Väsyttävä syksy

Taas on käsillä ne aamut, kun aurinko ei enää nouse aikaisin ja syksyn tummentama maa imee kaiken valon. Viimeksi tänään kauhistelin ihmisiä ilman heijastimia! Miten se onkin niin vaikeaa muistaa tuo maailman halvin henkiturva? Päivänvalon vähenemisen huomaan itsessä heti kun alkaa vuorokauden valoisat tunnit vähenemään. On taas se väsyttävä syksy. Mutta tänäkin vuonna aion tehdä kaikkeni tätä perinteistä syysväsymystä vastaan.

Väsyttävä syksy. Nainen nojaa laiturin kaiteeseen aurinkoisena syyspäivänä.
Nuotiopaikka ja taustalla ihmisiä laiturilla aurinkoisena syyspäivänä.

Viime vuonna listailin hieman omia konsteja kaamosaikaa varten. Niitä aion tänäkin vuonna hyödyntää. Lisäksi olen lueskellut kirkasvalolampuista. Niistä kyselinkin muiden kokemuksia Instagramin puolella ja vastauksien perusteella se on taitaa olla ihan toimiva juttu.

Kirkasvalolampuissakin on lukemani mukaan hurjia eroja ja osa niistä ei edes täytä kriteerejä ”valohoitoa” antavista laitteista. Pitää siis olla tarkkana lamppukaupoilla.

Onko teillä kokemuksia noista kirkasvalolampuista? Onko niistä ollut apua? Mietiskelin, että voisin hankkia jonkun pienehkön kivan lampun tänne kotiin ja oleskella aina aamiaisen ajan valossa. Osa käyttää niitä työpöydillään, mutta uskoisin tuon ajan heti heräämisen jälkeen toimivan itselle parhaiten. Mutta kokeilemalla sekin selviää.

Nuotiopaikka ja tulet. Nuotion yllä nokipannukahvit kuumenemassa.

Meille sattui aivan täydellinen syyspäivä Syötteen Kellarilammelle kun olimme juhlistamassa ystäväni kolmikymppisiä. Tuo aamu aloitettiin osa pyöräillen ja osa lenkkeillen. Palju oli koko päivän lämpimänä ja siellä me nautiskeltiin lämpimässä vedessä raikkaasta pikkupakkasesta. Tällaiset aurinkoiset päivät on kyllä syksyn parhaimpia asioita. Kun on pari astetta pakkasta ja ruska parhaimmillaan.

Väsyttävä syksy. Nainen nojaa laiturin kaiteeseen aurinkoisena syyspäivänä.

Hitsit kun näitä aurinkoisia päiviä olisi vain hieman enemmän syksyisinkin. Yksi lemppari syysväsyn selätyskeino on minulla vuosittain suunnitella syyskuukausille kaikkea mukavaa tekemistä. Kivat jutut kalenterissa piristää heti mieltä 🙂 Tänä syksynä ollaan tehty ihania ruskaretkiä mökeille useamman kerran ja marraskuulle olisi vielä yksi reissu tiedossa koko perheellä. Sen jälkeen voikin virallisesti alkaa odottaan joulua ;D

Mitä teidän syksyyn kuuluu? Onko väsymystä ilmassa vai onko tämä tunnelmallinen aika just se juttu?

Kaisa-Maria

Kenelle etätyö sopii?

Etätyö yleistyy kovaa vauhtia, kun tämän päivän teknologia mahdollistaa työskentelyn missä tahansa. Minullakin on mahdollisuus tehdä osa työstäni paikasta riippumatta ja tuota mahdollisuutta käytänkin. Omalla kohdalla päivän tai pari viikoittaista etätyöpäivää tehostaa työskentelyä ihan huomattavasti verrattuna siihen, että tekisin saman työn aina toimistolla. Lisäksi se auttaa meidän koko perhettä aikatauluksen helpottamisen vuoksi.

Etätyö. Nainen istuu sohvalla ja kirjoittaa. Pöydällä on tietokone.
Nainen istuu sohvalla ja kirjoittaa. Pöydällä on tietokone. Pöydän alla on kuviollinen matto.

Mutta miksi näin? Oman ja monen muunkin tuttavan kohdalla etätyö saa aikaan erilaisen ”mindsetin” jo ennen työpäivän aloittamista. Kun on jo lähtökohtaisesti alitajunnassa tuleva ”tehopäivä”, saa väkisinkin aikaiseksi enemmän. Nimittäin siinä missä työpaikalla ollessa mittaa työpäivän kestoa tyypillisesti ajallisesti, niin etätyöpäivänä mittaa työpäivän kestoa enemmänkin tehtyjen työtehtävien määrässä. Ja kun ainakin itselläni nälkä kasvaa syödessä, niin rakastan hetkeä kun saan kuitata tehtävälistalta mahdollisimman paljon työtehtäviä tehdyksi.

Toinen seikka mikä boostaa tehokkaaseen etätyöpäivään on se, kun tulee edelleen sellainen hassu fiilis kotona työskentelystä. Siis sellainen ”täällä minä vain kotona olen, mutta en todellakaan laiskottele” -fiilis. Onko teille muille tuttu ilmiö?

Etätyö – hyödyt ja haitat

Alla ensiksi lista etätyöskentelyn hyödyistä. Nämä samat asiat toistuvat niin tutkimuksissa kuin omissa sekä tuttavienkin kokemuksissa:

  • Työskentelyn tehokkuus
  • Ei keskeytyksiä
  • Rauhallisuus
  • Ajanhallinta
  • Mahdollistaa työelämässä kiinnipysymisen jos on esimerkiksi liikunnallisia rajoitteita.
  • Helpottaa muun muassa perheellisten arkea kun aamulla ei tarvitsekaan lähteä työpaikalle. Meillä se on konkretisoitunut niinä aamuina, kun esikoisen koulu alkaa vasta klo 10 jälkeen. Muutama tunti yksin kotona on ekaluokkaiselle pitkä aika, joten vanhempi työskentelemässä kotona helpottaa pienen koululaisen aamua.

Etätyö sisältää tietenkin myös riskejä/haittoja, eikä se sovi kaikille. Minunkin muutama tuttu ei tykkää työskennellä etänä laisinkaan. Yksi heistä kertoo, ettei saa kotona aikaiseksi mitään, kun kaikki kotihommat huhuilee ympärillä. Muutama taas kertoi, ettei halua tuoda töitä kotiin ollenkaan ja sen vuoksi etätyö mahdollisuudesta huolimatta ei tule kuuloonkaan. Etätyöskentelyn riskeiksi ja haitoiksi on listattu muun muassa seuraavia:

  • Huonot työtilat kotona. Yleisin paikka työskentelylle kotona on kyselyiden mukaan keittiön pöytä. Niin myös minulla..
  • Edelliseen liittyen huono ergonomia ja valaistus
  • Riittävän tietosuojan puute
  • Heikot yhteydet
  • Tauotuksen vähäinen määrä ja puuttuminen. Tähän sorrun itsekin melkeinpä aina. Lounaan ja kahvit nautin lähes poikkeuksetta tietokoneen ääressä samalla tehden töitä.
  • Työyhteisön puuttuminen ja sosiaalisen kanssakäymisen vähyys.
  • Riski väärinymmärryksille, kun ei olla kasvokkain.
  • Työajan yli venyvät päivät.

