Tunnetko itsesi?

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja olo on tosi innostunut, mutta samalla todella väsynyt. Töiden- ja päivähoidon aloituksesta kirjoitan kuitenkin aivan eri postauksessa.

Nimittäin nyt vihdoin tartun uuden postaussarjan ensimmäiseen osaan. Luonnos tästä ensimmäisestä aiheesta on roikkunut jo muistiossa keväästä asti, koska halusin kerryttää lisää materiaalia muihin osioihin. Tämä uusi postaussarja käsittelee aihetta itsetuntemus. Tai filosofisemmin sanottuna ”kuka ja millainen minä olen?”.

Aihetta olen pyöritellyt kolmelta kantilta, joista ensimmäisenä ”esittelen” tunnelukot. Onko kellekään tuttu juttu? Monelle on varmasti ainakin jossain tullut vastaan Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi.

4

Mikä tunnelukko?

Meillä jokaisella on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat elämän alkupuolella, lapsuudessa ja nuoruudessa, opittuja tapoja reagoida eri asioihin. Reaktiot vaihtelevat tunteista ajatuksiin ja käyttäytymisestä siihen, kuinka koet tietyt asiat sekä tilanteet.

”Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.”
Kimmo Takanen, Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Selviytymismalleiksi Takanen listaa mm. asian välttelyn, antautumisen sekä hyökkäämisen. Lapsena nuo tulevat luontaisesti, kuten aikuisiälläkin. Mutta nyt ne kääntyvät itseä vastaan ja horjuttavat tasapainoisia kokemuksia/elämää.

Tästä linkistä pääset suoraan Tunne lukkosi -teoksen sivuille, jossa tunnelukoista kerrotaan tarkemmin.

Me ihmiset kun ollaan jokainen ainutlaatuisia niin meidän tunnelukotkin vaihtelevat. Takanen listaa kirjassaan 18 eri tunnelukkoa. Niitä ovat esim. alistuminen, uhrautuvaisuus, pessimistisyys, vaativuus ja suojattomuus. Näitä tilanteita tulee kaikille elämän varrella vastaan, mutta aina ko. tunnelukkoa kantavana sitä toimii tietynlaisessa tilanteessa samalla kaavalla. Kaavalla, joka tuntuu oikealta, mutta ei hyvältä.

3

Tunnelukot on jaoteltu neljään eri vahvuuteen: erittäin vahva (tunnelukko vaikuttaa ja ohjaa elämää voimakkaasti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa), heikko (vaikuttaa elämään harvoin) sekä lisäksi ei tunnelukkoa.

Esimerkiksi minulla uhrautumisen tunnelukko on testin mukaan erittäin vahva. Se olikin ainoa tuossa vahvimmassa kategoriassa. Merkkeinä uhrautumisesta ovat mm. se, että laitan hyvin usein muiden tarpeet omieni edelle ja tunnen helposti syyllisyyttä jos tilanne meneekin toisin päin. Kuuntelen paljon toisten ongelmia, mutta omistani osaan kertoa hyvin vähän. En halua vaivata muita. Ahdistun kun tajuan, että en voi auttaa toisia joka tilanteessa. Nyt tämän tiedostettuani olenkin opetellut olemaan tietyllä, sellaisella terveellä tavalla itsekäs. Nimittäin luontaisesti pelkään loukkaavani toisia jos en huomio heitä aina ensin. Eihän se niin tietenkään ole. Läheisille olen aina ollut avoin ja kertonut ainakin jossain määrin ongelmistani. Nykyään osaan puhua myös tasavertaisesti omista kompastuskivistä, mutta vieläkin mietin, että kuormitanko kuuntelijaa liikaa. Tämä uhrautuvaisuus tapahtuukin siis täysin omasta ”tahdostani”, ei muiden vaatimuksista. Tällainen uhrautuvaisuus vie tosi paljon energiaa pitkällä aikavälillä.

