Kesä!

Täällä ollaan, vaikka edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi! Arkitouhut ja kevään koti- ja pihatyöt on vieneet aikaa melkoisesti, joten blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi. Inspiraatiokin koki kolahduksen kun jouduttiin perumaan kovasti odotettuja blogiyhteistöitä koronan vuoksi. Mutta välillä näin ja kyllä se inspiskin on alkanut palailla! Näiden viikkojen aikana on kyllä tapahtunut paljon, joista isoin juttu on tietenkin koulujen avautuminen ja jälleen erilaiseen arkeen totutteleminen hetkeksi. Meillä myös pienemmät pojat palasivat päivähoitoon samana päivänä, kun koulut avautuivat. Ainakin meillä näyttää lapset olevan aivan innoissaan, kun monen viikon jälkeen pääsivät leikkimään kamujen kanssa ja saivat taas hieman erilaista touhuttavaa, kuin kotona on tarjolla. Ja pakko myöntää, että rauhallisemmat arkipäivät ovat minunkin mieleen. Nyt kuitenkin kesä on viimein täällä ja arki muuttui taas sen verran, että meidän esikoinen on minun kaverina päivät kotona. Koululaisten kesälomat on kieltämättä aika ihanat!

Tosiaan näillä näkymin meidän pienemmät pojat ovat vielä kesäkuun ajan päivähoidossa ja jäävät sitten kesälomalle. Minun ja puolison lomat alkavat heinäkuun 10.päivä, joten tuon parin viikon ajan teen töitä pienien työnjohtajien kanssa. Sitä ehdittiin onneksi harjoitella noin 9 viikkoa, joten uskoisin parin viikon sujahtavan jo rutiinilla.

Kesä tulee olemaan koronan vuoksi hieman erilainen kuin aluksi suunniteltiin. Esimerkiksi meidän porukalle jo perinteeksi muodostuneet maastopyöräkisat on peruttu kokonaan. Peruminen on tietenkin oikea ratkaisu tässä vallitsevassa tilanteessa, mutta harmitus on silti suuri. Syötteen kisoja kun aina niin kovasti odotetaan koko isolla perheellä. Kisojen perumisen myötä kuivahti myös oma treeni-into. Edelleen olen kyllä urheilua jatkanut, mutta motivaatio loistaa poissaolollaan ja kaikki tuntuu vähän pakkopullalta. Mutta kylläpä se siitä taas, kun saa jonkin kiintopisteen tai tavoitteen mieleen.

Muuten ollaan päästy vähällä siihen nähden, mitä koronan vuoksi on jouduttu perumaan. Nimittäin varattiin jo tammikuussa asuntoauto vuokralle yhdeksi viikoksi heinäkuussa ja tarkoituksena on ajella taas kohti Lappia. Ja mikä parasta, niin minun veljen perhe sekä kälyn veli lähtee toisella autolla mukaan! Tarkkaa reittiä ei olla vielä mietitty, vaan enemmänkin ollaan heitelty ilmoille paikkoja, missä kukakin haluaa käydä. Toiveena olisi myös päästä Norjan puolelle, mutta se homma ratkeaa lähempänä reissua. Suomen Lapissa on onneksi ihan mielettömiä paikkoja pilvin pimein, joten Norjan vierailun jäädessä väliin tulee reissusta joka tapauksessa ihana. Tarkoituksena on ottaa myös maastopyörät mukaan, että päästään eri kokoonpanoilla katselemaan Lapin maisemia vähän laajemminkin. Edellisellä reissulla kävin Saariselällä yksin pyöräilemässä ja muistan, kuinka kaipasin ajoseuraa vieraille tuntureille. Ja tietty jakamaan niitä maisemia ja fiiliksiä!

Kesän aikana on myös tarkoitus nauttia meidän suvun kesäpaikasta ja puolison suvun mökistä. Eilen vietettiinkin päivä landella pitkästä aikaa. Varmasti tullaan myös käymään useampi reissu Syötteen poluilla treenaamassa. Sateisten päivien varallekin on hommat selvillä, kun vaihdetaan ainakin kolmen makkarin ilmettä oman näköiseksi. Tapettien tilalle laitetaan maalit, joten värikarttojen selailu on edessä. Onneksi vain yhdessä makkarissa on seinät kauttaaltaan tapetissa ja muissa vain yhdet seinät tapetilla. Tänne kotiin haluttaa laittaa jotain rohkeampia sävyjä makkareiden seiniin, kun muuten meillä on kovin neutraalia värien suhteen. Päämakkariin mietittiin muun muassa kauttaaltaan aika tummia seiniä..

Mutta ennen sisäpuolen sisustusjuttuja ollaan kuitenkin päätetty laittaa meidän terassi ja piha kuntoon. Terassi on meille olohuoneen jatke ja se halutaan tehdä tietenkin niin viihtyisäksi kuin mahdollista. Terassillekin tehtiin alkukuusta lisää kalustehankintoja, koska tämän uuden terassin koko on kolminkertainen vanhan kodin terassiin verrattuna. Nyt meillä on ruokailuun oma tilava kohta, katettu löhöilypaikka ja lisäksi auringossa oleva löhöilypaikka. Puutarhallakin ehdittiin jo vierailla ja kukat ovat nyt ruukuissa ja penkissä paikoillaan. Minua Instagramissa seuraavat ovatkin jo nähneet tarinoissa fiilistelyä pihalla näpertelystä ;D Kukkien lisäksi hankintalistalla on iso sivusta riippuva aurinkovarjo vanhan kulahtaneen tilalle. Ollaankin kuumeisesti etsitty vaaleaa varjoa, koska edellinen tumma kulahti vaalean violetiksi vuosien aikana. Lisäksi taiteillaan vielä perinteiset istutuslaatikot yrteille ja metsästetään kivat matot katetulle terassiosuudelle.

Toukokuun aikana ollaan juhlittu useammat synttärin, kun meidän perhepiirissä viidellä on syntymäpäivä toukokuussa. Itselläkin pyörähti mittariin 33 vuotta perjantaina, joten kakkua on tullut napsittua ihan huolella!

Jees..tulipa sekalainen kuulumisten kertaus tähän kohtaan. Mitä teille kuuluu? Miten toukokuu on sujunut?

Kaisa-Maria

Synttärijuhlat eristyksessä

Meidän keskimmäinen kultakimpale täytti tällä viikolla vuosia. En käsitä, miten meidän pieni rakas on jo 6-vuotias!? Alkuperäisen suunnitelman mukaan juhlittiin meidän kuusivuotiasta viikko sitten lauantaina. Tosin hyvin eri tavalla kuin normaalisti. Nyt kun perinteisiä synttärijuhlia läheisten kanssa ei päästy viettämään, niin päätettiin järkätä synttärisankarille hänen toiveiden päivä oman porukan kesken. Näin meillä sujui synttärijuhlat eristyksessä..

Synttärijuhlat. Numero 6 muotoinen kakku ja kynttilät.

Puhaltelin perjantaina illalla lasten mentyä nukkumaan nipun ilmapalloja ja paketoin pari lahjaa valmiiksi. Aamulla herätessä oli ihana nähdä lasten reaktio pienestä synttäriylläristä, joka sitten tietenkin huipentui lahjojen avaamiseen. Pakettiin kääriytyi hänen toivomansa Lego Ninjago -paketti ja toinen lelupaketti jotain ihania limaelukoita. Sankari oli aivan haltioissaan ja molemmilla leluilla on leikitty pakettien avaamisesta lähtien. Viikolla ilmestyi lisäksi muutamat lahjapaketit meidän portaille, kun lähipiiri kävi tuomassa oikeana synttäripäivänä lahjat ja moikkaamassa ulkoa.

Päivänsankarin toiveohjelmana oli pelailua tabletilla, retkeilyä Koitelissa sekä ulkoleikkejä serkkujen kanssa. Loppujen lopuksi minun veljen perhe kävi ihan sisälläkin asti.

Sankarin toiveena oli myös tietenkin synttärikakku! Tällä kertaa päädyin testaamaan Mungolifen Annan superhelpon ja kauniin kakkuidean, jossa kakkupohjana hyödynnetään keksejä. Hommaksi siis jää vain koristelu ja se jos jokin on hauskaa! Väliin pursottelin kinuskimoussea, jonka värjäsin eri väreillä. Makean kakun kaverina toimi tällä kertaa pensasmustikat.

Synttärijuhlat eristyksessä. Poika puhaltaa synttärikakusta kynttilät.
Lähikuva synttärikakusta.

Pikkumies oli innoissaan juhlistaan, mutta kyseli useamman kerran vieraiden perään. Puhuttiin jo aiemmin hänen kanssaan, että pidetään kunnon synttärijuhlat, kun tämä eristys joskus loppuu. Mutta onhan se lapsilla hankala ymmärtää, miksei voisi synttäreitä juhlia. Hyvin synttärisankari kuitenkin keskustelun jälkeen asian ymmärsi, vaikka kovin pettynyt olikin. Ja harmittaa tietenkin itselläkin, kun ei voida juhlia pitää. Jospa onnistuisi kesällä jossain kohtaa! 🙂

Nyt on aika monen tutun lasten synttärijuhlat peruuntuneet ja perheissä on keskusteltu paljon, miksi juhlia ei voi pitää isolla porukalla. Onneksi sekin aika koittaa vielä, kun nyt maltetaan olla ja odottaa.

