Syöte MTB

Ensinnäkin, hyvää Suomen luonnon päivää! 🙂 Me käytiin tällaisen päivän kunniaksi retkellä Runtelinharjun laavulla. Hieno paikka! Kannattaa käydä jos Oulun alueella asutte ja liikutte. 

Mutta asiaan! Kuluvan kuun alussa järjestettiin Syöte MTB maastopyöräkisat ja niihin ilmoittauduttiinkin jo tammikuussa. Kesän aikana päätin, että en ajakaan vähäisen treenimäärän vuoksi ja päätin lähteä taas kannustusjoukkoihin. Kisaviikolla vitsailin siinä herkkuja syödessä, että minäkin tankkaan, että jaksaa kannustaa. Ehkä jossain alitajunnassa edelleen halusin osallistua kisaan. Koska kisaa edeltävänä torstaina ajoin pyörän vanhemmille ja pyysin isää pakkaamaan minunkin pyörän mukaan. Ajattelin, että käyn ajelemassa siellä sillä aikaa kun muut kisaavat.

IMG_6142
IMG_6144
IMG_6162

Perjantaina Syötteelle tultaessa lähdin muiden perheenjäsenten mukaan noutamaan omankin kisanumeron. Ihan vain varalta jos aamulla haluttaakin ajaa. Mietiskelin koko illan seuraavaa päivää ja kävin kunnon painia ajatuksissani. Mietin, että sillä treenimäärällä ei ole mitään asiaa radalle ja sitten harmittaa jos keskeytän. Toisaalta taas jääräpääluonteeni ei antanut millään periksi. Tuli aamu. Sen enempää miettimättä tankkasin kunnon aamiaisen ja vetelin ajovaatteet päälle. Kannattaahan se aina yrittää.

IMG_6180
IMG_6187

Ja todellakin kannatti!!

Ennen lähtölaukausta tehtiin veljen vaimon kanssa vetoja, että lihakset lämpenee. Jännitti ihan älyttömästi. Mutta massan lähdettyä liikkeelle jännitys jäi sinne starttiviivalle ja keskityin vain polkemaan. Muut polkijat ikään kuin unohtuivat ja ajattelin polkevani omaa kisaani. Jo eka nousu pikku-Syötteen huipulle sai miettimään keskeytystä. Sen perään tuli niin makea lasku polkuja pitkin, että päätin tsekata seuraavan mutkan ja sitä seuraavan mutkan taakse. Ja taas uusi mäki, lisää vaikeita juurakkoja, isoja kiviä, pitkospuita, pitkospuita, pitkospuita, suo ja taas vähän mäkeä. Yksi kunnon ilmalento kannon päälle. Sen perään parit kirosanat mielessä ja lisää polkuja. Onneksi välillä sai huokaista parilla soratiepätkällä ja huoltopaikalla.

Välillä ketään ei näkynyt missään ja muutamat pätkät poljin toisten kisailijoiden kanssa. Tsempattiin toisia hankalissa paikoissa.

Joitain mutkia ennen kuuluisaa loppunousua meidän eno ja täti olivat reitin varrella kannustamassa ja huoltopisteenä. Söin pikavauhtia siinä kohtaa suolaisen energiapatukan ja vaihdoin tyhjän juomapullon täyteen. Etureidet nimittäin aloitti melko kramppauksen puolenvälin tienoilla ja mietin kauhulla loppunousun kipua jos kramppaus jatkuu samanlaisena. Ajelin nousun alkuun ja imasin viimeisen energiageelin. Suolakin taisi jossain määrin imeytyä, koska kramppaus hellitti hieman.

Ei muuta kuin Iso-Syötteen huippua kohti polkaisu kerrallaan. Vastaan tuli jo maaliin päässeitä kisailijoita ja jokainen tsemppasi ohi mennessään. Muistaakseni sain sanottua kiitokset siinä puuskutuksen lomassa ;D Ensimmäisen tosi jyrkän mäen kohdalla hyppäsin pyörän päältä pois ja talutin. Saman tein muutamassa kohdassa aiemminkin reitin varrella.

Jalat kramppasi välillä ja painoi ainakin sen tonnin kappaleelta. Tässä vaiheessa vasta aloin miettiä maalia ja meidän poikia siellä kannustamassa. Pidin lyhyitä taukoja kun tuntui, ettei kerta kaikkiaan pysty liikkumaan. Samalla ajattelin, että joitain satoja metrejä enää ja maalissa ollaan.

Tuli suo. Alkoi satamaan. Tuli mäki täynnä kiviä ja mutaa. Edelleen askel tai polkaisu kerrallaan eteenpäin. Tsempattiin muiden kisailijoiden kanssa toisia. Sitten tuli edelliseltä illalta tuttu polku vastaan ja tajusin, että nyt on ihan oikeasti enää niin lyhyt matka. Ei muuta kuin sinnillä maaliin.

En osaa kirjoittaa ja kuvailla sitä tunnetta kun kuulin toimitsijan huutavan oman kisanumeron ja näin kannustusjoukot. Samalla kuului kun meidän pojat huusivat ”äiti, äiti, äiti”! Pysähdyin ja samalla hetkellä veljen vaimo juoksi halaamaan. Iso itkuhan siinä pääsi. Jonnan perässä tuli heti Ossi, meidän pojat ja minun äiti. Ihan mieletön fiilis! Hitto minä pääsin sinne maaliin!! Ja aikaankin olen enemmän kuin tyytyväinen.

IMG_6172

Maalikuvien jälkeen lähdettiin mökille. Siellä odotteli lämmin sauna ja kuivat vaatteet. Eipä ole sauna tuntunut vähään aikaan niin hyvältä kuin silloin! Saunan jälkeen oltiin jonkin aikaa mökillä ja lähdettiin hotellille syömään ja katseltiin vielä palkintojen jaot.

Mökillä sitten jatkettiin kisakertomuksia ja analyysiä reiteistä. Isä ja veli ajoi 60 km reitin ja me Jonnan & muutaman muun sukulaisen kanssa 32 km. Nostettiin malja kaikille pyöräilijöille ja samalla myös meidän erinomaiselle huoltojoukolle (=meidän äiti) ;D

Kaikilla meni kisat nappiin ja jokainen venyi osaltaan hienoon suoritukseen. Mahtava tunne kun saa olla koko sakista niin ylpeä!

Illalla käytiin vielä hotellilla tsekkaamassa jatkobileet neljästään. Me vaan lähdettiin ennen yhtätoista takaisin mökille kun väsytti niin älyttömästi. Aamulla pakattiin kamat ja pyörät takaisin autoihin. Mahtava kisaviikonloppu takana. Ens vuonna Ossikin lähtee mukaan ajelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Myös pari meidän ystävää innoistui hommasta ja hyppää remmiin mukaan.

En malttais odottaa ensi kesää!
IMG_6200

Mahtavan fiiliksen lisäksi kisasta jäi muistoksi melkoiset mustelmat pohkeesta kankkuun asti. Onneksi mustelmat haalistuu nopeammin entä nämä muistot ;D

K-M

Vastaa