Sunnuntain parhaat

Moikka moi piiiitkästä aikaa! Blogi on ollut kirjaimellisesti koskemattomana jo pidemmän aikaa ja olen pähkäillyt mitä tämän kanssa oikein teen. Inspiraatio on ollut kadoksissa ja aika kortilla, joten blogi on kerta kaikkiaan jäänyt kokonaan. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei vielä ole aika sulkea tätä sivua elämästäni, koska edelleen koen blogin ja sen myötä muodostuneen pienen yhteisön antavan itselle niin paljon hyvää. Blogivuosien aikana olen päässyt kokemaan paljon sellaista, mihin ilman tätä en olisi päässyt ja ennen kaikkea olen saanut tutustua aivan huikeisiin ihmisiin sekä monenlaiseen tarinaan muiden elämästä. Olen saanut huimasti tukea, välittämistä ja myötäelämistä ja mikä parasta: olen myös saanut antaa sitä paljon takaisin. Joten nyt haluan tämän kirjoitusrutiinin takaisin elämääni! Blogi jatkaa edelleen samoilla teemoilla eli hyvinvointipainotteisilla lifestylejutuilla. Toisin sanoen kaikilla niillä, mitä mitä minun elämään kuuluu.

Mietiskelin jo hieman millä uusilla tavoilla voisin tuottaa hyödyttävää sisältöä teille lukijoille ja päädyin uuteen ”sunnuntain parhaat” -postaukseen, jonka tarkoituksena on tuoda pieniä inspiraationlähteitä niin omaan kuin teidän lukijoidenkin elämään. Here we go:

  • Tällä viikolla meidän keskimmäinen kultakimpale täytti jo kokonaiset 7 vuotta ja ollaan tätä merkkipaalua juhlittu useampana päivänä pienemmissä porukoissa. Tämä on ehdottomasti koko huhtikuun isoin ja odotetuin asia, koska viime vuonna koronan vuoksi juhlimme vain omalla perheellä ja voitte varmaan kuvitella, kuinka surullinen 6-vuotias meillä silloin oli, kun jouduttiin kertomaan synttärijuhlien perumisesta. Nyt onneksi koronatilanne salli juhlien pitämisen ja meillä on ikionnellinen synttärisankari talossa.
  • Viime viikkoina olen saanut tuntea aivan mieletöntä ylpeyttä kolmesta lähipiirin naisesta! Nimittäin ihana rakas serkkuni on perustanut ja julkaissut viinimaailmaan liittyvän yrityksen ja kaksi upeaa, rakasta ystävääni perustivat kiinteistöhin liittyvän osakeyhtiön. Olen niin älyttömän innoissaan näistä molemmista uusista yrityksistä ja ennen kaikkea siitä, että lähipiirissäni on näin rohkeita ja vahvoja naisyrittäjiä! <3 Niin upeaa!!
  • Sokerikoukku on taas kevättalven aikana kiemurrellut minun makuhermoihin ja viikko sitten päätin laittaa sille täysstopin. Alkuviikosta teki tosi tiukkaa katsella kaikkia herkkuja, mitä meiltä kaapista löytyy, mutta nyt 7 päivän jälkeen ei enää tee mieli makeaa. Eilen herkuttelin salmiakki-valkosuklaajädellä muiden kanssa, mutta karkkeihin tai muihin herkkuihin päätin sinnikkäästi olla koskematta. Nyt sitten on tarkoitus olla jonkin aikaa (melkein) kokonaan ilman sokeria ja jossain välissä sitten sallia sokeriherkut pieninä annoksina. Viikossa jo huomaa huiman muutoksen, kun nesteet kiertää paremmin ja ihokin vaikuttaa paremmalta, vaikka sokeria en aiemmin mitään jättimääriä syönytkään.
  • Olen laittanut ruoan muutenkin viikko sitten luupin alle ja hieman pienentänyt annoskokoja. Edelleen kuitenkin syön 5 päivässä ihan kunnon annokset, mutta hiukan pienemmällä hiilarimäärällä. Hiilareiden poisjättäminen ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, koska silloin en kerta kaikkiaan jaksa treenata ja urheilla. Mutta tätä nyt jonkin aikaa, kunnes tuntuu taas kroppa omalta.
  • Rahasto- ja asuntosijoitus ovat myös olleet mielessä pinnalla lähiaikoina ja huomaan tuon tuosta kuuntelevani sijoitusaiheisia podcasteja tai lukevani aiheisiin liittyviä blogeja sekä artikkeleita. Meidän haaveena olisi jossain vaiheessa hankkia sijoitusasunto tai jopa useampia, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Onneksi tämä suunnittelu ja haaveilu on kivaa puhaa!
  • Alitajunnassa pyörivä korona-ahdistus on alkanut helpottaa hiljalleen, koska viikoittain kuulen jonkun lähipiirin ihmisen saaneen rokotteen. Vielä on toki matkaa siihen, että voidaan palata jonkinlaiseen normaaliin, mutta nyt tuntuu askeleiden etenevän hieman nopeammin kuin aiemmin.
  • Lämpimät kevätpäivät, muuttolinnut ja muut ensimmäiset kevään merkit on piristänyt arkea ihan älyttömästi. Tosin tällä hetkellä satelee lunta, mutta kyllä se tästä taas lämpeää. Varma kevään merkki on myös maantiepyörälenkit, joita ollaan jo pari päästy heittämään. Niin ihanaa!
  • Ystävän järkkäämä eilinen naistenilta (alias vauvavuoden kaatajaiset) oli kyllä niin paikallaan! Oli ihanaa naisporukalla istua iltaa, nauttia muutama lasi hyvää viiniä, tutustua uusiin ihmisiin ja lopuksi rentoutua paljussa jutellen kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Näitä lisää!

Siinäpä tämän sunnuntain parhaat! Nyt toivottelen ihanaa sunnuntaita ja energiaa huhtikuun viimeiseen viikkoon! Palataan taas pian asiaan 🙂

Kaisa-Maria

2021

Mahtavaa alkanutta vuotta 2021! Täällä ollaan tänään palattu jo töihin lasten jatkaessa joululomaa loppiaiseen saakka. Tehtiin nimittäin päätös olla viemättä meidän päiväkoti-ikäisiä naperoita päivystävään hoitoon ihan puhtaasti siksi, että vältellään tartuntamahdollisuuksia parhaimman mukaan. Tarkoitan koronan lisäksi muitakin flunssapöpöjä, koska vieraassa päiväkodissa pöpökanta on aina hieman eri ja flunssat kiertää vanhaan malliin. Mutta niin! Aina vuoden alussa tykkään miettiä ja listailla muistiin haaveita ja toiveita alkaneelle vuodelle. Silloin ne herkemmin toteutuvat! Jaottelin haaveita muutaman otsikon alle haaveilua helpottaakseni.