Etätyö on siis mainio keino ottaa itsestä ja omasta työskentelystä tehoja irti, kunhan vain huolehtii hyvään etätyöskentelyyn vaadittavat seikat kuntoon. Etänä työskentelevältä vaaditaan kokemusta ja valmiutta johtaa omaa työtään. Pitää olla itsevarma ja tietää, mitä tekee. Kaikki kontaktit ja tietenkin itse pitää olla tarpeen mukaan normaalisti tavoitettavissa. Pitää myös opetella se itselle sopivin tyyli. Omalla kohdalla juurikin tuollainen maksimissaan parin päivän viikottainen etätyöskentely on ideaali kokonaisuuden kannalta. Etätyöpäivä helpottaa meidän koko perheen arkea ja siten vähentää viikottaista kuormitusta. Samalla saan mielihyvää tehokkaista päivistä. Enempää en etänä kuitenkaan halua tehdä, koska kaipaan myös työkavereitani ympärille. Ja tottakai vanha kunnon FOMO eli fear of missing out nostaa päätään. Meillä kun on niin hyvät jutut töissä 😉

Etätyö. Nainen istuu sohvalla ja kirjoittaa. Pöydällä on tietokone.
Etätyö. Nainen istuu sohvalla ja kirjoittaa. Pöydällä on tietokone.

Kannattaa ottaa selvää omista mahdollisuuksista etätyöhön ja kokeilemalla löytää se itselle sopivin tapa. Olen kyllä todella onnellinen ja kiitollinen etätyön mahdollisuudesta sekä tietenkin työnantajan tuesta siihen.

Onko teillä mahdollisuutta tehdä omaa työtä etänä? Jos on, niin teetkö etäpäiviä ja mitä mieltä olet aiheesta etätyö?

Kaisa-Maria

P.S. Luin jostain hyvän vinkin etätyöpäivän ergonomiaan. Silityslaudan voi ottaa työpöydäksi ja työskennellä seisten rasittamatta selkää huonolla istuma-asennolla. Minulla on tapana tehdä seisten töitä kotona yhden meidän hyllykön äärellä. Se on juuri sopivalla korkeudella siihen hommaan 🙂

Rakas keho -haaste

Sain jokin aika sitten Instagramissa Rakas keho -haasteen. Haasteen on laittanut aluilleen Rakas kehokirjan kirjoittaja Katarina Meskanen. Rakas keho -haasteen tarkoituksena on kirjoittaa omalle keholleen kirje ja sen tarkoituksena on saada näkemään itsensä arvokkaana ja tärkeänä, olipa oma keho minkälainen tahansa. Tänä päivänä ulkonäköpaineet kuormittaa suurta osaa meistä, erityisesti nuoria. Somen täydelliset kuvat laittaa melkein väkisin miettimään omia ”epäkohtia”. Totuus somekuvien takaa on kuitenkin (onneksi) toinen. Tämä haaste auttaa ymmärtämään sen.

Sillä, miten suhtaudumme kehoomme, on välitön vaikutus hyvinvointiimme. Meidän olisikin opittava arvostamaan ja kunnioittamaan kehojamme, olemaan ylpeitä ja näkemään niiden upeus koosta, muodoista tai ulkoisista ominaisuuksista riippumatta – ja oikeastaan juuri niiden ansiosta.

Tuumakustannus
Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo alaspäin.

Pidemmittä puheitta.. tässä osuuteni haasteeseen.

Rakas keho. Vaadin sinulta paljon. Välillä aivan liikaa. On vain niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että enää et toimi yhtä ketterästi kuin kymmenen vuotta sitten. Teini-iästä asti olen mieltänyt jotkut osasi epäkohdiksi ja murehtinut niiden suuruutta tai pienuutta. Välissä jopa niin, että olin mieluummin nälissään, kuin katsoin peilistä ”lihavia” kohtiasi. Tänä päivänä osaan olla armollisempi sinua kohtaan, enkä enää vaivaa mieltäni reisien koolla tai vyötärönmitalla. Sen sijaan odotan sinulta jaksamista, nopeaa palautumista, kehittymistä ja vaikka mitä muuta. Unohdan kuitenkin, että yli 30-vuotiaan keho ei toimi samalla tavoin kuin parikymppisenä. Olet edelleen nuori, mutta vanhenet koko ajan. Senkin olen nyt hyväksynyt ainakin suuremmilta osin.

Rakas keho. Olet vahva ja sinnikko. Olet käynyt läpi mielettömiä muutoksia ja vastoinkäymisiä, mutta silti aina palautunut tasapainoiseksi ja toimivaksi. Lapsena kestit leikeissä saadut kolhut ja parannuit murtumastakin nopeasti. Teininä muutuit ja vuosien kuluessa olit aikuisen naisen keho, mitä tulet lopun elämää olemaankin. Pienillä muutoksilla höystettynä 😉

Rakas keho. On ollut hetkiä kun tunsin sinun pettäneen minut. Syytin sinua kaikesta raskaimmasta. Syytin sinua siitä, että et antanut riittävää suojaa ja ravintoa pienelle ihmisen alulle. Syytin pitkään itseäni ja moitin sinua toimimattomuudesta. Syytin sinua yhä enemmän kun sama toistui ja saattoi sinut hengenvaaralliseen tilaan. Siitä sinussa muistuttaa vatsassa haaleasti kuultavat leikkausarvet. Viimeinen niitti oli se, kun meille kerrottiin, että kaiken sen menetyksen jälkeen et enää uutta elämää ehkä voisikaan kantaa ja suojata. Olin niin pettynyt sinuun. Olit mielessäni täysin viallinen ja epäkelpo.

Rakas keho. En ollut uskoa, kun näytit raskauden ensimmäiset merkit. Eihän sen pitänyt olla mahdollista. Tai ainakin todella vaikeaa. Tuijottaessani pienen sydämen sykettä sisälläsi, annoin sinulle anteeksi, vaikka mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ollutkaan. Tiedän sen nyt. Olet toiminut juuri kuten pitää. Mukauduit kaikkeen, mitä pienen ihmisen kasvaminen vaatii. Olet tehnyt aivan mielettömän työn. Suojannut ja antanut turvan sille kaikkein arvokkaimmalle ja tärkeimmälle. Vieläpä kolme kertaa. Se on jotain uskomatonta.

Rakas keho. Nyt ymmärrän, kuinka vahva oikeasti olet nämä kaikki vuodet ollut. Kahden synnytyksen kohdalla olet ollut todella kovilla ja taistellut elinvoimasi takaisin, vaikka valo sinussa on hiipunut vain heijastukseksi ja ollut sammua kokonaan.

