Ruuhkavuosikiukku

Ihanaa perjantai-iltaa kaikki!

Tämäkin viikko meni aivan ylinopeutta ja pitkästä aikaa tunnit ihan tosissaan loppuivat kesken viiden päivän aikana. Nyt onneksi on pari päivää aikaa hengähtää ja tehdä niitä asioita, mitä ei arkena ehditty.

ruuhkavuodet_2

Vertaistukea näihin superkiireisiin vuosiin löytyy onneksi lähipiiristä mielin määrin. Aika monesti ollaankin muiden tuttujen (ja joskus tuntemattomienkin) pienten lasten vanhempien kanssa yhdessä ihmetelty tätä päivien kulkua sekä ennen kaikkea sitä, miten priorisoida kaikki tehtävät asiat ja samalla viettää lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Samaan aikaan halutaan kuitenkin huolehtia, että aikaa riittää myös itselle, puolisolle sekä perheelle ja ystäville. Nämä kaikki kun myös ovat ainakin itselle maailman tärkeimpiä asioita heti omien lasten jälkeen.

ruuhkavuodet_3

Tällä viikolla iski pitkästä aikaa kunnon ”ruuhkavuosikiukku” kun aika ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikkeen ja muutama yö meni valvoen pienen itkuja lohdutellessa. Nyt kuitenkin olen jo sen verran vanhempi ja viisaampi, että hyväksyn tilanteen, enkä klassiseen tapaan pihistä lisäaikaa yön tunneilta ja unista.

Nyt syksyn ajaksi ainakin ollaan karsittu aika paljon kaikkea ei niin välttämättömiä juttuja arjesta pois. Yhtenä esimerkkinä lasten liikuntakerho. Kerhon aikataulu muuttui niin, että aloitus on jo klo 16.45, mikä saisi liikkaripäivänä meille ihan mielettömän kiireen aikaiseksi. Kerhon paikkakin muuttui niin, että samalla meillä ei olisi enää mahdollisuutta hyödyntää odotteluaikaa kuntosalilla, kuten viime vuonna. Lasten kanssa liikutaan arjessa kuitenkin niin paljon ja monipuolisesti, että tämä ei aiheuta sinänsä haittaa, vaikka liikkariin ei nyt syksyllä mennäkään.

Toinen, vielä isompi asia, on meidän rakennusprojekti. Tai oikeastaan nykyisen asunnon myynti ennen rakentamista. Päädyttiin ratkaisuun ottaa meidän asunto pois myynnistä ja pitää pieni tuumaustauko koko rakennusasian suhteen. Tontti meillä on edelleen varattuna, mutta nyt lähipäivinä tehdään päätös siitä, laitetaanko meidän asunto uudelleen myyntiin ja kauppojen toteutuessa aletaan rakentaa vai luovutaanko meidän unelmatontista luottaen, että tulee vielä muitakin ja siirretään talonrakennus muutaman vuoden päähän.

Juuri nyt jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oikealta. Aika on jo muutenkin niin kortilla, joten mistä ihmeestä me saadaan rakennusprojektiin sitä lisää? Vaikka talo meille muuttovalmiina aikanaan tuleekin, on siinä joka tapauksessa tekemistä ihan älytön määrä. Toisaalta rakentamisen puolesta ääniä saa nimenomaan se tontti, hyvä toimitussisältö sekä hinta ja fakta, että kyllä muutkin ovat rakentaneet kesken kiireisimpien vuosien ja vieneet homman hienosti maaliin saakka.

Minulla vaan pyörii mielessä ajatus, että en halua elää näitä vuosia niin, etten sitten joskus muista tästä ajasta mitään kun koko ajan vaan oltiin menossa pää kolmantena jalkana ja tekemistä oli aivan liikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Siksi rakennushankkeen lykkääminen muutamalla vuodella tuntuu jotenkin paljon paremmalta ajatukselta. Toinen mietinnän alainen juttu on se, että voisimme toki ostaa tontin nyt ja rakentaa parin vuoden päästä, mutta olisiko kuitenkin järkevämpää säästää puskuria nämä muutamat vuodet ja katsoa tonttitilanne sitten uudelleen. Jos joku tietää tähän oikean ratkaisun niin saa toki kertoa! On nimittäin todella hankala päätös, jossa kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. 

ruuhkavuodet_1

Tiedetään kyllä, että oikea ratkaisu muodostuu mieleen jossain kohtaa ja silloin on paras kuunnella omaa intuitiotaan. Nyt vaan tuo ison lisästressin ottaminen tähän sirkuksen keskelle tuntuu jopa järjettömältä.

Siispä parasta nyt on ottaa viikonloppu mahdollisimman rennosti akkuja ladaten ja miettiä asiaa uudelleen univelat kuitattuina sekä stressitasot laskettuina. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

K-M

 

P.S. Onko siellä muita ruuhkavuosikiukuttelijoita? ;D

Huomaatko kaiken hyvän?