2021 kalenteri

Terveys

Viime vuoden loppupuolella kävin säännöllisessä terveystarkastuksessa ja verikokeista kävi ilmi se, mitä jo hieman epäilinkin eli näin ”huonoverisenä” hemoglobiini oli taas vähän madaltunut ja paljon kiistelty ferritiini alhainen. Nyt sitten rautakuuria napaan ja maaliskuussa tsekkaillaan veriarvoja uudelleen. Rautaa olen tässä vuosien varrella joutunut tankkailemaan useampaan otteeseen ja nyt vihdoin löysin valmisteen, joka ei vaikuta vatsan toimintaan millään tavalla! Jes! Eli näin vuoden alkuun koitan saada hb-lukemat normaalille tasolle, ettei väsy paina enää jatkuvasti.

Toinen terveysjuttu tulee myös heti tammikuussa, kun joudun pieneen leikkaukseen loppukuusta. Viime vuonna asiasta hieman kirjoittelinkin eli minun reisilihakseen ilmestyi viime kesänä patti (jota aluksi innoissaan luulin kasvaneeksi lihakseksi!). Syksyllä siihen tehtiin magneettikuvaus ja otettiin koepala. Patti ei ollutkaan jerkkua reisilihaksessa vaan hyvänlaatuinen kasvain, joka nyt kuitenkin poistetaan, ettei se muutu pahanlaatuiseksi tai aiheuta muutoin jotain harmia. Täytyy sanoa, että kyllä ehti taas miettiä kaikkia mahdollisia skenaarioita ennen noita tutkimustuloksia. Onneksi pääsen säikähdyksellä ja leikkauksella tästä pälkähästä! Tuleva leikkaus ahistaa ja jännittää ajoittain aika paljonkin. Mieleen tulvii takaumia aiemmista sairaalareissuista ja operaatioista, mutta aika hyvin olen saanut pidettyä pään kylmänä. Kyllä se tästä! 🙂 Eniten harmittaa pakollinen toipumisaika. En ole tottunut olemaan liikkumatta muutamaa päivää pidempään, mutta nyt ei auta kuin maltilla olla muutamat viikot rauhassa leikkauksen jälkeen.

Suurin terveyshaave vuodelle 2021 on kuitenkin, että kaikki läheiset pysyisivät terveinä ja että koronapandemia saataisiin vihdoin kuriin. Ei auta kuin pitää tsemppi päällä edelleen. Kyllä tämä vielä voitetaan!

Urheilu ja hyvinvointi

Pyöräilyä tulee tämäkin vuosi sisältämään toivottavasti melkoisen määrän. Viime vuodelta siirtyi yksi maastopyöräkisa tämän vuoden elokuulle, joten ainakin yksi konkreettinen tavoitekin on valmiina odottamassa. Ilmoittauduin eka kertaa 65 kilometrin matkalle, mutta mietin nyt, että vaihtaisinko sen sittenkin (tuttuun ja turvalliseen) 35 kilsan matkaan, mitä olen aiemminkin polkenut. Samalta matkalta saa hyvin tilastoa itselle 🙂 Ja tietty pystyisin jatkamaan kisaamista itseäni vastaan! Syöte MTB:n lisäksi pallottelen mielessä muitakin kisoja. 2020 vuodelle oli tavoitteena osallistua kolmipäiväiseen etappikisaan Saariselällä, mutta en oikein tiedä haluanko ottaa tälle vuodelle niin isoa tavoitetta. Viime vuodelta homma kariutui koronan myötä, vaikka loppujen lopuksi Saariselän kisa järjestettiinkin. Kaikki kisat toimii itsellä aina hyvänä motivaattorina ja urheilukisoissa on aina niin huippu yhteishenki, että jo ihan sen vuoksi niihin haluttaa osallistua. Ja tällaisena harrastelijana ei tule liikaa stressiä sijoituksista, koska kilpailen omia rajoja vastaan. Ammattilaiset ansaitkoon kärkipaikat.

Nyt talvena aion myös hiihtää mahdollisimman paljon ja toivottavasti saan meidän pojat mukaan laduille! Olisi niin ihanaa hiihdellä keväthangilla porukalla nuotioimaan ja paisteleen makkaraa. Omilta lenkeiltä jätän tosin nuo makkaranpaistot pois ;D

Lasten kasvaessa on niin ihanaa liikkua ja urheilla yhdessä, kun heillä taidot karttuu ihan älyttömän nopeasti. Parin viikon päästä mennään porukalla laskettelemaan ja meidän kuopuskin hyppää rinteeseen ensimmäistä kertaa. Odotan niin innolla sitä aikaa, kun voidaan koko perheellä käydä laskettelureissuilla. Nyt kuitenkin vasta opetellaan. Samoin odotan koko perheen yhteisiä maastopyöräretkiä. Meidän kaikki pojat ovat innostuneet maastopyöräilystä ja he jaksavat jo melkoisen pitkiäkin matkoja poluilla polkea.

Urheiluun ja hyvinvointiin liittyy olennaisesti myös palautuminen ja siihen aion panostaa enemmän. Itsellä juurikin lomat näyttää hyvin, kuinka palautunut sitä todellisuudessa on. Nytkin joululomalla meni reilu viikko ennen kuin pystyi pysähtymään ja rentoutumaan. Eli stressin purkua pitää selvästi tehdä jo ennalta, eikä ”säästää” koko pottia lomille.

Kuvituskuva. 2021 kalenteri pöydällä.

Työ

Työni suhteen haluan koko ajan kehittyä ja oppia uutta. Sen vuoksi hainkin syksyllä opiskelemaan työn ohella ammattikorkeaan, mutta paikka jäi loppujen lopuksi alle 1,2 pisteen päähän! Harmittaa ihan älyttömästi, mutta ei auta kuin hakea nyt keväällä uudelleen! Janoan haasteita ja kehittymistä, joten opiskelu työn ohessa olisi tällä hetkellä minulle isona unelmana.

Koti

Me puhutaan edelleen ”uudesta kodista”, vaikka ollaan asuttu omakotitaloa jo reilut 9 kuukautta. Uudelta tämä siltikin tuntuu, joten uudesta kodista voi vielä hetken aikaa puhua. Vai mitä?

Ostaessa valmiin talon joutuu usein tekemään kompromisseja. Niin meidänkin tapauksessa, vaikka tämä meidän koti niin ihana onkin. Ollaan kuitenkin saatu pintoja remppaamalla kotia oman näköiseksi ja samalla linjalla on aikomus jatkaakin. Kolme makuuhuonetta on jo pinnoiltaan valmiina. Yksi niistä täällä blogin puolella onkin jo näkynyt. Seuraavana vuorossa on keittiö. Keittiöstä vaihdetaan tapetti maalipinnalle, koristeelliset listat moderneihin ja yksinkertaisimpiin sekä kalustevetimet uusiin. Tarkoituksena on myös vaihtaa saarekkeen taso laminaattitasosta kivitasoon jossain vaiheessa. Näillä muutoksilla saadaan varmasti keittiökin enemmän meidän näköiseksi! Olisi niin ihanaa laittaa koko keittiö täysin uusiksi, mutta se ei ole tällä hetkellä järkevää tai mahdollista. Nykyinen keittiö on uudenveroinen ja keittiön täysremontti rokottaa rahapussia sen verran paljon, että ei haluta enempää asiaa edes pyöritellä mielessä ;D

Keittiön jälkeen vuorossa on vielä olohuoneen ja aulan seinien uusiminen tapeteista maalipinnalle. Oon kyllä ihan superinnoissaan, kun saa nyt rauhassa suunnitella ja ajan kanssa tehdä kotia.

