Syksyn kynsilakat

Olen koittanut alkaa kiinnittää enemmän huomiota käsien ja kynsien hoitoon. Varsinkin talvisin käsien iho on tosi kuiva ja rasvaa saa lisätä monta kertaa päivässä. Kynnetkin lohkeilevat minulla helposti ja sen vuoksi olen koittanut niitä lakkailla. Nämä postauksen kolme kynsilakkaa ovat minun tämän hetken suosikkeja.

kynsilakka

Essien Treat love & color -sarjan sävy Good lightning on yksi tämän syksyn suosikeistani näistä nudesävyn lakoista. Samaa sarjaa minulta löytyy myös huomaamattomampi sävy Tinted love, joka on läpinäkyvä punertava lakka. Treat love & color -sarjan lakat ovat sävytettyjä hoitolakkoja, joita voi käyttää kynsille sellaisenaan hoitamaan kuivia sekä lohkeilevia kynsiä. Eli ainakin minulle juuri sopivia! Tämä hoitolakka kaipaa kuitenkin päälle kerroksen päällyslakkaa. Muuten se meinaa lohkeilla jo heti seuraavana päivänä lakkaamisesta.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyykin hyvin kylmenevän sään kuivattamat kädet ja lohkeilevat kynnet. Tämä voisikin olla sellainen ”Ennen” -kuva kun toivottavasti pian saan kädet ja kynnet parempaan kuntoon.

kynsilakka (3)kynsilakka (5)

Toinen syksyn suosikkilakoista on Lumenen Gel effect -sarjan syvän punainen sävy Kuulas ilta/Fall red. Tämä lämpimän punainen sävy on aivan ihana väriläiskä pimeään alkutalveen.

Kuivat kynsinauhat nappaavat tuon punaisen sävyn hetkessä, joten pitää seuraavalla kerralla kiinnittää siihenkin seikkaan enemmän huomiota.

kynsilakka (4)kynsilakka (7)

Viimeisenä vielä jo vuoden ajan suosikkilakkana ollut Dermosilin sävy Winter rose. Suureksi harmiksi tämä sävy oli viime syksyn/talven kausisävy ja näin ollen sitä ei löydy jatkuvasta valikoimasta. Tällä hetkellä kuitenkin alimman kuvan Rose Gold-setti löytyy Dermosilin outletista hintaan 5,90 €, joten kipin kapin tilaamaan oma jos haluat lakan omaksesi.

IMG_3335
IMG_3374

Näistä kolmesta suosikkini on tämä Dermosilin lakka niin sävyn kuin pysyvyydenkin vuoksi. Ja hinta on myös kaikista alhaisin.

Mitkä ovat teidän suosikkilakkoja ja -sävyjä näin syksyisin? Ja ennen kaikkea, miten te hoidatte käsiänne?

 

Mukavaa keskiviikkoa!

 

K-M

Kysymyksiä puolisolle

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Ulkona on ihan kesäsäät lämpötilan puolesta ja siitä me mennään pian taas nauttimaan. Sitä ennen julkaisen tämän Julia Toivolan blogista bongatun kysymyspostauksen, jossa ruudun takana vastauksia antamassa onkin Ossi.

Minä sain puolestani nauraa aivan ääneen näille vastauksille ja osaa edelleen mietin hölmistyneenä (esim. ammatti, johon minä en sovi) ;D

syysasu (5)

• Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

Lähinnä ajattelin itseäni, etten töpehdi mitään.

• Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Et kai, toivottavasti

• Pidänkö halailusta?

Joo

• Jos menisimme nyt naimisiin, millaiset häät haluaisin?

Pienet ja intiimit

• Olenko koskaan rikkonut lakia?

Kyllä

• Millainen on voileipäni?

Real-leivälle maustamatonta tuorejuustoa, avokadoa, suolaa ja pippuria…

• Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Populaarimusiikkia

Oikeasti olen aika kaikkiruokainen, mitä musiikkiin tulee. Jopa klassinen menee kun tilanne on sopiva.

• Mitä pelkään?

Pelkäät, että jollekin läheiselle tai itsellesi tapahtuu jotain vakavaa.

• Kestänkö stressiä?

Kyllä

• Oudoin tapani?

Hammastahnan puristaminen peukalon ulkosyrjällä nyrkin sisällä, kyllä luit oikein.

syysasu (4)

• Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Autokouluopettajaksi

Tätä en nyt ymmärrä ollenkaan ;D

• Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Madonna

Ja rakkaan mummuni <3

• Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Matkustaisit, ostaisit talon ja auttaisit ystäviä ja sukulaisia

• Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

En minä osaa tällaisiin vastata

• Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Huono hygienia 😀

• Mikä on suosikki roskaruokani?