Vahvana tunnelukkona testi ilmoitti minulle alistumisen, koska pyrin mielummin välttämään konfliktitilanteita sen sijaan, että olisin vahvasti eri mieltä. Tämä kylläkin pätee vain tietyissä asioissa. Sellaisissa, joiden lopputulema on hyvä olipa asia hoidettu minun tai jonkun toisen päätöksen mukaan. Muissa asioissa avaan kyllä suuni ja perustelen mielipiteeni jos tilanne niin vaatii. Myös hyväksynnän haku on toisena vahvana tunnelukoissa. Se taas ilmenee niin, että haluan kuulua joukkoon ja mukaudun helposti muiden mukaan. Sekä niin, että mietin joistakin asioista, mitä muut ovat mieltä, vaikka muiden mielipiteellä ei ole oikeasti edes väliä ko.asiaan.

Keskivahvana testi antaa minulle suojattomuuden – pelkään, että itselleni tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tämä tosin liittyy vahvasti vanhemmuuteen, koska lasten myötä tietenkin aina hieman huolettaa maailman meno niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Heikkona tunnelukkona kannan mukanani vajavuutta – toisinaan, onneksi vähenevissä määrin, en näytä heikkoa ja herkkää puoltani muille kuin läheisille.

Tunnelukko testin pääset tekemään tästä. Testissä on 54 kysymystä, joihin valitaan aina lähiten itseä kuvaava väittämä.

Huom! Testi ei kerro aivan koko totuutta tietenkään vaan antaa enemmänkin aiheet, joista osasta kohtaa voi tunnistaa omia lukkoja sekä kokemuksia. Hyvä esimerkki tästä minulla on uhrautuminen erittäin vahvana. Se nimittäin koskee vain tiettyjä tilanteita, ei koko elämää sekä kaikkia kohtaamisia. Tämä siis kannattaa pitää mielessä, ettei säikähdä testin tuloksia.

2

Nyt kun omat lukot on selvillä niin mitäs sitten? Mistä avain?

Avain on se, että ensimmäisenä tunnistat tilanteet, joissa omat lukkosi napsahtavat kiinni ja toimit itselle epäsuotuisalla tavalla. Tämä voi viedä pitkänkin ajan. Kun olet oppinut tunnistamaan nuo tilanteet, mieti miten voisit toimia toisin. Se voi olla täysin päinvastainen reaktio tai jotain näiden kahden väliltä. Kunhan se tuntuu sinusta hyvältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukon avaaminen vie aikaa. Se raksahtee auki pikku hiljaa tilanteiden toistuessa. Tutut, opitut reaktiot tulevat vuosikymmenten kokemuksen vuoksi niin omasta ytimestä, joten itselleen pitää olla armollinen sekä kärsivällinen tässä(kin) asiassa. Se ei haittaa jos reagoi totuttuun tapaan. Pääasia onkin siinä, että huomaa tehneensä niin ja koittaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Hiljalleen siinä oppii uuden reaktion, joka alkaakin toistumaan vanhan huonon tilalle ja tunnelukko on murrettu.

Kuten jokaisessa asiassa, on tässäkin oma kultareunuksensa. Ei kaikki tunnelukot ole läpeensä huonoja juttuja. Niihin liittyy paljon mm. empatiaa, toisista välittämistä, huolenpitoa, myötätuntoa ja paljon paljon muutakin. Tämä seikka on minusta tärkeää pitää mielessä kun lähtee muuttamaan totuttuja tapoja. Eikö vaan?

1

Tässä vuoden aikana olen jutellut aiheesta reippaasti yli kymmenen läheiseni kanssa ja jokainen on myös tehneet tuon tunnelukkotestin. Testin jälkeen olemme usein jatkaneen keskustelua aiheesta ja jokainen on aikalailla heti tunnistunut lukkonsa sekä tilanteet, joissa ne aktivoituvat. Hauska on ollut myös huomata, että jokainen on ollut tästä jutusta yhtä innostunut kuin itsekin sekä he ovat sitten puolestaan jakaneet tätä asiaa taas eteenpäin. Parisuhteen kannalta tämä asia sekä testi on myös tosi hyvä avain toisen syvempään ymmärtämiseen ja jopa sen myötä ikuisien kiistanaiheiden poistamiseen. Niin kävi ainakin meillä kun houkuttelin paremman puoliskoni tekemään tämän testin, jonka jälkeen vertailimme tuloksia. Sen myötä tajuamme nykyään paljon paremmin toistemme reaktioita. Kuulin myös, että jopa eräs nelihenkinen perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta olivat tehneet kaikki tämän ja näin saaneet poistettua muutamia kiistatilanteita arjestaan. Iso peukku siis kaikin puolin Kimmo Takaselle sekä näille kirjoilleen. Suosittelen tutustumaan Tunne lukkosi -nettisivuihin sekä aiheen kirjoihin.

