Ajatusniksit, osa 5

Ajatusniksien viimeisenä osiona tarjoilen eritoten meille listaihmisille mukavaa tehtävää. Nyt nimittäin tehdään oman elämän Stop doing -listat. Stop doing -listan tarkoitus on herätellä meitä tarkastelemaan omia arvoja sekä auttaa luopumaan niistä asioista, jotka koemme rajoittaviksi omassa elämässä.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu.

Jokaisella meistä pyörii päivittäin erilaiset tehtävälistat mielessä. Aamuisin ennen töihin lähtöä saatat olla jo ajatuksissasi töiden parissa. Mietit ehkä missä järjestyksessä tehtävät kannattaa hoitaa, palautat mieleen eilen unohtamasi asian johonkin tiettyyn tehtävään liittyen ja niin edelleen. Samalla aivoissa raksuttaa tehtävät kotityöt, lasten harrastukset, suunnitelmat ystäväsi yllätysjuhlista ja muutaman viikon päähän bookattu viikonloppureissu toiseen kaupunkiin. Koostuipa listasi mistä asioista tahansa, ne kaikki ovat asioita, joita sinun pitää tehdä. Siksipä onkin tärkeää miettiä ja listata asiat, mitä ET halua tehdä tai mistä haluat luopua. Tasapaino kaikessa, vai mitä?

Miten tehdä Stop doing -lista?

Aloita tärkeimmästä. Eli sinusta itsestäsi. Mieti asioita, jotka tekevät olosi hankalaksi tai joissa on negatiivinen tunnelma. Esimerkiksi hyvin yleinen tällainen hankalaksi koettu asia on se, kun ei osaa kieltäytyä, vaikka oikeasti haluaisikin. Tunnistatko itseäsi tästä? Minä tunnistan ja vahvasti. Nyt onneksi olen jo hyvän aikaa muuttanut tätä seikkaa omassa elämässä ja osaan jo helpommin kieltäytyä jos asia ei tunnu hyvältä. Minulla tämä kieltäytymisen vaikeus johtui reilut 10 vuotta sitten jonkin verran enemmän halusta miellyttää muita. Ehkä osin pelkäsin jääväni yksin. Myöhemmin pääsyyksi vaihtui se, etten halua loukata ketään kieltäytymällä. Sekin on osin toisten miellyttämistä, mutta eri tavalla kuitenkin.

Toinen seikka, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia tuon tuostakin on se, että olen melkoisen armoton itseä kohtaan. Ennen vaadin itseltä koko ajan parempaa tulosta asiasta kuin asiasta. Ja nyt jälkikäteen voin todeta, että siinäpä oiva keino jos haluaa polttaa itsensä loppuun. Koen kyllä, että tuollaisella kevyemmällä vaativuudella itsestä saa oikeissa kohdin irti hieman normaalia enemmän, mutta omat rajat on hyvä tiedostaa. Nykyään on ihanan vapauttavaa kun sallii itselle tehdä jotkin asiat hieman löysemmin ottein.

Siirtyminen to do -listan tekemisestä stop doing -listan tekemiseen.

Ne olivat pari esimerkkiä omasta elämästäni. Jos sinusta tuntuu hankalalta huomata omasta elämästä vastaavia, niin kokeile jakaa elämäsi eri osioihin ja lähde miettimään asioita pienissä palasissa. Helpointa on jakaa elämän osa-alueet pariin kolmeen pääosaan. Minä lähtisin jakamaan omat pääosioni kahteen kategoriaan:

  • Vapaa-aika
  • Työ

Tämän jälkeen listaan asiat, mitkä kuuluvat omaan vapaa-aikaani ja perään, mitä mihinkin tarkemmin ottaen kuuluu. Esimerkiksi näin:

  • Perhe: arki, lomat, yhteinen vietetty aika, jokaisen oma aika
  • Koti: siivous ja muut kotityöt, sisustus, ruoanlaitto, kodin kunnostus
  • Ystävät: yhteinen aika, yhdessä tehdyt askareet
  • Harrastukset: oma aika, harjoittelu, mahdolliset tavoitteet

Ja työosion alle listaisin omat työtehtäväni ja erilaiset tilanteet, mitä työpäivän aikana kohtaan. Sellaisia voisi olla esimerkiksi asiakaskohtaamiset, palaverit ja koulutustilanteet. Ja jälleen niiden perään, mitä kaikkea jokaiseen tilanteeseen kuuluu.

