Neurosonic – omat kokemukset

* Yhteistyössä Neurosonic

No niin, aika kirjoittaa omat Neurosonic-kokemukset tänne bloginkin puolelle. Tähän väliin kannattaa heti ensin lukea ensimmäinen postaus Neurosonicista jos et ole sitä vielä tehnyt.

Sain tosiaan meille kotiin testiin reiluksi kuukaudeksi Neurosonic-patjan, jota ollaan ahkerasti koko perheellä käytetty. Tuossa aiemmassa postauksessa kerroinkin patjan palauttavasta ja stressiä lievittävästä ominaisuudesta ja omalla kohdallani voin täysin allekirjoittaa tuon!

Nainen makoilemassa Neurosoni-patjalla.

Alkuun kuitenkin totean, että patjan käyttäminen vaatii hieman opettelua ja totuttelua. Ja en tarkoita nyt teknisesti, vaan minulla piti opetella ottamaan se hetki päivästä kun vain makoilen. Kuulostaa helpolta, mutta onkin yllättävän vaikeaa. Makoileminen kun on tuhat asiaa hoidettavana työpäivien jälkeen!!? Muidenkin läheisien testatessa patjaa kuulin useamman suusta ”Ai 25 minuuttia makoilemista. En minä osaa niin kauaa olla paikoillaan”. Nykyään me kaikki ollaan koko menossa ja jollain tavoin aikataulutettuja, että alle puolen tunnin makoilukin ja rentoutuminen tuntuu aivan absurdilta.

Tästä pääsee onneksi nopeasti yli. Jo muutaman kerran jälkeen aloin jo odotella sitä omaa makoiluhetkeä, jossa syke laskee useamman pykälän alaspäin, vaikka mieli laukkaa sadassa erissä asiassa. Nyt tajuan Neurosonicin puheet ”pakotetusta meditaatiosta”. Kun keho rentoutuu ensin tärinän ansiosta, niin mieli seuraa pian perässä.

Tabletti, jossa auki Neurosonic-ohjelma. Sormi valitsee ohjelmaa.

Minä käytin reilun kuukauden ajan säännöllisesti kahta eri ohjelmaa. Palauttavaa ohjelmaa urheilemisen jälkeen ja muuten sitten rentouttavaa ohjelmaa ennen yöunia. Palauttava ohjelma teki hyvää esimerkiksi kovan jalkarääkin perään, mutta noista kahdesta suosikkini on kuitenkin rentouttava ohjelma, josta koin saavani tosi ison hyödyn ihan perus jaksamiseen. Itse jaksamisen kanssa minulla ei ongelmaa ole, mutta sain kuitenkin selvästi lisää energiaa parempien yöunien myötä.

Unenlaatua, päivittäistä aktiivisuutta sekä leposykettä mittasin tuon testijakson aikana Oura-sormuksella. Rentoutusohjelman jälkeisillä öillä oli selkeä ero verrattuna niin sanottuun normaaliin iltarutiiniin ilman patjalla rentoutumista. Patjalla oltuani leposyke oli öisin matalampi, REM-unen ja syvänunen määrä pidempi. Ja vaikka olen muuttanut normaalit iltarutiinini mahdollisimman unimyönteisiksi jo aikoja sitten, niin patjalla oleminen toi huomattavan lisän niin uneen kuin seuraavan päivän energisyyteen.

Nainen makaa sängyllä.

Edellisessä Neurosonic-postauksessani kirjoitin enemmän tuosta tärinästä ja TRE-menetelmästä, josta voi saada apua muun muassa ahdistuneisuuteen, traumojen käsittelyyn, masennukseen, kiputiloihin, stressiin ja hermostuneisuuteen. Ja minulla kun listan kolmeen ensimmäiseen on kokemus muutaman vuoden ajalta, en voi muuta kuin suositella kokeilemaan tätä samoja asioita käsitteleville. Kaikillehan ei samat jutut toimi, mutta minä koin isoksikin hyödyksi nimenomaan tuon rentoutuksen tässä vaiheessa omaa taivaltani. Oma vointini on jo hyvinkin aurinkoisella puolen, mutta huonoja päiviä sekä aikoja mahtuu minunkin elämään edelleen.

Ja muistutuksena, että Neurosonic ei ole tarkoitettu vain jonkun diagnoosin saaneille. Meilläkin esimerkiksi lapset ihastuivat patjahetkiin ensimmäisen kokeilun jälkeen ja yhtä lailla he odottivat iltaisin omaa vuoroaan patjalla pötköttelyyn. Lapset meillä oli aina 10 minuutin ajan rentoutuksessa yksi kerrallaan, jolloin samaan aikaan minä tai Ossi luettiin iltasatua, juteltiin päivän tapahtumista tai ihan vain pötköteltiin seurana vieressä.

Nainen ja poika tabletti kädessä.

Neurosonic – plussat & miinukset

Plussat tietenkin ensimmäisenä:

  • Tutkitut avut ja hyödyt useaan fyysiseen sekä psyykkiseen vaivaan
  • Sopii miltei kaikille
  • Helppo käytettävyys
  • Patjan koko näppärä
  • Patja on kuljetettava ja voi ottaa mukaan reissuillekin
  • Kestävä materiaali ja helppo pitää puhtaana
  • Opetti ainakin minut pysähtymään päivittäin arjen hulinasta huolimatta

Ja muutama miinus:

  • Hinta. Patja on halvimmillaan 2490 euroa. Minulla testissä ollut korkeatehoinen patja kustantaa tuhat euroa enemmän. Tämä on yksi syy, miksi en ole omaa Neurosonicia jo hankkinut. Tosin heillä on mahdollisuus maksaa tuotteet myös osamaksulla (tämä kuuluisi kylläkin plussien puolelle..).
  • Säilytys. Patjanhan saa näppäristi taitettua kokoon, mutta meidän säilytystilojen ollessa niin rajalliset, oli patjan paikka makuuhuoneessa sängyn vieressä säilytyspussissaan.
  • Jos ei ole paikkaa, missä patja voi koko ajan olla käyttövalmiina tulee se joka kerta viritellä käyttövalmiiksi pussistaan. Kauaahan siinä ei mennyt ja fiilis rentoutuksen jälkeen vei aina voiton tuosta patjan & laitteiden kasaamisesta, mutta olisin pärjännyt ilmankin.
Nainen ja poika makaavat Neurosonic-patjalla.