Rakas keho. Kaiken tämän kirjoitettuani vasta ymmärrän täysin, kuinka kohtuuton olen vaatimuksissani sinua kohtaan ollut vuosien varrella. Tästä lähtien katson sinua eri tavoin ja lupaan arvostaa sinua enemmän. Tiedän, että tulemme vielä kohtaamaan haasteita ja muutoksia, mutta lupaan olla vaatimatta sinulta silloin liikoja.


Rakas keho -haaste. Nainen istuu sängyllä ja katsoo kameraan.

Huh olipa vapauttavaa antaa tekstin vain virrata ja ajatella kehoa itsestä erillisenä asiana. Siksipä haastan teidät jokaisen kirjoittamaan omalle kehollenne ja miettimään omaa kehonkuvaa sekä itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet. Epävarmuuksia itsestä tulee meille kaikille joskus. On päiviä kun tuntuu, ettei mikään vaate istu päälle, hiukset ovat miten sattuu ja turvottaa. Silloin on hyvä hetki palata tähän haasteeseen ja muistaa se kaikki hyvä omassa itsessä <3

Vai mitä?

Ottakaahan kynä käteen ja kirjeitä vaan kirjoittelemaan!

Kaisa-Maria

Syksyn suunnitelmat

Syyskuu alkaa olla jo lopuillaan ja (ankea) lokakuu lähestyy. Onneksi seuraaville kuukausille on mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten pimeä lumeton aika ei tunnu niin raskaalta. Syksyn suunnitelmat on siis selvillä!

Tänä viikonloppuna oli itse asiassa tarkoitus lähteä tekemään pitkä maastopyörälenkki Syötteelle päiväreissuna, mutta syysflunssa kampesi minut jo tiistaina sohvan pohjalle ja reissu täytyi siirtää viikon päähän. Toivottavasti saan paranneltua itseni kunnolla seuraavalle viikonlopulle, koska tiedossa on muutakin kivaa!

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Ensi perjantaina töiden jälkeen lähden kahden bestiksistäni kanssa mökille nauttimaan illasta. Ohjelmana meillä on muun muassa taulujen maalausta! Ja ehkä vähän viiniä 😉 Mutta siis tuo taulujen maalaus lähti siitä kun haaveilimme toisen ystäväni kanssa siitä, että joskus olisi hauska maalata taulu sen enempää ajattelematta, mitä kanvaasille loppujen lopuksi tulee. Siitä se ajatus sitten lähti.. Lauantaina aamusta mökkiyön jälkeen pakkiparini, kolmas bestiksistäni nappaa minut kyytiin ja ajetaan mökiltä Syötteelle tekemään tuo pitkä treeni, joka eilen oli tarkoitus toteuttaa. Iltapäiväksi jo palataan takaisin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna on vuorossa hyvän ystäväni kolmikymppiset, joita juhlitaan niin ikään Syötteellä ruskaretken muodossa. Sankari itse toivoi vaelluspäivää eli päästään nauttimaan ruskasta ihan kunnolla.

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.
Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Mökkeily jatkuu sitäkin seuraavana viikonloppuna kun suunnataan perinteiselle syysreissulle Kuusamoon veljen perhe seurana. Päästään koko porukalla retkeilemään ja nauttimaan syksyn viimeisistä rippeistä ennen talvea. Saapa nähdä onko Kuusamossa maa jo valkoisena tuolloin.

Sunnuntaina palataan kotiin ja lähden heti käymään bloggaajavieraana Oulun hyvinvointimessuilla. Viime syksynä löysin vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista samoilta messuilta, joten innolla odotan tämänkin vuoden tarjontaa. Yhtä aikaa (12.-13.10.) Oulunhallissa on Kädentaitomessut, johon pääsee vierailemaan samalla lipulla!

Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Lokakuun lopulla on vielä tietenkin Halloween, jota meillä jo perinteisesti jollain tavoin juhlitaan. Lasten kanssa ollaan monena vuonna tehty kurpitsalyhty oven pieleen irvistelemään. Karkit ja keppostelut tehdään kuitenkin omalla porukalla, eikä lähdetä ovelta ovelle kiertelemään. Halloweenista Suomessa ollaan kyllä montaa eri mieltä. Osa on aika jyrkästikin vastaan tuota syksyistä kauhujuhlaa ja osa taas innoissaan kun pimeän syksyn keskelle on tännekin rantautumassa jotain uutta ja piristävää. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen porukkaan! Mitä mieltä te olette halloweenista?

Marraskuussa juhlitaan isänpäivää ja meidän esikoisen 7-vuotissynttäreitä. Ja hei. Joulua voi alkaa todellakin vähän fiilisteleen jo marraskuussa. Vai mitä? ;D

Ja joulukuuksi on ainakin heittää jo yksi menovinkki Oulussa. Scandinavian Design Market Christmas järkätään 14.-15.12. Sieltä on hyvä käydä hankkimassa paketit pukin konttiin sisustuksen, muodin, lastenvaatteiden, asusteiden ja muotoilun ystäville.

Syksyn suunnitelmat. Syksyinen piha. Koivu ja kaksi poikaa. Taustalla leikkimökki.

Siinäpä meidän tulevia syksyn suunnitelmia. Nyt vain toivotaan, että tämä flunssa hellittää kokonaan ja päästään nauttimaan kaikesta tulevasta.

Onko teillä suunnitelmia syksyn ajalle?

Kaisa-Maria

Neurosonic – omat kokemukset

* Yhteistyössä Neurosonic

No niin, aika kirjoittaa omat Neurosonic-kokemukset tänne bloginkin puolelle. Tähän väliin kannattaa heti ensin lukea ensimmäinen postaus Neurosonicista jos et ole sitä vielä tehnyt.

Sain tosiaan meille kotiin testiin reiluksi kuukaudeksi Neurosonic-patjan, jota ollaan ahkerasti koko perheellä käytetty. Tuossa aiemmassa postauksessa kerroinkin patjan palauttavasta ja stressiä lievittävästä ominaisuudesta ja omalla kohdallani voin täysin allekirjoittaa tuon!

Nainen makoilemassa Neurosoni-patjalla.

Alkuun kuitenkin totean, että patjan käyttäminen vaatii hieman opettelua ja totuttelua. Ja en tarkoita nyt teknisesti, vaan minulla piti opetella ottamaan se hetki päivästä kun vain makoilen. Kuulostaa helpolta, mutta onkin yllättävän vaikeaa. Makoileminen kun on tuhat asiaa hoidettavana työpäivien jälkeen!!? Muidenkin läheisien testatessa patjaa kuulin useamman suusta ”Ai 25 minuuttia makoilemista. En minä osaa niin kauaa olla paikoillaan”. Nykyään me kaikki ollaan koko menossa ja jollain tavoin aikataulutettuja, että alle puolen tunnin makoilukin ja rentoutuminen tuntuu aivan absurdilta.

Tästä pääsee onneksi nopeasti yli. Jo muutaman kerran jälkeen aloin jo odotella sitä omaa makoiluhetkeä, jossa syke laskee useamman pykälän alaspäin, vaikka mieli laukkaa sadassa erissä asiassa. Nyt tajuan Neurosonicin puheet ”pakotetusta meditaatiosta”. Kun keho rentoutuu ensin tärinän ansiosta, niin mieli seuraa pian perässä.

