Kevyempi tammikuu

Jouluherkut, napostelu, alkoholi ja löhöily. Sopiiko yksikään noista sinun loppuvuoteen? Minulle sopii kaikki muut, paitsi tuo alkoholi. On tullut syötyä karkkia, sokeria, juustoja ja muita herkkuja. On tullut myös naposteltua tuon tuostakin ja olen ottanut aika rennosti, vaikka lenkkipolkujakin on jonkin verran tullut kulutettua, kun on ollut enemmän aikaa loman vuoksi. Nyt loman loppuessa olo alkaa olla melkoisen tukala ja pöhöttynyt jopa. On siis aika palata takaisin rutiineihin ja aloittaa kevyempi tammikuu. Ja jatkaa samaa rataa tammikuun jälkeenkin. Tässä postauksessa jaan omat keinot ”joulupöhön” karkottamiseen.

Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.
Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.

Ykkösenä minulla on ehdottomasti herkuttelun vähentäminen tai jopa lopettaminen. Aiemmin en juurikaan syönyt mitään makeaa, mutta kolme vuotta sitten kuopuksen syntymän jälkeen irtokarkit ja suklaa tuli ihan kunnolla minun elämään. Veikkaan, että imetyksellä on jotain osuutta asiaan ja toinen osuus on tietty sokerikoukulla. Isommasta määrästä karkkia tulee kyllä minullakin etova olo, mutta sen muistaa aina kun on liian myöhäistä ;D

Eli nyt joululoman aikana on tullut syötyä karkkia ja eritoten suklaata molemmin käsin. Ja se näkyy ennen kaikkea ihossa! Ihmettelin nimittäin, mistä pienet näppylät kasvoihin ovat ilmestyneet, kunnes tajusin syöneeni sokeria paljon enemmän kuin yleensä. Siispä radikaalisti päätin, että pyrin olemaan syömättä karkkia tai muita herkkuja kevään aikana. Täyslakkoa herkkuihin en aloita, koska täyskiellot ei toimi minulla ja kyllä elämässä pitää nyt jotain makeaa olla 🙂 Esimerkiksi toissapäivänä lounaalla jätin oman jälkkärijätskin ottamatta, mutta maistelin pienen palasen puolisoltani. Omalla kohdalla sokerikoukusta pääseminen vie sen pari viikkoa ja sitten alkaa makeanhimo vähentyä roimasti.

Makeanhimoon minulla toimii päättäväisyys ja toiseksi veden juonti. Ystäväni kertoi omasta tavastaan selättää makeanhimo kauppareissulla: kun tekee mieli ostaa jotain herkkua, ajattele tarkkaan miltä se maistuu. Makustele mielessä haluamiasi herkkuja. Usein makeanhimo menee jo sillä ohi.

Kultainen tarjotin, jolla vesikannu ja vesilasi. Vieressä kirjoja.

Tarkistus jääkaappiin

Toinen vinkkini saavuttaa kevyempi tammikuu (ja vuosi) on veden juonti. Klassikko, mutta toimii! Arkisin juon useamman 0,5 L pullon hanavettä työpäivän aikana. Nyt lomalla veden juonti on vähentynyt tosi paljon, mutta nyt loman loppuessa tiedän kumoavani taas vettä kuten ennenkin. Tarkasta kuitenkin ensin esimerkiksi tämän kappaleen linkistä, paljonko vettä kannattaa juoda omaan painoon nähden, koska liika määrä ei tee hyvää. Oman vedentarpeen oppii nopeasti kokeilemalla ja tsekkaamalla suositukset. Hyvä mittari tuon artikkelinkin mukaan on vessakäyntien määrän ja vanha kunnon pönttökyttäys eli pissan värin tarkkailu. Simppeliä! Riittävä veden juonti muun muassa auttaa keskittymiseen ja yleiseen vireystilaan. Me maustetaan kotona joskus vettä sitrushedelmälohkoilla. Sillä saa hieman makua mukaan.

Kevyempi ruoka. Siinä missä syksyisin tekee mieli kaikkia herkullisia pataruokia, alkaa keväisin haluttaa kevyempiä salaatteja ja keittoja. Tykkään syödä paljon kasviksia ja vähärasvaista kalaa. Töissä pyrin aina syömään jonkin kevyen salaatin lounaaksi, ettei ruokaväsy iske kesken päivän. Mutta rakastan myös esimerkiksi pitsaa ja en missään nimessä kiellä sen kaltaisia herkkuruokia itseltäni kokonaan 🙂 Itseasiassa tänäänkin syötiin päivälliseksi pitsaa! Avainsana kaikessa on kohtuus. Ja sellaisina päivinä, kun tiedän urheilevani työpäivän jälkeen kovemmin, ei mikään kevyt salaatti riitä lounaaksi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vedän jonkin rasvamätön lounaaksi. Yleensä lisään hiilareita eli pastaa, riisiä tai perunaa lounaaseen enemmän.

Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.

Liikunta ja urheilu. Mieti yksinkertaisesti, mikä liikuntamuoto on kivaa. Jos mikään ei tunnu kivalta, niin valitse kävely. Se on loistava liikuntamuoto. Ja aloita vaikkapa 10 minuutin kävelyistä ja pyri tekemään se esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Sekin on jo iso muutos 🙂 Minä kun en ole liikunta-alan asiantuntija, niin enempää en neuvo, mutta suosittelen etsimään netistä lisää tietoa. Hyviä sivuja ja kunto-ohjelmia löytyy ilmaiseksikin pilvin pimein eli tiedonpuutteesta ei tarvi kärsiä. Netissä on myös myynnissä hyviä kunto- ja ruokaohjeita eri tarkoituksiin. Minäkin olen ostanut vuosien varrella kolme erilaista treeniohjelmaa ja sain niistä tosi paljon irti.

Sänky, jossa tarjottimella vesikannu ja vesilasi. Vieressä yöpöytä, jolla iso valkoinen kukka ja pöytälamppu.

