Siinä se nyt on. Jättikokoisena paraatipaikalla. Yksi rakkaimmista valokuvista mitä olen ottanut. Vaikka kuvassa komeilee mieheni kädet ja vastasyntyneen kuopuksemme untuvaiset hiukset, kiteytyy tähän kuvaan enemmän kuin tuhat sanaa ja tunnetta. Vahvoja sanoja ja tunteita, joita jokainen meidän rakkaista pojista herättää. Ja kaikkea sitä, minkä läpi tähän pisteeseen on tultu.
Tuon taulun myötä lähti mylly pyörimään vähän muuallakin täällä kotona.. Kesän vehreyden hiipuessa ulkoa, päätin kantaa sitä puutarhan kautta tänne meille sisälle. Helppohoitoisia viherkasveja on tupsahdellut melkeinpä joka huoneeseen. Vielä pari etsii paikkaansa, kuten alla oleva palmuvehka..
Poikien valitsemat mehikasvit ilahduttaa omistajiaan pienissä purkeissa hyllyllä. Rahapuu komeilee tuossa sivupöydän päällä.
Tauluhyllylle halusin vähän selkeämpää ilmettä = vähemmän tauluja. Siihen uutena tuli taulu yhdestä meidän lempparikohteista, Pariisista. Muutama pienempi taulu meni kaappiin ja hevostaulu hypähti niiden tilalle lipaston päältä.
Vielä kerran se, mistä kaikki lähti..
Olohuoneeseen olisi vielä tarkoitus päivittää vähän sohvatyynyjä ja vilttiä jollain sinertävällä sävyllä. Ja niin, poikien huoneita ollaan myös vähän päivitetty ja luotu niihin erilaista tunnelmaa juurikin tauluilla. Pojat ovat olleet itse mukana suunnittelussa ja se kyllä näkyy kivasti. Mutta ne eivät ole vielä aivan valmiina, joten palaillaan niihin tuonnempana.
Miltä näyttää?
K-M