Muutto lähenee

Niin se alkaa vain uusi koti tuntumaan oikeasti todelliselta, kun muutto lähenee lähenemistään. Tällä viikolla tehtiin kaupat meidän nykyisestä kodistamme ja lupasimme kodin olevan tyhjänä uusille asukkaille maaliskuun loppuun mennessä. Niin jännää! Uuteen kotiin tehtiin myös kattava kosteus- ja kuntotarkastus, joten homma etenee hyvällä tahdilla. Reilun viikon päästä ollaan sitten virallisesti oman talon omistajia ja se tuntuu huikealta kaiken tämän odottamisen sekä etsimisen jälkeen.

Sisustusjutut on alkaneet pyörimään ihan toden teolla mielessä. Meillä pitää hankkia aika paljon huonekaluja, kun kaikille pojille tulee omat huoneensa ja tilaa on muutenkin enemmän kuin nykyisessä kodissa. Halutaan muutenkin hieman eri tyylinen koti, joten nykyisiä huonekaluja tullaan myös myymään ennen muuttoa.

Olohuoneeseen hankitaan uusi senkki/tv-taso ja lisää istumatilaa parilla nojatuolilla. Ruokailuryhmä menee kokonaan uusiksi ja eteisaulaan halutaan iso senkki sekä tuoli pukeutumista varten. Mattoja pitää myös hankkia lisää ja vaihtaa isompiin.

Isommat jutut tehdään sitten ajan kanssa. Esimerkiksi makuuhuoneiden tapetit ovat talossa tällä hetkellä tosi hyvässä kunnossa, mutta eivät niinkään meidän tyylisiä, joten ne vaihdetaan luultavasti kesän aikana. Muuten meillä ei juurikaan tarvitse remppailla, koska nykyiset talon asukkaat ovat rakentaneet sekä asuneet kotiaan huolella. Talosta näkee, että se on itselle rakennettu ja hyvänä pidetty.

Näin viisihenkisen perheen äitinä säilytystilan kasvaminen on se isoin juttu muutossa ;D Uudessa kodissa säilytystilaa on moninkertaisesti nykyiseen kotiimme verrattuna ja lapsille saadaan kaikki vaatteista leluihin sekä harrastuvälineisiin omille paikoilleen. Ja mikä parasta, kaikille pojille on uudessa kodissa omat hyllyt sekä laatikot ulkovaatteille ja -asusteille. Kesän tullen lämmin varasto imee sisäänsä hurjan määrän tavaraa ja laatikoita, joten talvivaatteet voi kiikuttaa kauden loputtua huoletta sinne ja ottaa taas esiin seuraavan talven tullen. I´m in love! <3 Puhumattakaan ulkosäilytystiloista pyörille ja muille vempeleille!

Yksi parhaista seikoista on myös se, että pojat saavat ihan omat huoneensa ja mahdollisuuden omaan rauhaan. Varsinkin kun he kasvavat isommiksi on oman tilan tarve entistä tärkeämpää. Joten kiitollisina ollaan, kun meillä on mahdollisuus isompaan kotiin <3

Nämä postauksen kuvat keräilin omaan Living room -Pinterest tauluun. Jotain näiden tyylistä halutaan meillekin uuteen kotiin. Rauhallisia ja ajattomia sävyjä, käytännöllisiä ja kauniita huonekaluja. Koti on meille oma rauhoittumisen paikka & ”pesä” ja halutaan väreillä korostaa sitä. Lastenhuoneet tulevat tietenkin olemaan värikkäämpiä jo lasten näkyvillä olevien lelujenkin puolesta.

Reilun kuukauden päästä ollaan sitten jo hyvinkin pakkailuhommissa. Sitä ennen koitan käydä mahdollisimman paljon läpi kaikkia meidän tavaroita ja myydä/kierrättää ylimääräiset. Uuteen kotiin ei haluta tuoda yhtään mitään kaapissa pitkään lojuneita asioita.

Tämä nykyisen kodin myynti ja muutto uuteen kotiin tuntuu aivan mielettömältä! Monta vuotta ollaan mietitty seuraavaa liikkua. Aletaanko rakentaa, ostetaanko jokin vanhempi ja rempataan, odotellaanko sopivaa vai pysytäänkö nykyisessä? Kärsivällisyys palkittiin sopivaa odotellessa onneksi <3

Kaisa-Maria

Vuoristorata on tämän viikon nimi

Vuoristorata. Se se on, jos tätä viikkoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla. Alkuviikko meni työreissussa messuilla Jyväskylässä. Kolme päivää iloista hulinaa, pari tuhatta ihmistä, lukemattomia keskusteluja, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Illat meni minulla hotellin hiljaisuudesta nauttien 🙂 Torstai-iltana palasin kotiin, koska perjantaina oli aika sanoa hyvästit mummulle.

Mutta palataanpas alkuun..

Vuoristorata. Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Messureissut kokonaisuudessaan on aina mukavia, vaikka kieltämättä parin kolmen päivän edustaminen ja tapaamiset vie energiaa. Sen huomaa hyvin aina iltaisin, kun menee alle minuutti nukahtamiseen ;D Pienestä väsystä huolimatta oli taas huippua tavata iso määrä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Messuilla on aina hyvä meininki ja ihmiset hyvällä tuulella. Messufiilis jää myös päälle ja sitä höpöttää & juttelee sitten joka paikassa ja kaikille. Muun muassa eilen autoa tankatessa aloin puhua pälättää viereiselle tankkaajalle.. Eihän se tosin huono juttu ole? Ja iso plussa työreissuissa on se, että näin kolmen pienen lapsen äitinä jo yksikin täysin nukuttu yö hotellin lakanoissa tuntuu aivan taivaalliselta, saatika sitten useampi. Minulle ainakin tekee hyvää saada aina välillä tällaista täysin omaa ja yksinäistä aikaa. Varmaan kaikki sellaista tarvitsee aina joskus?