Hampurilainen

• Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Reikäiset alkkarit 😀

• Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?

Vähän molempia

• Kun riitelemme miten käyttäydyn?

Heittelet lautasia 😀

Haha en sentään ;D

• Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Jotain mitä olet aiemminkin syönyt samassa paikassa

• Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Valokuvaus

• Mikä saa minut todella vihastumaan?

Liikenteessä töpeksijät

Totta. Siksi olisin mielestäni hyvä autokoulunopettaja. Myönnetää kyllä, että en arastele töötin käyttöä kun sitä tarvitaan..

• Entäs piristymään?

Pienet yllätykset

• Millainen olen vaimona?

Täydellinen

Ihanan vaatimaton vastaus! 😉

• Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

En muista

• Mitä teen heti ekana aamulla?

Käyt pissalla

• Millaisia vaatteita käytän kotona?

Lökövaatteita eli oloasuja.

En siis todellakaan näitä kuvissa olevia! ;D

syysasu

• Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Täyttää astianpesukonetta

Meillä on niin eri näkemys tästä asiasta. Ja pesukoneen täyttämisestä.

• Kumpi määrää kaapin paikan?

Sinä

• Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Toisten huomioon ottaminen

• Entä paras piirre ulkoisesti?

Silmät

• Ihanin yhteinen muisto?

Pariisin reissu kahdestaan

<3

 

Siinäpäs oli viimeinen rakkaus- ja parisuhdeteemaan kuuluva postaus tältä viikolta. Kuvituksena yksi tämän hetken lempparityöasuista.

Esittäkää nämä kysymykset omille puolisoille. Tämä oli tosi hauskaa ja silmiä avaavaa touhua ;D

K-M

Tunnetko itsesi, osa 3 |Rakkaus

Minä sain elää lapsuuteni sekä nuoruusvuodet kodissa, jossa rakkautta ilmaistiin sanoin ja teoin. Paljon pusuttelua ja halailua, syliin sai kiivetä aina kun siltä tuntui ja meille kerrottiin usein, kuinka minua ja veljeäni rakastetaan. Varhuuslapsuuden jälkeen edelleen meillä rakkautta ilmaistiin, mutta toki hieman eri tavoin kuin aivan pikkulapsina. Pienet arkiset teot ja turvallisuuden tunne oli ja on edelleen läsnä perheen ja suvun kesken.

Tiesittekö, että varhaislapsuudessa ilmenneet muodot, joilla rakkautta sekä välittämistä koit, vaikuttaa aikuisiällä omaan tapaasi ilmaista rakkautta? Se ei välttämättä ole täysin sama, se voi olla jopa täysi vastakohta, mutta vaikutusta sillä tutkitusti on.

juliander5

Kuva Taneli Laakko

Aika kauan aikaa sitten törmäsin Gary Chapmanin kirjoittamaan kirjaan The 5 love languages. Chapmanin mukaan ihmisillä on viisi eri tapaa ilmaista rakkautta:

  • Sanat. Rakastan sinua, olen ylpeä sinusta, näytät upealta, olet ihana..
  • Teot & auttaminen. Siivoat ennen kuin puolisosi tulee töistä kotiin, valmistat ruoan, autat stressaavan tehtävän kanssa, hoidat toisen puolesta asian, vaikka et juuri siitä välittäisi..
  • Fyysinen kosketus. Pidät kädestä kiinni, halaat, kosketat ohikulkiessa, suutelet..
  • Yhdessä vietetty aika. Kahdenkeskinen, yhdessä vietetty laatuaika ilman telkkaria, puhelimia..
  • Lahjat. Yllätysten antaminen, vaikka toisella ei erityistä merkkipäivää olisikaan. Ja tietenkin merkkipäivälahjat.

 

Muutama viikko sitten vietettiin paremman puoliskoni kanssa syyskuun treffejä pyöräilemällä Syötteen luonnossa. Ajomatka Oulusta Syötteelle on reilun tunnin mittainen ja ajattelin matkatekemisiksi tehdä meille molemmille tuon testin rakkauden viidestä kielestä. Ossi raukka ei päässyt testiä pakoon kun otin asian esille autossa ;D Testissä on 30 kysymystä, joissa valitaan aina kahdesta vastausvaihtoehdosta sopiva. Ei paha siis, vaikka mielummin hän olisi saattanut jutustella jostain muusta aiheesta.