Tabletti, jossa auki Neurosonic-ohjelma. Sormi valitsee ohjelmaa.

Minä käytin reilun kuukauden ajan säännöllisesti kahta eri ohjelmaa. Palauttavaa ohjelmaa urheilemisen jälkeen ja muuten sitten rentouttavaa ohjelmaa ennen yöunia. Palauttava ohjelma teki hyvää esimerkiksi kovan jalkarääkin perään, mutta noista kahdesta suosikkini on kuitenkin rentouttava ohjelma, josta koin saavani tosi ison hyödyn ihan perus jaksamiseen. Itse jaksamisen kanssa minulla ei ongelmaa ole, mutta sain kuitenkin selvästi lisää energiaa parempien yöunien myötä.

Unenlaatua, päivittäistä aktiivisuutta sekä leposykettä mittasin tuon testijakson aikana Oura-sormuksella. Rentoutusohjelman jälkeisillä öillä oli selkeä ero verrattuna niin sanottuun normaaliin iltarutiiniin ilman patjalla rentoutumista. Patjalla oltuani leposyke oli öisin matalampi, REM-unen ja syvänunen määrä pidempi. Ja vaikka olen muuttanut normaalit iltarutiinini mahdollisimman unimyönteisiksi jo aikoja sitten, niin patjalla oleminen toi huomattavan lisän niin uneen kuin seuraavan päivän energisyyteen.

Nainen makaa sängyllä.

Edellisessä Neurosonic-postauksessani kirjoitin enemmän tuosta tärinästä ja TRE-menetelmästä, josta voi saada apua muun muassa ahdistuneisuuteen, traumojen käsittelyyn, masennukseen, kiputiloihin, stressiin ja hermostuneisuuteen. Ja minulla kun listan kolmeen ensimmäiseen on kokemus muutaman vuoden ajalta, en voi muuta kuin suositella kokeilemaan tätä samoja asioita käsitteleville. Kaikillehan ei samat jutut toimi, mutta minä koin isoksikin hyödyksi nimenomaan tuon rentoutuksen tässä vaiheessa omaa taivaltani. Oma vointini on jo hyvinkin aurinkoisella puolen, mutta huonoja päiviä sekä aikoja mahtuu minunkin elämään edelleen.

Ja muistutuksena, että Neurosonic ei ole tarkoitettu vain jonkun diagnoosin saaneille. Meilläkin esimerkiksi lapset ihastuivat patjahetkiin ensimmäisen kokeilun jälkeen ja yhtä lailla he odottivat iltaisin omaa vuoroaan patjalla pötköttelyyn. Lapset meillä oli aina 10 minuutin ajan rentoutuksessa yksi kerrallaan, jolloin samaan aikaan minä tai Ossi luettiin iltasatua, juteltiin päivän tapahtumista tai ihan vain pötköteltiin seurana vieressä.

Nainen ja poika tabletti kädessä.

Neurosonic – plussat & miinukset

Plussat tietenkin ensimmäisenä:

  • Tutkitut avut ja hyödyt useaan fyysiseen sekä psyykkiseen vaivaan
  • Sopii miltei kaikille
  • Helppo käytettävyys
  • Patjan koko näppärä
  • Patja on kuljetettava ja voi ottaa mukaan reissuillekin
  • Kestävä materiaali ja helppo pitää puhtaana
  • Opetti ainakin minut pysähtymään päivittäin arjen hulinasta huolimatta

Ja muutama miinus:

  • Hinta. Patja on halvimmillaan 2490 euroa. Minulla testissä ollut korkeatehoinen patja kustantaa tuhat euroa enemmän. Tämä on yksi syy, miksi en ole omaa Neurosonicia jo hankkinut. Tosin heillä on mahdollisuus maksaa tuotteet myös osamaksulla (tämä kuuluisi kylläkin plussien puolelle..).
  • Säilytys. Patjanhan saa näppäristi taitettua kokoon, mutta meidän säilytystilojen ollessa niin rajalliset, oli patjan paikka makuuhuoneessa sängyn vieressä säilytyspussissaan.
  • Jos ei ole paikkaa, missä patja voi koko ajan olla käyttövalmiina tulee se joka kerta viritellä käyttövalmiiksi pussistaan. Kauaahan siinä ei mennyt ja fiilis rentoutuksen jälkeen vei aina voiton tuosta patjan & laitteiden kasaamisesta, mutta olisin pärjännyt ilmankin.
Nainen ja poika makaavat Neurosonic-patjalla.

Oli aivan ihana päästä testaamaan ja löytää tällainen itselle sopiva palautumis- ja rentoutumiskeino. Tällä hetkellä mietin, miten tulen jatkamaan Neurosonicin käyttämistä kun patja on nyt testijakson jälkeen palautettu. Vaihtoehtoina on mm. vierailut Neurosonicin Relaamoilla täällä Oulussa Saaristonkadulla tai Helsingissä Kapteeninkadulla tai esimerkiksi patjan vuokraaminen kotiin. Suurin haave olisi saada kotiin tämä divaani! Värivalikoimaa riittää, joten sisustuksenkaan suhteen ei tulisi ongelmaa 😉

Käykää tutustumassa Neurosonicin sivuille ja vierailkaa Oulun & Helsingin Relaamoilla. Neurosonic on tänä syksynä mukana monissa tapahtumissa, joista Oulussa muun muassa Valkean naistenilta sekä Elä & Nauti -messut. Kannattaa käydä tutustumassa!

Kiitos Neurosonic <3

Kaisa-Maria

Urheilusuunnitelmia

Listasin edellisenä viikonloppuna hieman tulevia blogipostauksia Instagramin puolelle ja samalla kyselin, mitä te haluaisitte täältä lukea. Omalla listallani oli muun muassa DIY sisustusjuttua, työelämään liittyvä postaus, kosmetiikka- ja ihonhoitojuttua, toinen postaus Neurosonicista.. Teidän toiveina oli sitten liikuntaan ja pyöräilyyn liittyviä postauksia. Molemmista onkin ollut tarkoitus kirjoitella, joten täältä pesee! Mitä urheilusuunnitelmia minulla on seuraaville 12 kuukaudelle?

Urheilusuunnitelmia. Nainen istuu mökin terassilla Levi tunturissa.
Nainen Levitunturin huipulla.

Ensinnäkin, minun arkeen kuuluu kahdenlaista urheilua/liikuntaa. Toinen niistä on hyvin tavoitteellista ja toisessa taas ei tavoitteista ole tietoakaan. Tuo tasapaino toimii hyvin itsellä ja molemmat ”tyylit” tukee toisiaan esimerkiksi niin, että mielenkiinto säilyy kaikkiin lajeihin.