Minä saan kevyemmän olon myös freesaamalla kotona sisustusta. Joulunaika on ihanan hämärää ja tunnelmallista valoineen, mutta kevättä kohden valon lisääntyessä on ihanaa laittaa kotiin vaaleita sävyjä. Joulukuusi ja muutkin joulukoristeet pakattiin eilen haikein mielin odottamaan seuraavaa joulua. Haikeus kuitenkin väistyi kun aurinko paisteli olohuoneeseen ja toi valoa koko kotiin.

Vaaleamman sisustuksen lisäksi olen loman aikana käynyt läpi ja järjestellyt kaappeja. Se tuo jotain outoa mielihyvää kun turhat tavarat ynnä muut jutut on kerätty pois ja laitettu myyntiin tai kierrätykseen.

Kevyempi tammikuu – kevyempi mieli?

Joulun aikana sain nollattua stressiä ihan kunnolla. Ensimmäiset yöt loman aikana menikin painajaisia katsellessa. Se on itsellä aina merkki isommasta stressistä ja myös niiden purkamisesta. Viiden yön päästä unet alkoi normalisoitumaan ja olokin alkoi sen myötä tuntumaan kevyemmältä sekä tietty myös levänneeltä.

Tulevan vuoden ja jo keväänkin työjutut nostaa jo stressikäyrää ylös, mutta nyt kun olen saanut nollattua tilannetta, niin aion hanakammin koittaa purkaa stressiä koko ajan. Omat stressinlievityskeinot ovat kunnon unet, urheilu, riittävä rentoutuminen esimerkiksi lukemalla, tanssi, valokuvaus ja läheisten seura. Toisin sanoen, kaikki sellainen, josta koen iloa, luovuutta, rauhaa ja läheisyyttä.

Mielialaan vaikuttaa myös merkittävästi tuo lisääntyvä valon määrä. Toisille se saattaa tuoda alakuloa, mutta itsellä se toimii piristävänä asiana. Samoin mielialaa kohottaa kivat suunnitelmat kevään ajalle ja olo tuntuu heti kevyemmältä kun on jotain mukavaa odotettavaa. Kannattaa myös ottaa haltuun edellinen postaukseni tehtävästä uudelle vuosikymmenelle sekä postaus omasta unelmakartasta.

Näillä eväillä onnistuu kevyempi tammikuu ja koko vuosi! Miten sinun tammikuu ja uusi vuosi käynnistyy?

Kaisa-Maria

Väsyttävä syksy

Taas on käsillä ne aamut, kun aurinko ei enää nouse aikaisin ja syksyn tummentama maa imee kaiken valon. Viimeksi tänään kauhistelin ihmisiä ilman heijastimia! Miten se onkin niin vaikeaa muistaa tuo maailman halvin henkiturva? Päivänvalon vähenemisen huomaan itsessä heti kun alkaa vuorokauden valoisat tunnit vähenemään. On taas se väsyttävä syksy. Mutta tänäkin vuonna aion tehdä kaikkeni tätä perinteistä syysväsymystä vastaan.

Väsyttävä syksy. Nainen nojaa laiturin kaiteeseen aurinkoisena syyspäivänä.
Nuotiopaikka ja taustalla ihmisiä laiturilla aurinkoisena syyspäivänä.

Viime vuonna listailin hieman omia konsteja kaamosaikaa varten. Niitä aion tänäkin vuonna hyödyntää. Lisäksi olen lueskellut kirkasvalolampuista. Niistä kyselinkin muiden kokemuksia Instagramin puolella ja vastauksien perusteella se on taitaa olla ihan toimiva juttu.

Kirkasvalolampuissakin on lukemani mukaan hurjia eroja ja osa niistä ei edes täytä kriteerejä ”valohoitoa” antavista laitteista. Pitää siis olla tarkkana lamppukaupoilla.

Onko teillä kokemuksia noista kirkasvalolampuista? Onko niistä ollut apua? Mietiskelin, että voisin hankkia jonkun pienehkön kivan lampun tänne kotiin ja oleskella aina aamiaisen ajan valossa. Osa käyttää niitä työpöydillään, mutta uskoisin tuon ajan heti heräämisen jälkeen toimivan itselle parhaiten. Mutta kokeilemalla sekin selviää.

Nuotiopaikka ja tulet. Nuotion yllä nokipannukahvit kuumenemassa.

Meille sattui aivan täydellinen syyspäivä Syötteen Kellarilammelle kun olimme juhlistamassa ystäväni kolmikymppisiä. Tuo aamu aloitettiin osa pyöräillen ja osa lenkkeillen. Palju oli koko päivän lämpimänä ja siellä me nautiskeltiin lämpimässä vedessä raikkaasta pikkupakkasesta. Tällaiset aurinkoiset päivät on kyllä syksyn parhaimpia asioita. Kun on pari astetta pakkasta ja ruska parhaimmillaan.

Väsyttävä syksy. Nainen nojaa laiturin kaiteeseen aurinkoisena syyspäivänä.

Hitsit kun näitä aurinkoisia päiviä olisi vain hieman enemmän syksyisinkin. Yksi lemppari syysväsyn selätyskeino on minulla vuosittain suunnitella syyskuukausille kaikkea mukavaa tekemistä. Kivat jutut kalenterissa piristää heti mieltä 🙂 Tänä syksynä ollaan tehty ihania ruskaretkiä mökeille useamman kerran ja marraskuulle olisi vielä yksi reissu tiedossa koko perheellä. Sen jälkeen voikin virallisesti alkaa odottaan joulua ;D

Mitä teidän syksyyn kuuluu? Onko väsymystä ilmassa vai onko tämä tunnelmallinen aika just se juttu?