Meidän tulokset jakautui seuraavasti.. Minun järjestys on 1. Sanat 2. Teot ja auttaminen 3. Lahjat 4. Yhdessä vietetty aika 5. Fyysinen kosketus. Hänellä puolestaan pisteet jakautuivat seuraavasti: 1. Yhdessä vietetty aika 2. Teot & auttaminen 3. Sanat 4. Lahjat 5. Fyysinen kosketus

Tutulta näyttää ja molemmat tunnistivat itsensä sekä toisensa. Ossin ykkösenä oleva yhdessä vietetty aika konkretisoituu meidän arjessa mm. sillä, että minun tullessa töistä myöhemmin kotiin, tulee hän seurakseni istumaan sekä juttelemaan kun syön päivällistä. Hän myös on äärimmäisen avulias ja tekee melkein aina asioita, joita tietää minun karsastavan. Minä puolestani puhun jatkuvasti ja puheissani tuon monta kertaa päivittäin kaikille miehilleni selväksi, kuinka heitä rakastan, kuinka olen heistä ylpeä ja niin edelleen. Myönnän kyllä, että voisin vieläkin useammin sanoa ääneen, kuinka mielestäni puolisoni on kaikin puolin kaikkea sitä, mitä rakastan. Toinen mitä teen usein on yllätykset. Rakastan antaa lahjoja, varsinkin kun tiedän osuvani napakymppiin. Rakastan sitä kun toinen yllättyy ja pelkästä katseesta näkyy se riemu, mitä antamani yllätys saa aikaan. Siitä minä saan lämpöä kun näen toisen olevan onnellinen.

Mielestäni kaikki viisi tapaa on läsnä meidänkin arjessa, niin parisuhteessa kuin lastenkin kanssa. Mutta selkeät ”suosikit” nousee kyllä esiin. Lapsille olemme syntymästään asti osoittaneet rakkautta päivittäin sanoin ja teoin. Ja he tekevät samaa. He uskaltavat näyttää tunteensa meille ja kertoa ääneen välittämisestään muillekin läheisille kuin vain meille vanhemmille.

juliander1

Kuva T. Laakko

Mitä me tästä testistä sitten pariskuntana hyödyimme?

Osaamme ottaa nyt entistä paremmin toisen huomioon. Molemmat meistä on nyt enemmän tietoisia toisen tarpeista ja näin ollen saatiin hyvä työkalu lisätä arkeen näitä pieniä rakkauden tekoja, joilla kuitenkin on valtava merkitys.

Suosittelen kokeilemaan tätä 5 love languages -testiä ja eritoten niin, että teette sen yhdessä puolison kanssa. Sivuilta voit myös valita testikohteeksi ”Oma lapsi” ja sen jälkeen lapsen iän, jolloin saat vinkkejä vahvistaaksesi lapsesi tapaa osoittaa tunteitaan.

Rakkaus on ihmiselle tärkeä tunne. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi, välitetyksi. On myös tärkeää päästä osoittamaan omaa välittämistään.

MItäs mieltä olette aiheesta? Kuinka te osoitatte rakkautta ja kiintymystä?

K-M

Hääkuvaus

Palataanpa vielä kerran viime kesään ja yhteen kohokohtaan. Sain nimittäin kunnian toimia meidän ystävien häissä kuvaajana sekä valmistelin heistä videon hääjuhlassa näytettäväksi. Hääkuvaus jännitti minua kyllä koko kesän ajan. Näitä kuvia kun ei uudelleen voi ottaa. Mutta hääpari on kuulemma lopputulokseen tyytyväinen ja sehän on tietenkin pääasia. Tässä muutamat tunnelmakuvat tuolta ihanalta päivältä.

_MG_9075_2_MG_9450_MG_9909_MG_9916_MG_0124mustvalko4

Paljon onnea vielä kerran ja suuret suuret kiitokset, että pääsin ikuistamaan teidän juhlapäivän <3

 

K-M

Pieni Karhunkierros ja Kuusamon syksy

Pitkä viikonloppu Kuusamon rauhassa on varma larma laturi omille akuille. Torstaina töiden jälkeen pakattiin auto ja ajeltiin tutulle mökille nauttimaan loppusyksyn rauhasta. Vai voiko jo puhua alkutalvesta kun ikkunasta katsoessa luonto hohti valkoisena? Viikonloppu hurahti ohi ulkoillessa ja leikkien. Välillä ihan vain rentouduttiin sohvalla ja kodassa. Päällimmäiseksi kuitenkin jäi mieleen veljen vaimon kanssa tehty aamulenkki. Kipaistiin lauantaiaamuna Pieni Karhunkierros hieman pikaisempaan tahtiin.