Iltapesujen jälkeen 5-vuotias minä ihmetteli pienen ihmisen mielessä, mitä mahtoi meidän rakas mummu tarkoittaa, kun hän illalla sanoi ”jokaisesta päivästä ja hetkestä pitää kiittää”. Mietin monta vuotta kuumeisesti, että mistä siinä oikein kiitetään ja ketä. Tänä päivänä tiedän tismalleen, mitä mummu sillä tarkoitti.

Jo monen monen vuoden ajan olen iltaisin nukkumaan mennessä miettinyt kulunutta päivää ja kaikkea sitä, mitä hyvää päivän aikana tuli vastaan. Pienempänä vain kiittelin mielessäni iltaisin aikalailla vain siksi, että mummu oli niin neuvonut tekemään. Jossain kohtaa kuitenkin oivalsin homman jujun ja tänään osaan hakea jopa niistä huonoistakin hetkestä ne pienimmätkin hyvän rippeet. Joskus niitä ei löydä millään, mutta silloin ajattelen asian olevan jollain tavoin opettavainen ja sitä myöten hyvä omalla tavallaan, vaikka olotila olisikin täysin päinvastainen.

syyskuu2
syyskuu1

Yksi ilta kiitollisena ajattelin näin. Oli hyvää..

Kun sain nukuttua kunnon yöunet.. Kun aamiainen maistui tosi hyvältä.. Kun kuuntelin hyvää podcastia meikatessani.. Kun aurinko valaisi peltoja usvan läpi.. Kun menin aikaisin töihin.. Kun onnistuin työtehtävissäni.. Kun kollegojen kanssa naurettiin.. Kun näin vanhuksen rullasuksilla vauhdin huumassa.. Kun radiosta tuli lempibiisini.. Kun ajoin päiväkodin pihaan ja näin lapseni pitkän päivän jälkeen..

Kun koti oli siisti ja ruoka valmiina.. Kun kahvi maistui hyvälle ja mies tuli töistä kotiin.. Kun lapseni oppivat uuden asian.. Kun menimme yhdessä metsälenkille ja söimme marjoja.. Kun ystäväni viestittelivät minulle.. Kun löysin kadonneen tavarani.. Kun ilmassa tuoksui syksy.. Kun luin satua lapsilleni.. Kun söin saman iltapalan kuin joka ikinen muukin päivä.. Kun onnistuin täyttämään ristikon.. Kun silitin lasten päätä heidän nukkuessaan.. Kun nukahdin omassa kodissani, omaan sänkyyni.. Kun kaikki oli hyvin ja seuraavakin päivä olisi täynnä kaikkea hyvää.

syyskuu3
syyskuu4

Kokeile tätä, jos et sitä vielä ole koskaan tehnyt. Mieti aluksi viisi hyvää asiaa kuluneesta päivästä ja kasvata sitten määrää jossain kohtaa. Elämässä tapahtuu paljon asioita ja synkimpinä hetkinä on hyvä muistuttaa itseään myös siitä hyvästä, mitä kokee päivittäin. Ja kun kaikki on onnellisesti ja tasapainossa, kuten nyt, on ihanaa ahmia kaikki se hyvä, mitä vastaan tulee. Eikö niin?

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

K-M

 

Ellos Koti & Sisustus

Nyt kun meidän kodin myynnissä meneekin toivottua pidempi aika, on oma sisustuskärpänenkin heräillyt horroksesta. Tähän asti nimittäin kaikki sisustukseen liittyvä on kuitattu ajatuksella ”katsotaan sitten uuteen kotiin”. Uusi koti vielä odottaa rakentamistaan, joten heittäydyin selailemaan yhden lempparikaupan sisustusvalikoimaa.

Elloksen valikoimasta löytyy nykyään aivan ihania juttuja kotiin ja vieläpä monenlaiseen tyyliin. Oma sisustustyyli on tässä ajan kuluessa muuttunut simppelistä skandistyylistä hieman koristeellisempaan, jos niin voi sanoa. Tähän postaukseen keräilin omia suosikkeja Elloksen valikoimista.

15

Tuollaista murrettua tumman sinistä meiltä jo kotoa hieman löytyykin ja edelleen se miellyttää rauhallisuudellaan silmää. Siitä saa hieman väriä, mutta yleisilme pysyy kuitenkin sopivan hillittynä.

Eri sävyihin rakastan nykyään yhdistää varsinkin kultaa, mutta vain hieman. Liika on kuitenkin aina liikaa. Kulta tuo myös lämpöä ja mukavaa kontrastia pehmeisiin materiaaleihin ja koviin sävyihin.

7426

Meidän makuuhuoneen seinät ovat väriltään edelleen ihan jees, mutta ostoslistalla sinne on nimenomaan sängynpääty ja jotkin sirot sivupyödät molemmin puolin sänkyä. Värimaailma olisi sama kuin muuallakin kotona.

3

Mitäs tykkäätte näistä valitsemistani kuvista? Minkälainen sisustustyyli teillä on?

 

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

 

K-M

P.S. Elloksella näyttää olevan tällä hetkellä alennuksia tekstiileistä ja matoista!

 

Kaikki kuvat Ellos Koti & Sisustus

Kuinka ratkaista ongelma helposti?

