Lupaus keväästä

Nyt alkaa taas olla virtaa vaikka mihin! Nuo sulavat lumipenkat ja lämmittävä aurinko nostaa heti aamusta hymyn huulille. Tuntuu, että ei tarvitse nukkuakaan niin paljoa kuin reilu viikko sitten vielä piti. Vireystasoa on myös lisännyt töissä uusi sähköpöytä, jonka puolessa välissä työpäivää nappaan seisoma-asentoon. Tosi iso ero kun ei istu enää koko päivää. Tykkään! Ja kroppa tykkää myös. Viikko on hurahtanut aikalailla perusjuttujen merkeissä. Ulkoiltu ollaan ehkä vähän enemmän työ- ja hoitopäivien jälkeen. Ollaan käyty vaunulenkeillä katselemassa sorsia läheisellä sillalla ja bongailtu kevään merkkejä.

IMG_1415

Pääsiäisen suunnitelmat peruuntui eli huskysafarit jäi nyt tehtäväksi ensi talvelle. Sunnuntaina kuitenkin pojat menivät mummulaan hoitoon ja vietettiin Ossin kanssa treffipäivää. Aluksi käytiin kiipeilemässä. Illalla mentiin syömään ja loppuilta istuttiin baarissa ystävien kanssa. Oli huippua kun vähitellen meidän porukka kasvoi ja pian oli pöytä täynnä porukkaa pelaamassa trivialia & aliasta ja vaihtamassa kuulumisia.

IMG_4244IMG_4263

Pihalta ollaan viety talvivarusteita varastoon ja päivitetty keväisempiä juttuja tilalle. Ostin näitä kevätkukkia marketista, joista toisen jätin ulos ja toinen koristaa olkkarin pöytää. Hyviä kukkia kun kestävät ulkona yöpakkasia ja sisällä lämpöä. Yksi varma kevään merkki on myös postilaatikkoon kolahtava hullujen päivien kuvasto. Tällä kertaa yksi asia kuvastosta pomppasi esiin kirkkaimmin. Lennot Oulusta Roomaan ja takaisin 249 euroa..  Tänään jatkoin itseni kiusaamista katselemalla Rooman hotellitarjontaa toukokuulle. Hmm.. Rooma on yksi niistä paikoista joista Ossin kanssa ollaan yhdessä haaveiltu jo vuosia. Ja sinne me kyllä vielä joskus mennään! Jos ei tänä vuonna niin sitten joskus muulloin. 🙂

Loppuun yksi throw back-kuva aikalailla tasan kahden vuoden takaa. Miten voikin olla niin ikävä tuota jättimäistä pallomahaa? Aika kultaa muistot selvästi..  Nimittäin lueskelin yksi päivä minun ja kaverini viestiketjua juurikin tuolta ajalta. Meillä oli noin viikko eroa lasketussa ajassa ja molemmilla oli viestien perusteella melko tukalaa ja hankalaa noilla loppumetreillä. Omiin silmiin tuo maha näyttää valtavalta, mutta oikeasti se oli pienempi entä ensimmäisessä raskaudessani. Miksi se aika menee niin nopeasti 😀

Nyt me täällä odotellaan jännittyneitä Ossia kotiin pilkkikilpailuista. Toivottavasti on napannut 😀

Mukavaa lauantaita!

Ninnu

Vastaa