Postaussarjan toinen osa tulee käsittelemään aikanaan parisuhdetta. Minkälainen olet parisuhteessa sekä millainen puolisosi on? Sillä vaikka näistä asioista puhuu toisen kanssa useasti niin ei siltikään välttämättä täysin ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta nyt sunnuntain viettoon! Aurinkoista päivää!

K-M

P.S. Lukisin enemmän kuin mielellään teidän ajatuksia itsensä tuntemisesta sekä tietenkin tästä postauksen tunnelukko -aiheesta!

Kesästä luopumisen tuskaa

Selailin puhelimen kuvia kesän ajalta ja totesin jälleen tämän kesän olleen yksi parhaista pitkään aikaan. Eikä pelkästään sään puolesta vaan monella muullakin tapaa. Tosin kyllähän se sää antoi melkoisen lisän tähän lempparivuodenaikaan.

Samalla kun siirtelin kesämuistot koneelle niin kokosin kesän hetkiä tänne bloginkin puolelle. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

1234567891012131411

Ai että miten ihanan lämpimiä muistoja ♥

Nyt on kait pakko hyväksyä kesän kallistuneen syksyyn, vaikka tästä vehreydestä en vielä haluaisi luopuakaan. Huomasin muuten eilen, että pääskysetkin ovat jo lähteneet.

Siispä tervetuloa pimeät syysillat, villapaidat, kynttilät ja kauniit syksyn värit.

 

 

Mikä vuodenaika on teidän suosikkinne?

 

K-M

 

 

Äidiltä äidille

Kotiäitiaikojen loppumisen kunniaksi paljastan yhden jutun, millä rakkaan ystäväni (kotiäiti hänkin) kanssa olemme saaneet hymyn huulille kun on meinannut ottaa koville.

Selailin minun ja ystäväni Whatsapp-keskustelun lähetettyjä kuvia ja aina aika ajoin sieltä putkahteli esiin näitä mustan huumorin ja sarkasmin kukkasia ;D

12

Ala-oikean kuvaan liittyen minulla on esimerkki aivan elävästä elämästä..

Juttu menee näin: Juteltiin juurikin postauksen alussa mainitun ystäväni kanssa puhelimessa keskellä viikkoa. Sitten hän sanoi ”hei näin sut meidän vanhempien pihalta viime viikolla. Minne olit oikein menossa kun sulla oli farkut jalassa” Pystyin vastaamaan heti siltä seisomalta ”hei joo se oli tiistai, kävin kaupungilla” . 😀

Ja selvennyksenä vielä, että hänen vanhempansa asuvat metsikön ja ojan toiselta puolen. Silti hän onnistui bongaan minut joissain muissa housuissa kuin trikoissa. Ja lienee jo selvää, että tämä pian entinen kotiäiti ei kovin usein farkkuja vetele jalkaan.. ;D

3458

Kotona lasten kanssa oleminen on aivan ihanaa. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten ole kertaakaan ikävöinyt töihin tänä aikana.

Siispä omistan tämän postauksen kuvineen rakkaalle ystävälleni, joka kahden pienen kanssa jatkaa heidän omaa kotisirkustaan. Ja teille kaikille muillekin vanhemmille! Joskus huumori on paras apu 😉

 

Hauskaa perjantaita!

 

K-M

 

Edit: kuvat Instagram-tililtä @scarymommy & @kidsaretheworst

Perhevapaalta takaisin työelämään

Tänään on viimeinen päivä meidän normaaliksi muodostunutta ”kotiarkea”. Huomenna laitellaan kellot soimaan ja astellaan aamulla koko porukalla päiväkodin pihaan. Onneksi olemme järjestäneet asiat niin, että uudenlaisen arjen aloitus saadaan tehdä rauhassa totutellen.

Kolme päivää me ehditään porukalla tutustua taas päiväkodin rytmiin. Tiistaina onkin sitten minun vuoro vetää kotitrikoiden sijaan vähän skarpimpaa ylle ja astella taas tuttuun työpaikkaan.

