Bao Buns nyhtökanalla

Bao bunsit ovat rynnistäneet tämän kesän aikana useampaan keittiöön, joten pitihän näitä herkkuja päästä itsekin testaamaan. Bao-sämpylät ovat aasialaisen keittiön höyrytettäviä sämpylöitä, jotka voi täyttää oman maun mukaisesti lihalla ja/tai kasviksilla. Minä ajattelin lähteä helpolla liikkeelle ja valitsin kokeiluun bao buns nyhtökanalla. Nyhtökanaa en ollut aiemmin koskaan tehnyt ja nyt muutaman kokkailukerran jälkeen voin todeta, että tämä on helpoimpia kanaruokia olemassa.

Bao buns nyhtökanalla
Bao buns nyhtökanalla

Bao buns nyhtökanalla – Ohje

Bao bunsit voi valmistaa itse tai sitten ostaa kaupasta valmiit höyrysämpylät, kuten minä tein. Sämpyläasioiden ollessa kunnossa aloita nyhtökanan valmistus. Nyhtökanan ohjeen puolestaan löysin Henskiksen blogista.

Nyhtökana neljälle

  • 500g maustamatonta kanafileetä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 3 rkl soijaa
  • 2 rkl ketsuppia tai tomaattipyreetä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 2 rkl valmista barbeque-kastiketta (minulla käytössä Sweet baby Ray´s Sweet ´n Spicy -kastike)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 tl Srirachaa tai vastaavaa chilikastiketta
  • 2 tl sitruunamehua

Sekoita kaikki kastikeainekset keskenään. Laita kanafileet uunivuokaan ja kaada kastike fileiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin 150 asteeseen kolmen tunnin ajaksi. Kanafileet paistuvat kolmen tunnin aikana ylikypsiksi, jolloin voit kahden haarukan avulla nyhtää fileet pieniksi siivuiksi. Sekoita lihat kastikkeen joukkoon takaisin. Valmista tuli!

Valmista seuraavaksi muut täytteet. Meillä on ollut nyhtökanan lisäksi täytteenä eri kasviksia (paprikaa, porkkanaa, inkivääriä, kurkkua jne.) sekä lisäksi mausteena korianteria ja chiliä. Vahvoja makuja taittamaan olen sekoitellut vaalean kastikkeen ranskankermasta, sitruunasta ja pippurista. Kanan lisäksi ollaan maisteltu härkistäytettä, joka myös toimii loistavasti tässä ruoassa. Valmiit bao bunsit ovat hieman makeita sämpylöitä, joten sen vastapainoksi tykätään laittaa täytteeksi vahvoja ja raikkaita makuja.

Bao bunsit eli höyrysämpylät voi lämmittää mikrossa, kattilassa tai bambukorissa. Me ollaan aina höyrytelty sämpylät laittamalla ne kuumuutta kestävään siivilään ja siivilä kannen alle vähän vettä sisältävään kattilaan.

Bao buns nyhtökanalla
Bao buns nyhtökanalla

Bao bunsit nyhtökanalla tuli ainakin meidän keittiöön jäädäkseen. Näitä on kiva tehdä ja täytellä oman maun mukaan mieleisiksi. Lapset myös tykkäävät kovasti näistä herkkusämpylöistä.

Kaisa-Maria

P.S. Myös tämä aiemmin postaamani ohje Hassan wokkiin toimii mainiosti mausteisemman ruoan ystäville!

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan

Meidän kesäloma starttasi reilu viikko sitten lauantaina, kun tehtiin vajaa viikon mittainen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Tällainen maisemanvaihdos heti loman kärkeen auttaa pääsemään hetkessä lomafiilikseen, kun normaali arki kotona katkeaa täysin! Tällä kertaa meitä oli liikkeellä meidän perheen lisäksi minun veljen perhe ja kälyn veli. Meidän kymmenen hengen reissuseurue oli huippu kaikin puolin. Pystyttiin touhuamaan koko porukalla tai sitten hieman jakaantua pienempiin seurueisiin. Näin me ehdittiin kaikki tehdä enemmän ja omien mieltymysten mukaan. Ja pakko myös todeta, että lapsetkaan eivät kinastelleet ja tapelleet niin paljoa, kun serkut oli menossa mukana.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Porotokka tunturin huipulla.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Oranssitakkinen mies katselee tuntureille Kaunispään huipulla.

Matkalle lähdettiin vailla isompia suunnitelmia. Reittiä mietittiin hieman etukäteen, mutta pysähdys- ja yöpaikat päätettiin reissulla tien päällä fiiliksen mukaan. Ensimmäiseksi pysähdys- ja yöpymispaikaksi suunniteltiin Pyhä-Nattasta. Tarkoitus oli tehdä porukalla pieni iltahaikki tuntureille, mutta vaihdettiin suunnitelmaa superhuonokuntoisen tien vuoksi. Uutena suunnitelmana ajeltiin yöpymään Saariselälle Kaunispään huipulle.

Kaunispään huipulla oli ihan mielettömän maisemat! Lapset sai pitkän ajomatkan jälkeen leikkiä ja purkaa energiaa tunturissa. Ennen lasten nukkumaan menoa käytiin vielä iltakävelyllä tunturipolulla ja bongattiin kunnon porotokkakin. Lasten alettua unille me aikuiset istuttiin vielä iltaleirillä ja ihasteltiin upeaa auringon ”laskua”. Saariselän aamu puolestaan alkoi aamiaisella tunturimaisemissa ja sen perään meistä kolme lähti maastopyöräilemään ja loput lasten kanssa puistoon. Minä, veli ja käly laskettiin pyörillä Kaunispää alas melkoista vauhtia (Love it!!) ja käytiin ajamassa Rumakurulla.

Saariselällä on aivan mielettömän kaunis luonto ja upeat polut ulkoiluun. Maastopyöräilijöille löytyy monen tasoista reittiä eli lajia on helppo kokeilla niillä poluilla. Kuumana päivänä oli ihana ajella pitkin kylmää tunturipuroa ja saada samalla roiskuvasta vedestä viilennystä päälle. Pyörälenkin jälkeen suunnattiin tekemään lounasta alla olevan kuvan Aurora päivätuvalle. Tämä on kyllä heittämällä hienoin ja erikoisin päivätupa, missä ollaan retkeilty! Päivätuvan lisäksi samassa rakennuksessa on varaustupa. Haaveiltiin jo jostain ihanista juhlista tuolla!

Saariselän lounaan jälkeen matka jatkui kohti Inaria. Matkalla pysähdyttiin vielä valmistamaan päiväruokaa jollekin Lapin sodan muistomerkeistä. Paikka vaan kuhisi hyttysiä ja paarmoja, joten kovin kauaa ei tässä paikassa viihdytty.

Lasten toiveena oli pysähtyä Inarissa matkamuistomyymälässä. Heillä oli omat reissurahansa mukana ja tottakai jokainen löysi jotain mieluista ostettavaa. Meidän esikoinen osti puisen kaiverretun ritsan, josta yllättäen me hieman vanhemmatkin innostuttiin myöhemmin Tenojoen varrella. ;D Inarissa suunnattiin kuitenkin ihan ensimmäisenä saamelaismuseo Siidaan. Siida on hienosti toteutettu museo, josta löytyy rakennuksia, asuja, työkaluja ja vaikka mitä koskien Lapin ja saamelaisten historiaa. Omalla kohdalla tieto edellä mainituista on aika vähäistä, joten oli kiva hieman sivistää itseä tällä mielenkiintoisella aiheella. Lapsetkin tutkivat innoissaan esineitä ja asumuksia.

Inarista meidän matka jatkui Utsjoelle ja Suomen kauneimmaksi äänestetylle tieosuudelle Utsjoelta Karigasniemeen. Yötä päädyttiin viettämään Tenon varrella olevalle symppikselle leirintäalueelle. Oli ihana päästä kylpemään ja peseytymään kunnolla. Samalla saatiin tehtyä autolle tyhjennykset ja täytöt veden osalta.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Autotie ja kauempana lumihuippuiset tunturit.