pieni karhunkierros (2)pieni karhunkierros (7)pieni karhunkierros (13)pieni karhunkierros (14)pieni karhunkierros (16)

Edellisestä vierailusta Karhunkierrokselle on kulunut jo melkein vuosikymmen, joten nyt oli kiva käydä ihastelemassa Oulangan luonnonpuiston maisemia uudelleen. Tokihan me melkein jokaisella Kuusamon vierailulla käydään lasten kanssa Myllykoskella, joka sijaitsee Pienen Karhunkierroksen alkupäässä. Nyt kuitenkin saatiin ihastella reitin muutkin sykähdyttävät maisemat.

Reitille oli löytänyt tiensä kymmenet muutkin. Mikä on tietenkin vain ja ainoastaan hieno asia! Mutta sellainen tietty patikointi-/vaellusfiilis ei itselle tuolla tule samalla tavalla päälle kun luonnonystäviä on taukopaikat pullollaan ja riippusiltojen ylittämiseen sai jonkin aikaa jonotella omaa vuoroaan. Toki tuli hetkiä, ettei muita näkynyt, mutta suurimman osan ajasta vähintäänkin kuului kaikuna ihmisten äänet.

Meitä ne eivät kuitenkaan haitanneet, vaan normaaliin tyylimme moikkailtiin ja juteltiin muiden retkeilijöiden kanssa. Ihasteltiin myös erästä naisporukkaa, jotka reitin ehkä upeimmalla kohdalla auringon kuultaessa sumun läpi taipuivat rauhalliseen rytmiin eri jooga-asanoihin. Oli kerrassaan lumoavaa katseltavaa siinä hiljaisuudessa. Silloin nimittäin ei kuulunut muiden retkueiden ääniä, eikä ketään muita ollut näköpiirissä. Vain me ja joogaajat.

pieni karhunkierros (11)IMG_1951pieni karhunkierros (3)pieni karhunkierros (6)pieni karhunkierros (5)

Reilu pari tuntia reipasta kävelyä ja oltiinkin jo takaisin autolla. Tuo Pienen Karhunkierroksen kiertäminen heti aamusta oli loistava aloitus päivälle. Mökille palatessa miehet puolestaan lähtivät käymään pikaisen lenkin korkealla Konttaisella. Konttaisen maisemat tarjosivat kuulemma myös melkoisia vau-hetkiä. Heidän retkikavereina oli ollut kesyjä kuukkeleita, jotka olivat tulleet aivan viereen istuskelemaan. Pisteenä iin päälle Ossi ja Mikko pääsivät seuraamaan ison merikotkan liitelyä aivan lähietäisyydeltä.

pieni karhunkierros (15)pieni karhunkierrospieni karhunkierros (17)pieni karhunkierros (4)

Loppupäivän ajan harmillisesti satoi vettä aikalailla ja meidän suunniteltu retki lasten kanssa jonnekin hienolle näköalapaikalle jäi tekemättä. Sen sijaan laitettiin grillikotaan tulet, valmistettiin päivällinen avotulella ja herkuteltiin paahdettuja vaahtokarkkeja jälkkäriksi. Illan viimeisteli koko meidän yhdeksän hengen leikkimä pimeäpiilo, jota ei millään olisi malttanut lopettaa.  ;D

Nyt sitten ollaankin jo matkalla kotiin, akut täynnä virtaa ihanasta viikonlopusta. Kyllä tällaiset reissut vaan tuo ihan älyttömästi energiaa arjen keskelle.

 

 

Ihanaa sunnuntaita! Ja hei, kertokaas mikä on teidän tapa nollata arkea ja ladata akkuja?

 

K-M

 

Miten selättää syysväsymys?

Tämä syksy ja valon väheneminen tuntuu jotenkin voimakkaammalta kuin parina edellisenä vuotena. Syy on varmasti se, että nyt en enää olekaan kotona poikien kanssa, vaan aamulla on noustava, vaikka kuinka väsyttäisi. Aiempinakin vuosina olen tämän kasvavan pimeyden kanssa paininut ja nyt ajattelin jakaa omat vinkkini syysväsymyksen selätykseen.

