Kurkistus uuteen kotiin

Reilun viikon ajan ollaan nyt asuttu meidän uudessa kodissa ja me ollaan niin onnellisia tästä uudesta vaiheesta meidän elämässä <3 Entinen koti oli hyvin rakas meille ja sinne liittyy valtava määrä meidän tärkeimpiä muistoja. Siksi olikin haikeaa luopua siitä, vaikka into uuteen, isompaan kotiin olikin kova. Reilun viikon ajan tosiaan ollaan uuteen kotiin totuteltu ja nyt melkein kaikkien tavaroiden ollessa paikoillaan alkaa tämä tosissaan tuntua aivan kodilta. Lapsetkin tottuivat nopeasti uuteen kotiin ja kaikki kolme ovat tietenkin aivan innoissaan omista huoneistaan. Meidän kuopuksella oli hieman hankalaa ymmärtää tätä muuttoasiaa ja hän viimeksi eilen kysyi, milloin mennään takaisin kotiin. Mutta hiljalleen hänkin varmasti pääsee tilanteen tasalle. Paljon me ollaan koko perheellä muuttamisesta ja uudesta kodista puhuttukin jo ennen muuttoa, mutta onhan se iso asia käsitellä. Varsinkin kolmevuotiaalle. Mutta nyt itse asiaan.. tässäpä pieni kurkistus uuteen kotiin!

Kurkistus uuteen kotiin. Olohuone, jossa sohva ikkunan ja tv-taustalla.

Rakastetaan tätä valon määrää! Olohuoneen ikkunat on kohti etelää, joten tänne paistaa melkein koko päivän ajan. Pilviselläkin säällä valon määrä on mieletön. Toinen ihana juttu on talon kaikissa huoneissa korotettu katto, mikä kasvattaa valon lisäksi tilantuntua entisestään.

Talo itsessään on aivan erinomaisessa kunnossa, eikä sen puolesta kaipaa mitään remontteja. Tyyliltään tämä kuitenkin poikkeaa hieman siitä meille mieluisimmasta ja sen vuoksi meillä on aikomuksena tehdä pieniä muutoksia tänne. Muun muassa makuuhuoneiden tapetit otetaan pois viimeistään kesällä ja maalataan seinät. Kolmessa makkarissa onkin vain tehosteseinät tapetilla ja muut seinät kauniin harmaan sävyllä maalattuna. Meidän kuopuksen makkarissa on puolestaan kauttaaltaan tapetoitu, joten siellä maalaillaan kaikki seinät pikkumiehelle sopivammaksi.

Kurkistus uuteen kotiin. Olohuone, jossa sohva ikkunan ja tv-taustalla.

Keittiössä tehdään minimuutoksena ainakin ovivetimien vaihto ja saarekkeen pöytätaso vaihdetaan jossain vaiheessa laminaattitasosta kivitasoksi. Se tuo kivaa kontrastia ja antaa lisää laskutilaa kuumillekin astiolle.

Ja yksi näkyvimmistä muutoksista tulee olemaan ikkunaristikoiden poistaminen. Ikkunaristikot on taloissa kauniit ja sopivat tähänkin taloon täydellisesti. Mutta me tykätään enemmän modernista tyylistä, niin napataan ne pois ainakin toistaiseksi. Laitetaan kuitenkin ristikot talteen ullakolle, että joskus hamaassa tulevaisuudessa voidaan sitten mahdollisesti laittaa ne takaisin jos lempparityyli muuttuu.

Poika ja musta kissa ikkunan edessä.

Ollaan kyllä onnekkaita, kun saatiin tämä asunnon myynti ja muuttujutut hoidettua ennen tätä koronatilannetta! Lisäksi nyt ei edes tympäise olla koko ajan kotona, kun on selkeästi tällainen ”kuherruskuukausi” uuden kodin kanssa menneillään.

Esittelen meidän kotia heti lisää, kunhan saadaan laiteltua täällä sisustusjutut kondikseen. Meille on muun muassa tulossa uusi keittiöpöytä ja tuolit. Lisäksi matot puuttuu monesta paikasta ja valaisimet on vain lasten makkareissa. Eli sisustusjuttua piisaa kesänkin aikana. Väreinä meillä täällä tulee olemaan kuvassakin näkyvät valkoinen, musta, harmaa ja beigen/ruskean eri sävyt. Tykätään tällaisesta rauhallisesta värimaailmasta näissä yhteisissä tiloissa. Lastenhuoneissa saa sitten olla väriä niin paljon kun pojat vain itse haluavat.

Meidän kuopus näyttää vähän mallia, kuinka innoissaan me ollaan ;D

Nyt me aletaan nauttia alkaneesta viikonlopusta. Sauna odottelee tuolla lämpimänä ja lähdetään ottamaan pian ensimmäiset löylyt siellä! Muuten kyllä olen korkannut saunan istumalla siellä pari pidempää videopalaveria tälläkin viikolla. Saunaan ei nimittäin kantaudu ihan niin kovaa lasten huudot ja höpötykset ;D

Mitäs tykkäätte meidän uudesta kodista? Mukavaa viikonloppua kaikille! Pestään käsiä, huolehditaan toisista ja koitetaan pysyä terveinä <3

Kaisa-Maria

Uusi normaali

Vain viikko edellisestä postauksesta korona-aiheeseen ja tilanne on jo täysin muuttunut. Klikkiotsikot jatkaa edelleen olemistaan ja niistä olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Varoivaisuus ja suhtautuminen sen sijaan ovat tiukentuneet meidänkin perheessä. Koulut suljettiin ja ekaluokkalainen käy kotikoulua muiden oppilaiden tapaan. Lisäksi tehtiin päätös olla viemättä kahta nuorempaa päiväkotiin. Minä puolestaan voin tehdä työni etänä, joten meidän uusi normaali on tällä hetkellä kotikoulu-päiväkoti-etätyöskentely.

Sama tilanne on tuhansissa muissakin perheissä ja onkin ollut helpottavaa seurata muiden uutta arkea esimerkiksi Instagramin kautta. Vertaistukea parhaimmillaan! Onko teidän perheissä siirrytty opiskelemaan ja työskentelemään kotioloihin? Onko koronavirus vaikuttanut jotenkin muuten teidän arkeen?

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla.

Meillä kaikilla on vielä totuttelemista tähän tilanteeseen ja uuteen arkeen yhdessä kotona. Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta, kun pitäisi saada keskittyä koulutehtäviin ja työasioihin. Toisaalta pienemmillä ei hermot meinaa kestää sitä, kun äiti tekee joka päivä töitä kotona, eikä olekaan koko ajan jutuissa mukana. Mutta päivä kerrallaan asenteella hommat onnistuu ja kaikkien pitää nyt oman ymmärräksensä tasolla venyä.