Oli aivan ihana päästä testaamaan ja löytää tällainen itselle sopiva palautumis- ja rentoutumiskeino. Tällä hetkellä mietin, miten tulen jatkamaan Neurosonicin käyttämistä kun patja on nyt testijakson jälkeen palautettu. Vaihtoehtoina on mm. vierailut Neurosonicin Relaamoilla täällä Oulussa Saaristonkadulla tai Helsingissä Kapteeninkadulla tai esimerkiksi patjan vuokraaminen kotiin. Suurin haave olisi saada kotiin tämä divaani! Värivalikoimaa riittää, joten sisustuksenkaan suhteen ei tulisi ongelmaa 😉

Käykää tutustumassa Neurosonicin sivuille ja vierailkaa Oulun & Helsingin Relaamoilla. Neurosonic on tänä syksynä mukana monissa tapahtumissa, joista Oulussa muun muassa Valkean naistenilta sekä Elä & Nauti -messut. Kannattaa käydä tutustumassa!

Kiitos Neurosonic <3

Kaisa-Maria

Urheilusuunnitelmia

Listasin edellisenä viikonloppuna hieman tulevia blogipostauksia Instagramin puolelle ja samalla kyselin, mitä te haluaisitte täältä lukea. Omalla listallani oli muun muassa DIY sisustusjuttua, työelämään liittyvä postaus, kosmetiikka- ja ihonhoitojuttua, toinen postaus Neurosonicista.. Teidän toiveina oli sitten liikuntaan ja pyöräilyyn liittyviä postauksia. Molemmista onkin ollut tarkoitus kirjoitella, joten täältä pesee! Mitä urheilusuunnitelmia minulla on seuraaville 12 kuukaudelle?

Urheilusuunnitelmia. Nainen istuu mökin terassilla Levi tunturissa.
Nainen Levitunturin huipulla.

Ensinnäkin, minun arkeen kuuluu kahdenlaista urheilua/liikuntaa. Toinen niistä on hyvin tavoitteellista ja toisessa taas ei tavoitteista ole tietoakaan. Tuo tasapaino toimii hyvin itsellä ja molemmat ”tyylit” tukee toisiaan esimerkiksi niin, että mielenkiinto säilyy kaikkiin lajeihin.

Tavoitteelliset lajit minulla on (maasto)pyöräily ja kaikki sitä tukeva liikkuminen. Talvisin kun pyöräily jää lumen vuoksi vähemmälle, niin kaivelen sukset esiin ja koitan hiihtää mahdollisimman paljon. Vuoden ympäri teen lihaskuntotreeniä vähintään kerran viikossa, mutta pyrin aina kahteen tai kolmeen kertaan riippuen muista liikkumisista ja menoista.

Sitten ne ei-tavoitteelliset urheilut ja liikkumiset.. Viime keväänä kirjoittelinkin palanneeni taas tanssisaleihin ”muutaman” vuoden tauon jälkeen ja sitä ajattelin edelleen jatkaa aikataulujen salliessa. Kerran viikossa menee itselle mieluisa tanssitunti soololattareita Oulun Vamoksella ja sillä tunnilla en ajattele pätkääkään mitään muuta kuin, että kuinka hauskaa siellä onkaan! Jos joku liikesarja ei mene justiinsa, niin ihan sama. Se on paikka, missä ihan vain nautin olostani enempää miettimättä. Toinen vastaava juttu on jooga. Ruuhkavuosiarjen ollessa nyt kiireisimmillään joogailen aina kotona. Joskus jonkun nettiohjauksen mukana, mutta yleensä ihan vain itsekseen kolme pientä ja äänekästä marakattia seuralaisena. Kolmas tavoitteeton ”laji” on kävelyt. Käyn kävelyillä yksin, perheen tai ystävien kanssa milloin missäkin. Usein kuitenkin suuntana on lähimetsät, koska siellä nyt vaan yksinkertaisesti rentoutuu helpoiten.

Nainen Levitunturin huipulla näköalareitillä.

Mutta ne suunnitelmat..

Yleensä aina Syöte MTB:n jälkeen asetellaan seuraavan kesän tavoitteita. Parina vuotena tavoitteena on ollut parantaa aikaa nimenomaan Syötteen kisassa, mutta tänä vuonna halutti alkaa tähtäämään johonkin erilaiseen. Omat maastopyöräkisani olen tähän mennessä ajellut sprinttimatkaa eli 32-36 kilometriä kerrallaan. Siinä vauhti on tietenkin mahdollisimman kova ja vauhtikestävyyttä koetellaan tosissaan. Se on siistiä ja nostaa fiilikset ihan huikeiksi.

Noista huikeista fiiliksistä huolimatta on aika kokeilla jotain erilaista samaisessa lajissa. Siksipä en epäröinyt hetkeäkään kun rakas ”pakkiparini” veljen vaimo pohdiskeli ääneen lähtisinkö ajamaan hänen kanssaan pitkää matkaa. Sen jälkeen pyöriteltiin kahta eri kisaa meidän päämatkaksi, Kaldoaivin ultra trailia tai Saariselkä MTB Stagesia.

Kaldoaivissa ajetaan kisana yhden päivän aikana 130 km Kaldoaivin erämaassa. Reitti on haastava tunturien ja jokien ylityksineen. Saariselällä puolestaan ajetaan kolmipäiväinen etappikisa Saariselän tuntureilla ja erämaa-alueilla. Kisareitit ovat ensimmäisenä päivänä 50 km, toisena päivänä 80 km ja kolmantena päivänä 50 km.

Me valittiin ensi vuoden tavoitteeksi jälkimmäinen eli Saariselän kolmipäiväinen etappikisa. Tavoitteena suoriutua maaliin joka päivä.

Ollaan ihan superinnoissaan tästä ja samalla vähän kauhuissaan, koska nuo päivittäiset ajomatkat on raastavia jo meidän ajohistoriaan nähden, saatika että niitä ajetaan kolme päivää peräkkäin!

Kuva Levin huipun mökiltä laaksoon.

Treenit on kuitenkin jo aloitettu. Nyt alkuun minulla on kahdeksan viikon kovempi lihaskuntotreeni, jolla haen tukilihaksistoon pitävyyttä ja voimaa. Kahdeksan viikon jälkeen lihaskuntotreenit jatkuu, mutta maltillisemmin. Sitten alkaakin pidemmät peruskestävyyslenkit pyörällä.

Ja kaiken tämän teen perhe ja yhteinen aika edellä. Tottakait otan aikaa itselle ja tälle harjoittelulle ja onneksi melkein näitä kaikkia voi tehdä myös yhdessä koko perheellä kun vähän käyttää luovuutta 🙂 Ossilla ja vanhemmilla pojilla on myös omat harrastuksensa ja ne meillä otetaan tietenkin yhtälailla huomioon.

Mutta niin.. Sellaisia urheilusuunnitelmia minulla on tuleville kuukausille. Toivottavasti päästään tavoitteeseen ja jos ei, niin ei sekään vakavaa ole. Nyt vaan viikko kerrallaan ja katsotaan mihin rahkeet ensi kesänä riittää 🙂

Mitä te harrastatte? Onko teillä jotain tavoitteita tai urheilusuunnitelmia?

