Joululahjavinkit

Rakastan antaa lahjoja rakkailleni. Juuri sellaisia, mistä tiedän heidän oikeasti pitävän ja nauttivan. Omat joulutonttuilut ovat jo lahjojen osalta paketissa, joten ajattelin laittaa jakoon omat joululahjavinkit, jos jollain lahjojen mietintä aiheuttaa hikikarpaloita otsalle joulun lähestyessä.

Aloitan lahjamietinnät aina arvelemalla tai selvittämällä, tarvitseeko lahjansaaja jotain tiettyä. Siinä joululahjavinkki nro 1. Eli selvitä tai kysy suoraan, onko tarvis jollekin tietylle asialle.

Toisena joululahjavinkkinäni on elämyslahjat. Elämyslahjat ovat minun mielestä parasta, mitä lahjaksi voi antaa. Tavaraa kertyy kotitalouksiin ihan mielettömät määrät ja monissa lapsiperheissä leluja on jopa liikaa. Aineeton elämyslahja säilyy lahjansaajan muistoissa jopa eliniän ja tuo usein moninkertaisen ilon tavaralahjaan verrattuna. Elämyslahjaan voit myös itse lähteä joskus mukaan, joten saatte molemmat läheisesi kanssa nauttia samalla yhteisestä ajasta. Alla lueteltuna muutamia ideoita aineettomiin elämyslahjoihin:

  • Lahjakortti: huskysafarille, SUP-lautailuun, kiipeilemään, seikkailupuistoon (Oulussa Huikia), sisäleikkipuistoon/aktiviteettipuistoon (Oulussa HopLop, Leo´s leikkimaa ja SuperPark), kokkauskurssille, joogastudiolle..
  • Ravintolaillallinen tai kotona tehty illallinen
  • Saunailta naisten/miesten kesken ja ohjelmana hyvää ruokaa, kauneushoitoja, korttipelejä tai mitä vain. Joko itse toteutettuna tai ostettuna palveluna.
  • Lomareissu lähelle tai kauas
  • Ja lempparina jo aiemminkin blogissa kertomani yllätystreffit vuoden jokaiselle kuukaudelle. Meillä tämä treffilahja viime joululta tälle vuodelle oli ihan hitti molempien mielestä!

Kolmantena joululahjavinkkinä listaan vaatelahjat lapsille. Ja kyllä, tiedän pehmeiden pakettien olevan lasten mielestä monesti tylsiä, mutta hyvin usein lelu tai leluja sieltä joulupukin säkistä joka tapauksessa tulee ja yhtä usein leikit niillä jäävät alkuhuuman jälkeen vähälle. Vaatteita sen sijaan kuluu koko ajan ja niitä tarvitsee kasvaville lapsille jatkuvasti lisää. Siksi siis vaatelahjat ovat minun valintani lapsille. Toki niitä lelupakettejakin tulee meillekin käärittyä paketteihin, mutta enemmän suosin vaatteita.

Neljäntenä joululahjavinkkinä on jonkun lehden tilaus. Joko niin, että lahjansaaja voi itse päättää lehden tai sitten tilaat valmiiksi jonkin lehden haluamallesi ajalle. Tässäkin lahjavinkissä on suolana se, että lahjailo jatkuu pitkään.

Viidentenä joululahjavinkkinä on auttaminen. Tämän vinkin itse asiassa kuulin Metin ja Hannan podcastista, missä myös listattiin joulun lahjavinkkejä. Muistaakseni heistä Hanna oli saanut joskus lahjaksi kotisiivouspalvelun puoleksi vuodeksi. Aivan ihana lahja ruuhkavuosien keskelle! Hyvä vaihtoehto on myös tarjota omaa apuaan kodin siivoukseen, lastenhoitoon, asioiden hoitamiseen jne.

Kuudes joululahjavinkkini on valmistaa jotain itse. Jos olet käsityöihmisiä niin lämpöiset villasukat ovat aina varma lahja ja kaikki itse käsintehty koskettaa lahjansaajaa, koska siihen on aina nähty vaivaa. Tai kokoa herkkukori, jossa on lahjansaajan lemppariherkkuja. Voit myös valmistaa tällaisen jouluisen herkkupurnukan ohjeineen tai tehdä makusuklaata. 

Seitsemäntenä joululahjavinkkinä on lahjakortit. Lahjakortteja saa nykyään melkein joka paikkaan, joten ne ovat hyvä, helppo ja varmasti mieluisa lahja kelle tahansa. Silloin lahjansaaja voi itse valita juuri sitä, mitä tarvitsee ja haluaa. Lahjakortit eri kauppoihin ovat omalla listalla viimeisenä sen vuoksi, koska rakastan miettiä sopivaa lahjaa ja sen vuoksi aika harvoin ostan lahjakorttia esimerkiksi johonkin tiettyyn kauppaan. Mutta kuten tuossa jo aiemmin kirjoitin, lahjakortit ovat hyvä lahja aina. Minunkin lahjasäkistä tänä vuonna löytyy lahjakortti yhdelle läheiselleni.

Viimeinen vinkkini on, että varsinkin aikuisille lahjat ovat yleensä hyvin toissijainen asia joulussa. Eli iloinen joulutervehdys tai viesti on aivan riittävä ja ihana lahja jouluisin. Vai mitä? 🙂

Mites teidän lahjahommat näin joulun alla?

K-M

Suklaapiilo – näyttävä jälkiruoka


Lupasin jouluherkut-postauksessani jakaa uusia kokeilemiani jälkiruokareseptejä jos ne onnistuvat kuvittelemallani tavalla. Ensimmäinen on nyt testattu itsenäisyyspäivänä ja se onnistui sen verran hyvin, että jaan ohjeen teidänkin kanssa. Instagram-tiliäni seuraavat saivatkin jo pientä sneak peekia tähän tekemääni jälkkäriin videon muodossa. Nyt kuitenkin avaan suklaapiiloa hieman enemmän ja kerron, miten se tehdään.

Tämä jälkiruoka-annos on koottu viidestä eri komponentista. Ne ovat paahdettu valkosuklaa, karamellisoitu sokerikeksi (Bastogne), mustikka-ruisjäätelö, tummasuklaa ja raikas marjakastike.