Minulla on ollut tämän uudenlaisen arjen lisäksi myös kevätflunssa riesana ja sen vuoksi ollaan tietenkin koko porukka pysytelty paljon sisällä ja muista erillään. Iltaisin ei ole tarvinnut kauaa unta houkutella, kun pitkien päivien päätteeksi väsymys on ollut aivan omaa luokkaansa. Nyt flunssa on siirtynyt meidän vanhimmalle naperolle eli karanteeni jatkuu ensi viikonkin ajan. Koronavirukseksi me ei tätä oikein uskota, koska minullakin isoin riesa oli kova nuha, mutta ei toki voi varmaksi tietää.

Viikon aikana suurimmaksi huoleksi nousi kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Ympäri Suomea on järjestetty kauppakeskuksen avajaisista lähtien yleisötapahtumia ja karaokebaareissa mikit kiertää normaalin tapaan. Samaan aikaan onneksi iso osa ihmisistä ottaa suositukset tosissaan ja välttelee kontakteja hidastaakseen koronaviruksen leviämistä. Italiassa tilanne on aivan kamala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Samoin monissa muissa maissa tilanne pahentuu päivä päivältä ja niin käy myös täällä tätä menoa. Toivon monien muiden lailla, että ihmiset oikeasti ottaisivat tosisaan kaikki suositukset.

Mutta se siitä ”paasauksesta”. Toivotaan, ettei Suomeen tule ulkonaliikkumiskieltoa ja muita vakavampia rajoituksia.

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla

Nyt sitten viime viikosta viisastuneena päätettiin valmistautua arkeen entistä tehokkaammin. Tänään tehdään ruokia valmiiksi, että voidaan vain helposti lämmittää ne ruoka-aikoina. Kauppatilauksen lähimpään markettiin tein jo perjantaina ja se toimitetaan meille kotiin huomenna. Tilaukseen naputtelin viikon ruokatarpeet valmiiksi koko porukalle. Menee muuten melkoinen määrä ruokaa nyt kun syödäänkin kaksi lämmintä ruokaa isommalla porukalla joka päivä! Viime viikollakin tein kilon jauhelihasta kaksi isoa lihamureketta ajatuksena, että syödään niistä koko perheellä kahtena päivänä. Mutta mitäpä vielä kun nuo meidän leijonanpoikaset söivät kolmestaan yhdellä lounaalla yhden kokonaisen ja hieman toista lihamureketta. Lisukkeena oli vielä perunoita ja kasviksia. Toisin sanoen, ruokaa menee 😀 Ja hyvä kun maistuu!

Lisäksi tein meille jo heti tiistaina sopivan päivärytmin, joka mahdollistaa ainakin osittaisen opiskelu- ja työrauhan minulle ja esikoiselle sekä helpottaa pienempiä ymmärtämään päivän kulkua. Tänään sitten olisi tarkoitus tehdä lapsille muutamia tehtäviä valmiiksi tulevaa viikkoa varten. Ajattelin muun muassa tehdä jonkinlaisen aarrekartan tänne meidän kotiin. He voisivat kolmestaan sitä selvittää. Lisäksi jotain piirustustehtäviä ja liikuntajuttuja. Sekä tietty yksi iso juttu on omien lelujen pakkaaminen. Nimittäin VIHDOIN ensi viikolla me päästään muuttamaan uuteen kotiin! <3 Keskiviikkona saadaan avaimet ja viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa viimeisetkin tavarat. Hommaa siis riittää, mutta ihanaa kun saadaan muutakin ajateltavaa tuon koronan lisäksi.

Olen nyt kirjoittanut tänne kaksi postausta liittyen tämän hetken maailman kurjaan virustilanteeseen. Jatkossa jätän blogin puolelta ja muista kanavista koronaviruksen pois kokonaan joksikin aikaa ja keskitän jutut kaikkeen hyvää mieltä tuoviin asioihin ainakin. Meidän kaikkien ahdistus, epätietoisuus ja pelko tulee olemaan arjessa läsnä vielä tovin aikaa, joten niiden vastapainoksi haluan keskittyä vain kaikkeen positiiviseen.

Laittakaahan postausideoita tulemaan, jos tulee mieleen! Tulossa on jo muun muassa kakkososa tästä suositusta Hyvän mielen kuukaudesta sekä asiaa kasvojen mikroneulauksesta yhteistyössä Hoitohuone Balleriinan kanssa.

Minä alan nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon (henkisesti ja fyysisesti ;D) ja jatkan lisäksi tätä meidän kodin pakkaamista laatikoihin. Tsemppiä ihan jokaiselle tähän poikkeustilaan! Opetellaan tämä uusi normaali, pysytään terveinä ja halaillaan etänä <3

Kaisa-Maria

Uutisähky

Maailma on eittämättä poikkeustilassa. Ihmisillä ahdistaa, huolettaa ja pelottaa leviävän koronaviruksen vaikutukset. Ja kyllä, minuakin huolettaa riskiryhmään kuuluvien puolesta. Meillä kun riskiryhmäläisiä kaikilla vähintään lähipiiristä löytyy. Huolettaa myös THL:n, hallituksen, Valtioneuvoston ja muiden virallisten tahojen löyhältä tuntuvat ohjeistukset, kun lueskelee uutisista muissa maissa tehtävistä toimenpiteistä koronan leviämistä vastaan. Mietin myös maailman taloutta ja eri kokoisten yritysten tilannetta. Eritoten pienyrittäjiä. Haluttaisi lukea uutisia koko ajan ollakseni tilanteen tasalla, mutta nyt viimeistään minullekin iski uutisähky kaikesta koronavirukseen liittyvästä.

Minusta on ehdottoman tärkeää uutisoida ja pitää ihmiset ajantasalla, mutta asiasta tehtyjen klikkiotsikoiden määrä suorastaan oksettaa. ”Päivä 72: jo x määrä menehtyneitä siellä ja siellä maassa”. Ketä muita tällainen uutisointi palvelee, kuin näiden kyseisten otsikoiden ja juttujen kirjoittajia??! Ja joo, pitää olla medialukutaitoa, mutta kun valitettavasti sitä ei ole. Enkä nyt siis väitä, että minulla olisi medialukutaitoa sen enempää kuin muillakaan, koska samalla tavalla luen nuo klikkiotsikoiden jutut ja ahdistun niistä. Enhän muuten edes kirjoittaisi postausta otsikolla ”Uutisähky”.

Mietin vain, miten me kaikki voitaisiin päästä vähemmällä panikoimisella sekä vähemmällä hysterialla, kun noista huolta kasvattavista uutisjutuista päästäisiin kokonaan eroon. Kauppojen hyllyt humisee tyhjyyttään, vaikka kauppiaat kertovat tasaisin väliajoin toimitusten kulkevan edelleen normaalisti. Vessapaperigate on aivan oma juttunsa. Lehdissä kerrotaan laman iskevän taas kovasti, mikä juurikin käynnistää sen oravanpyörän, kun ihmiset lopettaa kuluttamisen, koska lama tulee. Lopputuloksen tietääkin sitten. Lamaa on turha alkaa myöskään etukäteen panikoimaan ja lietsomaan. Talous tulee ihan varmasti tästä kaikesta kärsimään, mutta tähän kohtaan on hyvä nostaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön lausunto tämän viikkoisesta Ylen A-Studiosta. ”Terveet ihmiset kyllä hoitavat talouden kuntoon aikanaan.” Tähän on hyvä nojata.