Synttärisankarin 6-vuotisneuvolakin osui tällä samalle viikolle. Ihan hassua, että se kerta oli hänen viimeinen neuvolakäyntinsä! Seuraava terveystarkastus onkin sitten kouluun mentäessä. Meidän lapsilla on aivan ihana neuvolatäti ja -lääkäri. Onneksi saadaan jatkaa vielä heidän kanssaan, kun kuopus asioi neuvolassa. Keskimmäinen puolestaan sanoi kiitokset ja heipat. Niin se aika vaan kuluu – huikeaa vauhtia. <3

Kaisa-Maria

SkinPen -mikroneulaus

Kaupallinen yhteistyö – Hoitohuone Balleriina

Nyt tulee pitkästä aikaa ihonhoitojuttua! Nimittäin Hoitohuone Balleriinan ihanat naiset kouluttautuivat alkuvuodesta mikroneulauksen ammattilaisiksi ja heidän kysyessään minua yhteistyöhön asian tiimoilta ei tarvinnut vastausta miettiä. Yhteistyön aiheena siis on otsikon mukainen SkinPen -mikroneulaus, joka minulle tehtiin kolme viikkoa sitten. SkinPen -mikroneulaus on hoitomuoto iholle, jossa automaattista neulauskynää kuljetellaan ihoa pitkin tehden neulalla pienen pieniä mikrokanavia käsiteltäviin kohtiin. Ihon neulaaminen kuulostaa paljon hurjemmalta kuin se oikeasti onkaan. Neula on nimittäin niin ohut, että suurimmalta osin hoitoa en edes tuntenut mitään. Ja kun neula tuntui, oli se lähinnä sellaista rapsuttelua/kevyttä raapimista muistuttavaa tunnetta. Mutta tuntemuksista lisää myöhemmin postauksessa ja itse asiaan – mitä on SkinPen -mikroneulaus ja mikä on sen tarkoitus?

Mikroneulauksen periaatteena on saada iho luonnollisella tavalla uudistumaan ja vahvistumaan. Itse neulauksessa ohut neula tekee niin sanotusti ”hallittua traumaa” iholle, jolloin ihon oma luonnollinen korjausprosessi käynnistyy.

Mikroneulaus. Nainen istuu sohvalla.

Kenelle SkinPen -mikroneulaus sopii?

Lähtökohtaisesti mikroneulaus sopii kaikille, koska jo 25 ikävuoden tietämillä ihon oma kollageenin tuotanto alkaa vähenemään meillä kaikilla. Ihon kollageeni on juurikin se proteiini, joka pitää ihon toimintakykyisenä, joustavana ja auttaa ihoa uudistumaan. Oman luontaisen kollageenin vähetessä iho alkaa löystymään sekä ohenemaan, minkä vuoksi ihoon alkaa tulla juonteita ja ihon vastustuskyky muun muassa auringonvaloa, huonoa ruokavaliota ja ilman saasteita vastaan heikentyy. Tuota heikkenemistä puolestaan edesauttavat auringon uv-säteily, tupakointi, C-vitamiinin puute ja sokeri. Ja hei! Tiesitkö, että ihon koostumuksesta noin 70% on juurikin tätä kollageenia?

Mikroneulauksella saadaan iho ikäänkuin ylituottamaan kollageenia ja ihon uudistuminen tosissaan käyntiin. Mikroneulauksella voidaan hoitaa siten monenlaista iho-ongelmaa. Alla esimerkkejä (iho-)ongelmista, mihin mikroneulaus auttaa:

  • Samea, epätasainen sävy ihossa
  • Rypyt ja juonteet
  • Arvet (toimii myös raskausarpiin)
  • Veltostunut iho
  • Punoitus ja couperosa
  • Rosacea eli ruusufinni
  • Hyperpigmentaatio eli erilaiset pigmenttiläiskät ja värimuutokset
  • Epäpuhtaudet (muun muassa mustapäät ja finnit)
  • Laajentuneet ihohuokoset
  • Hiustenlähtö
  • Glykaatio eli ruoasta tullut sokeri kiinnittyy ihosolujen proteiiniin ja saa näin ihon veltostumaan sekä harmaaksi.

Minun iholla lähdettiin mikroneulauksella korjaamaan pääosin ihon sävyä ja punoitusta sekä otsan alueen juonteita ja kaulan ihon veltostumista. Juonteiden kohdalla SkinPenin -neulakynän neuloja vietiin syvemmälle juonteen pohjaan, jolloin ajan myötä ihon uudistuessa juonteen syvyys pienenee. Kasvojen ihon herkemmälle alueelle, helposti punoittaviin poskiin taas neulojen syvyyttä vähennettiin.

Nainen istuu sohvalla.

Mitä mikroneulauksessa tapahtuu?

Tuo termi ”neulaus” saa varmasti monella vähintäänkin ihokarvat pystyyn. Kannustan kuitenkin tutustumaan tähän ihonhoitomenetelmään, koska neuloja tässä ei ole näkyvilläkään ja ainakin minulla tuntemukset hyvin vähäiset. Toki meidän kaikkien tuntoaisti on yksilöllinen ja kipu koetaan hyvin erillä tavalla. Minusta mikroneulaus oli inhottavimmillaan vain epämukavan tuntoista raapimista, joka kesti sekunnista kahteen kerrallaan.

Ennen hoitoa täytetään esitietolomake ja käydään läpi muun muassa käytössä olevat säännölliset lääkkeet sekä vitamiinit. Nimittäin esimerkiksi Omega-3 aiheuttaa joillekin verenvuotoriskiä. Verta mikroneulauksessa ei suinkaan vuodateta, mutta varotoimena kaikki tällaisetkin on hyvä ottaa huomioon. Esitietojen ollessa kunnossa siirrytään itse hoitoon. Ensin iholta puhdistetaan meikit ja epäpuhtaudet. Tämän jälkeen hoitoalueen iho desinfioidaan.

Mikroneulauksen aikana iholle levitetään seerumia, mikä on sopiva juuri siihen omaan tarpeeseen. Mikroneulauksen aikaansaamien kanavien kautta hoitava seerumi pääsee suoraan sinne, minne sen vaikutuksen kuuluukin iskeä. Itse mikroneulauksen kesto riippuu käsiteltävän alueen laajuudesta. Minulta käsiteltiin kasvot ja kaula, jolloin aikaa itse neulaukseen meni noin 20 minuuttia. Mikroneulauksen jälkeen hoidetulle iholle levitetään ihoa rauhoittava kangasnaamio noin 10 minuutin ajaksi. Meinasin nukahtaa tässä vaiheessa ;D Lopuksi iholle levitetään hoitava voide.

Välittömästi mikroneulauksen jälkeen iho saattaa punoittaa ja olla laikukas. Minulla ainakin punoitti kasvot sieltä täältä voimakkaasti, mutta punoitus poistui jo puolen tunnin kuluttua hoidon loppumisesta. Kutina ja vähäinen kihelmöinti on myös aivan normaalia.

Mikroneulaus. Tarvittavat seerumit, hoitovoiteet sekä neulakynä.
Mikroneulaus. Lähikuva, jossa otsaan tehdään mikroneulausta neulauskynällä.

Hoidon jälkeen

Mikroneulauksen jälkeen ihon pintakerroksen sulkeutumiseen menee 2-3 tuntia. Tuona aikana ihoon ei tule koskea lainkaan. Minulla vähän kutitti poskista hoidon jälkeen ja siihen auttoi tuulettelulla tehty viileä ilmavirta. Sain ohjeeksi olla pesemättä kasvojen ja kaulan ihoa illalla, että hoidon aikana levitetty seerumi ja hoidon jälkeinen hoitovoide saa kunnolla aikaa vaikuttaa. Hoidosta seuraavaan 24 tuntiin ei saa käyttää meikkiä ja parempi vielä jos olet meikittä pidempään. Minä taisin olla sen kaksi päivää täysin meikittä. Hoidon jälkeen tulee myös välttää hikiliikuntaa ja saunomista 24 tunnin ajan. Lisäksi yöksi kannattaa vaihtaa puhdas tyynyliina.

Aurinkoa on muutenkin syytä vältellä, mutta eritoten hoidon jälkeen iho on hyvin herkkä auringonvalolle. Siksi hoidon jälkeiset 5 vuorokautta tulee välttää auringossa oleskelua ja käyttää aurinkovoidetta, jossa SPF eli suojakerroin on 30-50.

Hoidon jälkeen iho oikein janoaa kosteutusta, joten kosteuttavaa voidetta on hyvä lisätä tasaisin väliajoin. Iho saattaa myös hilseillä hieman, mutta anna sen tapahtua rauhassa. Älä siis kuori ihoa hoidon jälkeen, vaikka kuivuutta esiintyykin. Iho hoitaa silloin itseään ja kuorimalla ei tule ”häiritä” tilannetta.