Ah Norja! Puhelimessa ja kamerassa on noin miljoona kuvaa teiden varrelta, eikä niistä yksikään tee oikeutta upeille ja jylhille maisemille. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jokaiselle P-paikalle. Valittiin lukuisista paikoista tämä lounaspaikaksi. Lapset säntäsi ensimmäisinä aarrejahtiin rannalle sillä aikaa, kun me valmisteltiin lounasta koko porukalle. Lounaan jälkeen jaloiteltiin hetki ja ajettiin jonkun matkan päähän seuraavalle yöpaikalle. Yöpaikka löytyi kirjaimellisesti kokeilemalla mihin mikäkin pieni merenrantatie vie. Pienen säädön jälkeen päädyttiin kauniille paikalle hieman korkemmalle. Siinä autoja säätäessä päästiin myös seuraamaan, kuinka paikallinen kolmikko sukelteli kuningasrapuja keihäät apunaan.

Yöpaikan löydyttyä puettiin retkeilykamppeet päälle ja suunnattiin rannan kautta retkelle. Retkellä löydettiin melkoinen kasa kauniin valkoisia simpukoita, merisiilin kuoria, kuningasravun kuoria ja (ilmeisesti) poron hieman ällöttäviäkin luita. Mutta aarteita, mitä aarteita.

Iltaa kohden tuuli vain yltyi kovemmaksi ja jopa me aikuiset pystyttiin melkein nojaamaan vastatuuleen. Mietiskeltiin puolivakavissaan pysyykö meidän asuntoautot pystyssä siinä tuiverruksessa ;D Iltaa ei oikein huvittanut jäädä istuskelemaan, vaikka paikka olikin aivan mielettömän kaunis. Onneksi aamuun mennessä tuulikin oli tyyntynyt ja ehdittiin vähän nauttimaan tuosta paikasta enemmän.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen kävelee turkoosin Jäämeren rannalla. Taustalla tuntureita.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Nainen, jolla kantorinkassa lapsi kalliolla. Taustalla Jäämeri.

Aamiaisen jälkeen hypättiin taas hieman eri kokoonpanoilla pyörien selkään. Ajeltiin ensin pätkä tietä pitkin ja perään huiputettiin rannan viereisten tunturien korkeimpia kohtia. Ai että!! Tavoitteena oli mennä niin korkealle, että lumihuiput tulevat vastaan ja sieltähän ne lopuksi löytyi. Onneksi lähdin veljen vaimon ja hänen veljensä mukaan. Nousi oli kyllä raskas, mutta ehdottomasti sen puuskutuksen arvoinen! Vai mitä mieltä olette näiden kuvien perusteella?

Välillä sai ihan kantaakin pyörää jyrkkien seinämäisten nousujen tullessa eteen, mutta suurimmaksi osaksi tunturilla pystyi polkemaan (jos vain voimat riitti ;D). Ja alastulo oli tietty maisemien lisäksi paras osuus! Laskuvauhti taisi parhaimmillaan lähennellä 50 km/h, kun viileteltiin alas tuolta. Tämä paikka oli ehdottomasti hienoin, missä olen koskaan polkenut. Toivottavasti vielä joskus pääsee vastaaviin maisemiin polkemaan.

Napapiirin sankarit ja reissulukuja

Arvatakin saattaa, ettei tällainen reissu mene aina täysin nappiin. Onneksi meille sattui pikemminkin pikku kommelluksia, kuin mitään vakavampaa isoa. Sattumusten joukkoa alkoi keräämään meidän kahden pojan matkapahoinvointi. Niistäkin onneksi selvittiin, mutta ihan uhreitta ei homma kuitenkaan mennyt. Yhden pojan nalle ja minun lahjaksi saama jättivillahuivi ottivat koppia pahoinvoinneista. Mutta ei siitä sen enempää.. Seuraava ”kommellus” sattui kun Saariselän jälkeen onneton poroemo juoksi pienen vasansa kanssa tielle ja nähtiin porokolari. Noiden porojen kanssa saa kyllä olla supertarkkana! Meillä oli ajon aikana puhelimessa porokello-app päällä ja suurimman osan poroista se meille ehtikin hälyyttää. Kuitenkin useampi sarvipää ehti meidät yllättää porokellosta huolimatta ja paluumatkalla meinasi meidänkin auto törmätä poroon.

Muina kommelluksina voisi mainita muun muassa kaasupolkimen päälle hinautuneen lattiamaton..

Pieniä törmyksiäkin (henkisiä ja fyysisiä) oman perheen kesken viikon aikana koettiin, kun viisi henkeä viettää reissuelämää asuntoautossa. Mutta ei mitään niin isoa, etteikö lähdettäisi joskus reissulle uudelleen. 🙂

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan lukuina

  • Asuntoauton vuokra n. 1000 € / viikko sisältäen ajoa 2500 km
  • Ajetut kilometrit reitillä (Oulu – Saariselkä – Inari -Utsjoki – Karigasniemi – Indre Billefjord – Alta – Kautokeino – Hetta – Raattama – Levi – Rovaniemi -Ranua – Oulu) vajaa 2000 km
  • 2 yötä leirintäalueella, 3 muualla
  • 2 ravintola-ateriaa koko porukalla. Loput kokkailtiin autoissa
  • Muut kustannukset (polttoaine, ruoat, ostokset, pääsyliput jne) +1000 €
  • 2:ssa paikassa hyttysiä ihan liikaa

Altan museokahvilan terassilta aukeaa huikeat näkymät merelle ja vuonoon. Museo vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta tällä kertaa nautiskeltiin vain kahvit ja jädet paikan päällä.

Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Mutkikas tie kallioiden välissä. Tien vieressä joki.
Road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan. Lähikuva heinää syövistä poroista tunturin huipulla. Kaukana näkyy tuntureiden siluetteja ja punertava auringon lasku.

Kautokeinon tien varrella on kauneimmat näkymät, missä ollaan koskaan ajeltu. Nimittäin tien molemmin puolin nousee korkeat kalliot, tien vierellä kiemurtelee kirkasvetinen turkoosi joki koskineen ja pieniä vesiputouksia tulee vastaan vähän väliä. Lähempänä Kautokeinoa tulee vielä Pikefossenin isompi vesiputous. Autolla pääsee melkein putouksen viereen, joten kannattaa ehdottomasti tsekata myös tämä paikka! Altasta ajeltiin tosiaan yöpymään Kautokeinoon pienelle leirintäalueelle. Kautokeinossa oli kaksi leirintäaluetta, joista valittiin Campsite Kautokeino. Toinen, isompi leirintäalue ei pikaisella vilkaisulla sopinut lapsille tai rauhaa haluaville. Campsitella puolestaan päästiin autojen kanssa rantaan ja palvelu oli hyvää. Paikalta löytyi tekemistä lapsille, grillikodat, sauna ja hyvät pesutilat.

Meidän reissun viimeinen yöpymispaikka oli Levi. Levillä ehdittiin vuorokauden aikana yöpyä huipulla, laskea mäkiä kesäkelkoilla ja pyörillä, tehdä iltapalaretki, leikkiä puistoissa, kiipeillä seikkailupuistossa, käydä kylpylässä, shoppailla ja nauttia yöttömästä yöstä. Toisin sanoen road trip Lappiin ja pohjois-Norjaan sai täydellisen lopetuksen.

Seuraavana Norjan kohteena haluttaisi vierailla ikonisilla Lofooteilla, Senjassa ja ennen kaikkea ajella rantateitä kohti etelää.

Onkos siellä muita Lapin ja Norjan matkailijoita? Ainakin mediasta ja somesta päätellen useamman reissut ovat tänä kesänä suuntautuneet juurikin kohti pohjoista.

Kaisa-Maria

Kesän paras jälkiruoka

Yksinkertaisuus toimii tässäkin ohjeessa. Kesän paras jälkiruoka on nopea kasata ja muokata sitä voi juuri kuten itse haluaa! Parhaan tästä tekee se, että kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkiruoka sisältää pureskeltavaa, pehmeää, makeaa ja raikasta. Sekä tietenkin se, että valmistusaika on noin 10 minuuttia, kunhan tarpeelliset ainekset ovat valmiina. Marengin tekoon tarvitset aikaa noin 2-3 tuntia, mutta voit valmistaa marengit jo monta päivää etukäteen. Tai ostaa kaupasta valmista!

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Kesän paras jälkiruoka

Marenki (2-3 pellillistä pienempiä marenkeja tai 2 isoa marenkipohjaa):

Erottele kuudesta kananmunasta valkuaiset kulhoon. Ole tarkkana, ettei yhtään keltuaista tai mitään muutakaan nestettä pääse valkuaisten sekaan. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita vatkaimella hiljalleen joukkoon sokeria 3 dl. Marenkivaahto on valmista, kun voit kääntää kulhon ylösalaisin ja marenkivaahto ei tipu sieltä. Purista joukkoon n. 2 tl sitruunan mehua ja sekoita vatkaimella hyvin. Nostele lusikalla tai pursota marengit leivinpaperille. Jos teet kakkupohjan, niin jaa marenkivaahto kahteen osaan ja levitä kumpikin erillisille leivinpapereille noin ruokalautasen kokoiselle alueelle. Marenkivaahto paisuu hieman paistaessa.

