Kulutinko parhaat urakehitysvuoteni kotiäitiyteen?

Tuo kysymys puskee nykyään aika usein mieleeni. Samalla kun iloitsen ystävien mahtavista ja toinen toistaan upeimmista saavutuksista opintojen ja uran kannalta, niin mietin,  missähän kohtaa elämää minä tulen olemaan noiden asioiden äärellä?

Reilut 10 vuotta sitten ajattelin kolmekymppisenä olevani korkeakoulututkinnon suorittanut perheenäiti. Olisin töissä mielekkäässä koulutusta vastaavassa paikassa. Paljoa tuosta yhtälöstä ei kylläkään puutu. Lukion jälkeen tein töitä. Olin myös työttömänä jossain kohtaa. Välillä tein kahta työtä yhtä aikaa. Kerrytin työkokemusta monesta paikasta ja sain elellä parikymppisen tapaan aika huolettomana. Muutaman vuoden duuniputken jälkeen hain koulupaikkoja, mutta en tiennyt yhtään mitä oikeasti haluaisin opiskella. Hoitoala? Kaupallinen ala? Vai jotain luovaa sittenkin? Osaan paikoista pääsinkin, mutta pidemmän pohdinnan kautta tajusin, etten oikeasti tahdo niitä aloja opiskella.

41

Eräänä keväänä tuttuun tapaan täyttelin yhteishakupapereita ja ystäväni vinkistä hain myös toisen asteen koulutukseen, opiskelemaan merkonomiksi. Korkeakoulupaikkaa ei sinä keväänä tullut, mutta tie ”kauppikseen” oli avoin. Lukion käyneenä koulu kesti kaksi vuotta, joten ajattelin, että tottakai käyn noin lyhyen koulun tähän väliin. Merkonomin koulutus työllistää moneen hommaan ja on edelleenkin mielestäni varsin hyvä yleissivistävä tutkinto.

Koulun lopussa sain työpaikan viimeisestä harjoittelupaikastani ja joitain kuukausia myöhemmin paikkani vakinaistettiin. Siitä olen kyllä edelleenkin kiitollinen, nimittäin Oulun alueella kaupallisen(kin) alan paikoista kilpailee monet sadat hakijat ja taso näyttää kovenevan koko ajan. Sillä samalla tiellä olen nyt edelleen. 2011 vuodesta lähtien olen viihtynyt samassa paikassa, joskin aika monta vuotta myös kotiäitinä. Töissä ollessa opintohaaveet ikäänkuin haihtuivat, koska saan jatkuvasti kehittää taitojani.

23IMG_0385 (533x800)

”Siis sää olet ollut vaan kotona”?!! Näin minulle tokaistiin kun kerroin eräässä keskustelussa alkukeväästä meidän kuopuksen olevan nyt vuoden ikäinen ja olleeni siis vuoden ajan kotona vanhempainvapaalla. Juttu jatkui niin, että keskustelukumppani hieman ihmetteli, kuinka vuosi on tosi pitkä aika olla tekemättä oikeita töitä. Tottahan se on, että vuosi on jollain mittapuulla pitkä aika, mutta ei minun, kotiäidin, silmin. Minun silmin se on tosi lyhyt aika. Ja mitä noihin töihin tulee niin kyllä tämä 24/7 kolmen pojan äitinä oleminen menee aivan niistä oikeistakin töistä 😉 Mutta ymmärrän kyllä täysin vastapuolen ajatuksen puheidensa takana.

IMG_0973

Minulla on urahaaveita, toiveita koulutuksen suhteen, intohimoa tehdä töitä ja paloa kehittyä. Tiedän myös, että ehdin käymään vaikka kymmenen koulua jos niin haluan. Tiedän myös, että samoista koulu- ja työpaikoista kilpailee reilut 10 vuotta minua nuoremmat ja kaikki siltä väliltä. Ja tietenkin myös minua vanhemmatkin. Siksi tämä jossittelu. Kotiäitivuosia en muuttaisi tai vaihtaisi mihinkään. Tämä on niin lyhyt aika koko elämästä ja samalla yksi tärkeimmistä ajanjaksoista. En vaihtaisi päivääkään pois. Tämä on parasta. Mutta samalla mietin kuitenkin, että olinko typerä kun en jakanut osaa kotiäitivuosista opiskeluun?

Menneiden pallottelu on sinänsä täysin turhaa. Toisin kuin se, että mitäs sitten seuraavaksi? Elokuussa palaan takaisin tuttuun työpaikkaani ja pääsen jatkamaan monipuolista ja mielenkiintoista työtäni. En kuitenkaan voi olla ajattelematta mahdollisia opintoja. Voisinko opiskella töiden ohessa? Ja jos niin mitä?

Uskon, että tämänkin asia selviää ajallaan ja omalla painollaan. Lähestyvä arjen muutos taitaa vaan alkaa hiljalleen jännittää kun mielessä pyörii tällaiset asiat.

_MG_7406

Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko teidän mielestä parempi käydä ensin opinnot ja laittaa ura alulle vai sitten näin, että antaa asioiden tapahtua kun on tapahtuakseen? 🙂 Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Molemmat ratkaisut on yhtä oikeita. Mikä ratkaisu sopii sinulle?

K-M

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s