SkinPen -mikroneulaus – lisätietoa

  • Mikroneulauksessa noudatetaan todella tarkkaa hygieniaa ja kaikki neulat ovat steriilejä kertakäyttöneuloja.
  • Hoitolan kaikki tilat ja pinnat puhdistetaan säännöllisesti monta kertaa päivässä ja nyt vallitsevan tilanteen vuoksi näitä puhdistuskertoja sekä tilojen desinfiointeja on lisätty entisestään.
  • Jo yhdellä mikroneulauskerralla saavutetaan näkyviä tuloksia. Epäpuhtaudet alkavat poistua, iho kirkastuu ja juonteet madaltuvat. Paras tulos saadaan kuitenkin 3-6 kerran hoitosarjalla.
  • SkinPen -mikroneulaus ei ole sama asia kuin markkinoilla olevat kotikäyttöiset mikroneularullat. Kaikenlainen ihon mikroneulaus suositellaan tehtäväksi alan ammattilaisen toimesta.
  • Jokainen meistä on yksilöllinen ja niin on meidän ihommekin. Toisen yhdellä mikroneulauskerralla saavutettu tulos voi vaatia toisen iholle useamman kerran.
  • Jos sinulla on jokin sairaus tai säännöllinen lääkitys tarkasta mikroneulauksen mahdollisuus lääkäriltäsi. Esimerkiksi syöpä, verisuonisairaudet, ja autoimmuunisairaudet estävät mikroneulauksen. Mikroneulausta ei tehdä myöskään raskauden tai imetyksen aikana.

Oma kokemus ja omat fiilikset yhden hoitokerran jälkeen

Aluksi mikroneulauksen jälkeen iho tosiaan punoitti laikukkaasti, mutta koko punoitus hälveni nopeasti. Seuraavan päivän aamuna iho tuntui hieman kireälle ja kuivalle, mutta runsas kosteutus vei tuon kiristävän tunteen pois. Kosteuttavaa voidetta sai kuitenkin lisätä pari ekstrakertaa muutaman ensimmäisen päivän aikana.

Kolmantena päivänä neulauksesta alkoi näkyä ensimmäiset vaikutukset kunnolla, kun ihossa olleet epäpuhteudet alkoi puskea ulos. Ja uloshan ne tulevat nousemalla ihon pinnalla. Toisin sanoen minulla oli kasvot täynnä punaisia näppyjä, joista ihmeissään lähetin Balleriinan Riinalle kuvaviestin ja kyselin asian normaaliudesta. Olen nimittäin miettinyt tässä lähiviikkoina, että onko minulle puhjennut stressaavien ruuhkavuosien vitsaus, ruusufinni. Säikähdin hieman, että minulla mahdollisesti oleva ruusufinni on ottanut hoidosta nokkiinsa ja päätti räjähtää esiin ihan kunnolla. Riina vastasi homman sopivan kuitenkin juuri noiden epäpuhtauksien poistumiseen kolmantena päivänä hoidosta. Parina seuraavana päivänä näpyt alkoivat vähetä ja reilun viikon päästä niitä ei enää ollut kuin muutama. Reilun viikon päästä hoidosta leukaan iski myös kunnon ihonalainen finni, joka on sieltä nyt kolme viikkoa hoidosta poistunut itsekseen. Eli tehokkaasti saa kaikki kuonat kyytiä! Naureskelinkin, että tämä koronaeristäytyminen tuli noiden näppyjen suhteen täydelliseen aikaan. Ei tarvitse lähteä minnekään ihmisten ilmoille ja iho saa rauhassa hoitaa itseään ilman meikin tuomaa peittoa.

Nyt kolme viikkoa hoidon jälkeen ihon sävy on selvästi tasoittunut ja kirkastunut. Ne kohdat, jotka punoittavat eniten ovat nyt hieman haaleampia. Ja eritoten kulmakarvojen välissä oleva pystyjuonne ns. ”sibeliusryppy” on madaltunut!

Nainen istuu sohvalla.

Minulle on tarkoitus tehdä kolmen kerran hoitosarja. Kuitenkin tämän hetken vallitseva koronatilanne laittaa melkein kaikki suunnitelma uusiksi, kuten myös tämänkin. Nyt on parasta pysytellä kotona ja välttää kaikki ylimääräinen kontakti. Hoitosarja jää siis nyt tällä erää kesken, mutta perumisen sijaan ostan jo valmiiksi lahjakortin itselleni seuraavaa hoitokertaa varten. Hoitosarja pitää tietenkin aloittaa alusta, mutta sehän ei haittaa 🙂 Haluan ehdottomasti tukea yrittäjiä tässä kaikille hankalassa tilanteessa ja esimerkiksi lahjakortin ostaminen on mainio keino tukea yrittäjiä. Balleriinan lahjakortit saa muuten nyt kätevästi ostettua netistä! Kannattaa muutenkin tutustua tähän suosikkikauneushoitolani palveluihin sekä hoitoihin ja hankkia vaikkapa lahjakortti tulevaa hoitoa varten. Suosittuja lahjakortteja kannattaa hoitohuoneelta hankkia myös tulevaa äitienpäivää sekä kesän muita juhlia silmällä pitäen! 🙂

SkinPen -mikroneulaukseen julkaisemme Hoitohuone Balleriinan kanssa kampanjakoodin heti, kun tämä koronatilanne antaa myöten. Balleriina palvelee kuitenkin normaaliin tapaan noudattaen viranomaisten suosituksia ja kuten aiemmin postauksessani kirjoitin hoitohuoneella on entisestään tehostettu tilojen sekä pintojen puhdistusta ja desinfiointia.

Tiedotamme Balleriinan sekä minun kanavissa, kun mikroneulaus-kampanjakoodi on käytettävissä! 🙂

Hoitohuone Balleriinan hoitohin pääset tutustumaan heidän nettisivuiltaa sekä tietty minun blogista meidän aiemmista yhteistöistä. Luonnollisen kaunis -kauneushoito tarjoaa ihanaa hemmottelua kaikille. Arjen helpostusta saa kätevästi Lash Liftillä eli ripsien kestotaivutuksella. Ihon pinnoitushoidoilla puolestaan saadaan juuri omalle iholle sopiva vahvistus aikaiseksi. Kesää silmällä pitäen kantsii kurkata myös Balleriinassa myytävät ihanat luonnonkosmetiikkatuotteet sekä tietenkin sokerointi!

Kaisa-Maria

Meidän pääsiäinen

Pääsiäinen alkaa olla taputeltuna, mutta vielä nautitaan yhden illan ajan kiireettömyydestä ennen kuin palataan taas arkeen. Meidän pääsiäinen on ollut aika samanlainen kuin aina – kotona oleskelua ja touhuilua porukalla. Ainoa ero ”normaaliin” on se, ettei olla syöty isommalla porukalla veljen perheen sekä meidän vanhempien kanssa. Ulkoiltu, levätty ja urheiltu ollaankin sitten sen edestä. Ja toki syöty hyvin ja ehkä aivan liian paljon ;D

Pääsiäinen. Rairuohoa pöydällä.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.

Pääsiäisen aikana ollaan ollaan tehty ja rakennettu Legoilla tuntikausia! Meidän pojilla on hurja määrä pikku Legoja ja melkein kaikki niistä ovat olleet palasina pitkän aikaa. Nyt otettiin porukalla itseämme niskoista kiinni ja ollaan rakennettu leikkikelpoisiksi hyvä määrä autoja, pari poliisiasemaa, helikoptereita ja ties mitä. Yksi meidän pojista totesi perjantaina, että voidaanko huomennakin olla tällain yhdessä koko perheellä ja rakentaa Legoilla. <3 Ja mehän oltiin.

Legoilla rakentelu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa aikuisillekin! 🙂 Ja samalla ollaan ihanasti saatu viettää aikaa leikkien. Minä kun en oikein leikkityyppi ole, niin nämä Legohommat on parasta yhdessä lasten kanssa. Luovuutta ei kylläkään ole minulla Legojen suhteen minkään vertaa, mutta ohjeista on kiva rakentaa.

Legoilun lisäksi ollaan laiteltu vielä kotia kuntoon ja tavaroita paikoilleen. Muutama laatikko odotteli vielä sijoituspaikkaansa, mutta nyt alkaa olla kaikki niiden osalta valmista. Edelleen meiltä puuttuu mattoja, valaisimia ja muutamat huonekalutkin. Alla olevan kuvan valkoinen senkki saa jossain vaiheessa maalia pintaan ja uuden ilmeen. Eli hommaa riittää ja pikkuhiljaa me niitä toteutellaan, kun ehditään.

Tuolla alussa mainitsin, että ollaan nyt vapaapäivinä lepäilty kunnolla. Päikkäreitä ollaan otettu useammat ja muun muassa eilen aamiaisen jälkeen painelin takaisin sänkyyn nukkumaan parin tunnin ajaksi ihan vain noustakseni sitten lounaalle. Veikkaan, että tämä uudenlainen arkikin on omiaan lisäämään energian kulutusta. Kroppa ja mieli vaatii lepoa sekä palautumista selvästi paljon enemmän. Oletteko te havainneet samanlaista?