Ensinnäkin; hyväksy se fakta, että tämä vuodenaika väsyttää sinua ja isoa osaa muistakin ihmisistä. Meidän läpivaloisat kesät on niin täys vastakohta tulevalle pimeydelle, että on oikeastaan tosi luonnollista, ettei tähän isoon muutokseen totu ihan heti. Eli anna itselle aikaa ja hyväksy pimeä vuodenaika sekä väsymys.

IMG_3107

Nuku enemmän. Minäkin haluaisin kovasti valvoa myöhään eritoten viikonloppuisin, mutta ei pysty. Pakko saada unta piirun verran enemmän. Omat uneni kerääntyvät valitettavasti pätkissä yön aikana ja aina tilaisuuden tullen viikonloppuisin myös päikkäreinä. Vaikka kuinka tekee mieli valvoa ja ottaa illasta aikaa venyttäen päivää, niin useammin valitsen sen unen kuitenkin. Muuten en jaksa. Tällainen itseä kunnioittava päätös on omalla kohdalla helppo tehdä jo pelkästään senkin perusteella, että oma syysväsymys menee jossain kohtaa talvea ohi kun tähän alkuun antaa asialle enemmän huomiota.

Syö hyvin. Tämä toki pätee ympäri vuoden, mutta syksyn saapuessa alkaa tehdä mieli raskaampia ruokia ja hippasen enemmän myös hiilareita. Pataruoat ja perunat raikkaalla salaatilla on syksyn lemppareita! Hyvää ruokaa ja paljon energiaa. Omaa kehoaan ja mielitekojakin kannattaa kuunnella herkällä korvalla 🙂 Huomioi myös vitamiinit. Syötkö D-vitamiinia? Saatko tarpeeksi ruoasta B-vitamiineja? Ja kuinkas kaikki muut? Syksyn tullen on hyvä tehdä tilannetsekkaus.

IMG_1896
IMG_2973

Liiku. Liikunta piristää, kuten kaikki tietää. Minulla kuitenkin on välillä suuriakin vaikeuksia motivoitua töiden jälkeen vetämään urheilukamppeet päälle ja lähteä  pimeään urheilemaan. Tuntuu, ettei oikein ole energiaa eikä intoa lähteä kuntosalillekaan. Tässäkin on hyvä kuunnella itseään. Jo parinkymmenen minuutin pituinen lenkki on iso tekijä tuomaan piristystä päivään. Välillä on hyvä kuitenkin pakottaa itsensä vähän kovempiin urheilusuorituksiin jos oma kunto sen sallii. Mutta kävelylenkit raikkaassa ilmassa on liikuntaa parhaimmasta päästä, ainakin minun mielestä.

Oleskele valossa aina kun mahdollista. Talvisin valoisa aika menee monella meistä töissä, mutta kesken päivänkin voi koittaa ottaa pieniä ”välitunteja” ulkona. Voitko käyttää esimerkiksi kahvitaukosi niin, että puet ulkovaatteet päälle, nappaat kupin kuumaa mukaan ja pidät taukosi ulkona? Tällaiset katkaisee mukavasti työpäivää: aivot saa hieman hengähtää ja pienikin määrä valoa tuo lisää energiaa.

IMG_2212

Suunnitelmat. Lokakuu ja marraskuu oli minun vuosikalenterista monta vuotta ”inhokkeja” juurikin sen pimeyden vuoksi. Lehdet on tippuneet puusta, sataa vettä, on kylmää ja päivät tuntuu pitkiltä. Nyt ollaan kuitenkin jo useamman vuoden ajan suunniteltu näille kuukausille kaikkea mukavaa tekemistä, minkä vuoksi loka- ja marraskuu ovat yhtä hyviä kuin muutkin kuukaudet. Näihin kuukausiin järjestellään lomamatkoja, mökkireissuja, Halloween-juhlia ja niin edelleen. Nykyään syyskuu menee ruskasta nautiskellessa ja lokakuun alkaessa aletaan jo innolla odottaa kaikkea kivaa, mitä ollaan näille kuukausille suunniteltu. Suunnitelmien ei tarvitse olla aina lomamatka jonnekin etelään, vaan kahdenkeskinen leffailta kotona höystettynä juustolautasella ja hyvällä viinillä riittää ajamaan ainakin meillä tuollaisen odotettavan tapahtuman asiaa. Toki me aina jotain reissuakin koitetaan järkätä jos vain on mahdollista.

Ota rennosti. Jos väsyttää ja sohva vetää puoleensa niin anna mennä ;D Itselle pitää olla sen verran armollinen, että vaikka ulkona olisi hyvää sää lenkille niin on myös yhtä ok jäädä toisinaan sohvalle viltin alle. Vie homma vielä seuraavalle levelille ja sytytä kynttilöitä tuomaan tunnelmaa pimeään iltaan.