Paista marengit uunissa 100-170 asteessa. Minulla on tapana laittaa aluksi kiertoilmauuniin asteiksi 150 ja noin puolen tunnin kuluttua lasken asteet 100:n.

  • Keksiä
  • Marenkia
  • Vispikermaa + (Vanilja) rahkaa tai jäätelöä
  • Tuoreita marjoja tai hedelmiä
  • Tuoretta minttua

Valmistele ainekset. Kekseinä olen käyttänyt ihan normaaleja kaurakeksejä ja maustettuja versioita. Kaurakeksit suolaisella kinuskilla on herkullinen valinta tuoreiden mansikoiden ja pensasmustikoiden kanssa. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää mukaan maustamaton tai maustettu rahka.

Jälkiruoka kasataan isoon kulhoon kerroksittain. Ensimmäiseksi tulee keksikerros. Murskaa ja paloittele keksit pienemmiksi palasiksi. Lisää keksimurskan päälle marenkikerros. Marenkeja voi myös murustella pienemmiksi palasiksi. Perään sitten vispikerma-rahkakerros ja marjat/hedelmät. Tee ainakin kaksi kerrosta kaikkia ja koristele lopuksi mintunlehdillä. Mintunlehtiä voi lisätä myös sisäkerroksiin tuomaan makua.

Tämä jälkkäri kannattaa kasata juuri ennen syömistä, ettei keksit ja marengit pehmene liikaa.

Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.
Kesän paras jälkiruoka. Lasikulhossa marenkia, marjoja, keksiä ja kermavaahtoa. Koristeena vihreitä mintunlehtiä.

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Kaisa-Maria

P.S. Ota myös pavlova haltuun postauksen marenkiohjeella! Pavlovaan tarvitset marenkipohjien lisäksi vain kermavaahtoa ja tuoreita marjoja tai hedelmiä.

Hossa – täydellinen paikka luontotreffeille

Nyt kun kotimaan matkailu on monella ykkössijalla reissusuunnitelmissa päätettiin mekin käydä vähän seikkailemassa uusilla kulmilla. Hossa oli meille molemmille tosiaan aiemmin käymätön kohde, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähdetäänkö viettämään aikuisten viikonloppua sinne, kun kutsu kävi. Lisäksi paikka oli mitä loistavin toteuttaa Ossille antamani joululahja – itse tehty lahjakortti karhusafarille tänä kesänä. Reissulle meitä lähti (yllätys, yllätys haha) minun veli ja hänen vaimonsa. Hossa tarjoaa kuitenkin sen verran paljon aktiviteetteja, että matkakavereiden kanssa nähtiin aamupäivästä ja seuraavan kerran vasta ihan illalla, kun me tultiin Ossin kanssa takaisin majapaikkaan.

Hossa. Suuret ikkunat, josta näkymä Hossanjärvelle ja nurmelle.
Hossa. Kanjonijärvi Julma-Ölkky. Kanjonin reunalla puita.

Mitäs me sitten tehtiin? Reissukaverit lähtivät ajamaan pitkän maastopyörälenkin Hossan upeille poluille. Me puolestamme otettiin reissu hieman rennommin ja suunnattiin alkajaisiksi pienelle päiväkävelylle Julma-Ölkylle. Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi eli näköalat oli upeat. Pienen haikin jälkeen käytiin syömässä kunnon lounas luontokeskuksella ja perään chekattiin majoitukseen. Me yövyttiin Camp Norwidessa/Hossan lomakeskuksessa söpöissä linnunpönttöjä muistuttavissa hotellihuoneissa. Huoneet ja mökit ovat heti Hossanjärven rannalla ja kaikista huoneista oli näkymä suoraan järvelle. Paikka oli kyllä upea ja koko seinän kokoinen ikkuna vaikuttava. Hieman tuli miinusta siitä, että huoneessa ei ollut perinteistä pientä jääkaappia eväille ja ikkunan edessä oli vain ohkaiset verhot. Tämä siis jos on hankalaa nukkua valoisassa. Huoneet olivat myös tosi kuumia näin lämpimillä kesäsäillä ja tuuletus mahdotonta hyttysien vuoksi. Koronan takia oli myös puutteita mm. aamiaisessa, mutta muuten paikka oli kyllä tosi mukava! Kanooteille, veneille ja pyörille löytyi myös vuokrausmahikset eli kantsii ehdottomasti tutustua.

Hossa – Karhusafari

Hossa ja muutkin itärajaa lähellä olevat paikat tarjoavat hyvät mahdollisuudet käydä valokuvaus-/bongausreissuilla luonnossa. Lähipiiristä tällaisen karhusafarin on jo useampi testannut aiempina kesinä ja Ossin kanssa ollaan aina fiilistelty muiden reissuja. Lyhyen googlettelun jälkeen löydettiin täydellinen paikka toteuttaa tällainen jännittävä ilta villissä luonnossa. Arolabear eli Arolan maatila- ja erälomat tarjoilee iltaretkiä ja koko yön kestäviä bongausretkiä. Me valittiin illan kestävä retki, jossa oli noin viisi tuntia aikaa itse kojussa. Ihan aluksi siis mentiin Arolan tilalle, jossa aivan ihana tilan emäntä kertoi ohjeita ja karhujuttuja vuosien varrelta. Saatiin samalla kuulla myös tilan hurjastakin historiasta (ja kaikki tietenkin aidolla Kainuun murteella kerrottuna!).

Vaatetus ohjeen mukaan eli kumiset kengät, pitkät hihat, pitkät lahkeet ja ei hajusteita (ei edes hyttysmyrkkyjä, jos ovat hajusteellisia). Sopii myös maatilan hommiin? ;D

Alkuinfon ja jutustelun jälkeen jakaannuttiin muiden bongareiden kanssa autoihin ja matkattiin nelisen kilometriä metsään. Autot jätettiin noin kilometrin päähän itse bongauskojuilta ja hiljaa kävellen siirryttiin omiin pieniin hirsimökkeihin. Iso plussa siitä, että kukin porukka sai olla omassa pikku mökissään. Meistä se toi oman lisänsä koko kokemukseen, kun saatiin ihan kahdestaan olla tiirailemassa petoja ja juttelemassa kuiskaten. Oltiin muuten varauduttu kuumaan, hyttysiä täynnä olevaan kojuun, mutta onneksi oltiin täysin väärässä! Hirsimökit olivat tosi miellyttäviä, viileitä ja ötököistä ei ollut tietoakaan. Pieni kuivakäymäläkin jokaisesta mökistä löytyi, joten hädän kanssa ei tarvinnut viittä tuntia kärsiä. Mökkeihin oli myös toimitettu eväät kaikille osallistujille. Eväskassista löytyi täytettyjä voileipiä, marjapiirakkaa, kahvit, kuumat vedet, kylmät vedet, tee- ja kaakaovälineet. Meillä oli myös omia eväitä mukana. Koska mikä retki se sellainen on, ettei evästä ole paljon??

Hossa. Hirsinen valokuvausmaja metsikössä.

Ensimmäinen karhu ilmestyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vitsit sitä innostuksen ja adrenaliinin tunnetta, kun puiden välistä ilmestyi valtava karhun pää esiin. Ja mikä parasta, pian ison karhun perästä hiipi varoen esiin kolme pientä poikasta! Emo käveli edeltä hiljaa ympärilleen katsellen ja pennut muutamien metrien päässä perässä. Välillä emokarhu katsahti taakseen ja murahti, jolloin kolmoset kipittivät vauhdilla emonsa luokse. Aivan mieletöntä nähdä villit luontokappaleet niin läheltä. Karhunelikko tuli ihan meidän lähellä, mutta silloin naapurimökistä joku alkoi puhua isoon ääneen, jolloin emo pentuineen otti jalat alleen ja katosivat metsään muutamassa sekunnissa. Arvatkaapa harmittiko!!? Varsinkin, kun koko porukalle oli useita kertaa toistettu olemaan hiljaa ja puhumaan kuiskaamalla. Karhujen ollessa lähellä suositeltiin olemaan täysin hiljaa, koska ne pelkäävät ihmisiä hurjasti.