Kaisa-Maria

Kesähetket talteen

Ennen kuin kirjoittelen teille tulevan syksyn suunnitelmista, on aika purkaa puhelimestakin kesähetket talteen. Puhelimella kun tulee räpsittyä huomattavasti enemmän kuvia kuin kameralla.

Meillä oli kyllä ihana kesä ja eritoten kesäloma. Loma tuli heinäkuun puolessa välissä todellakin tarpeeseen ja siitä myös nautittiin oikein olan takaa. Mutta sen pidempää höpöttelemättä – kesähetket puhelimesta.

Kesä startattiin naisten reissulla iki-ihanaan Pariisiin. Veljen vaimon kanssa fiilisteltiin helteistä valojen kaupunkia kolmen päivän ajan ja käveltiin reippaat 60 kilometriä pitkin kauniita katuja.

Kesähetket Koitelissa. Kolme poikaa katselee koskiin.

Koiteli on meidän perheen suosikkipaikkoja ja tänäkin kesänä vietettiin siellä aikaa monia monia kertoja. Iltapalat kallioilla on ihan must juttu kesäisin..

Kesähetket. Neljä erillistä kuvaa Koitelinkoskilta ja kallioilta. Lapsia ja aikuisia ilta-auringossa nauttimassa päivästä.

Seikkailtiin kyllä muutenkin luonnossa lähellä ja välillä kauempana. Yksi parhaista reissuista tehtiin parin tunnin ajomatkan päähän vesiputoukselle..

Kaksi erillistä kuvaa pojista. Toisessa kaksi poikaa puussa ja toisessa kaksi poikaa vesiputouksen äärellä.
Kesähetket maalla. Lähikuva tytöstä ja kukkaseppeleestä. Taustalla pelto.

Suvun kesäpaikalla yövyttiin vain kerran tänä kesänä, mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän <3 Juhannuksen perinteiset kukkaseppeleet ja koivuvihdat tehtiin tänäkin kesänä.

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa mies ja nainen pyöräilyvarusteissa. Toisessa kilpailun osallistujanumeroita.

Pyörän päällä on myös tullut istuttua ja ajokilometrejä on kertynyt aika mukavasti. Varsinkin kun alkukesästä ostin itselle toisen pyörän pelkkään maantieajoon. Ensi vuoden tavoitteetkin on lyöty lukkoon ja ne tietää kovaa & sinnikästä treeniä seuraavan 12 kuukauden ajalle. Onneksi en tuota tavoitetta asettanut yksin, vaan ”pakkiparini” veljen vaimo on metkuissa mukana. Hirvittää jo valmiiksi ;D

Kesän blogiyhteistyö Neurosonicin kanssa on ollut aivan ihana. Kirjoittelin jokin aika sitten Neurosonicista ja heidän teknologiasta. Toinenkin postaus on tulossa vielä!

Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa nainen makaa Neurosonic-patjalla. Toisessa tabletti sohvalla.
Neljä erillistä kuvaa ruoista. Lohikeitto, donitsi, kaksi drinkkiä ja murolautanen mustikoilla.
Kesähetket Syötteellä. Kaksi erillistä kuvaa. Toisessa pieni poika Iso-Syötteen huiopulla istumassa. Toisessa kuvassa pieni poika katselee koiraa.

Ollaan otettu todella rennosti koko kesä. Herkuteltu silloin kun huvittaa, tehty ex tempore -reissuja pitkin poikin eri kokoonpanoilla, vietetty päivän kuumimpia hetkiä terassilla varjon alla tai vaihtoehtoisesti uimassa sekä oltu vain. Ihan parasta vain oleskella vaikkapa kotona perheellä vailla mitään isompia suunnitelmia. Vai mitä?

Kesähetket takapihan terassilla. Kaksi poikaa istuu pihatuoleilla ja lukee kirjaa.
Viisi erillistä kuvaa mereltä. Aaltoja ja saari kaukana. Kuva veneen kannesta. Kuva saaristolaismökin ikkunasta ulospäin. Neljä kalastajamökkiä

Yksi merimatkakin kesään mahtui ja vierailu Kallan saarella. Tällä kertaa meriaallokko ei aiheuttanut huonoa oloa ja nautin kunnolla raikkaasta meri-ilmasta. Kallan saari oli aivan mahtava paikka, jonne ihan varmasti vielä mennään koko perheellä seikkailemaan jos vain on mahdollista!

Kesähetket Koitelissa. Poika hyppii kallioilla kesäiltana.

Ei millään haluttaisi hyväksyä kesän olevan lopuillaan, mutta taivaalla lentävät kurkiparvet kielivät seuraavasta vuodenajasta. Syksykin on ihanaa ja tunnelmallista aikaa, joten nautitaan nyt seuraavaksi siitä.

Mikä vuodenaika on teidän lemppari?

Kaisa-Maria

Ekaluokkalainen

Meidän perheessä on nyt aivan tuore ekaluokkalainen! Tuntuu niin omituiselta, että lapset kasvavat koululaisiksi aivan hujauksessa. Ja vielä oudompaa on se, että vielä muutama viikko sitten veimme häntä velipoikiensa kanssa päiväkotiin ja nyt hän kulkeekin osittain täysin itsenäisesti koulutietä ja pyöräilee joskus kavereille kylään ilman meitä vanhempia saattamassa.

Ekaluokkalainen. Poika kuvattuna selästä päin. Selässä Fortinite-reppu.

Kouluun valmistauduttiin kesäloman aikana kulkemalla koulumatkareittiä useampaan kertaan ja samalla kerrattiin aina vaaran paikat liikenteessä. Ekaluokkalainen kantaa tänä päivänä puhelinta mukana (toisin kuin me omassa lapsuudessa..), joten sellainen on meidänkin koululaisen mukana repussa kaiken varalta. Koulupäivän aikanahan sitä ei käytetä kuin erityistapauksissa.

Tärkein varuste eli reppu hankittiin myös viikko ennen kouluun astelua. Monet mallit käytiin yhdessä läpi ja arvatenkin tämä Fortnite-reppu vei kaikista voiton. Itse peliä meidän lapset ei ole koskaan pelanneet, mutta tanssiliikkeet on tätä nykyä myös meillä vanhemmilla hanskassa ;D Sen verran paljon niitä lapset joraavat viikoittain. Penaali on tietenkin samaa teemaa, mutta hieman eri kuosilla.

Muistan kyllä kuinka tärkeää tuo repun valinta oli itsellekin aloittaessa koulua. Minun selässä keikkui pinkki heppareppu ekaluokalle astellessa. Eka- ja tokaluokan jälkeen tulikin sitten kuvioihin Eastpakit ja muut klassikot 🙂

Vieläkö te muistatte omat koulureppunne?