 Aloita jälkkärin valmistus paahtamalla valkosuklaa. Aseta uuni 175 asteeseen ja pilko levyllinen valkosuklaata pieniksi (1x1cm) palasiksi. Paahda suklaata pellillä uunin alaosassa. Paahto on valmis kun valkosuklaa on napannut kauniin paahteisen ruskean sävyn pintaan. Ole tarkkana paahtamisen kanssa, koska suklaa palaa nopeasti.  Paahtoaika uunista riippuen on 5-10 minuuttia. Nosta suklaa uunista ja anna jäähtyä. Jäähdyttyään suklaan voi veitsen avulla murskata pieniksi murusiksi.

Murustele valkosuklaamurun joukkoon Bastogne-keksiä. Voit käyttää myös piparia samaan tarkoitukseen. Jätä muruseos huoneenlämpöön odottelemaan annosten kokoamista.

Valmista seuraavaksi suklaapiilot tummasta suklaasta. Puhalla tarvittava määrä (+vähintään yksi varalle) vesi-ilmapalloja valmiiksi ja pese hieman pallon pintoja. Sulata suklaa vesihauteessa sekoitellen. Pyörittele vesi-ilmapallot sulassa suklaassa niin, että pallot kuorruttuvat ohuesti noin puoleen väliin asti. Heti pyörittelyn jälkeen nosta juomalasin päälle kuorrutetut vesi-ilmapallot niin, että suklaaosio ei kosketa lasia. Laita kaikki kuorrutetut pallot jäähtymään/hyytymään jääkaappiin.

Valmista seuraavaksi marjakastike. Minä käytin marjakastikkeeseen mustikoita ja mansikoita. Omani otin pakasteesta jo edellisenä päivänä sulamaan. Tee marjoista sauvasekoittimella tai blenderillä tasainen seos. Kuumenna kastike varovasti liedellä kuumentaen juuri ennen tarjoilua. Älä kuitenkaan anna kiehahtaa. Sokeria ei kannata kastikkeeseen käyttää ollenkaan, vaan kastikkeen tarkoitus on nimenomaan tuoda raikkautta ja hapokkuutta muuten makeaan annokseen. Komponenttien ollessa valmiita, aloita annosten kokoaminen juuri ennen tarjoilua. Ota ensimmäisenä käsittelyyn suklaapiilot. Ota suklaalla kuorrutetut vesi-ilmapallot jääkapista ja aseta ne lautaselle. Puhkaise pallot neulalla ja poista rikkoutunut vesi-ilmapallo varovasti rikkomatta syntynyttä suklaapalloa. Pallojen ollessa valmiita voit laittaa ne uudelleen hetkeksi jääkaappiin, koska ohut suklaakerros alkaa helposti sulamaan ja muotoutumaan huoneenlämmössä.

Kuumenna tässä välissä kastike. Asettele seuraavaksi tarjoilulautasille noin kahden ruokalusikallisen verran haluamaasi jäätelöä. Meillä oli hieman itsenäisyyspäivän teeman mukaan suomalaisuutta huokuvana valintana Valion mustikka-ruisjäätelöä, mikä sopi erinomaisesti muihin makuihin. Lisää lautaselle aiemmin tekemääsi muruseosta. Ja asettele lopuksi jäätelöpallon päälle tekemäsi suklaapiilot.

Ripottele siivilän avulla suklaapallojen päälle tomusokeria tai elintarvikekimalletta.

Tarjoile jälkiruoka syömäreiden eteen ja kaada kannusta kuuma marjakastike suoraan suklaapiilon päälle. Ohut suklaa sulaa kuuman ja raikkaan marjakastikkeen alla hetkessä paljastaen altaan maukkaan jäätelön.


Seuraavalla kerralla taidan kokeilla tehdä tämän suklaapiilon valkosuklaasta, jolloin saan annoksesta ihanan talvisen version.

Tämän jälkiruoan luokittelisin keskivaikeaksi juurikin suklaiden vuoksi. Valkosuklaan paahtamisessa kannattaa olla supertarkkana ja suklaapiilon tekemisessä vaaditaan hieman sorminäppäryyttä. Mutta kuten muissakin asioissa, niin tässäkin harjoittelu tekee mestarin. Eli rohkeasti vain tekemään suklaapiiloja 🙂

Rauhallista sunnuntaipäivää!

K-M

P.S. Kurkkaa muutkin tekemäni jouluherkut


DIY eukalyptuskranssi 2.0

Eukalyptuksen oksat ja erityisesti kranssit jatkavat suosiotaan sisustuksessa ja talvisin minäkin niillä tykkään meidän kotia koristella. Viime vuonna väkertelin eukalyptuskranssin pelkkiä oksia käyttäen. Tänä vuonna halusin tehdä hieman erilaisia ja sen vuoksi otin avuksi vanhoja henkareita, joista taivuttelin pyöreät rungot kransseille.

eykalyptuskranssi1eykalyptuskranssi4eykalyptuskranssi5

Aloita kranssien tekeminen muotoilemalla metallihenkari haluamaasi muotoon. Metallisia kranssipohjia on myös kaupoissa myynnissä. Oulussa niitä myydään ainakin Granitissa. Kranssipohjan ollessa valmis, valitse sopivat oksat työhön. Parhaita ovat ohuet ja mahdollisimman tuoreet oksat. Minä leikkelin isommista oksista lähteviä pienempiä sivuoksia kransseihin. Niitä on kaikista helpointa työstää. Kiinnittämistä varten leikkelin metallilangasta lyhyitä pätkiä, jotka pyöritin ja kiristin kranssipohjan ja oksien ympärille.