Tottakait on ymmärrettävää, että ihmiset varautuvat mahdolliseen karanteeniin ja välttelevät viimeiseen saakka viruksen tarttumista. Se jos jokin on inhimillistä. Niin me kaikki tehdään. Monelle myös tulee turvallisempi ja rauhallisempi olo viikkojen ruokien hamstraamisesta ja silloin ehdottomasti kannattaa käydä ostamassa ruokasatsit valmiiksi. Rauhallinen olo tällaisessa sekavassa tilanteessa on vain ja ainoastaan hyväksi!

En missään nimessä tarkoita kuitenkaan, että ohjeistuksille ja muille määräyksille pitäisi viitata kintaalla. Ei jei, vaan pikemminkin oikeasti noudattaa niitä maalaisjärki mukana pitäen. Suuret yleisötapahtumat on jo kielletty ja muutakin liikkumista isompien ihmisjoukkojen keskellä on hyvä vähentää. Meidän perheessä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että mietitään nyt kovasti lasten osallistumista harrastusryhmiinsä ja esimerkiksi kauppareissuille ei lähdetä koko perheellä, vaan jompi kumpi meistä vanhemmista hoitaa ruokaostokset. Ruokaostoksiin me käytetään jo muutenkin usein ruoan noutopalvelua ja sitä myös tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla. Meille on molemmille tulleet ohjeet työpaikoiltamme ja tietenkin niiden mukaan hoidamme työmme. Toki muutoksia voi tulla, jos valmiuslaki tulee käyttöön ja koulut sekä päiväkodit suljetaan määräajaksi.

Se, mitä tällä postauksella haen takaa on, että koitetaan kaikki edetä asian kanssa päivä kerrallaan omien mahdollisuuksien mukaan. Kuten ollaan nähty, asiat muuttuvat ja tilanteet elävät todella nopealla aikataululla. Voi olla, että huomenna jo kirjoitan uuden postauksen, jossa toivon kaikkien ihmisten pysyvän neljän seinän sisällä. Mutta se on huomenna se.

Nyt on hyvä keskittyä hetkeen ja läheisiin. Autetaan toisia, olipa kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Jatketaan kuluttumista omien mahdollisuuksien mukaan, että Suomen ja muidenkin maiden yrittäjät koosta riippumatta pystyvät jatkamaan toimintaansa. Ja ennen kaikkea koitetaan taklata tuo uutisähky suodattamalla klikkiotsikoiden ja muiden lausuntojen seasta ne oikeat asiat.

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Koitetaan pysyä terveinä <3

Kaisa-Maria

Lasten uudet harrastukset

Jipii pitkästä aikaa meidän lapset innoistuivat tosissaan kun ehdoteltiin heille uusia harrastuksia, mitä he voisivat kokeilla! Tähän mennessä he eivät ole oikein innostuneet selvästi oikein mistään muusta kuin ihan pieninä muskarista. Me kuitenkin halutaan kannustaa lapsia kokeilemaan eri harrastuksia ja lajeja mahdollisimman paljon, että jokainen löytäisi jonkun mieluisen itselleen. Lapset ovat muskarin lisäksi käyneet palloilukerhossa, liikuntakerhossa ja tiikeripainissa. Noista liikuntakerho eri lajeineen oli heidän suosikki, mutta se jäi sitten jossain vaiheessa pois. Uudet harrastukset ovat..

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Ensimmäinen uusi harrastus meidän naperoilla on golf. Meidän vanhin poika on nyt syksyn aikana innostunut lajista ihan kunnolla! Golfaamassa hän käy papan kanssa 🙂 Meillä ei Ossin kanssa ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta lajista, joten ihanaa kun pikkumies voi harrastaa papan, mummin ja tädin kanssa.

Nyt aivan uutena juttuna vanhemmat pojat innostuivat myös jalkapallosta ja ilmoitimme heidät kesän futisjoukkueeseen. Jalkapalloilu heillä alkaa ensi kuussa ja sitä on kerran viikossa. Ja mikä parasta, niin futistreenit on ihan meidän uuden kodin lähettyvillä vajaan puolen kilometrin päässä olevalla tekonurmella! Talvisin samalla kentällä sekä viereisellä kaukalolla on luistelujäät, joten kaus ei tarvi kotoa lähtä, kun pääsee harrastusten pariin.

Eikä tarvitse kauas lähtä toisenkaan uuden harrastuksen vuoksi lapsilla! Nimittäin meidän poikien päiväkodin salissa alkoi eilen junnu-kickboxing, josta molemma vanhemmat pojat innostuivat myös ihan älyttömästi. Junnu-kickboxing kehittää leikin kautta lasten ketteryyttä ja koordinaatiokykyä. Samalla tavalla kuin tiikeripaini 🙂 Ottelut ja kontaktit tulee sitten eteen isompana jos jatkaa harrastuksen parissa. Potkunyrkkeily kestää vain kevään ajan eli kivaa tekemistä kerran viikkoon tästäkin. Ensimmäisen kerran jälkeen esikoinen oli aivan innoissaan ja hänelle hankittiin jo nyrkkeilyhanskatkin. Toinen pikkumies ei sitten niinkään innostunut lajista ja ei luultavasti enää tuon kokeilukerran jälkeen aio potkunyrkkeilyyn osallistua. Hän taisi oli ryhmän nuorin kun ikähaitari oli 5-13 vuotta. Mutta kävi hienosti kuitenkin kokeilemassa taas uutta lajia 🙂

Meidän mielestä on ihanaa jos lapset innostuvat jostain harrastuksesta ja siksi me vähän väliä ehdotellaan pojille eri harrastuksia kokeiltavaksi. Kovin moneen he eivät ole innostuneet lähtemään ja muutamat harrastukset on alun jälkeen lopetettu kiinnostuksen puutteen vuoksi. Kickboxingin tilanne selvisi jo ja ensi kuussa sitten nähdään, kuinka futistreenit maistuu. Täytyy myös kesän jälkeen tutustua eri kerhojen tarjontaan. Minä olin pienenä muun muassa tiedekerhossa ja siellä oli niin hauskaa! ;D

Mikään pakkohan lapsilla ei ole harrastaa mitään, mutta meidän näkökulmasta harrastuksissa on vain plussaa. Halutaan ensinnäkin, että liikunnasta tulee osa normaalia arkea lapsille, olipa laji sitten mikä tahansa. Se onkin yksi syy, minkä vuoksi kannustetaan poikia liikuntaharrastusten pariin. Mutta yhtälailla halutaan kannustaa heitä muidenkin harrastusten kokeiluun. Juurikin erilaiset kerhot (kokkikerho, maalaus/piirtämiskerho, pienoismallikerho..) ja esimerkiksi partio olisi myös kivaa touhua. Tai sitten jonkin instrumentin soittaminen! Harrastuksista löytää uusia kavereita ja oppii eri taitoja monelta osa-alueelta. Pojilla on onneksi vielä koko elämä aikaa löytää se oma juttunsa, joten ehditään varmasti kokeilemaan ja vaihtelemaan harrastuksia vielä useampaan kertaan mahdollisuuksien mukaan.