Purkamalla listaamasi asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi pääset helpommin tilanteisiin kiinni. Sen myötä voit muistella ja huomata tapahtumia, joissa jokin tietty tapa toistuu, vaikka niin et haluaisi tehdäkään. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä?

Minun stop doing -lista

Pyörittelin noita aiemmin tajuamiani seikkoja ja nyt samalla edellisessä kappaleessa listaamiani asioita. Minun stop doing -listani näyttäisi tällä hetkellä jotakuinkin tältä:

  • Älä tee muiden eteen sellaista, mitä et oikeasti tahdo tehdä. –> Kuuntele itseäsi. Älä tee asioita muiden vuoksi.
  • Älä vaadi itseltä niin paljoa –> Ole armollinen.
  • Älä epäile omia kykyjäsi –> Usko itseesi!
  • Lopeta multi tasking!! –> Kun mahdollista, tee yksi asia kerrallaan valmiiksi ja siirry vasta sitten seuraavaan.
  • Älä mieti menneitä ja murehdi tulevaa –> Elä tässä ja nyt

Nämä viisi kohtaa pitää sisällään useampia päivittäisiä tilanteita. Ja nyt kun kirjoitin nämä kunnolla näkyvän listan muotoon, toivon noudattavani näitä viittä kohtaa entistä paremmin.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu läheltä kuvattuna.

Siinä oli ajatusniksisarjan viides ja viimeinen osio. Miltä tällainen stop doing -lista kuulostaa?

Ajatusniksien neljä ensimmäistä osaa käsittelee ajatusten keskittämistä nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavaa, ääripääajattelua sekä intuitiota. Jos et vielä näihin tutustunut, niin klikkaa postauksiin ja ota niksit talteen. Lupaan, että ne kaikki ovat hyödyllisiä! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa!

K-M

Viisi ajatusniksiä, osa 1

Ajatuksilla on valtavat voimat. Alle sekunninkin kestävä ajatus voi saada aikaan massiivisen tunnereaktion ja jatkua domino-pelin lailla eteenpäin samalla kasvaen. Positiivisissa ajatuksissa tämä on tietenkin mainio asia, mutta entäs sitten ne negatiiviset ajatukset? Tässä postauksessa on esittelyssä ajatusniksi numero yksi. Tämän ja tulevien ajatusniksien avulla opit vahvistamaan omaa mieltäsi, rauhoittamaan itsesi ja reagoimaan hallitusti ajatuksiin sekä tunteisiin.

Ajatusniksi numero yksi on..

Keskitä ajatuksesi nykyhetkeen

Jokaisen ihmisen ajatusten virta jatkaa virtaamistaan kellon ympäri. Mieleen tulvii jatkuvalla syötöllä asioita, joita aistimme. Arjen kiireet, mielikuvia, muistoja ja niin edelleen. Toisinaan omat ajatukset ovat aivan typeriä ja et tunnista itseäsi niistä. Saat myös saman verran mieleesi hyviä ideoita ja ratkaisuja ongelmiin. Ajatuksia tulee ja menee koko ajan, mutta ihmisillä on luontaista jumittua varsinkin negatiivisiin asioihin. Negatiiviset ajatukset saavat aikaan tietynlaisen tukkeuman mielen putkiin, jolloin alkaa niiden vatvominen. ”Miksi se sanoi minulle niin? Teinpä minä typerästi silloin aiemmin! Mitä jos jotain sattuukin kun teen asian näin?”. Kuulostaako tutulta? Ajatusten tukkeutuessa negatiivisiiin nykyhetkessä eläminen saa vähemmän aikaa/tilaa menneiden ja tulevien asioiden miettimiseltä (ajatusmalli 1).

Avain noiden tukkeumien poistamiseen on keskittää ajatukset tähän hetkeen, jolloin menneiden asioiden vatvomiselle ja tulevien seikkojen murehtimiselle jää vähemmän aikaa. Meillä kaikilla on tapana painaa päivät pitkät autopilotilla ja tehdä ne tutut rutiinit mieli jo seuraavassa tehtävässä. Ajatusniksi onkin lähettää tuo pilotti tauolle ja keskittyä juuri siihen mitä olet milloinkin tekemässä. Silloin läsnäolo on juuri tässä hetkessä. Ei menneisyydessä tai jossain tulevassa (ajatusmalli 2).