Aurinkoista sunnuntaita täältä sairastuvalta. Tämä viikko on mennyt tosiaan aivan levätessä ja parannellessa flunssaa. Blogikin on ollut hiljaisena, koska fokus on  mennyt täysin vain kaikkeen pakolliseen toimintaan ja paranteluun. Nyt onneksi alkaa olot olemaan parempia, vaikkakin sitkeä flunssa tämä kyllä on. Minulla flunssa meni aivan korvatulehdukseen asti, mutta sekin alkaa jo hellittää Buranan avulla.

Mutta se nyt sairaskertomuksista ja flunssasta. Haluan nimittäin jakaa teille huippuvinkin, jolla saa apua niin pienen kuin isommankin ongelman ratkaisuun. Tai noh.. ainakin sen, kuinka asiat saa helpommin jäsenneltyä päähän ja sen myötä löytämään ratkaisut.

ongelmanratkaisu8
ongelmanratkaisu6
ongelmanratkaisu11

Asioiden kirjoittaminen paperille selkeyttää tutkitusti ajatusmaailmaa ja havainnoillistaa tilanteen helpommin ymmärrettäväksi. Niinpä tämäkin ongelmanratkaisutapa tehdään kynä kädessä ja paperi nenän edessä.

Homma menee näin.. Piirrä paperille iso ympyrä, jonka keskelle piirrä pienempi ympyrä. Molempiin niistä tulee mahtua kirjoitusta. Kirjoita pienempään ympyrään ongelmasi ja siihen johtavia seikkoja. Seuraavaksi, kirjoita pienen ja ison ympyrän väliseen tilaan asiat, joihin voit vaikuttaa sekä mitä on tehtävissä ongelman ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen kirjoita ympyröiden ulkopuolelle ne asiat, mille et voi mitään ja joihin et voi vaikuttaa millään toimillasi.

Nyt kun yllä mainitut ovat kirjattuna, ota uusi paperi ja piirrä samalla tavoin kaksi ympyrää, iso ja pienempi sen keskelle. Pienen ympyrän keskelle sinun tulee nyt valita ja kirjoittaa asia/asioita ensimmäisen paperin ympyröiden välisestä tilasta eli niistä asioista, joihin voit vaikuttaa. Kun tämä on tehty jatka samoilla ohjeilla kohti ratkaisua. Kirjoita siis ympyröiden väliseen tilaan, mitä voit tehdä asian/asioiden eteen ja ympyröiden ulkopuolelle kaiken sen, mille et voi mitään. Näiden ympyröiden piirtämistä voi jatkaa niin kauan, että saa käännettyä kaikki kivet. Jokaiselle tehtävälle asialle voi piirtää oman ympyrän, jota lähtee purkamaan aina pienemmiksi osiksi.

Tässä vielä esimerkkinä oma aivoriihi eiliseltä. Meillä on nimittäin asunto edelleen myymättä ja nyt otettiin aikalisä etenemisen suhteen.

ongelmanratkaisu2
ongelmanratkaisu3
ongelmanratkaisu11

Helppoa, eikö vain?

Tällä ongelmanratkaisutavalla saat ensinnäkin asian pois pyörimästä vain mielessä ja selkiytettyä kaiken yhdellä kertaa. Se laskee heti stressin määrää, joka puolestaan saa ongelman tuntumaan pienemmältä. Tällä tavalla saa myös tarkistettua sekä ajateltua kaikki vaikuttavat seikat monelta kantilta. Ja kun kirjoitat kaiken näin muistiin, sinulla on valmis tarkistuslista ja muistilappu, josta katsoa onko kaikki mahdollinen tehty asioiden etenemiseksi.

ongelmanratkaisu10
ongelmanratkaisu7

Miltä vaikuttaa tämä tapa teidän mielestä? Minä rakastan kaikkea tällaista, joilla saa sellaisen turhan stressin ja murehtimisenkin pois mielestä sekä tietenkin ratkaistua ne. Näin jää enemmän kapasiteettia suunnata fokus kaikkeen positiiviseen ja energiaa synnyttäviin asioihin.

 

Ihanaa sunnuntaita!

K-M

 

P.S. Alkanut syyskuu hiipii myös sisustukseen.. Kukkien kohdalla se tarkoittaa kestosuosikki eukalyptusta sekä murrettuja sävyjä kimpuissa. <3

Maastopyöräretkellä junnun kanssa

Eilen aamulla olin vielä kovasti menossa pitkästä aikaa kuntosalille, mutta verhojen avaamisen jälkeen vaihdoin mielipidettä. Aurinko paistoi ja oli sellainen ihana alkusyksyn aamu, joten ei paljoa sisätilat houkutelleet. Kuntosali vaihtui maastopyöräretkeen maailman parhaassa seurassa.