Nämä on minun keinot selättää syysväsymys 🙂

 

Väsyttääkö teillä tämä kasvava pimeys ja jos niin, miten te selätätte oman syysväsymyksenne?

Mukavaa viikkoa!

 

K-M

 

 

Tunnetko itsesi, osa 2 | Uskomukset

Minä olen aika kova unelmoimaan vähän kaikenlaisesta.
Mielessä pyörii haaveita kaupunkilomasta aina omaan pieneen piilopirttiin tunturissa. Kysyttäessä voisin heti listata millaisia polkupyöriä tahtoisin juuri nyt omistaa (koska yksi ei selvästi enää riitä lajin imaistua mukaansa.. ) tai mihin kamerarunkoon alkaisin jossain kohtaa säästää. Unelmoin omistavani omakotitalon sekä olevani koulutukseltani ainakin maisteritasoa. Unelmien toteutuksen tiellä usein vahvana seisoo muuri. Muuri nimeltään uskomukset.

syysasu3

Uskomukset voivat pahimmillaan rajoittaa ihmisen elämää isollakin mittakaavalla.
Nämä ovat hieman samantyyppisiä solmuja kuin tämän postaussarjan ensimmäisen osan tunnelukot. Uskomus nimittäin syntyy samalla tavoin vaivihkaa mieleen ja sitä ei juurikaan tule ajatelleeksi, kuten ei tunnelukkojakaan ennen kuin ne tiedostaa.

 

Mistä sitten tietää, mikä on uskomus?

Heitän tähän väliin esimerkin omasta poistuneesta uskomuksesta. Ala-asteella aloin jossain kohtaa ajatella, että en osaa matikkaa.
Ajattelin samalla tavoin yläasteella. Ja vielä lukiossakin. Kuulen edelleen mielessäni äidin äänen, joka kehottaa hokemaan itselleni ”minä osaan, minä osaan, minä osaan..”. Muistan edelleen, kuinka paljon tuo pieni lause ärsytti aikanaan niin paljon, että jatkoin äidin lausetta mielessäni ”minä osaan.. heittää nämä matikan kirjat takkatuleen”. Tämän typerän uskomuksen vuoksi onnistuin luistamaan matikassa vuosien ajan. Oli helppo tukeutua tuohon, etten osaa. Eihän silloin kannata edes yrittää.

Mutta tässäkin asiassa äiti oli jälleen täysin oikeassa. Nimittäin muutama vuosi työelämää ja ikää lisää lukion jälkeen toi järkeä päähän sen verran, että kauppiksessa lopetin hokemasta ”en osaa matikkaa” ja aloin vain opetella. Vahva siinä en edelleenkään ole, mutta tiedän oppivani jos yritän ja jaksan harjoitella. Ja sen myötä osaan matikkaa. Heippa vaan rajoittava uskomus.

nallikari_oulu

Rajoittavia uskomuksia voi myös tulla perintönä suvulta. ”Ei meidän suvussa ennenkään ole kukaan opiskellut lääkäriksi”. Tai jotain muuta vastaavaa. Tällainen peritty uskomus antaa jo pienelle ihmiselle elämään aika jäykät raamit jos vanhemmat eivät niitä huomaa paukutella rikki. Ja kuinka voisikaan huomata, kun ne samat raamit on saanut itsekin? Asiasta on siis turha syyllistää itseään jos jonkun tällaisen seikan omasta elämästään huomaa. Parempi myöhään kuin milloinkaan 🙂  Kovempana esimerkkinä rasismi voi olla tällainen suvussa periytyvä uskomus.

Uskomuksena voi olla myös jonkun kokemuksen aiheuttama epävarmuus itsestä. ”En kuitenkaan osaa asiaa X, joten ei minun kannata yrittää” tai ”Minun on pakko tehdä niin ja näin, koska muuten..”.

syysasu2

Uskomukset voivat syntyä myös ympäristön vaikutuksesta. Tästä minulta löytyy esimerkki ja se on talon rakentaminen. Nyt kun alettiin tarkemmin pohtia talon rakentamista ja ennen kaikkea ajoitusta sille, emme keksineet mitään oikeasti painavaa syytä sille, miksi meidän pitäisi juuri nyt rakentaa unelmoimamme koti. Rakentaminen ja omakotitalo on ollut pitkään meidän haaveena. Tajuttiin kuitenkin, että ajattelimme talon rakentamisen vain nyt kuuluvan tähän kohtaa elämää kun ollaan perustettu perhe ja talous on vakaa. Niinhän muutkin tekevät. Nyt vain kuuluu siis rakentaa kun siihen on kerta mahdollisuus. Heippa vaan uskomus numero 2. Meidän haaveiden talon rakentaminen siirrettiin jonnekin kauemmas tulevaisuuteen. Tämän uskomuksen sijalle otettiin muutama vuosi lisää ilman raksastressiä.

