Aikuinen muista leikkiä!

Kuinka usein teet asioita, joilla ei sinänsä ole minkäänlaista hyötyä?

Luet ehkä romaaneja, katselet telkusta jotain hömppäsarjaa tai kävelet metsässä ihan vain nauttien hiljaisuudesta. Teet jotain sellaista, mikä ei oikeastaan johda mihinkään saavutukseen tai lopputulokseen.

_MG_8721

Tällaisia sellaisinaan ”hyödyttömiä” tekemisiä kutsutaan myös aikuisen leikiksi. Usean tutkimuksenkin mukaan aikuisenkin on tärkeää sisältää jokapäiväiseen elämään omaa leikkiä. Se tasapanoittaa kaavamaisia rutiineja ja nappaa sen arjen autopilotin pois päältä. Omassa arjessa viisihenkisen perheen äitinä pyrin aina toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja pyöritän monta askaretta yhtä aikaa. Ja voin heittää tähän heti ainakin kymmenen lähipiirin ihmistä, jotka tekevät tismalleen samaa ;D Sitten me yhdessä ihmetellään väsyneitä silmiä ja kamalaa kiirettä päivästä toiseen. Sitä kävelee ikään kuin löysällä trapetsilla koittaen hoitaa työt, perheen ja vapaa-ajan askareet mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, mutta unohtaen kuitenkin pitää taukoja siitä ainaisesta paahtamisesta.

Aikataulujen ja kaavamaisten rutiinien vastapainoksi elämään on hyvä lisätä näitä hyödyttömiä, mutta niin rentouttavan mukavia puuhia. Ja ihan vain nauttia siitä joutenolosta.

_MG_8741

Työ/itsensä kehittäminen, rakkaus, terveys ja leikki. Näiden neljän asian ollessa kunnossa elämän pitäisi olla aikalailla tasapainoinen. Tästäkin seikasta on monta tutkimusta jo pelkästään työnteon ja -tehokkuuden kannalta. Työ/itsensä kehittäminen pitää sisällään paljon muutakin kuin se ansiotyö. Se voi olla mitä tahansa, missä koet kehittyväsi jollain saralla. Minulla yksi siihen sarakkeeseen kuuluvista on mm. tämä blogin kirjoitus ja valokuvaus. Rakkauteen taas kuuluu romanttisen rakkauden lisäksi intohimo tehdä itselleen mieluisia asioita. Oli se sitten kalastus tai vaikkapa ristikoiden ratkaisu. Terveyteen lasketaan mukaan niin fyysiset kuin psyykkisetkin asiat. Ja sitten neljänteen palaseen, leikkiin, kaikki mieluisat asiat ja tekemiset, joista koet vain ja ainoastaan mielihyvää ja rentoutumista.

Ja mitä enemmän saat asioita yhdisteltyä sarakkeesta toiseen, sitä tasapainoisempaa elämää elät ja teet todella niitä asioita, joilla on juuri sinulle merkitystä. Esimerkiksi itsellä juurikin kaikki blogiin liittyvät asiat sekä maastopyöräily löytyy rakkaudesta intohimon alta, työsarakkeen kehityksen alta, terveydestä niin fyysisen kuin psyykkisenkin otsikon luota ja leikistä aivan vain sellaisenaan.

Voit myös ajatella nämä neljä seikkaa pöydän jalkoina. Jos yksi puuttuu (esim. se leikki), ei pöytä ole kovin vahvasti alustallaan, kahden puuttuessa se jo keinahtaa puoliksi kumoon ja yhdellä se ei enää pysy pystyssä.

_MG_8758
_MG_8764

Tällainen ihana kahvihetki tummalla suklaalla maustettuna hyvää kirjaa lukien on yksi minun ”leikkihetkistäni”. Puhtailla pellavalakanoilla rentoutuen ja nauttien hetkestä. Ja kaunis kattaus ihan vain itselle, koska se tuo hetkeen ripauksen lisää tunnelmaa. Joten miksipä ei?