Toinen kranssi syntyi syntyi supernopeasti valmiiseen metalliseen valokranssiin. Sidoin aiemmin valmiiksi leikkelemäni eykalyptuksen oksat valokranssiin kiinni. Ja valmista tuli!

eykalyptuskranssi3eykalyptuskranssi6eykalyptuskranssi7eykalyptuskranssi8eykalyptuskranssi9eykalyptuskranssi10

Valokranssista tuli heti näyttävämpi ja kauniimpi! Nämä meidän kranssit ovat ulkonäöltään todella simppeleitä, mutta lisää katseltavaa saat halutessasi lisäämällä esimerkiksi kuusenoksia, leveää silkkinauhaa, koristeita jne. Kaikki nuo on helppo kiinnittää metallilangalla. Voit myös lisätä tuoreita kukkia, mutta kannattaa ottaa huomioon se, miltä kukka kuivuessaan näyttää. Eukaluptus ja havupuut kuivuvat kauniisti ja kestävät joulun yli paikoillaan. Joulun ja talven jälkeen kranssipohjat voi tyhjentää oksista ja ottaa uudelleen käyttöön seuraavana jouluna.

Oletteko te tehneet tai ostaneet kransseja?

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

K-M

Piparitorttu – jouluherkut sekaisin

Näin jokin aika sitten Instagramissa kuvan piparitortuista ja pakkohan niitä oli itsekin kokeilla! Joulun kaksi perinneherkkua samassa paketissa. Eilinen ihanan rauhallinen sunnuntaiaamu oli täydellinen hetki jouluisiin leipomispuuhiin. Laitoin joululaulut soimaan taustalle, sytytin parit kynttilät ja ryhdyin hommiin. Ja kuten arvata saattaa..Aika pian sain kaveriksi muutamat pienet käsiparitkin.

piparitorttu4piparitorttu(1)piparitorttu3

Selvisi, että nämäkin söpöt piparitortut ovat Kinuskikissan reseptejä. Ohje on superhelppo. Leikataan torttutaikinasta ja piparitaikinasta saman kokoisia suikaleita ja laitetaan ne päällekkäin. Sitten pursotetaan ohut rantu luumuhilloa ja kääritään molemmista päistä rullalle.

Piparitortut paistetaan uunissa 200 asteessa 7-10 minuutin ajan. Meidän uuniin olisi pitänyt laittaa vähemmän lämpöä, koska torttutaikina jäi hieman raa´aksi piparireunojen tummetessa vauhdilla. Mutta maussa sitä ei kyllä huomannut yhtään. Lopuksi ripottelin päälle tomusokeria tuomaan viimeisen silauksen.

Lisäksi me leivottiin piparin muotoisia joulutorttuja. Minä kun en oikein tykkää joulutorttujen kuivista osista, niin tällä tavalla koko torttu on juuri sopivan mehevä luumuhilloineen. Nämäkin valmistuivat nopeasti: painelin torttutaikinasta piparimuotilla tasamäärän. Puoleen painetuista torttutaikinapalasista pursotin luumuhilloa, jonka jälkeen nostelin toiset puolikkaat päälle. Lisäksi voitelu kananmunalla ja murusokeri viimeistelyksi. Nämä paistuvat valmiiksi uunissa 220 asteessa noin kymmenen minuutin aikana.

Ja viimeisimpänä kokeiluna piparisuklaat! Pohdittiin nimittäin töissä, miltä maistuisi suklaa, jonka sisällä olisi raakaa piparitaikinaa pieni palanen. Pakkohan tämäkin oli kokeilla. Sulatin tummaa suklaata ja maitosuklaata. Annostelin toisiin muotteihin tummaa suklaata ja toiseen maitosuklaata. Ja loppuja sekaisin. Sen jälkeen lisäsin pienet nokareet piparitaikinaa ja päälle lisää sulaa suklaata. Sitten vain suklaat jähmettymään jääkaappiin.

Tummasuklaa-pipari oli näistä oma suosikkini! Maitosuklaan ja piparitaikinan yhdistelmä oli aivan liian makea omaan makuun. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokeilla molempia!

joulutorttupiparisuklaa6

Näiden lisäksi olen kehitellyt muutamaa omaa jälkkärireseptiä mielessä. Toisen niistä testaan torstaina kun syödään itsenäisyyspäivän illallinen. Toinen sitten lähempänä joulua. Laitan sitten niistäkin tänne ohjeen jos ne onnistuvat 😉

piparitorttu2

Lisää herkkuohjeita löydät näistä edellisten joulujen postauksistani. Helpon valkosuklaapannacotan voi tehdä jääkaappiin jo edellisenä päivänä valmiiksi ja ihanan täyteläinen suklaakakku vain paranee maultaan muutaman päivän jälkeen valmistuksesta.

 

Joko siellä on aloitettu joululeipomiset? Mitkä ovat teidän suosikkejanne?

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

K-M

Joulukuu! Vihdoin!

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää! Meidän perheen oli tarkoitus lähteä päiväreissulle Rovaniemen Santa Parkiin, mutta päätettiinkin eilen illalla vaihtaa reissu kotikaupungin jouluhulinoihin. Huhujen mukaan Joulupukki ehtii huomenna vierailla Oulussakin monessa paikassa, joten pojat pääsevät kertomaan lahjatoiveensa, vaikkei Santa Parkiin mennäkään pukkia tapaamaan.

lahjapaketti
IMG_4454
IMG_4637

Rakastan aloittaa joulun vieton heti kuun alusta alkaen. Ja okei.. ehkä vähän jo marraskuunkin puolella. Minusta on ihan parasta fiilistellä koko joulukuu ja tehdä kaikki hommat hyvissä ajoin valmiiksi. Tällä tavoin voin nauttia sitten jouluviikolla ja viettää stressittömän joulun.

IMG_5175
IMG_4498joulukuusi3

Nyt kun saataisiin vain lumi takaisin maahan. Eiköhän se sieltä tule ennen joulua 😉

Milloin te aloitatte joulun valmistelut?

K-M

Vertaatko itseäsi muihin? Jep, niin minäkin!

Oletko koskaan huomannut vertailevasi itseäsi muihin? Oma ulkonäkö, omat ja toisten saavutukset, omaisuus, koulutus tai mikä tahansa sinut ja toisen ihmisen yhdistävä tekijä saa meidät kaikki arvioimaan sekä vertailemaan. Miksi me sitten tehdään sitä?

kahvi

Monenkin eri teorian mukaan vertailu tulee meillä selkärangasta ja kaukaa ajalta, jolloin esi-isämme elivät laumoissa. Tänä päivänä puhumme yhteisöistä, mutta kauan kauan sitten ihmisen sekä ihmistä edeltäneiden lajien selviytyminen pohjautui nimenomaan laumassa elämiseen. Karkeasti sanottuna: laumassa olet turvassa, yksin liikkuvana ja olevana sinut syödään.