Kaisa-Maria

Rakas keho -haaste

Sain jokin aika sitten Instagramissa Rakas keho -haasteen. Haasteen on laittanut aluilleen Rakas kehokirjan kirjoittaja Katarina Meskanen. Rakas keho -haasteen tarkoituksena on kirjoittaa omalle keholleen kirje ja sen tarkoituksena on saada näkemään itsensä arvokkaana ja tärkeänä, olipa oma keho minkälainen tahansa. Tänä päivänä ulkonäköpaineet kuormittaa suurta osaa meistä, erityisesti nuoria. Somen täydelliset kuvat laittaa melkein väkisin miettimään omia ”epäkohtia”. Totuus somekuvien takaa on kuitenkin (onneksi) toinen. Tämä haaste auttaa ymmärtämään sen.

Sillä, miten suhtaudumme kehoomme, on välitön vaikutus hyvinvointiimme. Meidän olisikin opittava arvostamaan ja kunnioittamaan kehojamme, olemaan ylpeitä ja näkemään niiden upeus koosta, muodoista tai ulkoisista ominaisuuksista riippumatta – ja oikeastaan juuri niiden ansiosta.

Tuumakustannus
Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo alaspäin.

Pidemmittä puheitta.. tässä osuuteni haasteeseen.

Rakas keho. Vaadin sinulta paljon. Välillä aivan liikaa. On vain niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että enää et toimi yhtä ketterästi kuin kymmenen vuotta sitten. Teini-iästä asti olen mieltänyt jotkut osasi epäkohdiksi ja murehtinut niiden suuruutta tai pienuutta. Välissä jopa niin, että olin mieluummin nälissään, kuin katsoin peilistä ”lihavia” kohtiasi. Tänä päivänä osaan olla armollisempi sinua kohtaan, enkä enää vaivaa mieltäni reisien koolla tai vyötärönmitalla. Sen sijaan odotan sinulta jaksamista, nopeaa palautumista, kehittymistä ja vaikka mitä muuta. Unohdan kuitenkin, että yli 30-vuotiaan keho ei toimi samalla tavoin kuin parikymppisenä. Olet edelleen nuori, mutta vanhenet koko ajan. Senkin olen nyt hyväksynyt ainakin suuremmilta osin.

Rakas keho. Olet vahva ja sinnikko. Olet käynyt läpi mielettömiä muutoksia ja vastoinkäymisiä, mutta silti aina palautunut tasapainoiseksi ja toimivaksi. Lapsena kestit leikeissä saadut kolhut ja parannuit murtumastakin nopeasti. Teininä muutuit ja vuosien kuluessa olit aikuisen naisen keho, mitä tulet lopun elämää olemaankin. Pienillä muutoksilla höystettynä 😉

Rakas keho. On ollut hetkiä kun tunsin sinun pettäneen minut. Syytin sinua kaikesta raskaimmasta. Syytin sinua siitä, että et antanut riittävää suojaa ja ravintoa pienelle ihmisen alulle. Syytin pitkään itseäni ja moitin sinua toimimattomuudesta. Syytin sinua yhä enemmän kun sama toistui ja saattoi sinut hengenvaaralliseen tilaan. Siitä sinussa muistuttaa vatsassa haaleasti kuultavat leikkausarvet. Viimeinen niitti oli se, kun meille kerrottiin, että kaiken sen menetyksen jälkeen et enää uutta elämää ehkä voisikaan kantaa ja suojata. Olin niin pettynyt sinuun. Olit mielessäni täysin viallinen ja epäkelpo.

Rakas keho. En ollut uskoa, kun näytit raskauden ensimmäiset merkit. Eihän sen pitänyt olla mahdollista. Tai ainakin todella vaikeaa. Tuijottaessani pienen sydämen sykettä sisälläsi, annoin sinulle anteeksi, vaikka mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ollutkaan. Tiedän sen nyt. Olet toiminut juuri kuten pitää. Mukauduit kaikkeen, mitä pienen ihmisen kasvaminen vaatii. Olet tehnyt aivan mielettömän työn. Suojannut ja antanut turvan sille kaikkein arvokkaimmalle ja tärkeimmälle. Vieläpä kolme kertaa. Se on jotain uskomatonta.

Rakas keho. Nyt ymmärrän, kuinka vahva oikeasti olet nämä kaikki vuodet ollut. Kahden synnytyksen kohdalla olet ollut todella kovilla ja taistellut elinvoimasi takaisin, vaikka valo sinussa on hiipunut vain heijastukseksi ja ollut sammua kokonaan.

Rakas keho. Kaiken tämän kirjoitettuani vasta ymmärrän täysin, kuinka kohtuuton olen vaatimuksissani sinua kohtaan ollut vuosien varrella. Tästä lähtien katson sinua eri tavoin ja lupaan arvostaa sinua enemmän. Tiedän, että tulemme vielä kohtaamaan haasteita ja muutoksia, mutta lupaan olla vaatimatta sinulta silloin liikoja.


Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo kameraan.

Huh olipa vapauttavaa antaa tekstin vain virrata ja ajatella kehoa itsestä erillisenä asiana. Siksipä haastan teidät jokaisen kirjoittamaan omalle kehollenne ja miettimään omaa kehonkuvaa sekä itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet. Epävarmuuksia itsestä tulee meille kaikille joskus. On päiviä kun tuntuu, ettei mikään vaate istu päälle, hiukset ovat miten sattuu ja turvottaa. Silloin on hyvä hetki palata tähän haasteeseen ja muistaa se kaikki hyvä omassa itsessä <3

Vai mitä?

Ottakaahan kynä käteen ja kirjeitä vaan kirjoittelemaan!

Kaisa-Maria

Ajatusniksit, osa 5

Ajatusniksien viimeisenä osiona tarjoilen eritoten meille listaihmisille mukavaa tehtävää. Nyt nimittäin tehdään oman elämän Stop doing -listat. Stop doing -listan tarkoitus on herätellä meitä tarkastelemaan omia arvoja sekä auttaa luopumaan niistä asioista, jotka koemme rajoittaviksi omassa elämässä.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu.