Muut ❤

Meillä on ensi kesänä 10.hääpäivä! Ollaan jo vuosia suunniteltu, että lähdetään kahdestaan jonnekin lomamatkalle juhlimaan ensimmäistä kymppiä avioparina, mutta lomamatka jonnekin kauas lämpimään tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta asialta. Jotenkin me kuitenkin tuota juhlapäivää vietetään, mutta en vielä osaa sanoa miten ja missä.

Kesällä meillä on jo tiedossa kuitenkin melontareissua ja ainakin kahdet pyöräkisat (me kun Ossin kanssa molemmat poljetaan). Eilen jutusteltiin puolestaan koko perheellä, mitä kesälomalla olisi kiva tehdä. Viime kesän Norjan reissu asuntoautoilla oli ihan mahtava ja autot tosiaan vuokrattiin jo heti alkuvuodesta 2020. Sillä me nytkin alettiin asiaa jo miettimään. Lappi ja Norja houkuttaa aina. Haluaisin käydä Luoston ametistikaivoksella ja retkeilemässä Pyhä-Nattasella. Toisaalta olisi kiva käydä reissu itä-Suomessa. Lisäksi sovittiin jo viime kesänä, että lähdetään neljästään aikuisten kesken pyöräilemään saariston rengasreitille. Eli varmasti jonkinlaista reissua on tälle vuodelle tulossa, vaikka ulkomaille ei päästäisikään.

Kuvituskuva. 2021 kalenteri pöydällä.

Paljon on siis hyvää ja kaikkea kivaa tiedossa tällekin vuodelle! Kaikista eniten tälle vuodelle toivon kuitenkin ihan tavallista ja tasapainoista arkea ja terveenä pysymistä läheisille ja itselle. Tavallisessa arjessa se onni piilee!

Mitä sinä toivot alkaneelle vuodelle 2021?

Kaisa-Maria

Kesä!

Täällä ollaan, vaikka edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi! Arkitouhut ja kevään koti- ja pihatyöt on vieneet aikaa melkoisesti, joten blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi. Inspiraatiokin koki kolahduksen kun jouduttiin perumaan kovasti odotettuja blogiyhteistöitä koronan vuoksi. Mutta välillä näin ja kyllä se inspiskin on alkanut palailla! Näiden viikkojen aikana on kyllä tapahtunut paljon, joista isoin juttu on tietenkin koulujen avautuminen ja jälleen erilaiseen arkeen totutteleminen hetkeksi. Meillä myös pienemmät pojat palasivat päivähoitoon samana päivänä, kun koulut avautuivat. Ainakin meillä näyttää lapset olevan aivan innoissaan, kun monen viikon jälkeen pääsivät leikkimään kamujen kanssa ja saivat taas hieman erilaista touhuttavaa, kuin kotona on tarjolla. Ja pakko myöntää, että rauhallisemmat arkipäivät ovat minunkin mieleen. Nyt kuitenkin kesä on viimein täällä ja arki muuttui taas sen verran, että meidän esikoinen on minun kaverina päivät kotona. Koululaisten kesälomat on kieltämättä aika ihanat!

Tosiaan näillä näkymin meidän pienemmät pojat ovat vielä kesäkuun ajan päivähoidossa ja jäävät sitten kesälomalle. Minun ja puolison lomat alkavat heinäkuun 10.päivä, joten tuon parin viikon ajan teen töitä pienien työnjohtajien kanssa. Sitä ehdittiin onneksi harjoitella noin 9 viikkoa, joten uskoisin parin viikon sujahtavan jo rutiinilla.

Kesä tulee olemaan koronan vuoksi hieman erilainen kuin aluksi suunniteltiin. Esimerkiksi meidän porukalle jo perinteeksi muodostuneet maastopyöräkisat on peruttu kokonaan. Peruminen on tietenkin oikea ratkaisu tässä vallitsevassa tilanteessa, mutta harmitus on silti suuri. Syötteen kisoja kun aina niin kovasti odotetaan koko isolla perheellä. Kisojen perumisen myötä kuivahti myös oma treeni-into. Edelleen olen kyllä urheilua jatkanut, mutta motivaatio loistaa poissaolollaan ja kaikki tuntuu vähän pakkopullalta. Mutta kylläpä se siitä taas, kun saa jonkin kiintopisteen tai tavoitteen mieleen.

Muuten ollaan päästy vähällä siihen nähden, mitä koronan vuoksi on jouduttu perumaan. Nimittäin varattiin jo tammikuussa asuntoauto vuokralle yhdeksi viikoksi heinäkuussa ja tarkoituksena on ajella taas kohti Lappia. Ja mikä parasta, niin minun veljen perhe sekä kälyn veli lähtee toisella autolla mukaan! Tarkkaa reittiä ei olla vielä mietitty, vaan enemmänkin ollaan heitelty ilmoille paikkoja, missä kukakin haluaa käydä. Toiveena olisi myös päästä Norjan puolelle, mutta se homma ratkeaa lähempänä reissua. Suomen Lapissa on onneksi ihan mielettömiä paikkoja pilvin pimein, joten Norjan vierailun jäädessä väliin tulee reissusta joka tapauksessa ihana. Tarkoituksena on ottaa myös maastopyörät mukaan, että päästään eri kokoonpanoilla katselemaan Lapin maisemia vähän laajemminkin. Edellisellä reissulla kävin Saariselällä yksin pyöräilemässä ja muistan, kuinka kaipasin ajoseuraa vieraille tuntureille. Ja tietty jakamaan niitä maisemia ja fiiliksiä!

Kesän aikana on myös tarkoitus nauttia meidän suvun kesäpaikasta ja puolison suvun mökistä. Eilen vietettiinkin päivä landella pitkästä aikaa. Varmasti tullaan myös käymään useampi reissu Syötteen poluilla treenaamassa. Sateisten päivien varallekin on hommat selvillä, kun vaihdetaan ainakin kolmen makkarin ilmettä oman näköiseksi. Tapettien tilalle laitetaan maalit, joten värikarttojen selailu on edessä. Onneksi vain yhdessä makkarissa on seinät kauttaaltaan tapetissa ja muissa vain yhdet seinät tapetilla. Tänne kotiin haluttaa laittaa jotain rohkeampia sävyjä makkareiden seiniin, kun muuten meillä on kovin neutraalia värien suhteen. Päämakkariin mietittiin muun muassa kauttaaltaan aika tummia seiniä..