_MG_8855
_MG_8873

Jo kerran tämän suuren muutoksen kokeneena osasin aloittaa työhönpaluun valmistelut hyvissä ajoin, koska mistään pikkujutusta siinä ei ole kyse. Siksipä ajattelin listata omat vinkkini samassa tilanteessa oleville.

  • Mieti ja päätä paluupäivä hyvissä ajoin. Mieti myös, mikä ajankohta olisi järkevin koko perheen kannalta. Meille elokuu oli järkevin, koska saimme kesälomat sumplittua hyvin tähän työhönpaluun tueksi ja lapset saavat aloittaa kokoaikaisen päivähoidon heti kauden alusta.
  • Kun paluupäivä on tiedossa hyvissä ajoin, ehdit alkaa valmistautua asiaan myös henkisestikin. Me ollaan puhuttu kevään ja kesän ajan tästä muutoksesta niin puolison kanssa kahdestaan kuin ihan koko perheellä. Muutos kun on yhtä suuri, ellei jopa suurempi lapsille.
  • Kuten isot muutokset aina, tämäkin herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan. Ja se kuuluu asiaan. Tekee mieli perua koko homma, on ikävä, itkettää, tuntuu, ettei ollakaan valmiita vielä jättämään kotiaikoja taakse. On siltikin hyvä muistaa, että noiden ikävien tunteiden rinnalle tulee myös intoa, uusia asioita, uusia kavereita lapsille, aikuisten kanssa keskustelua itselle ja paljon paljon muuta. Kahden kolmen viikon kuluttua arki alkaa tasoittumaan ja ikävät tunteet yleensä väistymään. Hyväksy, että varsinkin alku on raskasta kun töiden lisäksi hoidetaan lapset, koti, harrastukset jne. Hyväksy myös se, että aamukahvit voi taas joutua juomaan termosmukista autossa.. ;D
  • On myös hyvä muistaa, että eritoten vanhemmilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa. Lasten ikävä ja väsymys näkyy yleensä iltaisin hoitopäivän jälkeen kiukutteluna ja itkuisuutena. Eli juuri silloin kun on itsekin aivan poikki työpäivästä ja kaikesta erilaisesta ärsykkeestä, mitä päivän aikana tulee vastaan. Ymmärrystä ja myötätuntoa lapsia sekä itseä kohtaan.
  • Lapsille voi pakata tarhareppuun mukaan kuvan koko perheestä, joita sitten voi ikävän iskiessä katsella hoitopäivän aikana. Ja jos samassa hoitopaikassa on sisaruksia tai muita läheisiä, niin hoitajilta voi pyytää pieniä vierailuja tuttujen kasvojen luokse.
  • Esimieheen ja työkavereihin kannattaa olla enemmänkin yhteydessä ennen paluuta. On hyvä kysyä ja ottaa selville tarkkaan omat työtehtävät sekä mahdolliset muutokset työpaikalla. Paluu on paljon helpompaa kun tiedät, missä mennään ja mitä alat tekemään. Mitä tarkemmin olet perillä työhösi liittyvistä asioista, sitä jouhevammin paluu sujuu.

_MG_8870
_MG_8872

Tällä hetkellä oma olo on aika levollinen, vaikka isoja juttuja onkin edessä. Uskon kyllä, että kerran vanhempainvapaalta palanneena tiedän suunnilleen, mitä odottaa. Se puolestaan helpottaa oloa jo ennalta. Uskon kyllä myös niin, että tiistaina saattaa tirahtaa kyynel jos toinenkin kun suljen kotioven ja suuntaan kohti työpaikkaa. Mutta se kertoo vain siitä, mikä minulle on tärkeää. ♥

_MG_8856
_MG_8882

Levollisen mielen lisäksi olo on ihan älyttömän haikea. Meidän ajat lasten kanssa kotona päättyy nyt tähän. Ei enää pitkiä aamuja yökkäreissä silloin kun huvittaa. Ei päivittäisiä aamu-ulkoiluja lähipuistossa. Ei enää niin paljoa yhteistä aikaa.