Valitettavasti et vain voi päättää, että nyt minä keskityn vain ja ainoastaan tähän hetkeen, enkä enää mieti menneitä tai tulevaa. Olisikin niin helppoa.

Säännöllinen harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin. Parasta on aloittaa helpoista ja lyhyistä harjoituksista ja hiljalleen edetä pidempiin ja haastavampiin.

Tässä yksi lyhyt harjoitus:

Seuraavan kerran mennessäsi suihkuun päätä jo etukäteen, että käytät suihkureissusta ainakin yhden hetken tähän asiaan.

Suihkussa ollessasi, kun on aika levittää saippua, pysäytä ajatusvirtasi. Ota saippuaa toiseen käteesi, mutta tällä kertaa katso hetki miltä se näyttää. Siis ihan vain sekunti, mutta ajattele, että katsot saippuaa ja huomioi miltä se näyttää. Sen jälkeen vaahdota saippua kuten ennenkin, mutta pysähdy miettimään, miltä saippua tuoksuu. Voit viedä kädet lähemmäs kasvoja, että tuoksu on voimakkaampi.

Jatka taas tuttuun tapaan ja levitä saippuavaahto. Pysähdy taas ja mieti miltä vaahto tuntuu iholla. Mieti myös miltä vaahdon levitys tuntuu käsissäsi. Käännä tämän jälkeen suihku päälle ja pysähdy. Miltä suihku kuulostaa? Soliseeko se vain hieman vai onko ääni aika iso? Kun alat pestä saippuavaahtoa pois pysähdy jälleen. Tunnustele miltä vesi tuntuu iholla. Onko se lämmintä, kuumaa vai viileää? Miltä vesi tuntuu kun se valuu lattialle koko vartalon mitan. Pysähdy vielä kerran ja mieti miltä tällä hetkellä tuoksuu, mitä näet ja mitä kuulet. Siinä se. Sen jälkeen voit napata pilotin taas ohjaksiin tai jatkaa nykyhetken miettimistä seuraavassa tehtävässä.

Tällaisia lyhyitä läsnäolohetkiä harjoittaessa säännöllisesti alkaa tapa ujuttautua ajatusvirtaan isommalla mittakaavalla itsestään. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen voit jo huomata, että muistat ehkä asioita paremmin, koska ajatus on ollut mukana tekemisissä. Huomaat myös pian, että menneiden asioiden vatvominen sekä tulevien juttujen ennalta murehtiminen jää koko ajan vähemmälle. Kokonaan ne eivät koskaan poistu, mutta vähemmällä ne saat jäämään kun sinnikkäästi opettelet.

Kun tuollainen lyhyt suihkuharjoitus alkaa olla helppo nakki, tee yhä pidempiä harjoituksia. Muista käyttää mahdollisimman montaa eri aistia. Kuuntele, näe, tunne, maista ja haista. Silloin tekemisestä jäävä muisto on vahvempi ja olet yhä enemmän itse ohjaksissa.

Muina hyötyinä tästä hetkeen pysähtymisestä ja autopilotin pois kytkemisestä on mm. rauhallisempi mieli, vastoinkäymisten ja ongelmien ratkaisukyvyn paraneminen sekä oman itsensä tunteminen.

Seuraava postaussarjan ajatusniksi on Kolmoisajattelun kaava – kuinka etäännyttää omia ajatuksia. Kuten jo alussa kirjoitinkin, omat ajatukset voivat olla mitä tahansa kamalista aatoksista mahtaviin oivalluksiin. Omia ajatuksia kannattaa opetella etäännyttämään, jolloin voit ikään kuin arvioida oman ajatuksesi totuusperää ja haastaa sen. Nimittäin maailman parhaalta tuntuva idea voikin olla todellisuudessa sitä itseään tai pahalta tuntuva ajatus vain alitajunnan syöttämää kuonaa, johon ei kannata reagoida.

