Syöte MTB 2018 – Hyvin meni!

Täältä tulee taas tuoreet fiilikset yhdestä kesän odotetuimmasta tapahtumasta. Syöte MTB:sta.

Aina aiemmin kannustusjoukoissa pyörimällä ja nyt kahtena peräkkäisenä vuonna kisaamalla elokuun ensimmäinen viikonloppu Syötteellä maastopyöräilyn merkeissä alkaa jo olla perinne. Meidän koko iso perhe on aina mukana ja ainakin veli on ollut ajamassa kaikkina seitsemänä vuotena.

IMG_0964IMG_0940

Pyöriä laiteltiin kuntoon edeltävät päivät ja pikkumies teki vielä viime hetken kiristelyt ennen pyörien pakkaamista autoon. Perjantaina ajeltiin mökille ja lähinnä syötiin hyvin hiilaripitoista ruokaa päivän ajan. Veljen vaimon kanssa käytiin vielä pieni pyörähdys pyörillä illalla ja kokeiltiin, oliko säädöt varmasti kohdallaan. Ilta nautittiinkin sitten lasten kanssa porealtaasta ja jännitettiin ehkä tulevaa aamua.

Kisa-aamu alkoi perinteisesti meidän ykköshuoltajan (meidän äidin) super-aamiaisella. Äiti herää joka ikinen vuosi kisa-aamuna ennen muita ja tekee ihan älyttömän maittavan ja monipuolisen aamiaisen koko porukalle. Niin tänäkin vuonna. Aamiaisen jälkeen tänä vuonna oli aika paljon aikaa valmistautumiseen, koska startti oli kello 10. Minun aika kului lähinnä kävelemiseen ympäri mökkiä, jännittämiseen ja lauleskeluun ;D Ensinnäkin en tajua, miksi ihmeessä jännitän ennen kisaa, koska kisaan tasan tarkkaan omaa itseäni vastaan ja toiseksi, miksi hermostuneena alan lauleskella??!

Jännitys jäi onneksi mökille, nimittäin heti kun lähdettiin polkemaan kohti lähtöviivaa niin olo rauhoittui ja jännitys katosi.

_fullKuva Sanni Laurinmäki

 

Reitti oli suurimmaksi osaksi tuttua polkua. Joitain uusia pätkiä sinne oli lisätty ja kokonaispituudeksi tulikin tänä vuonna 35 kilometriä. Viime vuonna matkaa taitettiin muistaakseni 32 km.

Kovimmat painit minä käyn ylämäkien kanssa. Ne kun tuolla reitillä ovat armottomia ja pitkiä. Reitti vielä alkaa niin, että ajetaan pikku-Syötteen huipulle. Se on ehkä kovin osuus minulle, koska kroppa ei ole vielä lämmennyt ollenkaan ja ylämäki vetää jalat hapoille sekä keuhkot tukkoon heti kättelyssä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni kun jaksoin viime vuodesta poiketen ajaa koko matkan ylös pysähtymättä. Viime vuonna taukoja pidin ainakin kolme ja talutin jyrkimmät kohdat.

Kun ylämäet ovat se oma heikoin kohtani niin alamäet puolestaan ovat se minun juttu. Rakastan ajaa kovaa vauhtia alas ja väistellä esteitä. Siksipä hieman harmitti kun alamäkikohdissa ei tullut oikein sopiva ohituspaikkoja, joissa olisi voinut kiriä omaa vauhtia. Pari kohtaa oli koko reitin varrella myös niin, että ohituspaikkoja olisi ollut, mutta edellä ajava ei pyynnöistä huolimatta päästänyt edelle. Se jäi hieman harmittaan, koska kyllä yleensä aina annetaan tietenkin tilaa jos toinen on ohittamassa. Mutta meitä on moneen junaan ja pääasia, että ainakin itse kunnioittaa ja käyttäytyy kuten kuuluu muita kisaajia kohtaan. Ja onneksi nuo kerrat ja sellaiset kuskit ovat harvassa, jotka eivät muista kisan perimmäistä tarkoitusta. Yhdessä ajamisen mukavuutta. 🙂

Noita paria tympeää tilannetta lukuunottamatta oma kisa sujui hyvin. Puolessa välissä kävi sellainen viiden minuutin epätoivo yllä kun sykkeet käväisivät energiageelin jälkeen turhan korkealla ja aiheutti sitten niin ällöttävän olon. Oma isänikin sattui samoihin aikoihin näköpiiriin. Hän oli jäänyt korjaamaan jonkun kanssakisaajan pyörää (tapansa mukaan) ja lähti sitten polkemaan minun kanssa yhtä matkaa. Heikon olon vallitessa teki mieli pyytää isää pukkaamaan selästä vauhtia, kuten hän teki pyörälenkeillä minun ollessa vielä lapsi ;D Skarppasin kuitenkin sen verran, että muistutin itseni olevan yli 30-vuotias ja että nyt ei auta kuin ajaa.

