Photo diary, Paris

Vihdoin sain tämän postauksen ulos. Teksti ja kuvat on olleet valmiina tiistaista asti, mutta kuvien lataaminen tähän ei jostain syystä onnistunut aiemmin. Tässäpä siis hieman reissujuttua..

Pariisin reissu on takana päin ja akut ladattu syksyä varten. Nimenomaan ne henkiset, koska tuon kolmen päivän aikana käveltiin yhteensä hieman yli 46 kilometria!! Joka aamu lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, välillä käytiin hotellilla ja palattiin illalla takaisin. Metroa käytettiin tasan kaksi kertaa ja hyvä niin, koska ei sieltä metrosta oikein näe mitään. Oon yllättynyt, että jaksoin kävellä noinkin paljon. Lantiokipu iski aina välillä ja särkylääkettä sai ottaa joka päivä sen yhden kerran. Kipu ei ollut kuitenkaan niin paha, ettei olisi voinut kävellen siellä liikkua. Mukana mulla oli kahdet hyvät kengät, joita vaihdoin päivän aikana ja pieni istumatauko silloin tällöin auttoi jaksamaan.

img_3045img_2957img_5988

Perjantai kului Louvressa ja kierrellessä katuja pitkin. Notre Damen ohi mentiin just kun alkoi kellot soida. Oli hieman eri soinnut entä näissä meidän paikallisissa kirkoissa. Kasin aikaan käveltiin vielä Tuileries´n puistoon ja katseltiin sieltä käsin Eiffelin valoshowta. Tuolta taidettiin kävellä ruokakaupan kautta hotellille, syötiin iltapalat huoneissa ja suihkun jälkeen uni vei mukanaan melko nopeasti.

img_3006img_2999img_6012

Tuossa yllä meidän välipalan jälkkärit. Varmaan arvaattekin kummalle oli macaronsit ja kummalle viini 😉 Meidän pojat rakastaa noita macaronseja yhtä paljon kuin minäkin. Tiistaina herkuteltiin kotonakin noita.

Lauantaina shoppailtiin. Omat ostokset jäi aika vähiin tällä kertaa. Naurettiin, että hyvä säästökeino lähteä raskaana shoppaileen vaatteita kun ei oikeastaan ole järkeä ostaa mitään kun tämä vartalon malli on vain hetken aikaa tällainen pallomainen. Herkut Ladureelta, pojille vähän vaatetta Zarasta ja itselle laukku. Merkkilaukut jäi minun osalta edelleenkin ihailun asteelle ja kauppoihin. Lisäksi pienet Eiffel-tornit pojille ja pientä tulijaista. Iltapäivä vaellettiin katuja ympäri ja käytiin syömässä. Matkaseurana meillä oli minun vanhemmat.  Välillä kuljettiin porukassa ja sitten kaksin Ossin kanssa.

Sunnuntaina mentiin Champs Elyseelle metrolla ja käveltiin sieltä Eiffelille. Sitten muiden nähtävyyksien kautta takaisin Champsille. Meillä oli aikalailla sama kaava näissä tekemisissä kuin viime reissulla. Mutta mikäpä siinä.. kivaahan tuolla on pyöriä. Me ostettiin Ossin kanssa lounaat jostain kojusta ja jäätiin puistoon syömään. Toisesta kojusta haettiin kahvit ja jatkettin vaeltelua ja istuskelua. Hotellille oli tarkoitus mennä pyörähtään, mutta yllättäen me molemmat torkahdettiin hetkeksi. Normaalisti harmittaisi, että menee aikaa hukkaan, mutta ei nyt. Pikku lepohetki pitkän kävelyn ja ihmisvilinän keskeltä oli just sopiva juttu tuohon väliin. Päikkäreiden jälkeen suunnattiin Marais´n alueelle ja sieltä Seinen rantakadulle. Rannassa pysähdyttiin virvokkeille ja ihan vain nauttimaan tunnelmasta. Katseltiin paikallisten petanque-pelejä ja naapuripöydän naista, joka yksinään nautiskeli viiniä ja melkoisen lastin ostereita. Kaupunkilomalla on ihan parasta pysähtyä jonnekin istumaan, vaikkapa kahville ja seurata vain sitä paikallista menoa ja ihmisiä. Tuota me harrastettiin reissun aikana useampaan otteeseen. Se on ihanaa kun ei tarvi ajatella oikeastaan mitään. Saa vaan katsella sitä meininkiä ja nauttia rennosta olosta. Tässä ruuhkavuosien hulinassa tuommoiset pienetkin pysähdykset tulee tarpeeseen.