Melkein koko kesän ajan ollaan puhuttu meidän esikoisen kanssa, että ajellaan täältä meidän kotoa metsäreittejä pitkin Koiteliin, josta Ossi sitten tulee hakemaan pikkumiehen pyörineen autolla minun jatkaessa vielä matkaa. Nyt se sitten vihdoin toteutettiin.

maastopyöräily
maastopyöräily2

Polkuja meiltä Koiteliin menee monia ja niistä valitsin meille kaikista helpoimmat. Tähän helppoonkin reittiin kuului kuitenkin muutama haastavampi pätkä kivikkoisella polulla ja kuoppaisella metsäautotiellä. Meidän pieni junnukuski ajeli niistäkin kuin vanha tekijä ja minä tulin hymyillen perässä. Välillä pysähdyttiin syömään puolukoita ja ihmettelemään metsää. Ja sitten taas jatkettiin matkaa. Minä kaivelin tauoilla kameran repusta ja opettelin uusia luontokuvausjuttuja.

Jännittävät hetket meille tarjosi pienen ojan ylitys tuollaista pöllisiltaa pitkin sekä iso sammakko, joka loikki polun yli juuri kun olin kertonut nähneeni sammakon samalla kohtaa edellisellä lenkillä.

maastopyöräily8
maastopyöräily3

Mukana pienemmällä polkijalla oli ReimaGO -aktiivisuusranneke. Saatiin se lauantaina käyttöön ja nyt testattiin, kuinka se toimii. Ladattiin ohjeen mukaan minun puhelimeen laitteen ohjelma, jossa on aktiivisuusnäytön lisäksi kaikkea kivaa lapsille. ReimaGo:n tarkoituksena on kannustaa lapsia liikkumaan enemmän.

Tutkimusten mukaan vain noin 20% päiväkoti-/koululaisikäisistä lapsista liikkuu suosituksen mukaan, joka on vähintään yksi tunti liikuntaa/päivä. Kolme tuntia lapsilla olisi hyvä tavoite. Yhtä aikaa ruutuaika lisääntyy samoilla ikäluokilla. Jopa 49% ylittää suositellun max. 2h/päivä ruutuajan 3-4 kertaa viikossa. Ja nämä luvut on vuoden 2014 tutkimuksesta. Tänä päivänä ne ovat pahemmat. 

Mutta se tästä aiheesta tällä erää.. palataan meidän maastopyöräretkeen. Tuosta ReimaGo:sta kirjoittelen varmaan joskus vähän enemmänkin kun ollaan tutustuttu siihen paremmin.

maastopyöräily6
Matkaa meille kertyi noin kolmetoista kilometriä, mikä on hieno suoritus pian kuusivuotiaalta maastossa. Ja vauhti oli aika kova koko ajan, vaikka eväsrusinat unohtuivatkin kotiin pöydälle. Onneksi metsä oli täynnä puolukoita ja vähän mustikoitakin.

Metsässä oli myös muutakin.. nimittäin hirvikärpäsiä!! Hyi että!! En ole koskaan aiemmin niihin ällötyksiin törmännyt, mutta nyt nappasin eilisen aikana kaksi sellaista omien hiusten seasta. Ötököitä tai muitakaan elukoita en pelkää, mutta tuollaiset, jotka tarttuvat kiinni saisi minun puolesta lakata olemasta. Onneksi vain minulta löytyi niitä pitkien hiusten seasta ja pikkumies sai olla rauhassa.

maastopyöräily4
maastopyöräily5

Meillä oli kyllä aivan mahtava maastopyörälenkki kahdestaan. En malta odottaa, että pojat hieman kasvavat ja päästään sitten koko perheellä pyöräileen tällaisia hieman pidempiä matkoja.

 

Onko teillä jokin harrastus, mitä toteutatte yhdessä lasten kanssa?

 

K-M

MyHeritage DNA -Mikä on minun etninen tausta?



Tässä muutaman vuoden sisällä on aika ajoin tullut vastaan mainoksia eri firmoilta, jotka tutkivat oman DNA:n ja selvittävät siitä eri asioita. Ollaan Ossin kanssa puhuttu näistä mainoksista useasti ja samalla koitettu miettiä, mikähän meidän etninen tausta on.

Meidän hääpäivän tienoilla Ossi oli ottanut härkää sarvista ja yllätykseksi tilannut meille molemmille paketin MyHeritage:lta. Arvatkaa, kuinka innoissaan olin kun tajusin mitä paketista löytyy!!? Ajattelin nimittäin ensin, että minkähän liittymän nyt sain DNA:lta ;D

_MG_8071_MG_8044

Ja ei kun näytettä keräämään! Homma on siis todella simppeli toimenpide. Paketissa tulee hyvät kuvin varustetut ohjeet näytteen ottamiselle. Yhden paketin sisältä löytyi kaksi pitkää vanupuikkoa, kaksi pientä näytepurkkia sekä pehmustettu kirjekuori.

Vanupuikkoja pyöriteltiin posken sisäpintaa vasten noin minuutin ajan .Yksi puikko per puoli. Sen jälkeen puikon näytepää aseteltiin näytepurkkiin ja napsautettiin poikki ohjeen mukaan. Sitten ei muuta kuin korkit kiinni, purkit annetuihin pussukoihin ja kirjeeseen. Kirjeeseen oli osoite jo painettu valmiiksi, mutta postimerkit piti ostaa itse. Postimaksua kertyi kokonaiset pari euroa per kuori.

Kirjeen lähettämisen jälkeen MyHeritagen sivuille rekisteröitiin näytepaketin koodi ohjeen mukaan. Sitten vain odottelemaan.. arvio näytteen analyysin kestosta oli 4-6 viikkoa näytteen saapumisesta. Meillä meni se nelisen viikkoa.