Meidän ekaluokkalainen on suhtautunut tähän isoon muutokseen päiväkodista kouluun tosi hyvin ja toimii niin kuin mikäkin konkari. Meillä vanhemmilla ja minulla eritoten äitinä on tuo napanuoran venytys vielä hieman vaiheessa. Ekaluokkalaisilla koulupäivät ovat lyhyitä ja sen vuoksi mekin ilmoitettiin esikoinen iltapäiväkerhoon. Siellä he saavat kavereiden kanssa viettää aikaa muutaman tunnin ajan ennen kotiinlähtöä.

Ekaluokkalainen. Poika kävelee asfaltilla reppu selässä.

Tosiaan tuo etäisyyden kasvattaminen vaatii tiettyä sietokykyä itseltäkin. Sitä kun on niin kovin huolissaan aina lapsista, vaikka toisaalta tiedänkin heidän toimivan juuri ikäistensä tavalla. Meidän esikoinen on juuri se tunnollinen isoveli, joka huolehtii jo omatoimisesti itsestään sekä toisinaan myös veljistään, vaikka häneltä sitä ei muutamaa kertaa lukuunottamatta ole koskaan pyydettykään.

Esimerkkinä tästä minun huolehtimisesta oli viime maanantai. Sovittiin nimittäin minun menevän vastaan esikoista iltapäiväkerhon jälkeen. Sovittiin, että menen korkeintaan meidän läheisen liikenneympyrän kodin puoleiselle risteykselle. Odottelin siinä risteyksessä ikuisuudelta tuntuvan 12 minuutin ajan ja lähdin pää täynnä kaikkia kauhuskenaarioita kävelemään kohti koulua. Ja siellähän se pikkumies käveli koulun lähellä reippaasti pitkin pyörätietä ja harmistui aikalailla kun minä olin mennyt sovittua lähemmäs vastaan. Hän siis oli lähtenyt vain iltsusta hieman sovittua myöhemmin ja sen vuoksi aikataulu hieman venyi. Maanantain jälkeen ei sitten vastaan saanut mennä enää ollenkaan, vaan hän toivoi, että saa kävellä itse tai kaverin kanssa keskenään. Käytiin asiasta pitkä keskustelu, kerrattiin matkan varrelle tulevat risteykset ja minä venytin tuota henkistä napanuoraa reilun kilometrin verran. Nyt sitten iltapäiväkerhon jälkeen esikoinen kävelee itsekseen tai kaverin kanssa kotiin ja homma sujuu erinomaisesti.

Veikkaan, että tämä on vain alkua jos on muita uskominen. Lapsen kasvaessa huolenaiheet muuttuvat kovasti ja uudenlaista luottamusta kasvatetaan molempiin suuntiin. Toivon yli kaiken, että me osataan vanhempina antaa juuri oikeat eväät tähän näiden muutosten ja kasvamisen kohtaamiseen <3

Onko siellä muita, joiden perheessä on tuore ekaluokkalainen? Tai onko kenties jokin muu siirtymävaihe ajankohtainen?

Kaisa-Maria

Yksin kotona

Viime viikolla minun aloittaessa työt meidän perheen kaksilahkeiset jatkoivat vielä lomailua. Maanantaina aamupäivälle he lähtivät mökkeilemään miesporukalla pappa mukanaan ja minä puolestaan sain palan harvinaista herkkua. Olin kaksi päivää yksin kotona. Edellisen kerran tällainen on tapahtunut toissakeväänä, joten voitte varmaan kuvitella miten omituiselta tuntui.

Yksin kotona. Nainen sohvalla. Etualalla pöytä ja kukkia.
Sohva, tyynyjä ja vihreä lehti.

Töiden jälkeen tulin tyhjään kotiin. Tai no melkein tyhjään, koska meidän kissahan täällä päivystää aina kotimiehenä. Mutta ei kuulunut sitä lasten iloista ”Äitiii”-huutoa tai mitään muutakaan ääntä ilmastoinnin lisäksi. Söin päivällisen täysin yksin kaikessa rauhassa. Ihmettelin sitä fiilistä, kun kattoin pöydän vain yhdelle. Järjestelin paikkoja hetken ja kävin kävelyllä. Kävelyn jälkeen otin rentoutuksen Neurosonicin patjalla ja samalla katselin telkkaria kaikessa rauhassa. Tämäkin oli niin omituista! Ensinnäkin makoilla sohvalla keskellä iltapäivää ja kaiken lisäksi katsella telkkaria! Nimittäin todella harvoin on aikaa moiseen ennen lasten nukkumaanmenoa.

Tässä vaiheessa alkoi jo tulla ikävä omia miehiä ja en oikein osannut rauhoittua kunnolla. Pyörin ympäri kotia ja ihmettelin mitä tekisin sillä kaikella ylimääräisellä ajalla 😀 Omituista, I know!

Nukkumaankin menin normaalia myöhemmin, koska lueskelin illalla sängyssä kirjaa ja ihan vain koitin muistella aikaa ennen lapsia.

Yksin kotona. Nainen sohvalla tietokone sylissä. Etualalla pöytä, vati ja kukkia.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.
Vihreitä lehtiä, hopea vati ja sohva taustalla.

Seuraavan työpäivän starttasin aikaisin pyörälenkillä veljen vaimon kanssa. Tiistaina tein työpäiväni etänä ja etäpäivinä minulla on usein tapana tehdä töitä hieman ennen aamuseitsemää, sitten hypätä seitsemän aikaan pyörän selkään noin tunnin lenkille. Lenkin ja pikaisen suihkun jälkeen jatkan töitä ja voin kertoa, että työpäivä on noina lenkkiaamuina ihan supertehokas. Muutenkin etäpäivät on omalla ja monen monen tutun kohdalla tosi tehotyöpäiviä. Voisin itse asiassa palata tähän aiheeseen ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Töitä tein loppujen lopuksi hieman normaalia pidempään. Päivällisen jälkeen hain isäni kanssa meidän auton huollosta ja ajelin kotiin takaisin. Tuossa kohtaa juolahti mieleen päivän paras idea – lämmittää sauna ihan vain itselle. Yksin kotona ja rauhallinen saunahetki tehokkaan työpäivän päätteeksi oli aivan ihanaa. Lasten kanssa kun nuo saunomiset on vähemmän rauhallisia ja löylyistä ei nautiskella kovinkaan pitkään, joten oli ihana käydä kunnolla saunassa ja rentoutua. Ikäväkin hieman helpotti tiistain aikana. Varmaan tieto siitä, että seuraavana päivänä omat miehet palaisivat takaisin kotiin vei ikävää mennessään.