Teorioiden  mukaan tuo sama laumakäyttäytyminen on meidän tämän päivän yhteisöllisyyden perustana. Tämä kaikki on yksi iso syy siihen, että jokainen meistä vertaa omaa itseään ja tekemisiään toisiin. Jossain syvällä perimässämme emme halua joutua ulos laumasta.

Vertailua voi tehdä kahdella tapaa, positiivisesti tai negatiivisesti. Näiden kahden ero on se, että positiivinen vertailu on motivoivaa. Esimerkiksi ”Vautsi miten hienosti tuo toinen teki tämän saman homman, mikä minulla on edessäni. Koitan pyrkiä yhtä miellyttävään lopputulokseen”. Positiivinen vertailu pysyy positiivisena niin kauan kun olet kilpailematta ja nostamatta omia paineita kilpailun vuoksi. Kilpailukin on toki hyvästä jos se on ”tervettä” ja leikkimielistä. Mutta raja tässä asiassa positiivisen ja negatiivisen välillä on hiuksen hieno.

Entäs se negatiivinen vertailu? Se ei motivoi, se sättii ja laskee mielialaa. Negatiivista vertailua tekemällä painat itseä alas ja mielialaa laskusuuntaan. Ja mitä enemmän ajattelet muiden olevan parempia, sitä enemmän mielialasi laskee ja sitä enemmän ajattelet taas muiden olevan yhä parempia. Noidankehä on valmis.

Miten siis kääntää negatiivinen plussan puolelle? Itsetunnon kehitys on yksi avain.

kahvi4

Mikä itsetunto?

Jokaisella meillä on semmoinen. Se on osa persoonaa. Itsetunto on oma käsityksemme itsestämme kokonaisuutena. Itsetunto sisältää tiedostamamme heikkoutemme ja vahvuutemme. Hyvän itsetunnon omaavana rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja pystyt hyväksymään omat heikkoudet. Tämän myötä sinulla on väkisinkin taito arvostaa myös muita sellaisina kuin he ovat ja hyväksyä samalla heidänkin heikkoudet ja vahvuudet.

Heikon itsetunnon omaavat sortuvat helpommin negatiiviseen vertailuun. ”Minulla on vain tällainen auto, tuo on paljon kauniimpi kuin minä, olen ainoa joka, jolla ei ole asiaa x”. Heikko itsetunto syö kykyä kestää pettymyksiä ja voi aiheuttaa kateuttakin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kateudenkin takana on vain hyvää. Siellä on asioita, jotka ovat sinulle itselle tärkeitä. Merkittävä tekijä onkin se, kuinka kateuden tunnetta käsittelet ja ilmennät.

Parasta tässä kaikessa kuitenkin on, että itsetuntoakin voi harjoittaa, kehittää ja parantaa! Ja jo pelkkä itsetunnon kohentaminen vähentää negatiivista vertailua ja parantaa elämänlaatua sitä myöten.

kahvi-1

Miltä tämä kaikki teistä kuulostaa?

Minä innoistuin tästä aiheesta alunperin sen vuoksi, että kaikki antropologiaan liittyvä on minun mielestä äärimmäisen mielenkiintoista. Miten voikin jokin tuiki tavallinen yleinen piirre ja tapa ihmisessä olla perua jostain niinkin kaukaa kuin lajimme alkuajoista?

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin herätellä armollisuutta itseään kohtaan. Tässä toinen syy postaukseen. Rakastan kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Armollisuutta itseään ja muita kohtaan voi aina kehittää lisää. Sitä tarvitaan varsinkin tänä päivänä, kun itseltä ja muilta vaaditaan ihan älyttömästi kaikkea. Jokaisen tulisi olla ”täydellinen” ja luonteeltaan kova, mutta kuitenkin hyvin sydämellinen. Minusta on kuitenkin äärimmäisen helpottavaa tietää, että tuo ”täydellisyys” on vain kaunis haave, koska jos tällainen luontainen vertailukin tulee perimässä noinkin kaukaa, on sitä melkoisen hankalaa napsauttaa yhtäkkiä pois päältä. Parempi siis vain kehittää omia ajatusmalleja ja itsetuntoa jos kokee tarpeelliseksi. Näidenkin seikkojen vuoksi täydellistä meistä kenestäkään ei koskaan tule ja hyvä niin. Mutta aina voi kehittyä paremmaksi itseksi 🙂

 

Haluaisin kovasti kirjoittaa tästä aiheesta paljon tätä pintaraapaisua enemmän. Vertailusta, itsetunnosta ja armollisuudesta itseä kohtaan kun voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Saatika sitten tuosta tieteellisestä näkökulmasta. Tietoa kuitenkin puuttuu pidemmän kirjoituksen tekemiseen. Toivottavasti tämä kirjoitus kuitenkin herättää ajatuksia ja niitä lukisin teiltä enemmän kuin mielellään! Ja lisätieto tietenkin on aina tervetullutta.

 

Ihanaa keskiviikkoa! Ollaan armollisia tänäänkin 😉

 

K-M

 

 

Uusi sohva vai vanha sohva uusiksi?

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa aivan eri asiasta, mutta täydellisen sohvan etsinnästä turhautuneena muistin somen voiman, joten tänään tuleekin sohva-asiaa.

Nimittäin.. Sen jälkeen kun päätimme siirtää talonrakennuksen jonnekin tulevaisuuteen, olen metsästänyt meille uutta sohvaa.. Tuloksetta. Haluttaisiin hyvinkin saman tapainen sohva kuin nykyinen on, mutta paljon vaaleammalla verhoilulla. Tämä nykyinen sohva on vajaat seitsemän vuotta vanha ja tosi kulunut. Aurinko on sitä haalistanut, kissa näyttänyt kyntensä yhteen nurkkaan, ainakin yksi jousi löystänyt ja niin edelleen. Nyt kuitenkin sohvan etsiminen alkaa kyllästyttää ja aloin miettiä, voisiko tämän meidän vanhan sohvan kunnostaa sisuksistaan uuden veroisiksi ja verhoilla vaaleammaksi? Tämä sohva kun malliltaan ja kooltaan sattuu olemaan kuin tehty meidän olkkariin. Jos tätä mallia vielä valmistettaisiin, ostaisimme samanlaisen tilalle.