Kolmas uskomukseni on syntynyt jossain kohtaa lukiovuosia. Se on tietty määrä opintoja ja koulutusta tähän ikään mennessä. Aivan viime aikoihin asti tätä olen tuskaillut kun en nyt olekaan kouluttautunut niin paljon kuin tämä uskomukseni sanelee. Jopa hieman häpeän, että yli 30-vuotiaana en olekaan opiskellut niin paljon kuin joskus ajattelin tekeväni. Nyt kuitenkin tajuan, että sen sijaan olen saanut paljon muuta elämääni. Oman perheen, koulutusta hyvän määrän, vuosien työkokemuksen, omistusasunnon, hyvän työpaikan ja mukavan arjen. Opintojen aika tulee ehkä jossain kohtaa tulevaisuudessa, en tiedä missä laajuudessa, mutta sen näkee sitten. Näin on nyt hyvä. Heippa vaan uskomus numero 3.

Entäpäs tämä.. Sanot ääneen jollekin esimerkiksi näin ”Minulta ei ole koskaan varastettu polkupyörää”. Ja heti sen perään lisäät ”Nyt pitää koputtaa puuta, koska muuten varmasti nyt käy niin kun ääneen menin sanomaan”. Voiko ääneen sanominen saada jonkun tuollaisen asian tapahtumaan? Ei voi. Heipat vaan tällekin uskomukselle. Myönnän nimittäin toisinaan tekeväni juuri tätä.. ;D
syysasu1

Nyt jos huomaat itselläsi jonkinlaisia uskomuksia, niin käytä hetki aikaa miettien, mistä ne ovat syntyneet. Mieti myös, ovatko ne muurina omien unelmien edessä tai rajoittavatko jollain muulla tavoin? Mieti myös, uskotko niin, että sinun tulee tehdä joitain asioita, koska muut ehkä odottavat sinun tekevän juuri niin? Olet ehkä aina ollut apuna muille, muut odottavat sinun tekevän sitä jatkossakin ja sinä teet aina niin, koska olet aina ennenkin tehtyt. Jopa silloin kun et olisi jaksanut, halunnut tai ehtinyt?

Kyseenalaistamalla omia sinnikkäitä uskomuksia ja ajatuksia saat avattua näkökenttää laajemmaksi. Sen myötä saat työkaluja edetä kohti omia unelmia ja kaataa ne rajoittavat muurit.

Minun vinkkinä onkin tähän torstain alkuiltaan: mieti ja tunnista ne oman elämän raamit ja muurit. Sen jälkeen riko ne kokonaan tai rakenna ne itselle sopiviksi. 🙂 Koska sinä osaat.

 

K-M

 

Syysmyrskyssä syysvaatteissa

Eilen lähdettiin koko perheen voimin katsomaan merenrantaan yltääkö Mauri18 -myrsky Oulun korkeudelle saakka. Hieman navakampaa tuulta lukuunottamatta sää oli aika perus syyssää. Mutta saatiinpa poikien kanssa pukea ”kaupunkisyysvaatteet” päälle. Normaalisti kun heillä on ulkoillessaan perinteisemmät lasten välikausivaatteet yllään.

lasten_syysvaatteet5
lasten_syysvaatteet4

Kahden vanhemman pojan takit ovat nyt kolmatta syksyä käytössä. Seuraavana vaateinventaariopäivänä taitaa molempien takit siirtyä pikkuveljilleen eli vanhimmalle olisi sitten uuden takin etsintä edessä.

Olen ihan supermielissään kun olen selvästi tässä kuuden vuoden aikana oppinut tuon lastenvaateninjailun kokojen ja materiaalien suhteen aika hyvin. Meillä nimittäin kiertää aikalailla kaikki vaatteet jokaisen pojan läpi ja suurin osa lähtee vielä myyntiin sen jälkeen. Sisähousut ovat ainoat vaatekappaleet, jotka keskimmäisellä jotenkin kummasti tuppaa kulumaan polvien kohdalta puhki, mutta kaikki muut odottelee aina meidän kuopuksen kasvamista. Kengät myös kiertää aikalailla kaikki kolme läpi.