Minun nauttiessa yksin olemisesta olivat pojat päässeet Ossin ja pappansa kanssa touhuamaan yhtä jos toista mökillä. Mönkijäajelua, kalastusta, halkojen tekoa, vierailua Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä! Puhelimeen tuli tuon tuosta ihania kuvia pikkumiehistä mökkitouhuissaan <3

Kesäloman jatkuvan yhdessäolon jälkeen tällainen parin päivän ero teki suoraan sanottuna aika hyvää meille kaikille. Nyt vain mietin kuumeisesti, miten voisin järjestää niin, että tuo parempi puoliskoni pääsisi myös nauttimaan vastaavasta omasta ajasta ja nimenomaan kotona. Keväällä hän kyllä oli kotona meidän ollessa Kuusamossa mökillä, mutta tuolloin hän makasi lähinnä kuumeessa sohvalla, joten sitä ei ehkä lasketa tällaiseksi samanlaiseksi yksinoloksi.

Yksin kotona oli aivan ihanaa. Varmaankin juuri siksi, että se on niin harvinaista herkkua tässä vaiheessa elämää.

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kaisa-Maria

Neurosonic – meille kaikille

*Kaupallinen yhteistyö

Nyt tulee mielenkiintoinen aihe meille kaikille omasta hyvinvoinnista, nukkumisesta ja palautumisesta kiinnostuneille! Pääsin nimittäin heinäkuussa tutustumaan yritykseen nimeltä Neurosonic. Onko tuttu teille? Kyseessä on yksi hyvinvointiteknologian timanteista, mikä keskittyy asiakkaidensa rentoutukseen ja palautumiseen.

Neurosonic Oulun aula. Vastaanottotiski ja Neurosonic-teksti seinällä.

Mistä siis tarkemmin on kyse?

Neurosonicin tarina alkoi jo 11 vuotta sitten psykoterapeutti Marco Kärkkäisen katsellessa sotaelokuvaa kotonaan. Elokuvassa sotatankkien liikkuessa kohti kaupunkia ääniaallot aiheuttivat Kärkkäisen istuimeen tärinää ennen kuin hän havaitsi itse ääntä.

Kärkkäinen sai tästä tärinäkokemuksesta idean ja rakensi ensimmäisen prototyyppinsä kotonaan aurinkotuoliin. Aurinkotuolin tärinä sai hänet vakuuttuneeksi jo kolmen viikon testaamisen jälkeen, nimittäin tuloksina oli mm. unen laadun paraneminen, leposykkeen laskeminen sekä 4 kilon painon pudotus. Tästä alkoi kehittäminen, jossa 2009 oli jo mukana lääkäreitä sekä fysioterapeutteja. Testausten, kehittämisen ja tulosanalyysien jälkeen ensimmäinen Neurosonic-teknologialla toimiva tuote myytiin vuonna 2011. Tänä vuonna noita eri malleja löytyy jo 8 kappaletta yhteensä. Niistä löytyy muun muassa patjaa, sänkyä, divaania, tv-tuolia ja niin edelleen.

Neurosonic etäohjain ja tyyny.
Neurosonic ohjelmavalikko ja kuulokkeet.
Nainen makaa moottoroidulla sängyllä.
Neurosonic etäohjauslaite ja käsi säätämässä ohjelmaa.

Tärinä rentouttaa

Minulla oli helppo uskoa tähän teknologiaan jo ennen testaamista. Tämä siksi, koska olen saanut kerran tunnin opastuksen TRE-menetelmästä (Trauma Releasing Exercise), jossa kehon tärinällä poistetaan luonnollisesti stressin ja trauman aiheuttamaa lihasjännitystä. Syvien lihasjännitysten vapautuessa alkaa keho dominoefektin lailla eheyttää itseään kokonaisvaltaisesti. Tämä voi kuulostaa joltain uskomushoidolta, mutta sitä se ei ole lukuisten tutkimusten mukaan. Itse TRE-menetelmän keksijä amerikkalainen stressiin ja traumanhoitoon erikoistunut tohtori David Berceli on kouluttanut ja tutkinut tätä ilmiötä ja kehon menetelmää yli 20 vuoden ajan hyvin tuloksin. Tänä päivänä menetelmää käytetään unettomuuteen, stressin ja trauman hoitoon, urheilijoille palautumiseen ja valmennukseen ahdistukseen, masennukseen, kuormittavien ammattien keskuudessa (mm. poliisit, palomiehet, sairaanhoitajat, sotilaat, kriisialueiden avustustyöntekijät, sosiaalityöntekijät), päihdekuntoutujille, omatoimiseen kehonhuoltoon ja yleisesti rentoutumiseen. (Lähde.TREFinland). Toisin sanoen ihan meille kaikille, jotka haluavat pitää itsestään huolta.

Tärinä. Kaikki meistä tietää, että eläin alkaa usein pelästyessään tärisemään. Se on eläinten ja myös ihmisten luonnollinen reaktio äkilliseen stressiin. Lapset myös osaavat täristä luonnostaan, mutta meillä aikuisilla on usein kyky vaimentaa tuo tärinä ennen kuin se edes ehtii alkaa. Omat luontaiset aikuisiän tärinät ovat sattuneet pari kertaa liikenteessä lähellä piti -tilanteen jälkeen kun vasen jalka alkoi täristä niin, että oli ajettava parkkiin. Toinen tärinätilanne on taas tuttu monelle äidille. Kaikissa kolmessa synnytyksessä heti vauvan syntymän jälkeen iski minulla jalkoihin ihan älytön vapina. Heti ensimmäisessä synnytyksessä kätilö kertoi minulle vapinan kuuluvan asiaan ja kehoni poistavan sillä tavoin synnytyksestä aiheutunutta valtavaa stressitilaa ja stressihormonien määrää. Kahdessa jälkimmäisessä synnytyksessä osasin jo sitten tuota tärinää odottaakin. Käy aivan järkeen, vai mitä?

Neurosonic-teknologia perustuu juuri tähän samaan ideaan.

Neurosonic-teknologialla toimiva lepotuoli. Taustalla kuvioitu ikkuna.

Neurosonicin-teknologia aiheuttaa matalataajuista tärinää, joka vaikuttaa TRE-menetelmän tavoin ihmisen luonnollisiin mekanismeihin. Se on samalla tietynlaista ”pakotettua mekaanista meditaatiota”, jolla on hyvinkin positiivinen vaikutus niin kehoon kuin mieleenkin.

Neurosonicilla vieraillessa sain hyvän määrän tietoa aiheesta ja luksuslisänä testasin moottoroidulla sängyllä 25 minuutin rentoutusohjelman rauhoittavan musiikin kuuluessa kuulokkeista. Ohjaaminen toimii langattomasti mobiilisovelluksella ja valittavana löytyy omat ohjelmansa rentoutumiseen, palautumiseen sekä aktivoimiseen. Eri ohjelmista voi valita aina pikaisesta 10 minuutista pidempään 40 minuutin ohjelmaan. Esimerkiksi ennen urheilua voi ottaa aktivointiohjelman lihasten lämmittelyä varten ja itse suorituksen jälkeen palauttavan ohjelman kehon palautumisen boostaamiseksi. Samoja ohjelmia voi käyttää kiputiloihin sekä turvotukseen ja kaikki ohjelmat edistävät unenlaatua.