Jokaisella meistä pyörii päivittäin erilaiset tehtävälistat mielessä. Aamuisin ennen töihin lähtöä saatat olla jo ajatuksissasi töiden parissa. Mietit ehkä missä järjestyksessä tehtävät kannattaa hoitaa, palautat mieleen eilen unohtamasi asian johonkin tiettyyn tehtävään liittyen ja niin edelleen. Samalla aivoissa raksuttaa tehtävät kotityöt, lasten harrastukset, suunnitelmat ystäväsi yllätysjuhlista ja muutaman viikon päähän bookattu viikonloppureissu toiseen kaupunkiin. Koostuipa listasi mistä asioista tahansa, ne kaikki ovat asioita, joita sinun pitää tehdä. Siksipä onkin tärkeää miettiä ja listata asiat, mitä ET halua tehdä tai mistä haluat luopua. Tasapaino kaikessa, vai mitä?

Miten tehdä Stop doing -lista?

Aloita tärkeimmästä. Eli sinusta itsestäsi. Mieti asioita, jotka tekevät olosi hankalaksi tai joissa on negatiivinen tunnelma. Esimerkiksi hyvin yleinen tällainen hankalaksi koettu asia on se, kun ei osaa kieltäytyä, vaikka oikeasti haluaisikin. Tunnistatko itseäsi tästä? Minä tunnistan ja vahvasti. Nyt onneksi olen jo hyvän aikaa muuttanut tätä seikkaa omassa elämässä ja osaan jo helpommin kieltäytyä jos asia ei tunnu hyvältä. Minulla tämä kieltäytymisen vaikeus johtui reilut 10 vuotta sitten jonkin verran enemmän halusta miellyttää muita. Ehkä osin pelkäsin jääväni yksin. Myöhemmin pääsyyksi vaihtui se, etten halua loukata ketään kieltäytymällä. Sekin on osin toisten miellyttämistä, mutta eri tavalla kuitenkin.

Toinen seikka, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia tuon tuostakin on se, että olen melkoisen armoton itseä kohtaan. Ennen vaadin itseltä koko ajan parempaa tulosta asiasta kuin asiasta. Ja nyt jälkikäteen voin todeta, että siinäpä oiva keino jos haluaa polttaa itsensä loppuun. Koen kyllä, että tuollaisella kevyemmällä vaativuudella itsestä saa oikeissa kohdin irti hieman normaalia enemmän, mutta omat rajat on hyvä tiedostaa. Nykyään on ihanan vapauttavaa kun sallii itselle tehdä jotkin asiat hieman löysemmin ottein.

Siirtyminen to do -listan tekemisestä stop doing -listan tekemiseen.

Ne olivat pari esimerkkiä omasta elämästäni. Jos sinusta tuntuu hankalalta huomata omasta elämästä vastaavia, niin kokeile jakaa elämäsi eri osioihin ja lähde miettimään asioita pienissä palasissa. Helpointa on jakaa elämän osa-alueet pariin kolmeen pääosaan. Minä lähtisin jakamaan omat pääosioni kahteen kategoriaan:

  • Vapaa-aika
  • Työ

Tämän jälkeen listaan asiat, mitkä kuuluvat omaan vapaa-aikaani ja perään, mitä mihinkin tarkemmin ottaen kuuluu. Esimerkiksi näin:

  • Perhe: arki, lomat, yhteinen vietetty aika, jokaisen oma aika
  • Koti: siivous ja muut kotityöt, sisustus, ruoanlaitto, kodin kunnostus
  • Ystävät: yhteinen aika, yhdessä tehdyt askareet
  • Harrastukset: oma aika, harjoittelu, mahdolliset tavoitteet

Ja työosion alle listaisin omat työtehtäväni ja erilaiset tilanteet, mitä työpäivän aikana kohtaan. Sellaisia voisi olla esimerkiksi asiakaskohtaamiset, palaverit ja koulutustilanteet. Ja jälleen niiden perään, mitä kaikkea jokaiseen tilanteeseen kuuluu.

Purkamalla listaamasi asiat pienemmiksi kokonaisuuksiksi pääset helpommin tilanteisiin kiinni. Sen myötä voit muistella ja huomata tapahtumia, joissa jokin tietty tapa toistuu, vaikka niin et haluaisi tehdäkään. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä?

Minun stop doing -lista

Pyörittelin noita aiemmin tajuamiani seikkoja ja nyt samalla edellisessä kappaleessa listaamiani asioita. Minun stop doing -listani näyttäisi tällä hetkellä jotakuinkin tältä:

  • Älä tee muiden eteen sellaista, mitä et oikeasti tahdo tehdä. –> Kuuntele itseäsi. Älä tee asioita muiden vuoksi.
  • Älä vaadi itseltä niin paljoa –> Ole armollinen.
  • Älä epäile omia kykyjäsi –> Usko itseesi!
  • Lopeta multi tasking!! –> Kun mahdollista, tee yksi asia kerrallaan valmiiksi ja siirry vasta sitten seuraavaan.
  • Älä mieti menneitä ja murehdi tulevaa –> Elä tässä ja nyt

Nämä viisi kohtaa pitää sisällään useampia päivittäisiä tilanteita. Ja nyt kun kirjoitin nämä kunnolla näkyvän listan muotoon, toivon noudattavani näitä viittä kohtaa entistä paremmin.

Teehetki, stop doing -lista ja kukkakimppu läheltä kuvattuna.

Siinä oli ajatusniksisarjan viides ja viimeinen osio. Miltä tällainen stop doing -lista kuulostaa?

Ajatusniksien neljä ensimmäistä osaa käsittelee ajatusten keskittämistä nykyhetkeen, kolmoisajattelun kaavaa, ääripääajattelua sekä intuitiota. Jos et vielä näihin tutustunut, niin klikkaa postauksiin ja ota niksit talteen. Lupaan, että ne kaikki ovat hyödyllisiä! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa!

K-M

Viisi ajatusniksiä, osa 1

Ajatuksilla on valtavat voimat. Alle sekunninkin kestävä ajatus voi saada aikaan massiivisen tunnereaktion ja jatkua domino-pelin lailla eteenpäin samalla kasvaen. Positiivisissa ajatuksissa tämä on tietenkin mainio asia, mutta entäs sitten ne negatiiviset ajatukset? Tässä postauksessa on esittelyssä ajatusniksi numero yksi. Tämän ja tulevien ajatusniksien avulla opit vahvistamaan omaa mieltäsi, rauhoittamaan itsesi ja reagoimaan hallitusti ajatuksiin sekä tunteisiin.