Miinuksena tässä harrastusasiassa on (suuretkin) kustannukset. Osa harrastuksista maksaa lapsillekin monia satoja euroja vuodessa ja jos vielä useampi lapsi harrastaa, niin kyllä siinä saa ihan tosissaan kaivella lompakon pohjia myöten. Viime vuoden lopulla uutisoitiinkin paljon lasten harrastusten kalleutta ja sitä, kuinka suuret kustannukset sulkee monen lapsen mahdollisuuden osallistua siihen omaan lemppariharrastukseen. Ymmärrettävää toki on, että esimerkiksi jääkiekossa tulee olla tietyt varusteet ja maksaa tietyt maksut hallivuoroa ynnä muita kuluja varten, mutta samalla monet sadat eurot yhden lapsen harrastuksesta vuoden aikana tuntuu kohtuuttomalta. Saatika sitten useamman lasten.

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Minulla ei ole kovin paljoa tietoa eri harrastusten kustannuksista. Tiedän vain paljonko meidän lasten harrastukset ovat maksaneet. Hintahaitari niissä on ollut 40-120 euroa/kausi/hlö. Tarvikkeita ei olla juurikaan vielä jouduttu ostamaan lasten harrastuksiin, joten ollaan jokseenkin vähällä panostuksella saatu lapsille kivat harrastukset kokeiluun.

Harrastaako teidän lapset ja minkälainen historia teillä itsellä on harrastusten osalta?

Kaisa-Maria

Kuka sanoo: Be a lady?

Kuluneen parin viikon aikana jo viraalihitiksi noussut Be a lady, they said -video sopii täydellisesti sunnuntaisen naistenpäivän teemaan. Kyse on siis Girls Girls Girls -lehdelle Pail McLeanin tekemästä vahvasti kantaa ottavasta videosta, jota Sinkkuelämää-sarjasta tuttu Cynthia Nixon tähdittää. Videossa kiteytyy voimakkaasti tämän päivän naisten kohtaamat erilaiset paineet ja ristiriidat. Mutta kysymys kuuluu: kuka sanoo Be a lady? Kuka asettaa nuo kaikki paineet ja ristiriidat? Miksi?

”Don’t be so provocative. You’re asking for it. Wear black. Wear heels. You’re too dressed up. You’re too dressed down. Don’t wear those sweatpants; you look like you’ve let yourself go.”

Näin +30-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä ja miesvaltaisella alalla työskentelevänä paineet ovat käyneet melkoisen suurina moneen otteeseen ja osittain jatkuvasti. Ensimmäiset muistikuvat ihmeellisiin vaatimuksiin ja paineisiin menee ala-asteen kolmosluokalle. Yhtäkkiä olikin tärkeää pukeutua tietyn muotin mukaan, meikata, ei saanut leikkiä Barbeilla tai muuten kiusattiin. Silloin kuulin myös ensimmäisen kerran olevani ”lauta” eli rinnaton. No shit, 9-vuotiaana ei moisesta vartalonmuutoksesta ollut tietoakaan minun kohdalla. Sitten ne vähemmän ”laudat” olivat puolestaan pumpulitissejä, koska kukaan ei uskonut vielä oikeiden rintojen kasvaneen. Huoh.. Nämä jo 9-vuotiaana kolmosluokkalaisena.

” Be a lady they said. Don’t be too fat. Don’t be too thin. Eat up. Slim down. Stop eating so much. Order a salad. Don’t eat carbs. Skip dessert. Go on a diet. God, you look like a skeleton. Why don’t you just eat? You look emaciated. You look sick. ”

” Be a lady they said. Wear makeup. Highlight your cheekbones. Line your lids. Fill in your brows. Lengthen your lashes. Colour your lips. Powder, blush, bronze, highlight. Your hair is too short. Dye your hair. Not blue, that looks unnatural. Look young. Old is ugly. ”

Ulkonäkö. Ikuinen murhe, joskin nykyään ei onneksi samalla tavoin kuin joskus aiemmin. Tänään sitä osaa olla itselleen niin älyttömän paljon armollisempi kuin ennen. Siltikin huomaan päivittäin harmistuvani hetkeksi uudesta rypystä kasvoissa, lihaksien pienuudesta, selluliitista..

Lasten saannin jälkeen paineet ulkonäön ja kaiken tekemisen suhteen kasvoivat ihan omiin mittoihinsa. En tajunnut, että arvostelua ja paineita voi tulla niin paljon ja joka asiasta. Paljonko kiloja jäi synnytyksen jälkeen? Tuliko raskausarpia? Roikkuuko iho vatsassa? Lirahtaako pissat housuun aivastaessa tai vaikka vähän hypähtäessä? Imetätkö? Annatko korviketta? Mitä vaippoja käytätte? Pumppaatko maitoa? Korotatko ääntä lapsille? Leikitkö tarpeeksi? Teetkö itse vaatteet? Ostatko uudet vaatteet? Kuskaatko harrastuksiin? Syötätkö lapsille einesruokaa? Teetkö kaiken ruoan itse? Annatko kaikki vitamiinit? Syötkö itse vitamiinit? Tässä vain osa mainitakseni.

Miksi miksi miksi näitä kysymyksiä edes esitetään toisille ja itselle? Mistä ihmeestä nämä vaatimukset on tulleet? Onko kyseessä mielihyvän tunne, kun ajattelee tekevänsä itse oikein jonkin asian?

” Be a lady they said. Don’t get raped. Don’t drink too much. Don’t walk alone. Don’t go out too late. Don’t dress like that. Don’t get drunk. Don’t smile at strangers. Don’t go out at night. Don’t trust anyone. Don’t say yes. Don’t say no. ”

#metoo. En usko, että kukaan elämäni aikana kohtaamista naisista on saanut olla täysin ilman seksuaalista häirintää. Lähipiiristä tiedän kymmeniä juttuja. Omiakin kokemuksia on lukuisia. Meitä on häiritty puheilla ja teoilla. Jopa työnpuolesta osallistuessa suuriin yleisötapahtumiin minulle on tultu monta kertaa täysin tuntemattoman toimesta puhumaan niin limaisia juttuja, että kuvottaa. Olenhan miesvaltaisella alalla töissä ja itse valinnut niin. Tätä sattuu onneksi harvoin. Mutta yksikin on aina liikaa.

Kerran kaupungissa asuessa kävelin myöhään kotiini ja yhtäkkiä huomion kiinnitti viereisen kerrostalon ikkunasta tuleva kirkas valo. Käännyin katsomaan ja kirkkaan valon lisäksi ikkunassa keikkui alaston mies nauttimassa omasta itsestään. Silloin reaktioni oli isot naurut, mutta nyt lähinnä ärsyttää. Mitä ihmettä liikkuu ihmisen mielessä kun tuollainen hetki pitää jakaa ja esittää tuntemattomille ikkunasta?!! Ja minun kokemuksessa oli sentään ikkuna välissä, mutta lähipiiristä löytyy valitettavia kokemuksia, joissa ikkunaa ei ole ollut.