Ja nuo apilat. Rakas tätini voisi nyt hieman auttaa. Täti-A, onkohan nämä ne samat apilat, mitä joskus yhteiseltä kesäpaikalta pari vuosikymmentä sitten kahdestaan kerättiin ja kuivattiin kirjan väliin? Kirja nimittäin on sieltä! Se hetki apiloiden parissa on kyllä ollut leikkiä parhaimmillaan sinulle aikuisena ja minulle lapsena 🙂

_MG_8741

Muista siis tänäänkin ottaa pieni hetki itsellesi. Tuijottele vaikkapa pari minuuttia pilviä ja mieti miltä ne näyttää. Tai jotain muuta yhtä hyödytöntä 🙂

 

Kertokaa tekin, mitä kuuluu teidän omiin hetkiin?

Aurinkoista lauantaita!

K-M

Helleaalto

Kiitos taas tuhannesti kaikista ihanista viesteistä liittyen edelliseen postaukseen ♥ Usein sitä miettii liikaa, mitä muut mahtavat ajatella, mutta tähän mennessä olen saanut vain ja ainoastaan paljon positiivisia viestejä aina tsempeistä ja vertaistukeen. Kiitos vielä kerran!

Mutta nyt taas keveämpiin aiheisiin (vaikka ihanan keveältä edellisen postauksen tekstit tuntuivatkin kirjoittaa ;D ). Tämä mahtava toukukuinen helleaalto!! Ai että me ollaan nautittu tästä lämmöstä. Ja jäätelöstä.. Melkein yhtä lämmin toukokuu oli viisi vuotta sitten meidän esikoisen ollessa vauva, joten oli jo aikakin alkukesän helleaallolle.

_MG_9454

Päivät ollaan vietetty aikalailla aamusta iltaan ulkona leikkien ja pihahommia tehden. Meidän esikoinen on myös nyt innostunut maastopyöräilystä, joten pyörillä ollaan sitten veivattu eri kokoonpanoilla päivittäin. Ihana yhteinen harrastus! Saapa nähdä innostuuko kaikki pojat samalla tavalla. Ainakin pyöräily on keskimmäisenkin mieleen, mutta vielä pitää harjoitella tiellä ennen rossailupolkuja. Pienin taas istuu hyvin tyytyväisenä tuolla kärryn kyydissä ja katselee maisemia.

IMG_9927
IMG_9926
IMG_9921

Aurinkorasvaa on viikon aikana kulunut jo kohta koko purkillinen. Siitäkin huolimatta onnistuin polttamaan oman selkäni. Pojille levittelen aina supertarkasti rasvat, mutta itselle sitten näköjään liian hätäisesti selän puolen unohtaen. Puolen päivän aikaan ollaan vietetty lasten kanssa siestaa sisällä tai varjossa. Pienimmäinen nukkuu silloin päikkärinsä ja me muut jäähdytellään viileässä sisätiloissa. Unta ei ole tarvinnut kovin kauaa iltaisin houkutella kaiken ulkoilun ja leikkimisen jälkeen. Ja onhan tällainen kuuma ilma ihan erillä tavalla uuvuttavaakin. Mutta niin ihanaa samalla!

IMG_9944
IMG_9953
IMG_9969
_MG_9453

Tänään on hieman viileämpää, joten nyt on hyvä sauma siivoilla kotiakin välillä. Meillä kun kesäkoti on yhtä hiekkakasaa siellä täällä ja tavarat hujan hajan. Siivoaminen on kyllä vihon viimeinen homma, mitä hyvällä kesäsäällä alan tekemään! 🙂

Onneksi parin päivän päästä pitäisi taas olla uuden helleaallon aika. Me ei ainakaan saada tarpeeksi lämpimästä ilmasta, jäätelöstä ja pienistä likaisista kesävarpaista 😉

Nyt nautitaan!

K-M

Kun sumu alkaa haihtua

On kulunut tasan vuosi siitä kun ”myrkkysumu” veti minulta jalat alta ja ei mitenkään hyvällä tavalla. Jos et tiedä mistä kirjoitan niin lue asiasta aiemmin kirjoittamani teksti tästä. Tammikuisen tekstin jälkeen olo oli ihan kamala monta päivää, vaikka te monet monet ihanat lukijat lähetitte niin mahtavia viestejä ja tsemppejä. Se oli varmaan sellaista kirjoituskrapulaa kun vihdoin sai purettua kaiken ulos. Ja samalla linjalla jatkan nytkin.