Tavoitteelliset lajit minulla on (maasto)pyöräily ja kaikki sitä tukeva liikkuminen. Talvisin kun pyöräily jää lumen vuoksi vähemmälle, niin kaivelen sukset esiin ja koitan hiihtää mahdollisimman paljon. Vuoden ympäri teen lihaskuntotreeniä vähintään kerran viikossa, mutta pyrin aina kahteen tai kolmeen kertaan riippuen muista liikkumisista ja menoista.

Sitten ne ei-tavoitteelliset urheilut ja liikkumiset.. Viime keväänä kirjoittelinkin palanneeni taas tanssisaleihin ”muutaman” vuoden tauon jälkeen ja sitä ajattelin edelleen jatkaa aikataulujen salliessa. Kerran viikossa menee itselle mieluisa tanssitunti soololattareita Oulun Vamoksella ja sillä tunnilla en ajattele pätkääkään mitään muuta kuin, että kuinka hauskaa siellä onkaan! Jos joku liikesarja ei mene justiinsa, niin ihan sama. Se on paikka, missä ihan vain nautin olostani enempää miettimättä. Toinen vastaava juttu on jooga. Ruuhkavuosiarjen ollessa nyt kiireisimmillään joogailen aina kotona. Joskus jonkun nettiohjauksen mukana, mutta yleensä ihan vain itsekseen kolme pientä ja äänekästä marakattia seuralaisena. Kolmas tavoitteeton ”laji” on kävelyt. Käyn kävelyillä yksin, perheen tai ystävien kanssa milloin missäkin. Usein kuitenkin suuntana on lähimetsät, koska siellä nyt vaan yksinkertaisesti rentoutuu helpoiten.

Nainen Levitunturin huipulla näköalareitillä.

Mutta ne suunnitelmat..

Yleensä aina Syöte MTB:n jälkeen asetellaan seuraavan kesän tavoitteita. Parina vuotena tavoitteena on ollut parantaa aikaa nimenomaan Syötteen kisassa, mutta tänä vuonna halutti alkaa tähtäämään johonkin erilaiseen. Omat maastopyöräkisani olen tähän mennessä ajellut sprinttimatkaa eli 32-36 kilometriä kerrallaan. Siinä vauhti on tietenkin mahdollisimman kova ja vauhtikestävyyttä koetellaan tosissaan. Se on siistiä ja nostaa fiilikset ihan huikeiksi.

Noista huikeista fiiliksistä huolimatta on aika kokeilla jotain erilaista samaisessa lajissa. Siksipä en epäröinyt hetkeäkään kun rakas ”pakkiparini” veljen vaimo pohdiskeli ääneen lähtisinkö ajamaan hänen kanssaan pitkää matkaa. Sen jälkeen pyöriteltiin kahta eri kisaa meidän päämatkaksi, Kaldoaivin ultra trailia tai Saariselkä MTB Stagesia.

Kaldoaivissa ajetaan kisana yhden päivän aikana 130 km Kaldoaivin erämaassa. Reitti on haastava tunturien ja jokien ylityksineen. Saariselällä puolestaan ajetaan kolmipäiväinen etappikisa Saariselän tuntureilla ja erämaa-alueilla. Kisareitit ovat ensimmäisenä päivänä 50 km, toisena päivänä 80 km ja kolmantena päivänä 50 km.

Me valittiin ensi vuoden tavoitteeksi jälkimmäinen eli Saariselän kolmipäiväinen etappikisa. Tavoitteena suoriutua maaliin joka päivä.

Ollaan ihan superinnoissaan tästä ja samalla vähän kauhuissaan, koska nuo päivittäiset ajomatkat on raastavia jo meidän ajohistoriaan nähden, saatika että niitä ajetaan kolme päivää peräkkäin!

Kuva Levin huipun mökiltä laaksoon.

Treenit on kuitenkin jo aloitettu. Nyt alkuun minulla on kahdeksan viikon kovempi lihaskuntotreeni, jolla haen tukilihaksistoon pitävyyttä ja voimaa. Kahdeksan viikon jälkeen lihaskuntotreenit jatkuu, mutta maltillisemmin. Sitten alkaakin pidemmät peruskestävyyslenkit pyörällä.

Ja kaiken tämän teen perhe ja yhteinen aika edellä. Tottakait otan aikaa itselle ja tälle harjoittelulle ja onneksi melkein näitä kaikkia voi tehdä myös yhdessä koko perheellä kun vähän käyttää luovuutta 🙂 Ossilla ja vanhemmilla pojilla on myös omat harrastuksensa ja ne meillä otetaan tietenkin yhtälailla huomioon.

Mutta niin.. Sellaisia urheilusuunnitelmia minulla on tuleville kuukausille. Toivottavasti päästään tavoitteeseen ja jos ei, niin ei sekään vakavaa ole. Nyt vaan viikko kerrallaan ja katsotaan mihin rahkeet ensi kesänä riittää 🙂

Mitä te harrastatte? Onko teillä jotain tavoitteita tai urheilusuunnitelmia?

Kaisa-Maria

Kesähetket talteen

Ennen kuin kirjoittelen teille tulevan syksyn suunnitelmista, on aika purkaa puhelimestakin kesähetket talteen. Puhelimella kun tulee räpsittyä huomattavasti enemmän kuvia kuin kameralla.

Meillä oli kyllä ihana kesä ja eritoten kesäloma. Loma tuli heinäkuun puolessa välissä todellakin tarpeeseen ja siitä myös nautittiin oikein olan takaa. Mutta sen pidempää höpöttelemättä – kesähetket puhelimesta.

Kesä startattiin naisten reissulla iki-ihanaan Pariisiin. Veljen vaimon kanssa fiilisteltiin helteistä valojen kaupunkia kolmen päivän ajan ja käveltiin reippaat 60 kilometriä pitkin kauniita katuja.

Kesähetket Koitelissa. Kolme poikaa katselee koskiin.

Koiteli on meidän perheen suosikkipaikkoja ja tänäkin kesänä vietettiin siellä aikaa monia monia kertoja. Iltapalat kallioilla on ihan must juttu kesäisin..

Kesähetket. Neljä erillistä kuvaa Koitelinkoskilta ja kallioilta. Lapsia ja aikuisia ilta-auringossa nauttimassa päivästä.

Seikkailtiin kyllä muutenkin luonnossa lähellä ja välillä kauempana. Yksi parhaista reissuista tehtiin parin tunnin ajomatkan päähän vesiputoukselle..

Kaksi erillistä kuvaa pojista. Toisessa kaksi poikaa puussa ja toisessa kaksi poikaa vesiputouksen äärellä.
Kesähetket maalla. Lähikuva tytöstä ja kukkaseppeleestä. Taustalla pelto.

Suvun kesäpaikalla yövyttiin vain kerran tänä kesänä, mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän <3 Juhannuksen perinteiset kukkaseppeleet ja koivuvihdat tehtiin tänäkin kesänä.

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa mies ja nainen pyöräilyvarusteissa. Toisessa kilpailun osallistujanumeroita.