Kuvia ehdittiin onneksi nappaamaan jonkun verran, mutta kameran säädöt jäi täysin tekemättä, kun tilanne tuli niin pian vastaan ja valon määrä vaihteli kovasti. Jonkin ajan kuluttua tästä ilmestyi toinen emo kahden pennun kanssa kauemmas ja ne me nähtiin vain kiikareiden läpi hetken aikaa ennen kuin nekin painelivat metsän suojiin piiloon.

Emokarhuja pentuineen ei kuulemma tapaa kovinkaan helposti tähän aikaan vuodesta eli oltiin onnekkaita tässä asiassa. Tämä siksi, että uroskarhuilla on kiima-aika ja niissä villeissään pennut ovat vaarassa. Toisen emon ja pentujen jälkeen taisi mennä reilut pari tuntia korppeja, lokkeja ja merikotkaa kuunnellessa. Ehdittiin nimetä korpit siinä ajassa ääntensä perusteella ;D Yksi oli mm. Bile-Dani korkean ”wuhuu”-tyyppisen äänen vuoksi. Toinen taas koitti matkia lähistöllä kukkuvan käen laulantaa, mutta jäi kiinni, kun kukunta pääsi ilmoille korppimaisella rääkäisyllä.

Hossa. Karhuemo kolmen pienen pennun kanssa metsän reunassa.

Noin puoli tuntia ennen safarin loppua ilmestyi yhtäkkiä selvästi isompi uroskarhu ja käveli melko lähelle meidän mökkiä. Pian se kuitenkin pyörähti takaisin metsään palatakseen juuri ennen meidän lähtöä. Karhuja en ole koskaan pelännyt, mutta sanotaanko näin, että metsän kuninkaan kunnioitus nousi entisestään, kun samainen uroskarhu nousi jonkun matkan päässä kahdelle jalalle ja haisteli ilmaa. Sen jälkeen se löntysti houkuttimeksi jätetylle sianliha-apajalle ja nappasi kouralla valtavan kylkipalan suuhunsa. Parilla puraisulla palanen oli luineen murskana ja äänet myös sen mukaiset. Kuvottavakin, mutta upea lopetus karhusafarille. Karhun ollessa oppaan mökin vieressä meidän opas aukaisi ovensa, jolloin iso löntystäjä karhu juoksi melkoista vauhtia metsään. Ja me tuijotettiin Ossin kanssa pienestä ikkunasta silmät pyöreinä oppaan uhkarohkealta näyttävää tempausta. Itsellä ei olisi nimittäin sen ruokailuhetken jälkeen tullut mieleenkään avata mökin ovea karhun ollessa noin 5 metrin päässä. Ei auttanut kuin seurata perässä ja lähteä kävelemään hiljaa kohti autoja.

Autossa tietty fiilisteltiin muiden safarilaisten kanssa ja jutusteltiin oppaan kanssa tapahtuneista. Kaiken kaikkiaan karhusafari oli upea kokemus luonnon keskellä. Oli mahtava yhdessä jännittää mökin hiljaisuudessa ja tiirailla metsään korppien huudellessa.

Näistä villieläinsafareista on ollut ilmoilla myös kritiikkiä sen vuoksi, että eläimet voivat tottua niiden vuoksi ihmisiin ja että ihmiset pilaavat näillä eläinten luonnollista elämää. Nämä meidän näkemät karhut eivät ainakaan olleet ihmisiin tottuneet lainkaan, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mutta ymmärrän hyvin kuitenkin tuonkin näkökulman. Tästä ennen safaria hieman juteltiinkin ja Arolan väestä huokui oikein luonnon kunnioitus. Heille oli selvästi tärkeää antaa karhujen sekä muiden villieläinten elää juuri niin kuin kuuluukin, ei ihmisten ehdoilla.

Karhusafarin jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan, jossa meidän matkaseura odotteli laiturilla iltapalan kanssa. Parin tunnin ajan fiilisteltiin yötöntä yötä ja kerrottiin päivän tapahtumista. Uni vei kuitenkin voiton jossain kohtaa. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pakattiin autot ja ajeltiin takaisin kotiin.

Hossa tarjosi täydellisen paikan vuorokauden mittaiselle luontotreffeille.

Minkälaisia kokemuksia teillä on luontokohteista?

Kaisa-Maria

Lämmin juhannus

Pari viimeisintä keskikesää toppavaatteet päällä viettäneenä tämä lämmin juhannus tuntui aivan täydelliseltä. Me vietettiin juhannusta suvun kesäpaikalla tänäkin vuonna. Se jotenkin vain kuuluu juhannukseen. Kesäpaikalle mahtuu kerralla paljon porukkaa ja useampi meitä siellä olikin. Ja nyt vielä koronakevään jälkeen isommalla porukalla vietetty aika tuntui jotenkin erityisen ihanalta.

Lämmin juhannus maalla. Kukkaniitty.

Kesäpaikalle suunnattiin perjantaina aamusta. Lapset menivät mummun ja papan kyydillä autoilla ja me puolestaan pyöräiltiin perässä. Matkaa tulee suuntaansa reilu 60 km eli just passeli mitta pyörälenkiksi. Perillä meitä odotteli valmis juhannuslounas ja pihapelit. Aivan täydellistä!

Juhannussaunan ja -ruokien lisäksi meille on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut omia, uusia juhannusperinteitä. Toinen niistä on veljentyttären kanssa kukkaseppeleiden tekeminen ja juhannuskuvien ottaminen. Toinen taas poikien kanssa juhannuspäivänä kaarnaveneiden veistely ja laskeminen jokeen. Molemmat on ihanaa puuhaa ja lapset (ainakin vielä) innostuvat noista yhä uudelleen. Juhannusilta ja osa yöstäkin vietetään aina joen rannan nuotipaikalla keskiyön aurinkoa ihaillen. Ja tietty eväitä herkutellen!

Lauantaina jatkettiin perinteisiä mökkihommia ja iltapäivällä suunnattiinkin jo takaisin kotiin. Olisi ollut ihana jäädä vielä, mutta päätettiin sitten lähteä, kun suurin osa muistakin lähti seuraaviin juhannuspaikkoihin. Juhannusruoka maistui molempina päivinä sen verran hyvin, että päätettiin pyöräillä paluumatkakin. Pyöräillessä saa muuten ihan eri tavalla irti tutuistakin reiteistä. Mökkimatkaa kymmeniä kymmeniä kertoja auton lasin läpi katselleena löytyikin uusia juttuja, kun ajan kanssa ehtii katsella maisemia pyörän selästä. Kovin hitaasti ei kuitenkaan auta ajella, koska vähintääkin paarmat iskevät kimppuun tietyillä osuuksilla mökkireittiä ajellessa ;D

Lämmin juhannus joen rannalla. Koivun oksa ja joki taustalla.

Eilen illalla veljen lapset tulivat vielä meille jatkamaan yhteistä juhannuksen viettoa ja illalla pedattiin meidän esikoisen huoneeseen pitkä ”serkusten peti”, jossa kaikki viisi naperoa nukkuivat rivissä. Tämä päivä ollaan puolestaan kulutettu veljen luona syöden juhannusherkkuja, uimalla & soutelemalla sekä tietty löhöilyllä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen taas hetkeksi. Meidän pojat ovat enää ensi viikon ajan päivähoidossa ja aloittavat sitten kesäloman. Sen jälkeen palataan pariksi viikoksi kevään tunnelmiin, kun minä teen edelleen työni täysin etänä ja kaikki kolme poikaa ovat työnjohtajina kotona. Toivotaan, että päivät sujuu yhtä hyvin kuin keväällä ;D

Miten teidän juhannus sujui?

Kaisa-Maria

Pientä kevennystä

Kolmannen lapsen raskausaika poikkesi täysin kahdesta edellisestä. Kova pahoinvointi kesti yli puolenvälin raskautta, kun taas edellisissä raskauksissa sitä ei ollut juuri ollenkaan. Kolmannen raskauden pahoinvoinnin hellitettyä söin appelsiineja päivittäin ihan valtavia määriä (kunnon raskaus-gravings). Vauvan synnyttyä muistan sen jäätävän suklaanhimon ja suklaata kyllä kuluikin siihen aikaan. Nyt noista hetkistä on kolme vuotta aikaa ja sama sokerihiiri elää edelleen sinnikkäästi minussa. Tähän väliin kerrottakoon, että ennen tätä sokerihiirikautta en oikein tykännyt makeasta lukuunottamatta salmiakkia. Ala-asteikäisenäkin olin parikin vuotta syömättä karkkia tai makeaa lainkaan. On siis tullut herkuteltua talven ja kevään aikana ja nyt halusin tehdä pientä kevennystä ruokavalioon ja herkutteluun.