Olisi aivan ihana ajatus vain freesata tämä vanha sohva ja antaa sille näin lisää käyttövuosia. Tai vanha ja vanha.. Minusta vajaat seitsemän vuotta on aika pieni ikä huonekalulle. Onko teistä?

Sen vuoksi järjestän nyt pienen etsintäkuulutuksen taitavalle huonekalujen kunnostajalle ja verhoilijalle.

ruuhkavuodet_2img_6287-1024x683

 

Eli oletko sinä itse tai tunnetko/tiedätkö taitavan huonekalujen kunnostajan ja verhoilijan Oulun alueelta? Tai onko sinulla mahdollisesti hyviä kokemuksia sellaisista? Tähän sohvan uusimiseen meillä on kuitenkin tietty budjetti ja se edellä mennään.

Mutta nyt.. Laittakaa vihjettä kommenttikenttään tai blogin s-postiosoitteeseen toinenikkuna@gmail.com

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 🙂

K-M

 

 

Bike Hotel Concept, Hotel Iso-Syöte

*Yhteistyössä Hotelli Iso-Syöte

 

Minua vähänkin aikaa seuranneet tietävät, että yksi lemppariharrastuksistani on maastopyöräily. Meidän kodin läheltä lähtee mahtavia metsäreittejä kymmenien kilometrien päähän, mutta siltikin oma lemppari alue maastopyöräilyyn on Syötteen alue. Siksipä olin enemmän kuin innoissaan Hotelli Iso-Syötteen ehdotuksesta testata heidän tälle kaudelle uusitut leveärenkaiset fatbiket ja juurikin tuolla omilla lempparipoluilla. Hotellilla on aivan oma pyöräilijöille suunnattu palvelukokonaisuus, Bike Hotel Concept, johon sisältyy aivan kaikki pyöristä varustukseen, huoltoihin, reittipalveluihin sekä ravintoon ja rentoutumiseen. Toisin sanoen pyöräilijän unelmapalvelu.

bhc_hotel_iso-syöte_3bhc_hotel_iso-syöte_4bhc_hotel_iso-syöte_7

Syötteen polut tarjoavat monen eri tason reittejä aina aloittelijoille sopivista hyvinkin haastaviin konkaripolkijoiden polkuihin. Myös reittien pituuksia löytyy muutamasta kilometristä kymmeniin kilometreihin saakka. Eri reittejä yhdistelemällä valittavana on huima määrä ihania polkuja pitkin metsiä ja tunturimaisemia.

Vaikka Syötteen alue ei minulle aiemmin ollut kovinkaan tuttu, on siellä alusta asti ollut turvallinen olo ajella uusia polkuja pitkin. Kaikki reitit on merkattu tosi hyvin ja opastekylttejä on reittien varrella hyvä määrä. Lyhyenkin reitin varrella maisemat ehtivät vaihtua moneen otteeseen. Tiheästä kuusimetsästä makealta tuoksuvan suon pitkoksille.. Välillä on ihana pysähtyä tunnelmallisissa taukotuvissa eväiden ääreen ja nauttia hetki tulen loimutessa vierellä.

bhc_hotel_iso-syöte_8bhc_hotel_iso-syöte_9bhc_hotel_iso-syöte_10bhc_hotel_iso-syöte_6

Aina aiemmin poljin Syötteen metsissä omalla kapearenkaisella maasturillani. Fatbikea kuitenkin testasin ensimmäistä kertaa tämän vuoden tammikuussa Syötteen satumaisilla talvireiteillä. Vuokrasimme kälyn kanssa juurikin Hotelli Iso-Syötteeltä pyörät ja kävimme porukalla ajelemassa pitkin lumisten kuusien reunustamia polkuja. Nyt puolestaan syksyn aikana fatbike-kuume alkoi kohoilla ihan kunnolla ja päädyin lopulta vaihtamaan kapearenkaisen luottokumppanini ”fättiin”. Ja ei ole kyllä kaduttanut. Leveiden renkaiden ansiosta voi polkea melkeinpä missä vain. Lumella, hiekalla, syvässä kurassa, metsäpoluilla..

Hotellin uudet pyörät oli keveitä ajaa ja ohjautuivat hyvin haastavillakin poluilla. Minä otin alleni S-koon pyörän ja Ossilla oli L-koko. Kypärät meillä oli kotoa mukana ja ennen lähtöä pyöriin vaihdettiin lukkopolkimet, kun me niillä ollaan totuttu molemmat ajamaan. Omia varusteita ei kuitenkaan tarvitse ottaa mukaan ellei itse halua. Kypärä mm. kuuluu vuokrauksen hintaa. Hotellilta löytyy myös pyöräilyasut!

Vuokrapyörävalikoimasta löytyy monenlaista kulkupeliä. Myös lapset on huomioitu pyörävalikoimassa eli pyöräseikkailulle voi lähteä koko perheellä! Näiden fatbikejen lisäksi vuokrattavana on hieman normaalia leveämpi renkaisia ”plussapyöriä” sekä sähköavusteisia fatbikeja.

bhc_hotel_iso-syöte_11bhc_hotel_iso-syöte_12

Hankala kuvailla sitä tunnetta, mikä tulee kun pyöräilee tällaisissa maisemissa. Täysi hiljaisuus metsissä, kaikki raikkaat tuoksut, eläimet ja näköalaa silmän kantamattomiin. Ja kaikki tämä alle kahden tunnin ajomatkan päässä Oulusta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan retkeilyä Syötteen alueella pyörän selässä niin talvella kuin lumettomaankin aikaan. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin kävelyretkillä, mutta siltikin pääset nauttimaan upeasta luonnosta ja metsän rauhasta hauskalla tavalla.