Nämä pääsiäisvapaat tulikin sen puolesta kyllä hyvään saumaan. Ainakin useamman tutun puheista on kuulunut pientä väsymystä ja levottomuutta. Mutta nyt ei auta elää kuin päivä ja viikko kerrallaan. Kyllä me vielä päästään palaamaan vanhaan arkeen kunhan nyt maltetaan olla kotona ja pidetään etäisyyttä muihin.

Pääsiäinen. Pääsiäiskoristeita. Maljakko, jossa pajunoksia ja vieressä kultainen muna sekä musta pupu koriste.

Mutta nyt vielä touhuilua lasten kanssa ennen illan saunaa. Sitten on ihana rauhoittua nukkumaan ja uuteen viikkoon.

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

Kaisa-Maria

Kurkistus uuteen kotiin

Reilun viikon ajan ollaan nyt asuttu meidän uudessa kodissa ja me ollaan niin onnellisia tästä uudesta vaiheesta meidän elämässä <3 Entinen koti oli hyvin rakas meille ja sinne liittyy valtava määrä meidän tärkeimpiä muistoja. Siksi olikin haikeaa luopua siitä, vaikka into uuteen, isompaan kotiin olikin kova. Reilun viikon ajan tosiaan ollaan uuteen kotiin totuteltu ja nyt melkein kaikkien tavaroiden ollessa paikoillaan alkaa tämä tosissaan tuntua aivan kodilta. Lapsetkin tottuivat nopeasti uuteen kotiin ja kaikki kolme ovat tietenkin aivan innoissaan omista huoneistaan. Meidän kuopuksella oli hieman hankalaa ymmärtää tätä muuttoasiaa ja hän viimeksi eilen kysyi, milloin mennään takaisin kotiin. Mutta hiljalleen hänkin varmasti pääsee tilanteen tasalle. Paljon me ollaan koko perheellä muuttamisesta ja uudesta kodista puhuttukin jo ennen muuttoa, mutta onhan se iso asia käsitellä. Varsinkin kolmevuotiaalle. Mutta nyt itse asiaan.. tässäpä pieni kurkistus uuteen kotiin!

Kurkistus uuteen kotiin. Olohuone, jossa sohva ikkunan ja tv-taustalla.

Rakastetaan tätä valon määrää! Olohuoneen ikkunat on kohti etelää, joten tänne paistaa melkein koko päivän ajan. Pilviselläkin säällä valon määrä on mieletön. Toinen ihana juttu on talon kaikissa huoneissa korotettu katto, mikä kasvattaa valon lisäksi tilantuntua entisestään.

Talo itsessään on aivan erinomaisessa kunnossa, eikä sen puolesta kaipaa mitään remontteja. Tyyliltään tämä kuitenkin poikkeaa hieman siitä meille mieluisimmasta ja sen vuoksi meillä on aikomuksena tehdä pieniä muutoksia tänne. Muun muassa makuuhuoneiden tapetit otetaan pois viimeistään kesällä ja maalataan seinät. Kolmessa makkarissa onkin vain tehosteseinät tapetilla ja muut seinät kauniin harmaan sävyllä maalattuna. Meidän kuopuksen makkarissa on puolestaan kauttaaltaan tapetoitu, joten siellä maalaillaan kaikki seinät pikkumiehelle sopivammaksi.

Kurkistus uuteen kotiin. Olohuone, jossa sohva ikkunan ja tv-taustalla.

Keittiössä tehdään minimuutoksena ainakin ovivetimien vaihto ja saarekkeen pöytätaso vaihdetaan jossain vaiheessa laminaattitasosta kivitasoksi. Se tuo kivaa kontrastia ja antaa lisää laskutilaa kuumillekin astiolle.

Ja yksi näkyvimmistä muutoksista tulee olemaan ikkunaristikoiden poistaminen. Ikkunaristikot on taloissa kauniit ja sopivat tähänkin taloon täydellisesti. Mutta me tykätään enemmän modernista tyylistä, niin napataan ne pois ainakin toistaiseksi. Laitetaan kuitenkin ristikot talteen ullakolle, että joskus hamaassa tulevaisuudessa voidaan sitten mahdollisesti laittaa ne takaisin jos lempparityyli muuttuu.

Poika ja musta kissa ikkunan edessä.

Ollaan kyllä onnekkaita, kun saatiin tämä asunnon myynti ja muuttujutut hoidettua ennen tätä koronatilannetta! Lisäksi nyt ei edes tympäise olla koko ajan kotona, kun on selkeästi tällainen ”kuherruskuukausi” uuden kodin kanssa menneillään.

Esittelen meidän kotia heti lisää, kunhan saadaan laiteltua täällä sisustusjutut kondikseen. Meille on muun muassa tulossa uusi keittiöpöytä ja tuolit. Lisäksi matot puuttuu monesta paikasta ja valaisimet on vain lasten makkareissa. Eli sisustusjuttua piisaa kesänkin aikana. Väreinä meillä täällä tulee olemaan kuvassakin näkyvät valkoinen, musta, harmaa ja beigen/ruskean eri sävyt. Tykätään tällaisesta rauhallisesta värimaailmasta näissä yhteisissä tiloissa. Lastenhuoneissa saa sitten olla väriä niin paljon kun pojat vain itse haluavat.

Meidän kuopus näyttää vähän mallia, kuinka innoissaan me ollaan ;D

Nyt me aletaan nauttia alkaneesta viikonlopusta. Sauna odottelee tuolla lämpimänä ja lähdetään ottamaan pian ensimmäiset löylyt siellä! Muuten kyllä olen korkannut saunan istumalla siellä pari pidempää videopalaveria tälläkin viikolla. Saunaan ei nimittäin kantaudu ihan niin kovaa lasten huudot ja höpötykset ;D

Mitäs tykkäätte meidän uudesta kodista? Mukavaa viikonloppua kaikille! Pestään käsiä, huolehditaan toisista ja koitetaan pysyä terveinä <3

Kaisa-Maria

Uusi normaali

Vain viikko edellisestä postauksesta korona-aiheeseen ja tilanne on jo täysin muuttunut. Klikkiotsikot jatkaa edelleen olemistaan ja niistä olen samaa mieltä kuin aiemminkin. Varoivaisuus ja suhtautuminen sen sijaan ovat tiukentuneet meidänkin perheessä. Koulut suljettiin ja ekaluokkalainen käy kotikoulua muiden oppilaiden tapaan. Lisäksi tehtiin päätös olla viemättä kahta nuorempaa päiväkotiin. Minä puolestaan voin tehdä työni etänä, joten meidän uusi normaali on tällä hetkellä kotikoulu-päiväkoti-etätyöskentely.

Sama tilanne on tuhansissa muissakin perheissä ja onkin ollut helpottavaa seurata muiden uutta arkea esimerkiksi Instagramin kautta. Vertaistukea parhaimmillaan! Onko teidän perheissä siirrytty opiskelemaan ja työskentelemään kotioloihin? Onko koronavirus vaikuttanut jotenkin muuten teidän arkeen?

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla.

Meillä kaikilla on vielä totuttelemista tähän tilanteeseen ja uuteen arkeen yhdessä kotona. Kärsivällisyyttä koetellaan kaikilta, kun pitäisi saada keskittyä koulutehtäviin ja työasioihin. Toisaalta pienemmillä ei hermot meinaa kestää sitä, kun äiti tekee joka päivä töitä kotona, eikä olekaan koko ajan jutuissa mukana. Mutta päivä kerrallaan asenteella hommat onnistuu ja kaikkien pitää nyt oman ymmärräksensä tasolla venyä.

Minulla on ollut tämän uudenlaisen arjen lisäksi myös kevätflunssa riesana ja sen vuoksi ollaan tietenkin koko porukka pysytelty paljon sisällä ja muista erillään. Iltaisin ei ole tarvinnut kauaa unta houkutella, kun pitkien päivien päätteeksi väsymys on ollut aivan omaa luokkaansa. Nyt flunssa on siirtynyt meidän vanhimmalle naperolle eli karanteeni jatkuu ensi viikonkin ajan. Koronavirukseksi me ei tätä oikein uskota, koska minullakin isoin riesa oli kova nuha, mutta ei toki voi varmaksi tietää.

Viikon aikana suurimmaksi huoleksi nousi kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan. Ympäri Suomea on järjestetty kauppakeskuksen avajaisista lähtien yleisötapahtumia ja karaokebaareissa mikit kiertää normaalin tapaan. Samaan aikaan onneksi iso osa ihmisistä ottaa suositukset tosissaan ja välttelee kontakteja hidastaakseen koronaviruksen leviämistä. Italiassa tilanne on aivan kamala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Samoin monissa muissa maissa tilanne pahentuu päivä päivältä ja niin käy myös täällä tätä menoa. Toivon monien muiden lailla, että ihmiset oikeasti ottaisivat tosisaan kaikki suositukset.

Mutta se siitä ”paasauksesta”. Toivotaan, ettei Suomeen tule ulkonaliikkumiskieltoa ja muita vakavampia rajoituksia.

