Muistiinpanoja, osa 1

Nyt jälkikäteen harmittaa kun en koskaan kunnolla kirjoitellut muistiin asioita poikien raskausajoilta. Joitain muistiinpanoja toki löytyy, muttei sen tarkempaa kuitenkaan. Tällä kertaa haluan toimia toisin, koska seuraavaa kertaa ei enää 99,9% varmuudella tule.

Siispä asiaan. Toukokuun viimeisellä viikolla aloin miettimään voisiko tämä olla mahdollista ja tein ensimmäisen testin, joka oli kuitenkin negatiivinen. Viikkoa myöhemmin tein uuden ja tulosikkunaan piirtyi hyvin hyvin haalea toinenkin viiva. Viiva oli niin haalea, että sen juuri saattoi erottaa. Jatkettiin joitain päiviä odottelua ja kolmas testi olikin jo selvempi tapaus, vaikkakin haalea viiva siinäkin. Seuraavat kaksi viikkoa meni täysin hämmennyksen vallassa. Kaikki tunteet tuli käytyä läpi ennen kuin mieliin laskeutui se ihana onni, kiitollisuus ja rauha. Juuri näinhän tässä piti käydäkin, vaikka tulevaisuuden suunnitelmat menivätkin aivan uusiksi.

14.kesäkuuta käytiin Meri-Oulun neuvolassa varhaisraskauden ultrassa. Näin ollaan tehty jokaisen lapsen kohdalla. Tämä siksi, koska minulla on takana yksi kohdunulkoinen raskaus, joka ehti salakavalasti edetä niin pitkälle, että oli tosissaan käydä huonosti. Näissä ultrissa ollaan saatu varmuus, että raskaus on alkanut oikeassa paikassa ja, ettei samaa kamaluutta pääsisi enää uudelleen käymään. Tuolla käynnillä löytyi sikiöpussi, mutta sykettä ei vielä näkynyt, vaikka niin jo oletettiin.

27.6. käytiin ultrassa uudelleen ja silloin vilkkui pieni sydän jo ruudulla. Eli n. 7.raskausviikolla. Tuon ultran jälkeen alkoi pahoinvointi tehdä tuloaan ja onneksi en tosiaan tiennyt mitä on edessä.. Nimittäin aiemmin olen selvinnyt ajoittaisella etomisella ja väsymyksellä. Tällä kertaa se täysin lamauttava huono olo on kestänyt jo 10 viikkoa. Heinäkuussa pari viikkoa oli jotain ihan kamalaa. Heräilin öisin siihen oloon ja väkisin söin, että ei tarvitsisi halailla pönttöä. Päivisin söin tunnin välein, koska muuten se sama olo iski päälle. Onneksi hiljalleen tuo pahin hetki päivästä siirtyi iltaan ja on muutamaa päivää lukuunottamatta pysynyt niin. Mutta loppua ei valitettavasti näy. Pöntön halailuiltakaan en välttynyt, mutta sitä ei sentään niin useasti tarvi tehdä. Jännä miten voikin olla niin erilaisia nämä raskaudet. Aika moni ennustelee meille tyttöä tämän olon vuoksi 🙂 Saapa nähdä kumpi tulee, vaikka sillä ei kyllä ole mitään väliä, kunhan pikkuinen olisi vain terve.

Kuvituksena postaukseen pari huonoa puhelinkuvaa räjähtäneen näköisestä minusta. Nappasin nämä kuvat ystävälleni yhden työpäivän jälkeen kun huomasin tuon mahan pullottavan noinkin näkyvästi. Seuraaviin postauksiin luvassa paremmat kuvat!

IMG_2691 (498x800)

Nyt on siis jo 16.viikko ihan lopuillaan. Syyskuun lopussa on rakenneultran aika. Meille sen tekee automaattisesti erikoislääkäri toisen pojan sydämen rakennepoikkeaman vuoksi. Tuo poikkeama ei onneksi ikinä tule vaikuttamaan häneen hengästymistä enempää, vaikka aluksi tilanne näytti aivan toiselta ja paljon vakavammalta. Rakenneultra jännittää siis kovasti jo nyt.

Tosiaan, reilu viikko sitten pullahti tämä mahakin esiin eikä auta enää vedellä vatsaa sisään. Iltaisin turvotus saa mahan näyttämään, että olisin jo raskauden loppuvaiheessa. Myös pienen potkut tuntui eilen ja tänään ihan varmasti. Viime viikolla mietin useamman kerran tuntemuksia potkuiksi, mutta päättelin niiden lopulta olevan kuitenkin vain ruoansulatuksen ”potkuja”. Mutta nyt olen varma ja vähän väliä pysähdyn miettimään ja tunnostelemaan seuraavia hentoja hipaisuja.

IMG_2695 (502x800)

Urheilu ja liikkuminen ylipäätään on jäänyt ihan minimiin tuon huonon olon vuoksi. Nyt viimeiset pari viikkoa oon saanut jumppailtua ja liikuttua kuten ennen. Paitsi tuo käyttämäni Kaylan ohjelma teettää hieman haasteita joiltain osin ja osan liikkeistä olen alkanut korvaamaan toisilla. Vatsalihasten treenaus saa nyt jäädä odottelemaan aikaa kun niitä voi taas harjoittaa. Kayla-jumppailuissa pidän lisäksi hieman pidempiä taukoja liikkeiden välissä ja annan sykkeiden tasaantua pidemmän aikaa. Mutta muuten samoilla vielä mennään. Tunnin päästä onkin sovittuna startti maastopyörälenkille.. vielä kun voi 🙂 Sielläkin tosin extra varovaisuus on tullut kehiin.

Heinäkuun ruokailut meni vähän niin, että söin mitä teki mieli ja mistä ei tullut etova olo. Nyt olen palannut jotakuinkin entiseen. Lisänä vain 1-2 ylimääräistä välipalaa, ettei verensokeri laske liian alas. Painoa on tullut muutama kilo, mutta niistä en kyllä ole mitenkään huolissaan, vaikka näin alussa on tullutkin. Lähtöpaino on kuitenkin ihan normaali ja syön terveellisesti. Lukuunottamatta pizzaa tai hampurilaisia aina silloin tällöin 🙂

Nyt siis 2. kolmannes menneillään ja odotan sitä kultaista keskiraskautta kun jaksaa tehdä ja touhuta kaikenlaista. Samalla saa ihmetellä kasvavaa vatsanseutua ja tuntea pienen voimistuvan ja kasvavan.

Tulipa asiaa.. nyt katseleen pyöräilykamppeet valmiiksi ja kohta renkaat kohti metsää!

Mukavaa viikonloppua!

Ninnu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.