Mutta siihen asiaan palataan ensi viikolla syvemmin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

K-M

P.S. Oletko jo tutustunut viime syksyn Tunnetko itsesi -postaussarjaan? Tunnetko itsesi? on sarjan ensimmäinen osa ja kertoo tunnelukoista ja niiden selättämisestä. Postaussarjan toinen osa Uskomukset haastaa sinut miettimään omia uskomuksiasi ja laajentamaan omaa näkemystäsi asioista. Kolmas osio käsittelee Rakkautta. Postaus opettaa sinut tunnistamaan muodot, joilla sinä ilmaiset rakkautta ja miten haluat rakkautta ilmaistavan sinulle. Mukana on linkki mielenkiintoiseen testiin!

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Alle viikko ja ollaan taas näissä maisemissa Syötteellä keskellä maastopyöräkisoja. Mutta sitä odotellessa fiilistelen näitä muutaman viikon takaisia kuvia meidän minilomalta. Minilomalta, joka majoituksen ja kaiken muun ansiosta tuntui monen päivän pituiselta rentoutukselta.

IMG_0830
IMG_0809

Kellarilammen retken jälkeen kirjauduttiin sisään hotelliin Syötteen huipulle ja innoissaan suunnattiin meidän huoneeseen. Varattiin yhdeksi yöksi Aurora-sviitti, jossa oli tilaa riittämiin meidän viisihenkiselle perheelle. Alakerrassa oli nukkumapaikka kahdelle oleskeluhuoneessa ja sen lisäksi kylppäri & sauna. Yläkerrassa suut loksahti auki kun nähtiin miten hieno huone olikaan kyseessä.


IMG_0813IMG_0816
IMG_0821
IMG_0878

Päätettiin käydä hotellin ravintolassa päivällisellä ja palattiin kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen. Pojat hyppäsivät Ossin kanssa hetimiten nauttimaan terassin poreammeesta. Pitkähkön polskimisen jälkeen saatiin houkuteltua pojat iltapalalle ja nukkumaan.

Poikien nukahdettua pulahdettiin Ossin kanssa nauttimaan lämpimästä porekylvystä ja upeasta illasta tunturissa. Pitkät tovit tuijoteltiin maisemia hiljaisuudessa ja juotiin lasilliset etukäteen meidän kuudennen hääpäivän kunniaksi.

Yllä olevan maisemakuvan otin viiden aikaan aamulla kun olin syöttänyt vauvan ja huomasin tuon sumun leijailevan tunturissa. Oli mahtavan näköistä ja olisi tehnyt mieli jäädä ihailemaan tuota hiljalleen vellovaa sumulauttaa. Päätin kuitenkin, että vielä mahtavampaa on kömpiä takaisin jättisänkyyn ja nukkua vielä muutama tunti.

IMG_0902
IMG_0896
IMG_0893

Kuten kuvista näkyy.. sumulautta velloi paikoillaan vielä myöhemminkin ja pojatkin pääsivät sitä ihailemaan. Ja tietenkin kylvystä käsin ;D Minä nautiskelin aamukahvit sängyssä (!!) ja sen perään poikien riemuksi hyppäsin mukaan poreisiin. Ei millään olisi malttanut tulla pois, mutta nälkä kurni jo vatsassa ja hotellin aamiainen pyöri mielessä.

Pitkän ja herkullisen aamiaisen jälkeen palattiin vielä nauttimaan hetki huoneesta jättisängyllä pötkötellen ja maisemia tuijotellen. Niin kauan kunnes tuli aika pakata reissureput ja lähteä kotia kohti.


IMG_0917

Huone oli täydellinen ja täynnä tarkkaan mietittyjä kauniita yksityiskohtia. Pehmeät kylpytakit, kahvikone makukahveineen, lappiteema, näköala, poreamme, yksityisyys.. jne. Yhden ainoan asian lisäisin huoneeseen ja se olisi pieni pöytä & pari tuolia tuohon parvekkeelle. Koska ne aamukahvit maistuis varmasti useammalle myös tuossa parvekkeella ja välillä on kiva nousta jäähylle poreammeesta istuskelemaan. Jätettiin ehdotus niistä sille varattuun lappuseen huoneeseen 🙂

Mietittiin jo, että ruska-aikaan olisi ihanaa päästä tuonne nauttimaan syksyn väreistä ja pimeistä illoista. Tietenkin samalla lämpimissä poreissa istuen ja hiljaisuudesta nauttien.