Kaikki kolme naperoa kasvaa koko ajan niin mahdotonta vauhtia, ettei mitkään vaatekappaleet tai kengät ehdi juurikaan kulua. Mahtava seikka!

lasten_syysvaatteet6
lasten_syysvaatteet11
lasten_syysvaatteet10
lasten_syysvaatteet1

Olen jutellut paljon ystävieni kanssa tästä kierrätysasiasta ja jokainen on tietenkin mielissään siitä, että harvoin joutuu ostamaan uutta vaatetta tai kenkiä pikkusisaruksille kun vanhemmilta sisaruksilta jääneet ovat aivan loistokunnossa ja kierrätettävissä useammallakin käyttäjällä. Silti kaikki meistä myöntää, että kun puet kolmannelle lapselle samoja vaatteita, alkavat ne äidin silmää jo hieman kyllästyttää. Onko tuttu tunne teille?

Kyllästymisen tunne jää tosin aina kakkoseksi kilpailussa järkeä vastaan. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten toisinaan ostaisi jotain uuttakin kahdelle nuoremmalle pojalle. Joskus vaan sattuu eteen juuri kyseiselle muruselle sopivaa ja silloin järjen ääni tuntuu olevan vain hiljainen kuiskaus. ;D Onneksi kuitenkin vain harvoin.. Muuten meillä kaappitila olisi loppunut aikoja sitten.

lasten_syysvaatteet8
lasten_syysvaatteet9
lasten_syysvaatteet2

Naltsussa oli aika paljon muutakin väkeä katselemassa merelle ja odottelemassa Mauria saapuvaksi. Me ei kauaa jaksettu odotella vaan parinkymmenen minuutin juoksentelujen jälkeen lähdettiin hoitelemaan lauantain muita asioita. Lisäksi vielä pojat hieman niiskuttavat ja yskähtelevät välillä eli eiköhän sieltä ole seuraava flunssapöpö taas tuloillaan. Vitamiineja ja rauhallisempaa menoa edessä siis seuraavat päivät. Tai no ainakin niitä vitamiineja.. Pojat jaksaa olla melkoisia energiahamstereita, vaikka kuumemittari hätyyttelisi 39 astetta.

lasten_syysvaatteet12
lasten_syysvaatteet3

Meidän ihana trio <3

 

Leppoisaa sunnuntaita!

K-M

Päätöksiä, päätöksiä..

Niin se on taas jo keskiviikkoilta. Juuri näpyttelin viestin ystävälleni, että on ollut melkoista menemistä tämä alkuviikko. Olen painellut töistä suoraan asioille ja kuuden jälkeen kotiin. Tunnin ajan ehtinyt olla lasten seurassa ennen iltapesujen ja muiden iltahommien aloitusta. Lasten mentyä nukkumaan muutamat kotihommat ovat melkeinpä vakio ja sitten onkin ihan valmista kauraa itsekin unten maille. Ne ruuhkavuodet..

kotikuntoon1vko102 (683x1024)IMG_8350

Edellisen postauksen jälkeen alettiin tosissaan miettimään rakennushanketta ja meidän tulevia ratkaisuja ylipäätään.

Jos meillä ei ole aikaa tälläkään hetkellä, niin mitä järkeä on ottaa tähän kohtaan ihan järkyttävän iso ja aikaa vievä projekti? Tämän sanottua ääneen päätös oli haikea, mutta helppo tehdä. Luovutettiin tontin varaus toisen käyttöön ja talon hankintasopimus purkautui siinä samassa. Harmittaa ihan älyttömästi, koska oltiin jo niin lähellä meidän yhteistä pitkäaikaista haavetta. Mutta joskus tällainenkin ratkaisu on oikea. Haaveen toteutus on vain joskus tulevaisuudessa.

IMG_4338 (1024x683)IMG_3677IMG_3465 (683x1024)tiipii3

Tässä kodissa me nyt sitten jatketaan asustelua määrittelemätön aika. Eikä se kyllä haittaa, me kyllä tässä viihdytään ja mahdutaankin vielä ihan hyvin olemaan. 🙂

 

Sellaista siis kuuluu tämän superkiireen lisäksi meille. Onneksi huomenna on jo torstai ja viikonloppu on ihan kulman takana.

 

Nyt kuitenkin, hyvää yötä!

 

K-M

Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D