Selvillä vesillä

Nyt on kulunut synnytyksestä kaksi kuukautta ja tänään oli aamulla aika jälkitarkastukseen. Ja niin!! Tuon kahden kuukauden iän kunniaksi meidän vauva päätti vetää kunnon unet. Hän söi eilen illalla yhdeksältä ja seuraavan kerran aamuviideltä! Isoveljensä ovat tehneet saman tempun aikalailla samassa iässä ja siitä lähtien nukkuneet yönsä kokonaan. En panisi pahaksi jos meidän pienimmäinen jatkaa samaa rytmiä ;D

Tarkastuksessa lähinnä juteltiin synnytyksen jälkeisestä ajasta ja siitä isosta suosta mikä tuli rämmittyä läpi tälläkin kertaa. Nyt tilanne on vuotojen ym. suhteen onneksi vakaa ja rauhoittunut sellaiseksi mitä tässä vaiheessa kuuluu ollakin eli selvillä vesillä ollaan. Henkiseltä kantilta asiaa tulee vielä varmaan käytyä läpi pidemmän aikaa. Ja kuten tuossa lääkärin kanssa juteltiin, nyt vasta alkaa tapahtuneen läpikäynti kun tilanne on ns. ”ohi”. Nyt vaan pitää käydä läpi ne ikävimmätkin ”mitä jos olisi käynyt niin tai näin” -ajatukset sitä mukaan jos/kun ne tulee mieleen. Paljon me ollaan onneksi Ossin kanssa puhuttu kaikesta tapahtuneesta ja puhutaan varmasti vielä vuosienkin päästä. Molemmat paikat, neuvola ja sairaala ovat myös tarjonneet useasti keskusteluapua, mutta ainakin vielä tuntuu, ettei sellaiselle ole tarvetta. Hyvä kuitenkin tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa jos myöhemmin tuleekin tarvetta.

selvillävesillä2

Kyllä kaikella sillä kamaluudella on kuitenkin olemassa oma hopeareunuksensa. Tuntuu, että se taas tavallaan lähensi minua ja Ossia entisestään. Vaikka tietenkin vauvan syntymä ja kaikki muutkin meidän elämässä tapahtuvat asiat sitä tekee koko ajan. Ehkäpä se pieni molemminpuolinen menettämisen pelko toi oman lisänsä asiaan?

Joka tapauksessa, nyt on kaikki hyvin ja saadaan keskittyä nauttimaan elämästä viisihenkisenä perheenä ♥ Vaikka vauva vaatii oman huomionsa sylittelyineen ja syöttöineen niin ollaan onnistuttu antamaan vanhemmillekin pojille huomiota samalla tavoin kuin ennenkin. Tätä asiaa jännitin aika paljon jo ennen vauvan syntymää. Että pojat kokisivat jäävänsä vähemmällä huomiolle tai muuta ikävää. Joka päivä järjestetään kahden- ja kolmenkeskistä aikaa ja touhutaan ”isojen poikien” juttuja. Ainakin tähän mennessä on siis mennyt tosi hyvin eikä pojat ole osoittaneet mustasukkaisuutta paria hassua kertaa lukuunottamatta. Vauvan tyytyväisyydellä on tähän asiaan kyllä iso vaikutus. Jos hän olisi kovin itkuinen ja vaatisi syliä koko ajan, olisi paljon hankalampaa järjestää noita hetkiä isompien lasten kanssa.

selvillävesillä

Yksi asia tuli hieman yllätyksenä itsellekin. Nimittäin se haikeus ja jopa pieni suru mikä iski kun nyt tosissaan sisäistin meidän lapsiluvun olevan ääriään myöten täynnä. Ei tule enää pikkuvauva-aikoja myöhemmin. Onneksi tämä meidän vauva on kuitenkin vielä ihan pieni ja saadaan rauhassa nauttia tästä vauvakuplasta vielä hyvän aikaa. Mutta tosiaan, taidan sittenkin olla niitä naisia, joilla tulee aina olemaan jonkinasteinen vauvakuume? Onko siellä muita samanlaisia?

selvillävesillä1

 

Ninnu

Vastaa