Ajatusniksi numero yksi on..

Keskitä ajatuksesi nykyhetkeen

Jokaisen ihmisen ajatusten virta jatkaa virtaamistaan kellon ympäri. Mieleen tulvii jatkuvalla syötöllä asioita, joita aistimme. Arjen kiireet, mielikuvia, muistoja ja niin edelleen. Toisinaan omat ajatukset ovat aivan typeriä ja et tunnista itseäsi niistä. Saat myös saman verran mieleesi hyviä ideoita ja ratkaisuja ongelmiin. Ajatuksia tulee ja menee koko ajan, mutta ihmisillä on luontaista jumittua varsinkin negatiivisiin asioihin. Negatiiviset ajatukset saavat aikaan tietynlaisen tukkeuman mielen putkiin, jolloin alkaa niiden vatvominen. ”Miksi se sanoi minulle niin? Teinpä minä typerästi silloin aiemmin! Mitä jos jotain sattuukin kun teen asian näin?”. Kuulostaako tutulta? Ajatusten tukkeutuessa negatiivisiiin nykyhetkessä eläminen saa vähemmän aikaa/tilaa menneiden ja tulevien asioiden miettimiseltä (ajatusmalli 1).

Avain noiden tukkeumien poistamiseen on keskittää ajatukset tähän hetkeen, jolloin menneiden asioiden vatvomiselle ja tulevien seikkojen murehtimiselle jää vähemmän aikaa. Meillä kaikilla on tapana painaa päivät pitkät autopilotilla ja tehdä ne tutut rutiinit mieli jo seuraavassa tehtävässä. Ajatusniksi onkin lähettää tuo pilotti tauolle ja keskittyä juuri siihen mitä olet milloinkin tekemässä. Silloin läsnäolo on juuri tässä hetkessä. Ei menneisyydessä tai jossain tulevassa (ajatusmalli 2).

Valitettavasti et vain voi päättää, että nyt minä keskityn vain ja ainoastaan tähän hetkeen, enkä enää mieti menneitä tai tulevaa. Olisikin niin helppoa.

Säännöllinen harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin. Parasta on aloittaa helpoista ja lyhyistä harjoituksista ja hiljalleen edetä pidempiin ja haastavampiin.

Tässä yksi lyhyt harjoitus:

Seuraavan kerran mennessäsi suihkuun päätä jo etukäteen, että käytät suihkureissusta ainakin yhden hetken tähän asiaan.

Suihkussa ollessasi, kun on aika levittää saippua, pysäytä ajatusvirtasi. Ota saippuaa toiseen käteesi, mutta tällä kertaa katso hetki miltä se näyttää. Siis ihan vain sekunti, mutta ajattele, että katsot saippuaa ja huomioi miltä se näyttää. Sen jälkeen vaahdota saippua kuten ennenkin, mutta pysähdy miettimään, miltä saippua tuoksuu. Voit viedä kädet lähemmäs kasvoja, että tuoksu on voimakkaampi.

Jatka taas tuttuun tapaan ja levitä saippuavaahto. Pysähdy taas ja mieti miltä vaahto tuntuu iholla. Mieti myös miltä vaahdon levitys tuntuu käsissäsi. Käännä tämän jälkeen suihku päälle ja pysähdy. Miltä suihku kuulostaa? Soliseeko se vain hieman vai onko ääni aika iso? Kun alat pestä saippuavaahtoa pois pysähdy jälleen. Tunnustele miltä vesi tuntuu iholla. Onko se lämmintä, kuumaa vai viileää? Miltä vesi tuntuu kun se valuu lattialle koko vartalon mitan. Pysähdy vielä kerran ja mieti miltä tällä hetkellä tuoksuu, mitä näet ja mitä kuulet. Siinä se. Sen jälkeen voit napata pilotin taas ohjaksiin tai jatkaa nykyhetken miettimistä seuraavassa tehtävässä.

Tällaisia lyhyitä läsnäolohetkiä harjoittaessa säännöllisesti alkaa tapa ujuttautua ajatusvirtaan isommalla mittakaavalla itsestään. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen voit jo huomata, että muistat ehkä asioita paremmin, koska ajatus on ollut mukana tekemisissä. Huomaat myös pian, että menneiden asioiden vatvominen sekä tulevien juttujen ennalta murehtiminen jää koko ajan vähemmälle. Kokonaan ne eivät koskaan poistu, mutta vähemmällä ne saat jäämään kun sinnikkäästi opettelet.

Kun tuollainen lyhyt suihkuharjoitus alkaa olla helppo nakki, tee yhä pidempiä harjoituksia. Muista käyttää mahdollisimman montaa eri aistia. Kuuntele, näe, tunne, maista ja haista. Silloin tekemisestä jäävä muisto on vahvempi ja olet yhä enemmän itse ohjaksissa.

Muina hyötyinä tästä hetkeen pysähtymisestä ja autopilotin pois kytkemisestä on mm. rauhallisempi mieli, vastoinkäymisten ja ongelmien ratkaisukyvyn paraneminen sekä oman itsensä tunteminen.

Seuraava postaussarjan ajatusniksi on Kolmoisajattelun kaava – kuinka etäännyttää omia ajatuksia. Kuten jo alussa kirjoitinkin, omat ajatukset voivat olla mitä tahansa kamalista aatoksista mahtaviin oivalluksiin. Omia ajatuksia kannattaa opetella etäännyttämään, jolloin voit ikään kuin arvioida oman ajatuksesi totuusperää ja haastaa sen. Nimittäin maailman parhaalta tuntuva idea voikin olla todellisuudessa sitä itseään tai pahalta tuntuva ajatus vain alitajunnan syöttämää kuonaa, johon ei kannata reagoida.