Mutta ennen sisäpuolen sisustusjuttuja ollaan kuitenkin päätetty laittaa meidän terassi ja piha kuntoon. Terassi on meille olohuoneen jatke ja se halutaan tehdä tietenkin niin viihtyisäksi kuin mahdollista. Terassillekin tehtiin alkukuusta lisää kalustehankintoja, koska tämän uuden terassin koko on kolminkertainen vanhan kodin terassiin verrattuna. Nyt meillä on ruokailuun oma tilava kohta, katettu löhöilypaikka ja lisäksi auringossa oleva löhöilypaikka. Puutarhallakin ehdittiin jo vierailla ja kukat ovat nyt ruukuissa ja penkissä paikoillaan. Minua Instagramissa seuraavat ovatkin jo nähneet tarinoissa fiilistelyä pihalla näpertelystä ;D Kukkien lisäksi hankintalistalla on iso sivusta riippuva aurinkovarjo vanhan kulahtaneen tilalle. Ollaankin kuumeisesti etsitty vaaleaa varjoa, koska edellinen tumma kulahti vaalean violetiksi vuosien aikana. Lisäksi taiteillaan vielä perinteiset istutuslaatikot yrteille ja metsästetään kivat matot katetulle terassiosuudelle.

Toukokuun aikana ollaan juhlittu useammat synttärin, kun meidän perhepiirissä viidellä on syntymäpäivä toukokuussa. Itselläkin pyörähti mittariin 33 vuotta perjantaina, joten kakkua on tullut napsittua ihan huolella!

Jees..tulipa sekalainen kuulumisten kertaus tähän kohtaan. Mitä teille kuuluu? Miten toukokuu on sujunut?

Kaisa-Maria

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Lapin rauha

Rauha. Se se on, mikä hiipii mieleen heti kun auton keula kääntyy kohti pohjoista. Ihan vaikka mentäisiin Rovaniemelle kaupunkilomalle, niin olo on ihmeen rentoutunut.

Vein tuon rentoutumisen ja rauhallisuuden seuraavalle asteelle kun meidän road tripin varrella Saariselällä vuokrasin maastopyörän. Muutaman tunnin ajan huristelin siellä polkuja ristiin rastiin. Ja vieläpä aivan yksikseen. Kaunispäältä tuijottelin kauas ja nautin virkistävästä tunturituulesta. Sen perään laskin alas ja tutustuin alueeseen. Pidin tauon tuolla puron luona ja mietin juuri lukemiani kullanhuuhtojien tarinoita veden loristessa vieressä pitkin rännejä.

IMG_1030
IMG_1013
IMG_1065
IMG_1059

Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä kaukaisemmalta kiireinen arki tuntuu. Kiire ja ihmisvilinä ei käy mielessäkään. Inarissa kylläkin näkyi muutamat turistibussit, mutta niissäkin näytti olevan kivan leppoisa tunnelma, joten rauha säilyi, vaikka kylän pinnassa oltiinkin.
IMG_1076
IMG_1080
IMG_1091

Tiellä kohti Karigasniemeä tuli yllättäen vastaan Kevon reitin aloituspiste P-paikkoineen. Se oli täydellinen paikka tauolle ja pienelle jaloittelulle.

Aika pian tuli vastaan ensimmäiset ojien ylitykset lankkuja pitkin. Homma sujui hienosti pojiltakin. Varmistettiin ylitys kädestä kiinni pitäen, vaikka pitkokset melko leveitä olikin. Pienin pojista kulki mukana rintarepussa.

Lyhyen tepastelun jälkeen vastaan tuli huikean kaunis näkymä (alin kuva). Tunturikoivikon takaa paljastui ihanasti kohisena koski, joka laski tuollaiseen suvantoon. Vesi oli aivan kristallin kirkasta. Ja hyytävän kylmää. Monen metrin päähän näkyi pohjan pienimmätkin kivet. Tuolta paikalta jatkettiin vielä jonkin matkaa eteenpäin ja palattiin samaa reittiä takaisin autolle.

Varmaan sanomattikin selvää, että heräsi himo palata takaisin ja tepastella reittiä pitkästi vielä lisää. Ehkä joskus koko Kevon 63 kilometrin reitti?!
IMG_1097
IMG_1137
IMG_1171
IMG_1173
IMG_1126

Luonto, maisemat, hiljaisuus ja rauha. Ystävälliset ihmiset silloin heitä siellä sattuu kohtaamaan. Vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän pohjoiseen. Asiat tuolla kaukana tuntuu jotenkin yksinkertaisimmilta ja on helppoa vain olla. Samaa taitoa olen  täällä kotonakin harjoittanut ja onnistunkin siinä jo hyvin. Eritoten lasten kanssa hetkessä eläminen ja täysillä heihin keskittyminen on tärkeimpiä asioita itselle ja varmasti myös lapsillekin. Tällaisilla koko perheen Lapin reissuilla kaikki tuo vielä korostuu entisestään. Tämän vuoksi valitaan mielummin reissukohteeksi Saariselkä kuin jokin kaupunkiloma huvipuistoineen. Niidenkin aika tulee vielä.

Vaikka me ei kovin suuressa kaupungissa asutakaan, niin täälläkin kiire ja tietynlainen suorittaminen puskee toisinaan arkeen väkisinkin. Reissu pohjoisen rauhaan vähintään kerran vuodessa onkin täydellinen vastapaino aikatauluille, aikaisille aamuille ja täysille kalentereille. Tiedättekö tunteen?

 

K-M

 

 

13092017| Yksi meidän päivistä

Selailin vanhaa blogiani ja vastaan tuli perinteinen ”meidän päivä” -postaus. Siinä meidän esikoinen oli pieni taapero ja keskimmäinen ihan pieni vauva. Oli ihana ja hauska elää se päivä uudelleen vanhan postauksen kautta. Siitä inspiroituneena haluan kirjoittaa muistiin yhden meidän tämänhetkisistä päivistä.  Näin sujui keskiviikko:

Herätyyys raikaa olkkarista hieman ennen seitsemää. Nostan päätä ja käännyn pinnasänkyyn päin. Pienin poikanen siellä töröttää mahallaan jättimäinen hymy kasvoilla ja kiljaisee tuttuun tapaan. Nostan naperon syliin ja annan hänelle aamumaidot. Tämä hetki on ainoa päivässä kun hän juo maitoaan muualta kuin tuttipullosta. Kun pikkuinen on vielä hieman unisena ja keskittyy vain ja ainoastaan maitohommiin. Näin on hyvä ♥

Tuon hetken mentyä ohi lähdetään katsomaan mitä isommat pojat tekevät. Kävelen vauva sylissä olkkariin, koska sieltä kuuluu lastenohjelman äänet telkkarista ja sen päälle kiivas keskustelu supersankareista. Meillä on tänäänkin Batman ja Robin. Minä saan taas päättää olenko Wonder woman vai Kissanainen. Ja pienin herra on Wolverine tai oikeastaan vauverine, koska poikien mukaan hän on vauva, jolla on terävät kynnet 😀

IMG_1896
IMG_1907

Pikkumies jää leikkimään lattialle ja käyn pesemässä kasvot. Nappaan hänet mukaani keittiöön ja alan laittaa aamiaista. Tänään aamiaishommat menee vähän hassusti. Yleensä syödään kaikki yhdessä, mutta tänään syön puuroni vain kahden pojan kanssa. Esikoinen leikkii serkkutytön kanssa, joka tuli meille aamuksi hoitoon ennen koulun alkua. He syövät meidän jälkeen kahdestaan.

