Noin viisi viikkoa jäljellä

Viikot sen kuin vähenee. Nyt on jo 36. raskausviikko menneillään eli hieman vajaa viisi viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Uskon kuitenkin, että vauva syntyy veljiensä tapaan noin viikko tuon annetun ajan jälkeen.

Tämän viikon maanantaina oli kovasti odotettu ”pelkopoli” aika. Kuten jo olen aiemmin kirjoitellut, esikoisen synnytyksessä kohtuun jäi pienen pieni pala istukkaa, joka sitten aiheutti kahden kuukauden ajan useamman vaaratilanteen ja sairaalareissun. Toinen synnytys ja sen jälkeinen aika meni hyvin, mutta kauhunsekaisin tuntein. Pelkäsin noin puolen vuoden ajan synnytyksen jälkeen, että sama painajainen toistuu. Ja nyt pelkään samaa. Sen vuoksi tuo pelkopoli aika sovittiin, kuten toisessakin raskaudessa. Että saadaan käydä läpi tapahtunutta ja lääkärin & kätilön kanssa tehdä suunnitelmaa, ettei sama kaameus toistuisi.

rv36_1-683x1024

Maanantainen käynti oli suuri pettymys niin minulle kuin Ossillekin. Vastaanottohuoneessa odotteli lääkäriopiskelija sekä erikoistuva lääkäri. Molemmat heistä olivat ulkomaalaistaustaisia. Opiskelija ei puhunut koko käynnin aikana sanaakaan ja itse lääkärin puheesta emme saaneet selvää suurinta osaa ajasta ja huoneessa ollut kätilö joutui välillä tulkkaamaan häntä kun emme kerta kaikkiaan ymmärtäneet lääkärin puhetta. Mietin jopa yhdessä vaiheessa, että ymmärtäisinkö lääkäriä paremmin jos hän puhuisi englantia. Kätilö ei sitten puolestaan puhunut mitään muuta.

HUOM! Älkää käsittäkö väärin. Meille on aivan sama, mistä kukin ihminen on tullut ja ulkomaalaistaustaisuus ei missään nimessä ole minkäänlainen ongelma meille, mutta varmaan jokainen ymmärtää sen, että tällaisella käynnillä toivoisi saavansa kunnon keskustelun aikaiseksi, kuten käynnin tarkoitus onkin.

Lääkäri oli kyllä tosi mukava, mutta se nyt ei vain riitä kun kyseessä on tällainen asia. Hän lähinnä jutusteli niitä näitä, mm. että pitäähän meidän vielä yksi vauva tehdä, koska kaikki kolme lasta ovat poikia?!  Vauvaa hän ultrasi pitkään ja sai aluksi mitat noin kolme viikkoa pienemmästä vauvasta. Piiitkän ja hiljaisen uudelleen ultrauksen jälkeen mitat vastasivat viikkoja.

Mutta niin.. minkäänlaista keskustelua ei oikeastaan käyty ja rehellisesti sanottuna meille jäi sieltä lähtiessä epävarmempi olo tulevasta synnytyksestä ja sen jälkeisestä hoidosta kuin tuonne pelkopolille mentäessä. Pari kertaa nostin omaa mieltä painavia asioita esiin, mutta vastauksena niihin oli ”niin, se on hyvin ikävää” ja että ”on harmillista kun noin on käynyt”. Koko käynti kesti puoli tuntia, josta noin 20 minuuttia oli sitä ultrausta eli puhumiselle ei juurikaan aikaa käytetty. Oli kuitenkin ihana nähdä vauvaa ja kuulla kokoarviota (mikä oli 2400g tällä hetkellä), mutta päällimmäinen tunne on pettymys. Odotin niin kovasti, että asioita käydään läpi ja etsitään helpotusta pelkoon, mutta kumpikaan noista ei toteutunut. Onneksi ensi viikon maanantaina on neuvolakäynti ja voin ottaa siellä asian esille.

 

Edellisessäkin raskaudessa kävimme tosiaan samassa paikassa ja sielläkin ensimmäisellä kerralla emme päässeet samalle aaltopituudelle lääkärin kanssa. Silloin huoneessa oli lisäksi kaksi nuorta miesopiskelijaa ja he hihittelivät välillä keskenään huoneen nurkassa. Sillä kerralla sovittiin kuitenkin lääkärin kanssa uusi käynti ja pyysin, ettei sillä kertaa tulisi opiskelijoita. Toisella kerralla käynti olikin juuri sitä mitä tarvitsin ja lähdin sieltä luottavaisin mielin odotteleen synnytystä. Ja synnyttämään mennessä vastaanottava kätilö luki lääkärin kanssa tehdyn suunnitelman kertaalleen ääneen minulle. Uskon, että tuo pieni teko takasi minulle rennomman synnytyksen kun tiesin kätilöiden toimivan kuten oli sovittu. Ja niin he tekivätkin!

Onko teillä kokemuksia pelkopolilta tai äitiyspoli se taitaa virallisesti olla?

Muuten olo on niin hyvä kuin tässä vaiheessa raskautta voi ollakaan. Vauva on laskeutunut jo, sen huomaa mahan muodosta, joka on noin 4 senttiä aiempaa alempana. Mahtava tunne kun voi hengittää helpommin. Tosin tilalle on tullut ne kipeähköt hetket kun pikkumies pyörittelee päällään tuonne lantioon ja valmistelee starttipaikkaansa h-hetkeen. Niin ja pakko mainita, että tunteet vaihtuu alle sekunnissa ääripäästä toiseen. Yhdessä hetkessä itkeä pillitän jostain ihan älyttömästä asiasta ja sekunnissa menee hermot jostain yhtä vähäpätöisestä jutusta ja taas pienen hetken päässä kuljen typerä virne kasvoilla pää jossain onnellisuushattarassa. Rasittavaa, eikä varmasti vain omasta mielestä 😀

rv36-683x1024

Unet on yhtä vähäisiä kuin aiemminkin, mutta olo on kuitenkin energisempi. Jos loppuraskaus toistaa samaa kaavaa kuin aikaisemmat raskauteni niin parin viikon päästä tulee reilun viikon mittainen superväsymys ja sen hälvettyä älytön muutaman päivän virtapiikki. Virtapiikin mentyä ohi tulee turhautuminen odotteluun. Ja kun se menee ohi (ja olen päätynyt mielessäni siihen, ettei vauva synnykään ennen kesää), käynnistyy synnytys ;D

Kaiken kaikkiaan nautin kuitenkin näistä viimeisistä viikoista kaikkine vaivoineen ja odotan kuitenkin tosi positiivisin mielin tulevaa synnytystä. Koitan nyt keskittyä olemaan ajattelematta tuota alkuviikon pettymystä. Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy joka tapauksessa. Ja onhan tässä onneksi vielä aikaa käsitellä asiaa 🙂

Ninnu

 

Vastaa