Mutta siihen asiaan palataan ensi viikolla syvemmin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

K-M

P.S. Oletko jo tutustunut viime syksyn Tunnetko itsesi -postaussarjaan? Tunnetko itsesi? on sarjan ensimmäinen osa ja kertoo tunnelukoista ja niiden selättämisestä. Postaussarjan toinen osa Uskomukset haastaa sinut miettimään omia uskomuksiasi ja laajentamaan omaa näkemystäsi asioista. Kolmas osio käsittelee Rakkautta. Postaus opettaa sinut tunnistamaan muodot, joilla sinä ilmaiset rakkautta ja miten haluat rakkautta ilmaistavan sinulle. Mukana on linkki mielenkiintoiseen testiin!

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Aurora Suites, Hotel Iso-Syöte

Alle viikko ja ollaan taas näissä maisemissa Syötteellä keskellä maastopyöräkisoja. Mutta sitä odotellessa fiilistelen näitä muutaman viikon takaisia kuvia meidän minilomalta. Minilomalta, joka majoituksen ja kaiken muun ansiosta tuntui monen päivän pituiselta rentoutukselta.

IMG_0830
IMG_0809

Kellarilammen retken jälkeen kirjauduttiin sisään hotelliin Syötteen huipulle ja innoissaan suunnattiin meidän huoneeseen. Varattiin yhdeksi yöksi Aurora-sviitti, jossa oli tilaa riittämiin meidän viisihenkiselle perheelle. Alakerrassa oli nukkumapaikka kahdelle oleskeluhuoneessa ja sen lisäksi kylppäri & sauna. Yläkerrassa suut loksahti auki kun nähtiin miten hieno huone olikaan kyseessä.


IMG_0813IMG_0816
IMG_0821
IMG_0878

Päätettiin käydä hotellin ravintolassa päivällisellä ja palattiin kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen. Pojat hyppäsivät Ossin kanssa hetimiten nauttimaan terassin poreammeesta. Pitkähkön polskimisen jälkeen saatiin houkuteltua pojat iltapalalle ja nukkumaan.

Poikien nukahdettua pulahdettiin Ossin kanssa nauttimaan lämpimästä porekylvystä ja upeasta illasta tunturissa. Pitkät tovit tuijoteltiin maisemia hiljaisuudessa ja juotiin lasilliset etukäteen meidän kuudennen hääpäivän kunniaksi.

Yllä olevan maisemakuvan otin viiden aikaan aamulla kun olin syöttänyt vauvan ja huomasin tuon sumun leijailevan tunturissa. Oli mahtavan näköistä ja olisi tehnyt mieli jäädä ihailemaan tuota hiljalleen vellovaa sumulauttaa. Päätin kuitenkin, että vielä mahtavampaa on kömpiä takaisin jättisänkyyn ja nukkua vielä muutama tunti.

IMG_0902
IMG_0896
IMG_0893

Kuten kuvista näkyy.. sumulautta velloi paikoillaan vielä myöhemminkin ja pojatkin pääsivät sitä ihailemaan. Ja tietenkin kylvystä käsin ;D Minä nautiskelin aamukahvit sängyssä (!!) ja sen perään poikien riemuksi hyppäsin mukaan poreisiin. Ei millään olisi malttanut tulla pois, mutta nälkä kurni jo vatsassa ja hotellin aamiainen pyöri mielessä.

Pitkän ja herkullisen aamiaisen jälkeen palattiin vielä nauttimaan hetki huoneesta jättisängyllä pötkötellen ja maisemia tuijotellen. Niin kauan kunnes tuli aika pakata reissureput ja lähteä kotia kohti.


IMG_0917

Huone oli täydellinen ja täynnä tarkkaan mietittyjä kauniita yksityiskohtia. Pehmeät kylpytakit, kahvikone makukahveineen, lappiteema, näköala, poreamme, yksityisyys.. jne. Yhden ainoan asian lisäisin huoneeseen ja se olisi pieni pöytä & pari tuolia tuohon parvekkeelle. Koska ne aamukahvit maistuis varmasti useammalle myös tuossa parvekkeella ja välillä on kiva nousta jäähylle poreammeesta istuskelemaan. Jätettiin ehdotus niistä sille varattuun lappuseen huoneeseen 🙂

Mietittiin jo, että ruska-aikaan olisi ihanaa päästä tuonne nauttimaan syksyn väreistä ja pimeistä illoista. Tietenkin samalla lämpimissä poreissa istuen ja hiljaisuudesta nauttien.

Miltä kuulostaisi?

 

K-M

Kellarilampi, Syötteen kansallispuisto

Vajaat pari viikkoa sitten päätettiin pitää pieni miniloma oikeaa lomaa odotellessa ja varattiin Syötteeltä yhdeksi yöksi majoitus. Kotoa lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ja perille päästyä tehtiin pieni retki Kellarilammelle. Lounas syötiin matkalla, joten retkieväiksi jäi jälkkärit, kahvit ja nuotiolla paistetut vaahtokarkit.

IMG_0784
IMG_0714
IMG_0771

Lammelle käveltiin noin kilometrin verran Pytkynharjun suunnalta. Vaunuilla pääsi ihan hyvin kulkemaan polkua pitkin.

Pojat juoksi innoissaan pitkin metsiä ja välillä pysähtelivät tutkimaan paikkoja. Minusta se on retkeilyä parhaimmillaan. Ja arvatkaapa kuinka valloilleen tuommoisessa paikassa pääsee kahden leikki-ikäisen pojan mielikuvitus ;D

IMG_0736
IMG_0729
IMG_0747
IMG_0759

Perillä notskipaikalla oli muut retkeilijät jo valmiiksi virittäneet nuotiot, joten päästiin heti herkutteleen vaahtokarkeilla. Kahvit juotiin asiaan kuuluvasti kuksista. Pojat lipittivät vettä omistaan.

Tämä pieni reppana räkättirastaan (?) poikanen ei vielä osannut pelätä mitään. Siinä se rauhassa etsi ruokaa meidän seuratessa alle puolen metrin päästä.