Käykää myös kurkkaamassa viime tammikuinen kirjoitukseni Fatbiket Syötteellä. Siitä saa pientä vihjettä siitä, kuinka upeaa on ajella myös talvella keskellä tykkylumipuita. Se on oikea talven ihmemaa.

bhc_hotel_iso-syöte_13

Kiitos tuhannesti Hotelli Iso-Syöte mahdollisuudesta päästä kokeilemaan uusia pyöriänne! Oli aivan ihanaa!

 

 

K-M

P.S. Joko luit edellisen kirjoitukseni Hotelli Iso-Syötteen uudesta ja upeasta Karhunpesä-sviitistä?

 

EDIT: Bike Hotel Conceptin nimi on päivitetty ja löytyy nyt nimellä Lapland Bike Hotel.

Palvelukokonaisuus on täysin sama kuin aiemmin 🙂

Unelmien miniloma Karhunpesä-sviitissä

* Yhteistyössä Hotel Iso-Syöte

Kolme pientä alle kouluikäistä naperoa, kokopäivätyöt ja muut ruuhkavuosien kiireet. Yhteinen, kahdenkeskinen laatuaika puolison kanssa on todella kortilla ja kaikki pienetkin hetket yhdessä pyritään nauttimaan toistemme seurasta. Nyt kuitenkin saimme yhteistä aikaa melkeinpä koko menneen vuoden edestä, kun perjantaina aamusta veimme lapset hoitoon ja ajelimme vuorokauden ajaksi Hotelli Iso-Syötteen vieraaksi. Majoituimme uutuuttaan ja upeuttaan hohtavaan Karhunpesä-sviittiin.

karhunpesä_bearcavesuite7

karhunpesä_bearcavesuite8

Hotellin respan toivotettua meidät iloisesti tervetulleiksi, lähdettiin Ossin kanssa innosta ja jännityksestä hymyillen kävelemään kohti majoitustamme. Hotellin alakerrasta löysimme ohjeiden mukaan karhun kuvalla varustetun oven sviittiin. Avattuamme oven mykistyimme tämän näyn ääreen. Ja siis ihan oikeasti aivan kuin joku olisi painanut mute-nappia meille! Suut auki tuijoteltiin toisiamme ja tätä 85 neliön luksustason sviittiä vuoron perään.

Ensimmäinen huomio oli sviitin tuoksu. Karhunpesä tuoksui vienosti ja raikkaasti sellaiselle hieman tervaiselle puulle, mutta ei kuitenkaan niin, että se häiritsisi. Sen perään katse hakeutui sviitin upeaan luonnonkivitakkaan ja kuparisiin yksityiskohtiin. Katseen vangitsi kuitenkin lopulta ikkunoiden eteen sijoitettu iso poreamme. Siinä vaiheessa taisin hymyillä niin leveästi kuin kasvoista lähtee. Poreammeen ja olohuoneen ihmettelyn jälkeen tutustuttiin sviitin muihin puitteisiin.. Aivan mieletön ylätasanne isoine sänkyineen sekä karhupesämäisine sisustuksineen pisti meidät huokailemaan ihastuksesta. Karhunpesän kaksi wc-tilaa olivat myös sisustukseltaan täydellisiä. Rauhalliset maanläheiset sävyt ja hentoinen eukalyptuksen tuoksu toivat heti aivan ihanan tunnelman.

karhunpesä_bearcavesuite6
karhunpesä_bearcavesuite3

Kuvien napsimisen lomassa tuli sen verran nälkä, että päätettiin pitää ruokailutauko hotellin ravintolassa. Haluttiin kuitenkin nauttia upeasta majoituksesta ja päädyttiinkin ottamaan annokset huoneeseen. Haluttiin viettää kaikki mahdollinen aika ihan vain kahdestaan. Hotellin ravintolassa aiemminkin syöneinä tiedettiin, että annokset ovat varmasti maukkaita ja odotukset ylittäviä. Nyt kuitenkin kokki vei homman astetta kovemmaksi. Nimittäin en muista milloin viimeksi olisin syönyt niin maukkaan ravintola-annoksen. Minä otin paahdettua nieriää lisukkeineen ja Ossi puolestaan tilasi ihan supermaukkaan kanapastan. Visualisti-puoli minussa ihaili annosten kaunista asettelua, enkä olisi millään raskinut alkaa syömään.

Jälkkäriksi nautittiin takkatulen ääressä ruby-suklaata ja lasilliset viiniä. Jos poreamme ei olisi houkutellut vieressä oltaisiin istuttu noilla sijoilla varmaan useampi tunti. Oli niin ihanaa nauttia hetkestä roihuavan takan vieressä päivän hämärtyessä ja keskittyä kunnolla juttelemaan kaikesta mahdollisesta. Tuli mieleen ne meidän seurustelun alkuajat, kun saatettiin jutella tunteja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nykyään kun meidän keskustelut arkisin painottuvat enemmänkin itse arjen pyörittämiseen ja muihin juokseviin asioihin.

karhunpesä_bearcavesuite16karhunpesä_bearcavesuite13

Poreamme houkutteli tosiaan niin paljon, että napattiin laukuista uima-asut ja lähdettiin tutustumaan sviitin kylpytiloihin. Vai sanoisinko sviitin spa-osastoon? Vierekkäiset sadevesisuihkut ja ovet kahteen erilliseen saunaan. Turkkilainen höyrysauna ja vastapäätä perinteinen suomalainen sauna panoraamaikkunalla huoneistoon. Ikkunasta pystyi halutessaan katselemaan jättitelkkaria tai huoneiston takana avautuvaa maisemaa. Ikkunat oli myös mahdollista sulkea rauhaa halutessaan. Meillä ne oli auki, kun vain kahdestaan huoneistosta sekä löylyistä nautittiin.