Kun aamiaiset on nautittu siirtyy lapset olkkariin leikkimään ja minä siivoan keittiön. Puhtaassa keittiössä on kivempi kokata. Ja kun pian pitää valmistaa lounas, niin siivoan pöydät kokkailua varten valmiiksi. Siivoilun jälkeen käyn tekemässä aamupesut pienimmän kanssa.

IMG_1900
IMG_1922

Olkkarissa isommat touhuaa majaleikkejä ja pienin tutkii Muumikirjaa. Menen pienimmäisen kamuksi ja nostan hänet istumaan. Meidän kissa tulee heti siihen seuraksi. Hän nimittäin on aina ollut vahtimassa kun meidän pojat ovat alkaneet harjoittelemaan istumista ja seisomista. Nytkin pikkumiehen istuessa kissa kävelee koko ajan hänen ympärillään tai menee ihan selkään kiinni makoilemaan ♥ Aika suloista, vai mitä?

IMG_1925
IMG_1957
IMG_1938

Leikin hetken vielä lattialla pikkumiehen kanssa ja koitan samalla opettaa, ettei kissaa saa repiä korvista tai turkista. Onneksi tuo meidän kissaherra ei ole moksiskaan repimisistä vaan lähtee otteen irrottua vain hieman kauemmas.

Vanhin poika nappaa kuvan minusta aamutamineissani. Jos olen kotona niin minulta löytyy aina päältä joko nuo Niken treenihousut tai vastaavat Kari Traan pöksyt. Molemmat istuu täydellisesti ja ovat supermukavat päällä. Ja kun vauhtia riittää täällä niin urheiluvaatteet ovat enemmän kuin sopivat minun arkipäivään ;D

Kuvan jälkeen käytän joka-aamuisen vartin pieneen freesaukseen. Noilla tuotteilla laittelen itselle hieman raikkaamman ilmeen, vaikka en olisi edes lähdössä minnekään. Tulee jotenkin skarppi olo kun on vähän laittautunut.

Tuota Warpaintia en hampaisiin joka aamu käytä. Nyt on vain menneillään parin viikon kuuri tehopuhdistusta ja tummentumien poistoa.

154
IMG_1989

Meikkauksen aikana käyn lähettämässä veljentyttären kouluun ja noin kaksikymmentä kertaa tsekkaamassa, mitä pojat ja eritoten pienin vesseli touhuaa. Hän kun on nyt keksinyt pistorasiat ja takan luukun. Samaan aikaan teen isommille pojille hammaspesut ja he ovat vaihtaneen yökkärit päivävaatteisiin ennen sitä. Pian sen perään he pukevat ulkovaatteet ja käyn auttamassa keskimmäiselle vetskaria ja kypärän päähän.

Pojat painelee ulos ja minä jään pikkumiehen kanssa tekemään lounaan itselle valmiiksi. Salaattia ja kanaa taas vaihteeksi.

Puetaan ulkovaatteet ja lähdetään hetkeksi ulkoilemaan porukalla. Takapihalta nakellaan sisälle pihakalusteiden tyynyt. Ei enää kahvitella ulkona.. Pojat koittaa hyppimällä napata pihlajanmarjoja ja pienin ihmettelee lintuja vaunuissaan.

IMG_1995
IMG_2001
IMG_2010
IMG_2028

Ossi ilmoittaa hieman ennen yhtätoista, että hän pääsee nyt töistä kotiin. Hän on ollut töissä edellisestä päivästä asti ja ihan rättiväsynyt. Hoputan pojat sisälle syömään ja vaihtamaan vähän vaatteita.

Pojat syö lounaaksi lohikiusausta, vauva omaa ruokaansa ja minä kanasalaatin. Ossi tulee syömisten aikana kotiin ja lähtee pian pienimmän pojan kanssa nukkumaan. Me pakkaudutaan isompien poikien kanssa autoon ja otetaan suunnaksi Bauhauss. Ostoslistalla tällä kertaa viherkasveja kotiin.

Tutkitaan kasveja pitkä tovi. Eritoten lihansyöjäkasvit saa pojat ihan sekaisin ja niiden edessä ihmetellään useaan otteeseen ;D Samaan aikaan valikoin kärryyn kaikkia helppohoitoisia kasveja, koska viherpeukaloa ei minun kätösiin ole edelleenkään kasvanut. Pojat haluavat ostaa myös itselleen pienet mehikasvit ja asetellaan nekin kärryyn. Lopuksi vielä kierrellään kylppäri- ja saunaosastot sekä tutkitaan eri lattiamatskuja. Rakastan rautakauppoja ja voisin kuluttaa niissä aikaa ihan mielin määrin. Ehkä tämä on sen oman talohaaveen sivujuonne.

IMG_6919
IMG_6920

Kotipihalla pyydän vanhinta poikaa ottamaan minusta kuvan. Hänen mielestään puhelimella ei ole hyvä ottaa kuvia, mutta ihan hienostihan hän on minut kuviin saanut ;D Ennen lähtöä vaihdoin kotivaatteet tähän kakkosunivormuuni. Vaaleat venyvät farkut, valkoiset tennarit, neulepaita, musta sadetakki ja Lumin punainen nahkalaukku (kiitos vielä äidille laukusta. Hän oli laittamassa pois tämän, mutta onneksi ehdin napata sen itselleni). Mutta niin.. mukavuus ennen kaikkea mitä vaatetukseen tulee ;D

Kuvien ottaminen ei keskimmäistä viikaria napannut ja hän meni omien sanojensa mukaan mököttämään portaille ♥;D


IMG_6921
IMG_6927
IMG_6931

Kello on jo kaksi ja pikkumies herää uniltaan juuri kun tullaan kotiin. Ossi jatkaa vielä omia nokosiaan. Laitetaan kukat ruukkuihin ja syödään välipalaa. Pojat herkuttelee banaanilla ja minä teen itselle hieman tykimpää välskypalaa. Pari päivää sitten alkaneet flunssan oireet sen kun pahenee ja niitä vastaan täräytän kunnon vitamiinipommi-smoothien. Kiiviä, banaani, mintun lehtiä, sitruunamelissaa, sitruunaa, jäisiä vadelmia & mustaherukoita, viherjauhetta, tuoretta inkivääriä ja kaurajuomaa. Herkullista ja varmaan aika terveellistäkin!

