Säröjä vauvakuplassa

Niin vaihtui rytinällä meidän rennot kotipäivät vauvan kanssa sairaalan valkoisiin seiniin. Kävi se, mitä niin kovasti pelättiin. Nimittäin neljän vuoden takaiset kokemukset synnytyksen jälkeisestä vuodosta tuli sitten tälläkin kertaa. Keskiviikkona illalla istuskelin sohvalla kun aivan yhtäkkiä alkoi ihan älytön vuoto ja ei ollut sitten muuta vaihtoehtoa kuin käydä makuulleen ja soittaa ambulanssi. Sairalaan lähdettiin kiireesti ja matka kävi suoraan ambulanssista leikkaussaliin. Jälleen operaatiossa todettiin pienen palasen istukkaa jääneen paikoilleen ja aiheuttaneen kaiken.

Yö ja seuraava aamu meni heräämössä ja sieltä pääsin toipumaan vierihoito-osastolle, minne myöhemmin Ossi ja vauva tulivat kaveriksi. Illalla pääsin jo seisomaan ja letkuja otettiin vähemmälle. Vauva sai jäädä minun kanssa sairaalaan, että imetys ei kärsisi. Nyt homma on taas hieman alkutekijöissä kun kehon nestetasapaino on vähintäänkin sekaisin kaiken sen hässäkän jälkeen, mutta kyllä se vielä tästä. Tällä hetkellä oma olo on välillä tosi heikko ja voimaton. Välillä taas jaksan touhuta normaaliin tapaan.

img_7683_1

Koko homma vihastuttaa ja surettaa ihan älyttömästi. Ei voida käsittää, miten taas kävi samoin kuin ensimmäisenkin synnytyksen jälkeen. Lääkärit ihmettelevät samaa ja hokevat, kuinka harvinaista tällainen on. Kotiin me päästiin eilen ja nyt jatketaan elämää päivä kerrallaan. Lääkäreiden mukaan mitään ylimääräistä ei enää kohdussa pitäisi olla, mutta varmasti he eivät sitä voi luvata. Ei voida muuta kuin toivoa, että tämä oli nyt tässä. Ensi keskiviikkona on onneksi vielä kontrollikäynti sairaalassa.

Ollaan kiitollisia aina jokaisesta hyvästä päivästä kun saadaan olla ongelmitta kotona ja jos sama toistuu, me päästään siitä yhdessä yli ja noustaan taas. Vaikka harmittaa kovasti niin ollaan iloisia ja kiitollisia siitä, että vauvalla ei ole mitään hätää ja että meillä on kolme tervettä lasta ♥

Ja viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä.. Kiitos kiitos kiitos meidän tukipilareille ♥ Ennen ambulanssin tuloa minun vanhemmat olivat jo täällä kaverina, että Ossi pääsi lähtemään mukaan sairaalaan. He jäivät vielä yöksi ja seuraavaksi päiväksikin meidän avuksi. Samoin meidän molempien perheet ovat olleet tukena. Veli perheineen on hoitanut poikia ja Ossin vanhemmat ovat olleet yhtälailla tukena. Ja entäpä minun ystävät?

”Mitä elämä tuokaan, kaksi totuutta pysyy.

Olet vahvempi kuin luulet, etkä ole koskaan yksin.”

Torstaina tuli sairaalaan kukka- ja herkkulähetys kahdelta rakkaaltani. Lähetyksen mukana tullut kortti alkoi yllä olevin sanoin. Noiden sanojen myötä sain nostettua omankin pääni pystyyn taas. Samoin muutkin ystävät ovat tsempanneet ja olleet ”hengessä mukana” koko ajan. Kaikki he tietävät, kuinka paljon pelättiin näin käyvän.

Joten kiitos vielä kaikille teille tukipilareille ♥ Kaikista noista tsempeistä ja ihmisistä saadaan valtavasti voimaa.

img_7884_1

Nyt siis hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin ja rakennellaan vauvakuplaa uudelleen ehjäksi. Kaikki vielä järjestyy 🙂

Ninnu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.