Miltä kuulostaisi?

 

K-M

Kellarilampi, Syötteen kansallispuisto

Vajaat pari viikkoa sitten päätettiin pitää pieni miniloma oikeaa lomaa odotellessa ja varattiin Syötteeltä yhdeksi yöksi majoitus. Kotoa lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ja perille päästyä tehtiin pieni retki Kellarilammelle. Lounas syötiin matkalla, joten retkieväiksi jäi jälkkärit, kahvit ja nuotiolla paistetut vaahtokarkit.

IMG_0784
IMG_0714
IMG_0771

Lammelle käveltiin noin kilometrin verran Pytkynharjun suunnalta. Vaunuilla pääsi ihan hyvin kulkemaan polkua pitkin.

Pojat juoksi innoissaan pitkin metsiä ja välillä pysähtelivät tutkimaan paikkoja. Minusta se on retkeilyä parhaimmillaan. Ja arvatkaapa kuinka valloilleen tuommoisessa paikassa pääsee kahden leikki-ikäisen pojan mielikuvitus ;D

IMG_0736
IMG_0729
IMG_0747
IMG_0759

Perillä notskipaikalla oli muut retkeilijät jo valmiiksi virittäneet nuotiot, joten päästiin heti herkutteleen vaahtokarkeilla. Kahvit juotiin asiaan kuuluvasti kuksista. Pojat lipittivät vettä omistaan.

Tämä pieni reppana räkättirastaan (?) poikanen ei vielä osannut pelätä mitään. Siinä se rauhassa etsi ruokaa meidän seuratessa alle puolen metrin päästä.

IMG_0708
IMG_0786
IMG_0693

Pari tuntia vierähti tuolla nopeasti. Tutkittiin lampea, istuskeltiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Mm. siitä kuinka kuksaa ei vaan voi itse ostaa, vaan se pitää saada lahjaksi 😀

Kyllä tällainen retkeily on ehdottomasti meidän koko perheen lempparipuuhia. Noista saadaan jokainen niin paljon mielihyvää. Pojat rakastaa tutkia ja leikkiä tuollaisissa paikoissa, joissa mielikuvituksen saa antaa vain lentää. Pienimmäinen katselee innoissaan ympärilleen ja nukkuu varmasti melko makeita päikkäreitä raikkaassa ulkoilmassa. Ja me puolestaan Ossin kanssa nautitaan siitä rauhallisuudesta ja luonnosta ylipäätään. Täydellistä vastapainoa kiireiseen arkeen! Ja parasta koko hommassa on se, että retkelle voi lähteä just silloin kun huvittaa. Ei tarvi mitään valmisteluja tai hankintoja 🙂

 

Onko teillä tapana retkeillä?

 

K-M

Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M

Treeniviikot 5 & 6

Viidennellä treeniviikolla en tehnyt oikeastaan yhtään mitään lukuunottamatta loppuviikon Kuusamon reissun kevyttä kävelyä ja pientä käsiseisontaharjoittelua järven jäällä. Flunssa meni onneksi aika vähällä ohi kun kerrankin maltoin levätä. Ja herkutella. Vaikka tuolla herkuttelulla paranemiseen tuskin kauheasti on vaikutusta ;D

IMG_4595 (1024x683)

6. viikko

Ma

Vappu ja meidän pojan synttärijuhlat eli urheilujen suhteen nollapäivä. Illalla kyllä olo oli samanlainen kuin jonkin isomman urheilusuorituksen jälkeen ;D Oli sen verran hulinaa.

Ti

Hölkkälenkki vauvan kanssa. Reilut 6 km, josta noin 80% hölkäten ja loput reipasta vauhtia kävellen. Aikaa meni hyvinkin alle tunti eli ihan kiva vauhti hölkkälenkille. Juoksu kulki aika hyvin, mutta se pyöräteiden hiekoitus rassasi koko matkan ajan. Koko ajan luisti lenkkari alta. Onneksi ne lakaistaan tällä viikolla pois.

Ke

45 min pilates. Löysin Youtubesta todella tehokkaan pilatesohjelman. Siinä keskityttiin pääosin tuonne pakara-alueelle. Enpä muista milloin viimeksi on tuntunut siltä, että jokainen pieninkin lihas sillä alueella on niin tulessa mitä tuon harjoituksen aikana oli. Loppuvenyttelyjen päätyttyä tuntui etten pääse matolta ylös. Tämä harjoitus siirtyi siis omiin suosikkeihin välittömästi.