Vaikka perinteistä saunaa rakastankin, niin kyllä voiton vei sviitin ihana höyrysauna! Myös parempi puoliskoni mieltyi höyrysaunan lämpöön ja tunnelmaan. Ja poreammehan on ainakin meidän kohdalla sanomattakin selvä kruunu tähän kaikkeen. Oli niin mahtavaa rauhassa nauttia lämpimästä vedestä ja poreista. Lauantaina sääkin oli kirkas ja nautittiin heti aamusta alkaen upeista maisemista poreiden keskellä.

karhunpesä_bearcavesuite10karhunpesä_bearcavesuite9karhunpesä_bearcavesuite2karhunpesä_bearcavesuitekarhunpesä_bearcavesuite17karhunpesä_bearcavesuite18karhunpesä_bearcavesuite4

Meillä ei ole tällä hetkellä halua lähteä viikon lomalle kahdestaan ja jättää lapsia muille hoitoon. Ikävä on liian suuri meille kaikille, varsinkin meidän 1-vuotiaalle kuopukselle. Voimme kuitenkin molemmat Ossin kanssa kädet sydämillä taata, että vuorokausi Karhunpesässä sekä Syötteen upeissa maisemissa latasi akut yhtä lailla kuin useampi päivä jossain muussa lomakohteessa.

Oulusta Iso-Syötteelle on ajomatkaa vain alle kaksi tuntia eli matkustusaikaa ei ole juuri ollenkaan. Lyhyestä matkasta huolimatta tuntuu, että on jossain täysin toisessa maailmassa tunturien ja täydellisen rauhan keskellä. Me ainakin unohdettiin kaikki muut arjen kiireet ja keskityttiin vain upeaan tunnelmaan sekä tietenkin toisiimme. Kotona sitä ei samalla tavoin onnistu pysähtymään, vaikka hetkessä osaisikin elää. Tuolla sen sijaan jokaista aistia hemmoteltiin vuorokauden ajan ja viimeisetkin kiristykset haihtuivat hartioilta. Parasta oli se, että saimme kokea kaiken tämän Ossin kanssa yhdessä. 

karhunpesä_bearcavesuite15

Meillä Suomessa on upeita kohteita ja oikeasti näinkin läheltä voit löytää mitä uskomattomampia paikkoja! Minäkin ajattelin ennen hieman mustavalkoisesti, että tarvitsen sen viikon loman kaukana kotoa ladatakseni akut ja rentoutuakseni kunnolla. Sainpas onneksi nenilleni ihan konkreettisesti kun vuorokausi Karhunpesä-sviitissä latasi sekä minuun, että puolisooni huikeasti energiaa. Puhumattakaan siitä, kuinka upeaa oli kaiken tämän pikkulapsiarjen keskellä olla vain kaksin. Ja lähestyvän joulun vuoksi vinkkaan antamaan elämyslahjana yön Hotelli Iso-Syötteen upeissa sviiteissä! Jää taatusti mieleen ja muistoihin!

Vierailumme ei kuitenkaan päättynyt lauantaina huoneen luovutukseen, vaan pääsimme vielä nauttimaan Syötteen upeasta luonnosta tuliterien maastopyörien kyydissä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kiitos Hotelli Iso-Syötteen väki tästä unelmien minilomasta Karhunpesä-sviitissänne. Ja mitä suurimmat onnittelut kuudennesta peräkkäisestä voitosta Suomen parhaana pienenä hiihtohotellina. Voitto meni täysin oikeaan kohteeseen! 🙂

 

K-M

P.S. Voit lukea myös aiemmasta vierailustamme Hotelli Iso-Syötteellä. Kuopuksemme ollessa pieni vauva majoituimme koko viiden hengen perheellämme hotellin Aurora-sviitissä. Nämäkin sviitit ovat vertaansa vailla ja loksauttavat suut auki upeudellaan. 

 

*Tämä blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Hotelli Iso-Syötteen kanssa. Kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat kuitenkin täysin minun ja puolisoni omia.  

Kannusta muita!

Tänään kirjoitan toisten kannustamisesta sekä sen merkityksestä. Miksi toisia on hyvä kannustaa ja voitko tehdä sitä itsellesi? Halusin tarttua tähän aiheeseen, koska jo jonkin aikaa olen kiinnittänyt oikein extrahuomiota muiden kannustamiseen ja positiiviseen kommentointiin. Oman positiivisen luonteen myötä kannustaminen ja positiiviset ajatukset toisista ovat ns. peruskauraa, mutta aiemmin ”ujominä” nosti päätään usein juuri silloin, kun olisin voinut antaa positiivista palautetta milloin mistäkin asiasta. Näin päädyin aiemmin pelkkään kiitokseen tai muuhun vastaavaan kivaan, mutta lyhyeen kommenttiin hymyn kera.

Ujominä” ei onneksi enää päätään niin tiuhaan nostele, vaan sanon nykyään ääneen ne mielessäni pyörivät positiiviset kommentit ja kannustukset.

kannustaminen3

Lapsille kannustaminen on tutkitusti tärkeä osa itsetunnon kehittymistä. Motivointi ja kannustus auttaa lasta onnistumaan haastavissa tai epämieluisissa tehtävissä. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin enemmän aikuisten väliseen kannustamiseen ja siihen, miksi se on herkän lapsuusajankin jälkeen tosi tärkeää.

Kannustaminen kuuluu erään teorian mukaan ulkoiseen motivaatioon. Samaan joukkoon kuuluvat mm. palkinnot ja rangaistukset (esim. kultamitalli urheilukisassa tai rangaistuksena häpeä epäonnistumisesta). Ulkoiset motivaatiolähteet ruokkivat puolestaan sisäistä motivaatiota. Tämä motivaatiotyyppi on tärkeämpi. Sisäinen motivaatio on sitä, että tekee tiettyä asiaa ensisijaisesti itsensä vuoksi. Esimerkkeinä tällaisista tilanteista ovat terveellisesti syöminen hyvän olon sekä hyvinvoinnin vuoksi, eikä jonkin asetetun dieetin mukaisesti nopean painonpudotuksen toivossa. Toinen esimerkki voisi olla se, kun otat vastaan haastavia työtehtäviä sen vuoksi, että haluat aidosti kehittää itseäsi.