Nautin nämä viimeiset päivät kotiäitinä haikeana luopumisesta, mutta hymyssä suin silmät kirkkaana. Nyt on aika kääntää uusi sivu.

 

K-M

 

Syöte MTB 2018 – Hyvin meni!

Täältä tulee taas tuoreet fiilikset yhdestä kesän odotetuimmasta tapahtumasta. Syöte MTB:sta.

Aina aiemmin kannustusjoukoissa pyörimällä ja nyt kahtena peräkkäisenä vuonna kisaamalla elokuun ensimmäinen viikonloppu Syötteellä maastopyöräilyn merkeissä alkaa jo olla perinne. Meidän koko iso perhe on aina mukana ja ainakin veli on ollut ajamassa kaikkina seitsemänä vuotena.

IMG_0964IMG_0940

Pyöriä laiteltiin kuntoon edeltävät päivät ja pikkumies teki vielä viime hetken kiristelyt ennen pyörien pakkaamista autoon. Perjantaina ajeltiin mökille ja lähinnä syötiin hyvin hiilaripitoista ruokaa päivän ajan. Veljen vaimon kanssa käytiin vielä pieni pyörähdys pyörillä illalla ja kokeiltiin, oliko säädöt varmasti kohdallaan. Ilta nautittiinkin sitten lasten kanssa porealtaasta ja jännitettiin ehkä tulevaa aamua.

Kisa-aamu alkoi perinteisesti meidän ykköshuoltajan (meidän äidin) super-aamiaisella. Äiti herää joka ikinen vuosi kisa-aamuna ennen muita ja tekee ihan älyttömän maittavan ja monipuolisen aamiaisen koko porukalle. Niin tänäkin vuonna. Aamiaisen jälkeen tänä vuonna oli aika paljon aikaa valmistautumiseen, koska startti oli kello 10. Minun aika kului lähinnä kävelemiseen ympäri mökkiä, jännittämiseen ja lauleskeluun ;D Ensinnäkin en tajua, miksi ihmeessä jännitän ennen kisaa, koska kisaan tasan tarkkaan omaa itseäni vastaan ja toiseksi, miksi hermostuneena alan lauleskella??!

Jännitys jäi onneksi mökille, nimittäin heti kun lähdettiin polkemaan kohti lähtöviivaa niin olo rauhoittui ja jännitys katosi.

_fullKuva Sanni Laurinmäki

 

Reitti oli suurimmaksi osaksi tuttua polkua. Joitain uusia pätkiä sinne oli lisätty ja kokonaispituudeksi tulikin tänä vuonna 35 kilometriä. Viime vuonna matkaa taitettiin muistaakseni 32 km.

Kovimmat painit minä käyn ylämäkien kanssa. Ne kun tuolla reitillä ovat armottomia ja pitkiä. Reitti vielä alkaa niin, että ajetaan pikku-Syötteen huipulle. Se on ehkä kovin osuus minulle, koska kroppa ei ole vielä lämmennyt ollenkaan ja ylämäki vetää jalat hapoille sekä keuhkot tukkoon heti kättelyssä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni kun jaksoin viime vuodesta poiketen ajaa koko matkan ylös pysähtymättä. Viime vuonna taukoja pidin ainakin kolme ja talutin jyrkimmät kohdat.

Kun ylämäet ovat se oma heikoin kohtani niin alamäet puolestaan ovat se minun juttu. Rakastan ajaa kovaa vauhtia alas ja väistellä esteitä. Siksipä hieman harmitti kun alamäkikohdissa ei tullut oikein sopiva ohituspaikkoja, joissa olisi voinut kiriä omaa vauhtia. Pari kohtaa oli koko reitin varrella myös niin, että ohituspaikkoja olisi ollut, mutta edellä ajava ei pyynnöistä huolimatta päästänyt edelle. Se jäi hieman harmittaan, koska kyllä yleensä aina annetaan tietenkin tilaa jos toinen on ohittamassa. Mutta meitä on moneen junaan ja pääasia, että ainakin itse kunnioittaa ja käyttäytyy kuten kuuluu muita kisaajia kohtaan. Ja onneksi nuo kerrat ja sellaiset kuskit ovat harvassa, jotka eivät muista kisan perimmäistä tarkoitusta. Yhdessä ajamisen mukavuutta. 🙂