Huono olo meni pois ja loput kilometrit kivaa vauhtia. Jalat kramppasi ja janotti, mutta hieman ennen loppunousua enoni oli vaihtopullon kanssa odottamassa ja jano loppui siihen paikkaan. Viimeinen nousu mutkineen Iso-Syötteen huipulle oli tänäkin vuonna yhtä kamala, mutta sen jaksaa ajatuksella maalista. Päätin tällä kertaa, että en pysähdy kertaakaan ja se piti. Neljä jyrkintä kohtaa talutin, mutta muuten ajelin maaliviivalle saakka. Niin älyttömän huikea fiilis taas kerran! Sieltä kuului Mikko Peltosen suusta oma nimi ja samaan aikaan reunalta kun meidän esikoinen kannusti äidin maaliin ♥

IMG_0988

Paransin omaa aikaa viime vuoteen verrattuna -29 minuuttia ja muutamaa kilometria  pidemmällä reitillä. Olen kyllä ihan todella tyytyväinen tulokseen. Kokonaisaika oli siis sen 3h 18 min.

Meidän koko porukka ajoi kyllä tosi mahtavasti. Veli nappasi oman sarjansa pronssia, veljen vaimo ajoi huikean ajan, vaikka eturengas tyhjeni loppunousuun ja toinen jalka oli aikalailla pois pelistä loukkaantumisen vuoksi. Ossikin ajoi nyt muutaman vuoden tauon jälkeen ja ohitti maaliviivan hyvällä ajalla. Isä ajoi kovaa ja autteli siinä sivussa muita kisailijoita ;D Serkkujen isä, yli 60-vuotias ajoi myös ihan älyttömän nopeasti.

Mutta uskon vakaasti, että ilman meidän kultaisia huoltojoukkoja ei nämä ajamiset olisi onnistuneet lainkaan.

Äiti, huoltojoukkojen ykkönen. Ruokien ja juomien lisäksi äiti huolehtii kisan ajan meidän lapsistakin. Ja vähän joka asiasta. ♥ Ja samalla tavalla joka vuosi minun ihana enoni on tsemppaamassa meitä ja toimii huoltopisteenä reitin varrella. Lisäksi tänä vuonna saatiin myös lasten toinen pappa ja mummi huoltojoukkoihin mukaan! Poikien pappa ja mummi olivat lasten kanssa lähtöviivalla tsemppaamassa, maaliviivalla hurraamassa sekä toivat mukanaan lämmintä vaatetta kisan päätteeksi. Kisan ajan he auttoivat meidän lasten hoitamisessa.

Jättikiitos teille kaikille huoltajille! Sekä tietenkin meidän lapsille, jotka lähtöviivalle  mentäessä halasivat ja kuiskasivat korvaan ”äiti, ajaa kovaa”.

THRI2334

Kisan jälkeen kroppa kävi niin ylikierroksilla, että ruoka ei maistunut ja etova olo velloi ihan iltaan asti päällä. Iltabileet päätettiinkin jättää kaikkien väsymyksen vuoksi välistä ja rentouduttiin vaan mökin porealtaassa lasten kanssa ja vielä lasten mentyä nukkumaankin. Ihan täydellinen päätös kisapäivälle.

IMG_0980

Ensi vuoden tavoite on jo piirtynyt mieleen. Samoin suunnitelma päivittää pyörää hieman erilaiseen. Nykyinen on kyllä oikein hyvä muuten, mutta vaihteita on omaan makuun turhan paljon ja painoakin saisi rungossa olla hieman vähemmän.

Nyt alkoi todellinen kisa itseäni vastaan! En malta odottaa ensi vuoden elokuuta ja sitä fiilistä jos pääsen tavoitteeseeni!

 

Onko siellä muita Syötteellä polkeneita?

 

K-M

EDIT: Viime vuoden kisafiiliksiä voit lukea tästä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.