Puoliväli

Hurraa! Huomenna tulee täyteen 20 viikkoa raskautta. Toinen mokoma (ja veikkaisin, että ainakin viikko siihen päälle) vielä edessä. Tämä jälkimmäinen puolisko on kuitenkin mieluisampi itselle. Koko homma alkaa konkretisoitumaan eri tavoin, entä nuo edelliset 20 viikkoa. Maha alkaa olla aikamoinen pallo. Minusta se on paljon isompi verrattuna kahteen edelliseen. Saman verran se tuntuu tukalammalta kuin edelliset kerrat tässä vaiheessa. Mutta kaiken tuon tukaluuden ja hankaluuden päihittää se, että mahan kasvaessa tietenkin pikku kaverikin on kasvanut ja käteen tuntuu jo nyt melko napakoita potkuja ja iskuja ♥

Armoton väsymys on palannut piinaamaan, mutta sitä vastaan hyökkään rautalisällä. Viime neuvolakäynnillä todettiin hb:n laskeneen ja sehän väsyttää. Rakas ystäväni totesi tuossa perjantaina näyttäväni Addam´s familyn Uncle Festerilta ;D Silmänaluset ovat kieltämättä yhtä tummat ja iho yhtä kalpea. Eilen otin kuuden aikaan pienet iltatorkut ja heräilin puoli kasilta. Suihkun ja tunnin nuokkumisen jälkeen painelin takaisin nukkumaan. Unta siis riittäisi jos vain olisi mahdollisuus nukkua. Mukavuuteen olen panostanut aiempia raskauksia enemmän. Mm. housujen ja alusvaatteiden ja kenkien suhteen. Poikia odottaessa käytössä oli vain belly belt omien housujen kanssa, mutta nyt luovutin sen suhteen ja kävin ostamassa parit äitiysfarkut. Ne on niiin mukavat jalassa ja ihanan lämpimät kun se mahaosa lämmittää myös selkäpuolta. Alusvaatteista sen verran, että kyllä nämä metallittomat ja kovia osia sisältämättömät yläosat voittaa ne perus kamppeet 6-0 tässä tilanteessa. Ja jalkineiden puolesta iskin Stokkan (kuponkimuijana taas) syysnilkkuriosastolle ja ostin kunnon nahkaiset nilkkurit muutaman sentin korolla. Ne tuntui heti sovittaessa hyvältä, vaikka takana oli jo pitkä päivä tallustelua. Pari isompaa neuletta vielä kaappiin niin on syys- ja talvivaatetus kunnossa ja ennen kaikkea mukava olo.

rv20

Näyttää kuvassa tuo pallo paljon pienemmältä mitä se todellisuudessa on. Vaikka maha tuntuu nyt niin isolta, tulee vielä päivä kun naureskelen itselle ja sille kuinka pieni tuo maha tässä vaiheessa vielä olikaan ;D

Pahoinvointi on koko ajan vähenemään päin, ihan mahtavaa! Nyt kun vielä saan sen hb:n nousemaan niin pääsen siihen kultaisen keskiraskauden vaiheeseen. Mukava kun on virtaa touhuilla ja olo muutenkin hyvä. Urheilujen suhteen alkaa olla aika keventää, niin vaikea kun se onkin hyväksyä. Kovemmat ponnistelut ja sykkeen nousemiset käynnistää melkoisen sarjatulen supistelujen osalta ja se on aika selvä merkki omalla kohdalla, että nyt on aika ottaa rauhallisemmin. Onneksi melkein kaikki supistukset tähän mennessä ovat olleet kivuttomia. Tänään kuitenkin vielä käytiin ystäväni kanssa parin tunnin maastopyörälenkki tuolla ihanan kirpsakassa ilmassa. Alkaa olla viimeiset hetket moisille lenkeille tämän mahan kanssa. Onneksi vielä kuitenkin pääsin lähtemään ja jaksoin ihan hyvin ne raskaimmatkin pätkät. Kohta on kuitenkin aika laittaa pyörä talvisäilöön ja jatkaa noita lenkkejä kun se on taas mahdollista. Otin jo hieman selvää mm. äitiysjoogasta ja sen voisi jo ottaa tähän muun liikunnan lisäksi. Yksinään se kuitenkin tuntuu vielä hieman liian rauhalliselta ja ”vähäiseltä”. Aion kuitenkin vielä hieman enemmän tutustua asiaan, se kun on niin kehuttu laji.

Ens viikosta on tulossa kiireinen. Toisaalta se ei haittaa, koska aika kuluu nopeammin. Nimittäin kuun viimeiselle viikolle on tiedossa paljon jännää. Viikon päästä maanantaina on vihdoin se rakenneultra!! Jännittää ihan älyttömästi. Kunpa kaikki vain olisi hyvin pikkuisella ♥ Sitten torstaina illalla viedään pojat mummulaan hoitoon, nimittäin meillä lähtee perjantaina aamulla aikaisin lento kohti Pariisia. Pidennetty viikonloppu syksyisessä Pariisissa lataa akut toivottavasti pitkäksi aikaa! Tiedän kyllä, että pojilla tulee olemaan mukava viikonloppu mummulassa tätiensä kanssa, mutta ikävoin jo nyt, koska ollaan peräti neljä yötä erossa toisistamme. Pisin eroaika meillä on kaksi yötä niin, että molemmat Ossin kanssa ollaan oltu pois. Eiköhän tuo pitkä viikonloppu mene kuitenkin hyvin. Itse reissuun meillä on peruutusturva jos kaikki ei olekaan hyvin maanantain ultrassa tai jos jotain muuta sattuu.

Sellaista jännää täällä päin tiedossa syyskuulle. Lokakuussa saan vielä lomailla poikien kanssa syyslomaviikolla kun pidän vanhoja kertyneitä lomapäiviä pois. Rento syksy siis menneillään.

Mukavaa sunnuntaita!

Ninnu

Vastaa