Messufiiliksestä ja työjutuista onkin superoutoa vaihtaa moodia täysin toiseen ääripäähän. Kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka meidän mummu nukkui vähän aikaa sitten pois ja nyt oli aika saatella hänet viimeiselle matkalleen. Kontrasti messumoodista hyvästeihin on melkoinen. Siksi kirjoitankin, että viikko on kuin vuoristorata. Alkuviikko on ollut älyttömän energinen ja iloinen, kun taas loppuviikosta suru konkretisoitui läheisten kesken.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Me osallistuttiin koko perheellä mummun hautajaisiin ja pojille kerrottiin etukäteen päivän kulusta. Ymmärrän heitä täysin, jotka haluavat jättää lapsensa poissa hautajaistilaisuuksista ja se on aivan yhtä ok ratkaisu kuin ottaa heidät mukaan. Me otetaan lapset mukaan, koska halutaan heidän ymmärtävän tasoillaan myös kuoleman olevan osa normaalia elämää. Asiasta jutellaan heidän kanssaan täysin niillä tasoilla kuin he sitä itse ymmärtävät ja kysyvät. Pojilla meni hienosti ja kuten arveltiinkin, kysymyksiä sateli vähän väliä. Onhan se hankala asia käsittää. Eritoten meidän kolmevuotias kuopus kyseli moneen kertaan, milloin isomummu tulee paikalle hautajaisiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi lauantaina olla jo enemmän virtaa touhuilla. Käytiinkin pitkä hiihtolenkki aamusta, jonka jälkeen suunnattiin toisen puolen perheen kanssa brunssille. Brunssin jälkeen juhlittiin vielä meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä parinkin eri porukan kesken, kun ihan kaikki eivät viikko sitten päässeet synttärijuhliin. Fiilikset siis menivät taas ääripäästä toiseen ja mietin vain sen jos jonkin olevan elämää. Nyt on vain sattunut tällaisia spesiaalitilanteita enemmän yhteen viikkoon kuin ehkä tavallisestikin olisi.

Lisäksi ensi viikon tulevat asuntokaupatkin pyörii mielessä ja tuo oman ihanan lisän tähän tunneskaalaan. Ei osaa vielä uskoa todeksi, että toinen perhe muuttaa meidän kotiin jatkamaan tarinaansa ja meidän pesue lähtee kohti uusia kotikulmia. Ihan superjännää ja samalla haikeaakin.

Nainen ja kolme lasta pyörätiellä.

Tämän viikon vuoristorata saattaa viedä muutaman extrapäivän sisäistää kaikki tapahtunut. Messujen läpikäynti ja purku niin mielessä kuin paperilla on edessä ensi viikolla. Mummun poismenoa ei varmasti tule käsittämään vielä pitkään aikaan ja kotijutut etenee askel kerrallaan.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Onko ollut vuoristorataa vai suloisen tasaista kyytiä? 🙂

Kaisa-Maria

Kohta 3-vuotias

Meidän pikkumies eli perheen ”vauva” on ihan pian jo 3-vuotias! Missä vaiheessa näin ehti käymään??! Yhtäkkiä hän onkin aivan iso jätkä veljiensä tapaan. Taaperon jutut vähenee samaa vauhtia kuin leikki-ikäisen touhut vie yhä enemmän mukanaan. Saadaan me onneksi vielä pidätellä naurua (ja laskea useita kertoja kymmeneen) joka päivä, kun höpöjutut ja taaperokiukku ottaa vallan. Hän muuttuu hetkessä pieneksi Hulkiksi ja seuraavassa hetkessä takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Meidän pikkumies on myös aina pieni pilke silmäkulmassaan hauskuuttamassa kaikkia läsnäolevia ;D

”Toddler. The face of a baby. The attitude of a teenage girl. And, the ability to go from angel to psychopath in 2,7 seconds flat.”

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa sohvan ja pöydän vieressä.
Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Koko ajan arjen perusjutut helpottaa, kun pienimmäinenkin alkaa olla jo tosi omatoiminen. Ja myönnän heti, että onhan se ihanaa, vaikka samalla ihan älyttömän haikeaa! Aikaa on koko ajan enemmän, kun lapset eivät ole niin kiinni meissä vanhemmissa. Onneksi pojat ovat sen verran pieniä kuitenkin, että me vanhemmat saadaan olla vielä mukana melkein joka touhussa. Joku päivä sekin tulee eteen, että he haluavat mennä ja tehdä itsekseen. Ihan omituista ajatella, että joku päivä kukaan ei enää kiipeäkään sohvalla ollessa syliin painimaan, halailemaan ja vääntelemään kasvoista. Ellei Ossi sitten yllätä ;D Vitsit miten se onkin niin vaikean tuntoista, kun pitää antaa lapsille hiljalleen koko ajan enemmän vapautta ja vastuuta? En uskalla edes kuvitella aikaa kymmenen vuoden päähän, kun he ovat teini-ikäisiä ja rakentavat täysin omaa elämäänsä.

”A toddler can do more in one unsupervised minute than most people can do all day.”