Don´t smile at strangers. Äidin kanssa Pariisissa ollessa seisoimme risteyksessä odottelemassa valojen vaihtumista. Meidän viereen käveli mies, joka jäi tuijottamaan. Katsahdin häntä ja heitin minitervehdyksen sellaisella puolihymyllä. Sen jälkeen käänsin katseen hänestä pois. Hän puolestaan jatkoi tuijottamistaan ja jossain kohtaa vilkaisin häntä uudelleen, mutta en enää hymyillyt. Valot vaihtuivat vihreiksi ja jatkoimme kävelyä. Tämä mies alkoi seurata meitä, vaikka poikettiin tien toiselle puolelle vaateliikkeeseen. Hän odotti liikkeen ulkopuolella. Aluksi ei tajuttu, että hän tosissaan seurasi meitä, mutta sitten jossain kohtaa alkoi ahdistaa. Saatiin viimein karistettua hänet viipymällä sisustusliikkeessä pidemmän aikaa. Hätää meillä ei tuossa tilanteessa ollut, mutta epämiellyttävää se siltikin oli.

Tässä oli pari esimerkkiä vain. Turhaa kirjoitella enempää, koska pointti tulee selville jo näistä muutamasta keissistä.

Surullisinta näissä melkein kaikissa omissa sekä läheisten naisten kokemuksissa on se, että syy moiseen onkin kääntynyt häirinnän kohteeseen. ”Mitä kävelit yksin kotiin myöhään, itsepä pukeuduit niin ja noin..” ja niin edelleen. Siis mitä??!!

Otsikoin tämän postauksen kysymyksellä ” Kuka sanoo: Be a lady?”. Videossa viitataan paljon miehiin, mutta minusta se ei ole niin mustavalkoista. Ja joo, kyllä miehilläkin on oma osansa tässä asiassa, mutta niin on yhtä lailla naisillakin. Minäkin olen nimittäin saanut suurimman osan ulkonäköön ja tekemisiini liittyvistä negatiivisista kommenteista nimenomaan naisilta. Ja valehtelisin jos väittäisin, etten itse ole samoja juttuja puhunut jo silloin kolmosluokalla.

Be a lady. Kuulet sen miehiltä, kuulet sen naisilta, kuulet sen joka puolelta ja ennen kaikkea suurin osa kuulee sen myös omasta suustaan itselleen.

Siksipä haastan teidät kaikki nyt sukupuolesta riippumatta miettimään, mistä nämä vaatimukset syntyy ja miten niitä saataisiin kitkettyä pois? Armollisuudella itseään kohtaan saa jo paljon aikaan, koska silloin oppii olemaan armollisempi myös muita kohtaan. Minkäänlaista vääryyttä ei tietenkään pidä sietää armollisuuden nojalla!

Mitä mieltä te olette tuosta videosta ja näistä kaikista vaatimuksista sekä paineista?

Kaisa-Maria

P.S. Edellisen naistenpäivän postaus kannattaa myös lukaista ja ajatella läpi <3

Lukulistalla

Lupailin jakaa omat tämänhetkiset lukulistalla olevat kirjat nyt talviloman alkuun. Rakastan lukemista ja ahmisin kirjoja paaaljon enemmän kuin nykyisellään ehdin. Oma lukuaika painottuu iltoihin ja hetkeen juuri ennen nukkumaan menoa. Minulla on nimittäin omana sääntönä, että puhelinta en meidän makkarissa käytä (muuten kuin Ouran Moment-toimintoa), joten luen kirjoja aina ennen unia.

Mutta pidemmittä puheitta lukulistan pariin..

Voittamisen anatomia – Aki Hintsa/Oskari Saari: Tätä kirjaa aloin aikoja sitten kuuntelemaan äänikirjana, mutta minulle se ei toiminut siinä muodossa. Tällaisia kirjoja lukiessa tykkään välillä pysähtyä miettimään ja hakemaan sellaisia yhtymäkohtia omaan elämään. Äänikirjoissa se on vähän hankalaa ja siksi haluan lukea tämän perinteisenä kirjana. En ole muutenkaan kovin suuri äänikirjojen kuluttuja (ainakaan vielä), tykkään lukea enemmän konkreettisia kirjoja ja lehtiä, mutta kuitenkin äänikirjoja jonkin verran kuuntelen. Tämän kirjan sisältö houkuttaa edelleen tutustumaan tähän paremmin ja siksi tämä on lukulistallani.

”Mestareiden tekijä Mies F1-mestareiden takana kertoo tarinansa ja paljastaa menestyksen salaisuuden. Mika Häkkinen, Lewis Hamilton, Kimi Räikkönen, Sebastian Vettel Aki Hintsa Voittamisen anatomia on ainutlaatuinen tarina F1-maailman huipulta, jossa suomalainen Aki Hintsa leipoo kuljettajista mestareita. Sittemmin kansainväliset huippujohtajat ovat ottaneet Hintsan opit käyttöönsä. Teos sisältää runsaasti ennen julkaisematonta tietoa formulamaailman kulissien takaa sekä Hintsan kokonaisvaltaisen toimintamallin, jota voivat omassa elämässään hyödyntää ihan tavallisetkin tallaajat.”

Karhuryhmä – Harri Gustafsberg/Heidi Holmavuo: Tätä kirjaa luen parhaillaan! Joskin iltalukemisena tämä on aika graavia matskua.. Oma kiinnostus poliisin ammattia kohtaan on aina ollut kova, joten tämä poliisin erikoisjoukoista kertovan kirjan tekstit imaisee minut hetkessä mukaansa. Ja kuten tuossa jo mainitsinkin, kirjassa on kuvattu erikoisjoukkojen kohtaamia tilanteita jotakuinkin sellaisenaan eli teksti on melkoisen raakaa välillä. Kirjassa kuitenkin kerrotaan hyvin, minkälaisista asioista poliisin erikoisjoukkojen tehtävät koostuvat ja mitä kaikkea se vaatii.

” Valmiusyksikkö Karhu on erikoiskoulutettu toimimaan rankoissa olosuhteissa pankkiryöstöistä panttivankitilanteisiin. Entinen karhuryhmäläinen Harri Gustafsberg kuvaa yksikön toimintaa ensimmäistä kertaa ja kertoo koukuttavasti myös ihmismielen pimeästä puolesta. ”

Jääkaksoset – S. K. Tremayne: Näin mainoksen tästä kirjasta ja mielenkiinto heräsi. En lue juuri koskaan tällaisia trillereitä, mutta tämän kirjan juonenkuvaus herätti mielenkiinnon kirjan kulusta ja lopputulemasta. En tosin tiedä uskallanko tätä lukea. Minulla tulee nämä jutut aina uniin ja painajaiset ei ole oikein lempparijuttu. Varsinkin kun aihe on näinkin kamala.

”Identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut – mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi. Hyytävä psykologinen trilleri on ollut suurmenestys ympäri maailman.