Neurosonicin asiakastarinat ja kokemukset ovat ihanaa luettavaa. Lääkehoidon väheneminen, urheilijoiden apu, nykypäivän vitsauksen eli stressin & uupumuksen hoito.. Käykää lukemassa Neurosonicin sivuilta lisää.

Kuvioitu ikkuna. Kuvassa suoalue ja pitkospuut.

Unplug & Recover

Yhdistämme hyvinvoinnin ja teknologian uudella tavalla, joka aktivoi kehosi omia korjaavia mekanismeja ja auttaa palautumaan.

Neurosonic

Neurosonic Oulun vastaanottoaula. Musta nojatuoli ja vastaanottotiski.

Käynnin päätteeksi minä sain testiin kotiin mukaan kuukauden ajaksi mobiili-patjan. Eli tulen kirjoittamaan tästä aiheesta vielä paljon lisää! Patja on ollut nyt meillä parin viikon ajan ja koko perhe ollaan aivan rakastuttu siihen kissaa myöten! Minulle kerrottiinkin, että eläimet rakastavat noita tärinäpatjoja ja voin kyllä allekirjoittaa tuon täysin. Meidän Nero-kissa tulee AINA nukkumaan patjalle heti kun se asetellaan sängyllä tai sohvalle paikoilleen. Patja oli mukana meillä myös tämän vuoden Syötteen maastopyöräkisoissa, jossa koko meidän mökin aikuisporukka kävi vuoronperään nauttimassa palauttavan ohjelman kisan jälkeen ja osa myös kisaa edeltävänä päivänä. Kotona iltaisin toisinaan laitetaan patjan tehot aivan minimiin ja meillä käy pojat vuoronperään pötköttämässä kymmenen minuutin ajan patjalla samalla minun tai paremman puoliskoni lukiessa iltasatuja. Ja voin kertoa, että kyllä rauhoittuu kovempikin iltavilli siihen paikkaan! 😀

Neurosonicin toimipisteet löytyy täältä Oulusta keskustasta Saaristonkadulta sekä lisäksi Lahdesta ja Helsingistä. Nettisivuilta löytyy mieletön määrä tietoa tästä teknologiasta, tuotteista ja tietenkin asiakkaiden kokemuksista.

Omista kokemuksistani kirjoitan lisää parin viikon päästä. Mukana unen ja palautumisen seurannassa käytän omaa Oura-sormustani, joka kertoo hyvinkin tarkasti jokaisen yön sekä nukutun minuutin vaikutuksen, joten hyvää tutkimusta omasta nukkumisesta tulossa 🙂

Nyt sitten laittelen patjan valmiiksi iltarentoutusta varten ja uskonpa, että satukirjatkin taas kaivellaan esille kun pojat haluavat ottaa omat rentoutuksensa minun jälkeen 🙂

Kaisa-Maria

Paluu arkeen

Niin meni ihana kolmen viikon kesäloma ja huomenna koittaa paluu arkeen. Meidän miesväki jatkaa lomailua vielä ensi viikon ajan, paitsi esikoinen joka aloittaa koulutaipaleensa torstaina. Jännä viikko siis edessä!

Meidän lomaan mahtui kaikkea sitä, mitä lomalta haluttiinkin. Rentoutumista, pieniä reissuja ja ennen kaikkea yhdessä oloa koko perheellä. Käytiin poikien kanssa Vauhtipuistossa, retkeiltiin Hepokönkäällä ja polskittiin kuumina päivinä rannalla monta tuntia. Lomalla on parasta ja niin ihanaa kun yhdessä päivässä ehtii touhuta ihan älyttömästi normaaliin arkeen verrattuna.

Viiden hengen perhe Levin huipulla kesälomalla. Nyt on paluu arkeen.
Poika roikkuu aidalla ja katselee maisemia.
Ihmisiä kävelemässä Levin huipun maisemareitillä.

Ennen lomaa meillä oli yksi ainoa suunnitelma toteutettavaksi. Se oli eilen kun pyöräiltiin isolla porukalla Syöte MTB eli maastopyöräkisa Syötteen (hapokkaissa) maisemissa. Syöte MTB alkaa olla jo perinne kun itsekin ajelin kisan jo kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran meidän kuopuksen syntymän jälkeen ja toisen kisan vuosi sitten. Veli taisi ajaa tämän jo kahdeksatta kertaa ellen väärin muista? Tänä vuonna 32 km:n reitti oli aikaisempia vuosia helpompi ja se näkyi ajoajassa. Kuitenkin jäi hieman kaivelemaan oma suoritus, koska olisin halunnut tuolla reitillä vielä paremman ajan. Mutta kivaa oli taas ja ens vuonna sitten uudella kunnolla takaisin kisapoluille!

Viikko sitten puolestaan seikkailtiin kuvien maisemissa Levillä. Sielläkin oli niin ikään pyöräkisoja moneen lähtöön ja lähdettiin kannustamaan veljeä sekä hänen parempaa puoliskoaan sarjassaan. Samalla retkeiltiin ja seikkailtiin Levin mahtavissa puistoissa. Ja kun tänä vuonna ei päästy lähtemään Levin Arctic challengeen, niin lenkkeilin haastekisan polkuja omin päin. Musta World Cup -rinne oli edelleen yhtä jyrkkä ja sai sykkeen tappiin jo ensi metreillä. Lämpömittari näytti samaan aikaan yli kolmeakymmentä astetta ja onnistuin tietenkin polttamaan ihonikin siinä puuskuttaessa rinteitä ylös..

Levillä oltiin kahden yön ajan ja ajeltiin Ylläksen kautta Pelloon. Pellossa parkkipaikalla pyöritettiin pulloa – mennäänkö sittenkin vielä Luostolle vai alkuperäisen ajatuksen mukaan Haaparannan kautta kotiin illaksi. Pähkäilyjen ja pullonpyörityksen seurauksena päädyttiin kuitenkin ajamaan Haaparannan kautta kotiin. Hyvä vaihtoehto sekin, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli kääntyä jo Ylläksen jälkeen kohti Kilpisjärveä ja sieltä Lofooteille. Ehkä ensi kesänä olisi taas aika vuokrata asuntoauto ja tehdä pidempi reissu lasten kanssa?