Meidän kaikki pojat ovat kasvaneet leikki-ikäiseksi nykyisessä kodissamme. Nyt kodin vaihtuessa ja kuopuksen täyttäessä kolme tuntuu, että isompi aikakausi tulee päätökseen ja tietenkin uusi alkaa. Enää en voi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa. He ovat jo niin isoja. Uutta kotia katsellaan lasten koulun lähettyviltä. Ihan hassua! Tämä ajan kulumisen päivittely ei varmaan koskaan tule loppumaan? Lapset kasvavat ihan silmissä koko ajan ja niin edelleen. 🙂

Kohta 3-vuotias lapsi olohuoneessa leikkii Legopalikoilla pöydän ääressä.

Forget dancing like no one is watching. Dance like a toddler. They don´t even care if there´s music.”

Mutta nyt onneksi saadaan vielä nauttia täysillä, kun meidän kohta 3-vuotias pikkumies keksii mitä hauskempia juttuja isoveljiensä kanssa <3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa-Maria

Paljon kaikkea isoa samaan aikaan

Hmm mistähän lähtisin liikkeelle? Instagramin puolelle jo päivitin storiesin puolelle, että blogi sekä instatili ovat olleet hiljaiselolla. Syy siihen on se, että nyt parin viikon aikana on tapahtunut paljon kaikkea isoa samaan aikaan. Tämän vuoksi oli pakko karsia jostain, että asiat menisivät edes johonkin järjestykseen omassa päässä. Ja nyt kun olen saanut niihin jonkinlaista otetta, kerron teillekin.

Olen monessakin asiassa herkkä tyyppi ja kun kerralla tapahtuu paljon, niin minun pitää saada hengähtää ja selvitellä ajatuksia.

Isoin asia kahden edellisen viikon tapahtumista on se, että meidän mummu nukkui pois viikko sitten torstaina. Keskiviikkona kävimme sanomassa hänelle hyvästit ja torstaina oli hänen aika lähteä. Tiedettiin, ettei aikaa ollut enää paljoa, mutta siltikin läheisen poismeno lyö kasvoille sillä lopullisuudella ja surulla.

Isona juttuna on myös omat terveysjutut. Synnytysten jälkeisten komplikaatioiden vaatimat toimenpiteet jättivät aikoinaan jäljet kehoon ja edelleen ne näköjään muistuttelevat olemassa olostaan. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä totean vain, että olisin toivonut olevani jo selvillä vesillä kaiken asiaan liittyvän suhteen. Tällä kertaa mikään seikka ei uhkaa henkeä kuten silloin, mutta pienetkin samankaltaiset kehon reaktiot saa aikaan suurta pelkoa, ahdistusta ja takaumia hetkiin, jolloin tilanne oli vakava. Ja tuo kaikki lamauttaa. Todella syvältä.

MUTTA on meillä myös ilonaihettakin rutkasti! Toki muutenkin on aihetta iloon joka päivä, mutta nyt eritoten kun näyttää vihdoin siltä, että ollaan ison askeleen lähempänä uutta kotia! 🙂 Ihan mahtavaa!! Vielä on paljon selviteltävää, mutta iso asia eli asunnon myynti on näillä näkymin ratkennut. Ensi viikolla vielä kosteusmittaus ja sen ollessa ok kirjoitellaan kauppakirjat.

Tässä muutama isoin syy hiljaiselolle täällä. Kaikki nuo jo yksinään pistää minut hidastamaan vauhtia, mutta kun tapahtuu paljon kaikkea isoa samaan aikaan on parempi pysähtyä.

Asiat selviää aina, mutta sitä odotellessa on joskus hankala olla 🙂 Mutta ei muuta kuin eteenpäin taas hengähdyksen jälkeen. Vai mitä?

Kaisa-Maria

P.S. Pahoittelut vanhoista kuvista. Kamera on pysytellyt laukussaan viime aikoina, mutta kyllä sekin pääsee taas tositoimiin pian 🙂

Synnytysvalokuvaus

Eilen nettiä selailessa tuli vastaan vuoden synnytysvalokuvauskisan valokuvia. Katselin kuvia aivan haltioituneena, koska jokaiseen niistä oli saatu upeasti vangittua hetken ainutlaatuinen tunnelma. Mietin sen jälkeen, että harmi kun ei omien synnytysten kohdalla käynyt mielessäkään oikea synnytysvalokuvaus, vaikka toki parempi puoliskoni kuvia kaikista kolmesta reissusta onkin ottanut. Lähinnä niistä ensihetkistä kun vauva on jo sylissä. Ja onhan nekin aivan ihania muistoja!

Synnytysvalokuvaus. Vastasyntynyt vauva kapalossa.
Synnytysvalokuvaus. Vastasyntynyt vauva kapalossa.

Itse olen päässyt kuvailemaan vastasyntyneitä jo useamman kerran, mutta noiden kisakuvien myötä heräsi valtava mielenkiinto päästä kuvaamaan myös vauvan syntymää. Rakastan nappailla kuvia vastasyntyneistä <3 Pienet vauvat kun vain ovat niin uskomattoman suloisia!

Kuinkahan yleistä synnytysvalokuvaus on Suomessa ja eritoten Oulussa? En taida tuntea tai tietää ketään, kenen synnytyksessä olisi valokuvaaja ollut mukana ikuistamassa sitä ainutlaatuista hetkeä. Onko teillä tietoa?

Synnytysvalokuvaus. Vastasyntynyt sängyllä.
Synnytysvalokuvaus. Vastasyntynyt vauva sängyllä.

