Pimeä viikko

Vihdoin viikonloppu! Tämä viikko on madellut eteenpäin toinen toistaan kurjempien uutisten saattelemana. Onneksi nyt loppuviikkoa kohden alkaa mieli kirkastua.

Pysäyttävin uutinen tuli tiistaina varhain kun kuulin isoveljeni joutuneen työmatkalla pyöräilessään kolariin auton kanssa. Eikä minkään pikku auton vaan ison pakettiauton. Veljelleni paloi vihreä valo, kuten myös autolle. Autoilija ei sitten huomannut suojatiellä olevaa kulkijaa ja täräytti päälle Chevy Vanillaan. En tiedä mitkä enkelit siellä on ollut matkassa vai pitäisikö veljeni pelata lottoa tuolla tuurillaan, mutta mitään tosi vakavaa ei kunnon törmäyksestä huolimatta sattunut. Pää osui ensin autoon ja ilmalennon kautta vielä asfalttiin. Koko kroppa siinä on ottanut osumaa ihan toden teolla. Kunnon aivotäräys ja ruhjeita siellä täällä muistuttaa edelleen tapahtumasta. Pyörä ja kaikki muut varusteet ovat entisiä, mutta niitä saa aina lisää. Isoveljiä ei. Onneksi hänellä oli tärkein varuste päässään, kypärä. Ilman sitä tuo matka olisi jäänyt hänen viimeisekseen. Voi kunpa ihmiset oikeasti tajuaisivat sen kypärän tärkeyden. Tämä tapahtuma toimii kamalana, mutta erittäin hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka olisi itse täynnä heijastimia, kunnon valot pyörässä ja varovainen liikententeessä, niin toisen kulkijan keskittyminen on saattanut heikentyä ja aina voi sattua jotain. Toisin sanoen, valppautta liikenteeseen jokaiselle meistä. Vahinkoja tietenkin sattuu ja niille ei voi mitään, mutta voi niitä koittaa omasta toimesta vähentää. Nyt eritoten kun aamut ja illat ovat pimeitä ja syksyn sumut tuovat omat haasteensa liikenteeseen.

img_6061

Rankka viikko vaatii kunnon palautuksen. Palauttelun aloitin eilen poikien mentyä nukkumaan. Kynttilöitä palamaan, telkkarista Frendit pyörimään (valikoin sieltä vain kiitospäivä- ja halloweenjaksoja ajankohdan mukaisesti 😀 ), hieman iltapalaa ja omatekoinen jalkakylpy!! Ai että oli ihana istua rauhassa ja nauttia olostaan tietäen, että aamulla ei tarvitse laittaa kelloa soimaan. Aika pian jalkakylvyn ja parin jakson jälkeen kömmin sänkyyn ja nukahdin heti.

Jalkakylvyn teen aina samalla kaavalla. Aluksi saippuapesu, sitten saaviin lämmintä vettä, sekaan ruokalusikallinen kylpysuolaa. Jalkojen annan levätä lämpimässä vedessä hyvän aikaa (eli niin kauan kun vesi on vielä lämmintä) ja se jälkeen raspilla käyn kuivat kohdat läpi. Sitten hyvä kuivaus ja rasvojen kimppuun. Kevyemmän rasvan levitän nilkkoihin asti koko jalkoihin, paitsi kantapäät ja muut kuivemmat kohdat jätän paksumpien rasvojen haltuun. Niihin kohtiin käytän tuota mehiläisvahapohjaista paksua voidetta ja kantapäihin eritoten Dermosilin karbamidipuikkoa. Se on ihan huippu tuote kuiville kohdille ja helppo levittää suoraan puikosta. Lopuksi kynnet kuntoon ja lakka päälle.

img_6091

img_6089

Tänään käytiin tekemässä Stokkan hullareille äitini kanssa täsmäiskut heti aamusta. Ostoskassiin päätyi pojille kintaita & hanskoja sekä muuta vaatetta, itselle hieman kosmetiikkaa (hankin aina samat jättikoot tai monipakkaukset tuolta), neuleliivi, vitamiineja ja ruokapuolelta vähän herkkuja. Noiden lisäksi tein ensimmäiset hankinnat meidän vauvalle. Unilelu, pieniä sukkia ja body. Eilen nimittäin kävin läpi pahvilaatikon, jossa on meidän säästetyt vauvanvaatteet. Ne on laskettavissa 10 sormella. Mutta kuten aiemmin kirjoittelin, nyt ollaan päätetty tehdä hankinnat vauvaa varten kunnon harkinnalla. Hiljalleen hankitaan tarvittavia juttuja valmiiksi tulevaa pikkumiestä varten.

Mutta niin ne hullut päivät.. kyllä harmittaa, että nämä ovat viimeiset laatuaan Oulussa. Tai ylipäätään koko Stokkan poistuminen Oulusta ei herätä minkäänlaista hilpeyttä, päinvastoin. Kyllähän se verkkokauppa toki on olemassa, mutta ei se ole oikein sama asia. Mitä mieltä te olette Stokkan lähdöstä? Valtaosa taitaa olla harmissaan kun keskusta tyhjenee vauhdilla.Valkea tuli, mutta minulla se ei ole oikein iskenyt, vielä ainakaan.

Stokkalta lähtiessä pyörähdettiin toisella täsmäostoksella XXL:ssä. Mukaan valikoitui talvikengät itselle. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

 

Eilen iltapäivällä Ossin isä toi meille ison peräkärryllisen puita. Koko perheellä niitä reilu tunti pinottiin ja laiteltiin suojaan talvea varten. Puita laitellessa haikeana katselin katoksessa nojailevaa maastopyörääni ja päätin, että käyn vielä kerran edes pienen lenkin tuolla menopelilläni heittämässä. Reittiä suunnittelin niin, että maasto-osuudet jääköön korkeintaan hyväpohjaisiksi poluiksi ja muuten rullailen teitä pitkin. Eli nyt kamat päälle (kun keksin mitkä mahtuu..) ja tämän vuoden viimeiselle pyörälenkille isohko maha seuralaisenain.

Ajattelin illalla jatkaa tällä hemmottelulinjalla ja hoitaa vuorostaan kylmän ilman kuivattamat kädet kuntoon.

Rentoa lauantaita!

 

Ninnu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.