Kevään aikana olo on parantunut ja mennyt huimasti eteenpäin. Siitä kiitos terapian, ajan ja lääkkeen. Kyllä, toipumisen tueksi aloin syömään ahdistusta helpottavaa lääkettä ja se selvästi auttaa. Mistään väkevästä aineesta ei ole kyse vaan sellaisesta, joka helpottaa pahinta ahdistusta ja reaktiota traumaattisiin muistoihin.  Edelleen kovakin ahdistus iskee viikoittain ja melkein päivittäin hetkellisesti. Mutta olipa tässä jokin aika sitten jo reilun viikon putkeen täysin normaali olo. Ei ainuttakaan ahdistusta tai mitään muutakaan ikävää. Ihan normaalia arkea, normaaleja ajatuksia ja normaaleja tunteita laidasta laitaan. Vitsit miten ihanalta ja mahtavalta se tuntui!! 🙂 Nykyään ambulanssin ääni tai sairaalasarjat eivät minua lamauta vaan ikävät muistot pyörähtävät vain hetken mielessä ja vaihtuvat pian toisiin.

Noin vuosi sitten synttäripäivänä meillä kävi perheenjäsenet kahvilla ja silloin tunsin oikeasti halvaantuvani väsymyksestä ja sisällä vellovasta ahdistuksesta ja paniikista. Koko kesän ja viime syksyn ajan olin aivan raunio, vaikka sitä kovin moni ei huomannutkaan saatika tiennyt. Moni lähipiiristäkään ei tiennyt koko tilannetta ja sitä tuskaa mitä kävin läpi. Huolehdin silloin kovasti, kuinka puolisoni jaksaa kannatella minua ja perhettä. Pelkäsin, että itkuni ja olemukseni vahingoittaa henkisesti lapsia jotenkin. Ja samalla pelkäsin (pelkään kyllä välillä edelleenkin) kaikkea mahdollista mitä meidän perheelle tai minulle voisi sattua. Onneksi tänään tuo pelko ei valtaa minua samalla tavoin. Tänään osaan katsoa sitä pelkoa silmiin ja pakottaa sen polvistumaan minun edessä. Toki aina se ei onnistu, mutta olo alkaa olla voittaja kuitenkin. Tänään tiedän, ettei pojilla ole mitään hätää. Jokaisen itkun jälkeen kerroin heille, kuinka aikuisetkin itkee ja kuinka kaikilla voi olla kurja olo.

Tänään parempi puoliskoni kuvaa viime kesän minää ja tämän päivän minää yöksi ja päiväksi. Hän ei edes muista tai huomaa ajoittaista kurjaa oloani ellen siitä ääneen sano. Tänään tämänkin tekstin kirjoittaminen pelottaa, ahdistaa, jännittää, hävettää ja helpottaa oloa. Tänään en mieti, olenko työkykyinen elokuussa. Tänään hymyilen, olen onnellinen ja nautin hetkestä kerrallaan.

_MG_9352

Vaikka tämä vuoden mittainen matka on kamalinta, mitä olen läpi käynyt, niin on tässä mieletön määrä hyviäkin asioita. Tämän synkkääkin synkemmän pilven reunat hohtavat paksuina kullasta. Kultareunuksissa lukee armollisuus itseä kohtaan, läsnäolon taito, hyväksyntä tapahtuville asioille, rauhoittuminen, oman itseni oppiminen ja paljon paljon muuta. Jollain kierolla tavalla tämä suo on lähentänyt meitä puolisoina entisestään ja korostanut perheen tärkeyttä, vaikka kaikkein tärkeintä se on tähänkin asti ollut.