Noita paria tympeää tilannetta lukuunottamatta oma kisa sujui hyvin. Puolessa välissä kävi sellainen viiden minuutin epätoivo yllä kun sykkeet käväisivät energiageelin jälkeen turhan korkealla ja aiheutti sitten niin ällöttävän olon. Oma isänikin sattui samoihin aikoihin näköpiiriin. Hän oli jäänyt korjaamaan jonkun kanssakisaajan pyörää (tapansa mukaan) ja lähti sitten polkemaan minun kanssa yhtä matkaa. Heikon olon vallitessa teki mieli pyytää isää pukkaamaan selästä vauhtia, kuten hän teki pyörälenkeillä minun ollessa vielä lapsi ;D Skarppasin kuitenkin sen verran, että muistutin itseni olevan yli 30-vuotias ja että nyt ei auta kuin ajaa.

Huono olo meni pois ja loput kilometrit kivaa vauhtia. Jalat kramppasi ja janotti, mutta hieman ennen loppunousua enoni oli vaihtopullon kanssa odottamassa ja jano loppui siihen paikkaan. Viimeinen nousu mutkineen Iso-Syötteen huipulle oli tänäkin vuonna yhtä kamala, mutta sen jaksaa ajatuksella maalista. Päätin tällä kertaa, että en pysähdy kertaakaan ja se piti. Neljä jyrkintä kohtaa talutin, mutta muuten ajelin maaliviivalle saakka. Niin älyttömän huikea fiilis taas kerran! Sieltä kuului Mikko Peltosen suusta oma nimi ja samaan aikaan reunalta kun meidän esikoinen kannusti äidin maaliin ♥

IMG_0988

Paransin omaa aikaa viime vuoteen verrattuna -29 minuuttia ja muutamaa kilometria  pidemmällä reitillä. Olen kyllä ihan todella tyytyväinen tulokseen. Kokonaisaika oli siis sen 3h 18 min.

Meidän koko porukka ajoi kyllä tosi mahtavasti. Veli nappasi oman sarjansa pronssia, veljen vaimo ajoi huikean ajan, vaikka eturengas tyhjeni loppunousuun ja toinen jalka oli aikalailla pois pelistä loukkaantumisen vuoksi. Ossikin ajoi nyt muutaman vuoden tauon jälkeen ja ohitti maaliviivan hyvällä ajalla. Isä ajoi kovaa ja autteli siinä sivussa muita kisailijoita ;D Serkkujen isä, yli 60-vuotias ajoi myös ihan älyttömän nopeasti.

Mutta uskon vakaasti, että ilman meidän kultaisia huoltojoukkoja ei nämä ajamiset olisi onnistuneet lainkaan.

Äiti, huoltojoukkojen ykkönen. Ruokien ja juomien lisäksi äiti huolehtii kisan ajan meidän lapsistakin. Ja vähän joka asiasta. ♥ Ja samalla tavalla joka vuosi minun ihana enoni on tsemppaamassa meitä ja toimii huoltopisteenä reitin varrella. Lisäksi tänä vuonna saatiin myös lasten toinen pappa ja mummi huoltojoukkoihin mukaan! Poikien pappa ja mummi olivat lasten kanssa lähtöviivalla tsemppaamassa, maaliviivalla hurraamassa sekä toivat mukanaan lämmintä vaatetta kisan päätteeksi. Kisan ajan he auttoivat meidän lasten hoitamisessa.

Jättikiitos teille kaikille huoltajille! Sekä tietenkin meidän lapsille, jotka lähtöviivalle  mentäessä halasivat ja kuiskasivat korvaan ”äiti, ajaa kovaa”.

THRI2334

Kisan jälkeen kroppa kävi niin ylikierroksilla, että ruoka ei maistunut ja etova olo velloi ihan iltaan asti päällä. Iltabileet päätettiinkin jättää kaikkien väsymyksen vuoksi välistä ja rentouduttiin vaan mökin porealtaassa lasten kanssa ja vielä lasten mentyä nukkumaankin. Ihan täydellinen päätös kisapäivälle.

