Paljon kaikkea isoa samaan aikaan

Hmm mistähän lähtisin liikkeelle? Instagramin puolelle jo päivitin storiesin puolelle, että blogi sekä instatili ovat olleet hiljaiselolla. Syy siihen on se, että nyt parin viikon aikana on tapahtunut paljon kaikkea isoa samaan aikaan. Tämän vuoksi oli pakko karsia jostain, että asiat menisivät edes johonkin järjestykseen omassa päässä. Ja nyt kun olen saanut niihin jonkinlaista otetta, kerron teillekin.

Olen monessakin asiassa herkkä tyyppi ja kun kerralla tapahtuu paljon, niin minun pitää saada hengähtää ja selvitellä ajatuksia.

Isoin asia kahden edellisen viikon tapahtumista on se, että meidän mummu nukkui pois viikko sitten torstaina. Keskiviikkona kävimme sanomassa hänelle hyvästit ja torstaina oli hänen aika lähteä. Tiedettiin, ettei aikaa ollut enää paljoa, mutta siltikin läheisen poismeno lyö kasvoille sillä lopullisuudella ja surulla.

Isona juttuna on myös omat terveysjutut. Synnytysten jälkeisten komplikaatioiden vaatimat toimenpiteet jättivät aikoinaan jäljet kehoon ja edelleen ne näköjään muistuttelevat olemassa olostaan. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä totean vain, että olisin toivonut olevani jo selvillä vesillä kaiken asiaan liittyvän suhteen. Tällä kertaa mikään seikka ei uhkaa henkeä kuten silloin, mutta pienetkin samankaltaiset kehon reaktiot saa aikaan suurta pelkoa, ahdistusta ja takaumia hetkiin, jolloin tilanne oli vakava. Ja tuo kaikki lamauttaa. Todella syvältä.

MUTTA on meillä myös ilonaihettakin rutkasti! Toki muutenkin on aihetta iloon joka päivä, mutta nyt eritoten kun näyttää vihdoin siltä, että ollaan ison askeleen lähempänä uutta kotia! 🙂 Ihan mahtavaa!! Vielä on paljon selviteltävää, mutta iso asia eli asunnon myynti on näillä näkymin ratkennut. Ensi viikolla vielä kosteusmittaus ja sen ollessa ok kirjoitellaan kauppakirjat.

Tässä muutama isoin syy hiljaiselolle täällä. Kaikki nuo jo yksinään pistää minut hidastamaan vauhtia, mutta kun tapahtuu paljon kaikkea isoa samaan aikaan on parempi pysähtyä.

Asiat selviää aina, mutta sitä odotellessa on joskus hankala olla 🙂 Mutta ei muuta kuin eteenpäin taas hengähdyksen jälkeen. Vai mitä?

Kaisa-Maria

P.S. Pahoittelut vanhoista kuvista. Kamera on pysytellyt laukussaan viime aikoina, mutta kyllä sekin pääsee taas tositoimiin pian 🙂

Vastaa