Kukastunturi liukulumikengillä

Viikko sitten suunnattiin odotetulle aikuistenreissulle Lappiin ja Leville. Pahentuneen koronatilanteen vuoksi päädyttiin peruuttamaan alkuperäiset suunnitelmat lasketteluista ja päätettiin ottaa tilalle muuta aktiviteettia kauempana muista reissaajista. Lyhyen pähkäilyn jälkeen keksittiin huiputtaa Ylläksen puolelta löytyvä Kukastunturi liukulumikengillä. Ja se oli paras päätös pitkään aikaan, mitä reissuun ja urheiluun tulee! Sääkin oli just täydellinen, kuten kuvista näkyy.

Kukastunturi ja maisema Ylläkselle.

Meidän päivä alkoi Levin puolella mökiltä kunnon aamiaisella ja eväiden teolla. Pakattiin reppuihin eväsleivät, kahvit ja kanelipullat. Makkaratkin otettiin varalta, jos olisi tullut notskipaikka vastaan. Ne jäi miesväelle kuitenkin iltapalaksi..

Leviltä ajaa Ylläksen puolelle alle tunnissa eli matkaa on vain alle 60 kilometria. Minä ja Ossi ei oltu aiemmin Ylläksellä käytykään, joten senkin vuoksi oli kiva tehdä pieni vierailu reissun aikana naapurikuntaan Leviltä. Ylläkselle päästyä ajeltiin Äkäslompoloon tv:stäkin tutun Jounin kaupan lähistölle ja bongattiin paikka, joka vuokraa erilaisia välineitä. Haettiin meille kaikille päiväksi vuokralle liukulumisukset ja saatiin samalla retkisuosituksena Kukastunturi. Sinne siis!

Ohjeena oli ajaa vuokraamosta Angervon navettagallerian pihaan, josta lähtee hiihto-, vaellus- ja maastopyöräreittejä. Sieltä edelleen seurattiin opasteita kohti Kukastunturia ja lumikenkäreittejä.

Kukastunturi – kukkulan kuningas

Meillähän ei jännitystäkään tästä reissusta puuttunut.. Alkutaivallus sujui oikein hyvin ja ihasteltiin maisemia ja ennen kaikkea sitä ihanaa hiljaisuutta. Kunnes yhtäkkiä meidän viereen lennähti iso urosmetso. Oltiin aluksi innoissaan siitä, ettei aiemmin oltu niin lähellä metsoa oltukaan. Innostus sitten kaikkosi hyvin pian, koska tämä kukkulan kuningas alkoi pitää meteliä ja pörhistellä sulkiaan. Samalla se lähestyi meitä hyökkäävästi. Ja me taas koitettiin rauhassa kivuta umpihankea pitkin ylöspäin ;D Metso seurasi (lue ajoi meitä takaa) pitkän matkan ja lopulta saatiin se karisteltua pois meidän kannoilta. Tässä kohtaa suurin osa meidän seurueesta naureskeli tapahtuneelle ja minäkin pysähdyin monta kertaa ottamaan kuvaa ja videopätkää tuosta el machosta.

Paluumatkalla samaa kukkulaa ylittäessa tämä kingi lennähti taas jostain piilostaan meidän viereen ja oli tällä kertaa astetta vihaisemmalla tuulella. Eikä ihme, kun oltiinhan me jo toistamiseen luvatta sen reviirillä..?! Jatkettiin taas rauhassa matkaa ja meidän perässä tuli nainen koiranpennun kanssa. Pian koira meni tietty tekemään tuttavuutta lintuun ja homma eskaloitui. Metso nappasi koiraan kiinni ja koitti nokkia päähän. Omistaja ja meidän miesväki koittivat mennä väliin, jolloin metso hyökkäsi lopulta minun veljen kimppuun. Lumi vain pöllysi ylärinteessä ja kohta onneksi nähtiin, kun kukkulan kuningas luovutti ja lennähti pois. Minä, veljenvaimo ja meidän luokse paennut koiranpentu tuijotettiin suut auki koko tilannetta. Suksia palauttaessa mainittiin metsosta, jolloin vuokraamon työntekijä totesi meidän ilmeisesti olleen Kukastunturin suunnalla. Kukkulan kuningas lienee machoillut siellä muillekin..

MUTTA tämän metson vuoksi ei reissua kannata jättää väliin! Oltaisiin varmasti selvitty ilman tuota hyökkäystä, jos pikkukoira ei olisi mennyt niin innoissaan tekemään tuttavuutta.

Luminen metsä ja hiihtäjät.
Metso lumisessa metsässä.

TÄMÄ 🖤! Vaikka kuvastakin maisemat näyttää upealta, niin livenä ne olivat vieläkin upeammat! Aurinko lämmitti ihanasti tuohon rinteeseen ja päädyttiinkin syömään eväät juuri tuossa kohdassa.

Alla muutamat huomiot reissusta:

  • Tunturiin mennessä kannattaa selvittää reitti etukäteen ja pysyä merkatuilla poluilla muun muassa lumivyöryriskin ja mahdollisen eksymisen vuoksi. Mekin kuultiin ja tunnettiin sellaisia jysähdyksiä tuolta rinteestä, joten lumivyöryjen suhteen kannattaa oikeasti olla varuillaan tuolla tuntureilla ihan näin Suomessakin.
  • Pakkaa mukaan taukotakki/kuiva paita, jonka voit laittaa päälle tai vaihtaa pysähdyksen ajaksi.
  • Talvisin energiaa kuluu enemmän jo pelkästään kropan lämmittämiseen, joten ota mukaan evästä ja myös riittävästi juomista. Nestehukka voi yllättää myös talvella kovasti hikoillessa.
  • Meidän reitti oli noin 9 kilometriä ja aikaa taukoineen meni reilut 3 tuntia. Lyhyetkin matkat siis saattaa taittua yllättävän hitaasti paksussa hangessa.
  • Liukulumikenkien päivävuokra maksoi 25 euroa/hlö.
Kukastunturi ja maisema Ylläkselle. Edessä kaksi henkilöä.

Oltiin niin onnellisia, että vaihdettiin laskettelu liukulumikenkäilyyn! Laskettelu on ihanaa, mutta tämä oli elämys. Ja kun kerta tunturille kiivettiin, niin pääsihän sieltä myös laskemaan alaskin. Liukulumikengät ei tosin itse laskemiseen ole ehkä ne parhaat välineet ja kunnon pölähdyksiltäkään ei kukaan meistä välttynyt, mutta hauskaa niiden päällä kuitenkin oli. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Onko siellä muita tuntureiden huiputtajia? 🙂

Kaisa-Maria

2 thoughts on “Kukastunturi liukulumikengillä

  1. Monta tunturia ollaan huiputettu joskus menneinä vuosina, se aika alkaa olla ohitettu, ja nythän se ei oikein ole mahdollistakaan johtuen tästä rajoituksesta johtuen. Kyllä tässä on tarkoitus tulevaisuudessa vielä retkeillä lapissa, ehkä vähän keveämpiä ja lyhyempiä reissuja.

    1. Te olette kyllä ihanasti reissanneet pohjoisessa vuosien varrella ja vielä on reissujakin edessä, kunhan tämä korona saadaan kuriin 🙂

Vastaa