IMG_0980

Ensi vuoden tavoite on jo piirtynyt mieleen. Samoin suunnitelma päivittää pyörää hieman erilaiseen. Nykyinen on kyllä oikein hyvä muuten, mutta vaihteita on omaan makuun turhan paljon ja painoakin saisi rungossa olla hieman vähemmän.

Nyt alkoi todellinen kisa itseäni vastaan! En malta odottaa ensi vuoden elokuuta ja sitä fiilistä jos pääsen tavoitteeseeni!

 

Onko siellä muita Syötteellä polkeneita?

 

K-M

EDIT: Viime vuoden kisafiiliksiä voit lukea tästä!

Ranuan eläinpuisto ja lomakylä Gulo Gulo

Palataanpa vielä yhden postauksen verran meidän kesälomareissulle. Kahden yön Ruka-visiitin jälkeen ajeltiin Posion kautta Ranualle. Saatiin alkukesästä lahjaksi lahjakortti, joka oikeutti meidän koko perheen nauttimaan Ranuan eläinpuistosta sekä majoituksesta Gulo Gulo lomakylässä vuorokauden ajan.

_MG_8421
_MG_8492

Me ehdittiin eläinpuistolle ennen mökkien luovutusaikaa, jonka vuoksi päätettiin aloittaa reissu syömisellä. Pitkin eläinpuistoa on useampi grillaus- ja evästelypaikka, mutta meillä kun ei ollut mitään ruokaa mukana niin nautittiin lounasbuffet Wild Arctic -ravintolassa. Ravintola on eläinpuiston sisäänkäynnin kanssa samassa rakennuksessa, joten siellä voi poiketa syömään kesken kierroksenkin. Ruoka oli hyvää kotiruokaa ja vaihtoehtoja löytyi useampi. Salaattipöytä oli myös oikein toimiva ja juomiksi oli katettu vesi, mehu, maito ja kotikalja. Kahvi ja tee kuului hintaan.

Suosittelen myös ehdottomasti harkitsemaan omia eväitä! Grillauspaikoilla oli isot kaasugrillit ja hyvin istuma- ja pöytätilaa isommallekin porukalle. Eläinpuiston kierroksen varrella on myös kaksi kioskia, joista toisesta mekin napattiin jäätelöt mukaan jälkkäriksi.

_MG_8374
_MG_8410
_MG_8373

Vatsat täynnä oli hyvä lähteä kierrokselle. Vajaan kolmen kilometrin pituisella kierroksella elelee metsässä noin 50 eri villieläinlajia ja 200 eläinyksilöä. Suurin osa eläinpuiston asukeista alkaa olla meille jo aika tuttuja, mutta vielä me niistä kiinnostutaan ja jaksetaan seurata niiden touhuja. Seuraava eläinpuistoreissu suunniteltiin kuitenkin tehtäväksi Korkeasaareen kun siellä ei vielä olla vierailtu koskaan.

Eläinpuiston reitti oli helppokulkuista yllä olevan kuvan mukaista laudoitettua reittiä. Lastenrattailla pääsi aikalailla joka paikkaan vaivattomasti näin lumettomana aikana. Samoin pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Reitin varrella oli penkkejä levähdystä varten sekä reitin alusta ja puolen välin tienoilla löytyi wc:t.

_MG_8531
_MG_8548
_MG_8555

Lomakylä Gulo Gulo on aivan eläinpuiston vieressä autotien toisella puolella. Eläinpuiston ja lomakylän väliä pääsi helposti kulkemaan alikulkutunnelin kautta. Matkaa mökiltä eläinpuistolle tuli muutama sata metriä eli autolla ei tarvinnut ajella ja mökillä oli helppo pistäytyä välissä tarpeen tullen ja palata sitten puistoon.

Ja nyt tulee tämä oma lempparikohta! Mökkivuokraan kuului liinavaatteet sekä loppusiivous! ♥ Pisteenä iin päälle myös aamiainen kuului hintaan. Perusaamiainen tarjoiltiin samaisessa Wild Arctic -ravintolassa, missä edellisenä päivänä syötiin lounasta. Tarjolla oli monenlaista perinteistä aamiaisruokaa, joten nälissään ei sieltä tosiaan tarvinnut lähteä.