On kulunut vuosi siitä, kun toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut onnettomuudessa. Perhe päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää taakseen hirveä tragedia. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien kauhuksi henkiin jäänyt tytär väittää olevansa kuollut sisarensa.
Kun myrsky pakottaa perheen äidin ja tyttären eristyksiin saarelle, piinaavat kysymykset eivät jätä äitiä rauhaan. Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista menehtyi?”

Paperilla toinen – Emmi-Liia Sjöholm: Tämä kirja on nyt lähiaikoina ollut paljon esillä ja porukka tuntuu jakautuvan kahtia mielipiteinensä tästä kirjasta. Moni kuvaa samaistuvansa kirjan teemoihin & tapahtumiin ja tarkastelleensa omaa elämää niiden kautta. Minäkin haluan lukea, mistä tässä kirjassa oikein on kyse ja siksi tämä löytyy omalta listaltani.

”Paperilla toinen on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta.

Toimittaja Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin. Paperilla toinen on Sjöholmin esikoinen. Hänen tyylinsä on niin ilmavaa ja vaivatonta, että tekstiä melkein ennemmin hengittää kuin lukee.

Emmi-Liia Sjöholm on freelancetoimittaja, joka kirjoittaa mm. Me Naisiin ja Helsingin Sanomiin. Paperilla toinen on hänen ensimmäinen kirjansa. ”

Hullu kuin äidiksi tullut – Irene Naakka: Tämä kirja on tullut vastaan useasti jo aiemmin, mutta jostain syystä en ole tätä kirjaa rekisteröinyt sen enempää. Seuraan Ireneä Instagramissa ja hänen nostamansa aiheet vastikään herättivät kiinnostuksen lukea hänen kirjansa. Suuri tekijä tässä on tietenkin se, että me molemmat jaamme kokemuksen synnytysmasennuksesta. On nimittäin aina niin huojentavaa ja helpottavaa lukea, että joku muukin on käynyt läpi samoja asioita, niin kurjaa kuin se onkin.

”Iltalehden toimittaja Irene Naakka on tullut tunnetuksi suositusta Mutsie-blogistaan, jolla on peräti 20 000 seuraajaa. Blogissaan hän on käsitellyt äitiyteen liittyviä todellisia ja vaiettuja tunteita äitiydestä mutta myös sitä, miltä todella tuntuu rakkaus omaa lasta kohtaan.
Naakan suorapuheinen kirja kertoo, kuinka lapsesta haaveileminen, raskaus, synnytys ja äidiksi tuleminen sekoittavat mielen.
Kirja kertoo todenmakuisen selviytymistarinan kontrollifriikistä odottajasta masentuneeksi vastasyntyneen äidiksi ja lopulta tasapainoisesta perhe-elämästä ja urastaan nauttivaksi naiseksi.
Humoristinen ja rujon rehellinen teos päästää lukijan hyvin lähelle niitä tunteita ja tilanteita, joita äitiyteen liittyy jo ennen lapsen syntymää. Asioita, joita monet kokevat mutta joista ei välttämättä uskalleta tai osata puhua tai kirjoittaa.”

Siinäpä on kirjat, jotka odottavat tällä hetkellä minun lukulistalla. Lisääkin varmasti voisin listata, mutta nämä nyt ovat päällimmäisinä mielessä 🙂

Lukulistalla – suositukset

Lukulistalla aiemmin olleista voisin puolestaan nostaa nämä kolme alla olevaa. Ja ensimmäiset kaksi suosittelen nautiskelemaan nimenomaan äänikirjana. Äänikirjoina nämä kaksi siksi, koska itse kirjan kirjoittajat lukevat nämä itse! Se tuo minusta aivan eri ulottuvuuden äänikirjaan kun lukijana on itse tekijä.

+ Toisinpäin – Maria Veitola: Minusta Maria Veitola on aina ollut tosi mielenkiintoinen tyyppi ja siksi olenkin kuunnellut hänen molemmat kirjansa nimenomaan itsensä lukemana. Hänen ensimmäinen kirja ”Veitola” on enemmän sellainen elämänkerta kuin tämä toinen teoksensa. Tässä uudessa kirjassaan Veitola vastailee hänelle esitettyihin kysymyksiin ja kertoo asioita vastaustensa takaa. Yksi päällimmäisenä mieleen jääneistä asioista näissä hänen kirjoissaan on se, että ihmiset osaavat olla aivan uskomattoman ajattelemattomia ja ilkeitä. On tosi karua kuultavaa, mitä kaikkea ihmiset hänelle sanoo ja kirjoittelee. Ihan sairasta. Mutta on näissä molemmissa kirjoissa myös hurjan paljon positiivisiakin asioita! 🙂

” ”Totuus ja tehtävä -leikissäkin mä valitsen aina totuuden.” Uudessa kirjassaan Veitola vastaa niin ystävien kuin vihamiestensä kysymyksiin, ja avaa niiden pohjalta ajatuksiaan elämästä.

Mua sanotaan haastattelijaksi, joka kysyy ne kysymykset, joita muut eivät kehtaa kysyä. Osan mielestä mä vain kaivelen toisten törkyjä. Se on hassua.
Mähän oon toimittaja, ja toimittajan tärkein tehtävä on kysyminen. Enkä mä kysele ainoastaan töissä, vaan muutenkin elämässä. Ihmiset kiinnostaa mua. Se, mitä ne ajattelee. Miksi ne on sellaisia kuin ne on.


Nyt mä funtsin, että vois olla reilua kääntää asetelma hetkeksi toisin päin. Tää kirja syntyi kysymyksistä, joita kuka tahansa sai mulle esittää, ja mun vastauksista niihin.
Mun mielestä mitä vaan voi, saa ja pitää kysyä. Tyhmiä tai vääriä kysymyksiä ei ole. Oon yrittänyt vastata hankalimpiinkin kysymyksiin niin rehellisesti kuin vain osaan, sillä viisaudella ja kokemuksella, mikä mulla tässä vaiheessa elämääni on.
Helppoa tää ei ollut. Mutta miksi mä olisin päästänyt itseni helpolla, kun en päästä muitakaan?”

+ Inside Out – Demi Moore: Demi Moore on itsellä jäänyt hieman enemmän pimentoon, vaikka hänen tekemiään leffoja olen katsellutkin. Siksipä olikin supermielenkiintoista kuunnella hänen elämäntarinansa ja vielä hänen itsensä lukemana! Suosittelen kuuntelemaan tämän sanattomaksikin vetävän kirjan. Jos enkunkieli mietityttää, niin minusta tässä kirjassa on aika helppoa kieltä kuunneltavaksi. Minä olen sellainen ihan perus enkuntaitaja ja ymmärsin kirjan hyvin.

”For decades, Demi Moore has been synonymous with celebrity. From iconic film roles to high-profile relationships, Moore has never been far from the spotlight–or the headlines.

Even as Demi was becoming the highest paid actress in Hollywood, however, she was always outrunning her past, just one step ahead of the doubts and insecurities that defined her childhood. Throughout her rise to fame and during some of the most pivotal moments of her life, Demi battled addiction, body image issues, and childhood trauma that would follow her for years–all while juggling a skyrocketing career and at times negative public perception. As her success grew, Demi found herself questioning if she belonged in Hollywood, if she was a good mother, a good actress–and, always, if she was simply good enough.