Uusi normaali. Kolme poikaa leikkii pöydän ääressä Legoilla

Nyt sitten viime viikosta viisastuneena päätettiin valmistautua arkeen entistä tehokkaammin. Tänään tehdään ruokia valmiiksi, että voidaan vain helposti lämmittää ne ruoka-aikoina. Kauppatilauksen lähimpään markettiin tein jo perjantaina ja se toimitetaan meille kotiin huomenna. Tilaukseen naputtelin viikon ruokatarpeet valmiiksi koko porukalle. Menee muuten melkoinen määrä ruokaa nyt kun syödäänkin kaksi lämmintä ruokaa isommalla porukalla joka päivä! Viime viikollakin tein kilon jauhelihasta kaksi isoa lihamureketta ajatuksena, että syödään niistä koko perheellä kahtena päivänä. Mutta mitäpä vielä kun nuo meidän leijonanpoikaset söivät kolmestaan yhdellä lounaalla yhden kokonaisen ja hieman toista lihamureketta. Lisukkeena oli vielä perunoita ja kasviksia. Toisin sanoen, ruokaa menee 😀 Ja hyvä kun maistuu!

Lisäksi tein meille jo heti tiistaina sopivan päivärytmin, joka mahdollistaa ainakin osittaisen opiskelu- ja työrauhan minulle ja esikoiselle sekä helpottaa pienempiä ymmärtämään päivän kulkua. Tänään sitten olisi tarkoitus tehdä lapsille muutamia tehtäviä valmiiksi tulevaa viikkoa varten. Ajattelin muun muassa tehdä jonkinlaisen aarrekartan tänne meidän kotiin. He voisivat kolmestaan sitä selvittää. Lisäksi jotain piirustustehtäviä ja liikuntajuttuja. Sekä tietty yksi iso juttu on omien lelujen pakkaaminen. Nimittäin VIHDOIN ensi viikolla me päästään muuttamaan uuteen kotiin! <3 Keskiviikkona saadaan avaimet ja viikonloppuna olisi tarkoitus muuttaa viimeisetkin tavarat. Hommaa siis riittää, mutta ihanaa kun saadaan muutakin ajateltavaa tuon koronan lisäksi.

Olen nyt kirjoittanut tänne kaksi postausta liittyen tämän hetken maailman kurjaan virustilanteeseen. Jatkossa jätän blogin puolelta ja muista kanavista koronaviruksen pois kokonaan joksikin aikaa ja keskitän jutut kaikkeen hyvää mieltä tuoviin asioihin ainakin. Meidän kaikkien ahdistus, epätietoisuus ja pelko tulee olemaan arjessa läsnä vielä tovin aikaa, joten niiden vastapainoksi haluan keskittyä vain kaikkeen positiiviseen.

Laittakaahan postausideoita tulemaan, jos tulee mieleen! Tulossa on jo muun muassa kakkososa tästä suositusta Hyvän mielen kuukaudesta sekä asiaa kasvojen mikroneulauksesta yhteistyössä Hoitohuone Balleriinan kanssa.

Minä alan nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon (henkisesti ja fyysisesti ;D) ja jatkan lisäksi tätä meidän kodin pakkaamista laatikoihin. Tsemppiä ihan jokaiselle tähän poikkeustilaan! Opetellaan tämä uusi normaali, pysytään terveinä ja halaillaan etänä <3

Kaisa-Maria

Uutisähky

Maailma on eittämättä poikkeustilassa. Ihmisillä ahdistaa, huolettaa ja pelottaa leviävän koronaviruksen vaikutukset. Ja kyllä, minuakin huolettaa riskiryhmään kuuluvien puolesta. Meillä kun riskiryhmäläisiä kaikilla vähintään lähipiiristä löytyy. Huolettaa myös THL:n, hallituksen, Valtioneuvoston ja muiden virallisten tahojen löyhältä tuntuvat ohjeistukset, kun lueskelee uutisista muissa maissa tehtävistä toimenpiteistä koronan leviämistä vastaan. Mietin myös maailman taloutta ja eri kokoisten yritysten tilannetta. Eritoten pienyrittäjiä. Haluttaisi lukea uutisia koko ajan ollakseni tilanteen tasalla, mutta nyt viimeistään minullekin iski uutisähky kaikesta koronavirukseen liittyvästä.

Minusta on ehdottoman tärkeää uutisoida ja pitää ihmiset ajantasalla, mutta asiasta tehtyjen klikkiotsikoiden määrä suorastaan oksettaa. ”Päivä 72: jo x määrä menehtyneitä siellä ja siellä maassa”. Ketä muita tällainen uutisointi palvelee, kuin näiden kyseisten otsikoiden ja juttujen kirjoittajia??! Ja joo, pitää olla medialukutaitoa, mutta kun valitettavasti sitä ei ole. Enkä nyt siis väitä, että minulla olisi medialukutaitoa sen enempää kuin muillakaan, koska samalla tavalla luen nuo klikkiotsikoiden jutut ja ahdistun niistä. Enhän muuten edes kirjoittaisi postausta otsikolla ”Uutisähky”.

Mietin vain, miten me kaikki voitaisiin päästä vähemmällä panikoimisella sekä vähemmällä hysterialla, kun noista huolta kasvattavista uutisjutuista päästäisiin kokonaan eroon. Kauppojen hyllyt humisee tyhjyyttään, vaikka kauppiaat kertovat tasaisin väliajoin toimitusten kulkevan edelleen normaalisti. Vessapaperigate on aivan oma juttunsa. Lehdissä kerrotaan laman iskevän taas kovasti, mikä juurikin käynnistää sen oravanpyörän, kun ihmiset lopettaa kuluttamisen, koska lama tulee. Lopputuloksen tietääkin sitten. Lamaa on turha alkaa myöskään etukäteen panikoimaan ja lietsomaan. Talous tulee ihan varmasti tästä kaikesta kärsimään, mutta tähän kohtaan on hyvä nostaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön lausunto tämän viikkoisesta Ylen A-Studiosta. ”Terveet ihmiset kyllä hoitavat talouden kuntoon aikanaan.” Tähän on hyvä nojata.

Tottakait on ymmärrettävää, että ihmiset varautuvat mahdolliseen karanteeniin ja välttelevät viimeiseen saakka viruksen tarttumista. Se jos jokin on inhimillistä. Niin me kaikki tehdään. Monelle myös tulee turvallisempi ja rauhallisempi olo viikkojen ruokien hamstraamisesta ja silloin ehdottomasti kannattaa käydä ostamassa ruokasatsit valmiiksi. Rauhallinen olo tällaisessa sekavassa tilanteessa on vain ja ainoastaan hyväksi!

En missään nimessä tarkoita kuitenkaan, että ohjeistuksille ja muille määräyksille pitäisi viitata kintaalla. Ei jei, vaan pikemminkin oikeasti noudattaa niitä maalaisjärki mukana pitäen. Suuret yleisötapahtumat on jo kielletty ja muutakin liikkumista isompien ihmisjoukkojen keskellä on hyvä vähentää. Meidän perheessä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että mietitään nyt kovasti lasten osallistumista harrastusryhmiinsä ja esimerkiksi kauppareissuille ei lähdetä koko perheellä, vaan jompi kumpi meistä vanhemmista hoitaa ruokaostokset. Ruokaostoksiin me käytetään jo muutenkin usein ruoan noutopalvelua ja sitä myös tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla. Meille on molemmille tulleet ohjeet työpaikoiltamme ja tietenkin niiden mukaan hoidamme työmme. Toki muutoksia voi tulla, jos valmiuslaki tulee käyttöön ja koulut sekä päiväkodit suljetaan määräajaksi.

Se, mitä tällä postauksella haen takaa on, että koitetaan kaikki edetä asian kanssa päivä kerrallaan omien mahdollisuuksien mukaan. Kuten ollaan nähty, asiat muuttuvat ja tilanteet elävät todella nopealla aikataululla. Voi olla, että huomenna jo kirjoitan uuden postauksen, jossa toivon kaikkien ihmisten pysyvän neljän seinän sisällä. Mutta se on huomenna se.

Nyt on hyvä keskittyä hetkeen ja läheisiin. Autetaan toisia, olipa kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Jatketaan kuluttumista omien mahdollisuuksien mukaan, että Suomen ja muidenkin maiden yrittäjät koosta riippumatta pystyvät jatkamaan toimintaansa. Ja ennen kaikkea koitetaan taklata tuo uutisähky suodattamalla klikkiotsikoiden ja muiden lausuntojen seasta ne oikeat asiat.

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Koitetaan pysyä terveinä <3

Kaisa-Maria

Lasten uudet harrastukset

Jipii pitkästä aikaa meidän lapset innoistuivat tosissaan kun ehdoteltiin heille uusia harrastuksia, mitä he voisivat kokeilla! Tähän mennessä he eivät ole oikein innostuneet selvästi oikein mistään muusta kuin ihan pieninä muskarista. Me kuitenkin halutaan kannustaa lapsia kokeilemaan eri harrastuksia ja lajeja mahdollisimman paljon, että jokainen löytäisi jonkun mieluisen itselleen. Lapset ovat muskarin lisäksi käyneet palloilukerhossa, liikuntakerhossa ja tiikeripainissa. Noista liikuntakerho eri lajeineen oli heidän suosikki, mutta se jäi sitten jossain vaiheessa pois. Uudet harrastukset ovat..