Pilatekset ja joogailut pyrin aina tekemään omassa rauhassa esim. meidän makkarissa ovi suljettuna. Siinä saa otettua pienen hetken itselleen melkein täysin rauhassa (pojat tietenkin haluavat tulla aina kaveriksi kun näkevät jumppamaton lattialla. Ossi onneksi tietää, että haluan tehdä nuo jutut rauhassa ja pitää pojat tiiviisti leikkien parissa sillä aikaa). Sitten niille perinteisille kuntoiluhetkille (esim. Kaylan treenit) pojat saavat osallistua omilla liikkeillään. Yleensä he pomppivat vieressä tasajalkaa, kyykkäävät ja koittavat matkia minua ;D

Meidän päivät on täynnä vauhtia ja ääntä. Päivisin ei ehdi kyllä oikeastaan kertaakaan ihan vain istahtaa alas.. (kuten arvata saattaa kun perheessä on kaksi leikki-ikäistä poikaa ja pieni vauva ;D ) Siksipä pidän huolen, että saan kerran pari viikossa nipistettyä itselle tuon oman rentoutumishetken esim. pilateksen parissa. 

To

Aiemmilta viikoilta tuttu ylävartalotreeni, mutta muutamilla muutoksia. Muutamat liikkeet vaihdoin hieman raskaimpiin. Alkulämmittelynä reilun tunnin verran lumen lapioimista pihalla. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Pe

Lepo

La

Lepo

Su

Kuntosalilla soutua, alataljalla vetelyä (painoja nostin pykälän raskaammaksi, jes!), selkätreeniä ja lopuksi menin jumppasalin puolelle tekemään vatsalihaksia ja muita oman kehon painolla tehtäviä juttuja. Oli kiva kun peilisalin puolella ei ollut ketään muita ja sai rauhassa siellä tehdä mm. kävelykyykkyjä ristiin rastiin ympäri lattiaa. Samalla sain otettua viikon toisen hetken ihan vain itselle. Ja kuinka outoa onkaan kun yhtäkkiä on pienen hetken aivan yksin ja on ihan hiljaista ;D

 

Kiva viikko siis takana liikkumisten suhteen 🙂

 

K-M

P.S. Tuo kuva on otettu tasan vuosi sitten Ainolan puistosta.. ihan vain näin vertaillakseni säätä. Nimittäin äsken sateli taas lunta. Kesä, missä olet?

Retki Myllykoskelle

Viime viikon torstaina ajeltiin Ossin töiden jälkeen Kuusamoon Rukan lähelle mökkeileen. Oltiin sen verran myöhään perillä, että pojat laitettiin iltapalan ja -pesujen jälkeen suoraan nukkumaan. Ennen sitä saatiin kokea ensimmäistä kertaa kunnon tuskien markettikäynti. Yhdellä oli täys iltavilli päällä, toisella oli jo väsykiukku ja kolmannella itketti kuumuus ja kesken jääneet unet. Melko rivakasti juostiin marketti läpi. Kaikki pojat pysyi onneksi reissun ajan kärryjen kyydissä. Kassalla saatiin kanssajonottajilta sellaisia kivoja myötätuntohymyjä ;D

Perjantaina aamulla mietittiin päivän agendaa ja päädyttiin tekemään retki Myllykoskelle Pienen Karhunkierroksen alkupäähän. Toinen vaihtoehto oli retki Kiutakönkäälle, mutta päädyttiin Myllykoskeen lyhyemmän ajomatkan vuoksi.

Pojat oli innoissaan kun heti ekan riippusillan luona lenteli yksinäinen joutsen edes takaisin. Ja piti kunnon meteliä samalla. Ennen riippusiltaa pikku hulivilit viipotti meidän edellä ja laski mäkeä aina tilaisuuden tullen. Itse sillalla meinasi hieman jännittää molemmilla pojilla ja kuljettiinkin se käsi kädessä.

pieni karhunkierros
pieni karhunkierros2

Pienimmäinen oli autuaan tietämätön koko retkestä. Hän nukkui sikeästi tuossa kantorepussa huivin suojassa.