Moinen valokuvaus herättää mielipiteitä ja tunteita kaikkiin suuntiin. Joku ei voisi kuvitellakaan ketään ulkopuolista synnytyssaliin mukaan ja toinen taas ei valokuvaajaa huomaisikaan. En itsekään varmaan olisi esikoisen kohdalla halunnut ketään ylimääräisiä saliin, mutta keskimmäisen ja kolmannen kohdalla ei olisi juurikaan ollut väliä. Nimittäin sen verran paljon on tullut oltua potilaana tuolla raskauteen ja synnytykseen liittyvillä osastoilla ja poleilla, että jännitys vieraista ihmisistä intiimissä hetkessä ei enää jännitä ollenkaan. Mutta me kaikki äidit ja isät ollaan erilaisia ja kaikilla on omat toiveensa tällaisen suhteen 🙂

Mitä mieltä te olette? Voisitteko ajatella synnytyssaliin mukaan valokuvaajaa ikuistamaan tuon upean hetken vai tuntuisiko se aivan omituiselta? Ja miltä tuntuisi olla itse valokuvaamassa synnytyssalissa? Lueskelin, että usein valokuvaajan kanssa treffataan useamman kerran ennen H-hetkeä. Noilla tapaamisilla tutustutaan ja sovitaan valokuvauksesta. Lukemani mukaan valokuvaajan kanssa keskustellaan kuvien tyylistä, kuvausalueista ja erikoistilanteista. Eli samaan tyyliin kuin muistakin ”tapahtumakuvauksista”.

 Vastasyntynyt vauva nukkuu harsovaippa yllään.
Vastasyntynyt vauva nukkuu harsovaippa yllään.

Tiesittekö muuten, että haaveilin vuosia kätilön ammatista jo ennen omia lapsia? Edelleen toisinaan huomaan sitä ajattelevani. Raskausaika ja synnytys sekä tietenkin pienen ensihetket ovat minusta aina niin maagisia <3 Nyt huomaan lisäksi toisinaan ajattelevani doulana ja tietynlaisena vertaistukiäitinä toimimista. Kolmen synnytyksen ja kaikkien jälkimaininkien koettuani koen ymmärtäväni useita äitejä ja ennen kaikkea niitä suuria tunteita sekä mahdollisia pelkoja, mitä uuden elämän kantaminen tuokaan mukanaan.

Omia synnytyksiä ei enää tule, mutta olisi aivan mahtavaa päästä vielä joskus synnytyssaliin kamera kädessä ja/tai olemaan rauhoittava tuki tuossa ihanassa hetkessä.

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? 🙂

Kaisa-Maria

P.S. Eikös ole aivan mielettömän ihania vauvoja näissä ottamissani kuvissa? <3

Kevyempi tammikuu

Jouluherkut, napostelu, alkoholi ja löhöily. Sopiiko yksikään noista sinun loppuvuoteen? Minulle sopii kaikki muut, paitsi tuo alkoholi. On tullut syötyä karkkia, sokeria, juustoja ja muita herkkuja. On tullut myös naposteltua tuon tuostakin ja olen ottanut aika rennosti, vaikka lenkkipolkujakin on jonkin verran tullut kulutettua, kun on ollut enemmän aikaa loman vuoksi. Nyt loman loppuessa olo alkaa olla melkoisen tukala ja pöhöttynyt jopa. On siis aika palata takaisin rutiineihin ja aloittaa kevyempi tammikuu. Ja jatkaa samaa rataa tammikuun jälkeenkin. Tässä postauksessa jaan omat keinot ”joulupöhön” karkottamiseen.

Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.
Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.

Ykkösenä minulla on ehdottomasti herkuttelun vähentäminen tai jopa lopettaminen. Aiemmin en juurikaan syönyt mitään makeaa, mutta kolme vuotta sitten kuopuksen syntymän jälkeen irtokarkit ja suklaa tuli ihan kunnolla minun elämään. Veikkaan, että imetyksellä on jotain osuutta asiaan ja toinen osuus on tietty sokerikoukulla. Isommasta määrästä karkkia tulee kyllä minullakin etova olo, mutta sen muistaa aina kun on liian myöhäistä ;D

Eli nyt joululoman aikana on tullut syötyä karkkia ja eritoten suklaata molemmin käsin. Ja se näkyy ennen kaikkea ihossa! Ihmettelin nimittäin, mistä pienet näppylät kasvoihin ovat ilmestyneet, kunnes tajusin syöneeni sokeria paljon enemmän kuin yleensä. Siispä radikaalisti päätin, että pyrin olemaan syömättä karkkia tai muita herkkuja kevään aikana. Täyslakkoa herkkuihin en aloita, koska täyskiellot ei toimi minulla ja kyllä elämässä pitää nyt jotain makeaa olla 🙂 Esimerkiksi toissapäivänä lounaalla jätin oman jälkkärijätskin ottamatta, mutta maistelin pienen palasen puolisoltani. Omalla kohdalla sokerikoukusta pääseminen vie sen pari viikkoa ja sitten alkaa makeanhimo vähentyä roimasti.

Makeanhimoon minulla toimii päättäväisyys ja toiseksi veden juonti. Ystäväni kertoi omasta tavastaan selättää makeanhimo kauppareissulla: kun tekee mieli ostaa jotain herkkua, ajattele tarkkaan miltä se maistuu. Makustele mielessä haluamiasi herkkuja. Usein makeanhimo menee jo sillä ohi.

Kultainen tarjotin, jolla vesikannu ja vesilasi. Vieressä kirjoja.