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Ensimmäinen uusi harrastus meidän naperoilla on golf. Meidän vanhin poika on nyt syksyn aikana innostunut lajista ihan kunnolla! Golfaamassa hän käy papan kanssa 🙂 Meillä ei Ossin kanssa ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta lajista, joten ihanaa kun pikkumies voi harrastaa papan, mummin ja tädin kanssa.

Nyt aivan uutena juttuna vanhemmat pojat innostuivat myös jalkapallosta ja ilmoitimme heidät kesän futisjoukkueeseen. Jalkapalloilu heillä alkaa ensi kuussa ja sitä on kerran viikossa. Ja mikä parasta, niin futistreenit on ihan meidän uuden kodin lähettyvillä vajaan puolen kilometrin päässä olevalla tekonurmella! Talvisin samalla kentällä sekä viereisellä kaukalolla on luistelujäät, joten kaus ei tarvi kotoa lähtä, kun pääsee harrastusten pariin.

Eikä tarvitse kauas lähtä toisenkaan uuden harrastuksen vuoksi lapsilla! Nimittäin meidän poikien päiväkodin salissa alkoi eilen junnu-kickboxing, josta molemma vanhemmat pojat innostuivat myös ihan älyttömästi. Junnu-kickboxing kehittää leikin kautta lasten ketteryyttä ja koordinaatiokykyä. Samalla tavalla kuin tiikeripaini 🙂 Ottelut ja kontaktit tulee sitten eteen isompana jos jatkaa harrastuksen parissa. Potkunyrkkeily kestää vain kevään ajan eli kivaa tekemistä kerran viikkoon tästäkin. Ensimmäisen kerran jälkeen esikoinen oli aivan innoissaan ja hänelle hankittiin jo nyrkkeilyhanskatkin. Toinen pikkumies ei sitten niinkään innostunut lajista ja ei luultavasti enää tuon kokeilukerran jälkeen aio potkunyrkkeilyyn osallistua. Hän taisi oli ryhmän nuorin kun ikähaitari oli 5-13 vuotta. Mutta kävi hienosti kuitenkin kokeilemassa taas uutta lajia 🙂

Meidän mielestä on ihanaa jos lapset innostuvat jostain harrastuksesta ja siksi me vähän väliä ehdotellaan pojille eri harrastuksia kokeiltavaksi. Kovin moneen he eivät ole innostuneet lähtemään ja muutamat harrastukset on alun jälkeen lopetettu kiinnostuksen puutteen vuoksi. Kickboxingin tilanne selvisi jo ja ensi kuussa sitten nähdään, kuinka futistreenit maistuu. Täytyy myös kesän jälkeen tutustua eri kerhojen tarjontaan. Minä olin pienenä muun muassa tiedekerhossa ja siellä oli niin hauskaa! ;D

Mikään pakkohan lapsilla ei ole harrastaa mitään, mutta meidän näkökulmasta harrastuksissa on vain plussaa. Halutaan ensinnäkin, että liikunnasta tulee osa normaalia arkea lapsille, olipa laji sitten mikä tahansa. Se onkin yksi syy, minkä vuoksi kannustetaan poikia liikuntaharrastusten pariin. Mutta yhtälailla halutaan kannustaa heitä muidenkin harrastusten kokeiluun. Juurikin erilaiset kerhot (kokkikerho, maalaus/piirtämiskerho, pienoismallikerho..) ja esimerkiksi partio olisi myös kivaa touhua. Tai sitten jonkin instrumentin soittaminen! Harrastuksista löytää uusia kavereita ja oppii eri taitoja monelta osa-alueelta. Pojilla on onneksi vielä koko elämä aikaa löytää se oma juttunsa, joten ehditään varmasti kokeilemaan ja vaihtelemaan harrastuksia vielä useampaan kertaan mahdollisuuksien mukaan.

Miinuksena tässä harrastusasiassa on (suuretkin) kustannukset. Osa harrastuksista maksaa lapsillekin monia satoja euroja vuodessa ja jos vielä useampi lapsi harrastaa, niin kyllä siinä saa ihan tosissaan kaivella lompakon pohjia myöten. Viime vuoden lopulla uutisoitiinkin paljon lasten harrastusten kalleutta ja sitä, kuinka suuret kustannukset sulkee monen lapsen mahdollisuuden osallistua siihen omaan lemppariharrastukseen. Ymmärrettävää toki on, että esimerkiksi jääkiekossa tulee olla tietyt varusteet ja maksaa tietyt maksut hallivuoroa ynnä muita kuluja varten, mutta samalla monet sadat eurot yhden lapsen harrastuksesta vuoden aikana tuntuu kohtuuttomalta. Saatika sitten useamman lasten.

Lasten harrastukset. Tiikeripainia Oulun Kamppailuklubilla. Mies ja lapsi kamppailuasennossa.

Minulla ei ole kovin paljoa tietoa eri harrastusten kustannuksista. Tiedän vain paljonko meidän lasten harrastukset ovat maksaneet. Hintahaitari niissä on ollut 40-120 euroa/kausi/hlö. Tarvikkeita ei olla juurikaan vielä jouduttu ostamaan lasten harrastuksiin, joten ollaan jokseenkin vähällä panostuksella saatu lapsille kivat harrastukset kokeiluun.

Harrastaako teidän lapset ja minkälainen historia teillä itsellä on harrastusten osalta?

Kaisa-Maria

Kuka sanoo: Be a lady?

Kuluneen parin viikon aikana jo viraalihitiksi noussut Be a lady, they said -video sopii täydellisesti sunnuntaisen naistenpäivän teemaan. Kyse on siis Girls Girls Girls -lehdelle Pail McLeanin tekemästä vahvasti kantaa ottavasta videosta, jota Sinkkuelämää-sarjasta tuttu Cynthia Nixon tähdittää. Videossa kiteytyy voimakkaasti tämän päivän naisten kohtaamat erilaiset paineet ja ristiriidat. Mutta kysymys kuuluu: kuka sanoo Be a lady? Kuka asettaa nuo kaikki paineet ja ristiriidat? Miksi?

”Don’t be so provocative. You’re asking for it. Wear black. Wear heels. You’re too dressed up. You’re too dressed down. Don’t wear those sweatpants; you look like you’ve let yourself go.”

Näin +30-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä ja miesvaltaisella alalla työskentelevänä paineet ovat käyneet melkoisen suurina moneen otteeseen ja osittain jatkuvasti. Ensimmäiset muistikuvat ihmeellisiin vaatimuksiin ja paineisiin menee ala-asteen kolmosluokalle. Yhtäkkiä olikin tärkeää pukeutua tietyn muotin mukaan, meikata, ei saanut leikkiä Barbeilla tai muuten kiusattiin. Silloin kuulin myös ensimmäisen kerran olevani ”lauta” eli rinnaton. No shit, 9-vuotiaana ei moisesta vartalonmuutoksesta ollut tietoakaan minun kohdalla. Sitten ne vähemmän ”laudat” olivat puolestaan pumpulitissejä, koska kukaan ei uskonut vielä oikeiden rintojen kasvaneen. Huoh.. Nämä jo 9-vuotiaana kolmosluokkalaisena.

” Be a lady they said. Don’t be too fat. Don’t be too thin. Eat up. Slim down. Stop eating so much. Order a salad. Don’t eat carbs. Skip dessert. Go on a diet. God, you look like a skeleton. Why don’t you just eat? You look emaciated. You look sick. ”

” Be a lady they said. Wear makeup. Highlight your cheekbones. Line your lids. Fill in your brows. Lengthen your lashes. Colour your lips. Powder, blush, bronze, highlight. Your hair is too short. Dye your hair. Not blue, that looks unnatural. Look young. Old is ugly. ”

Ulkonäkö. Ikuinen murhe, joskin nykyään ei onneksi samalla tavoin kuin joskus aiemmin. Tänään sitä osaa olla itselleen niin älyttömän paljon armollisempi kuin ennen. Siltikin huomaan päivittäin harmistuvani hetkeksi uudesta rypystä kasvoissa, lihaksien pienuudesta, selluliitista..

Lasten saannin jälkeen paineet ulkonäön ja kaiken tekemisen suhteen kasvoivat ihan omiin mittoihinsa. En tajunnut, että arvostelua ja paineita voi tulla niin paljon ja joka asiasta. Paljonko kiloja jäi synnytyksen jälkeen? Tuliko raskausarpia? Roikkuuko iho vatsassa? Lirahtaako pissat housuun aivastaessa tai vaikka vähän hypähtäessä? Imetätkö? Annatko korviketta? Mitä vaippoja käytätte? Pumppaatko maitoa? Korotatko ääntä lapsille? Leikitkö tarpeeksi? Teetkö itse vaatteet? Ostatko uudet vaatteet? Kuskaatko harrastuksiin? Syötätkö lapsille einesruokaa? Teetkö kaiken ruoan itse? Annatko kaikki vitamiinit? Syötkö itse vitamiinit? Tässä vain osa mainitakseni.