_MG_1154

Viikkojen odottelun jälkeen sähköpostiin kilahti viesti, että näytteeni on analysoitu ja valmis. Eli ei muuta kuin pian kirjautumaan MyHeritagen sivuille tekemilläni tunnuksilla. Ja tämä kuva jännitysmusiikin siivittämänä lävähti ruutuun..

1_MG_1136_MG_1141

Ja oma arvaukseni meni aikalailla oikein! 😀 Nimittäin mietiskelin olevani niin suomalaisen näköinen, että ihmettelen jos tulee muita etnisyyksiä. Mutta onneksi siellä on tuo 2,1%:n vau-efekti!!

Arvaukseni tuon paremman puoliskoni etnisyydestä meni sitten taas ihan pieleen. Arvelin nimittäin, että hänellä voisi olla jotain ihanan eksoottisia geenejä mukanaan kun on luontojaan niin paljon tummempi kuin esimerkiksi minä. Paljastuikin, että hän on enemmän suomalaista perimää kuin minä ja loput sitten samaa Itä-Aasian etnisyyttä.

Kaiken tämän lisäksi omilta sivuilta saa selville yhtä jos toista omasta perimästä. Tähän pakettiin ei kuitenkaan kuulu muita, kuten mahdollisia alttiuksia sairauksille jne. Sellaista en olisi halunnut tehdä. MyHeritagen sivuilla omassa profiilissa voi antaa luvan ”sukulaisten etsintään”, jolloin näkyviin saa listan, jossa on ”mätsejä” omaan DNA:han. Sivuilla voi myös alkaa rakentaa omaa sukupuuta ja kasvattaa sitä aina uusien tietojen ilmaantuessa.

2myheritage_toinenikkuna

Ollaan tietenkin tässä kuukauden odottelun aikana ehditty tästä DNA-testistä monen kanssa jutustella ja on ollut hauska huomata, kuinka osa on innostunut ajatuksesta ja kuinka osa heti kättelyssä sanoo, ettei haluaisi tehdä testiä. Molemmat reaktiot ovat tietenkin yhtä hyvät, mutta noihin ”innostuviin” kuuluvana haluan aina kuulla, mistä ei-reaktiot kumpuaa.

Osa ei ikään kuin uskaltunut lähettää omaa DNA:taan millekään yritykselle. Mikä on tässä maailman menossa ihan ymmärrettävääkin.. Ja osa taas ei halunnut ottaa riskiä, että jos testissä paljastuukin jotain ”ylläreitä” lähisuvusta. Analyysi siis kertoo, mikä etnisyydestäsi on lähisuvusta jne. Tämäkin on ihan ymmärrettävä perustelu, mutta aiheuttaa niin minussa kuin sanojissaankin pientä hilpeyttä. ;D

_MG_8038

Mitä mieltä te olette näistä DNA-selvityksistä ja -testeistä?

Meistä tämä oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja hauska juttu. Suosittelen tekemään jos oma alkuperä kiinnostaa. Tuloksiini olisin kylläkin toivonut jotain mystistä ja eksoottista etnisyyttä, mutta näillä mennään. ;D Ja hei, onhan tuo inuiitti kuitenkin aika hieno juttu! Vai mitä?

 

K-M

Parin viikon kuulumiset

Ensimmäinen viikko ”uutta” arkea takana.

Tällä kerralla suunnittelimme päivähoidon aloituksen sekä uuteen päivärytmiin totuttelun hieman edellistä kertaa paremmin. Kahden vanhimman pojan synnyttyä olin siis töissä puolentoista vuoden ajan, kunnes jäin äitiyslomalle kolmannelta naperolta.

Kummallakin kerralla totuteltiin hoidon aloitukseen monta päivää, mutta nyt reilun viikon tutustelun lisäksi minäkin sain helpotusta aloitukseen puolison hoitaessa viikon ajan päiväkotihommat. Oli aivan luksusta, kun viikon ajan huolehdin itseni vain töihin ja kotiin. Helpotti ihan älyttömästi sitä omaakin ikävää.

_MG_1110

Nyt sitten homma luistaa kuten ennenkin. Toinen meistä vie pojat tarhaan ja toinen hakee riippuen aina mihin aikaan kuljetaan töissä.