img_6015img_6027

Koko sunnuntai kului oikeastaan tuossa ympäriinsä pyörimisessä, istuskelussa ja syömisessä. Auringon laskua kipiteltiin ihasteleen Louvren sisäpihalle päivällisen jälkeen. Haettiin kahvt sisältä ja istuskeltiin ulkona penkeillä. Sieltä jatkettiin rantaan vielä viimeisen kerran katsomaan se valoshow. Valoshown sammuessa alkoi olla omatkin virrat sen verran lopussa, että lähdettiin hotellille pakkaan kamat ja suihkuun.

img_6054img_6049

Reissua suunnitellessa katsottiin samaa hotellia kuin viime kerralla, mutta se oli täynnä. Löydettiin sitten vielä parempi vaihtoehto, Hotel Louvre Rivoli. Nimensä mukaisesti tämä hotelli oli Rue de Rivolin viereisellä kadulla eli kaikki mahdolliset kaupat oli siinä 200 metrin säteellä. Ja itse Louvrelle käveli alle 10 minuutissa. Huoneet oli hyvän kokoiset kahdelle, modernit ja siistit. Meillä oli hieman isompi huone king size sängyllä. Ja sitä se sänky todella oli, 2,4 metriä leveä laiskanlinna takas hyvät unet! Huoneesta löytyi kaikki perusjutut ja siivoojat kävi päivittäin. Aamiainen oli ihan ok, mutta ei mikään huippuhyvä. Henkilökunta oli ystävällistä ja auttoi mielellään mm. tulosteleen matkaliput ja soittivat meille taksin lähtöä edeltävänä päivänä. Respan mies sopi vielä taksia soittaessaan kiinteän hinnan meille, että ei jouduta huijatuksi. RER-juna kulkee lentokentille suoraan ja asemakin oli aika lähellä meidän hotellia. Ainakin yksi vaihto metroon olisi pitänyt kuitenkin tehdä ja matkalaukkujen kantaminen metroissa ja asemilla ei oikein houkuttanut. Varsinkin kun junalippu maksaa 9,40€/hlö, joten päätettiin ottaa 50-57€ maksava taksi meille neljälle. Hintaa ei tullut paljoa lisää ja päästiin laukkuinemme ovelta ovelle. Jos matkaa kahdestaan niin sitten tuo juna olisi järkevämpi vaihtoehto. Tulomatka Charles de Gaulilta kesti pidempään entä sitten lähtiessä keskustasta kentälle. Vajaa tunti meni perjantain ruuhkissa ja maanantaina lähtiessä reilu puoli tuntia.

Ranskalaiset herkkuruoat jäi minun osalta tällä kertaa maistelematta, samoin viinit. Pysyttelin tutuissa pastoissa ja pitsassa, useaa patonkia unohtamatta. Ruokalistat oli usein ranskaksi, yhtä usein pikku printillä luki ruoat englanniksi. Salaatteja, juustoja, puolikypsiä lihoja en kuitenkaan uskaltanut syödä listerian ja muiden vaarallisten pöpöjen vuoksi. Toki hieman harmitti katsella ruokalistoja ”siivilöiden”, mutta ehtiipä sitä vielä syödä kaikenlaisia herkkuja tulevaisuudessakin. Ranskassa kyllä varmasti hygieniataso on hyvä, mutta eipähän harmita jälkikäteen kun pelaa noin varman päälle.

img_6045img_3037

Eli ihana reissu oli meillä. Palautti taas hyvin mieleen, kuinka tärkeää tuo kahdenkeskinen aika on. Pitää tosissaan skarpata asian suhteen ja ottaa sitä yhteistä aikaa, vähintään kerran kuukaudessa. Se niin helposti unohtuu tässä arjessa pienten lasten kanssa.

Ja Iso Iso kiitos mummulaan ja poikien tädeille hoitopaikasta ja hoidosta ♥ Kaikki oli mennyt niin hyvin ja muutamista ikävöinnestä huolimatta pojat olivat olleet kuin kotonaan mummulassa. Minä taisin ikävöidä eniten koko porukasta. Piti torstaina ihan itkutkin tirauttaa kun illalla jätettiin pojat nukkumaan mummulaan. Samasta syystä oli niin ihana palata kotiin maanantaina.

Kirjoittelen myöhemmin vielä toisen postauksen Pariisista liittyen mun lempparialueeseen ja -paikkoihin siellä. Nyt työjutut valmiiksi huomista varten ja nukkumaan. Palataan!

Ninnu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s