Tarkistus jääkaappiin

Toinen vinkkini saavuttaa kevyempi tammikuu (ja vuosi) on veden juonti. Klassikko, mutta toimii! Arkisin juon useamman 0,5 L pullon hanavettä työpäivän aikana. Nyt lomalla veden juonti on vähentynyt tosi paljon, mutta nyt loman loppuessa tiedän kumoavani taas vettä kuten ennenkin. Tarkasta kuitenkin ensin esimerkiksi tämän kappaleen linkistä, paljonko vettä kannattaa juoda omaan painoon nähden, koska liika määrä ei tee hyvää. Oman vedentarpeen oppii nopeasti kokeilemalla ja tsekkaamalla suositukset. Hyvä mittari tuon artikkelinkin mukaan on vessakäyntien määrän ja vanha kunnon pönttökyttäys eli pissan värin tarkkailu. Simppeliä! Riittävä veden juonti muun muassa auttaa keskittymiseen ja yleiseen vireystilaan. Me maustetaan kotona joskus vettä sitrushedelmälohkoilla. Sillä saa hieman makua mukaan.

Kevyempi ruoka. Siinä missä syksyisin tekee mieli kaikkia herkullisia pataruokia, alkaa keväisin haluttaa kevyempiä salaatteja ja keittoja. Tykkään syödä paljon kasviksia ja vähärasvaista kalaa. Töissä pyrin aina syömään jonkin kevyen salaatin lounaaksi, ettei ruokaväsy iske kesken päivän. Mutta rakastan myös esimerkiksi pitsaa ja en missään nimessä kiellä sen kaltaisia herkkuruokia itseltäni kokonaan 🙂 Itseasiassa tänäänkin syötiin päivälliseksi pitsaa! Avainsana kaikessa on kohtuus. Ja sellaisina päivinä, kun tiedän urheilevani työpäivän jälkeen kovemmin, ei mikään kevyt salaatti riitä lounaaksi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vedän jonkin rasvamätön lounaaksi. Yleensä lisään hiilareita eli pastaa, riisiä tai perunaa lounaaseen enemmän.

Kevyempi tammikuu. Nainen istuu sängyllä kirjojen kanssa. Tarjottimella kannussa vettä.

Liikunta ja urheilu. Mieti yksinkertaisesti, mikä liikuntamuoto on kivaa. Jos mikään ei tunnu kivalta, niin valitse kävely. Se on loistava liikuntamuoto. Ja aloita vaikkapa 10 minuutin kävelyistä ja pyri tekemään se esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Sekin on jo iso muutos 🙂 Minä kun en ole liikunta-alan asiantuntija, niin enempää en neuvo, mutta suosittelen etsimään netistä lisää tietoa. Hyviä sivuja ja kunto-ohjelmia löytyy ilmaiseksikin pilvin pimein eli tiedonpuutteesta ei tarvi kärsiä. Netissä on myös myynnissä hyviä kunto- ja ruokaohjeita eri tarkoituksiin. Minäkin olen ostanut vuosien varrella kolme erilaista treeniohjelmaa ja sain niistä tosi paljon irti.

Sänky, jossa tarjottimella vesikannu ja vesilasi. Vieressä yöpöytä, jolla iso valkoinen kukka ja pöytälamppu.

Minä saan kevyemmän olon myös freesaamalla kotona sisustusta. Joulunaika on ihanan hämärää ja tunnelmallista valoineen, mutta kevättä kohden valon lisääntyessä on ihanaa laittaa kotiin vaaleita sävyjä. Joulukuusi ja muutkin joulukoristeet pakattiin eilen haikein mielin odottamaan seuraavaa joulua. Haikeus kuitenkin väistyi kun aurinko paisteli olohuoneeseen ja toi valoa koko kotiin.

Vaaleamman sisustuksen lisäksi olen loman aikana käynyt läpi ja järjestellyt kaappeja. Se tuo jotain outoa mielihyvää kun turhat tavarat ynnä muut jutut on kerätty pois ja laitettu myyntiin tai kierrätykseen.

Kevyempi tammikuu – kevyempi mieli?

Joulun aikana sain nollattua stressiä ihan kunnolla. Ensimmäiset yöt loman aikana menikin painajaisia katsellessa. Se on itsellä aina merkki isommasta stressistä ja myös niiden purkamisesta. Viiden yön päästä unet alkoi normalisoitumaan ja olokin alkoi sen myötä tuntumaan kevyemmältä sekä tietty myös levänneeltä.

Tulevan vuoden ja jo keväänkin työjutut nostaa jo stressikäyrää ylös, mutta nyt kun olen saanut nollattua tilannetta, niin aion hanakammin koittaa purkaa stressiä koko ajan. Omat stressinlievityskeinot ovat kunnon unet, urheilu, riittävä rentoutuminen esimerkiksi lukemalla, tanssi, valokuvaus ja läheisten seura. Toisin sanoen, kaikki sellainen, josta koen iloa, luovuutta, rauhaa ja läheisyyttä.

Mielialaan vaikuttaa myös merkittävästi tuo lisääntyvä valon määrä. Toisille se saattaa tuoda alakuloa, mutta itsellä se toimii piristävänä asiana. Samoin mielialaa kohottaa kivat suunnitelmat kevään ajalle ja olo tuntuu heti kevyemmältä kun on jotain mukavaa odotettavaa. Kannattaa myös ottaa haltuun edellinen postaukseni tehtävästä uudelle vuosikymmenelle sekä postaus omasta unelmakartasta.

Näillä eväillä onnistuu kevyempi tammikuu ja koko vuosi! Miten sinun tammikuu ja uusi vuosi käynnistyy?

Kaisa-Maria

Tehtävä uudelle vuosikymmenelle

Uusi vuosi 2020 ja samalla tietenkin uusi vuosikymmen! Meidän uuden vuoden juhlat oli kivan rauhalliset. Oltiin veljen perheen kotona ja tehtiin ruokaa. Lapset kävivät heilumassa sädetikkujen kanssa ja ihaltiin muiden ampumia raketteja. Vuoden vaihtuessa oltiin jo kotona. Lapset nukkui ja minä kurkin makkarin ikkunasta vielä muutamat raketit ennen nukahtamista.

Vuosi 2019 oli ihanan tasainen, vaikka ylä- ja alamäkiäkin näihin kuukausiin on mahtunut. Eilen vielä harmittelin, että vuodessa ei ollut mitään älyttömän mullistavaa, mutta tarkemmin ajateltuna sellainen tasainen arki on parasta. On ollut ihania hetkiä läheisten kanssa ja käyty monilla monilla reissuilla. Pääsin taas nauttimaan Pariisistakin rakkaan ystäväni kanssa. Opin lisää itsestäni ja muista. Tuleva uusi vuosikymmen tuntuu itsellä jotenkin ”uuden ajan alulta”. Haluan alkaa hanakammin kurkottelemaan omia ja yhteisiä haaveita kohti. Tämän postauksen tehtävä auttoi hahmottamaan omia haaveita tosi hyvin, joten halusin jakaa sen myös teidän kanssa. Tässäpä siis tehtävä uudelle vuosikymmenelle.

Tehtävä uudelle vuosikymmenelle. Nainen istuu sohvalla sininen neulepaita päällään.

Tehtävä uudelle vuosikymmenelle

Sain joku aika sitten tehtäväksi kirjoittaa kirjeen. Ja nimenomaan klassikkotyyliin eli käsin ja paperille. Tuo kirjeen kirjoittaminen osoittautui hauskaksi ja ennen kaikkea mielenkiintoiseksi.

Ensimmäinen juttu on herätellä hieman omaa mielikuvitustaan. Tämä kirje ei nimittäin päädy postin kuljetettavaksi. Ota siis kynä & paperia ja seuraa helppoja ohjeita.

Kuvittele, että elät tätä samaa päivää, mutta viisi vuotta tulevaisuudessa. Eli tammikuun alussa 2025. Ala nyt kirjoittaa kirjettä läheiselle ystävällesi, joka asuu pitkän välimatkan päässä. Jopa toisessa maassa kaukana omasta kotimaasta.

Kirjoita ystävällesi, mitä sinulle kuuluu. Kirjoita missä asut, mitä olet oppinut, missä työskentelet tai opiskelet. Kirjoita myös, mitä harrastat ja mikä on intohimosi. Kirjoita kaikkea, mitä haluaisit ystäväsi tietävän omasta elämästäsi (viiden vuoden kuluttua).

Kun kirje on valmis, voit fiilistellä miltä kaikki kirjoittamasi tuntuu. Sitten onkin aika kirjoittaa toinen. Ja juu tiedän! On tosi outo fiilis kirjoitella kirjeitä mielikuvitusystävälle tulevaisuuteen, mutta kirjoita siltikin.

Kuvittele, että ystäväsi vastaa ensimmäiseen kirjeeseesi ja kysyy, kuinka teit ja sait kaiken kirjoittamasi aikaiseksi? Toinen kirjeesi on siis vastaus tuohon kysymykseen. Kirjoita, miten olet saanut kaiken aikaiseksi. Mitä kaikkea olet tehnyt niiden asioiden eteen.

Nyt sinulla on omat viiden vuoden haaveet ja näkymät kirjoitettuna muistiin. Lisäksi sinulla on suunnitelma, mitä tulee tehdä niiden saavuttamiseksi. Jos kahden kirjeen kirjoittaminen tuntuu liialta yhdelle istumalle, niin voit hyvin kirjoitella ne eri päivinä!

Tehtävä uudelle vuosikymmenelle. Nainen istuu sohvalla sininen neulepaita päällään.
Tehtävä uudelle vuosikymmenelle. Nainen istuu sohvalla sininen neulepaita päällään.

Itselle tämä oli helpompi tapa miettiä omia haaveita ja sitä, mitä haluaa elämässä saavuttaa kun kirjoittaa siitä toiselle. Toki perinteinen listakin voi toimia, mutta itsellä auttoi huimasti kun muka kirjoitin eräälle ulkomailla asuvalla ystävälleni juuri siihen tyyliin kuin oikeastikin hänelle kirjoittaisin. 🙂

Kirjoitin muun muassa, että viiden vuoden päästä asumme omakotitalossa lähellä lasten koulua. Harrastetaan jokainen jotain mieluista urheilulajia ja arki soljuu kaikessa rauhassa. Meillä on puoliskoni kanssa ensimmäinen sijoitusasunto hankittuna ja olen kouluttautunut lisää.

Mitä teidän kirjeissänne lukee?

Toinen hyvä tehtävä uuden vuoden alkaessa on tehdä unelmakartta. Katselin juuri vuosi sitten tekemääni unelmakarttaa ja suurin osa kirjoittamistani asioista on käynyt toteen.

Eli ei muuta kuin kynä käteen ja haaveet kunnolla muistiin! Silloin ne alkaa usein toteutuakin 🙂

Loppuun vielä kiitokset teille kaikille lukijoille ja yhteistyökumppaneille viime vuodesta! Kuluneet blogikuukaudet olivat taas upeita. Tehdään tästä vuodesta vielä mahtavampi! <3

Kaisa-Maria

Meidän joulu 2019

Viralliset joulupäivät menivät jo, mutta meidän perhe oleskelee vielä aivan joulukuplassa. Eikä ole kiire pois! Me vietettiin joulua Syötteen upeissa tunturimaisemissa veljen perheen ja minun vanhempien kanssa. Kälyni veli tuli myös meidän kanssa yhdeksi vuorokaudeksi nauttimaan joulutunnelmasta tunturissa. Tapaninpäivänä kirpaisi lähteä kotimatkalle, kun tiesi jo valmiiksi, että rauhallinen mökkijoulu vaihtuu takaisin kotiarkeen. Mutta palataanpa vielä viikko taaksepäin. Tällainen oli meidän joulu!

Kuvat ovat puhelimella napattuja paria otosta lukuunottamatta, joten laatu on mitä on. Mutta pääasia, että tunnelma välittyy 🙂

Joulu tunturissa. Tykkylumikuuset valaistuna eri värein.
Lapsi lumisten kuusten vieressä.

Meidän mökki oli tällä kertaa pikku-Syötteen puolella ja sijainti oli kyllä loistava. Oltiin huipun hotellin lähettyvillä mökissä, josta takapihalta pääsi suoraan laskemaan pulkkamäkeä ja pienen matkan päästä lähti hiihtoladut reiteille. Pyöräilemässäkin käytiin muutamaan otteeseen. Veljen vaimon kanssa nautiskeltiin talvipyöräreiteistä ja koitettiin saada kuukkeleita syömään kädestä. Koitin saada sellaista hienoa kuvaa linnusta kädellä, mutta jäi haaveeksi tällä kertaa ;D

Pulkkamäen ja pyörälenkin lisäksi käytiin yhtenä päivänä isompien lasten kanssa iso-Syötteen puolella laskettelurinteessä muutaman tunnin ajan. Oli mahtava huomata, kuinka lapsilla taidot kehittyy joka kerta! Käydään varmasti vielä talven aikana rinteessä niin paljon kuin mahdollista. Toivon kovasti, että laskettelusta tulee meidän koko perheen yhteinen juttu, kun saadaan kuopuskin rinteisiin mukaan!

Joulureissulla tuli ulkoiltua ja urheiltua mukavasti koko porukalla. Pyöräilyn ja laskettelun lisäksi käytiin hiihtämässä yhtenä päivänä vajaa parin tunnin lenkki. Tosin pikku-Syötteen nousua ei ehkä hiihtämiseksi voi sanoa kun oli sen verran jyrkkää nousua.. Mutta ihanaa ulkoilua upeissa maisemissa.

Kaksi lasta takkatulen äärellä.
Nainen näyttää peukkua hiihtoretkellä.

Ja arvatakin saattaa, että moisen ulkoilumäärän vuoksi ruoka maistui superhyvin! Tuli kyllä nautittua vatsat pinkeiksi useampaan otteeseen.

Mikä on muuten teidän jouluruokasuosikki tai -suosikit? Minä tykkään herkutella eniten graavilohella ja poronlihalla. Ja vuohenjuustosalaatilla! Kinkkua meidän perheestä ei oikeastaan syö muut kuin tuo parempi puoliskoni.

Niin ja tietenkin suklaa ja muut herkut kuuluu omiin suosikkeihin. Nyt joulun jälkeen huomaa, että on kyllä melkoinen sokerikoukku päällä. Sovittiin veljen vaimon kanssa, että tammikuun alusta jätetään lisätyt sokerit pois joksikin aikaa..

Joulu Syötteellä. Viisihenkinen perhe joulukuvassa.
Joulu. Pieni lapsi tonttulakki päässään. Taustalla mies punaisella sohvalla.

Reissun odotetuimman (ainakin lasten mielestä) vieraan kanssa sovittiin kyläilyt jo kahden jälkeen. Ennen Joulupukki on tullut meille päivällisen jälkeen alkuillasta, mutta nyt päätettiin kutsua punanuttu vierailemaan hyvissä ajoin. Näin lasten ei tarvinnut koko päivää jännittää jokaista kolausta hyppiä seinille ja myöhemmin eritoten me aikuiset saatiin nauttia jouluruoka kaikessa rauhassa, kun kaikki viisi naperoa tutkivat lahjojaan mökin yläkerrassa.

Pukki toi kaikille mieluisia paketteja, vaikka me aikuiset kyllä oltaisiin pärjätty ilmankin. Aikuisten kesken meillä oli kuitenkin jo aiemmin mainittu Secret Santa -joulu eli arvottiin, kuka hankkii lahjan kellekin. Vasta lahjojen jakamisen jälkeen paljastettiin, kuka oli kenenkin lahjan takana. Minun arpaan tuli oma isä ja pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan hänelle lumikengät. Hän kun on yhdenlainen eräilijä ja rakastaa luonnossa liikkumista. Omasta Secret Santa -paketistani paljastui puolestaan ihanat meikki-/toilettilaukut. Entiset olivatkin jo hyvin hyvin rikkinäiset ja yksi reissupussukoistanu yli 15 vuotta vanha, joten tuli kyllä tarpeeseen ja heti käyttöön.

Joulukuusi ja vieressä Joulupukki. Pieni poika istuu punaisella sohvalla tonttulakki päässään.
Joulu. Poika tekee narutemppua tonttulakki päässään takan äärellä.

Jouluaaton iltana lähdettiin äidin ja kälyni kanssa pienelle ruoansulattelukävelylle ja tupsahdettiin sattumalta pikku-Syötteen huipulla olevaan ”taikametsään”. Oli mahtavaa kolmestaan kävellä noiden valaistujen tykkylumikuusien lomassa lumen narskuessa kenkien alla. Ja mikä parasta, tuon narskumisen lisäksi ei kuulunut mitään muuta ääntä. Ihan suhisi korvissa se ihana hiljaisuus. Käytiin vielä seuraavanakin päivänä lasten kanssa iltalenkillä tuolla taikametsässä ennen saunaa. Silloin tosin ei tuosta ihanasta hiljaisuudesta ollut tietoakaan ;D

Huipulle oli ilmestynyt myös yksi lasi-iglu, jota koitettiin tiirailla hiihtoladulta. Yö sellaisessa on kyllä ehdottomasti omalla bucket listallani!