Kahden vanhemman pojan kohdalla tarhan aloitus ei ollut niin iso muutos kuin kuopuksellamme. Pojat kun kuitenkin viime kauden ajan kulkivat samassa tarhassa 2 päivää viikossa. Toki tällainen viiden täyspitkän päivän viikko väsyttää heitä enemmän, mutta suurempi muutos heille oli eri ryhmiin meneminen. Tähän asti pojat ovat olleet samassa ryhmässä ja vielä heidän serkkupoikakin oli samassa. Nyt esikoinen aloitti eskarin ja näin ollen vaihtoi isompien ryhmään. Keskimmäinen ja serkkupoika jäivät vielä tuttuun ryhmään kahdestaan. Niin ihanaa kun pojat saavat päivisinkin olla yhdessä. Vapaa-ajan meidän ja veljen lapset viettävät pääsääntöisesti yhdessä. 😀

Esikoisella jännitti eka päivinä tietty uudet tarhakamut ja tulevat eskariläksyt.  Nyt viikon jälkeen jännitys on onneksi mennyt jo menojaan ja uusia kavereita on löytynyt monta. ♥

_MG_1099

Kaikista pieninkin on sopeutunut päiväkotiin hienosti. Välillä on itkettänyt ikävä, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan. Muutamina öinä tuo hoidon aloitus ja iso muutos on vaikuttanut pikkumiehen yöuniin mm. levottomuutena ja itkuisuutena. Sekin on jo nyt aika lailla loppunut, mutta esimerkiksi toissayö valvottiin melkeinpä kokonaan.

Poikien hoitajat ovat aivan ihania ja ainakin meidän lapset ovat kaikki alusta asti olleet hyvin luottavaisia heitä kohtaan. Syliin pääsee aina ja aina on aikaa kuunnella sekä huomioida, vaikka jaloissa pyörii 23 (tai enemmänkin…) muutakin lasta. Meidän kuopukselle tuli vielä samat hoitajat, jotka ovat hoitaneet meidän kahta vanhempaakin, joten omakin olo on seesteinen, kun saadaan jatkaa tuttujen ihanien ihmisten kanssa.

Edelliset kahdeksan viikonloppua on ollut ohjelmaa täynnä ja kahtena viimeisenä pojat ovat olleet mummuloissa yötäkin. Tarhan alkaminen yhdistettynä yökyläilyyn on tietenkin osaltaan kasvattanut meidän kaikkien ikävää. Se yhteinen aika kun uuden arjen myötä on vähissä. Siksi onkin ihanaa, että parina seuraavana viikonloppuna kalenteri näyttää täysin tyhjää eli vapaapäivät saadaan keskittyä täysin omalla porukalla olemiseen.

_MG_1082
_MG_1102

Työhönpaluun myötä olen herättänyt taas oman sisäisen Monican hereille, mitä tuulee arjen helpottamiseen sekä yhteisen ajan maksimointiin. Tähän kuuluu mm. aina seuraavan viikon päivällisten ja muiden ruokien suunnittelu, ruokaostosten tekeminen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, urheilun ja porukalla ulkoilun yhdistäminen jne. Tuohon ruokaostosten tekemiseen ei voi muuta kuin taas vain ylistää Cittarin verkkokauppaa! Sunnuntaina näpyttelin tilauksen netissä seuraavan viikon ruoka-aineista sekä muista tarpeista. Maanantaina Ossi nouti ne töistä tullessaan. Ihan mahtavaa!

Edellä mainittujen lisäksi laitan aina iltaisin valmiiksi seuraavan päivän vaatteet pojille ja itselle. Tarhareput odottelevat myös oven pielessä valmiina seuraavaan päivään. Näin me saadaan aamut rauhoitettua mahdollisimman kiireettömiksi.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin. Ikävä painaa meitä kaikkia välillä kovastikin ja haluttaa kotiin rakkaiden luokse. Tiedän kuitenkin, että tämä hetki oli juuri oikea tähän muutokseen. Totuttelu vaan vie aina tovin. Eli hyvää meille kuuluu.

 

Mukavaa torstaita!

K-M

Tunnetko itsesi?

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja olo on tosi innostunut, mutta samalla todella väsynyt. Töiden- ja päivähoidon aloituksesta kirjoitan kuitenkin aivan eri postauksessa.

Nimittäin nyt vihdoin tartun uuden postaussarjan ensimmäiseen osaan. Luonnos tästä ensimmäisestä aiheesta on roikkunut jo muistiossa keväästä asti, koska halusin kerryttää lisää materiaalia muihin osioihin. Tämä uusi postaussarja käsittelee aihetta itsetuntemus. Tai filosofisemmin sanottuna ”kuka ja millainen minä olen?”.

Aihetta olen pyöritellyt kolmelta kantilta, joista ensimmäisenä ”esittelen” tunnelukot. Onko kellekään tuttu juttu? Monelle on varmasti ainakin jossain tullut vastaan Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi.

4

Mikä tunnelukko?

Meillä jokaisella on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat elämän alkupuolella, lapsuudessa ja nuoruudessa, opittuja tapoja reagoida eri asioihin. Reaktiot vaihtelevat tunteista ajatuksiin ja käyttäytymisestä siihen, kuinka koet tietyt asiat sekä tilanteet.

”Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.”
Kimmo Takanen, Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Selviytymismalleiksi Takanen listaa mm. asian välttelyn, antautumisen sekä hyökkäämisen. Lapsena nuo tulevat luontaisesti, kuten aikuisiälläkin. Mutta nyt ne kääntyvät itseä vastaan ja horjuttavat tasapainoisia kokemuksia/elämää.

Tästä linkistä pääset suoraan Tunne lukkosi -teoksen sivuille, jossa tunnelukoista kerrotaan tarkemmin.