IMG_0708
IMG_0786
IMG_0693

Pari tuntia vierähti tuolla nopeasti. Tutkittiin lampea, istuskeltiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Mm. siitä kuinka kuksaa ei vaan voi itse ostaa, vaan se pitää saada lahjaksi 😀

Kyllä tällainen retkeily on ehdottomasti meidän koko perheen lempparipuuhia. Noista saadaan jokainen niin paljon mielihyvää. Pojat rakastaa tutkia ja leikkiä tuollaisissa paikoissa, joissa mielikuvituksen saa antaa vain lentää. Pienimmäinen katselee innoissaan ympärilleen ja nukkuu varmasti melko makeita päikkäreitä raikkaassa ulkoilmassa. Ja me puolestaan Ossin kanssa nautitaan siitä rauhallisuudesta ja luonnosta ylipäätään. Täydellistä vastapainoa kiireiseen arkeen! Ja parasta koko hommassa on se, että retkelle voi lähteä just silloin kun huvittaa. Ei tarvi mitään valmisteluja tai hankintoja 🙂

 

Onko teillä tapana retkeillä?

 

K-M

Synnytyksestä palautumista..

Nyt tulee aika kaunistelematonta juttua raskaudenjälkeisestä ajasta ja synnytyksestä palautumisesta. Varoitus on siis annettu ;D

IMG_9834
IMG_9868

Vauvan syntymästä on nyt reilut 3 kuukautta ja osasinkin jo kahden raskauden jälkeen valmistautua näihin jäähyväisiin. On nimittäin aika heittää hyvästit tuuheille hiuksille ja samalla toivoa, että edes puolet nykyisestä hiusmäärästä jäisi päähän.

Pari viikkoa sitten alkoi tulla sellaista hormoninäppyä kasvoihin, sen perään muutama finni ja parin päivän päästä lattialta pystyikin jo bongaamaan hiuksiani. Ja nythän niitä näkyy koko ajan ja joka paikasta. Yhtä lailla bongaan pakenevan hiusrajan tuosta ohimojen kohdalta. Tämä monelle tuttu ilmiö johtuu siitä kun synnytyksen jälkeen hormonit alkavat heitellä vähintäänkin voltteja. Esim. estrogeenin määrä elimistössä putoaa synnytyksen jälkeen ja ”lieveilmiönä”  siitä muun muassa raskauden aikana päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiustyyppikin hieman muuttui. Mutta vähän vain. Päässäni on aina heilunut hiukset, joissa ei oikein millään tahdo pysyä kiharat. Hiukset tönöttää aina itsekkäästi viivasuorana. Ekan synnytyksen hiustenlähdön ja -kasvun jälkeen kuitenkin niskavillani alkoi mennä kastuessaan kunnon korkkiruuvikiharalle.

Meneeköhän ne nyt kolmannen kierroksen jälkeen takaisin suoriksi? ;D

IMG_9820

Sitten se toinen riesa.. hikoilu! Ihan heti synnytyksen jälkeen itsellä on aina alkanut ihan älytön yöhikoilu. Silloin alkuun piti jopa joskus vaihtaa toppia yöllä hikoilun vuoksi. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuo yöhikoilu on onneksi jo loppunut. Tästäkin ilmiöstä voidaan osoittaa sormella hormoneja. Kuuluu siis asiaan. Sen verran tuo kuitenkin ilmenee vielä, että varsinkin urheillessa hikoilen paljon enemmän entä ennen. Saa ihan kunnolla tankata nestettä päivittäin. Ja tähän nestetasapainoon liittyen vielä.. iltaisin sitten puolestaan turvottaa sormia. Tämäkin ”vaiva” on ollut synnytyksestä asti. Suolaa syön kuitenkin mielestäni aika vähän, joten siitä ei taida olla kyse. Eiköhän se tuosta kuitenkin hiljalleen tasaannu.

Kroppa on synnytyksestä ja sen jälkeisistä pyörityksistä palautunut tosi hyvin. Ponnistusvaiheessa tullut pieni repeämä on jo korjautunut aikapäiviä sitten. Enkä sitä oikeastaan edes muistanut ollenkaan. Lantionpohjan lihaksia aloin ohjeen mukaan treenaamaan jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Ja nyt vatsalihasten palauduttua olen alkanut tekemään rutistuksia niilläkin. Pääpaino on kuitenkin nyt aluksi lantionpohjanlihaksissa ja poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisessa. Nimittäin pientä alaselkäkipua esiintyy harvakseltaan ja sen ehkäisemiseksi edellä mainitut lihakset on hyvä saada ensimmäisinä kuntoon.

IMG_9876

Henkinen puoli on myös mieletäni hyvällä mallilla. Itse synnytys oli hyvä ja jäi mieleen tosi positiivisena. Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan vaatii edelleen käsittelyä, mutta vähenevässä määrin. Paljon sitä ollaan yhdessä puitu läpi niin Ossin, sairaalan kuin neuvolankin kanssa, mutta edelleen ne tapahtumat palaavat toisinaan mieleen. Nykyään onneksi aika harvoin.

Vauvan 3kk:n neuvolassa sanoinkin, että eniten pelottaa se, etten osaa itse käsitellä asiaa läpi kokonaisuudessaan. Ja että joskus tulevaisuudessa jokin asia ”laukaisee” sen esimerkiksi masennuksella tms. Koska niin tosiaan voi käydä. Nyt ei kylläkään tunnu yhtään siltä. Ei sinne päinkään. Olo on tosi onnellinen ja iloinen. Uskon kuitenkin, että tämän ja ensimmäisen synnytyksen jälkeiset (traumaattisetkin) tapahtumat jäävät loppujen lopuksi mieleen vain ikävinä muistoina, jotka päivä päivältä tavallaan menettää merkitystään. Koska nyt kaikki on hyvin ja voidaan taas elää normaalisti.