Autolta Myllykoskelle on matkaa noin 1,5 km. Esikoinen taapersi koko matkan meidän kaikkien edellä. Keskimmäisellä iski väsy välillä ja pidettiin useampi tauko matkan aikana. Osassa portaista ja ihan loppumatkasta pikkumies hyppäsi isänsä syliin.

Kyllä tuo 1,5 km suuntaansa oli matkana liian pitkä keskimmäisen pienille jaloille tuollaisilla lumisilla poluilla. Paluumatka tehtiinkin niin, että Ossi lähti meitä muita ennen hakemaan auton lähemmäs. Myllyskoskelle pääsee nimittäin myös helpommalla kun auton saa ajettua 500 metrin päähän paikasta. Mutta hienosti kyllä molemmat pojat jaksoivat kävellä tuon kahden kilsan reitin nousuineen ja laskuineen.

pieni karhunkierros3

Itse koskella ja vanhalla myllyllä ihailtiin maisemia ja pauhaavaa vettä. Bongattiin myös pari koskikaraa ja seurattiin kun ne niin sinnikkäästi sukeltelivat kovassa virrassa.

Nuotipaikalla syötiin asiaan kuuluvasti eväsleivät ja nautiskeltiin auringon lämmöstä. Lopuksi vielä käytiin tutkimassa myllyä sisältä käsin. Pojat oli mielissään kun Ossi kertoi laskeneensa sen kosken isolla kumiveneellä polttareissaan. Oon haaveillut samasta koskenlaskusta Ossin polttareista asti! Joku päivä me se vielä tehdään! Ja me=minä ja tyttökamut ;D

pieni karhunkierros4
pieni karhunkierros7
pieni karhunkierros5
pieni karhunkierros6

Sellainen oli meidän perjantainen retki. Jos mietitte tekemistä tuolla päin niin tässä hyvä vaihtoehto! Ja tosiaan, jos haluaa pikaisesti käydä ihailemassa Myllykoskea niin autolla pääsee melko lähelle ja reitti on helpohkoa kulkea. Kuvista ei välity lähellekään täysin se, kuinka vaikuttava ja hieno paikka tuo on 🙂

 

K-M

2. treeniviikko

Toisen viikon saldo olisi tässä:

Ma

Vaunulenkki heti aamusta. Reitti oli tismalleen sama kuin viikko sitten maanantaina (5,3 km). Aikaa paransin tasan 10 minuuttia, nimittäin lenkki mentiin välillä kävellen ja välillä hölkäten.

Ti

Sama lenkki kuin eilen. Puolet matkasta kävellen, toinen puoli hölkäten. Aikaa meni taas hieman vähemmän kuin eilen 🙂 Varpaat tosin ottivat toisistaan osumaa ja hiersivät haavan. Kotiovella hoksasin lenkkarin kärjen vaihtaneen väriä harmaasta punaiseksi :/

Ke

Lepopäivä

To

Lepopäivä

Pe

Aamusta salille ja siellä kuntopyörällä intervallitreeni. Tällä kertaa ei tullut huono olo ;D Lisäksi jumppailin olkalihakset joka puolelta, ojentajat, hauikset ja selän.

La

Lepopäivä

Su

Tämä jo aiemmin postaamani jalkatreeni kotona. Tällainen iisimpi versio Kaylan treeneistä mitä yleensä teen. Ne saavat vielä odottaa, ovat nimittäin sen verran raskaita ja liikkeet ei vielä sovi tällaiselle aika vasta synnyttäneelle 🙂 Mutta tuolla ”omalla” jalkatreenillä tuli kyllä hyvin hiki pintaan.

 

Tarkoitus oli liikkua tällä viikolla hieman enemmän, mutta asuntoesittely ja sen valmistelut vei leijonan osan tästä viikosta. Mutta huomenna alkaa treeniviikko nro 3 ja uudet kujeet. Haluaisin ainakin joku päivä tehdä pilatesta näidän perusjumppailujen lisäksi.