Miksi miksi miksi näitä kysymyksiä edes esitetään toisille ja itselle? Mistä ihmeestä nämä vaatimukset on tulleet? Onko kyseessä mielihyvän tunne, kun ajattelee tekevänsä itse oikein jonkin asian?

” Be a lady they said. Don’t get raped. Don’t drink too much. Don’t walk alone. Don’t go out too late. Don’t dress like that. Don’t get drunk. Don’t smile at strangers. Don’t go out at night. Don’t trust anyone. Don’t say yes. Don’t say no. ”

#metoo. En usko, että kukaan elämäni aikana kohtaamista naisista on saanut olla täysin ilman seksuaalista häirintää. Lähipiiristä tiedän kymmeniä juttuja. Omiakin kokemuksia on lukuisia. Meitä on häiritty puheilla ja teoilla. Jopa työnpuolesta osallistuessa suuriin yleisötapahtumiin minulle on tultu monta kertaa täysin tuntemattoman toimesta puhumaan niin limaisia juttuja, että kuvottaa. Olenhan miesvaltaisella alalla töissä ja itse valinnut niin. Tätä sattuu onneksi harvoin. Mutta yksikin on aina liikaa.

Kerran kaupungissa asuessa kävelin myöhään kotiini ja yhtäkkiä huomion kiinnitti viereisen kerrostalon ikkunasta tuleva kirkas valo. Käännyin katsomaan ja kirkkaan valon lisäksi ikkunassa keikkui alaston mies nauttimassa omasta itsestään. Silloin reaktioni oli isot naurut, mutta nyt lähinnä ärsyttää. Mitä ihmettä liikkuu ihmisen mielessä kun tuollainen hetki pitää jakaa ja esittää tuntemattomille ikkunasta?!! Ja minun kokemuksessa oli sentään ikkuna välissä, mutta lähipiiristä löytyy valitettavia kokemuksia, joissa ikkunaa ei ole ollut.

Don´t smile at strangers. Äidin kanssa Pariisissa ollessa seisoimme risteyksessä odottelemassa valojen vaihtumista. Meidän viereen käveli mies, joka jäi tuijottamaan. Katsahdin häntä ja heitin minitervehdyksen sellaisella puolihymyllä. Sen jälkeen käänsin katseen hänestä pois. Hän puolestaan jatkoi tuijottamistaan ja jossain kohtaa vilkaisin häntä uudelleen, mutta en enää hymyillyt. Valot vaihtuivat vihreiksi ja jatkoimme kävelyä. Tämä mies alkoi seurata meitä, vaikka poikettiin tien toiselle puolelle vaateliikkeeseen. Hän odotti liikkeen ulkopuolella. Aluksi ei tajuttu, että hän tosissaan seurasi meitä, mutta sitten jossain kohtaa alkoi ahdistaa. Saatiin viimein karistettua hänet viipymällä sisustusliikkeessä pidemmän aikaa. Hätää meillä ei tuossa tilanteessa ollut, mutta epämiellyttävää se siltikin oli.

Tässä oli pari esimerkkiä vain. Turhaa kirjoitella enempää, koska pointti tulee selville jo näistä muutamasta keissistä.

Surullisinta näissä melkein kaikissa omissa sekä läheisten naisten kokemuksissa on se, että syy moiseen onkin kääntynyt häirinnän kohteeseen. ”Mitä kävelit yksin kotiin myöhään, itsepä pukeuduit niin ja noin..” ja niin edelleen. Siis mitä??!!

Otsikoin tämän postauksen kysymyksellä ” Kuka sanoo: Be a lady?”. Videossa viitataan paljon miehiin, mutta minusta se ei ole niin mustavalkoista. Ja joo, kyllä miehilläkin on oma osansa tässä asiassa, mutta niin on yhtä lailla naisillakin. Minäkin olen nimittäin saanut suurimman osan ulkonäköön ja tekemisiini liittyvistä negatiivisista kommenteista nimenomaan naisilta. Ja valehtelisin jos väittäisin, etten itse ole samoja juttuja puhunut jo silloin kolmosluokalla.

Be a lady. Kuulet sen miehiltä, kuulet sen naisilta, kuulet sen joka puolelta ja ennen kaikkea suurin osa kuulee sen myös omasta suustaan itselleen.

Siksipä haastan teidät kaikki nyt sukupuolesta riippumatta miettimään, mistä nämä vaatimukset syntyy ja miten niitä saataisiin kitkettyä pois? Armollisuudella itseään kohtaan saa jo paljon aikaan, koska silloin oppii olemaan armollisempi myös muita kohtaan. Minkäänlaista vääryyttä ei tietenkään pidä sietää armollisuuden nojalla!

Mitä mieltä te olette tuosta videosta ja näistä kaikista vaatimuksista sekä paineista?

Kaisa-Maria

P.S. Edellisen naistenpäivän postaus kannattaa myös lukaista ja ajatella läpi <3

Lukulistalla

Lupailin jakaa omat tämänhetkiset lukulistalla olevat kirjat nyt talviloman alkuun. Rakastan lukemista ja ahmisin kirjoja paaaljon enemmän kuin nykyisellään ehdin. Oma lukuaika painottuu iltoihin ja hetkeen juuri ennen nukkumaan menoa. Minulla on nimittäin omana sääntönä, että puhelinta en meidän makkarissa käytä (muuten kuin Ouran Moment-toimintoa), joten luen kirjoja aina ennen unia.

Mutta pidemmittä puheitta lukulistan pariin..

Voittamisen anatomia – Aki Hintsa/Oskari Saari: Tätä kirjaa aloin aikoja sitten kuuntelemaan äänikirjana, mutta minulle se ei toiminut siinä muodossa. Tällaisia kirjoja lukiessa tykkään välillä pysähtyä miettimään ja hakemaan sellaisia yhtymäkohtia omaan elämään. Äänikirjoissa se on vähän hankalaa ja siksi haluan lukea tämän perinteisenä kirjana. En ole muutenkaan kovin suuri äänikirjojen kuluttuja (ainakaan vielä), tykkään lukea enemmän konkreettisia kirjoja ja lehtiä, mutta kuitenkin äänikirjoja jonkin verran kuuntelen. Tämän kirjan sisältö houkuttaa edelleen tutustumaan tähän paremmin ja siksi tämä on lukulistallani.

”Mestareiden tekijä Mies F1-mestareiden takana kertoo tarinansa ja paljastaa menestyksen salaisuuden. Mika Häkkinen, Lewis Hamilton, Kimi Räikkönen, Sebastian Vettel Aki Hintsa Voittamisen anatomia on ainutlaatuinen tarina F1-maailman huipulta, jossa suomalainen Aki Hintsa leipoo kuljettajista mestareita. Sittemmin kansainväliset huippujohtajat ovat ottaneet Hintsan opit käyttöönsä. Teos sisältää runsaasti ennen julkaisematonta tietoa formulamaailman kulissien takaa sekä Hintsan kokonaisvaltaisen toimintamallin, jota voivat omassa elämässään hyödyntää ihan tavallisetkin tallaajat.”

Karhuryhmä – Harri Gustafsberg/Heidi Holmavuo: Tätä kirjaa luen parhaillaan! Joskin iltalukemisena tämä on aika graavia matskua.. Oma kiinnostus poliisin ammattia kohtaan on aina ollut kova, joten tämä poliisin erikoisjoukoista kertovan kirjan tekstit imaisee minut hetkessä mukaansa. Ja kuten tuossa jo mainitsinkin, kirjassa on kuvattu erikoisjoukkojen kohtaamia tilanteita jotakuinkin sellaisenaan eli teksti on melkoisen raakaa välillä. Kirjassa kuitenkin kerrotaan hyvin, minkälaisista asioista poliisin erikoisjoukkojen tehtävät koostuvat ja mitä kaikkea se vaatii.

” Valmiusyksikkö Karhu on erikoiskoulutettu toimimaan rankoissa olosuhteissa pankkiryöstöistä panttivankitilanteisiin. Entinen karhuryhmäläinen Harri Gustafsberg kuvaa yksikön toimintaa ensimmäistä kertaa ja kertoo koukuttavasti myös ihmismielen pimeästä puolesta. ”

Jääkaksoset – S. K. Tremayne: Näin mainoksen tästä kirjasta ja mielenkiinto heräsi. En lue juuri koskaan tällaisia trillereitä, mutta tämän kirjan juonenkuvaus herätti mielenkiinnon kirjan kulusta ja lopputulemasta. En tosin tiedä uskallanko tätä lukea. Minulla tulee nämä jutut aina uniin ja painajaiset ei ole oikein lempparijuttu. Varsinkin kun aihe on näinkin kamala.

”Identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut – mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi. Hyytävä psykologinen trilleri on ollut suurmenestys ympäri maailman.

On kulunut vuosi siitä, kun toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut onnettomuudessa. Perhe päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää taakseen hirveä tragedia. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien kauhuksi henkiin jäänyt tytär väittää olevansa kuollut sisarensa.
Kun myrsky pakottaa perheen äidin ja tyttären eristyksiin saarelle, piinaavat kysymykset eivät jätä äitiä rauhaan. Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista menehtyi?”