Ja sitten itse mökki.. Muistaakseni vuonna 2012 rakennetut hirsimökit oli aivan ihania! Isot leveät sängyn sellaisilla ”hotellilakanoilla” odotteli siellä nukkujia ala- ja yläkerrassa. Pojat tietenkin heti varasivat yläkerran makkarin ja kylppärin itselleen. Mökistä löytyi kaikki mukavuudet saunaa myöten ja kaikki tarvikkeet ruoanlaittoon oli paikallaan.

_MG_8610
_MG_8619

Minun ja Ossin lempparit tällä reissulla oli ehdottomasti nämä jääkarhut. Äiti ja pentu varsinkin järjesti kunnon shown leikkiessään vedessä ja härnätessään emoaan. Meidän pojatkin nauroivat kovaan ääneen kun näytti aivan siltä, että äiti-karhu haluaisi pennun pois vedestä ja vähän väliä se oli emonsa luokse menossa. Ja juuri kun emo oli nappaamassa kiinni pennustaan niin se sukelsi vesi roiskuen pinnan alle ja pakoon.

Pitkään ne tuota hippaa leikkivät kunnes emo kyllästyi ja käveli kahdella jalalla pentunsa perään veteen. Voi jestas miten iso se olikaan!! Olisin jaksanut seurata näitä kahta monta tuntia. Pöllöt ovat myös meidän perheen kestosuosikkeja ja niitä me bongailtiinkin pidempi tovi. Poikien lemppari tällä reissulla oli kuitenkin leikkipuisto Satumetsä, joka on reitin alun vierellä. Leikkipuisto oli eräänlainen seikkailurata, jossa pääsi kiipeilemään ja laskemaan monenlaisista paikoista. Siihen palattiin vielä mökiltäkin kerran ja aamiaisen jälkeen ennen lähtöä. Nuorimmainen puolestaan osoitteli ihmeissään vähän kaikkia eläimiä, mutta taisi kuitenkin innostua eniten liukumäestä ;D

_MG_8429
_MG_8474
_MG_8447

Mukava vuorokausi eläinpuistossa ja lomakylässä oli kiva etappi meidän kesälomareissulla. Ranualta vielä jatkettiin yhdeksi yöksi omalle kesäpaikalle, jossa juhlittiin isolla porukalla minun veljen lasten synttäreitä. Sinne oli meidän vanhaan heinälatoon järkätty tunnelmalliset lastenjuhlat ja pihalla puolestaan oli mahdollisuus polskia altaassa sekä leikkiä vesisotaa porukalla.

Kiitos vielä lahjakortin antajille sekä tietenkin synttärisankareille ihanista juhlista!

 

K-M

 

Elokuun uudet tuulet

Tämä kesä on ollut aivan ihana. Tämä kesä jää varmasti meidän perheen muistoihin yhtenä parhaista. Lämpimät säät ja hetkessä eläminen ovat tuoneet oman upean lisän näihin edeltäviin kuukausiin.

_MG_8741
_MG_8762
_MG_8739

Uimareissut, pihaleikit, piknikit terassilla, pyöräretket.. Lasten kanssa ollaan ehditty touhuamaan ihan älyttömästi kaikkea mukavaa. Ollaan nautittu ulkoilusta melkein joka päivä aamusta iltaan.

Tilaisuuden tullen olen makoillut ja torkahdellut terassilla lämpimässä tuulessa ja täytellyt ristikoita iltaisin. Se on minun kesäpuuhaa ;D

_MG_8702
_MG_8704

Vielä kahden viikon ajan saadaan nauttia näistä kotioloista ja elokuun päivistä. Sen jälkeen koittaa uusi aika meidän perheessä. Kaikki kolme lasta lähtevät kokoaikaisesti tarhaan ja minäkin palaan töihin.  Se jos jokin vaatii totuttelua koko porukalta, mutta kokemuksesta onneksi jo tiedetään, että muutaman viikon haparoinnin jälkeen homma alkaa luistaa ja uusi arki asettuu uomiinsa.

Mutta ennen sitä me otetaan kaikki irti tästä yhteisestä ajasta. ♥

 

Tervetuloa elokuu ja uudet tuulet!

 

K-M

 

Kuvien kaunis elovena-tyttö on rakas veljentyttäreni ♥ Kiitokset kauniille pikku mallille!