Pyörän päällä on myös tullut istuttua ja ajokilometrejä on kertynyt aika mukavasti. Varsinkin kun alkukesästä ostin itselle toisen pyörän pelkkään maantieajoon. Ensi vuoden tavoitteetkin on lyöty lukkoon ja ne tietää kovaa & sinnikästä treeniä seuraavan 12 kuukauden ajalle. Onneksi en tuota tavoitetta asettanut yksin, vaan ”pakkiparini” veljen vaimo on metkuissa mukana. Hirvittää jo valmiiksi ;D

Kesän blogiyhteistyö Neurosonicin kanssa on ollut aivan ihana. Kirjoittelin jokin aika sitten Neurosonicista ja heidän teknologiasta. Toinenkin postaus on tulossa vielä!

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa nainen makaa Neurosonic-patjalla. Toisessa tabletti sohvalla.
Neljä erillistä kuvaa ruoista. Lohikeitto, donitsi, kaksi drinkkiä ja murolautanen mustikoilla.
Kesähetket Syötteellä. Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa pieni poika Iso-Syötteen huiopulla istumassa. Toisessa kuvassa pieni poika katselee koiraa.

Ollaan otettu todella rennosti koko kesä. Herkuteltu silloin kun huvittaa, tehty ex tempore -reissuja pitkin poikin eri kokoonpanoilla, vietetty päivän kuumimpia hetkiä terassilla varjon alla tai vaihtoehtoisesti uimassa sekä oltu vain. Ihan parasta vain oleskella vaikkapa kotona perheellä vailla mitään isompia suunnitelmia. Vai mitä?

Kesähetket takapihan terassilla. Kaksi poikaa istuu pihatuoleilla ja lukee kirjaa.
Viisi erillistä kuvaa mereltä. Aaltoja ja saari kaukana. Kuva veneen kannesta. Kuva saaristolaismökin ikkunasta ulospäin. Neljä kalastajamökkiä

Yksi merimatkakin kesään mahtui ja vierailu Kallan saarella. Tällä kertaa meriaallokko ei aiheuttanut huonoa oloa ja nautin kunnolla raikkaasta meri-ilmasta. Kallan saari oli aivan mahtava paikka, jonne ihan varmasti vielä mennään koko perheellä seikkailemaan jos vain on mahdollista!

Kesähetket Koitelissa. Poika hyppii kallioilla kesäiltana.

Ei millään haluttaisi hyväksyä kesän olevan lopuillaan, mutta taivaalla lentävät kurkiparvet kielivät seuraavasta vuodenajasta. Syksykin on ihanaa ja tunnelmallista aikaa, joten nautitaan nyt seuraavaksi siitä.

Mikä vuodenaika on teidän lemppari?

Kaisa-Maria

Ekaluokkalainen

Meidän perheessä on nyt aivan tuore ekaluokkalainen! Tuntuu niin omituiselta, että lapset kasvavat koululaisiksi aivan hujauksessa. Ja vielä oudompaa on se, että vielä muutama viikko sitten veimme häntä velipoikiensa kanssa päiväkotiin ja nyt hän kulkeekin osittain täysin itsenäisesti koulutietä ja pyöräilee joskus kavereille kylään ilman meitä vanhempia saattamassa.

Ekaluokkalainen. Poika kuvattuna selästä päin. Selässä Fortinite-reppu.

Kouluun valmistauduttiin kesäloman aikana kulkemalla koulumatkareittiä useampaan kertaan ja samalla kerrattiin aina vaaran paikat liikenteessä. Ekaluokkalainen kantaa tänä päivänä puhelinta mukana (toisin kuin me omassa lapsuudessa..), joten sellainen on meidänkin koululaisen mukana repussa kaiken varalta. Koulupäivän aikanahan sitä ei käytetä kuin erityistapauksissa.

Tärkein varuste eli reppu hankittiin myös viikko ennen kouluun astelua. Monet mallit käytiin yhdessä läpi ja arvatenkin tämä Fortnite-reppu vei kaikista voiton. Itse peliä meidän lapset ei ole koskaan pelanneet, mutta tanssiliikkeet on tätä nykyä myös meillä vanhemmilla hanskassa ;D Sen verran paljon niitä lapset joraavat viikoittain. Penaali on tietenkin samaa teemaa, mutta hieman eri kuosilla.

Muistan kyllä kuinka tärkeää tuo repun valinta oli itsellekin aloittaessa koulua. Minun selässä keikkui pinkki heppareppu ekaluokalle astellessa. Eka- ja tokaluokan jälkeen tulikin sitten kuvioihin Eastpakit ja muut klassikot 🙂

Vieläkö te muistatte omat koulureppunne?

Meidän ekaluokkalainen on suhtautunut tähän isoon muutokseen päiväkodista kouluun tosi hyvin ja toimii niin kuin mikäkin konkari. Meillä vanhemmilla ja minulla eritoten äitinä on tuo napanuoran venytys vielä hieman vaiheessa. Ekaluokkalaisilla koulupäivät ovat lyhyitä ja sen vuoksi mekin ilmoitettiin esikoinen iltapäiväkerhoon. Siellä he saavat kavereiden kanssa viettää aikaa muutaman tunnin ajan ennen kotiinlähtöä.

Ekaluokkalainen. Poika kävelee asfaltilla reppu selässä.

Tosiaan tuo etäisyyden kasvattaminen vaatii tiettyä sietokykyä itseltäkin. Sitä kun on niin kovin huolissaan aina lapsista, vaikka toisaalta tiedänkin heidän toimivan juuri ikäistensä tavalla. Meidän esikoinen on juuri se tunnollinen isoveli, joka huolehtii jo omatoimisesti itsestään sekä toisinaan myös veljistään, vaikka häneltä sitä ei muutamaa kertaa lukuunottamatta ole koskaan pyydettykään.

Esimerkkinä tästä minun huolehtimisesta oli viime maanantai. Sovittiin nimittäin minun menevän vastaan esikoista iltapäiväkerhon jälkeen. Sovittiin, että menen korkeintaan meidän läheisen liikenneympyrän kodin puoleiselle risteykselle. Odottelin siinä risteyksessä ikuisuudelta tuntuvan 12 minuutin ajan ja lähdin pää täynnä kaikkia kauhuskenaarioita kävelemään kohti koulua. Ja siellähän se pikkumies käveli koulun lähellä reippaasti pitkin pyörätietä ja harmistui aikalailla kun minä olin mennyt sovittua lähemmäs vastaan. Hän siis oli lähtenyt vain iltsusta hieman sovittua myöhemmin ja sen vuoksi aikataulu hieman venyi. Maanantain jälkeen ei sitten vastaan saanut mennä enää ollenkaan, vaan hän toivoi, että saa kävellä itse tai kaverin kanssa keskenään. Käytiin asiasta pitkä keskustelu, kerrattiin matkan varrelle tulevat risteykset ja minä venytin tuota henkistä napanuoraa reilun kilometrin verran. Nyt sitten iltapäiväkerhon jälkeen esikoinen kävelee itsekseen tai kaverin kanssa kotiin ja homma sujuu erinomaisesti.

