustusjoukot. Samalla kuului kun meidän pojat huusivat ”äiti, äiti, äiti”! Pysähdyin ja samalla hetkellä veljen vaimo juoksi halaamaan. Iso itkuhan siinä pääsi. Jonnan perässä tuli heti Ossi, meidän pojat ja minun äiti. Ihan mieletön fiilis! Hitto minä pääsin sinne maaliin!! Ja aikaankin olen enemmän kuin tyytyväinen.

IMG_6172

Maalikuvien jälkeen lähdettiin mökille. Siellä odotteli lämmin sauna ja kuivat vaatteet. Eipä ole sauna tuntunut vähään aikaan niin hyvältä kuin silloin! Saunan jälkeen oltiin jonkin aikaa mökillä ja lähdettiin hotellille syömään ja katseltiin vielä palkintojen jaot.

Mökillä sitten jatkettiin kisakertomuksia ja analyysiä reiteistä. Isä ja veli ajoi 60 km reitin ja me Jonnan & muutaman muun sukulaisen kanssa 32 km. Nostettiin malja kaikille pyöräilijöille ja samalla myös meidän erinomaiselle huoltojoukolle (=meidän äiti) ;D

Kaikilla meni kisat nappiin ja jokainen venyi osaltaan hienoon suoritukseen. Mahtava tunne kun saa olla koko sakista niin ylpeä!

Illalla käytiin vielä hotellilla tsekkaamassa jatkobileet neljästään. Me vaan lähdettiin ennen yhtätoista takaisin mökille kun väsytti niin älyttömästi. Aamulla pakattiin kamat ja pyörät takaisin autoihin. Mahtava kisaviikonloppu takana. Ens vuonna Ossikin lähtee mukaan ajelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Myös pari meidän ystävää innoistui hommasta ja hyppää remmiin mukaan.

En malttais odottaa ensi kesää!
IMG_6200

Mahtavan fiiliksen lisäksi kisasta jäi muistoksi melkoiset mustelmat pohkeesta kankkuun asti. Onneksi mustelmat haalistuu nopeammin entä nämä muistot ;D

K-M