Uskon myös, että tuo meidän pieni ilopilleri-vauva vaikuttaa asiaan. Hän on tyytyväinen poika, eikä isompia itkuja ole tullut. Jos pientä vaivaisi koliikki tai jokin muu ja hän olisi kovin itkuinen, olisi ollut paljon vähemmän omia resursseja noiden synnytyksen jälkeisten asioiden käsittelyyn.

IMG_9893

Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on vaatinut hieman enemmän työtä kuin kahden edellisen jälkeen. Eikä ihme kun laskee, että edellisen 5 vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä yli kaksi vuotta ja siihen perään palautumisajat, pikkuvauva-ajat kun tulee valvottua enemmän, kolmannen pojan imetys jne. Kroppa ei siis vielä tunnu ihan ”omalta”, eikä kyllä tarvikaan. Mutta just noiden aiemmin mainittujen lihasten treenaaminen, vatsalihasten palautuminen ja yläselkävaivat ovat ottaneet nyt enemmän aikaa. Ja vaikka nuori olenkin, niin uskon tämän lisääntyneen iän vaikuttavan omalta osaltaan myös palautumiseen.

IMG_9872

Vaatekoko on nyt sama kuin ennen raskautta. Painosta ei ole hajuakaan, eikä se edes kiinnosta. Vatsan iho on edelleen hassusti venyvää ja linea negra eli se tumma vatsaa halkova viiva on edelleen paikoillaan. Minua ei haittaa, vaikka se siihen jäisikin. Kyllähän kolme raskautta saa näkyäkin! Rasvaa löytyy vähän sieltä täältä, mutta sitä tarvitaan, joten hyvä vaan kun roikkuu mukana! Toisin sanoen, en ole koskaan ollut näin sinut oman kropan suhteen. Ja se on mahtava tunne! Tällä hetkellä ainoa merkitsevä asia omassa kropassa on hyvä olo. Siihen aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa 🙂

 

Kertokaahan toki omia kokemuksia palautumisesta kommenttikenttään!

 

K-M

Treeniviikot 5 & 6

Viidennellä treeniviikolla en tehnyt oikeastaan yhtään mitään lukuunottamatta loppuviikon Kuusamon reissun kevyttä kävelyä ja pientä käsiseisontaharjoittelua järven jäällä. Flunssa meni onneksi aika vähällä ohi kun kerrankin maltoin levätä. Ja herkutella. Vaikka tuolla herkuttelulla paranemiseen tuskin kauheasti on vaikutusta ;D

IMG_4595 (1024x683)

6. viikko

Ma

Vappu ja meidän pojan synttärijuhlat eli urheilujen suhteen nollapäivä. Illalla kyllä olo oli samanlainen kuin jonkin isomman urheilusuorituksen jälkeen ;D Oli sen verran hulinaa.

Ti

Hölkkälenkki vauvan kanssa. Reilut 6 km, josta noin 80% hölkäten ja loput reipasta vauhtia kävellen. Aikaa meni hyvinkin alle tunti eli ihan kiva vauhti hölkkälenkille. Juoksu kulki aika hyvin, mutta se pyöräteiden hiekoitus rassasi koko matkan ajan. Koko ajan luisti lenkkari alta. Onneksi ne lakaistaan tällä viikolla pois.

Ke

45 min pilates. Löysin Youtubesta todella tehokkaan pilatesohjelman. Siinä keskityttiin pääosin tuonne pakara-alueelle. Enpä muista milloin viimeksi on tuntunut siltä, että jokainen pieninkin lihas sillä alueella on niin tulessa mitä tuon harjoituksen aikana oli. Loppuvenyttelyjen päätyttyä tuntui etten pääse matolta ylös. Tämä harjoitus siirtyi siis omiin suosikkeihin välittömästi.

Pilatekset ja joogailut pyrin aina tekemään omassa rauhassa esim. meidän makkarissa ovi suljettuna. Siinä saa otettua pienen hetken itselleen melkein täysin rauhassa (pojat tietenkin haluavat tulla aina kaveriksi kun näkevät jumppamaton lattialla. Ossi onneksi tietää, että haluan tehdä nuo jutut rauhassa ja pitää pojat tiiviisti leikkien parissa sillä aikaa). Sitten niille perinteisille kuntoiluhetkille (esim. Kaylan treenit) pojat saavat osallistua omilla liikkeillään. Yleensä he pomppivat vieressä tasajalkaa, kyykkäävät ja koittavat matkia minua ;D

Meidän päivät on täynnä vauhtia ja ääntä. Päivisin ei ehdi kyllä oikeastaan kertaakaan ihan vain istahtaa alas.. (kuten arvata saattaa kun perheessä on kaksi leikki-ikäistä poikaa ja pieni vauva ;D ) Siksipä pidän huolen, että saan kerran pari viikossa nipistettyä itselle tuon oman rentoutumishetken esim. pilateksen parissa. 

To

Aiemmilta viikoilta tuttu ylävartalotreeni, mutta muutamilla muutoksia. Muutamat liikkeet vaihdoin hieman raskaimpiin. Alkulämmittelynä reilun tunnin verran lumen lapioimista pihalla. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Pe

Lepo

La

Lepo

Su

Kuntosalilla soutua, alataljalla vetelyä (painoja nostin pykälän raskaammaksi, jes!), selkätreeniä ja lopuksi menin jumppasalin puolelle tekemään vatsalihaksia ja muita oman kehon painolla tehtäviä juttuja. Oli kiva kun peilisalin puolella ei ollut ketään muita ja sai rauhassa siellä tehdä mm. kävelykyykkyjä ristiin rastiin ympäri lattiaa. Samalla sain otettua viikon toisen hetken ihan vain itselle. Ja kuinka outoa onkaan kun yhtäkkiä on pienen hetken aivan yksin ja on ihan hiljaista ;D

 

Kiva viikko siis takana liikkumisten suhteen 🙂

 

K-M

P.S. Tuo kuva on otettu tasan vuosi sitten Ainolan puistosta.. ihan vain näin vertaillakseni säätä. Nimittäin äsken sateli taas lunta. Kesä, missä olet?