Olipa motivaation kohde mikä tahansa, on saaduilla kannustuksilla ja kehuilla iso merkitys teon hetkellä sekä tavoitteeseen päästyäsi.

kannustaminen

Jalat tuntuvat betonitolpilta ja kramppaus vie huomion kaikesta muusta. Alaselkä tuntuu olevan tulessa ja mietin särkylääkettä. Väsyttää, mutta äidinmaidosta saatu sisu ei anna minun luovuttaa ja jättää tätä kisaa enää kesken. Minähän menen maaliin, vaikka ryömien. Alkaa sataa ja mutka toisensa jälkeen tuntuu raskaammalta. Kulkemani reitti on täysin vieras, eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, kuinka kaukana enoni pitämä huoltopiste vielä on. Tiheää metsikköä kulkiessa kuulen autojen ääniä ja päättelen tien olevan lähistöllä. Näen tien ja pian alitan sen tunnelista. Tunnelin toisessa päässä katsahdan ylös mäen päälle ja näen enoni sekä tätini. Minut nähtyään he molemmat alkavat huutamaan iloisina kannustushuutoa ja tsemppejä! Pysähdyn vaihtamaan tyhjän juomapullon täyteen ja syön energiapatukan. Enon ja tädin kannustushuutojen saattelemana jatkan matkaa kohti maalia. Kannustusten nostama adrenaliinipiikki saa minut unohtamaan väsymyksen ja kivut. Viimeisessä kovassa nousussa ennen maalia kanssakilpailijat kannustavat ja tsemppaavat toisiaan. Jokainen koettelee rajojaan. Huudon ja onnittelujen saattelemana pyöräilen viimeisen mäen ylös ja maaliviivan yli.

Siinä yksi ihan konkreettinen esimerkki parin vuoden takaisesta maastopyöräkisasta, jossa koin kannustuksen ja tsempin hurjan vaikutuksen. Toinen loistava esimerkki on läheisten kannustus, tsemppi ja myötäeläminen ahdistuksen/masennuksen sekä synnytysten jälkeisistä traumoista toipumisen edistämiseen. Välillä kun epätoivo on meinannut vallata mielialan, kannustavat lauseet, tsempit ja myötäeläminen on saanut toivon kipinän oikein roihahtamaan liekeiksi. Se on upea tunne!

Minä koen ainakin niin, että mitä haastavamman tehtävän tai asian äärellä olen, sitä suurempi vaikutus on toisten kannustuksella. Ihan sama oliko kyseessä fyysisesti raskas urheilukisa vai henkistä kanttia koetteleva tilanne, kannustuksen voima on suuri. Toisen kannustaessa tulee tunne, ettei ole asian kanssa yksin. Että on ne taustajoukot, jotka tekevät tätä sinun kanssasi, vaikka sinä olisitkin suorittajana. Ja se hetki kun onnistut! Silloin ylität itsesi, jolloin aivojen dopamiinitaso nousee ja koet mielihyvää. Varsinkin kaikkesi antaneena maaliin pääsy asiassa kuin asiassa on mahtava palkinto, kun onnistut sen itsellesi antamaan. Tämän lisäksi se yhteinen riemu kannustusjoukkojen kanssa on ihanaa. Unohtamatta sitä tunnetta, kun saat ihailua osaksesi. Se tuntuu kieltämättä hyvälle. Juuri näiden vuoksi ainakin minulla on aina helpompaa asettaa seuraava tavoite ja näin kehittää itseäni. Olipa kyse sitten edelleenkin pyöräkisasta tai jostain muusta elämääni liittyvästä seikasta.

kannustaminen4

Entäpä sitten työelämässä? Positiivisen palautteen saaminen nostaa tutkitusti työn imua, jolla tarkoitetaan tarmokkuutta, intoa ja omistautumista työhön. Usein vain unohtuu, että sinun ei tarvitse olla esimies tai HR-puolen tekijä antaaksesi palautetta työkaverillesi. Tähänkin seikkaan olen kiinnittänyt erityistä huomiota hoitovapaalta palatessani.

”Kiitos, hyvin hoidettu”, ”Tosi hyvä idea, kuulostaa upealta”. Näiden lauseiden sanominen kollegoille vie aikaa noin kaksi sekuntia, mutta saa aikaan monen tunnin tai jopa monen päivän hyvänolontunteen toiselle ja myös itsellesi!

Entäpä lyhyt ”moi” ja hymyily työpaikan käytävällä kohdatessa vs. katseen pois kääntäminen ja nopea hiljainen ohitus? Ensimmäinen vaihtoehto tuo mukavan olon kohtaamisesta ja vahvistaa yhteishenkeä. Kun taas jälkimmäinen aiheuttaa pahimmillaan jopa päivien murehtimisen kurjasta tilanteesta. Palautteen antaminen työelämässä on kuitenkin taitolaji. Kritiikkiäkin voi nimittäin antaa samalla kannustaen alaistaan tai kollegaa. Oikeanlainen palaute ja kannustus lisää työtehoja, -intoa ja motivaatiota. Kannustava ilmapiiri näkyy työyhteisön mielialassa positiivisena ja antaa osaltaan energiaa päiviin.

kannustaminen5

Entäpäs se oman itsensä kannustaminen? Se on yhtä lailla mahdollista! Nyt en kuitenkaan tarkoita palkitsevaa kannustusta, jolloin lupaat itsellesi x asian suoritettuasi jonkin asettamasi tavoitteen. Sekin kyllä toimii hyvin toisinaan, mutta minun mielestäni tärkeämpi taito on opetella sisäisesti puhumaan itselleen kuten puhuisit ystävälle vastaavassa tilanteessa. ”Hyvä, sinä pystyt tähän!”, ”Hieno suoritus, jatka samaan malliin”, ”Ei haittaa, vaikka et päässyt tavoitteeseen. Teit kuitenkin parhaasi”.

Myötätunto ja rakkaus itseään kohtaan näyttelee isoa osaa tässäkin taidossa ja se vaatii opettelua. Mutta tämän asian sisäistettyä saat valtavan ison voimavaran omasta itsestäsi käyttöön.

 

Kannustamisella on valtava vaikutus. Lyhytkin lausahdus saattaa aiheuttaa suurenmoisen aallon positiivisia tunteita ja tekoja. Sanoitpa sen toiselle tai itsellesi.

Mitä mieltä te olette? Onko teillä tapana kannustaa toisia? Entä mitä ajatuksia teissä herättää oman itsensä kannustaminen? 🙂

 

K-M