Painonseuranta ei ole kuulunut muutamaan vuoteen omiin rutiineihin, vaan annan peilikuvan ja yleisen fiiliksen kertoa tilanteen. Toukokuun alussa huomasin, että jotkut vaatteet eivät istuneet päälle niin hyvin kuin ennen ja oli turvonnut fiilis. Mietin miten kevennystä lähtisin tekemään ja päädyin lopulta ostamaan ruokavalio + treeniohjelman, jossa kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen voi jatkaa joko samalla tavalla tai vaihtoehtoisesti muokatulla itselle sopivalla tavalla. Pääpointtina kuitenkin ruokailutapojen muutos niiltä osin, joita itse haluaa muuttaa. Minulla se on sokerin vähentäminen. Ostamani ruokavalio toimii tosi hyvin itselle pohjana. Pohjana siksi, että liikun ja treenaan enemmän kuin ohjelmaan kuuluu, joten sain hyvät neuvot lisätä energian määrää aterioihin. Liian vähällä energialla treenaaminen kun ei ole millään tavalla järkevää ainakaan omalla kohdalla. Energiamäärät on kuitenkin sellaiset, että rasvaa palaa, mutta saa syödäkin ihan kunnolla.

Kevennystä ruokavalioon. Lautasella luonnonjogurttia, mysliä, mansikoita ja mustikoita.
Kevennystä ruokavalioon. Lautasella vihreitä kasviksia, riisiseosta ja kanaa.

Kevennystä on nyt reilut kaksi viikkoa harjoiteltu ja en voisi olla kyllä tyytyväisempi. Ensimmäisinä päivinä oli kyllä nälkä välillä, mutta muutoin ei ole valittamista. Nesteet ovat selvästi lähteneet liikkeelle ja turvotus sormissa sekä muualla kehossa on laskenut. Tähän turvotuksen laskuun vaikuttaa varmasti myös pillereiden syömisen lopettaminen, mutta se on sitten täysin toinen tarina.

Mutta kuten sanottu, olo on kaiken puolin freesimpi kuin aiemmin. Puntarilla kävin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten maanantaina, kun aloitin tämän kevennyksen. Nyt parin viikon jälkeen nesteiden ja varmaan rasvankin poistuttua puntari näyttää jo reilut pari kiloa vähemmän, joten jotain selvästi tapahtuu. Normaalipainoisena painonpudotus ei ole kuitenkaan se ykkösjuttu, koska paino on minulle nykyään vain numeroita. Tavoite oli nimenomaan saada se freesi ja hyvä olo kehoon takaisin ja nyt se alkaa palailla. Ihan huippua! Ja tässä parin viikon aikana olen huomannut myös, että yöllinen leposyke on paljon matalampi! En oikein keksi mitään muuta, mikä tuota leposykettä laskee kuin tämä puhtaasti ja järkevästi syöminen. Leposykkeen lasku alkoi kolme päivää uusien ruokailutottumuksien aloituksen jälkeen, joten siksi uskon senkin liittyvän tähän. Tässä ruokavaliossa on muuten ihan perusraaka-aineita käytössä eikä todellakaan mitään erikoista hifistelyä. Kauppalistaa meidän ei tarvinnut muuttaa kuin herkkujen osalta. Sen sijaan annoskoot ovat nyt tämän kolmen viikon aikana itsellä pienempiä kuin aiemmin.

Helppoa tämä herkuista kieltäytyminen ei ole koko ajan ollut. Valehtelisin jos väittäisin, että ei tehnyt tiukkaa syödä vieressä omia ruokia, kun muu perhe vietti pizzaperjantaita ja herkutteli karkkipäivän namuja. Mutta päättäväisyydellä – sillä pääsee pitkälle kun muistuttaa itseään, miksi tätä tekee. Täysin herkutonta elämää en tämän kolmen viikon alkusysäyksen jälkeen aio viettää. Tiedän, ettei se toimi minulla. Tarkoitus onkin nimenomaan oppia uusi tapa herkutella eli kohtuudella muuhun ruokavalioon nähden. Tämä kolmen viikon herkuttomuus toimii nyt vain hyvänä katkaisijana sokerikoukulle. Ja nyt kun on herkuttomana viettänyt jonkun aikaa alkaa hedelmät ja marjat maistua jo supermakealta!

Vaikka tämä kolme viikkoa on nyt tiukempaa ruokavaliota, niin koitan samalla olla armollinen itselle ja omalle keholle. Sitä kun niin helpostii näkee ne omat selluliitit ja muut ”epäkohdat”, jotka kuitenkin kuuluvat ihan normaalisti ihmiskehoon. Oppia kuitenkin kaikki ikä , joten hiljalleen tuo ”epäkohtien” bongailu omassa itsessä tulee vähenemään.

Jes eli viikko enää tätä pientä kevennystä vähemmällä energiamäärällä olemista ja liikkumista. Sen jälkeen nostan hieman energiamäärää, että paino ei ala laskemaan liikaa ja hyvä, energinen fiilis säilyy jatkossakin.

Onko siellä muita sokerihiiriä tai herkuttelijoita? Minun pahin kompastuskivi on ehdottomasti irtokarkit. Ne vain on niin hyviä, vaikka sokeriöverit tuntuukin kropassa niin kuvottavalta. Onneksi minun sisäinen sokerihiiri alkaa hiljalleen kutistumaan.

Kaisa-Maria

Kesä!

Täällä ollaan, vaikka edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi! Arkitouhut ja kevään koti- ja pihatyöt on vieneet aikaa melkoisesti, joten blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi. Inspiraatiokin koki kolahduksen kun jouduttiin perumaan kovasti odotettuja blogiyhteistöitä koronan vuoksi. Mutta välillä näin ja kyllä se inspiskin on alkanut palailla! Näiden viikkojen aikana on kyllä tapahtunut paljon, joista isoin juttu on tietenkin koulujen avautuminen ja jälleen erilaiseen arkeen totutteleminen hetkeksi. Meillä myös pienemmät pojat palasivat päivähoitoon samana päivänä, kun koulut avautuivat. Ainakin meillä näyttää lapset olevan aivan innoissaan, kun monen viikon jälkeen pääsivät leikkimään kamujen kanssa ja saivat taas hieman erilaista touhuttavaa, kuin kotona on tarjolla. Ja pakko myöntää, että rauhallisemmat arkipäivät ovat minunkin mieleen. Nyt kuitenkin kesä on viimein täällä ja arki muuttui taas sen verran, että meidän esikoinen on minun kaverina päivät kotona. Koululaisten kesälomat on kieltämättä aika ihanat!

Tosiaan näillä näkymin meidän pienemmät pojat ovat vielä kesäkuun ajan päivähoidossa ja jäävät sitten kesälomalle. Minun ja puolison lomat alkavat heinäkuun 10.päivä, joten tuon parin viikon ajan teen töitä pienien työnjohtajien kanssa. Sitä ehdittiin onneksi harjoitella noin 9 viikkoa, joten uskoisin parin viikon sujahtavan jo rutiinilla.

Kesä tulee olemaan koronan vuoksi hieman erilainen kuin aluksi suunniteltiin. Esimerkiksi meidän porukalle jo perinteeksi muodostuneet maastopyöräkisat on peruttu kokonaan. Peruminen on tietenkin oikea ratkaisu tässä vallitsevassa tilanteessa, mutta harmitus on silti suuri. Syötteen kisoja kun aina niin kovasti odotetaan koko isolla perheellä. Kisojen perumisen myötä kuivahti myös oma treeni-into. Edelleen olen kyllä urheilua jatkanut, mutta motivaatio loistaa poissaolollaan ja kaikki tuntuu vähän pakkopullalta. Mutta kylläpä se siitä taas, kun saa jonkin kiintopisteen tai tavoitteen mieleen.