Smoothieta hörppiessä tutkin blogipohjasta paria asetusta. Ja totean, etten osaa niitä juurikaan muuttaa. Olkoot siis kuten on.

IMG_2032
IMG_2036
IMG_2059
IMG_2047

Ulkokalusteiden tyynyt saavat jatkoaikaa ennen kaappiin asettumista. Pojat kasailee niistä Batman-luolia ja pienin poika käy sitten aina rysäyttämässä luolat kumoon. Minä teen tässä välissä sitä mitä aina eli kuljen ympäri kotia ja vien tavaroita paikoilleen ;D Viiden vuoden äitikokemuksella olen todennut, että isommat siivoukset ei kannata keskellä päivää jos haluaa nauttia työn tuloksista. Mutta tuollainen pikku järkkäily on ihan ok. Esim. kun vien omasta vaatekaapistani legoukkoja takaisin poikien huoneisiin jne.

Kello on vähää vaille neljä ja Ossi alkaa syöttää pienintä poikaa. Me aletaan esikoisen kanssa valmistaan päivällistä. Keskimmäinen lukee lempparikirjaansa sohvalla ja miettii samalla haluaako osallistua kokkailuun. Ei kuulemma tällä kertaa.

Valmistelen lohipalat leikkaamalla ja nyppimällä ruodot pois. Sen jälkeen astun sivuun ja annan pojan hoitaa loput. Hän on innostunut ruoanlaitosta ja meidän tehtäväksi Ossin kanssa jää enää ne jutut, joissa voi sattua vahinko (veitsen käyttö ja uuniin laittamiset & -ottamiset).

Kissa hiippailee aina kalaruokapäivänä kokkikaveriksi. Tällä kertaa ei lohipaloja tipahtele.

IMG_2053
IMG_2052
IMG_2058

Lohien ollessa uunissa käyn laittamassa pyykkikoneen taas päälle ja viikaan narulta kuivat. Mietin siinä laitellessa, että en muista enää milloin viimeksi olisi ollut päivä, että meillä ei olisi APK tai pyykkikone vähintään yhden kerran päällä.

Pyykkien jälkeen laitetaan ruoka valmiiksi ja katetaan pöytä. Esikoinen huutelee juhlavasti mitä on tarjolla ja pyytää syömään. ”Tänään tarjolla lohta kahdella tapaa: fetajuustolla ja perinteisesti. Lisäksi porkkanapastaa ja kasviksia. Tervetuloa syömään”.

Hymyilen sitä ylpeää vanhempien hymyä kun oma pikkuinen on niin suloinen ja jo niin iso sekä niin kovin tohkeissaan tekemästään työstä. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

IMG_2062
IMG_2068

Päivällisen jälkeen eräs nainen tulee hakemaan meiltä vauvanistuimen syöttötuoliin. Laittelin edellisellä viikolla kaikki pikkuvauvan jutut toriin myyntiin. Hyvin meni kaikki kaupaksi. Jatkan järjestelyä ja katselen hetken MasterChefiä. Yksi lemppariohjelmistani. Pikkumies menee iltapäiväunilleen ja isommat pojat lähtevät taas ulos leikkimään. Siivoilen hieman, järjestelen vähän lisää  ja laitan seuraavan päivän vaatteet pojille valmiiksi. Isompien poikien päiväkotipäivät ovat nykyään loppuviikosta. Keskiviikot ollaan kotona, vaikka ne oikeasti puolikkaita hoitopäiviä ovatkin, mutta torstaina & perjantaina pojat pääsevät hoitoon. Minä saan silloin hieman hengähtää ja antaa täyden huomion vauvalle muutaman tunnin ajan. 

Lopuksi pakkaan reput ja huudellaan pojat kotiin iltapesuille ja -paloille. Pesujen jälkeen ystäväni hakee minut kyytiin ja vien hänet ja lapsukaisensa autollaan kotiinsa. Torstaina vien hänen autollaan pojat hoitoon ja kyyditsen ystäväni lentokentälle. Siksi tällainen kuvio auton kanssa 🙂

Kello lähenee tässä vaiheessa kahdeksaa. Käyn pikaisen suihkun.

Pojat on jotakuinkin valmiita nukkumaan. Iltaisin he pesujen jälkeen leikkivät tai lukevat ennen unille menoa ja viimeistään yhdeksän aikaan käydään sanomassa hyvät yöt ja sammutellaan valot. Pienin heistä nukahtaa heti puuron ja maidon jälkeen ennen yhdeksää. 
IMG_2075

Kahdeksan jälkeen laitan telkkarin päälle ja katselen Idolsin ensimmäistä jaksoa. Samalla nautin oman iltapalani kuten aina. Kaksi Real-viipaletta, joiden päällä maustamatonta tuorejuustoa ja avokadoa. Mausteeksi hieman suolaa ja mustapippuria. Lisäksi rahka ja lopuksi Yogi Tean Bedtime -teetä. Se kun ei maistu teeltä lainkaan vaan joltain yrttijuomalta enemmän. En tykkää teen mausta. Katselen telkkaria ja puoli kymmeneltä menen hammaspesun kautta sänkyyn lukemaan. Ennen sitä käyn vielä laittamassa pojille peitot paremmin, kuten jokaikinen ilta. Samalla silitän heitä. Minun rakkaat ♥

Kömmin sänkyyn ja alan lueskelemaan. Tälläkin kertaa käsistä löytyy isän vanha Retki-lehti ja luen sieltä kertomuksen kanoottivaelluksesta. Oispa mahtava kokea joskus moinen. Silmäluomet alkaa painaa sen verran paljon, että ei muuta kuin naps valo kiinni. Nukahdan heti.

 

Sellainen oli meidän keskiviikko. Erikoista siinä oli se, että saimme auton käyttöön puolen päivän aikaan. Yleensä niin käy aikaisintaan puoli kolmen aikaan Ossin palatessa töistä. Ihan jokaista asiaa en päivästä kirjoittanut. Esimerkiksi sitä, kuinka oikeastaan koko ajan kotona liikkuessa kannan jotain tavaraa paikoilleen, siivoan jotain isoa tai pientä sotkua, leikin poikien kanssa lyhyitä tai pidempiä hetkiä, luen kirjaa pojille tai katselen kun he pyytävät yleisöksi leikeilleen. Tai kun höpöttelen isommille pojille ja laulan samalla körö körö kirkkoon pienimmälle. 🙂

Pitää vielä myöhemmin muistaa kirjoitella tänne sellaisesta päivästä kun isommat pojat ovat hoidossa. Ne päivät on aina hieman erilaisia.

Mutta nyt, viikonloppu alkaa ihan näillä näppäimillä. Ensin hieman siivoilua ja sitten lepoa viikonlopun ajan. Se flunssa nimittäin iski ihan kunnolla minuun.

Palataan!