Tänään muistutan itseä, ettei vuoden takaisia päiviä voi kokea uudelleen ja että ne kaikki ovat enää ikäviä muistoja. Ikäviä muistoja, jotka aikoinaan haavoittivat syvästi ja jättivät pysyvät, mutta haalenevat arvet. Tänään tiedän, että maaliin on vielä matkaa. Sitä kohti kuljen kuitenkin samalla sisulla kuin aiemmin, mutta tällä kertaa rohkenen pyytää läheiset ja muut puskuriksi taakseni. Yksin tämä ei olisi onnistut, joten kiitos jälleen kaikille rakkaille puskureille selkäni takana ♥ Maali on jo näkyvissä välimatkasta huolimatta. Seuraavat askelet sitä kohden taidan ottaa samalla hypähdellen. Ihan vain siksi, koska jaksan ja voin! 🙂

 

K-M

 

Me äidit

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä päivää meille kaikille äideille! ♥

_MG_9293IMG_9582_MG_9295

Jokainen äiti on ruusunsa ansainnut. Erityisesti tänään. Tänäänkin minä saan juosta kuvan kolmen rakkaimman naperon kanssa tai perässä. Se on niin parasta!

Tänään saan myös halata omaa, maailman parasta äitiä ja yhdessä kohottaa maljaa arvokkaimmelle asialle, omille lapsille ja äitiydelle.

 

Ihanaa päivää kaikille!

 

♥ K-M

Helpot korvapuustit

Helpot korvapuustit

Helpot ja nopeat korvapuustit on totta!

Pullan ja erityisesti korvapuustien suurena ystävänä meinasin hihkuä ääneen kun bongasin joltain ruokasivustolta vinkin, että sellaisesta purkissa olevasta kroisanttitaikinasta saa loihdittua myös korvapuusteja! Äkkiä siis Danerollesin sivuille tsekkaamaan oliko huhu totta. Ja siellähän se korvapuustiohje oli! Jes! Nimittäin itse korvapuustien leipominen on sen verran työlästä, etten ole saanut aikaiseksi niitä leipoa pitkään aikaan. Toki ainahan voi ostaa kaupasta ja pakasteesta valmiita, mutta tässä saa kuitenkin sen tunnelman, että olisi tehnyt suurenkin työn herkun eteen ;D

Nopeat korvapuustit kroisanttitaikinasta

  • 1 prk kroisanttitaikinaa (En tiedä muita kuin Danerollesin Croissant classic -purkit, mutta kyllä niitä muitakin kuulemma on)
  • 50 g voita huoneenlämpöisenä
  • noin ruokalusikallinen kanelia
  • pari ruokalusikallista sokeria
  • noin 100g tomusokeria
  • 1 rkl vettä

Aukaise kroisanttitaikinapurkki ja levitä taikina alustalle. Venytä taikinaa noin 1/3 pidemmäksi. Nipistele taikinan leikkuukohdat kiinni.

Sekoita huoneenlämpöiseen voihin kaneli ja levitä seos taikinan päälle kauttaaltaan. Ripottele kanelivoiseoksen päälle sokeri. Rullaa taikina pitkältä sivulta ja leikkaa 3 cm:n palasiksi. Paista 180-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Meidän uuni on sen verran tehokas, että paistoin korvapuusteja noin 12 minuutin ajan ja noin puolessa välissä laskin pellin pullineen alatasolle.

1
_MG_9248
3

Anna korvapuustien jäähtyä kokonaan ja valmista kuorrute. Sekoita tomusokeri ja vesi keskenään. Valuta lusikalla tai pursotinpussilla korvapuustien päälle. Aikaa meni noin 20 minuuttia + jäähtymisaika. Ja tuli niiiiin herkullisia minikorvapuusteja! Kroisanttitaikina on hieman suolaista, mikä taas sopii makean pariksi täydellisesti.

_MG_9312
2
_MG_9301

Kannattaa ehdottomasti testata jos tykkää korvapuusteista. Äitienpäiväkahvit maistuu varmasti asteen verran paremmalta jos leipoo pullat yhdessä lasten kanssa ja herkuttelee porukalla! Tässä vielä linkki Danerollesin alkuperäiseen reseptiin korvapuusteista.