Muuten ollaan päästy vähällä siihen nähden, mitä koronan vuoksi on jouduttu perumaan. Nimittäin varattiin jo tammikuussa asuntoauto vuokralle yhdeksi viikoksi heinäkuussa ja tarkoituksena on ajella taas kohti Lappia. Ja mikä parasta, niin minun veljen perhe sekä kälyn veli lähtee toisella autolla mukaan! Tarkkaa reittiä ei olla vielä mietitty, vaan enemmänkin ollaan heitelty ilmoille paikkoja, missä kukakin haluaa käydä. Toiveena olisi myös päästä Norjan puolelle, mutta se homma ratkeaa lähempänä reissua. Suomen Lapissa on onneksi ihan mielettömiä paikkoja pilvin pimein, joten Norjan vierailun jäädessä väliin tulee reissusta joka tapauksessa ihana. Tarkoituksena on ottaa myös maastopyörät mukaan, että päästään eri kokoonpanoilla katselemaan Lapin maisemia vähän laajemminkin. Edellisellä reissulla kävin Saariselällä yksin pyöräilemässä ja muistan, kuinka kaipasin ajoseuraa vieraille tuntureille. Ja tietty jakamaan niitä maisemia ja fiiliksiä!

Kesän aikana on myös tarkoitus nauttia meidän suvun kesäpaikasta ja puolison suvun mökistä. Eilen vietettiinkin päivä landella pitkästä aikaa. Varmasti tullaan myös käymään useampi reissu Syötteen poluilla treenaamassa. Sateisten päivien varallekin on hommat selvillä, kun vaihdetaan ainakin kolmen makkarin ilmettä oman näköiseksi. Tapettien tilalle laitetaan maalit, joten värikarttojen selailu on edessä. Onneksi vain yhdessä makkarissa on seinät kauttaaltaan tapetissa ja muissa vain yhdet seinät tapetilla. Tänne kotiin haluttaa laittaa jotain rohkeampia sävyjä makkareiden seiniin, kun muuten meillä on kovin neutraalia värien suhteen. Päämakkariin mietittiin muun muassa kauttaaltaan aika tummia seiniä..

Mutta ennen sisäpuolen sisustusjuttuja ollaan kuitenkin päätetty laittaa meidän terassi ja piha kuntoon. Terassi on meille olohuoneen jatke ja se halutaan tehdä tietenkin niin viihtyisäksi kuin mahdollista. Terassillekin tehtiin alkukuusta lisää kalustehankintoja, koska tämän uuden terassin koko on kolminkertainen vanhan kodin terassiin verrattuna. Nyt meillä on ruokailuun oma tilava kohta, katettu löhöilypaikka ja lisäksi auringossa oleva löhöilypaikka. Puutarhallakin ehdittiin jo vierailla ja kukat ovat nyt ruukuissa ja penkissä paikoillaan. Minua Instagramissa seuraavat ovatkin jo nähneet tarinoissa fiilistelyä pihalla näpertelystä ;D Kukkien lisäksi hankintalistalla on iso sivusta riippuva aurinkovarjo vanhan kulahtaneen tilalle. Ollaankin kuumeisesti etsitty vaaleaa varjoa, koska edellinen tumma kulahti vaalean violetiksi vuosien aikana. Lisäksi taiteillaan vielä perinteiset istutuslaatikot yrteille ja metsästetään kivat matot katetulle terassiosuudelle.

Toukokuun aikana ollaan juhlittu useammat synttärin, kun meidän perhepiirissä viidellä on syntymäpäivä toukokuussa. Itselläkin pyörähti mittariin 33 vuotta perjantaina, joten kakkua on tullut napsittua ihan huolella!

Jees..tulipa sekalainen kuulumisten kertaus tähän kohtaan. Mitä teille kuuluu? Miten toukokuu on sujunut?

Kaisa-Maria

Synttärijuhlat eristyksessä

Meidän keskimmäinen kultakimpale täytti tällä viikolla vuosia. En käsitä, miten meidän pieni rakas on jo 6-vuotias!? Alkuperäisen suunnitelman mukaan juhlittiin meidän kuusivuotiasta viikko sitten lauantaina. Tosin hyvin eri tavalla kuin normaalisti. Nyt kun perinteisiä synttärijuhlia läheisten kanssa ei päästy viettämään, niin päätettiin järkätä synttärisankarille hänen toiveiden päivä oman porukan kesken. Näin meillä sujui synttärijuhlat eristyksessä..

Synttärijuhlat. Numero 6 muotoinen kakku ja kynttilät.

Puhaltelin perjantaina illalla lasten mentyä nukkumaan nipun ilmapalloja ja paketoin pari lahjaa valmiiksi. Aamulla herätessä oli ihana nähdä lasten reaktio pienestä synttäriylläristä, joka sitten tietenkin huipentui lahjojen avaamiseen. Pakettiin kääriytyi hänen toivomansa Lego Ninjago -paketti ja toinen lelupaketti jotain ihania limaelukoita. Sankari oli aivan haltioissaan ja molemmilla leluilla on leikitty pakettien avaamisesta lähtien. Viikolla ilmestyi lisäksi muutamat lahjapaketit meidän portaille, kun lähipiiri kävi tuomassa oikeana synttäripäivänä lahjat ja moikkaamassa ulkoa.

Päivänsankarin toiveohjelmana oli pelailua tabletilla, retkeilyä Koitelissa sekä ulkoleikkejä serkkujen kanssa. Loppujen lopuksi minun veljen perhe kävi ihan sisälläkin asti.

Sankarin toiveena oli myös tietenkin synttärikakku! Tällä kertaa päädyin testaamaan Mungolifen Annan superhelpon ja kauniin kakkuidean, jossa kakkupohjana hyödynnetään keksejä. Hommaksi siis jää vain koristelu ja se jos jokin on hauskaa! Väliin pursottelin kinuskimoussea, jonka värjäsin eri väreillä. Makean kakun kaverina toimi tällä kertaa pensasmustikat.

Synttärijuhlat eristyksessä. Poika puhaltaa synttärikakusta kynttilät.
Lähikuva synttärikakusta.

Pikkumies oli innoissaan juhlistaan, mutta kyseli useamman kerran vieraiden perään. Puhuttiin jo aiemmin hänen kanssaan, että pidetään kunnon synttärijuhlat, kun tämä eristys joskus loppuu. Mutta onhan se lapsilla hankala ymmärtää, miksei voisi synttäreitä juhlia. Hyvin synttärisankari kuitenkin keskustelun jälkeen asian ymmärsi, vaikka kovin pettynyt olikin. Ja harmittaa tietenkin itselläkin, kun ei voida juhlia pitää. Jospa onnistuisi kesällä jossain kohtaa! 🙂

Nyt on aika monen tutun lasten synttärijuhlat peruuntuneet ja perheissä on keskusteltu paljon, miksi juhlia ei voi pitää isolla porukalla. Onneksi sekin aika koittaa vielä, kun nyt maltetaan olla ja odottaa.

Synttärisankarin 6-vuotisneuvolakin osui tällä samalle viikolle. Ihan hassua, että se kerta oli hänen viimeinen neuvolakäyntinsä! Seuraava terveystarkastus onkin sitten kouluun mentäessä. Meidän lapsilla on aivan ihana neuvolatäti ja -lääkäri. Onneksi saadaan jatkaa vielä heidän kanssaan, kun kuopus asioi neuvolassa. Keskimmäinen puolestaan sanoi kiitokset ja heipat. Niin se aika vaan kuluu – huikeaa vauhtia. <3

Kaisa-Maria

SkinPen -mikroneulaus

Kaupallinen yhteistyö – Hoitohuone Balleriina

Nyt tulee pitkästä aikaa ihonhoitojuttua! Nimittäin Hoitohuone Balleriinan ihanat naiset kouluttautuivat alkuvuodesta mikroneulauksen ammattilaisiksi ja heidän kysyessään minua yhteistyöhön asian tiimoilta ei tarvinnut vastausta miettiä. Yhteistyön aiheena siis on otsikon mukainen SkinPen -mikroneulaus, joka minulle tehtiin kolme viikkoa sitten. SkinPen -mikroneulaus on hoitomuoto iholle, jossa automaattista neulauskynää kuljetellaan ihoa pitkin tehden neulalla pienen pieniä mikrokanavia käsiteltäviin kohtiin. Ihon neulaaminen kuulostaa paljon hurjemmalta kuin se oikeasti onkaan. Neula on nimittäin niin ohut, että suurimmalta osin hoitoa en edes tuntenut mitään. Ja kun neula tuntui, oli se lähinnä sellaista rapsuttelua/kevyttä raapimista muistuttavaa tunnetta. Mutta tuntemuksista lisää myöhemmin postauksessa ja itse asiaan – mitä on SkinPen -mikroneulaus ja mikä on sen tarkoitus?