K-M

 

Levi

Syksyn ja uuden viikon kunniaksi oli tarkoitus kirjoitella sisustusjuttuja, mutta kun jokasyksyisen sisustusvimman tuotokset eivät ole ihan valmiina vielä niin tässäpä jälleen yksi reissujuttu.

Eli Levi. Meille perheenä aika uusi tuttavuus, mutta sitäkin mukavampi! Siinä missä Syöte on meille paikka pyöräilylle, Ruka/Kuusamo retkeilylle, on Levin osana antaa meille paikka nautiskeluun Lapista, urheilusta ja hienoista maisemista. Vaikka toki edellä mainitut ajavat jotakuinkin samat asiat. Mutta tunnelma Levillä on kuitenkin eri. Ehkä siksi, koska se on niin paljon kauempana kotia ja uusi paikka meille.

IMG_1708
IMG_1646
IMG_1641
IMG_1655

Levi oli meidän reissun viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpaluuta. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä kahden yön verran, mutta auton temppuilujen vuoksi aikaistettiin paluuta vuorokaudella. Kävi hieman huono tuuri.. nimittäin asuntoauton hyytymisen lisäksi lämmitys lakkasi toimimasta ;D Onneksi ei ollut mitenkään älyttömän kylmä yö ja tarettiin hyvin nukkua. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin, ettei vaan kukaan vilustu siellä.
IMG_1659
IMG_1656

IMG_1674

Ehdittiin kuitenkin aivan hyvin touhuilla kaikkea kivaa. Poikien suosikit, leikkipuisto, liikennepuisto sekä kesäkelkkarata testattiin tälläkin kertaa. Minä ehdin tekemään pientä mäkitreeniä meidän pienin ukkeli seuralaisenani. Hän toimi painoliivinä kantorepussaan kun puuskutin rinnettä ylös. Siinä tarpoessa muistelin edellistä kesää ja sitä, kuinka kävelin samaa rinnettä ylös pieni pavun kokoinen kuopuksemme masussa. Ja eritoten sitä, kuinka jo valmiiksi kamala raskauspahoinvointi voimistui sen mäkitreenin jälkeen ja halailin pönttöä seuraavan yön. Tällä kertaa tuli onneksi vain hyvä olo! ;D

Käytiin myös kävelemässä huipun maisemareitti ja esikoisen kanssa laskeuduttiin tuonne Joulupukin mökille. Oon sen Joulutarina -leffan nähtyäni halunnut tuolla mökillä vierailla ja nyt vihdoin pääsin! Tutkittiin mökkiä ja ihasteltiin maisemia. Sitten noustiin takaisin huipulle ja otettiin gondolihissi alas.
IMG_1677
IMG_1682
IMG_1696
IMG_1691
IMG_1705

Seuraava Levin reissu odottaakin jo ihan kulman takana kun kuukauden kuluttua ajellaan sinne nauttimaan Lapista. Ruska-aika taitaa jo silloin olla ohi, mutta eiköhän nuo maisemat helli silmiä siitäkin huolimatta.

Oisko hyviä vinkkejä syksyiseen Levin reissuun?

 

K-M

Alta|Norway

Palataan taas reissujuttuihin ja Norjaan.. Meidän road tripin varrelle osui kaunis Altan kaupunki ja päätettiin viettää siellä päivä upeissa maisemissa.

IMG_1526
IMG_1521

Ajeltiin siellä ympäriinsä ja lopuksi päätettiin parkkeerata auto museon pihalle kun nähtiin, miten upeat maisemat museon takaa avautui. Itse museokin oli kuvauksellinen rakennus ulkoapäin. Tällä kertaa jätettiin sisätilat rauhaan ja nautittiin vain tuosta pihasta ja näköalasta.

Sen verran koitettiin historiaan tutustua, että käveltiin esikoisen kanssa läheiselle kalliopiirrosalueelle, jossa on maalauksia tuhansien vuosien takaa, mutta sinne vaadittiin museon lippu ja niitähän meillä ei ollut.

IMG_1579
IMG_1590
IMG_1532
IMG_1564
IMG_1555

Altasta jatkettiin illalla matkaa kohti Kautokeinoa. Altasta lähtevä tie oli yksi reissun hienoimmista tieosuuksista! Jyrkkiä kallioseiniä, kirkkaita koskia mutkaisen tien vieressä ja siellä täällä pieniä vesiputouksia. Pojatkin jopa lopettivat legoleikit siinä kohtaa. Eli se oli todellakin vaikuttava näky ;D
Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen isolle levähdyspaikalle tekemään iltapesut ja -palat valmiiksi ja jatkettiin vielä matkaa seuraavalle isommalle paikalle. Siinä ensimmäisessä paikassa nimittäin ilma kuhisi sakeana pieniä polttiaisia ja ne löysivät myös keinon päästä auton sisään. Autokin alkoi tässä vaiheessa temppuilla ja kieltämättä tuli illalla mietittyä muutamaan kertaan, että mitenhän osataan soittaa hinausauto paikalle jos auto tekee täyden tenän.

Ei onneksi tehnyt täyttä stoppia, vaikka seuraavana päivänä hyytyikin keskelle erämaata. Pitempi tauko vaan ja päästiin jatkamaan matkaa Suomen puolelle korjaamolle Hettaan. Ja vitsit miten ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä Hetassa olikaan! Ihan eri meininki kuin täällä hieman etelämpänä. Autosta kuitattiin vikakoodit ja sen jälkeen se toimi taas ihan normaalisti. Jatkettiin sieltä reissun viimeiseen paikkaan, Leville. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Onko siellä Altassa käynneitä?

 

K-M

 

Syöte MTB

Ensinnäkin, hyvää Suomen luonnon päivää! 🙂 Me käytiin tällaisen päivän kunniaksi retkellä Runtelinharjun laavulla. Hieno paikka! Kannattaa käydä jos Oulun alueella asutte ja liikutte. 

Mutta asiaan! Kuluvan kuun alussa järjestettiin Syöte MTB maastopyöräkisat ja niihin ilmoittauduttiinkin jo tammikuussa. Kesän aikana päätin, että en ajakaan vähäisen treenimäärän vuoksi ja päätin lähteä taas kannustusjoukkoihin. Kisaviikolla vitsailin siinä herkkuja syödessä, että minäkin tankkaan, että jaksaa kannustaa. Ehkä jossain alitajunnassa edelleen halusin osallistua kisaan. Koska kisaa edeltävänä torstaina ajoin pyörän vanhemmille ja pyysin isää pakkaamaan minunkin pyörän mukaan. Ajattelin, että käyn ajelemassa siellä sillä aikaa kun muut kisaavat.

IMG_6142
IMG_6144
IMG_6162

Perjantaina Syötteelle tultaessa lähdin muiden perheenjäsenten mukaan noutamaan omankin kisanumeron. Ihan vain varalta jos aamulla haluttaakin ajaa. Mietiskelin koko illan seuraavaa päivää ja kävin kunnon painia ajatuksissani. Mietin, että sillä treenimäärällä ei ole mitään asiaa radalle ja sitten harmittaa jos keskeytän. Toisaalta taas jääräpääluonteeni ei antanut millään periksi. Tuli aamu. Sen enempää miettimättä tankkasin kunnon aamiaisen ja vetelin ajovaatteet päälle. Kannattaahan se aina yrittää.

