Viikko 23 ja paljon mielessä

Raskausviikko nro 23 alkaa olla taputeltuna ja maha sen kuin kasvaa. Pikkumies jysäyttelee jo melkoisia potkuja joka puolelle ja jonkinlaista vuorokausirytmiä niissä hulinoissa on jo havaittavissa. Keskiviikkona oli neuvolakäyntikin pitkästä aikaa. Siellä oli kaikki muut kuten pitääkin, paitsi se perhanen hb, joka rautalisästä huolimatta oli laskenut. Eli ei muuta kuin enemmän rautaa kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Neuvolareissulla nousi enemmän puheeksi kaksi aihetta. Ensimmäinen aihe lähti minun aloitteesta, nimittäin painonnousu. Esikoista odottaessa painoa kertyi noin 20 kiloa ja seuraavassa raskaudessa puolet vähemmän. Esikoista odottaessa iskiaskipu esti sen vähäisenkin liikkumisen ja kyllä, herkuteltua tuli useampaan otteeseen. Toista poikaamme odottaessa liikuin ja urheilin paljon enemmän ja syöminen jäi jopa aika vähälle kun päivät vilisi vauhdilla vuoden ikäisen taaperon kanssa. Ja nyt tämä kolmas.. alussa varsinkin piti syödä vähän väliä, ettei huono olo iske. Herkut olen jättänyt aika vähälle, mutta en kokonaan pois. Kuntoilut jatkuu nyt alun pahoinvointien jälkeen samaa tahtia kuin ennenkin ja olen entistä tietoisempi siitä, mitä suuhuni laitan. Siltikin painoa on kertynyt edelliseen raskauteen verrattuna (tässä samassa vaiheessa) melkein neljä kiloa enemmän. Tässä kohtaa pohdintojani neuvolantäti nauraen kehotti minua välittömästi lopettamaan vertailun raskauksien ja raskausajan painojen välillä. Mutta kun ei se niin helposti käy. Samaa pohdintaa tekisin, jos tilanne olisi päinvastoin eli jos painoa olisi paljon vähemmän kuin edellisessä raskaudessa. Eli mistä tämä nyt oikein johtuu?

Yksi varma syy on ainakin todella paljon hidastunut aineenvaihdunta. Tuo monelle tuttu riesa raskausajalta. Teen kyllä kovasti töitä asian edistämiseksi mm.liikkumalla, juomalla vettä paljon, syömällä kuituja jne., mutta tämä sinnikäs vaiva seurannee minua helmikuulle asti. Ei auta kuitenkaan kuin jatkaa samaa rataa eli syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja koittaa liikkua mahdollisimman paljon. Minkäänlainen laihdutus ei tule tässä vaiheessa kuuloonkaan, joten ei auta kuin keräillä näitä kiloja sitä mukaan kun niitä tulee..

Mietin vain kovasti, että minkä vuoksi tämä painonnousu näin kovasti mieltä kaihertaa? Vauvalla ei ole hätää. Siitä olisi huolissaan jos painon nousu olisi vähäistä. Onko siis kyseessä muuttuva ulkonäkö? Nyt kun jokaisen pitäisi olla niin ”fitissä” ja urheilullisen näköinen ja iso raskausmaha on aikalailla tuon kaiken vastakohta. Puhumattakaan pyöreistä poskista ja pehmeästä ulkonäöstä kauttaaltaan. Tiedän kyllä varsin hyvin, että enhän minä ole lopun elämää tämän näköinen ja vaikka olisinkin niin tuo rakas höppänä on luvannut pysyä vierelläni joka tapauksessa hamaan loppuun asti. Tuntuu kyllä, että tuo tämän päivän ulkonäköihanne ei ole nyt tämän takana. Ainakaan yksinään. Enemmän kallistun sen puoleen, että kyseessä on ihan vain puhtaasti se, että muuttuva ulkonäkö vaatii näin paljon totuttelua, vaikka minulla on jo kolmatta kertaa sama ihana pallomaha. Hmm..olipa syy tähän kaiherrukseen mikä tahansa, haluaisin päästä siitä eroon. Parasta on nyt lopettaa asian miettiminen ja palata siihen jos neuvolasta niin pyydetään tekemään. Hyvä varmaan muistaa sekin, että sillä painonnousulla on ihan oikea tarkoituskin vauvan ruokkimisen kannalta.