Huomenna olisikin suunnitelmissa käydä pitkä kävelylenkki vauvan kanssa ja mikä parasta, saadaan seuraksi yksi läheisimmistä ystävistäni ja hänen ihana poikansa ♥

 

Ninnu

 

P.S. Oon syönyt viikonlopun aikana suklaata ihan laittoman paljon. Eikä edes kaduta. Se on niin hyvää ;D

Selvillä vesillä

Nyt on kulunut synnytyksestä kaksi kuukautta ja tänään oli aamulla aika jälkitarkastukseen. Ja niin!! Tuon kahden kuukauden iän kunniaksi meidän vauva päätti vetää kunnon unet. Hän söi eilen illalla yhdeksältä ja seuraavan kerran aamuviideltä! Isoveljensä ovat tehneet saman tempun aikalailla samassa iässä ja siitä lähtien nukkuneet yönsä kokonaan. En panisi pahaksi jos meidän pienimmäinen jatkaa samaa rytmiä ;D

Tarkastuksessa lähinnä juteltiin synnytyksen jälkeisestä ajasta ja siitä isosta suosta mikä tuli rämmittyä läpi tälläkin kertaa. Nyt tilanne on vuotojen ym. suhteen onneksi vakaa ja rauhoittunut sellaiseksi mitä tässä vaiheessa kuuluu ollakin eli selvillä vesillä ollaan. Henkiseltä kantilta asiaa tulee vielä varmaan käytyä läpi pidemmän aikaa. Ja kuten tuossa lääkärin kanssa juteltiin, nyt vasta alkaa tapahtuneen läpikäynti kun tilanne on ns. ”ohi”. Nyt vaan pitää käydä läpi ne ikävimmätkin ”mitä jos olisi käynyt niin tai näin” -ajatukset sitä mukaan jos/kun ne tulee mieleen. Paljon me ollaan onneksi Ossin kanssa puhuttu kaikesta tapahtuneesta ja puhutaan varmasti vielä vuosienkin päästä. Molemmat paikat, neuvola ja sairaala ovat myös tarjonneet useasti keskusteluapua, mutta ainakin vielä tuntuu, ettei sellaiselle ole tarvetta. Hyvä kuitenkin tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa jos myöhemmin tuleekin tarvetta.

selvillävesillä2

Kyllä kaikella sillä kamaluudella on kuitenkin olemassa oma hopeareunuksensa. Tuntuu, että se taas tavallaan lähensi minua ja Ossia entisestään. Vaikka tietenkin vauvan syntymä ja kaikki muutkin meidän elämässä tapahtuvat asiat sitä tekee koko ajan. Ehkäpä se pieni molemminpuolinen menettämisen pelko toi oman lisänsä asiaan?

Joka tapauksessa, nyt on kaikki hyvin ja saadaan keskittyä nauttimaan elämästä viisihenkisenä perheenä ♥ Vaikka vauva vaatii oman huomionsa sylittelyineen ja syöttöineen niin ollaan onnistuttu antamaan vanhemmillekin pojille huomiota samalla tavoin kuin ennenkin. Tätä asiaa jännitin aika paljon jo ennen vauvan syntymää. Että pojat kokisivat jäävänsä vähemmällä huomiolle tai muuta ikävää. Joka päivä järjestetään kahden- ja kolmenkeskistä aikaa ja touhutaan ”isojen poikien” juttuja. Ainakin tähän mennessä on siis mennyt tosi hyvin eikä pojat ole osoittaneet mustasukkaisuutta paria hassua kertaa lukuunottamatta. Vauvan tyytyväisyydellä on tähän asiaan kyllä iso vaikutus. Jos hän olisi kovin itkuinen ja vaatisi syliä koko ajan, olisi paljon hankalampaa järjestää noita hetkiä isompien lasten kanssa.

selvillävesillä

Yksi asia tuli hieman yllätyksenä itsellekin. Nimittäin se haikeus ja jopa pieni suru mikä iski kun nyt tosissaan sisäistin meidän lapsiluvun olevan ääriään myöten täynnä. Ei tule enää pikkuvauva-aikoja myöhemmin. Onneksi tämä meidän vauva on kuitenkin vielä ihan pieni ja saadaan rauhassa nauttia tästä vauvakuplasta vielä hyvän aikaa. Mutta tosiaan, taidan sittenkin olla niitä naisia, joilla tulee aina olemaan jonkinasteinen vauvakuume? Onko siellä muita samanlaisia?

selvillävesillä1

 

Ninnu