Hiihtolomalla 2019

Uusi viikko starttasi loman jälkeen. Oli ihanaa lomailla ihan koko perheellä reilun viikon ajan. Toki mielellään me lomailua oltaisiin jatkettukin. Kesällä sitten taas. Mutta mitäs me sitten tehtiinkään hiihtolomalla 2019?

Luminen metsä ja lapsi tutkimassa lintutaulua.

Ensimmäinen viikonloppu pideltiin vielä sairastupaa pienten osalta kotosalla. Keskimmäinen napero oli vielä sunnuntaina kuumeessa ja otettiin lähinnä vain rennosti. Maanantaina jo päästiin vähän ihmisten ilmoille kun käytiin muun muassa rautakaupassa katselemassa uusia laudelautoja saunaan.

Tiistaina päästiin lähtemään pienelle lomareissulle Iso-Syötteelle. Majoituttiin tällä kertaa minun tädin ja enon ihanassa mökissä muutamien kilometrien päässä rinteiltä. Tiistai meni ulkoillessa Luontokeskuksen ympäristössä ja rentoutuessa mökillä. Oli mahtavaa saunoa ulkoilujen jälkeen. Keskiviikkona suunnattiin meidän esikoisen kanssa heti aamusta rinteeseen opettelemaan laskettelua.

Luminen metsäpolku auringonpaisteessa. Kaksi lasta tutkivat puuvajan vieressä luontoa.
Nuotiopaikka ja syttö tulessa. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi heittää palavaan nuotioon lisää puuta.

Oltiin välinevuokraamolla jo melkein heti sen auettua ja ei kyllä tarvinnut kahdestaan siellä jonotella. Iso-Syötteellä homma toimii kuitenkin hiihtolomasta huolimatta jouhevasti ja saatiin nopeasti suksipaketit meille molemmille. Seuraavana jonottiin lippuluukulle hetken aikaa. Meidän pojille ei vielä tarvitse omia lippuja ostaa kun kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä laskijoita.

Ankkurihissillä nousu meni hienosti, vaikka meillä pojan kanssa pituuseroa onkin. Mentiin ankkuriin rinnakkain, jolloin hissikapula oli hänellä takapuolen alla kuten kuuluu ja minulla puolestaan melkein polvitaipeissa. Hyvää jalkatreeniä sai siinä samalla ;D Nousussa oli jo melkoiset urat, vaikka rinteet olivat aika vasta auenneet. Sen vuoksi meillä meni yhdellä nousulla sukset päällekkäin ja muksahdettiin kumoon molemmat. Sehän ei tietenkään haittaa ja oikeastaan oli ihan hyväkin juttu, että koettiin tuo kaatuminen noin. Pikkumies sai siitä kokemuksen, että ei haittaa kun kaatuu. Äkkiä vain sivuun takanatulevien edestä.

Lapsi nuotion ääressä. Taustalla luminen ja aurinkoinen metsä.
Lapsi ja nainen ja lumisessa sekä aurinkoisessa metsässä.

Laskut meni myös mäki mäen jälkeen yhä paremmin. Laitettiin vielä tälle reissulle lasketteluvaljaat, koska oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa isossa mäessä. Kellon näyttäessä yli puolenpäivän soiteltiin Ossin kanssa, että lähdetään syömään yhden laskun jälkeen. Viimeinen lasku kannattaisi kuulemma aina jättää laskematta. Nyt minäkin sen tiedän. Kaikki meni hyvin puoleen väliin nousua. Sitten tuli ihan älyttömän syvät urat ja meidän kahden sukset meni kirjaimellisesti ristiin. Ja me tietenkin kumoon.

Ei muuta kuin alta pois ja katseen nostettua näin kun ankkuri pomppasi ja nappasi pikkumiehen valjaista kiinni. Kyllä, unohdin ne hemmetin valjaat hänelle päälle. Oli aivan kamalaa katsoa pikkumiehen hätää samalla kun koitin repiä suksia jalasta ja katsoa kuinka oma pikku rakas pyörii & raahautuu ylös rinnettä samalla huutaen hädissään äitiä apuun. Koitin huutaa alhaalla tuleville, että huutavat jälleen alas hissimiehelle pysäytystä. Kaikki taisivat olla jotenkin hämillään, koska sain osakseni vain ihmetteleviä tuijotuksia. Samalla nappasin sukset käteen ja lähdin juoksemaan hissiuran reunaa rinteen huipulle.

Nousu oli aivan kamalaa laskettelumonot jalassa ja itku kurkussa pää täynnä kaikkia mahdollisia skenaarioita, mitä pikkumiehelle käy kun hän tippuu alas nousun rampilta. Hissi pysähtyi tosi pitkän ajan kuluttua ja pikkumies oli raahautunut ilmeisesti niin kauas kun mahdollista. Siinä ylös juostessa sain puuskutukseni läpi sanottua jollekin naiselle ja tytölle, että voisivatko he auttaa poikaani ylhäällä sekä kertoa, että äiti on tulossa.