Äiti ja kolme poikaa hänen hartioillaan Levin huipulla.
Äiti ja kolme poikaa hänen hartioillaan Levin huipulla.
Kaksi poikaa Levin huipulla maisemapolulla.
Poika istuu puun oksalla ja katselee maisemia ja tuntureita.
Nainen istuu mökin terassilla korkealla Levi-tunturilla kesälomareissulla. Paluu arkeen koittaa pian.

Paras hetki Levin reissulla oli kun käveltiin tuonne ”Joulupukin mökille” ja syötiin eväslounas mökin terassilla auringosta nauttien. Muita ei tuonne paikalle yhtä aikaa sattunut ja saatiin kuunnella Lapin hiljaisuutta aivan rauhassa omalla porukalla. <3 Pojat seikkailivat mökin pihassa ja keksivät tarinoita tuntureista. Kyllä tuossa Pohjoisessa on vain jotain taikaa kun se niin vetää puoleensa..

Viisihenkinen perhe Levin huipulla kesälomareissulla. Paluu arkeen koittaa huomenna.

Nyt ei auta muu kuin kaivella työkone esiin huomista varten, valmistella eväät ja viikata rennot lomavaatteet kaappiin. Lomalla on ihan parasta, mutta kyllä paluu arkeen ja rutiineihin on myös aivan tervetullutta! 🙂

Miten teidän kesä on sujunut?

Kaisa-Maria

P.S. Loman aikana aloitin yhteistyön ihan mielettömän hyvinvointiin liittyvän yrityksen kanssa! Minun Instagramia seuraavat yhteistyöstä onkin jo nähnyt pieniä vilahduksia ja pian siitä tulee enemmän tänne bloginkin puolelle! Mutta ennen sitä, käy ottamassa minun Instagramtilini @toinenikkunablog seurantaan ja tsekkaa mistä on kyse! Minun Instatilini päivittyy miltein päivittäin 🙂

Hepoköngäs – satumainen vesiputous

Ensimmäisen kesälomaviikon toinen lähimatkailu kohde meillä oli Hepoköngäs – satumainen retkipaikka vesiputouksineen Puolangalla. Oulusta ajomatkaa vesiputoukselle kertyy vain vajaan parin tunnin verran eli Hepoköngäs on juuri passeli kohde päiväretkelle.

Muistan oman ensimmäisen retkeni Hepokönkäälle lapsuudesta. Isä vei minut ja veljeni ihastelemaan vesiputousta. Myöhemmin ollaan käyty omien lasten kanssa tuolla nelisen vuotta sitten ja nyt haluttiin käydä taas uudelleen, että meidän kuopuskin näkee paikan.

Kuksa täynnä mustikoita.
Hepoköngäs ja kaksi poikaa.
Kolme poikaa metsässä kävelyllä. Edessä tupasvillaa.

Puolangalta on opastekyltit putoukselle ja reitti on helppo. Putoukselle asti pääsee lastenvaunujen kanssa ketterästi ja autopaikoiltakin sinne on matkaa vain 600 metriä. Meidän pojat ja poikien serkkupoika (eli ”neloset”) jaksoivat helposti kipittää tuon matkan edestakaisin.

Putouksen yläpäässä on tilava uusi nuotipaikka. Toinen retkeilijäporukka oli tehnyt sinne jo valmiiksi tulet ja me päästiin suoraan lounaalle tulen äärelle. Tuona päivänä ei nimittäin helteistä ollut vielä tietoakaan ja meinasi hieman palella!

Herkkusämpylät, mustikoita ja pullakahvit! Ai että miten voikin kaikki ruoka maistua aina niin paljon paremmalta ulkona?!! Tulipaikka on aivan putouksen yläpään vieressä ja eväitä nauttiessa voi ihastella kaunista maisemaa. Lasten kanssa saa tosin olla varsinkin jyrkännekohdissa huolellisena, vaikka aitoja paikalta löytyykin. Me käytiin vielä varovasti kurkkimassa kallioilta putouksen alaosaan ja onhan se vaikuttava näky!

Hepokönkään nuotiopaikka. Penkeillä aikuisia ja lapsia syömässä eväitä.
Hepoköngäs ja kolme poikaa leikkivät rannalla.
Hepokönkään vesiputous ja poika.

Alaosan tasanteelle asti kulkee leveä ja helppokulkuinen polku, josta jatkuu jyrkemmät portaat rantaan. Pojat ampaisi tietenkin heti rannan tuntumaan etsimään aarteita ja ihmettelemään putouksen pauhua. Joskus Hepoköngäs tarjoilee raikastavan sumun tuolla rannalla ollessa.

Kiipeilyiden ja seikkailuiden lisäksi saatiin ihastella sorsaemon ja pienen poikasen uiskentelua ihan meidän vieressä. Siellä ne tonkivat ruokaa ja pikkuinen koitti kovasti pysytellä räpiköiden emonsa perässä. Suloista katseltavaa!

Pojat ei olisi millään malttaneet jättää kivillä hyppelyä kesken, eikä kyllä meillä isommillakaan huvittanut lähteä kotimatkalle. Autolle kävellessä suunniteltiin jo seuraavaa reissua putoukselle syksyllä. Pimenevä ilta ja nuotiotulet vesiputouksella. Miltä kuulostaa?

Miehen ja lapsen kädet. Lapsen jalat kivillä.
Hepoköngäs. Lähikuva rantakivistä ja taustalla vesiputous.

Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista ja se on valittu 2014 jopa Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi. Enkä ihmettele yhtään! Kannattaa ehdottomasti ottaa kohteeksi joskus!

Hepoköngäs. Poika katselee vesiputousta tasanteelta.

Me niin rakastetaan tarjota lapsille tällaisia erilaisia kokemuksia huvipuistoista luonnon ihmetyksiin. Joka kerta he oppivat paljon kaikkea uutta ja hauskaa. On ihan parasta katsella hymyillen, kun lapset tutkivat ja tekevät itselleen seikkailun hetkessä. Suloiset kysymykset eri paikkojen synnystä ja alkuperästä saa meidät vanhemmat naurahtamaan – ja samalla ylpeäksi omista pikku seikkailijoista.

Onko Hepoköngäs tuttu paikka teille?

Kaisa-Maria

Vauhtipuisto

Viime viikolla heti ensimmäisenä virallisena lomapäivänä suunnattiin Oulun Hietasaaressa sijaitsevaan huvipuistoon nimeltään Vauhtipuisto. Meidän keskimmäinen napero siellä onkin jo viime kesänä vieraillut kummitätinsä kanssa, mutta meille muille tämä oli uusi kokemus. Jos ei lasketa sitä kun minä ja Ossi ollaan siellä itse lapsena ollessa käyty. Muistiin on jäänyt vähintäänkin hasardit mönkijäajelut veljen ja serkkuni kanssa ;D

Vauhtipuisto. Kaksi poikaa porokarusellissa.
Vauhtipuisto ja minijuna.