Paperilla toinen – Emmi-Liia Sjöholm: Tämä kirja on nyt lähiaikoina ollut paljon esillä ja porukka tuntuu jakautuvan kahtia mielipiteinensä tästä kirjasta. Moni kuvaa samaistuvansa kirjan teemoihin & tapahtumiin ja tarkastelleensa omaa elämää niiden kautta. Minäkin haluan lukea, mistä tässä kirjassa oikein on kyse ja siksi tämä löytyy omalta listaltani.

”Paperilla toinen on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta.

Toimittaja Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin. Paperilla toinen on Sjöholmin esikoinen. Hänen tyylinsä on niin ilmavaa ja vaivatonta, että tekstiä melkein ennemmin hengittää kuin lukee.

Emmi-Liia Sjöholm on freelancetoimittaja, joka kirjoittaa mm. Me Naisiin ja Helsingin Sanomiin. Paperilla toinen on hänen ensimmäinen kirjansa. ”

Hullu kuin äidiksi tullut – Irene Naakka: Tämä kirja on tullut vastaan useasti jo aiemmin, mutta jostain syystä en ole tätä kirjaa rekisteröinyt sen enempää. Seuraan Ireneä Instagramissa ja hänen nostamansa aiheet vastikään herättivät kiinnostuksen lukea hänen kirjansa. Suuri tekijä tässä on tietenkin se, että me molemmat jaamme kokemuksen synnytysmasennuksesta. On nimittäin aina niin huojentavaa ja helpottavaa lukea, että joku muukin on käynyt läpi samoja asioita, niin kurjaa kuin se onkin.

”Iltalehden toimittaja Irene Naakka on tullut tunnetuksi suositusta Mutsie-blogistaan, jolla on peräti 20 000 seuraajaa. Blogissaan hän on käsitellyt äitiyteen liittyviä todellisia ja vaiettuja tunteita äitiydestä mutta myös sitä, miltä todella tuntuu rakkaus omaa lasta kohtaan.
Naakan suorapuheinen kirja kertoo, kuinka lapsesta haaveileminen, raskaus, synnytys ja äidiksi tuleminen sekoittavat mielen.
Kirja kertoo todenmakuisen selviytymistarinan kontrollifriikistä odottajasta masentuneeksi vastasyntyneen äidiksi ja lopulta tasapainoisesta perhe-elämästä ja urastaan nauttivaksi naiseksi.
Humoristinen ja rujon rehellinen teos päästää lukijan hyvin lähelle niitä tunteita ja tilanteita, joita äitiyteen liittyy jo ennen lapsen syntymää. Asioita, joita monet kokevat mutta joista ei välttämättä uskalleta tai osata puhua tai kirjoittaa.”

Siinäpä on kirjat, jotka odottavat tällä hetkellä minun lukulistalla. Lisääkin varmasti voisin listata, mutta nämä nyt ovat päällimmäisinä mielessä 🙂

Lukulistalla – suositukset

Lukulistalla aiemmin olleista voisin puolestaan nostaa nämä kolme alla olevaa. Ja ensimmäiset kaksi suosittelen nautiskelemaan nimenomaan äänikirjana. Äänikirjoina nämä kaksi siksi, koska itse kirjan kirjoittajat lukevat nämä itse! Se tuo minusta aivan eri ulottuvuuden äänikirjaan kun lukijana on itse tekijä.

+ Toisinpäin – Maria Veitola: Minusta Maria Veitola on aina ollut tosi mielenkiintoinen tyyppi ja siksi olenkin kuunnellut hänen molemmat kirjansa nimenomaan itsensä lukemana. Hänen ensimmäinen kirja ”Veitola” on enemmän sellainen elämänkerta kuin tämä toinen teoksensa. Tässä uudessa kirjassaan Veitola vastailee hänelle esitettyihin kysymyksiin ja kertoo asioita vastaustensa takaa. Yksi päällimmäisenä mieleen jääneistä asioista näissä hänen kirjoissaan on se, että ihmiset osaavat olla aivan uskomattoman ajattelemattomia ja ilkeitä. On tosi karua kuultavaa, mitä kaikkea ihmiset hänelle sanoo ja kirjoittelee. Ihan sairasta. Mutta on näissä molemmissa kirjoissa myös hurjan paljon positiivisiakin asioita! 🙂

” ”Totuus ja tehtävä -leikissäkin mä valitsen aina totuuden.” Uudessa kirjassaan Veitola vastaa niin ystävien kuin vihamiestensä kysymyksiin, ja avaa niiden pohjalta ajatuksiaan elämästä.

Mua sanotaan haastattelijaksi, joka kysyy ne kysymykset, joita muut eivät kehtaa kysyä. Osan mielestä mä vain kaivelen toisten törkyjä. Se on hassua.
Mähän oon toimittaja, ja toimittajan tärkein tehtävä on kysyminen. Enkä mä kysele ainoastaan töissä, vaan muutenkin elämässä. Ihmiset kiinnostaa mua. Se, mitä ne ajattelee. Miksi ne on sellaisia kuin ne on.


Nyt mä funtsin, että vois olla reilua kääntää asetelma hetkeksi toisin päin. Tää kirja syntyi kysymyksistä, joita kuka tahansa sai mulle esittää, ja mun vastauksista niihin.
Mun mielestä mitä vaan voi, saa ja pitää kysyä. Tyhmiä tai vääriä kysymyksiä ei ole. Oon yrittänyt vastata hankalimpiinkin kysymyksiin niin rehellisesti kuin vain osaan, sillä viisaudella ja kokemuksella, mikä mulla tässä vaiheessa elämääni on.
Helppoa tää ei ollut. Mutta miksi mä olisin päästänyt itseni helpolla, kun en päästä muitakaan?”

+ Inside Out – Demi Moore: Demi Moore on itsellä jäänyt hieman enemmän pimentoon, vaikka hänen tekemiään leffoja olen katsellutkin. Siksipä olikin supermielenkiintoista kuunnella hänen elämäntarinansa ja vielä hänen itsensä lukemana! Suosittelen kuuntelemaan tämän sanattomaksikin vetävän kirjan. Jos enkunkieli mietityttää, niin minusta tässä kirjassa on aika helppoa kieltä kuunneltavaksi. Minä olen sellainen ihan perus enkuntaitaja ja ymmärsin kirjan hyvin.

”For decades, Demi Moore has been synonymous with celebrity. From iconic film roles to high-profile relationships, Moore has never been far from the spotlight–or the headlines.

Even as Demi was becoming the highest paid actress in Hollywood, however, she was always outrunning her past, just one step ahead of the doubts and insecurities that defined her childhood. Throughout her rise to fame and during some of the most pivotal moments of her life, Demi battled addiction, body image issues, and childhood trauma that would follow her for years–all while juggling a skyrocketing career and at times negative public perception. As her success grew, Demi found herself questioning if she belonged in Hollywood, if she was a good mother, a good actress–and, always, if she was simply good enough.

As much as her story is about adversity, it is also about tremendous resilience. In this deeply candid and reflective memoir, Demi pulls back the curtain and opens up about her career and personal life–laying bare her tumultuous relationship with her mother, her marriages, her struggles balancing stardom with raising a family, and her journey toward open heartedness. Inside Out is a story of survival, success, and surrender–a wrenchingly honest portrayal of one woman’s at once ordinary and iconic life.”

+ Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – Mark Manson: Tätä kirjaa on myös hehkutettu paljon, joten pitihän se itsekin lukaista. Manson kirjoittaa aika kärjistäen ja väliin hauskaakin tyyliin erilaisesta ajattelutavasta muun muassa vastoinkäymisiä kohtaan. Hänellä on kirjassa aika hyviä ja osuvia pointteja ja siksi tätä suosittelenkin. Ihan sanasta sanaan en itse osaa tähän kuitenkaan samaistua ja se ei varmasti ole kirjailijan tarkoituskaan. Alla oleva kirjan kuvaus on minun mielestä myös vähän raffimpi, mitä kirja itse oikeasti on.

”Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä.

Mark Mansonin kirja on kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössön-hössötykselle – se on polku jaloon taitoon olla välittämättä hittojakaan. Kaikki ihmiset eivät voi olla edes oman elämänsä supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme.

Tämä kirja tarttuu sinua olkapäistä yhtä hienovaraisesti kuin merimies Hampurin sataman kapakassa, ravistelee ja kertoo herkistynein sanakääntein, miten maailma makaa.

Rehellinen, viisas ja häikäilemättömän hauska Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan on ollut valtaisa maailmanmenestys.”

Mitä teidän lukulistalla on? Tykkäättekö enemmän äänikirjoista vai perinteisistä versioista? Äänikirjoja minulla on tapana kuunnella autossa kun ajelen yksin. Silloin niihin keskittyy erilain ja saa hieman vaihtelua musiikin kuuntelemiseen 🙂

Kaisa-Maria

P.S. Täällä vielä bonuksena yksi kirjasuositus!