As much as her story is about adversity, it is also about tremendous resilience. In this deeply candid and reflective memoir, Demi pulls back the curtain and opens up about her career and personal life–laying bare her tumultuous relationship with her mother, her marriages, her struggles balancing stardom with raising a family, and her journey toward open heartedness. Inside Out is a story of survival, success, and surrender–a wrenchingly honest portrayal of one woman’s at once ordinary and iconic life.”

+ Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – Mark Manson: Tätä kirjaa on myös hehkutettu paljon, joten pitihän se itsekin lukaista. Manson kirjoittaa aika kärjistäen ja väliin hauskaakin tyyliin erilaisesta ajattelutavasta muun muassa vastoinkäymisiä kohtaan. Hänellä on kirjassa aika hyviä ja osuvia pointteja ja siksi tätä suosittelenkin. Ihan sanasta sanaan en itse osaa tähän kuitenkaan samaistua ja se ei varmasti ole kirjailijan tarkoituskaan. Alla oleva kirjan kuvaus on minun mielestä myös vähän raffimpi, mitä kirja itse oikeasti on.

”Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä.

Mark Mansonin kirja on kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössön-hössötykselle – se on polku jaloon taitoon olla välittämättä hittojakaan. Kaikki ihmiset eivät voi olla edes oman elämänsä supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme.

Tämä kirja tarttuu sinua olkapäistä yhtä hienovaraisesti kuin merimies Hampurin sataman kapakassa, ravistelee ja kertoo herkistynein sanakääntein, miten maailma makaa.

Rehellinen, viisas ja häikäilemättömän hauska Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan on ollut valtaisa maailmanmenestys.”

Mitä teidän lukulistalla on? Tykkäättekö enemmän äänikirjoista vai perinteisistä versioista? Äänikirjoja minulla on tapana kuunnella autossa kun ajelen yksin. Silloin niihin keskittyy erilain ja saa hieman vaihtelua musiikin kuuntelemiseen 🙂

Kaisa-Maria

P.S. Täällä vielä bonuksena yksi kirjasuositus!

Talvilomasuunnitelmia ja kuulumisia

Niin taas vierähti reilu viikko edellisestä postauksesta. Halua olisi kyllä todellakin kirjoitella useammin, mutta aika ei aina vain yksinkertaisesti riitä. Ihanaa kuitenkin, että te lukijat tänne yhä uudelleen tulette minun mietteitä lukemaan. Kiitos siitä <3 Meillä olisi enää neljä päivää töitä, tarhaa ja koulua ennen pohjoisen lomaviikkoa. Joitain talvilomasuunnitelmia meilläkin on jo mietittynä valmiiksi, mutta tarkoitus on ennen kaikkea nauttia yhteisestä vapaasta ajasta.

Viime viikonloppu vietettiin yllättäen Syötteellä urheillen ja rentoutuen. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vain neljästään aikuisporukalla liikkeellä veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Hengähdystauko arjen hulinasta tuli meillä kaikilla tässä kohtaa todella tarpeeseen. Stressi on nimittäin pysytellyt vähän meidän kaikkien vieraana jo tovin aikaa..

Perjantaina ajeltiin illalla Pytkynharjuun ja mentiin kaikki aikaisin nukkumaan. Täydellistä! Lauantaina aamusta suunnattiin puolestaan pyörillä talvireiteille. Minun Instagramia seuraavat näkivätkin jo vilauksen lauantain pyörälenkin fiiliksistä. Oli nimittäin raskain lenkki vähään aikaan ;D Reiteillä oli lunta melkoisesti ja varsinkin muualla kuin reiteillä sitä vasta olikin. Reilun kolme tuntia me evästaukoineen lenkillä viihdyttiin, mutta sitten oli jo pakko lähteä mökille takaisin, kun meillä kaikilla alkoi olla vesisateen kastelemat kamppeet sekä yksinkertaisesti ei enää huvittanut ajaa. Hyvä lenkki kuitenkin näin pari päivää jälkikäteen ajateltuna. Mökillä syötiin vähän lounasta ja levättiin hetki ennen rinteisiin lähtöä. Otettiin iltapäivästä kolmen tunnin lasketteluliput ja käytiin muun muassa fiilistelemässä vanhoilla kunnon metsäreiteillä!

Ja voin kertoa, että vajaat 20 vuotta sitten oli taitoa ja uskallusta huomattavasti enemmän kuin nyt! 😀 Tuntui välillä, että metsäreiteillä ei ollut itsellä minkäänlaista kontrollia suksien liikkeestä! Pääasia kuitenkin, että oli superhauskaa! Sunnuntaina käytiin vielä palautteleva hiihtolenkki kälyni kanssa ennen kuin palattiin kotiin lasten luokse.

Iso-Syötteen rinteet ja palvelut on kehittyneet melkoisesti vuosien varrella. On täysin uusi hotelli alhaalla ja ylös rakentuu parhaillaan tulipalon tuhoama uusi Hotelli Iso-Syöte. Ravintoloita löytyy useampi moneen makuun ja lapsille riittää tekemistä. Syötteelle ajaa Oulusta alle kahdessa tunnissa, joten päiväreissutkin on aivan hyvin toteutettavissa esimerkiksi nyt tulevalla talvilomaviikolla.

Meidänkin talvilomasuunnitelmia miettiessä perheellä päätettiin tehdä vähintään päiväreissu Syötteelle. Suunnitelmissa olisi retkeillä hieman ja käyttää ainakin osaa pojista laskettelemassa varsinkin jos ollaan siellä pari yötä. Muina lomasuunnitelmina meillä on käydä koko porukalla kiipeilemässä kiipeilykeskuksella ja tietenkin aloitella jo pakkauspuuhia. Avaimet uuteen kotiin me saadaan 25.3., mutta sitä ennen on tarkoituksena käydä kaapit läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin tai kierrätykseen. Hommaa siis riittää!

Tämän viikon suunnitelmissa on puolestaan tiedossa meidän uuden kodin kauppakirjojen allekirjoitusta, pari lepopäivää urheilusta ja torstaina vielä ihana intialainen päänhieronta Balleriinassa loman alkamisen kunniaksi.

Onko teillä talvilomasuunnitelmia? Kannattaa tutustua myös tähän Visit Oulun talvilomatarjontaan! Nallikarista löytyy ainakin perinteinen talvikylä ja Oulun alueella on lukuisia talviulkoilupaikkoja kaiken ikäisille. Nyt vaan toivotaan, että säät suosii ulkoilijoita! 🙂

Mukavaa viikkoa!

Kaisa-Maria

P.S. Kirjoittelen seuraavaan postaukseen oman keväisen lukulistan ja lisäksi muutaman kirjasuosituksen jo lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista!