Veikkaan, että tämä on vain alkua jos on muita uskominen. Lapsen kasvaessa huolenaiheet muuttuvat kovasti ja uudenlaista luottamusta kasvatetaan molempiin suuntiin. Toivon yli kaiken, että me osataan vanhempina antaa juuri oikeat eväät tähän näiden muutosten ja kasvamisen kohtaamiseen <3

Onko siellä muita, joiden perheessä on tuore ekaluokkalainen? Tai onko kenties jokin muu siirtymävaihe ajankohtainen?

Kaisa-Maria

Yksin kotona

Viime viikolla minun aloittaessa työt meidän perheen kaksilahkeiset jatkoivat vielä lomailua. Maanantaina aamupäivälle he lähtivät mökkeilemään miesporukalla pappa mukanaan ja minä puolestaan sain palan harvinaista herkkua. Olin kaksi päivää yksin kotona. Edellisen kerran tällainen on tapahtunut toissakeväänä, joten voitte varmaan kuvitella miten omituiselta tuntui.

Yksin kotona. Nainen sohvalla. Etualalla pöytä ja kukkia.
Sohva, tyynyjä ja vihreä lehti.

Töiden jälkeen tulin tyhjään kotiin. Tai no melkein tyhjään, koska meidän kissahan täällä päivystää aina kotimiehenä. Mutta ei kuulunut sitä lasten iloista ”Äitiii”-huutoa tai mitään muutakaan ääntä ilmastoinnin lisäksi. Söin päivällisen täysin yksin kaikessa rauhassa. Ihmettelin sitä fiilistä, kun kattoin pöydän vain yhdelle. Järjestelin paikkoja hetken ja kävin kävelyllä. Kävelyn jälkeen otin rentoutuksen Neurosonicin patjalla ja samalla katselin telkkaria kaikessa rauhassa. Tämäkin oli niin omituista! Ensinnäkin makoilla sohvalla keskellä iltapäivää ja kaiken lisäksi katsella telkkaria! Nimittäin todella harvoin on aikaa moiseen ennen lasten nukkumaanmenoa.

Tässä vaiheessa alkoi jo tulla ikävä omia miehiä ja en oikein osannut rauhoittua kunnolla. Pyörin ympäri kotia ja ihmettelin mitä tekisin sillä kaikella ylimääräisellä ajalla 😀 Omituista, I know!

Nukkumaankin menin normaalia myöhemmin, koska lueskelin illalla sängyssä kirjaa ja ihan vain koitin muistella aikaa ennen lapsia.

Yksin kotona. Nainen sohvalla tietokone sylissä. Etualalla pöytä, vati ja kukkia.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.

Seuraavan työpäivän starttasin aikaisin pyörälenkillä veljen vaimon kanssa. Tiistaina tein työpäiväni etänä ja etäpäivinä minulla on usein tapana tehdä töitä hieman ennen aamuseitsemää, sitten hypätä seitsemän aikaan pyörän selkään noin tunnin lenkille. Lenkin ja pikaisen suihkun jälkeen jatkan töitä ja voin kertoa, että työpäivä on noina lenkkiaamuina ihan supertehokas. Muutenkin etäpäivät on omalla ja monen monen tutun kohdalla tosi tehotyöpäiviä. Voisin itse asiassa palata tähän aiheeseen ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Töitä tein loppujen lopuksi hieman normaalia pidempään. Päivällisen jälkeen hain isäni kanssa meidän auton huollosta ja ajelin kotiin takaisin. Tuossa kohtaa juolahti mieleen päivän paras idea – lämmittää sauna ihan vain itselle. Yksin kotona ja rauhallinen saunahetki tehokkaan työpäivän päätteeksi oli aivan ihanaa. Lasten kanssa kun nuo saunomiset on vähemmän rauhallisia ja löylyistä ei nautiskella kovinkaan pitkään, joten oli ihana käydä kunnolla saunassa ja rentoutua. Ikäväkin hieman helpotti tiistain aikana. Varmaan tieto siitä, että seuraavana päivänä omat miehet palaisivat takaisin kotiin vei ikävää mennessään.

Minun nauttiessa yksin olemisesta olivat pojat päässeet Ossin ja pappansa kanssa touhuamaan yhtä jos toista mökillä. Mönkijäajelua, kalastusta, halkojen tekoa, vierailua Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä! Puhelimeen tuli tuon tuosta ihania kuvia pikkumiehistä mökkitouhuissaan <3

Kesäloman jatkuvan yhdessäolon jälkeen tällainen parin päivän ero teki suoraan sanottuna aika hyvää meille kaikille. Nyt vain mietin kuumeisesti, miten voisin järjestää niin, että tuo parempi puoliskoni pääsisi myös nauttimaan vastaavasta omasta ajasta ja nimenomaan kotona. Keväällä hän kyllä oli kotona meidän ollessa Kuusamossa mökillä, mutta tuolloin hän makasi lähinnä kuumeessa sohvalla, joten sitä ei ehkä lasketa tällaiseksi samanlaiseksi yksinoloksi.

Yksin kotona oli aivan ihanaa. Varmaankin juuri siksi, että se on niin harvinaista herkkua tässä vaiheessa elämää.

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kaisa-Maria

Neurosonic – meille kaikille

*Kaupallinen yhteistyö

Nyt tulee mielenkiintoinen aihe meille kaikille omasta hyvinvoinnista, nukkumisesta ja palautumisesta kiinnostuneille! Pääsin nimittäin heinäkuussa tutustumaan yritykseen nimeltä Neurosonic. Onko tuttu teille? Kyseessä on yksi hyvinvointiteknologian timanteista, mikä keskittyy asiakkaidensa rentoutukseen ja palautumiseen.

Neurosonic Oulun aula. Vastaanottotiski ja Neurosonic-teksti seinällä.

Mistä siis tarkemmin on kyse?

Neurosonicin tarina alkoi jo 11 vuotta sitten psykoterapeutti Marco Kärkkäisen katsellessa sotaelokuvaa kotonaan. Elokuvassa sotatankkien liikkuessa kohti kaupunkia ääniaallot aiheuttivat Kärkkäisen istuimeen tärinää ennen kuin hän havaitsi itse ääntä.

Kärkkäinen sai tästä tärinäkokemuksesta idean ja rakensi ensimmäisen prototyyppinsä kotonaan aurinkotuoliin. Aurinkotuolin tärinä sai hänet vakuuttuneeksi jo kolmen viikon testaamisen jälkeen, nimittäin tuloksina oli mm. unen laadun paraneminen, leposykkeen laskeminen sekä 4 kilon painon pudotus. Tästä alkoi kehittäminen, jossa 2009 oli jo mukana lääkäreitä sekä fysioterapeutteja. Testausten, kehittämisen ja tulosanalyysien jälkeen ensimmäinen Neurosonic-teknologialla toimiva tuote myytiin vuonna 2011. Tänä vuonna noita eri malleja löytyy jo 8 kappaletta yhteensä. Niistä löytyy muun muassa patjaa, sänkyä, divaania, tv-tuolia ja niin edelleen.

