Vuoden 2018 viimeiset päivät. Niin meni taas 365 päivää täyttä elämää sen kaikissa kirjoissa. Alkuvuodesta kirjoitin teille myrkkysumusta, josta silloin oli vielä niin kovin vaikeaa nähdä ulos. Uskomattoman tuen, rakkauden, välittämisen ja ajan kanssa tänä päivänä tuo sumu on enää hyvin haalea ja putkahtaa esiin enää vain toisinaan. Alkuvuodesta en osannut muuta kuin pelätä ja nyt loppuvuodesta tunnen olevani miljoona asiaa viisaampi ja sinut kaiken sen kamaluuden kanssa. Ihan paras tunne. <3
Tuntuu, että tänä vuonna olen saanut oikein hemmottelua osakseni kun alkaa katsella taakse kuluneita kuukausia. Lasten ihanat synttärijuhlat, reissut kotimaassa, aivan mahtavat ja mielenkiintoiset blogiyhteistyöt..
Olen oppinut elämään yhä enemmän hetkessä ja nykyään osaan nauttia aivan pienimmistäkin asioista hurjan paljon.
Kesä oli ihan mieletön! Mahtavat säät kruunasivat koko kesän ja eritoten kaikki merkkipäivät. Lähipiiriin tuli uusi kultakimpale ja minä sain kunnian alkaa hänen kummikseen. Pikkumiehen juhlapäivälle sattui myös ystäväni polttarit, johon ajelin nimiäisten jälkeen.
Saimme myös juhlia kahden ystäväni upeita häitä, joissa toisessa sain toimia myös häiden virallisena kuvaajana. Mahtava kokemus!
Mökkireissut kesällä, uiminen Koitelissa, wc:n freesaus, ainakin sata jäätelöä ja seitsemäs hääpäivä. Siinä vain muutamat kohokohdat kesältä näin mainitakseni 😉
Yksi ikimuistoisimpia reissuja oli meidän naisten reissu Levin Arctic Challengeen. Meillä oli niin hauskaa! Toisena urheilumuistona on elokuun Syöte MTB, jossa paransin tulostani edelliseen vuoteen verrattuna 29 minuutilla, vaikka reitti oli vielä hieman pidempi. Olen kyllä itsestäni ylpeä.
Kesäreissu perheen kanssa tehtiin puolestaan Kuusamoon ja Ranualle. Ulkoiltiin vain ja nautittiin yhteisestä ajasta, koska elokuussa kaikki muuttui.
Nuorinkin napero lähti veljiensä kanssa kokopäiväiseen hoitoon ja minä palasin takaisin työelämään. Syksy meni totutellessa uuteen arkeen ja nyt kotiäitiajat vaikuttaa olevan enää kaukainen muisto.
Koko syyskausi meni vauhdilla arjen pyörteissä. Ehdittiin kuitenkin käymään loppusyksyn reissu Kuusamossa veljen perheen kanssa.
Toinen reissu tehtiin Ossin kanssa blogiyhteistyön merkeissä Hotelli Iso-Syötteen upeaan Karhunpesä-sviittiin. Järkytykseksemme joululoman alettua jouduimme lukemaan uutiset, jotka kertoivat kamalaa tarinaa. Hotelli Iso-Syötteellä 21.12. syttynyt tulipalo tuhosi hotellin toisen päädyn kokonaan Karhunpesä mukanaan. Hotellin majoitussiipi säästyi palolta, mutta tuhoutui käyttökelvottomaksi veden ja savun vuoksi. Pala kurkussa luimme uutisia, joita ei vieläkään oikein meinaa uskoa. Hotellin yrittäjäpariskunta aikoo onneksi nousta tuhkasta uudelleen huipulle. En epäile hetkeäkään, etteikö uudestakin paikasta tule yhtä upea. Ellei jopa upeampi!
Joulukuu on mennyt tietenkin joulua fiilistellessä ja nyt lomasta nauttiessa. Untakin riittäisi vaikka millä mitalla, mikä kertoo syksyn olleen hektinen ja vieneen energiaa. Nyt kuitenkin saadaan yhteensä parin viikon ajan hengähtää ja aloittaa työt sekä arki loppiaisen jälkeen uudella energialla.
Meillä oli tarkoitus lopettaa tämä vuosi samalla tavoin kuin tämän postauksen ensimmäinen kuva näyttää. Eli Syötteen maisemissa pyöräillen. Tällä hetkellä jo meille perinteeksi muodostuneen ”vuoden vaihteen flunssakuumeen” nappasi kuitenkin tällä kertaa meidän kuopuksemme ja reissusuunnitelmat vaihtuivat sairastuvaksi kotiin. Tänään on onneksi tähän hetkeen mennessä ollut lämpö alle 37 ja virtaa pikkumiehessä normaalisti, joten voi olla, että vuosi sittenkin vaihtuu Syötteen taivaan alla. Peukut pystyyn!
Kiitos teille lukijani sekä seuraajani tästä blogivuodesta! Suuret kiitokset myös kaikille yhteistyökumppaneilleni.
Hyviä viimeisiä hetkiä tälle vuodelle ja mitä mahtavinta aloitusta vuodelle 2019!
K-M
