Viisi ajatusniksiä, osa 2

Uusi viikko ja uusi ajatusniksi! Viime viikon ajatusniksinä oli opetella keskittämään ajatukset nykyhetkeen. Niin, että menneille sekä mahdollisille tuleville (murheille) ei jäisi tilaa. Tällä viikolla kirjoitan ”kolmoisajattelusta”, kuten tämän ajattelutavan olen nimennyt. Tämä ajatusniksi on omiaan niitä hieman ikävempiä, murheellisempia ja vaikkapa ahdistaviakin ajatuksia lieventämään sekä tietenkin auttamaan ymmärtää niitä.

Kuten sarjan viime postauksessa kirjoitin, omia ajatuksiaan ei voi valita. Ne tulevat mieleen paljolti sellaisena kuin tulevat. Usein omat ajatukset voi helposti sivuuttaa ja antaa mennä ohi samaa vauhtia kuin tulivatkin. Toisinaan taas mieleen jää jumittaan ikäviä juttuja, jotka niiden myllyttämisen jälkeen tuntuvat entistä todellisemmilta ja järkevimmiltä. Silloin ajatusten etäännyttäminen ja tietynlaiseksi objektiksi mieltäminen auttaa selvittelemään syntynyttä ajatusjumia.

Kolmoisajattelu – ajatusmalli

Päästäksesi todella sisälle tähän hommaan kehotan sinua nyt palauttamaan mieleen jonkun ikävän/ahdistavan/huolestuttavan tms. asian. Esimerkiksi otan yhden oman ajatusjumin, joka on saanut osittain kenkää tämän kolmoisajattelutavan ansiosta. Jossain vaiheessa nimittäin pelkäsin ihan järettömän paljon, että sairastun vakavasti. Tarkkailin itseäni herkeämättä ja samalla kasvatin pelkoani kun bongailin ”oireita”. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo tuntuu ihan hölmöltä, mutta eihän se tietenkään ole.

No mutta asiaan! Ydinajatus ”Minä sairastun vakavasti” kasvatti juuriaan mielessä ja kun jonkun asian saa itselle oikein hyvin perusteltua niin sitä on hankala muuttaa. Eikö vain? Tässä kohtaa opettelin etäännyttämään ajatuksiani ja laittamaan ne tarkastelun alle. Mieli kun syöttää välillä toinen toistaan kummallisempia ajatuksia.

Nyt siis kun olet palauttanut mieleesi jonkun oman ajatusjumisi niin kokeilepa sen perinteisen ajatusmuodon vaihtamista uudenlaiseen muotoon ja sano vaikka ihan ääneen: ”Ajattelen, että..(ja tähän se oma ikävä juttu)”. Tällä tavoin ajatus on jo etäännytetty ja laitettu tarkkailuun. Onko ajatus oikeasti faktaa vai uskotko sen vain olevan niin? Hyvin usein kyseessä on juurikin se oma uskomus.

Entäs seuraavaksi? Nyt siis tiedostat sen, että ajattelet jonkun asian olevan kuten olet pitkään pähkäillyt. Seuraavaksi sano sama lause, mutta aloitakin se näin: ”Minulla on ajatus, että..(ja tähän taas se oma juttusi). Laita vaikka oikein silmät kiinni ja kuvittele parin metrin päähän sinusta ajatuskupla, jossa lukee tuo lause. Tällä tavoin saat sen tuntumaan objektilta.

Sinulla siis on ajatus, että joku asia on x. Se ei tarkoita, että asia kuitenkaan on juuri niin. Se on sinun ajatus vain.


Tätä harjoitusta kun tekee tarpeeksi usein, alkaa se tulla vaikeissa ajatuksissa ja epäselvissä tilanteissa jo selkärangasta. Minä olen harjoittelun avulla päässyt siihen kohtaan, että pystyn epämiellyttävän ajatuksen ja sen nostaman tunteen iskiessä jo aika nopeasti kyseenalaistamaan, onko asia todella niin, kuten ihan aluksi sitä ajattelin.

Esimerkiksi yksi päivä kävin läpi sähköposteja ja sieltä tuli vastaan viesti, mikä aiheutti minulle ihan kunnon ketutuksen. Tai totta puhuen sen rumemman version ketuksesta. Huomasin, kuinka syke nousi ja ärsytti tosissaan. Hetken sitä asiaa pureksin ja mietin, kuinka vastata takaisin aiheuttamatta yhtään enempää ”sotkua”. Vastasin ystävällisesti ja kysyin vielä, miksi lähettäjä kirjoitti kuten kirjoitti. Nimittäin ärsyyntymisen jälkeen tämä kolmoisajattelun kaava meni vauhdilla läpi mielessäni ja tajusin, että kyse voi olla ihan puhtaasta väärinkäsityksestä lähettäjän puolelta.

Lopputulema oli se, että lähetettyäni ystävällisen vastaukseni lisätietopyyntöineen sain uuden viestin samasta osoitteesta. Viestissä oli pahoittelut, koska lähettäjä oli sekoittanut muutaman seikan keskenään.

Kuten yllä olevasta esimerkistä huomaa, tätä ajattelumallia voi hyödyntää oikeastaan kaikissa tilanteissa, joissa mieleen tulee jotain negatiivista samalla nostaen niitä ikävämpiä tunteita pintaan. Esimerkistä huomaa myös sen, että saan jatkaa harjoituksia asian suhteen. Minullakin vielä ehtii alkaa ajatusmylly pyörimään ja tunteet nousevat vauhdilla korkealle. Haluaisin kuitenkin päästä tilanteeseen, missä jota kuinkin heti osaan kuvitella sen ajatuskuplan ja kyseenalaistaa koko asian. Sitten vasta alan pureksimaan juttua läpi ja miettimään, kuinka asialla kuin asialla voi olla monia muitakin vaihtoehtoja.

Miltä tämä teistä kuulostaa?

Ensi viikon ajatusniksi liittyy ääripääajatteluun. Aika moni tunnistaa tavan itsestään. Paneudutaan siihen kuitenkin tarkemmin viikon kuluttua.

K-M

Ja hei, muista lukea sarjan ensimmäinen postaus viikon takaa! Siinä harjoitellaan antamaan nykyhetkelle enemmän tilaa omassa mielessäsi.

Vastaa