Muutto lähenee

Niin se alkaa vain uusi koti tuntumaan oikeasti todelliselta, kun muutto lähenee lähenemistään. Tällä viikolla tehtiin kaupat meidän nykyisestä kodistamme ja lupasimme kodin olevan tyhjänä uusille asukkaille maaliskuun loppuun mennessä. Niin jännää! Uuteen kotiin tehtiin myös kattava kosteus- ja kuntotarkastus, joten homma etenee hyvällä tahdilla. Reilun viikon päästä ollaan sitten virallisesti oman talon omistajia ja se tuntuu huikealta kaiken tämän odottamisen sekä etsimisen jälkeen.

Sisustusjutut on alkaneet pyörimään ihan toden teolla mielessä. Meillä pitää hankkia aika paljon huonekaluja, kun kaikille pojille tulee omat huoneensa ja tilaa on muutenkin enemmän kuin nykyisessä kodissa. Halutaan muutenkin hieman eri tyylinen koti, joten nykyisiä huonekaluja tullaan myös myymään ennen muuttoa.

Olohuoneeseen hankitaan uusi senkki/tv-taso ja lisää istumatilaa parilla nojatuolilla. Ruokailuryhmä menee kokonaan uusiksi ja eteisaulaan halutaan iso senkki sekä tuoli pukeutumista varten. Mattoja pitää myös hankkia lisää ja vaihtaa isompiin.

Isommat jutut tehdään sitten ajan kanssa. Esimerkiksi makuuhuoneiden tapetit ovat talossa tällä hetkellä tosi hyvässä kunnossa, mutta eivät niinkään meidän tyylisiä, joten ne vaihdetaan luultavasti kesän aikana. Muuten meillä ei juurikaan tarvitse remppailla, koska nykyiset talon asukkaat ovat rakentaneet sekä asuneet kotiaan huolella. Talosta näkee, että se on itselle rakennettu ja hyvänä pidetty.

Näin viisihenkisen perheen äitinä säilytystilan kasvaminen on se isoin juttu muutossa ;D Uudessa kodissa säilytystilaa on moninkertaisesti nykyiseen kotiimme verrattuna ja lapsille saadaan kaikki vaatteista leluihin sekä harrastuvälineisiin omille paikoilleen. Ja mikä parasta, kaikille pojille on uudessa kodissa omat hyllyt sekä laatikot ulkovaatteille ja -asusteille. Kesän tullen lämmin varasto imee sisäänsä hurjan määrän tavaraa ja laatikoita, joten talvivaatteet voi kiikuttaa kauden loputtua huoletta sinne ja ottaa taas esiin seuraavan talven tullen. I´m in love! <3 Puhumattakaan ulkosäilytystiloista pyörille ja muille vempeleille!

Yksi parhaista seikoista on myös se, että pojat saavat ihan omat huoneensa ja mahdollisuuden omaan rauhaan. Varsinkin kun he kasvavat isommiksi on oman tilan tarve entistä tärkeämpää. Joten kiitollisina ollaan, kun meillä on mahdollisuus isompaan kotiin <3

Nämä postauksen kuvat keräilin omaan Living room -Pinterest tauluun. Jotain näiden tyylistä halutaan meillekin uuteen kotiin. Rauhallisia ja ajattomia sävyjä, käytännöllisiä ja kauniita huonekaluja. Koti on meille oma rauhoittumisen paikka & ”pesä” ja halutaan väreillä korostaa sitä. Lastenhuoneet tulevat tietenkin olemaan värikkäämpiä jo lasten näkyvillä olevien lelujenkin puolesta.

Reilun kuukauden päästä ollaan sitten jo hyvinkin pakkailuhommissa. Sitä ennen koitan käydä mahdollisimman paljon läpi kaikkia meidän tavaroita ja myydä/kierrättää ylimääräiset. Uuteen kotiin ei haluta tuoda yhtään mitään kaapissa pitkään lojuneita asioita.

Tämä nykyisen kodin myynti ja muutto uuteen kotiin tuntuu aivan mielettömältä! Monta vuotta ollaan mietitty seuraavaa liikkua. Aletaanko rakentaa, ostetaanko jokin vanhempi ja rempataan, odotellaanko sopivaa vai pysytäänkö nykyisessä? Kärsivällisyys palkittiin sopivaa odotellessa onneksi <3

Kaisa-Maria

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Kohta 3-vuotias

Meidän pikkumies eli perheen ”vauva” on ihan pian jo 3-vuotias! Missä vaiheessa näin ehti käymään??! Yhtäkkiä hän onkin aivan iso jätkä veljiensä tapaan. Taaperon jutut vähenee samaa vauhtia kuin leikki-ikäisen touhut vie yhä enemmän mukanaan. Saadaan me onneksi vielä pidätellä naurua (ja laskea useita kertoja kymmeneen) joka päivä, kun höpöjutut ja taaperokiukku ottaa vallan. Hän muuttuu hetkessä pieneksi Hulkiksi ja seuraavassa hetkessä takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Meidän pikkumies on myös aina pieni pilke silmäkulmassaan hauskuuttamassa kaikkia läsnäolevia ;D

”Toddler. The face of a baby. The attitude of a teenage girl. And, the ability to go from angel to psychopath in 2,7 seconds flat.”

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa sohvan ja pöydän vieressä.
Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Koko ajan arjen perusjutut helpottaa, kun pienimmäinenkin alkaa olla jo tosi omatoiminen. Ja myönnän heti, että onhan se ihanaa, vaikka samalla ihan älyttömän haikeaa! Aikaa on koko ajan enemmän, kun lapset eivät ole niin kiinni meissä vanhemmissa. Onneksi pojat ovat sen verran pieniä kuitenkin, että me vanhemmat saadaan olla vielä mukana melkein joka touhussa. Joku päivä sekin tulee eteen, että he haluavat mennä ja tehdä itsekseen. Ihan omituista ajatella, että joku päivä kukaan ei enää kiipeäkään sohvalla ollessa syliin painimaan, halailemaan ja vääntelemään kasvoista. Ellei Ossi sitten yllätä ;D Vitsit miten se onkin niin vaikean tuntoista, kun pitää antaa lapsille hiljalleen koko ajan enemmän vapautta ja vastuuta? En uskalla edes kuvitella aikaa kymmenen vuoden päähän, kun he ovat teini-ikäisiä ja rakentavat täysin omaa elämäänsä.

”A toddler can do more in one unsupervised minute than most people can do all day.”

Meidän kaikki pojat ovat kasvaneet leikki-ikäiseksi nykyisessä kodissamme. Nyt kodin vaihtuessa ja kuopuksen täyttäessä kolme tuntuu, että isompi aikakausi tulee päätökseen ja tietenkin uusi alkaa. Enää en voi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa. He ovat jo niin isoja. Uutta kotia katsellaan lasten koulun lähettyviltä. Ihan hassua! Tämä ajan kulumisen päivittely ei varmaan koskaan tule loppumaan? Lapset kasvavat ihan silmissä koko ajan ja niin edelleen. 🙂

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Forget dancing like no one is watching. Dance like a toddler. They don´t even care if there´s music.”

Mutta nyt onneksi saadaan vielä nauttia täysillä, kun meidän kohta 3-vuotias pikkumies keksii mitä hauskempia juttuja isoveljiensä kanssa <3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria