Viime lauantaina saatiin nauttia oikeasta talven ihmemaasta. Meidän pienempi veijari jäi isänsä kanssa sisään sairastelemaan flunssaa ja me isomman pojan kanssa paineltiin aamiaisen jälkeen ulos. Nuo lumiset puut on aina niin yhtä ihanan, jouluisen, näköisiä.
Tämä ihmemaa taiteltiin torstai-iltana kun joulukalenterin tonttutehtävästä tuli kehotus maalata jouluinen taulu koko perheellä. On joulukuusia, tonttuja, revontulia ja kaikilta vielä revontulikädet, kuten meidän vanhempi poika keksi.
Mutta takaisin lauantaihin.. Pyöriteltiin yhdessä isot lumipallot. Kasattiin ne päällekkäin. Tasoiteltiin. Laitettiin kivet silmiksi ja porkkana nenäksi. Pikkumies etsi sopivat oksat käsiksi ja yksi pieni suuksi.
”Mikä sinun nimi on? Onpa hassua kun sinulla on porkkana nenänä!”
Uuden perheenjäsenen, takapihan hymysuun, nimeksi tuli yllättäen Olaf. Olafilla on sama sukunimi kuin meillä muillakin. Siellä se töröttää edelleen. Sunnuntaina se sai vielä hiukset päähänsä sopivista oksista.
Ihanaa kun yksi pieni lumiukko voi tuoda niin paljon iloa lapsille. Ja itsellekin tietty 😉
Ainakin nyt näyttää, että pakkaset jatkuu ja saadaan ihastella tätä talven ihmemaata joulunkin ajan. Minusta on hankala kuvitella joulua ilman lunta. Miten teillä?
Ninnu