IMG_6180
IMG_6187

Ja todellakin kannatti!!

Ennen lähtölaukausta tehtiin veljen vaimon kanssa vetoja, että lihakset lämpenee. Jännitti ihan älyttömästi. Mutta massan lähdettyä liikkeelle jännitys jäi sinne starttiviivalle ja keskityin vain polkemaan. Muut polkijat ikään kuin unohtuivat ja ajattelin polkevani omaa kisaani. Jo eka nousu pikku-Syötteen huipulle sai miettimään keskeytystä. Sen perään tuli niin makea lasku polkuja pitkin, että päätin tsekata seuraavan mutkan ja sitä seuraavan mutkan taakse. Ja taas uusi mäki, lisää vaikeita juurakkoja, isoja kiviä, pitkospuita, pitkospuita, pitkospuita, suo ja taas vähän mäkeä. Yksi kunnon ilmalento kannon päälle. Sen perään parit kirosanat mielessä ja lisää polkuja. Onneksi välillä sai huokaista parilla soratiepätkällä ja huoltopaikalla.

Välillä ketään ei näkynyt missään ja muutamat pätkät poljin toisten kisailijoiden kanssa. Tsempattiin toisia hankalissa paikoissa.

Joitain mutkia ennen kuuluisaa loppunousua meidän eno ja täti olivat reitin varrella kannustamassa ja huoltopisteenä. Söin pikavauhtia siinä kohtaa suolaisen energiapatukan ja vaihdoin tyhjän juomapullon täyteen. Etureidet nimittäin aloitti melko kramppauksen puolenvälin tienoilla ja mietin kauhulla loppunousun kipua jos kramppaus jatkuu samanlaisena. Ajelin nousun alkuun ja imasin viimeisen energiageelin. Suolakin taisi jossain määrin imeytyä, koska kramppaus hellitti hieman.

Ei muuta kuin Iso-Syötteen huippua kohti polkaisu kerrallaan. Vastaan tuli jo maaliin päässeitä kisailijoita ja jokainen tsemppasi ohi mennessään. Muistaakseni sain sanottua kiitokset siinä puuskutuksen lomassa ;D Ensimmäisen tosi jyrkän mäen kohdalla hyppäsin pyörän päältä pois ja talutin. Saman tein muutamassa kohdassa aiemminkin reitin varrella.

Jalat kramppasi välillä ja painoi ainakin sen tonnin kappaleelta. Tässä vaiheessa vasta aloin miettiä maalia ja meidän poikia siellä kannustamassa. Pidin lyhyitä taukoja kun tuntui, ettei kerta kaikkiaan pysty liikkumaan. Samalla ajattelin, että joitain satoja metrejä enää ja maalissa ollaan.

Tuli suo. Alkoi satamaan. Tuli mäki täynnä kiviä ja mutaa. Edelleen askel tai polkaisu kerrallaan eteenpäin. Tsempattiin muiden kisailijoiden kanssa toisia. Sitten tuli edelliseltä illalta tuttu polku vastaan ja tajusin, että nyt on ihan oikeasti enää niin lyhyt matka. Ei muuta kuin sinnillä maaliin.

En osaa kirjoittaa ja kuvailla sitä tunnetta kun kuulin toimitsijan huutavan oman kisanumeron ja näin kannustusjoukot. Samalla kuului kun meidän pojat huusivat ”äiti, äiti, äiti”! Pysähdyin ja samalla hetkellä veljen vaimo juoksi halaamaan. Iso itkuhan siinä pääsi. Jonnan perässä tuli heti Ossi, meidän pojat ja minun äiti. Ihan mieletön fiilis! Hitto minä pääsin sinne maaliin!! Ja aikaankin olen enemmän kuin tyytyväinen.

IMG_6172

Maalikuvien jälkeen lähdettiin mökille. Siellä odotteli lämmin sauna ja kuivat vaatteet. Eipä ole sauna tuntunut vähään aikaan niin hyvältä kuin silloin! Saunan jälkeen oltiin jonkin aikaa mökillä ja lähdettiin hotellille syömään ja katseltiin vielä palkintojen jaot.

Mökillä sitten jatkettiin kisakertomuksia ja analyysiä reiteistä. Isä ja veli ajoi 60 km reitin ja me Jonnan & muutaman muun sukulaisen kanssa 32 km. Nostettiin malja kaikille pyöräilijöille ja samalla myös meidän erinomaiselle huoltojoukolle (=meidän äiti) ;D

Kaikilla meni kisat nappiin ja jokainen venyi osaltaan hienoon suoritukseen. Mahtava tunne kun saa olla koko sakista niin ylpeä!

Illalla käytiin vielä hotellilla tsekkaamassa jatkobileet neljästään. Me vaan lähdettiin ennen yhtätoista takaisin mökille kun väsytti niin älyttömästi. Aamulla pakattiin kamat ja pyörät takaisin autoihin. Mahtava kisaviikonloppu takana. Ens vuonna Ossikin lähtee mukaan ajelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Myös pari meidän ystävää innoistui hommasta ja hyppää remmiin mukaan.

En malttais odottaa ensi kesää!
IMG_6200

Mahtavan fiiliksen lisäksi kisasta jäi muistoksi melkoiset mustelmat pohkeesta kankkuun asti. Onneksi mustelmat haalistuu nopeammin entä nämä muistot ;D

K-M

Fisherman’s Friend

Fisherman’s Friend

Viime viikon road trip oli ihan mahtava seikkailu koko perheelle. Kamera on täynnä kuvia vajaan viikon reissun jäljiltä ja niitä katsellaan porukalla vähän väliä.  Tällä kertaa ajattelin kirjoitella reissujutut hieman sekalaisessa järjestyksessä. Tässäpä siis ensimmäiset kuvat ja tunnelmat road tripin kolmannelta aamulta jostain jäämeren rannalta Lakselvin pohjoispuolelta. Yksi kauneimmista rannoista mitä on vastaan tullut.

IMG_1322
IMG_1330
IMG_1335
IMG_1344

Kysyttiin pojilta mikä oli parasta koko reissussa. Esikoisen mielestä aarteiden etsiminen rannalta. Ja keskimmäisen mielestä kivien heittely jäämereen. Nuorimmaiselta kysyttäessä saimme vastaukseksi iloisen kiljahduksen ja leveän hymyn ;D

IMG_1369
IMG_1356
IMG_1372
IMG_1420
IMG_1461
IMG_1325
IMG_1440

Ranta oli täynnä täydellisiä leipäkiviä heittelyyn ja mahtavia meren aarteita.. kuten yllä olevasta kuvasta näkyy 😉

 

K-M