Noin 50 metriä ennen huipun poistumiskohtaa hissin toiselta puolen kaksi nuorta laskijapoikaa huusivat, että poika odottelee ylhäällä ja kaikki on hyvin. Siinä kohtaa alkoi valua ensimmäiset kyyneleet. Pian tämä sama nainen, jolle hissinousussa puuskutin laski minun luokse ja kertoi, että pojalla on kaikki hyvin ja että naisen sisko laskee hänen kanssaan minun luokse. Samaan aikaan minun ja naisen luokse kaartoi mies lumilaudalla ja kertoi auttaneen pojan irti ankkurista. Hänkin näki varmaan minun hädän laskettelulasien takaa, koska alkoi heti kertoa kaiken olevan hyvin ja pojan vain ihmetelleen missä äiti on.

Pian pikkumies laskikin jo toisen naisen avulla minun luokse ja tilanne oli ohi. Mikä helpotus! Ja kunnon säikähdys-helpotusitku minulta! Ja poika vain tosiaan katseli hämmästyneenä minun itkua ja kertoi, että ei edes käynyt mitään. Kiittelin avunantajat moneen otteeseen ja lasketeltiin alas muiden luokse.

Että sellainen oli lomareissun vimppa mäki. Juteltiin pojan kanssa jälkikäteen vielä monta kertaa asiasta ja nyt hän odottaa jo huhtikuun laskettelureissua innoissaan. Minä taas puolestani mietin, kuinka uskallan mennä ankkurihissillä lasten kanssa.. Mutta ei auta kuin rohkeasti mennä yhdessä ja EHDOTTOMASTI huomata ottaa ne valjaat pois jokaiselle nousulle.

Poika istuu nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Keskiviikkona käytiin vielä vähän koko porukalla ulkona kävelyllä ja saunottiin taas ennen unille menoa. Torstaina kävin heti aamusta hiihtämässä tunnin verran ennen kotimatkaa. Kyllä on Syötteen alueella hieman korkeammat nousut kuin täällä Oulun laduilla.. Tuntui, että hyydyn heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Oli kuitenkin ihanan rauhallista hiihdellä pitkin metsiä ja nauttia siitä hiljaisuudesta.

Perjantaina meillä oli vielä spesiaalia ohjelmaa kun vihdoin nähtiin meidän ystäväperhe heti aamusta Hop Lopissa. Siellä me juostiin melkeinpä kolmen tunnin ajan viiden pojan perässä ;D Oli hauskaa! Oulun ”uusi” Hop Lop on meidän mielestä paljon kivempi kuin vanha Kaakkurissa ollut. Uudessa paikassa näkee paremmin, missä lapsi vipeltää jos ei itse mene joka tunnelissa perässä. Ja paikka on muutenkin jotenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä.

Hop Lopissa riehumisen perään käytiin vielä lounaalla meidän poikien lemppariravintolassa. Sehän on tietenkin Oulun Harald eli viikinkiravintola, kuten meidän naperot paikkaa kutsuu. Jokaiselle pitää aina etsiä sellainen muovinen viikinkikypärä päähän ruokailun ajaksi. Lisäksi aina katsellaan seinämaalaukset lähiseinistä ja tietty otetaan ne pienet muoviset cocktail-miekat kotiin muistoiksi. Joka kerta ;D

Kolme lasta nuotion äärellä. Taustalla aurinkoinen talvimetsä.

Edeltävä viikonloppu pyhitettiin täysin rennolle oleskelulle ja kotihommille. Saunan piirustukset ja laskelmat tein lauantaina loppuun. Sitten me pötköteltiin meidän sängyssä koko porukalla hetken aikaa. Minä jäin vielä lukemaan kirjaa ja torkahdinkin vielä hetkeksi.

Alkuillasta suunnattiin vielä minun vanhemmille kahville. Siellä aloin selata vanhoja kuvia ja innoistuin nappaamaan muutamat otokset lainaan itselle hetkeksi. Nimittäin oli sen verran hauskaa katseltavaa, että ajattelin koota tänne blogiin vanhan kunnon throw back -postauksen omista vaatetyyleistä aina teini-iästä tähän päivään! Itsellä naurattaa nuo vanhat kuvat ja tyylit, mutta onhan ne aikanaan ollut omasta mielestä kaikista cooleinta muotia ;D Koitan mahdollisimman pian koota kuvat kasaan ja tänne blogin puolelle. Sehän oli vielä aikaa kun ei ollut digikameroita saatika puhelimia kunnon kameroilla.

Mitäs te teitte hiihtolomalla?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Vastaa