Vauhtipuisto tarjoili juuri sopivia laitteita perheen pienimmille vierailijoille. Meidän kouluun lähtevä esikoinen oli kyllä myös menossa mukana, mutta kaipasi jo vähän hurjempiin vekottimiin. Mukavaa oli kuitenkin meillä kaikilla. Ostettiin rannekkeet meidän pojille ja minulle, että meidän kuopuskin pääsi kaikkiin laitteisiin aikuinen mukanaan.

Laitteet vaikuttivat vähän vanhoilta, mutta erittäin toimivilta ja turvallisilta. Meidän suosikit oli ehdottomasti Toukkavuoristorata ja nuo korkealle nousevat helikopterit. Myös perinteiset pyörivät kupit ja miniversio viikinkilaivasta sai pikkumiehet nauramaan täysillä. Välillä ajeltiin autoilla ja tutustuttiin söpöön minikylään, jossa talot olivat leikkimökkikokoa ja tutkimista riitti. Tuli vähän mieleen Särkänniemen Koiramäki!

Vauhtipuiston helikopteri- ja lentokonelaite.
Huvipuiston lentokonelaite.
Vauhtipuisto ja autorata. Taustalla lentokonelaite.

Monella porukalla näytti olevan mukanaan kunnon eväät, joita pystyi helposti nauttimaan Vauhtipuiston useilla pöytäpaikoilla. Meillä ei eväitä ollut, mutta käytiin ostamassa kahvilasta jäätelöt ja kahvit herkutteluhetkeen. Tauon jälkeen kokeiltiin lisää laitteita ja perään minigolfia sekä polkuautoja. Löydettiin vielä polkuautoradan vierestä tuo alemman kuvan vanha laiva, joka taisi ennen olla jonkinlainen nähtävyys Oulun Zeppeliinissä. Kuka muistaa? Laiva taisi olla karkkikauppana, mihin aina piti päästä kun kävi Zeppeliinissä.

Vanha rikkoutunut laiva metsässä.
Poika ajaa metsässä polkuautolla.
Vauhtipuisto. Kolme lasta kuppilaitteessa.

Vauhtipuisto on meidän mielestä ihan kohtuuhintainen. Koko päivän -rannekkeet maksoi 15-20€ / hlö. Ihan hyvin voisin kuvitella meidän menevän tuonne seuraavanakin kesänä kahden nuoremman pojan kanssa. Esikoisella taitaa kiinnostaa vuoden päästä vain isommat huvipuistot ja ihan kiva niin! Mukavaa sitten lähteä Särkänniemeen ja muihin puistoihin kun pojat ovat kaikki tarpeeksi isoja kulkeakseen itsekseen laitteissa. Koska minulla ei enää pää ja vatsa kestä sitä pyöritystä ;D

Vauhtipuisto ja hassusti maalattu talo Talon edessä kolme lasta.
Vanhanaikainen karuselli.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Vauhtipuistossa alle kouluikäisten lasten kanssa. Ja toki siellä kouluikäisillekin touhua riittää, mutta meidän kokemus on, että pienemmille hieman enemmän.

Onko siellä vierailtu huvipuistoissa tänä kesänä? 🙂

Kaisa-Maria

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana päin ja nyt vasta availin läppärin kannen ensimmäistä kertaa sitten loman startin. Työviikko ennen kesälomaa oli melkoinen ja viime viikolla ei vain kerta kaikkiaan huvittanut istua yhtään sekuntia ruudun edessä. Pientä lomaa siis täällä blogin puolella 😉

Lomaviikko. Poika tunturin päällä katselemassa maisemia.

Tämä kesäloma päätettiin nauttia kirjaimellisesti fiiliksen mukaan ja tehdään just mitä milloinkin huvittaa. Niinpä me heti maanantaina keksittiin lähteä testaamaan Oulun Vauhtipuisto. Vauhtipuisto oli huippu paikka pienemmille viilettäjille. Tiistaina puolestaan tehtiin aamulla eväät ja ajeltiin retkeilemään Puolangalle Hepokönkäälle. Kirjoittelen molemmista päivistä omat postaukset myöhemmin!

Tupasvillaa.

Loppuviikosta sitten varattiinkin ex tempore mökki Syötteeltä ja isommalla porukalla. Me päästiin veljen vaimon kanssa pyöräilemään, miehet yöksi kalastamaan. Ja ennen kaikkia nautittiin seikkailuista lasten kanssa. Meidän kuopuksen ja muidenkin lasten kohokohtia viikonlopulta oli vierailu Syötteen Eräpalveluiden huskytarhalla. Koiria siellä on noin sata ja kaikki niistä ovat aivan ihania tapauksia. Meidän kuopus kiersi jututtamassa melkein jokaisen koiran ja silitteli kaikki, jotka tulivat häkin reunalle ”jutulle”. Kaikki tarhan koirat on älyttömän kilttejä ja suloisia karvakamuja, eikä tarvinnut ollenkaan jännittää lasten kanssa.

Lomaviikko. Kaksi naista ja läskipyörät.
Syötteen Eräpalveluiden huskytarha. Kaksi koiraa ja kaksi poikaa.
Poika silittää koiraa.
Kaksi huskykoiraa. Syötteen eräpalvelut.

Edellinen viikonloppu oli aivan ihana, vaikka lauantaiaamun rankka pyörälenkki veikin mehut koko loppu päiväksi ;D Olisi pitänyt itsekin hypätä lasten seuraksi Kovalampeen uimaan huskytarhavierailun jälkeen. Olisi varmasti piristänyt melkoisesti! Uintireissu olisi kyllä eilenkin tehnyt terää kun kivuttiin kolmen äidin ja kuuden lapsen kanssa aamulenkkinä Iso-Syötteen huipulle ihastelemaan maisemia. Ihan älyttömiä pikku sisupusseja nuo meidän lapset! Sinne ne välillä juoksuaskelin painelivat koko pitkän ja jyrkän nousun ylös asti. Kolmea pienintä avitettiin välillä kantamalla ja saatiin samalla itselle vähän tehoja nousumetreihin. Tasaisin väliajoin pysähdyttiin juomaan ja keräilemään mustikoita evääksi.

Lomaviikko. Lapset kiipeää tunturiin.
Nainen ja tyttö leikkipuiston telineessä roikkumassa.

Tästä on ihana aloittaa uusi lomaviikko. Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä joku lomareissu, mutta määränpää on vielä tuntematon meillekin. Suunniteltiin jo Luostoa ja Leviä, mutta mietitään vielä muitakin vaihtoehtoja, koska sääennusteet näyttää kunnon kesäkelejä ja tunturissa voi olla melkoisen tukalaa retkeillä helteillä. Mutta nähtäväksi jää minne suunnataan.

Miten teidän kesäviikot on sujuneet?

Kaisa-Maria