K-M

Lasten kanssa teatteriin

Oulussa järjestettiin taas lasten ja nuorten teatterifestarit, joihin me osallistuttiin lauantaina jo toistamiseen. Tälläkin kertaa mentiin nauttimaan huippuhauskoista Tatusta ja Patusta. Näytelmän nimi oli Tatu ja Patu työntouhussa. Meidän pienimmäinen napero jäi reissun ajaksi mummulaan hoitoon. Hän ei olisi jaksanut olla näytöksessä paikoillaan saatika sitten hiljaa ;D

Näytös kesti noin 50 minuuttia eli juuri sopiva aika lapsille. Nuoremmalla pojalla meinaili keskittyminen herpaantua välillä kun taas ajoittain hän näytteli Tatun ja Patun mukana. Todellakin mukaansatempaava esitys!

_MG_9192
_MG_9216
_MG_9176
_MG_9225

Teatterissa on aina jotenkin mystisen kiehtova tunnelma. Olisi niin mahtavaa päästä joskus vierailemaan ison teatterin puvustamossa ja lavasteissa!

Pienen pientä kokemusta minullakin on teattereista ja näytelmistä. Nimittäin jossain vaiheessa ala-asteella meidän luokalla oli kaksi ylimääräistä tuntia viikossa ilmaisutaitoa. Siellä harjoiteltiin näytelmiä ja itse ilmaisutaitoja. Niitä näytelmiä sitten tietty kierrettiin esittämässä muille kouluille. Myöhemmin teini-iän jälkeen kävin erään kesäteatterin näytelmissä avustajan rooleissa tekemässä milloin mitäkin. Mutta siihenpä ne kokemukset teatterista sitten päättyikin ;D

_MG_9224
_MG_9234

Paras photobombing! Itse pääesiintyjä Tatu hyppäsi poikien kuviin mukaan 😀

_MG_9210
_MG_9206

Teatterista matkaa jatkettiin lounaalle Haraldiin. Pojat valitsee aina Haraldin ruokapaikaksi jos he saavat valita. Siellä me sitten syödään viikinkikypärät päässä ja kerrotaan viikinkitarinoita 😉

 

Kiitos ihanalle serkulleni, joka taas vinkkasi näistä teatterifestareista. Minähän en itse tajua tällaisia bongailla, joten suurkiitos taas vinkistä ❤

 

K-M

Kumman valitset

Meillä on kotona visailtu viime aikoina lasten kanssa ”Kumman näistä valitset” -kysymyksillä. Suurin osa kysymyksistä on tyyliä ”Kumman valitset, Darth Vader vai Han Solo” ? ;D

Samanlaisia kysymyspostauksia on näkynyt myös eri blogeissa viime aikoina. Näistä innostuneina ajattelin kirjoitella oman version. Kysymykset kokosin Si Moda-blogista ja omista lisäyksistä.

_MG_9059

Liian kuuma vai liian kylmä?

Juna vai lentokone?

Kylpy vai suihku?

Hiukset auki vai kiinni?

Nike vai Adidas? Molemmat käy!

Merellä vai vuoristossa?

_MG_9057
_MG_9062

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Aamu vai ilta?

Kahvi vai tee?

Leffa kotona vai teatterissa?

Talvi vai kesä?

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

_MG_9098

Jäätelö vai karkit?

Nahka vai pitsi?

Korkkarit vai tennarit?

Kissa vai koira? No vaikka käärme. Oon vähän turhan eläinrakas..

Hampurilaiset vai pizza?

Facebook vai Instagram?

_MG_9063
_MG_9070

Punaviini vai valkoviini?

Kaupunkiloma vai rantaloma?

Juoksu vai pyöräily?

Joki vai järvi?

Sininen vai punainen?

Tanssiminen vai laulaminen?

Puhelin vai netti?

_MG_9106

Kummat te valitsette yllä olevista kysymyksistä? 🙂

 

Ossi nappaili postauksen kuvat meidän reilun viikon takaiselta Kuusamon reissulta. Tuo oli ehkä paras kokeilemani jumppa- ja venyttelypaikka! Lämmin sää ja tuollaiset maisemat ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

K-M