img_3083

Mistä tuleekin aasinsilta seuraavaan neuvolan jutusteluaiheeseen. Kuten aiemmin olen jo kirjoitellutkin, ensimmäisen synnytyksen jälkeinen aika alkoi meillä kurjasti. Paikoilleen jäänyt istukanpala aiheutti kahden kuukauden aikana äkillisiä ja valtavia vuotoja, joiden vuoksi ambulanssit olivat tuttu näky meidän pihallamme noina kuukausina. Samaisesta syystä imetys ei oikeastaan lähtenyt käyntiin ollenkaan. Ja aina kun yritin imettää, alkoi se kamala vuotaminen, joka vei minulta tajun mennessään parilla kerralla. Kaiken sen kamaluuden vuoksi yhdistän imetyksen niihin hetkiin, jotka alkoivat rauhallisella imetyshetkellä ja päättyi ambulanssikyydillä sairaalan leikkaussaliin. Ja vielä viisi kertaa ennen kuin se pieni istukan palanen saatiin pois. Tämän kaiken takia toisenkaan pikkumiehen imetys ei onnistunut kuin kuukauden ajan. Jokaisella imetyskerralla odotin kauhulla, milloin se vuoto alkaa ja ehdinkö soittaa hätänumeroon ennen kuin taju karkaa jne. Eihän se vuoto onneksi koskaan alkanut, mutta se pelko mahdollisesta istukanpalasta ja sen aiheuttamista vuodoista oli niin kova, että lopulta neuvolalääkäri käski minua lopettamaan imetyksen, ruokkimaan toisenkin poikani korvikkeella ja ennen kaikkea nauttimaan pienestä vastasyntyneestä vauvastani.

Vielä tänäkin päivänä nuo epäonnistuneet imetysyritykset painaa mieltä. Mikä on ihan typerää, koska meillä on kaksi tervettä ja hyvin kasvanutta lasta. Mutta kaikki se tieto imetyksen hyödyistä ja siitä, että se vaan on paras mahdollinen ruoka vauvalle ja se kuinka tänä päivänä imetyksestä tuntuu nousevan lehtijuttuja ja uutisia harve se päivä. Tai se kun kuopuksen (entinen!!) neuvolatäti sanoi minulle noista peloista kertoessani, että en vain yritä tarpeeksi.. Kaikki nuo ja ennen kaikkea halu antaa parasta lapsilleen ajaa jo nyt miettimään imetystä ja sitä, että mitä jos sama toistuu uudelleen? Harmittaa jo valmiiksi jos se ei tälläkään kerralla onnistu. Ja ei onnistukaan jos en saa sitä pelko-peikkoa pois mielestäni. Tässä kohtaa ihana neuvolantätini kertoi hyvin ymmärtävänsä harmituksen ja huolen, mutta samalla pyysi muistamaan, että imetys ei ole ainoa oikea tapa, eikä aina mahdollistakaan. Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa käsitellä ja miettiä asiaa. Ja tuota asian miettimistä varten ja sitä, ettei historia toista itseään, minulle on varattu aika tammikuulle äitiyspolille, jossa synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta tehdään niin tarkka suunnitelma (hoidon kannalta) kuin vain voi. Se helpottaa mieltä kovasti.

Minkälaisia kokemuksia teillä on imetyksestä? Olisi mahtavaa päästä kokemaan se imetyksen ihanuus. Toivottavasti se tällä kertaa käy toteen 🙂

img_3080

Mutta vähän iloisempaakin asiaa tähän postaukseen.. Nyt olen alkanut pikkuhiljaa katselemaan ja miettimään tulevia hankintoja vauvaa varten. Kaikki vauvajutut kun on myyty pois niin nyt on mahdollisuus hankkia vain ja ainoastaan ne vaatteet ja tarvikkeet, mitkä ollaan aiemmin koettu hyödylliseksi meille. Vaatekaupoissa kierrellessä katse hakeutuu meidän isompien poikien vaatteiden lisäksi sinne vauvaosastolle. Onhan ne niin ihania ne pienen pienet vaatekappaleet. Vaunuja ollaan mietitty, pinnasänky sekä turvakaukalo ovat myös hankintalistalla. Ollaan myös katseltu sellaista lämpöpussia, jonka voi kiinnittää turvakaukaloon ja käyttää vaunuissa. Matkustaessa ei tarvisi talvella pukea niin montaa vaatekerrosta jos olisi sellainen lämpöpussi vauvalla ympärillään.

Hankinnat saa kuitenkin vielä odottaa, ne ehtii tehdä myöhemminkin. Eikä meillä oikein mahdukaan kotiin nuo vauvan tarvikkeet, ainakaan isommat. Mutta kivahan noita on miettiä ja haaveilla valmiiksi.

img_3086

Sellaisia ajatuksia pyörii mielessä tässä vaiheessa raskautta.

 

Ninnu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s