Neurosonic etäohjain ja tyyny.
Neurosonic ohjelmavalikko ja kuulokkeet.
Nainen makaa moottoroidulla sängyllä.
Neurosonic etäohjauslaite ja käsi säätämässä ohjelmaa.

Tärinä rentouttaa

Minulla oli helppo uskoa tähän teknologiaan jo ennen testaamista. Tämä siksi, koska olen saanut kerran tunnin opastuksen TRE-menetelmästä (Trauma Releasing Exercise), jossa kehon tärinällä poistetaan luonnollisesti stressin ja trauman aiheuttamaa lihasjännitystä. Syvien lihasjännitysten vapautuessa alkaa keho dominoefektin lailla eheyttää itseään kokonaisvaltaisesti. Tämä voi kuulostaa joltain uskomushoidolta, mutta sitä se ei ole lukuisten tutkimusten mukaan. Itse TRE-menetelmän keksijä amerikkalainen stressiin ja traumanhoitoon erikoistunut tohtori David Berceli on kouluttanut ja tutkinut tätä ilmiötä ja kehon menetelmää yli 20 vuoden ajan hyvin tuloksin. Tänä päivänä menetelmää käytetään unettomuuteen, stressin ja trauman hoitoon, urheilijoille palautumiseen ja valmennukseen ahdistukseen, masennukseen, kuormittavien ammattien keskuudessa (mm. poliisit, palomiehet, sairaanhoitajat, sotilaat, kriisialueiden avustustyöntekijät, sosiaalityöntekijät), päihdekuntoutujille, omatoimiseen kehonhuoltoon ja yleisesti rentoutumiseen. (Lähde.TREFinland). Toisin sanoen ihan meille kaikille, jotka haluavat pitää itsestään huolta.

Tärinä. Kaikki meistä tietää, että eläin alkaa usein pelästyessään tärisemään. Se on eläinten ja myös ihmisten luonnollinen reaktio äkilliseen stressiin. Lapset myös osaavat täristä luonnostaan, mutta meillä aikuisilla on usein kyky vaimentaa tuo tärinä ennen kuin se edes ehtii alkaa. Omat luontaiset aikuisiän tärinät ovat sattuneet pari kertaa liikenteessä lähellä piti -tilanteen jälkeen kun vasen jalka alkoi täristä niin, että oli ajettava parkkiin. Toinen tärinätilanne on taas tuttu monelle äidille. Kaikissa kolmessa synnytyksessä heti vauvan syntymän jälkeen iski minulla jalkoihin ihan älytön vapina. Heti ensimmäisessä synnytyksessä kätilö kertoi minulle vapinan kuuluvan asiaan ja kehoni poistavan sillä tavoin synnytyksestä aiheutunutta valtavaa stressitilaa ja stressihormonien määrää. Kahdessa jälkimmäisessä synnytyksessä osasin jo sitten tuota tärinää odottaakin. Käy aivan järkeen, vai mitä?

Neurosonic-teknologia perustuu juuri tähän samaan ideaan.

Neurosonic-teknologialla toimiva lepotuoli. Taustalla kuvioitu ikkuna.

Neurosonicin-teknologia aiheuttaa matalataajuista tärinää, joka vaikuttaa TRE-menetelmän tavoin ihmisen luonnollisiin mekanismeihin. Se on samalla tietynlaista ”pakotettua mekaanista meditaatiota”, jolla on hyvinkin positiivinen vaikutus niin kehoon kuin mieleenkin.

Neurosonicilla vieraillessa sain hyvän määrän tietoa aiheesta ja luksuslisänä testasin moottoroidulla sängyllä 25 minuutin rentoutusohjelman rauhoittavan musiikin kuuluessa kuulokkeista. Ohjaaminen toimii langattomasti mobiilisovelluksella ja valittavana löytyy omat ohjelmansa rentoutumiseen, palautumiseen sekä aktivoimiseen. Eri ohjelmista voi valita aina pikaisesta 10 minuutista pidempään 40 minuutin ohjelmaan. Esimerkiksi ennen urheilua voi ottaa aktivointiohjelman lihasten lämmittelyä varten ja itse suorituksen jälkeen palauttavan ohjelman kehon palautumisen boostaamiseksi. Samoja ohjelmia voi käyttää kiputiloihin sekä turvotukseen ja kaikki ohjelmat edistävät unenlaatua.

Neurosonicin asiakastarinat ja kokemukset ovat ihanaa luettavaa. Lääkehoidon väheneminen, urheilijoiden apu, nykypäivän vitsauksen eli stressin & uupumuksen hoito.. Käykää lukemassa Neurosonicin sivuilta lisää.

Kuvioitu ikkuna. Kuvassa suoalue ja pitkospuut.

Unplug & Recover

Yhdistämme hyvinvoinnin ja teknologian uudella tavalla, joka aktivoi kehosi omia korjaavia mekanismeja ja auttaa palautumaan.

Neurosonic

Neurosonic Oulun vastaanottoaula. Musta nojatuoli ja vastaanottotiski.

Käynnin päätteeksi minä sain testiin kotiin mukaan kuukauden ajaksi mobiili-patjan. Eli tulen kirjoittamaan tästä aiheesta vielä paljon lisää! Patja on ollut nyt meillä parin viikon ajan ja koko perhe ollaan aivan rakastuttu siihen kissaa myöten! Minulle kerrottiinkin, että eläimet rakastavat noita tärinäpatjoja ja voin kyllä allekirjoittaa tuon täysin. Meidän Nero-kissa tulee AINA nukkumaan patjalle heti kun se asetellaan sängyllä tai sohvalle paikoilleen. Patja oli mukana meillä myös tämän vuoden Syötteen maastopyöräkisoissa, jossa koko meidän mökin aikuisporukka kävi vuoronperään nauttimassa palauttavan ohjelman kisan jälkeen ja osa myös kisaa edeltävänä päivänä. Kotona iltaisin toisinaan laitetaan patjan tehot aivan minimiin ja meillä käy pojat vuoronperään pötköttämässä kymmenen minuutin ajan patjalla samalla minun tai paremman puoliskoni lukiessa iltasatuja. Ja voin kertoa, että kyllä rauhoittuu kovempikin iltavilli siihen paikkaan! 😀

Neurosonicin toimipisteet löytyy täältä Oulusta keskustasta Saaristonkadulta sekä lisäksi Lahdesta ja Helsingistä. Nettisivuilta löytyy mieletön määrä tietoa tästä teknologiasta, tuotteista ja tietenkin asiakkaiden kokemuksista.

Omista kokemuksistani kirjoitan lisää parin viikon päästä. Mukana unen ja palautumisen seurannassa käytän omaa Oura-sormustani, joka kertoo hyvinkin tarkasti jokaisen yön sekä nukutun minuutin vaikutuksen, joten hyvää tutkimusta omasta nukkumisesta tulossa 🙂

Nyt sitten laittelen patjan valmiiksi iltarentoutusta varten ja uskonpa, että satukirjatkin taas kaivellaan esille kun pojat haluavat ottaa omat rentoutuksensa minun jälkeen 🙂

Kaisa-Maria