Me ihmiset kun ollaan jokainen ainutlaatuisia niin meidän tunnelukotkin vaihtelevat. Takanen listaa kirjassaan 18 eri tunnelukkoa. Niitä ovat esim. alistuminen, uhrautuvaisuus, pessimistisyys, vaativuus ja suojattomuus. Näitä tilanteita tulee kaikille elämän varrella vastaan, mutta aina ko. tunnelukkoa kantavana sitä toimii tietynlaisessa tilanteessa samalla kaavalla. Kaavalla, joka tuntuu oikealta, mutta ei hyvältä.

3

Tunnelukot on jaoteltu neljään eri vahvuuteen: erittäin vahva (tunnelukko vaikuttaa ja ohjaa elämää voimakkaasti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa), heikko (vaikuttaa elämään harvoin) sekä lisäksi ei tunnelukkoa.

Esimerkiksi minulla uhrautumisen tunnelukko on testin mukaan erittäin vahva. Se olikin ainoa tuossa vahvimmassa kategoriassa. Merkkeinä uhrautumisesta ovat mm. se, että laitan hyvin usein muiden tarpeet omieni edelle ja tunnen helposti syyllisyyttä jos tilanne meneekin toisin päin. Kuuntelen paljon toisten ongelmia, mutta omistani osaan kertoa hyvin vähän. En halua vaivata muita. Ahdistun kun tajuan, että en voi auttaa toisia joka tilanteessa. Nyt tämän tiedostettuani olenkin opetellut olemaan tietyllä, sellaisella terveellä tavalla itsekäs. Nimittäin luontaisesti pelkään loukkaavani toisia jos en huomio heitä aina ensin. Eihän se niin tietenkään ole. Läheisille olen aina ollut avoin ja kertonut ainakin jossain määrin ongelmistani. Nykyään osaan puhua myös tasavertaisesti omista kompastuskivistä, mutta vieläkin mietin, että kuormitanko kuuntelijaa liikaa. Tämä uhrautuvaisuus tapahtuukin siis täysin omasta ”tahdostani”, ei muiden vaatimuksista. Tällainen uhrautuvaisuus vie tosi paljon energiaa pitkällä aikavälillä.

Vahvana tunnelukkona testi ilmoitti minulle alistumisen, koska pyrin mielummin välttämään konfliktitilanteita sen sijaan, että olisin vahvasti eri mieltä. Tämä kylläkin pätee vain tietyissä asioissa. Sellaisissa, joiden lopputulema on hyvä olipa asia hoidettu minun tai jonkun toisen päätöksen mukaan. Muissa asioissa avaan kyllä suuni ja perustelen mielipiteeni jos tilanne niin vaatii. Myös hyväksynnän haku on toisena vahvana tunnelukoissa. Se taas ilmenee niin, että haluan kuulua joukkoon ja mukaudun helposti muiden mukaan. Sekä niin, että mietin joistakin asioista, mitä muut ovat mieltä, vaikka muiden mielipiteellä ei ole oikeasti edes väliä ko.asiaan.

Keskivahvana testi antaa minulle suojattomuuden – pelkään, että itselleni tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tämä tosin liittyy vahvasti vanhemmuuteen, koska lasten myötä tietenkin aina hieman huolettaa maailman meno niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Heikkona tunnelukkona kannan mukanani vajavuutta – toisinaan, onneksi vähenevissä määrin, en näytä heikkoa ja herkkää puoltani muille kuin läheisille.

Tunnelukko testin pääset tekemään tästä. Testissä on 54 kysymystä, joihin valitaan aina lähiten itseä kuvaava väittämä.

Huom! Testi ei kerro aivan koko totuutta tietenkään vaan antaa enemmänkin aiheet, joista osasta kohtaa voi tunnistaa omia lukkoja sekä kokemuksia. Hyvä esimerkki tästä minulla on uhrautuminen erittäin vahvana. Se nimittäin koskee vain tiettyjä tilanteita, ei koko elämää sekä kaikkia kohtaamisia. Tämä siis kannattaa pitää mielessä, ettei säikähdä testin tuloksia.

2

Nyt kun omat lukot on selvillä niin mitäs sitten? Mistä avain?

Avain on se, että ensimmäisenä tunnistat tilanteet, joissa omat lukkosi napsahtavat kiinni ja toimit itselle epäsuotuisalla tavalla. Tämä voi viedä pitkänkin ajan. Kun olet oppinut tunnistamaan nuo tilanteet, mieti miten voisit toimia toisin. Se voi olla täysin päinvastainen reaktio tai jotain näiden kahden väliltä. Kunhan se tuntuu sinusta hyvältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukon avaaminen vie aikaa. Se raksahtee auki pikku hiljaa tilanteiden toistuessa. Tutut, opitut reaktiot tulevat vuosikymmenten kokemuksen vuoksi niin omasta ytimestä, joten itselleen pitää olla armollinen sekä kärsivällinen tässä(kin) asiassa. Se ei haittaa jos reagoi totuttuun tapaan. Pääasia onkin siinä, että huomaa tehneensä niin ja koittaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Hiljalleen siinä oppii uuden reaktion, joka alkaakin toistumaan vanhan huonon tilalle ja tunnelukko on murrettu.