Mikroneulauksen periaatteena on saada iho luonnollisella tavalla uudistumaan ja vahvistumaan. Itse neulauksessa ohut neula tekee niin sanotusti ”hallittua traumaa” iholle, jolloin ihon oma luonnollinen korjausprosessi käynnistyy.

Mikroneulaus. Nainen istuu sohvalla.

Kenelle SkinPen -mikroneulaus sopii?

Lähtökohtaisesti mikroneulaus sopii kaikille, koska jo 25 ikävuoden tietämillä ihon oma kollageenin tuotanto alkaa vähenemään meillä kaikilla. Ihon kollageeni on juurikin se proteiini, joka pitää ihon toimintakykyisenä, joustavana ja auttaa ihoa uudistumaan. Oman luontaisen kollageenin vähetessä iho alkaa löystymään sekä ohenemaan, minkä vuoksi ihoon alkaa tulla juonteita ja ihon vastustuskyky muun muassa auringonvaloa, huonoa ruokavaliota ja ilman saasteita vastaan heikentyy. Tuota heikkenemistä puolestaan edesauttavat auringon uv-säteily, tupakointi, C-vitamiinin puute ja sokeri. Ja hei! Tiesitkö, että ihon koostumuksesta noin 70% on juurikin tätä kollageenia?

Mikroneulauksella saadaan iho ikäänkuin ylituottamaan kollageenia ja ihon uudistuminen tosissaan käyntiin. Mikroneulauksella voidaan hoitaa siten monenlaista iho-ongelmaa. Alla esimerkkejä (iho-)ongelmista, mihin mikroneulaus auttaa:

  • Samea, epätasainen sävy ihossa
  • Rypyt ja juonteet
  • Arvet (toimii myös raskausarpiin)
  • Veltostunut iho
  • Punoitus ja couperosa
  • Rosacea eli ruusufinni
  • Hyperpigmentaatio eli erilaiset pigmenttiläiskät ja värimuutokset
  • Epäpuhtaudet (muun muassa mustapäät ja finnit)
  • Laajentuneet ihohuokoset
  • Hiustenlähtö
  • Glykaatio eli ruoasta tullut sokeri kiinnittyy ihosolujen proteiiniin ja saa näin ihon veltostumaan sekä harmaaksi.

Minun iholla lähdettiin mikroneulauksella korjaamaan pääosin ihon sävyä ja punoitusta sekä otsan alueen juonteita ja kaulan ihon veltostumista. Juonteiden kohdalla SkinPenin -neulakynän neuloja vietiin syvemmälle juonteen pohjaan, jolloin ajan myötä ihon uudistuessa juonteen syvyys pienenee. Kasvojen ihon herkemmälle alueelle, helposti punoittaviin poskiin taas neulojen syvyyttä vähennettiin.

Nainen istuu sohvalla.

Mitä mikroneulauksessa tapahtuu?

Tuo termi ”neulaus” saa varmasti monella vähintäänkin ihokarvat pystyyn. Kannustan kuitenkin tutustumaan tähän ihonhoitomenetelmään, koska neuloja tässä ei ole näkyvilläkään ja ainakin minulla tuntemukset hyvin vähäiset. Toki meidän kaikkien tuntoaisti on yksilöllinen ja kipu koetaan hyvin erillä tavalla. Minusta mikroneulaus oli inhottavimmillaan vain epämukavan tuntoista raapimista, joka kesti sekunnista kahteen kerrallaan.

Ennen hoitoa täytetään esitietolomake ja käydään läpi muun muassa käytössä olevat säännölliset lääkkeet sekä vitamiinit. Nimittäin esimerkiksi Omega-3 aiheuttaa joillekin verenvuotoriskiä. Verta mikroneulauksessa ei suinkaan vuodateta, mutta varotoimena kaikki tällaisetkin on hyvä ottaa huomioon. Esitietojen ollessa kunnossa siirrytään itse hoitoon. Ensin iholta puhdistetaan meikit ja epäpuhtaudet. Tämän jälkeen hoitoalueen iho desinfioidaan.

Mikroneulauksen aikana iholle levitetään seerumia, mikä on sopiva juuri siihen omaan tarpeeseen. Mikroneulauksen aikaansaamien kanavien kautta hoitava seerumi pääsee suoraan sinne, minne sen vaikutuksen kuuluukin iskeä. Itse mikroneulauksen kesto riippuu käsiteltävän alueen laajuudesta. Minulta käsiteltiin kasvot ja kaula, jolloin aikaa itse neulaukseen meni noin 20 minuuttia. Mikroneulauksen jälkeen hoidetulle iholle levitetään ihoa rauhoittava kangasnaamio noin 10 minuutin ajaksi. Meinasin nukahtaa tässä vaiheessa ;D Lopuksi iholle levitetään hoitava voide.

Välittömästi mikroneulauksen jälkeen iho saattaa punoittaa ja olla laikukas. Minulla ainakin punoitti kasvot sieltä täältä voimakkaasti, mutta punoitus poistui jo puolen tunnin kuluttua hoidon loppumisesta. Kutina ja vähäinen kihelmöinti on myös aivan normaalia.

Mikroneulaus. Tarvittavat seerumit, hoitovoiteet sekä neulakynä.
Mikroneulaus. Lähikuva, jossa otsaan tehdään mikroneulausta neulauskynällä.

Hoidon jälkeen

Mikroneulauksen jälkeen ihon pintakerroksen sulkeutumiseen menee 2-3 tuntia. Tuona aikana ihoon ei tule koskea lainkaan. Minulla vähän kutitti poskista hoidon jälkeen ja siihen auttoi tuulettelulla tehty viileä ilmavirta. Sain ohjeeksi olla pesemättä kasvojen ja kaulan ihoa illalla, että hoidon aikana levitetty seerumi ja hoidon jälkeinen hoitovoide saa kunnolla aikaa vaikuttaa. Hoidosta seuraavaan 24 tuntiin ei saa käyttää meikkiä ja parempi vielä jos olet meikittä pidempään. Minä taisin olla sen kaksi päivää täysin meikittä. Hoidon jälkeen tulee myös välttää hikiliikuntaa ja saunomista 24 tunnin ajan. Lisäksi yöksi kannattaa vaihtaa puhdas tyynyliina.

Aurinkoa on muutenkin syytä vältellä, mutta eritoten hoidon jälkeen iho on hyvin herkkä auringonvalolle. Siksi hoidon jälkeiset 5 vuorokautta tulee välttää auringossa oleskelua ja käyttää aurinkovoidetta, jossa SPF eli suojakerroin on 30-50.

Hoidon jälkeen iho oikein janoaa kosteutusta, joten kosteuttavaa voidetta on hyvä lisätä tasaisin väliajoin. Iho saattaa myös hilseillä hieman, mutta anna sen tapahtua rauhassa. Älä siis kuori ihoa hoidon jälkeen, vaikka kuivuutta esiintyykin. Iho hoitaa silloin itseään ja kuorimalla ei tule ”häiritä” tilannetta.

SkinPen -mikroneulaus – lisätietoa

  • Mikroneulauksessa noudatetaan todella tarkkaa hygieniaa ja kaikki neulat ovat steriilejä kertakäyttöneuloja.
  • Hoitolan kaikki tilat ja pinnat puhdistetaan säännöllisesti monta kertaa päivässä ja nyt vallitsevan tilanteen vuoksi näitä puhdistuskertoja sekä tilojen desinfiointeja on lisätty entisestään.
  • Jo yhdellä mikroneulauskerralla saavutetaan näkyviä tuloksia. Epäpuhtaudet alkavat poistua, iho kirkastuu ja juonteet madaltuvat. Paras tulos saadaan kuitenkin 3-6 kerran hoitosarjalla.
  • SkinPen -mikroneulaus ei ole sama asia kuin markkinoilla olevat kotikäyttöiset mikroneularullat. Kaikenlainen ihon mikroneulaus suositellaan tehtäväksi alan ammattilaisen toimesta.
  • Jokainen meistä on yksilöllinen ja niin on meidän ihommekin. Toisen yhdellä mikroneulauskerralla saavutettu tulos voi vaatia toisen iholle useamman kerran.
  • Jos sinulla on jokin sairaus tai säännöllinen lääkitys tarkasta mikroneulauksen mahdollisuus lääkäriltäsi. Esimerkiksi syöpä, verisuonisairaudet, ja autoimmuunisairaudet estävät mikroneulauksen. Mikroneulausta ei tehdä myöskään raskauden tai imetyksen aikana.

Oma kokemus ja omat fiilikset yhden hoitokerran jälkeen

Aluksi mikroneulauksen jälkeen iho tosiaan punoitti laikukkaasti, mutta koko punoitus hälveni nopeasti. Seuraavan päivän aamuna iho tuntui hieman kireälle ja kuivalle, mutta runsas kosteutus vei tuon kiristävän tunteen pois. Kosteuttavaa voidetta sai kuitenkin lisätä pari ekstrakertaa muutaman ensimmäisen päivän aikana.

Kolmantena päivänä neulauksesta alkoi näkyä ensimmäiset vaikutukset kunnolla, kun ihossa olleet epäpuhteudet alkoi puskea ulos. Ja uloshan ne tulevat nousemalla ihon pinnalla. Toisin sanoen minulla oli kasvot täynnä punaisia näppyjä, joista ihmeissään lähetin Balleriinan Riinalle kuvaviestin ja kyselin asian normaaliudesta. Olen nimittäin miettinyt tässä lähiviikkoina, että onko minulle puhjennut stressaavien ruuhkavuosien vitsaus, ruusufinni. Säikähdin hieman, että minulla mahdollisesti oleva ruusufinni on ottanut hoidosta nokkiinsa ja päätti räjähtää esiin ihan kunnolla. Riina vastasi homman sopivan kuitenkin juuri noiden epäpuhtauksien poistumiseen kolmantena päivänä hoidosta. Parina seuraavana päivänä näpyt alkoivat vähetä ja reilun viikon päästä niitä ei enää ollut kuin muutama. Reilun viikon päästä hoidosta leukaan iski myös kunnon ihonalainen finni, joka on sieltä nyt kolme viikkoa hoidosta poistunut itsekseen. Eli tehokkaasti saa kaikki kuonat kyytiä! Naureskelinkin, että tämä koronaeristäytyminen tuli noiden näppyjen suhteen täydelliseen aikaan. Ei tarvitse lähteä minnekään ihmisten ilmoille ja iho saa rauhassa hoitaa itseään ilman meikin tuomaa peittoa.

Nyt kolme viikkoa hoidon jälkeen ihon sävy on selvästi tasoittunut ja kirkastunut. Ne kohdat, jotka punoittavat eniten ovat nyt hieman haaleampia. Ja eritoten kulmakarvojen välissä oleva pystyjuonne ns. ”sibeliusryppy” on madaltunut!

Nainen istuu sohvalla.

Minulle on tarkoitus tehdä kolmen kerran hoitosarja. Kuitenkin tämän hetken vallitseva koronatilanne laittaa melkein kaikki suunnitelma uusiksi, kuten myös tämänkin. Nyt on parasta pysytellä kotona ja välttää kaikki ylimääräinen kontakti. Hoitosarja jää siis nyt tällä erää kesken, mutta perumisen sijaan ostan jo valmiiksi lahjakortin itselleni seuraavaa hoitokertaa varten. Hoitosarja pitää tietenkin aloittaa alusta, mutta sehän ei haittaa 🙂 Haluan ehdottomasti tukea yrittäjiä tässä kaikille hankalassa tilanteessa ja esimerkiksi lahjakortin ostaminen on mainio keino tukea yrittäjiä. Balleriinan lahjakortit saa muuten nyt kätevästi ostettua netistä! Kannattaa muutenkin tutustua tähän suosikkikauneushoitolani palveluihin sekä hoitoihin ja hankkia vaikkapa lahjakortti tulevaa hoitoa varten. Suosittuja lahjakortteja kannattaa hoitohuoneelta hankkia myös tulevaa äitienpäivää sekä kesän muita juhlia silmällä pitäen! 🙂

SkinPen -mikroneulaukseen julkaisemme Hoitohuone Balleriinan kanssa kampanjakoodin heti, kun tämä koronatilanne antaa myöten. Balleriina palvelee kuitenkin normaaliin tapaan noudattaen viranomaisten suosituksia ja kuten aiemmin postauksessani kirjoitin hoitohuoneella on entisestään tehostettu tilojen sekä pintojen puhdistusta ja desinfiointia.

Tiedotamme Balleriinan sekä minun kanavissa, kun mikroneulaus-kampanjakoodi on käytettävissä! 🙂

Hoitohuone Balleriinan hoitohin pääset tutustumaan heidän nettisivuiltaa sekä tietty minun blogista meidän aiemmista yhteistöistä. Luonnollisen kaunis -kauneushoito tarjoaa ihanaa hemmottelua kaikille. Arjen helpostusta saa kätevästi Lash Liftillä eli ripsien kestotaivutuksella. Ihon pinnoitushoidoilla puolestaan saadaan juuri omalle iholle sopiva vahvistus aikaiseksi. Kesää silmällä pitäen kantsii kurkata myös Balleriinassa myytävät ihanat luonnonkosmetiikkatuotteet sekä tietenkin sokerointi!

Kaisa-Maria

Meidän pääsiäinen

Pääsiäinen alkaa olla taputeltuna, mutta vielä nautitaan yhden illan ajan kiireettömyydestä ennen kuin palataan taas arkeen. Meidän pääsiäinen on ollut aika samanlainen kuin aina – kotona oleskelua ja touhuilua porukalla. Ainoa ero ”normaaliin” on se, ettei olla syöty isommalla porukalla veljen perheen sekä meidän vanhempien kanssa. Ulkoiltu, levätty ja urheiltu ollaankin sitten sen edestä. Ja toki syöty hyvin ja ehkä aivan liian paljon ;D

Pääsiäinen. Rairuohoa pöydällä.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.
Pääsiäinen. Pääsiäiskoristelua ruokapöytään. Maalattuja pääsiäismunia.

Pääsiäisen aikana ollaan ollaan tehty ja rakennettu Legoilla tuntikausia! Meidän pojilla on hurja määrä pikku Legoja ja melkein kaikki niistä ovat olleet palasina pitkän aikaa. Nyt otettiin porukalla itseämme niskoista kiinni ja ollaan rakennettu leikkikelpoisiksi hyvä määrä autoja, pari poliisiasemaa, helikoptereita ja ties mitä. Yksi meidän pojista totesi perjantaina, että voidaanko huomennakin olla tällain yhdessä koko perheellä ja rakentaa Legoilla. <3 Ja mehän oltiin.

Legoilla rakentelu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa aikuisillekin! 🙂 Ja samalla ollaan ihanasti saatu viettää aikaa leikkien. Minä kun en oikein leikkityyppi ole, niin nämä Legohommat on parasta yhdessä lasten kanssa. Luovuutta ei kylläkään ole minulla Legojen suhteen minkään vertaa, mutta ohjeista on kiva rakentaa.

Legoilun lisäksi ollaan laiteltu vielä kotia kuntoon ja tavaroita paikoilleen. Muutama laatikko odotteli vielä sijoituspaikkaansa, mutta nyt alkaa olla kaikki niiden osalta valmista. Edelleen meiltä puuttuu mattoja, valaisimia ja muutamat huonekalutkin. Alla olevan kuvan valkoinen senkki saa jossain vaiheessa maalia pintaan ja uuden ilmeen. Eli hommaa riittää ja pikkuhiljaa me niitä toteutellaan, kun ehditään.

Tuolla alussa mainitsin, että ollaan nyt vapaapäivinä lepäilty kunnolla. Päikkäreitä ollaan otettu useammat ja muun muassa eilen aamiaisen jälkeen painelin takaisin sänkyyn nukkumaan parin tunnin ajaksi ihan vain noustakseni sitten lounaalle. Veikkaan, että tämä uudenlainen arkikin on omiaan lisäämään energian kulutusta. Kroppa ja mieli vaatii lepoa sekä palautumista selvästi paljon enemmän. Oletteko te havainneet samanlaista?

Nämä pääsiäisvapaat tulikin sen puolesta kyllä hyvään saumaan. Ainakin useamman tutun puheista on kuulunut pientä väsymystä ja levottomuutta. Mutta nyt ei auta elää kuin päivä ja viikko kerrallaan. Kyllä me vielä päästään palaamaan vanhaan arkeen kunhan nyt maltetaan olla kotona ja pidetään etäisyyttä muihin.

Pääsiäinen. Pääsiäiskoristeita. Maljakko, jossa pajunoksia ja vieressä kultainen muna sekä musta pupu koriste.

Mutta nyt vielä touhuilua lasten kanssa ennen illan saunaa. Sitten on ihana rauhoittua nukkumaan ja uuteen viikkoon.

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

Kaisa-Maria