Joulu tunturissa. Tykkylumikuuset valaistuna eri värein.

Meidän joulu oli aivan ihana. Äidin parasta riisipuuroa aamuisin, ulkoilua tuntikaupalla, hyvää ruokaa, liikaa herkkuja, lautapelejä, lasten käsin kosketeltavaa jännitystä ja riemua, palautumista syksyn kiireistä. Tätä kaikkea oli meidän joulu. Ja siksipä me vielä jatketaan joulukuplassa oleskelua.

Miten teidän joulu meni? Ja ollaanko siellä vielä joulumielellä vai joko jouluhommat on siivottu pois?

Kaisa-Maria

Rauhallista joulua!

Terveisiä tuntureilta! Täällä me nautitaan joulunajasta tykkylumipuiden keskellä mäkeä laskien ja ulkoillen. Kuinka ihanaa onkaan ajella pyörällä ja hiihtää kynttiläkuusten lomassa ja ihmetellä talvisen metsän hiljaisuutta!

Rauhallista joulua. Nainen tykkylumipuiden vieressä.
Rauhallista joulua. Nainen tykkylumipuiden vieressä.

Lapset peuhaavat lumessa tunteja päivässä ja me aikuisetkin ollaan innostuttu mäenlaskuun (ja tietenkin romuralliin samalla). Ollaan hiihdetty ja lasketeltu lasten kanssa monta tuntia putkeen. Jospa ensi vuonna meidän kuopuskin saataisiin rinteisiin mukaan.

Ollaan myös pelailtu lautapelejä ja syöty herkkuja vatsat täyteen monta kertaa. Illat katsellaan joululeffoja ja löhöillään porukalla.

Rauhallista joulua. Nainen tykkylumipuiden vieressä.
Lähikuva naisesta kuksa kädessä.
Rauhallista joulua. Nainen tykkylumipuiden vieressä.

Siispä laittelen nyt koneen kannen kiinni ja rauhoitun nyt kunnolla jouluun. Lapsilla puolestaan into ja jännitys alkaa olla käsinkosketeltavaa, joten rauhoittumisesta ei ole tietoakaan ;D Mutta se jos joku kuuluu jouluun!

Ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille! <3

Kaisa-Maria

Joululoma

Ah nyt vihdoin se alkoi, JOULULOMA! Meidänkin perheessä tätä on niin odotettu kovasti jo useamman viikon ajan. Aiemmin nimittäin kirjoittelinkin, että meillä on melkoisen hektinen syyskausi takana, joten tämä hengähdystauko tulee todella tarpeeseen.

Mutta ennen kaikkea, talven ihanin aika ja juhla on vihdoin täällä!

Joululoma. Nainen ja lapsi nojatuolissa joulukuusen vieressä.

Meillä on ruhtinaallisen pitkä loma koko perheellä. Saadaan nauttia kiireettömyydestä loppiaiseen saakka.

Eniten odotan tältä lomalta lasten kanssa touhuamista, lepoa ja palautumista. Meille se tarkoittaa pelailua, pulkkamäkeä, Legohommia & muita leikkejä, kunnon unia, urheilua ja hetkessä olemista.

Yksi lempparijutuistani on istahtaa tähän kuvan nojatuoliin, napata pojat syliin ja jutella kaikesta, mitä pienten miesten mielessä pyörii. Tällä viikolla ollaan juteltu muun muassa siitä, miten äitistä tuli isin vaimo, mitä eroa on ihastumisella ja rakastumisella, onko dinosauruksia oikeasti ollut olemassa, kun niitä ei enää ole, saako kakkaa syödä (oi kyllä!!) ja miten Joulupukki mahtuu Amerikassa savupiippuun. Toisin sanoen meidän juttuhetket ovat aika harvoin tylsimmästä päästä.

Mistä tulikin mieleen kun vähän aikaa sitten kiertelin meidän keskimmäisen kanssa lasten vaateosastolla ja yllätin hänet tuijottamassa vähän kauhistuneen näköisenä pientä mallinukketyttöä. Sitten hän hiljaa kysyi, että ”Äiti, onko nuo siis täytettyjä lapsia”?

Ajatelkaa, mitä kauhukauppoja vaateliikkeet ovat hänelle olleet! ;D

Joululoma. Nainen ja lapsi nojatuolissa joulukuusen vieressä.

Lomantarve on kyllä näkynyt lapsillakin viime viikkoina enenevissä määrin.. On nimittäin tosissaan kysytty pitkää pinnaa (joka on myös pettänyt vähintään muutaman kerran viikossa) kun pojat ovat purkaneet väsymystään ja sen myötä kiukkuaan meihin vanhempiin. Ollaan jouduttu myös todistamaan useampia kunnon painimatseja kun karhunpojat koittaa ottaa mittaa toisistaan.

Onko siellä muita väsykiukuttelijoiden vanhempia ruudun takana?

Joululoma. Nainen ja lapsi nojatuolissa joulukuusen vieressä.

Juuri nyt ollaan matkalla joulun viettoon mökille. Auto on tupaten täynnä tavaraa ja lisää tulee perästä meidän vanhempien kyydissä. Vie nimittäin yllättävän paljon tilaa 11 hengen mökkivarusteet, ruoat ja urheiluvälineet. Ja tietty mukana on myös Joulupukin tuomisia..

Joko teillä on joululoma tai -vapaat alkanut ja jouluvalmistelut hoidettuna?

Ihanaa viikonloppua!

Kaisa-Maria