Kuten jokaisessa asiassa, on tässäkin oma kultareunuksensa. Ei kaikki tunnelukot ole läpeensä huonoja juttuja. Niihin liittyy paljon mm. empatiaa, toisista välittämistä, huolenpitoa, myötätuntoa ja paljon paljon muutakin. Tämä seikka on minusta tärkeää pitää mielessä kun lähtee muuttamaan totuttuja tapoja. Eikö vaan?

1

Tässä vuoden aikana olen jutellut aiheesta reippaasti yli kymmenen läheiseni kanssa ja jokainen on myös tehneet tuon tunnelukkotestin. Testin jälkeen olemme usein jatkaneen keskustelua aiheesta ja jokainen on aikalailla heti tunnistunut lukkonsa sekä tilanteet, joissa ne aktivoituvat. Hauska on ollut myös huomata, että jokainen on ollut tästä jutusta yhtä innostunut kuin itsekin sekä he ovat sitten puolestaan jakaneet tätä asiaa taas eteenpäin. Parisuhteen kannalta tämä asia sekä testi on myös tosi hyvä avain toisen syvempään ymmärtämiseen ja jopa sen myötä ikuisien kiistanaiheiden poistamiseen. Niin kävi ainakin meillä kun houkuttelin paremman puoliskoni tekemään tämän testin, jonka jälkeen vertailimme tuloksia. Sen myötä tajuamme nykyään paljon paremmin toistemme reaktioita. Kuulin myös, että jopa eräs nelihenkinen perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta olivat tehneet kaikki tämän ja näin saaneet poistettua muutamia kiistatilanteita arjestaan. Iso peukku siis kaikin puolin Kimmo Takaselle sekä näille kirjoilleen. Suosittelen tutustumaan Tunne lukkosi -nettisivuihin sekä aiheen kirjoihin.

Postaussarjan toinen osa tulee käsittelemään aikanaan parisuhdetta. Minkälainen olet parisuhteessa sekä millainen puolisosi on? Sillä vaikka näistä asioista puhuu toisen kanssa useasti niin ei siltikään välttämättä täysin ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta nyt sunnuntain viettoon! Aurinkoista päivää!

K-M

P.S. Lukisin enemmän kuin mielellään teidän ajatuksia itsensä tuntemisesta sekä tietenkin tästä postauksen tunnelukko -aiheesta!

Kesästä luopumisen tuskaa

Selailin puhelimen kuvia kesän ajalta ja totesin jälleen tämän kesän olleen yksi parhaista pitkään aikaan. Eikä pelkästään sään puolesta vaan monella muullakin tapaa. Tosin kyllähän se sää antoi melkoisen lisän tähän lempparivuodenaikaan.

Samalla kun siirtelin kesämuistot koneelle niin kokosin kesän hetkiä tänne bloginkin puolelle. Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

1234567891012131411

Ai että miten ihanan lämpimiä muistoja ♥

Nyt on kait pakko hyväksyä kesän kallistuneen syksyyn, vaikka tästä vehreydestä en vielä haluaisi luopuakaan. Huomasin muuten eilen, että pääskysetkin ovat jo lähteneet.

Siispä tervetuloa pimeät syysillat, villapaidat, kynttilät ja kauniit syksyn värit.

 

 

Mikä vuodenaika on teidän suosikkinne?

 

K-M

 

 

Äidiltä äidille

Kotiäitiaikojen loppumisen kunniaksi paljastan yhden jutun, millä rakkaan ystäväni (kotiäiti hänkin) kanssa olemme saaneet hymyn huulille kun on meinannut ottaa koville.

Selailin minun ja ystäväni Whatsapp-keskustelun lähetettyjä kuvia ja aina aika ajoin sieltä putkahteli esiin näitä mustan huumorin ja sarkasmin kukkasia ;D

12

Ala-oikean kuvaan liittyen minulla on esimerkki aivan elävästä elämästä..

Juttu menee näin: Juteltiin juurikin postauksen alussa mainitun ystäväni kanssa puhelimessa keskellä viikkoa. Sitten hän sanoi ”hei näin sut meidän vanhempien pihalta viime viikolla. Minne olit oikein menossa kun sulla oli farkut jalassa” Pystyin vastaamaan heti siltä seisomalta ”hei joo se oli tiistai, kävin kaupungilla” . 😀

Ja selvennyksenä vielä, että hänen vanhempansa asuvat metsikön ja ojan toiselta puolen. Silti hän onnistui bongaan minut joissain muissa housuissa kuin trikoissa. Ja lienee jo selvää, että tämä pian entinen kotiäiti ei kovin usein farkkuja vetele jalkaan.. ;D

3458

Kotona lasten kanssa oleminen on aivan ihanaa. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten ole kertaakaan ikävöinyt töihin tänä aikana.

Siispä omistan tämän postauksen kuvineen rakkaalle ystävälleni, joka kahden pienen kanssa jatkaa heidän omaa kotisirkustaan. Ja teille kaikille muillekin vanhemmille! Joskus huumori on paras apu 😉

 

Hauskaa perjantaita!

 

K-M

 

Edit: kuvat Instagram-tililtä @scarymommy & @kidsaretheworst